20.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/129

(1)

Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun saavuttamiseksi ja jotta edistettäisiin työpaikkojen luomista Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisesti, unioni tarvitsee ajanmukaisen ja tehokkaan infrastruktuurin, joka edistää unionin ja sen eri alueiden välisiä yhteyksiä ja niiden yhdentymistä liikenne-, televiestintä- ja energia-alojen osalta. Näillä yhteyksillä on määrä helpottaa henkilöiden, tavaroiden, pääomien ja palvelujen vapaata liikkuvuutta. Euroopan laajuisilla verkoilla olisi helpotettava rajatylittäviä yhteyksiä, lujitettava taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta sekä edistettävä kilpailukykyisemmän sosiaalisen markkinatalouden luomista ja ilmastonmuutoksen torjuntaa.

(2)

Tällä asetuksella perustetulla Verkkojen Eurooppa -välineellä tavoitellaan investointien nopeuttamista Euroopan laajuisten verkkojen alalla ja vipuvaikutusta rahoituksen hankkimiseksi sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta samalla, kun parannetaan oikeusvarmuutta ja noudatetaan teknologianeutraaliuden periaatetta. Verkkojen Eurooppa -välineen olisi autettava hyödyntämään täysin liikenne-, televiestintä- ja energia-alojen välistä synergiaa, mikä tehostaisi unionin toimia ja mahdollistaisi käyttöönottokustannusten optimoinnin.

(3)

Komissio on arvioinut, että Euroopan laajuisten verkkojen investointitarve liikenne-, televiestintä- ja energia-aloilla on vuoteen 2020 ulottuvalla kaudella 970 000 miljoonaa euroa.

(4)

Tässä asetuksessa vahvistetaan Verkkojen Eurooppa -välineen täytäntöönpanemiseksi vuosina 2014–2020 rahoituspuitteet, jotka ovat 33 242 259 000 euroa käypinä hintoina ja joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä marraskuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (4) 17 kohdan mukaisesti.

(5)

Verkkojen Eurooppa -välineelle osoitettujen talousarviovarojen käytön optimoimiseksi komission tulisi pystyä Verkkojen Eurooppa -välineen väliarvioinnin jälkeen ehdottamaan määrärahojen siirtoa liikenne-, televiestintä- ja energia-alojen välillä. Tällainen ehdotus olisi tehtävä osana vuotuista talousarviomenettelyä.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1301/2013 (5) perustetusta koheesiorahastosta siirretty 11 305 500 000 euron määrä käypinä hintoina olisi käytettävä talousarviovarojen sitomiseen rahoitusvälineisiin tämän asetuksen nojalla vasta 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen.

(7)

Suorituskykyisen liikenne- ja energiainfrastruktuuriverkoston perustaminen on yksi 12 avaintoimesta, jotka komissio on määritellyt 13 päivänä huhtikuuta 2011 päivätyssä tiedonannossaan Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – ”Yhdessä uuteen kasvuun”.

(8)

Komissio on omalta osaltaan sitoutunut sisällyttämään ilmastonmuutoksen unionin meno-ohjelmiin ja osoittamaan vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta ilmastoon liittyviin tavoitteisiin. On tärkeää varmistaa, että yhteistä etua koskevien hankkeiden valmistelussa, suunnittelussa ja toteutuksessa edistetään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista sekä riskien ennaltaehkäisyä ja hallintaa. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien infrastruktuuri-investointien olisi edistettävä siirtymistä vähähiiliseen sekä ilmastonmuutosta ja katastrofeja sietävään talouteen ja yhteiskuntaan, samalla kun otetaan huomioon luonnonhaitoista tai väestörakenteen ongelmista kärsivien alueiden, erityisesti syrjäisimpien alueiden ja saaristoalueiden, erityispiirteet. Verkkojen Eurooppa -välineellä olisi erityisesti liikenne- ja energia-aloilla osaltaan edistettävä hiilestä irtautumista koskevia unionin keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita.

(9)

Euroopan parlamentti piti 8 päivänä kesäkuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa ”Sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten” (6) tärkeänä varmistaa unionin digitaalistrategian nopea täytäntöönpano ja jatkaa pyrkimyksiä, joiden päämääränä on tarjota kaikille unionin kansalaisille mahdollisuus käyttää nopeita internet-yhteyksiä vuoteen 2020 mennessä myös vähemmän kehittyneillä alueilla. Euroopan parlamentti korosti, että tehokkaaseen liikenneinfrastruktuuriin investoiminen on keskeistä, jotta Eurooppa voi puolustaa kilpailukykyään ja valmistella pohjaa kriisin jälkeiselle pitkän aikavälin talouskasvulle, ja että Euroopan laajuinen liikenneverkko (TEN-T) on elintärkeä sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiselle, ja se tarjoaa merkittävää unionin tasolla saatavaa lisäarvoa. Euroopan parlamentti totesi kannassaan myös, että TEN-T-verkot olisi sen mukaisesti asetettava monivuotisessa rahoituskehyksessä painopistealueeksi ja että TEN-T-verkoille myönnettäviä varoja olisi lisättävä. Lisäksi Euroopan parlamentti korosti, että on tarpeen maksimoida unionin rahoituksen vaikutukset sekä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen ja rahoitusvälineiden tarjoamat mahdollisuudet rahoittaa keskeisiä kansallisia ja rajatylittäviä ensisijaisia eurooppalaisia energiainfrastruktuurihankkeita, ja painotti, että Euroopan unionin talousarviosta on osoitettava huomattavasti määrärahoja tämän alan innovatiivisiin rahoitusvälineisiin.

(10)

Olisi edistettävä verkkojen Eurooppa -välineen rahoitusvälineiden ja muiden unionin rahastojen välistä synergiaa, jotta voidaan rahoittaa infrastruktuureja rajatylittävillä alueilla osana verkkojen kehittämistä kokonaisuutena.

(11)

Komissio hyväksyi 28 päivänä maaliskuuta 2011 valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”, jäljempänä ’valkoinen kirja’. Valkoisen kirjan tavoitteena on vähentää vuoteen 2050 mennessä liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä vähintään 60 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Infrastruktuurin osalta valkoisessa kirjassa asetetaan tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä luodaan täysin toimintavalmis koko unionin laajuinen TEN-T:n multimodaalinen ydinverkko. Yhteentoimivuutta voitaisiin edistää innovatiivisin ratkaisuin. Lisäksi valkoisen kirjan tavoitteena on multimodaalisten logistiikkaketjujen suorituskyvyn optimointi esimerkiksi hyödyntämällä energiatehokkaampia liikennemuotoja entistä laajemmin. Sen vuoksi valkoisen kirjan päämääriä ovat TEN-T-politiikan osalta seuraavat: yli 300 kilometrin pituisista maanteiden tavarankuljetuksista olisi siirrettävä muihin liikennemuotoihin 30 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja yli 50 prosenttia vuoteen 2050 mennessä; nykyisen suurnopeusrataverkon pituus olisi kolminkertaistettava vuoteen 2030 mennessä, ja vuoteen 2050 mennessä valtaosa keskipitkän matkan matkustajaliikenteestä olisi hoidettava rautateitse; kaikki ydinverkkoon kuuluvat lentoasemat olisi vuoteen 2050 mennessä yhdistettävä rautatieverkkoon ja kaikki merisatamat rautateiden tavaraliikenteeseen ja mahdollisuuksien mukaan sisävesiliikennejärjestelmään.

(12)

Euroopan parlamentti korosti kestävästä tulevaisuudesta liikenteelle 6 päivänä heinäkuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa (7), että tehokas liikennepolitiikka edellyttää rahoituskehystä, joka on asianmukainen esiin tulevien haasteiden kannalta, ja että liikenteelle ja liikkuvuudelle tällä hetkellä tarkoitettuja resursseja on sen vuoksi lisättävä; lisäksi se katsoi, että oli tarpeen luoda väline, jolla sovitetaan yhteen ja optimoidaan liikennealan eri rahoituslähteiden sekä kaikkien unionin tasolla käytettävissä olevien rahoitusvälineiden ja -mekanismien käyttöä.

(13)

Neuvosto vahvisti 11 päivänä kesäkuuta 2009 annettuihin päätelmiinsä sisältyvässä Euroopan laajuisen liikenneverkon politiikkaa koskevassa katsauksessa, että on tarpeen investoida edelleen liikenneinfrastruktuureihin, jotta varmistettaisiin TEN-T:n asianmukainen kehittäminen kaikissa liikennemuodoissa perustana sisämarkkinoille ja kilpailukyvylle, unionin taloudelliselle, yhteiskunnalliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle ja yhteyksille naapurimaihin, keskittyen näin saatavaan Euroopan tason lisäarvoon. Neuvosto korosti myös, että yhteisön on mahdollistettava tarvittava rahoitus houkutellakseen investointeja TEN-T-hankkeisiin ja erityisesti otettava huomioon rahoitussuunnittelukehyksen asettamat institutionaaliset rajoitukset riittävän rahoitustuen antamisessa TEN-T-budjetista ensisijaisille hankkeille, joihin kuuluu merkittäviä rajat ylittäviä osuuksia ja joiden toteuttaminen jatkuisi vuoden 2013 jälkeen. Neuvoston mielestä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvia lähestymistapoja olisi tässä yhteydessä kehitettävä edelleen ja tuettava tarvittaessa.

(14)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1315/2013 (8) vahvistetaan valkoisessa kirjassa asetettujen tavoitteiden pohjalta Euroopan laajuisten liikenneverkkojen suuntaviivat, joissa yksilöidään Euroopan laajuisten verkkojen infrastruktuuri, täsmennetään siltä edellytettävät vaatimukset sekä säädetään niiden toteuttamista koskevista toimenpiteistä. Näiden suuntaviivojen mukaisesti ydinverkko olisi saatava valmiiksi vuoteen 2030 mennessä siten, että luodaan uutta infrastruktuuria ja parannetaan merkittävästi olemassa olevaa infrastruktuurin tasoa ja ennalleen palauttamista.

(15)

Jäsenvaltioiden liikenneinfrastruktuurisuunnitelmien analyysin perusteella komissio arvioi liikenteen investointitarpeiden määräksi koko Euroopan laajuisessa liikenneverkossa 500 000 miljoonaa euroa vuosina 2014–2020. Tästä noin 250 000 miljoonaa euroa on tarpeen investoida TEN-T-ydinverkkoon.

(16)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 913/2010 (9) säädettyjen rautateiden tavaraliikennekäytävien ja tämän asetuksen liitteessä I olevan I osan mukaisten ydinverkon käytävien maantieteellinen sijoittuminen olisi tarvittaessa varmistettava ottaen huomioon asianomaisten välineiden tavoitteet, jotta vähennetään hallinnollisia rasitteita ja järkeistetään rautatieinfrastruktuurin kehittäminen ja käyttö. Rautateiden tavaraliikennekäytäviin olisi sovellettava ainoastaan asetuksen (EU) N:o 913/2010 säännöksiä, myös niiden sijoittumisen muutosten osalta.

(17)

Helmikuussa 2009 käynnistetyn TEN-T-politiikan uudelleentarkastelun yhteydessä on perustettu erityinen asiantuntijaryhmä, joka tukee komission työskentelyä sekä tarkastelee Euroopan laajuisen liikenneverkon rahoitusstrategiaa ja rahoitusnäkymiä. Asiantuntijaryhmä nro 5 hyödynsi ulkopuolisten asiantuntijoiden asiantuntemusta eri aloilta. Näitä olivat infrastruktuurin haltijat, infrastruktuurin suunnittelijat, kansallisen, alueellisen ja paikallistason edustajat, ympäristöasiantuntijat sekä korkeakoulujen ja yksityisen sektorin edustajat. Heinäkuussa 2010 annetussa asiantuntijaryhmän nro 5 loppuraportissa (10) on 40 suositusta, joista jotkin on otettu huomioon tässä asetuksessa. Tuossa raportissa suositellaan muun muassa, että komissio loisi vakiopuitteet unionin avustusten sekä TEN-T:n julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien yhdistelemiseksi siten, että katetaan sekä koheesiorahasto että TEN-T-budjetti.

(18)

Kokemus vuosia 2007–2013 koskevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä on osoittanut, että eräillä jäsenvaltioilla, jotka ovat oikeutettuja koheesiorahastosta saatavaan rahoitukseen, on voitettavanaan merkittäviä esteitä, jotka haittaavat sellaisten vaativien rajatylittävien liikenneinfrastruktuurihankkeiden toteuttamista aikataulussa, joihin liittyy merkittävä unionin lisäarvo, ja jotka haittaavat myös unionin varojen tehokasta käyttöä. Merkittävän unionin lisäarvon tarjoavien liikennehankkeiden, erityisesti rajatylittävien hankkeiden, toteuttamisen parantamiseksi olisi sen vuoksi siirrettävä osa koheesiorahaston määrärahoista (11 305 500 000 euroa) käytettäväksi liikenteen ydinverkon liikennehankkeiden tai horisontaalisiin painopisteisiin liittyvien liikennehankkeiden rahoitukseen jäsenvaltioissa, jotka ovat Verkkojen Eurooppa -välineen perusteella oikeutettuja koheesiorahastosta saatavaan rahoitukseen. Rahoituskelpoisten hankkeiden valinta olisi alkuvaiheessa toteutettava noudattaen koheesiorahaston kansallista määrärahajakoa. Komission olisi autettava koheesiorahastosta saatavaan rahoitukseen oikeutettuja jäsenvaltioita niiden pyrkiessä laatimaan asianmukaisia hankesuunnitelmia, erityisesti parantamalla kyseisten julkishallinnon tahojen institutionaalisia valmiuksia ja järjestämällä lisäehdotuspyyntöjä samalla kun se varmistaa hankkeiden valintamenettelyn avoimuuden.

(19)

Yksinomaan koheesiorahaston rahoitukseen oikeutetuissa jäsenvaltioissa käytettäviksi tarkoitettuja koheesiorahastosta siirrettyä 11 305 500 000 euron määrää ei olisi käytettävä sellaisten toimien rahoittamiseen, jotka hyödyntävät liikenne-, televiestintä- ja energia-alojen välistä synergiaa ja edistävät monialaisten ehdotuspyyntöjen johdosta syntyneitä, yhteistä etua koskevia hankkeita.

(20)

Institutionaaliset ja hallinnolliset valmiudet ovat ehdottomia ennakkoedellytyksiä, jotta Verkkojen Eurooppa -välineen tavoitteet ovat tosiasiallisesti saavutettavissa. Komission olisi mahdollisuuksien mukaan tarjottava asianmukaisia välineitä, joilla tuetaan hankkeiden suunnittelua ja täytäntöönpanoa asianomaisessa jäsenvaltiossa.

(21)

Komissio yksilöi 17 päivänä marraskuuta 2010 päivätyssä tiedonannossaan ”Energiainfrastruktuurien painopisteet vuodelle 2020 ja sen jälkeen – Suunnitelma integroitua eurooppalaista energiaverkkoa varten” ensisijaiset käytävät, jotka ovat välttämättömiä, jotta unioni voisi saavuttaa vuoteen 2020 mennessä kunnianhimoiset energia- ja ilmastotavoitteensa energian sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, varmistaa energian toimitusvarmuus, mahdollistaa uusiutuvien energialähteiden integroiti verkkoon sekä valmistella verkkoja hiilen poistamiseen energiajärjestelmästä vuoden 2020 jälkeen.

(22)

Euroopan energiainfrastruktuurin uudenaikaistaminen ja laajentaminen sekä verkkojen yhteenliittäminen yli rajojen sekä jäsenvaltioiden energiahuollon eristyneisyyden lopettaminen edellyttävät vielä laajoja investointeja, jotta voidaan saavuttaa kilpailukykyä, kestävyyttä ja toimitusvarmuutta koskevat unionin energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet kustannustehokkaasti. Komission arvion mukaan energiainfrastruktuuriin tarvitaan vuoteen 2020 mennessä 1 000 000 miljoonan euron investoinnit, mukaan lukien noin 200 000 miljoonan euron investointi sähkön ja kaasun siirto- ja varastointi-infrastruktuureihin, joita pidetään koko Euroopan kannalta merkittävänä. Neuvostolle esitetyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Energiainfrastruktuurin investointitarpeet ja -vajeet” mukaan Euroopan tason merkittäviin hankkeisiin tarkoitetuista investoinneista noin 100 000 miljoonan euron investoinnit ovat vaarassa jäädä käyttämättä lupien myöntämiseen, sääntelyyn ja rahoitukseen liittyvien esteiden vuoksi.

(23)

Koska tulevaisuuden energiainfrastruktuurin rakentamiselle on jo kiireinen tarve, ja investointien määrä on lisääntynyt huomattavasti aikaisemmasta, tarvitaan jyrkkää muutosta siinä, miten energiainfrastruktuuria tuetaan unionin tasolla. Neuvosto totesi 28 päivänä helmikuuta 2011 antamissaan päätelmissään energiakäytävien olevan Euroopan painopistealueita.

(24)

Helmikuun 4 päivänä 2011 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota järkeistämään ja parantamaan energia-alan lupamenettelyjä ja edistämään investointeja houkuttelevia sääntelypuitteita. Se korosti, että markkinoiden olisi vastattava suurimmasta osasta investointeja kattamalla kustannukset tariffien avulla. Eurooppa-neuvosto totesi, että hankkeisiin, jotka ovat perusteltuja toimitusvarmuuden tai solidaarisuuden näkökulmasta mutta joille ei onnistuta hankkimaan riittävästi markkinapohjaista rahoitusta, tarvitaan julkista rahoitusta. Lisäksi se korosti tarvetta nykyaikaistaa ja laajentaa Euroopan energiainfrastruktuuria sekä liittää verkot yhteen yli rajojen, jotta jäsenvaltioiden välinen solidaarisuus toimisi käytännössä, saataisiin toteutettua vaihtoehtoisia toimitus- ja kauttakulkureittejä ja energialähteitä ja jotta uusiutuvat energialähteet voisivat kehittyä ja kilpailla perinteisten lähteiden rinnalla. Se painotti, että energian sisämarkkinat olisi toteutettava vuoteen 2014 mennessä, jolloin maakaasua ja sähköä voitaisiin siirtää vapaasti, ja että vuoden 2015 jälkeen mikään jäsenvaltio ei saisi olla eristyksissä Euroopan kaasu- ja sähköverkoista eikä minkään jäsenvaltion energiavarmuus saisi vaarantua asianmukaisten yhteenliitäntöjen puuttumisen vuoksi. Tämän asetuksen nojalla hyväksyttävissä ensimmäisissä kahdessa vuotuisessa työohjelmassa olisi asetettava etusijalle yhteistä etua koskevat hankkeet ja niihin liittyvät toimet, joilla pyritään lopettamaan energiahuoltoon liittyvä eristyneisyys ja poistamaan energia-alan pullonkaulat ja jotka tähtäävät energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen.

(25)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 347/2013 (11) yksilöidään Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien painopisteet, jotka on tarpeen panna täytäntöön vuoteen 2020 mennessä, jotta voidaan saavuttaa unionin energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteet, vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti yksilöidään yhteistä etua koskevia hankkeita, jotka ovat tarpeen näiden painopisteiden toteuttamiseksi, sekä säädetään lupien myöntämistä, julkisen sektorin osallistumista ja sääntelyä koskevista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on nopeuttaa ja/tai helpottaa tällaisten hankkeiden toteuttamista, mukaan lukien perusteet, joilla määritetään tällaisten hankkeiden yleinen kelpoisuus saada unionin rahoitustukea.

(26)

Televiestinnästä on yhä enemmän muotoutumassa internetperustaisia infrastruktuureja, joissa laajakaistaverkkoinfrastruktuurit aktivoivat käyttämään digitaalipalveluja monissa yhteiskunnan toiminnoissa. Internetistä on muodostumassa pääasiallinen foorumi viestinnälle, liiketoiminnalle, julkisten ja yksityisten palvelujen tarjonnalle sekä sosiaaliselle ja kulttuuriselle yhteenkuuluvuudelle. Lisäksi etäresurssipalvelut (”pilvipalvelut”) ja etäsovelluspalvelut ovat kehittymässä tietojenkäsittelyn uusiksi toimintamalleiksi. Sen vuoksi kaikkialla käytettävissä olevan nopean internetyhteyden ja innovatiivisten digitaalipalvelujen saatavuus Euroopan laajuisesti on välttämätöntä talouskasvulle ja sisämarkkinoille.

(27)

Nykyaikaiset ja nopeat internetverkostot ovat ratkaisevan tärkeä infrastruktuuri niille Euroopan yritysten tietoliikenneyhteyksille, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, osalta, jotka haluavat käyttää etäresurssipalveluja parantaakseen kustannustehokkuuttaan. Olisi toteutettava toimia unionin Verkkojen Eurooppa -välineestä laajakaistalle antaman tuen ja kaikkien muiden käytettävissä olevien tukilähteiden, kuten kansallisten laajakaistasuunnitelmien, yhteensovittamisen parantamiseksi, jotta vältetään infrastruktuurien päällekkäisyys, estetään yksityisten investointien syrjäyttäminen ja parannetaan valmiuksia luoda uusia investointimahdollisuuksia ja edistää kustannuksia pienentävien toimenpiteiden toteuttamista.

(28)

Eurooppa 2020 -strategiassa vaaditaan Euroopalle digitaalistrategiaa, joka tarjoaa sellaiset vakaat oikeudelliset puitteet, jotka kannustavat investoimaan avoimeen ja kilpailukykyiseen nopeaan internetinfrastruktuuriin ja siihen liittyviin palveluihin. Tavoitteena olisi oltava, että Euroopalla olisi huipputeknologian perustuvat maailman nopeimmat laajakaistayhteydet vuoteen 2020 mennessä.

(29)

Neuvosto totesi 31 päivänä toukokuuta 2010, että unionin olisi sijoitettava tarvittavat voimavarat nopeisiin ja ultranopeisiin internetyhteyksiin ja yhteentoimiviin sovelluksiin perustuvien digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämiseen ja että tehokkaat ja kilpailukykyiset investoinnit seuraavan sukupolven laajakaistaverkkoihin ovat välttämättömiä innovoinnin, kuluttajien valintojen ja unionin kilpailukyvyn kannalta ja voivat edistää parempaa elämänlaatua paremman terveydenhoidon, turvallisemman liikenteen, uusien median mahdollisuuksien sekä tavaroiden, palvelujen ja tiedon helpomman saatavuuden avulla, erityisesti yli rajojen.

(30)

Yksityisellä sektorilla olisi oltava johtava asema laajakaistaverkkojen rakentamisessa ja nykyaikaistamisessa, ja tämän tueksi olisi luotava kilpailuun perustuvat ja investointimyönteiset sääntelypuitteet. Jos yksityiset investoinnit eivät riitä, jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet digitaalistrategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Laajakaistalle annettava julkinen rahoitustuki olisi rajattava rahoitusvälineisiin niitä ohjelmia tai aloitteita varten, joissa keskitytään sellaisiin hankkeisiin, joita yksityinen sektori ei voi yksin rahoittaa, mikä on varmistettava etukäteisarvioinnilla, jossa todetaan markkinoiden puutteet tai epäoptimaaliset investointiolosuhteet.

(31)

Näin ollen on erityisen tärkeää kannustaa nopeiden ja ultranopeiden laajakaistaverkkojen unionin laajuista käyttöönottoa teknologiariippumattomuuden periaatteen mukaisesti ja edistää Euroopan laajuisten digitaalisten palvelujen kehitystä ja käyttöönottoa. Rahoitusvälineillä tehtävät julkiset investoinnit nopeisiin ja ultranopeisiin laajakaistaverkkoihin eivät saa vääristää kilpailua eivätkä jarruttaa investointeja. Niitä olisi käytettävä yksityisten investointien houkuttelemiseen ja niihin olisi turvauduttava vain tapauksissa, joissa investointi ei ole kaupallisesti houkuttelevaa.

(32)

Unionin rahoitustuen tehokkuuden ja vaikutusten lisäämiseksi, yksityisten investointien houkuttelemiseksi ja yksittäisten hankkeiden erityisvaatimuksiin vastaamiseksi tarvitaan erilaisia täytäntöönpanomenetelmiä, eri suuruisia rahoitusosuuksia ja erilaisia rahoitusvälineitä.

(33)

Televiestintäalan infrastruktuurin Euroopan laajuisia verkkoja koskevista suuntaviivoista annettavassa asetuksessa määritellään perusteet, joiden mukaisesti yleistä etua koskevat hankkeet voivat saada tukea tämän asetuksen nojalla.

(34)

Horisontti 2020 on tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma (12), jossa käsitellään muun muassa yhteiskunnallisiin haasteisiin annettavia vastauksia (esim. älykäs, ympäristöystävällinen, esteetön ja integroitu liikenne; turvallinen, puhdas ja tehokas energia; tieto- ja viestintäteknologia terveyspalveluissa, hallinnossa ja kestävässä kehityksessä). Ohjelman tavoitteena on löytää suoria ratkaisuja Eurooppa 2020 -strategiassa yksilöityihin haasteisiin tukemalla toimintaa, joka kattaa koko kirjon tutkimuksesta markkinoihin. Horisontti 2020:n mukaisesti tuetaan innovaatioketjua sen kaikissa vaiheissa, erityisesti lähimpänä markkinoita olevia toimia, käyttämällä muun muassa innovatiivisia rahoitusvälineitä. Unionin rahoituksen vaikutuksen tehostamiseksi ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi Verkkojen Eurooppa -välineeseen sisältyy tiiviin synergian kehittäminen Horisontti 2020:n kanssa.

(35)

Komissio esitti 20 päivänä heinäkuuta 2010 päivätyssä tiedonannossaan ”Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020” toimia turvallisen infrastruktuurin varmistamiseksi avaintekijänä tieliikenneonnettomuuksien vähentämisessä 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Verkkojen Eurooppa -välineellä olisi näin ollen varmistettava, että unionin rahoitusta koskevissa pyynnöissä täytetään turvallisuusvaatimukset, -suositukset ja -tavoitteet, jotka on vahvistettu unionin tieliikenneturvallisuutta koskevassa asiaankuuluvassa lainsäädännössä. Verkkojen Eurooppa -välineen toimivuuden arvioinnissa olisi otettava huomioon onnettomuuksien väheneminen unionin tieliikenneverkossa.

(36)

Unioni ja useimmat jäsenvaltiot ovat vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen osapuolia, ja loputkin jäsenvaltiot ratifioivat parhaillaan kyseistä sopimusta. Asianomaisten hankkeiden toteutuksessa on tärkeää, että niiden eritelmissä otetaan huomioon yleissopimuksen mukaiset vammaisten henkilöiden pääsyedellytykset.

(37)

Vaikka huomattava osa Eurooppa 2020 -strategian investoinneista voidaan saada aikaan markkinoilta tai sääntelytoimenpiteillä, rahoitushaasteet saattavat edellyttää julkisia toimia ja unionin tukea avustuksina ja innovatiivisina rahoitusvälineinä.

(38)

Unionin talousarvion käytön optimoimiseksi avustukset olisi kohdennettava niihin hankkeisiin, jotka saavat riittämättömästi rahoitusta yksityiseltä sektorilta.

(39)

Rautatiehankkeilta ei olisi evättävä mahdollisuutta saada tämän asetuksen mukaisia avustuksia sillä perusteella, että ne tuottavat tuloja pakollisina maksuina Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU (13) nojalla.

(40)

Finanssipoliittiset toimet, joita on toteutettu monissa jäsenvaltioissa, johtavat tai ovat jo johtaneet siihen, että viranomaiset alkavat tarkastella uudelleen infrastruktuuri-investointiohjelmiaan. Tätä taustaa vasten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia on pidetty tehokkaana keinona toteuttaa infrastruktuurihankkeita, joilla varmistetaan eräiden toimintatavoitteiden toteutuminen; tällaisia tavoitteita ovat esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjuminen, vaihtoehtoisten energialähteiden käytön ja energia- ja resurssitehokkuuden edistäminen sekä kestävän liikenteen ja laajakaistaverkkojen käyttöönoton tukeminen. Komissio sitoutui 19 päivänä marraskuuta 2009 päivätyssä tiedonannossaan ”Yksityisten ja julkisten investointien lisääminen elpymisen ja pitkän aikavälin rakennemuutoksen edistämiseksi: julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittäminen” parantamaan tällaisten kumppanuuksien rahoituksen saatavuutta laajentamalla olemassa olevien rahoitusvälineiden soveltamisalaa.

(41)

Komissio korosti 19 päivänä lokakuuta 2010 päivätyssä tiedonannossaan ”EU:n talousarvion kokonaistarkastelu”, että pitkän aikavälin kaupallisia mahdollisuuksia tarjoavien hankkeiden pääperiaatteena olisi käyttää unionin varoja yhdessä rahoitus- ja pankkisektorin kanssa, erityisesti Euroopan investointipankin (EIP) ja jäsenvaltioiden julkisten rahoituslaitosten, mutta myös muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ja yksityisen rahoitussektorin kanssa, niin kansallisella kuin alueellisella tasolla.

(42)

Rahoitusvälineiden käyttöä olisi kohdennettava markkinoiden erityisiin tarpeisiin ja sellaisiin toimiin, joilla on ilmeistä unionin tason lisäarvoa ja jotka ovat Verkkojen Eurooppa -välineen tavoitteiden mukaisia, mutta jotka eivät saisi syrjäyttää yksityistä rahoitusta. Niillä olisi parannettava unionin talousarviomenojen vipuvaikutusta ja saavutettava korkeammat kerrannaisvaikutukset, jotka houkuttelevat yksityisen sektorin rahoitusta. Tämä pitää erityisesti paikkansa tilanteessa, jossa luotonsaanti on vaikeaa, julkiseen talouteen kohdistuu rajoitteita ja Euroopan talouden elpymistä on tuettava. Ennen kuin rahoitusvälineiden käytöstä päätetään, komission olisi suoritettava asianomaisen välineen ennakkoarviointi, kuten parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 (14) edellytetään.

(43)

Eurooppa 2020 -strategiassa komissio on sitoutunut hyödyntämään unionin rahoitusvälineitä osana johdonmukaista rahoitusstrategiaa, jossa saatetaan yhteen unionin sekä jäsenvaltioiden julkista ja yksityistä infrastruktuurirahoitusta. Tämä perustuu siihen ajatteluun, että optimaalista heikompaan investointitilanteeseen ja markkinoiden toimintapuutteisiin voidaan monissa tapauksissa vaikuttaa tehokkaammin rahoitusvälineillä kuin avustuksilla.

(44)

Verkkojen Eurooppa -välineessä olisi säädettävä rahoitusvälineistä, jotka edistävät yksityisen sektorin investoijien ja rahoituslaitosten merkittävää osallistumista infrastruktuuri-investointeihin. Jotta rahoitusvälineet olisivat riittävän houkuttelevia yksityiselle sektorille, niiden suunnittelussa ja täytäntöönpanossa olisi otettava asianmukaisesti huomioon yksinkertaistaminen ja hallinnollisten rasitteiden vähentäminen, mutta niiden olisi myös voitava vastata todettuihin rahoitustarpeisiin joustavasti. Näiden välineiden suunnittelussa olisi hyödynnettävä kokemuksia, jotka on saatu pantaessa täytäntöön vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen rahoitusvälineitä, kuten Euroopan laajuisten liikenneverkkojen lainavakuusvälinettä (LGTT), riskinjakorahoitusvälinettä (RSFF), vuoden 2020 Euroopan energia-, ilmastonmuutos- ja infrastruktuurirahastoa (”Marguerite-rahasto”) sekä Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen hankejoukkolainojen riskinjakovälinettä.

(45)

Eurooppalaista lisäarvoa tuottavan liikenneinfrastruktuurin rahoitusta tukevien innovatiivisten rahoitusvälineiden, kuten hankejoukkolainojen, potentiaalia olisi tarkasteltava ennakkoarviointien ja muiden asiaan liittyvien arviointien sekä erityisesti Eurooppa 2020 -hankejoukkolainoja koskevan aloitteen vuonna 2015 toteutettavan riippumattoman arvioinnin tulosten perusteella.

(46)

Verkkojen Eurooppa -välineelle osoitettujen talousarviovarojen käytön optimoimiseksi komission olisi varmistettava kaikkien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 680/2007 (15) mukaisesti perustettujen rahoitusvälineiden sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1639/2006/EY (16) mukaisesti perustettujen hankejoukkolainojen riskinjakovälineen jatkuvuus toisiaan seuraavina tämän asetuksen mukaisina vieraan tai oman pääoman ehtoisina rahoitusvälineinä ennakkoarvioinnin perusteella, siten kuin asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 säädetään.

(47)

Kun valitaan tehokkainta rahoitustuen muotoa, olisi otettava asianmukaisesti huomioon tukeen oikeutettujen hankkeiden ala- ja hankekohtaiset ominaisuudet. Komission olisi pyrittävä mahdollisuuksien mukaan käyttämään energia-alalla ensisijaisesti rahoitusvälineitä aina, kun se on asianmukaista ja edellyttäen että ne menestyvät markkinoilla, ja noudatettava samalla rahoitusvälineiden käytölle tässä asetuksessa säädettyä ylärajaa, jotta unionin talousarviovarojen käyttö olisi mahdollisimman tehokasta ja tehostettaisiin unionin rahoitustuen kerrannaisvaikutusta. Energiahankkeiden toteuttajia olisi kannustettava selvittämään mahdollisuutta käyttää rahoitusvälineitä ennen hankkeen toteuttamiseen annettavien avustusten hakemista. Komission olisi annettava asianmukaista tukea rahoitusvälineiden käytön maksimoimiseksi.

(48)

Sähkö-, kaasu- ja hiilidioksidialan yhteistä etua koskevien hankkeiden olisi voitava saada unionin rahoitustukea tutkimuksiin ja tietyin edellytyksin hankkeiden toteutukseen avustusten tai innovatiivisten rahoitusvälineiden muodossa. Näin varmistetaan räätälöidyn tuen antaminen yhteistä etua koskeville hankkeille, jotka eivät ole voimassa olevan sääntelykehyksen mukaisesti ja nykyisissä markkinaolosuhteissa kannattavia. Energia-alalla on tärkeää välttää kilpailun vääristyminen erityisesti sellaisten hankkeiden välillä, joilla edistetään saman unionin ensisijaisen käytävän toteuttamista. Tällaisen rahoitustuen antamisessa olisi varmistettava tarvittava synergia Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kanssa, joista rahoitetaan paikallisesti tai alueellisesti merkittäviä älykkäitä energianjakeluverkkoja. Yhteistä etua koskeviin hankkeisiin tehtävissä investoinneissa olisi sovellettava kolmivaiheista harkintaa. Ensinnä olisi investoinneissa annettava etusija markkinoille. Toiseksi, jos investoinnit eivät toteudu markkinoilla, olisi tarkasteltava sääntelyyn liittyviä ratkaisuja ja tarvittaessa mukautettava asianomaista sääntelykehystä sekä varmistettava sen asianmukainen soveltaminen. Kolmanneksi, jos kahden ensimmäisen vaiheen perusteella ei pystytä varmistamaan tarvittavia investointeja yhteistä etua koskeviin hankkeisiin, siihen voidaan myöntää unionin rahoitustukea, jos se täyttää sovellettavat kelpoisuusehdot.

(49)

Asetuksen (EU) N:o 347/2013 14 artiklan mukaisesti kaikki kyseisen asetuksen liitteessä II olevassa 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvat yhteistä etua koskevat hankkeet voivat saada unionin rahoitustukea tutkimuksiin annettavien avustusten ja rahoitusvälineiden muodossa. Hankkeiden toteutukseen annettavat avustukset voidaan käyttää toimiin, joilla edistetään sellaisia yhteistä etua koskevia hankkeita, joista asetuksen (EU) N:o 347/2013 14 artiklan mukaisesti saadaan merkittäviä myönteisiä ulkoisvaikutuksia ja jotka ovat hankkeen liiketoimintasuunnitelman ja erityisesti mahdollisten sijoittajien, luotonantajien tai kansallisen sääntelyviranomaisen tekemien muiden arviointien mukaan kaupallisesti kannattamattomia.

(50)

Jotta rahoitusvälineiden edunsaajat edustaisivat monipuolisesti eri aloja ja jotta edistettäisiin vähitellen myös maantieteellistä monipuolistumista kaikissa jäsenvaltioissa ja jotta huomioitaisiin erityisesti koheesiorahaston tuen hakemiseen oikeutetut jäsenvaltiot, komission olisi yhdessä Euroopan investointipankin kanssa annettava yhteisten aloitteiden, kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien asiantuntijakeskuksen (EPEC) ja Euroopan alueiden hankkeille annettavan yhteisen avun (JASPERS) aloitteen, välityksellä jäsenvaltioille tukea niiden kehittäessä asianmukaisia hankesuunnitelmia, joille voidaan harkita hankerahoitusta.

(51)

Tämän asetuksen mukaisten rahoitusvälineiden olisi oltava asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 VIII osastossa sekä komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1268/2012 (17) annettujen sääntöjen mukaisia, ja niiden olisi oltava sopusoinnussa rahoitusvälineisiin sovellettavia parhaita toimintatapoja koskevien sääntöjen kanssa.

(52)

Rahoitusvälineiden edellytyksiin voi olla tarpeen lisätä lisävaatimuksia työohjelmissa esimerkiksi sen takia, että voidaan varmistaa kilpailukykyiset markkinat unionin toimintaperiaatteiden tai teknologian kehittymistä silmällä pitäen tai muista syistä, joilla voi olla merkitystä asian kannalta.

(53)

Verkkojen Eurooppa -välineestä myönnettävää tukea koskevia monivuotisia ohjelmia olisi kohdennettava unionin painopisteiden tukemiseen varmistamalla tarvittavien rahoitusvarojen saatavuus sekä unionin ja jäsenvaltioiden yhteisen toiminnan johdonmukaisuus, avoimuus ja jatkuvuus. Monivuotisen työohjelman täytäntöönpanon jälkeen jätettyihin liikennealan ehdotuksiin sisältyvien kustannusten tukikelpoisuuden olisi alettava 1 päivänä tammikuuta 2014, jotta voidaan turvata asetuksen (EY) N:o 680/2007 soveltamisalaan jo kuuluvien hankkeiden jatkuminen.

(54)

Koska eräisiin infrastruktuurihankkeisiin tarvitaan huomattavasti varoja, olisi mahdollistettava se, että eräiden toimien rahoitustukeen liittyvät talousarviositoumukset jaetaan vuotuisiin eriin.

(55)

Kun otetaan huomioon unionin tasolla saatavilla olevat resurssit, on toivotun vaikutuksen saavuttamiseksi syytä keskittyä hankkeisiin, joilla on suurin unionin tason lisäarvo. Sen vuoksi tuki olisi kohdennettava ydinverkkoon ja yhteistä etua koskeviin hankkeisiin liikenteen hallintajärjestelmien alalla, erityisesti eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeeseen (Single European Sky ATM Research, SESAR) perustuvat ilmaliikenteen hallintajärjestelmät, joihin tarvitaan noin 3 000 miljoonaa euroa unionin talousarviovaroja, sekä älykäs liikennejärjestelmä (Intelligent Transport System, ITS), eurooppalainen rautatieliikenteen hallintajärjestelmä (European Rail Traffic Management System, ERTMS), jokiliikenteen tietopalvelu (River Information Services, RIS) ja alusliikenteen ohjaus- ja seurantajärjestelmä (Vessel Trafic Information Management and Information System, VTMIS). Energia-alalla rahoitustuki olisi keskitettävä energian sisämarkkinoiden toteuttamiseen, energian toimitusvarmuuden varmistamiseen, kestävyyden edistämiseen muun muassa varmistamalla uusiutuvan sähkön siirtäminen tuotannosta kulutus- ja varastointikeskuksiin, sekä julkisten ja yksityisten investointien houkuttelemiseen. Televiestintäalalla rahoitustuki olisi kohdennettava pääasiassa hankkeille, jotka luovat laajakaistan kysyntää, mukaan lukien eurooppalaisen digitaalipalvelujen infrastruktuurin rakentaminen, jonka olisi puolestaan määrä vilkastuttaa laajakaistaverkon käyttöönottoon tehtäviä investointeja.

(56)

Energia-alalle tarkoitetut talousarviovarat olisi ensisijaisesti kohdennettava rahoitusvälineiden rahoittamiseen edellyttäen, että ne menestyvät markkinoilla. Televiestintäalan yhteistä etua koskevien hankkeille olisi voitava antaa unionin tukea ydinpalvelualustoihin, yleisluonteisiin palveluihin ja horisontaalisiin toimiin kohdistuvina avustuksina ja hankintoina. Laajakaistaverkkojen käyttöönottoon, laajakaistaverkon kysynnän lisäämiseen liittyvät toimet mukaan lukien, olisi oltava tukikelpoisia ja saada unionin tukea rahoitusvälineistä.

(57)

Asetuksen (EU) N:o 347/2013 vaikutustenarvioinnissa tehdyn analyysin mukaan sellaisten yhteistä etua koskevien hankkeiden lukumääräksi, jotka edistävät eniten strategisten energiainfrastruktuurien ensisijaisten käytävien ja alueiden toteuttamista, arvioidaan sähkön alalla noin 100 ja kaasun alalla 50. Sen perusteella, että sähköllä oletetaan olevan suurin merkitys Euroopan energiajärjestelmässä seuraavien kahden vuosikymmenen ajan, arvioidaan lisäksi, että yleistä etua koskevien sähköhankkeiden tukemiseen tarvitaan suurin osa Verkkojen Eurooppa -välineen mukaisista energia-alan rahoituspuitteista. Vaikka tämä arvio saattaa muuttua, kun lisää tietoja on saatavilla, ja ottaen huomioon tarpeen varmistaa asetuksen (EU) N:o 347/2013 noudattaminen, komission olisi tarkasteltava asianmukaisesti sähköalan hankkeita ajatuksella asettaa rahoitustuen suurin osa näiden hankkeiden saataville vuosina 2014–2020, edellyttäen että ehdotetuilla hankkeilla on riittävät markkinat, laatu ja toteuttamisvalmius, ja ottaen huomioon niiden rahoitusvaatimukset. Tämä tavoite ei rajoita energiahankkeisiin saatavilla olevan rahoituksen mahdollista uudelleen kohdentamista.

(58)

Komission olisi tehtävä väli- ja jälkiarviointeja ja tiedotettava niiden tuloksista Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle arvioidakseen rahoituksen tehokkuutta ja toimivuutta ja sen vaikutusta Verkkojen Eurooppa -välineen yleisiin päämääriin ja Eurooppa 2020 -strategian painopisteisiin. Komission olisi julkistettava tiedot Verkkojen Eurooppa -välineeseen kuuluvista yksittäisistä hankkeista. Nämä tiedot olisi päivitettävä vuosittain.

(59)

Asetuksessa (EU) N:o 1315/2013 ja asetuksessa (EU) N:o 347/2013 säädettyjen alakohtaisten suuntaviivojen mukaisesti liikenteen ja energian osalta on laadittu luettelot hankkeista, ensisijaisista käytävistä ja alueista, joihin tätä asetusta sovelletaan, ja ne olisi lueteltava tämän asetuksen liitteessä. Jotta voidaan ottaa huomioon liikenteen osalta mahdolliset muutokset poliittisissa painopisteissä ja teknologisissa valmiuksissa ja myös liikennevirroissa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat muutosten tekemistä liitteessä olevaan I osaan ja työohjelmissa huomioon otettavien rahoituksen painopisteiden määrittelyä 7 artiklan 2 kohdan mukaisten tukikelpoisten toimien osalta.

(60)

Kun osoittautuu tarpeelliseksi poiketa määrärahojen myöntämisestä johonkin tämän asetuksen liitteessä olevassa VI osassa esitettyyn liikennealan erityistavoitteeseen yli 5 prosenttiyksiköllä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan ohjeellisia prosenttiosuuksia kunkin liikennealan erityistavoitteen osalta, jotta otettaisiin huomioon liikennealan erityistavoitteiden mukainen todellinen rahoituksen kysynnän taso ja toteutettaisiin väliarvioinnin tuloksiin perustuvat toimet. Ohjeellinen määrärahojen jakaminen liikennealan erityistavoitteisiin ei estä käyttämästä koheesiorahastosta siirrettyjä 11 305 500 000 euron määrää kokonaisuudessaan ydinverkon toteuttamishankkeisiin tai tämän asetuksen liitteessä olevassa I osassa eriteltyihin hankkeisiin ja horisontaalisiin painopisteisiin.

(61)

Verkkojen Eurooppa -välineen täytäntöönpanosta tehtyjen päätelmien, mukaan lukien päätelmät, jotka sisältyvät väliarviointiin, ottamiseksi huomioon komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat myöntämisperusteita vahvistettaessa huomioon otettavien yleisten suuntaviivojen luettelon muuttamista.

(62)

On erityisen tärkeää, että komissio antaessaan tämän asetuksen nojalla delegoituja säädöksiä toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asiaankuuluvat asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(63)

Tämän asetuksen täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa monivuotisten ja vuotuisten työohjelmien osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (18) mukaisesti.

(64)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä menetettyjen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisten seuraamusten määrääminen. Euroopan parlamentille olisi ilmoitettava kaikista tällaisista toimenpiteistä.

(65)

Jotta varmistetaan laaja ja tasapuolinen kilpailu hankkeista, jotka hyötyvät Verkkojen Eurooppa -välineen varoista, sopimusmuodon olisi vastattava hankkeelle asetettuja tavoitteita ja hankkeen olosuhteita. Sopimusehdot olisi laadittava siten, että sopimukseen liittyvät riskit jakautuvat tasapuolisesti, jotta saavutetaan suurin mahdollinen kustannustehokkuus ja mahdollistetaan hankkeen toteuttaminen mahdollisimman tehokkaasti. Tätä periaatetta olisi sovellettava riippumatta siitä, käytetäänkö kansallista vai kansainvälistä sopimusmallia.

(66)

Eräitä unionin edun mukaisista infrastruktuurihankkeista voi olla tarpeen ulottaa naapurimaihin, EU-jäsenyyteen valmistautuviin maihin ja muihin kolmansiin maihin sekä niiden läpi. Verkkojen Eurooppa -välineen olisi tarjottava yksinkertaistettuja menettelyjä näiden infrastruktuurien yhdistämiseksi ja rahoittamiseksi siten, että voidaan varmistaa unionin talousarvion sisäisten ja ulkoisten välineiden keskinäinen johdonmukaisuus.

(67)

Kun kolmannet maat ja kolmansiin maihin sijoittautuneet oikeussubjektit osallistuvat yhteistä etua koskevia hankkeita edistäviin toimiin, avustuksia voi olla saatavilla vain, jos toimi ei todennäköisesti saa riittävästi tukea muista Verkkojen Eurooppa -välineen tai muiden unionin ohjelmien mukaisista rahoitustuen muodoista.

(68)

Tämän asetuksen liitteessä I olevassa V osassa yksityiskohtaisesti esitettyä yleistä suuntaviivaa, jonka mukaisesti komission on otettava huomioon yhteiskunnalliset, ilmastolliset ja ympäristölliset vaikutukset, ei olisi sovellettava energia-alalla, asetuksen (EU) N:o 347/2013 4 artiklan 4 kohdassa esitetyn lähestymistavan mukaisesti.

(69)

Yleistä suuntaviivaa, jonka mukaan on otettava huomioon unionin tuen kannustava vaikutus julkisiin ja yksityisiin investointeihin, olisi sovellettava televiestintäalalla vain sellaisiin digitaalipalvelujen infrastruktuureihin, joiden tarkoituksena on edistää lisäinvestointeja.

(70)

Yleistä suuntaviivaa rajatylittävän ulottuvuuden huomioon ottamisesta ei tulisi soveltaa laajakaistaverkkojen yhteydessä, koska kaikki, myös jäsenvaltioiden sisällä toteutetut investoinnit laajakaistaan tehostavat Euroopan laajuisten verkkojen yhteenliitettävyyttä.

(71)

Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) valtioiden, jotka ovat Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, osapuolia, osallistumisen olisi oltava ETA-sopimuksen ehtojen mukaista. Tätä varten olisi kutakin alaa, johon tätä asetusta sovelletaan, pidettävä erillisenä ohjelmana. Efta-valtioiden osallistumisesta olisi säädettävä erityisesti televiestinnän alalla.

(72)

Kun on kyse liikennealan osalta tämän asetuksen mukaisesti kolmansissa maissa toteutettavan yhteistä etua koskevan hankkeen tukikelpoisuudesta, olisi sovellettava asetuksen (EU) N:o 1315/2013 liitteessä III olevia ohjeellisia karttoja. Kolmansissa maissa, joiden osalta kyseiseen asetukseen ei sisälly ohjeellisia karttoja, yleistä etua koskevien hankkeiden olisi oltava tukikelpoisia silloin, kun keskinäinen yhteistyö on käynnissä tällaisista ohjeellisista kartoista sopimiseksi.

(73)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli Euroopan laajuisten verkkojen koordinointia, kehittämistä ja rahoitusta, vaan se voidaan näiden tavoitteiden koordinointitarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(74)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 (19) olisi selvyyden vuoksi kumottava.

(75)

Tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jotta tässä asetuksessa säädetyt delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset voidaan hyväksyä ajoissa,

1)

’yhteistä etua koskevalla hankkeella’ hanketta, joka yksilöidään asetuksessa (EU) N:o 1315/2013 tai asetuksessa (EU) N:o 347/2013 tai televiestintäalan infrastruktuurin Euroopan laajuisia verkkoja koskevista suuntaviivoista annettavassa asetuksessa;

2)

’rajat ylittävällä osuudella’ tarkoitetaan liikennealalla osuutta, joka varmistaa kahden jäsenvaltion tai jäsenvaltion ja naapurimaan eri puolilla rajaa sijaitsevien lähimpien kaupunkisolmukohtien välisen yhteistä etua koskevan hankkeen jatkuvuuden;

3)

’naapurimaalla’ tarkoitetaan Euroopan naapuruuspolitiikan alaan, mukaan lukien strategiseen kumppanuuteen, laajentumispolitiikkaan, Euroopan talousalueeseen tai Euroopan vapaakauppaliittoon kuuluvaa maata;

4)

’kolmannella maalla’ tarkoitetaan kaikkia naapurimaita ja muita maita, joiden kanssa unioni voi tehdä yhteistyötä tässä asetuksessa säädettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi;

5)

’töillä’ osien, järjestelmien ja palvelujen, mukaan lukien ohjelmistot, ostoa, toimittamista ja käyttöönottoa sekä hankkeeseen liittyvien kehitys-, rakennus- ja asennustöiden toteuttamista, laitteistojen vastaanottoa ja hankkeen käynnistämistä;

6)

’tutkimuksilla’ hankkeen toteuttamisen valmistelemiseksi tarvittavia toimia, kuten valmistelevat tutkimukset, kartoitukset, toteutettavuustutkimukset, arvioinnit, testit ja validointitutkimukset, mukaan lukien ohjelmistojen muodossa olevat tutkimukset, sekä muut tekniset tukitoimenpiteet, kuten ennakolta toteutettavat toimet, joita tarvitaan hankkeen kokonaissuunnittelussa ja -kehittämisessä ja hankkeen rahoitusta koskevien päätösten tekemisessä; näitä ovat esimerkiksi asianomaisten kohteiden tutkiminen ja rahoitusjärjestelyn valmistelu;

7)

’ohjelman tukitoimilla’ kaikkia Verkkojen Eurooppa-välineen tasolla toteutettavia liitännäistoimenpiteitä, joita sen täytäntöönpano ja yksittäisten alakohtaisten suuntaviivojen täytäntöönpano edellyttävät; näitä ovat esimerkiksi palvelut, erityisesti teknisen avun antaminen, myös rahoitusvälineiden käyttöä varten, sekä valmistelutoimet, toteutettavuustutkimukset, koordinointi, seuranta, sidosryhmien kuuleminen, valvonta sekä tarkastus- ja arviointitoimet, jotka ovat välittömästi tarpeen Verkkojen Eurooppa-välineen hallinnoinnin ja sen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Ohjelman tukitoimiin sisältyvät erityisesti tutkimukset, kokoukset, infrastruktuurin kartoitus, tiedotus, tiedon levittäminen, viestintä- ja valistustoimet, Verkkojen Eurooppa-välinettä koskevien tietojen vaihtamiseen tarkoitettuihin tietotekniikkavälineisiin ja -verkostoihin liittyvät menot sekä kaikki muut komissiolle aiheutuvat teknisen ja hallinnollisen avun menot, jotka voivat olla tarpeen Verkkojen Eurooppa-välineen hallinnointia tai yksittäisten alakohtaisten suuntaviivojen täytäntöönpanoa varten. Ohjelman tukitoimiin sisältyy myös toimia, jotka ovat tarpeen yhteistä etua koskevien hankkeiden valmistelun helpottamiseksi erityisesti jäsenvaltioissa, jotka voivat saada rahoitusta koheesiorahastosta, ja rahoituksen saamiseksi tämän asetuksen nojalla tai rahoitusmarkkinoilta. Ohjelman tukitoimien piiriin kuuluvat tarvittaessa myös sen toimeenpanoviraston kustannukset, jonka tehtäväksi komissio antaa Verkkojen Eurooppa -välineen erityisten osien täytäntöönpanon, jäljempänä ’toimeenpanovirasto’;

8)

’toimella’ mitä tahansa rahoituksellisesti ja teknisesti riippumattomaksi määriteltyä, ajallisesti rajattua toimintaa, joka on tarpeen yhteistä etua koskevan hankkeen toteuttamiseksi;

9)

’tukikelpoisilla kustannuksilla’ samaa kuin asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012;

10)

’tuensaajalla’ jäsenvaltiota, kansainvälistä organisaatiota taikka julkista tai yksityistä yritystä tai elintä, joka on valittu tämän asetuksen mukaisen unionin rahoitustuen saajaksi 17 artiklassa tarkoitetussa asiaa koskevassa työohjelmassa vahvistettujen järjestelyjen mukaisesti;

11)

’täytäntöönpanoelimellä’ tuensaajan asianomaisen toimen täytäntöönpanijaksi nimeämää julkista tai yksityistä yritystä tai elintä, jos tuensaaja on jäsenvaltio tai kansainvälinen organisaatio. Tuensaaja päättää tällaisesta nimeämisestä omalla vastuullaan ja jos siihen tarvitaan hankintasopimusta, noudattaen julkisiin hankintoihin sovellettavia unionin ja kansallisia sääntöjä;

12)

’kattavalla verkolla’ asetuksen (EU) N:o 1315/2013 II luvussa yksilöityä liikenneinfrastruktuuria;

13)

’ydinverkolla’ asetuksen (EU) N:o 1315/2013 III luvun mukaisesti yksilöityä liikenneinfrastruktuuria;

14)

’ydinverkkokäytävillä’ välinettä, joka helpottaa sen ydinverkon koordinoitua täytäntöönpanoa, josta säädetään asetuksen (EU) N:o 1315/2013 ja joka esitetään tämän asetuksen liitteessä olevassa I osassa esitetyssä luettelossa;

15)

’pullonkaulalla’ tarkoitetaan liikennealan fyysistä, teknistä tai toiminnallista estettä, josta aiheutuva järjestelmäkatkos vaikuttaa kaukoliikenteen tai rajatylittävien virtojen sujuvuuteen ja joka voidaan poistaa ottamalla käyttöön uutta infrastruktuuria tai parantamalla merkittävästi olemassa olevaa infrastruktuuria, mikä voisi synnyttää huomattavia parannuksia, jotka ratkaisevat pullonkaulojen aiheuttamat rajoitukset;

16)

’painopisteellä’ mitä hyvänsä asetuksessa 347/2013 nimettyä ensisijaista sähkökäytävää, ensisijaista kaasukäytävää tai ensisijaista teema-aluetta;

17)

’telemaattisilla sovelluksilla’ asetuksessa (EU) N:o 1315/2013 määriteltyjä sovelluksia;

18)

’energiainfrastruktuurilla’ asetuksessa (EU) N:o 347/2013 määriteltyä infrastruktuuria;

19)

’alojen välisellä synergialla’ toimien toteuttamista liikenne-, televiestintä- ja energia-aloista vähintään kahdella alalla samanlaisten tai toisiaan täydentävien etujen ja tavoitteiden saavuttamiseksi siten, että kyseiset toimet aiheuttaisivat mahdollisimman vähän kustannuksia tai tuottaisivat mahdollisimman hyviä tuloksia yhteisen rahoituksen, tekniikan tai henkilöstön ansiosta;

20)

’erillään olevalla verkolla’ asetuksen (EU) N:o 1315/2013 määritelmän mukaista jäsenvaltion tai sen osan rautatieverkkoa.

a)

edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti kehittämällä uudenaikaisia, suorituskykyisiä ja tulevaisuuden odotetut liikennevirrat huomioon ottavia Euroopan laajuisia verkkoja ja siten tuotetaan koko unionille sisämarkkinoiden kilpailukyvyn parantamiseen maailmanmarkkinoilla ja taloudelliseen, yhteiskunnalliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyviä hyötyjä sisämarkkinoilla sekä luodaan ympäristö, joka kannustaa entistä paremmin yksityisiin, julkisiin tai julkisen ja yksityisen sektorin yhteisiin investointeihin yhdistelemällä rahoitusvälineitä ja unionin suoraa tukea, kun hankkeet voivat hyötyä tällaisesta välineiden yhdistelystä, ja käyttämällä asianmukaisesti hyväksi eri alojen välistä synergiaa.

Tämän tavoitteen saavuttamista mitataan yhteistä etua koskeviin hankkeisiin tehtyjen yksityisten, julkisten tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvien investointien määrällä ja erityisesti niihin yhteistä etua koskeviin hankkeisiin tehtyjen yksityisten investointien määrällä, jotka on toteutettu tämän asetuksen mukaisten rahoitusvälineiden avulla. Erityistä huomiota kiinnitetään julkisten investointien tehokkaaseen käyttöön;

b)

autetaan unionia saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteensa, jotka koskevat muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä vähintään 20 prosentilla verrattuna vuoden 1990 tasoihin ja energiatehokkuuden lisäämistä 20 prosentilla sekä uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämistä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, mikä edistää osaltaan hiilestä irtautumista koskevia unionin keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita ja kasvattaa samalla jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuullisuutta.

a)

pullonkaulojen poistaminen, rautateiden yhteentoimivuuden edistäminen, puuttuvien yhteyksien rakentaminen ja erityisesti rajat ylittävien osuuksien parantaminen. Tämän tavoitteen saavuttamista mitataan:

b)

kestävien ja tehokkaiden liikennejärjestelmien varmistaminen pitkällä aikavälillä, jotta valmistaudutaan tuleviin liikennevirtoihin sekä mahdollistetaan hiilestä irtautuminen kaikissa liikennemuodoissa siirtymällä innovatiivisiin vähähiilisiin ja energiatehokkaisiin liikenneteknologioihin optimoiden samalla turvallisuus. Tämän tavoitteen saavuttamista mitataan:

c)

liikennemuotojen yhdentämisen ja yhteenliittämisen optimointi ja liikennepalvelujen yhteentoimivuuden tehostaminen huolehtien samalla liikenneinfrastruktuurien esteettömyydestä. Tämän tavoitteen saavuttamista mitataan:

a)

kilpailukyvyn parantaminen edistämällä energian sisämarkkinoiden yhdentymistä sekä sähkö- ja kaasuverkkojen rajat ylittävää yhteentoimivuutta. Tämän tavoitteen saavuttamista mitataan jälkikäteen seuraavien tekijöiden perusteella:

b)

energian toimitusvarmuuden parantaminen unionissa.

Tämän tavoitteen saavuttamista mitataan jälkikäteen seuraavien tekijöiden perusteella:

c)

kestävän kehityksen ja ympäristönsuojelun tukeminen muun muassa integroimalla uusiutuvista lähteistä tuotettu energia siirtoverkkoon ja kehittämällä älykkäitä energiaverkkoja ja hiilidioksidiverkkoja.

Tämän tavoitteen saavuttamista mitataan jälkikäteen seuraavien tekijöiden perusteella:

a)

liikenneala: 26 250 582 000 euroa, josta 11 305 500 000 euroa on siirrettävä koheesiorahastosta käytettäväksi tämän asetuksen mukaisesti ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat oikeutettuja koheesiorahaston rahoitukseen;

b)

energia-ala: 1 141 602 000 euroa;

c)

televiestintäala: 5 850 075 000 euroa.

a)

jäljempänä 7 artiklassa säädetyt yhteistä etua koskevia hankkeita edistävät toimet ja ohjelman tukitoimet;

b)

ohjelman tukitoimet, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa siirtyminen asetuksen (EY) N:o 680/2007 mukaisesti hyväksytyistä toimenpiteistä Verkkojen Eurooppa -välineeseen, enintään yhteen prosenttiin asti kokonaisrahoituksesta; toimeenpanoviraston kustannukset sisällytetään tähän enimmäismäärään.

a)

toimet ydinverkon toteuttamiseksi asetuksen (EU) N:o 1315/2013 III luvun mukaisesti, mukaan lukien uuden teknologian ja innovaatioiden käyttöönotto mainitun asetuksen 33 artiklan mukaisesti, ja tämän asetuksen liitteessä I olevassa I osassa eritellyt hankkeet ja horisontaaliset painopisteet;

b)

kattavan verkon toteuttamiseksi asetuksen (EU) N:o 1315/2013 II luvun mukaisesti toteutettavat toimet, kun niillä edistetään puuttuvien yhteyksien rakentamista, rajat ylittävien liikennevirtojen helpottamista tai pullonkaulojen poistamista ja kun niillä edistetään myös ydinverkon kehittämistä tai ydinverkon käytävien yhteenliittämistä tai kun niillä edistetään ERTMS:n käyttöönottoa asetuksessa (EU) N:o 913/2010 määriteltyjen rautateiden tavaraliikennekäytävien pääreiteillä, enintään viisi prosenttia liikennealalle myönnetystä enimmäisrahoituksesta tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti;

c)

asetuksen (EU) N:o 1315/2013 8 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa määriteltyjä yhteistä etua koskevia hankkeita varten tehtävät tutkimukset;

d)

tutkimukset rajat ylittäviä ensisijaisia hankkeita varten, jotka määritellään Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 661/2010/EU (22) liitteessä III;

e)

yhteistä etua koskevia hankkeita tukevat toimet siten kuin ne määritellään asetuksen (EU) N:o 1315/2013 8 artiklan 1 kohdan a, d ja e alakohdassa;

f)

toimet, joilla toteutetaan liikenteen infrastruktuuria ydinverkon solmukohdissa, myös kaupunkisolmukohdissa, siten kuin nämä toimet määritellään asetuksen (EU) N:o 1315/2013 41 artiklassa;

g)

toimet telemaattisten sovellusten tukemiseksi asetuksen (EU) N:o 1315/2013 31 artiklan mukaisesti;

h)

toimet tavaraliikennepalvelujen tukemiseksi asetuksen (EU) N:o 1315/2013 32 artiklan mukaisesti;

i)

toimet rautateiden tavaraliikenteen melun vähentämiseksi, myös jälkiasennuksilla nykyiseen liikkuvaan kalustoon, yhteistyössä muun muassa rautatieteollisuuden kanssa;

j)

ohjelman tukitoimet;

k)

toimet turvallisen ja varman infrastruktuurin varmistamiseksi asetuksen (EU) N:o 1315/2013 34 artiklan mukaisesti;

l)

toimet merten moottoriteiden tukemiseksi asetuksen (EU) N:o 1315/2013 21 artiklan mukaisesti.

a)

yleisluonteiset palvelut, ydinpalvelualustat ja ohjelman tukitoimet rahoitetaan avustuksilla ja/tai julkisilla hankinnoilla;

b)

laajakaistaverkkoja koskevat toimet rahoitetaan rahoitusvälineillä.

a)

50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun kyse on tutkimuksiin annettavista avustuksista;

b)

seuraavin tarkoituksiin töitä varten annettavien avustusten osalta:

c)

telemaattisiin sovellusjärjestelmiin ja -palveluihin myönnettävien avustusten osalta:

a)

75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista yleisluonteisten palvelujen alalla toteutettavia toimia varten;

b)

75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista horisontaalisia toimia varten, mukaan lukien infrastruktuurin kartoitus, kummitoiminta (twinning) ja tekninen apu.

a)

toimet, joissa on kyse avustuksista tutkimuksiin;

b)

toimet, joissa on kyse avustuksista töihin, jotka koskevat:

c)

toimet, joissa on kyse avustuksista seuraaviin telemaattisiin sovellusjärjestelmiin ja -palveluihin:

d)

toimet, jotka koskevat avustuksia kaikkia liikennemuotoja koskevien uusien teknologioiden ja innovoinnin tukemiseen.

a)

voi olla erityisehtoja, kuten hankinnan kohteena olevan toiminnan toteuttamispaikka, jos tällaiset ehdot ovat asianmukaisesti perusteltavissa toimien tavoitteilla ja jos tällaiset ehdot eivät ole julkisia hankintoja koskevien unionin ja kansallisten periaatteiden vastaisia;

b)

voidaan sallia useiden sopimusten tekeminen samassa menettelyssä (useiden hankintalähteiden käyttö).

a)

oman pääoman ehtoiset välineet, kuten investointirahastot, jotka keskittyvät tarjoamaan riskipääomaa toimiin, joilla edistetään yhteistä etua koskevia hankkeita;

b)

lainat ja/tai takaukset, joihin käytetään riskinjakovälineitä, mukaan lukien hankejoukkolainojen luottoriskiä vähentävät järjestelyt, joilla taataan yksittäisiä hankkeita tai hankekokonaisuuksia, ja joita rahoituslaitos antaa omista varoistaan ja joita koskeviin varauksiin ja/tai pääomien kohdentamiseen unioni osallistuu;

a)

ne tuottavat eurooppalaista lisäarvoa;

b)

ne vastaavat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita;

c)

niillä on vipuvaikutus unionin tuen suhteen, toisin sanoen niillä pyritään saamaan aikaan unionin rahoitusosuutta määrällisesti suurempia kokonaisinvestointeja etukäteen määriteltyjen indikaattorien mukaisesti.

a)

että asetuksen (EU) N:o 1315/2013 mukaiset yhteistä etua koskevat hankkeet todennäköisesti toteutetaan kokonaan tai osittain monivuotisen rahoituskehyksen 2014–2020 mukaisesti;

b)

että muutoksissa noudatetaan tämän asetuksen 7 artiklassa säädettyjä tukikelpoisuusperusteita;

c)

tämän asetuksen liitteessä I olevan I osan osalta, että kaikki osuudet käsittävät infrastruktuurihankkeita, joiden toteuttaminen edellyttää niiden sisällyttämistä monivuotiseen työohjelmaan tämän asetuksen 17 artiklan 3 kohdan, mukaisesti muuttamatta ydinverkon käytävien suuntausta.

a)

muutokset tehdään asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 säädettyjen vaatimusten perusteella, sen 140 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettu ennakkoarviointi mukaan lukien, ja

b)

muutokset rajoittuvat seuraaviin:

i)

hankejoukkolainoja koskevan aloitteen kokeiluvaiheesta vuonna 2015 suoritettavan arvioinnin tulokset ovat myönteiset; ja

ii)

rahoitusvälineiden käytön osuus on yli 8 prosenttia laskettuna hankkeiden sopimusvelvoitteista.