8.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 39/72

(1)

Jäsenvaltioilla on oikeus määrittää energiavarojensa hyödyntämisen edellytykset, kunhan ne kunnioittavat tarvetta suojella ympäristöä ja parantaa sen laatua.

(2)

Teknologian kehityksen nykyvaiheessa hiilivetyjen, kuten liuskekaasun, etsintä ja tuotanto edellyttää sekä suuritehoisen vesisärötyksen että suunnatun (erityisesti vaakasuoran) porauksen käyttöä sellaisessa laajuudessa ja sellaisella intensiteetillä, joista unionissa on vain rajallisia kokemuksia. Vesisärötys on haasteellista erityisesti ympäristön ja terveyden kannalta.

(3)

Euroopan parlamentti pani merkille 21 päivänä marraskuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa liuskekaasun ja -öljyntuotannon merkittävät mahdolliset hyödyt ja kehotti komissiota ottamaan käyttöön epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden etsintään ja tuotantoon liittyvän unionin laajuisen riskinhallintakehyksen, jolla pyritään varmistamaan, että jäsenvaltioissa sovelletaan ihmisten terveyden ja ympäristön suojeluun yhdenmukaisia säännöksiä.

(4)

Eurooppa-neuvosto korosti 22 päivänä toukokuuta 2013 antamissaan päätelmissä tarvetta monipuolistaa energiahuoltoa Euroopassa ja kehittää omia energiavaroja, jotta voidaan varmistaa toimitusvarmuus, vähentää unionin riippuvuutta muualta tuotavasta energiasta ja edistää talouskasvua. Neuvosto pani merkille komission aikomuksen arvioida mahdollisuudet turvautua järjestelmällisemmin omiin energiavaroihin siten, että niitä hyödynnetään turvallisesti, kestävästi ja kustannustehokkaasti ja että kunnioitetaan jäsenvaltioiden omia valintoja eri energialähteiden käytössä.

(5)

Komissio hahmotteli tiedonannossaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille suuritehoisella vesisärötyksellä tapahtuvasta hiilivetyjen (esimerkiksi liuskekaasun) etsinnästä ja tuotannosta EU:ssa (1) hiilivetyjen epätavanomaiseen erottamiseen unionissa liittyviä potentiaalisia uusia mahdollisuuksia ja haasteita sekä tärkeimpiä näkökohtia, jotka on otettava huomioon tämän tekniikan turvallisuutta varmistettaessa. Tiedonannossa todettiin, että on tarpeen antaa suositus, jossa vahvistetaan vähimmäisperiaatteet, jotka tukevat jäsenvaltioita maakaasun etsinnässä ja tuotannossa liuskemuodostumista ja varmistavat, että ilmastoa ja ympäristöä suojellaan, resursseja käytetään tehokkaasti ja että yleisölle tiedotetaan.

(6)

Kansainvälisellä tasolla Kansainvälinen energiajärjestö IEA on laatinut suosituksia epätavanomaisen kaasun turvallisesta hyödyntämisestä. Näissä ”kultaisissa säännöissä” vaaditaan selkeitä ja asianmukaisia sääntelyjärjestelmiä, huolellista paikan valintaa, riittävää hankesuunnittelua, maanalaisten riskien luonnehdintaa, toimivia sääntöjä kaivojen suunnitteluun, toimintojen ja hankkeen vaikutusten seurannan avoimuutta, selkeää veden ja jätteiden hallintaa sekä ilman pilaantumisen ja kasvihuonekaasupäästöjen hillintää.

(7)

Suuritehoisella vesisärötyksellä tapahtuviin hiilivetyjen etsintä- ja tuotantotoimiin sovelletaan sekä unionin yleistä että ympäristölainsäädäntöä. Erityisesti sovelletaan toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä annettua neuvoston direktiiviä 89/391/ETY (2); porausta käyttävästä kaivannaisteollisuudesta annetussa neuvoston direktiivissä 92/91/ETY (3) vahvistetaan työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun vähimmäisvaatimukset porausta käyttävässä kaivannaisteollisuudessa; hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/22/EY (4) edellytetään, että luvat myönnetään syrjimättömällä tavalla; vesipolitiikan puitteista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/60/EY (5) edellytetään, että toiminnanharjoittaja saa luvan vedenottoa varten ja kielletään epäpuhtauksien johtaminen suoraan pohjaveteen; tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/42/EY (6) edellytetään, että arvioidaan energiaan, teollisuuteen, jätehuoltoon, vesihuoltoon, liikenteeseen ja maankäyttöön liittyvät suunnitelmat ja ohjelmat; ympäristövastuusta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/35/EY (7) sovelletaan ammatilliseen toimintaan, kuten jätehuoltoon ja vedenottoon; kaivannaisteollisuuden jätehuollosta annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2006/21/EY (8) säännellään hiilivetyjen etsinnästä ja tuotannosta suuritehoisella vesisärötyksellä aiheutuvien maan päällä ja maan alla sijaitsevien jätteiden käsittelyä; pohjaveden suojelusta annetussa Euroopan parlamentin direktiivissä 2006/118/EY (9) velvoitetaan jäsenvaltiot toteuttamaan toimenpiteitä, joilla estetään tai rajoitetaan pilaavien aineiden pääsyä pohjaveteen; kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1907/2006 (10) ja biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoille ja niiden käytöstä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 528/2012 (11) sovelletaan sellaisten kemikaalien ja biosidivalmisteiden käyttöön, joita voidaan käyttää särötyksessä; jätteistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (12) vahvistetaan edellytykset, joita sovelletaan suuritehoisen vesisärötyksen jälkeen ja tuotannon aikana maanpinnalle nousevien nesteiden uudelleenkäyttöön; järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja raportoimiseksi annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 525/2013 (13) ja jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vuoteen 2020 mennessä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta 406/2009/EY (14) sovelletaan metaanin hajapäästöihin; teollisuuden päästöistä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2010/75/EU (15) sovelletaan laitoksiin, joissa harjoitetaan kyseisen direktiivin liitteessä I lueteltuja toimintoja; tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/92/EU (16) edellytetään, että sellaisten hankkeiden, joissa tuotetaan kaupallisissa tarkoituksissa raakaöljyä yli 500 tonnia päivässä ja kaasua yli 500 000 kuutiota päivässä, ympäristövaikutukset on arvioitava ja syväkairaushankkeiden ja raaka-öljyä ja kaasua erottavien maanpäällisten laitosten osalta on määritettävä arvioinnin tarve; vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetussa neuvoston direktiivissä 96/82/EY (17) ja 1 päivästä kesäkuuta 2015 alkaen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2012/18/EU (18) velvoitetaan sellaisten tuotantolaitosten toiminnanharjoittajat, joissa on vaarallisia aineita tiettyjä näiden direktiivien liitteessä I määriteltyjä määriä enemmän, toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet suuronnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttavien seurausten rajoittamiseksi. Tätä sovelletaan muun muassa kemiallisiin ja lämpöprosessitoimintoihin ja sellaisiin toimintoihin liittyvään varastointiin hyödynnettäessä mineraaleja maanalaisissa kaivoksissa ja avolouhoksissa, sekä maalla tapahtuvaan kaasun maanalaiseen varastointiin.

(8)

Unionin ympäristölainsäädäntö on kuitenkin laadittu aikana, jolloin suuritehoinen vesisärötys ei ollut käytössä Euroopassa. Näin ollen tällä menetelmällä tapahtuvaan hiilivetyjen erottamiseen ja tuotantoon liittyviä ympäristönäkökohtia, erityisesti strategista suunnittelua, maanalaisen riskin arviointia, kaivon kestävyyttä, peruslinjan ja toimintojen seurantaa, metaanipäästöjen talteenottamista sekä kaivokohtaisten tietojen antamista käytetyistä kemikaaleista, ei käsitellä voimassa olevassa unionin lainsäädännössä kattavasti.

(9)

Tästä syystä on tarpeen vahvistaa vähimmäisvaatimukset, jotka jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon, kun ne soveltavat tai mukauttavat suuritehoiseen vesisärötykseen liittyviä toimintoja koskevia säännöksiään. Menettelysäännöillä luotaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset toiminnanharjoittajille ja parannettaisiin sijoittajien luottamusta ja energian sisämarkkinoiden toimintaa. Selkeät ja avoimet säännöt vähentäisivät myös yleisön huolenaiheita ja mahdollista liuskekaasun vastustusta. Menettelysäännöt eivät tarkoita sitä, että jäsenvaltioilla olisi velvollisuus etsiä hiilivetyjä suuritehoisella vesisärötyksellä tai hyödyntää tätä tekniikkaa toimissaan, jos ne eivät halua. Jäsenvaltioita ei myöskään estetä pitämästä voimassa tai hyväksymästä yksityiskohtaisempia toimenpiteitä, jotka vastaavat erityisiä kansallisia, alueellisia tai paikallisia olosuhteita.

(10)

Unionissa ei ole kokemusta suuritehoisella vesisärötyksellä tapahtuvaan hiilivetyjen tuotantoon liittyvästä lupamenettelystä ja raaka-öljyn erotukseenkin liittyvä lupamenettelykokemus on vain rajallista. Tästä syystä on välttämätöntä valvoa unionin lainsäädännön ja tämän suosituksen soveltamista jäsenvaltioissa. Tämän suosituksen saattaminen ajan tasalle tai oikeudellisesti sitovien säännösten laatiminen saattavat olla tarpeen teknisen kehityksen myötä tai jos on tarpeen käsitellä muilla tekniikoilla kuin suuritehoisella vesisärötyksellä tapahtuvan hiilivetyjen etsinnän tai tuotannon riskejä ja vaikutuksia taikka jos unionin lainsäädännön soveltamiseen liittyy odottamattomia haasteita tai jos suuritehoista vesisärötystä ryhdytään käyttämään hiilivetyjen tuotannossa avomerellä

(11)

Tässä vaiheessa onkin tarpeen antaa tämä suositus, jossa vahvistetaan vähimmäisperiaatteet, joita noudatetaan yhteisenä perustana hiilivetyjen etsinnässä tai tuotannossa suuritehoisella vesisärötyksellä. Suositus täydentää voimassa olevaa unionin lainsäädäntöä, jota sovelletaan hankkeisiin, joissa käytetään suuritehoista vesisärötystä, ja jäsenvaltioiden olisi se pantava täytäntöön 6 kuukauden kuluessa.

(12)

Tässä suosituksessa kunnioitetaan ja noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnistettuja oikeuksia ja periaatteita, ja erityisesti oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, elinkeinovapautta, omistusoikeutta sekä ympäristön ja terveyden suojelun korkeaa tasoa. Tämä suositus on pantava täytäntöön näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

1.1

Tässä suosituksessa vahvistetaan vähimmäisperiaatteet, joita tarvitaan tukemaan jäsenvaltioita, jotka haluavat etsiä ja tuottaa hiilivetyjä suuritehoisella vesisärötyksellä, samalla kun varmistetaan, että kansanterveyttä, ilmastoa ja ympäristöä suojellaan, resursseja käytetään tehokkaasti ja yleisölle tiedotetaan.

1.2

Jäsenvaltioita kannustetaan soveltamaan näitä periaatteita, jotka koskevat suunnittelua, laitoksen arviointia, lupia, toiminnan ja ympäristönsuojelun tasoa, laitoksen poistamista käytöstä sekä yleisön osallistumista ja tiedottamista, kun ne soveltavat tai mukauttavat voimassa olevia, unionin lainsäädäntöä täytäntöönpanevia säädöksiään suuritehoisella vesisärötyksellä tapahtuvan hiilivetyjen erotuksen ja tuotannon tarpeiden ja erityispiirteiden huomioimiseksi.

a)

’suuritehoisella vesisärötyksellä’ tarkoitetaan vähintään 1 000 vesikuution injektointia kaivoon kussakin särötysvaiheessa tai vähintään 10 000 vesikuution injektointia kaivoon koko särötysprosessin aikana;

b)

’laitoksella’ tarkoitetaan myös maan päällä olevan laitoksen maanalaisia rakenteita, jotka on suunniteltu hiilivetyjen etsintään tai tuotantoon suuritehoisella vesisärötyksellä.

3.1

Ennen kuin jäsenvaltiot myöntävät lupia hiilivetyjen etsintään ja/tai tuotantoon, joka mahdollisesti johtaa suuritehoisen vesisärötyksen käyttämiseen, niiden olisi tehtävä strateginen ympäristövaikutusten arviointi ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien vaikutusten ja riskien estämiseksi, hallitsemiseksi ja vähentämiseksi. Tämä arviointi olisi suoritettava direktiivin 2001/42/EY vaatimusten mukaisesti.

3.2

Jäsenvaltioiden olisi annettava selkeät säännöt, jotka koskevat toimintojen mahdollista rajoittamista esimerkiksi suojelluilla, tulva-alttiilla tai maanjäristyksille alttiilla alueilla ja vähimmäisetäisyyttä luvan saaneiden toimintojen ja asuin- sekä vesiensuojelualueiden välillä. Jäsenvaltioiden olisi myös vahvistettava särotettävän alueen ja pohjaveden välinen vähimmäissyvyys.

3.3

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tehdään direktiivin 2011/92/EU vaatimusten mukainen ympäristövaikutusten arviointi.

3.4

Jäsenvaltioiden olisi annettava yleisölle, jota asia koskee, mahdollisuus osallistua aikaisessa vaiheessa ja tehokkaasti 3 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetun strategian ja 3 kohdan 3 alakohdassa tarkoitetun ympäristövaikutusten arvioinnin laatimiseen.

a)

tarvittavasta luvasta tai tarvittavista luvista vastaa useampi kuin yksi toimivaltainen viranomainen;

b)

osallisena on useampi kuin yksi toiminnanharjoittaja;

c)

tiettyä hankevaihetta varten tarvitaan useampi kuin yksi lupa;

d)

kansallisen tai unionin lainsäädännön perusteella tarvitaan useampi kuin yksi lupa.

5.1

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että alueen geologinen muodostuma soveltuu hiilivetyjen etsintään tai tuotantoon suuritehoisella vesisärötyksellä. Niiden olisi varmistettava, että toiminnanharjoittajat laativat mahdollisesta paikasta ja sitä ympäröivästä maanpäällisestä ja maanalaisesta alueesta kuvauksen ja tekevät riskinarvioinnin.

5.2

Riskinarvioinnin olisi perustuttava riittävään määrään tietoja, jotta olisi mahdollista luonnehtia potentiaalista etsintä- ja tuotantoaluetta ja yksilöidä mahdolliset altistusreitit. Näin olisi mahdollista arvioida porausnesteiden, vesisärötysnesteiden, luonnollisesti esiintyvän materiaalin, hiilivetyjen ja kaasujen vuodon tai liikkumisen riski kaivosta tai kohdemuodostumasta sekä laitoksen indusoiman seismisyyden riski.

5.3

Riskinarvioinnissa olisi otettava huomioon seuraavaa:

5.4

Alue olisi valittava vain, jos 5 kohdan 1–3 alakohdan mukaisesti suoritettu riskiarviointi osoittaa, että suuritehoisen vesisärötyksen käyttäminen ei johda epäpuhtauksien suoriin päästöihin pohjaveteen ja että muille toiminnoille laitoksen lähellä ei aiheudu vahinkoa.

6.1

Ennen kuin aloitetaan toiminnot, joissa käytetään suuritehoista vesisärötystä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että

6.2

Perustila olisi määritettävä seuraavien osatekijöiden osalta:

a)

toiminnanharjoittajat tai toiminnanharjoittajaryhmät soveltavat tuotantoalueen rakentamiseen yhtenäistä lähestymistapaa ja että tavoitteena on estää ympäristölle ja ihmisten, sekä työntekijöiden että yleisön, terveydelle aiheutuvat vaikutukset ja riskit, ja vähentää niitä;

b)

ennen tuotannon alkamista vahvistetaan riittävät laitosta koskevat infrastruktuurivaatimukset. Jos laitoksen päätarkoituksena on tuottaa öljyä suuritehoisella vesisärötyksellä, olisi asennettava erityinen infrastruktuuri, joka ottaa talteen ja kuljettaa tuotannon yhteydessä saatavan maakaasun.

9.1

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toiminnanharjoittajat käyttävät parhaita käytettävissä olevia tekniikoita ja ottavat huomioon tulokset komission järjestämästä tietojenvaihdosta jäsenvaltioiden, kyseessä olevan teollisuuden ja ympäristönsuojelua edistävien kansalaisjärjestöjen välillä samoin kuin teollisuuden parhaat käytännöt hiilivetyjen etsintä- ja tuotantohankkeisiin liittyvien vaikutusten ja riskien estämiseksi, hallitsemiseksi ja vähentämiseksi.

9.2

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toiminnanharjoittajat

9.3

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä vesivarojen vastuullista käyttöä suuritehoisessa vesisärötyksessä.

10.1

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että

10.2

Jäsenvaltioiden olisi kannustettava toiminnanharjoittajia käyttämään särötystekniikoita, joilla minimoidaan vedenkulutus ja jätevirrat ja joissa ei käytetä vaarallisia kemiallisia aineita, aina kun se on teknisesti mahdollista ja kestävää ympäristön ja ilmaston kannalta.

11.1

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toiminnanharjoittaja tarkkailee säännöllisesti laitosta ja sitä ympäröivää maanpäällistä ja maanalaista aluetta, jotka mahdollisesti altistuvat toimintojen vaikutuksille etsintä- ja tuotantovaiheen aikana ja erityisesti ennen suuritehoista vesisärötystä, sen aikana ja sen jälkeen.

11.2

Edellä 6 kohdan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitettua perustilatutkimusta olisi käytettävä tällaisessa tarkkailussa viitteenä.

11.3

Perustilatutkimuksessa määritettyjen ympäristöparametrien tarkkailun lisäksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toiminnanharjoittaja tarkkailee seuraavia toiminnallisia parametreja:

11.4

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toiminnanharjoittaja seuraa sitä, miten suuritehoinen vesisärötys vaikuttaa kaivojen ja sellaisten muiden ihmisen tekemien rakenteiden eheyteen, jotka sijaitsevat laitosta ympäröivillä alueilla maan pinnalla tai maan alla ja joihin toiminnot mahdollisesti vaikuttavat.

11.5

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että seurannan tulokset ilmoitetaan toimivaltaisille viranomaisille.

12.1

Jäsenvaltioiden olisi sovellettava ympäristövastuuta koskevia säännöksiä kaikkiin toimintoihin, jotka suoritetaan laitosalueella, mukaan luettuna ne toiminnot, jotka eivät tällä hetkellä kuulu direktiivin 2004/35/EY soveltamisalaan.

12.2

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toiminnanharjoittaja antaa rahoitusvakuuden tai vastaavan, joka kattaa mahdolliset ympäristövahingoista syntyvät vastuut ennen suuritehoista vesisärötystä sisältävien toimintojen alkua.

13.1

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävät henkilöstö-, tekniset ja taloudelliset resurssit tehtäviensä suorittamiseen.

13.2

Jäsenvaltioiden olisi estettävä eturistiriidat toimivaltaisen viranomaisen sääntelytehtävän ja resurssien taloudellista kehitystä koskevan tehtävän välillä.

a)

toiminnanharjoittaja asettaa julkisesti saataville tiedot kemiallisista aineista ja veden määrästä, jonka se aikoo käyttää ja joka on käytetty suuritehoisessa vesisärötyksessä kunkin kaivon osalta. Näissä tiedoissa olisi lueteltava kaikkien aineiden Chemical Abstracts Service (CAS) -numerot ja niihin olisi sisällyttävä myös käyttöturvallisuustiedote, jos sellainen on saatavilla, sekä aineen suurin mahdollinen pitoisuus särötysnesteessä;

b)

toimivaltaisten viranomaisten olisi julkaistava seuraavat tiedot julkisella internetsivulla kuuden kuukauden kuluessa tämän suosituksen julkaisemisesta ja enintään 12 kuukauden välein:

c)

toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä yleisölle seuraavista:

16.1

Niitä jäsenvaltioita, jotka päättävät etsiä tai hyödyntää hiilivetyjä suuritehoisella vesisärötyksellä, pyydetään panemaan tässä suosituksessa vahvistetut vähimmäisperiaatteet täytäntöön 28 päivään heinäkuuta 2014 mennessä ja toimittamaan komissiolle vuosittain ja ensimmäisen kerran joulukuussa 2014 tiedot toimenpiteistä, jotka on toteutettu tämän suosituksen johdosta.

16.2

Komissio seuraa tiiviisti suosituksen soveltamista vertaamalla jäsenvaltioiden tilannetta julkisesti saatavilla olevassa tulostaulussa.

16.3

Komissio tarkistaa suosituksen tehokkuuden 18 kuukauden kuluttua sen julkaisemisesta.

16.4

Tarkistukseen sisältyy myös suosituksen soveltamisen arviointi ja siinä otetaan huomioon parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan tietojenvaihdon tulokset sekä asiaa koskevien parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevien vertailuasiakirjojen soveltaminen sekä sen harkitseminen, onko suosituksen säännöksiä ajantasaistettava. Komissio päättää, onko tarpeen tehdä lainsäädäntöehdotuksia, joissa vahvistetaan oikeudellisesti sitovia säännöksiä hiilivetyjen etsinnästä ja tuotannosta korkeatehoisella vesisärötyksellä.