LIITE II
MUUNTOGEENISTEN ELINTARVIKKEIDEN JA REHUJEN RISKINARVIOINTIA KOSKEVAT TIETEELLISET VAATIMUKSET
I JOHDANTO
1. MÄÄRITELMÄT
Tässä liitteessä sovelletaan seuraavia määritelmiä:
|
1. |
’vaarojen tunnistamisella’ tarkoitetaan sellaisten biologisten, kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden tunnistamista, jotka voivat aiheuttaa kielteisiä terveysvaikutuksia ja joita voi esiintyä tietyissä elintarvikkeissa tai rehuissa tai elintarvike- ja rehuryhmissä; |
|
2. |
’vaarojen luonnehdinnalla’ tarkoitetaan elintarvikkeissa ja rehuissa mahdollisesti esiintyviin biologisiin, kemiallisiin ja fysikaalisiin tekijöihin liittyvien kielteisten terveysvaikutusten laadullista ja/tai määrällistä arviointia; |
|
3. |
’riskin luonnehdinnalla’ tarkoitetaan laadullista ja/tai määrällistä arviota, mukaan luettuna asiaan liittyvät epävarmuustekijät, tunnettujen tai mahdollisten haitallisten terveysvaikutusten esiintymisen ja vakavuuden todennäköisyydestä tietyssä väestöryhmässä vaarojen tunnistamisen, vaarojen luonnehdinnan ja altistumisen arvioinnin perusteella. |
2. ERITYISIÄ NÄKÖKOHTIA
2.1 Sellaisten merkkigeenien ja muiden nukleiinihapposekvenssien insertoiminen, joka ei ole olennaista halutun ominaisuuden saavuttamiseksi
Riskinarvioinnin helpottamiseksi hakijan olisi pyrittävä minimoimaan sellaisten insertoitujen nukleiinihapposekvenssien esiintyminen, joka ei ole olennaista halutun ominaisuuden saavuttamiseksi.
Kasvien ja muiden organismien geneettisessä muuntamisprosessissa käytetään usein merkkigeenejä, joilla helpotetaan geneettisesti muunnettujen solujen – jotka sisältävät asianomaisen geenin sisällytettynä isäntäorganismin genomiin – valintaa ja tunnistamista muuntamattomien solujen suuren enemmistön joukosta. Hakijan on valittava huolellisesti tällaiset merkkigeenit ja direktiivin 2001/18/EY 4 artiklan 2 kohtaa on noudatettava. Hakijoiden olisikin pyrittävä kehittämään muuntogeenisiä organismeja käyttämättä antibioottiresistenssin merkkigeenejä.
2.2 Useita muunnostapahtumia sisältävien muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen riskinarviointi
Kun on kyse muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista, jotka sisältävät useita muunnostapahtumia yhden tai useampia muunnostapahtumia sisältävien muuntogeenisten kasvien perinteisen risteyttämisen tuloksena, hakijan on liitettävä mukaan riskinarviointi kustakin yksittäisestä muunnostapahtumasta tai tämän asetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti viitattava jo toimitettuun hakemukseen tai hakemuksiin. Useita muunnostapahtumia sisältävien muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen riskinarviointiin on myös liitettävä arviointi seuraavista näkökohdista:
|
a) |
muunnostapahtumien pysyvyys |
|
b) |
muunnostapahtumien ilmentyminen |
|
c) |
muunnostapahtumien yhdistelmästä tuloksena olevat mahdolliset synergistiset ja antagonistiset vaikutukset on arvioitava seuraavien kohtien mukaisesti: 1.4 (toksikologia), 1.5 (allergeenisuus) ja 1.6 (ravitsemuksellinen arviointi). |
Sellaisia muuntogeenisiä kasveja, joiden viljelyyn liittyy erilaisia muunnostapahtumien alayhdistelmiä sisältävän muuntogeenisen materiaalin tuotantoa (segregoituvat satokasvit), sisältävien tai niistä koostuvien tai valmistettujen muuntogeenisten elintarvikkeiden tai rehujen osalta hakemukseen on sisällytettävä niiden alkuperästä riippumatta kaikki alayhdistelmät, joita ei ole vielä hyväksytty. Tällaisissa tapauksissa hakijan on esitettävä tieteelliset perusteet, jotka osoittavat, että kyseisistä alayhdistelmistä saatuja kokeellisia tietoja ei tarvita, tai tällaisten tieteellisten perusteiden puuttuessa toimitettava kokeelliset tiedot.
Sellaisia muuntogeenisiä kasveja, joiden viljely ei johda erilaisia muunnostapahtumien alayhdistelmiä sisältävän muuntogeenisen materiaalin tuotantoon (ei-segregoituvat satokasvit), sisältävien tai niistä koostuvien tai valmistettujen muuntogeenisten elintarvikkeiden tai rehujen osalta hakemuksen on katettava vain se yhdistelmä, joka on tarkoitus saattaa markkinoille.
Tässä jaksossa vahvistettuja sääntöjä sovelletaan tarpeellisin muutoksin muunnostapahtumiin, jotka yhdistetään muilla keinoilla, kuten ko- ja retransformaatiolla.
II TIETEELLISET VAATIMUKSET
1. VAAROJEN TUNNISTAMINEN JA LUONNEHDINTA
1.1 Vastaanottaja- tai (tarvittaessa) emokasviin liittyvät tiedot
|
1.1.1 |
Hakijan on toimitettava vastaanottaja- tai (tarvittaessa) emokasviin liittyvät kattavat tiedot, jotta voidaan
|
|
1.1.2 |
Edellä olevan 1.1.1 kohdan mukaisesti hakijan on toimitettava seuraavat tiedot:
|
1.2 Molekyylibiologinen luonnehdinta
1.2.1 Geneettiseen muuntamiseen liittyvät tiedot
Hakijan on toimitettava geneettisestä muuntamisesta riittävästi tietoa, jotta voidaan
|
a) |
tunnistaa muuntamiseen tarkoitettu nukleiinihappo ja siihen liittyvät vektorisekvenssit, jotka mahdollisesti siirretään vastaanottajakasviin |
|
b) |
kuvata kasviin todellisesti insertoitu nukleiinihappo. |
1.2.1.1 Geneettisessä muuntamisessa käytetyn tekniikan kuvaus
Hakijan on toimitettava tiedot seuraavista seikoista:
|
a) |
geneettisen muuntamisen menetelmä, mukaan luettuna asiaankuuluvat viitteet; |
|
b) |
vastaanottava kasvimateriaali; |
|
c) |
Agrobacteriumin ja muiden mikrobien laji ja kanta, jos niitä käytetään geneettisessä muuntamisprosessissa; |
|
d) |
avustajaplasmidit, jos niitä käytetään geneettisessä muuntamisprosessissa; |
|
e) |
kantajanukleiinihapon alkuperä, jos sitä käytetään geneettisessä muuntamisprosessissa. |
1.2.1.2 Käytetyn vektorin luonne ja alkuperä
Hakijan on toimitettava seuraavat tiedot:
|
a) |
fyysinen kartta toiminnallisista tekijöistä ja muista plasmidi-/vektorikomponenteista sekä asiaankuuluvat tiedot, joita tarvitaan molekyylianalyysin tulkitsemista varten (kuten restriktiokohdat, polymeraasiketjureaktiossa (PCR) käytettyjen alukkeiden asema sekä Southern-analyysissä käytettyjen koettimien sijainti). Insertoinnin kohteeksi suunniteltu alue on ilmoitettava selvästi; |
|
b) |
taulukko, jossa yksilöidään plasmidin/vektorin jokainen komponentti (myös insertoinnin kohteeksi suunniteltu alue) ja sen koko, alkuperä ja tarkoitettu tehtävä. |
1.2.1.3 Muuntamiseen käytetyn nukleiinihapon tai -happojen alkuperä sekä insertoinnin kohteeksi suunnitellun alueen kunkin rakenneosan koko ja tarkoitettu tehtävä
Hakijan on toimitettava tiedot luovuttajaorganismeista ja nukleiinihapposekvensseistä, jotka on tarkoitettu insertoitavaksi, jotta voidaan määrittää, saattaako luovuttajaorganismien tai nukleiinihapposekvenssien luonne aiheuttaa turvallisuusongelmia.
Insertoitavaksi tarkoitettujen nukleiinihappoalueiden tehtäviä koskevien tietojen on sisällettävä seuraavat seikat:
|
a) |
insertoitavaksi tarkoitettu täydellinen nukleiinihapposekvenssi, mukaan luettuna tiedot tahallisista muutoksista vastaaviin sekvensseihin vastaanottajaorganismissa; |
|
b) |
insertoitavaksi tarkoitetuilta alueilta peräisin olevien geenituotteiden turvallista käyttöä koskevat aiemmat tiedot; |
|
c) |
tiedot geenituotteiden mahdollisesta suhteesta tunnettuihin toksiineihin, antinutrientteihin ja allergeeneihin. |
Kutakin luovuttajaorganismia koskeviin tietoihin on sisällyttävä seuraavat:
|
— |
taksonominen luokitus |
|
— |
aiempaa käyttöä koskevat tiedot elintarvike- ja rehuturvallisuuden kannalta. |
1.2.2 Muuntogeeniseen kasviin liittyvät tiedot
1.2.2.1 Lisätyn tai muunnetun ominaisuuden (ominaisuuksien) yleiskuvaus
Tässä kohdassa annetut tiedot voivat rajoittua lisättyjen ominaisuuksien ja niistä seuraavien kasvin fenotyypin ja metabolismin muutosten yleiseen kuvaukseen.
Esimerkiksi jos lisätty ominaisuus on torjunta-aineresistenssi, hakijan on toimitettava tietoa tehoaineen toimintatavasta ja sen metabolismista kasvissa.
1.2.2.2 Todellisesti insertoituja/poistettuja sekvenssejä koskevat tiedot
Hakijan on toimitettava seuraavat tiedot:
|
a) |
Kaikkien havaittavien inserttien, sekä täydellisten että osittaisten, koko ja geenikopioiden lukumäärä; tämä määritetään tavallisesti Southern-analyysillä. Tätä varten käytettyjen koetin-/restriktioentsyymiyhdistelmien on katettava kaikki sekvenssit, jotka voidaan insertoida muuntogeeniseen kasviin, kuten mikä tahansa plasmidin/vektorin osa tai kantaja- tai vierasnukleiinihappo, joka on jäljellä muuntogeenisessä kasvissa. Southern-analyysin on katettava koko siirtogeeninen lokus (lokukset) sekä sen reuna-alueet, ja siihen on sisällyttävä kaikki asiaankuuluva valvonta. Insertin geenikopioiden lukumäärän määrittämistä varten voidaan käyttää myös täydentäviä menetelmiä (kuten reaaliaikaista PCR:ää). |
|
b) |
Insertoidun geneettisen materiaalin järjestäytyminen ja sekvenssi kussakin insertointikohdassa standardoidussa sähköisessä muodossa, jotta voidaan yksilöidä muutokset insertoiduissa sekvensseissä verrattuna insertoitavaksi tarkoitettuun sekvenssiin. |
|
c) |
Jos kyseessä on poistaminen, poistettujen alueiden koko ja tehtävä mahdollisuuksien mukaan. |
|
d) |
Insertin/inserttien sijainti solun eri osissa (tuma, kloroplastit tai mitokondriot tai integroitumattomana) ja menetelmät sen/niiden määrittämistä varten. |
|
e) |
Sekvenssitiedot standardoidussa sähköisessä muodossa kohdesekvenssien 5’- ja 3’-päiden reuna-alueilta kussakin insertointikohdassa, jotta voidaan yksilöidä tunnettujen geenien katkaisut. On tehtävä bioinformatiikka-analyysejä käyttämällä ajan tasalla olevia tietokantoja, jotta voidaan tehdä hakuja lajien sisäisistä ja välisistä samankaltaisuuksista. Useita muunnostapahtumia sisältävien muuntogeenisten kasvien tapauksessa on arvioitava mahdollisten tahattomien muutosten välisen mahdollisen vuorovaikutuksen turvallisuus kussakin insertointikohdassa. |
|
f) |
Avoimet lukukehykset (”open reading frames” eli ORF:t, joilla tarkoitetaan nukleotidisekvenssejä, jotka sisältävät kodoninauhan, joka ei katkea samassa lukukehyksessä olevaan lopetuskodoniin), jotka ovat syntyneet geneettisen muuntamisen tuloksena joko liittymäkohdissa genomi-DNA:n kanssa tai insertin sisäisen uudelleenjärjestäytymisen vuoksi. ORF:t on analysoitava lopetuskodonien välillä niin, ettei rajoiteta niiden pituutta. On tehtävä bioinformatiikka-analyysejä, jotta voidaan tutkia mahdolliset samankaltaisuudet tunnettujen toksiinien tai allergeenien kanssa käyttäen ajantasaisia tietokantoja. On toimitettava tiedot tietokantojen ominaisuuksista ja versioista. Kerättyjen tietojen perusteella riskinarvioinnin loppuun saattamiseksi voidaan tarvita lisäanalyysejä (kuten transkriptioanalyysiä). |
1.2.2.3 Insertin ilmentymistä koskevat tiedot
Hakijan on toimitettava tiedot
|
— |
jotka osoittavat, saako insertoitu/muunnettu sekvenssi aikaan tarkoitetut muutokset proteiini-, RNA- ja/tai metaboliittitasolla |
|
— |
jotka kuvaavat 1.2.2.2 kohdan f alakohdassa yksilöityjen uusien ORF:ien mahdollista tahatonta ilmentymistä, johon voi liittyä turvallisuuskysymyksiä. |
Tätä varten hakijan on toimitettava seuraavat tiedot:
|
a) |
Ilmentymistä koskevassa analyysissä käytetyt menetelmät sekä niiden suorituskykyä koskevat tiedot. |
|
b) |
Tiedot insertin ilmentymisestä kehitysvaiheittain kasvin elinkaaren ajalta. Vaatimusta kehitysvaiheittaista ilmentymistä koskevista tiedoista tarkastellaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon käytetty promoottori, muuntamisen tarkoitettu vaikutus ja soveltamisala. |
|
c) |
Kasvin osat, joissa insertti/muunnetut sekvenssit ilmentyvät. |
|
d) |
1.2.2.2 kohdan f alakohdassa yksilöityjen uusien ORF:ien mahdollinen tahaton ilmentyminen, johon voi liittyä turvallisuuskysymyksiä. |
|
e) |
Proteiinien ilmentymistä koskevat tiedot, mukaan luettuna raakatiedot, on hankittava kenttäkokeista, ja niiden on liityttävä olosuhteisiin, joissa sato on kasvanut. Kaikissa tapauksissa on toimitettava ilmentymistasoja koskevat tiedot niistä kasvin osista, jotka tulevat elintarvike- ja rehukäyttöön. Lisäksi on toimitettava tiedot kohdegeenien ilmentymisestä kasvin muissa osissa, jos on käytetty kudoskohtaisia promoottoreita ja jos tämä on merkityksellistä turvallisuuden arvioinnin kannalta. Proteiinien ilmentymistä koskevat tiedot vaaditaan vähintään kolmesta kasvupaikasta tai yhdestä paikasta kolmelta kasvukaudelta. Paikkojen ja kausien yhdistelmät hyväksytään, kunhan vähimmäisvaatimus täyttyy. Jos se on perusteltua insertin luonteen vuoksi (kuten geenin vaimentamisen tapauksessa tai jos biokemiallisia reittejä on tahallisesti muutettu), on analysoitava tietyt RNA:t tai metaboliitit. Kun kyseessä on RNAi:n ilmentymisen aiheuttama geenien vaimentaminen, on etsittävä in silico -analyysillä mahdollisia ei-tavoiteltuja geenejä sen arvioimiseksi, voiko geneettinen muuntaminen vaikuttaa muiden geenien ilmentymiseen ja liittyykö tähän turvallisuuskysymyksiä. |
|
f) |
Jos useita muunnostapahtumia sisältävä kasvi on tuotettu perinteisesti risteyttämällä, on toimitettava ilmentymistä koskevat tiedot, jotta voidaan arvioida tapahtumisen väliset mahdolliset vuorovaikutukset, jotka saattavat aiheuttaa proteiinin ja ominaisuuksien ilmentymisen osalta uusia turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä verrattuna yhteen muunnostapahtumaan. Vertailu on tehtävä tiedoilla, jotka on saatu samassa kenttäkokeessa kasvatetuista kasveista. Lisätiedot voivat olla tarpeen tapauskohtaisesti ja jos kysymyksiä nousee esiin. |
1.2.2.4 Insertin geneettinen pysyvyys ja muuntogeenisen kasvin fenotyypin pysyvyys
Hakijan on toimitettava tiedot
|
a) |
siirtogeenisen lokuksen (lokusten) geneettisen pysyvyyden ja fenotyypin pysyvyyden sekä lisättyjen ominaisuuksien periytymismallien osoittamiseksi |
|
b) |
useiden muunnostapahtumien tapauksessa sen vahvistamiseksi, että kullakin kasvin muunnostapahtumalla on samat molekyyliominaisuudet ja -piirteet kuin kasveissa, joissa on yksittäisiä muunnostapahtumia. |
Tätä varten hakijan on toimitettava tiedot, jotka osoittavat pysyvyyden usean (yleensä viiden) sukupolven tai kasvukauden ajan sellaisten kasvien osalta, jotka sisältävät yksittäisiä muunnostapahtumia. Tiedot ensimmäisestä ja viimeisestä sukupolvesta tai kasvukaudesta riittävät. Analyysiin käytetyn materiaalin alkuperä on täsmennettävä. Tiedot on analysoitava soveltuvin tilastollisin menetelmin.
Useiden muunnostapahtumien tapauksessa vertailu alkuperäisen muunnostapahtuman ja useiden muunnostapahtumien välillä on tehtävä käyttäen kasvimateriaaleja, jotka edustavat kaupalliseen tuotantoon tarkoitettuja kasveja. Hakijan on toimitettava riittävät perustelut käytettyjen kasvimateriaalien osalta. Vertailuihin on sisällyttävä yksittäisiä muunnostapahtumia sisältävistä kasveista ja useita muunnostapahtumia sisältävistä kasveista saatujen inserttien sekvenssien ja reuna-alueiden vertailuja.
Muunnostapahtumien geneettisen pysyvyyden arvioimiseksi hakijan on käytettävä 1.2.2.2 kohdassa tarkoitettuja asianmukaisia molekyylibiologisia menetelmiä.
1.2.2.5 Horisontaaliin geenisiirtoon liittyvät mahdolliset riskit
Hakijan on arvioitava todennäköisyys, joka liittyy horisontaaliin geenin siirtymiseen tuotteesta ihmisiin, eläimiin ja mikro-organismeihin, ja mahdolliset riskit, jotka liittyvät siihen, että ehyt ja toimiva nukleiinihappo säilyy muuntogeenisessä elintarvikkeessa ja rehussa.
1.2.3 Molekyylibiologista luonnehdintaa koskevat päätelmät
Molekyylibiologisesta luonnehdinnasta on saatava tietoa inserttien rakenteesta ja ilmentymisestä sekä haluttujen ominaisuuksien pysyvyydestä. Tämä pätee myös tilanteisiin, joissa useita muunnostapahtumia sisältävä kasvi on tuotettu perinteisillä jalostusmenetelmillä.
On erityisesti ilmoitettava, tuleeko geneettisen muunnoksen molekyylibiologisessa luonnehdinnassa esiin turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä endogeenisten geenien tai säätelysekvenssien katkeamisen osalta.
Molekyylibiologisella luonnehdinnalla olisi myös pyrittävä kartoittamaan, herättääkö geneettinen muuntaminen kysymyksiä, jotka liittyvät muiden kuin tarkoitettujen proteiinien tai aineiden ja etenkin uusien toksiinien ja allergeenien mahdolliseen tuottamiseen.
Tässä kohdassa esiin tuotuja mahdollisia tahattomia muutoksia on käsiteltävä turvallisuusarvioinnin asiaa koskevissa lisäosissa.
1.3 Vertailuanalyysi
Koostumusta sekä agronomisia ja fenotyyppisiä ominaisuuksia koskeva vertailuanalyysi yhdessä molekyylibiologisen luonnehdinnan kanssa muodostaa lähtökohdan uusien muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen riskinarvioinnin muotoilulle ja suorittamiselle.
Sillä on tarkoitus havaita samankaltaisuudet ja eroavaisuudet
|
a) |
koostumuksessa, agronomisessa suorituskyvyssä ja fenotyyppisissä ominaisuuksissa (tarkoitetut ja tahattomat muutokset) muuntogeenisen kasvin ja sen tavanomaisen vastineen välillä; |
|
b) |
koostumuksessa muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen ja niiden tavanomaisten vastineiden välillä. |
Jos asianmukaista tavanomaista vastinetta ei voida yksilöidä, vertailevaa turvallisuusarviointia ei voida tehdä, minkä vuoksi muuntogeenisen elintarvikkeen tai rehun turvallisuutta ja ravintoarvoa koskeva arviointi tehdään samoin kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 (1) soveltamisalaan kuuluville uuselintarvikkeille, joilla ei ole tavanomaisia vastineita (esimerkiksi jos muuntogeeninen elintarvike tai rehu ei liity läheisesti elintarvikkeeseen tai rehuun, jonka käyttöhistoria on turvallinen, tai jos on lisätty erityisominaisuus tai -ominaisuuksia, joilla on tarkoitus saada aikaan monimutkaisia muutoksia muuntogeenisen elintarvikkeen tai rehun koostumuksessa).
1.3.1 Tavanomaisen vastineen ja täydentävien verrokkien valinta
Kasvullisesti lisättyjen viljelykasvien osalta tavanomainen vastine on periaatteessa lähi-isogeeninen lajike, jota on käytetty siirtogeenisen linjan luomiseen.
Suvullisesti lisääntyvien viljelykasvien tapauksessa tavanomaisella vastineella on oltava muuntogeeniseen kasviin verrattavissa oleva geneettinen tausta. Jos muuntogeeninen kasvi on kehitetty käyttämällä takaisinristeytystä, on valittava tavanomainen vastine, jonka geneettinen tausta on mahdollisimman lähellä muuntogeenistä kasvia.
Lisäksi hakija voi sisällyttää mukaan verrokin, joka on geneettiseltä taustaltaan lähempänä muuntogeenistä kasvia kuin tavanomainen vastine (kuten negatiivinen segregantti).
Jotta torjunta-aineille sietokykyisten muuntogeenisten kasvien tapauksessa voidaan arvioida, vaikuttavatko odotetut maatalouskäytännöt tutkittavien ominaisuuksien ilmentymiseen, on verrattava kolmea testimateriaalia: aiotulle torjunta-aineelle altistettua muuntogeenistä kasvia, perinteisillä torjunta-ainemenetelmillä käsiteltyä tavanomaista vastinetta sekä samalla perinteisellä torjunta-ainemenetelmällä käsiteltyä muuntogeenistä kasvia.
Useiden muunnostapahtumien tapauksessa ei ole aina mahdollista käyttää tavanomaista vastinetta, joka olisi geneettiseltä taustaltaan yhtä lähellä muuntogeenistä kasvia kuin tavanomainen vastine, jota käytetään yleensä yhden muunnostapahtuman tapauksessa. Tällaisessa tapauksessa hakijan on perusteltava asianmukaisesti tavanomaisen vastineen valinta ja arvioitava sen rajoitukset riskinarvioinnin kannalta. Mukaan voidaan ottaa täydentävinä verrokkeina myös geneettisesti muunnettuja yksittäisiä vanhemmaislinjoja tai geneettisesti muunnettuja linjoja, jotka sisältävät useiden muunnostapahtumien alayhdistelmän, jonka osalta on tehty hakemus, tai näistä geneettisesti muunnetuista linjoista saatuja negatiivisia segregantteja. Hakijan on toimitettava yksityiskohtaiset tiedot täydentävien verrokkien valinnan perusteeksi.
Hakijan on toimitettava kaikissa tapauksissa tietoa jalostusjärjestelmästä (sukupuu) muuntogeenisen kasvin, tavanomaisen vastineen ja tarpeen mukaan täydentävien verrokkien osalta sekä asianmukaiset perusteet niiden valinnalle. Tavanomaisen vastineen turvallisuutta koskevien tietojen tueksi on esitettävä riittävät laadulliset ja määrälliset tiedot.
Tässä kohdassa esitettyjen vaatimusten soveltamista koskevia tarkempia ohjeita löytyy EFSAn tieteellisestä lausunnosta ”Guidance on selection of comparators for the risk assessment of genetically modified plants and derived food and feed” (2).
1.3.2 Koeasetelma ja kenttäkokeista saatujen tietojen tilastoanalyysi vertailuanalyysiä varten
1.3.2.1 Koeasetelman protokollien kuvaus
a) Koeasetelman periaatteet
Kenttäkokeet, joita käytetään materiaalin tuottamiseen vertailuanalyysiä varten, on tehtävä, jotta voidaan määrittää, onko muuntogeeninen kasvi ja/tai muuntogeeninen elintarvike tai rehu erilainen kuin tavanomainen vastine ja/tai vastaako se ei-muuntogeenisiä vertailulajikkeita, joilla on turvallinen käyttöhistoria.
Kunkin tutkittavan ominaisuuden osalta vertailuanalyysissä on käytettävä seuraavia kahta lähestymistapaa:
|
i) |
erilaisuuden testaus sen varmentamiseksi, eroaako muuntogeeninen kasvi tavanomaisesta vastineesta ja voidaanko sitä sen vuoksi pitää vaarana ottaen huomioon havaitun eroavaisuuden tyyppi ja altistumisen laajuus ja tyyppi; |
|
ii) |
vastaavuuden testaus sen varmentamiseksi, vastaako muuntogeeninen kasvi ei-muuntogeenisiä vertailulajikkeita, lukuun ottamatta lisättyjä ominaisuuksia. |
Eroavaisuuksia testattaessa nollahypoteesina on, että muuntogeenisen organismin ja sen tavanomaisen vastineen välillä ei ole eroa, ja vastahypoteesina on, että niiden välillä on ero.
Jos riskinarvioinnissa käytetään täydentäviä verrokkeja, eroavaisuuksien testaus on tehtävä muuntogeenisen kasvin ja kunkin täydentävän verrokin välillä 1.3.2.2 jaksossa esitettyjen vaatimusten mukaisesti, jotka koskevat eroavaisuuksien testausta muuntogeenisen kasvin ja sen tavanomaisen vastineen välillä.
Vastaavuutta testattaessa nollahypoteesina on oltava, että muuntogeenisen organismin ja vertailulajikkeiden välillä on vähintään määritetyn suuruinen ero (ks. 1.3.2.2 kohta), ja vastahypoteesina on, että muuntogeenisen organismin ja vertailulajikkeiden välillä ei ole eroa tai että ero on pienempi kuin määritetty vähimmäisero.
Jotta voitaisiin päätellä, että muuntogeeninen organismi ja vertailulajikkeet ovat kiistämättä vastaavia tutkittavan ominaisuuden osalta, nollahypoteesi on hylättävä. Vastaavuutta koskevassa testissä käytettyjen vastaavuusrajojen on edustettava asianmukaisesti luonnollista vaihtelua, jota voidaan odottaa vertailulajikkeilta, joilla on turvallinen käyttöhistoria.
b) Erityisprotokollat koeasetelmaa varten
Luonnollinen vaihtelu voi johtua monista seikoista: vaihtelu lajikkeen sisällä johtuu ympäristötekijöistä ja vaihtelu lajikkeiden välillä johtuu sekä geneettisten että ympäristötekijöiden yhdistelmästä. Ainoastaan genotyypeistä johtuvien erojen kartoittamiseksi ja arvioimiseksi on keskeisen tärkeää kontrolloida ympäristöön liittyvää vaihtelevuutta. Sen vuoksi kenttäkokeiden koeasetelmaan on sisällytettävä riittävässä määrin ei-muuntogeenisiä vertailulajikkeita, jotta voidaan varmistaa vaihtelevuuden riittävä arviointi, jota vaaditaan vastaavuusrajojen asettamiseksi. Koko testimateriaali, joka koostuu muuntogeenisistä kasveista, tavanomaisista vastineista, vertailulajikkeista ja tarpeen mukaan täydentävistä verrokeista, on jaettava satunnaisesti palstoille yhdellä pellolla kussakin koepaikassa, yleensä täysin satunnaistetun tai satunnaistetun eristetyn koeasetelman mukaisesti. Kenttäkokeita varten valittujen eri paikkojen on heijasteltava erilaisia meteorologisia ja agronomisia olosuhteita, joissa viljelykasvit kasvatetaan; valinta on perusteltava selkeästi. Ei-muuntogeenisten vertailulajikkeiden valikoiman on oltava kullekin valitulle paikalle soveltuva, ja lajikkeiden valinta on perusteltava selkeästi. Jos kasvuolosuhteiden vaihtelu on vähäistä, hakijan on toistettava kenttäkokeet yli vuoden kestävän ajan kuluessa.
Kullakin koepaikalla testimateriaalin, joka koostuu muuntogeenisistä kasveista, tavanomaisista vastineista ja tarpeen mukaan täydentävistä verrokeista, on oltava täysin sama kaikissa toistoissa. Lisäksi kullakin paikalla on oltava vähintään kolme sopivaa viljelykasvin ei-muuntogeenistä vertailulajiketta, joilla on tunnetusti turvallinen käyttöhistoria ja joiden on oltava täysin samat kaikissa toistoissa, ellei niiden pois jättämiselle ole nimenomaisia perusteita. Toistojen määrä kullakin paikalla on kustakin testimateriaalista saatujen tulosten lukumäärä; toistoja pitäisi aina olla vähintään neljä kaikilla paikoilla. Jos tietyllä paikalla on kuitenkin saatavilla vain kaksi asianmukaista vertailulajiketta, toistojen määrä kyseisellä paikalla on oltava kuusi; jos vertailulajikkeita on vain yksi, toistoja on oltava kahdeksan.
Kukin kenttäkoe on toistettava vähintään kahdeksalla paikalla, jotka on valittu niin, että ne edustavat todennäköisesti niitä erilaisia vastaanottavia ympäristöjä, joissa kasvia kasvatetaan. Kenttäkokeet voidaan suorittaa yhden vuoden aikana tai jakaa useammalle vuodelle. Ei-muuntogeeniset vertailulajikkeet voivat vaihdella eri paikoissa, ja koko kenttäkokeiden sarjan aikana on käytettävä vähintään kuutta eri vertailulajiketta.
Kun muuntogeenistä kasvia testataan yhdessä muiden samaan viljelykasvien lajiin kuuluvien muuntogeenisten kasvien kanssa (esim. Zea mays), materiaali näiden eri muuntogeenisten kasvien vertailevaa arviointia varten voidaan tuottaa samanaikaisesti samalla paikalla ja samassa kenttäkokeessa sijoittamalla eri muuntogeeniset kasvit ja niiden asianmukaiset verrokit samaan satunnaistettuun lohkoon. Tässä on noudatettava kahta tiukkaa ehtoa:
|
i) |
tavanomaisen vastineen ja tarpeen mukaan täydentävien verrokkien on aina esiinnyttävä yhdessä muuntogeenisen kasvin kanssa samassa lohkossa; |
|
ii) |
kaikki eri muuntogeeniset kasvit ja niiden verrokit ja kaikki ei-muuntogeeniset vertailulajikkeet, joita käytetään vastaavuuden testaamiseen muuntogeenisten kasvien kanssa, on sijoitettava täysin satunnaisesti kuhunkin lohkoon. |
Jos tällaista kenttäkoetta varten vaadittavien palstojen määrä lohkoa kohti on yli 16, voidaan käyttää myös tasapainotettujen epätäydellisten lohkojen koetta, jotta voidaan vähentää palstojen määrä lohkoa kohti jättämällä pois joitakin muuntogeenisiä kasveja ja niiden asianmukaisia verrokkeja kustakin lohkosta. Tässä on noudatettava kahta tiukkaa ehtoa:
|
i) |
tavanomaisen vastineen on aina esiinnyttävä yhdessä siihen liittyvän muuntogeenisen kasvin kanssa samassa lohkossa; |
|
ii) |
kaikkien ei-muuntogeenisten vertailulajikkeiden on esiinnyttävä kussakin epätäydellisessä lohkossa ja ne on satunnaistettava täysin kasvien ja niiden verrokkien kanssa. |
Kenttäkokeet on kuvattava asianmukaisesti antamalla tietoa tärkeistä muuttujista kuten pellon hoidosta ennen kylvämistä, kylvöpäivästä, maaperän tyypistä, torjunta-aineen käytöstä, ilmasto- ja muista viljely-/ympäristöolosuhteista kasvun ja korjuun aikana sekä korjatun materiaalin varastointiolosuhteista.
Tässä kohdassa esitettyjen vaatimusten soveltamista koskevia tarkempia ohjeita löytyy EFSAn tieteellisestä lausunnosta ”Statistical considerations for the safety evaluation of GMOs” (3).
1.3.2.2 Tilastoanalyysi
Tietojen analyysi on esitettävä selkeässä muodossa käyttäen vakiintuneita tieteellisiä yksikköjä. Tilastoanalyysissä käytetyt raakatiedot ja ohjelmointikoodi on annettava editoitavassa muodossa.
Tietojen muuntaminen saattaa olla tarpeen, jotta voidaan varmistaa normaalisuus ja tarjota asianmukaisen skaala, jolla tilastovaikutukset ovat additiivisia. Monien tutkittavien ominaisuuksien vastemuuttujien osalta logaritmimuunnoksen odotetaan olevan asianmukainen. Tällaisissa tapauksissa mahdolliset erot muuntogeenisen materiaalin ja muun testimateriaalin välillä on tulkittava suhteena luonnollisessa asteikossa. Jos logaritmimuunnoksesta ei kuitenkaan saada asianmukaisia tuloksia, on otettava huomioon luonnollinen asteikko tai muu mitta-asteikko.
Kunkin kenttäkokeessa havainnoidun tutkittavan ominaisuuden kokonaisvaihtelevuus on arvioitava ja ositettava käyttäen asianmukaisia tilastomalleja, jotta voidaan johtaa kaksi luottamusrajojen joukkoa ja vahvistaa vastaavuuden ala- ja ylärajat, jotka perustuvat vertailulajikkeissa havaittuun vaihtelevuuteen. Yhtä luottamusrajojen joukkoa käytetään testattaessa eroavaisuutta, ja toista luottamusrajojen joukkoa ja vastaavuusrajoja käytetään testattaessa vastaavuutta.
Laskettaessa luottamusrajoja molemmille testeille (siis eroavaisuutta ja vastaavuutta koskeville testeille) on käytettävä tilastollista lineaarista sekamallia; vastaavuutta koskevassa testissä käytettävien vastaavuusrajojen arvioimiseen on käytettävä hieman erilaista mallia.
Merkitään I:llä indikaattorimuuttuja (keskittämätön sekamallissa) niin, että I = 1 sellaisen kenttäpalstan osalta, jolla on jokin ei-muuntogeeninen vertailulajike, ja muutoin I = 0. Tällöin mallin 1 satunnaistekijät olisi oltava – muttei välttämättä yksinomaan – niitä, jotka edustavat vaihtelua i) testimateriaalien välillä (sarja, johon sisältyy muuntogeeninen kasvi, sen tavanomainen vastine, jokainen ei-muuntogeeninen lajike sekä mahdolliset täydentävät verrokit); ii) testimateriaalien ja I:n välisessä vuorovaikutuksessa; iii) testipaikkojen välillä sekä iv) testipaikan lohkojen välillä. Mallin 2 olisi oltava täysin sama kuin mallin 1 paitsi että satunnaistekijä, joka edustaa testimateriaalien ja I:n välistä vuorovaikutusta, poistetaan.
Molempien mallien kiinteässä tekijässä olisi oltava yhtä monta tasoa kuin on testimateriaaleja, ja kiinteän tekijän olisi edustettava testimateriaalien keskiarvoista muodostettuja kontrasteja. Testimateriaalit siis ovat (kuten edellä on selitetty) muuntogeeninen kasvi, sen tavanomainen vastine, ei-muuntogeenisten vertailulajikkeiden joukko ja mahdolliset täydentävät testimateriaalit. Ei-muuntogeenisten vertailulajikkeiden joukkoa pidetään yhtenä tasona kiinteässä tekijässä. Eroavaisuutta koskevassa testissä merkittävin kiinteän tekijän komponentti on yhden vapausasteen kontrasti muuntogeenisen kasvin ja sen tavanomaisen vastineen välillä. Vastaavuutta koskevassa testissä merkittävien kiinteän tekijän komponentti on yhden vapausasteen kontrasti muuntogeenisen kasvin ja ei-muuntogeenisten vertailulajikkeiden joukon välillä.
Sekä eroavaisuuden että vastaavuuden testaus on suoritettava käyttäen keskinäistä vastaavuutta hypoteesitestauksen ja luottamusrajojen muodostamisen välillä. Vastaavuuden testauksen tapauksessa käytetyssä lähestymistavassa on noudatettava kahden yksitahoisen testin (TOST) menetelmää hylkäämällä ei-vastaavuuden nollahypoteesi, kun molemmat luottamusrajat jäävät vastaavuusrajojen väliin. 90 prosentin luottamusrajojen valinta vastaa tavanomaista 95 prosentin tasoa vastaavuuden tilastollisessa testauksessa.
Eroavaisuuksien ja vastaavuuden testauksen tulokset on esitettävä visuaalisesti kaikkien tutkittavien ominaisuuksien osalta yhtäaikaisesti yhdessä tai muutamassa kaaviossa.
Kaaviossa tai kaavioissa on osoitettava nollaerolinja muuntogeenisen materiaalin ja sen tavanomaisen vastineen välillä kunkin tutkittavan ominaisuuden osalta: alempi ja ylempi mukautettu vastaavuusraja, muuntogeenisen materiaalin ja sen tavanomaisen vastineen välinen keskimääräinen ero alempi ja ylempi mukautettu vastaavuusraja, muuntogeenisen materiaalin ja sen tavanomaisen vastineen välinen keskimääräinen ero sekä tämän eroavaisuuden luottamusrajat (ks. mahdolliset tulokset yksittäisen tutkittavan ominaisuuden osalta kuvassa 1 olevassa kaaviossa).
Jos tavanomaisen vastineen lisäksi käytetään toista testimateriaalia verrokkina, muuntogeenisen materiaalin ja kyseisen verrokin välinen keskimääräinen ero, sen luottamusrajat ja mukautetut vastaavuusrajat on esitettävä kaavio(i)ssa kaikkien tällaisten täydentävien verrokkien osalta viittaamalla samaan nollaperustasoon, joka on määritetty tavanomaiselle vastineelle. Nollaerolinja logaritmisella asteikolla vastaa yhtenäisyyden kerrointa luonnollisella asteikolla. Vaaka-akselille merkitään arvot, jotka osoittavat muutosta luonnollisella asteikolla. Logaritmimuunnoksen tapauksessa muutokset 2x ja ½x ilmenevät tasavälein nollaerolinjan molemmilla puolilla.
Näennäisten merkittävien eroavaisuuksien odotetusta osuudesta huolimatta hakijan on ilmoitettava kaikista merkittävistä eroavaisuuksista, jotka on havaittu muuntogeenisen viljelykasvin, sen tavanomaisen vastineen ja tapauksen mukaan muun testimateriaalin välillä, ja käsiteltävä niitä keskittyen niiden biologiseen merkityksellisyyteen (ks. riskien luonnehdintaa käsittelevä 3 kohta).
Kustakin tutkittavasta ominaisuudesta on esitettävä tarkat yksityiskohdat ja on lueteltava seuraavat seikat:
|
a) |
analyysin taustalla olevat olettamukset; |
|
b) |
valittujen sekamallien tarkka kuvaus, mukaan luettuna kiinteät ja satunnaiset vaikutukset; |
|
c) |
testimateriaalien ja -paikkojen välistä vuorovaikutusta koskevien mahdollisten testien tulokset; |
|
d) |
kiinteät vaikutukset sekä arvioitu jäännösvaihtelu, johon niitä verrataan, sekä satunnaistekijöiden varianssikomponentit; |
|
e) |
arvioidut vapausasteet; |
|
f) |
muut merkitykselliset tilastot. |
Lisäksi on käsiteltävä sellaisten muiden kasvuolosuhteiden todennäköistä vaikutusta, joita ei ole testattu kenttäkokeessa.
Kuva 1. Yksinkertaistettu versio vertailevaa arviota käsittelevästä kaaviosta, joka osoittaa kunkin yksittäisen tutkittavan ominaisuuden seitsemän mahdollista tulostyyppiä. Vastaavuusrajojen mukautuksen jälkeen yksi luottamusraja (eroavaisuutta varten) palvelee visuaalisesti molempien testien (eroavaisuutta ja vastaavuutta koskevien) tulosten arviointia. Tässä otetaan huomioon vain ylempi mukautettu vastaavuusraja. Kuvassa esitetään muuntogeenisen viljelykasvin keskiarvo asianmukaisella mitta-asteikolla (laatikko), luottamusrajat (janat) muuntogeenisen viljelykasvin ja sen tavanomaisen vastineen välillä (vaakaviiva osoittaa luottamusvälin), pystyviiva osoittaa ei eroavaisuutta (eroavaisuuden testaus) ja pystyviivat osoittavat mukautetut vastaavuusrajat (vastaavuuden testaus). Tulostyyppien 1, 3 ja 5 osalta nollahypoteesia ”ei eroavaisuutta” ei voida hylätä; tulosten 2, 4, 6 ja 7 osalta muuntogeeninen viljelykasvi eroaa tavanomaisesta vastineestaan. Vastaavuuden tulkinnassa yksilöidään neljä luokkaa i–iv: luokassa i nollahypoteesi ”ei vastaavuutta” hylätään vastaavuuden eduksi, luokissa ii, iii ja iv ”ei vastaavuutta” ei voida hylätä.
|
A. |
Eroavaisuuden testauksen osalta kaavion kukin tulos luokitellaan seuraavasti ja siitä tehdään vastaavat asianmukaiset päätelmät:
|
|
B. |
Vastaavuuden testauksen osalta kaavion kukin tulos luokitellaan seuraavasti ja siitä tehdään vastaavat asianmukaiset päätelmät:
Kun kyseessä on merkittävä eroavaisuus ja/tai vastaavuuden puute minkä tahansa tutkittavan ominaisuuden osalta, on tehtävä tilastollinen lisäanalyysi, jolla arvioidaan, onko testimateriaalien ja -paikan välillä vuorovaikutuksia; tässä voidaan käyttää yksinkertaista standardoitua varianssianalyysiä (ANOVA). Omaksutusta lähestymistavasta riippumatta kustakin tutkittavasta ominaisuudesta on esitettävä tarkat yksityiskohdat ja on lueteltava seuraavat seikat: a) analyysin taustalla olevat olettamukset ja tarpeen mukaan b) vapausasteet, c) arvioitu jäämävaihtelu kunkin vaihtelulähteen osalta ja varianssikomponentit, d) muut merkitykselliset tilastot. Näiden lisäanalyysien tarkoituksena on auttaa havaittujen merkittävien eroavaisuuksien tulkinnassa ja tutkia mahdollisia vuorovaikutuksia testimateriaalien ja muiden tekijöiden välillä. Tässä kohdassa esitettyjen vaatimusten soveltamista koskevia tarkempia ohjeita löytyy EFSAn tieteellisestä lausunnosta ”Statistical considerations for the safety evaluation of GMOs” (4). |
1.3.3 Materiaalin ja yhdisteiden valinta analyysiä varten
Kasvimateriaalin koostumuksen analysointi on ratkaisevan tärkeää verrattaessa muuntogeenistä elintarviketta ja rehua sen tavanomaiseen vastineeseen. Vertailevassa arvioinnissa käytettävä materiaali on valittava ottaen huomioon muuntogeenisen kasvin käyttötarkoitus ja geneettisen muuntamisen luonne. Torjunta-aineille sietokykyisten muuntogeenisten kasvien tapauksessa on käytettävä kolmea testimateriaalia: aiotulle torjunta-aineelle altistettua muuntogeenistä kasvia, perinteisillä torjunta-ainemenetelmillä käsiteltyä tavanomaista vastinetta sekä samalla perinteisellä torjunta-ainemenetelmällä käsiteltyä muuntogeenistä kasvia. Analyysi on tehtävä maatalouden raaoilla perushyödykkeillä (paitsi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa), koska materiaali tulee yleensä siinä muodossa elintarvikkeiden ja rehujen tuotanto- ja jalostusketjuun. Jalostettujen tuotteiden (kuten elintarvikkeiden ja rehujen, elintarvikkeiden ainesosien, rehumateriaalien, elintarvikkeiden ja rehujen lisäaineiden tai elintarvikkeiden aromien) lisäanalyysi on tehtävä tarpeen mukaan ja tapauskohtaisesti (ks. myös 1.3.6 kohta). Näytteenotto, analysointi ja testattavan materiaalin valmistelu on suoritettava asianmukaisten laatustandardien mukaisesti.
1.3.4 Koostumuksen vertailuanalyysi
Ilmentyvien uusien proteiinien tason analysoinnin lisäksi (ks. 1.2.2.3 kohta) koostumusta koskeva analyysi on tehtävä myös asianmukaiselle yhdisteiden joukolle. Kussakin tapauksessa hakijan on toimitettava analyysi ainakin peruskoostumuksesta (mukaan luettuna kosteus ja kokonaistuhka), keskeisistä makro- ja mikroravinteista, antinutrienttiyhdisteistä, luonnollisista toksiineista ja jo tunnistetuista allergeeneista sekä muista sekundäärisistä kasvimetaboliiteista, jotka ovat ominaisia tietyille viljelykasvilajeille (ks. OECD:n konsensusasiakirjat ”OECD consensus documents on compositional considerations for new plant varieties”) (5). Analyysiin on valittava vitamiinit ja kivennäisaineet, joita esiintyy määrinä, jotka ovat ravitsemuksellisesti merkityksellisiä ja/tai jotka vaikuttavat ruokavalioon ravitsemuksen kannalta merkityksellisesti tasoilla, joilla kasvia nautitaan. Vaadittavat erityisanalyysit riippuvat tutkittavista kasvilajeista, mutta niihin on sisällyttävä yksityiskohtainen arviointi, joka on asianmukainen geneettisen muunnoksen halutun vaikutuksen, tarkastellun ravintoarvon ja kasvin käytön kannalta. Hakijan on kiinnitettävä erityishuomiota keskeisiin ravintoaineisiin kuten proteiineihin, hiilihydraatteihin, rasvoihin, kuituihin, vitamiineihin ja kivennäisaineisiin. Esimerkiksi öljyä sisältävistä kasveista on sisällytettävä mukaan rasvahappoprofilointi (keskeiset yksittäiset tyydyttyneet, monotyydyttymättömät ja monityydyttymättömät rasvahapot) ja aminohappoprofilointi (yksittäiset proteiiniaminohapot ja tärkeimmät proteiinittomat aminohapot) kasvien osalta, joita käytetään tärkeänä proteiinin lähteenä. Rehutarkoituksiin käytettyjen kasvien kasvullisista osista vaaditaan myös kasvien soluseinän komponenttien analyysi.
Hakijan on toimitettava myös analyysi keskeisistä toksiineista, joita vastaanottajakasvissa esiintyy luontaisesti ja jotka voivat vaikuttaa haitallisesti ihmisten ja eläinten terveyteen toksisuuden vahvuuden ja esiintymistason mukaan. Tällaisten yhdisteiden pitoisuudet on arvioitava kasvilajin ja elintarvike- ja rehutuotteen ehdotetun käyttötarkoituksen mukaan. Samoin on tarkasteltava antinutrienttiyhdisteitä kuten ruoansulatuksen entsyymi-inhibiittoreita ja jo tunnistettuja allergeeneja.
Lisätty ominaisuus saattaa olla sellainen, että se antaa aihetta lisäanalyysien tekemiseen tietyistä yhdisteistä, mukaan luettuina mahdollisesti muunnettujen aineenvaihduntareittien metaboliitit. Hakijan on tarkasteltava tarpeen mukaan muiden yhdisteiden kuin OECD:n konsensusasiakirjassa yksilöityjen keskeisten ravintoaineiden, toksiinien, antinutrienttien ja allergeenien sisällyttämistä analyysiin ja perusteltava näiden yhdisteiden valinta.
1.3.5 Agronomisten ja fenotyyppisten ominaisuuksien vertailuanalyysi
Hakijan on esitettävä muuntogeenisen kasvin ja sen tavanomaisen vastineen välillä tehty vertailu. Vertailun avulla hakijan on voitava tunnistaa geneettisestä muuntamisesta johtuvat tahattomat vaikutukset, ja siinä on käsiteltävä myös kasvin biologisia ja agronomisia ominaisuuksia, mukaan luettuna yleiset jalostusparametrit (kuten sato, kasvin morfologia, kukinta-aika, korjuukypsyyden lämpösummat, siitepölyn elinkelpoisuuden kestoaika, reagointi kasvipatogeeneihin ja tuhohyönteisiin, herkkyys abioottisille stressitekijöille). Näiden kenttäkokeiden protokollissa on noudatettava 1.3.2 kohdassa esitettyjä eritelmiä.
Jos usean muunnostapahtuman sisältävä kasvi on tuotettu perinteisesti risteyttämällä, myös agronomiset ja fenotyyppiset ominaisuudet ovat saattaneet muuttua. Useiden muunnostapahtumien fenotyyppisten ja agronomisten ominaisuuksien mahdolliset erovaisuudet on arvioitava kenttäkokeissa. Hakijan on tapauksen mukaan toimitettava lisätietoja useiden muunnostapahtumien agronomisista ominaisuuksista täydentävillä kenttäkokeilla.
1.3.6 Jalostuksen vaikutukset
Hakijan on arvioitava, muuttaako sovellettu jalostus- ja/tai säilöntätekniikka todennäköisesti muuntogeenisten lopputuotteiden ominaisuuksia verrattuna niiden tavanomaisiin vastineisiin. Hakijan on toimitettava riittävän yksityiskohtainen kuvaus erilaisista jalostustekniikoista ja kiinnitettävä erityishuomiota vaiheisiin, jotka voivat johtaa merkittäviin muutoksiin tuotteen sisällössä, laadussa tai puhtaudessa.
Geneettinen muuntaminen voi kohdistua aineenvaihduntareitteihin, minkä tuloksena proteiinittomien ainesosien pitoisuus voi muuttua tai voi syntyä uusia metaboliitteja (kuten ravintoarvoltaan parannetuissa elintarvikkeissa). Jalostettuja tuotteita voidaan arvioida yhdessä muuntogeenisen kasvin arvioinnin kanssa geneettisen muuntamisen turvallisuuden osalta tai jalostetut tuotteet voidaan arvioida erikseen. Hakijan on esitettävä tieteelliset perusteet näiden tuotteiden riskinarvioinnille. Hakijan on tarkasteltava tapauskohtaisesti kokeellisten lisätietojen toimittamista.
Tuotteesta riippuen tarvitaan tapaukseen mukaan tietoja koostumuksesta, ei-toivottujen ainesosien määrästä, ravintoarvosta ja metabolismista sekä käyttötarkoituksesta.
Ilmentyvien uusien proteiinien luonteesta riippuen saattaa olla tarpeen arvioida, missä määrin jalostusvaiheet johtavat näiden proteiinien kertymiseen tai poistumiseen, denaturaatioon ja/tai hajoamiseen lopputuotteessa.
1.3.7 Päätelmät
Vertailuanalyysin päätelmissä on todettava selvästi seuraavat seikat:
|
a) |
ovatko muuntogeenisen kasvin agronomiset ja fenotyyppiset ominaisuudet, lisättyjä ominaisuuksia lukuun ottamatta, erilaiset kuin sen tavanomaisen vastineen ominaisuudet ja/tai vastaavatko ne vertailulajikkeiden ominaisuuksia, kun otetaan huomioon luonnollinen vaihtelu; |
|
b) |
ovatko muuntogeenisen elintarvikkeen tai rehun koostumukseen liittyvät ominaisuudet, lisättyjä ominaisuuksia lukuun ottamatta, erilaiset kuin sen tavanomaisen vastineen ominaisuudet ja/tai vastaavatko ne vertailulajikkeiden ominaisuuksia, kun otetaan huomioon luonnollinen vaihtelu; |
|
c) |
ovatko muuntogeenisen kasvin tai muuntogeenisen elintarvikkeen tai rehun ominaisuudet erilaiset kuin sen tavanomaisen vastineen ja/tai vastaavatko ne vertailulajikkeiden ominaisuuksia, kun otetaan huomioon luonnollinen vaihtelu, mikä edellyttää lisätutkimuksia; |
|
d) |
onko perinteisellä risteytyksellä tuotettujen useiden muunnostapahtumien tapauksessa viitteitä yhdistyneiden muunnostapahtumien välisestä vuorovaikutuksesta. |
1.4 Toksikologia
Geneettisestä muuntamisesta, kuten uusien geenien lisäämisestä, geenien vaimentamisesta tai endogeenisen geenin yli-ilmentymisestä, johtuvien mahdollisten muutosten toksikologinen vaikutus koko muuntogeeniseen elintarvikkeeseen tai rehuun on arvioitava.
Toksikologinen arviointi on suoritettava, jotta voidaan
|
a) |
osoittaa, että geneettisen muuntamisen tarkoitetuilla vaikutuksilla ei ole haitallisia vaikutuksia ihmisten ja eläinten terveyteen; |
|
b) |
osoittaa, että geneettisen muuntamisen tahattomilla vaikutuksilla, jotka on havaittu tai joita oletetaan esiintyvän aiempien vertailevien molekyyli-, koostumus- tai fenotyyppianalyysien perusteella, ei ole haitallisia vaikutuksia ihmisten ja eläinten terveyteen; |
|
c) |
yksilöidä uusien ainesosien mahdolliset haitalliset vaikutukset ja määrittää korkeimmat annostasot, jotka eivät johda haitallisiin vaikutuksiin. Asianmukaisesta eläinkokeesta saaduista tiedoista voidaan johtaa yksittäisten yhdisteiden hyväksyttävä päiväsaanti (ADI) ihmisille käyttäen epävarmuus- tai turvallisuustekijöitä, joissa otetaan huomioon erot testattujen eläinlajien ja ihmisen välillä sekä yksilöiden väliset vaihtelut ihmisissä; |
|
d) |
yksilöidä mahdolliset haitalliset vaikutukset koko muuntogeeniseen elintarvikkeeseen tai rehuun tai käsitellä jäljellä olevia epävarmuustekijöitä suorittamalla 90 päivän ruokintakokeita. |
Hakijan on pohdittava uusille ainesosille ja koko muuntogeenisille elintarvikkeille tai rehuille tehtävien toksikologisten testien luonnetta 1.2 ja 1.3 jaksossa tarkoitetun molekyyli- ja vertailuanalyysin tulosten perusteella eli niiden erojen perusteella, joita havaittiin muuntogeenisen tuotteen ja sen tavanomaisen vastineen välillä, mukaan luettuna tarkoitetut ja tahattomat muutokset. Hakijan on myös arvioitava tehtyjen toksikologisten testien tulokset ja pohdittava, onko tarpeen tehdä lisätestejä uusilla ainesosilla tai koko muuntogeenisillä elintarvikkeilla tai rehuilla (ks. 1.4.4.2 ja 1.4.4.3 kohta).
Hakijan on otettava huomioon seuraavien esiintyminen: ilmentyvät uudet proteiinit, muiden uusien ainesosien mahdollinen esiintyminen ja/tai luonnollisten ainesosien tason mahdolliset muutokset, jotka ylittävät tavanomaisen vaihtelun. Erityiset tietovaatimukset ja testausstrategiat esitetään 1.4.1–1.4.4 kohdassa.
Niiden hakemusten osalta, joiden soveltamisala sisältää muuntogeenisistä kasveista tuotetut muuntogeeniset elintarvikkeet ja rehut tai rajoittuu niihin, on toimitettava jalostettuja tuotteita koskevat toksikologiset tutkimukset, paitsi jos hakija toimittaa muuntogeenisen kasvin (tai sen merkityksellisten osien) riskinarvioinnin, jossa osoitetaan sen turvallisuus, ja eikä ole viitteitä siitä, että jalostettu muuntogeeninen elintarvike tai rehu eroaisi tavanomaisesta vastineestaan. Hakijan on toimitettava riittävät perustelut tältä osin.
Ihmisten ja/tai eläinten terveydelle aiheutuvien riskien arviointiin tarkoitettujen toksikologisten tutkimusten on oltava toisiaan täydentäviä. Useimmat tutkimukset, joita edellytetään muuntogeenisten elintarvikkeiden turvallisuuden arvioimiseksi, ovat päteviä myös muuntogeenisten rehujen arviointiin.
Elintarvikkeen tai rehun nauttimisesta kuluttajille ja eläimille aiheutuvan altistuksen lisäksi hakijan on raportoitava yksilöille aiheutuvista mahdollisista haitallisista vaikutuksista, jotka saattavat johtua altistumisesta muuntogeeniselle elintarvike- ja rehumateriaalille osana ammatillista toimintaa, esimerkiksi maanviljelyä tai siementen jalostusta. On suoritettava asianmukaisia tutkimuksia, joilla voidaan saada selvennystä näihin viitteisiin mahdollisista haitallisista vaikutuksista.
Hakijan on käytettävä kansainvälisesti hyväksyttyjä protokollia ja testausmenetelmiä toksisuuden testaukseen (ks. taulukko 1 ja 2 kohdassa 1.7). Hakemuksessa on perusteltava näiden protokollien mukautukset tai niistä eroavan jonkin muun menetelmän käyttö.
1.4.1 Ilmentyvien uusien proteiinien testaus
Hakijan on toimitettava arviointi kaikista ilmentyvistä uusista proteiineista. Ilmentyvän uuden proteiinin mahdollisen toksisuuden tutkimiseksi vaaditut tutkimukset valitaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon saatavilla olevat tiedot proteiinin alkuperästä, tehtävästä tai toiminnasta sekä taustatiedot ihmisten tai eläinten ravinnoksi käyttämisestä. Muuntogeenisessä kasvissa ilmentyvien proteiinien osalta ei vaadita tässä kohdassa säädettyä erityistä toksisuuden testausta, jos kasvin sekä ilmentyvien uusien proteiinien aiempi turvallinen käyttö elintarvikkeena ja/tai rehuna on dokumentoitu asianmukaisesti. Tällöin hakijan on toimitettava tarvittavat tiedot proteiinien aiemmasta turvallisesta käytöstä.
Jos erityistä testausta vaaditaan, testatun proteiinin on vastattava ilmentyvää uutta proteiinia sellaisena kuin se ilmentyy muuntogeenisessä kasvissa. Jos kasvista ei saada riittävästi testimateriaalia ja tämän vuoksi käytetään mikro-organismien tuottamaa proteiinia, tämän mikrobikorvikkeen rakenteellinen, biokemiallinen ja toiminnallinen vastaavuus ilmentyvän uuden proteiinin kanssa on osoitettava. Vastaavuutta koskevan näytön esittämiseksi on vertailtava erityisesti molekyylipainoa, aminohapposekvenssiä, siirron jälkeistä muuntumista, immunologista reaktiivisuutta ja entsyymien tapauksessa entsyymiaktiivisuutta. Jos kasvissa ilmentyvän proteiinin ja sen mikrobikorvikkeen välillä on eroja, on arvioitava näiden erojen merkittävyys turvallisuustutkimuksia varten.
Ilmentyvien uusien proteiinien turvallisuuden osoittamiseksi hakijan on toimitettava seuraavat:
|
a) |
Ilmentyvän uuden proteiinin molekyylibiologinen ja biokemiallinen luonnehdinta, mukaan luettuna primäärirakenteen ja molekyylipainon (esimerkiksi käyttäen massaspektrometriaa) määrittäminen, siirron jälkeistä muuntumista koskevat tutkimukset ja kuvaus sen tehtävästä. Ilmentyvien uusien entsyymien tapauksessa on toimitettava myös tiedot entsyymiaktiivisuudesta, mukaan luettuna optimiaktiivisuuden lämpötila- ja pH-asteikko, substraatin spesifisyys ja mahdolliset reaktiotuotteet. Mahdollinen vuorovaikutus muiden kasvin ainesosien kanssa on myös arvioitava. |
|
b) |
Sellaisten proteiinien homologiaan kohdistuva ajantasainen haku, joiden tiedetään aiheuttavan haitallisia vaikutuksia, kuten toksiset proteiinit. Arvokasta tietoa voidaan saada myös tekemällä sellaisten proteiinien homologiaan kohdistuva haku, joilla on normaali metabolinen tai rakenteellinen tehtävä. Haussa käytetyt tietokannat ja menetelmät on täsmennettävä. |
|
c) |
Kuvaus proteiinin pysyvyydestä jalostus- ja varastointiolosuhteissa sekä elintarvikkeen ja rehun odotettu käsittely. Lämpötilan ja pH:n muutosten vaikutuksia on tarkasteltava ja tällaisten käsittelyjen aiheuttamia proteiinien mahdollisia muutoksia (kuten denaturaatiota) ja/tai pysyvien proteiinifragmenttien tuotantoa on luonnehdittava. |
|
d) |
Tiedot ilmentyvän uuden proteiinin resistenssistä proteolyyttisille entsyymeille (kuten pepsiinille) esimerkiksi in vitro -tutkimuksilla, joissa käytetään asianmukaisia standardoituja testejä. Pysyviä hajoamistuotteita on luonnehdittava ja arvioitava siltä kannalta, aiheuttavatko ne mahdollisesti haitallisia terveysvaikutuksia, jotka liittyvät niiden biologiseen toimintaan. |
|
e) |
Ilmentyvää uutta proteiinia koskeva toistetuilla annoksilla tehty 28 vuorokauden oraalinen toksisuustutkimus jyrsijöillä. 28 vuorokauden toksisuustutkimuksen tuloksista riippuen on tarpeen mukaan esitettävä muita kohdennettuja tutkimuksia, mukaan luettuna immunotoksisuutta koskeva analyysi. |
Muuntogeenisten kasvien ilmentyvien uusien proteiinien akuutin toksisuuden testauksesta on vain vähän lisäarvoa muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen toistuvaa nauttimista koskevan riskinarvioinnin kannalta eikä sitä tarvitse esittää osana tämän kohdan mukaisesti tehtäviä tutkimuksia.
Hakijan on tutkittava proteiiniyhdistelmiä, kun geneettisen muuntamisen tuloksena muuntogeeniseen kasviin ilmentyy vähintään kaksi proteiinia ja kun tieteellisen tiedon perusteella tunnistetaan synergistisen tai antagonistisen vuorovaikutuksen mahdollisuus, joka aiheuttaa turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä.
1.4.2 Muiden uusien ainesosien kuin proteiinien testaus
Hakijan on toimitettava riskinarviointi tunnistetuista muista uusista ainesosista kuin proteiineista. Siihen on sisällyttävä tapauskohtaisesti arviointi niiden toksisuuden vahvuudesta ja toksikologisen testauksen tarpeesta sekä niiden pitoisuuden määrittäminen muuntogeenisessä elintarvikkeessa ja rehussa. Sellaisten uusien ainesosien turvallisuuden määrittämiseksi, joiden aiemmasta turvallisesta elintarvike- ja rehukäytöstä ei ole tietoja, hakijan on toimitettava tietoja, jotka vastaavat 16. elokuuta 2012 julkaistussa asiakirjassa ”Guidance for submissions for food additive evaluations by the EFSA Panel on Food Additives and Nutrient Sources added to Food” (6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hakemusten laadinnan ja esittämisen sekä rehun lisäaineiden arvioinnin ja hyväksymisen osalta 25 päivänä huhtikuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 429/2008 (7) kuvattuja tietoja. Tähän sisältyy tietojen toimittaminen perustutkimuksista, jotka koskevat esimerkiksi metabolismia/toksikokinetiikkaa, subkroonista toksisuutta, genotoksisuutta, kroonista toksisuutta, karsinogeenisuutta sekä lisääntymis- ja kehitystoksisuutta. Eläinkokeita koskevien erityisohjeiden osalta ks. tämän liitteen 1.7 kohdassa oleva taulukko 1. Genotoksisuutta koskevat testiprotokollat annetaan tämän liitteen 1.7 kohdassa olevassa taulukossa 2.
1.4.3 Elintarvikkeiden ja rehujen ainesosien muuttuneita määriä koskevat tiedot
Tätä kohtaa sovelletaan vain silloin, kun geneettisen muuntamisen tarkoitetun tai tahattoman vaikutuksen tuloksena elintarvikkeiden ja rehujen ainesosien määrä muuttuu enemmän kuin luonnollisessa vaihtelussa.
Elintarvikkeiden ja rehujen ainesosien, kuten makro- ja mikroravinteiden, antinutrienttien ja luonnollisten toksiinien sekä muiden sekundääristen kasvimetaboliittien, muuttuneen määrän turvallisuuden osoittamiseksi hakijan on toimitettava yksityiskohtainen riskinarviointi, joka perustuu tietoihin näiden ainesosien fysiologisesta tehtävästä ja/tai toksisista ominaisuuksista.
Kyseisen riskinarvioinnin tulos määrittää, onko hakijan toimitettava – ja missä määrin – toksikologisia lisätestejä tietyistä elintarvikkeiden ja rehujen ainesosista jyrsijöillä tehtävän 90 päivän ruokintakokeen lisäksi, jossa käytetään koko muuntogeenistä elintarviketta ja rehua.
1.4.4 Koko muuntogeenisen elintarvikkeen tai rehun testaus
Hakijan on perustettava muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun riskinarviointi ensisijaisesti molekyylibiologiseen luonnehdintaan, agronomisia ja fenotyyppisiä ominaisuuksia ja koostumusta koskevaan vertailevaan analyysiin sekä yksilöityjen tarkoitettujen ja tahattomien vaikutusten toksikologiseen arviointiin, mukaan luettuna jyrsijöillä tehtävä 90 päivän ruokintakoe, jossa käytetään koko muuntogeenistä elintarviketta ja rehua (ks. 1.4.4.1 kohta). Jäljempänä olevissa 1.4.4.2 ja 1.4.4.3 kohdassa esitetyissä olosuhteissa on toteutettava erityisiä toksikologisia lisätutkimuksia koko muuntogeenisellä elintarvikkeella tai rehulla.
1.4.4.1 Jyrsijöillä tehtävä 90 päivän ruokintakoe koko muuntogeenisellä elintarvikkeella/rehulla
Hakijan on liitettävä mukaan jyrsijöillä tehtävä 90 päivän ruokintakoe, joka kohdistuu koko elintarvikkeeseen tai rehuun; tarkoituksena on arvioida elintarvikkeet ja rehut, jotka sisältävät sellaisia muuntogeenisiä kasveja tai koostuvat tai on valmistettu niistä, joissa on yksi muunnostapahtuma tai useita muunnostapahtumia, joita ei ole saatu risteyttämällä perinteisesti yhden muunnostapahtuman sisältäviä muuntogeenisiä kasveja.
Kun on kyse useita muunnostapahtumia sisältävistä kasveista, jotka on tuotettu risteyttämällä perinteisesti yhden tai useamman muunnostapahtuman sisältäviä muuntogeenisiä kasveja, mukaan on liitettävä koko elintarvikkeeseen ja rehuun kohdistuva jyrsijöillä tehtävä 90 päivän ruokintakoe kunkin sellaisen yhden muunnostapahtuman sisältävän muuntogeenisen kasvin osalta, jota on käytetty. Lisäksi mukaan on liitettävä koko elintarvikkeeseen ja rehuun kohdistuva jyrsijöillä tehtävä 90 päivän ruokintakoe geneettisesti muunnetulla kasvilla, joka sisältää useita muunnostapahtumia, jos viitteitä mahdollisista haitallisista vaikutuksista havaitaan arvioitaessa 1) inserttien pysyvyyttä, ii) inserttien ilmentymistä ja iii) muunnostapahtumisen yhdistelmästä seuraavia mahdollisia synergistisiä tai antagonistisia vaikutuksia.
Muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen toksisuustutkimus olisi suoritettava seuraavan mukaisesti: ”subkrooninen oraalinen myrkyllisyystesti toistetuilla annoksilla – tehtävä 90 vuorokauden oraalinen myrkyllisyystutkimus jyrsijöillä” (ks. taulukko 1) noudattaen mukautettua tutkimussuunnitelmaa. Periaatteessa on käytettävä vähintään kahta testiannosta ja negatiivisia kontrollinäytteitä. Suurimman annoksen on oltava enimmäisannos, joka voidaan saavuttaa aiheuttamatta ravitsemuksellista epätasapainoa; pienimmän annoksen on sisällettävä testattua elintarviketta ja/tai rehua määrä, joka on aina enemmän kuin ihmisen/kohde-eläimen odotettu saanti. Analysoidun muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun on oltava merkityksellinen nautittavan tuotteen kannalta. Torjunta-aineille sietokykyisten muuntogeenisten kasvien tapauksessa testatun materiaalin on tultava suunnitellulle torjunta-aineelle altistetusta muuntogeenisestä kasvista. Testiparametrien luonnollista vaihtelua koskevat tiedot on mahdollisuuksien mukaan johdettava mieluummin historiatiedoista kuin ottamalla mukaan vertailulajikkeita, jotka koostuvat kaupallisesti saatavista olevista elintarvikkeista ja rehuista, jotka on saatu ei-muuntogeenisistä kasveista, joilla on turvallinen käyttöhistoria kokeissa. Tilastoanalyysissä on keskityttävä testimateriaalin ja sen kontrollinäytteen välisten mahdollisten eroavaisuuksien havaitsemiseen. Olisi käytettävä tutkimuksen voima-analyysiä sellaisen asianmukaisen otoskoon määrittämiseksi, jolla voidaan havaita ennalta määritelty biologisesti merkityksellinen vaikutuksen laajuus tietyllä voimakkuus- ja merkitsevyystasolla. Tutkimuksen suorittamisesta annetaan tarkempia ohjeita EFSAn asiakirjassa ”Guidance on conducting repeated-dose 90-day oral toxicity study in rodents on whole food/feed” (8).
1.4.4.2 Lisääntymis- ja kehitystoksisuuteen liittyvät eläinkokeet
Jos 1.4.1, 1.4.2 ja 1.4.3 kohdassa vaadittavat tiedot muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista osoittavat mahdollista lisääntymis-, kehitys- tai kroonista toksisuutta tai jos jyrsijöillä tehtävästä 90 päivän ruokintakokeesta saadaan viitteitä haitallisista vaikutuksista (kuten funktionaaliset ja/tai histologiset muutokset hermo-, hormoni-, lisääntymis- tai immunologisissa kudoksissa tai elimissä), on tehtävä asianmukaiset testit. Lisääntymis-, kehitys- ja kroonisen toksisuuden testausta koskevia protokollia (ks. 1.7 kohdassa oleva taulukko 1) voidaan mukauttaa, kun testataan koko muuntogeenistä elintarviketta tai rehua.
Koska jyrsijöillä tehtävä 90 päivän ruokintakoe on suunniteltu havaitsemaan vaikutuksia vain aikuisten lisääntymiselinten painossa ja histopatologiassa eikä sillä havaita muita lisääntymiseen tai kehitykseen liittyviä vaikutuksia, jyrsijöillä tehtävän 90 päivän ruokintakokeen lisäksi on tehtävä koko elintarviketta tai rehua koskevia testejä, jos tähän liittyviä vaaroja on havaittu.
1.4.4.3 Muut eläinkokeet, joilla tutkitaan muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta ja ominaisuuksia (ks. myös 1.6.1 ja 1.6.2 kohta)
Kohde-eläinlajilla tehtyjen ruokintakokeiden tulokset on toimitettava, jos 1.4.1, 1.4.2 ja 1.4.3 kohdassa vaadittujen muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja koskevien tietojen tai jyrsijöillä tehtyjen 90 päivän ruokintakokeiden tulosten perusteella voidaan olettaa haitallisia vaikutuksia. Kokeissa on keskityttävä uusien ainesosien (ilmentyvien uusien proteiinien ja muiden uusien ainesosien) turvallisuuteen, tahattomien vaikutusten tunnistamiseen ja luonnehdintaan sekä muuntogeenisen kasvin mahdollisten tahallisten, merkittävien ja koostumukseen vaikuttavien muutosten ravitsemukselliseen vaikutukseen (ks. myös 1.6 kohta).
Tämäntyyppisten tutkimusten on rajoituttava kasvimateriaaleihin, jotka soveltuvat sisällytettäväksi kohde-eläinten ruokavalioon ja jotka voidaan ravitsemuksellisesti sovittaa soveltuvaan kontrolliruokavalioon.
1.4.4.4 Eläinkokeiden relevanssin tulkinta
Eläinkokeissa havaittuja merkityksellisiä vaikutuksia on arvioitava, jotta voidaan tunnistaa mahdolliset vaikutukset ihmisten ja eläinten terveyteen ja arvioida niiden merkityksellisyyttä muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun turvallisuuden kannalta. Arvioinnin tueksi voidaan esittää lisätietoja ja -pohdintoja. Tässä olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että tiettyjä vaikutuksia saattaa esiintyä testieläimissä muttei ihmisissä lajien välisten erojen vuoksi.
Hakijan on erityisesti tarkasteltava annos-vastesuhdetta parametreissa, joita on muutettu (eli muutosten lisääntyminen samassa suhteessa lisättyihin annoksiin), koska ne antavat vahvoja viitteitä testatun yhdisteen vaikutuksesta. Jos ero havaitaan vain suurimmalla käytetyllä annoksella, on tarkasteltava muita tekijöitä sen määrittämiseksi, liittyykö tämä käsittelyyn. Hakija voi saada tiedot tietyn parametrin taustavaihtelevuudesta muista samaan lajiin tai kantaan kuuluvista eläimistä, jotka on testattu samoilla tai muilla kokeilla, tai kansainvälisesti harmonisoiduista tietokannoista.
Testeissä, joissa käytetään kumpaankin sukupuoleen kuuluvia eläimiä, vain toista sukupuolta edustavissa eläimissä esiintyvät muutokset voivat silti olla merkityksellisiä vaikutuksen indikaattoreita, riippuen muutetusta parametrista ja mekanismista, joka on saattanut aiheuttaa muutoksen. Esimerkiksi yhtä sukupuolta edustavat eläimet voivat olla enemmän tai jopa erityisen alttiita tietyn ainesosan aiheuttamille muutoksille kuin toista sukupuolta edustavat eläimet, kuten on hormonaalisten vaikutusten tapauksessa.
Hakijan on myös yksilöitävä yksittäisissä parametreissa havaittujen muutosten väliset mahdolliset vuorovaikutussuhteet, jotka voivat vahvistaa viitteitä siitä, että vaikutus on realisoitunut. Esimerkiksi maksavaurio, joka voidaan havaita itse maksassa muutoksena histopatologiassa, makropatologiassa ja elimen painossa, voi ilmetä myös tiettyjen maksasta peräisin olevien yhdisteiden, kuten entsyymien tai bilirubiinin, muuttuneina tasoina seerumissa.
Havaitun vaikutuksen mahdollisen syyn osalta on otettava huomioon syy-yhteyden todennäköisyys eikä pelkästään testiyhdisteiden vaan myös muiden tekijöiden osalta, jotka ovat saattaneet vaikuttaa tuloksiin (kuten ruumiinpainon lasku, joka johtuu vähemmän mieluisan ruokavalion vuoksi vähemmästä ravinnonsaannista). Testiyhdisteen ja koe-eläimissä havaittavien vaikutusten välistä syy-yhteyttä koskevan hypoteesin tueksi esitettäviin tietoihin voi sisältyä esimerkiksi ennustavia tietoja todennäköisistä vaikutuksista in vitro- ja in silico -kokeiden perusteella sekä annos-vastesuhteista, joita on havaittu eläinkokeissa.
1.4.5 Toksikologista arviointia koskevat päätelmät
Toksikologista arviointia koskevissa päätelmissä on ilmoitettava,
|
a) |
onko turvallisuusarvioinnin muissa osissa havaitut mahdolliset haitalliset vaikutukset vahvistettu vai hylätty; |
|
b) |
antavatko tiedot ilmentyvästä uudesta proteiinista ja muista uusista ainesosista, jotka ovat tulosta geneettisestä muuntamisesta, viitteitä mahdollisista haitallisista vaikutuksista ja etenkin havaittiinko erityisissä kokeissa haitallisia vaikutuksia ja millä annostasolla; |
|
c) |
antavatko tiedot luonnollisista ainesosista, joiden tasot eroavat tavanomaisen vastineen tasoista, viitteitä mahdollisista haitallisista vaikutuksista ja etenkin havaittiinko erityisissä kokeissa haitallisia vaikutuksia ja millä annostasolla; |
|
d) |
havaittiinko haitallisia vaikutuksia kokeissa, joita tehtiin koko muuntogeenisellä elintarvikkeella tai rehulla, ja millä annostasolla. |
Hakijan on arvioitava toksikologisen arvioinnin tulos ottaen huomioon muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun odotettu saanti (ks. 2 kohta).
1.5 Allergeenisuus
Elintarvikeallergia on elintarvikkeesta aiheutuva haitallinen reaktio, ja se on merkittävä ongelma kansanterveyden kannalta. Elintarvikeallergia eroaa toksisesta reaktiosta ja intoleranssista. Allergia on tiettyyn ainesosaan kohdistuvan immuunireaktion patologinen poikkeama, joka vaikuttaa vain joihinkin yksilöihin, kun ympäristön vaihtelun ja geneettisen alttiuden yhdistetty vaikutus aiheuttaa allergisen herkistymisen.
Toisinaan erittäin vähäinen määrä elintarviketta, jota suurin osa väestöstä sietää hyvin, saattaa aiheuttaa allergisissa yksilöissä vakavia oireita ja jopa kuoleman. Haitallinen terveysvaikutus ei aiheudu itse allergeenistä vaan allergisen henkilön epänormaalista reaktiosta allergeeniin.
Elintarvikeallergiaa voivat aiheuttaa erilaiset immuunimekanismit. Immunoglobuliini E -välitteiset (IgE) ruoka-allergiat edustavat tärkeimpiä ruoka-allergioita, jotka aiheuttavat vakavimmat reaktiot, ja ne ovat ainoita, jotka aiheuttavat hengenvaarallisia reaktioita. IgE-välitteiset ruoka-allergiat ovat olleet muuntogeenisten organismien allergeenisuutta koskevan riskinarvioinnin keskiössä. Ruoka-allergia muodostuu kahdesta erillisestä vaiheesta: ensin tulee herkistyminen, jolloin oireita ei ilmene mutta immuunijärjestelmän reaktiokyky kasvaa merkittävästi, ja myöhemmin haastevaihe (provokaatio), joka ilmenee kliinisesti.
Kun allergeenit eli herkistävät elintarvikkeet tai elintarvikkeen ainesosat nautitaan, ruuansulatusentsyymit hajottavat niitä jossakin määrin, ne imeytyvät suoliston limakalvoihin (jossakin määrin myös suun limakalvoihin), immuunijärjestelmän erikoistuneet solut prosessoivat niitä, minkä jälkeen ne tulevat kosketuksiin reaktiivisten immuunisolujen kanssa, jotka saavat aikaan immuunireaktion. Herkistymistä voi tapahtua myös, jos ruoka-allergeeni joutuu kosketuksiin ihon kanssa tai jos se hengitetään.
Valtaosa ainesosista, jotka aiheuttavat elintarvikkeiden samoin kuin siitepölyjen allergeenisuuden, on proteiineja. Jotkin proteiinien hajoamistuotteet eli peptidifragmentit voivat säilyttää osan alkuperäisen proteiinin allergeenisuudesta, minkä vuoksi myös niitä voidaan pitää allergeeneina.
Muuntogeenisten organismien erityinen allergiariski liittyy seuraaviin: i) altistuminen ilmentyville uusille proteiineille, joita voi olla kasvien syötävissä osissa tai siitepölyssä; tämä liittyy siirtogeenin biologiseen alkuperään, ja ii) koko kasvin ja sen tuotteiden allergeenisuuden muutokset, esimerkiksi luonnollisesti endogeenisten allergeenien yli-ilmentymisen vuoksi geneettisen muuntamisen tahattomana vaikutuksena; tämä liittyy vastaanottajakasvin biologiaan.
Tässä kohdassa esitettyjen vaatimusten soveltamista koskevia tarkempia ohjeita löytyy EFSAn tieteellisestä lausunnosta, joka koskee muuntogeenisten kasvien ja mikro-organismien sekä niistä saatujen elintarvikkeiden ja rehujen allergeenisuuden arviointia (hyväksytty 30. kesäkuuta 2010) (9).
1.5.1 Ilmentyvän uuden proteiinin allergeenisuuden arviointi
Allergeenisuus ei ole tietyn proteiinin luontainen, täysin ennustettavissa oleva ominaisuus vaan biologinen toiminto, joka edellyttää vuorovaikutusta sellaisten yksilöiden kanssa, joilla on altistava geneettinen tausta. Sen vuoksi allergeenisuus riippuu atooppisten ihmisten geneettisestä monimuotoisuudesta ja vaihtelevuudesta. Allergisten reaktioiden tiheys, vakavuus ja spesifisyys riippuvat myös maantieteellisistä ja ympäristötekijöistä. Koska täydellistä ennustettavuutta ei ole, allergeenisuuden arvioinnissa on tarpeen ottaa huomioon useita näkökohtia, jotta saataisiin kumulatiivista näyttöä, joka minimoi kyseisiin proteiineihin liittyvät epävarmuustekijät.
Ilmentyvän uuden proteiinin rakenteellisia, biologisia ja fysikaaliskemiallisia ominaisuuksia tarkasteltaessa on keskeisen tärkeää, että testattu proteiini vastaa rakenteeltaan ja toiminnaltaan ilmentyvää uutta proteiinia muuntogeenisessä kasvissa. Tutkimukset, jotka on tehty puhdistetuilla kohdeproteiineilla, joka on valmistettu käyttäen Escherichia colin tyyppisissä organismeissa ilmentyviä proteiineja, voidaan hyväksyä, kunhan korvaavan mikrobiproteiinin ominaisuudet ovat täysin samanlaiset kuin kasvissa ilmentyvän proteiinin; tässä on myös otettava huomioon kaikki siirron jälkeiset muutokset, jotka tapahtuvat kasvissa.
Hakijan on varmennettava, onko siirtogeenin lähde allergeeninen. Kun lisätty geneettinen materiaali saadaan vehnästä, rukiista, ohrasta, kaurasta tai niiden sukuisista viljoista, hakijan on myös arvioitava ilmentyvien uusien proteiinien mahdollista roolia gluteenienteropatian tai muiden sellaisten suolistotautien, jotka eivät ole IgE-välitteisiä, haastevaiheen kannalta. Kun on kyse useista muunnostapahtumista, hakijan on toimitettava arvio mahdollisesta allergeenisuuden lisääntymisestä ihmisten ja eläinten kannalta tapauskohtaisesti. Nämä mahdolliset vaikutukset saattavat johtua geenituotteiden additiivisista, synergistisistä tai antagonistisista vaikutuksista.
Hakijan on noudatettava integroitua tapauskohtaista lähestymistapaa eli todistusnäyttöön perustuvaa lähestymistapaa ilmentyvien uusien proteiinien mahdollisen allergeenisuuden arvioinnissa. Lähestymistapaan on sisällyttävä seuraavat:
|
a) |
Aminohapposekvenssien homologian vertailu ilmentyvien uusien proteiinien ja tunnettujen allergeenien välillä Kaikissa tapauksissa on etsittävä ilmentyvän proteiinin ja tunnettujen allergeenien välisiä sekvenssihomologioita ja/tai rakenteellisia samankaltaisuuksia, jotta voidaan tunnistaa mahdolliset IgE-ristireaktiot ilmentyvän uuden proteiinin ja tunnettujen allergeenien välillä. Hakijan on varmistettava, että tietokantojen laatu ja kattavuus edustavat alan kärkeä. Lineaarisessa rakennevertailussa vähimmäisvaatimuksena pidetään 35 prosentin sekvenssi-identiteettiä tunnetun allergeenin kanssa, kun tarkasteluikkuna on vähintään 80 aminohappoa. Kaikki analyysissä käytetyt sekvenssilinjausparametrit on toimitettava, myös identiteettiprosenttia (PID) koskevat laskelmat. PID-laskelmat on suoritettava 80 aminohapon aukkoja sisältävässä tarkasteluikkunassa, niin että insertoituja aukkoja pidetään yhteensopimattomina. Joissakin tapauksissa lyhyiden peptidifragmenttien, kuten avointen lukukehysten, arviointia varten voidaan etsiä vierekkäisiä identtisiä tai kemiallisesti samankaltaisia aminohappojäämien sekvenssejä. Tällaista hakua ei kuitenkaan pidä tehdä rutiininomaisesti mahdollisten lineaaristen IgE:tä sitovien epitooppien tunnistamiseksi sen heikon herkkyyden ja spesifisyyden vuoksi. |
|
b) |
Erityinen seerumin seulonta Jos on viitteitä sekvenssihomologiasta tai rakenteellisista samankaltaisuuksista, tärkeä menettely sen arvioimista varten, voiko altistuminen ilmentyville uusille proteiineille saada aikaan allergisen reaktion yksilöissä, jotka ovat jo herkistyneet ristireaktiivisille proteiineille, perustuu in vitro -testeihin, joilla mitataan allergisten potilaiden seerumista tietyn IgE:n kapasiteettia sitoa testiproteiineja. Ihmisten IgE-reaktion spesifisyydessä ja affiniteetissa on yksilöiden välistä vaihtelevuutta. Erityisesti IgE-vasta-aineiden spesifisyys eri allergeeneille, joita esiintyy tietyssä elintarvikkeessa tai lähteessä, ja/tai eri epitoopeille, joita esiintyy tietyssä proteiinissa, saattaa vaihdella allergisten yksilöiden parissa. Testin herkkyyden optimoimiseksi on käytettävä sellaisten henkilöiden seerumeja, joiden allergia on hyvin karakterisoitu. Hakijan on suoritettava erityinen seerumin seulonta seuraavissa tapauksissa:
Erityinen seerumin seulonta tehdään yksilöllisillä seerumeilla, jotka on saatu henkilöiltä, joiden allergia lähteelle tai mahdollisesti ristireagoivalle allergeenille on osoitettu ja hyvin karakterisoitu, käyttäen immunokemiallisia testejä. Sopivia menetelmiä ovat IgE:tä sitovat testit (kuten RAST tai EAST, entsyymi-immunologinen menetelmä (ELISA) ja elektroforeesi, jonka jälkeen immunoblottausmääritys erityisellä IgE:tä sisältävällä seerumilla). |
|
c) |
Pepsiiniresistenssi ja pilkkoutuvuustestit in vitro Allergeenisille proteiineille ominaisena on pidetty pitkään, että proteolyyttiset entsyymit eivät pysty pilkkomaan niitä. Vaikka on vahvistettu, että ehdotonta korrelaatiota ei ole, proteiinien resistenssi pepsiineille on lisäkriteeri, joka on otettava huomioon allergeenisuuden arvioimiseen käytettävässä todistusnäyttöön perustuvassa lähestymistavassa. Pepsiiniresistenssitesti tehdään yleensä standardoiduissa olosuhteissa, alhaisilla pH-arvoilla ja korkeilla pepsiini-proteiinisuhteilla. Pepsiiniresistenssitesti ei tunnustetusti tuo esiin fysiologisia pilkkoutumisolosuhteita. Ilmentyvien uusien proteiinien pilkkoutuvuutta populaation tietyissä ryhmissä, kuten vauvoilla ja yksilöillä, joilla on ruuansulatustoiminnan häiriöitä, voidaan arvioida in vitro -pilkkoutuvuustesteillä eri olosuhteissa. Koska uusien siirrettyjen geenien koodaama proteiini on tuotteessa monimutkaisena matriisina, proteiinin ja matriisin muiden komponenttien välisen mahdollisen vuorovaikutuksen vaikutus samoin kuin käsittelyn vaikutus on otettava huomioon täydentävissä in vitro -pilkkoutuvuustesteissä. In vitro -pilkkoutuvuustestin tuloksen perusteella on verrattava eheitä, lämpödenaturoituja ja pepsiinin pilkkomia proteiineja IgE:n sitoutumisen osalta, koska muuttunut pilkkoutuvuus voi vaikuttaa ilmentyvän uuden proteiinin allergeenisuuteen. |
|
d) |
Täydentävät testit Vaikka täydentäviä testejä, mukaan luettuna solupohjaiset in vitro -testit ja eläinmalleilla tehtävät in vivo -testit, ei ole tähän mennessä validoitu sääntelytarkoituksiin, niistä voidaan saada hyödyllistä lisätietoa esimerkiksi ilmentyvän uuden proteiinin de novo -herkistämispotentiaalista. |
1.5.2 Muuntogeenisen elintarvikkeen tai rehun allergeenisuuden arviointi
Jos vastaanottajakasvin tiedetään olevan allergeeninen, hakijan on arvioitava mahdollisia allergeenisuuden muutoksia muuntogeenisessä elintarvikkeessa tai rehussa vertaamalla allergeenivalikoimaa tavanomaiseen vastineeseen. Erityisesti on tutkittava luonnollisten endogeenisten allergeenien mahdollista yli-ilmentymistä muuntogeenisessä kasvissa.
Hakijan on noudatettava tapauskohtaista lähestymistapaa riippuen vastaanottajakasvin allergeenisuuspotentiaalia koskevien tietojen saatavuudesta. Yleensä käytetään analyyttisiä menetelmiä, kuten proteomiikkaa yhdistettynä allergisten ihmisten seerumien käyttöön koettimina. Kliinisesti hyvin karakterisoiduilta allergisilta yksilöiltä saatuja seerumeita, jotka ovat vertailumateriaalia IgE:n sitomista koskevissa tutkimuksissa, saattaa olla tarjolla vain harvoja ja vähäisiä määriä. Ihmisten seerumeiden käytön minimoimiseksi alustavasti tärkeitä tietoja muuntogeenisen kasvin yleisen allergeenisuuden tahattoman muuttamisen todennäköisyydestä voidaan saada käyttäen sellaisten eläinten seerumeita, jotka on kokeellisesti herkistetty hyvin määritellyissä olosuhteissa, ja sisällyttämällä tunnistettuja endogeenisia allergeeneja vertailevaan koostumusanalyysiin.
Lisäksi hakijan on toimitettava tietoja, jos sellaisia on saatavilla, allergian esiintyvyydestä ihmisissä, jotka työskentelevät muuntogeenisten kasvien viljelyksillä tai niiden läheisyydessä tai joutuvat niiden kanssa kosketuksiin.
1.5.3 Adjuvanttisuus
Adjuvantit ovat ainesosia, jotka yhdessä antigeenin kanssa lisäävät immuunivastetta antigeenille, minkä vuoksi ne voivat lisätä allergista reaktiota. Tapauksissa, joissa ilmentyvän uuden proteiinin tunnetut toiminnalliset näkökohdat tai rakenteellinen samankaltaisuus tunnettuun vahvaan adjuvanttiin saattaa viitata mahdolliseen adjuvanttitoimintaan, hakijan on arvioitava näiden proteiinien mahdollinen rooli adjuvantteina. Allergeenien osalta vuorovaikutus elintarvikematriisin muiden osatekijöiden ja/tai jalostuksen kanssa saattaa muuttaa adjuvantin rakennetta ja biologista käytettävyyttä ja näin ollen sen biologista toimintaa.
1.5.4 Allergeenisuuden arviointia koskevat päätelmät
Allergeenisuuden arviointia koskevissa päätelmissä on ilmoitettava,
|
a) |
onko uusi proteiini todennäköisesti allergeeninen; |
|
b) |
onko muuntogeeninen elintarvike tai rehu todennäköisesti allergeenisempi kuin sen tavanomainen vastine. |
Jos on todennäköistä, että allergeenisuus lisääntyy geneettisen muuntamisen vuoksi, muuntogeenistä elintarviketta tai rehua on kuvattava tarkemmin ottaen huomioon sen ennakoitu saanti (ks. 2 kohta). Hakijan on ehdotettava markkinoille saattamiseen liittyviä asianmukaisia ehtoja (kuten markkinoiden jälkeinen seuranta ja pakkausmerkinnät).
1.6 Ravitsemuksellinen arviointi
1.6.1 Ravitsemuksellisen arvioinnin tavoitteet
Hakijan on esitettävä ravitsemuksellinen arviointi, joka osoittaa, että
|
a) |
muuntogeenisen elintarvikkeen tai rehun markkinoille saattaminen ei ole ravitsemuksellisesti haitallista ihmisille ja eläimille. Arviointiin on sisällyttävä ilmentyvien uusien proteiinien, muiden uusien ainesosien sekä elintarvikkeiden ja rehujen ainesosien määrien muutosten merkityksellisyys ravitsemuksen kannalta muuntogeenisessä elintarvikkeessa ja rehussa sekä potentiaaliset muutokset kuluttajan tai eläimen kokonaisruokavaliossa; |
|
b) |
geneettisen muuntamisen tahattomat vaikutukset, jotka havaittiin tai joiden voidaan olettaa tapahtuneen aiempien molekyylibiologisten sekä koostumusta tai fenotyyppiä koskevien analyysien perusteella 1.2 ja 1.3 kohdan mukaisesti, eivät ole vaikuttaneet kielteisesti muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun ravintoarvoon. |
Kun kyseessä on useita muunnostapahtumia sisältävä kasvi, joka on tuotettu perinteisesti risteyttämällä, hakijan on toimitettava arviointi ravintoarvon mahdollisista muutoksista, joita saattaa syntyä geenituotteiden synergistisistä tai antagonistisista vaikutuksista, mukaan luettuna koostumuksen muutokset. Tämä saattaa olla erityisen relevanttia, jos uusien siirrettyjen geenien yhdistyneellä ilmentymisellä on odottamattomia vaikutuksia biokemiallisiin reitteihin.
1.6.2 Muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun ravitsemuksellisen arvioinnin yhteydessä huomioon otettavia seikkoja
Muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun ravitsemuksellisessa arvioinnissa on käsiteltävä seuraavia seikkoja:
|
a) |
muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun koostumus ravinteiden ja antinutrienttien määrien osalta (ks. 1.3 kohdassa kuvatut koostumusta koskevat tutkimukset); |
|
b) |
ravinteiden biologinen käytettävyys ja tehokkuus elintarvikkeessa ja rehussa ottaen huomioon niiden kuljetuksen, varastoinnin ja odotetun käsittelyn mahdolliset vaikutukset; |
|
c) |
elintarvikkeen ja rehun odotettu saanti ruokavaliossa (ks. 2 kohta) ja siitä seuraavat ravitsemukselliset vaikutukset. |
Kun vertailuanalyysissä on yksilöity muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun koostumusta koskevat ominaisuudet, jotka ovat erilaisia kuin sen tavanomaisen vastineen ominaisuudet ja/tai eivät vastaa vertailulajikkeiden ominaisuuksia, niiden ravitsemuksellinen merkityksellisyys on arvioitava nykyisen tieteellisen tiedon pohjalta. Jos arvioinnissa päätellään, että muuntogeeninen elintarvike ja rehu vastaa ravitsemuksellisesti tavanomaista vastinettaan, lisätutkimuksia ei tarvitse tehdä. Jos sitä vastoin vertailuanalyysistä saatujen tietojen arvioinnin perusteella ei ole mahdollista päätellä ravitsemuksellista vastaavuutta, on tehtävä täydentäviä ravitsemustutkimuksia. Vertailevat kasvututkimukset on tehtävä nuorilla nopeasti kasvavilla eläinlajeilla (kuten broilerinpoikaset muiden kuin märehtijöiden eläinmallina, lampaat märehtijöiden eläinmallina tai muut nopeasti kasvavat lajit).
1.6.3 Muuntogeenisten elintarvikkeiden ravitsemustutkimukset
Hakijan on määritettävä ravitsemuksellisuutta koskevien tutkimusten tarve ja suunnittelu lisättyjen ominaisuuksien sekä vertailuanalyysin ja 90 päivän ruokintakokeen tulosten perusteella, jos sellaisia on saatavilla. Ravintoarvoa koskevia lisätietoja voidaan saada muilla eläinlajeilla kuten broilerin poikasilla tehdyistä vertailevista kasvuvauhtia koskevista tutkimuksista, joissa arvioidaan muuntogeenisen rehun ravitsemuksellisuutta. Tehtäessä ravitsemuksellisuustutkimuksia kontrolliruokavalioihin olisi sisällyttävä tavanomainen vastine ja tarvittaessa täydentäviä verrokkeja. Torjunta-aineille sietokykyisten muuntogeenisten kasvien tapauksessa testatun materiaalin on tultava suunnitellulle torjunta-aineelle altistetusta muuntogeenisestä kasvista.
Muuntogeeniset elintarvikkeet, joita on muutettu niin, että kuluttaja saa niistä terveydellistä lisäetua tavanomaisiin elintarvikkeisiin verrattuna, voivat hyödyttää tiettyjä väestönosia mutta aiheuttaa riskejä toisille. Tapauksissa, joissa biologinen käytettävyys on vahvistettava ja voi aiheuttaa huolta joidenkin väestönosien osalta, ravinteen määrä elintarvikkeessa on määritettävä ottaen huomioon yhdisteen kaikki eri muodot. Biologisen käytettävyyden testausmenetelmät on valittava tapauskohtaisesti ottaen huomioon ravinne tai muu ainesosa, näitä ainesosia sisältävä elintarvike sekä niiden väestöryhmien terveys, ravitsemustilanne ja ruokavaliotottumukset, joiden odotetaan nauttivan elintarviketta.
1.6.4 Muuntogeenisen rehun ravitsemustutkimukset
Hakijan on määritettävä täydentävien ravitsemustutkimusten tarve ja suunnittelu lisättyjen ominaisuuksien sekä vertailuanalyysin ja 90 päivän ruokintakokeen tulosten perusteella. Ravintoarvoa koskevia lisätietoja voidaan saada muilla eläinlajeilla kuten broilerin poikasilla tehdyistä vertailevista kasvuvauhtia koskevista tutkimuksista, joissa arvioidaan muuntogeenisen rehun ravitsemuksellisuutta. Tehtäessä ravitsemustutkimuksia kontrolliruokavalioihin olisi sisällyttävä tavanomainen vastine ja tarvittaessa täydentäviä verrokkeja.
Kun kyseessä on muuntogeeninen rehu, jonka ravitsemuksellisia ominaisuuksia on parannettu, elintarvikkeita tuottavien lajien kohde-eläimillä on tehtävä ruokintatutkimuksia, joilla arvioidaan vaikutus rehuun. Kun kyseessä ovat muuntogeeniset kasvit, joita on muutettu ravinnesisällön ja ravinteiden biologisen käytettävyyden parantamiseksi, elintarvikkeita tuottavien lajien kohde-eläimillä on tehtävä tutkimuksia, joilla määritetään yksittäisten ravinteiden biologinen käytettävyys muuntogeenisessä kasvissa verrattuna sen tavanomaiseen vastineeseen. Kun kyseessä ovat muuntogeeniset kasvit, joita on erityisesti muutettu ominaisuuksilla, joilla on tarkoitus vahvistaa eläinten tuotantokykyä lisäämällä ravintotiheyttä (esim. öljypitoisuuden lisäys) tai lisäämällä tietyn ravinteen määrää (kuten välttämättömän aminohapon tai vitamiinin), on laadittava asianmukainen kontrolliruokavalio, jossa käytetään tavanomaista vastinetta, jota täydennetään tietyllä ravinteella samassa määrin kuin muuntogeenistä kasvia on muutettu. Kun on kyse rinnakkaistuotteista (kuten öljykasvien jauhot), joista geneettisen muuntamisen kohteena oleva ainesosa on uutettu, niitä voidaan verrata tavanomaisesta vastineesta tuotettuihin rinnakkaistuotteisiin.
Kohde-eläinten ruokintakokeiden on ulotuttava kasvu- ja/tai loppukasvatusvaiheesta teurastukseen kanojen, sikojen ja lihakarjan osalta tai katettava suurin osa maidontuotantovaihetta lypsylehmien osalta tai munintavaihetta munivien kanojen tai viiriäisten osalta. Vain vesiviljelyyn tarkoitettujen rehujen osalta on valittava kasvututkimuksia vesieliölajeilla kuten karpeilla, monneilla, lohikaloilla (Salmonidae) tai tyypillisillä kasvinsyöjillä.
Tarpeen mukaan on esitettävä testejä, joissa on erilainen koeasetelma, sen osoittamiseksi, että ravitsemuksellisesti parannetussa muuntogeenisessä kasvissa on odotettu ravintoarvo. Täsmällinen koeasetelma ja tilastollinen lähestymistapa elintarviketuotantoeläimillä tehtäviin rehukokeisiin, joilla testataan ravitsemuksellisten ominaisuuksien parantamiseksi muutetun muuntogeenisen rehun ravintoarvoa, riippuvat kohde-eläinlajeista, tutkituista kasvin ominaisuuksista ja odotetun vaikutuksen laajuudesta. Kokeelliset ruokavaliot on laadittava niin, että tärkeimmät mitattavat tutkittavat ominaisuudet reagoivat eroon kyseisen ravinteen määrässä ja/tai saatavuudessa. Tutkittavien ominaisuuksien mittaaminen vaihtelee tutkimuksessa käytettävien kohdelajien mukaan, mutta siihen on sisällyttävä rehun saanti, ruumiinpaino, eläimen tuotantokyky ja ravinteiden biologinen käytettävyys.
Tässä kohdassa esitettyjen vaatimusten soveltamista koskevia tarkempia ohjeita esitetään muuntogeenisiä organismeja käsittelevän EFSAn tiedelautakunnan työryhmän raportissa (10) eläinten ruokintakokeista.
1.6.5 Ravitsemuksellista arviointia koskevat päätelmät
Muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun ravitsemuksellista arviointia koskevissa päätelmissä on todettava, vastaako muuntogeeninen elintarvike ja rehu ravitsemuksellisesti tavanomaista vastinettaan, kun luonnolliset vaihtelut otetaan huomioon.
Hakijan on arvioitava ravitsemuksellisen arvioinnin tulos ottaen huomioon muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun odotettu saanti (ks. 2 kohta).
1.7 Toksisuustestejä koskevat standardoidut ohjeet
Hakijan on käytettävä toksisuuden testaukseen kansainvälisesti sovittuja ohjeita ja testimenetelmiä, jotka on kuvattu 30 päivänä toukokuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 440/2008 (11) (testimenetelmien vahvistaminen kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annetun asetuksen (EY) N:o 1907/2006 nojalla) (ks. taulukko 1 ja 2). Taulukossa 1 ja 2 esitetään ohjeellinen luettelo validoiduista testimenetelmistä, joita tarpeen mukaan on käytettävä mahdollisesti mukautetussa muodossa muuntogeenisten organismien toksikologiseen testaukseen.
Testimenetelmien suorituskyky riippuu muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun tyypistä, geneettisen muuntamisen tyypistä ja siitä seuraavista tarkoitetuista ja tahattomista muutoksista, tarkoitetusta käytöstä, altistumisesta/saannista sekä käytettävissä olevista tiedoista. Jotkin testeistä on kehitetty työpaikoilla esiintyvien riskien arviointia varten (ks. 1.4 ja 1.5 kohta).
Taulukko 1
Asetuksessa (EY) N:o 440/2008 säädetty ohjeellinen luettelo kemikaalien validoiduista testimenetelmistä, joita voidaan käyttää mahdollisesti mukautetussa muodossa muuntogeenisten organismien toksikologiseen testaukseen
|
Otsikko |
Viittaus asetuksen (EY) N:o 440/2008 liitteessä olevassa osassa B kuvattuun menetelmään |
|
AKUUTTI MYRKYLLISYYS (IHON KAUTTA) |
B.3. |
|
IHON HERKISTYMINEN |
B.6. |
|
ORAALINEN TOISTUVAN ANNOSTELUN TOKSISUUSTUTKIMUS (28 VRK) |
B.7. |
|
TOISTETUN ANNOKSEN (28 PÄIVÄÄ) MYRKYLLISYYS (IHON KAUTTA NAUTITTAVAT AINEET) |
B.9. |
|
SUBKROONINEN ORAALINEN MYRKYLLISYYSTESTI TOISTETUILLA ANNOKSILLA – TEHTÄVÄ 90 VUOROKAUDEN ORAALINEN MYRKYLLISYYSTUTKIMUS JYRSIJÖILLÄ |
B.26. |
|
KROONINEN MYRKYLLISYYSTESTI |
B.30. |
|
KARSINOGEENISUUSTESTI |
B.32. |
|
YHDISTETTY KROONINEN MYRKYLLISYYS/KARSINOGEENISUUSTESTI |
B.33. |
|
MYRKKYJEN VAIKUTUS LISÄÄNTYMISKYKYYN (YHDEN SUKUPOLVEN TESTI) |
B.34. |
|
KAKSI SUKUPOLVEA KÄSITTÄVÄ LISÄÄNTYMISKYKYYN KOHDISTUVIEN MYRKYLLISYYSVAIKUTUSTEN TUTKIMUS |
B.35. |
|
MYRKKYKINETIIKKA |
B.36. |
|
NEUROTOKSISUUSTUTKIMUS JYRSIJÖILLÄ |
B.43. |
Taulukko 2
Asetuksessa (EY) N:o 440/2008 säädetyt genotoksisuustestit
|
Otsikko |
Viittaus asetuksen (EY) N:o 440/2008 liitteessä olevassa osassa B kuvattuun menetelmään |
|
MUTAGEENISUUS – KROMOSOMIPOIKKEAVUUSTESTI NISÄKKÄIDEN LUUYTIMESSÄ IN VIVO |
B.11. |
|
MUTAGEENISUUS – MIKROTUMATESTI NISÄKKÄÄN PUNASOLUISSA IN VIVO |
B.12. |
|
MUTAGEENISUUS – TAKAISINMUTAATIOTESTI BAKTEEREILLA |
B.13/14. |
|
MUTAGEENISUUSTESTAUS JA KARSINOGEENISTEN AINEIDEN SEULONTA GEENIMUTAATIOT – SACCHAROMYCES CEREVISIAE |
B.15. |
|
MITOOTTINEN REKOMBINAATIO – SACCHAROMYCES CEREVISIAE |
B.16. |
|
DNA-VAURIO JA SEN KORJAANTUMINEN – UDS-TESTI NISÄKÄSSOLUVILJELMÄLLÄ |
B.18. |
|
MUTAGEENISUUS – GEENIMUTAATIOTESTI NISÄKÄSSOLUILLA IN VITRO |
B.17. |
|
SISARKROMATIDIVAIHDOSTESTI |
B.19. |
|
SOLUTRANSFORMAATIOTESTIT NISÄKÄSSOLUILLA IN VITRO |
B.21. |
|
NISÄKKÄIDEN SPERMATOGONIOIDEN KROMOSOMIPOIKKEAVUUSTESTI |
B.23. |
2. ALTISTUMISEN ARVIOINTI – ENNAKOITU SAANTI TAI KÄYTÖN MÄÄRÄ
Arvio ennakoidusta saannista on keskeinen tekijä muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun riskinarvioinnissa, ja sitä edellytetään myös ravitsemuksellisessa arvioinnissa. Hakijan on toimitettava tiedot muuntogeenisten elintarvike- ja rehutuotteiden tarkoitetusta tehtävästä, asemasta ruokavaliossa sekä käytön odotetusta tasosta EU:ssa. Lisäksi on toimitettava tuotettujen uusien proteiinien tai tahallisesti muunnettujen olemassa olevien kasviproteiinien odotetut pitoisuudet markkinoille saatettavissa muuntogeenisissä elintarvikkeissa ja rehuissa.
Hakijan on arvioitava vastaavista tavanomaisista kasveista saatujen tuotteiden edustavien kulutustietojen perusteella muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun odotettu keskimääräinen ja enimmäissaanti. Tilastomatemaattisia menetelmiä voidaan käyttää pikemminkin vakuuttavien arvojen vaihteluvälien kuin yksittäisten arvojen tai piste-estimaattien määrittämiseksi. Hakijan on yksilöitävä erityisiä EU:n väestöryhmiä, joiden odotettu altistuminen on suurempi, ja tarkasteltava tätä suurempaa altistumista riskinarvioinnissa. Altistumisen arviointiin liittyvät mahdolliset olettamukset on kuvattava. On käytettävä uusimpia menetelmiä ja asianmukaisia kulutustietoja. Tuonti- ja tuotantomääriä koskevista tiedoista voidaan saada lisätietoa saannin arviointia varten.
Hakijan on määritettävä asianmukaisin menetelmin niiden ilmentyvien uusien proteiinien, muiden uusien ainesosien ja elintarvikkeiden ja rehujen endogeenisten ainesosien pitoisuudet, joiden määrät ovat muuttuneet geneettisen muuntamisen tuloksena (esim. aineenvaihduntareittien muutosten vuoksi) niissä muuntogeenisten kasvien osissa, jotka on tarkoitettu elintarvike- tai rehukäyttöön. Näiden ainesosien odotettu saanti on arvioitava ottaen huomioon kyseisen elintarvikkeen ja rehun jalostuksen, varastoinnin ja odotetun käsittelyn vaikutus (esim. mahdollinen kertyminen tai vähentyminen). Tapauksissa, joissa geneettisen muuntamisen tuloksena luonnollisen ainesosan määrä on muuttunut, tai jos uusi ainesosa esiintyy luonnollisesti muissa elintarvike- ja rehutuotteissa, kyseisen ainesosan kokonaissaannin odotettu muutos on arvioitava ottaen huomioon saannin realistinen ja pahin mahdollinen skenaario.
Hakijan on toimitettava tietoa tunnetusta tai odotetusta vastaavan muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun saannista ihmisten/eläinten osalta sekä muista altistusreiteistä uusille ja luonnollisille ainesosille, mukaan luettuna määrä, tiheys ja muut altistumiseen vaikuttavat tekijät.
3. RISKIN LUONNEHDINTA
3.1 Johdanto
Hakijan on tehtävä muuntogeenisten kasvien sekä elintarvikkeiden ja rehujen riskin luonnehdinta vaarojen tunnistamista, vaarojen luonnehdintaa sekä altistumista ja saantia koskevien tietojen perusteella. Hakijan on varmistettava riskin luonnehdinnan kattavuus ottamalla huomioon kaikki saatavilla oleva näyttö useista analyyseistä, mukaan luettuna molekyyli-, fenotyyppi-, koostumus- ja agronominen analyysi sekä toksisuus- ja allergeenisuustestit. Hakijan on otettava huomioon riskin luonnehdinnassa esiin tulleet viitteet, jotka saattavat edellyttää erityistoimia muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen markkinoille saattamisen jälkeisen seurannan osalta.
Riskin luonnehdintaa tehdessään hakijan on osoitettava, että vaarojen tunnistaminen ja vaarojen luonnehdinta on suoritettu. Hakijan on käsiteltävä olemassa olevien tietojen laatua. Tässä on tuotava selvästi esiin, miten tiedot on otettu huomioon lopullista riskin luonnehdintaa päätettäessä.
Hakijan on toimitettava arvioita epävarmuustekijöistä, jotka liittyvät kuhunkin testiin samoin kuin riskinarvioinnin eri vaiheisiin. Hakijan on esitettävä ne määrällisesti mahdollisuuksien mukaan. On erotettava toisistaan epävarmuustekijät, jotka osoittavat luonnollista vaihtelua biologisissa parametreissa (mukaan lukien alttiuden vaihtelu eri ryhmissä) ja vaihtelua eri lajien reagoinnissa.
Käsiteltävästä aiheesta ja saatavilla olevista tiedoista riippuen hakijan on suoritettava laadullinen ja mahdollisuuksien mukaan määrällinen riskien luonnehdinta. Arvioitavaan riskiin liittyvien olosuhteiden ja epävarmuustekijöiden on oltava mahdollisimman täsmällisiä.
3.2 Riskien luonnehdinnassa huomioon otettavia seikkoja
Hakijan on tehtävä tarvittaessa ja geneettisen muuntamisen tyypin mukaan muuntogeenisten kasvien kokonaisvaltainen riskinarviointi 3.1 kohdan mukaisesti. Riskinarviointi on tehtävä tapauskohtaisesti riippuen muunnetusta kasvista ja geneettisen muuntamisen tyypistä, muuntogeenisen kasvin viljelykäytännöistä sekä muuntogeenisen elintarvikkeen ja rehun käyttötavoista. Hakijan on otettava huomioon eri näkökohdat, joita on käsitelty vaarojen tunnistamisen ja luonnehdinnan sekä altistumisen yhteydessä. Hakijan on tarkasteltava näihin näkökohtiin liittyviä tuloksia riskien luonnehdinnan yhteydessä. Tässä kohdassa esitetty näkökohtien luettelo ei ole tyhjentävä.
3.2.1 Molekyylibiologinen luonnehdinta
Luovuttaja- ja vastaanottajakasvin ominaisuuksien ja aiemman käytön arviointi on keskeinen tekijä kartoitettaessa tarvetta erityisanalyyseihin; tällaisia ovat sellaisten erityisten toksiinien tai allergeenien esiintyminen muuntamattomassa vastaanottajakasvissa, jotka voivat tahattomasti lisääntyä geneettisen muuntamisen tuloksena.
Hakijan on käsiteltävä muuntamista koskevia protokollia, molekyylien luonnehdintastrategioita sekä käytettyjen menetelmien spesifisyyttä ja herkkyyttä suhteessa geenisekvenssien tarkoitettuun ja mahdollisesti tahattomaan insertoimiseen ja ilmentymiseen.
Jos sekvenssianalyysissä on kartoitettu potentiaalinen vaara, hakijan on osoitettava, miten esimerkiksi bioinformatiikan alan analyysillä, koostumusta koskevalla tai agronomisella analyysillä ja mahdollisesti koko muuntogeenisellä elintarvikkeella tai rehulla tehtävällä eläinten ruokintakokeella voitaisiin edistää turvallisuuden arviointia. Saatujen tulosten arvoa arvioidaan ottaen huomioon saatavilla olevat tiedot kyseisen viljalajin tai samansukuisten lajien genomitietokantojen rakenteesta ja toiminnasta.
Useita muunnostapahtumia sisältävien muuntogeenisten kasvien tapauksessa on arvioitava lisäriskit, joita mahdollisesti aiheutuu pinottujen geenien yhteisvaikutuksesta.
3.2.2 Vertailuanalyysi
Vertailuanalyysin ensimmäisenä tavoitteena on yksilöidä mahdolliset erot muuntogeenisen kasvin ja sen tavanomaisen vastineen ja tarpeen mukaan täydentävien verrokkien välillä. Toisena tavoitteena on yksilöidä mahdollinen vastaavuuden puute muuntogeenisen kasvin ja sen vertailulajikkeiden välillä. Näitä eroja ja/tai vastaavuuden puutetta olisi arvioitava siltä osin, mikä on niiden mahdollinen vaikutus elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuteen ja ravitsemuksellisiin ominaisuuksiin, ottaen huomioon luonnollinen vaihtelu. Arvioitujen riskien ja epävarmuustekijöiden olisi oltava mahdollisimman täsmällisiä ja ne olisi otettava huomioon.
Hakijan on osoitettava, että muuntogeenisen kasvin ja sen tavanomaisen vastineen vertailuanalyysi agronomisten, morfologisten ja koostumusta koskevien ominaisuuksien osalta on tehty tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti. Tavanomaisen vastineen ja tarpeen mukaan täydentävien verrokkien valinta on perusteltava.
3.2.3 Elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuus suhteessa saantiin
Hakijan on arvioitava hankitut tiedot, jotta voidaan arvioida mahdolliset ihmisille ja eläimille aiheutuvat lyhyen ja pitkän aikavälin terveysriskit, jotka liittyvät muuntogeenisten elintarvikkeiden tai rehujen nauttimiseen siltä osin kuin on kyse uusien proteiinien tai metaboliittien ilmentymisestä sekä kasvin alkuperäisten proteiinien tai metaboliittien merkittävästi muuttuneista määristä muuntogeenisessä elintarvikkeessa tai rehussa. Arviointiin on sisällyttävä perusteellinen analyysi kunkin testin merkityksellisyydestä ja rajoituksista sekä kaikista tiedoista.
Hakijan on tarkasteltava havaittujen määrien vaihtelua yhdisteissä, joita tiedetään esiintyvän tavanomaisessa vastineessa ja vertailulajikkeissa. Vaihtelu saattaa johtua eroista, jotka ovat riippuvaisia genotyypistä tai ympäristöstä taikka aiheutuvat genotyypin ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Lisäksi havaittujen määrien vaihtelu monenlaisissa elintarvikkeissa ja rehuissa, jotka edustavat ihmisten ja eläinten ruokavaliota, voidaan ottaa huomioon edellyttäen, että se heijastelee niiden erityisten yhdisteiden määrää, joille kuluttajat saattavat altistua.
Jos yksittäisten yhdisteiden ja/tai koko muuntogeenisen elintarvikkeen tai rehun havaitaan aiheuttavan haitallisia vaikutuksia tietyissä tutkimuksissa, on toimitettava tiedot annos-vastesuhteista, kynnysarvoista, haitallisten vaikutusten viivästyneestä ilmenemisestä, tietyille väestöryhmille aiheutuvista riskeistä sekä epävarmuustekijöiden käytöstä ekstrapoloitaessa eläimistä saatuja tietoja ihmisiin.
Hakijan on myös tarkasteltava tietoja, jotka koskevat muuntogeenisessä kasvissa esiintyvien uusien yhdisteiden ominaisuuksia, mukaan luettuna mahdolliset biologiset vaikutukset ihmisiin ja eläimiin. Jos yhdisteillä on tunnettuja haitallisia terveysvaikutuksia ja näiden yhdisteiden esiintymiselle kasvissa tai sen tuotteissa on asetettu enimmäismäärät erityislainsäädännössä, nämä enimmäismäärät on otettava huomioon. Muutoin hyväksyttävän tai siedettävän saannin tasolle asetettuja vertailuarvoja, kuten hyväksyttävä päiväsaanti (ADI) tai siedettävä enimmäissaanti (UL), on tarkasteltava suhteessa odotettuun saantiin. Tapauksissa, joissa yhdistettä on nautittu turvallisesti elintarvikkeessa, kuluttajien saannin tasoa tavanomaisesta ruokavaliosta on pidettävä turvallisena.
Hakijan on arvioitava uusien yhdisteiden käsittelyn vaikutuksia koskevat tiedot. On tarkasteltava niiden mahdollista kertymistä/poistumista elintarvike- ja rehutuotteissa, jotka sisältyvät ihmisten tai eläinten ruokavalioon. Hakijan on myös arvioitava niiden erojen merkityksellisyys, joita jalostusolosuhteissa esiintyvien kemiallisten reaktioiden tiedetään aiheuttavan.
Tapauksissa, joissa tuotetaan monimutkaisempia geneettisiä muunnoksia, esimerkiksi kun siirretään useita geenejä yhteen rakenteeseen, uudelleenmuunnetaan olemassa olevia muuntogeenisiä linjoja ja tuotetaan useita muunnostapahtumia muuntogeenisten emokasvien perinteisellä risteytyksellä, hakijan on käsiteltävä strategioita, joilla arvioidaan ilmentyvien uusien proteiinien, uusien metaboliittien ja kasvin alkuperäisten yhdisteiden väliseen mahdolliseen vuorovaikutukseen liittyvät mahdolliset riskit. Arvioinnissa on otettava huomioon kaikki saatavilla olevat tiedot, kuten ilmentyvien uusien proteiinien toimintatapa, muuntogeenisen kasvin molekyylibiologiset, agronomiset ja koostumukseen liittyvät ominaisuudet sekä eläimillä tehtyjen toksisuus- ja ruokintakokeiden tulokset.
Hakijan on arvioitava tiedot, jotka on saatu muuntogeenisissä kasveissa ilmentyvien uusien proteiinien allergeenisuuspotentiaalin arvioimiseksi, etenkin siltä osin kuin on kyse elintarvike- ja rehukasveissa esiintyvistä uusista allergeenisista proteiineista, jotka voivat aiheuttaa allergisen reaktion altistuneissa ihmisissä, samoin kuin tiedot sen osoittamiseksi, että geneettinen muunnos ei aiheuta tahattomia muutoksia endogeenisten allergeenisten proteiinien ilmentymisominaisuuksissa ja/tai -määrissä muuntogeenisissä elintarvikkeissa. Erityisesti testimallien valinta on perusteltava spesifisyyden, ennustettavuuden ja validointistatuksen osalta.
Muuntogeenisten elintarvikkeiden saantia koskevien arvioiden osalta hakijan on arvioitava sovelletut menetelmät pitkän aikavälin saantiennusteisiin liittyvien epävarmuustekijöiden osalta. Erityishuomiota on kiinnitettävä niihin muuntogeenisiin kasveihin, joilla on tarkoitus muuttaa elintarvikkeen tai rehun ravitsemuksellisia ominaisuuksia. Kyseisten muuntogeenisten tuotteiden osalta markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevaa vaatimusta on tarkasteltava mekanismina, jolla voidaan määrittää tosiasiallisia muutoksia muuntogeenisen elintarvikkeen saantimalleihin ruokavaliossa, missä määrin muutoksia on tapahtunut ja onko tuote aiheuttanut tunnettuja (sivu)vaikutuksia tai odottamattomia sivuvaikutuksia. Jos markkinoille saattamisen jälkeisen seurannan tekemistä pidetään tarpeellisena, ehdotettujen menetelmien luotettavuus, herkkyys ja spesifisyys on esitettävä.
3.3 Riskien luonnehdinnan tulokset
Asetuksen (EY) N:o 1829/2003 4 ja 16 artiklan vaatimusten mukaisesti hakijan on varmistettava, että lopullisessa riskien luonnehdinnassa osoitetaan selvästi seuraavat:
|
a) |
muuntogeenisellä elintarvikkeella ja rehulla ei ole haitallisia vaikutuksia ihmisten ja eläinten terveyteen; |
|
b) |
muuntogeeniset elintarvikkeet eivät poikkea siinä määrin elintarvikkeista, jotka niillä on tarkoitus korvata, että niiden tavanomainen käyttö aiheuttaisi ravitsemuksellista haittaa kuluttajille; |
|
c) |
muuntogeeninen elintarvike ei johda kuluttajaa harhaan; |
|
d) |
muuntogeeninen elintarvike ei vahingoita eikä johda kuluttajaa harhaan huonontamalla eläinperäisten tuotteiden tunnusomaisia ominaisuuksia; |
|
e) |
muuntogeeniset rehut eivät poikkea siinä määrin rehuista, jotka niillä on tarkoitus korvata, että niiden tavanomainen käyttö aiheuttaisi ravitsemuksellista haittaa eläimille tai ihmisille. |
Hakijan on ilmoitettava selvästi, mitä olettamuksia riskinarvioinnin aikana on tehty, jotta voidaan ennustaa haitallisten vaikutusten esiintymisen todennäköisyys ja vakavuus tietyssä väestönosassa sekä näiden riskien vahvistamiseen liittyvien epävarmuustekijöiden luonne ja laajuus.
Hakijan on toimitettava myös yksityiskohtaiset tiedot, joilla perustellaan, miksi hakemukseen sisältyy tai ei sisälly ehdotusta merkinnöistä asetuksen (EY) N:o 1829/2003 13 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan sekä 25 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 3 kohdan mukaisesti.
(1) EYVL L 43, 14.2.1997, s. 1.
(2) EFSA Journal 2011; 9(5):2149.
(3) EFSA Journal 2010; 8(1):1250.
(4) EFSA Journal 2010; 8(1):1250.
(5) http://www.oecd.org/document/15/0,3746,en_2649_34385_46726799_1_1_1_1,00.html.
(6) Ks. http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/2760.htm.
(7) EUVL L 133, 22.5.2008, s. 1.
(8) EFSA Journal 2011; 9(12):2438.
(9) EFSA Journal 2010; 8(7):1700.
(10) EFSA, 2008 Report of the EFSA GMO Panel Working Group on Animal Feeding Trials, 2008. Safety and nutritional assessment of GM plants and derived food and feed. The role of animal feeding trials. Food and Chemical Toxicology 46 (2008) S2–S70.