23.2.2013

Euroopan unionin virallinen lehti

L 52/37

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 152/2013,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2012,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 täydentämisestä keskusvastapuolten pääomavaatimuksia koskevien teknisten sääntelystandardien osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottaa huomioon OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (2) ja erityisesti sen 16 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 648/2012 muun muassa vahvistetaan keskusvastapuolia koskevat vakavaraisuusvaatimukset sen varmistamiseksi, että kyseiset keskusvastapuolet ovat luotettavia ja vakaita ja että ne noudattavat aina pääomavaatimuksia. Koska määritystoiminnasta aiheutuvat riskit suurelta osin katetaan erityisillä rahoitusvaroilla, tällaisilla pääomavaatimuksilla olisi varmistettava, että keskusvastapuolella on aina riittävästi pääomaa luotto-, vastapuoli- ja markkinariskien, toiminnallisten ja oikeudellisten riskien sekä yritysriskien varalta siltä osin kuin niitä ei ole katettu erityisillä rahoitusvaroilla ja että se voi tarvittaessa lopettaa tai järjestää toimintansa uudelleen hallitulla tavalla.

(2)

Luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten pääomakohtelu olisi erityisesti otettava huomioon teknisissä standardeissa, koska harjoittaessaan toimintaa, jota ei kateta erityisillä rahoitusvaroilla, keskusvastapuolet altistuvat samankaltaisille riskeille kuin luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset. Maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitean (CPSS) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) julkaisemien finanssimarkkinoiden rakenteita koskevien periaatteiden (”CPSS-IOSCO-periaatteet”) merkitykselliset osat olisi myös otettava huomioon. Sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolet pystyvät lopettamaan tai järjestämään toimintansa uudelleen hallitulla tavalla, niillä olisi oltava riittävät rahoitusvarat, jotta ne selviävät toimintamenoista kohtuullisen ajan kuluessa. Keskusvastapuolen olisi pystyttävä kyseisen ajan kuluessa ottamaan käyttöön jokin järjestely järjestääkseen uudelleen kriittiset toimintonsa, mukaan lukien pääomittaminen, johdon vaihtaminen, liiketoimintastrategioiden ja kustannus- tai maksurakenteiden tarkistaminen, tarjottujen palvelujen järjestäminen uudelleen, määrityssalkun realisointi tai yhdistäminen – tai määritystoiminnan siirtäminen – toiseen keskusvastapuoleen. Toiminnan lopettamisen tai uudelleenjärjestämisen aikana keskusvastapuolen on edelleen jatkettava toimintaansa. Tässä tapauksessa jotkin kustannukset, esimerkiksi markkinointikustannukset, saattavat alentua, mutta toiset kustannukset, esimerkiksi oikeudelliset kulut, saattavat kasvaa. Tämän vuoksi bruttomääräisten vuotuisten toimintakustannusten katsotaan antavan asianmukaisen kuvan menoista, joita tosiasiallisesti aiheutuu keskusvastapuolen toiminnan lopettamisen tai uudelleenjärjestämisen aikana. Jotta voidaan ottaa huomioon keskusvastapuolen käyttämien kirjanpitokäytäntöjen moninaisuus, toimintamenoja olisi arvioitava noudattaen kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (3) nojalla hyväksyttyjä IFRS-standardeja tai rajallista määrää muita tällä alalla sovellettavia sääntöjä sen mukaan, mitä unionin lainsäädännössä säädetään.

(3)

Koska pääomaa on aina oltava riittävästi varmistamaan toiminnan hallittu lopettaminen ja riittävä suoja asianomaisia riskejä vastaan, kuten asetuksen (EU) N:o 648/2012 16 artiklan 2 kohdassa edellytetään, on tarpeen perustaa varhaisvaroitusjärjestelmä, jonka avulla toimivaltaiset viranomaiset saavat riittävän ajoissa tiedon tilanteesta, jossa keskusvastapuolen pääoma on lähellä pääomavaatimusta, ottamalla käyttöön ilmoituskynnysarvo, joka on 110 prosenttia pääomavaatimuksesta.

(4)

Siitä huolimatta, että alttiutta toiminnalliselle riskille on vaikea ilmaista määrällisesti, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY (4) tarjoaa asianmukaisen ohjearvon keskusvastapuolten pääomavaatimuksen vahvistamiseksi. Keskusvastapuolten pääomavaatimuksia koskevien teknisten sääntelystandardien yhteydessä toiminnallisen riskin määritelmän olisi direktiivin 2006/48/EY mukaisesti sisällettävä oikeudellinen riski.

(5)

Direktiivi 2006/48/EY ja sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/49/EY (5) tarjoavat asianmukaisen ohjearvon pääomavaatimusten vahvistamiseksi sellaisten luotto-, vastapuoli- ja markkinariskien kattamiseksi, joita ei kateta erityisillä rahoitusvaroilla, sillä nämä riskit ovat samankaltaiset kuin ne riskit, joille luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset altistuvat.

(6)

Keskusvastapuolella ei tarvitse olla pääomaa yhteentoimivuusjärjestelystä johtuvien kaupankäyntivastuiden ja maksukyvyttömyysrahastoon suoritettavien maksujen osalta, jos asetuksen (EU) N:o 648/2012 52 ja 53 artiklassa vahvistetut vaatimukset täyttyvät. Jos nämä vaatimukset eivät kuitenkaan täyty, keskusvastapuolten väliset yhteydet saattavat altistaa ne lisäriskeille, jos niiden asettamia vakuuksia ei ole täysin suojattu eivätkä ne ole konkurssioikeudellisesti erillisiä tai jos maksukyvyttömyysrahastoon suoritettavat maksut vaarantuvat siinä tapauksessa, että vakuuden saavan keskusvastapuolen määritysosapuoli on maksukyvytön. Tällaisissa tapauksissa olisi sen vuoksi sovellettava pääomavaatimuksia maksukyvyttömyysrahastoon suoritettaviin maksuihin ja muihin keskusvastapuoliin nähden aiheutuviin kaupankäyntivastuihin. Muiden keskusvastapuolien maksukyvyttömyysrahastoon suoritettavien maksujen käsittelyn olisi leviämisvaikutusten välttämiseksi yleisesti ottaen oltava varovaisempaa kuin luottolaitoksilla keskusvastapuolen suhteen olevien vastuiden käsittelyn. Keskusvastapuolen omia varoja, joilla on suoritettu maksuja toisen keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon, ei tulisi ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 648/2012 16 artiklan 2 kohdan mukaisissa tarkoituksissa, koska niitä ei ole sijoitettu keskusvastapuolen sijoituspolitiikan mukaisesti. Niitä ei myöskään tulisi laskea kahteen kertaan laskettaessa näistä maksuista aiheutuvia riskipainotettuja saamisia.

(7)

Aika, joka vaaditaan keskusvastapuolen toiminnan hallituksi lopettamiseksi, riippuu täysin kyseisen keskusvastapuolen tarjoamista määrityspalveluista ja markkinaympäristöstä, jossa se toimii, varsinkin silloin, jos toinen keskusvastapuoli voi jatkaa sen palveluja. Sen, kuinka monta kuukautta kuluu toiminnan lopettamiseen, olisi tämän vuoksi perustuttava keskusvastapuolen esittämään omaan arvioon, jolle on saatava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Aikajakson olisi oltava vähintään kuusi kuukautta, jotta varmistettaisiin, että pääomavaatimukset ovat varovaisuusperiaatteen mukaisella tasolla.

(8)

Yritysriskillä tarkoitetaan riskiä, joka keskusvastapuolelle aiheutuu riippuen sen tehokkuudesta ja mahdollisista yleisten liiketoimintaedellytysten muutoksista, jotka todennäköisesti heikentävät sen taloudellista tilannetta, koska tulot vähenevät tai menot lisääntyvät aiheuttaen tappiota, joka on rahoitettava pääomasta. Koska yritysriskin suuruus on erittäin riippuvainen kunkin keskusvastapuolen yksittäisestä tilanteesta ja voi johtua useista tekijöistä, kuten tehottomista menettelyistä, epäsuotuisasta markkinaympäristöstä, tehottomuudesta reagoida teknologian kehitykseen tai liiketoimintastrategioiden huonosta toteutuksesta, pääomavaatimuksen olisi perustuttava keskusvastapuolen omaan arvioon, jolle on saatava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Käyttöön on otettava alin taso, jotta varmistettaisiin, että pääomavaatimukset ovat varovaisuusperiaatteen mukaisella tasolla.

(9)

Euroopan pankkiviranomainen (EPV) on tehnyt läheistä yhteistyötä Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) kanssa ja kuullut Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaista (EAMV), ennen kuin se on toimittanut teknisten standardien luonnokset, joihin tämä asetus perustuu. Se on myös järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksista, analysoinut mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (6) 37 artiklalla perustetulta pankkialan osallisryhmältä.

(10)	Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen) on toimittanut Euroopan komissiolle,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Pääomavaatimukset

1. Keskusvastapuolen pääoman, mukaan lukien jakamaton voitto ja rahastot, on aina oltava vähintään yhtä suuri kuin seuraavien summa:

a)	keskusvastapuolen pääomavaatimukset keskusvastapuolen toiminnan lopettamiseksi tai järjestämiseksi uudelleen 2 artiklan mukaisesti laskettuina;

b)	keskusvastapuolen pääomavaatimukset toiminnallisten ja oikeudellisten riskien kattamiseksi 3 artiklan mukaisesti laskettuina;

c)	keskusvastapuolen pääomavaatimukset luotto-, vastapuoli- ja markkinariskien kattamiseksi 4 artiklan mukaisesti laskettuina;

d)	keskusvastapuolen pääomavaatimukset yritysriskin kattamiseksi 5 artiklan mukaisesti laskettuina.

2. Keskusvastapuolella on oltava käytössään menettelyt, joilla voidaan tunnistaa kaikki sellaisten riskien lähteet, jotka voivat vaikuttaa sen tehtävien jatkuvaan hoitoon, ja sen on arvioitava, kuinka todennäköisesti sen tuloihin tai menoihin ja sen pääoman määrään kohdistuu potentiaalisia haittavaikutuksia.

3. Jos keskusvastapuolen 1 kohdan mukainen pääoma alittaa 110 prosenttia pääomavaatimuksista tai 110 prosenttia 7,5 miljoonasta eurosta (”ilmoituskynnysarvo”), keskusvastapuolen on heti ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle ja pidettävä tämä asian suhteen ajan tasalla vähintään viikoittain, kunnes keskusvastapuolen pääoman määrä ylittää taas ilmoituskynnysarvon.

4. Ilmoitus on tehtävä kirjallisesti, ja siinä on oltava seuraavat tiedot:

a)	syyt sille, miksi keskusvastapuolen pääoma alittaa ilmoituskynnysarvon, ja kuvaus keskusvastapuolen taloudellisen tilanteen lyhyen aikavälin näkymistä;

b)	kattava kuvaus toimenpiteistä, jotka keskusvastapuoli aikoo toteuttaa varmistaakseen pääomavaatimusten jatkuvan noudattamisen.

2 artikla

Toiminnan lopettamista tai järjestämistä uudelleen koskevat pääomavaatimukset

1. Keskusvastapuolen on jaettava vuotuiset bruttomääräiset toimintamenonsa kahdellatoista määrittääkseen kuukausittaiset bruttomääräiset toimintamenonsa ja kerrottava tulokseksi saatu numero ajalla, joka kuluu sen toiminnan lopettamiseen tai järjestämiseen uudelleen ja joka määritetään 2 kohdan mukaisesti. Tämän laskelman tulos ilmaisee pääoman, joka vaaditaan keskusvastapuolen toiminnan hallitusti lopettamiseksi tai järjestämiseksi uudelleen.

2. Jotta voidaan määrittää 1 kohdassa tarkoitettu aika, joka kuluu keskusvastapuolen toiminnan lopettamiseen tai järjestämiseen uudelleen, keskusvastapuolen on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle oma arvionsa kohtuullisesta ajasta, joka kuluu sen toiminnan lopettamiseen tai järjestämiseen uudelleen; toimivaltainen viranomainen hyväksyy kyseisen arvion sille asetuksen (EU) N:o 648/2012 III osaston nojalla kuuluvien toimivaltaisen viranomaisen valtuuksien mukaisesti. Arvioidun ajan on oltava riittävä varmistamaan – myös stressikausien markkinaolosuhteissa – keskusvastapuolen toiminnan hallittu lopettaminen tai järjestäminen uudelleen, sen toimintojen uudelleenorganisointi sekä sen määrityssalkkujen realisointi tai siirto jollekin toiselle keskusvastapuolelle. Arviossa on otettava huomioon keskusvastapuolen positioiden likviditeetti, koko, maturiteettirakenne ja mahdolliset rajatylittävät esteet sekä määritettyjen tuotteiden tyyppi. Pääomavaatimuksen laskennassa käytetty aika, joka kuluu keskusvastapuolen toiminnan lopettamiseen tai järjestämiseen uudelleen, on vähintään kuusi kuukautta.

3. Keskusvastapuolen on päivitettävä arvionsa ajasta, joka kuluu sen toiminnan lopettamiseen tai järjestämiseen uudelleen, aina kun arvion perustana olevat oletukset muuttuvat tuntuvasti, ja toimitettava tämä päivitetty arvio toimivaltaisen viranomaisen hyväksyttäväksi.

4. Tämän artiklan soveltamiseksi toimintamenoja arvioidaan noudattaen tapauksen mukaan asetuksen (EY) N:o 1606/2002 nojalla hyväksyttyjä IFRS-standardeja, neuvoston direktiivejä 78/660/ETY (7), 83/349/ETY (8) ja 86/635/ETY (9), yleisesti hyväksyttyjä kolmannen maan tilinpäätösstandardeja, joiden katsotaan vastaavan IFRS-standardeja komission asetuksen (EY) N:o 1569/2007 (10) mukaisesti, tai kolmannen maan tilinpäätösstandardeja, joiden käyttö on sallittua mainitun asetuksen 4 artiklan mukaisesti. Keskusvastapuolten on käytettävä vuositilinpäätöksestään olevia tuoreimpia tilintarkastettuja tietoja.

3 artikla

Toiminnallisia ja oikeudellisia riskejä koskevat pääomavaatimukset

1. Keskusvastapuolen on laskettava toiminnallista riskiä, myös oikeudellista riskiä, koskevat, 1 artiklassa tarkoitetut pääomavaatimuksensa käyttäen joko direktiivissä 2006/48/EY säädettyä perusmenetelmää tai säädettyjä kehittyneitä menetelmiä, jollei 2–7 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu.

2. Keskusvastapuoli voi käyttää perusmenetelmää laskeakseen toiminnallista riskiä koskevat pääomavaatimuksensa direktiivin 2006/48/EY 103 artiklan mukaisesti.

3. Keskusvastapuolella on oltava hyvin dokumentoitu toiminnallisten riskien arviointi- ja hallintajärjestelmä, jossa vastuualueet on jaettu selvästi. Sen on tunnistettava toiminnalliset riskit ja hankittava toiminnallisiin riskeihin liittyviä merkityksellisiä tietoja mukaan lukien tiedot merkittävistä tappioista. Riippumattoman tahon, jolla on tarvittava tietämys tarkastelun suorittamiseksi, on tarkasteltava järjestelmää säännöllisesti.

4. Keskusvastapuolen toiminnallisten riskien arviointijärjestelmä on integroitava tiiviisti keskusvastapuolen riskienhallintaprosesseihin. Järjestelmän tuottamien tietojen on oltava kiinteä osa prosessia, jolla tarkkaillaan ja valvotaan keskusvastapuolen toiminnallisten riskien profiilia.

5. Keskusvastapuolen on otettava käyttöön johdon raportointijärjestelmä, joka tuottaa toiminnallisia riskejä koskevia raportteja laitosten eri toiminnoille. Keskusvastapuolella on oltava käytössä menettelyt, joilla voidaan toteuttaa johdon raporteista saatavien tietojen edellyttämät toimet.

6. Keskusvastapuoli voi myös pyytää toimivaltaiselta viranomaiseltaan lupaa käyttää kehittyneitä menetelmiä. Toimivaltainen viranomainen voi myöntää keskusvastapuolelle luvan käyttää sen omiin toiminnallisten riskien mittaamismenetelmiin perustuvia kehittyneitä menetelmiä direktiivin 2006/48/EY 105 artiklan mukaisesti.

7. Jos keskusvastapuolet käyttävät 6 kohdassa täsmennettyjä kehittyneitä menetelmiä toiminnallista riskiä koskevien pääomavaatimustensa määrittämiseksi, niiden pääoman on aina oltava vähintään 80 prosenttia pääomavaatimuksesta, joka saadaan käyttäen 2 kohdan mukaista perusmenetelmää.

4 artikla

Niitä luotto-, vastapuoliluotto- ja markkinariskejä koskevat pääomavaatimukset, joita ei jo kateta asetuksen (EU) N:o 648/2012 41–44 artiklassa tarkoitetuilla erityisillä rahoitusvaroilla

1. Keskusvastapuolen on määritettävä 1 artiklassa tarkoitetut pääomavaatimuksena laskemalla yhteen 8 prosenttia luotto- ja vastapuoliluottoriskiin liittyvistä riskipainotetuista saamisista ja markkinariskiä koskevat pääomavaatimukset, kun riskit lasketaan direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY mukaisesti, jollei 2–5 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu.

2. Niiden markkinariskiä koskevien pääomavaatimusten laskemiseksi, joita ei jo kateta asetuksen (EU) N:o 648/2012 41–44 artiklassa tarkoitetuilla erityisillä rahoitusvaroilla, keskusvastapuolen on käytettävä direktiivin 2006/49/EY liitteissä I–IV vahvistettuja menetelmiä.

3. Niiden luottoriskiin liittyvien riskipainotettujen saamisten laskemiseksi, joita ei jo kateta asetuksen (EU) N:o 648/2012 41–44 artiklassa tarkoitetuilla erityisillä rahoitusvaroilla, keskusvastapuolen on käytettävä direktiivin 2006/48/EY 78–83 artiklassa säädettyä luottoriskin standardimenetelmää.

4. Niiden vastapuoliluottoriskiin liittyvien riskipainotettujen saamisten laskemiseksi, joita ei jo kateta asetuksen (EU) N:o 648/2012 41–44 artiklassa tarkoitetuilla erityisillä rahoitusvaroilla, keskusvastapuolen on käytettävä direktiivin 2006/48/EY liitteessä III olevassa 3 osassa vahvistettua käyvän arvon menetelmää ja direktiivin 2006/48/EY liitteessä VIII olevassa 3 osassa vahvistettua rahoitusvakuuksia koskevaa kattavaa menetelmää, jossa sovelletaan valvojan antamaa vakioarvon leikkausta.

5. Jos kaikki asetuksen (EU) N:o 648/2012 52 ja 53 artiklassa tarkoitetut edellytykset eivät täyty ja jos keskusvastapuoli ei käytä omia varojaan, keskusvastapuolen on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa vastuisiinsa, jotka aiheutuvat toisen keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahastoon suoritettavista maksuista, ja 2 prosentin riskipainoa kaupankäyntivastuihinsa, jotka aiheutuvat muihin keskusvastapuoliin nähden.

5 artikla

Yritysriskiä koskevat pääomavaatimukset

1. Keskusvastapuolen on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle oma arvionsa pääomasta, joka tarvitaan kattamaan yritysriskistä johtuvat tappiot, perustuen sen liiketoimintamallin kannalta merkityksellisiin, kohtuullisesti ennakoitaviin epäsuotuisiin skenaarioihin; toimivaltainen viranomainen hyväksyy kyseisen arvion sille asetuksen (EU) N:o 648/2012 III osaston nojalla kuuluvien toimivaltaisen viranomaisen valtuuksien mukaisesti.

2. Yritysriskiä koskeva pääomavaatimus on hyväksytyn arvion suuruinen, ja sen on oltava vähintään 25 prosenttia keskusvastapuolen vuotuisista bruttomääräisistä toimintamenoista. Tämän artiklan soveltamiseksi bruttomääräisiä toimintamenoja arvioidaan 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

6 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2012.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2) EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1.

(3) EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1.

(4) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.

(5) EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.

(6) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.

(7) EYVL L 222, 14.8.1978, s. 11.

(8) EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1.

(9) EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1.

(10) EUVL L 340, 22.12.2007, s. 66.