6.11.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 295/11


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1052/2013,

annettu 22 päivänä lokakuuta 2013,

Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 2 kohdan d alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan rajavalvontajärjestelmää, jäljempänä ’Eurosur’, tarvitaan vahvistamaan tiedonvaihtoa ja operatiivista yhteistyötä jäsenvaltioiden viranomaisten välillä ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2007/2004 (2) perustetun Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ’virasto’, kanssa. Eurosur tulee tarjoamaan näille viranomaisille ja virastolle infrastruktuurin ja välineet, joita tarvitaan tilannetietoisuuden ja reaktiokyvyn parantamiseksi unionin jäsenvaltioiden ulkorajoilla, jäljempänä ’ulkorajat’, tarkoituksena havaita, estää ja torjua laitonta maahanmuuttoa ja rajat ylittävää rikollisuutta sekä auttaa varmistamaan maahanmuuttajien hengen suojelu ja pelastamaan maahanmuuttajia hengenmenetykseltä.

(2)

Matkustaminen pienillä merikelvottomilla veneillä on lisännyt eteläisillä meriulkorajoilla hukkuneiden maahanmuuttajien määrää räjähdysmäisesti. Eurosurin olisi parannettava huomattavasti viraston ja jäsenvaltioiden teknisiä ja operatiivisia valmiuksia havaita tällaisia pieniä aluksia sekä parannettava jäsenvaltioiden reaktiokykyä, mikä auttaisi vähentämään kuolonuhrien määrää maahanmuuttajien joukossa.

(3)

Tässä asetuksessa tunnustetaan, että muuttoreittejä käyttävät myös kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat henkilöt.

(4)

Jäsenvaltioiden olisi perustettava kansalliset koordinointikeskukset, jotta niiden ja viraston välinen tiedonvaihto ja yhteistyö rajojen valvonnan alalla tehostuisi. Eurosurin moitteettoman toiminnan kannalta on keskeisen tärkeää, että kaikki jäsenvaltioiden viranomaiset, jotka vastaavat kansallisen oikeuden nojalla ulkorajojen valvonnasta, toimivat yhteistyössä kansallisten koordinointikeskusten välityksellä.

(5)

Tämä asetus ei saisi estää jäsenvaltioita antamasta kansallisille koordinointikeskuksilleen vastuuta myös ilmarajojen valvontaa koskevan tiedonvaihdon ja yhteistyön koordinoinnista ja rajanylityspaikoilla tehtävistä tarkastuksista.

(6)

Viraston olisi parannettava tiedonvaihtoa ja yhteistyötä Euroopan meriturvallisuusviraston ja Euroopan unionin satelliittikeskuksen kaltaisten muiden unionin elinten ja laitosten kanssa, jotta Euroopan tasolla jo käytettävissä olevia tietoja, valmiuksia ja järjestelmiä, kuten Euroopan maanseurantaohjelmaa, voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

(7)

Tämä asetus on osa Euroopan ulkorajojen yhdennetyn valvonnan mallia ja Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiaa. Eurosurilla kehitetään myös osaltaan unionin merialueen yhteistä tietojenvaihtoympäristöä (CISE), sillä se tarjoaa laajemmat puitteet meritilannetietoisuudelle eri alojen julkisten viranomaisten tiedonvaihdon kautta unionissa.

(8)

Sen varmistamiseksi, että Eurosuriin sisältyvät tiedot ovat mahdollisimman täydelliset ja ajantasaiset erityisesti kolmansien maiden tilanteen osalta, viraston olisi tehtävä yhteistyötä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa. Tätä varten unionin edustustojen ja laitosten olisi toimitettava virastolle kaikki Eurosurin kannalta merkitykselliset tiedot.

(9)

Viraston olisi annettava tarvittavaa tukea Eurosurin kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi ja tarvittaessa CISEn kehittämiseksi, järjestelmien yhteentoimivuus mukaan lukien, erityisesti perustamalla Eurosur-puitteet, pitämällä niitä yllä ja koordinoimalla niitä.

(10)

Virastolle olisi annettava riittävä rahoitus ja henkilöstöresurssit, jotta se voisi täyttää sille tästä asetuksesta aiheutuvat lisätehtävät asianmukaisesti.

(11)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 6 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita, joita ovat erityisesti ihmisarvon kunnioittaminen, oikeus elämään, kidutuksen sekä epäinhimillisen tai halventavan rangaistuksen ja kohtelun kielto, ihmiskaupan kielto, oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, oikeus henkilötietojen suojaamiseen, asiakirjojen saantioikeus, oikeus turvapaikkaan ja suojaan palauttamista ja karkottamista vastaan, palauttamiskiellon periaate, syrjimättömyys ja lapsen oikeudet. Jäsenvaltioiden ja viraston olisi sovellettava tätä asetusta kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(12)

Asetuksen (EY) N:o 2007/2004 mukaan perusoikeusvaltuutetun ja mainitulla asetuksella perustetun neuvoa-antavan ryhmän olisi saatava käytettäväkseen kaikki perusoikeuksien kunnioittamista koskevat tiedot, jotka liittyvät kaikkeen viraston osana Eurosur-puitteita toteuttamaan toimintaan.

(13)

Euroopan tilannekuvassa ja rajan läheisen alueen yhteisessä tiedustelutilannekuvassa olisi henkilötietoja vaihdettava ainoastaan poikkeuksellisesti. Sen olisi perustuttava voimassa oleviin kansalliseen ja unionin oikeuteen ja noudatettava niihin sisältyviä erityisiä tietosuojavaatimuksia. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (3), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (4) ja neuvoston puitepäätöstä 2008/977/YOS (5) sovelletaan tapauksissa, joissa kohdennetummat välineet, kuten asetus (EY) N:o 2007/2004, eivät takaa täydellistä tietosuojaa.

(14)

Jotta Eurosur voitaisiin ottaa maantieteellisesti asteittain käyttöön, velvoitetta nimetä ja hallinnoida kansallisia koordinointikeskuksia olisi sovellettava kahdessa toisiaan seuraavassa vaiheessa: ensin jäsenvaltioissa, jotka sijaitsevat eteläisillä ja itäisillä ulkorajoilla, ja toisessa vaiheessa muissa jäsenvaltioissa.

(15)

Tämä asetus sisältää säännöksiä yhteistyöstä naapureina olevien kolmansien maiden kanssa, koska järjestelmällinen ja jatkuva tiedonvaihto ja yhteistyö näiden maiden ja etenkin Välimeren alueen maiden kanssa on ratkaisevan tärkeää Eurosurin tavoitteiden saavuttamisen kannalta. On olennaisen tärkeää, että jäsenvaltioiden ja naapureina olevien kolmansien maiden välisessä tiedonvaihdossa ja yhteistyössä noudatetaan täysimääräisesti perusoikeuksia ja etenkin palauttamiskiellon periaatetta.

(16)

Tämä asetus sisältää säännöksiä mahdollisesta Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa tehtävästä tiiviistä yhteistyöstä, jolla voitaisiin edistää Eurosurin tavoitteiden saavuttamista.

(17)

Viraston ja jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä tämän asetuksen täytäntöönpanossa mahdollisimman hyvin nykyisiä henkilöstöä ja teknisiä apuvälineitä koskevia valmiuksia sekä unionin tasolla että kansallisesti.

(18)

Komission olisi arvioitava säännöllisesti tämän asetuksen täytäntöönpanon tuloksia sen määrittämiseksi, missä määrin Eurosurin tavoitteet on saavutettu.

(19)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(20)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY (6) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(21)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (7) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(22)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (8) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (9) 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuun alaan. Norjan olisi perustettava tämän asetuksen mukainen kansallinen koordinointikeskus 2 päivästä joulukuuta 2013.

(23)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (10) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (11) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(24)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (12) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (13) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(25)

Tämän asetuksen täytäntöönpano ei vaikuta unionin ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakoon tai niihin jäsenvaltioiden velvoitteisiin, jotka johtuvat Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksesta, ihmishengen turvallisuutta merellä koskevasta kansainvälisestä yleissopimuksesta, kansainvälisestä etsintä- ja pelastuspalveluja merellä koskevasta yleissopimuksesta, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisesta Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksesta ja sen maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvaa maahanmuuttajien salakuljetusta koskevasta lisäpöytäkirjasta, pakolaisten oikeusasemaa koskevasta yleissopimuksesta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevasta yleissopimuksesta sekä muista asiaankuuluvista kansainvälisistä sopimuksista.

(26)

Tämän asetuksen täytäntöönpano ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 562/2006 (14) tai viraston koordinoiman operatiivisen yhteistyön puitteissa suoritettavan meriulkorajojen valvonnan sääntöihin.

(27)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli perustaa Eurosuria, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteiset puitteet jäsenvaltioiden ja viraston väliselle tiedonvaihdolle ja yhteistyölle tilannetietoisuuden parantamiseksi ja reaktiokyvyn lisäämiseksi unionin jäsenvaltioiden ulkorajoilla, jäljempänä ’ulkorajat’, tarkoituksena havaita, estää ja torjua laitonta maahanmuuttoa ja rajat ylittävää rikollisuutta sekä auttaa suojelemaan maahanmuuttajien henkeä ja pelastamaan maahanmuuttajia hengenmenetykseltä, jäljempänä ’Eurosur’.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan meri- ja maaulkorajojen valvontaan, mukaan lukien luvattomien rajanylitysten seuranta, havaitseminen, tunnistaminen, jäljittäminen, estäminen ja pysäyttäminen tarkoituksena havaita, estää ja torjua laitonta maahanmuuttoa ja rajat ylittävää rikollisuutta sekä auttaa suojelemaan maahanmuuttajien henkeä ja pelastamaan maahanmuuttajia hengenmenetykseltä.

2.   Tätä asetusta voidaan soveltaa myös ilmarajojen valvontaan sekä rajanylityspaikoilla tehtäviin tarkastuksiin, jos jäsenvaltiot toimittavat vapaaehtoisesti Eurosurille kyseisiä tietoja.

3.   Tätä asetusta ei sovelleta oikeudellisiin tai hallinnollisiin toimenpiteisiin, joita jäsenvaltioiden vastuussa olevat viranomaiset ovat toteuttaneet pysäytettyään rajat ylittävän rikollisen toiminnan tai luvattomat ulkorajojen ylitykset.

4.   Jäsenvaltioiden ja viraston on tätä asetusta soveltaessaan noudatettava perusoikeuksia, erityisesti palauttamiskiellon ja ihmisarvon kunnioittamisen periaatteita sekä tietosuojavaatimuksia. Niiden on annettava etusija lasten, yksin matkustavien alaikäisten, ihmiskaupan uhrien, välitöntä lääkintäapua tarvitsevien, kansainvälistä suojelua tarvitsevien, merihädässä olevien sekä muiden erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden erityistarpeille.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

”virastolla” asetuksella (EY) N:o 2007/2004 perustettua Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivaa virastoa;

b)

”tilannetietoisuudella” kykyä seurata, havaita, tunnistaa, jäljittää ja ymmärtää rajat ylittävää laitonta toimintaa, jotta reagointitoimenpiteille voidaan määrittää perusteet uusien tietojen ja jo saadun tietämyksen yhdistämisen pohjalta ja jotta ulkorajoilla tai niiden läheisyydessä voidaan paremmin vähentää kuolonuhrien määrää maahanmuuttajien joukossa;

c)

”reaktiokyvyllä” kykyä toteuttaa toimia laittoman rajat ylittävän toiminnan torjumiseksi ulkorajoilla tai niiden läheisyydessä, mukaan lukien keinot ja määräajat, joiden avulla kyetään reagoimaan riittävän hyvin;

d)

”tilannekuvalla” graafista käyttöliittymää, jossa esitetään eri viranomaisilta, valvontalaitteista ja -järjestelmistä sekä muista lähteistä saadut miltei reaaliaikaiset tiedot, jotka jaetaan viestintä- ja tiedotuskanavia pitkin muille viranomaisille tilannetietoisuuden saavuttamiseksi ja reaktiokyvyn tukemiseksi ulkorajoilla ja rajan läheisellä alueella;

e)

”rajat ylittävällä rikollisuudella” vakavaa rajat ylittävää rikollisuutta ulkorajoilla tai niiden läheisyydessä;

f)

”ulkorajaosuudella” jäsenvaltion maa- tai meriulkorajaa kokoisuudessaan tai osittain sellaisena kuin se on määritelty kansallisessa oikeudessa tai sellaisena kuin kansallinen koordinointikeskus tai muu vastuussa oleva kansallinen viranomainen on sen määrittänyt;

g)

”rajan läheisellä alueella” ulkorajojen ulkopuolella sijaitsevaa maantieteellistä aluetta;

h)

”kriisitilanteella” luonnononnettomuutta tai ihmisen aiheuttamaa katastrofia, onnettomuutta, humanitaarista tai poliittista kriisiä tai muuta sellaista vakavaa tilannetta ulkorajoilla tai niiden läheisyydessä, jolla saattaa olla merkittävä vaikutus ulkorajojen valvontaan;

i)

”erityistapahtumalla” tilannetta, joka liittyy laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen tai jossa maahanmuuttajien henki on vaarassa ulkorajoilla tai niiden läheisyydessä.

II   OSASTO

PUITTEET

I   LUKU

Osat

4 artikla

Eurosur-puitteet

1.   Jäsenvaltioiden ja viraston on käytettävä tiedonvaihtoon ja yhteistyöhön rajojen valvonnan alalla ja nykyiset tiedonvaihto- ja yhteistyömekanismit huomioon ottaen Eurosur-puitteita, joihin kuuluvat seuraavat osat:

a)

kansalliset koordinointikeskukset;

b)

kansalliset tilannekuvat;

c)

viestintäverkko;

d)

Euroopan tilannekuva;

e)

rajan läheisen alueen yhteinen tiedustelutilannekuva;

f)

valvontavälineiden yhteinen käyttö.

2.   Kansallisten koordinointikeskusten on toimitettava virastolle viestintäverkon kautta kansallisista tilannekuvistaan tiedot, joita tarvitaan Euroopan tilannekuvan ja rajan läheisen alueen yhteisen tiedustelutilannekuvan luomiseen ja ylläpitoon.

3.   Virasto antaa kansallisille koordinointikeskuksille viestintäverkon kautta rajattoman pääsyn tarkastelemaan Euroopan tilannekuvaa ja rajan läheisen alueen yhteistä tiedustelutilannekuvaa.

4.   Edellä 1 kohdassa luetellut osat luodaan ja niitä pidetään yllä liitteessä esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

5 artikla

Kansallinen koordinointikeskus

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallinen koordinointikeskus sekä hallinnoitava sitä ja pidettävä sitä yllä; koordinointikeskus koordinoi ja vaihtaa tietoja kaikkien niiden viranomaisten kesken, joilla on vastuu ulkorajojen valvonnasta kansallisesti, sekä muiden kansallisten koordinointikeskusten ja viraston kanssa. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava kansallisen koordinointikeskuksensa perustamisesta komissiolle, joka tiedottaa asiasta viipymättä muille jäsenvaltioille ja virastolle.

2.   Kansallinen koordinointikeskus on osana Eurosur-puitteita yhteyspiste tiedonvaihdolle ja yhteistyölle muiden kansallisten koordinointikeskusten ja viraston kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 17 artiklan soveltamista.

3.   Kansallisen koordinointikeskuksen on

a)

huolehdittava oikea-aikaisesta tiedonvaihdosta ja yhteistyöstä kaikkien niiden kansallisten viranomaisten välillä, jotka ovat vastuussa ulkorajojen valvonnasta, sekä muiden kansallisten koordinointikeskusten ja viraston kanssa;

b)

huolehdittava oikea-aikaisesta tiedonvaihdosta kansallisen tason etsintä- ja pelastustoimista vastaavien sekä lainvalvonta-, turvapaikka- ja maahanmuuttoviranomaisten kanssa;

c)

osallistuttava resurssien ja henkilöstön tehokkaaseen ja tulokselliseen hallintaan;

d)

luotava kansallinen tilannekuva ja pidettävä sitä yllä 9 artiklan mukaisesti;

e)

tuettava kansallisten rajavalvontatoimien suunnittelua ja toteuttamista;

f)

koordinoitava kansallista rajavalvontajärjestelmää kansallisen oikeuden mukaisesti;

g)

edistettävä tässä asetuksessa tarkoitettujen kansallisten rajavalvontatoimien vaikutusten säännöllistä mittaamista;

h)

koordinoitava operatiivisia toimia muiden jäsenvaltioiden kanssa tämän kuitenkaan vaikuttamatta viraston ja jäsenvaltioiden toimivaltaan.

4.   Kansallisen koordinointikeskuksen on oltava toiminnassa 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa.

6 artikla

Virasto

1.   Virasto

a)

perustaa Eurosurin viestintäverkon ja pitää sitä yllä 7 artiklan mukaisesti;

b)

luo Euroopan tilannekuvan ja pitää sitä yllä 10 artiklan mukaisesti;

c)

luo rajan läheisen alueen yhteisen tiedustelutilannekuvan ja pitää sitä yllä 11 artiklan mukaisesti;

d)

koordinoi valvontavälineiden yhteistä käyttöä 12 artiklan mukaisesti.

2.   Virasto on 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien osalta toiminnassa 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa.

7 artikla

Viestintäverkko

1.   Virasto perustaa viestintäverkon ja pitää sitä yllä tarjotakseen viestintä- ja analysointivälineitä ja mahdollistaakseen turvallisuusluokittelemattomien arkaluonteisten tietojen sekä turvallisuusluokiteltujen tietojen vaihdon suojatusti ja miltei reaaliajassa kansallisten koordinointikeskusten kanssa ja niiden kesken. Verkon on oltava toiminnassa 24 tuntia vuorokaudessa seitsemänä päivänä viikossa, ja sen on mahdollistettava:

a)

kahden- ja monenvälinen tiedonvaihto miltei reaaliajassa;

b)

audio- ja videokokousten pitäminen;

c)

turvallisuusluokittelemattomien arkaluonteisten tietojen suojattu käsittely, säilyttäminen, lähettäminen ja muokkaus;

d)

EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojattu käsittely, säilyttäminen, lähettäminen ja muokkaus RESTREINT UE/EU RESTRICTED -tasoon tai vastaaviin kansallisiin luokitustasoihin saakka samalla kun varmistetaan, että turvallisuusluokiteltuja tietoja käsitellään, säilytetään, lähetetään ja muokataan erillisessä ja asianmukaisesti valtuutetussa osassa viestintäverkkoa.

2.   Virasto tarjoaa teknistä tukea ja varmistaa, että viestintäverkko on yhteentoimiva kaikkien muiden asiaankuuluvien viraston hallinnoimien viestintä- ja tietojärjestelmien kanssa.

3.   Asetuksen (EY) N:o 2007/2004 11 d artiklan mukaisesti virasto vaihtaa ja muokkaa viestintäverkossa sekä tallettaa siihen turvallisuusluokittelemattomia arkaluonteisia tietoja ja turvallisuusluokiteltuja tietoja.

4.   Kansalliset koordinointikeskukset vaihtavat ja muokkaavat viestintäverkossa sekä tallettavat siihen turvallisuusluokittelemattomia arkaluonteisia tietoja ja turvallisuusluokiteltuja tietoja noudattaen sääntöjä ja normeja, jotka vastaavat komission työjärjestyksessä (15) vahvistettuja sääntöjä ja normeja.

5.   Viestintäverkkoa käyttävien jäsenvaltioiden viranomaisten, virastojen ja muiden elinten on varmistettava, että turvallisuusluokiteltuja tietoja käsiteltäessä noudatetaan viraston soveltamia turvallisuussääntöjä ja -normeja vastaavia sääntöjä ja normeja.

II   LUKU

Tilannetietoisuus

8 artikla

Tilannekuvat

1.   Kansalliset tilannekuvat, Euroopan tilannekuva ja rajan läheisen alueen yhteinen tiedustelutilannekuva laaditaan kokoamalla, arvioimalla, keräämällä, analysoimalla, tulkitsemalla, tuottamalla, havainnollistamalla ja jakamalla tietoja.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kuvat sisältävät seuraavat tietotasot:

a)

tapahtumatietotaso;

b)

operatiivisten tietojen taso;

c)

analyysitietotaso.

9 artikla

Kansallinen tilannekuva

1.   Kansallisen koordinointikeskuksen on laadittava kansallinen tilannekuva ja pidettävä sitä yllä, jotta kaikki rajavalvonnasta ja erityisesti ulkorajojen valvonnasta kansallisesti vastuussa olevat viranomaiset saisivat tehokkaita, tarkkoja ja oikea-aikaisia tietoja.

2.   Kansallinen tilannekuva kootaan seuraavista lähteistä kerätyistä tiedoista:

a)

kansallinen rajavalvontajärjestelmä kansallisen oikeuden mukaisesti;

b)

ulkorajojen vartioinnista vastuussa olevien kansallisten viranomaisten hallinnoimat liikkumattomat ja liikkuvat valvontalaitteet;

c)

rajojen valvontaa ja muita seurantatehtäviä suorittavat partiot;

d)

paikalliset, alueelliset ja muut koordinointikeskukset;

e)

muut asiaankuuluvat kansalliset viranomaiset ja järjestelmät, mukaan lukien yhteyshenkilöt, operatiiviset yhteyskeskukset ja yhteyspisteet;

f)

virasto;

g)

kansalliset koordinointikeskukset muissa jäsenvaltioissa;

h)

kolmansien maiden viranomaiset 20 artiklassa tarkoitettujen kahden- tai monenvälisten sopimusten ja alueellisten verkostojen perusteella;

i)

alusten ilmoitusjärjestelmät niitä koskevien oikeusperustojen mukaisesti;

j)

muut asiaankuuluvat eurooppalaiset ja kansainväliset organisaatiot;

k)

muut lähteet.

3.   Kansallisen tilannekuvan tapahtumatietotaso koostuu seuraavista välitasoista:

a)

luvattomien rajanylitysten välitaso, sisältäen myös kansallisen koordinointikeskuksen käytettävissä olevia tietoja maahanmuuttajien henkeä uhkaavista erityistapahtumista;

b)

rajat ylittävän rikollisuuden välitaso;

c)

kriisitilanteiden välitaso;

d)

muiden tapahtumien välitaso, joka sisältää tietoja tunnistamattomista ja epäilyttävistä ajoneuvoista, aluksista ja muista kulkuneuvoista ja henkilöistä kyseisen jäsenvaltion ulkorajoilla tai niiden läheisyydessä, sekä muista tapahtumista, joilla saattaa olla merkittävä vaikutus ulkorajojen valvontaan.

4.   Kansallinen koordinointikeskus määrittää kullekin kansallisen tilannekuvan tapahtumatietotason erityistapahtuman vaikutukselle suuntaa-antavan vaikutustason, joka on ”matala”, ”keskitaso” tai ”korkea”. Kaikista erityistapahtumista jaetaan tieto virastolle.

5.   Kansallisen tilannekuvan operatiivisten tietojen taso koostuu seuraavista välitasoista:

a)

omien voimavarojen, mukaan lukien lainvalvontaoperaatiota avustavat sotilaalliset voimavarat, ja toiminta-alueiden välitaso, joka sisältää tietoja omien voimavarojen sijainnista, asemasta ja tyypistä sekä mukana olevista viranomaisista. Lainvalvontaoperaatiota avustavien sotilaallisten voimavarojen yhteydessä kansallinen koordinointikeskus voi tällaisista voimavaroista vastuussa olevan kansallisen viranomaisen pyynnöstä päättää rajoittaa tällaisten tietojen saannin tahoihin, joilla on tiedonsaantitarve;

b)

ympäristöä koskevien tietojen välitaso, joka sisältää tietoja maasto- ja sääolosuhteista kyseisen jäsenvaltion ulkorajoilla tai tarjoaa mahdollisuuden päästä tarkastelemaan näitä tietoja.

6.   Operatiivisten tietojen tason omia voimavaroja koskevat tiedot luokitellaan RESTREINT UE/EU RESTRICTED -turvallisuusluokkaan.

7.   Kansallisen tilannekuvan analyysitietotaso koostuu seuraavista välitasoista:

a)

informaation välitaso, joka sisältää tärkeimmät tapahtumat ja indikaattorit, joilla on merkitystä tämän asetuksen soveltamisen kannalta;

b)

analyysien välitaso, joka sisältää analyysiraportteja, riskinluokittelun suuntauksia, alueellisia havaintoja ja tilannekatsauksia, joilla on merkitystä tämän asetuksen soveltamisen kannalta;

c)

tiedustelutiedon välitaso, joka sisältää analysoituja tietoja, joilla on merkitystä tämän asetuksen soveltamisen kannalta ja erityisesti vaikutustasojen määrittämiseksi ulkorajaosuuksille;

d)

kuvien ja paikkatietojen välitaso, joka sisältää referenssikuvia, taustakarttoja, analysoitujen tietojen vahvistamisen ja muutosanalyysejä (maapallon havainnointikuvia) sekä muutosten jäljitystietoja, paikannustietoja ja ulkorajojen läpäisevyyttä koskevia karttoja.

8.   Kansallisen tilannekuvan analyysitietotason tiedot ja operatiivisten tietojen tason ympäristöä koskevat tiedot voivat perustua Euroopan tilannekuvassa ja rajan läheisen alueen yhteisessä tiedustelutilannekuvassa annettuihin tietoihin.

9.   Naapurijäsenvaltioiden kansallisten koordinointikeskusten on jaettava toistensa kanssa suoraan ja miltei reaaliajassa vierekkäisiä ulkorajaosuuksia koskevat tilannekuvat seuraavilta osin:

a)

erityistapahtumat ja muut tapahtumatietotasoon sisältyvät merkittävät tilanteet;

b)

taktista riskianalyysiä koskevat raportit sellaisina kuin ne sisältyvät analyysitietotasoon.

10.   Naapurijäsenvaltioiden kansalliset koordinointikeskukset voivat jakaa toistensa kanssa suoraan ja miltei reaaliajassa vierekkäisiä ulkorajaosuuksia koskevat tilannekuvat, jotka liittyvät operatiivisten tietojen tasoon sisältyviin tietoihin vierekkäisillä ulkorajaosuuksilla toimivien omien voimavarojen sijainnista, asemasta ja tyypistä.

10 artikla

Euroopan tilannekuva

1.   Virasto laatii Euroopan tilannekuvan ja pitää sitä yllä voidakseen toimittaa kansallisille koordinointikeskuksille tehokkaita, tarkkoja ja oikea-aikaisia tietoja ja analyysejä.

2.   Euroopan tilannekuva kootaan seuraavista lähteistä kerätyistä tiedoista:

a)

kansalliset tilannekuvat tässä artiklassa vaaditussa määrin;

b)

virasto;

c)

komissio, joka toimittaa strategisia tietoja rajojen valvonnasta, mukaan lukien tiedot ulkorajojen valvonnan puutteista;

d)

unionin edustustot ja laitokset;

e)

muut asiaankuuluvat 18 artiklassa tarkoitetut unionin elimet ja laitokset sekä kansainväliset organisaatiot;

f)

muut lähteet.

3.   Euroopan tilannekuvan tapahtumatietotasoon sisältyy seuraavia seikkoja koskevia tietoja:

a)

erityistapahtumat ja muut tapahtumat, jotka sisältyvät kansallisen tilannekuvan tapahtumatietotasoon;

b)

erityistapahtumat ja muut tapahtumat, jotka sisältyvät rajan läheisen alueen yhteiseen tiedustelutilannekuvaan;

c)

erityistapahtumat viraston koordinoiman yhteisen operaation, pilottihankkeen tai nopean toiminnan toiminta-alueella.

4.   Virasto ottaa huomioon Euroopan tilannekuvassa tietylle erityistapahtumalle kansallisen koordinointikeskuksen laatimassa kansallisessa tilannekuvassa määritellyn vaikutustason.

5.   Euroopan tilannekuvan operatiivisten tietojen taso koostuu seuraavista välitasoista:

a)

omien voimavarojen välitaso, joka sisältää tietoja viraston yhteisiin operaatioihin, pilottihankkeisiin ja nopeaan toimintaan osallistuvien tai viraston käytettävissä olevien voimavarojen sijainnista, aikataulusta, asemasta ja tyypistä, sekä ryhmittämissuunnitelman, mukaan lukien toiminta-alue, partiointiaikataulut ja viestintäkoodit;

b)

operaatioiden välitaso, joka sisältää tietoja viraston koordinoimista yhteisistä operaatioista, pilottihankkeista ja nopeasta toiminnasta, myös tehtävänmäärityksestä, sijainnista, asemasta, kestosta, jäsenvaltioista ja muista mukana olevista toimijoista sekä päivittäiset ja viikoittaiset tilanneraportit, tilastotiedot ja viestimille tarkoitetut tiedotuspaketit;

c)

ympäristöä koskevien tietojen välitaso, joka sisältää tietoja maasto- ja sääolosuhteista ulkorajoilla.

6.   Euroopan tilannekuvan operatiivisten tietojen tason omia voimavaroja koskevat tiedot luokitellaan RESTREINT UE/EU RESTRICTED -turvallisuusluokkaan.

7.   Euroopan tilannekuvan analyysitietotason on oltava rakenteeltaan samanlainen kuin 9 artiklan 7 kohdassa esitetyn kansallisen tilannekuvan analyysitietotason.

11 artikla

Rajan läheisen alueen yhteinen tiedustelutilannekuva

1.   Virasto laatii rajan läheisen alueen yhteisen tiedustelutilannekuvan ja pitää sitä yllä voidakseen toimittaa kansallisille koordinointikeskuksille tehokkaita, tarkkoja ja oikea-aikaisia tietoja ja analyysejä rajan läheisestä alueesta.

2.   Rajan läheisen alueen yhteinen tiedustelutilannekuva kootaan seuraavista lähteistä kerätyistä tiedoista:

a)

kansalliset koordinointikeskukset, mukaan lukien jäsenvaltioiden yhteyshenkilöiltä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kautta saadut tiedot ja raportit;

b)

unionin edustustot ja laitokset;

c)

virasto, mukaan lukien sen yhteyshenkilöiden toimittamat tiedot ja raportit;

d)

muut asiaankuuluvat 18 artiklassa tarkoitetut unionin elimet ja laitokset sekä kansainväliset organisaatiot;

e)

kolmansien maiden viranomaiset 20 artiklassa tarkoitettujen kahden- tai monenvälisten sopimusten ja alueellisten verkostojen perusteella ja kansallisten koordinointikeskusten välityksellä;

f)

muut lähteet.

3.   Rajan läheisen alueen yhteiseen tiedustelutilannekuvaan voi sisältyä tietoja, jotka ovat oleellisia ilmarajojen valvonnan ja ulkorajojen ylityspaikoilla tehtävien tarkastusten kannalta.

4.   Rajan läheisen alueen yhteisen tiedustelutilannekuvan tapahtumatietotason, operatiivisten tietojen tason ja analyysitietotason on oltava rakenteeltaan samanlaisia kuin 10 artiklassa esitettyjen Euroopan tilannekuvan tasojen.

5.   Virasto määrittää ohjeellisen vaikutustason kullekin erityistapahtumalle rajan läheisen alueen yhteisen tiedustelutilannekuvan tapahtumatietotasossa. Virasto ilmoittaa kansallisille koordinointikeskuksille kaikista erityistapahtumista rajan läheisellä alueella.

12 artikla

Valvontavälineiden yhteinen käyttö

1.   Virasto koordinoi valvontavälineiden yhteistä käyttöä, jotta kansalliset koordinointikeskukset ja se itse saavat ulkorajoja ja rajan läheistä aluetta koskevia valvontatietoja säännöllisesti, luotettavasti ja kustannustehokkaasti.

2.   Virasto toimittaa kansalliselle koordinointikeskukselle sen pyynnöstä pyytävän jäsenvaltion ulkorajoista ja rajan läheisestä alueesta tietoja, jotka voidaan tuottaa seuraavasti:

a)

riskianalyysin ja tietojen perusteella laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen käytettävien alusten tai muiden kulkuneuvojen maihinnousu- tai kauttakulkupaikoiksi määritettyjen, kolmansissa maissa sijaitsevien nimettyjen satamien ja rannikoiden valikoiva seuranta;

b)

sellaisten alusten tai muiden kulkuneuvojen jäljittäminen avomerellä, joita epäillään käytettävän tai joita on havaittu käytetyn laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen;

c)

nimettyjen merialueiden seuranta sellaisten alusten ja muiden kulkuneuvojen havaitsemiseksi, tunnistamiseksi ja jäljittämiseksi, joita käytetään tai joita epäillään käytettävän laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen;

d)

nimettyjen merialueiden ja maaulkorajoilla sijaitsevien alueiden ympäristöarviointi seuranta- ja partiointitoiminnan optimoimiseksi;

e)

riskianalyysin ja tietojen perusteella mahdollisiksi laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen käytettäviksi lähtö- tai kauttakulkupaikoiksi määritettyjen, ulkorajojen nimettyjen läheisten alueiden valikoiva seuranta.

3.   Virasto toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot yhdistämällä ja analysoimalla tietoja, jotka voidaan saada seuraavista järjestelmistä sekä valvontalaitteista ja -järjestelmistä:

a)

alusten ilmoitusjärjestelmät niitä koskevien oikeusperustojen mukaisesti;

b)

satelliittikuvat;

c)

mihin tahansa ajoneuvoon, alukseen tai muuhun kulkuneuvoon asennetut valvontalaitteet.

4.   Virasto voi evätä kansallisen koordinointikeskuksen pyynnön teknisistä, taloudellisista tai operatiivisista syistä. Virasto ilmoittaa kansalliselle koordinointikeskukselle oikea-aikaisesti tällaisen epäämisen syyt.

5.   Virasto voi omasta aloitteestaan käyttää 2 kohdassa tarkoitettuja valvontavälineitä kerätäkseen tietoja, jotka ovat oleellisia rajan läheisen alueen yhteisen tiedustelutilannekuvan kannalta.

13 artikla

Henkilötietojen käsittely

1.   Kun kansallista tilannekuvaa käytetään henkilötietojen käsittelyyn, kyseisiä tietoja on käsiteltävä direktiivin 95/46/EY, puitepäätöksen 2008/977/YOS ja asiaankuuluvien tietosuojaa koskevien kansallisten säännösten mukaisesti.

2.   Euroopan tilannekuvaa ja rajan läheisen alueen yhteistä tiedustelutilannekuvaa voidaan käyttää henkilötietojen käsittelyyn ainoastaan, kun kyse on laivojen tunnistenumeroista.

Näitä tietoja on käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 2007/2004 11 c a artiklan mukaisesti. Niitä on käsiteltävä ainoastaan alusten havaitsemiseksi, tunnistamiseksi ja jäljittämiseksi sekä mainitun asetuksen 11 c artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin. Ne on poistettava automaattisesti seitsemän päivän tai, mikäli aluksen jäljittämiseen tarvitaan lisäaikaa, kahden kuukauden kuluttua siitä, kun virasto on vastaanottanut ne.

III   LUKU

Reaktiokyky

14 artikla

Ulkorajaosuuksien määrittely

Tämän asetuksen soveltamiseksi kunkin jäsenvaltion on jaettava maa- ja meriulkorajansa rajaosuuksiin ja ilmoitettava ne virastolle.

15 artikla

Ulkorajaosuuksien vaikutustasojen määrittäminen

1.   Virasto määrittää oman riskianalyysinsä perusteella ja yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa seuraavat vaikutustasot kullekin jäsenvaltioiden maa- tai meriulkorajaosuudelle tai muuttaa tällaisia vaikutustasoja:

a)

matala vaikutustaso, mikäli asianomaisella rajaosuudella tapahtuvilla laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvillä erityistapahtumilla on vähäinen vaikutus rajaturvallisuuteen;

b)

keskitason vaikutustaso, mikäli asianomaisella rajaosuudella tapahtuvilla laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvillä erityistapahtumilla on kohtuullisen merkittävä vaikutus rajaturvallisuuteen;

c)

korkea vaikutustaso, mikäli asianomaisella rajaosuudella tapahtuvilla laittomaan maahanmuuttoon tai rajat ylittävään rikollisuuteen liittyvillä erityistapahtumilla on merkittävä vaikutus rajaturvallisuuteen.

2.   Kansallinen koordinointikeskus arvioi säännöllisin väliajoin, onko minkään rajaosuuden vaikutustasoa tarpeen muuttaa, ottamalla huomioon kansalliseen tilannekuvaan sisältyvät tiedot.

3.   Virasto esittää ulkorajoille määritetyt vaikutustasot Euroopan tilannekuvassa.

16 artikla

Vaikutustasoja vastaava reaktio

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ulkorajaosuuksilla toteutettu valvontatoiminta vastaa määritettyjä vaikutustasoja seuraavasti:

a)

kun ulkorajaosuudelle on määritetty matala vaikutustaso, ulkorajojen valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten on järjestettävä säännöllinen valvonta riskianalyysin perusteella ja varmistettava, että raja-alueella pidetään valmiudessa riittävästi henkilöstöä ja resursseja jäljittämistä, tunnistamista ja pysäyttämistä varten;

b)

kun ulkorajaosuudelle on määritetty keskitason vaikutustaso, ulkorajojen valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten on a alakohdassa toteutettujen toimenpiteiden lisäksi varmistettava tarkoituksenmukaisten valvontatoimenpiteiden toteuttaminen asianomaisella rajaosuudella. Tällaisten valvontatoimenpiteiden toteuttamisesta on ilmoitettava kansalliselle koordinointikeskukselle. Kansallisen koordinointikeskuksen on koordinoitava 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti annettua tukea;

c)

kun ulkorajaosuudelle on määritetty korkea vaikutustaso, asianomaisen jäsenvaltion on b alakohdassa toteutettujen toimenpiteiden lisäksi varmistettava kansallisen koordinointikeskuksen kautta, että kyseisellä ulkorajaosuudella toimiville kansallisille viranomaisille annetaan tarvittava tuki ja että toteutetaan tehostettuja valvontatoimenpiteitä. Asianomainen jäsenvaltio voi pyytää viraston tukea, jollei asetuksessa (EY) N:o 2007/2004 yhteisten operaatioiden tai nopeiden toimien käynnistämiseksi säädetyistä edellytyksistä muuta johdu.

2.   Kansallisen koordinointikeskuksen on ilmoitettava virastolle säännöllisesti 1 kohdan c alakohdan mukaisesti toteutetuista kansallisista toimenpiteistä.

3.   Jos sellaiselle ulkorajaosuudelle on määritetty keskitason tai korkea vaikutustaso, jonka vieressä on toisen jäsenvaltion tai sellaisen maan rajaosuus, jonka kanssa on tehty 19 a ja 20 artiklassa tarkoitettuja sopimuksia tai perustettu alueellisia verkostoja, kansallinen koordinointikeskus ottaa yhteyttä naapurijäsenvaltion kansalliseen koordinointikeskukseen tai naapurimaan toimivaltaiseen viranomaiseen ja pyrkii koordinoimaan tarvittavia rajat ylittäviä toimenpiteitä.

4.   Kun jäsenvaltio esittää pyynnön 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, virasto voi kyseiseen pyyntöön vastatessaan tukea kyseistä jäsenvaltiota erityisesti seuraavasti:

a)

antamalla sille etusija valvontavälineiden yhteisessä käytössä;

b)

koordinoimalla Euroopan rajavartijaryhmien käyttöönottoa asetuksen (EY) N:o 2007/2004 mukaisesti;

c)

takaamalla viraston käytössä olevien teknisten apuvälineiden käytön asetuksen (EY) N:o 2007/2004 mukaisesti;

d)

koordinoimalla muiden jäsenvaltioiden tarjoamaa mahdollista lisätukea.

5.   Virasto arvioi yhdessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa määritettyjä vaikutustasoja sekä kansallisella ja unionin tasolla toteutettuja niitä vastaavia toimenpiteitä riskianalyysiraporteissaan.

III   OSASTO

ERITYISSÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

17 artikla

Tehtävien jakaminen muille viranomaisille jäsenvaltioissa

1.   Jäsenvaltiot voivat antaa alueellisille, paikallisille, toiminnallisille tai muille viranomaisille, jotka pystyvät tekemään operatiivisia päätöksiä, tehtäväksi tilannetietoisuuden ja reaktiokyvyn varmistamisen niiden toimialueilla, mukaan lukien 5 artiklan 3 kohdan c, e ja f alakohdassa tarkoitetut tehtävät ja toimivalta.

2.   Jäsenvaltion päätös jakaa tehtäviä 1 kohdan mukaisesti ei saa vaikuttaa kansallisen koordinointikeskuksen kykyyn tehdä yhteistyötä ja vaihtaa tietoja muiden kansallisten koordinointikeskusten ja viraston kanssa.

3.   Kansallisella tasolla määritellyissä ennalta määritetyissä tapauksissa kansallinen koordinointikeskus voi antaa 1 kohdassa tarkoitetulle viranomaiselle luvan viestiä ja vaihtaa tietoja toisen jäsenvaltion alueellisten viranomaisten tai kansallisen koordinointikeskuksen tai kolmannen maan toimivaltaisten viranomaisten kanssa sillä edellytyksellä, että kyseinen viranomainen tiedottaa säännöllisesti omalle kansalliselle koordinointikeskukselleen tällaisesta viestinnästä ja tiedonvaihdosta.

18 artikla

Viraston yhteistyö kolmansien osapuolten kanssa

1.   Virasto käyttää muiden unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä kansainvälisten organisaatioiden käytössä jo olevia tietoja, valmiuksia ja järjestelmiä näitä koskevien oikeudellisten puitteiden mukaisesti.

2.   Virasto tekee 1 kohdan mukaisesti yhteistyötä erityisesti seuraavien unionin toimielinten, elinten ja laitosten sekä kansainvälisten organisaatioiden kanssa:

a)

Euroopan poliisivirasto (Europol) rajat ylittävää rikollisuutta koskevien tietojen vaihtamiseksi, jotta ne voidaan lisätä Euroopan tilannekuvaan;

b)

Euroopan unionin satelliittikeskus, Euroopan meriturvallisuusvirasto ja Euroopan kalastuksenvalvontavirasto valvontavälineiden yhteisen käytön osalta;

c)

komissio, Euroopan ulkosuhdehallinto sekä unionin elimet ja laitokset, mukaan lukien Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, jotka voivat toimittaa virastolle Euroopan tilannekuvan ja rajan läheisen alueen yhteisen tiedustelutilannekuvan ylläpitämisen kannalta merkityksellisiä tietoja;

d)

kansainväliset organisaatiot, jotka voivat toimittaa virastolle Euroopan tilannekuvan ja rajan läheisen alueen yhteisen tiedustelutilannekuvan ylläpitämisen kannalta merkityksellisiä tietoja.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti virasto voi tehdä yhteistyötä huumausaineasioissa toimivan merenkulun analysointi- ja operaatiokeskuksen (MAOC-N) ja Välimeren huumeidentorjunnan koordinointikeskuksen (CeCLAD-M) kanssa rajat ylittävää rikollisuutta koskevien tietojen vaihtamiseksi, jotta ne voidaan lisätä Euroopan tilannekuvaan.

4.   Viraston sekä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen unionin elinten ja laitosten sekä kansainvälisten organisaatioiden välillä vaihdetaan tietoja 7 artiklassa tarkoitetun viestintäverkon tai muiden sellaisten viestintäverkkojen kautta, jotka täyttävät saatavuus-, luottamuksellisuus- ja luotettavuuskriteerit.

5.   Viraston sekä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen unionin elinten ja laitosten sekä kansainvälisten organisaatioiden välistä yhteistyötä säännellään osana toimintamenettelyjä asetuksen (EY) N:o 2007/2004 sekä kyseistä unionin elintä tai laitosta taikka kansainvälistä organisaatiota koskevan oikeusperustan mukaisesti. Turvallisuusluokiteltujen tietojen käsittelyn osalta näillä menettelyillä on varmistettava, että kyseinen unionin elin tai laitos taikka kansainvälinen organisaatio noudattaa viraston soveltamia turvallisuussääntöjä ja -normeja vastaavia sääntöjä ja normeja.

6.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut unionin elimet ja laitokset sekä kansainväliset organisaatiot saavat käyttää Eurosurin puitteissa saatuja tietoja ainoastaan oikeudellisten puitteidensa rajoissa ja perusoikeuksia kunnioittaen, tietosuojavaatimukset mukaan lukien.

19 artikla

Yhteistyö Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa

1.   Tätä asetusta sovellettaessa tiedonvaihto ja yhteistyö Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa voidaan toteuttaa Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan ja yhden tai usean naapurijäsenvaltion välillä tehtyjen kahden- tai monenvälisten sopimusten pohjalta tai kyseisiin sopimuksiin perustuvien alueellisten verkostojen välityksellä. Jäsenvaltioiden kansalliset koordinointikeskukset toimivat Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan vastaavien viranomaisten kanssa Eurosur-puitteissa käytävän tiedonvaihdon yhteyspisteinä. Tehdyistä sopimuksista on ilmoitettava komissiolle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten on rajoituttava yksinomaan seuraavien tietojen vaihtoon jäsenvaltion kansallisen koordinointikeskuksen ja Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan vastaavan viranomaisen välillä:

a)

tiedot, jotka sisältyvät jäsenvaltion kansalliseen tilannekuvaan, siltä osin kuin ne toimitetaan virastolle Euroopan tilannekuvaa ja rajan läheisen alueen yhteistä tiedustelutilannekuvaa varten;

b)

Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan keräämät tiedot, jotka ovat merkityksellisiä Euroopan tilannekuvan ja rajan läheisen alueen yhteisen tiedustelutilannekuvan kannalta;

c)

edellä 9 artiklan 9 kohdassa tarkoitetut tiedot.

3.   Viraston tai sellaisen jäsenvaltion, joka ei ole 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen osapuoli, Eurosur-puitteissa toimittamia tietoja ei jaeta Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa ilman viraston tai asianomaisen jäsenvaltion etukäteen antamaa hyväksyntää. Kieltäytyminen jakamasta kyseisiä tietoja Irlannin tai Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa sitoo jäsenvaltioita ja virastoa.

4.   Tämän artiklan nojalla vaihdettuja tietoja ei saa lähettää tai muulla tavoin toimittaa kolmansille maille tai kolmansille osapuolille.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin on sisällytettävä säännöksiä rahoituskustannuksista, joita aiheutuu Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osallistumisesta kyseisten sopimusten täytäntöönpanoon.

20 artikla

Yhteistyö naapureina olevien kolmansien maiden kanssa

1.   Tätä asetusta sovellettaessa jäsenvaltiot voivat vaihtaa tietoja ja tehdä yhteistyötä yhden tai useamman naapurina olevan kolmannen maan kanssa. Tällainen tiedonvaihto ja tällainen yhteistyö on toteutettava kahden- tai monenvälisten sopimusten pohjalta tai kyseisiin sopimuksiin perustuvien alueellisten verkostojen välityksellä. Jäsenvaltioiden kansalliset koordinointikeskukset toimivat naapureina olevien kolmansien maiden kanssa käytävän tiedonvaihdon yhteyspisteinä.

2.   Ennen 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava sopimuksesta komissiolle, joka varmistaa, että Eurosurin kannalta merkitykselliset sopimuksen määräykset ovat tämän asetuksen mukaisia. Kun sopimus on tehty, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava siitä komissiolle, joka antaa siitä tiedon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja virastolle.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten on noudatettava tältä osin merkityksellistä perusoikeuksia ja kansainvälistä suojelua koskevaa unionin ja kansainvälistä oikeutta, myös Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta.

4.   Henkilötietojen vaihto kolmansien maiden kanssa Eurosur-puitteissa on rajattava tiukasti siihen, mikä on tämän asetuksen soveltamiseksi ehdottomasti välttämätöntä. Se on toteutettava direktiivin 95/46/EY, puitepäätöksen 2008/977/YOS ja asiaankuuluvien tietosuojaa koskevien kansallisten säännösten mukaisesti.

5.   Edellä olevan 1 kohdan mukainen sellainen tiedonvaihto, jossa kolmannelle maalle annetaan tietoja, joita voidaan käyttää sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien tunnistamiseksi, joiden pyyntöä saada kansainvälistä suojelua tutkitaan tai joita vakavasti uhkaa kidutus tai muu epäinhimillinen tai halventava kohtelu taikka rangaistus tai muu perusoikeuksien loukkaus, on kiellettyä.

6.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisessa tiedonvaihdossa on noudatettava naapureina olevien kolmansien maiden kanssa tehtyjen kahden- tai monenvälisten sopimusten ehtoja.

7.   Viraston tai sellaisen jäsenvaltion, joka ei ole 1 kohdassa tarkoitetun sopimuksen osapuoli, Eurosur-puitteissa toimittamia tietoja ei jaeta kolmannen maan kanssa kyseisen sopimuksen mukaisesti ilman viraston tai asianomaisen jäsenvaltion etukäteen antamaa hyväksyntää. Kieltäytyminen jakamasta kyseisiä tietoja asianomaisen kolmannen maan kanssa sitoo jäsenvaltioita ja virastoa.

8.   Tämän artiklan nojalla vaihdettuja tietoja ei saa lähettää tai muulla tavoin toimittaa muille kolmansille maille tai kolmansille osapuolille.

9.   Valvontavälineiden yhteisestä käytöstä saatujen tietojen vaihtamiseen kolmansien maiden kanssa sovelletaan kyseisiä välineitä koskevia lakeja ja sääntöjä sekä direktiivin 95/46/EY, asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja puitepäätöksen 2008/977/YOS asiaa koskevia säännöksiä.

21 artikla

Käsikirja

1.   Komissio toimittaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden, viraston ja muiden asiaankuuluvien unionin elinten tai laitosten kanssa Eurosurin toteuttamista ja hallintoa varten käytännön käsikirjan, jäljempänä ”käsikirja”. Käsikirja sisältää teknisiä ja operatiivisia ohjeita, suosituksia ja parhaita käytänteitä myös kolmansien maiden kanssa tehtävän yhteistyön osalta. Komissio hyväksyy käsikirjan suosituksen muodossa.

2.   Komissio voi jäsenvaltioita ja virastoa kuultuaan päättää luokitella käsikirjan osia RESTREINT UE/EU RESTRICTED -turvallisuusluokkaan komission työjärjestyksessä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

22 artikla

Seuranta ja arviointi

1.   Tätä asetusta sovellettaessa virasto ja jäsenvaltiot varmistavat, että käytössä on menettelyt Eurosurin teknisen ja operatiivisen toiminnan seuraamiseksi suhteessa tavoitteisiin, jotka koskevat riittävän tilannetietoisuuden ja reaktiokyvyn saavuttamista ulkorajoilla. sekä perusoikeuksien kunnioittamisen valvomiseksi, mukaan lukien palauttamiskiellon periaate.

2.   Virasto antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen Eurosurin toiminnasta viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2015 ja sen jälkeen joka toinen vuosi.

3.   Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle Eurosuria koskevan kokonaisarvion viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2016 ja sen jälkeen neljän vuoden välein. Kokonaisarviossa arvioidaan saavutettuja tuloksia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin ja perustana olevien periaatteiden pätevyyttä, tämän asetuksen soveltamista jäsenvaltioissa ja viraston toimesta sekä perusoikeuksien noudattamista ja vaikutusta niihin. Siihen sisältyy myös kustannushyötyarvio. Arvioon liitetään tarvittaessa tämän asetuksen muuttamista koskevia asianmukaisia ehdotuksia.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava virastolle tiedot, joita se tarvitsee 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen laatimiseksi.

Virasto toimittaa komissiolle 3 kohdassa tarkoitetun arvion laatimiseen tarvittavat tiedot.

23 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 2007/2004 seuraavasti:

1)

Korvataan 2 artiklan 1 kohdan i alakohta seuraavasti:

”i)

tarvittavan tuen antaminen Euroopan rajavalvontajärjestelmän kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi ja tarvittaessa yhteisen tietojenvaihtoympäristön kehittämiseksi, järjestelmien yhteentoimivuus mukaan lukien, erityisesti perustamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1052/2013 (16) mukaiset Eurosur-puitteet, pitämällä niitä yllä ja koordinoimalla niitä.

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”11 c a artikla

Henkilötietojen käsittely Eurosur-puitteissa

Virasto voi käsitellä henkilötietoja asetuksen (EU) N:o 1052/2013 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jota sovelletaan tämän asetuksen 11 a artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä noudattaen. Tällaisten tietojen käsittelyssä on erityisesti noudatettava tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, eikä viraston käsittelemiä henkilötietoja saa lähettää tai muulla tavoin toimittaa kolmansille maille.”

24 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan 2 päivästä joulukuuta 2013.

3.   Bulgaria, Viro, Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Malta, Puola, Portugali, Romania, Slovenia, Slovakia ja Suomi perustavat 5 artiklan mukaisen kansallisen koordinaatiokeskuksen 2 päivästä joulukuuta 2013.

Muut jäsenvaltiot perustavat 5 artiklan mukaisen kansallisen koordinaatiokeskuksen 1 päivästä joulukuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 22 päivänä lokakuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

V. LEŠKEVIČIUS


(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. lokakuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 22. lokakuuta 2013.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2007/2004, annettu 26 päivänä lokakuuta 2004, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta (EUVL L 349, 25.11.2004, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(5)  Neuvoston puitepäätös 2008/977/YOS, tehty 27 päivänä marraskuuta 2008, rikosasioissa tehtävässä poliisi- ja oikeudellisessa yhteistyössä käsiteltävien henkilötietojen suojaamisesta (EUVL L 350, 30.12.2008, s. 60).

(6)  Neuvoston päätös 2000/365/EY, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43).

(7)  Neuvoston päätös 2002/192/EY, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20).

(8)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(9)  Neuvoston päätös 1999/437/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31).

(10)  EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.

(11)  Neuvoston päätös 2008/146/EY, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1).

(12)  EUVL L 160, 18.6.2011, s. 21.

(13)  Neuvoston päätös 2011/350/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1).

(15)  EYVL L 308, 8.12.2000, s. 26.

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1052/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 11.)”


LIITE

Eurosur-puitteiden eri osia luotaessa, hallinnoitaessa ja ylläpidettäessä on otettava huomioon seuraavat periaatteet:

a)

Etuyhteisöjen periaate: kansalliset koordinointikeskukset ja virasto muodostavat erityisiä etuyhteisöjä tietojen vaihtamiseksi ja yhteistyön toteuttamiseksi osana Eurosur-puitteita. Etuyhteisöjä käytetään, kun organisoidaan eri kansallisten koordinointikeskusten ja viraston tiedonvaihtoa yhteisten tavoitteiden, vaatimusten ja etujen edistämiseksi.

b)

Yhdenmukaisen hallinnon ja olemassa olevien rakenteiden käytön periaatteet: virasto varmistaa, että Eurosur-puitteiden eri osat toimivat yhdenmukaisesti, esimerkiksi antamalla ohjausta ja tukea kansallisille koordinointikeskuksille ja edistämällä informaation ja tekniikan yhteentoimivuutta. Eurosur-puitteissa käytetään mahdollisimman paljon olemassa olevia järjestelmiä ja valmiuksia, jotta voidaan optimoida unionin yleisen talousarvion käyttö ja välttää päällekkäisyydet. Sitä perustettaessa varmistetaan, että se vastaa kaikilta osin CISEä sekä edistää ja hyödyntää näin koordinoitua ja kustannustehokasta lähestymistapaa monialaiselle tiedonvaihdolle unionissa.

c)

Tiedonvaihdon ja tietovarmuuden periaatteet: Eurosur-puitteissa käyttöön annetut tiedot ovat kaikkien kansallisten koordinointikeskusten ja viraston käytettävissä, jollei ole vahvistettu erityisrajoituksia tai sovittu niistä. Kansalliset koordinointikeskukset varmistavat kansallisesti, Euroopan tasolla ja kansainvälisesti vaihdettavien tietojen saatavuuden, luottamuksellisuuden ja luotettavuuden. Virasto varmistaa Euroopan tasolla ja kansainvälisesti vaihdettavien tietojen saatavuuden, luottamuksellisuuden ja luotettavuuden.

d)

Palvelulähtöisyyden ja standardoinnin periaatteet: Eurosurin eri valmiuksia toteutetaan palvelulähtöisesti. Viraston on varmistettava mahdollisimman pitkälti, että Eurosur-puitteet perustuvat kansainvälisesti sovittuihin standardeihin.

e)

Joustavuuden periaate: Eurosurin organisaatio, informaatio ja tekniikka suunnitellaan siten, että Eurosurin sidosryhmät voivat reagoida muuttuviin olosuhteisiin joustavasti ja jäsennellysti.


Neuvoston lausuma

Eurosur auttaa parantamaan muuttajien suojelua ja henkien pelastamista. Neuvosto palauttaa mieleen, että etsintä- ja pelastustoimet merellä kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, jota ne käyttävät kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti.