30.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 284/53

(1)

Belgian valtio ilmoitti 7 päivänä marraskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä komissiolle, että se oli ottanut käyttöön talletussuojajärjestelmän, jäljempänä ’osuuskuntien talletussuojajärjestelmä’ tai ’toimenpide’, joka kattaa henkilöjäsenten osuudet hyväksytyissä osuuskunnissa, joiden vakavaraisuutta Belgian keskuspankki (Banque Nationale de Belgique), jäljempänä ’BNB’, valvoo tai jotka ovat sijoittaneet vähintään puolet varoistaan BNB:n valvomaan laitokseen, jäljempänä ’taloudelliset osuuskunnat’.

(2)

Komissio ilmoitti 6 päivänä joulukuuta 2011 päivätyllä kirjeellä Belgian valtiolle, että toimenpide saattaa olla sääntöjenvastaista valtiontukea (2), ja kehotti Belgian valtiota olemaan toteuttamatta kyseistä menettelyä. Komissio kehotti Belgian valtiota esittämään huomautuksia komission alustavista päätelmistä. Belgian valtio esitti huomautuksia 22 päivänä joulukuuta 2011 päivätyllä kirjeellä.

(3)

Komissio ilmoitti Belgialle 3 päivänä huhtikuuta 2012 tehdyllä päätöksellä, jäljempänä ’aloittamispäätös’, aloittaneensa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’perussopimus’, 108 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn toimenpiteestä. Lisäksi se vaati Belgiaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (3) 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti keskeyttämään toimenpiteen, kunnes komissio on antanut päätöksen toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Komissio vaati Belgiaa lopettamaan välittömästi kaikki toimet osuuskuntien talletussuojajärjestelmän täytäntöönpanemiseksi ja olemaan suorittamatta toimenpiteen mukaisia maksuja. Menettelyn aloittamista koskeva komission päätös, jolla komissio myös kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomatuksensa toimenpiteestä, on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4).

(4)

Belgian valtio pyysi 24 päivänä huhtikuuta ja 31 päivänä toukokuuta 2012 päivätyillä kirjeillä lisäaikaa aloittamispäätökseen vastaamista varten. Komissio ei vastustanut pyyntöä. Belgian valtio lähetti 18 päivänä kesäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä vastauksen aloittamispäätökseen. Kirjeen liitteenä oli muun muassa 7 päivänä lokakuuta 2011 päivätty BNB:n pääjohtajan kirje Belgian valtionvarainministerille.

(5)

Myös Arco-konserni, jäljempänä ’Arco’ (5), toimitti 17 päivänä elokuuta 2012 vastauksen aloittamispäätökseen. Komissio toimitti Arcon huomautukset 29 päivänä elokuuta 2012 Belgian valtiolle ja antoi sille mahdollisuuden vastata niihin. Belgian valtio ilmoitti 16 päivänä lokakuuta 2012 kuitenkin, ettei se aikonut käyttää kyseistä mahdollisuutta.

(6)

Komissio esitti toimenpidettä koskevia lisäkysymyksiä etenkin 17 päivänä syyskuuta 2012 ja 24 päivänä heinäkuuta 2013. Belgian valtio vastasi ensimmäiseen niistä 5 päivänä joulukuuta 2012 ja toiseen 20 päivänä syyskuuta 2013.

(7)

Osuuskuntien talletussuojajärjestelmän perustaminen liittyi pelastamistoimenpiteisiin toisessa valtiontukiasiassa.

(8)

Dexia ilmoitti 30 päivänä syyskuuta 2008 pääomapohjan vahvistamisesta 6,4 miljardilla eurolla. Pääomankorotuksen merkitsivät Dexian osakkeenomistajat (muun muassa Arco) sekä Belgian, Ranskan ja Luxemburgin viranomaiset. Belgian valtiovarainministeri ilmoitti Dexian jakamisen olosuhteita tutkineelle Belgian parlamentin erityiskomitealle, jäljempänä ’Dexia-komitea’, että Dexialle annetun valtiontuen myöntämisajankohtana vuonna 2008 sen jälkeen, kun asiaan puuttumista Arcon hyväksi oli pyydetty, oli jo syys-/lokakuun vaihteessa 2008 tehty poliittinen päätös osuuskuntien talletussuojajärjestelmän käyttöön ottamisesta. Hän selvitti, että hallituksen oli päästäkseen sopimukseen Dexian kanssa tehtävä samanaikaisesti Arcoa ja Ethiasia koskeva päätös (6). Belgian nykyisen valtiovarainministerin lausunnoista käy myös selvästi esille, että vuonna 2008 tehtiin sitoumus, jolla varmistettiin, että Arco suostui osallistumaan Dexian pelastamiseen (7).

(9)

Belgian hallitus ilmoitti 10 päivänä lokakuuta 2008 valtiovarainministeriön lehdistötiedotteessa, että se oli päättänyt

(10)

Pääministeri ja valtiovarainministeri vahvistivat 21 päivänä tammikuuta 2009 julkaistussa yhteisessä lehdistötiedotteessa edellisen hallituksen (10) antaman sitoumuksen, joka koski osuuskuntien talletussuojajärjestelmän käyttöönottoa (11). Arco julkaisi kyseisen Belgian hallituksen lehdistötiedotteen vielä samana päivänä omalla verkkosivustollaan. Muut taloudelliset osuuskunnat sen sijaan eivät hyväksyneet talletusten ja taloudellisten osuuskuntien osuuksien välistä vastaavuutta, jolle osuuskuntien talletussuojajärjestelmä perustuu (12).

(11)

Belgian parlamentti hyväksyi 15 päivänä lokakuuta 2008 lain (13), jonka mukaan Belgian hallitus voi toteuttaa toimenpiteitä rahoitusvakauden säilyttämiseksi. Belgian valtio julkaisi 14 päivänä marraskuuta 2008 kuninkaallisen asetuksen (14), jolla luottolaitosten talletussuojajärjestelmän mukainen talletussuojan yläraja nostettiin 100 000 euroon ja otettiin samalla käyttöön branche 21 -henkivakuutustuotteita koskeva vakuutussuojajärjestelmä. Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä oli 29 päivänä lokakuuta 2008 antanut myönteisen lausunnon ehdotuksesta kyseiseksi kuninkaalliseksi asetukseksi (15).

(12)

Belgian valtio muutti 15 päivänä lokakuuta 2008 annettua lakia 14 päivänä huhtikuuta 2009 (16). Muutetun lain mukaan hallitus voi ottaa kuninkaallisella asetuksella käyttöön järjestelmän taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten maksetun pääoman suojaamiseksi. Belgian viranomaiset muuttivat 14 päivänä marraskuuta 2008 annettua kuninkaallista asetusta 10 päivänä lokakuuta 2011 annetulla kuninkaallisella asetuksella (17). Lokakuun 10 päivänä 2011 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa on osuuskuntien talletussuojajärjestelmää koskevia lisätietoja.

(13)

BNB:n pääjohtaja laati 7 päivänä lokakuuta 2011 kirjeen silloiselle valtiovarainministerille ja antoi lausunnon 10 päivänä lokakuuta 2011 annetusta (ehdotusvaiheessa olleesta) kuninkaallisesta asetuksesta. Lausunnon antaminen oli BNB:n organisaatiota koskevassa laissa edellytetty menettelyyn liittyvä vaihe (18). Pääjohtaja totesi, että hallitus voisi lain mukaan säätää osuuskuntien talletussuojajärjestelmää koskevan kuninkaallisen asetuksen rahoitusmarkkinoiden äkillisen kriisin tai systeemisen kriisin vakavan uhan tapauksessa. Pääjohtaja totesi, että mainitut edellytykset ilmeisesti täyttyivät ja että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä auttaisi rajoittamaan kyseisen kriisin vaikutuksia (19). Pääjohtajan kirjeessä vältettiin kuitenkin nimenomaisesti ottamasta kantaa siihen, ovatko taloudellisten osuuskuntien yksittäiset osuudet pohjimmiltaan talletuksia (20). Kirjeessä todettiin myös, että toimenpiteeseen saattaa liittyvä valtiontukiongelmia (21), ja tuotiin esille huoli siitä, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmän vapaaehtoisuus voi johtaa niin sanottuun haitalliseen valikoitumiseen liittyviin ongelmiin (22).

(14)

Kolme Arcon osuustoiminnallista yritystä, (Arcofin, Arcopar ja Arcoplus) hakivat 13 päivänä lokakuuta 2011 osuuskuntien talletussuojajärjestelmän jäsenyyttä. Belgian hallitus hyväksyi hakemukset 7 päivänä marraskuuta 2011 annetulla kuninkaallisella asetuksella (23). Hakemuksen yhteydessä Arco myös suoritti yhteensä 2,05 miljoonan euron maksut (24).

(15)

Arcofin, Arcopar ja Arcoplus järjestivät 8 päivänä joulukuuta 2011 yhtiökokoukset, joissa ne hyväksyivät likvidaatioon hakeutumista koskevat hallitusten ehdotukset.

(16)

Talletusten vakuusjärjestelmistä 30 päivänä toukokuuta 1994 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/19/EY (25), jäljempänä ’talletussuojajärjestelmädirektiivi’, säädetään, että kunkin jäsenvaltion on

”varmistettava alueellaan yhden tai useamman talletusten vakuusjärjestelmän perustaminen ja hyväksyminen. [Tiettyjä] tapauksia lukuun ottamatta, kyseisessä jäsenvaltiossa … toimiluvan saanut luottolaitos (26) ei saa vastaanottaa talletuksia (27), jos se ei kuulu johonkin tällaiseen järjestelmään.”

(17)

Vuonna 1998 Belgian valtio saattoi talletussuojajärjestelmädirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään ja otti käyttöön talletusten vakuusjärjestelmän, joka kattaa saman tallettajan yhteenlasketut talletukset, jos talletuksia ei kyetä maksamaan. Belgian talletussuoja annettiin talletussuojarahaston hoidettavaksi. Belgian valtio perusti tämän jälkeen 14 päivänä marraskuuta 2008 annetulla kuninkaallisella asetuksella niin sanotun erityissuojarahaston, joka kattaa Belgian valtion myöhemmät toimet (28).

(18)

Talletussuojajärjestelmädirektiivin alkuperäisessä 7 artiklassa säädettiin, että kaikki saman tallettajan talletukset korvataan yhteensä 20 000 euroon asti. Ecofin-neuvosto sopi 7 päivänä lokakuuta 2008 pitämässään kokouksessa, että talletussuojajärjestelmädirektiivissä säädettyä talletussuojan ylärajaa olisi nostettava. Ecofin-neuvosto totesi antamassaan lehdistötiedotteessa, että

”kaikki jäsenvaltiot antavat aluksi vähintään yhden vuoden ajaksi yksityishenkilöiden talletuksille vakuussuojan vähintään 50 000 euron määrään saakka, samalla kun panemme merkille, että monet jäsenvaltiot ovat päättäneet nostaa vähimmäistasonsa 100 000 euroon. Pidämme myönteisenä, että komissio aikoo esittää kiireellisesti asianmukaisen ehdotuksen, jolla edistetään talletusten vakuusjärjestelmien lähentämistä” (29).

(19)

Talletussuojajärjestelmädirektiivin 2 artiklassa säädetään kattavuuden osalta, ettei talletusten vakuusjärjestelmillä pitäisi suojata luottolaitosten pääomainstrumentteja (30).

(20)

Talletusten vakuusjärjestelmästä annetun direktiivin 94/19/EY muuttamisesta talletussuojan tason ja korvausten maksuajan osalta 11 päivänä maaliskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/14/EY (31) nostettiin talletussuojajärjestelmien talletussuojan tasoa (ensin 50 000 euron vähimmäistasoon ja sen jälkeen periaatteessa 100 000 euron vähimmäis- ja enimmäistasoon 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä).

(21)

Sijoittajien korvausjärjestelmistä 3 päivänä maaliskuuta 1997 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/9/EY (32), jäljempänä ’sijoittajien korvausjärjestelmää koskeva direktiivi’, säädetään korvausten maksamisesta sijoittajille siltä varalta, ettei sijoituspalveluyritys pysty palauttamaan sijoittajalle kuuluvia varoja. Korvausta voidaan saada esimerkiksi, jos yritys on syyllistynyt petokseen tai huolimattomuuteen tai jos yrityksen järjestelmissä on virheitä tai ongelmia. Sijoittajien korvausjärjestelmät eivät kuitenkaan kata sijoitusriskiä (esimerkiksi, kun sijoittaja on ostanut osakkeita, joiden arvo myöhemmin laskee).

(22)

Belgian yhtiölaki (33) ja erityisesti sen 350–436 § sisältää osuustoiminnallisia yrityksiä koskevan yksityiskohtaisen lainsäädäntökehyksen. Sen mukaan osuuskunnan on säännöissään valittava, tuleeko siitä ns. rajoitetun vastuun yhtiö (jolloin jäsenten tappiot eivät voi olla suuremmat kuin niiden sijoittama pääoma) tai ns. rajoittamattoman vastuun yhtiö (jolloin jäsenet vastaavat henkilökohtaisesti yrityksen veloista ja voivat kärsiä sijoittamaansa pääomaa suuremmat tappiot).

(23)

Belgian yhtiölaissa (erityisesti sen 362, 364, 366, 367 ja 374 §:ssä) säädetään tietyistä osuuskuntien osuuksien siirto-oikeutta koskevista rajoituksista. Osuuskuntien osuuksia voidaan myydä muille osuuskunnan jäsenille, mutta osuustoiminnallisen yrityksen säännöissä voidaan asettaa tällaista siirtoa koskevia ehtoja. Siirtoja kolmansille osapuolille voidaan toteuttaa vain Belgian yhtiölain 366 §:ssä määritellyille henkilöille ja samassa pykälässä määritellyin ehdoin.

(24)

Belgian yhtiölaissa (367 §:ssä) säädetään myös, että osuuskunnan jäsenet voivat erota osuuskunnasta vain tilikauden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana. Belgian yhtiölain 374 §:ssä säädetään, että osuuskunnan jäsenellä on erotessaan oikeus saada takaisin osuuksiensa arvo, joka määritellään osuuskunnan tasetietojen perusteella.

(25)

Belgian yhtiölaissa määritellään osuustoiminnallisia yrityksiä koskevat yleiset puitteet, ja 8 päivänä tammikuuta 1962 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa (34) säädetään ”hyväksyttyjä osuuskuntia” (35) koskevista edellytyksistä. Edellytyksiä ovat seuraavat: Hyväksytty osuuskunta ei voi kieltäytyä uusista jäsenistä eikä erottaa olemassa olevia jäseniä keinotteluun liittyvistä syistä. Kaikilla osuuskuntien osuuksilla on niiden arvosta riippumatta samat oikeudet. Kaikilla osuuskunnan jäsenillä on vuosikokouksessa samat äänioikeudet. Vuosikokous nimittää hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenet. Osuuskunnan toiminnasta saatu voitto (kaikkien kustannusten vähentämisen jälkeen) voidaan jakaa jäsenten kesken suhteessa niiden ja osuuskunnan välisiin liiketoimiin. Osuuskunnan osuuksista maksettu osinko ei voi olla tiettyä kuninkaallisessa asetuksessa määriteltyä prosenttiosuutta suurempi.

(26)

Belgian verolain 21 §:ssä säädetään, että hyväksyttyjen osuuskuntien osuuksille maksettavat korot vapautetaan tiettyyn enimmäismäärään saakka veroista (36).

(27)

Osuuskuntien talletussuojajärjestelmä kattaa yksittäisten osuuskunnan jäsenten maksetun pääoman, (mutta ei mahdollista pääomavoittoa) 100 000 euron enimmäismäärään saakka.

(28)

Toisin kuin luottolaitosten talletussuojajärjestelmässä, osuuskuntien talletussuojajärjestelmän jäsenyys on vapaaehtoinen.

(29)

Jos taloudellinen osuuskunta haluaa osallistua osuuskuntien talletussuojajärjestelmään, sen on jätettävä hakemus valtiovarainministeriölle. Ministerineuvosto päättää kuukauden kuluessa, hyväksyykö se jäsenyyshakemuksen jättäneen taloudellisen osuuskunnan osallistumisen osuuskuntien talletussuojajärjestelmään. Osallistumiselle voidaan myös tarvittaessa asettaa edellytyksiä. Näitä edellytyksiä voivat muun muassa olla

(30)

Kun taloudellinen osuuskunta on hakenut talletussuojaa, se ei voi erota järjestelmästä, ennen kuin hakemisesta on kulunut vuosi. Vuoden kuluttua osuuskunta voi päättää järjestelmään osallistumisensa kolmen kuukauden irtisanomisajalla. Suoritettuja maksuja ei voida periä takaisin riippumatta siitä, miten ne on maksettu. Jos osuuskunta päättää erota osuuskuntien talletussuojajärjestelmästä, se ei kolmeen seuraavaan vuoteen voi osallistua siihen uudelleen.

(31)

Toimenpide kattaa ainoastaan sellaiset osuuskuntien osuudet, jotka on annettu ennen 10 päivänä lokakuuta 2011 annetun kuninkaallisen asetuksen voimaantuloa.

(32)

Taloudellisten osuuskuntien talletussuojajärjestelmästä voidaan suorittaa korvauksia ainoastaan henkilöjäsenille, ei yhteisöjäsenille.

(33)

Erityissuojarahaston rahoitus järjestetään seuraavasti:

(34)

Taloudellisia osuuskuntia voidaan lisäksi vaatia suorittamaan niiden omistusosuuteen liittyvään pääomavoittoon perustuva maksu erityissuojarahastolle. Omistusosuuteen perustuva maksu vastaa enintään 10 prosenttia kyseisten osuuksien myyntihinnan (tai jos osuuksia ei myydä kolmen vuoden kuluessa suojajärjestelmän lakkauttamisesta, kyseisen osuuden keskimääräisen hinnan pörssin sulkemishetkellä kolmen vuoden määräajan päättymisen jälkeisenä 30 päivän ajanjaksona) ja hallituksen vahvistaman viitehinnan välisestä erosta, kun taloudellinen osuuskunta liittyy osuuskuntien talletussuojajärjestelmään.

(35)

Erityissuojarahasto aloittaa maksujen suorittamisen, jos taloudellinen osuuskunta on mennyt konkurssiin tai jos rahoitusalan valvontaviranomainen on ilmoittanut erityissuojarahastolle, että taloudellinen osuuskunta ei enää pysty palauttamaan eroavien jäseniensä osuuksia.

(36)

Jos erityissuojarahaston rahoitus ei riitä sen velvoitteiden täyttämiseen, säästö- ja talletuskassa Caisse des dépôts et consignations (hallintoelin, jolla ei ole oikeudellista asemaa) antaa lainaksi tarvittavat varat. Sen mukaan, onko maksukyvytön laitos pakollinen osallistuja vai taloudellinen osuuskunta, laina maksetaan myöhemmin takaisin

(37)

Jos erityissuojarahasto puuttuu asiaan, yksittäisen osuuskunnan jäsenen oikeudet siirtyvät sille, ja sitä kohdellaan yhdenvertaisesti muiden jäljelle jääneiden jäsenien kanssa. Tämä ominaisuus on erilainen kuin luottolaitosten talletussuojajärjestelmässä, jossa rahastoa kohdellaan yhdenvertaisesti asianomaisen yrityksen muiden lainanantajien kanssa.

(38)

Arco oli aiemmin Artesia Banking Corporation NV:n, jäljempänä ’Artesia’, osakkeenomistaja. Artesia puolestaan omisti 100 prosenttia BACOB-pankista ja 82 prosenttia vakuutusyhtiö DVV:stä. Kun Artesia ja Dexia sulautuivat vuonna 2001, Arcosta tuli Dexian suurin osakkeenomistaja noin 15 prosentin osuudella yhtiöstä (37).

(39)

Arco-yhtymään kuuluvat hyväksytyt osuustoiminnalliset yritykset Arcopar, Arcoplus ja Arcofin (38). Arcoon kuuluu yli 800 000 jäsentä, joista 99 prosenttia on yksityishenkilöitä. Henkilöjäsenten pääoma Arcoparissa oli 1,3 miljardia, Arcoplusissa 46 miljoonaa ja Arcofinissa 140 miljoonaa euroa.

(40)

Arcopar, Arcoplus ja Arcofin ovat omien sääntöjensä mukaan rajoitetun vastuun yhtiöitä (39).

(41)

Kaikkien kolmen yhtiön säännöissä on säännöksiä, jotka koskevat jäsenten eroamista.

(42)

Arcoparin säännöissä säädetään esimerkiksi, että osuuskunta voi rajoittaa eroamisoikeutta, jos se eroamisen seurauksena menettäisi yli 10 prosenttia osuuskunnan kokonaispääomasta tai 10 prosenttia jäsenkannasta saman tilikauden aikana (40). Arcoparista eroavan jäsenen on määrä saada pääomansa takaisin. Jäsenillä, joilla on Arcoparin A-, B-, ja C-osuuksia (41) on oikeus myös niin sanottuun bonusrahastoon (42).

(43)

Arcoparin sääntöjen 35 §:ssä säädetään Arcoparin jäsenten oikeuksista likvidaatiotilanteessa. Jos varoja jää jäljelle velkojen ja sosiaalikustannusten maksamisen jälkeen, jäsenille maksetaan korvauksia (43).

(44)

Arcon osuuksiin sijoittamisen riskejä kuvattiin esimerkiksi Arcoparin esitteessä, jonka Belgian viranomaiset hyväksyivät kesäkuussa 2008. Esite julkaistiin 7 päivänä heinäkuuta 2008–30 päivänä syyskuuta 2008 toteutetun pääomamarkkinaoperaation yhteydessä. Esitteestä käy ilmi, että Dexiaan liittyvien voittojen osuus oli yli 69 prosenttia Arcoparin nettovoitoista tilikausilla 2005/2006, 2006/2007 ja 2007/2008. Esitteessä viitattiin myös laajoihin eroamisiin liittyvään riskiin ja korostettiin samalla, että jäsenet voivat menettää kaiken likvidaatiotilanteessa. Samaan aikaan yhtiön vuosikertomuksissa tehtiin selväksi, että Arcon tase oli velkainen, mikä johtui velanotosta investointitarkoituksiin (44).

(45)

Komissio katsoi aloittamispäätöksessä alustavasti, että ilmoitettu toimenpide täytti neljä (kumulatiivista) valtiontukea koskevaa kriteeriä. Se ilmoitti epäilevänsä, voidaanko toimenpide todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi.

(46)

Komissio katsoi toimenpiteen Belgian valtion toteuttamaksi toimeksi, koska se rahoitettiin erityissuojarahastosta. Komissio totesi tältä osin, että Belgian lainsäädännössä määriteltiin maksu, joka osallistujien oli maksettava erityissuojarahastoon, sekä rahaston varojen käyttötapa. Komissio totesi lisäksi, että säästö- ja talletuskassasta oli tarpeen vaatiessa määrä antaa varoja erityissuojarahastoon. Komissio kyseenalaisti säästö- ja talletuskassan mahdollisuudet varojen takaisinsaamiseen, koska oli epäselvää, oliko taloudellisten osuuskuntien käytettävissä riittävästi varoja. Komissio myös pohti, voiko taloudellisten osuuskuntien osallistumisen vapaaehtoisuus olla esteenä erityissuojarahaston tehokkaalle jälleenrahoitukselle.

(47)

Komissio päätteli, että taloudelliset osuuskunnat voidaan katsoa yrityksiksi ja että toimenpiteessä oli kyse valikoivan edun antamisesta niille. Valikoiva etu oli kyseessä, koska osuuskuntien talletussuojajärjestelmä on ilmeisesti auttanut osuuskuntia joko houkuttelemaan uutta pääomaa tai säilyttämään olemassa olevan pääoman, kun olemassa olevat jäsenet on saatu pysymään taloudellisissa osuuskunnissa. Talletussuojalla oli erityinen merkitys taloudellisesti epävarmoina aikoina, kuten syksyn 2008 ja kuninkaallisen asetuksen antamispäivän välisenä ajanjaksona, koska se suojasi taloudellisia osuuskuntia tehokkaasti merkittäviltä jäsenten eroamiseen liittyviltä maksuilta.

(48)

Komissio huomautti myös, että suoja oli kattava ja että Belgian valtio salli osuuskuntien talletussuojajärjestelmään liittymisen riippumatta hakemuksen esittäneen taloudellisen osuuskunnan vakavaraisuudesta. Arcon tapauksessa osuuskuntien talletussuojajärjestelmään liittyminen oli sallittu taloudellisille osuuskunnille, jotka olivat jo maksukyvyttömiä ja jotka hakeutuivat likvidaatioon pian liittymisen jälkeen.

(49)

Komissio totesi myös, että toimenpide vääristi kilpailua, koska taloudelliset osuuskunnat kilpailivat vähittäissijoitustuotteiden markkinoilla ja hyötyivät niillä valikoivasta edusta, jota muut vastaavia tuotteita tarjoavat markkinatoimijat eivät pystyneet saamaan.

(50)

Komissio myös katsoi osuuskuntien talletussuojajärjestelmän vaikuttavan unionin sisäiseen kauppaan. Belgian markkinoilla toimii itse asiassa monia kansainvälisiä sijoitustuotteiden tarjoajia. Ne markkinaosuudet, joista taloudelliset osuuskunnat onnistuvat pitämään kiinni toimenpiteen ansiosta, jäävät kansainvälisten tarjoajien ulottumattomiin.

(51)

Komissio pohti, voidaanko taloudelliset osuuskunnat katsoa rahoituslaitoksiksi ja onko tällä seikalla vaikutuksia vuoden 2008 pankkitiedonannon sovellettavuuteen (45). Komissio totesi, että koska vaikuttaa siltä, etteivät taloudelliset osuuskunnat ole vuoden 2008 pankkitiedonannossa tarkoitettuja rahoituslaitoksia, tuki olisi arvioitava suoraan perussopimuksen perusteella.

(52)

Toimenpide soveltuu sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella edellyttäen, että se on tarpeellinen, asianmukainen ja oikeasuhteinen. Komissio epäili, ettei toimenpide täyttänyt yhtäkään edellä mainituista kolmesta kumulatiivisesta kriteeristä. Se epäili, oliko taloudellisten osuuskuntien jäsenten suoja tarpeen Belgian talouteen kohdistuvien vakavien häiriöiden estämiseksi. Mahdollisten heijastusvaikutusten osalta komissio totesi, että Belgia oli jo ottanut käyttöön useita toimenpiteitä (esimerkiksi talletusten vakuusjärjestelmän talletussuojan ylärajan nostaminen 100 000 euroon ja moniin pankkeihin kohdistuneet erilaiset valtiontukitoimenpiteet (pääomapohjan vahvistamistoimenpiteet, likviditeettitoimenpiteet, arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin liittyvä toimenpide ja tilapäiset toimenpiteet)). Komissio katsoi sen vuoksi, että koska edellä mainitut toimenpiteet olivat käytössä, ei ollut tarpeellista suojata taloudellisten osuuskuntien jäseniä.

(53)

Komissio epäili taloudellisten osuuskuntien jäsenten suojaamisen asianmukaisuutta. Tältä osin komissio huomautti, että taloudelliset osuuskunnat eivät ole rahoituslaitoksia eikä niillä vaikuta niiden koon vuoksi olevan systeemistä merkitystä. Se kehotti Belgian valtiota selittämään, minkä kanavien kautta sijoitustappiot — joista kärsivät myös esimerkiksi sijoitusrahastojen sijoittajat — olisivat saaneet aikaan merkittäviä Belgian talouteen kohdistuvia haitallisia heijastusvaikutuksia.

(54)

Lisäksi komissio epäili toimenpiteen oikeasuhteisuutta. Komission mielestä ei ensinnäkään ollut selvää, maksoivatko taloudelliset osuuskunnat kohtuullisen korvauksen suojasta. Toiseksi komissio huomautti, että koska järjestelmään liittyminen oli taloudellisten osuuskuntien omassa harkinnassa eikä Belgian valtio tarkastanut niiden elinkelpoisuutta liittymismenettelyn yhteydessä, taloudellisia osuuskuntia kannustettiin liittymään vasta, kun suojaa jo selvästi tarvittiin. Tämä saattoi johtaa tilanteisiin, joissa osuuskunnat pystyivät käyttämään suojaa ja välttämään suurelta osalta siitä maksamisen. Komissio pohti myös, vääristikö osuuskuntien talletussuojajärjestelmä perusteettomasti kilpailua, koska kilpailijoiden osakkeenomistajia ei suojattu ja taloudellisten osuuskuntien rahoituksen saanti ja markkinaosuuden kasvattaminen vähittäissijoitustuotteiden markkinoilla helpottuivat tällä tavoin.

(55)

Arcon mukaan Belgian hallitus teki osuuskuntien talletussuojajärjestelmän luomista koskevan päätöksen ja ilmoitti siitä 10 päivänä lokakuuta 2008 osana laajempaa pakettia (luottolaitosten talletusten talletussuojan ylärajan nostaminen 100 000 euroon ja suojajärjestelmän ulottaminen kattaman branche 21 -ryhmän henkivakuutustuotteet ja taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenet). Arcon mukaan 10 päivänä lokakuuta 2008 tehty päätös pantiin branche 21 -tuotteiden osalta täytäntöön 15 päivänä lokakuuta 2008 annetulla lailla ja 14 päivänä marraskuuta 2008 annetulla kuninkaallisella asetuksella sekä taloudellisten osuuskuntien antamien osuustodistusten osalta 14 päivänä huhtikuuta 2009 annetulla lailla ja 10 päivänä lokakuuta 2011 annetulla kuninkaallisella asetuksella.

(56)

Arco väitti, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä ei ole valtiontukea, koska se ei tarjoa valikoivaa etua taloudellisille osuuskunnille. Arcon mukaan komissio katsoi, ettei vakuutusyhtiöiden branche 21 -tuotteiden suojajärjestelmä sisältänyt valtiontukea, koska se oli kaikkien vakuutusyhtiöiden käytettävissä eikä sen vuoksi ollut valikoiva (46). Lisäksi Arco tähdensi, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä ei ole valikoiva, koska siihen voivat liittyä kaikki taloudelliset osuuskunnat tasapuolisin edellytyksin.

(57)

Arco yhtyi Belgian hallituksen huomautuksiin ja väitti, että kaikki taloudellisten osuuskuntien osuuksien ominaisuudet vahvistavat, että osuudet vastaavat saman asiakkaan tarpeita talletuksina ja lainsäätäjä kohtelee niitä talletuksina. Arco korosti, että Belgian hallitus oli huolissaan laajasta luottamuksen häviämisestä. Jos Belgian hallitus ei olisi ottanut käyttöön osuuskuntien talletussuojajärjestelmää, sijoittajien luottamus olisi heikentynyt, mikä olisi voinut johtaa siihen, että sijoittajat olisivat vetäneet pois kaikki säästötuotteensa.

(58)

Belgian valtio väitti, ettei osuuskuntien talletussuojajärjestelmässä ole kyse valtiontuesta, koska järjestelmä ei täytä kaikkia perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisia kumulatiivisia valtiontuen kriteerejä. Belgia totesi konkreettisesti, etteivät valtiontukea koskevat kriteerit täyty. Ensinnäkin se perusteli kantaa, jonka mukaan toimenpiteessä on kyse vain yksittäisille jäsenille eikä yrityksille myönnettävästä tuesta. Seuraavaksi se totesi, että toimenpiteessä ei ole kyse valikoivasta edusta taloudellisille osuuskunnille, ja lopuksi se katsoi, ettei toimenpide vääristä kilpailua.

(59)

Belgian valtio totesi väitteestä, jonka mukaan yritykset eivät hyödy tuesta, että tavallinen luottolaitosten talletussuojajärjestelmä sekä sen laajennus (osuuskuntien talletussuojajärjestelmä) oli hyväksytty Ecofin-neuvoston päätösten ja sijoittajien korvausjärjestelmää koskevalla direktiivillä muutetun talletussuojajärjestelmädirektiivin mukaisesti ja niiden täytäntöönpanemiseksi.

(60)

Belgia perusteli kantaa, jonka mukaan taloudellisten osuuskuntien yksittäisillä osuuksilla on kaikki talletusten ominaisuudet ja niitä ostetaan talletuksina. Se viittasi seuraaviin ominaisuuksiin:

(61)

Belgian valtio perusteli kantaansa, jonka mukaan kyseessä ei ollut valikoiva etu, huomauttamalla, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä kattaa vain ennen 10 päivää lokakuuta 2011 annetut taloudellisten osuuskuntien osuudet. Belgia huomautti, että taloudelliset osuuskunnat eivät voineet kyseisen päivän jälkeen käyttää osuuskuntien talletussuojajärjestelmää jalansijan saamiseen markkinoilla. Belgia täsmensi myös, ettei Arco ollut antanut uusia osuuksia syyskuun 2008 jälkeen.

(62)

Belgia kiisti myös, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä auttaisi taloudellisia osuuskuntia säilyttämään olemassa olevan pääoman. Se esitti kantansa tueksi, että 10 päivänä lokakuuta 2008 julkaistu lehdistötiedote koski pelkästään ehdotettua poliittista aloitetta, jossa vain ohimennen viitattiin taloudellisiin osuuskuntiin. Belgian valtion mukaan 10 päivänä lokakuuta 2008 julkaistu lehdistötiedote ei ollut yksityiskohtainen sopimus eikä sitä ollut koordinoitu samoihin aikoihin julkaistujen taloudellisten osuuskuntien lehdistötiedotteiden kanssa. Tältä osin Belgian valtio teki eron julkaisemansa lehdistötiedotteen ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Lloydsin julkaiseman Lloyds-tapausta (49) koskevan lehdistötiedotteen välillä. Komissio viittasi aloittamispäätöksessä jälkimmäiseen niistä. Belgian valtio katsoi, että 10 päivänä lokakuuta 2008 julkaistu lehdistötiedote ei ole sentyyppinen toimenpide, jolla voitaisiin myöntää valikoivaa etua taloudellisille osuuskunnille. Tammikuun 21 päivänä 2009 julkaistun myöhemmän lehdistötiedotteen osalta oli Belgian mielestä normaalia, että Arco oli välittömästi julkaissut kyseisen lehdistötiedotteen omalla verkkosivustollaan, koska kaikki taloudelliset osuuskunnat (Arco mukaan luettuna) seurasivat tuolloin tiiviisti asian kehittymistä.

(63)

Belgian valtio vaati, että komission olisi noudatettava samaa lähestymistapaa kuin Ethiasin tapauksessa ja katsottava, ettei osuuskuntien talletussuojajärjestelmä ole valikoiva. Belgian valtio väitti myös, että unionin tuomioistuin oli jo tunnustanut aitojen osuuskuntien erityisaseman asiassa Paint Graphos (50). Belgian valtio viittasi erityisesti asiassa Paint Graphos annetun tuomion 61 kohtaan, jossa tuodaan esille, että kyseisten osuuskuntien ei niille ominaisten erityispiirteiden perusteella ”lähtökohtaisesti voida katsoa olevan kaupallisten yhtiöiden tilanteeseen verrattavissa olevassa tilanteessa tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen kannalta”.

(64)

Belgian valtio antoi myös tietoja useista Arcon jäsenistä, jotka olivat eronneet yhtiöstä kriisin alkamisen jälkeen. Vapaaehtoista likvidaatiota edeltäneinä tilivuosina Arcon jäseniä, jotka pyysivät pääomansa palauttamista, oli 9 764 tilikaudella 2007/2008, 21 150 tilikaudella 2008/2009 ja 23 762 tilikaudella 2010/2011.

(65)

Toimenpiteen kilpailua vääristävän vaikutuksen osalta Belgian valtio katsoi, että komission olisi pitänyt selvittää kohtuullisessa määrin, minkä rahoitustuotteiden kanssa taloudellisten osuuskuntien osuudet kilpailevat. Belgian viranomaiset myönsivät kuitenkin, ettei komissiota voi valtiontukimenettelyn yhteydessä velvoittaa markkinoiden perusteelliseen määrittelyyn. Belgian valtio väitti pääasiallisesti, että taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenille tarjottiin sama suojan taso kuin kaikkiin vastaaviin talletus-/säästötuotteisiin sijoittajille.

(66)

Belgian viranomaiset totesivat myös, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmää käytetään samaan tarkoitukseen kuin talletussuojajärjestelmädirektiiviä. Sen tavoitteena on siis yksittäisten säästäjien talletusten suojaaminen, tallettajien luottamuksen säilyminen ja rahoitusmarkkinoiden vakauden parantaminen. Belgian valtio uskoo, että muiden jäsenvaltioiden talletusten vakuusjärjestelmät kattavat toisinaan myös epätyypillisiä talletustuotteita, ja katsoo, että komission olisi otettava tämä seikka huomioon (51).

(67)

Belgian valtio korosti myös, että jos komissio katsoo osuuskuntien talletussuojajärjestelmän olevan valtiontukea, tuki olisi katsottava sisämarkkinoille soveltuvaksi perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan perustella. Belgian valtio katsoi, että ei ole tärkeää määrittää, onko Arco vuoden 2008 pankkitiedonannossa tarkoitettu rahoituslaitos. Ratkaisevan tärkeä kysymys, johon komission olisi vastattava, on Belgian mukaan kysymys siitä, onko osuuskuntien talletussuojajärjestelmä asianmukainen ja tarpeellinen toimenpide talouteen kohdistuvien vakavien häiriöiden estämiseksi.

(68)

Belgian valtio perusteli kantaansa, jonka mukaan toimenpide on tarpeellinen, sen vaikutukset pidetään mahdollisimman vähäisinä ja käytössä on vastuunjakomekanismeja.

(69)

Ensinnäkin Belgian valtio väitti, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä on asianmukainen ja tarpeellinen Belgian tallettajien rauhoittamiseksi.

(70)

Belgia myönsi olevan teoreettisesti mahdollista, että taseidensa talletuksia suojanneet laitokset saattavat hyötyä välillisesti kyseisistä suojajärjestelmistä, koska ne auttavat estämään talletuspaon. Belgia selitti kuitenkin, että talletusten vakuusjärjestelmät ovat tarpeellisia talletuspaon ja rahoitusmarkkinoiden häiriöiden estämiseksi. Belgian valtio väitti, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmää tarvittiin säilyttämään kansalaisten luottamus Belgian rahoitusjärjestelmään. Osuuskuntien osuuksien perusominaisuudet säästötuotteina ja se, että yli puolet osuuskuntien hallussa olevista varoista on sijoitettu pankkeihin, korostavat niiden samankaltaisuutta talletuksiin nähden sekä niiden tärkeää asemaa Belgian pankkijärjestelmässä Taloudellisten osuuskuntien hallitsematon maksukyvyttömyys olisi voinut käynnistää kaikkiin rahoituslaitoksiin ja koko Belgian talouteen ulottuvan lumipallovaikutuksen. Jos taloudellisten osuuskuntien osuuksille ei olisi annettu samaa suojan tasoa kuin perustalletuksille, olisi riski ollut sama kuin talletusten suojaamatta jättämisen tapauksessa. Se olisi vaikuttanut merkittävästi kansalaisten luottamukseen kaikkia talletustuotteita kohtaan koko Belgiassa ja aiheuttanut järjestelmäriskin. Belgian valtio viittasi näiden väitteiden tueksi siihen, että taloudellisten osuuskuntien jäsenten (luonnollisten henkilöiden) määrä on suuri suhteessa Belgian koko väestöön (52).

(71)

Belgian valtio myös paheksui syvästi komission aloittamispäätöksessä käyttämää kieltä ja erityisesti termejä ”capital instruments” (pääomainstrumentit) johdanto-osan 62 kappaleessa ja ”risk capital” (riskipääoma) alaviitteessä 35.

(72)

Osoittaakseen osuuskuntien talletussuojajärjestelmän tarpeellisuuden Belgian valtio toimitti komissiolle kirjeet, jotka finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä oli lähettänyt 29 päivänä lokakuuta 2008 (53) ja BNB:n pääjohtaja 7 päivänä lokakuuta 2011 (54) silloiselle valtiovarainministerille.

(73)

Belgian valtio viittaa Ethiasia koskevaan päätökseen huomautuksessaan toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Belgian valtion mukaan komissio katsoi, että Ethiasin hyväksi toteutetut toimenpiteet, joihin kuului talletusten vakuusjärjestelmän ulottaminen kattamaan branche 21 -tuotteet, olivat asianmukaisia ja tarpeellisia Belgian talouteen kohdistuvien vakavien häiriöiden estämiseksi.

(74)

Toiseksi Belgian valtio toisti näkemyksensä toimenpiteen oikeasuhteisuudesta. Taloudelliset osuuskunnat jakavat vastuun muun muassa suorittamalla maksuja erityissuojarahastoon. Belgian valtio katsoi, että suojasta maksettava korvaus on kohtuullinen ja vastaa muiden suojattujen laitosten suojajärjestelmistä maksamia maksuja. Belgian valtio oli eri mieltä siitä, että toimenpide olisi suhteeton osuuskuntien talletussuojajärjestelmän vapaaehtoisen luonteen vuoksi.

(75)

Belgian valtio huomautti, että jos komissio katsoo toimenpiteen olevan valtiontukea, sen olisi katsottava, että toimenpide on sisämarkkinoille soveltuvaa likvidaatiotukea. Belgia muistutti, että 7 päivänä marraskuuta 2011 annetussa kuninkaallisessa asetuksessa säädetään selvästi, että asianomaisen osuuskunnan likvidaatiotilanteessa maksut erityissuojarahastosta suoritettaisiin vasta lopullisen likvidaatiopäätöksen antamisen ja hyväksymisen jälkeen.

(76)

Belgian valtio myös puolusti kantaansa, jonka mukaan komission määräämä tuen keskeyttäminen ei koskenut yksityishenkilöille maksamista Arcon likvidaation jälkeen, koska kyseessä olivat luonnolliset henkilöt eikä yritykset.

(77)

Belgia esitti lisähuomautuksia komissiolle osoittamassaan kirjeessä, joka oli päivätty 18 päivänä maaliskuuta 2014, eli huomautusten esittämisen määräajan umpeuduttua

(78)

Se väitti, ettei komissio voi estää talletussuojakorvausten maksamista henkilöjäsenille. Komissio ei voi velvoittaa Belgiaa keskeyttämään korvausten maksamista osuuskuntien talletussuojajärjestelmästä eikä se voi periä kyseistä järjestelmästä henkilöjäsenille maksettuja korvauksia.

(79)

Jäsenet, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, eivät ole perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä ja talletussuojakorvausten maksamisella henkilöjäsenille ei ole vaikutuksia Arcoon eikä siihen, miten todennäköisesti Belgian valtio perii takaisin kyseisten yritysten saaman tuen.

(80)

Komissio muistuttaa aluksi alustavana huomautuksena, että se totesi aloittamispäätöksen johdanto-osan 18 kappaleessa taloudellisten osuuskuntien hyötyvän talletussuojajärjestelmästä. Toimenpiteen aikajärjestyksen ja erityispiirteiden huolellisesta analyysista kävi kuitenkin ilmi, että Arco oli toimenpiteen ainoa varsinainen edunsaaja, kuten tässä jaksossa kuvataan.

(81)

Komissio huomauttaa esillä olevassa tapauksessa merkittävästä erosta Arcon ja niiden muiden taloudellisten osuuskuntien välillä, jotka voitiin hyväksyä osallistumaan osuuskuntien talletussuojajärjestelmään.

(82)

Tosiseikkojen kuvauksesta (55) ilmenee, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä oli alun pitäen räätälöity Dexia-investointien vuoksi vaikeuksiin joutunutta Arcoa varten. Arco oli lopulta ainoa taloudellinen osuuskunta, joka jätti toimenpiteeseen osallistumista koskevan hakemuksen.

(83)

Komissio toteaa muiden taloudellisten osuuskuntien osalta, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä on vapaaehtoinen järjestelmä ja että ministerineuvoston harkintavallassa oli päättää jäsenyyttä hakeneen taloudellisen osuuskunnan hyväksymisestä osuuskuntien talletussuojajärjestelmän jäseneksi ja mahdollisen hyväksymisen ehdoista. Lisäksi se toteaa, ettei mikään muu taloudellinen osuuskunta hakenut osuuskuntien talletussuojajärjestelmän jäsenyyttä ja että osa taloudellisista osuuskunnista ei hyväksynyt sitä. Komissio huomauttaa myös, ettei millään muulla taloudellisella osuuskunnalla ollut yhtä suuria investointeihin liittyviä ongelmia kuin Arcolla oli Dexian kanssa.

(84)

Komissio katsoo sen vuoksi, että Arco on ainoa taloudellinen osuuskunta, joka on saanut varsinaista etua osuuskuntien talletussuojajärjestelmän taloudellisesta toiminnasta.

(85)

Komissio huomauttaa, että hallitus päätti ja ilmoitti toimenpiteestä 10 päivänä lokakuuta 2008 (56). On selvää, että Belgian hallitus oli tehnyt päätöksen osuuskuntien talletussuojajärjestelmään liittyvän edun tarjoamisesta Arcolle samoihin aikoihin, kun toimenpidettä Dexian hyväksi suunniteltiin vuonna 2008 (57). Tammikuun 21 päivänä 2009 julkaistussa toisessa lehdistötiedotteessa annettiin lisää yksityiskohtaisia tietoja toimenpiteestä, ja sen jälkeen aloitettiin hallituksen sitoumuksen oikeudellinen täytäntöönpano.

(86)

Komissio panee merkille, että 10 päivänä lokakuuta 2008 ja 21 päivänä tammikuuta 2009 julkaistut lehdistötiedotteet ovat kielellisesti selkeät ja yksiselitteiset. Niissä käytettiin esimerkiksi ilmaisuja ”décidé” (on päättänyt) ja ”l'engagement” (sitoumus), joilla luotiin perusteltu luottamus sitoumuksen täytäntöönpanoon.

(87)

Lehdistötiedotteiden lähettämisessä käytettiin virallisia kanavia: 10 päivänä lokakuuta 2008 julkaistun lehdistötiedotteen lähettivät valtiovarainministeriön yksiköt ja 10 päivänä tammikuuta 2009 julkaistu lehdistötiedote lähetettiin pääministerin ja valtiovarainministerin puolesta. Tiedotteen toistaminen vahvisti välitettävää viestiä.

(88)

Komissio toteaa, että jo 10 päivänä lokakuuta 2008 julkaistun lehdistötiedotteen ajankohtana oli selvää, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä suunniteltaisiin yleisen talletussuojajärjestelmän laajennukseksi. Tammikuun 21 päivänä 2009 julkaistussa lehdistötiedotteessa on teknisiä lisätietoja. Arco kopioi 21 päivänä tammikuuta 2009 julkaistun lehdistötiedotteen verkkosivustolleen heti sen julkaisemisen jälkeen. Viimeksi mainitun toimen tarkoituksena oli selvästikin rauhoittaa henkilöjäseniä. Komissio panee lisäksi merkille toimenpiteen pysyneen johdonmukaisena, sillä se ei muuttunut merkittävästi 10 päivänä lokakuuta 2008 annetun tiedotteen ja lopullisen kuninkaallisen asetuksen antamisen välisenä aikana.

(89)

Unionin tuomioistuin katsoi 19 päivänä maaliskuuta 2013 yhdistetyissä asioissa C-399/10 P ja C-401/10 antamassaan tuomiossa (58), että toimenpiteestä ilmoittamista ja toimenpiteen täytäntöönpanoa voidaan pitää yhtenä ainoana toimenpiteenä, jos tämä on perusteltua ilmoituksen ja täytäntöönpanon aikajärjestyksen ja tavoitteen ja yrityksellä toimenpiteen toteuttamishetkellä olevan tilanteen valossa. Tämän toimenpiteen tapauksessa Belgian valtio päätti ja ilmoitti 10 päivänä lokakuuta 2008 vastaavalla tavalla toimenpiteestä, joka pantiin myöhemmin täytäntöön alun perin tarkoitetun edunsaajan kannalta samassa tarkoituksessa. Komissio on lisäksi omissa päätöksissään katsonut, että ilmoittaminen ja täytäntöönpano ovat yksi ja sama toimenpide ja että etu on luotu ilmoittamispäivästä alkaen (59). Belgian nykyinen valtiovarainministeri itse asiassa piti kyseessä olevan toimenpidettä vuonna 2008 tehtynä sitoumuksena (60).

(90)

Komissio katsoo johdanto-osan 85–89 kappaleessa esitettyjen tietojen perusteella, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmän ilmoittamista ja täytäntöönpanoa on käsiteltävä yhtenä ainoana toimenpiteenä.

(91)

Perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, jollei perussopimuksissa toisin määrätä.

(92)

Sekä Belgian valtio että Arco väittävät, että komission olisi tutkittava, saiko Arco valtiontukea komission toisen päätöksen eli Ethiasia koskevan päätöksen perusteella (61). Valtiontuki on kuitenkin perussopimuksessa määritelty objektiivinen käsite. Valtiontueksi luokiteltavan toimenpiteen on täytettävä seuraavat neljä (kumulatiivista) valtiontukea koskevaa kriteeriä: toimenpide i) on valtion myöntämä tai valtion varoista myönnetty, ii) aiheuttaa valikoivaa etua tuen saajalle, iii) vääristää (mahdollisesti) kilpailua ja iv) vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(93)

Komission on arvioitava neljää edellä mainittu kriteeriä, ja se esittää niistä arvion johdanto-osan 94–110 kappaleessa.

(94)

Komission on arvioitava, rahoitetaanko osuuskuntien talletussuojajärjestelmää valtion varoilla ja onko se valtion toteuttama.

(95)

Vakiintuneen oikeuskäytännön (62) mukaan perussopimuksen 107 artiklan 1 kohta koskee kaikkia rahavaroja, joita valtio voi tosiasiallisesti käyttää tukeakseen yrityksiä, ilman että sillä seikalla olisi merkitystä, kuuluvatko nämä varat pysyvästi valtion omaisuuteen, edellyttäen, että rahavarat ovat valtion määräysvallassa ja siis toimivaltaisen valtion käytettävissä.

(96)

Valtiontuesta on kyse erityisesti, jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti hallinnoidut ja jaetut varat saadaan jäsenvaltion lainsäädännössä määrätyistä maksuista, vaikka niitä hallinnoisivatkin valtiosta erilliset laitokset. Valtiontukisääntöjen soveltamisen kannalta ei kyseessä olevan tuen myöntävän elimen tai yrityksen asemalla ole ratkaisevaa merkitystä.

(97)

Komissio toteaa osuuskuntien talletussuojajärjestelmän organisaation osalta, että Belgian lainsäädännössä määritellään maksut, jotka osallistujien on maksettava, sekä rahaston varojen käyttötapa. Erityissuojarahaston varojen katsotaan sen vuoksi olevan valtion varoja, vaikka ne on alun perin saatu yksityisistä lähteistä.

(98)

Säästö- ja talletuskassa on hallintoelin, josta maksetaan tarpeen vaatiessa erityissuojarahastosta suoritettavien maksujen rahoittamiseen tarvittavia varoja. Tämä osuuskuntien talletussuojajärjestelmän piirre aiheuttaa joka tapauksessa jäsenvaltion talousarvioon kohdistuvaa riittävän konkreettista taloudellista riskiä, jonka perusteella voidaan katsoa olevan kyse perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisista valtion varoista (63).

(99)

Arvioitaessa, onko osuuskuntien talletussuojajärjestelmä Belgian valtion toteuttama toimenpide, on selvää, ettei sitä voida pitää talletussuojajärjestelmädirektiivin saattamisena osaksi kansallista lainsäädäntöä. Talletussuojadirektiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan käyttöön talletusten vakuusjärjestelmä vain luottolaitosten talletuksille ja direktiivin 2 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että kaikista sellaisista välineistä, jotka kuuluvat luottolaitosten omien varojen määritelmään, ei saa palautusta talletusten vakuusjärjestelmiltä. Jos jäsenvaltio päättää perustaa muita takaisinmaksujärjestelmiä muiden rahoitustuotteiden suojaamiseksi, päätös ei perustu unionin lainsäädäntöön vaan on jäsenvaltion oma aloite (64). Komissio huomauttaa myös, että Belgian valtion viittaus sijoittajien korvausjärjestelmään on aiheeton, koska sijoittajien korvausjärjestelmiä ei ole suunniteltu kattamaan sijoitusriskiä. Kuten johdanto-osan 21 kappaleessa jo esitettiin, sijoittajien korvausjärjestelmät on suunniteltu pelkästään sellaisia tapauksia varten, joissa sijoituspalveluyritys ei pysty palauttamaan sijoittajalle kuuluvia varoja esimerkiksi petostapauksessa tai jos yrityksen järjestelmissä on ongelmia.

(100)

Komissio katsoo, että Arco on saanut etua osuuskuntien talletussuojajärjestelmästä. Unionin tuomioistuin on hyväksynyt yritysten pääoman saannin helpottamiseen liittyvän edun sellaisissa olosuhteissa, joissa toimenpide, jonka jäsenvaltio toteuttaa sijoittajien hyväksi, lisää sijoittajien kiinnostusta tiettyjä sijoituskohteita kohtaan (65). Toimenpide on auttanut Arco Groupin yhtiöitä säilyttämään olemassa olevan pääoman, kun olemassa olevat jäsenet on saatu pysymään kyseisissä taloudellisissa osuuskunnissa (66). Tämä merkitsi varsin suurta etua heti Lehman Brothersin konkurssin jälkeen vallinneessa jännittyneessä markkinatilanteessa. Arco julkaisi 21 päivänä tammikuuta 2009 Belgian hallituksen lehdistötiedotteen verkkosivustollaan jäsenien rauhoittamiseksi. Tämä keino sijoittajien rauhoittamiseen oli näin ollen merkittävä etu Arcolle. Tältä osin komissio huomauttaa, että kesällä 2008 julkaistussa Arcoparin esitteessä (67) oli viitattu taloudellista osuuskuntaa uhkaavaan henkilöjäsenten eroamisen riskiin (68)  (69).

(101)

Toimenpide on myös selvästi valikoiva. Se koskee ensisijaisesti vain taloudellisten osuuskuntien osuuksien haltijoita eikä henkilöitä, jotka ovat kilpailevien yritysten sijoitustuotteiden haltijoita. Rahoitusalan toimijat, jotka tarjoavat perinteisiä joukkolaina- tai rahamarkkinarahastoja tai pääomataattuja sijoitusrahastoja, eivät näin ollen pysty tarjoamaan asiakkailleen vastaavaa suojaa. Belgian valtio väittää, että taloudellisten osuuskuntien yksittäiset osuudet vastaavat pohjimmiltaan talletuksia (70). Osa Belgian valtion mainitsemista piirteistä liittyy kuitenkin osuuskuntiin yleensä eikä yksinomaan taloudellisiin osuuskuntiin. Belgian valtion esittämästä taloudellisten osuuskuntien osuuksien kuvauksesta puuttuu myös olennaisia tietoja, kuten tieto kyseisiin osuuksiin sijoittamisen riskeistä (71), jotka eivät ole ominaisia talletuksille.

(102)

Toimenpiteen valikoivan luonteen osoittaa myös taloudellisten osuuskuntien kohtelun vertaaminen muihin hyväksyttyihin osuuskuntiin, jotka eivät ole taloudellisia. Belgia viittasi asiaan Paint Graphos puoltaessaan taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten erityiskohtelua. Asiassa Paint Graphos oli kyse italialaisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnön perusteella tehdystä ennakkoratkaisusta. Tuomioistuin halusi tietää, voitiinko tuottajien ja työntekijöiden osuuskuntien saamat veroetuudet luokitella perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi. Unionin tuomioistuin katsoi antamassaan tuomiossa, että veroetua oli arvioitava neljän kumulatiivisen valtiontukea koskevan kriteerin valossa. Se antoi erityisesti yksityiskohtaisia ohjeita, joiden perusteella voidaan arvioida, onko asianomainen veroetuus valikoiva etu (72). Unionin tuomioistuimen mukaan oli määriteltävä, i) voiko kyseinen veroetuus olla perusteltu kyseisen verojärjestelmän luonteenomaisten ominaispiirteiden vuoksi (73), ii) oliko käytössä tarkoituksenmukaisia valvonta- ja tarkastusmenettelyjä (74) ja iii) oliko veroetuus suhteellisuusperiaatteen mukainen eikä sillä mennä pidemmälle kuin on tarpeellista (75).

(103)

Komissio katsoo, ettei Belgian valtion väitettä voida hyväksyä, koska toimenpiteellä myönnetyn edun luonne on laadultaan erilainen kuin unionin tuomioistuimen asiassa Paint Graphos tutkiman edun. Belgian käyttöön ottamassa toimenpiteessä on kyseessä positiivisen edun luominen eikä vapauttaminen verosta tai maksun suorittamisvelvollisuudesta. Tähän toimenpiteeseen ei näin ollen voida soveltaa tavanomaista kolmiosaista analyysia, jonka unionin tuomioistuimet ovat hyväksyneet tutkiessaan, onko veroetuus tai maksuvapautus valikoiva.

(104)

Vaikka asiassa Paint Graphos käytettyä analyysia voitaisiinkin soveltaa toimenpiteeseen, toimenpide on erityisominaisuuksiensa perusteella joka tapauksessa valikoiva.

(105)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että asia Paint Graphos koskee kaikkia tuottajien ja työntekijöiden osuuskuntia eikä ainoastaan taloudellisia osuuskuntia, jotka ovat vain suhteellisen pieni osa niistä. Jos ”aitoihin” osuuskuntiin sovellettaisiin erityiskohtelua, kuten Belgia väittää, sitä sovellettaisiin kaikkiin hyväksyttyihin osuuskuntiin. Toimenpiteen valikoivuuden toteen näyttämiseen riittää sen vuoksi pelkästään se, että toimenpide kohdistuu yksinomaan taloudellisiin osuuskuntiin.

(106)

Komissio toteaa toiseksi, että Belgian valtion mielestä taloudellisille osuuskunnille oli aiheellista antaa ylimääräisiä etuuksia 10 päivästä lokakuuta 2008 alkaen. Komissio huomauttaa, että ennen edellä mainittua päivää hyväksytyt osuuskunnat saivat erityisasemansa vuoksi edullista kohtelua verovapautuksen muodossa (76). Komissio ei tässä päätöksessä ota kantaa kysymykseen siitä, onko kyseinen veroetuus oikeasuhteinen. Se katsoo kuitenkin, ettei 10 päivänä lokakuuta 2008 ollut syytä ottaa äkillisesti käyttöön ylimääräistä korvausta tai suojaa yrityksille, joilla on taloudellisten osuuskuntien asema.

(107)

Komissio katsoo lisäksi, että vaikka se soveltaisi asiassa Paint Graphos tehtyä analyysia Belgian ehdotuksen mukaan, ei (asiassa Paint Graphos sovelletun analyysin osan i) perusteella) ole perusteltua antaa 100 prosentin suojaa Arcon henkilöjäsenille, koska Arcon yhtiöt olivat rajoitetun vastuun yhtiöitä. Belgian yhtiöoikeuden yleisissä säännöksissä määritellään näiden yritysten luonne, jonka perusteella Arcon henkilöjäsenten olisi pitänyt olla tietoisia siitä, että ne voivat menettää koko pääomansa likvidaatiotilanteessa (77). Taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenten merkitsemän pääoman sataprosenttinen suojaaminen ei ole oikeasuhteinen toimenpide (Paint Graphos -analyysin osa iii)), koska kyseisiä jäseniä suojattaisiin sen avulla kaikilta riskeiltä, mistä koituisi aiheetonta hyötyä yrityksille, jonka jäseniä ne ovat (78).

(108)

Osuuskuntien talletussuojajärjestelmässä taloudellisille osuuskunnille tarjotaan etu, jota ei ole muilla toimijoilla, jotka tarjoavat vähittäismarkkinoille tarkoitettuja sijoitustuotteita eikä muilla osuuskunnilla, joita ei ole hyväksytty taloudellisiksi osuuskunniksi. Arco on toimenpiteen ansiosta pystynyt säilyttämään markkinaosuutensa pitkällä aikavälillä. Arco ei kärsinyt pääoman karkaamisesta tai sitä esiintyi vasta myöhemmin ja vähemmin kuin siinä tapauksessa, ettei toimenpidettä olisi toteutettu. Muut toimijat, joiden oli kilpailtava omin voimin ja jotka eivät voineet käyttää osuuskuntien talletussuojajärjestelmää, eivät näin ollen saaneet käyttöönsä pääomaa, joka olisi muuten ollut käytettävissä investointeihin. Osuuskuntien talletussuojajärjestelmä vääristää sen vuoksi kilpailua (79).

(109)

Kun jäsenvaltio myöntää tuen yritykselle, jäsenvaltion sisäinen liiketoiminta voi tämän johdosta pysyä ennallaan tai lisääntyä sillä seurauksella, että muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten mahdollisuudet päästä markkinoille (ja vahvistaa asemaansa niillä) vähentyvät (80). Koska Belgian markkinoilla toimii monia kansainvälisiä sijoitustuotteiden tarjoajia, toimenpiteellä on selvästi vaikutus unionin laajuiseen kauppaan.

(110)

Johdanto-osan 91–109 kappaleessa esitetyn analyysin perusteella komissio katsoo, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä sisältää valtion varoja, on valikoiva etu Arcon kannalta, vääristää kilpailua ja vaikuttaa unionin sisäiseen kauppaan, joten se täyttää kaikki valtiontukea koskevat kriteerit. Kaikki edellä mainitut tekijät olivat olemassa viimeistään 10 päivänä lokakuuta 2011 eli kuninkaallisen asetuksen antamispäivänä. Toimenpiteellä luotu etu oli kuitenkin olemassa siitä lähtien, kun Belgian viranomaiset ilmoittivat 10 päivänä lokakuuta 2008 kyseisen toimenpiteen käyttöönotosta. Edun koko laajuus on otettava huomioon selvitettäessä tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille ja tarvittaessa takaisin perimistä edunsaajilta.

(111)

Komission on osoitettuaan, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä on perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, määriteltävä, voidaanko tuki katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi.

(112)

Perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan valtiontuki ei sovellu sisämarkkinoille ja on sen vuoksi kiellettävä, jollei perussopimuksissa toisin määrätä. Perussopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa määritellään sen jälkeen kaksi sisämarkkinoille soveltuvaa tukimuotoa.

(113)

Ensiksi perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdassa luetellaan valtiontuen muodot, joihin sovelletaan automaattisesti poikkeusta edellä mainitusta kiellosta. Osuuskuntien talletussuojajärjestelmä ei kuitenkaan kuulu mihinkään niistä.

(114)

Toiseksi perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdassa määrätään useista tukimuodoista, joita voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvina. Osuuskuntien talletussuojajärjestelmät voisivat teoriassa kuulua 107 artiklan 3 kohdan b tai c alakohdan soveltamisalaan.

(115)

Komissio on antanut ohjeet perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätyn poikkeuksen soveltamisesta tiettyihin tukityyppeihin. Komissio huomauttaa kuitenkin, että toimenpide ei vastaa mitään kyseisten ohjeiden kattamista tyypeistä. Belgia ja Arco eivät myöskään ole ilmoittaneet kyseisessä määräyksessä tarkoitetun yhteisen edun tavoitteesta. Komission olisi näin ollen tutkittava toimenpiteen mahdollista soveltuvuutta sisämarkkinoille yksinomaan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan perusteella.

(116)

Komissio panee merkille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan osalta Belgian valtion väitteen, jonka mukaan osuuskuntien talletussuojajärjestelmä olisi siinä tapauksessa, että komissio katsoo sen sisältävän valtiontukea, arvioitava perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti. Kyseisen määräyksen mukaan tukea voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana, jos se on tarpeen jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi.

(117)

Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohta edellyttää kuitenkin, että jäsenvaltion taloudessa olevaa vakavaa häiriötä tulkitaan suppeasti. Kyseessä olevan häiriön on koskettava jäsenvaltion koko taloutta eikä ainoastaan jonkin sen alueen tai osan taloutta (81).

(118)

Kun finanssikriisi oli saavuttanut ensimmäisen huippukohdan syksyllä 2008, komissio päätti vuoden 2008 pankkitiedonannossa, että perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaa aletaan soveltaa rahoituslaitoksen ongelmien torjumiseksi toteutettujen valtiontukitoimenpiteiden arviointiin (82).

(119)

Komissio on laatinut rahoitusalan ulkopuolella perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti myös tilapäiset yhteisön puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä, jäljempänä ’tilapäiset puitteet’ (83). Nämä puitteet eivät kuitenkaan koske esillä olevaa toimenpidettä. Niiden kohteena on sen sijaan reaalitalous, ja niiden perusteella annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa sopivia toimenpiteitä niiden yritysten rahoituksen saannin parantamiseksi, joilla on investointihalukkuutta finanssikriisin aikana pankkirahoituksen käytyä vähiin. Arcon ongelmat eivät liity pankkirahoituksen puutteeseen vaan omaisuuseriin (Dexian osakkeisiin), joiden arvoa oli tarkistettava alaspäin. Osuuskuntien talletussuojajärjestelmä, joka kattaa koko velkainstrumentin, ei myöskään kuulu mihinkään kyseisten puitteiden 4.3 kohdassa käsitellyistä tukimuodoista.

(120)

Koska taloudelliset osuuskunnat ole vuoden 2008 pankkitiedonannossa tarkoitettuja rahoituslaitoksia (84), tuki on arvioitava suoraan perussopimuksen perusteella. Jotta toimenpiteen voidaan katsoa olevan 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisten sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevien yleisten kriteerien mukainen, sen on täytettävä seuraavat edellytykset (85):

a)    Asianmukaisuus : Tukitoimenpiteiden on oltava oikein kohdennettuja, jotta niillä voidaan saavuttaa tavoite, joka on taloudessa olevan vakavan häiriön poistaminen. Tämä ei ole mahdollista, jos tukitoimenpide ei ole asianmukainen keino häiriön poistamiseen.

b)    Tarpeellisuus : Tukitoimenpiteen on määrän ja muodon perusteella oltava tarpeellinen tavoitteen saavuttamisen kannalta. Tuen määrän on näin ollen oltava tavoitteen saavuttamiseksi tarvittava pienin välttämätön määrä ja sen muodon on oltava asianmukaisin häiriön poistamisen kannalta.

c)    Oikeasuhteisuus : Toimenpiteen positiivisten vaikutusten on oltava oikeassa suhteessa kilpailun vääristymiseen nähden, jotta tavoitteen saavuttamisen kannalta tarpeelliset kielteiset vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäisiä.

(121)

Komissio toteaa toimenpiteen asianmukaisuuden osalta, että taloudellisten osuuskuntien vaikutus koko talouteen on varsin erilainen kuin perinteisten pankkien, jotka ovat alttiina talletuspaolle. Jos kaikki pankkitalletusten haltijat päättäisivät yhtä aikaa nostaa rahansa, pankin olisi pakko luopua nopeasti kaikista epälikvideistä omaisuuseristä (mikä saisi aikaan pikaisen myynnin). Tällä olisi vakavat seuraukset lainanantoon reaalitaloudelle, ja yhtenä seurauksena voisi olla myös omaisuuserien hintojen syöksykierre. Taloudelliset osuuskunnat eivät kuitenkaan myönnä lainoja reaalitaloudelle. Niillä on myös lain nojalla oikeus rajoittaa osuuskunnasta eroamista (86), joten omaisuuserien suunnittelemattomat myynnit voidaan periaatteessa välttää. Viimeksi mainitussa korostuu tärkeä ero talletusten ja osuuskuntien osuuksien systeemisten vaikutusten välillä.

(122)

On myös selvää, että taloudellisten osuuskuntien jäsenet ovat oikeudellisesta näkökulmasta rajoitetun vastuun yrityksen osakkaita. Tämän aseman vuoksi taloudellisten osuuskuntien henkilöjäsenillä on oikeudellisesta näkökulmasta riski menettää alun perin sijoittamansa pääoman osittain kokonaan. Tältä osin komissio ottaa huomioon myös sen, että BNB:n pääjohtaja ei vahvistanut, että taloudellisten osuuskuntien osuudet vastaisivat luottolaitosten säästötalletuksia (87).

(123)

Komissio huomauttaa myös, että henkilöjäsenillä on taloudellisten osuuskuntien vesiputousrakenteessa (88) kyseisten yhtiöiden likvidaatio- tai konkurssitilanteessa varsin erilainen asema kuin luottolaitoksen säästötalletuksen haltijalla. Luottolaitokset ovat säänneltyjä yhtiöitä, ja sääntelyviranomainen varmistaa, että niiden käytettävissä on tietty määrä pääomaa, joka muodostaa ensimmäisen puskurin likvidaatio- tai konkurssitilanteessa. Taloudellisten osuuskuntien jäsenillä ei kuitenkaan ole tällaista suojaa. Ne joutuvat ensimmäisinä kärsimään likvidaatio- tai konkurssitilanteessa.

(124)

Komissio katsoo johdanto-osan 121–123 kappaleessa esitettyjen perustelujen pohjalta, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä suojaa vain taloudellisia osuuskuntia ja niiden henkilöjäseniä näiden aiemmin tekemien sijoitusten seurauksilta. Se ei kuitenkaan ole asianmukainen toimenpide Belgian taloudessa olevan vakavan häiriön välttämiseksi.

(125)

Toimenpiteen tarpeellisuuden osalta komissio muistuttaa, että Belgian valtio oli jo toteuttanut merkittäviä toimenpiteitä talouden häiriöiden estämiseksi. Se oli jo ottanut käyttöön muita toimenpiteitä Belgian rahoitusjärjestelmän sekä erityisesti niiden pankkien ja muiden rahoituslaitosten vakauttamiseksi, joihin taloudelliset osuuskunnat investoivat. Belgian yleisellä talletusten vakuusjärjestelmällä suojattiin talletukset 100 000 euron ylärajaan saakka, ja Belgian valtio auttoi Fortisia, KBC:tä, Dexiaa ja Ethiasta pääomapohjan vahvistamisella, likviditeettitoimenpiteillä, arvoltaan alentuneisiin omaisuuseriin liittyvillä toimenpiteillä ja tilapäisillä toimenpiteillä. Komissio katsoi, ettei ollut tarpeellista suojata joitakin henkilöjäseniä, kun on kyse taloudellisista osuuskunnista, jotka ovat viime kädessä rajoitetun vastuun yrityksiä.

(126)

Komissio huomauttaa, että BNB:n pääjohtajan kirje, johon Belgian valtio viittasi, oli päivätty lokakuussa 2011, eli vasta pitkän ajan kuluttua toimenpiteen ilmoittamisesta 10 päivänä lokakuuta 2008. Kirjeen sanamuodosta ei myöskään käy ilmi, että toimenpide olisi tarpeellinen Belgian taloudessa olevan vakavan häiriön välttämiseksi. Siinä todetaan pelkästään, että toimenpiteen ansiosta olisi (89) mahdollista rajoittaa (systeemisen) kriisin haitallisia vaikutuksia. Komissio huomauttaa finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän kirjeen osalta, että siinä käsitellään vain talletusten vakuusjärjestelmän suojaylärajan nostoa ja suojajärjestelmään käyttöönottoa branche 21 -vakuutustuotteille.

(127)

Toimenpiteen oikeasuhteisuuden osalta komissio huomauttaa, ettei toimenpide ole ominaisuuksiltaan sellainen, että se suojaisi riittävästi haitalliselta valikoitumiselta (90). Osuuskuntien talletussuojajärjestelmän vapaaehtoisuus sekä se, ettei elinkelpoisuutta ilmeisesti testata liittymisen yhteydessä, kannustaa liittymään järjestelmään vasta, kun suojaa jo selvästi tarvitaan. Edunsaaja voi tällaisessa tilanteessa käyttää suojaa ja välttyä suurelta osin suojajärjestelmämaksujen maksamiselta, kunnes likvidaatio on jo ovella.

(128)

Komissio myös katsoo, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä vääristää markkinoiden normaalia toimintaa kohtuuttomasti. Arco on toimenpiteen ansiosta pystynyt suojaamaan markkina-asemaansa vähittäisrahoitustuotteiden markkinoilla. Tämän seurauksena kilpailijat, jotka eivät olleet voineet käyttää osuuskuntien talletussuojajärjestelmää, ovat kärsineet tai voineet kärsiä kielteisestä vaikutuksesta, joka on kohdistunut niiden markkinaosuuteen ja kannattavuuteen.

(129)

Voidaan siis päätellä, että toimenpidettä ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana, koska se ei ole asianmukainen, tarpeellinen eikä oikeasuhteinen perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamiseksi eikä se kuulu minkään muun sellaisen määräyksen soveltamisalaan, joka koskee valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille.

(130)

Arcolta takaisin perittävän edun laskemiseksi komissio ottaa huomioon seuraavat parametrit ja tosiseikat (91):

(131)

Arcon saama etu oli suoja pääoman karkaamiselta, jonka Arco olisi muuten pystynyt pysäyttämään vain siten, että se olisi soveltanut sääntöjään menetettyään jo 10 prosenttia (93) joko pääomastaan tai jäsenkannastaan. Näin laaja pääoman karkaaminen olisi todennäköisesti tapahtunut joko objektiivisista syistä heti, kun Arco olisi joutunut ylivelkaantumistilanteeseen, konkurssimenettelyyn tai likvidaatiomenettelyyn tai subjektiivisista syistä, kuten eräiden muiden talletuspakojen (94) yhteydessä, heti kun Arcon jäsenet olisivat lakanneet pitämästä Arcoa turvallisena sijoituksena esimerkiksi sen vuoksi, että Arco oli vahvasti riippuvainen Dexian taloudellisesta tilanteesta ja markkina-arvosta.

(132)

Komissio käyttää varovaista (95) lähestymistapaa Arcon saaman edun laskennassa ja ottaa huomioon mahdollisen pääoman karkaamisen vain yhden vuoden jaksolta useiden jaksojen sijaan. Tällä perusteella laskennassa on määrä selvittää osuuskuntien talletussuojajärjestelmän vähimmäisvaikutus, vaikka talletussuoja on todellisuudessa saattanut pelastaa Arcon useita kertoja jäsenten ja pääoman enimmäismäärän karkaamiselta. Arcon sääntöjen mukaan Arcolla oli mahdollisuus pysäyttää pääoman karkaaminen, kun joko 10 prosenttia pääomasta tai 10 prosenttia jäsenkannasta oli menetetty. Tuen määrän laskemiseksi komissio olettaa, että Arco olisi valinnut kahdesta vaihtoehdosta tehokkaamman eli suuremman pääomamäärän säilyttämisen. Jäsenkannan karkaamiseen liittyvän vaihtoehdon osalta komissio käyttää pienintä määrää henkilöjäseniä edun luomisen ajanjaksona (10 päivästä lokakuuta 2008 alkaen), mikä on myös varovainen oletus, ja laskee kyseisen vuoden keskimääräisen pääomaosuuden näiden jäsenten määrän perusteella. Pääoman karkaamiseen liittyvän vaihtoehdon osalta komissio käyttää vuotta, jonka aikana pääoman määrä oli alimmillaan.

(133)

Komissio ottaa lisäksi huomioon, että toimenpiteen luomaa etua heikensi osittain se, että kolmen oikeushenkilön eli Arcoparin, Arcofinin ja Arcoplusin muodostaman Arcon oli maksettava kertaluonteinen liittymismaksu ja talletussuojamaksu yhdeltä vuodelta. Nämä maksut suoritettiin kuitenkin vasta syksyllä 2011 vähän ennen Arcon hakeutumista likvidaatioon.

(134)

Toimenpiteestä saatu etu on näin ollen pienempi seuraavista laskelmista saaduista tuloksista: a) 10 prosenttia pääomasta vuotena, jolloin pääoma oli alimmillaan 10 päivän lokakuuta 2008 ja 8 päivän joulukuuta 2011 välisenä aikana; saadusta osuudesta vähennetään suoritettujen maksujen määrä; ja b) 10 prosenttia pienimmästä jäsenmäärästä 10 päivän lokakuuta 2008 ja 8 päivän joulukuuta 2011 välisenä aikana kerrottuna saman vuoden keskimääräisellä pääomalla yhtä jäsentä kohti; tuloksesta vähennetään suoritettujen maksujen määrä.

(135)

Sijoittajien pääoman pois vetämisen todennäköisyys kasvaa absoluuttisesti tarkasteltuna ajan myötä, mikä vaikeuttaa saadusta edusta maksettavan koron laskemista. Jotta Arcon saama etu voidaan poistaa kokonaisuudessaan ja samalla antaa jäsenvaltiolle käyttökelpoinen menetelmä takaisinperintäkoron laskemiseen (96), komissio katsoo, että koko etu oli kokonaan käytettävissä viimeistään 8 päivästä joulukuuta 2011 alkaen. Komission mukaan takaisinperittäviin summiin on sisällytettävä korko 8 päivästä joulukuuta 2011 tuen todelliseen takaisinperintään asti.

(136)

Tukilaskelmien tarkistamiseksi komissio pyytää Belgiaa toimittamaan komissiolle tiedot Arcoparin, Arcofinin ja Arcoplusin rekisteröityjen jäsenien lukumääristä kunkin vuoden lopussa 10 päivän lokakuuta 2008 ja 8 päivän joulukuuta 2011 väliseltä ajalta.

(137)

Belgian viranomaiset eivät antaneet tapauksen sisältöä koskevia uusia tietoja lisähuomautuksissa, jotka ne toimittivat runsaan puolentoista vuoden kuluttua menettelyn aloittamispäätöstä koskevien huomautusten toimittamisen määräajan umpeutumisesta. Ne väittävät, että komissio ei voi kieltää henkilöjäsenille myönnettyjen talletussuojakorvausten maksamista eikä voi vaatia valtiota keskeyttämään osuuskuntien talletussuojajärjestelmästä maksettavia maksuja. Niiden mukaan komissio ei myöskään voi periä takaisin henkilöjäsenille järjestelmästä suoritettuja maksuja.

(138)

Belgian viranomaiset totesivat väitteidensä tueksi, että henkilöjäsenet eivät ole perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä, ja katsoivat, että talletussuojakorvausten maksamisella henkilöjäsenille ei ole vaikutuksia Arcoon eikä siihen, miten todennäköisesti Belgian valtio perii tuen takaisin.

(139)

Komissio korosti vastauksessaan, että tämän päätöksen mukaisesti takaisin perittävät summat olivat itse asiassa Arcolle myönnettyä tukea.

(140)

Komissio totesi myös, että valtion myöntämän tuen toteaminen sisämarkkinoille soveltumattomaksi perustamissopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisesti riitti perusteluksi valtion määräämiselle poistamaan kyseinen tuki (97). Belgian viranomaiset eivät sen vuoksi voineet väittää, että sisämarkkinoille soveltumattomaksi katsotun talletussuojan maksamista koskeva kielto olisi unionin lainsäädännön vastaista.

(141)

Belgian viranomaiset velvoitettiin näin ollen noudattamaan menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen sisältyvää määräystä toimenpiteen täytäntöönpanon keskeyttämisestä ja sen vuoksi lopettamaan maksujen suorittamisen.

(142)

Näin ollen on myös perusteltua, että Belgian olisi edelleen oltava suorimatta tukitoimenpiteen mukaisia maksuja.

(143)

Komissio katsoo, että osuuskuntien talletussuojajärjestelmä on Arcoparin, Arcofinin ja Arcoplusin hyväksi myönnettyä valtiontukea, jonka Belgia on myöntänyt sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa. Belgian on kumottava osuuskuntien talletussuojajärjestelmän perustana oleva lainsäädäntö (erityisesti 14 päivänä huhtikuuta 2009 annettu laki ja 10 päivänä lokakuuta 2011 annettu kuninkaallinen asetus) sekä perittävä etu takaisin Arcoparilta, Arcofinilta ja Arcoplusilta,

a)

10 prosenttia pääomasta vuotena, jolloin pääoma oli alimmillaan 10 päivän lokakuuta 2008 ja 8 päivän joulukuuta 2011 välisenä aikana; saadusta osuudesta vähennetään suoritettujen maksujen määrä; tai

b)

10 prosenttia pienimmästä jäsenmäärästä 10 päivän lokakuuta 2008 ja 8 päivän joulukuuta 2011 välisenä aikana kerrottuna saman vuoden keskimääräisellä pääomalla yhtä jäsentä kohti; tuloksesta vähennetään suoritettujen maksujen määrä.

a)

yksityiskohtainen kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamisen varmistamiseksi;

b)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaajat on määrätty maksamaan tuki takaisin.

—

kaikki sellaiset välineet, jotka kuuluvat ’omien varojen’ määritelmään, sellaisena kuin se esitetään luottolaitosten omista varoista 17 päivänä huhtikuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/299/ETY (8) 2 artiklassa”.