29.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 182/19

(1)

Tässä direktiivissä otetaan huomioon sääntelyn parantamista koskeva komission ohjelma ja erityisesti komission tiedonanto "Järkevä sääntely Euroopan unionissa", jossa asetetaan tavoitteeksi suunnitella ja antaa mahdollisimman laadukasta lainsäädäntöä, jossa kunnioitetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita ja varmistetaan, että hallinnolliset rasitteet ovat oikeassa suhteessa niiden tuomiin hyötyihin. Kesäkuussa 2008 annetussa komission tiedonannossa "Pienet ensin – Eurooppalaisia pk-yrityksiä tukeva aloite (Small Business Act)", jota tarkasteltiin uudelleen helmikuussa 2011, tunnustetaan pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) keskeinen rooli unionin taloudessa sekä pyritään parantamaan yleistä lähestymistapaa yrittäjyyteen ja ottamaan "pienet ensin" -periaate huomioon poliittisessa päätöksentekoprosessissa sääntelystä julkisiin palveluihin saakka. Maaliskuun 24 ja 25 päivänä 2011 kokoontunut Eurooppa-neuvosto suhtautui myönteisesti komission aikomukseen esitellä sisämarkkinoiden toimenpidepaketti, jonka toimenpiteillä luotaisiin kasvua ja työpaikkoja ja saataisiin aikaan konkreettisia tuloksia, jotka hyödyttäisivät kansalaisia ja yrityksiä.

Huhtikuussa 2011 hyväksytyssä komission tiedonannossa "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti" ehdotetaan perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä 25 päivänä kesäkuuta 1978 annetun neljännen neuvoston direktiivin 78/660/ETY (3) ja perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun seitsemännen neuvoston direktiivin 83/349/ETY (4), jäljempänä ‧tilinpäätösdirektiivit‧, yhdenmukaistamista taloudellisia tietoja koskevien velvollisuuksien osalta ja hallinnollisten rasitteiden vähentämistä erityisesti pk-yritysten osalta. Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun Eurooppa 2020 -strategialla pyritään vähentämään hallinnollisia rasitteita ja parantamaan liiketoimintaympäristöä erityisesti pk-yritysten kannalta sekä edistämään pk-yritysten kansainvälistymistä. Maaliskuun 24 ja 25 päivänä 2011 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti myös vähentämään sääntelystä erityisesti pk-yrityksille aiheutuvaa kokonaiskuormitusta sekä unionin että kansallisella tasolla, ja se ehdotti tuottavuutta lisääviä toimenpiteitä, kuten byrokratian vähentämistä ja pk-yrityksiä koskevan sääntelykehyksen parantamista.

(2)

Euroopan parlamentti antoi 18 päivänä joulukuuta 2008 pienten ja keskisuurten yritysten, erityisesti mikroyritysten, kirjanpitovaatimuksia koskevan päätöslauselman (5), joka ei liity lainsäädäntöön, ja toteaa siinä, että tilinpäätösdirektiivit ovat usein hyvin raskaita pienten ja keskisuurten yritysten, erityisesti mikroyritysten kannalta, ja kehottaa komissiota jatkamaan toimia, joiden tavoitteena on näiden direktiivien uudelleentarkastelu.

(3)

Yritysten osakkeenomistajien, jäsenten ja ulkopuolisten suojaamiseksi on erityisen tärkeää sovittaa yhteen kansalliset säännökset, jotka koskevat vuositilinpäätösten ja toimintakertomusten esittämistä ja sisältöä, niitä laadittaessa käytettäviä arvostusperusteita sekä niiden julkistamista, kun on kyse tietyistä vastuun rajoittamiseen perustuvista yritystyypeistä. Tällaisten yritystyyppien osalta yhteensovittaminen on tarpeen toteuttaa edellä mainituilla aloilla samanaikaisesti, koska jotkin yritykset toimivat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa eivätkä tällaiset yritykset tarjoa ulkopuolisille muuta suojaa kuin niiden nettovarallisuuden määrät.

(4)

Vuositilinpäätöksillä pyritään useisiin eri tavoitteisiin, ja niillä ei anneta pelkästään tietoja pääomamarkkinoiden sijoittajille vaan myös selvitetään aiempia liiketoimia ja parannetaan yhtiöiden hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää. Unionin tilinpäätöslainsäädännössä olisi pidettävä asianmukaisessa tasapainossa yhtäältä tilinpäätösten vastaanottajien edut ja toisaalta yritysten edun mukainen tarpeettomien raportointivaatimusten välttäminen.

(5)

Tämän direktiivin soveltamisalaan olisi kuuluttava tietyt yritykset, joilla on rajoitettu vastuu, esimerkiksi julkiset ja yksityiset osakeyhtiöt. Lisäksi on olemassa huomattava määrä avoimia yhtiöitä ja kommandiittiyhtiöitä, joiden kaikki vastuunalaiset yhtiömiehet ovat joko julkisia tai yksityisiä osakeyhtiöitä, ja siksi avoimiin yhtiöihin ja kommandiittiyhtiöihin olisi sovellettava tässä direktiivissä säädettyjä yhteensovittamistoimenpiteitä. Tällä direktiivillä olisi myös varmistettava, että avoimet yhtiöt ja kommandiittiyhtiöt kuuluvat sen soveltamisalaan, jos avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiömiehillä, jotka eivät ole julkisia tai yksityisiä osakeyhtiöitä, on tosiasiallisesti rajoitettu vastuu avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön velvoitteista, koska kyseistä vastuuta rajoittavat muut tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat yritykset. Voittoa tavoittelemattomien yritysten jättäminen tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle on sen tarkoituksen mukaista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 50 artiklan 2 kohdan g alakohdan mukaisesti.

(6)

Tämän direktiivin soveltamisalan olisi perustuttava periaatteisiin, ja siinä olisi varmistettava, että yrityksen ei ole mahdollista jättäytyä tuon soveltamisalan ulkopuolelle luomalla konsernirakenne, jossa on useita kerrostumia unioniin tai sen ulkopuolelle sijoittautuneita yrityksiä.

(7)

Tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava ainoastaan siinä määrin kuin ne eivät ole ristiriidassa tai vastakkaisia tietyntyyppisten yritysten taloudellisen raportoinnin osalta yksilöityjen säännösten kanssa tai muissa yhden tai useamman unionin toimielimen hyväksymissä voimassa olevissa säädöksissä olevien yrityksen pääoman jakamista koskevien säännösten kanssa.

(8)

On myös tarpeen vahvistaa unionin tasolla yhtäläiset oikeudelliset vähimmäisvaatimukset siitä, miten laajoja taloudellisia tietoja toistensa kanssa kilpailevien yritysten on julkistettava.

(9)

Vuositilinpäätökset olisi laadittava varovaisuutta noudattaen, ja niillä olisi annettava oikea ja riittävä kuva yrityksen varoista ja veloista, taloudellisesta asemasta sekä tuloksesta. On mahdollista, että poikkeustapauksissa tilinpäätös ei anna tällaista oikeaa ja riittävää kuvaa tämän direktiivin säännöksiä sovellettaessa. Tällaisissa tapauksissa yrityksen olisi poikettava mainitunlaisista säännöksistä oikean ja riittävän kuvan antamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi saatava määritellä tällaiset poikkeustapaukset ja vahvistaa asiaankuuluvat erityissäännöt, joita sovelletaan kyseisiin tapauksiin. Nämä poikkeustapaukset olisi ymmärrettävä ainoastaan hyvin epätavallisiksi liiketoimiksi ja epätavallisiksi tilanteiksi, eivätkä ne saisi esimerkiksi liittyä tiettyihin kokonaisiin aloihin.

(10)

Tällä direktiivillä olisi varmistettava, että pieniä yrityksiä koskevat vaatimukset on suurelta osin yhdenmukaistettu koko unionissa. Tämä direktiivi perustuu "pienet ensin" -periaatteeseen. Jotta tällaisille yrityksille ei sälytettäisi kohtuuttomia hallinnollisia rasitteita, jäsenvaltioiden olisi saatava vaatia vain muutamia liitetietoja pakollisten tietojen lisäksi. Yhden yhteisen tietojen toimittamisjärjestelmän ollessa kyseessä jäsenvaltiot voivat kuitenkin tietyissä tapauksissa vaatia rajallisen määrän lisätietoja, jos jäsenvaltioiden kansallisessa verolainsäädännössä niitä nimenomaisesti edellytetään ja jos ne ovat veronkannon takia ehdottomasti tarpeen. Jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa keskisuurille ja suurille yrityksille vaatimuksia, jotka menevät tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia pidemmälle.

(11)

Jos jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin nojalla määrätä lisävaatimuksia esimerkiksi pienille yrityksille, jäsenvaltiot voivat käyttää tätä mahdollisuutta täysin tai osittain vaatimalla vähemmän kuin olisi mahdollista. Samoin jos tässä direktiivissä sallitaan, että jäsenvaltiot voivat soveltaa esimerkiksi pieniä yrityksiä koskevaa poikkeusta, jäsenvaltiot voivat vapauttaa nämä yritykset vaatimuksista kokonaan tai osittain.

(12)

Pienet, keskisuuret ja suuret yritykset olisi määriteltävä ja erotettava toisistaan taseen loppusumman, liikevaihdon ja tilivuoden keskimääräisen työntekijämäärän perusteella, koska nämä kriteerit antavat yleensä objektiiviset todisteet yrityksen koosta. Jos emoyritys ei laadi konsernin konsernitilinpäätöksiä, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin saatava toteuttaa tarpeellisiksi katsomiaan toimenpiteitä edellyttääkseen, että kyseinen yritys luokitellaan suuremmaksi yritykseksi määrittämällä konsernin lukujen perusteella tai yhteen laskemalla yrityksen koko ja luokka, johon se sillä perusteella kuuluu. Jos jäsenvaltio soveltaa yhtä tai useampaa mikroyrityksiä koskevaa valinnaista poikkeusta, myös mikroyritykset olisi määriteltävä taseen loppusumman, liikevaihdon ja tilivuoden keskimääräisen työntekijämäärän perusteella. Jäsenvaltioita ei olisi velvoitettava määrittämään erillisiä keskisuurten ja suurten yritysten luokkia kansallisessa lainsäädännössään, jos keskisuuriin yrityksiin sovelletaan samoja vaatimuksia kuin suuriin yrityksiin.

(13)

Mikroyrityksillä on rajalliset resurssit noudattaa vaativia sääntelyvaatimuksia. Jos mikroyrityksiä koskevia erityissääntöjä ei ole, niihin sovelletaan pieniin yrityksiin sovellettavia sääntöjä. Nämä säännöt aiheuttavat niille hallinnollisia rasitteita, jotka eivät ole oikeassa suhteessa niiden kokoon ja ovat siksi mikroyrityksille suhteellisesti rasittavampia muihin pieniin yrityksiin verrattuna. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa mikroyritykset tietyistä pieniin yrityksiin sovellettavista velvoitteista, jotka saattaisivat aiheuttaa niille liiallisia hallinnollisia rasitteita. Mikroyrityksiin olisi kuitenkin silti sovellettava mahdollisia kansallisia velvollisuuksia pitää kirjanpitoa, joka osoittaa niiden liiketoimet ja taloudellisen aseman. Lisäksi sijoitusyritykset ja holdingyhtiöt olisi jätettävä mikroyrityksiin sovellettavien yksinkertaistamisesta koituvien etujen ulkopuolelle.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon omien markkinoidensa erityisolosuhteet ja -tarpeet tehdessään päätöksen siitä, panevatko ne täytäntöön tai kuinka ne panevat täytäntöön erillisen mikroyritysjärjestelmän tämän direktiivin puitteissa.

(15)

Tilinpäätöksen julkistaminen voi olla mikroyrityksille raskasta. Samanaikaisesti jäsenvaltioiden on tarpeen varmistaa tämän direktiivin noudattaminen. Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät tässä direktiivissä säädettyjä, mikroyrityksiä koskevia poikkeuksia, olisi tämän mukaisesti voitava vapauttaa mikroyritykset yleisestä julkistamisvaatimuksesta edellyttäen, että tasetiedot annetaan asianmukaisesti kansallisen lainsäädännön mukaisesti vähintään yhdelle nimetylle toimivaltaiselle viranomaiselle ja että tiedot toimitetaan kaupparekisteriin, niin että jäljennös olisi saatavissa pyynnöstä. Tällaisissa tapauksissa ei olisi sovellettava tässä direktiivissä säädettyä velvoitetta julkistaa tilinpäätösasiakirjat niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan perustamissopimuksen 48 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi, 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/101/EY (6) 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(16)

Jotta voidaan varmistaa vertailukelpoisten ja yhdenmukaisten tietojen antaminen, kirjaamis- ja arvostamisperiaatteisiin olisi sisällyttävä toiminnan jatkuvuus, varovaisuus ja suoriteperuste. Varoihin ja velkoihin kuuluvien erien sekä tuottojen ja kulujen vähentämistä toisistaan ei olisi sallittava, ja varoihin ja velkoihin kuuluvat erät olisi arvostettava erikseen. Jäsenvaltioiden olisi erityistapauksissa voitava kuitenkin sallia yrityksille varoihin ja velkoihin kuuluvien erien sekä tuotto- ja kuluerien vähentäminen toisistaan tai vaatia sitä. Esitettäessä tilinpäätöksen eriä olisi otettava huomioon taloudellinen todellisuus tai liiketoimen tai järjestelyn kaupallinen merkitys. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava vapauttaa yritykset tämän periaatteen soveltamisesta.

(17)

Olennaisuusperiaatteen olisi ohjattava tilinpäätöksissä kirjaamista, arvostamista, esitettäviä tietoja, esittämistapaa ja konsernitilinpäätökseen yhdistelemistä. Olennaisuusperiaatteen mukaan epäolennaisiksi katsottavat tiedot voidaan esimerkiksi yhdistää tilinpäätöksissä. Vaikka yksittäinen erä saatetaan katsoa epäolennaiseksi, samanluonteisten epäolennaisten erien voidaan kuitenkin katsoa olevan kokonaisuutena olennaisia. Jäsenvaltioiden olisi voitava rajata olennaisuusperiaatteen pakollinen soveltaminen esitettäviin tietoihin ja esittämistapaan. Olennaisuusperiaate ei saisi vaikuttaa kansallisiin velvoitteisiin pitää liiketoimet ja taloudellisen aseman osoittavaa täydellistä kirjanpitoa.

(18)

Vuositilinpäätöksessä kirjattavat erät olisi arvostettava hankintahinta- tai tuotantomenoperiaatteen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa tilinpäätöksen sisältämien tietojen luotettavuus. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava sallia tai vaatia, että yritykset arvostavat pysyviä varoja uudelleen, jotta tilinpäätösten käyttäjille voitaisiin antaa merkityksellisempiä tietoja.

(19)

Koska taloudellisten tietojen on oltava vertailukelpoisia koko unionissa, on tarpeen vaatia, että jäsenvaltiot sallivat, että tiettyihin rahoitusinstrumentteihin sovelletaan käypään arvoon perustuvaa arvostamistapaa. Tällaiset arvostamistavat tarjoavat myös sellaisia tietoja, jotka voivat olla tilinpäätösten käyttäjien kannalta merkityksellisempiä kuin hankintahintaan tai tuotannon menoihin perustuvat tiedot. Näin ollen jäsenvaltioiden olisi sallittava, että kaikki yritykset tai yritysluokat lukuun ottamatta mikroyrityksiä, jotka käyttävät tässä direktiivissä säädettyjä poikkeuksia, ottavat käyttöön käypään arvoon perustuvan arvostamistavan sekä vuositilinpäätöksiä että konsernitilinpäätöksiä varten tai, jäsenvaltion niin valitessa, ainoastaan konsernitilinpäätöksiä varten. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava sallia tai vaatia käypään arvoon perustuvan arvostamistavan soveltamista muihin varoihin kuin rahoitusinstrumentteihin.

(20)

Pieni määrä tasekaavoja on tarpeen, jotta tilinpäätösten käyttäjät voisivat verrata paremmin yritysten taloudellisia asemia unionissa. Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä yhden tasekaavan käyttöä, ja niiden olisi voitava sallia, että kaava valitaan useampien sallittujen kaavojen joukosta. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava sallia tai vaatia, että yritykset muuttavat kaavaa ja esittävät taseen, jossa lyhytaikaiset ja pitkäaikaiset erät on erotettu toisistaan. Kulujen luonteen osoittava tuloslaskelmakaava sekä kulujen tarkoituksen osoittava tuloslaskelmakaava olisi sallittava. Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä yhden tuloslaskelmakaavan käyttöä, ja niiden olisi voitava sallia, että kaava valitaan useampien sallittujen kaavojen joukosta. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava sallia, että yritykset esittävät toiminnan tulosta kuvaavan laskelman sellaisen tuloslaskelman sijasta, joka on laadittu jonkin hyväksytyn kaavan mukaisesti. Vaadituista kaavoista voidaan antaa yksinkertaistetut versiot pienten ja keskisuurten yritysten saataville. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava oikeus rajoittaa tasekaavoja ja tuloslaskelmakaavoja, jos tilinpäätösten sähköinen toimittaminen sitä edellyttää.

(21)

Vertailtavuuden vuoksi olisi säädettävä yhteisestä kehyksestä muun muassa arvontarkistusten, liikearvon, varausten, tavaroiden ja lajiesineiden varastojen sekä kooltaan tai esiintymistiheydeltään poikkeuksellisten tuottojen ja kulujen kirjaamista, arvostamista ja esittämistä varten.

(22)

Joidenkin tilinpäätöksen erien kirjaaminen ja arvostaminen perustuu arvioihin, harkintaan ja malleihin eikä niinkään tarkkaan kuvaukseen. Liiketoimintaan luonnostaan kuuluvista epävarmuustekijöistä johtuen tiettyjä tilinpäätöksen eriä ei ole mahdollista arvostaa täsmällisesti, vaan ne voidaan ainoastaan arvioida. Arviointiin kuuluu viimeisimpään käytettävissä olevaan, luotettavaan tietoon perustuva harkinta. Arvioiden käyttö on olennainen osa tilinpäätöksen laadintaa. Tämä pätee erityisesti varauksiin, jotka ovat luonteeltaan epävarmempia kuin useimmat muut tase-erät. Arvioiden olisi perustuttava yrityksen johdon varovaiseen harkintaan ja puolueettomiin laskelmiin, joita täydentävät vastaavanlaisista liiketoimista saatu kokemus ja joissakin tapauksissa riippumattomien asiantuntijoiden lausunnot. Huomioon otettavaan näyttöön olisi kuuluttava myös tilinpäätöspäivän jälkeisten tapahtumien tuoma lisänäyttö.

(23)

Taseessa ja tuloslaskelmassa esitettäviä tietoja olisi täydennettävä tilinpäätöksessä esitettävillä liitetiedoilla. Tilinpäätösten käyttäjät eivät yleensä tarvitse kovinkaan paljon lisätietoja pieniltä yrityksiltä, ja tällaisten lisätietojen kokoaminen voi olla pienille yrityksille kallista. Sen vuoksi on perusteltua, ettei pieniltä yrityksiltä vaadita kaikkien tietojen esittämistä. Mikroyrityksiä tai pieniä yrityksiä ei saisi kuitenkaan estää esittämästä tilinpäätöksessä sentyyppisiä lisätietoja kuin keskisuurilta ja suurilta yrityksiltä vaaditaan tai muita tietoja, joista tässä direktiivissä ei säädetä, jos pienet yritykset katsovat, että tällaisten tietojen esittämisestä on hyötyä.

(24)

Tilinpäätöksen laatimisperiaatteita koskevien tietojen esittäminen on tilinpäätöksen liitetietojen keskeinen osa. Esitettävien tietojen olisi sisällettävä erityisesti tilinpäätöksen eri osiin sovelletut arvostusperusteet, lausunto näiden tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden yhdenmukaisuudesta toiminnan jatkuvuuden käsitteen kanssa ja kaikki merkittävät muutokset tilinpäätöksen laatimisperiaatteisiin.

(25)

Keskisuurten ja suurten yritysten laatimien tilinpäätösten käyttäjillä on usein vaativammat tarpeet. Sen vuoksi tällaiset yritykset olisi velvoitettava esittämään tiettyjä aloja koskevia lisätietoja. Vapauttaminen joistakin näistä velvollisuuksista on perusteltua tapauksissa, joissa tietojen esittämisestä olisi haittaa tietyille henkilöille tai yritykselle itselleen.

(26)

Toimintakertomus ja konsernin toimintakertomus ovat taloudellisen raportoinnin tärkeitä osatekijöitä. Yrityksen liiketoiminnan kehittymisestä ja yrityksen tilasta olisi annettava oikea kuva ottaen huomioon liiketoiminnan laajuus ja monimuotoisuus. Tiedot eivät saisi rajoittua yrityksen liiketoiminnan taloudellisiin näkökohtiin, ja niihin olisi sisällyttävä liiketoiminnan ympäristönäkökohtia ja sosiaalisia näkökohtia koskeva analyysi, jota yrityksen kehityksen, tuloksen ja tilan ymmärtäminen edellyttää. Tapauksissa, joissa konsernin toimintakertomus ja emoyrityksen toimintakertomus esitetään yhtenä kertomuksena, voi olla tarkoituksenmukaista painottaa enemmän niitä seikkoja, jotka ovat merkityksellisiä konsernitilinpäätökseen yhdisteltäville yrityksille kokonaisuutena tarkasteltuina. Pienille ja keskisuurille yrityksille mahdollisesti aiheutuvan rasitteen vuoksi on kuitenkin asianmukaista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus vapauttaa tällaiset yritykset velvollisuudesta esittää toimintakertomuksessaan muita kuin taloudellisia tietoja.

(27)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vapauttaa pienet yritykset toimintakertomuksen laatimisvelvollisuudesta, jos tällaiset yritykset sisällyttävät tilinpäätöksen liitetietoihin tiedot omien osakkeidensa hankkimisesta, josta säädetään niiden takeiden yhteensovittamisesta samanveroisiksi, joita jäsenvaltioissa vaaditaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 54 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetuilta yhtiöiltä niiden jäsenten sekä ulkopuolisten etujen suojaamiseksi osakeyhtiöitä perustettaessa sekä niiden pääomaa säilytettäessä ja muutettaessa, 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/30/EU (7) 24 artiklan 2 kohdassa.

(28)

Koska pörssiyhtiöillä saattaa olla tärkeä rooli talouksissa, joissa ne toimivat, tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä annettavaa selvitystä, olisi sovellettava yrityksiin, joiden siirtokelpoiset arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla.

(29)

Monet yritykset omistavat toisia yrityksiä, ja konsernitilinpäätöksiä koskevan lainsäädännön koordinoimisella pyritään suojelemaan pääomayhtiöiden etuja. Näistä yrityksistä olisi laadittava konsernitilinpäätökset, jotta niitä koskevat taloudelliset tiedot voidaan saattaa niiden jäsenten ja ulkopuolisten tietoon. Sen vuoksi konsernitilinpäätöksiä koskevia kansallisia lainsäädäntöjä olisi sovitettava yhteen, jotta saavutettaisiin niiden tietojen vertailukelpoisuus ja yhdenmukaisuus, jotka yritysten on julkistettava unionissa. Koska ei ole käytettävissä toisistaan riippumattomien osapuolten välisessä liiketoimessa toteutunutta hintaa, jäsenvaltioiden olisi voitava sallia omistusyhteyksien konsernin sisäisten siirtojen, niin kutsuttujen saman määräysvallan alaisten liiketoimintojen, kirjanpidollinen käsittely käyttäen yhdistelmämenetelmää, jossa hallussa olevien konsernitilinpäätökseen yhdisteltävän yrityksen osakkeiden kirjanpitoarvo eliminoidaan pelkästään oman pääoman vastaavaa prosenttiosuutta vastaan.

(30)

Direktiivissä 83/349/ETY oli vaatimus, että konserneista on laadittava konsernitilinpäätös, jos joko emoyritys taikka yksi tai useampi tytäryritys on yhtiömuodoltaan jokin tämän direktiivin liitteessä I tai liitteessä II tarkoitetuista yrityksistä. Jäsenvaltioilla oli mahdollisuus vapauttaa emoyritykset konsernitilinpäätöksen laatimisvaatimuksesta, jos emoyritys ei ollut liitteessä I tai liitteessä II tarkoitetun muotoinen yritys. Tässä direktiivissä edellytetään konsernitilinpäätösten laatimista ainoastaan liitteessä I tai tietyissä olosuhteissa liitteessä II lueteltujen yritysmuotojen mukaisilta emoyhtiöiltä, mutta sillä ei estetä jäsenvaltioita ulottamasta tämän direktiivin soveltamisalaa koskemaan myös muita tilanteita. Sisällön kannalta muutosta ei näin ollen ole, sillä jäsenvaltioiden tehtävänä on edelleen päättää, vaativatko ne tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia yrityksiä laatimaan konsernitilinpäätökset.

(31)

Konsernitilinpäätöksessä olisi esitettävä emoyrityksen ja sen tytäryritysten toiminnot yhtenä taloudellisena yksikkönä (konsernina). Emoyrityksen määräysvallassa olevat yritykset olisi katsottava tytäryrityksiksi. Määräysvallan olisi perustuttava ääntenenemmistöön, mutta se voisi perustua myös osakkeenomistajien tai jäsenten välisiin sopimuksiin. Tietyissä olosuhteissa määräysvaltaa voidaan käyttää tosiasiallisesti, jos emoyrityksellä on osakevähemmistö tytäryrityksessä tai sillä ei ole tytäryrityksen osakkeita. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus vaatia, että yritykset, jotka eivät ole määräysvallan alaisia mutta joita johdetaan yhtenäiseltä pohjalta tai joilla on yhteinen hallinto-, johto- tai valvontaelin, sisällytetään konsernitilinpäätökseen.

(32)

Tytäryrityksen, joka on itse emoyritys, olisi laadittava konsernitilinpäätös. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava oikeus vapauttaa tällainen emoyritys konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta tietyissä olosuhteissa, jos emoyrityksen jäseniä ja ulkopuolisia suojataan riittävästi.

(33)

Pienet konsernit olisi vapautettava konsernitilinpäätöksen laatimisvelvollisuudesta, koska pienten yritysten tilinpäätösten käyttäjillä ei ole vaativia tiedonsaantitarpeita ja koska konsernitilinpäätösten laatiminen emo- ja tytäryritysten vuositilinpäätösten lisäksi voi olla kallista. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapauttaa keskikokoiset konsernit konsernitilinpäätösten laatimisvelvollisuudesta samoilla kustannus-hyötyperusteilla, paitsi jos jokin sidosyritys on yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö.

(34)

Konsernitilinpäätöksen laatiminen edellyttää, että konserniin kuuluvien yritysten varat ja velat sekä tuotot ja kulut sisällytetään konsernitaseeseen täysimääräisinä ja että määräysvallattomien omistajien osuudet esitetään konsernitaseessa erikseen oman pääoman yhteydessä ja että määräysvallattomien omistajien osuudet konsernin tuloksesta esitetään konsernituloslaskelmassa erikseen. Tarpeelliset korjaukset olisi kuitenkin tehtävä, jotta eliminoitaisiin konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten keskinäisten taloudellisten suhteiden vaikutukset.

(35)

Vuositilinpäätöksen laadinnassa sovellettavia kirjaamis- ja arvostamisperiaatteita olisi sovellettava myös konsernitilinpäätösten laadintaan. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava sallia, että tässä direktiivissä esitettyjä yleisiä säännöksiä ja periaatteita sovelletaan vuositilinpäätökseen eri tavalla kuin konsernitilinpäätöksiin.

(36)

Osakkuusyritykset olisi otettava konsernitilinpäätöksessä huomioon käyttämällä pääomaosuusmenetelmää. Osakkuusyritysten arvostamista koskevien säännösten olisi oltava sisällöltään samat kuin direktiivissä 83/349/ETY, ja tuossa direktiivissä sallittuja menetelmiä voidaan edelleen soveltaa. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava sallia tai vaatia, että yhteisjohtoinen yritys sisällytetään konsernitilinpäätökseen suhteellista yhdistelemistä käyttäen.

(37)

Konsernitilinpäätöksen liitetietojen olisi sisällettävä tiedot kaikista konsernitilinpäätökseen yhdisteltävistä yrityksistä kokonaisuutena tarkasteltuina. Tytäryrityksistä, osakkuusyrityksistä, yhteisjohtoisista yrityksistä ja omistusyhteyksistä olisi esitettävä myös niiden nimet, kotipaikat sekä konsernin osuus kyseisen yrityksen pääomasta.

(38)

Kaikkien tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten vuositilinpäätökset olisi julkistettava direktiivin 2009/101/EY mukaisesti. On kuitenkin asianmukaista säätää, että pienille ja keskisuurille yrityksille voidaan myöntää tiettyjä poikkeuksia tällä alalla.

(39)

Jäsenvaltioita kannustetaan vahvasti kehittämään sähköisiä julkistamisjärjestelmiä, jotka antavat yrityksille mahdollisuuden toimittaa kirjanpitotiedot, lakisääteinen tilinpäätös mukaan luettuna, ainoastaan yhden kerran ja sellaisessa muodossa, joka antaa useille käyttäjille mahdollisuuden päästä tietoihin ja käyttää niitä helposti. Komissiota kannustetaan tutkimaan tapoja luoda yhdenmukaistettu sähköinen raportointimalli tilinpäätösten laadintaa varten. Järjestelmät eivät kuitenkaan saisi aiheuttaa rasitusta pienille ja keskisuurille yrityksille.

(40)

Yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenten olisi oltava ainakin kollektiivisesti vastuussa yritykselle vuositilinpäätösten ja toimintakertomusten laatimisesta ja julkistamisesta. Samaa vaatimusta olisi sovellettava hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäseniin myös sellaisissa yrityksissä, jotka laativat konsernitilinpäätöksen. Nämä elimet toimivat niille kansallisessa lainsäädännössä annettujen valtuuksien mukaisesti. Tämän ei pitäisi estää jäsenvaltioita menemästä pidemmälle ja säätämästä kyseisten jäsenten suorasta vastuusta osakkeenomistajille tai muillekin sidosryhmille.

(41)

Vastuu vuositilinpäätösten ja konsernitilinpäätösten sekä toimintakertomusten ja konsernin toimintakertomusten laatimisesta ja julkistamisesta perustuu kansalliseen lainsäädäntöön. Kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisia vastuun määräytymissääntöjä olisi voitava soveltaa yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäseniin. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää vastuun laajuudesta.

(42)

Luotettavien taloudellista raportointia koskevien menettelyjen edistämiseksi koko unionissa yrityksen tilinpäätösten valmistelusta vastaavan elimen jäsenten olisi varmistettava, että yrityksen vuositilinpäätöksessä ja konsernin konsernitilinpäätöksessä esitetyt taloudelliset tiedot antavat oikean ja riittävän kuvan.

(43)

Vuositilinpäätöksille ja konsernitilinpäätöksille olisi tehtävä tilintarkastus. Vaatimuksen, jonka mukaan tilintarkastajien lausunnossa olisi käsiteltävä sitä, antaako vuositilinpäätös tai konsernitilinpäätös oikean ja riittävän kuvan asiaankuuluvan taloudellista raportointia koskevan säännöstön mukaisesti, ei pitäisi katsoa rajoittavan sitä, mistä asioista annetaan lausunto, vaan selkeyttävän yhteyttä, jossa lausunto esitetään. Tämän tilintarkastusvelvollisuuden ei tulisi koskea pienten yritysten vuositilinpäätöksiä, koska tilintarkastus voi olla merkittävä hallinnollinen rasite tähän luokkaan kuuluville yrityksille ja koska monissa pienissä yrityksissä samat henkilöt ovat sekä osakkeenomistajia että johtajia, minkä vuoksi heillä ei ole suurta tarvetta saada tilinpäätökselle ulkopuolista varmennusta. Tällä direktiivillä ei olisi kuitenkaan estettävä jäsenvaltioita määräämästä tilintarkastusta pienille yrityksille pienten yritysten ja niiden tilinpäätösten käyttäjien erityisolosuhteet ja -tarpeet huomioon ottaen. Lisäksi on asianmukaisempaa määritellä tilintarkastuskertomuksen sisältö tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta 17 päivänä toukokuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/43/EY (8). Mainittu direktiivi olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(44)

Hallituksille suoritettavien maksujen avoimuuden lisäämiseksi suurten yritysten ja yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen, jotka toimivat kaivannaisteollisuuden tai aarniometsien (9) puunkorjuun alalla, olisi esitettävä vuosittain erillisessä kertomuksessa olennaiset maksut, jotka on suoritettu hallituksille niissä maissa, joissa kyseiset yritykset toimivat. Tällaiset yritykset toimivat maissa, joissa on runsaasti luonnonvaroja, erityisesti mineraaleja, öljyä, maakaasua sekä aarniometsiä. Kertomuksessa esitettyjen maksutyyppien olisi oltava vertailukelpoisia niiden maksutyyppien kanssa, jotka kaivannaisteollisuuden avoimuusaloitteeseen (EITI) osallistuva yritys esittää tilinpäätöksessään. Tällä aloitteella täydennetään myös metsälainsäädännön noudattamista, metsähallintoa ja puukauppaa koskevaa Euroopan unionin toimintasuunnitelmaa (EU FLEGT) sekä puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20 päivänä lokakuuta 2010 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 995/2010 (10), joiden mukaan puutuotteilla kauppaa käyvien on noudatettava asianmukaista huolellisuutta, jotta laittomasti korjattua puuta ei pääsisi unionin markkinoille.

(45)

Kertomuksilla olisi pyrittävä auttamaan luonnonvaroiltaan rikkaiden maiden hallituksia panemaan EITI-periaatteet ja -kriteerit täytäntöön sekä tekemään kansalaisilleen selkoa maksuista, jotka hallitukset ovat saaneet kaivannaisteollisuudessa toimivilta yrityksiltä tai aarniometsien puunkorjuuta harjoittavilta yrityksiltä, jotka toimivat niiden oikeudenkäyttöalueilla. Tiedot olisi esitettävä kertomuksessa maa- ja hankekohtaisesti. Hanke olisi määriteltävä operatiiviseksi toiminnaksi, jota säätelevät yksittäinen sopimus, lisenssi, vuokrasopimus, käyttöoikeussopimus tai vastaavat oikeudelliset sopimukset ja joka muodostaa perustan maksuvelvollisuudelle hallitusta kohtaan. Jos kuitenkin useat tällaiset sopimukset ovat merkittävällä tavalla kytköksissä toisiinsa, se olisi katsottava hankkeeksi. ‧Merkittävällä tavalla toisiinsa kytköksissä olevien‧ oikeudellisten sopimusten olisi katsottava tarkoittavan joukkoa hallituksen kanssa allekirjoitettuja, toiminnallisesti ja maantieteellisesti yhtenäistettyjä sopimuksia, lisenssejä, vuokrasopimuksia, käyttöoikeussopimuksia tai asiaan liittyviä, ehdoiltaan merkittävästi toistensa kaltaisia oikeudellisia sopimuksia, jotka saavat aikaan maksuvelvollisuuksia. Tällaisia sopimuksia voidaan hallinnoida yksittäisellä sopimuksella, yhteisyrityksellä, tuotannonjakosopimuksella tai muulla kattavalla oikeudellisella sopimuksella.

(46)

Tilivuoden kuluessa suoritettuja alle 100 000 euron määräisiä maksuja ei tarvitse ottaa kertomuksessa huomioon, riippumatta siitä, oliko ne suoritettu yksittäisenä maksuna vai sarjana toisiinsa liittyviä maksuja. Tämä tarkoittaa, että yrityksen on kaikissa jaksottaisia maksuja tai osamaksuja (esim. vuokramaksut) koskevissa järjestelyissä otettava huomioon toisiinsa liittyvien jaksottaisten maksujen tai osamaksujen kokonaismäärä määritellessään, onko kynnys ylittynyt kyseisen maksusarjan osalta ja edellytetäänkö niin ollen asiaa koskevien tietojen ilmoittamista.

(47)

Kaivannaisteollisuudessa toimivien tai aarniometsien puunkorjuuta harjoittavien yritysten ei olisi edellytettävä jaottelevan ja kohdentavan maksuja hankekohtaisesti, jos maksut suoritetaan yrityksille sellaisten velvoitteiden osalta, jotka on asetettu yhtiötasolla pikemmin kuin hankekohtaisesti. Esimerkiksi jos yrityksellä on useampi hanke isäntämaassa ja kyseisen maan hallitus kantaa yritykseltä yhtiöveroa yrityksen koko maan tulojen eikä tietyn maassa toteutettavan hankkeen tai operaation perusteella, yrityksen sallittaisiin ilmoittaa tällä perusteella suorittamansa yhtiöveromaksu tai -maksut erittelemättä erityistä maksuun liittyvää hanketta.

(48)

Kaivannaisteollisuudessa toimivan tai aarniometsien puunkorjuuta harjoittavan yrityksen ei yleensä tarvitse ilmoittaa hallituksille kyseisen yrityksen tavanomaisen osakkaan ominaisuudessa maksettuja osinkoja tai muuta voitonjakoa, kunhan osingot tai muu voitonjako maksetaan hallituksille samoin ehdoin kuin muille osakkaille. Yrityksen edellytetään kuitenkin ilmoittavan kaikista tuotanto-oikeusmaksujen tai rojaltien sijasta suoritetuista osingoista tai muusta voitonjaosta.

(49)

Ilmoittamista koskevien edellytysten kiertämismahdollisuutta koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi tässä direktiivissä olisi täsmennettävä, että maksut on esitettävä toiminnan tai maksun tosiasiallisen sisällön mukaisesti. Yrityksen ei näin ollen pitäisi pystyä välttämään ilmoittamista esimerkiksi ilmoittamalla muutoin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva toiminta toisen luonteiseksi. Maksuja tai toimintoja ei saisi myöskään keinotekoisesti jakaa tai yhdistää kyseisten ilmoittamisvaatimusten kiertämistarkoituksessa.

(50)

Jotta vahvistettaisiin olosuhteet, joissa yritykset olisi vapautettava 10 luvussa säädetyistä raportointivaatimuksista, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti niiden kriteerien määrittämiseksi, joita sovelletaan arvioitaessa, ovatko kolmannen maan raportointivaatimukset yhtäläiset kyseisen luvun vaatimusten kanssa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(51)

Jotta voidaan varmistaa 46 artiklan 1 kohdan yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisesti.

(52)

Komission olisi tarkasteltava tätä raportointijärjestelmää uudelleen ja annettava siitä kertomus kolmen vuoden kuluessa siitä, kun jäsenvaltioiden määräaika tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä on umpeutunut. Tässä uudelleentarkastelussa olisi tarkasteltava järjestelmän tehokkuutta ja otettava huomioon kansainvälinen kehitys, kilpailukykyyn ja energiavarmuuteen liittyvät kysymykset mukaan luettuina. Kertomuksessa olisi tarkasteltava myös raportointivaatimusten ulottamista muille teollisuudenaloille ja sitä, olisiko kertomus tarkastettava. Uudelleentarkastelussa olisi lisäksi otettava huomioon maksutietojen laatijoiden ja käyttäjien kokemukset sekä pohdittava, olisiko maksutietoihin aiheellista sisällyttää muita tietoja esimerkiksi tosiasiallisesta veroasteesta sekä tarkempia tietoja maksujen vastaanottajista, kuten pankkitilitietoja.

(53)

Tasapuolisten kansainvälisten toimintaedellytysten edistämiseksi komission olisi edelleen kannustettava kaikkia kansainvälisiä kumppaneitaan ottamaan käyttöön vastaavat vaatimukset hallituksille suoritettavia maksuja koskevan raportoinnin osalta, mikä olisi myös Deauvillessa toukokuussa 2011 pidetyn G8-maiden huippukokouksen päätelmien mukaista. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää jatkaa asiaa koskevaan kansainväliseen tilinpäätösstandardiin liittyvää työtä.

(54)

Jotta voidaan ottaa huomioon yhtiömuotoja koskevat jäsenvaltioiden lakien ja unionin lainsäädännön tulevat muutokset, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti liitteissä I ja II olevien yritysluettelojen saattamiseksi ajan tasalle. Delegoitujen säädösten käyttö on tarpeen myös yritysten kokokriteerien mukauttamiseksi, koska inflaatio vähentää ajan kuluessa niiden todellista arvoa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle samanaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(55)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli helpottaa rajatylittävää sijoitustoimintaa sekä parantaa tilinpäätösten ja taloudellisen raportoinnin vertailukelpoisuutta unionin laajuisesti ja vahvistaa yleistä luottamusta niihin säätämällä entistä laajemmista ja yhdenmukaisemmista yksityiskohtaisista tietojen esittämisvelvollisuuksista, vaan ne voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(56)

Tällä direktiivillä korvataan direktiivit 78/660/ETY ja 83/349/ETY. Nämä direktiivit olisi näin ollen kumottava.

(57)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(58)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää vastaavuustaulukoiden toimittamista perusteltuna,

a)

liitteessä I,

b)

liitteessä II, jossa yrityksen kaikki välittömät tai välilliset yhtiömiehet, jotka ovat muutoin henkilökohtaisesti vastuunalaisia, ovat itse asiassa rajoitetusti vastuunalaisia, koska ne ovat yrityksiä,

1)

‧yleisen edun kannalta merkittävillä yhteisöillä‧ 1 artiklan soveltamisalaan kuuluvia yrityksiä, jotka ovat

2)

‧omistusyhteydellä‧ sellaista yrityksellä olevaa oikeutta toisen yrityksen pääomaan, joka riippumatta siitä, onko siitä annettu arvopaperi vai ei, luo pysyvän yhteyden kyseisten yritysten välille ja jonka tarkoituksena on edistää ensiksi mainitun yrityksen toimintaa. Osuutta toisen yrityksen pääomasta on pidettävä omistusyhteytenä, jos osuus ylittää prosentuaalisen kynnyksen, jonka jäsenvaltiot saavat vahvistaa enintään 20 prosentiksi;

3)

‧lähipiirillä‧ samaa kuin kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa, jotka on hyväksytty kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta 19 päivänä heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (15) mukaisesti;

4)

‧pysyvillä varoilla‧ varoja, jotka on tarkoitettu jatkuvasti käytettäviksi yrityksen toiminnassa;

5)

‧liikevaihdolla‧ tuotteiden myynnistä ja palvelujen tarjoamisesta saatavia tuottoja, joista on vähennetty myynnin oikaisuerät sekä arvonlisävero ja muut suoraan liikevaihdon perusteella määrättävät verot;

6)

‧hankintahinnalla‧ maksettavaa hintaa ja muita hankinnasta aiheutuvia kustannuksia vähennettynä mahdollisilla satunnaisvähennyksillä hankintamenoista;

7)

‧tuotannon menoilla‧ raaka-aineiden ja tarvikkeiden hankintahintoja sekä muita kyseistä hyödykettä välittömästi koskevia menoja. Jäsenvaltioiden on sallittava tai edellytettävä, että kohtuullinen osuus hyödykettä välillisesti koskevista kiinteistä tai muuttuvista yleismenoista sisällytetään tuotannon menoihin siltä osin kuin ne kohdistuvat asianomaiseen tuotantojaksoon. Jakelusta aiheutuneita menoja ei saa sisällyttää tuotannon menoihin;

8)

‧arvontarkistuksilla‧ oikaisuja, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon tilinpäätöspäivän mukaiset yksittäisten omaisuuserien arvon muutokset riippumatta siitä, onko arvon muutos lopullista;

9)

‧emoyrityksellä‧ yritystä, jolla on määräysvalta yhdessä tai useammassa tytäryrityksessä;

10)

‧tytäryrityksellä‧ yritystä, jossa emoyrityksellä on määräysvalta, kaikki koko konsernin emoyrityksen tytäryritykset mukaan lukien;

11)

‧konsernilla‧ emoyritystä ja kaikkia sen tytäryrityksiä;

12)

‧sidosyrityksillä‧ kahta tai useampaa konserniin kuuluvaa yritystä;

13)

‧osakkuusyrityksellä‧ yritystä, jossa toisella yrityksellä on omistusyhteys ja jonka toiminnan ja talouden periaatteiden suhteen kyseinen toinen yritys käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa. Yrityksen katsotaan käyttävän huomattavaa vaikutusvaltaa toisessa yrityksessä, jos sillä on vähintään 20 prosenttia tämän toisen yrityksen osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä;

14)

‧sijoitusyrityksellä‧

15)

‧holdingyhtiöllä‧ yrityksiä, joiden ainoana tarkoituksena on hankkia osuuksia muista yrityksistä, hoitaa tällaisia osuuksia ja saada ne tuottamaan voittoa osallistumatta itse välittömästi tai välillisesti näiden yritysten johtamiseen muuten kuin osakkeenomistajille kuuluvia oikeuksia käyttämällä;

16)

‧Olennaisella‧ tiedon asemaa silloin, kun sen pois jättämisen tai väärin ilmoittamisen voidaan kohtuullisesti odottaa vaikuttavan päätöksiin, joita tiedon käyttäjät tekevät yrityksen tilinpäätösten perusteella. Yksittäisten seikkojen olennaisuus on arvioitava muiden vastaavien seikkojen yhteydessä.

a)

taseen loppusumma: 350 000 euroa;

b)

liikevaihto: 700 000 euroa;

c)

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 10.

a)

taseen loppusumma: 4 000 000 euroa;

b)

liikevaihto: 8 000 000 euroa;

c)

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 50.

a)

taseen loppusumma: 20 000 000 euroa;

b)

liikevaihto: 40 000 000 euroa;

c)

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 250.

a)

taseen loppusumma: 20 000 000 euroa;

b)

liikevaihto: 40 000 000 euroa;

c)

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 250.

a)

taseen loppusumma: 4 000 000 euroa;

b)

liikevaihto: 8 000 000 euroa;

c)

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 50.

a)

taseen loppusumma: 20 000 000 euroa;

b)

liikevaihto: 40 000 000 euroa;

c)

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 250.

a)

taseen loppusumma: 20 000 000 euroa;

b)

liikevaihto: 40 000 000 euroa;

c)

työntekijöitä tilivuoden aikana keskimäärin: 250.

a)

yrityksen liiketoiminta oletetaan jatkuvaksi;

b)

tilinpäätöksen laatimisperiaatteita sekä arvostusperusteita on noudatettava johdonmukaisesti tilivuodesta toiseen;

c)

kirjaamisessa ja arvostamisessa on noudatettava varovaisuutta, ja erityisesti

d)

taseeseen ja tuloslaskelmaan kirjatut määrät on laskettava suoriteperusteisesti;

e)

kunkin tilivuoden aloittavan taseen on täsmättävä edellisen tilivuoden päättävän taseen kanssa;

f)

varoihin ja velkoihin kuuluvat erät on arvostettava erikseen;

g)

varoihin ja velkoihin kuuluvien erien vähentäminen toisistaan on kiellettyä;

h)

tuloslaskelman ja taseen erät on kirjattava ja esitettävä ottaen huomioon kyseessä olevan liiketoimen tai järjestelyn tosiasiallinen luonne;

i)

tilinpäätökseen kirjattavat erät on arvostettava hankintahinta- tai tuotantomenoperiaatteen mukaisesti; ja

j)

tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, jotka koskevat kirjanpitoon merkitsemistä, arvon määrittämistä, esittämistapaa, tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja ja konsernitilinpäätöksen laatimista, ei tarvitse noudattaa silloin, kun niiden noudattamisen vaikutus on epäolennainen.

a)

jäsenvaltioiden on sallittava tai vaadittava, että kaikki yritykset tai mitkä tahansa yritysluokat arvostavat rahoitusinstrumentit, johdannaisinstrumentit mukaan luettuina, käypään arvoon; ja

b)

jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että kaikki yritykset tai mitkä tahansa yritysluokat arvostavat tietynlaiset omaisuuserät, jotka eivät ole rahoitusinstrumentteja, käypään arvoon perustuvaan määrään.

a)

on tehty täyttämään ja ne täyttävät edelleen sellaiset hyödykettä koskevat yrityksen odotetut hankinta-, myynti- tai käyttövaatimukset, jotka olivat voimassa sopimusta tehtäessä ja ovat olleet voimassa sen jälkeen;

b)

on alun perin tarkoitettu hyödykkeisiin perustuviksi sopimuksiksi; ja

c)

odotetaan selvitettävän hyödykkeen toimituksella.

a)

velat, jotka ovat osa kaupankäyntisalkkua; ja

b)

johdannaisinstrumentit.

a)

rahoitusinstrumentteihin, jotka eivät ole johdannaisia ja joita pidetään niiden eräpäivään saakka;

b)

yrityksen myöntämiin lainoihin ja muihin saamisiin, joita ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa; ja

c)

osuuksiin tytär-, sidos- ja yhteisyrityksissä, yrityksen liikkeeseen laskemiin oman pääoman ehtoisiin instrumentteihin, ehdollista vastiketta koskeviin sopimuksiin liiketoimintojen yhdistämisessä ja muihin rahoitusinstrumentteihin, joissa on sellaisia erityispiirteitä, että kyseisiin instrumentteihin sovelletaan yleisesti hyväksytyn käytännön mukaisesti muista rahoitusinstrumenteista poikkeavia laskentasääntöjä.

a)

markkina-arvo niiden rahoitusinstrumenttien osalta, joille on vaikeuksitta määriteltävissä luotettavat markkinat. Jos markkina-arvo ei ole vaikeuksitta määriteltävissä jonkin instrumentin osalta, mutta sen osien tai samanlaisen instrumentin markkina-arvo on määriteltävissä, markkina-arvo voidaan johtaa sen osien tai samanlaisen instrumentin markkina-arvosta;

b)

niiden rahoitusinstrumenttien osalta, joille ei ole vaikeuksitta määriteltävissä luotettavia markkinoita, käytetään yleisesti hyväksyttyjen arvostusmallien ja -tekniikoiden avulla saatua arvoa edellyttäen, että kyseisillä arvostusmalleilla ja -tekniikoilla taataan kohtuullisen tarkka arvio markkina-arvosta.

a)

kirjattava väline on suojausinstrumentti, jota käytetään suojauslaskentamenettelyssä, jolla koko arvonmuutoksen tai sen osan kirjaamatta jättäminen tuloslaskelmaan mahdollistetaan; tai

b)

tällainen arvonmuutos aiheutuu yrityksen ulkomaiseen yhteisöön tekemiin nettoinvestointeihin sisältyvän monetaarisen erän kurssimuutoksesta.

a)

jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että omistusyhteyttä käsitellään kirjanpidossa käyttämällä 27 artiklassa säädettyä pääomaosuusmenetelmää ja ottamalla huomioon mukautukset, jotka ovat tarpeen otettaessa huomioon vuositilinpäätöksen erityispiirteet konsernitilinpäätökseen verrattuna;

b)

jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että osuus omistusyhteyden tuloksesta kirjataan tuloslaskelmaan vain siltä osin kuin se vastaa jo saatuja tai saatavissa olevia osinkoja tai muuta voitonjakoa; ja

c)

jos tuloslaskelmaan kirjatut omistusyhteyden voitot ovat suuremmat kuin jo saatujen tai saatavissa olevien osinkojen tai muun voitonjaon määrä, erotus on siirrettävä rahastoon, jota ei voida jakaa osakkeenomistajille.

a)

Jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että pitkäaikaiseen rahoitusomaisuuteen tehdään arvontarkistuksia arvostamalla se sillä tilinpäätöspäivänä olevaan alempaan arvoon.

b)

Riippumatta siitä, onko pysyvien varojen taloudellinen käyttöikä rajoitettu vai ei, niihin on tehtävä arvontarkistukset siten, että ne arvostetaan alempaan niillä tilinpäätöspäivänä olevaan arvoon, jos on odotettavissa, että niiden arvo on pysyvästi alentunut.

c)

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitetut arvontarkistukset on kirjattava kuluiksi tuloslaskelmassa ja, jollei niitä ole merkitty erikseen tuloslaskelmaan, ne on ilmoitettava erikseen tilinpäätöksen liitetiedoissa.

d)

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettua arvostamista alempaan arvoon ei saa jatkaa, jos tällaisten arvontarkistusten edellytyksiä ei enää ole; tätä säännöstä ei sovelleta liikearvoon tehtäviin arvontarkistuksiin.

a)

tiedot, jotka vaaditaan annettaviksi liitteen III vastaavien D.II kohdassa sekä oman pääoman ja vastattavien C kohdassa niiden sulkumerkeillä merkityissä kohdissa, yhteismääränä kultakin kyseiseltä erältä; tai

b)

tiedot, jotka vaaditaan annettaviksi liitteen IV D.II kohdassa sen sulkumerkeillä merkityssä kohdassa.

a)

liite V: 1–5 kohdassa mainitut erät voidaan yhdistää eräksi "bruttotulos";

b)

liite VI: 1, 2, 3 ja 6 kohdassa mainitut erät voidaan yhdistää eräksi "bruttotulos".

a)

tilinpäätöksen laatimisperiaatteet;

b)

jos pysyviä varoja arvostetaan uudelleenarvostukseen perustuvaan arvoon, taulukko, josta ilmenevät:

c)

jos rahoitusinstrumentteja ja/tai muita omaisuuseriä kuin rahoitusinstrumentteja arvostetaan käypään arvoon:

d)

taseen ulkopuolisten taloudellisten sitoumusten, vakuuksien tai ehdollisten erien yhteismäärä ja maininta esinevakuuksien luonteesta ja muodosta; kaikki eläkkeitä ja sidosyrityksiä tai osakkuusyrityksiä koskevat sitoumukset on ilmoitettava erikseen;

e)

hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenille annettujen ennakkojen ja luottojen määrä, maininta korkokannoista, tärkeimmistä ehdoista ja takaisin maksetuista, kuluiksi kirjatuista tai luovutuista määristä sekä kaikenlaiset kyseisten jäsenten puolesta annetut vastuusitoumukset; nämä tiedot on ilmoitettava yhteismääränä kunkin henkilöryhmän osalta;

f)

kooltaan tai esiintymistiheydeltään poikkeuksellisten yksittäisten tuotto- tai kuluerien määrä ja luonne;

g)

yritysten sellaisten velkojen määrä, jotka erääntyvät myöhemmin kuin viiden vuoden kuluttua, sekä kaikkien yrityksen sellaisten velkojen määrä, joista yritys on antanut esinevakuuden, ja maininta vakuuden luonteesta ja muodosta; ja

h)

työntekijöiden määrä keskimäärin tilivuoden aikana.

a)

erilaisista pysyvien varojen eristä:

b)

jos pysyviin tai lyhytaikaisiin varoihin tehdään arvontarkistuksia ainoastaan verotuksellisista syistä, tällaisten arvontarkistusten määrä ja niiden syyt;

c)

jos rahoitusinstrumentit arvostetaan hankintahintaan tai tuotantomenoihin:

d)

hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenille näiden tehtävistä tilivuodelta maksetut korvaukset sekä näiden elinten entisten jäsenten osalta syntyvät tai tehdyt eläkesitoumukset; nämä tiedot on ilmoitettava yhteismääränä kunkin elinryhmän osalta.

Jäsenvaltiot voivat olla vaatimatta näiden tietojen esittämistä, jos niiden esittämisen perusteella on mahdollista saada selville tällaisen elimen tietyn jäsenen taloudellinen tilanne;

e)

yrityksen työntekijöiden keskimääräinen lukumäärä tilivuotena ryhmiteltynä sekä tilivuoden henkilöstökulut palkkojen ja palkkioiden, sosiaaliturvamaksujen ja eläkemenojen mukaan ryhmiteltyinä, jollei näitä kuluja ilmoiteta erikseen tuloslaskelmassa;

f)

jos taseeseen on laskennallisten verojen osalta kirjattu varaus, kyseiseen taseeseen merkittävät laskennalliset verot tilivuoden lopussa ja taseeseen merkityn määrän muutokset tilivuoden aikana;

g)

jokaisen sellaisen yrityksen nimi ja kotipaikka, jossa yrityksellä on omistusyhteys joko suoraan tai sellaisen henkilön kautta, joka toimii omissa nimissään mutta yrityksen lukuun, sekä tämän pääomaosuuden suuruus, asianomaisen yrityksen oman pääoman määrä sekä sen sellaisen viimeisen tilivuoden tulos, jonka tilinpäätös on hyväksytty; omaa pääomaa ja tulosta koskevat tiedot voidaan jättää antamatta, jos asianomainen yritys ei julkista tasettaan eikä ole yrityksen määräysvallassa.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa edellytetyt tiedot annetaan direktiivin 2009/101/EY 3 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti toimitetussa katsauksessa; katsauksen toimittamisesta on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa. Jäsenvaltiot voivat myös sallia, että tiedot jätetään antamatta, jos ne ovat omiaan aiheuttamaan vakavaa haittaa jollekin niistä yrityksistä, joita ne koskevat. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että tietojen antamatta jättämiseen on saatava etukäteen lupa hallintoviranomaiselta tai tuomioistuimelta. Tietojen antamatta jättämisestä on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa;

h)

enimmäispääoman rajoissa tilivuoden aikana merkittyjen osakkeiden määrä ja nimellisarvo tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpidollinen vasta-arvo, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2009/101/EY 2 artiklan e alakohdassa tai direktiivin 2012/30/EU 2 artiklan c ja d alakohdassa vahvistettujen pääoman määrää koskevien säännösten soveltamista;

i)

jos osakelajeja on useampia, kutakin lajia olevien osakkeiden määrä ja nimellisarvo tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpidollinen vasta-arvo;

j)

kaikki nautintakirjat ("part bénéficiaire"), vaihtovelkakirjat, warrantit, optiot tai muut vastaavat arvopaperit tai oikeudet sekä maininta niiden määrästä ja niihin kuuluvista oikeuksista;

k)

jokaisen sellaisen yrityksen nimi ja päätoimipaikka tai kotipaikka sekä oikeudellinen muoto, jonka vastuunalainen yhtiömies kyseinen yritys on;

l)

sen yrityksen nimi ja kotipaikka, joka laatii sen suurimman yrityskokonaisuuden konsernitilinpäätöksen, johon yritys tytäryrityksenä kuuluu;

m)

sen yrityksen nimi ja kotipaikka, joka laatii sen pienimmän yrityskokonaisuuden konsernitilinpäätöksen, johon yritys tytäryrityksenä kuuluu ja joka kuuluu myös l alakohdassa tarkoitettuun yrityskokonaisuuteen;

n)

paikka, josta l ja m alakohdassa tarkoitetuista konsernitilinpäätöksistä voidaan saada jäljennökset, jos kyseiset tilinpäätökset ovat saatavilla;

o)

ehdotus tuloksen käyttämiseksi tai soveltuvissa tapauksissa tuloksen käyttämistapa;

p)

yrityksen taseen ulkopuolisten järjestelyjen luonne ja liiketoiminnallinen tarkoitus sekä kyseisten järjestelyjen taloudellinen vaikutus yritykseen, jos näistä järjestelyistä aiheutuvat riskit ja hyödyt ovat olennaisia ja jos niitä koskeva tieto on välttämätön yrityksen taloudellisen aseman arvioimista varten;

q)

sellaisten tilivuoden jälkeisten olennaisten tapahtumien luonne ja taloudellinen vaikutus, jotka eivät sisälly tuloslaskelmaan ja taseeseen; ja

r)

yrityksen ja lähipiirin väliset liiketoimet, mukaan luettuna liiketoimen arvo, lähipiirisuhteen luonne ja muut tiedot, jotka ovat välttämättömiä arvioitaessa yrityksen taloudellista asemaa. Tietoja yksittäisistä liiketoimista voidaan koota yhteen lajeittain, paitsi jos erilliset tiedot ovat välttämättömiä arvioitaessa lähipiirin liiketoimien vaikutusta yrityksen taloudelliseen asemaan.

Jäsenvaltiot voivat sallia tai vaatia, että esitetään ainoastaan ne lähipiirin kanssa toteutetut liiketoimet, joita ei ole toteutettu tavanomaisin markkinaehdoin.

Jäsenvaltiot voivat sallia, ettei tilinpäätöksessä esitetä kahden tai useamman konserniin kuuluvan yrityksen välisiä liiketoimia, jos liiketoimessa osallisina olevat tytäryhtiöt ovat kokonaan tällaisen konserniin kuuluvan yrityksen omistuksessa.

Jäsenvaltiot voivat sallia keskikokoiselle yritykselle rajoitetun tiedonantovelvollisuuden jäljempänä esitettyjen tahojen kanssa toteutettujen lähipiirin liiketoimien osalta:

a)

jos yritys, johon kyseisellä emoyrityksellä on omistusyhteys edellä 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetuista syistä, sisältyy kyseisen emoyrityksen laatimaan konsernitilinpäätökseen tai 23 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun suuremman yrityskokonaisuuden konsernitilinpäätökseen;

b)

jos kyseinen omistusyhteys merkitään emoyrityksen vuositilinpäätökseen 9 artiklan 7 kohdan mukaisesti tai konsernitilinpäätökseen, jonka kyseinen emoyritys laatii 27 artiklan 1–8 kohdan mukaisesti.

a)

liikevaihdon erittely toimialoittain ja maantieteellisten markkinoiden mukaan, jos kyseiset toimialat ja markkinat eroavat merkittävästi toisistaan ottaen huomioon tuotteiden myynnin ja palvelujen tarjoamisen järjestäminen; ja

b)

kaikki jokaisen lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön vuositilinpäätöksen lakisääteisestä tilintarkastuksesta tilivuodelta perimät palkkiot sekä kaikki muut palkkiot, jotka kukin tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö on perinyt muista varmennuspalveluista, veroneuvontapalveluista ja kaikista muista oheispalveluista.

a)

tiedot yrityksen todennäköisestä tulevasta kehityksestä;

b)

tiedot tutkimus- ja kehitystoiminnasta;

c)

direktiivin 2012/30/EU 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot omien osakkeiden hankkimisesta;

d)

tiedot yrityksen sivuliikkeiden olemassaolosta; ja

e)

yrityksen käyttämien rahoitusvälineiden osalta, jos tämä on olennaista yrityksen varojen, velkojen, taloudellisen aseman sekä tuloksen arvioimisen kannalta:

a)

soveltuvissa tapauksissa viittaus seuraaviin:

Viitattaessa i tai ii alakohdassa tarkoitettuun hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän säännöstöön yrityksen on ilmoitettava myös, missä asianomaiset tekstit ovat julkisesti nähtävillä. Viitattaessa iii alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin yrityksen on asetettava tiedot hallinnointi- ja ohjauskäytänteestään julkisesti saataville;

b)

jos yritys poikkeaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti a alakohdan i tai ii alakohdassa tarkoitetusta hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän säännöstöstä, selvitys siitä, mistä säännöstön kohdista se poikkeaa ja minkä vuoksi. Niissä tapauksissa, joissa yritys on päättänyt olla soveltamatta mitään a alakohdan i tai ii alakohdassa tarkoitettuja hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän sääntöjä, sen on perusteltava valintansa;

c)

kuvaus yrityksen sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmien pääpiirteistä suhteessa taloudelliseen raportointiin;

d)

julkisista ostotarjouksista (16)21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/25/EY 10 artiklan 1 kohdan c, d, f, h ja i alakohdassa edellytetyt tiedot, jos yritys kuuluu kyseisen direktiivin soveltamisalaan;

e)

yhtiökokouksen toiminta ja sen tärkeimmät toimivalta-alat sekä kuvaus osakkeenomistajien oikeuksista ja siitä, miten niitä voidaan käyttää, ellei tämä tieto käy täysin ilmi kansallisesta lainsäädännöstä; ja

f)

hallinto-, johto- ja valvontaelinten ja niiden valiokuntien kokoonpano ja toiminta.

a)

erillisessä kertomuksessa, joka julkistetaan yhdessä toimintakertomuksen kanssa 30 artiklassa esitetyn mukaisesti; tai

b)

asiakirjassa, joka on julkisesti saatavilla yrityksen verkkosivustolla ja johon viitataan toimintakertomuksessa.

a)

omistaa enemmistön toisen yrityksen (tytäryritys) osakkeenomistajien tai jäsenten äänimäärästä;

b)

on oikeutettu asettamaan tai erottamaan toisen yrityksen (tytäryritys) hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsenten enemmistön ja samalla on itse kyseisen yrityksen osakkeenomistaja tai jäsen;

c)

sillä on oikeus käyttää määräävää vaikutusvaltaa yrityksessä (tytäryritys), jossa se on osakkeenomistajana tai jäsenenä, kyseisen yrityksen kanssa tehdyn sopimuksen taikka sen perustamiskirjan tai yhtiöjärjestyksen määräyksen nojalla, jos sen lainsäädännön mukaan, jonka alainen kyseinen tytäryritys on, tällainen sopimus tai määräys on sallittu.

Jäsenvaltion ei kuitenkaan tarvitse säätää, että emoyrityksen on oltava tytäryrityksensä osakkeenomistaja tai jäsen. Jos jäsenvaltion lainsäädännössä ei ole säännöksiä tällaisista sopimuksista tai määräyksistä, sen ei tarvitse soveltaa tätä säännöstä; tai

d)

on yrityksen osakkeenomistaja tai jäsen ja

a)

kyseisellä yrityksellä (emoyritys) on valtuudet käyttää tai se tosiasiallisesti käyttää määräävää vaikutusvaltaa tai määräysvaltaa toisessa yrityksessä (tytäryritys); tai

b)

emoyritys johtaa kyseistä yritystä (emoyritys) ja toista yritystä (tytäryritys) yhtenäiseltä pohjalta.

a)

jotka liittyvät osakkeisiin tai osuuksiin, joita hallitaan jonkun muun kuin kyseisen emoyrityksen tai sen tytäryrityksen lukuun; tai

b)

jotka liittyvät osakkeisiin tai osuuksiin, jotka

a)

tätä yritystä sekä yhtä tai useampaa yritystä, johon se ei ole 1 kohdassa tai 2 kohdassa tarkoitetussa yhteydessä, johdetaan yhtenäiseltä pohjalta

b)

tämän yrityksen ja yhden tai useamman sellaisen yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelinten enemmistöön, johon se ei ole 1 kohdassa tai 2 kohdassa tarkoitetussa yhteydessä, kuuluu tilivuoden aikana ja konsernitilinpäätöksen laatimiseen asti samoja henkilöitä.

a)

viittauksilla emoyrityksiin tarkoitetaan viittausta kaikkiin tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettuihin yrityksiin ja

b)

konsernitilinpäätökseen otettavat erät "pääoma", "rahasto, johon ylikurssi kirjataan", "uudelleenarvostusrahasto", "rahastot", "edellisten tilivuosien tulos" ja "tilivuoden tulos" merkitään kuitenkin kaikkien tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen yritysten mainittujen erien yhteismääränä, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 24 artiklan 3 kohdan soveltamista.

a)

vapautettavan yrityksen emoyrityksellä on kaikki vapautettavan yrityksen osakkeet tai osuudet. Vapautettavan yrityksen niitä osakkeita tai osuuksia, jotka ovat sen hallinto-, johto- tai valvontaelinten jäsenillä oikeudellisen velvoitteen taikka kyseisen yrityksen perustamiskirjan, yhtiöjärjestyksen tai -sääntöjen määräykseen perustuvan velvoitteen perusteella, ei tällöin lueta mukaan; tai

b)

vapautettavan yrityksen emoyrityksellä on vähintään 90 prosenttia vapautettavan yrityksen osakkeista tai osuuksista, ja vapautettavan yrityksen muut osakkeenomistajat tai jäsenet ovat suostuneet vapauttamiseen.

a)

vapautettava yritys sekä, tämän kuitenkaan rajoittamatta 9 kohdan soveltamista, kaikki sen tytäryritykset otetaan huomioon sellaisen suuremman yrityskokonaisuuden konsernitilinpäätöksessä, jonka emoyritys on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön alainen;

b)

a alakohdassa tarkoitetun konsernitilinpäätöksen ja suuremman yrityskokonaisuuden konsernin toimintakertomuksen laatii tämän yrityskokonaisuuden emoyritys sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alainen kyseinen emoyritys on, noudattaen tätä direktiiviä tai asetuksen (EY) N:o 1606/2002 mukaisesti hyväksyttyjä kansainvälisten tilinpäätösstandardien vaatimuksia;

c)

vapautettavan yrityksen osalta julkaistaan seuraavat asiakirjat sen jäsenvaltion asiaankuuluvan lainsäädännön mukaisesti, jonka lainsäädäntöä sovelletaan vapautettavaan yritykseen 30 artiklan mukaisesti:

Kyseinen jäsenvaltio voi vaatia, että edellä i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetut asiakirjat julkaistaan sen virallisella kielellä ja että käännös on virallisesti vahvistettu;

d)

vapautettavan yrityksen vuositilinpäätöksen liitetiedoissa esitetään seuraavat tiedot:

a)

sellaiset osakkeenomistajat tai jäsenet, jotka omistavat vähimmäisosuuden vapautettavan yrityksen merkitystä pääomasta, eivät ole viimeistään kuusi kuukautta ennen tilikauden päättymistä vaatineet konsernitilinpäätöksen laatimista;

b)

edellä a kohdassa tarkoitettu vähimmäisosuus ei ylitä seuraavia raja-arvoja:

c)

jäsenvaltio ei aseta vapautuksen edellytykseksi,

a)

tietojen antamiseksi työntekijöille tai heidän edustajilleen; tai

b)

annettaviksi hallintoviranomaisille tai tuomioistuimille niiden omaa käyttöä varten.

a)

vapautettava yritys sekä, tämän kuitenkaan rajoittamatta 9 artiklan soveltamista, kaikki sen tytäryritykset otetaan huomioon laajemman yrityskokonaisuuden konsernitilinpäätöksessä;

b)

a alakohdassa tarkoitettu konsernitilinpäätös ja, tarvittaessa, konsernin toimintakertomus laaditaan

c)

yksi tai useampi lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö, joka on hyväksytty tilintarkastajaksi sen kansallisen lainsäädännön mukaan, jonka alainen kyseisen tilinpäätöksen laatinut yritys on, on tarkastanut a alakohdassa tarkoitetun konsernitilinpäätöksen.

a)

erittäin harvinaiset tapaukset, joissa tiedot, jotka tarvitaan tämän direktiivin mukaiseen konsernitilinpäätöksen laatimiseen, eivät ole saatavissa ilman suhteettomia kustannuksia tai kohtuutonta viivytystä;

b)

kyseisen yrityksen osakkeet tai osuudet ovat hallussa yksinomaan edelleen luovuttamista varten; tai

c)

huomattavat ja pitkäaikaiset rajoitukset merkittävästi estävät

a)

sen kaikki tytäryritykset ovat merkitykseltään vähäisiä niin yksittäin kuin yhdessä tarkasteltuna; tai

b)

kaikki sen tytäryritykset voidaan vapauttaa konsernitilinpäätökseen yhdistelemisestä tämän artiklan 9 kohdan nojalla.

a)

lukuun ottamatta emoyrityksellä itsellään tai muulla konsernitilinpäätökseen yhdisteltävällä yrityksellä olevia emoyrityksen osakkeita tai osuuksia, joita on 3 luvun mukaisesti pidettävä omina osakkeina, tällainen eliminointi tehdään sen hetken kirjanpitoarvon pohjalta, jona kyseinen yritys ensimmäisen kerran sisällytetään konsernitilinpäätökseen. Eliminoinneista aiheutuvat erot merkitään mahdollisuuksien mukaan suoraan sellaisten konsernitaseessa olevien erien kohdalle, joiden arvo on niiden kirjanpitoarvoa suurempi tai pienempi;

b)

jäsenvaltio voi sallia tai vaatia eliminoinnin tekemisen sen arvon perusteella, joka yksilöitävissä olevilla varoilla ja veloilla oli osakkeiden tai osuuksien hankintapäivänä tai sinä päivänä, jona yrityksestä tuli tytäryritys, jos osakkeet tai osuudet on hankittu eri ajankohtina;

c)

kaikki a alakohdan soveltamisen jälkeen jäljellä olevat tai b alakohdan soveltamisesta johtuvat erot esitetään konsernitaseessa liikearvona;

d)

liikearvon arvon laskentamenetelmistä sekä kaikista merkittävistä arvon muutoksista suhteessa edelliseen tilivuoteen on annettava selvitys tilinpäätöksen liitetiedoissa;

e)

jos jäsenvaltio sallii positiivisen ja negatiivisen liikearvon vähentämisen toisistaan, tilinpäätöksen liitetiedoissa on oltava myös analyysi liikearvosta;

f)

negatiivinen liikearvo voidaan siirtää konsernituloslaskelmaan, jos sellainen käsittely on 2 luvussa esitettyjen periaatteiden mukainen.

a)

yritysten väliset velat ja saatavat;

b)

yritysten välisiin liiketapahtumiin liittyvät tuotot ja kulut; ja

c)

yritysten välisistä liiketapahtumista johtuvat voitot ja tappiot, jos ne sisältyvät varojen kirjanpitoarvoihin.

a)

tämä tosiseikka ja sen perustelut on ilmoitettava konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa;

b)

on otettava huomioon tai ilmoitettava konsernitilinpäätökseen yhdisteltävän yrityksen varoja ja velkoja, taloudellista asemaa sekä tulosta koskevat tärkeät tapahtumat kyseisen yrityksen tilinpäätöspäivän ja konsernin tilinpäätöspäivän välisenä aikana; ja

c)

jos yrityksen tilinpäätöspäivä on yli kolme kuukautta aikaisemmin tai myöhemmin kuin konsernin tilinpäätöspäivä, yritys on yhdisteltävä konsernitilinpäätökseen konsernin tilinpäätöspäivältä laaditun välitilinpäätöksen perusteella.

a)

2 ja 3 luvussa annettujen arvostussääntöjen mukaisesti laskettuna kirjanpitoarvona. Tämän arvon ja sitä osuutta omasta pääomasta, jota omistusyhteys edustaa, vastaavan määrän välinen ero ilmoitetaan erikseen konsernitaseessa tai konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa. Ero lasketaan siltä päivältä, jona tätä menetelmää käytetään ensimmäisen kerran; tai

b)

määränä, joka vastaa sitä osuutta osakkuusyrityksen omasta pääomasta, jota tuo omistusyhteys kyseisessä osakkuusyrityksessä edustaa. Tämän määrän ja 2 ja 3 luvussa esitettyjen arvostussääntöjen mukaisesti lasketun kirjanpitoarvon välinen ero on ilmoitettava erikseen konsernitaseessa tai konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa. Ero lasketaan siltä päivältä, jona tätä menetelmää käytetään ensimmäisen kerran.

a)

ilmoitettaessa lähipiirien väliset liiketoimet sellaisia konsernin sisäisiä lähipiiriliiketoimia, jotka eliminoidaan konsernitilinpäätöstä laadittaessa, ei saa sisällyttää mukaan;

b)

ilmoitettaessa tilivuoden aikana palveluksessa olleiden työntekijöiden keskimääräinen lukumäärä on ilmoitettava erikseen niiden yritysten palveluksessa olleiden työntekijöiden lukumäärä, jotka sisällytetään konsernitilinpäätökseen suhteellista yhdistelemistä käyttäen; ja

c)

ilmoitettaessa hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenille myönnettyjen korvausten, ennakkojen ja luottojen määrä on ilmoitettava ainoastaan emoyrityksen ja sen tytäryritysten emoyrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenille myöntämät määrät.

a)

konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten osalta:

Samat tiedot on annettava yrityksistä, jotka on jätetty konsernitilinpäätöksen ulkopuolelle epäolennaisuuden perusteella 6 artiklan 1 kohdan j alakohdan ja 23 artiklan 10 kohdan nojalla, ja on annettava selostus siitä, miksi 23 artiklan 9 kohdassa tarkoitetut yritykset on jätetty sen ulkopuolelle;

b)

konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen osakkuusyritysten nimet ja kotipaikat sekä konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten tai omissa nimissään mutta näiden yritysten lukuun toimivien henkilöiden osuus osakkuusyritysten pääomasta;

c)

26 artiklan mukaisesti suhteellisesti yhdisteltyjen yritysten nimet ja kotipaikat, seikat, joihin kyseisten yritysten yhteinen johto perustuu, sekä konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten tai omissa nimissään mutta näiden yritysten lukuun toimivien henkilöiden osuus ensiksi mainittujen yritysten pääomasta; ja

d)

jokaisen sellaisen muun kuin a, b ja c alakohdassa tarkoitetun yrityksen osalta, jossa konsernitilinpäätökseen yhdisteltävillä yrityksillä on joko itsellään tai omissa nimissään mutta näiden yritysten lukuun toimivien henkilöiden kautta omistusyhteys:

a)

ilmoitettaessa tarkemmat tiedot hankituista omista osakkeista tai osuuksista konsernin toimintakertomuksessa on ilmoitettava kyseisellä emoyrityksellä tai emoyrityksen tytäryrityksillä tai omissa nimissään mutta näistä yrityksistä minkä tahansa kyseisen yrityksen lukuun toimivilla henkilöillä olevien emoyrityksen osakkeiden tai osuuksien määrä ja nimellisarvo tai nimellisarvon puuttuessa kirjanpidollinen vasta-arvo. Jäsenvaltio voi sallia tai vaatia, että nämä tiedot annetaan konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa;

b)

ilmoitettaessa sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmiä koskevat tiedot hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä annettavassa selvityksessä on viitattava konsernitilinpäätökseen yhdisteltävien yritysten sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan järjestelmien pääpiirteisiin tarkastellen näitä yrityksiä yhtenä kokonaisuutena.

a)

yrityksen kaikki vastuunalaiset yhtiömiehet ovat liitteessä I tarkoitettuja, muun kuin sen jäsenvaltion lainsäädännön alaisia yrityksiä, jonka lainsäädännön alainen kyseinen yritys on, eikä mikään näistä yrityksistä julkista kyseisen yrityksen tilinpäätöstä oman tilinpäätöksensä yhteydessä;

b)

yrityksen kaikki vastuunalaiset yhtiömiehet ovat yrityksiä, joihin ei sovelleta jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä, mutta ne voidaan oikeudellisen muotonsa puolesta rinnastaa direktiivissä 2009/101/EY tarkoitettuihin yrityksiin.

a)

lyhennetyt taseet, joissa on ainoastaan liitteissä III ja IV kirjaimin ja roomalaisin numeroin merkityt erät, ja esittävät erikseen joko taseessa tai tilinpäätöksen liitetiedoissa

b)

tilinpäätöstensä lyhennetyt liitetiedot ilman 17 artiklan 1 kohdan f ja j alakohdassa tarkoitettuja tietoja.

a)

ilmoitettava, että julkistettu versio on lyhennetty;

b)

mainittava rekisteri, johon tilinpäätös on direktiivin 2009/101/EY 3 artiklan mukaisesti ilmoitettu rekisteröitäväksi, tai jos tilinpäätöstä ei ole vielä toimitettu, ilmoitettava tämä seikka;

c)

ilmoitettava, onko annettu lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön lausunto vakiomuotoinen, varauman sisältävä vai kielteinen, tai että lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö ei ole voinut antaa lausuntoa;

d)

ilmoitettava, mainitaanko tilintarkastuskertomuksessa seikkoja, jotka lakisääteinen tilintarkastaja on saattanut huomion kohteeksi painottamalla sitä mutta antaen kuitenkin vakiomuotoisen tilintarkastuslausunnon.

a)

vuositilinpäätös, toimintakertomus ja selvitys hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä, jos se annetaan erikseen, ja

b)

konsernitilinpäätös, konsernin toimintakertomus ja konsolidoitu selvitys hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä, jos se annetaan erikseen,

a)

annettava lausunto siitä, onko

b)

todettava, onko se yrityksestä ja sen toimintaympäristöstä tilintarkastuksen yhteydessä saamiensa tietojen ja käsitysten pohjalta havainnut olennaisia virheellisyyksiä toimintakertomuksessa, ja ilmoitettava kaikkien tällaisten virheellisyyksien luonteesta.

a)

‧ennakkomaksujen ja siirtosaamisten‧ sekä ‧siirtovelkojen‧ esittämisvelvoite. Jos jäsenvaltio käyttää tätä mahdollisuutta, se voi sallia kyseisten yritysten poiketa, mutta ainoastaan tämän artiklan 2 kohdan b alakohdan vi alakohdassa tarkoitettujen muiden kulujen osalta, 6 artiklan 1 kohdan d alakohdasta siltä osin kuin on kyse ‧ennakkomaksujen ja siirtosaamisten‧ sekä ‧siirtovelkojen‧ huomioon ottamisesta, edellyttäen, että tästä on ilmoitettu tilinpäätöksen liitetiedoissa tai tämän kohdan b alakohdan mukaisesti taseen lopussa;

b)

velvoite laatia 16 artiklan mukaisesti tilinpäätöksen liitetiedot edellyttäen, että tämän direktiivin 16 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa ja direktiivin 2012/30/EU 24 artiklan 2 kohdassa vaaditut tiedot esitetään taseen lopussa;

c)

velvoite laatia toimintakertomus tämän direktiivin 5 luvun mukaisesti edellyttäen, että direktiivin 2012/30/EU 24 artiklan 2 kohdassa vaaditut tiedot ilmoitetaan tilinpäätöksen liitetiedoissa tai tämän kohdan b alakohdan mukaisesti taseen lopussa;

d)

velvoite julkistaa vuositilinpäätös tämän direktiivin 7 luvun mukaisesti edellyttäen, että siihen sisältyvät tasetiedot annetaan asianmukaisin tavoin kansallisen lainsäädännön mukaisesti vähintään yhdelle kyseisen jäsenvaltion nimeämälle toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos toimivaltainen viranomainen on muu kuin direktiivin 2009/101/EY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu keskusrekisteri, kaupparekisteri tai yhtiörekisteri, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava annetut tiedot rekisteriin.

a)

soveltuvissa tapauksissa laatia pelkästään lyhennetyn taseen, jossa esitetään erikseen ainakin ne erät, joita edeltää liitteessä III tai IV kirjain. Jos sovelletaan tämän artiklan 1 kohdan a alakohtaa, liitteen III otsakkeen "Varat" alla oleva erä E sekä otsakkeen "Velat" alla oleva erä D tai liitteessä IV olevat erät E ja K on jätettävä pois taseesta;

b)

soveltuvissa tapauksissa laatia pelkästään lyhennetyn tuloslaskelman, jossa esitetään erikseen ainakin seuraavat erät:

1)

emoyritys on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön alainen;

2)

kaikki tytäryrityksen osakkeenomistajat tai jäsenet ovat ilmoittaneet kultakin tilikaudelta, jona poikkeusta sovelletaan, suostumuksensa tällaisesta velvollisuudesta poikkeamiseen;

3)

emoyritys on ilmoittanut, että se takaa kaikki tytäryrityksen tekemät sitoumukset;

4)

tytäryritys julkistaa tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset noudattaen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyä, direktiivin 2009/101/EY 2 luvun mukaista menettelyä;

5)

tytäryritys sisältyy konsernitilinpäätökseen, jonka emoyritys on laatinut tämän direktiivin mukaisesti;

6)

poikkeuksesta ilmoitetaan emoyrityksen laatiman konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa; ja

7)

tytäryrityksen osalta julkistetaan tämän artiklan 5 alakohdassa tarkoitettu konsernitilinpäätös sekä konsernin toimintakertomus ja tilintarkastuskertomus noudattaen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyä, direktiivin 2009/101/EY 2 luvun mukaista menettelyä.

a)

kyseisen yrityksen tilinpäätöksen laatii, tarkastuttaa ja julkaisee tämän direktiivin säännösten mukaisesti yritys,

b)

kyseinen yritys sisältyy konsernitilinpäätökseen, jonka laatii, tarkastuttaa ja julkistaa tämän direktiivin mukaisesti

1)

emoyritys laatii konsernitilinpäätöksen tämän direktiivin mukaisesti ja sisältyy kyseiseen konsernitilinpäätökseen;

2)

poikkeuksesta ilmoitetaan emoyrityksen laatiman vuositilinpäätöksen liitetiedoissa;

3)

poikkeuksesta ilmoitetaan emoyrityksen laatiman konsernitilinpäätöksen liitetiedoissa; ja

4)

tämän direktiivin mukaisesti laskettu emoyrityksen tulos tilikaudelta ilmoitetaan sen taseessa.

1)

‧kaivannaisteollisuudessa toimivalla yrityksellä‧ yritystä, jonka toiminta sisältää mineraali-, öljy- ja maakaasuesiintymien tai muiden materiaalien tutkimista, etsintää, kehittämistä ja hyödyntämistä tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1893/2006 (20) liitteessä I olevan pääluokan B kaksinumerotasoissa 05–08 luetelluilla toimialoilla;

2)

‧aarniometsien puunkorjuuta harjoittavalla yrityksellä‧ yritystä, joka harjoittaa asetuksen (EY) N:o 1893/2006 liitteessä I olevan pääluokan A kaksinumerotason 02 kolminumerotasossa 02.2 tarkoitettua toimintaa aarniometsissä;

3)

‧hallituksella‧ jäsenvaltion tai kolmannen maan valtiollista, alueellista tai paikallista viranomaista. Se käsittää ministeriön, viraston tai yrityksen, joka on tämän direktiivin 22 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti kyseisen viranomaisen määräysvallassa;

4)

‧hankkeella‧ operatiivista toimintaa, jota säätelee yksittäinen sopimus, lisenssi, vuokrasopimus, käyttöoikeussopimus tai vastaava oikeudellinen sopimus ja joka muodostaa perustan maksuvelvollisuudelle hallitusta kohtaan. Jos kuitenkin useat tällaiset sopimukset ovat merkittävällä tavalla kytköksissä toisiinsa, on tämä katsottava hankkeeksi;

5)

‧maksulla‧ määrää, joka on maksettu rahana tai muuna kuin rahana 1 ja 2 alakohdassa tarkoitetuista toimista, jotka kuuluvat johonkin seuraavista:

a)

emoyritys on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön alainen; ja

b)

kyseisen yrityksen hallituksille suorittamat maksut sisältyvät kyseisen emoyrityksen 44 artiklan mukaisesti laatimaan konsolidoituun kertomukseen hallituksille suoritetuista maksuista.

a)

kullekin hallitukselle suoritetut maksut yhteensä;

b)

kullekin hallitukselle suoritettujen maksujen yhteismäärä 41 artiklan 5 alakohdan a–g alakohdassa eriteltyjen maksutyyppien mukaisesti eriteltynä;

c)

jos kyseiset maksut on kohdennettu tiettyyn hankkeeseen, maksujen kokonaismäärä 41 artiklan 5 alakohdan a–g alakohdassa eriteltyjen maksutyyppien mukaisesti eriteltynä jokaisen hankkeen osalta ja maksujen kokonaismäärä yhteensä jokaisen hankkeen osalta.

a)

kyseisen kynnyksen määrittävän direktiivin voimaantulopäivänä Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistun vaihtokurssin mukaan; ja

b)

pyöristämällä lähimpään satalukuun.

a)

3 artiklan 5 kohdassa määritellyn pienen konsernin emoyritystä, paitsi jos jokin konsernin sidosyrityksistä on yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö;

b)

3 artiklan 6 kohdassa määritellyn keskisuuren konsernin emoyritystä, paitsi jos jokin konsernin sidosyrityksistä on yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö; eikä

c)

jäsenvaltion lainsäädännön alaista emoyritystä, joka on myös tytäryritys, jos sen oma emoyritys on jonkin jäsenvaltion lainsäädännön alainen.

a)

huomattavat ja pitkäaikaiset rajoitukset estävät merkittävästi emoyritystä käyttämästä oikeuksiaan, joita sillä on kyseisen yrityksen varoihin tai johtoon nähden,

b)

äärimmäisen harvinaiset tapaukset, joissa tiedot, jotka tarvitaan tämän direktiivin mukaiseen hallituksille suoritettuja maksuja koskevan konsolidoidun kertomuksen laatimiseen, eivät ole saatavissa ilman suhteettomia kustannuksia tai kohtuutonta viivytystä;

c)

sen osakkeet tai osuudet ovat hallussa yksinomaan edelleen luovuttamista varten.

a)

sisällettävä seuraavaa:

b)

muuten rajoituttava perusteisiin, jotka helpottavat kolmannen maan raportointivaatimusten suoraa vertailua tämän luvun vaatimusten kanssa.