9.5.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

L 128/31

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 391/2013,

annettu 3 päivänä toukokuuta 2013,

lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 550/2004 (1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1070/2009 (2) (palveluntarjonta-asetus), ja erityisesti sen 15 artiklan 4 kohdan,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Asetuksessa (EY) n:o 550/2004 edellytetään, että komissio perustaa lennonvarmistuspalvelujen yhteisen maksujärjestelmän, joka mahdollistaa sen yhdenmukaisen soveltamisen yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa.

(2)

Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteutumiseksi on erittäin tärkeää perustaa yhteinen maksujärjestelmä kaikissa lennon vaiheissa tarjottaville lennonvarmistuspalveluille. Järjestelmällä olisi lisättävä avoimuutta ilmatilan käyttäjiltä perittävien maksujen määrittämisessä, määräämisessä ja perimisessä. Järjestelmällä olisi myös edistettävä turvallisten, kustannustehokkaiden ja toimivien lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista käyttäjille, jotka tämän järjestelmän rahoittavat, ja tuettava yhdennettyä palvelun tarjoamista.

(3)

Yhteisen maksujärjestelmän olisi oltava olennainen osa yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista 10 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 549/2004 (3), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1070/2009 (puiteasetus) ja lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmästä 3 päivänä toukokuuta 2013 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 390/2013 (4), 11 artiklan mukaisesti perustetun suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän tavoitteiden saavuttamisessa.

(4)

Lennonvarmistuspalvelujen suorituskyvyn parantamiseen tähtäävän yleistavoitteen mukaisesti maksujärjestelmällä olisi edistettävä kustannus- ja toimintatehokkuutta ja mahdollistettava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien kannustinjärjestelmät lennonvarmistuspalvelujen tarjonnan, myös liikenneriskin jakamisen soveltamisen, parannusten tukemiseksi.

(5)	Yhteisen maksujärjestelmän olisi oltava yhdenmukainen Eurocontrolin reittimaksujärjestelmän kanssa ja kansainvälisen siviili-ilmailun vuoden 1944 Chicagon yleissopimuksen, jäljempänä ’Chicagon yleissopimus’ 15 artiklan mukainen.

(6)	Yhteisen maksujärjestelmän olisi mahdollistettava ilmaliikennevirtojen kannalta optimaalinen ilmatilan käyttö erityisesti asetuksen (EY) n:o 550/2004 9 a artiklan mukaisesti perustetuissa toiminnallisissa ilmatilan lohkoissa.

(7)	Yhteisen maksujärjestelmän keskeisen periaatteen mukaan kustannusperustasta on annettava ilmatilan käyttäjien edustajille ja toimivaltaisille viranomaisille hyvissä ajoin täydelliset ja avoimet tiedot.

(8)

Jos on osoitettu, että lentoaseman lennonvarmistuspalvelut ja/tai CNS-, MET- ja AIS-palvelut tarjotaan markkinaehtojen mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi voitava päättää näiden palvelujen osalta, ettei niiden osalta lasketa määritettyjä kustannuksia, lasketa lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuja, aseteta lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksun yksikköhintoja ja/tai aseteta taloudellisia kannustimia.

(9)	Koska lentoasemien toiminnot muuttuvat ajan myötä, on lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeitä ehkä muutettava viiteajanjakson aikana.

(10)

Yhdennetyn palvelun tarjoamisen edistämiseksi käyttöönotettavilla uusilla teknologioilla ja menettelyillä sekä niihin liittyvillä liiketoimintamalleilla olisi voitava alentaa kustannuksia merkittävästi käyttäjien hyödyksi. Tulevien kustannusvähennysten mahdollistaminen edellyttää liiketoiminnan kehittämistä, josta aiheutuu lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille rakenneuudistuskustannuksia. Kustannukset on mahdollista periä takaisin, jos osoitetaan, että käyttäjät saavat nettohyötyä.

(11)	Suorituskyvyn parantamiseen rohkaisevissa kannustinjärjestelmissä olisi otettava huomioon se, että olisi suotavaa palkita tai rangaista todellisesta suorituskyvystä verrattuna suorituskykysuunnitelman hyväksymisen yhteydessä odotettuun suoritustasoon.

(12)

SESAR-teknologioiden täytäntöönpanon, uusiin ilmaliikenteen hallintajärjestelmiin sijoittamisen ja nykyisten ilmaliikenteen hallintajärjestelmien, jotka vaikuttavat Euroopan ilmaliikenteen hallintaverkon suoritustasoon, perusteellisten uudistusten olisi oltava oikeutettuja kustannusten takaisinperimiseen käyttäjämaksuilla, jos ne ovat yhdenmukaisia Euroopan ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman täytäntöönpanon kanssa, erityisesti asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisten hankkeiden kautta. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava mukauttaa lennonvarmistuspalvelumaksuja, jotta kannustettaisiin varustamaan ilma-alukset yhteisiin hankkeisiin sisältyvillä järjestelmillä.

(13)	Lennonvarmistuspalvelujen tehokkuuden lisäämiseksi ja niiden optimaalisen käytön edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava edelleen mukauttaa maksuja, ottaen huomioon verkon ruuhkautumistaso tietyllä alueella tai tietyllä reitillä tiettyinä aikoina.

(14)	Erityisesti kevyiltä ilma-aluksilta perittävien maksujen taso ei saa olla niin korkea, että turvallisuuden kannalta olennaisten laitteiden ja palveluiden käyttö tai uusien tekniikoiden ja menettelyjen käyttöönotto vähenisi.

(15)	Jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa yksikköhintansa yhdessä erityisesti silloin, kun maksuvyöhykkeet ulottuvat useamman kuin yhden jäsenvaltion ilmatilaan tai kun jäsenvaltiot soveltavat yhteistä reittimaksujärjestelmää.

(16)	Jotta yhteisen maksujärjestelmän tehokkuutta voitaisiin parantaa ja hallinnollista ja kirjanpidollista työtä vähentää, yhteistä reittimaksujärjestelmää soveltavien jäsenvaltioiden olisi voitava kerätä lentoreittimaksut yhdessä yksittäisenä lentokohtaisena maksuna.

(17)	Oikeudellisia keinoja olisi vahvistettava, jotta varmistetaan, että lennonvarmistuspalvelujen käyttäjät maksavat lennonvarmistuspalvelut nopeasti ja täysimääräisesti.

(18)	Ilmatilan käyttäjille asetettavista maksuista olisi kuultava käyttäjien edustajia, ja maksut olisi määritettävä ja niitä sovellettava tasapuolisesti ja läpinäkyvästi. Näitä maksuja olisi tarkasteltava uudelleen säännöllisesti.

(19)	Lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä 6 päivänä joulukuuta 2006 annettu komission asetus (EY) n:o 1794/2006 (5), sellaisena kun se on muutettuna 16 päivänä joulukuuta 2010 annetulla komission asetuksella (EU) n:o 1191/2010 (6), olisi kumottava 1 päivästä tammikuuta 2015.

(20)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat yhtenäisen ilmatilan komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tässä asetuksessa säädetään toimenpiteistä lennonvarmistuspalvelujen yhteisen maksujärjestelmän kehittämiseksi.

2. Tätä asetusta sovelletaan lennonvarmistuspalveluihin, joita tarjoavat asetuksen (EY) N:o 550/2004 8 artiklan mukaisesti nimetyt ilmaliikennepalvelujen tarjoajat ja mainitun asetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimetyt sääpalvelujen tarjoajat yleisessä ilmaliikenteessä ICAO:n EUR- ja AFI-alueilla, joilla jäsenvaltiot vastaavat lennonvarmistuspalvelujen tarjonnasta. Sitä sovelletaan myös komission asetuksen (EU) N:o 677/2011 (7) mukaisesti perustettuun verkon hallinnoijaan.

3. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä asetusta lennonvarmistuspalveluihin, joita tarjotaan niiden vastuulla olevassa ilmatilassa muilla ICAO:n alueilla, kunhan ne ilmoittavat tästä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

4. Jäsenvaltiot voivat soveltaa tätä asetusta sellaisiin lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin, jotka saavat tarjota tällaisia palveluja ilman lupaa asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

5. Jollei täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 1 artiklan 4 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä asetusta sellaisilla lentoasemilla tarjottaviin lennonvarmistuspalveluihin, joilla on alle 70 000 IFR-ilmaliikennetapahtumaa vuodessa.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä päätöksestä komissiolle.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 549/2004 2 artiklassa vahvistettuja määritelmiä.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)	’lennonvarmistuspalvelujen käyttäjällä’ ilma-aluksen lentotoiminnan harjoittajaa sinä aikana, jona lento suoritettiin, tai jos lentotoiminnan harjoittajan henkilöllisyyttä ei tiedetä, ilma-aluksen omistajaa, ellei voida osoittaa, että toinen henkilö oli tuolloin lentotoiminnan harjoittaja;

2)	’ilmatilan käyttäjien edustajalla’ kaikkia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka edustavat yhtä tai useampaa lennonvarmistuspalvelujen käyttäjäryhmää;

3)	’IFR:llä’ mittarilentosääntöjä sellaisina kuin ne on määritelty Chicagon yleissopimuksen (kymmenes painos – heinäkuu 2005) liitteessä 2;

4)	’VFR:llä’ näkölentosääntöjä sellaisina kuin ne on määritelty Chicagon yleissopimuksen (kymmenes painos – heinäkuu 2005) liitteessä 2;

5)	’lentoreittimaksuvyöhykkeellä’ ilmatilaa, jolle vahvistetaan yksi kustannusperusta ja yksikköhinta;

6)	lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeellä’ lentoasemaa tai lentoasemaryhmää, jolle vahvistetaan yksi kustannusperusta ja yksikköhinta;

7)	’määritetyillä kustannuksilla’ asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja jäsenvaltion ennalta määrittämiä kustannuksia;

8)	’viiteajanjaksolla’ asetuksen (EY) N:o 549/2004 11 artiklan 3 kohdan d alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 8 artiklassa säädettyä suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän viiteajanjaksoa;

9)	’IFR-ilmaliikennetapahtumalla’ mittarilentosääntöjen mukaisesti suoritettujen nousujen ja laskujen yhteismäärää, joka lasketaan suorituskykysuunnitelman toimittamista edeltävien kolmen vuoden vuotuisena keskiarvona;

10)

’muilla tuloilla’ viranomaisilta, mukaan lukien unionin avustusohjelmista, kuten Euroopan laajuisesta liikenneverkosta (TEN-T), Verkkojen Eurooppa – välineestä ja koheesiorahastosta, saatua taloudellista tukea, kaupallisesta toiminnasta saatuja tuloja ja/tai lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksun yksikköhintojen osalta lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien ja lentoaseman pitäjien välisistä sopimuksista saatavia tuloja;

11)	’suorituskykysuunnitelmalla’ täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 11–16 artiklan säännösten mukaisesti valmisteltua ja hyväksyttyä suorituskykysuunnitelmaa;

12)	’toteutuneilla kustannuksilla’ kustannuksia, jotka ovat tosiasiallisesti aiheutuneet tilintarkastusvelvollisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhden vuoden aikana;

13)	’CNS-, MET- ja AIS-palveluilla viestintä-, suunnistus- ja valvontapalveluja, lennonvarmistukselle tarkoitettuja sääpalveluja sekä ilmailutiedotuspalveluja;

14)

’rakenneuudistuskustannuksilla’ lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille rakennusuudistusprosessin yhteydessä aiheutuvia merkittäviä kertaluonteisia kustannuksia, jotka aiheutuvat uusien teknologioiden ja menettelyjen ja niihin liittyvien liiketoimintamallien käyttöönotosta yhtenäisen palvelujen tarjonnan tukemiseksi, kun jäsenvaltiot haluavat periä kustannukset takaisin yhtenä tai useampana viiteajanjaksona. Näihin voivat sisältyä kustannukset, joita aiheutuu työntekijöille maksettavista korvauksista, lennonjohtokeskusten sulkemisesta, toimintojen siirtämisestä uusiin paikkoihin ja omaisuuserien poistoista ja/tai strategisten osuuksien hankkimisesta muista lennonvarmistuspalvelujen tarjoajista.

3 artikla

Markkinaehtojen mukaiset lentoaseman lennonvarmistuspalvelut ja CNS-, MET- ja AIS-palvelut

1. Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 550/2004 14 ja 15 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden soveltamista ja jollei 2 kohdassa tarkoitetusta arvioinnista muuta johdu, jäsenvaltiot voivat päättää ennen viiteajanjakson alkua tai perustelluissa tapauksissa viiteajanjakson aikana, että joihinkin tai kaikkiin niiden lentoasemalla annettaviin lennonvarmistuspalveluihin tai CNS-, MET- ja AIS- palveluihin sovelletaan markkinaehtoja. Tällaisessa tapauksessa sovelletaan tämän asetuksen säännöksiä, mutta asianomaiset jäsenvaltiot voivat päättää näiden palvelujen osalta, että:

a)	määritettyjä kustannuksia ei lasketa tämän asetuksen 7 artiklan mukaisesti;

b)	näille palveluille ei aseteta taloudellisia kannustimia kapasiteettia ja ympäristöä koskevilla suorituskyvyn keskeisillä osa-alueilla tämän asetuksen 15 artiklan mukaisesti; ja lentoaseman lennonvarmistuspalvelujen osalta, että

c)	lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuja ei lasketa tämän asetuksen 12 artiklan mukaisesti;

d)	lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksun yksikköhintoja ei aseteta tämän asetuksen 17 artiklan mukaisesti.

2. Jotta jäsenvaltiot voivat määrittää, sovelletaanko joihinkin tai kaikkiin niiden lentoaseman lennonvarmistuspalveluihin tai CNS-, MET ja AIS-palveluihin markkinaehtoja, niiden on suoritettava yksityiskohtainen arviointi kaikkien tämän asetuksen liitteessä I vahvistettujen edellytysten osalta. Arvioinnissa on myös kuultava ilmatilan käyttäjien edustajia.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 19 kuukautta ennen viiteajanjakson alkua tai 1 kohdan mukaisesti tehtyjen päätösten soveltamisen alkamista yksityiskohtainen kertomus 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin sisällöstä ja tuloksista. Kyseiseen kertomukseen on liitettävä asiakirjatodisteet, kuten soveltuvin osin tarjouskilpailuasiakirjat, palvelun tarjoajan valinnan perustelut, kuvaus järjestelyistä valitun palvelutarjoajan kanssa, joilla varmistetaan, että lentoaseman lennonvarmistuspalvelut tai CNS-, MET- ja AIS-palvelut tarjotaan kustannustehokkaasti, sekä ilmatilan käyttäjien edustajien kanssa käytyjen neuvottelujen tulokset. Kertomuksessa on esitettävä kattavat perustelut jäsenvaltion päätelmille.

4. Jos komissio on samaa mieltä siitä, että markkinaolosuhteet on luotu liitteen I vaatimusten mukaisesti, se ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle neljän kuukauden kuluessa kertomukset vastaanottamisesta. Kyseinen neljän kuukauden jakso pidennetään kuudeksi kuukaudeksi kertomuksen vastaanottamisen jälkeen, jos komissio katsoo, että tarvitaan lisätodisteita sen määrittämiseksi, onko markkinaolosuhteet luotu.

Jos komissio toteaa, että markkinaolosuhteita ei ole luotu, se päättää kuuden kuukauden kulussa kertomuksen vastaanottamisesta ja asetuksen (EY) N:o 549/2004 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, että kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden on sovellettava tämän asetuksen säännöksiä täysimääräisesti. Ennen tällaisen päätöksen tekemistä on kuultava kyseistä jäsenvaltioita tai kyseisiä jäsenvaltioita.

5. Jäsenvaltioiden kertomuksen ja 4 kohdassa tarkoitetun komission päätöksen on oltava voimassa kyseisen viiteajanjakson ajan ja niiden on oltava julkisesti saatavilla ja niiden viitetiedot on julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Yhteisen maksujärjestelmän periaatteet

1. Yhteiseen maksujärjestelmään sovelletaan asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklassa vahvistettuja yleisiä periaatteita.

2. Lennonaikaisten lennonvarmistuspalvelujen määritetyt kustannukset on rahoitettava lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiltä perittävillä lentoreittimaksuilla III luvun säännösten mukaisesti ja/tai muilla tuloilla.

3. Lentoaseman lennonvarmistuspalvelujen määritetyt kustannukset on rahoitettava lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiltä perittävillä lennonvarmistuspalvelumaksuilla III luvun säännösten mukaisesti, ja/tai muilla tuloilla.

4. Rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista, tiettyjä lennonvarmistuspalvelujen käyttäjiä koskevat 10 artiklan mukaiset poikkeukset rahoitetaan muista lähteistä.

5. Yhteisen maksujärjestelmässä on säädettävä avoimuudesta sekä ilmatilan käyttäjien edustajien kuulemisesta kustannusperustasta sekä kustannusten jakamisesta eri palvelujen kesken.

6. Tuloja, jotka on saatu 11 ja 12 artiklan mukaisesti asetettujen lentoreittimaksujen tai lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksujen kautta, ei voida käyttää rahoittamaan lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien kaupallisia toimintoja.

5 artikla

Maksuvyöhykkeiden muodostaminen

1. Jäsenvaltioiden on muodostettava maksuvyöhykkeet vastuullaan olevaan ilmatilaan, jossa lentoliikennepalveluja tarjotaan ilmatilan käyttäjille.

2. Maksuvyöhykkeet on määriteltävä johdonmukaisesti lennonjohtotoimintojen ja -palvelujen kanssa sen jälkeen, kun ilmatilan käyttäjien edustajia on kuultu.

3. Lentoreittimaksuvyöhykkeen on ulotuttava maanpinnalta yläilmatilaan asti. Jäsenvaltiot voivat muodostaa erityisvyöhykkeen monitahoiselle lähi- ja lähestymisalueelle maksuvyöhykkeellä.

4. Jos maksuvyöhykkeet ulottuvat useamman kuin yhden jäsenvaltion ilmatilaan, asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä asetusta sovelletaan johdonmukaisesti ja yhdenmukaisesti kyseessä olevassa ilmatilassa.

5. Lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykettä voidaan muuttaa viiteajanjakson aikana. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on:

toimitettava komissiolle asiaankuuluvat kustannus- ja liikennetiedot asiaankuuluvista kustannuksista ja liikenteestä, jotta se voi koota yhdenmukaisia tietosarjoja kustannusten ja liikenteen tilanteesta ennen muutosta ja sen jälkeen suorittaa suorituskyvyn seurantatehtävänsä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 18 artiklan mukaisesti;

b)	kuultava ilmatilan käyttäjien edustajia ja raportoitava niiden kommenteista komissiolle;

c)	toimitettava komissiolle arvio muutosten vaikutuksista lentoaseman lennonvarmistuspalveluiden kustannustehokkuustavoitteisiin ja suorituskyvyn seurantaan ja ilmoitettava, kuinka se suorittaa suorituskyvyn seurannan jäljellä olevan viitekauden aikana.

II LUKU

LENNONVARMISTUSPALVELUJEN TARJOAMISESTA AIHEUTUVAT KUSTANNUKSET

6 artikla

Huomioon otettavat palvelut, laitteet ja toiminnot

1. Edellä 1 artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on määritettävä Euroopan aluetta koskevassa ICAO:n alueellisessa lennonvarmistussuunnitelmassa määrättyjen ja sen mukaisesti käyttöön otettujen laitteiden ja palvelujen kustannukset vastuullaan olevilla maksuvyöhykkeillä.

Näihin kustannuksiin sisältyvät yleis-, koulutus-, opinto-, testaus- ja koekustannukset sekä näihin palveluihin liittyvät tutkimus- ja kehityskustannukset.

2. Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon seuraavat kustannukset määritettyinä kustannuksina asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, kun ne syntyvät lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta:

a)	asianomaisten kansallisten viranomaisten kustannukset;

b)	asetuksen (EY) N:o 550/2004 3 artiklassa tarkoitetuille päteville yksiköille aiheutuneet kustannukset;

c)	kansainvälisistä sopimuksista johtuvat kustannukset.

3. Asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 a artiklan 3 kohdan mukaisesti osalla maksuista saatavista tuloista voidaan rahoittaa yhteisiä hankkeita sellaisia verkkoihin liittyviä toimintoja varten, jotka ovat erityisen tärkeitä ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen yleisen suorituskyvyn parantamiseksi. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on otettava käyttöön kattavia ja avoimia laskentamenetelmiä, jotta ilmatilan käyttäjiltä ei peritä maksuja kahteen kertaan. Yhteisistä hankkeista aiheutuvat määritetyt kustannukset on yksilöitävä selkeästi liitteen II ja VII mukaisesti.

4. Investoinnit uusiin ilmaliikenteen hallintajärjestelmiin ja olemassa olevien järjestelmien peruskorjaukseen voidaan kattaa käyttömaksuilta siltä osin kuin ne ovat johdonmukaisia Euroopan ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman, ja erityisesti asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 a artiklan 3 kohdassa yksilöityjen yhteisten hankkeiden, täytäntöönpanon kanssa.

7 artikla

Kustannusten laskeminen

1. Määritettyihin kustannuksiin ja toteutuneisiin kustannuksiin sisältyy tämän asetuksen 6 artiklassa tarkoitettujen palvelujen, laitteiden ja toimintojen kustannuksia, ja ne on vahvistettava asetuksen (EY) N:o 550/2004 12 artiklassa säädetyn kirjanpidon vaatimusten mukaisesti.

Kansainvälisten tilinpäätösstandardien käyttöönoton kertaluonteiset vaikutukset voidaan jakaa enintään 15 vuoden ajalle.

Rajoittamatta täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 17 ja 19 artiklan soveltamista, reaali- ja nimellismääräiset määritetyt kustannukset on vahvistettava kullekin kalenterivuodelle ennen kunkin viiteajanjakson alkua osana kunkin kalenterivuoden suorituskykysuunnitelmaa. Viiteajanjakson kunakin vuonna ennen viiteajanjakson alkua nimellismääräisinä esitettyjen määritettyjen kustannusten ja niiden määritettyjen kustannusten, jotka on mukautettu komission Eurostatin yhdenmukaistettuun kuluttajahintaindeksiin, sellaisena kuin se on julkaistuna vuoden n huhtikuussa, kirjaaman todellisen inflaation ja viiteajanjaksoa edeltävän vuoden sekä viitejakson kunkin vuoden suorituskykysuunnitelmassa yksilöidyn inflaatio-oletuksen välisellä erolla, välinen erotus siirretään vuodelle n + 2 yksikköhinnan laskemista varten.

Määritetyt kustannukset ja toteutuneet kustannukset ilmaistaan kansallisena valuuttana. Jos yhteinen maksuvyöhyke, jolla sovelletaan yhtenäistä yksikköhintaa, on perustettu toiminnalliselle ilmatilan lohkolle, asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset kustannukset muunnetaan euromääräisiksi tai jonkin asianomaisen jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisiksi, jotta yhtenäinen yksikköhinta voidaan laskea avoimesti tämän asetuksen 17 artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa sovellettaessa. Näiden jäsenvaltioiden on ilmoitettava tästä komissiolle ja Eurocontrolille.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut kustannukset on jaettava henkilöstökustannuksiin, muihin toimintakustannuksiin, poistokustannuksiin, pääomakustannuksiin ja poikkeuksellisiin eriin, joihin kuuluvat esimerkiksi verot, joista ei saa palautusta, maksetut tullit sekä kaikki muut tähän liittyvät kustannukset.

Henkilöstökustannuksiin kuuluvat bruttopalkat, ylityökorvaukset, työnantajien maksuosuudet sosiaaliturvajärjestelmiin, eläkekustannukset ja muut etuudet. Eläkekustannukset voidaan laskea käyttämällä järjestelmän hallinnointisääntöjen tai tarvittaessa kansallisen lainsäädännön mukaisia varovaisia oletuksia. Kyseisistä oletuksista on annettava yksityiskohtaiset tiedot kansallisessa suorituskykysuunnitelmassa.

Muihin toimintakustannuksiin kuuluvat lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen käytettyjen tavaroiden ja palvelujen ostosta aiheutuvat kustannukset. Niitä ovat erityisesti ulkoistetut palvelut, ulkoinen henkilöstö, materiaalit, energia, kaasu, sähkö, vesi, rakennusten vuokraus, varusteet, laitteet, huolto sekä vakuutus- ja matkakulut. Kun ilmaliikennepalvelujen tarjoaja ostaa muita lennonvarmistuspalveluita, palvelujen tarjoajan on otettava huomioon näistä palveluista syntyvät tosiasialliset menot muissa toimintakustannuksissaan.

Poistokustannukset koskevat kaikkia lennonvarmistuspalveluihin käytettäviä käyttöomaisuushyödykkeitä. Käyttöomaisuushyödykkeet poistetaan niiden arvioidun käyttöiän perusteella, ja tällöin käytetään poistettavien omaisuuserien kustannuksiin sovellettavaa tasapoistoa. Poistoja laskettaessa voidaan soveltaa alkuperäiseen hankintamenoon tai jälleenhankinta-arvoon perustuvaa laskentaa. Menetelmää ei saa muuttaa poistoja tehtäessä, ja menetelmän on oltava johdonmukainen sovellettavien pääomakustannusten kanssa (pääoman nimelliset kustannukset alkuperäisten hankintakustannusten osalta ja todelliset pääomakustannukset jälleenhankinta-arvon osalta). Jälleenhankinta-arvoon perustuvaa laskentaa sovellettaessa on esitettävä myös vastaavat alkuperäiseen hankintamenoon perustuvat numerotiedot vertailua ja arviointia varten.

Pääomakustannukset saadaan kertomalla keskenään seuraavat määrät:

lennonvarmistuspalvelujen tarjoamiseen tarvittavien, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan käytössä tai rakenteilla olevien käyttöomaisuushyödykkeiden (mukaan lukien kansallisen valvontaviranomaisen omaisuuserien yhteismäärään tekemät mahdolliset oikaisut) nettokirjanpitoarvon ja nettomääräisen vaihto- ja rahoitusomaisuuden (pois lukien korolliset tilit) keskimääräisen arvon summa; sekä

b)	velkojen korkokannan ja oman pääoman tuottoasteen painotettu keskiarvo. Jos lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalla ei ole osakepääomaa, painotettu keskiarvo lasketaan tuotolla, jota sovelletaan a alakohdassa tarkoitetun omaisuuserien yhteismäärän ja velkojen erotukseen.

Satunnaiserät ovat saman vuoden aikana lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta syntyneitä kertaluonteisia kustannuksia.

Kansainvälisten tilinpäätösstandardien määräyksistä poikkeavat oikaisut on yksilöitävä kansallisessa suorituskykysuunnitelmassa, jotta komissio voi tarkastella niitä, ja liitteen II mukaisesti annettavissa lisätiedoissa.

3. Pääomakustannusten laskemiseksi 2 kohdan mukaisesti on painotettavien arvojen perustuttava joko velkarahoituksen tai oman pääoman osuuteen. Velkojen korkokannan on oltava yhtä suuri kuin lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan velkojen painotettu keskimääräinen korkokanta. Oman pääoman tuoton on oltava raportointikaudelle suorituskykysuunnitelmassa ilmoitettu tuotto ja sen on perustuttava lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan todelliseen rahoitusriskiin kuten se on arvioitu ennen viitejakson alkua.

Kun omaisuus ei kuulu lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalle, mutta se otetaan huomioon pääomakustannuksia laskettaessa, jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei näitä omaisuuskustannuksia vähennetä kahteen kertaan.

4. Toteutuneiden kustannusten laskentaan voidaan sisällyttää sellaisten rakenneuudistuskustannusten takaisinperiminen, jotka ovat aiheutuneet lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille viiteajanjaksoina ennen sitä viiteajanjaksoa, jona kustannukset peritään takaisin ja sellaisen liiketoimintasuunnitelman perusteella, joka osoittaa, että käyttäjät saavat nettohyötyä ajan mittaan.

Kansallisen valvontaviranomaisen on toimitettava komissiolle liiketoimintasuunnitelma, suunnitelma rakenneuudistuksen kustannusten perimiseksi ja ilmatilan käyttäjien edustajien kanssa liiketoimintasuunnitelmasta ja suunnitelmasta rakenneuudistusten kustannusten perimiseksi käytyjen kuulemisten tulokset.

Jos komissio toteaa, että käyttäjien ajan mittaan saama nettohyöty on osoitettu, se ilmoittaa tästä asianomaisille jäsenvaltioille viiden kuukauden kuluessa kansallisen valvontaviranomaisen toimittamien tietojen vastaanottamisesta.

Jos komissio toteaa, ettei ajan myötä käyttäjille aiheutuvia odotettuja nettohyötyjä ole voitu osoittaa, se päättää asetuksen (EY) N:o 549/2004 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti viiden kuukauden kuluessa kansallisen viranomaisen toimittamien tietojen vastaanottamisesta, ettei lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille rakenneuudistuksesta aiheutuneita kustannuksia voida periä ja ilmoittaa tästä kyseessä olevalle jäsenvaltiolle.

Kyseisen jäsenvaltion on annettava kertomus rakenneuudistuskustannusten ja käyttäjien nettohyötyjen kehityksestä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 18 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettavassa vuosikertomuksessa.

8 artikla

Kustannusten kohdentaminen

1. Edellä 6 artiklassa tarkoitettujen huomioon otettavien palvelujen, laitteiden ja toimintojen kustannukset on kohdennettava avoimesti niille maksuvyöhykkeille, joilla nämä kustannukset ovat tosiasiallisesti aiheutuneet.

Kun kustannuksia on syntynyt useilla eri maksuvyöhykkeillä, kustannukset on kohdennettava suhteellisesti 9 artiklan mukaisesti avointa menetelmää käyttäen.

2. Lentoaseman lennonvarmistuspalvelujen kustannukset koskevat seuraavia palveluja:

a)	lähilennonjohtopalvelut ja lentopaikkojen lentotiedotuspalvelut, kuten ilmaliikenteen neuvontapalvelut, sekä hälytyspalvelut;

b)	ilmaliikennepalvelut, jotka liittyvät ilma-aluksen lähestymiseen ja lähtöön tietyllä etäisyydellä lentoasemasta ja jotka perustuvat toiminnallisiin vaatimuksiin;

c)	tarkoituksenmukainen osuus kaikista muista lennonvarmistuspalvelujen osatekijöistä, ja tämä osuus jaetaan suhteellisesti lennonaikaisten palvelujen ja lentoaseman lennonvarmistuspalvelujen kesken.

Edellä b ja c alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on ennen kunkin viiteajanjakson alkua määriteltävä kullekin lentoasemalle perusteet, joita käytetään kohdistettaessa kustannuksia lennonaikaisten palvelujen ja lentoaseman lennonvarmistuspalvelujen kesken, sekä ilmoitettava näistä komissiolle.

3. Lennonaikaisten palvelujen kustannukset koskevat 1 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia, mutta eivät 2 kohdassa tarkoitettuja kustannuksia.

4. Kun VFR-lennoille myönnetään poikkeuksia 10 artiklan mukaisesti, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan on erotettava tällaisten lentojen lennonvarmistuspalvelukustannukset IFR-lentojen kustannuksista. Nämä kustannukset voidaan vahvistaa rajakustannusmenetelmällä ottaen huomioon edut, joita VFR-lennoille myönnetyistä palveluista koituu myös IFR-lennoille.

9 artikla

Kustannusten ja maksujärjestelmän avoimuus

1. Jäsenvaltioiden on yhteensovitetulla tavalla viimeistään seitsemän kuukautta ennen kunkin viiteajanjakson alkua järjestettävä ilmatilan käyttäjien edustajille kuuleminen määritetyistä kustannuksista, suunnitelluista investoinneista, palveluyksiköitä koskevista ennusteista, maksupolitiikasta ja niiden tuloksena saatavista yksikköhinnoista. Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on avustettava niitä. Jäsenvaltioiden on avoimella tavalla vahvistettava kansallisten tai toiminnallisten ilmatilan lohkojen kustannukset 6 artiklan mukaisesti sekä ilmoitettava yksikköhinnat ilmatilan käyttäjien edustajille, komissiolle ja tarvittaessa myös Eurocontrolille.

Viiteajanjakson aikana jäsenvaltioiden on vuosittain ja yhteensovitetulla tavalla järjestettävä ilmatilan käyttäjien edustajille kuuleminen, jossa käsitellään mahdollisia poikkeamia ennusteista ja erityisesti

a)	verrataan toteutuneita liikennemääriä ja kustannuksia ennustettuun liikenteeseen ja määritettyihin kustannuksiin;

b)	13 artiklassa vahvistetun liikenneriskin jakomekanismin täytäntöönpanoa;

c)	14 artiklassa vahvistetun kustannustenjakomekanismin täytäntöönpanoa;

d)	15 artiklassa vahvistettuja kannustinjärjestelmiä,

e)	16 artiklassa vahvistettua maksujen mukauttamista.

Kuuleminen voidaan järjestää alueellisesti. Ilmatilan käyttäjien edustajilla on oikeus pyytää useampien kuulemisten järjestämistä. Käyttäjien kuulemisia on järjestettävä järjestelmällisesti myös yksikköhintaa tarkistettaessa täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 17 ja 19 artiklassa säädetyn varoitusjärjestelmän aktivoitumisen vuoksi.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on perustuttava liitteissä II, VI ja VII vahvistettuihin raportointitaulukoihin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin. Jos 3 artiklan mukaisesti on osoitettu, että lentoaseman lennonvarmistuspalveluihin tai CNS-, MET ja AIS-palveluihin on sovellettava markkinaehtoja, 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on perustuttava liitteessä III vahvistettuihin raportointitaulukoihin ja yksityiskohtaisiin sääntöihin. Asiaa koskevien asiakirjojen on oltava ilmatilan käyttäjien edustajien, komission, Eurocontrolin ja kansallisten valvontaviranomaisten saatavilla kolme viikkoa ennen kuulemiskokousta. Edellä 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun vuotuisen kuulemisen osalta asiaa koskevien asiakirjojen on oltava ilmatilan käyttäjien edustajien, komission, Eurocontrolin ja kansallisten valvontaviranomaisten saatavilla viimeistään 1 päivänä kesäkuuta.

3. Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 18 artiklan 4 kohdassa säädettyä suorituskykyä koskevaa raportointia varten jäsenvaltioiden on asetettava komission ja Eurocontrolin saataville kunkin vuoden 1 päivään kesäkuuta menneessä tiedot edellisen vuoden toteutuneista kustannuksista ja toteutuneiden kustannusten ja suorituskykysuunnitelmassa mainittujen määritettyjen kustannusten erosta liitteissä II, VI ja VII vahvistettuja raportointitaulukoita käyttäen ja yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen. Niitä jäsenvaltioita, jotka ovat päättäneet, että lentoaseman lennonvarmistuspalveluihin tai CNS-, MET-, ja AIS-palveluihin sovelletaan markkinaehtoja 3 artiklan mukaisesti, on toimitettava nämä tiedot liitteessä III vahvistettuja raportointitaulukoita käyttäen ja yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen.

III LUKU

LENNONVARMISTUSPALVELUJEN RAHOITTAMINEN LENNONVARMISTUSPALVELUMAKSUILLA

10 artikla

Poikkeukset lennonvarmistuspalvelumaksuista

1. Jäsenvaltiot eivät saa periä lentoreittimaksuja seuraavilta lennoilta:

a)	sellaisella ilma-aluksella suoritettavat lennot, jonka suurin sallittu lentoonlähtöpaino on alle kaksi tonnia;

b)	yhdistetyt VFR/IFR-lennot sellaisilla maksuvyöhykkeillä, joilla lento on yksinomaan VFR-lentotoimintaa ja joilla ei peritä maksua VFR-lennoista;

c)	yksinomaan hallitsevia monarkkeja ja heidän perheenjäseniään, valtionpäämiehiä, hallituksen päämiehiä ja ministereitä virallisella vierailulla kuljettavat lennot. Kaikissa tapauksissa poikkeus on aina mainittava asianmukaisella ilmoituksella tai huomautuksella lentosuunnitelmassa;

d)	asianomaisen toimivaltaisen elimen valtuuttamat etsintä- ja pelastuslennot.

2. Jäsenvaltiot voivat olla perimättä lentoreittimaksuja seuraavilta lennoilta:

a)	minkä tahansa maan sotilasilma-aluksella suoritetut sotilaslennot;

yksinomaan lentolupakirjan saamista tai, kun kyseessä on ohjaamohenkilökunta, kelpuutuksen saamista varten suoritetut koululennot, joiden lentosuunnitelmissa on asianomainen merkintä tästä. Lennot on suoritettava yksinomaan kyseisen jäsenvaltion ilmatilassa ja niitä ei saa käyttää matkustajien ja/tai rahdin kuljettamiseen eikä ilma-aluksen siirtolentoihin;

c)	yksinomaan lennonvarmistuksen maalaitteina käytettävien tai käytettäviksi tarkoitettujen laitteiden tarkastamiseksi tai testaamiseksi suoritetut lennot kyseisellä ilma-aluksella suoritettavia siirtolentoja lukuun ottamatta;

d)	lennot, jotka päättyvät ilma-aluksen lähtöasemalle ja jonka aikana ei tehty välilaskua;

e)	VFR-lennot;

f)	asianmukaisen toimivaltaisen elimen valtuuttamat humanitaariset lennot;

g)	tullin ja poliisin lennot.

3. Jäsenvaltiot voivat olla perimättä lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuja 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilta lennoilta.

4. Poikkeuksen alaisten lentojen kustannukset ovat seuraavat:

a)	poikkeuksen alaisten VFR-lentojen kustannukset, jotka on määritelty 8 artiklan 4 kohdassa, ja

poikkeuksen alaisten IFR-lentojen kustannukset, jotka lasketaan kertomalla keskenään IFR-lennoista aiheutuneet kustannukset sekä poikkeuksen alaisten palveluyksikköjen lukumäärän ja palveluyksikköjen kokonaismäärän välinen suhde, jolloin palveluyksiköiden kokonaismäärä koostuu IFR-lentoihin liittyvistä palveluyksiköistä sekä VFR-lentoihin kuuluvista palveluyksiköistä, ellei näille ole myönnetty vapautusta. IFR-lennoista aiheutuneiden kustannusten on oltava yhtä suuret kuin kokonaiskustannusten ja VFR-lentojen kustannusten erotus.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lennonvarmistuspalveluiden tarjoajille annetaan korvaus palveluista, joita ne ovat tarjonneet poikkeuksen alaisille lennoille.

11 artikla

Lentoreittimaksujen laskeminen

1. Rajoittamatta 4 artiklan 2 kohdassa säädettyä mahdollisuutta rahoittaa lennonaikaisia lennonvarmistuspalveluja muusta lähteestä, tietyltä lennolta tietyllä lentoreittimaksuvyöhykkeellä perittävän lentoreittimaksun on oltava yhtä suuri kuin tulo, joka saadaan kertomalla kyseisen lentoreittimaksuvyöhykkeen yksikköhinta kyseisen lennon lentoreittipalveluyksikköjen määrällä.

2. Yksikköhinta ja lentoreittipalveluyksiköt lasketaan liitteen IV mukaisesti.

12 artikla

Lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksujen laskeminen

1. Rajoittamatta 4 artiklan 3 kohdassa säädettyä mahdollisuutta rahoittaa lentoaseman lennonvarmistuspalveluja muilla tuloilla, tietyltä lennolta tietyllä lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeellä perittävän lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksun on oltava yhtä suuri kuin tulo, joka saadaan kertomalla keskenään kyseiselle lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeelle vahvistettu yksikköhinta kyseisen lennon lennonvarmistuspalveluyksikköjen määrällä. Maksuja määritettäessä ilma-aluksen lähestymistä ja lähtöä pidetään yhtenä lentona. Laskentayksikkönä on joko lähestyvä tai lähtevä lento.

2. Yksikköhinta ja lentoaseman lennonvarmistuspalveluyksiköt lasketaan liitteen V mukaisesti.

13 artikla

Liikenneriskin jakaminen

1. Liikenneriskin jakomekanismia sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 12 artiklassa tarkoitettujen periaatteiden mukaisesti.

2. Liikenneriskin jakamista ei sovelleta seuraaviin kustannuksiin ja näin ollen määritetyt kustannukset joko nousevat tai laskevat(a) seuraavana vuonna/seuraavina vuosina liikenteen kehityksestä riippumatta:

a)	edellä 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti vahvistetut määritetyt kustannukset, lukuun ottamatta rajat ylittävään ilmaliikennepalvelujen tarjoamiseen liittyvät sopimukset;

b)	sääpalvelujen määritetyt kustannukset;

c)	7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ennustetun ja toteutuneen inflaation erosta johtuva mukautus;

d)	rakennemuutoskustannusten periminen, jos se on sallittua 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

e)	liikenneriskin jakomekanismin täytäntöönpanosta aiheutuva erien siirto;

f)	14 artiklassa tarkoitetun liikenneriskin jakomekanismin täytäntöönpanosta aiheutuvat edelliseltä viiteajanjaksolta vahvistetut siirtyvät erät,

g)	15 artiklassa tarkoitetuista kannustinjärjestelmistä johtuvat bonukset tai seuraamukset;

h)	yli- tai alijäämät, jotka voivat johtua 16 artiklan soveltamisesta aiheutuvasta lennonvarmistuspalvelumaksujen mukauttamisesta;

i)	liikenteen vaihtelusta aiheutuvat yli- tai alijäämät;

j)	toisella viiteajanjaksolla jäsenvaltioille vuoden 2011 loppuun saakka aiheutunut yli- tai alijäämä lentoreittien osalta ja vuoden 2014 loppuun saakka aiheutunut yli- tai alijäämä lentoaseman lennonvarmistuspalvelujen osalta.

Lisäksi jäsenvaltiot voivat vapauttaa liikenneriskin jakamisesta sellaisten lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien määritetyt kustannukset, jotka saavat tarjota tällaisia palveluja ilman lupaa asetuksen (EY) N:o 550/2004 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

3. Jos palveluyksiköiden toteutunut lukumäärä vuonna n on enintään kaksi prosenttia suurempi tai pienempi kuin kyseistä vuotta koskevassa suorituskykysuunnitelmassa julkaistu ennuste, kyseistä lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan määritettyihin kustannuksiin vaikuttavaa lisätuloa tai tulonmenetystä ei siirretä seuraavalle kaudelle.

4. Jos palveluyksiköiden toteutunut määrä on vuonna n yli kaksi prosenttia suurempi kuin suorituskykysuunnitelmassa julkaistu ennuste, vähintään 70 prosenttia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tai tarjoajien saamasta lisätulosta, joka ylittää kaksi prosenttia määritettyihin kustannuksiin liittyvien palveluyksiköiden toteutuneen ja suorituskykysuunnitelmassa julkaistun ennustetun lukumäärän erotuksesta, on palautettava ilmatilan käyttäjille viimeistään vuonna n + 2.

Jos palveluyksiköiden toteutunut määrä vuonna n on yli kaksi prosenttia pienempi kuin vuoden n suorituskykysuunnitelmassa julkaistu ennuste, enintään 70 prosenttia kyseessä olevalle lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalle tai kyseessä oleville lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille aiheutuneesta tappiosta, joka ylittää kaksi prosenttia toteutuneiden palveluyksiköiden ja suorituskykysuunnitelmassa julkaistujen määritettyjen kustannusten ennusteen erotuksesta johtaa määritettyjen kustannusten vastaavaan korotukseen aikaisintaan vuonna n + 2.

5. Jos palveluyksiköiden toteutunut määrä vuonna n on alle 90 prosenttia vuoden n suorituskykysuunnitelmassa julkaistusta ennusteesta, koko kyseessä olevalle lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalle tai kyseessä oleville lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille aiheutunut tappio, joka ylittää 10 prosenttia toteutuneiden palveluyksiköiden ja suorituskykysuunnitelmassa julkaistujen määritettyjen kustannusten ennusteen erotuksesta, johtaa määritettyjen kustannusten vastaavaan korotukseen aikaisintaan vuonna n + 2.

Jos palveluyksiköiden toteutunut määrä on vuonna n yli 110 prosenttia vuoden n suorituskykysuunnitelmassa julkaistusta ennusteesta, koko kyseessä olevalle lennonvarmistuspalvelujen tarjoajalle tai kyseessä oleville lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille aiheutunut lisätulo, joka ylittää 10 prosenttia toteutuneiden palveluyksiköiden ja suorituskykysuunnitelmassa julkaistujen määritettyjen kustannusten ennusteen erotuksesta, johtaa määritettyjen kustannusten vastaavaan alentamiseen vuonna n + 2.

6. Jäsenvaltiot voivat lentoaseman lennonvarmistuspalveluiden osalta päättää, että sellaisiin lentoasemiin, joilla on vähemmän kuin 225 000 IFR-ilmaliikennetapahtumaa vuodessa, ei sovelleta edellä 3, 4 ja 5 kohdan säännöksiä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisesta päätöksestä kahden kuukauden kuluessa tämän asetuksen julkaisemisesta.

14 artikla

Kustannusten jakaminen

1. Kustannusten jakomekanismeja sovelletaan seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a)	Jos toteutuneet kustannukset ovat koko viiteajanjakson ajalta pienemmät kuin viiteajanjakson alussa vahvistetut määritetyt kustannukset, asianomainen lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja, jäsenvaltio tai pätevä yksikkö pitää kustannusten erotuksen itsellään.

b)	Jos toteutuneet kustannukset ovat koko viiteajanjakson ajalta suuremmat kuin viiteajanjakson alussa vahvistetut määritetyt kustannukset, asianomainen lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja, jäsenvaltio tai pätevä yksikkö kattaa kustannusten erotuksen.

2. Kustannukset, joihin ei sovelleta 1 kohdan a ja b alakohtaa:

Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyjä kustannusten jakojärjestelyjä ei sovelleta määritettyjen ja toteutuneiden kustannusten väliseen eroon sellaisten kuluerien osalta, joiden osalta lennonvarmistuspalvelujen tarjoaja, jäsenvaltio tai pätevät tahot ovat toteuttaneet kohtuullisia ja tunnistettavissa olevia toimia niiden hallinnoimiseksi, mutta joihin ne eivät ole voineet vaikuttaa; näitä ovat

i)	kansallisessa eläkelainsäädännössä, eläkkeen laskentaa koskevassa lainsäädännössä tai eläkekustannuksissa tapahtuneet ennakoimattomat muutokset rahoitusmarkkinoiden ennakoimattomien olosuhteiden vuoksi;

ii)	lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisen rahoittamiseen otetuista lainoista perittävissä koroissa tapahtuneet merkittävät muutokset;

iii)	ennakoimattomat uudet kuluerät, jotka eivät sisälly suorituskykysuunnitelmaan, mutta joita edellytetään lainsäädännössä;

iv)	kansallisen verolainsäädännön ennakoimattomat muutokset;

v)	kansainvälisistä sopimuksista aiheutuvien kustannusten tai tulojen ennakoimattomat muutokset;

Rajoittamatta 7 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan soveltamista kansallisen valvontaviranomaisen on määriteltävä jokainen 2 kohdan a alakohtaan sisältyvä kustannuserä ja suorituskykysuunnitelmassa on yksilöitävä jokaisen edelliseen viiteajanjaksoon liittyvän kustannuserän osalta:

i)	täydellinen kuvaus kustannuserästä;

ii)	suorituskykysuunnitelmassa tähän erään liittyvät kustannukset;

iii)	perusteet sille, miksi kustannuserä on otettava huomioon 2 kohdan a alakohdan eikä 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti;

iv)

perustana olevat ulkoiset tapahtumat tai olosuhteet, jotka eivät ole kyseessä olevien kansallisten valvontaviranomaisten, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan tai pätevän yksikön hallittavissa ja jotka saivat aikaan vaihtelun tähän kustannuserään liittyvien toteutuneiden ja määritettyjen kustannusten välillä;

v)	toimet, jotka on toteutettu tähän kustannuserään liittyvien riskien hallitsemiseksi.

c)	Toteutuneiden ja määritettyjen kustannusten väliset erot näiden erien osalta on yksilöitävä ja selitettävä liitteessä VII olevan 2 kohdan mukaisesti;

Jos toteutuneet kustannukset ovat koko viiteajanjakson ajalta pienemmät kuin viiteajanjakson alussa vahvistetut määritetyt kustannukset 2 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvien kustannusten vähentämisen vuoksi, syntyvä erotus on palautettava ilmatilan käyttäjille siirtämällä se seuraavalle viiteajanjaksolle tai seuraaville viiteajanjaksoille.

Jos toteutuneet kustannukset ovat koko viiteajanjakson ajalta korkeammat kuin viiteajanjakson alussa vahvistetut määritetyt kustannukset 2 kohdan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvien kustannusten sisällyttämisen vuoksi, syntyvä erotus on siirrettävä ilmatilan käyttäjille siirtämällä se seuraavalle viiteajanjaksolle tai seuraaville viiteajanjaksoille.

Asianomaisten kansallisten valvontaviranomaisten on vahvistettava vuosittain, että toteutuneiden kustannusten vaihtelu suhteessa määritettyihin kustannuksiin on johtunut tosiasiallisesti 2 kohdan a alakohdassa vahvistetuista tapahtumista tai olosuhteista ja että se on 2 kohdan b alakohdan säännösten mukaista. Sen on myös varmistettava, että käyttäjien maksettavaksi tuleva kustannusten vaihtelu yksilöidään ja luokitellaan. Sen on ilmoitettava ilmatilan käyttäjille arviointinsa tulokset ja raportoitava niistä komissiolle vuosittain. Jos komissio toteaa kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut kansallisen valvontaviranomaisen vuosittaisen arviointikertomuksen, että arviointikertomuksessa ei vahvisteta, että toteutuneiden kustannusten ja määritettyjen kustannusten välinen vaihtelu johtuu tosiasiallisesti 2 kohdan a alakohdassa vahvistetuista tapahtumista ja että se on 2 kohdan b alakohdan säännösten mukaista, se päättää asetuksen (EU) N:o 549/2004 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, että kyseinen jäsenvaltio tai kyseiset jäsenvaltiot eivät saa havaintojensa perusteella soveltaa 2 kohdan säännöksiä osittain tai kokonaisuudessaan toteutuneiden kustannusten ja määritettyjen kustannusten väliseen vaihteluun.

g)	Siirrettävä määrä on jaettava osatekijöihin ja siitä on annettava kuvaus liitteen VI mukaisesti annettavissa lisätiedoissa.

15 artikla

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien kannustinjärjestelmät

1. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä lennonvarmistuspalvelujen tarjoajille taloudellisia kannustimia kapasiteettia koskevalla suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella ja ne voivat hyväksyä tällaisia taloudellisia kannustimia ympäristöä koskevalla suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 12 artiklan mukaisesti. Näiden kannustinten on koostuttava tavoitetasojen ylityksistä annettavista bonuksista ja niiden saavuttamatta jäämisestä määrättävistä seuraamuksista ja ne on lisättävä hyväksyttyihin määritettyihin kustannuksiin tai vähennettävä niistä saavutetun suorituskykytason mukaisesti.

Tällaisten taloudellisten kannustinjärjestelmien on noudatettava seuraavia periaatteita:

a)	vuoden n + 2 yksikköhinta on mukautettava siten, että tavoitteiden ylittämisestä annetaan bonusta ja alittamisesta määrätään seuraamuksia lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan vuoden n toteutuneen suorituskyvyn ja vuoden n asiaa koskevan tavoitteen välisen eron mukaisesti;

b)	käytössä olevien bonusten ja seuraamusten on oltava suhteessa tavoitteisiin ja suorituskyvyn tasoon. Bonuksia ei voida antaa suorituskyvystä, joka saavuttaa suorituskykytavoitteissa odotetun tason tai jää sen alle;

c)	bonusten ja seuraamusten on oltava samantasoisia;

d)	bonusten yhteenlaskettu määrä ja seuraamusten yhteenlaskettu määrä saa olla enintään yksi prosentti lennonvarmistuspalvelujen tuloista vuonna n;

e)	suorituskyvyn vaihtelutasot sekä bonusten ja seuraamusten sovellettavat tasot on määritettävä 9 artiklassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen ja ne on vahvistettava suorituskykysuunnitelmassa;

f)	toiminnallisten ilmatilan lohkojen tavoitteiden osalta bonuksia ja seuraamuksia on sovellettava kyseessä oleviin lennonvarmistuspalvelujen tarjoajiin;

kapasiteettia koskevalla suorituskyvyn keskeisellä osa-alueella voidaan mukauttaa suorituskyvyn tavoitetasoja kattamaan ainoastaan lennonjohdon kapasiteettiin, lennonjohdon reititykseen, lennonjohdon miehitykseen, lennonjohdon laitteisiin, ilmatilan hallintaan ja erityistilanteisiin, joille on annettu ATFCM-ohjekirjan koodi C, R, S, T, M ja P, liittyvät viivästysten syyt.

2. Kansallisten valvontaviranomaisten on seurattava, että lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat panevat nämä kannustinjärjestelmät asianmukaisesti täytäntöön.

16 artikla

Lennonvarmistuspalvelumaksujen mukauttaminen

1. Jäsenvaltiot voivat 9 artiklassa säädetyn kuulemistarjouksen jälkeen joko kansallisella tasolla tai toiminnallisen ilmatilan lohkon tasolla syrjimättömästi ja avoimesti mukauttaa ilmatilan käyttäjille aiheutuvia lennonvarmistuspalvelumaksuja, jotta ne vastaavat erityisesti niiden pyrkimyksiä:

a)	optimoida lennonvarmistuspalvelujen käyttöä;

b)	vähentää ilmailun ympäristövaikutuksia;

c)	alentaa lennonvarmistuspalvelujen kokonaiskustannuksia ja lisätä niiden tehokkuutta, erityisesti mukauttamalla kustannuksia verkon tietyn alueen tai tietyn reitin taikka tiettyjen ajankohtien ruuhkautumisasteen osalta.

Maksujen mukauttaminen ei saa muuttaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajan kokonaistuloja. Yli- tai alijäämät siirretään seuraavalle ajanjaksolle.

2. Lennonvarmistuspalvelumaksuja voidaan mukauttaa syrjimättömästi ja avoimesti myös SESARiin liittyvien ilmaliikenteen hallintavalmiuksien käyttöönoton nopeuttamiseksi. Mukautuksella voidaan erityisesti pyrkiä tarjoamaan kannustimia, jotta ilma-alukset varustettaisiin järjestelmillä, jotka sisältyvät asetuksen (EY) N:o 550/2004 15 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin yhteisiin hankkeisiin.

3. Lennonvarmistuspalvelujen kustannusten mukauttaminen tarkoittaa, että 11 ja 12 artiklan säännösten mukaisesti lasketut lentoreittimaksut ja/tai lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksut vaihtelevat.

4. Kansallisten valvontaviranomaisten on seurattava, että lennonvarmistuspalvelujen tarjoajat panevat lennonvarmistuspalvelumaksujen mukauttamisen asianmukaisesti täytäntöön.

17 artikla

Maksuvyöhykkeiden yksikköhintojen vahvistaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kunkin maksuvyöhykkeen yksikköhinnat vahvistetaan vuosittain. Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista yksikköhintoja ei saa muuttaa vuoden aikana.

Yksikköhinnat vahvistetaan seuraavan menettelyn mukaisesti:

a)	Viiteajanjakson kunakin vuonna vuoden n yksikköhinnat lasketaan vuoden n-1 1 päivään marraskuuta mennessä suorituskykysuunnitelmassa olevien määritettyjen kustannusten ja tämän asetuksen liitteessä IV olevan 2 kohdan 2 alakohdassa sekä liitteessä V vahvistettujen mukautusten perusteella.

b)	Jäsenvaltion on toimitettava vuoden n yksikköhinnat komissiolle vuoden n-1 1 päivään kesäkuuta mennessä 9 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimuksia noudattaen.

c)	Komissio arvioi nämä yksikköhinnat tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 säännösten mukaisesti.

d)	Jos komissio toteaa, että yksikköhinnat ovat tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 säännösten mukaisia, se ilmoittaa tästä kyseessä olevalle jäsenvaltiolla neljän kuukauden kuluessa yksikköhintojen toimittamisesta.

Jos komissio toteaa, että yksikköhinnat eivät ole tämän asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 säännösten mukaisia, se ilmoittaa tästä kyseisellä jäsenvaltiolle neljä kuukauden kuluessa yksikköhintojen toimittamisesta; kyseisen jäsenvaltion on tämän jälkeen toimitettava komissiolle tarkistetut yksikköhinnat kuukauden kuluessa.

f)	Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja tarvittaessa Eurocontrolille kunkin maksuvyöhykkeen yksikköhinnat viimeistään 1 päivänä marraskuuta vuonna n-1.

Yksikköhinnat ilmaistaan kansallisena valuuttana. Jos jäsenvaltiot, jotka muodostavat toiminnallisen ilmatilan lohkon, ovat päättäneet perustaa yhteisen maksuvyöhykkeen, jolla sovelletaan yhtenäistä yksikköhintaa, kyseinen yksikköhinta on ilmaistava euroina tai jonkin asianomaisen jäsenvaltion kansallisena valuuttana. Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava sovellettavasta valuutasta komissiolle ja Eurocontrolille.

2. Jos suorituskykysuunnitelmat on hyväksytty viiteajanjakson alkamisvuotta edeltävän vuoden 1 päivän marraskuuta jälkeen tai niitä on tarkistettu täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 17 ja 19 artiklan mukaisesti, yksikköhinnat on laskettava tarvittaessa uudelleen lopullisen hyväksytyn suunnitelman tai sovellettavien korjaavien toimenpiteiden mukaisesti. Tätä varten ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 16 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on laskettava yksikköhintansa hyväksytyn suorituskykysuunnitelman mukaisesti ja sovellettava sitä niin pian kuin mahdollista viiteajanjakson ensimmäisen vuoden kuluessa tai tarkistettujen suorituskykysuunnitelmien ja -tavoitteiden ensimmäisen soveltamisvuoden kuluessa. Alustavan yksikköhinnan väliaikaisesta soveltamisesta aiheutuvat erot tuloissa on otettava huomioon laskettaessa seuraavan vuoden yksikköhintaa. Edellä 13 artiklassa säädettyä liikenneriskin jakomekanismia sovelletaan viiteajanjakson ensimmäisen vuoden aikana tai tarkistettujen suorituskykysuunnitelmien ja -tavoitteiden soveltamisen ensimmäisen vuoden aikana lopullisessa hyväksytyssä suorituskykysuunnitelmassa mainittujen määritettyjen kustannusten ja palveluyksikköjen sekä kyseisen vuoden toteutuneiden palveluyksikköjen pohjalta.

18 artikla

Maksujen kerääminen

1. Jäsenvaltiot voivat kerätä maksut yksittäisenä lentokohtaisena maksuna. Jos maksut laskutetaan ja kerätään alueellisesti, laskutusvaluutta voi olla euro, ja kyseiseen yksikköhintaan voidaan lisätä laskutus- ja keräämiskustannuksiin perustuva hallinnollinen yksikköhinta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden puolesta kannetut määrät käytetään rahoittamaan tämän asetuksen säännösten mukaisesti määritettyjä kustannuksia.

2. Lennonvarmistuspalvelujen käyttäjien on viipymättä maksettava kaikki lennonvarmistuspalvelumaksut täysimääräisinä.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tehokkaita täytäntöönpanotoimenpiteitä sovelletaan. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua palvelujen epääminen, ilma-aluksen pysäyttäminen tai muu sovellettavan lainsäädännön mukainen toimenpide.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

19 artikla

Muutoksenhaku

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän asetuksen nojalla tehtävät päätökset perustellaan asianmukaisesti ja että niihin sovelletaan asianmukaista tarkistus- ja/tai muutoksenhakumenettelyä.

20 artikla

Vaatimustenmukaisuuden valvonnan helpottaminen

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on helpotettava kyseessä olevan kansallisen valvontaviranomaisen tai sen puolesta toimivan pätevän yksikön tekemiä tarkastuksia ja selvityksiä, kuten paikalla tehtäviä vierailukäyntejä. Valtuutetuilla henkilöillä on oltava oikeus:

a)	tutkia asiaa koskeva kirjanpitoaineisto, tilikirjat, varastot ja mahdollinen muu lennonvarmistuspalvelumaksujen vahvistamisen kannalta tärkeä aineisto;

b)	ottaa jäljennöksiä ja otteita tällaisista asiakirjoista;

c)	vaatia suullista selvitystä paikalla;

d)	päästä asiaankuuluviin tiloihin, kaikille alueille tai kaikkiin ajoneuvoihin.

Tällaiset tarkastukset ja selvitykset on tehtävä siinä jäsenvaltiossa voimassa olevia menettelyjä noudattaen, jossa ne suoritetaan.

21 artikla

Uudelleentarkastelu

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 24 artiklassa tarkoitettuun komission tekemään suorituskyvyn kehittämisjärjestelmään on sisällyttävä 13 artiklassa vahvistettu liikenneriskin jakomekanismi, 14 artiklassa vahvistettu kustannusten jakomekanismi, 15 artiklassa vahvistettu kannustinjärjestelmä, 16 artiklan mukainen kustannusten mukauttaminen sekä niiden vaikutukset ja tehokkuus asetettujen suorituskykytavoitteiden saavuttamisessa.

22 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2. Tätä asetusta sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 8 artiklassa määritellystä toisesta viiteajanjaksosta alkaen ja tämän ajanjakson aikana. Suorituskyvyn kehittämisjärjestelmän soveltamiseksi ja jotta voidaan mahdollistaa unionin laajuisten tavoitteiden hyväksyminen täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti ennen toisen viiteajanjakson alkua ja suorituskykysuunnitelmien laadinta ja hyväksyminen täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 390/2013 säännösten mukaisesti, 1 artiklan 5 kohtaa, 3 artiklaa, 7 artiklan 4 kohtaa, 9 artiklaa, 14 artiklan 2 kohdan b–f alakohtaa ja 17 artiklaa sekä tämän asetuksen liitteitä sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä lähtien.

23 artikla

Komission asetuksen (EY) N:o 1794/2006 kumoaminen

Kumotaan lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä 6 päivänä joulukuuta 2006 annettu komission asetus (EY) n:o 1794/2006 1 päivästä tammikuuta 2015.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 2013.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO

(1) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 10.

(2) EUVL L 300, 14.11.2009, s. 34.

(3) EUVL L 96, 31.3.2004, s. 1.

(4) Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(5) EUVL L 341, 7.12.2006, s. 3.

(6) EUVL L 333, 17.12.2010, s. 6.

(7) EUVL L 85, 15.7.2011, s. 1.

LIITE I

LENTOASEMAN LENNONVARMISTUSPALVELUJEN JA/TAI 3 ARTIKLAN MUKAISTEN CNS-, MET- JA AIS-PALVELUJEN MARKKINAEHTOISTA TARJOAMISTA KOSKEVA ARVIOINTI

Seuraavat edellytykset on arvioitava sen määrittämiseksi, tarjotaanko lentoaseman lennonvarmistuspalvelut ja/tai CNS-, MET- ja AIS-palvelut markkinaehtojen mukaisesti:

Missä määrin palveluntarjoajat voivat vapaasti tarjota näitä palveluja tai lopettaa niiden tarjoamisen:

a)	onko merkittäviä oikeudellisia tai taloudellisia esteitä sille, että palveluntarjoaja voi tarjota näitä palveluja tai lopettaa niiden tarjoamisen;

b)	sopimuksen kesto, ja

c)	onko olemassa menettely, jolla omaisuutta ja henkilöstöä voidaan siirtää yhdeltä lennonvarmistuspalvelun tarjoajalta toiselle.

Missä määrin palveluntarjoaja, myös lentoasemat, voi itse ryhtyä tarjoamaan palveluja:

a)	onko lainsäädännöllisiä, sopimuksissa määrättyjä tai käytännön esteitä sille, että lentoasema voi vaihtaa lennonvarmistuspalvelujen tarjoajaa tai lentoaseman lennonvarmistuspalveluiden osalta ryhtyä itse tarjoamaan lennonvarmistuspalveluja lentoasemilla;

b)	ilmatilan käyttäjien edustajien rooli valittaessa palveluntarjoajaa.

Missä määrin palveluntarjoaja voidaan valita eri palveluntarjoajien joukosta:

a)	onko käytössä julkinen tarjousmenettely (ei sovelleta, jos palveluntarjoaja tarjoaa itse palveluja);

b)	jos on käytössä, todisteet siitä, että vaihtoehtoiset tarjoajat ovat aikaisemmin osallistuneet tarjouskilpailuun ja tarjonneet palveluja, mukaan luettuna lentoasemien mahdollisuus tarjota ne itse.

Lentoaseman lennonvarmistuspalveluiden osalta se, missä määrin lentoasemiin kohdistuu kaupallisia kustannuspaineita tai kannustimiin perustuvaa sääntelyä:

a)	kilpailevatko lentoasemat aktiivisesti lentotoiminnasta;

b)	missä määrin lentoasemat vastaavat lennonvarmistuspalvelumaksuista;

c)	toimivatko lentoasemat kilpailutilanteessa tai sovelletaanko niihin taloudellisia kannustimia, joilla pyritään rajoittamaan hintoja tai muulla tavoin kannustamaan kustannusten alentamiseen.

5.	Jos lentoaseman lennonvarmistuspalvelujen tai CNS-, MET- ja AIS-palvelujen tarjoaja tarjoaa myös reitinaikaisia lennonvarmistuspalveluja, näistä toimista on tehtävä erillinen kirjanpito ja laadittava erillinen kertomus.

6.	Lentoaseman lennonvarmistuspalveluiden osalta tässä liitteessä tarkoitettu arviointi suoritetaan tarvittaessa erikseen kullakin lentoasemalla.

LIITE II

KUSTANNUSTEN JA YKSIKKÖKUSTANNUSTEN AVOIMUUS

1. RAPORTOINTITAULUKKO

Jäsenvaltioiden ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on kunkin täytettävä tässä liitteessä oleva raportointitaulukko jokaisen niiden vastuulla olevan maksuvyöhykkeen osalta ja jokaisen viiteajanjaksoon kuuluvan vuoden osalta. Jäsenvaltioiden on myös laadittava konsolidoitu raportointitaulukko kustakin vastuullaan olevasta maksuvyöhykkeestä.

Konsolidoitu taulukko on laadittava kaikista lentoasemista, joihin tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan. Kun lentoasemilla on kolmen edellisen vuoden keskiarvona perusteella vuodessa alle 70 000 IFR-ilmaliikennetapahtumaa, kustannukset voidaan esittää yhteenlaskettuina.

Kun maksuvyöhyke ulottuu useamman kuin yhden jäsenvaltion ilmatilaan, niiden on täytettävä taulukko yhdessä 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun järjestelyn mukaisesti.

Toteutuneet kustannukset on ilmoitettava tilinpäätöstietojen mukaisesti. Kustannukset on ilmoitettava toimiluvassa edellytetyn liiketoimintasuunnitelman mukaisesti ja raportoitava siinä valuutassa, jossa ne vahvistetaan 7 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaisesti.

Toteutuneiden palveluyksiköiden määrä on määritettävä laskuttavan ja maksuja keräävän yksikön toimittamien tietojen perusteella. Eroavaisuudet näistä luvuista on perusteltava asianmukaisesti lisätietokohdassa.

Jotta komissio voisi helpommin vahvistaa unionin laajuiset suorituskykytavoitteet sanotun kuitenkaan rajoittamatta hyväksyttäviä suorituskykysuunnitelmia, jäsenvaltioiden ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on täytettävä raportointitaulukko käyttäen alustaviin ennusteisiin perustuvia numerotietoja 19 kuukautta ennen viiteajanjakson alkua.

Taulukko 1 - Kokonaiskustannukset ja yksikkökustannukset

Maksuvyöhykkeen nimi

Rahayksikkö

Yksikön nimi

Viiteajanjakso: N - N+4

Määritetyt kustannukset (suorituskykyä koskeva suunnitelma)

Todelliset kustannukset

kustannuksista

N+1

N+2

N+3

N+4

N+1

N+2

N+3

N+4

1. Kustannusten jaottelu

1.1	Henkilökunta

1.2	Muut toimintakustannukset (1)

1.3

Poistot

1.4	Pääomakustannukset

1.5	Satunnaiserät

1.6

Kokonaiskustannukset

Yhteensä	% n/n-1
Henkilöstö	% n/n-1
Muut toimintakust.	% n/n-1

2. Palvelun laji (nimellismäärät)

2.1	Ilmaliikenteen hallinta

2.2	Viestintä (2)

2.3	Suunnistuspalvelut (2)

2.4	Valvontapalvelut (2)

2.5	Etsintä- ja pelastuspalvelu

2.6	Ilmailutiedotuspalvelut (2)

2.7	Sääpalvelut (2)

2.8	Viranomaisvalvonnan kustannukset

2.9	Muut valtiolle aiheutuneet kustannukset (1)

2.10

Kokonaiskustannukset

Yhteensä	% n/n-1
ATM	% n/n-1
CNS	% n/n-1

3. Täydentävät tiedot (nimellismäärät)

Keskimääräinen pääomapohja

3.1	Käyttöomaisuushyödykkeiden nettokirjanpitoarvo

3.2	Kokonaisvaroihin tehdyt oikaisut

3.3	Vaihto- ja käyttöomaisuus (netto)

3.4	Pääomapohja yhteensä

Pääomakustannukset %

3.5	Pääomakustannukset ennen veroja

3.6	Oman pääoman tuotto

3.7	Velkojen keskimääräinen korko

Yhteisten hankkeiden kustannukset

3.8	Yhteisten hankkeiden kokonaiskustannukset

Kustannusten jakamisesta vapautetut kustannukset (14 artiklan 2 kohdan b alakohta)

3.9	Kustannusten jakamisesta vapautetut kustannukset

4. Kokonaiskustannukset, kun niistä on vähennetty poikeuksen alaisille lennoille tarjotuista palveluista aiheuneet kustannukset (nimellismäärät)

4.1	Poikkeuksen alaisten VFR- lentojen kustannukset

4.2	Määritetyt/todellisten kustannukset kokonaisuudessaans

5. Kustannustehokkuus KPI - Määritetyt/todelliset yksikkökustannukset (nimellismäärät)

5.1	Inflaatio % (3)

5.2	Hinta-indeksi (4)

5.3

Kokonaiskustannukset reaalisina (5)

Yhteensä

% n/n-1

5.4

Palveluyksiköt yhteensä

Yhteensä

% n/n-1

5.5

Yksikkökustannukset

Yhteensä

% n/n-1

Kustannukset ja pääomapohjan erät miljoonina - Palveluyksiköt miljoonina

2. LISÄTIEDOT

Jäsenvaltioiden ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on kunkin lisäksi toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

kuvaus menetelmästä, jolla Euroopan aluetta koskevassa ICAO:n alueellisessa lennonvarmistussuunnitelmassa (asiakirja 7754) lueteltujen laitteiden ja palvelujen kustannukset jaetaan eri lennonvarmistuspalvelujen kesken, ja kuvaus menetelmästä, jolla nämä kustannukset jaetaan eri maksuvyöhykkeiden kesken;

b)	kuvaus menetelmistä ja oletukset, joiden perusteella VFR-lennoille tarjottujen lennonvarmistuspalvelujen kustannukset on vahvistettu, kun VFR-lennoille on myönnetty poikkeuksia 10 artiklan mukaisesti;

c)	edellä 7 artiklan 2 kohdan lisäksi kansainvälisten tilinpitostandardien säännösten yli menevien mukautusten kuvaus ja perustelut;

d)	kuvaus ja selvitys poistokustannusten laskemisessa käytettävästä menetelmästä eli siitä, perustuuko menetelmä alkuperäiseen hankintamenoon vai jälleenhankinta-arvoon. Kun valitaan jälleenhankinta-arvo, on myös esitettävä vertailukelpoiset alkuperäiseen hankintamenoon perustuvat tiedot;

e)	pääomakustannusten perusteet, mukaan lukien pääomapohjan koostumus, koko omaisuuteen tehdyt mahdolliset oikaisut ja oman pääoman tuotto;

f)	lentoasemakohtaiset kokonaiskustannukset kunkin sellaisen lentoaseman osalta, joilla on alla 70 000 IFR-ilmaliikennetapahtumaa vuodessa, jos ne on esitetty raportointitaulukossa konsolidoidusti;

g)	määritelmä perusteista, joita käytetään kohdistettaessa kustannuksia lentoaseman lennonvarmistuspalveluihin ja reitinaikaisiin palveluihin kullakin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalla lentoasemalla;

meteorologisten kustannusten jakautuminen välittömiin kustannuksiin ja ’MET-peruskustannuksiin’, jotka ovat sellaisista meteorologisista apulaitteista ja -palveluista aiheutuneita kustannuksia, joita käytetään yleisiin meteorologisiin tarkoituksiin. Näitä ovat esim. yleiset analyysit ja ennusteet, maanpinnan ja ylemmän ilmakehän havainnointiverkot, meteorologiset viestintäjärjestelmät, tietojenkäsittelykeskukset sekä avustava tutkimus, koulutus ja hallinto;

i)	kuvaus menetelmästä, jolla MET-kokonaiskustannukset ja tärkeimmät MET-kustannukset kohdistetaan siviili-ilmailuun ja eri maksuvyöhykkeille;

j)	kuvaus raportoidusta kustannus- ja liikenne-ennusteesta 19 kuukautta ennen viiteajanjakson alkua, kuten 1 kohdassa edellytetään;

k)	kuvaus raportoiduista toteutuneista kustannuksista sekä niiden ja määritettyjen kustannusten erotus vuoden viiteajanjakson kunkin vuoden osalta;

l)	kuvaus raportoiduista toteutuneista palveluyksiköistä ja soveltuvin osin eroista sekä ennusteisiin verrattuna että Eurocontrolin toimittamiin lukuihin verrattuna viiteajanjakson kunkin vuoden osalta;

m)	viiteajanjakson kunkin vuoden osalta suorituskykykysuunnitelmaan kirjattujen lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien investointien ja toteutuneiden kulujen ero sekä näiden investointien suunnitellun käyttöönottopäivän ja toteutuneen tilanteen ero.

(1) Mukaan luettuna EUROCONTROLin kustannukset (ks. yksityiskohtaiset tiedot taulukossa 3).

(2) Jätetään tyhjäksi, kun tällaiset palvelut tarjotaan 3 artiklan säännösten mukaisesti

(3) Todellinen/ennustettu inflaatio, jota on käytettä määritettyjen kustannusten vahvistamiseen nimellismääräisinä – todellinen/tarkistettu ennustettu inflaatio

(4)

Hintaindeksiennuste - perusarvo 100 vuonna N-3	inflaatio N-2:	inflaatio N-1:
Todellinen hintaindeksi - perusarvo 100 vuonna N-3	inflaatio N-2:	inflaatio N-1:

(5) Määritetyt kustannukset (suorituskykysuunnitelma) reaalimääräisenä – todelliset kustannukset/tarkistettu kustannusennuste vuoden N-3 hintoina

LIITE III

MARKKINAEHDOIN TARJOTTAVIIN LENNONVARMISTUSPALVELUIHIN SOVELLETTAVAT ERITYISET AVOIMUUSVAATIMUKSET

Komissio pitää tämän liitteen soveltamiseksi annettuja tietoja luottamuksellisina ei niitä saateta julkisesti saataville.

1. LENNONVARMISTUSPALVELUJEN KUSTANNUKSET

1.1. Raportointitaulukko

Jäsenvaltioiden on täytettävä tässä liitteessä olevat raportointitaulukot. Taulukot A ja B on täytettävä koko maksuvyöhykkeen osalta, lukuun ottamatta lentoaseman lennonvarmistuspalveluita; hintoja koskeva taulukko B on täytettävä kunkin sellaisen lentoaseman osalta, jossa tarjotaan markkinaehtoisia lennonvarmistuspalveluja jäsenvaltioiden vastuulla olevalla lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuvyöhykkeellä.

Taulukon A osalta lukujen on oltava toteutuneita lukuja vuodesta n-3 alkaen vuoteen n-1 asti, ja suunniteltuja lukuja vuodesta n alkaen. Toteutuneet kustannukset on ilmoitettava tilinpäätöstietojen mukaisesti. Suunnitellut kustannukset ilmoitetaan luvassa edellytetyn liiketoimintasuunnitelman mukaisesti.

Taulukossa B vuotuisten hintojen on heijastettava sopimuksen arvoa. Kyseisen jäsenvaltion on kuvattava ja raportoitava taulukossa sopimuksen arvon määrittelyssä huomioon otettu tuotosyksikkö.

Kustannukset ja hinnat ilmaistaan kansallisena valuuttana.

Taulukko A

Organisaatio: Maksuvyöhyke:								Vuosi	n
Organisaatio: Maksuvyöhyke:

	(n-3) A	(n-2) A	(n-1) A	(n) F	(n+1) F	(n+2) P	(n+3) P	(n+4) P	(n+5) P
Ykstyiskohtaiset tiedot lajeittain
Henkilöstö
Henkilöstö
Muut toimintakustannukset
Muut toimintakustannukset
Poistot
Poistot
Pääomakustannukset
Pääomakustannukset
Poikkeuserät
Poikkeuserät
Kustannukset yhteensä

Taulukko B

Organisaatio: Maksuvyöhyke: Lentoaseman nimi:								Vuosi	n
Organisaatio: Maksuvyöhyke: Lentoaseman nimi:

Lentoasema i	(n-3)	(n-2)	(n-1)	(n)	(n+1)	(n+2)	(n+3)	(n+4)	(n+5)
Vuotuinen hinta (a)
Tuotosyksikkö (b)
Yksikköhinta

1.2. Lisätiedot

Jäsenvaltioiden on lisäksi toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

a)	kuvaus perusteista, joilla Euroopan aluetta koskevassa ICAO:n alueellisessa lennonvarmistamissuunnitelmassa (asiakirja 7754) lueteltujen laitteiden ja palvelujen kustannukset jaetaan eri lennonvarmistuspalvelujen kesken;

b)	kuvaus ja selvitys suunniteltujen ja toteutuneiden lukujen välisistä eroista vuonna (n-1) kaikkien taulukoissa A ja B toimitettujen tietojen osalta;

c)	kuvaus ja selvitys liikenne-ennusteisiin liittyvistä suunnitelluista kustannuksista ja investoinneista viiden vuoden ajalta;

d)	kuvaus ja selvitys poistokustannusten laskentamenetelmästä eli siitä, perustuuko menetelmä alkuperäiseen hankintamenoon vai jälleenhankinta-arvoon;

e)	pääomakustannusten perusteet, mukaan lukien pääomapohjan koostumus;

2. LENNONVARMISTUSPALVELUJEN RAHOITTAMINEN

Lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on toimitettava kuvaus siitä, miten lennonvarmistuspalvelut rahoitetaan kullakin maksuvyöhykkeellä.

LIITE IV

LENTOREITTIPALVELUYKSIKÖIDEN JA YKSIKKÖHINTOJEN LASKEMINEN

1. Lentoreittipalveluyksiköiden laskeminen

1.1

Lentoreittipalveluyksikkö lasketaan kertomalla keskenään kyseessä olevan ilma-aluksen etäisyyskerroin ja sen painokerroin. Lentoreittipalveluyksiköiden kokonaismäärä koostuu IFR-lentojen palveluyksiköiden kokonaismäärästä sekä VFR-lentojen palveluyksiköiden kokonaismäärästä, jollei niihin sovelleta 10 artiklan mukaista poikkeusta.

1.2

Etäisyyskerroin saadaan jakamalla luvulla 100 lentokilometrit, jotka on lennetty isoympyräetäisyytenä maksuvyöhykkeiden saapumis- ja poistumispisteen välillä ja jotka on saatu kyseisen ilma-aluksen viimeisimmästä tiedossa olevasta lentosuunnitelmasta, joka on laadittu ilmaliikennevirtatarkoituksia varten.

1.3	Jos ilma-aluksen saapumis- ja poistumispiste on maksuvyöhykkeellä sama, etäisyyskerroin on tämän pisteen ja lentosuunnitelman etäisimmän pisteen välillä isoympyräetäisyytenä lennetty matka kerrottuna kahdella.

1.4	Huomioon otettavaa etäisyyttä vähennetään 20 kilometriä kutakin jäsenvaltiossa tapahtunutta nousua ja kutakin jäsenvaltiossa tapahtunutta laskua kohden.

1.5

Painokerroin ilmaistaan kahden desimaalin tarkkuudella. Se on sen osamäärän neliöjuuri, joka saadaan jakamalla luvulla 50 tonneina ilmaistu ilma-aluksen suurin sallittu lentoonlähtöpaino, joka mainitaan joko lentokelpoisuustodistuksessa tai ilma-aluksen käyttäjän esittämässä muussa vastaavassa virallisessa asiakirjassa. Kun tätä painoa ei tiedetä, valitaan raskaimman tunnetun samantyyppisen ilma-aluksen paino. Kun yhdellä ilma-aluksella on useampi kuin yksi suurin sallittu lentoonlähtöpaino, näistä valitaan suurin paino. Kun ilma-aluksen käyttäjä käyttää kahta tai useampaa ilma-alusta, jotka ovat saman tyypin eri versioita, kunkin tämäntyyppisen ilma-aluksen osalta käytetään käyttäjän kaikkien tämäntyyppisten ilma-alusten suurimpien sallittujen lentoonlähtöpainojen keskiarvoa. Painokerroin on laskettava ilma-alustyyppiä ja käyttäjää kohden vähintään kerran vuodessa.

2. Lentoreittien yksikköhintojen laskeminen

2.1	Lentoreitin yksikköhinta on laskettava ennen viiteajanjakson kunkin vuoden alkua.

2.2

Se lasketaan jakamalla seuraavien summa suorituskykysuunnitelmaan kyseisen vuoden osalle kirjatulla reitinaikaisten palveluyksiköiden ennustetulla kokonaismäärällä:

i)	suorituskykysuunnitelmassa määritetyt kyseistä vuotta koskevat nimellismääräisinä ilmaistut määritetyt kustannukset,

ii)	edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ennustetun ja toteutuneen inflaation erotus;

iii)	rakennemuutoskustannusten periminen, jos se on sallittua 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

iv)	edellä 13 artiklassa tarkoitetusta liikenneriskin jakamisen täytäntöönpanosta johtuvat seuraavalle kaudelle siirrettävät määrät;

v)	edellä 14 artiklassa tarkoitetun kustannusten jakomekanismin täytäntöönpanosta aiheutuvat edelliseltä viiteajanjaksolta siirtyvät erät,

vi)	edellä 15 artiklassa tarkoitetusta taloudellisesta kannustinjärjestelmästä aiheutuvat bonukset ja seuraamukset,

vii)	yli- tai alijäämät, jotka voivat johtua 16 artiklan soveltamisesta aiheutuvien lennonvarmistusmaksujen mukauttamisesta;

viii)

liikenteen vaihtelusta aiheutuvat yli- tai alijäämät;

ix)	kahden ensimmäisen viiteajanjakson osalta jäsenvaltioille aiheutuneet yli- tai alijäämät vuoden 2011 loppuun saakka;

x)	vähennetään muut tulot.

LIITE V

LENTOASEMAN LENNONVARMISTUSPALVELUYKSIKÖIDEN JA YKSIKKÖHINTOJEN LASKEMINEN

1. Lentoaseman lennonvarmistuspalveluyksiköiden laskeminen

1.1	Lentoaseman lennonvarmistuspalveluyksikön on oltava yhtä suuri kuin asianomaisen ilma-aluksen painokerroin.

1.2	Painokerroin ilmaistaan kahden desimaalin tarkkuudella. Se on osamäärä, joka saadaan jakamalla luvulla 50 liitteessä IV olevassa 1.5 kohdassa tarkoitettu tonneina ilmaistu ilma-aluksen suurin sallittu lentoonlähtöpaino korotettuna potenssiin 0,7.

2. Lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksujen yksikköhinnan laskeminen

2.1	Lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksujen yksikköhinta on laskettava ennen viiteajanjakson kunkin vuoden alkua.

2.2

Se lasketaan jakamalla suorituskykysuunnitelmaan kyseisen vuoden osalle kirjattu lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuyksiköiden kokonaismääräennuste seuraavien summalla:

i)	suorituskykysuunnitelmassa määritetyt kyseistä vuotta koskevat nimellismääräisinä ilmaistut määritetyt kustannukset,

ii)	edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ennustetun ja toteutuneen inflaation erotus;

iii)	rakennemuutoskustannusten periminen, jos se on sallittua 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

iv)	soveltuvin osin 13 artiklassa tarkoitetusta liikenneriskin jakamisen täytäntöönpanosta johtuvat seuraavalle kaudelle siirrettävät määrät;

v)	edellä 14 artiklassa tarkoitetun kustannusten jakomekanismin täytäntöönpanosta aiheutuvat edelliseltä viiteajanjaksolta siirtyvät erät,

vi)	edellä 15 artiklassa tarkoitetusta taloudellisesta kannustinjärjestelmästä aiheutuvat bonukset ja seuraamukset,

vii)	yli- tai alijäämät, jotka voivat johtua 16 artiklan soveltamisesta aiheutuvien lennonvarmistusmaksujen mukauttamisesta;

viii)

liikenteen vaihtelusta aiheutuvat yli- tai alijäämät;

ix)	ensimmäisten kahden viiteajanjakson osalta jäsenvaltioille aiheutuneet yli- tai alijäämät vuoden 2014 loppuun saakka;

x)	vähennetään muut tulot.

LIITE VI

MAKSUJÄRJESTELMÄ

1. RAPORTOINTITAULUKKO

Jäsenvaltioiden ja lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien on täytettävä tässä liitteessä oleva raportointitaulukko kaikista niiden vastuulla olevista maksuvyöhykkeistä jokaisen viiteajanjakson osalta. Jäsenvaltioiden on myös laadittava konsolidoitu taulukko kustakin vastuullaan olevasta maksuvyöhykkeestä.

Kun maksuvyöhyke ulottuu useamman kuin yhden jäsenvaltion ilmatilaan, niiden on täytettävä taulukko yhdessä 5 artiklan 4 kohdan säännösten mukaisesti.

Taulukko 2 - Yksikkökustannusten laskeminen

Maksuvyöhykkeen nimi:

Yksikön nimi:

Viiteajanjakso : N - N+4

Yksikkökustannusten laskeminen

N+1

N+2

N+3

N+4

1. Määritetyt kustannukset nimellismääräisenä ja inflaatiomukautus

1.1	Määritetyt kustannukset nimellismääräisenä - pl VFR . - Taulukko 1

1.2	Toteutunut inflaatioaste - Taulukko 1

1.3	Inflaatioennuste - Taulukko 1

1.4	Inflaatiomukautus. (1) : vuodelta n siirrettävä määrä

2. Palveluyksiköiden ennustettu ja toteutunut kokonaismäärä

2.1	Palveluyksiköiden ennustettu kokonaismäärä (suorituskykysuunnitelma)

2.2	Palveluyksiköiden toteutunut kokonaismäärä

2.3	Palveluyksiköiden toteutunut kokonaismäärä suhteessa ennusteeseen (%)

3. Kustannukset, joihin sovelletaan liikenneriskin jakamista

3.1	Nimellismääräiset määritetyt kustannukset- pl. VFR. (siirretty taulukosta1)

3.2	Inflaatiomukautus: vuodelle n siirrettävä määrä

3.3	Liikenne: vuodelle n siirrettävät määrät

3.4	Liikennenriskin jakaminen : vuodelle n siirrettävät lisätulot

3.5	Liikenneriskin jakaminen : vuodelle n siirrettävät tulonmenetykset

3.6	Kustannukset, joihin ei sovelleta kustannusten jakamista: vuodelle n siirrettävä määrät

3.7	Suorituskyvyn perusteella myönnetty bonus tai määrätty seuraamus

3.8	Yli- tai alijäämät (2) : vuodelle n siirrettävät määrät

3.9	Kokonaismäärä vuoden n yksikköhinnan laskemista varten

3.10	Liikenneriskin jakaminen : vuodelta n siirrettävät lisätulot

3.11	Liikenneriskin jakaminen : vuodelta n siirrettävät tulonmenetykset

3.12	Vuodelta n siirrettävä liikenteen vaihtelun vuoksi syntyvä yli- tai alijäämärä

Liikenneriskin jakamiseen liittyvät parametrit

3.13	Ilmatilan käyttäjille vuonna n+2 palautettujen lisätulojen %-osuus

3.14	Ilmatilan käyttäjien maksamien tulonmenetysten %-osuus

4. Kustannukset, joihin ei sovelleta liikenneriskin jakamista

4.1	Nimellismääräiset määritetyt kustannukset - pl. VFR (Taulukko 1)

4.2	Inflaatiomukautus : vuodelle n siirrettävä määrä

4.3	Liikenne: vuodelle n siirrettävät määrät

4.4	Kustannukset, joihin ei sovelleta liikenneriskin jakamista: vuodelle n siirrettävät määrät

4.5	Rakenneuudistuskustannukset : vuodelle n siirrettävät määrät

4.6	Yli- ja alijäämät (2) : vuodelle n siirrettävät määrät

4.7	Kokonaismäärä vuoden n yksikköhinnan laskemista varten

4.8	Vuodelta n siirrettävä liikenteen vaihtelun vuoksi syntävä yli- tai alijäämä

5. Muut tulot - sovellettava yksikköhinta (kansallisessa valuutassa)

5.1	Tulot muista lähteistä

5.3	joista unionin avustusohjelmista

5.4	joista kansallisesta julkisesta rahoituksesta

5.5	Kaupalliset toiminnot

5.6	Muut tulot muista lähteistä

5.7	Kokonaismäärä vuoden n yksikköhinnan laskemista varten

5.8	Yksikköhinta vuonna n (kansallisessa valuutassa)

5.9	ANSP-komponentti yksikköhinnassa

5.10	MET-komponentti yksikköhinnassa

5.11	Kansallisen valvontaviranomaisen/valtion komponentti yksikköhinnassa

5.12	Vuoden n yksikköhinta, jota oltaisiin sovellettu ilman muita tuloja

Kustannukset tulot ja muut määrät miljoonina euroina - palveluksiköt miljoonina kappaleina

2. LISÄTIEDOT

Jäsenvaltioiden on lisäksi kerättävä ja toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

a)	kuvaus eri maksuvyöhykkeiden perustamisesta ja syyt siihen ennen kaikkea lentoaseman lennonvarmistusmaksuvyöhykkeiden ja lentoasemien välisten mahdollisten ristikkäistukien osalta;

b)	kuvaus siitä, kuinka poikkeuksia myönnetään, sekä kuvaus asiaa koskevien kustannusten kattamiseksi käytettävästä rahoitustavasta;

c)	kuvaus muista tuloista, jos sellaisia on, jaettuna 2 artiklan 10 kohdassa mainittuihin luokkiin;

d)	kuvaus ja selvitys kannustimista, joita myönnetään lennonvarmistuspalvelujen käyttäjille 15 artiklan mukaisesti;

e)	kuvaus ja selvitys 16 artiklan mukaisesti sovellettavista lennonvarmistusmaksujen mukautuksista.

(1) Toteutuneen inflaation ja inflaatioennusteen vuotuisten erojen kumulatiivinen vaikutus – määritettyjen kustannusten yhteismäärän mukautus

(2) määritettyjä kustannuksia koskevan menettelyn voimaan tuloon saakka kertyneet yli- tai alijäämät

LIITE VII

LISÄTIETOJA

1. RAPORTOINTITAULUKKO

Jäsenvaltioiden on täytettävä tässä liitteessä oleva raportointitaulukko kaikista niiden vastuulla olevista maksuvyöhykkeistä jokaisen viiteajanjaksoon kuuluvan vuoden osalta.

Taulukko 3 - Lisätiedot

Maksuvyöhykkeen nimi

Viiteajanjakso : N - N+4

A OSA:

Kustannuksia koskevat täydentävät tiedot

N+1

N+2

N+3

N+4

N+1

N+2

N+3

N+4

Määritetyt kustannukset (suorituskykysuunnitelma)

Toteutuneet kustannukset

Eurocontrolin kustannukset

1.1	EUROCONTROLin kustannukset (euroina)

1.2	Vaihtokurssi (tarvittaessa)

Yhteisten hankkeiden kustannukset

2.1	Total costs of common projects

2.2	Yhteinen hanke 1

2.3	Yhteinen hanke 2

2.3	Yhteinen hanke …

Kutannusten jakomekanismista vapautetut kustannukset - 14 artiklan 2 kohdan b alakohta (lajeittain)

3.1	Henkilöstö

3.2	Muut toimintakustannuset

3.3

Poistot

3.4	Pääomakustannukset

3.5	Satunnaiserät

3.6	Kustannusten jakamisesta vapautetut kustannukset yhteensä

Kustannusten jakomekanismista vapautetut kustannukset - 14 artiklan 2 kohdan b alakohta (kustannustekijä/erä)

3.7

Eläkkeet

3.8	Lainojen korkokulut

3.9	Kansalliset verolait

3.10	Lainsäädännön edellyttämät uudet kustannuserät

3.11	Kansainväliset sopimukset

3.12	Kustannusten jakamisesta vapautetut kustannukset yhteensä

Rakenneuudistuskustannukset, jos ne on sallittu 7 artiklan 4 kohdan mukaisesti

Suunnitellut kustannukset (liiketoimintasuunnitelma)

Toteutuneet kustannukset (tiedoksi)

4.1	Rakenneuudistuskustannukset yhteensä

B OSA:

Mukautuksia koskevat lisätiedot

Määrät

Yli- ja alijäämä yhteensä

Ennen viiteajanjaks oa

N+1

N+2

N+3

N+4

Viiteajanjak son jälkeen

Inflaatiomukautus vuosi N-2

Inflaatiomukautus vuosi N-1

Inflaatiomukautus vuosi N

inflaatiomukautus vuosi N+1

Inflaatiomukautus vuosi N+2

Inflation adjustment Year N+3

Inflaatiomukautus vuosi N+4

Inflaatiomukautus yhteensä

Liikennetase vuosi N-2

Liikennetase vuosi N-1

Liikennetase vuosi N

Liikennetase vuosi N+1

Liikennetase vuosi N+2

Liikennetase vuosi N+3

Liikennetase vuosi N+4

Liikenteen mukautus yhteensä

Liikenneriskin jakamisesta saatavat tulot vuosi N-2

Liikenneriskin jakamisesta saatavat tulot vuosi N-1

Liikenneriskin jakamisesta saatavat tulot vuonna N

Liikenneriskin jakamisesta saatavat tulot vuonna N+1

Liikenneriskin jakamisesta saatavat tulot vuonna N+2

Liikenneriskin jakamisesta saatavat tulot vuonna N+3

Liikenneriskin jakamisesta saatavat tulot vuonna N+4

Liikenneriskin jakamisesta saatavien tulojen mukautukset yhteensä

Liikenneriskin jakamisesta aiheutuneet tappiot vuonna N-4

Liikenneriskin jakamisesta aiheutuneet tappiot N-3

Liikenneriskin jakamisesta aiheutuvat tappiot vuonna N-2

Liikenneriskin jakamisesta aiheutuneet tappiot vuonna N-1

Liikenneriskin jakamisesta aiheutuneet tappiot vuonna N

Liikenneriskin jakamisesta aiheutuneet tappiot N+1

Liikenneriskin jakamisesta aiheutuneet tappiot vuonna N+2

Liikenneriskin jakamisesta aiheutuneiden tappioiden mukautus yhteensä

Kustannukset, joihin ei sovelleta kustannusten jakamista, vuonna N-5

Kustannukset, joinin ei sovelleta kustannusten jakamista, vuonnaN-4

Kustannukset, joihin ei sovelleta kustannusten jakamista,vuonna N-3

Kustannukset, joihin ei sovelleta kustannusten jakamista, vuonna N-2

Kustannukset, joihin ei sovelleta kustannusten jakamista, vuonna N-1

Kustannukset, joihin ei sovelleta kustannusten jakamista, yhteensä

Yli- ja alijäämät ennen määritettyjä kustannuksia, vuosi 2005

Yli- ja alijäämät ennen määritettyjä kustannuksia, vuosi 2006

Yli- ja alijäämät ennen määritettyjä kustannuksia, vuosi 2007

Yli- ja alijäämät ennen määritettyjä kustannuksai, vuosi 2008

Yli- ja alijäämät ennen määritettyjä kustannuksia, vuosi 2009

Yli- ja alijäämät ennen määritettyjä kustannuksia, vuosi 2010

Yli- ja alijäämät ennen määritettyjä kustannuksia, vuosi 2011

Yli- ja alijäämät ennen määritettyjä kustannuksia, vuosi 2012 ( vain TNC)

Yli- ja alijäämät ennen määritettyjä kustannuksia, vuosi 2013 (vain TNC)

Yli- ja alijäämät ennen määritettyjä kustannuksia, vuosi 2014 (vain TNC)

Siirrot seuraavalle vuodelle yhteensä

2. LISÄTIEDOT

Jäsenvaltioiden on lisäksi toimitettava ainakin seuraavat tiedot:

a)	yhteisten hankkeiden hankekohtainen kustannuserittely;

b)	kuvaus sellaisista kustannustekijöistä, joihin ei voida vaikuttaa, aiheutuvista määristä niiden luonteen ja tekijän mukaan jaoteltuna, mukaan luettuna perusteet ja oletuksissa tapahtuneet muutokset;

c)	kuvaus jäsenvaltioille vuoden 2011 loppuun saakka lentoreittimaksuista ja vuoden 2014 loppuun saakka lentoaseman lennonvarmistuspalvelumaksuista aiheutuneiden yli- ja alijäämien siirroista;

d)	kuvaus 13 artiklan mukaisesta liikenneriskin jakomekanismista aiheutuvasta ylijäämästä;

e)	kuvaus 14 artiklan 2 kohdan mukaisesta kustannusten jakomekanismista aiheutuvasta ylijäämästä.