15.11.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 318/28

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä16 päivänä helmikuuta 2012 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’ tai ’Kiina’, peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuonnissa unioniin.

(2)

Menettely pantiin vireille, kun Euroopan unionin tuottajat, jäljempänä ’valituksen tekijät’, joiden tuotanto muodostaa yli 30 prosenttia keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden kokonaistuotannosta unionissa, olivat 3 päivänä tammikuuta 2012 tehneet valituksen EU:n tuottajien puolesta. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi menettelyn panemiseksi vireille.

(3)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn vireillepanosta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Kiinassa ja niille tuojille, kauppiaille, käyttäjille, tavarantoimittajille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä Kiinan edustajille. Komissio ilmoitti asiasta myös tuottajille Venäjän federaatiossa, jäljempänä ’Venäjä’, jota esitettiin vireillepanoilmoituksessa mahdolliseksi vertailumaaksi. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(4)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia ja etuyhteydettömiä tuojia on ilmeisen runsaasti, vireillepanoilmoituksessa pyydettiin vientiä harjoittavia tuottajia ja etuyhteydettömiä tuojia ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä liiketoiminnastaan 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2011 väliseltä ajalta. Tietojen avulla komissio voi perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen.

(5)

Menettelyyn osallistuvien unionin tuottajien suuren määrän takia vireillepanoilmoituksessa ilmoitettiin, että komissio oli alustavasti valinnut unionin tuottajista vahingon määrittämistä varten otoksen perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Esivalinta oli tehty käyttämällä komission käytettävissä vireillepanovaiheessa olleita tietoja, ja se perustui tuottajien myyntimäärään, kokoon, sijaintiin unionissa sekä tuotesegmenttiin. Siihen kuului kuusi unionin tuottajaa, jotka kattoivat kaikki tärkeimmät tuotetyypit ja sijaitsivat viidessä jäsenvaltiossa. Tuottajista kaksi olivat pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Alustava otos kattoi 15 prosenttia arvioidusta unionin kokonaistuotannosta. Yksi alustavaan otokseen valituista tuottajista ei kuitenkaan halunnut osallistua otantaan, ja useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat, että jäsenvaltio, jossa on suuri määrä tuotantoa, oli jätetty huomiotta, ja se olisi otettava mukaan edustavaan otokseen. Tämän takia komissio muutti alustavaa otosta. Tuloksena saatuun lopulliseen otokseen kuului seitsemän unionin tuottajaa, jotka kattoivat kaikki tärkeimmät tuotetyypit. Tuottajia sijaitsi kuudessa jäsenvaltiossa, ja niistä kaksi oli pk-yrityksiä. Otoksen osuus arvioidusta unionin kokonaistuotannosta oli yli 20 prosenttia.

(6)

Noin 400 kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää, joiden osuus kokonaisviennistä on yli 60 prosenttia, toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Saatujen tietojen perusteella komissio valitsi alustavasti otoksen, johon kuului viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa, joiden tuontimäärät unioniin olivat korkeimmat, ja pyysi kaikkia komission tiedossa olevia vientiä harjoittavia tuottajia esittämään huomautuksia ehdotetusta otoksesta. Kaksi otokseen valituista tuontia harjoittavista tuottajista oikaisi sen jälkeen otantatietojaan siten, että niiden tuontimäärä ei ollut riittävä tuottajien ottamiseksi mukaan otokseen. Sen jälkeen komissio valitsi lopulliseen otokseen ajantasaistettujen tietojen perusteella viisi tuontimäärältään suurinta yritystä. Otokseen valittujen yritysten osuus oli lähes 20 prosenttia kaikkien yhteistyötä tekevien tuontia harjoittavien tuottajien tuonnista unioniin.

(7)

Seuraavat yritykset tai yritysryhmät valittiin lopulliseen otokseen:

(8)

Yksi yritys riitautti valitun yritysotoksen ja vaati, että se olisi otettava mukaan otokseen. Yritys väitti, että sen ottaminen mukaan otokseen ei tekisi otoksesta kohtuuttoman suurta eikä aiheuttaisi viivästyksiä, varsinkaan kun yritys on suhteellisen pieni viejä. Lisäksi se väitti, että yritys on ulkomaalaisomistuksessa ja että otos ei olisi edustava, ellei sitä oteta mukaan.

(9)

Komissio palauttaa mieliin, että yritysten valinta otokseen perustuu perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti viennin suurimpaan mahdolliseen määrään, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena ottaen huomioon käytettävissä oleva aika. Koska kyseinen yritys on suhteellisen pieni viejä, sen sisällyttäminen otokseen ei olisi tuonut mitään lisäarvoa otoksen edustavuuteen vientimäärän perusteella. Lisäksi huomautetaan, että yritys tuli esiin hyvin myöhään, neljä kuukautta sen jälkeen, kun lopullisesta valinnasta oli ilmoitettu vientiä harjoittaville tuottajille, ja myös vasta sen jälkeen, kun tarkastuskäynnit valittujen yritysten tiloihin oli tehty. Tästä syystä pyyntö päästä mukaan otokseen evättiin.

(10)

Yli 60 etuyhteydetöntä tuojaa vastasi otantakysymyksiin määräajassa ja tarjoutui tekemään yhteistyötä menettelyssä. Näistä yrityksistä otokseen valittiin viisi. Kyseiset viisi etuyhteydetöntä tuojaa valittiin unionin tuonnin ja jälleenmyynnin määrän ja arvon, sijainnin, liiketoimintamallin ja tuotesegmentin perusteella. Otokseen valitut yritykset vastaavat unionissa suurinta mahdollista edustavaa vienti- ja jälleenmyyntimäärää ja -arvoa, joka voi kohtuullisesti olla tutkimuksen kohteena ottaen huomioon käytettävissä oleva aika. Otantavaiheessa ilmoitettujen lukujen mukaan niiden osuus tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista tutkimusajanjaksolla oli noin kuusi prosenttia.

(11)

Jotta kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat pystyisivät halutessaan esittämään markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön, komissio lähetti siihen tarvittavat lomakkeet niille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka olivat sitä pyytäneet, sekä Kiinan viranomaisille.

(12)

Yksitoista kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa tai tuottajien ryhmää pyysi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti markkinatalouskohtelua tai vaihtoehtoisesti yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että ne eivät tutkimuksen mukaan täyttäisi markkinatalouskohtelun saamisen edellytyksiä. Hakijoista kolme sisällytettiin otokseen, kahdeksaa muuta hakijaa ei. Yksi vientiä harjoittava tuottaja, jota ei otettu mukaan otokseen, perui myöhemmin markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön mutta piti voimassa yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön. Kaksi muuta otokseen valittua vientiä harjoittajaa tuottajaa ja neljä muuta otoksen ulkopuolista yritystä pyysivät vain yksilöllistä kohtelua.

(13)

Komissio lähetti kyselylomakkeet viidelle otokseen valitulle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ja lähes 300 muulle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jotka olivat pyytäneet lomaketta. Lisäksi kyselylomakkeet lähetettiin seitsemälle otokseen valitulle unionin tuottajalle, viidelle otokseen valitulle tuojalle, neljälle jälleenmyyjien ja jakelijoiden järjestölle sekä yksittäisille jälleenmyyjille ja jakelijoille, jotka olivat pyytäneet lomaketta. Kyselylomakkeet lähetettiin myös vientiä harjoittaville tuottajille Brasilian liittotasavallassa, jäljempänä ’Brasilia’, Intian tasavallassa, jäljempänä ’Intia’, Thaimaan kuningaskunnassa, jäljempänä ’Thaimaa’, Turkin tasavallassa, jäljempänä ’Turkki’, ja Venäjällä, joita pidettiin sopivina ehdokasmaina asianmukaisen vertailumaan valinnassa.

(14)

Vastaukset saatiin 13 kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta tai tuottajien ryhmältä ja kolmelta tuottajalta mahdollisissa vertailumaissa (Brasiliassa, Thaimaassa ja Venäjällä). Lisäksi kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset seitsemältä otokseen valitulta unionin tuottajalta ja viideltä otokseen valitulta tuojalta. Kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset myös yhdeltä jälleenmyyjältä, yhdeltä jakelijalta ja kahdelta jälleenmyyjien ja jakelijoiden järjestöltä.

(15)

Lisäksi komissio sai lausunnot yli 20 tuojalta, joilla ei ollut etuyhteyksiä vientiä harjoittaviin tuottajiin, useilta jälleenmyyjiltä, markkinointiohjelmien tarjoajalta sekä Chinese Chamber of Light Industrial Products and Arts-Crafts -nimiseltä kiinalaiselta kauppakamarilta, jäljempänä ’CCCLA’.

(16)

Komissio on hankkinut ja tarkastanut kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(17)

Tarkastuskäyntejä tehtiin otokseen valittujen unionissa toimivien seitsemän tuottajan toimitiloihin.

(18)

Otokseen kuuluneet unionin tuottajat ja muut yhteistyössä toimineet unionin tuottajat pyysivät perusasetuksen 19 artiklan säännösten nojalla, että niiden nimet pidetään luottamuksellisina. Ne väittivät, että nimien paljastamisella voisi olla huomattavia haitallisia vaikutuksia.

(19)

Jotkin valituksen tehneistä unionin tuottajista toimittavat tavaroita unionissa oleville asiakkaille, jotka hankkivat tuotteita myös Kiinasta ja jotka hyötyvät näin suoraan tästä tuonnista. Nämä valituksen tekijät pitävät tilannettaan arkaluonteisena, koska osa niiden asiakkaista ei ehkä pitäisi hyvänä sitä, että ne esittävät väitettyä vahingollista polkumyyntiä koskevan valituksen tai tukevat tällaista valitusta. Näistä syistä ne katsoivat, että osa niiden asiakkaista saattaisi uhata vastatoimilla. Lisäksi eräät valituksen tehneistä unionin tuottajista harjoittavat vientiä Kiinaan. Nämä yritykset katsoivat, että väitettyä vahingollista polkumyyntiä koskevan valituksen esittäminen tai tukeminen voisi uhata heidän liiketoimintaansa Kiinassa. Pyyntöön suostuttiin, koska perusteet olivat riittävät.

(20)

Tiettyjen vientiä harjoittavien tuottajien edustajat, CCCLA ja jotkin etuyhteydettömät tuojat väittivät, että ne eivät voineet asianmukaisesti käyttää puolustautumisoikeuttaan, koska valituksen tekijöiden ja tukijoiden nimiä ei paljastettu. Ne väittivät, että näissä olosuhteissa osapuolilla ei ollut mahdollisuutta esittää huomautuksia asemasta, merkittävästä vahingosta, siitä, voitiinko tuottajat jättää unionin tuotannonalan ulkopuolelle perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja/tai otoksen edustavuudesta. Todettiin kuitenkin, että komissio varmistaa, että nämä seikat voidaan tarkastaa ja niitä voidaan käsitellä asianomaisten osapuolten tarkastettavana olevista asiakirjoista, kuten kirjeenvaihdosta asianomaisten osapuolten kanssa, asemaa ja otantaa koskevista muistioista ja pyytämällä muilta osapuolilta asianmukaisesti dokumentoituja lausuntoja. Tämän vuoksi väite hylätään.

—

Hunan Hualian China Industry Co, Ltd, Hunan Hualian Ebillion Industry Co., Ltd, Hunan Liling Hongguanyao China Industry Co., Ltd ja Hunan Hualian Yuxiang China Industry Co., Ltd (’Hunan Hualian’)

—

Guangxi Sanhuan Enterprise Group Holding Co., Ltd ja Guangxi Sanhuan Lucky Xinda Export & Import Co., Ltd (’Guangxi Sanhuan’)

—

CHL International Ltd ja CHL Porcelain Industries Ltd (’CHL’)

—

Shandong Zibo Niceton-Marck Huaguang Ceramics Limited, Shandong Silver Phoenix Company Limited ja Hongkongin erityishallintoalueelle sijoittautunut etuyhteydessä oleva kauppias, Niceton International Limited (’Niceton’)

—

Guangxi Province Beiliu City Laotian Ceramics Co., Ltd.

—

Fujian Dehua Hiap Huat Koyo Toki Co., Ltd

—

Shenzhen Baosanhe Ceramics Industrial Co., Ltd

—

Chaozhou Fairway Ceramics Manufacturing Co., Ltd

—

Chaozhou Mingyu Porcelain Industries Co., Ltd

—

Shenzhen Grand Collection Industrial Co., Ltd ja Chaozhou Grand Collection Tableware Co., Ltd (’Grand Collection’)

—

Tienshan (Handan) Tableware Co., Ltd

—

Zibo Kun Yang Ceramic Corporation Limited

—

Symbol srl, Treviso, Italian tasavalta (jäljempänä ’Italia’)

—

Metro AG, Düsseldorf, Saksan liittotasavalta (jäljempänä ’Saksa’)

—

Ritzenhoff & Breker GmbH & Co. KG, Bad Driburg, Saksa

—

Joseph Maeser GmbH, Dornbirn, Itävallan tasavalta (jäljempänä ’Itävalta’)

—

IKEA Supply AG, Pratteln, Sveitsin valaliitto

(21)

Yhteistyössä toiminut brasilialainen tuottaja on pyytänyt, että sen nimi pidetään salassa, koska nimen paljastaminen voisi haitata sen liiketoimintaa merkittävällä tavalla. Pyyntöä pidettiin perusteltuna, joten se hyväksyttiin.

(22)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2011 ja 31 päivän joulukuuta 2011 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2008 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(23)

Valituksen tekijät vaativat, että vahingon määrittämiseen tarvittavaa ajanjaksoa pidennetään yhdellä vuodella, siten että se aloitetaan vuodesta 2007, kun taas CCCLA vaati, että sitä lyhennetään yhdellä vuodella ja aloitetaan vasta vuodesta 2009. Ensimmäiseen vaatimukseen ei suostuttu, koska asiakirjassa ei ollut mitään perustelua sille, että viiden vuoden tarkastelujakso toisi suuntaukset paremmin esiin, kuten valituksen tekijät esittivät. Toisen vaatimuksen esittänyt CCCLA viittasi yleisesti WTO:n oikeuskäytäntöön, jossa olisi vahvistettu, että WTO:n jäsenet eivät voi valita viiteskenaariota, joka johtaa pelkkään kahden päätepisteen väliseen vertailuun, ja että jos muutos viitevuodessa voi helposti muuttaa vahinkoa koskevan havainnon päinvastaiseksi, WTO:n jäsenellä saattaa olla vaikeuksia vahvistaa merkittävän vahingon olemassaolo. Tutkimuksessa kuitenkin osoitettiin, että tarkastelujakson lyhentäminen johtaisi tässä tapauksessa tarpeettomaan lyhyeen tarkastelujaksoon, joka voisi lisäksi antaa vääristyneen kuvan vahinkoa koskevista kehityssuunnista, kun otetaan huomioon talouskriisin vaikutukset tiettyihin indikaattoreihin. Sen takia molemmat vaatimukset hylätään alustavasti.

(24)

Tarkasteltavana oleva tuote on keraamiset pöytä- ja keittiöesineet, jotka tällä hetkellä on luokiteltu yhdistetyn nimikkeistön koodeihin 6911 10 00, ex 6912 00 10, ex 6912 00 30, ex 6912 00 50 ja ex 6912 00 90 ja jotka ovat peräisin Kiinan kansantasavallasta (jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’). Kyseessä voi olla posliini, tiilisavi, kivitavara, fajanssi, hieno tiilisavi (fine pottery) tai muu materiaali. Tärkeimpiä raaka-aineita ovat mineraalit, kuten kaoliini, maasälpä ja kvartsi. Käytettyjen raaka-aineiden koostumus määrittää tuotetun lopullisen keramiikkatuotteen tyypin.

(25)

Keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä tuodaan markkinoille hyvin monissa eri muodoissa, jotka ovat kehittyneet ajan mittaan. Niitä käytetään monissa eri paikoissa, kuten kotitalouksissa, hotelleissa, ravintoloissa ja hoitolaitoksissa.

(26)

Tutkimuksen aikana esitettiin useita vaatimuksia jättää tiettyjä tuotteita tuoterajauksen ulkopuolelle, ja vaatimuksia on käsitelty yksityiskohtaisesti. Vaatimukset eritellään lyhyesti jäljempänä.

(27)

CCCLA vaati esityksessään, että luuposliini olisi jätettävä tutkimuksen tuoterajauksen ulkopuolelle. CCCLA:n mukaan luuposliinituotteet ovat olennaisesti erilaisia kuin muunlaiset pöytä- ja keittiöesineet erilaisten fyysisten ominaisuuksien, tuotantoprosessien, käyttötapojen ja kuluttajien näkemysten takia. Naudan luujauhosta valmistetun luuposliinin valkoisuus- ja läpikuultavuusasteet ovat huomattavia. Luuposliinituotteilla on korkea mekaaninen lujuus, ja ne kestävät hyvin kolhuja. Tuotteista pyritään tekemään mahdollisimman ohutseinämäisiä, ja tuotantotapa on monimutkaisempi ja kalliimpi kuin unionin tuottajien tavallisesti käyttämä. Lisäksi vain harvat unionin tuottajat valmistavat CCCLA:n mukaan luuposliinia.

(28)

Näiden vaatimusten tutkimuksessa paljastui ensinnäkin, että luuposliinille ei ole mitään yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Luuposliini on vain eräs pehmeän posliinin muoto, ja suuri osa raaka-aineista on samoja kuin muissa keraamisissa esineissä. CCCLA antoi lausunnoissaan ristiriitaista tietoa eri ainesosien yhdistelmästä ja osuuksista. Toiseksi tutkimuksessa ei voitu vahvistaa, että luuposliinin valmistaminen edellyttäisi paljon muita tuotteita monimutkaisempaa tuotantoprosessia. Kolmanneksi luuposliinin käyttö on pöytäesineissä samanlaista kaikkialla, niin Kiinassa kuin unionissa. Myöskään kovuus ja kestävyys eivät ole erityisesti luuposliinin ominaisuuksia. Esimerkiksi ravintoloiden tai pitopalvelujen käyttämät keraamiset pöytäesineet ovat nekin erityisen kovia ja kestäviä. Lopuksi on mainittava, että useat unionin tuottajat valmistavat luuposliinia, joka kilpailee Kiinasta peräisin olevan luuposliinituonnin kanssa. Näin ollen vaatimukset jättää luuposliini tutkimuksen tuoterajauksen ulkopuolelle hylätään alustavasti.

(29)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, CCCLA ja eri tuojat vaativat, että keraamiset (keittiö)veitset olisi jätettävä tuoterajauksen ulkopuolelle. Esitys perustui väitteeseen, että veitsiä ja muita tämäntyyppisiä keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä ei niiden erityisominaisuuksien vuoksi voitaisi pitää yhtenä ja samana tuotteena. Keraamisten (keittiö)veitsien terä on tavallisesti keraamista materiaalia, joka on valmistettu zirkoniumoksidista, ja sitä ei käytetä tavanomaisissa pöytäesineissä, kuten kupeissa ja lautasissa. Niiden vaihdettavuus tutkimuksen kohteena olevan tuotteen pääluokkien kanssa lienee rajoitettua.

(30)

Tutkimuksessa paljastui, että keraamisilla (keittiö)veitsillä on samat fyysiset ominaisuudet (muoto ja kovuus) sekä sama teollinen malli ja käyttötapa (leikkaaminen) kuin metallisilla (keittiö)veitsillä. Näin ollen ne eroavat muista menettelyn kohteena olevista tuotteista, koska viimeksi mainitut ovat pääasiassa esineitä, joiden tarkoituksena on pitää sisällään elintarvikkeita niiden erityisen muotoilun ja fyysisten ominaisuuksien perusteella.

(31)

Lisäksi esitettiin, että unionissa ei ole tällaisten keraamisten (keittiö)veitsien tuottamiseen tarvittavaa tekniikkaa, joten tutkimuksen jatkaminen keraamisten (keittiö)veitsien osalta olisi unionin ja WTO:n oikeuden vastaista. Valituksen tekijät myönsivät, että heidän tietääkseen unionissa ei ole tällaista tuotantoa.

(32)

Lisäksi todettiin, että keraamisia (keittiö)veitsiä myydään vain valikoiduissa paikoissa, ja myös jakelukanavat (keittiövälineiden jakelijat) sekä edustusjärjestö (veitsiseppien järjestö) ovat poikkeavia. Tutkimuksessa ei kuitenkaan voitu vahvistaa, että kuluttajien näkemys olisi näiden seikkojen takia erilainen verrattuna muuntyyppisiin keraamisiin pöytä- ja keittiöesineisiin.

(33)

Lisäksi väitettiin, että keraamisia veitsiä koskevat toimenpiteet eivät palauttaisi tasapuolisia pöytäesineiden markkinaolosuhteita vaan pikemminkin aiheuttaisivat haittaa (keraamisten keittiöveitsien) käyttäjille. Eräät osapuolet totesivat, että kun unionissa ei tuoteta keraamisia (keittiö)veitsiä, unionin tuotannonalalle ei voi tässä suhteessa aiheutua merkittävää vahinkoa. Komissio käsitteli näitä väitteitä vasta sen jälkeen, kun oli ratkaissut, olisiko keraamisia (keittiö)veitsiä ja muuntyyppisiä keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä pidettävä yhtenä ja samana tuotteena.

(34)

Johdanto-osan 29 kappaleessa esitettyjen näkemysten perusteella tutkimuksessa päädyttiin alustavasti siihen, että keraamiset (keittiö)veitset ovat olennaisesti erilaisia kuin muut keraamiset pöytä- ja keittiöesineet niiden erilaisten fyysisten ominaisuuksien, tuotantoprosessien ja käyttötapojen takia. Tästä syystä vaatimus niiden jättämisestä tämän tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle hyväksytään alustavasti.

(35)

Kaksi tuojaa esittivät, että kiinalaisilta tai itämaalaisilta näyttävät pöytä- ja keittiöesineet olisi jätettävä tuoterajauksen ulkopuolelle. Tärkeimpiä vaatimuksen tueksi esitettyjä väitteitä olivat, että tällaisia esineitä ei tuoteta unionissa, että tämäntyyppisten tavaroiden kysyntä unionissa on aina täytetty tuonnilla ja että tämäntyyppisellä tuonnilla ei ole kielteistä vaikutusta unionin tuotannonalan hallussa olevan markkinaosuuteen.

(36)

Tutkimuksessa todettiin, että tällä luokalla ei ole yleisesti hyväksyttyä ja objektiivista määritelmää eikä sillä ole mitään tunnusomaisia erityispiirteitä. Lisäksi unionin tuottajat voivat myös valmistaa tämäntyylisiä tuotteita. Kiinalaiselta tai itämaiselta näyttävillä pöytä- ja keittiöesineillä ei myöskään ole ainutlaatuista tai poikkeavaa käyttötapaa. Lopuksi tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota vielä siihen tärkeään seikkaan, että monissa aasialaisissa ravintoloissa käytetään länsimaisen tyylisiä pöytäesineitä ja että kyseiset tuotteet on helppo korvata. Näin ollen vaatimukset jättää kiinalaiselta tai itämaiselta näyttävät esineet tutkimuksen tuoterajauksen ulkopuolelle hylätään alustavasti.

(37)

Toisaalta esitettiin, että kestävä posliini olisi jätettävä tuoterajauksen ulkopuolelle sen ainutlaatuisten fyysisten ominaisuuksien ja tuotantoprosessien takia. Kestävä posliini on muita tuotteita lujempaa ja kestävämpää, ja sen raaka-aineisiin sisältyy kuudesta kymmeneen prosenttia alumiinioksidijauhetta, samalla kun raaka-aineiden (kaoliinin) valmisteluprosessi on ainutlaatuinen. Kestävän posliinin tuotanto edellyttää ammattitaitoista työvoimaa, ja sen laatu ja hinta ovat korkeampia kuin perinteisten pöytäesineiden. Lisäksi unionissa ei ole kestävän posliinin tuottajia.

(38)

Toisaalta eräs tuoja esitti, että kestävä posliini, jota käytetään tyypillisesti hotellien astiastoissa, muodostaa merkittävän osan Kiinan keramiikan kokonaistuotannosta, joten sen sulkeminen tutkimuksen ulkopuolelle aiheuttaisi tutkimustulosten vääristymistä.

(39)

Tutkimuksessa todettiin, että kestävällä posliinilla ei ole yleisesti hyväksyttyä ja objektiivista määritelmää eikä kiistattomia tunnusomaisia erityispiirteitä. Lisäksi myös unionin tuottajat voivat valmistaa tämäntyyppisiä pöytäesineitä, ja unionissa valmistetut ja Kiinassa tuotetut tuotteet kilpailevat suoraan keskenään. Kestävällä posliinilla ei myöskään ole ainutlaatuista tai poikkeavaa käyttötapaa. Näin ollen vaatimukset jättää kestävä posliini tutkimuksen tuoterajauksen ulkopuolelle hylätään alustavasti.

(40)

Asiaankuuluvia ruotsalaisia tuojia edustava ruotsalainen yhdistys esitti, että käsintehty posliini olisi jätettävä tutkimuksen kohteena olevan tuoterajauksen ulkopuolelle. Se toi esiin tämänkaltaisen käsityön pitkän historian Kiinassa ja sen kohtuuhintaisuuden ja kertoi, että kuluttajilla on erilainen näkemys kiinalaisista käsintehdyistä esineistä kuin unionissa teollisesti tuotetuista esineistä.

(41)

Tutkimus kuitenkin osoitti, että toisaalta tästä luokasta ei ole yleisesti hyväksyttyä tai objektiivista määritelmää ja että toisaalta useat unionin tuottajat valmistavat käsintehtyä posliinia. Tutkimuksessa ei käynyt ilmi, että käsintehty posliini olisi olennaisesti erilaista fyysisiltä ominaisuuksiltaan kuin muunlaiset keraamiset pöytä- ja keittiöesineet, eikä myöskään kuluttajien näkemys ollut erilainen verrattuna unionissa tuotettuun käsintehtyyn posliiniin. Näin ollen vaatimukset jättää käsintehty posliini tutkimuksen tuoterajauksen ulkopuolelle hylätään alustavasti.

(42)

Useat tuojat esittivät, että käsinmaalatut pöytäesineet olisi jätettävä tutkimuksen tuoterajauksen ulkopuolelle. Esitettyjä perusteluja olivat, että käsinmaalatut pöytäesineet on suunnattu tietyn tyyppisille kuluttajille, että niitä voidaan käyttää eri tarkoituksiin kuin perinteisiä pöytäesineitä (kuten koristeluun), että niitä ei tuoteta unionissa kaupallisia määriä, että ne eivät suoraan kilpaile muiden keittiö- tai pöytäesineiden kanssa eivätkä ole vaihdettavissa niihin, että kuluttajien näkemys niistä on erilainen, että ne ovat luonteeltaan ylellisyystuotteita, jotka ovat muita esineitä helpommin särkyviä, ja että niillä on erityinen tuotantoprosessi, joka on työvoimavaltaisempi ja edellyttää korkean ammattitaidon omaavia työntekijöitä.

(43)

Tutkimuksessa osoitettiin, että tuote on käsinmaalaukseen asti täysin samanlainen kuin pöytäesine, jota ei ole maalattu käsin. Tutkimuksessa kävi myös selväksi, että se seikka, että valmistusprosessiin sisältyy enemmän käsityötä, ei tee tuotteesta erilaista – päinvastoin useimmat käyttäjät erottavat vain vaivoin, jos lainkaan, käsinmaalatun posliinin posliinista, jota ei ole maalattu käsin. Tutkimuksessa osoitettiin myös, että käsinmaalattuja pöytäesineitä käytetään tavallisesti samaan tapaan kuin muita keraamisia pöytäesineitä eivätkä ne välttämättä ole muita herkemmin särkyviä. Havaittiin myös, että useat unionin tuottajat valmistavat käsinmaalattua posliinia ja että unionissa valmistetut ja tuodut tuotteet kilpailevat suoraan keskenään. Näin ollen vaatimukset jättää käsinmaalatut pöytäesineet tutkimuksen tuoterajauksen ulkopuolelle hylätään alustavasti.

(44)

Eräs tuoja esitti, että ennen lasitusta käsinmaalaamalla koristellut pöytäesineet olisi jätettävä tutkimuksen tuoterajauksen ulkopuolelle. Esitetyt perustelut liittyivät siihen, että ennen lasitusta käsinmaalattujen pöytäesineiden tuotantoprosessi on erilainen ja niillä on erilainen käyttötapa (niissä voidaan pitää ruokaa ja juomaa, kun taas väitettiin, että lasituksen päälle maalatuissa tuotteissa ei tavallisesti voi). Tällaisilla pöytäesineillä on myös erilainen laatu ja erilaiset fyysiset ominaisuudet, koska ne sopivat elintarvikekäyttöön ja kestävät täysin konepesun ja käytön mikroaaltouunissa. Osapuoli ilmoitti myös, että yhdelläkään unionin tuottajalla ei ole valmiuksia eikä halua valmistaa ennen lasitusta käsinmaalaamalla koristeltuja pöytäesineitä, joten toimenpiteiden kiertämisen riskiä ei ole, vaikka ennen lasitusta käsinmaalaamalla koristellut pöytäesineet jätettäisiin tutkimuksen tuoterajauksen ulkopuolelle. Lisäksi osapuoli väitti, että kuluttajat näkevät tuotteen eri tavalla, koska tuotemerkillä ei ole merkitystä vaan tuotetta pidetään keräilyesineenä tai elämäntyyliin liittyvänä eikä sitä myydä täydellisinä sarjoina.

(45)

Tutkimus kuitenkin osoitti, että toisaalta tästä luokasta ei ole yleisesti hyväksyttyä tai objektiivista määritelmää ja toisaalta useat unionin tuottajat voivat valmistaa sitä. Lisäksi todettiin, että unionissa valmistetut ja unioniin tuodut tuotteet kilpailevat suoraan keskenään. Tutkimuksessa osoitettiin, että tuote on fyysisesti täysin samanlainen kuin teollisesti maalattu pöytäesine ja että keskiverto kuluttaja ei tee eroa ennen lasitusta käsinmaalaamalla koristellun pöytäesineen ja muilla tavoin koristellun pöytäesineen välillä. Tutkimuksessa osoitettiin myös selvästi, että vaikka valmistusprosessissa tarvitaan tavallista ammattitaitoisempaa työvoimaa, se ei tee tuotteesta eri tuotetta ja että ennen lasitusta käsinmaalatulla pöytäesineellä on pohjimmiltaan sama käyttötarkoitus kuin muuntyyppisillä keraamisilla pöytäesineillä. Näin ollen vaatimukset jättää ennen lasitusta käsinmaalatut pöytäesineet tutkimuksen tuoterajauksen ulkopuolelle hylätään alustavasti.

(46)

Eräät tuojat esittivät vaatimuksen, jonka mukaan tutkimus olisi rajoitettava markkinoihin, joilla valituksen tehneet unionin tuottajat parhaillaan toimivat. Muussa tapauksessa tullit vahingoittaisivat tiettyjä erikoistuneita tuojia, jotka eivät voisi käyttää unionin tuottajia hankintalähteenä. Lisäksi esitettiin, että unionin tuottajat, joilla on tuotemerkit, eivät tuota muille yrityksille, ja että unionin tuottajat eivät ota pieniä tilauksia eivätkä käytä valmistusprosessissa tiettyjen muotojen edellyttämää valamista. Esitettiin myös, että unionin tuottajat eivät ole joustavia eivätkä tarjoa lahjalajitelmia.

(47)

Tämä vaatimus hylätään alustavasti, koska se on liian laaja ja epämääräinen eikä tällaiselle rajaukselle ole mitään objektiivista perustelua. Unionin tuottajilla on sitä paitsi laaja valikoima tuotteita, ja ne tarjoavat säännöllisesti uusia tuotteita, joten mallistot ja tuotteet vaihtelevat jatkuvasti. Unionin tuotannonalan tuottamia tuotetyyppejä ja -laatuja tavataan säännöllisesti myös viejillä. Lisäksi tutkimuksessa osoitettiin, että eräät unionin tuottajat valmistavat esineitä muiden osapuolten tuotemerkeillä. Todettiin myös, että unionissa valmistetut ja Kiinasta tuodut tuotteet kilpailevat suoraan keskenään, ne voidaan helposti korvata ja niillä on sama käyttötarkoitus ja samanlaiset tuotantoprosessit, ja kuluttajien näkemys niistä on samanlainen. Joustavuutta käsitellään unionin etua koskevassa osiossa.

(48)

Eräs tuoja, jolla on tuotantoa Kiinassa, vaati, että kivitavaratuotteiden, pääasiassa keittiöesineiden, tuonti olisi jätettävä tuoterajauksen ulkopuolelle. Tämän osapuolen mukaan kivitavaratuotteita tuotetaan unionissa vain vähäisessä määrin, ja on erittäin todennäköistä, että valituksen tekijät ovat ottaneet kivitavaratuotteet mukaan estääkseen ennalta toimenpiteiden kiertämisen. Tuoja väitti myös, että sen tuomistaan tuotteista veloittamat hinnat ovat paljon korkeampia kuin minkään muun tuottajan hinnat unionissa ja että tuonti ei siten ole aiheuttanut hintojen merkittävää alenemista eikä vahinkoa.

(49)

Tutkimuksessa osoitettiin kuitenkin, että unionin kivitavaratuotanto on merkittävää. Todettiin myös, että unionissa valmistetut ja Kiinasta tuodut tuotteet kilpailevat suoraan keskenään, ne voidaan helposti korvata ja niillä on sama käyttötarkoitus ja samanlaiset tuotantoprosessit ja fyysiset ominaisuudet. Myös kuluttajien näkemys niistä on samanlainen. Hintaan liittyviä väittämiä on käsitelty johdanto-osan 239 kappaleessa. Näin ollen vaatimukset jättää kivitavara tutkimuksen tuoterajauksen ulkopuolelle hylätään alustavasti.

(50)

Osapuoli esitti vaihtoehtoisesti, että lasitetut ja/tai emaloidut kivitavaratuotteet tai muut kuin valkoiset ja/tai lajitellut lasitetut ja/tai emaloidut kivitavaratuotteet jätetään tutkimusalan ulkopuolelle. Tätä asiaa ei kuitenkaan pystytä ratkaisemaan menettelyn tässä vaiheessa.

(51)

Eräs tuoja esitti, että tutkimuksen tuoterajaus on liian laaja, jotta eri tuotetyyppejä voitaisiin vertailla järkevästi. Tuoja, jolla on tuotantoetuja Kiinassa, esitti samanlaisen näkemyksen. Tähän liittyen eräät osapuolet viittasivat myös puhtaasti koriste-esineisiin.

(52)

Tässä yhteydessä huomautetaan, että jäljempänä esitetään yksityiskohtaisesti asiaankuuluvat perusteet – tuotteen fyysiset ja tekniset perusominaisuudet –, joiden avulla määritellään, voidaanko tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta pitää yhtenä ja samana tuotteena. Puhtaasti koriste-esineitä ei ole sisällytetty tutkimusalaan. Lisäksi vaikka erilaisilla keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä voi todella olla tiettyjä erilaisia ominaisuuksia, tutkimus on osoittanut, että keraamisia veitsiä lukuun ottamatta niiden perusominaisuudet ovat samanlaisia. Vaikka tarkasteltavana olevaa tuotetta voidaan tuottaa muuntelemalla valmistusprosessia, pelkästään tämän perusteella ei voida todeta, että kyse on kahdesta tai useammasta eri tuotteesta. Tutkimuksessa myös osoitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen eri tyyppejä myydään yleensä samojen myyntikanavien kautta. Vaikka jotkin erikoistuneet myymälät voivat keskittyä tiettyihin tyyppeihin, suuri osa jakelijoista (vähittäismyyjät, tavaratalot ja valintamyymälät) myyvät kaikkia erityyppisiä keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä tarjotakseen asiakkailleen laajan tuotevalikoiman. Väitteet, joiden mukaan tutkimuksen tuoterajaus on liian laaja, hylätään siten alustavasti.

(53)

Eräs osapuoli esitti, että tietyntyyppiset keraamiset maustemyllyt olisi jätettävä tuoterajauksen ulkopuolelle. Tutkimuksessa ei kuitenkaan voitu todeta niiden erikoisluonnetta, joten vaatimus hylätään alustavasti.

(54)

Tutkimuksessa on osoitettu, että kaikentyyppisillä keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä on niiden ominaisuuksia ja tyylejä koskevista eroista huolimatta samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet: ne ovat toisin sanoen keraamisia esineitä, joiden päätarkoitus on olla kosketuksissa ruokaan, niitä käytetään samoihin perustarkoituksiin ja niitä voidaan pitää saman tuotteen eri tyyppeinä.

(55)

Sen lisäksi, että näillä erityylisillä ja -tyyppisillä esineillä on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet, niiden välillä on suoraa kilpailua ja ne ovat hyvin suurelta osin keskenään vaihdettavissa. Tämä käy selkeästi ilmi siitä, että niiden välillä ei ole selkeitä jakolinjoja. Toisin sanoen eri tuotetyypit ovat osittain päällekkäisiä ja niiden välillä on kilpailua, eikä tavallinen ostaja useinkaan tee eroa esimerkiksi posliinisten ja muiden tavaroiden välillä.

(56)

Kuten johdanto-osan 28–33 kappaleessa on selitetty, katsotaan kuitenkin asianmukaiseksi kaventaa tuoterajausta, jonka perusteella tutkimus on aloitettu, jättämällä keraamiset veitset sen ulkopuolelle. Tarkasteltavana oleva tuote määritellään siten alustavasti Kiinan kansantasavallasta peräisin oleviksi keraamisiksi pöytä- ja keittiöesineiksi keraamisia veitsiä lukuun ottamatta. Tuote on tällä hetkellä luokiteltu yhdistetyn nimikkeistön koodeihin 6911 10 00, ex 6912 00 10, ex 6912 00 30, ex 6912 00 50 ja ex 6912 00 90.

(57)

Yhteenvetona päätellään unionin vakiintuneen käytännön mukaisesti, että tässä menettelyssä kaikkia edellä kuvatun tuotteen tyyppejä keraamisia veitsiä lukuun ottamatta olisi pidettävä yhtenä ja samana tuotteena.

(58)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonalan unionissa tuottamilla ja myymillä keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä, Kiinan kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä sekä Kiinasta unioniin tuoduilla keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä ja vertailumaana toimivassa Brasiliassa tuotetuilla ja myydyillä keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset.

(59)

Tutkimuksen aikana tietyt asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalan tuottamat ja unionin markkinoilla myydyt keraamiset pöytä- ja keittiöesineet eivät olleet samanlaisia kuin tarkasteltavana oleva tuote. Ne väittivät, että tästä on osoituksena tuotteiden väliset erot, jotka koskevat ominaisuuksia, laatua, kuluttajien näkemyksiä, myyntikanavia ja segmentointia. Lisäksi väitettiin, että unionin kuluttajat pitävät tarkasteltavana olevaa tuotetta yleensä halvempana tuotteena ja että kyseisten tuotteiden hinnassa ei ole merkkituotelisää.

(60)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tätä aihetta koskevat tuojien lausunnot olivat keskenään ristiriitaisia. Toiset tuojat väittivät, että tarkasteltavana oleva tuote on tavallisesti heikompilaatuinen ja on eri hintaluokassa kuin unionissa valmistetut tuotteet, kun taas toiset väittivät, että tuotemerkillä asianomaisessa maassa valmistetut keraamiset pöytä- ja keittiöesineet tuodaan Kiinasta korkeammilla hinnoilla.

(61)

Toisaalta eräs otoksen ulkopuolinen tuoja esitti, että saksalaiset tuottajat korostavat erityisesti laatuprofiilia ”valmistettu Saksassa”. Osapuoli totesi, että tiettyjen saksalaisten tuotemerkkien toimittaman laakatavaran laatu on merkittävästi parempi valmistusmenetelmän takia, kun taas toiset tuojat totesivat käyttävänsä hankintalähteenä Kiinaa, koska siellä on hyvää laatua, valamisvalmiudet ja ammattitaitoisia työntekijöitä. Tutkimuksessa vahvistettiin, että unionissa valmistetaan sekä heikko- että korkealaatuisia keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä ja ne myydään käyttämällä samoja jakelukanavia kuin tarkasteltavana oleva tuote, toisin sanoen riippumattomien vähittäismyyjien, erikoistumattomien tavaratalojen ja valintamyymälöiden jne. kautta. Näin ollen ne kilpailevat samoilla markkinoilla.

(62)

Lisäksi keraamisissa pöytä- ja keittiöesineissä ei välttämättä ilmoiteta alkuperämaata. Kuluttajan on usein siten hyvin vaikea erottaa asianomaisessa maassa valmistettuja keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä ja unionissa valmistettuja tuotteita.

(63)

Edellä esitetyistä syistä päätellään, että joistakin pienistä eroista huolimatta asianomaisessa maassa tuotetuilla ja sieltä tuoduilla keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä, Brasilian markkinoilla tuotetuilla ja myydyillä keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä sekä unionissa tuotetuilla ja myydyillä keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä on samat fyysiset perusominaisuudet ja sama käyttötarkoitus, joten niitä voidaan siten pitää samankaltaisina tuotteina perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(64)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevissa polkumyyntitutkimuksissa normaaliarvo on määritettävä kyseisen artiklan 1–6 kohdan mukaisesti niiden tuottajien osalta, joiden todetaan täyttävän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset. Kyseiset vaatimukset ovat lyhyesti seuraavat:

(65)

Kuten johdanto-osan 12 kappaleessa on mainittu, 11 kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa tai tuottajien ryhmää on pyytänyt markkinatalouskohtelua ja on palauttanut markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetun lomakkeen asetetussa määräajassa. Yksi vientiä harjoittava tuottaja perui kuitenkin myöhemmin markkinatalouskohtelua koskevan hakemuksensa.

(66)

Unionin tuomioistuin määräsi asiassa C-249/10 P, Brosmann ja muut v. neuvosto, että perusasetuksen 17 artiklassa annettua otantatekniikkaa ei saa soveltaa kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti tehdyn markkinatalouskohtelua koskevan yksittäisen hakemuksen ratkaisemiseen. Tuomioistuin totesi tuomiossaan, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaan otoksen ulkopuolisilla yhteistyössä toimineilla tuottajilla on oikeus saada markkinatalouskohtelua koskevat hakemuksensa tutkittaviksi riippumatta siitä, onko kyseisten otoksen ulkopuolisten yritysten osalta laskettava yksilöllinen polkumyyntimarginaali. (3) Tuomion perusteella päätettiin tutkia otokseen valittujen kolmen vientiä harjoittavan tuottajan tai tuottajaryhmän markkinatalouskohtelua koskevien hakemusten lisäksi myös seitsemän otoksen ulkopuolisen vientiä harjoittavan tuottajan tai tuottajaryhmän hakemukset. Komissio on hankkinut tarvittavat tiedot ja tarkastanut markkinatalouskohtelua koskevassa hakemuksessa esitetyt tiedot asianomaisten yritysten toimitiloissa.

(67)

Unionin vakiintuneena käytäntönä on johdonmukaisesti selvittää, täyttävätkö keskenään etuyhteydessä olevat yritykset kokonaisuutena markkinatalouskohtelun myöntämisedellytykset. Tästä syystä tapauksissa, joissa kiinalaisen hakijan tytäryritys tai muu hakijaan etuyhteydessä oleva yritys osallistuu suoraan tai välillisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon tai myyntiin, markkinatalouskohtelun myöntämistä koskeva tutkimus tehdään jokaiselle yritykselle erikseen, samoin kuin koko konsernille.

(68)

Näin ollen tarkastettiin kymmenen vientiä harjoittavan tuottajan, jotka muodostuivat 16 oikeushenkilöstä, markkinatalouskohtelua koskevat hakemukset.

(69)

Yhdenkään kymmenestä yhteistyötä tekevästä vientiä harjoittavasta tuottajasta tai tuottajaryhmästä Kiinassa ei todettu täyttävän perusteita, joilla markkinatalouskohtelu olisi voitu myöntää. Markkinatalouskohtelua koskevassa tutkimuksessa paljastui erityisesti, että yhdelläkään vientiä harjoittavista tuottajista, sen enempää erikseen kuin ryhmänä, ei ollut yhtä ainoaa selkeää kirjanpitoa, joka tarkastetaan riippumattomasti kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Tutkimuksessa todettiin myös, että seitsemän yritystä tai konsernia ei pystynyt osoittamaan komissiolle, että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia merkittäviä vääristymiä ei ole. Lisäksi kolme yritystä kymmenestä ei pystynyt osoittamaan, että liiketoimintaa koskevat päätökset tehdään markkinasignaalien perusteella ilman valtion puuttumista asiaan ja että kustannukset heijastavat markkina-arvoa.

(70)

Lisäksi tarkastuskäynti yhteen edellä mainituista yrityksistä osoitti, että yritys oli antanut markkinatalouskohtelua koskevassa hakemuksessaan harhaanjohtavia ja puutteellisia tietoja erityisesti siihen etuyhteydessä olevan yrityksen osalta. Yrityksen yhteistyö oli kokonaisuutena vakavasti puutteellista, minkä takia yritykselle ilmoitettiin, että perusasetuksen 18 artiklan 1 kohtaa voidaan soveltaa, ja yritystä pyydettiin esittämään huomautuksensa. Saatujen huomautusten perusteella vahvistui, ettei yritys toimi yhteistyössä, etenkään etuyhteydessä olevan yrityksen suhteen. Sen vuoksi päätettiin alustavasti, että yritystä ei enää voida pitää yhteistyössä toimivana vientiä harjoittavana tuottajana ja että mahdolliset väliaikaiset tai lopulliset ratkaisut tehtäisiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(71)

Komissio ilmoitti markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevista päätelmistä virallisesti asianomaisille kiinalaisille yrityksille, Kiinan viranomaisille ja valituksen tekijöille. Niille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi, jos niiden kuulemiseen oli erityisiä syitä.

(72)

Useat yritykset väittivät, että komissio oli jättänyt vastaamatta markkinatalouskohtelua koskevaan hakemukseen kolmessa kuukaudessa, kuten perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa edellytetään. Tästä syystä menettelyvirhe tekee tutkimuksen tyhjäksi, ja komission olisi Brossman-tuomion (4) mukaisesti lopetettava tutkimus.

(73)

Komissio myöntää, että koska tässä asiassa oli tarpeen tutkia ja tarkastaa paikalla suuri määrä markkinatalouskohtelua koskevia hakemuksia, hakemuksia ei ollut mahdollista ratkaista säädetyssä määräajassa. Komissio kuitenkin palauttaa mieliin unionin yleisen tuomioistuimen tuomion, jonka mukaan se, että markkinatalouskohtelua koskevan hakemuksen ratkaiseminen vie pitempään kuin perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädetyt kolme kuukautta, ei sinällään ole riittävä peruste polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä annetun asetuksen kumoamiseen. (5) Siksi tämä väite hylätään.

(74)

Lisäksi kuusi yritystä on kiistänyt komission arvion, jonka mukaan niillä ei ole yhtä ainoaa selkeää kirjanpitoa, joka tarkastetaan riippumattomasti kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Komissio on huolellisesti tutkinut nämä väitteet ja todennut, että annetut selitykset eivät riittäneet todistamaan vääriksi paikalla tehtyihin tarkastuksiin perustuvia kokonaistuloksia. Erityisesti joissakin tapauksissa annetut uudet tiedot olivat ristiriidassa aiemmin annettujen tietojen kanssa, kun taas toisissa tapauksissa yritykset toimittivat väitteidensä tueksi uutta näyttöä, jota ei ollut esitetty tai annettu käyttöön paikalla tehtyjen tarkastusten aikana.

(75)

Viisi yritystä on kiistänyt myös komission toteamuksen, jonka mukaan ne eivät olleet pystyneet osoittamaan, että aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia merkittäviä vääristymiä ei ole. Saadut huomautukset eivät ole kuitenkaan olleet luonteeltaan sellaisia, että niillä olisi voitu muuttaa tarkastuskäynteihin perustuvia komission toteamuksia. Yritykset eivät varsinkaan toimittaneet mitään näyttöä, jolla olisi voitu mitätöidä komission alkuperäiset tulokset, joiden mukaan aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä juontuvia vääristymiä on muun muassa varojen ja maankäyttöoikeuksien aloilla.

(76)

Lisäksi kaksi yritystä on kiistänyt toteamuksen, jonka mukaan ne eivät olleet pystyneet osoittamaan, että liiketoimintaa koskevat päätökset tehdään markkinasignaalien perusteella ilman valtion puuttumista asiaan ja että kustannukset heijastavat markkina-arvoa. Toisen yrityksen esittämät huomautukset eivät todistaneet vääriksi komission toteamusta, jonka mukaan valtio puuttuu sen henkilöstöpolitiikkaan, kun taas toinen yritys toimitti uusia ristiriitaisia tietoja raaka-ainehankinnoistaan.

(77)

Edellä sanotusta seuraa, että mikään esitetyistä väitteistä ei ollut sellainen, että se olisi muuttanut markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevia päätelmiä.

(78)

Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että yksikään kymmenestä tutkimuksessa yhteistyössä toimineesta kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta tai tuottajien ryhmästä, joka oli pyytänyt markkinatalouskohtelua, ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia.

(79)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan kyseisen artiklan soveltamisalaan kuuluville maille vahvistetaan tarvittaessa koko maata koskeva tulli, lukuun ottamatta tapauksia, joissa yritykset voivat osoittaa, että ne täyttävät perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa vahvistetut edellytykset. Kyseiset perusteet ovat lyhyesti seuraavat:

(80)

Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka kuuluivat otokseen, ja seitsemän vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka eivät sisältyneet otokseen ja jotka olivat pyytäneet markkinatalouskohtelua, hakivat myös yksilöllistä kohtelua, jos niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Lisäksi kaksi muuta otokseen valittua vientiä harjoittajaa tuottajaa ja neljä muuta otoksen ulkopuolista yritystä pyysivät vain yksilöllistä kohtelua. Perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan vain otokseen valittujen yritysten yksilöllistä kohtelua koskevat hakemukset käsitellään.

(81)

Kun otetaan huomioon, että kaikki markkinatalouskohtelua koskevat hakemukset on alustavasti hylätty, käytettävissä olevien tietojen perusteella vahvistetaan alustavasti, että kaikki otokseen valitut yritykset, jotka ovat pyytäneet yksilöllistä kohtelua, täyttävät yksilöllisen kohtelun perusteet.

(82)

Seitsemän vientiä harjoittavaa tuottajaa tai tuottajaryhmää, joita ei valittu otokseen, on hakenut yksilöllistä tarkastelua perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(83)

Komissio ei tee menettelyn tässä vaiheessa päätöksiä yksilöllistä tarkastelua koskevista pyynnöistä, vaan niistä päätetään aikanaan.

(84)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä normaaliarvo vertailumaan kotimarkkinahintojen tai vastaavan laskennallisen normaaliarvon perusteella.

(85)

Komissio totesi menettelyn vireillepanoilmoituksessa aikovansa käyttää Venäjää vertailumaana normaaliarvoa määrittäessään ja pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia asiasta.

(86)

Komissio sai useita lausuntoja, joissa todettiin, että Venäjä ei ole asianmukainen vertailumaa. Saaduista tiedoista kävi erityisesti ilmi, että Venäjä on korkean hintaluokan posliinimarkkina, joka on erikoistunut kalliista raaka-aineista valmistettuun koristeelliseen posliiniin, kun taas tarkasteltavana olevan tuotteen kotimainen tuotanto on suhteellisen vähäistä verrattuna kotimaiseen kulutukseen. Lisäksi Venäjän markkinoita suojellaan tullien ulkopuolisilla kaupanesteillä, kuten vastaavuussertifikaattijärjestelmillä (GOST). Tämän vuoksi Venäjän ei katsottu olevan asianmukainen vertailumaa.

(87)

Tämän johdosta komissio tutki, mitkä muut maat voisivat tulla kysymykseen asianmukaisena vertailumaana, ja lähetti kirjeitä tunnetuille tuottajille useissa maissa, muun muassa Argentiinan tasavallassa, Bangladeshin kansantasavallassa, Brasiliassa, Egyptin arabitasavallassa, Indonesian tasavallassa, Intiassa, Korean tasavallassa, Kolumbian tasavallassa, Malesiassa, Thaimaassa, Turkissa ja Ukrainassa. Tämän jälkeen tuottajat Brasiliasta, Intiasta, Turkista ja Venäjältä ilmaisivat halukkuutensa tehdä yhteistyötä komission kanssa. Kuitenkin vain kolme tuottajaa, jotka olivat Brasiliasta, Thaimaasta ja Venäjältä, palauttivat kyselylomakkeen. Tutkimuksessa osoitettiin, että Brasiliassa on kilpailuun perustuva keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden kotimarkkina, jolla toimii useita tuottajia, ja tullit ovat suhteellisen alhaisia. Lisäksi tutkimuksessa yhteistyössä toimineen brasilialaisen tuottajan antamat tiedot analysoitiin ja todettiin sellaisiksi luotettaviksi tiedoiksi, joiden pohjalta normaaliarvo voidaan määrittää.

(88)

Edellä sanotun perusteella ja ottaen huomioon kaikki tässä menettelyn vaiheessa käytettävissä olevat tiedot Brasilia on alustavasti valittu asianmukaiseksi ja hyväksyttäväksi vertailumaaksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(89)

Koska kaikki markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt evättiin, normaaliarvo kaikille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille määritettiin vertailumaan tuottajalta saatujen tietojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(90)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti ensin, oliko samankaltaisen tuotteen myynti Brasiliassa riippumattomille asiakkaille edustavaa. Yhteistyössä toimineen brasilialaisen samankaltaisen tuotteen tuottajan myynnin todettiin olevan määrältään edustavaa Brasilian kotimarkkinoilla verrattuna otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien unioniin viemään tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(91)

Tämän jälkeen komissio tutki, voidaanko kyseisen myynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tämä tehtiin määrittämällä riippumattomille asiakkaille tapahtuneen kannattavan myynnin osuus. Myyntitapahtumia pidettiin kannattavina, jos yksikköhinta oli vähintään tuotantokustannusten tasolla. Tätä varten määritettiin brasilialaisen tuottajan tuotantokustannukset tutkimusajanjakson aikana.

(92)

Niiden tuotetyyppien osalta, joiden myyntimäärästä kotimarkkinoilla yli 80 prosenttia ylitti kustannukset ja joiden keskimääräinen painotettu myyntihinta vastasi vähintään yksikkötuotantokustannuksia, normaaliarvo tuotetyypeittäin laskettiin kyseisen tyypin kokonaismyynnin tosiasiallisten kotimarkkinahintojen painotettuna keskiarvona riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei.

(93)

Jos tuotetyypin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotetyypin painotettu keskimääräinen myyntihinta oli yksikkökohtaisia tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kyseisen tuotetyypin kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettu keskimääräinen myyntihinta tutkimusajanjaksolla.

(94)

Sellaisten tuotetyyppien osalta, joiden myynti ei ollut kannattavaa, normaaliarvo määritettiin laskennallisesti käyttämällä brasilialaisen tuottajan valmistuskustannuksia, joihin oli lisätty myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto brasilialaisen tuottajan niiden tuotetyyppien osalta, joiden myynti oli kannattavaa.

(95)

Koska kaikki tutkimuksessa yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat, joille myönnettiin yksilöllinen kohtelu, harjoittivat vientimyyntiä suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(96)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Polkumyyntimarginaalit määritettiin vertailemalla otokseen valittujen viejien yksittäisiä vientihintoja noudettuna lähettäjältä -tasolla vertailutuottajan kotimaan myyntihintoihin tai, tapauksen mukaan, laskennalliseen normaaliarvoon.

(97)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tarvittaessa tehtiin oikaisuja kaupan portaan, fyysisten ominaisuuksien erojen ja hintojen vertailuun vaikuttavien muiden seikkojen, erityisesti tuotemerkin käytön, osalta.

(98)

Ensin tarkasteltiin, oliko perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan mukainen kaupan portaan eroja koskeva oikaisu perusteltu. Tässä yhteydessä todettiin, että Kiinan vienti tapahtuu olennaisilta osin tukkuportaassa, kun taas vertailumaan myyntiä tehdään myös vähittäismyyntiportaassa. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että kummallakin markkina-alueella eri jakelukanavat vaikuttavat hintatasoon, millä on vaikutusta hintojen oikeudenmukaiseen vertailtavuuteen vientihinnan ja normaaliarvon välillä. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että suurin osan Kiinan vientimyynnistä tapahtuu suurissa erissä, kun vertailumaan kotimaan myynnistä suurin osa tehdään pienissä erissä, mikä johtaa hintaeroihin samassa kaupan portaassa kahdella asiaankuuluvalla markkina-alueella. Näin ollen, jotta vientihintaa ja normaaliarvoa voitaisiin verrata oikeudenmukaisesti, normaaliarvoa oikaistiin kaupan saman portaan hintaerojen perusteella vertailumaassa sekä tarvittaessa niiden hintaerojen perusteella, joita todettiin kussakin kaupan portaassa myytyjen määrien osalta.

(99)

Toiseksi tutkittiin, oliko perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukainen oikaisu fyysisten ominaisuuksien erojen takia perusteltu. Tähän liittyen tutkimuksessa vahvistettiin, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat luokittelevat tuotteensa viiteen eri luokkaan, A–E, joiden hinnat eroavat merkittävästi. Suurin osa viennistä unioniin muodostuu kuitenkin A-, B- tai C-luokan tuotteista tai niiden yhdistelmästä. Tällainen luokittelu ei kuitenkaan ole yleismaailmallinen eikä se perustu yleisiin koko tuotannonalaa koskeviin standardeihin, vaan se on pikemminkin yrityskohtainen ja mahdollistaa hintaerottelun. Toisaalta vertailumaan tuottaja myy Brasilian kotimarkkinoilla vain A-luokkaa vastaavia tuotteita, mikä vaikuttaa hintojen vertailtavuuteen. Näin ollen vientihintaa mukautettiin ylöspäin kiinalaisen A-luokan tasolle, jotta hinta olisi vertailukelpoinen vastaavan tuottajan Brasilian markkinoilla myymän tuotteen hinnan kanssa.

(100)

Kolmanneksi tutkimuksessa todettiin, että brasilialainen tuottaja myy Brasilian markkinoilla vain merkkituotteita, kun taas kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät myy merkkituotteita vaan pikemminkin niin sanottuja kauppiaan omien merkkien tuotteita tai tuotemerkittömiä keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä. Kuluttajien näkemyksen mukaan merkkituotteilla on yleensä tiettyä arvovaltaa, taattu laatu ja muotoilu, jotka edellyttävät korkeampia markkinahintoja, kun taas tuotemerkittömät (kauppiaan omien merkkien) tuotteet myydään tavallisesti huomattavasti alemmalla hintatasolla, vaikka niillä on samat fyysiset ja tekniset ominaisuudet. Vaikka merkkituotteen lisäarvon määrää ei yleensä voida täsmällisesti määrittää, koska se riippuu monista eri tekijöistä, kuten kuluttajan näkemyksestä, tuotemerkin tunnettuudesta ja muista tekijöistä, joita ei voida määrällisesti arvioida, brasilialainen tuottaja on tässä asiassa vahvistanut, että sen keraamisia merkkituotteita voidaan myydä Brasilian markkinoilla merkittävästi korkeampaan hintaan kuin muita tuotemerkittömiä tuotteita. Tästä syystä normaaliarvoon tehtiin lisäoikaisu perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan k alakohdan mukaisesti.

(101)

Lisäoikaisuja tehtiin tarpeen mukaan kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä pankkimaksujen ja palkkioiden perusteella, jos ne todettiin kohtuullisiksi ja paikkansa pitäviksi ja jos niistä esitettiin näyttö.

(102)

Niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille on myönnetty yksilöllinen kohtelu, määritettiin polkumyyntimarginaalit perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti vertailemalla vertailumaalle määritettyä painotettua keskimääräistä normaaliarvoa, sellaisena kuin se on oikaistuna, ja kullekin yritykselle määritettyä painotettua keskimääräistä vientihintaa, sellaisena kuin se on oikaistuna, ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana.

(103)

Niitä yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia varten, joita ei valittu otokseen, laskettiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalin painotettu keskiarvo. Näin laskettu otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien väliaikainen polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana on 26,6 prosenttia.

(104)

Niihin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, jotka eivät toimineet yhteistyössä tai olleet tiedossa, sovellettavan koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin laskemiseksi määritettiin ensin yhteistyössä toimimisen aste vertaamalla tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamia unioniin suuntautuvan viennin määriä vastaaviin Eurostatin tilastoihin.

(105)

Tässä tutkimuksessa Kiinan yhteistyötä pidettiin korkeana, kun kyse on pirstaleisesta tuotannonalasta, koska mukaan ilmoittautuneet vientiä harjoittavat tuottajat edustavat yli 60:tä prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisviennistä Kiinasta unioniin. Tästä syystä kaikkiin muihin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettava koko maata koskeva polkumyyntimarginaali määritettiin käyttämällä korkeinta polkumyyntimarginaalia, joka oli vahvistettu otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien edustavien tuotetyyppien ja määrien osalta. Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 58,8 prosenttia CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana.

(106)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit ilmaistaan prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana, ja ne ovat seuraavat:

(107)

Unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia unionin tuottajista saatavilla olevia tietoja, myös valituksessa toimitettuja tietoja sekä myöhemmin toimitettuja lausuntoja, jotka koskivat tuottajia, jotka eivät osallistuneet tähän tutkimukseen. Samankaltaisen tuotteen kokonaistuotanto unionissa arvioitiin ekstrapoloimalla EU:n ja kansallisten järjestöjen antamat tiedot, jotka tarkistettiin ristiin yksittäisten tuottajien antamien sekä tutkimus- ja tilastolähteistä saatujen tietojen kanssa.

(108)

Tutkimusajanjakson aikana yli 200 unionin tuottajaa tuottivat unionissa samankaltaista tuotetta. Edeltävässä kappaleessa esitetyn perusteella unionin kokonaistuotannon arvioitiin olevan tutkimusajanjakson aikana noin 240 200 tonnia. Perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin tuotannonala muodostuu unionin kokonaistuotannosta vastaavista unionin tuottajista, joista käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’. Unionin tuotannonala jakautuu kahteen segmenttiin: pk-yrityksiin ja suuryrityksiin. Pk-yritysten osuus unionin kokonaistuotannosta tutkimusjaksolla oli noin 42 prosenttia. Unionin tuotannonala on erittäin hajautunut, vaikka se keskittyy Tšekin tasavaltaan, Saksaan, Espanjan kuningaskuntaan, Ranskan tasavaltaan (jäljempänä ’Ranska’), Italiaan, Puolan tasavaltaan, Portugalin tasavaltaan, Romaniaan sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan (jäljempänä ’Yhdistynyt kuningaskunta’).

(109)

Unionin kulutus on vahvistettu tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta koskevien Eurostatin tuontilastojen ja unionin tuotannonalan myynnistä unionin markkinoilla annettujen tietojen perusteella.

(110)

Tämän perusteella unionin kulutus on kehittynyt seuraavasti:

Taulukko 1

(111)

Keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden kokonaiskulutus unionissa pieneni tarkastelujaksolla 12 prosentilla. Vähennys oli suurin eli 17 prosenttia vuosina 2008–2009.

(112)

Kulutuksen kokonaisvähennys tarkastelujaksolla on nähtävä yhteydessä vuoden 2009 talouskriisin jälkeiseen elpymistilanteeseen. Keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden markkinanäkymät ovat hyvät. (6)

(113)

Eurostatin tietojen perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrä, markkinaosuus ja keskihinnat ovat kehittyneet seuraavasti:

Taulukko 2

(114)

Kiinasta tulleen tuonnin kokonaismäärä väheni yhdeksän prosenttia tarkastelujaksolla, ja sen määrä oli noin 485 814 tonnia tutkimusajanjaksolla. On kuitenkin huomattava, että tuonti Kiinasta väheni prosentuaalisesti vähemmän kuin EU:n kokonaiskulutus. Kun asiaa tarkastellaan koko tarkastelujakson ajalta, Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 64,8 prosentista vuonna 2008 66,9 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(115)

Tuontihinta nousi tarkastelujaksolla 17,7 prosentilla 1 274 eurosta 1 499 euroon tonnilta. Tällä tarkoitetaan tarkasteltavana olevan tuotteen kaiken tuonnin tonnikohtaista keskituontihintaa, joten tuotevalikoiman muutokset voivat vaikuttaa kehitykseen.

(116)

Alihinnoittelun tutkimista varten verrattiin otokseen valittujen unionin tuottajien unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille myymien tuotteiden painotettuja, noudettuna lähettäjältä -tasolle sovitettuja keskimääräisiä myyntihintoja eli hintoja, joista oli vähennetty rahtikustannukset unionissa sekä alennukset ja hyvitykset, vastaaviin tutkimuksessa yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloittamiin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, eli hintoihin, joista vähennettiin alennukset ja joita oikaistiin tarvittaessa CIF-hinta unionin rajalla -tasolle, jolloin tehtiin asianmukaiset nykyisiä tulleja, tulliselvityskustannuksia ja tuonnin jälkeisiä kustannuksia koskevat oikaisut. Alempiluokkaisten tuotteiden hinnat oikaistiin A-luokan hintojen tasolle, koska alempiluokkaisten tuotteiden todettiin kuluttajan näkökulmasta kilpailevan A-luokan tuotteiden kanssa, kuten johdanto-osan 60 kappaleessa on päätelty. Myös unionin tuotannonalan hintoja oikaistiin kaupan portaan erojen takia ja tarvittaessa tuotemerkkiin liittyvän hintatekijän tasaamiseksi.

(117)

Vertailusta kävi ilmi, että Kiinasta polkumyynnillä tuotuja tarkasteltavana olevia tuotteita myytiin tutkimusajanjakson aikana unionissa hinnoilla, jotka alittivat unionin tuotannonalan myyntihinnat 26,3–47,6 prosentilla (ilmaistuna prosentteina unionin tuotannonalan hinnoista).

(118)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(119)

Makroekonomiset indikaattorit (tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärät, markkinaosuus, työllisyys, tuottavuus ja polkumyyntimarginaalien suuruus) arvioitiin unionin koko tuotannonalan tasolla. Arvio perustui eurooppalaisten ja kansallisten järjestöjen toimittamiin tietoihin, jotka tarkastettiin ristiin unionin tuottajien toimittamien tietojen ja käytettävissä olevien virallisten tilastojen kanssa.

(120)

Mikrotaloudelliset indikaattorit (varastot, myyntihinnat, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, pääoman saanti, palkat ja tuotantokustannukset) analysoitiin otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla. Arvio perustui näiden tuottajien antamiin tietoihin, jotka tarkistettiin asianmukaisesti.

(121)

Otoksen tiettyyn erityissegmenttiin kuuluvien yritysten eräitä mikroekonomisia indikaattoreita (myyntihinta, kannattavuus, investointien tuotto ja tuotantokustannukset) koskevat tulokset on painotettu sen mukaan, mikä on kyseisen segmentin osuus unionin kokonaistuotannosta (käyttämällä kunkin segmentin tuotantomäärien mukaista erityispainotusta koko keraamisten pöytäesineiden alaan nähden – 42 prosenttia pk-yritykset ja 58 prosenttia muut yritykset). Näin varmistetaan, etteivät suuryritysten tulokset vääristä vahinkoanalyysiä ja että yhteenlaskettuna unionin tuotannon suuresta osasta yhdessä vastaavien pienehköjen yritysten tilanne näkyy analyysissä asianmukaisesti.

(122)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät seuraavasti.

Taulukko 3

(123)

Unionin tuotannonalan tuotanto väheni 15 prosenttia tarkastelujakson aikana. Vähennys on yleisesti suurempi kuin unionin kulutuksen vähennys samalla ajanjaksolla. Tuotanto ei elpynyt vuonna 2010 samalla lailla kuin kulutus.

(124)

Unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti väheni tarkastelujakson aikana 13 prosenttia. Tästä huolimatta tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste heikkeni tarkastelujaksolla edelleen yhteensä kahdella prosentilla 74,1 prosenttiin.

(125)

Unionin tuotannonalan myynti etuyhteydettömille asiakkaille unionin markkinoilla väheni kahdeksan prosenttia enemmän kuin kulutus tarkastelujaksolla. Huomautetaan, että vuosina 2009–2010 myyntimäärä laski edelleen, vaikka unionin kulutus kasvoi kahdeksalla prosentilla.

Taulukko 4

(126)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus laski tarkastelujaksolla yhdeksän prosenttia eli 2,1 prosenttiyksikköä.

Taulukko 5

(127)

Työllisyys heikkeni koko tarkastelujakson ajan ja väheni 21 prosentilla. Suuntaus noudattaa myyntimäärien laskua unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille.

Taulukko 6

(128)

Unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus (ilmaistuna tuotantomääränä työntekijää kohti vuodessa) kasvoi tarkastelujaksolla kahdeksan prosenttia. Tämä johtuu osittain unionin tuotannonalan pyrkimyksistä vastata Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaan paineeseen.

Taulukko 7

(129)

Polkumyyntimarginaalit on ilmoitettu edellä polkumyyntiä käsittelevässä jaksossa. Kaikki vahvistetut marginaalit ovat merkittävästi vähimmäistasoa korkeammat. Tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei myöskään voida pitää vähäisenä, kun otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat.

(130)

Unionin tuotannonalan loppuvarastojen taso väheni absoluuttisina määrinä 14 prosentilla tarkastelujakson aikana. Tutkimuksessa osoitettiin, että tämä ei ole ratkaiseva indikaattori tällaisella tuotannonalalla, joka toimii pääasiallisesti tilausten perusteella.

Taulukko 8

(131)

Unionin tuotannonalan myyntihinnat laskivat unionin markkinoilla 12 prosentilla tarkastelujakson aikana.

Taulukko 9

(132)

Unionin tuotannonalan kannattavuus, kassavirta, investointien tuotto, pääoman saanti, investoinnit ja palkat kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

(133)

Unionin tuotannonalan kannattavuus laski tarkastelujaksolla 0,7 prosenttiyksikköä. Kannattavuus oli heikoin vuonna 2010, jolloin kannattavuus laski suuruusluokassa 4,1 prosenttiyksikköä vuodesta 2008 vuoteen 2010.

(134)

Lienee syytä korostaa, että unionin tuotannonala oli jo tarkastelujakson alussa heikossa kunnossa Kiinasta unionin markkinoille tulevan suurimittaisen halpatuonnin takia. Tuonti kasvoi voimakkaasti vuosina 2002–2004 ja oli saavuttanut erittäin merkittävän markkinaosuuden sen jälkeen, kun tällaisen tuonnin tuontikiintiö oli poistettu vuodesta 2005 alkaen. Tämä aiheutti alalla huomattavia rakenneuudistuksia, jotka olivat loppuvaiheissaan tarkastelujakson alussa.

(135)

Kun tarkastelujaksoa edeltävä kehitys otetaan huomioon, tarkastelujakson alussa saatua voittoa ei voida pitää tavanomaisena voittona. Koska asiasta ei ole annettu lausuntoja, katsotaan, että toinen laajasti käytetty ja tärkeä kulutustavara, josta on jo tehty polkumyyntitutkimus, eli nahkajalkineet, voi sen sijaan alustavasti tarjota pätevän viitearvon normaalin voittotason määrittämiseen. Kyseisen tuotannonalan voittotaso on kuusi prosenttia. (7) Näin ollen on selvää, että unionin tuotannonala kokonaisuudessaan ei tarkastelujaksolla pystynyt missään vaiheessa saavuttamaan voittotasoa, jota voitaisiin pitää tuotteelle hyväksyttävänä.

(136)

Unionin tuotannonalan kassavirta kasvoi tarkastelujakson aikana kokonaisuudessaan merkittävästi. Näin tapahtui kuitenkin joissakin suurissa ja vakiintuneissa yrityksissä – pk-yrityksiä se ei koske. Nettoinvestoinnit laskivat 33 prosentilla. On kuitenkin huomattava, että tarkastelujakson lopulla pk-yritysten investointitaso läheni nollaa. Ainoastaan kahdella yrityksellä, jotka eivät olleet pk-yrityksiä, oli varaa tehdä merkittäviä investointeja tarkastelujaksolla. Investointien tuoton heikkeneminen oli suurempi kuin kannattavuuden lasku koko tarkastelujakson ajan.

(137)

Vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana työntekijöiden keskipalkka nousi kaksi prosenttia. Työvoimakustannusten lisäys on merkittävästi alle unionin työvoimakustannusten kokonaiskehityksen tarkastelujaksolla, mistä voidaan päätellä, että unionin tuotannonala on pyrkinyt pitämään työntekijöiden palkat mahdollisimman alhaisella tasolla.

(138)

Tuotantokustannukset laskivat tarkastelujaksolla kymmenen prosenttia.

Taulukko 11

(139)

Tutkimuksen mukaan tuotantomäärän, kapasiteetin, etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuneen myynnin ja työllisyyden kaltaiset vahinkoindikaattorit heikkenivät tarkastelujaksolla.

(140)

Lisäksi unionin tuottajien taloudelliseen tilanteeseen liittyvät vahinkoindikaattorit, kuten kannattavuus, investoinnit ja investointien tuotto, kehittyivät tarkastelujaksolla kielteisesti.

(141)

Kannattavuus ei alalla kokonaisuudessaan milloinkaan saavuttanut tyydyttävää voittotasoa, vaan päinvastoin heikkeni tarkastelujaksolla. Unionin tuotannonalan myyntihintojen jatkuva lasku johti siihen, että tietyssä vaiheessa tuotannonala ei pystynyt tekemään voittoa lähes lainkaan.

(142)

Vaikka unionin tuotannonalan tuottavuus kasvoi tarkastelujaksolla, se johtuu etupäässä merkittävistä ponnistuksista kilpailla Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvaa vahvaa tuontia vastaan.

(143)

Edellä esitetyn perusteella todetaan alustavasti, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(144)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti on tutkittu, onko polkumyynnillä Kiinasta tapahtunut tuonti aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle vahinkoa siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tarkasteltiin myös muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat saattaneet vahingoittaa unionin tuotannonalaa, sen varmistamiseksi, ettei niiden aiheuttamaa vahinkoa katsottaisi polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttamaksi.

(145)

Tutkimuksessa ilmeni, että unionin kulutus väheni 12 prosenttia tarkastelujakson aikana. Samaan aikaan Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä laski noin yhdeksän prosenttia, mutta sen markkinaosuus kasvoi. Lisäksi unionin tuotannonalan myyntimäärä laski 20 prosenttia ja markkinaosuus putosi 23 prosentista vuonna 2008 20,9 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(146)

Ajanjaksolla vuodesta 2009 tutkimusajanjakson loppuun unionin kulutus kasvoi, kun taas unionin tuotannonalan markkinaosuus laski. Sen sijaan samana ajanjaksona Kiinasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti lisääntyi ja sen markkinaosuus kasvoi selvästi.

(147)

Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hinnat nousivat tarkastelujakson aikana. Vaikka keskituontihinta Kiinasta nousi tarkastelujaksolla 18 prosentilla, hinnat ovat edelleen merkittävästi alempia kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat erityisesti tutkimusajanjakson aikana, joten hintapaine unionin markkinoilla on jatkunut. Näin ollen voidaan katsoa, että unionin tuotannonalan myyntihintojen aleneminen unionin markkinoilla ja sen kannattavuuden lasku johtuvat Kiinasta polkumyynnillä unionin markkinoille tapahtuvan tuonnin aiheuttamasta hintojen alenemisesta. Unionin tuotannonalan tuotantokustannusten ja työllisyystason lasku osoittavat tuotannonalan yrittäneen vastata tällaiseen tuontiin.

(148)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että voimakkaalla Kiinasta tulleella tuonnilla ja Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin markkinaosuuden kasvulla, kun Kiinasta tulevan tuonnin hinnat ovat jatkuvasti alittaneet unionin tuotannonalan hinnat, on ollut ratkaiseva osa unionin tuotannonalan kärsimässä merkittävässä vahingossa. Tästä on osoituksena erityisesti tuotannonalan heikko taloudellinen tilanne ja useimpien vahinkoindikaattoreiden kehitys huonompaan suuntaan.

(149)

Muita syy-yhteyteen liittyviä tekijöitä, joita tarkasteltiin, olivat seuraavat: kysynnän kehittyminen unionin markkinoilla ja sen segmentoituminen, unionin tuotannonalan vientitulos, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti muista maista, kilpailun vastaiset toimintatavat unionin markkinoilla, erot tuotantomenetelmissä ja käytettyjen tuotteiden markkinat. Myös muita tekijöitä analysoitiin.

(150)

Seuraavassa taulukossa esitetään tuontimäärät muista kolmansista maista tarkastelujaksolla. Määriä ja hintoja koskevat suuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

Taulukko 12

(151)

Tuonti kolmansista maista väheni tarkastelujaksolla 12 prosenttia, kun taas kyseisen tuonnin markkinaosuus säilyi suhteellisen vakaana.

(152)

On syytä mainita, että muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin keskihinnat nousivat tarkastelujaksolla kuusi prosenttia ja pysyivät jatkuvasti korkeampina kuin myyntihinnat Kiinan vientimyynnissä (68 prosenttia korkeampina tutkimusajanjaksolla).

(153)

CCCLA huomautti, että Turkista tuleva tuonti olisi kasvanut vuosina 2010–2011 kahdeksalla prosentilla, kun Turkista tulevan tuonnin hintojen väitetään olevan vain noin 20 prosenttia korkeampia kuin tuontihinnat Kiinasta.

(154)

Tästä väitteestä todetaan, että kun verrataan tilannetta tarkastelujakson alussa ja sen lopulla, tuontimäärät Turkista kasvoivat kymmenen prosenttia eli 1,1 prosenttiyksikköä, mutta myös niiden keskihinnat säilyivät jatkuvasti paljon korkeampina kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat (37–60 prosenttia). Turkista tulevan tuonnin markkinaosuus ei myöskään ole ollut koskaan yli 5,6 prosenttia. Näin ollen on vaikeaa päätellä, että unionin tuotannonalan kärsimä merkittävä vahinko johtuisi Turkista tulevasta tuonnista.

(155)

Edellä esitettyjen syiden perusteella päätellään, että tuonti muista kolmansista maista ei ole vaikuttanut merkittävästi unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(156)

Saksalainen tuojajärjestö ja eräät sen jäsenet ovat antaneet lausunnon, jonka mukaan loppukäyttäjähintojen, tuotteiden laadun ja myyntikanavien perusteella tutkimuksen kohteena olevien keramiikkatuotteiden markkinat voidaan jakaa ainakin seuraaviin kolmeen segmenttiin: korkea hintaluokka (korkea laatu, korkeat hinnat), keskitaso/alhainen (keskitason tai heikko laatu, keskitason tai alhaiset hinnat) ja erikoistuotteet (kuten koriste-esineet, matkamuistot, keraamiset ruukut ja hotelliposliini). Lausunnon mukaan suurin osa unionin tuotannosta myytäisiin korkean hintaluokan ja/tai erikoistuotteiden markkinoilla, kun taas Kiinasta tuleva tuonti palvelee etupäässä halvan hintaluokan markkinasegmenttiä. Unionin tuotannonala kohdentaa myyntinsä etupäässä pieniin erikoisliikkeisiin eikä paikkoihin, joissa keskivertokuluttaja tekee ostoksensa. Näin ollen Kiinasta tuleva tuonti ei kilpailisi suoraan unionin tuotannonalan kanssa.

(157)

Näitä väitteitä ei kuitenkaan vahvistettu tutkimuksessa. Ensinnäkin on todettava, että samankaltainen tuote ei kata tiettyjä esineitä, joihin kyseiset osapuolet viittaavat, kuten puhtaasti koriste-esineitä (katso johdanto-osan 50 ja 51 kappale). Toiseksi tutkimuksessa kävi ilmi, että nykyisin unionin tuotanto palvelee kaikkia markkinoita, samoin kuin Kiinasta tuleva tuonti. Itse asiassa merkittävä osa Kiinasta tulevasta tuonnista kuuluu niin sanottujen korkean hintaluokan tai erikoistuotteiden segmenttiin. Yhdistyneestä kuningaskunnasta oleva tuoja väitti tuovansa korkean hintaluokan tuotteita Kiinasta, kun taas ryhmä EU:n yrityksiä, joilla on tuotantoetuja Kiinassa, viittasi myös erittäin korkeisiin hintoihin, joita se veloitti unionin markkinoilla Kiinasta peräisin olevista kivitavaratuotteistaan.

(158)

Lopuksi viitataan B.1.2 osioon, jossa on todettu, että tarkasteltavana olevan tuotteen kaikki tyypit ja samankaltainen tuote katsottiin yhdeksi ja samaksi tuotteeksi. Näin ollen analyysi olisi tehtävä tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen tasolla. Siksi tiettyjä segmenttejä koskevia väitteitä ei voida ottaa huomioon.

(159)

Eurooppalainen tuojien ja vähittäismyyjien järjestö ja CCCLA kiinnittivät huomiota kysynnän kutistumiseen unionissa. Eräs otoksen ulkopuolinen tuoja totesi, että posliinin kysyntä erityisesti sivu- ja oheismallistoissa ja yksityisellä sektorilla on pudonnut jyrkästi ja että jäljellä oleva kysyntä on äärimmäisen vaihtelevaa. Samoin useat osapuolet väittivät, että muuttuvien muotien takia kuluttajat etsivät nyt kohtuuhintaisia keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä. Tukkumyyjän kannalta laadukkaiden korkean hintaluokan tuotteiden markkinat pienenevät, ja sama kehitys jatkuu lähivuosina.

(160)

Edellä mainitun eurooppalaisen tuojien ja vähittäismyyjien järjestön mukaan kysynnän kutistuminen selittäisi unionin tuottajien myynnin ja tuotannon laskun tarkastelujakson aikana.

(161)

CCCLA totesi valituksesta käyvän ilmi, että kulutustaso unionissa oli vaihdellut merkittävästi koko tarkastelujakson ajan yleisten makrotaloudellisten olosuhteiden mukaisesti. CCCLA:n mukaan vahinkotekijät ovat tarkastelujaksolla kehittyneet rinnan unionin ja muiden markkinoiden kysynnän vaihtelujen kanssa, ja sekä unionin tuottajien myynti että Kiinasta tuleva tuonti ovat seurailleet kysynnän muutoksia.

(162)

Saksalainen tuojajärjestö ja eräät sen jäsenet esittivät, että Kiinasta tulevan tuonnin luvut sen jälkeen, kun unioni laajeni vuonna 2004 ja tuotteen tuontikiintiöt poistettiin 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen, osoittavat, että unionin markkinoilla on ollut valtava edullisten pöytäesineiden kysyntä vuosina 2002–2005, mitä seurasi kysynnän aleneminen 2005–2010. Heidän mukaansa unionin tuottajat eivät ole halunneet ja/tai pystyneet vastaamaan tällaiseen kysyntään.

(163)

Väitteiden osalta viitataan ensinnäkin B.1.2 osioon, jossa on todettu, että tarkasteltavana olevan tuotteen kaikki tyypit ja samankaltainen tuote katsotaan yhdeksi ja samaksi tuotteeksi. Tiettyjä valikoimia koskevilla väitteillä ei siten ole merkitystä, vaan analyysi olisi tehtävä tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen tasolla.

(164)

Toiseksi väite, jonka mukaan vahinkotekijät ovat kehittyneet rinnan muiden vientimarkkinoiden kysynnän vaihtelujen kanssa, on ristiriidassa sen tosiseikan kanssa, että otokseen valittujen unionin tuottajien vientitulos on tarkastelujaksolla kehittynyt myönteisesti.

(165)

Kolmanneksi kulutus on pienentynyt tarkastelujaksolla, kuten D.2 osiossa on todettu. Siitä ei ole mitään näyttöä, että unionin tuottajat eivät olisi halunneet ja/tai kyenneet täyttämään edullisten pöytäesineiden valtavaa kysyntää unionissa. Päinvastoin, tutkimuksessa todettiin, että koko tarkastelujakson ajan unionin tuottajat ovat vastanneet erityyppiseen kysyntään, myös edullisten pöytäesineiden kysyntään. Vaikka kulutustaso unionissa on vaihdellut tarkastelujakson aikana, mikä on saattanut myötävaikuttaa unionin tuotannonalan heikkoon tulokseen jossakin vaiheessa, ei sillä kokonaisuutena voida katsoa olevan sellaista vaikutusta, että polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja tuotannonalan vahingollisen tilanteen välinen syy-yhteys tutkimusajanjaksolla katkeaisi.

(166)

Sen vuoksi väitteet hylätään.

(167)

Eurostatilta (viennin määrä) ja otokseen kuuluneilta unionin tuottajilta (keskivientihinta) saatujen tietojen mukaan unionin tuotannonalan vienti kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

(168)

CCCLA huomautti, että valituksen mukaan unionin tuottajien vienti kasvoi merkittävästi vuosina 2009–2011. Osapuoli esitti, että vahinkotekijät kehittyivät kielteisesti, kun unionin tuottajien vientitulos heikkeni. Tästä syystä vahinko olisi aiheutunut EU:n tuotannonalan vientimyynnin epäsuotuisasta kehityksestä.

(169)

Tässä yhteydessä olisi ensiksi huomattava, että vahingon tarkastelussa keskitytään unionin tuotannonalan tilanteeseen unionin markkinoilla. Sen vuoksi mahdollisella vientituloksen muutoksella ei ole vaikutusta suurimpaan osaan edellä tarkastelluista indikaattoreista, joita ovat esimerkiksi myyntimäärä, markkinaosuudet ja hinnat. Toiseksi unionin tuotannonalan vienti voidaan tulkita tavaksi korvata alenevaa myyntiä unionin markkinoilla, joilla vahinkoa kärsitään. Kolmanneksi unionin kokonaisvienti väheni kolmella prosentilla, kuten edellä oleva taulukko osoittaa. Viimeiseksi on todettava, että yhteistyössä toimineiden otokseen valittujen tuottajien myyntien vientihinnat pysyivät tarkastelujakson ajan vakaina.

(170)

Sen vuoksi väite hylätään ja päätellään, että unionin tuotannonalan vientitoiminta ei ole aiheuttanut merkittävää vahinkoa.

(171)

Tammikuun 1 päivään 2005 saakka niissä jäsenvaltioissa, jotka olivat tuolloin unionin jäseniä, sovellettiin määrällisiä kiintiöitä tuotteisiin, jotka olivat peräisin Kiinasta ja jotka kuuluivat johdanto-osan 55 kappaleessa mainittuihin yhteisen nimikkeistön koodeihin. Kiintiöt olivat vuonna 2000 yhteensä 84 473 tonnia, ja niitä nostettiin asteittain 147 744 tonniin vuonna 2004. Käytettävissä olevat tilastotiedot osoittavat, että vuonna 2004 tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti niissä 27 maassa, jotka ovat nyt jäsenvaltioita, oli 173 809 tonnia. Vuotta myöhemmin, sen jälkeen kun kiintiöt oli poistettu, mainittu tuonti nousi 530 294 tonniin. Tämän jälkeen Kiinasta tuleva tuonti ei ole milloinkaan ollut alle 449 000 tonnia vuodessa.

(172)

Kun ajatellaan tuontikiintiöiden merkitystä havaitun vahingon kannalta tarkastelujakson aikana, on ensinnäkin pantava merkille, että koska kiintiöitä nostettiin asteittain ja ne poistettiin kolme vuotta ennen tarkastelujakson alkua ja kuusi vuotta ennen tutkimusajanjakson alkua, unionin markkinoilla oli jo vuodesta 2002 alkanut tapahtua merkittäviä rakenneuudistuksia muuttuneiden markkinaolosuhteiden takia. Tätä vahvistavat myös valituksen tekijöiden antamat tiedot, jotka koskevat EU:n keraamisten pöytäesineiden tuottajien sulkemisia ja maksukyvyttömyyttä. Tämän takia unionin tuotannonala oli tarkastelujakson alkuun mennessä supistunut ja siitä oli tullut voittoa tuottava ala.

(173)

Näin ollen voisi väittää, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontikiintiöiden poistaminen vuonna 2005 olisi vaikuttanut kielteisesti unionin tuotannonalan terveydentilaan ennen tarkastelujakson alkua. Mutta vaikka näin olisikin, polkumyynnillä tapahtunut tuonti on silti aiheuttanut tutkimusajanjaksolla vahinkoa. Tästä syystä tuontikiintiöiden poistaminen vuodesta 2005 ei poista syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja tuotannonalan vahingollisen tilanteen välillä tarkastelu- ja tutkimusajanjaksolla.

(174)

Useat osapuolet ovat väittäneet, että vahinko aiheutuu kilpailun vastaisista toimista unionin markkinoilla. Lisäksi on todettu, että tämä polkumyynnin vastainen menettely on käynnistetty, jotta saataisiin korvattua tappiot, joita laittomista kartelleista annetut sakot ovat aiheuttaneet. CCCLA totesi, että vilpillisten toimintatapojen käyttö unionin markkinoilla saattaa aiheuttaa sen, että valituksessa annetut ja tutkimuksen aikana kerätyt vahinkoa koskevat tiedot (eli myyntihinnat, myyntimäärät, markkinaosuus ja voitot) ovat epäluotettavia, koska ne eivät edusta tilannetta, joka kuvastaa markkinoiden normaalia toimintaa.

(175)

Toisaalta on todettu, että vuonna 2010 komissio sakotti 17:ää kylpyhuonekalusteyritystä hintakartellista vuosina 1992–2004. Kartellilla oli vaikutusta kuudessa jäsenvaltiossa: Belgian kuningaskunnassa (jäljempänä ’Belgia’), Saksassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaiden kuningaskunnassa ja Itävallassa. (8) Kyseiset toimintatavat olivat käytössä ennen tarkastelujaksoa ja ne koskivat muita tuotteita. Lisäksi ainoa yritys, jota asia koski ja joka toimi myös keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden alalla tarkastelujakson aikana, on nostanut sakon kumoamiseksi kanteen Euroopan unionin yleisessä tuomioistuimessa. Asian käsittely on kesken. Toisaalta Saksan viranomaiset ovat käynnistäneet joitakin saksalaisia pöytäesineiden tuottajia koskevan kartellitutkimuksen helmikuussa 2011. Saksan viranomaiset eivät ole vielä julkistaneet tutkimuksen tuloksia, joten asiasta ei tässä vaiheessa voida tehdä päätelmiä. Lisäksi tutkimus koskee vain yhtä jäsenvaltiota, kun taas unionin tuotannonala on hyvin laajalle levinnyt. Sen vuoksi väitteet hylätään.

(176)

Eräät osapuolet ovat viitanneet siihen, että jotkin valmistajat unionissa ovat muuttaneet liiketoimintaansa ja alkaneet käydä kauppaa myös Kiinasta peräisin olevilla tuotteilla. Kyseessä on liiketoimintavaihtoehto, jota ei voida leimata kilpailun vastaiseksi.

(177)

Tiettyjen osapuolten mukaan unionin tuottajien tuotantomenetelmiä koskevat valinnat ovat selkeästi lisänneet unionin tuotannonalan kärsimää vahinkoa. Nämä osapuolet korostavat, että unionin tuotantomenetelmät ovat paljon tehottomampia kuin kiinalaiset – unionin tuotantomenetelmät ovat täysin automatisoituja, mihin liittyvät korkeat säätökustannukset, kun valmistussarjat ovat lyhyitä, kallis muotinvalmistus, kalliimmat raaka-aineet ja kahden polton prosessin takia korkeammat energiakustannukset. Lisäksi toisin kuin unionin tuottajat, Kiinan valmistajat toimivat väitteen mukaan tilausperusteisesti, jolloin heillä on vähemmän varastointikustannuksia. He myyvät koko tuotantonsa erissä lajittelematta, mihin on liitetty hinta-alennukset. Myös lasituksen alisessa siirtokuvakoristelussa kustannusten väitetään olevan unionissa lähes kaksinkertaiset. Toisaalta tietyt osapuolet viittasivat unionin tuotantomenetelmien tehokkuuteen esimerkiksi pitkien valmistussarjojen osalta.

(178)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että asiaankuuluva tekniikka on siirtynyt ympäri maailman. Siinä ei voitu vahvistaa yhteyttä tietyn tuotantomenetelmän ja liiketoiminnan onnistumisen välille. Siinä ei myöskään voitu todeta, että tietyn tuotantomenetelmän valinnalla olisi niin merkittävä vaikutus, että se olisi poistanut syy-yhteyden asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(179)

Otoksen ulkopuolisen tuojan mukaan kotitaloudet ovat viime vuosikymmeninä pienentyneet ja hävittävät tarpeettomat esineensä kirpputoreilla, nettihuutokaupoissa tai muunmuotoisilla käytettyjen esineiden markkinoilla. Tämän osapuolen mukaan käytetyt pöytä- ja keittiöesineet täyttävät merkittävän osan nykyisestä kysynnästä ja kilpailevat suoraan uusien pöytä- ja keittiöesineiden kanssa. Otoksen ulkopuolinen tuoja toimitti väitteensä tueksi asiakirjoja, jotka koskivat hyvin tunnettujen saksalaisten posliinin valmistajien useiden tuotelinjojen nettihuutokauppa-arvoja.

(180)

Ei ole kuitenkaan mitään perusteluja ekstrapoloida saksalaisen kielialueen kolmen saksalaisen yrityksen erittäin erikoistuneita kokoelmia koskevia määriä ja hintoja muihin unionin maihin tai muihin tuotevalikoimiin. Tästä syystä tämän markkinan määrällinen määrittäminen on mahdotonta, eikä tutkimuksessa voitu vahvistaa, että käytettyjen tavaroiden myynnillä olisi niin merkittävä vaikutus, että se olisi poistanut syy-yhteyden asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(181)

CCCLA:n mukaan väitetty vahinko johtuu vaikutuksista, joita finanssikriisillä, talouden taantumalla ja valtioiden velkakriiseillä on kuluttajien käytettävissä oleviin rahavaroihin. CCCLA väittää valituksen tekijöiden olevan toimintatasolla kannattavia ja katsoo, että ilmoitetut tappiot johtuvat finanssikeinottelusta (kuten osakkeisiin ja valtion joukkovelkakirjalainoihin liittyvistä tappioista) ja finanssikriisiin liittyvistä muista kuin toimintakuluista.

(182)

Talouskriisi voi selittää kulutuksen kutistumista osissa tarkastelujaksoa. On kuitenkin huomattava, että tilanteessa, jossa kulutus väheni tarkastelujaksolla, ja tilanteessa, jossa kulutus kasvoi vuodesta 2009 tutkimusajanjakson alkuun, halvan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin tulos on päinvastainen kuin unionin tuotannonalan.

(183)

Tutkimus osoittaa selvästi, että polkumyynnillä tapahtunut tuonti Kiinasta on voimistanut talouden taantuman vaikutusta. Vaikka talous yleisesti alkoi elpyä, unionin tuotannonala ei pystynyt elpymään ja saamaan takaisin menettämiään myyntimääriä. Se menetti koko tarkastelujakson ajan merkittävästi markkinaosuutta, kun taas polkumyynnillä Kiinasta tapahtunut tuonti lisäsi markkinaosuuttaan.

(184)

Vaikka talouskriisi onkin osaltaan saattanut heikentää unionin tuotannonalan tulosta, sen vaikutus ei kokonaisuutena ole sellainen, että se poistaisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla aiheutuneen vahingon välisen syy-yhteyden.

(185)

Eräs järjestö viittasi muihin tekijöihin, jotka sen mielestä poistavat syy-yhteyden. Osapuoli viittasi unionin sisäiseen kilpailuun (sillä perusteella, että hinnat vaihtelevat unionissa huomattavasti) ja unionin yhä tiukkeneviin turvallisuus- ja terveysvaatimuksiin, jotka lisäävät tuotantokustannuksia. Muita mainittuja tekijöitä ovat joidenkin kiinalaisten valmistajien tekemät väärennökset ja tullien ulkopuoliset kaupan esteet useilla EU:n ulkopuolisilla markkinoilla, jotka haittaavat unionin valmistajien vientiä.

(186)

Unionin sisäiseen kilpailuun liittyvän väitteen osalta tutkimuksessa ei käynyt ilmi yhteyttä vahingon, unionin tuottajien sijaintipaikan ja kyseisen jäsenvaltion hintojen välillä. Union turvallisuus- ja terveysvaatimuksista on huomattava, että niitä sovelletaan sekä unionissa valmistettuihin että unioniin tuotuihin tuotteisiin, joten ne vaikuttavat kaikkien toimijoiden hintoihin. Väärennösväitteen tueksi ei esitetty mitään tietoja, joten väitteen vaikutuksia ei voitu analysoida. Tullien ulkopuolisia kaupan esteitä useilla EU:n ulkopuolisilla markkinoilla koskevaa väitettä ei voida ottaa huomioon: tällaiset esteet voisivat estää unionin tuottajia hyödyntämästä vientipotentiaaliaan, mutta niillä ei olisi mitään vaikutusta myynnin alenemiseen unionin markkinoilla, joilla vahinkoa kärsitään.

(187)

CCCLA viittasi muihin tekijöihin eli ammattitaitoisen työvoiman puutteeseen unionin markkinoilla ja itse aiheutettuun vahinkoon sillä perusteella, että eräät unionin valmistajat tuovat tarkasteltavana olevaa tuotetta. Saatavilla olevien tietojen perusteella päätellään kuitenkin, että koko unionin tuotannonala on yleisesti huonossa tilanteessa, eikä se seikka, että käyttöön on otettu useita liiketoimintamalleja, ole aiheuttanut unionin tuotannonalalle vahinkoa. Se olisi pikemminkin tulkittava tapana korvata myynnin alenemista unionin markkinoilla. Yksikään unionissa sijaitsevista asianomaisista osapuolista ei ole ilmoittanut ammattitaitoisen työvoiman puutteen unionin keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden alalla koskevan sitä.

(188)

Eräs tuoja kehotti toimielimiä tutkimaan muuntyyppisten pöytä- ja keittiöesineiden vaikutusta, kuten muovista, alumiinista, melamiinista ja lasista valmistettujen. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään tietoja. Tutkimuksessa ei ollut mahdollista tehdä asiasta päätelmiä.

(189)

Eräät osapuolet yhdistävät unionin tuotannonalan kärsimän vahingon unionin tuotannonalan tilanteeseen ennen tarkastelujakson alkua. Useat tuojat väittivät tähän liittyen, että unionin tuotannonalan heikkeneminen on alkanut jo ajanjaksolla 1975–2002. Komission analyysissä ei kuitenkaan ole mahdollista palata niin kauas taaksepäin muun muassa siitä syystä, että kyseiseltä ajanjaksolta ei ole saatavissa luotettavia tietoja. Sama koskee toista tapahtumaa, joka tapahtui kauan ennen tarkastelujakson alkua, eli valtiontuen antamista Saksan posliinituotannonalalle, mikä erään otoksen ulkopuolisen tuojan mukaan todistaa, että unionin tuotannonala ei ole tehostanut toimintaansa (9).

(190)

Kun tarkasteltiin muita tiedossa olleita tekijöitä, jotka olisivat voineet aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle, kävi ilmi, että tekijät eivät olleet sellaisia, että ne olisivat poistaneet syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(191)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset unionin tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, päätellään alustavasti, että Kiinasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(192)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella olisi pääteltävä, että polkumyynnin vastaisten väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat, kuten unionin tuotannonalan sekä tarkasteltavana olevan tuotteen tuojien ja käyttäjien edut.

(193)

Unionin tuotannonala muodostuu yli 200 tuottajasta, joilla on tehtaita unionin eri jäsenvaltioissa ja jotka ovat tutkimusajanjakson aikana työllistäneet suoraan yli 25 000 ihmistä samankaltaisen tuotteen valmistuksen ja myynnin alalla.

(194)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonala on kärsinyt merkittävää vahinkoa asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin takia tutkimusajanjakson aikana. Erityisesti unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät vahinkoindikaattorit, kuten tuotanto, kannattavuus ja investointien tuotto, osoittivat tarkastelujaksolla laskevaa suuntausta. Eniten kärsivät pk-yritykset: tarkastelujaksolla ne olivat tappiollisia vuodesta 2010 eteenpäin. Jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, unionin tuotannonalalla jo tehty työ ei riitä mahdollistamaan alan taloudellisen tilanteen kohenemista, ja tilanne voi heiketä entisestään.

(195)

Tämän tutkimuksen tuloksia ei riitä kyseenalaistamaan se, että tietyt unionin tuottajat menestyvät paremmin kuin toiset, eikä siihen vaikuta liioin unionin tuotannonalan tilanne ennen tarkastelujakson alkua.

(196)

Toimenpiteiden käyttöönoton odotetaan palauttavan unionin markkinoille tehokkaat ja tasapuoliset kaupankäyntiedellytykset. Tällä olisi vuorostaan myönteinen lisävaikutus unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen ja kannattavuuteen.

(197)

Eräät tuojat väittivät, että jos toimenpiteistä säädetään, tarkasteltavana oleva tuote korvataan myyntyyppisillä tuotteilla (kuin unionissa valmistetuilla keraamisilla pöytä- ja keittiöesineillä) kuten tekstiileillä (mm. lahjoiksi) tai muovisilla pöytäesineillä, mikä hyödyttää muita aloja kuin keramiikka-alaa. Tutkimuksessa ei kuitenkaan voitu vahvistaa, että tällainen korvaaminen olisi merkittävää.

(198)

Sen vuoksi päätellään, että väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto Kiinasta peräisin olevassa keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuonnissa olisi unionin tuotannonalan etujen mukaista.

(199)

Kuten johdanto-osan 4 kappaleessa on mainittu, tutkimuksessa käytettiin otantaa, koska etuyhteydettömien tuojien lukumäärä on ilmeisen korkea.

(200)

Kokonaisuudessaan otokseen valitut tuojat käyttivät tutkimusajanjakson aikana hankintalähteenään pääasiassa asianomaista maata. Ne työllistivät noin 350 henkilöä keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuonnissa ja jälleenmyynnissä. Niiden toiminta käsitti erilaisia tuotteita posliinisista lahjaesineistä fajanssimerkkituotteisiin ja kotitalouksille tarkoitettuihin yksinkertaisiin pöytäesineisiin. Niiden yhteistyön taso vaihteli. Kaksi otokseen valittua suurinta tuojaa, joilla on myös merkittävää vähittäismyyntitoimintaa, eivät esimerkiksi antaneet kaikkia tietoja kannattavuudestaan eivätkä ilmoittaneet marginaalia hankintahintojen ja etuyhteydettömille asiakkaille tapahtuvan jälleenmyynnin hintojen välillä. Toinen niistä kielsi jopa kirjanpitoonsa tutustumisen. Nämä osapuolet antoivat tiedot vain siirtohankintahinnoista ja/tai siirtomyyntihinnoista. Tästä syystä lukuisista pyynnöistä huolimatta merkityksellisiä tietoja ei saatu, jotta olisi voitu arvioida koko otoksen osalta tarkasteltavaa tuotetta koskeva edustava tuojan brutto- ja nettomarginaali.

(201)

Samaten, koska kahden otokseen valitun tuojan/vähittäismyyjän antamat tiedot olivat monilta osin puutteellisia, niiden perusteella ei pystytty arvioimaan tarkasteltavana olevan tuotteen vähittäismyyjien brutto- ja nettovoittomarginaalia. Näin ollen otokseen valittujen tuojien yhteistyö ei mahdollistanut sen määrittämistä, mikä on EU:n toimitusketjun kyky kantaa ehdotetun polkumyyntitullin kustannukset, eikä siten myöskään tullin vaikutusta vähittäismyyntihintaan ja sitä kautta kuluttajiin.

(202)

Ensinnäkin on tuojien osalta kuitenkin todettava, että suurien osa tuojien otantakysymyksiin vastanneista tuojista ilmoitti hankinta- ja jälleenmyyntihinnan bruttomarginaaliksi 50–200 prosenttia. Puhtaasti tuontiin keskittyneitä tuojia koskevat tarkistetut luvut otoksessa vahvistavat, että tällainen bruttomarginaali on edustava. Toiseksi julkisesti saatavilla olevista asiakirjoista voidaan päätellä, että unionin tuotantoketju (eli tuojat ja niitä seuraavat kanavat ketjussa) pystyvät täysin selviytymään ehdotetun kokoisesta polkumyyntitullista kyseisten talouden toimijoiden elinkelpoisuuden vaarantumatta. Äskettäisen julkaisun (10) mukaan kiinalainen keraaminen muki, jonka EU:n jakelija ostaa 0,70:llä Yhdysvaltain dollarilla, maksaa vähittäismyynnissä 3,50 Yhdysvaltain dollaria – jolloin jakelijan/vähittäismyyjän voittomarginaali on yli 150 prosenttia. Tässä skenaariossa ehdotettu polkumyyntitulli johtaisi siihen, että pääosasta tuontia veloitettaisiin tämän mainitun tuotteen osalta 0,16 euron lisämaksu (0,36 euroa yhteistyöstä kieltäytyneille tuottajille) EU:n toimitusketjussa, jolla olisi siten kokonaisuutena 2,08 euron bruttomarginaali. Lisäksi johdanto-osan 111 kappaleessa mainitussa CBI:n vuoden 2009 markkinatutkimuksessa The tableware, kitchenware and other household articles market in the EU ilmoitetaan, että EU:n rajalla maksettavan CIF-hinnan suhde kuluttajahintaan vaihtelee 2,6–5,3 (11). Lopuksi on todettava, että otokseen valitut tuojat/vähittäismyyjät eivät ole missään vaiheessa ilmoittaneet, että ne jättäisivät keraamiset pöytä- ja keittiöesineet tuontinsa tai myyntinsä ulkopuolelle, jos polkumyyntitulli säädetään.

(203)

Edellä sanottu huomioon ottaen ja kun tutkimuksessa ei toistaiseksi ole saatu muuta luotettavaa tietoa, katsotaan alustavasti, että jakeluketju yleisesti, tuojat mukaan luettuina, pystyy selviytymään CIF-hintojen korottamisesta ehdotetuille tasoille ilman merkittäviä ongelmia ja että kuluttajiin ei todennäköisesti kohdistu hinnankorotuksia. Asianomaisia osapuolia pyydetään kuitenkin jälleen erikseen toimittamaan asiaa koskevia kattavia ja tarkistettavissa olevia lisätietoja, joiden perusteella toimenpiteiden vaikutusta toimitusketjuun ja viime kädessä kuluttajiin on mahdollista analysoida tarkemmin menettelyn seuraavassa vaiheessa.

(204)

Unionin etua koskevia lausuntoja saatiin yli 20:ltä otoksen ulkopuoliselta tuojalta, etupäässä pieniltä yrityksiltä, eurooppalaisen ja kansainvälisen kaupan järjestöltä, ruotsalaiselta tuojien ja vähittäismyyjien järjestöltä, alankomaalaiselta Kaukoidän tuojien järjestöltä sekä saksalaiselta tuojien järjestöltä ja verkostolta. Tuojien yhteinen huolenaihe oli, että toimenpiteet johtaisivat tuontihintojen nousuun ja tuojien liiketoiminnan (osittaiseen) pienenemiseen ja vaikuttaisivat siten niihin kielteisesti muun muassa marginaalien ja kannattavuuden osalta yleisesti. Näitä väitteitä ei voitu hyväksyä seuraavassa johdanto-osan kappaleessa ja johdanto-osan 201 kappaleessa tehtyjen päätelmien perusteella.

(205)

Useat tuojat esittivät, että jos toimenpiteitä säädetään, tuojilta häviäisi enemmän työpaikkoja kuin niitä säästetään unionin tuottajilla. Tämä on kuitenkin ristiriidassa tuojien muiden lausuntojen kanssa. Niissä ne ilmoittivat, että ne voisivat korvata keraamiset esineet muunlaisilla esineillä (kuten lahjatekstiileillä) tai että ne olisivat halukkaita hankkimaan aiempaa enemmän unionin sisältä.

(206)

Ruotsalainen järjestö katsoi, että toimenpiteillä olisi tuojiin kielteinen taloudellinen vaikutus, koska tuojille aiheutuisi merkittäviä kustannuksia uuden valmistajan etsimisestä ja hallinnosta, jos niiden olisi etsittävä vaihtoehtoja tuonnille Kiinasta. Eurooppalaisen ja kansainvälisen kaupan järjestö korosti, että toimittajien vaihtaminen on hankalaa, koska tuojat ovat investoineet paljon toimittajiin. Tämä ei kuitenkaan näytä olevan tärkeää toisille tuojille, jotka pitävät parempana mahdollisuutta voida vaihtaa hankintalähteitä. Lisäksi se seikka, että tarjotut tuotteet ja unionin kulutus muuttuvat muodin mukaan, viittaa siihen, että (uusilta toimittajilta saatavien) uusien tuotteiden kehittämiskustannukset kuuluvat tähän alaan luontaisesti.

(207)

Useat otoksen ulkopuoliset tuojat väittivät, että unionin tehtaat eivät ole kiinnostuneita valmistamaan tuotteita muiden tavaramerkeillä. Otokseen valittuja unionin tuottaja koskeva tutkimustulos on kuitenkin ristiriidassa tämän väitteen kanssa. Se osoitti, että ne tuottavat merkkituotteita kolmansille osapuolille. Myös toisen tuojan lausunto oli ristiriidassa väitteen kanssa, samoin kuin se, että useat tuojat, jotka jakelevat tuotteita omalla tuotemerkillään, hankkivat osan valikoimastaan unionista.

(208)

Eräs otoksen ulkopuolinen tuoja ilmoitti olevansa haluton jakamaan tuotantoideoita, tuotemalleja ja sisäistä tuotekehitystyötään tiettyjen kilpailevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden unionin tuottajien kanssa. Tutkimuksesta ei kuitenkaan ilmennyt, että tämä olisi tuojien keskuudessa yleinen huoli. On huomattava, että kyseisellä tuojalla on riita-asioita joidenkin saksalaisten valmistajien kanssa ja että osa sen kokoelmasta kilpailee suoraan unionin valmistajien kokoelman kanssa.

(209)

Tietyt tuojat väittivät, että ne eivät voi tehdä hankintoja unionin valmistajilta, koska unionin tuottajien kustannukset ovat suuremmat, ne eivät pysty toimittamaan käsityöesineitä eivätkä pysty tarjoamaan pieniä tuotantoeriä, ne ovat joustamattomia, niillä ei ole tarvittavaa organisaatiota palvella asianmukaisesti suuria vähittäismyyjiä, jotka tarjoavat monia tuotteita ja/tai niiltä puuttuvat tietyt tuotantoprosessit, laadut, koristelutyypit tai muodot. Nämä osapuolet väittivät, että ongelmat koskevat erityisesti käsityötä ja mainosesineitä (esim. tiilisavesta), tiettyjä lisenssillä myytäviä merkkituotteita, tiettyjen rekisteröityjen hyödyllisyysmallien ja erikoisoheistuotteiden tai pitopalveluesineiden valmistusta (kuten suuria määriä posliiniesineitä). Toiset väittivät, ettei heillä ollut muuta mahdollisuutta kuin tuoda Kiinasta. Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että suurin osa menettelyyn osallistuneista tuojista hankkii keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä useista lähteistä, myös useita eri valikoimia ja laatuja unionin tuottajilta. Lisäksi unionin tuottajat tarjoavat suuren valikoiman tuotteita, ja niillä on tuotantokapasiteettia myydä nykyistä enemmän unionin markkinoilla.

(210)

Yhteenvetona voidaan päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotolla voi olla kielteinen vaikutus tiettyjen tuojien taloudelliseen tilanteeseen. Kielteisellä vaikutuksella ei kuitenkaan keskimäärin odoteta olevan huomattavia rahoitusvaikutuksia tuojien kokonaistilanteeseen. Yleisesti niiden odotetaan pystyvän (osittain) kestämään hinnannousu ja/tai (osittain) siirtämään tullin asiakkaidensa (eli tukkumyyjien, jakelijoiden, vähittäismyyjien) maksettavaksi, varsinkin kun tulli vaikuttaa tärkeään hankintalähteeseen markkinoilla. Tutkimuksessa osoitettiin, että tarkasteltavana oleva tuote muodostaa vain hyvin pienen osan niiden tuojien kokonaisliiketoiminnasta, jotka osallistuivat menettelyyn ja jotka ovat samalla vähittäismyyjiä. Näiden osapuolten antamien tietojen perusteella ei ollut mahdollista asianmukaisesti määrittää sitä, missä määrin ne pystyvät kantamaan ehdotetun tullitason aiheuttaman hankintahinnan lisäyksen, mutta kuten johdanto-osan 201 ja 202 kappaleessa on selitetty, tähän asti kerättyjen tietojen perusteella ne pystynevät tekemään sen.

(211)

Tästä syystä päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotolla ehdotetulla tasolla ei ole merkittävää haitallista vaikutusta tarkasteltavana olevan tuotteen etuyhteydettömien tuojien tilanteeseen.

(212)

Useat tuojat väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto vaikuttaa luultavasti kielteisesti tuojien liikekumppaneihin viimeistely- ja koristeluyrityksistä tukkukauppiaisiin, jakelijoihin tai vähittäismyyjiin. Tähän liittyen ne väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto saattaa aiheuttaa enemmän työpaikan menetyksiä niiden satelliittiyrityksissä, kuten suunnittelu- tai logistiikkayrityksissä, kuin työpaikkoja säilyy tai syntyy unionin tuotannonalalla. Eräät tuojat väittivät myös, että lahjaesineala, mainonta-ala, hotelli- ja pitopalvelutoimialat, ryhmäpitopalvelu ja yrityskuluttajat yleensä joutuisivat suoraan kärsimään tuotteiden puutteesta. Tämä johtaisi hintakilpailun lisääntymiseen lyhyellä ajanjaksolla suuria alennuksia tarjoavien myyntipisteiden tasolla. Laitokset, jotka tavallisesti joutuvat kamppailemaan määrärahojen riittävyyden kanssa, kuten hoitolaitokset, kärsisivät myös. Lisäksi eräät osapuolet väittivät, että polkumyynnin vastaiset toimenpiteet aiheuttaisivat raaka-ainepulaa taiteellista ja luovaa työtä tekeville, kuten posliinimaalareille tai käsityöpajoille.

(213)

Kaikki nämä väitteet on todettu perusteettomiksi. Toisaalta näiden tuojien lausumat näyttävät olevan ristiriidassa heidän omien esitystensä kanssa siltä osin, että he vihjaavat siihen, että he voisivat korvata keraamiset tuotteet muunlaisilla tuotteilla (kuten lahjatekstiileillä), jolloin he joka tapauksessa käyttäisivät edellä tarkoitettuja tavanomaisia liikekumppaneitaan. Lisäksi voidaan odottaa, että unionin tuotannonalan satelliittiyritykset hyötyvät toimenpiteiden käyttöönotosta. Toisaalta tutkimuksessa ei voitu vahvistaa, että tuotteista syntyisi pulaa, jos Kiinasta tuleva tuonti kilpailisi hinnoilla, jotka eivät ole polkumyyntiä. Toimenpiteillä on suunniteltu ja niillä odotetaan luotavan tasapuoliset toimintaolosuhteet kaikille keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden toimittajille – niillä ei ole tarkoitus perusteettomasti rajoittaa tuontia asianomaisesta maasta. Lisääntyvän hintakilpailun osalta on todettava, että se voidaan nähdä myös myönteisenä vaikutuksena niiden laitosten osalta, joiden budjetti on rajoitettu, kuten hoitolaitosten.

(214)

Ruotsalainen järjestö katsoi, että toimenpiteillä olisi kielteinen taloudellinen vaikutus tukku- ja vähittäismyyntialoihin Ruotsissa. Se arvioi (varsinkin nuorten) työllisyyden laskevan kahdesta kolmeen prosenttia ja tuonnin vähenevän 20 prosenttia. Esitetty vaikutus tuntuu kuitenkin liioitellulta. Tähän liittyen on syytä huomata, että yksikään tuojista, jotka toimivat myös vähittäismyyjinä ja jotka ovat antaneet lausunnon tutkimuksen yhteydessä, ei ole ilmoittanut, että koko tuote poistettaisiin niiden tuotevalikoimasta, jos polkumyyntitullit otetaan käyttöön. Eräs kyseisistä tuojista on esittänyt työllisyysnäkymät, jotka ovat periaatteessa samat sekä toimenpiteiden käyttöönoton yhteydessä että siinä tapauksessa, että toimenpiteitä ei toteuteta.

(215)

CCCLA viittasi tanskalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan jokaisesta eurosta, jonka unionin tuottajat voittavat kaupan suojelusta, unionin käyttäjäyritykset joutuvat maksamaan yli 60 kertaa enemmän. Lausuma on kuitenkin hyvin yleinen eikä liity erityisesti tähän tutkimukseen. Tutkimuksessa ei saatu minkäänlaista näyttöä siitä, että vaikutus olisi todella tämä.

(216)

Tärkeille vähittäismyyjille ympäri maailmaa erikoistuneita myynninedistämiskampanjoita tarjoava yritys kertoi, että sen liiketoimintaan tarvitaan lyhyellä aikavälillä suuria määriä tuotteita vähittäismyyntikampanjoihin, jotka kestävät joitakin kuukausia. Tämä osapuoli hankkii kaksi kolmannesta tuotteistaan Aasiasta, pääasiassa Kiinasta, ja se väittää, että merkittävä tulli tuhoaisi sen kyvyn myydä myynninedistämishintaan tulevaisuudessa. On tunnustettava, että polkumyyntitulli saattaa vaikuttaa kielteisesti tämän tyyppiseen liiketoimintaan. Tullien tarkoitus ei kuitenkaan ole sulkea kiinalaisia kauppatavaroita pois markkinoilta. Lisäksi unionin tuottajat toimittivat kolmen viime vuoden aikana 33 prosenttia tästä osapuolen ”vaihtelevaksi” kutsumasta kysynnästä.

(217)

Tässä alustavassa vaiheessa päätellään siten, että hyödyt, jotka saataisiin estämällä vahinko tutkimuksen jäljellä olevana aikana soveltamalla väliaikaisia toimenpiteitä tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin, ovat painavampia kuin muihin talouden aloihin mahdollisesti kohdistuvat kielteiset vaikutukset.

(218)

Yksikään sellainen osapuoli ei antanut lausuntoja, joka olisi suoraan edustanut lopullisten ostajien etua, kuten kuluttajajärjestöt.

(219)

Kuten johdanto-osan 201 kappaleessa on mainittu, julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella päätellään kuitenkin alustavasti, että ehdotetuilla tullien tasolla toimitusketju pystyy kantamaan toimenpiteet eivätkä ne siten johda kuluttajahintojen nousuun vähittäismyyntiportaassa.

(220)

CCCLA ja useat osapuolet, jotka edustavat tuojien ja vähittäismyyjien etua, väittivät, että jos polkumyyntitullit otetaan käyttöön, eniten kärsivät EU:n kuluttajat. Unionissa matalan tulotason omaavat kuluttajat edustavat väitteen mukaan suurinta osaa kuluttajista. Heillä olisi siten vähemmän valinnanvaraa ja entistä korkeammat hinnat ilman mitään lisäarvoa ja vielä ajankohtana, jona EU:n talous on huonossa kunnossa. Väitteen mukaan tuotteella on henkinen kipuraja, jonka ylittävällä hinnalla kuluttaja ei halua ostaa tuotetta. Tietyntyyppiset tuotteet katoaisivat markkinoilta tai ne korvattaisiin muilla materiaaleilla, kuten muovilla, melamiinilla, metallilla tai puulla. Yleensä nämä vaihtoehdot ovat ympäristön kannalta epäsuotuisia tuotteita. Lisäksi väitettiin, että valikoima rajoittuu, koska tuonti, joka vastaa yli 60 prosenttiin kysynnästä, poistuu unionin markkinoilta, ja tarjonnan puute nostaa hintoja. Samaan aikaan eräät osapuolet väittivät, että asiakkaat tekevät ostoksensa lähiympäristössä mutta että unionin tuottajat eivät pysty eivätkä halua tarjota halpatuotteita paikallisille toimittajille. Se seikka, että saksalaiset tuottajat pystyvät tarjoamaan suurehkoja vakiomääriä halpaan hintaan, ei tyydytä unionin markkinoita, joilla vaaditaan vaihtelua muuttuvan muodin ja uusien suuntausten mukaan. Eräissä lausunnoissa korostetaan, että jos Kiinasta tuleva tuonti edelleen säilyy unionin markkinoilla, sitä on todennäköisesti merkittävästi vähemmässä määrin ja huomattavasti korkeampaan hintaan, koska palkat Kiinassa nousevat ja tulleista koituu lisäkustannuksia. Lisäksi väitettiin, että jos tuote ei ole kohtuuhintainen, uudet sukupolvet eivät totu käyttämään näitä tuotteita.

(221)

Väitteistä, jotka liittyvät entistä rajoitetumpaan valinnanvapauteen, huomautetaan, että tutkimuksen mukaan unionin tuotannonala tarjoaa hyvin laajan valikoiman tuotteita, jotka on tarkoitettu eri markkinasegmenteille ja jakelukanaville. Toimenpiteiden odotetaan auttavan unionin tuotannonalaa hyödyntämään koko potentiaalinsa ja rikastuttamaan markkinoita uusilla tuotteilla. Lisäksi yksikään tuojista, jotka toimivat samaan aikaan vähittäismyyjinä, ei ilmoittanut, että ne voisivat harkita poistavansa tuotteen kokonaan tuotevalikoimastaan, jos polkumyyntitullit otetaan käyttöön.

(222)

Hintojen noususta todetaan, että tutkimuksessa pyritään luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset, ei sulkemaan kiinalaisia kauppatavaroita unionin markkinoiden ulkopuolelle. Sellaista hintarajaa ei voida objektiivisesti vahvistaa, jonka ylittyessä kuluttajat eivät ostaisi tuotetta. Lisäksi tuojia sitoo usein vähintään vuoden voimassa oleva hinnasto, joten kokonaisuudessaan ei odoteta, että ne pystyisivät lyhyellä aikavälillä siirtämään hintojen nousun asiakkailleen. Mikä vielä tärkeämpää, kun otetaan huomioon toimenpiteiden taso ja tuonti- ja jälleenmyyntihinnan välinen merkittävä ero, on epätodennäköistä, että käyttäjät ja kuluttajat maksavat huomattavasti aiempaa korkeampia hintoja – tulli lasketaan CIF-tuontihinnan perusteella, ja vähittäismyyntihinta on tuontihintaan verrattuna moninkertainen. Tullin aiheuttamat lisäkustannukset kantaa siten todennäköisimmin toimitusketju tuojalta kuluttajalle. Mahdolliset hinnan korotukset lienevät pieniä, eikä niillä ole vaikutusta kuluttajan valintaan. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ei odoteta johtavan uusiin sukupolviin, jotka eivät osta keraamisia pöytä- ja keittiöesineitä. Lisäksi tutkimuksessa todettiin, että unionin tuotannonala pystyy tarjoamaan kilpailukykyisiä hintoja.

(223)

Sellaista päätelmää ei voida tehdä, että toimenpiteillä olisi merkittävä vaikutus keittiö- ja pöytäesineissä käytettäviin materiaaleihin. Materiaalityyppi ei ole aina tärkein tekijä, kun valitaan esimerkiksi keraamista lahjaesinettä. On kuitenkin selvää, että materiaalit eivät aina ole keskenään vaihdettavissa: esimerkiksi elintarvikkeiden kanssa kosketuksissa olevia materiaaleja koskevassa unionin lainsäädännössä asetetaan kyseisille materiaaleille tiettyjä vaatimuksia. Lisäksi on merkillepantavaa, että myös vähittäismyyjänä toimivan hyvin vakiintuneen tuojan näkemyksen mukaan ihmiset syövät jatkossakin mieluummin keraamisilta lautasilta kuin muista materiaaleista tehdyiltä lautasilta – ja yrityksen laajentumissuunnitelmat on laadittu sen mukaisesti.

(224)

Toimitusongelmia koskevia väitteitä ei voida hyväksyä, koska toisaalta se, että luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja oikeudenmukaiset hinnat, ei johda Kiinasta tulevan tuonnin täydelliseen poistamiseen. Päinvastoin, kaikkien maailman toimijoiden odotetaan hyötyvän entistä oikeudenmukaisemmasta kauppatilanteesta. Toisaalta todettiin, että se seikka, että unionin tuotannonala toimittaa parhaillaan kolmanneksen unionin kokonaiskysynnästä, ei vähennä sen tärkeyttä, että Kiinasta tulevan tuonnin olisi tultava unionin markkinoille hintaan, joka ei ole polkumyyntiä. Sekä unionin tuotannonalan vientitulos että se seikka, että se ei ole tarkastelujaksolla käyttänyt koko kapasiteettiaan, viittaa siihen, että unionin valmistajat voisivat myydä enemmän unionin markkinoilla, jos polkumyynnillä tapahtuva tuonti poistettaisiin. Lopuksi on vielä korostettava, että Kiina ei ole unionin ainoa tuontilähde.

(225)

Sekä CCCLA:n mainitseman tanskalaisen tutkimuksen että ruotsalaisen järjestön esiin tuoman ruotsalaisen tutkimuksen mukaan polkumyynnin vastaisilla toimenpiteillä on yleensä paljon kustannusvaikutuksia kuluttajille. Lausumat ovat kuitenkin hyvin yleisiä, eivätkä ne liity erityisesti tähän tutkimukseen. Tutkimuksessa ei saatu minkäänlaista näyttöä siitä, että vaikutus olisi todella tämä.

(226)

Edellä sanotun perusteella päätellään alustavasti, että toimenpiteiden käyttöönotolla ei yleisesti ottaen ole huomattavia vaikutuksia kuluttajiin, kuten kotitalouksiin.

(227)

Kun otetaan huomioon edellä sanottu ja unionin edusta saatavilla olevat tiedot, päätellään alustavasti, että ei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevien keraamisten pöytä- ja keittiöesineiden tuonnissa.

(228)

Tätä päätelmää eivät tee tyhjäksi useiden osapuolten esittämät näkökohdat, kuten se, että polkumyyntitullit ovat yleisesti vaihtoehto heidän pyrkimyksilleen siirtää eräitä unionin arvoja unionin ulkopuolisiin maihin, kuten toimittajien sosiaalisten normien parantaminen, lapsityövoiman käytön estäminen tai ympäristö- ja yleiset kehitysohjelmat. Nämä kysymykset eivät ole syy vähätellä tavoitetta saavuttaa avoin ja tasapuolinen kauppa ja puolustaa unionin tuotantoa kansainvälisiä kaupan vääristymiä kuten polkumyyntiä vastaan soveltamalla kaupan suojavälineitä EU:n oikeuden ja WTO:n sääntöjen mukaisesti.

(229)

Edellä sanotusta riippumatta tätä alustavaa arviointia on kuitenkin tarkasteltava vielä huolellisesti asianomaisten osapuolien esittämien huomautusten jälkeen.

(230)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(231)

Näiden toimenpiteiden tasoa määritettäessä otettiin huomioon todetut polkumyyntimarginaalit ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon korjaamiseksi tarvittavan tullin määrä.

(232)

Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että unionin tuotannonala voi kattaa tuotantokustannuksensa ja saada sellaisen myyntivoiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tällaisella tuotannonalalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionissa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta. Näin ollen katsotaan alustavasti, että kuuden prosentin osuutta liikevaihdosta edustavaa voittomarginaalia voidaan pitää sellaisena sopivana vähimmäismääränä, jonka unionin tuotannonalan olisi voitu odottaa saavuttavan ilman vahingollista polkumyyntiä, kuten johdanto-osan 133 kappaleessa on selitetty.

(233)

Tämän perusteella unionin tuotannonalalle laskettiin samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamaton hinta. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin vähentämällä tosiasiallinen voitto noudettuna lähettäjältä -hinnasta ja lisäämällä edellä mainittu kuuden prosentin tavoitevoittomarginaali näin laskettuun unionin tuotannonalan kannattavuusrajaa vastaavaan hintaan.

(234)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymien tuotteiden vahinkoa aiheuttamatonta hintaa ja kiinalaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa, joka oli laskettu alihinnoittelun vahvistamista varten. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin keskimääräisestä CIF-kokonaisarvosta.

(235)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Kiinasta peräisin olevassa tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina, alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(236)

Edellä esitetyn perusteella polkumyyntitullit on tässä tapauksessa vahvistettu polkumyyntimarginaalin tasolla.

(237)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja, näitä tulleja olisi siten sovellettava yksinomaan Kiinasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei sovelleta näitä tulleja, vaan niihin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(238)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) olisi toimitettava viipymättä komissiolle (12), ja mukaan olisi liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa vastaavasti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(239)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia olisi sovellettava sekä yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät ole harjoittaneet vientiä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(240)

Eräs osapuoli pyysi, että jos toimenpiteitä säädetään, ne otettaisiin käyttöön vähimmäishinnan muodossa. Osapuoli totesi, että arvotullit haittaisivat erityisesti asiakkaita, jotka ostavat laadukkaita ja/tai painavia tuotuja tuotteita. Tutkimuksessa osoitettiin kuitenkin, että mikään muu toimenpide ei olisi asianmukaisempi, kun otetaan huomioon tuoterajaukseen kuuluvien esineiden valikoima.

(241)

Edellä esitetyn perusteella vahvistettu polkumyynti- ja vahinkomarginaali sekä väliaikainen tulli ovat seuraavat:

(242)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa ne asianomaiset osapuolet, jotka ilmoittautuivat vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa, voivat esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Tätä asetusta varten tehdyt tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat väliaikaisia, ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen mahdollisten lopullisten toimenpiteiden määrittämistä varten,