9.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 274/1

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) N:o 918/2012,

annettu 5 päivänä heinäkuuta 2012,

lyhyeksimyynnistä ja tietyistä luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvistä kysymyksistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 236/2012 täydentämisestä määritelmien, nettomääräisten lyhyiden positioiden laskennan, katettujen valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusten, ilmoituskynnysarvojen, rajoitusten keskeyttämiseen sovellettavien likviditeettiä koskevien kynnysarvojen, rahoitusvälineiden arvon merkittävän alenemisen sekä epäsuotuisien tapahtumien osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon lyhyeksimyynnistä ja tietyistä luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvistä kysymyksistä 14 päivänä maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 236/2012 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 2 kohdan, 3 artiklan 7 kohdan, 4 artiklan 2 kohdan, 7 artiklan 3 kohdan, 13 artiklan 4 kohdan, 23 artiklan 7 kohdan ja 30 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 236/2012 säädetään tietyistä lyhyeksimyyntiin ja luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvistä toimenpiteistä. Asetuksen (EU) N:o 236/2012 42 artiklassa annetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään kyseisen asetuksen säännöksiä. Tällä delegoidulla säädöksellä täydennetään ja muutetaan tiettyjä muita kuin keskeisiä osia.

(2)

Tämän asetuksen säännökset liittyvät läheisesti toisiinsa, koska ilmoitus- ja julkistamiskynnysarvot ja kattamattomien luottoriskinvaihtosopimusten määritys riippuvat määritelmistä ja koska lyhyiden positioiden laskentamenetelmistä ja rahoitusvälineiden arvon merkittävää alenemista ja valtionlainamarkkinoiden likviditeetin alenemista koskevat säännökset ja epäsuotuisien tapahtumien määritys ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Jotta ne lyhyeksimyyntiä koskevat säännökset, joiden olisi tultava voimaan samaan aikaan, olisivat keskenään yhdenmukaiset, kaikki asetuksessa (EU) N:o 236/2012 edellytetyt säännökset on aiheellista sisällyttää yhteen asetukseen.

(3)

Asetus (EU) N:o 236/2012 sisältää tiettyjä määritelmiä. Selkeyden ja oikeusvarmuuden parantamiseksi on aiheellista antaa 2 artiklan 1 kohdassa olevista määritelmistä lisäsäännöksiä erityisesti silloin, kun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön katsotaan omistavan rahoitusvälineen sovellettaessa lyhyeksimyynnin määritelmää, ja lisätäsmennystä tapauksista, joissa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö pitää hallussaan osaketta tai velkainstrumenttia sovellettaessa asetusta (EU) N:o 236/2012. Täsmennysten tavoitteena on varmistaa, että asetuksen (EU) N:o 236/2012 tavoiteltu vaikutus saavutetaan johdonmukaisella tavalla huolimatta erilaisista lähestymistavoista jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Vaikka jäsenvaltioissa käytettävät arvopapereita koskevat omistusoikeuden ja hallussapidon käsitteet eivät ole tällä hetkellä yhdenmukaisia, asetuksen (EU) N:o 236/2012 säännöksiä on tarkoitus soveltaa yksinomaan lyhyeksimyyntiin, eivätkä ne saa rajoittaa tulevaisuudessa laadittavia säädöksiä, kuten yhdenmukaistavaa lainsäädäntöä.

(4)

Asetuksella (EU) N:o 236/2012 asetetaan rajoituksia ja velvoitteita, kuten ilmoitus- ja julkistamisvaatimuksia, luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, jotka pitävät hallussaan osakkeita ja valtionlainaa koskevia nettomääräisiä lyhyitä positioita tai harjoittavat niitä koskevaa toimintaa. Osakkeita ja valtionlainaa koskevia pitkiä ja lyhyitä positioita voidaan pitää hallussa ja arvostaa monilla eri tavoilla. Jotta varmistettaisiin yhdenmukainen lähestymistapa sekä osakkeita ja valtionlainaa koskeviin lyhyisiin positioihin liittyvien toimenpiteiden vaikuttavuus, on tarpeen täsmentää, kuinka nettomääräiset lyhyet positiot olisi laskettava. Lyhyeksimyyntiä voidaan harjoittaa yksittäisten välineiden tai valtionlainakorien kautta, minkä vuoksi on tarpeen täsmentää, miten korien kautta tapahtuva lyhyeksimyynti sisällytetään laskentaan. Jotta varmistettaisiin selkeä lähestymistapa nettomääräisten lyhyiden positioiden laskentaan, pitkiin positioihin on tarpeen soveltaa rajoittavampaa lähestymistapaa kuin osakkeita koskeviin lyhyisiin positioihin. Koska joidenkin rahoitusvälineiden arvo riippuu kohde-etuutena olevien välineiden hinnan vaihteluista, on tarpeen täsmentää, kuinka tämä otetaan huomioon. Tässä yhteydessä sovelletaan delta-mukautukseen perustuvaa menetelmää, sillä se on yleisesti hyväksytty käytäntö.

(5)

Nettomääräiset lyhyet positiot lasketaan suhteessa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön hallussaan pitämiin pitkiin ja lyhyisiin positioihin. Pitkiä ja lyhyitä positioita voi kuitenkin olla konsernin eri yksiköillä tai rahastonhoitajan hoitamissa erillisissä rahastoissa. Suuret nettomääräiset lyhyet positiot voidaan kätkeä jakamalla ne konsernin eri yksiköiden tai eri rahastojen kesken. Säännösten kiertämisen vähentämiseksi ja sen varmistamiseksi, että lyhyitä positioita koskevat ilmoitukset ja selvitykset antavat oikean ja edustavan kuvan, tarvitaan yksityiskohtaisempia säännöksiä, joissa täsmennetään, kuinka nettomääräisten lyhyiden positioiden laskennan olisi tapahduttava konsernin eri yksiköiden ja rahastonhoitajien osalta. Näiden säännösten soveltamiseksi on tarpeen määritellä, mitä sijoitusstrategialla tarkoitetaan, jotta saadaan selkeytettyä, mitkä konsernin yksiköiden lyhyet positiot ja mitkä rahastojen lyhyet positiot olisi laskettava yhteen. On myös tarpeen määritellä salkunhoitotoiminta, jotta saadaan selkeytettyä, mitkä rahastojen lyhyet positiot olisi laskettava yhteen. Jotta voidaan varmistaa ilmoitusten antaminen, on tarpeen täsmentää, minkä konsernin tai eri rahastojen yksiköiden on suoritettava laskenta ja annettava ilmoitukset.

(6)

Asetuksessa (EU) N:o 236/2012 asetetaan rajoituksia kattamattomiin valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyvien transaktioiden tekemiselle, mutta siinä sallitaan katetut valtionlainan luottoriskinvaihtosopimukset, jotka tehdään laillisissa suojaustarkoituksissa. Valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksilla voidaan suojata hyvin monenlaisia varoja ja velkoja, mutta laillisen suojautumisen ja keinottelun erottaminen toisistaan voi olla monissa tapauksissa vaikeaa. Sen vuoksi tarvitaan yksityiskohtaisia lisätäsmennyksiä tapauksista, joissa valtionlainan luottoriskinvaihtosopimus voidaan katsoa katetuksi. Kun korrelaatio on johdonmukaisesti ilmoitettava määrällisesti, olisi käytettävä yksinkertaista, laajasti hyväksyttyä ja ymmärrettyä mittaria, kuten Pearsonin korrelaatiokerrointa, joka lasketaan jakamalla kahden muuttujan kovarianssi muuttujien keskihajontojen tulolla. Varojen ja velkojen yhteensovittaminen täydellisen suojan luomiseksi on käytännössä vaikeaa erilaisten varojen ja velkojen ominaispiirteiden ja niiden arvon volatiliteetin vuoksi. Asetuksen (EU) N:o 236/2012 mukaan toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia, minkä vuoksi kattamatonta luottoriskinvaihtosopimusta määritettäessä on tarpeen täsmentää, millä tavalla oikeasuhteisuutta edellyttävää lähestymistapaa olisi sovellettava katetulla luottoriskinvaihtosopimuksella suojattuihin varoihin ja velkoihin. Koska asetuksessa (EU) N:o 236/2012 ei vahvisteta luottoriskinvaihtosopimusta koskevalle katetulle positiolle erityistä korrelaatioastetta, on tarpeen täsmentää, että korrelaation olisi oltava merkityksellistä.

(7)

Asetuksessa (EU) N:o 236/2012 edellytetään, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jonka hallussaan pitämä valtionlainaa koskeva nettomääräinen lyhyt positio ylittää kynnysarvon, on ilmoitettava kyseisistä positioista asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Sen vuoksi tämä kynnysarvo olisi täsmennettävä asianmukaisesti. Vähäisten arvojen, joilla ei olisi merkittävää vaikutusta asianomaisiin valtionlainamarkkinoihin, ei pitäisi edellyttää ilmoittamista, ja kynnysarvossa olisi otettava huomioon muun muassa yksittäisten valtionlainamarkkinoiden likviditeetti ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan määrä samoin kuin tämän toimenpiteen tavoitteet.

(8)

Tiedot, joita tarvitaan liikkeeseen laskettuun valtionlainaan liittyvien nettomääräisten lyhyiden positioiden ilmoituskynnysarvojen laskentaa varten, eivät ole vielä saatavilla tämän asetuksen voimaantulopäivänä. Sen vuoksi julkaisupäivänä sovellettavien ensimmäisten ilmoituskynnysarvojen vahvistamisessa olisi käytettävä perusteina ensiksikin valtionlainan liikkeeseenlaskijan liikkeeseen lasketun ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärää ja toiseksi sitä, onko kyseiselle valtionlainalle olemassa likvidejä futuurimarkkinoita. Kun kaikkia perusteita koskevat merkitykselliset tiedot ovat saatavilla, olisi vahvistettava tarkistetut kynnysarvot.

(9)

Jos valtionlainamarkkinoiden likviditeetti laskee tietyn kynnysarvon alle, valtionlainan kattamatonta lyhyeksimyyntiä harjoittaville sijoittajille asetetut rajoitukset voidaan poistaa tilapäisesti kyseisien markkinoiden likviditeetin parantamiseksi. Jos rahoitusvälineen arvo alenee merkittävästi markkinapaikassa, toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltää lyhyeksimyynnin, rajoittaa sitä tai rajoittaa muulla tavalla kyseistä rahoitusvälinettä koskevia transaktioita. Rahoitusvälineitä on hyvin monenlaisia, ja kullekin rahoitusvälinelajille on tarpeen määrittää kynnysarvo ottaen huomioon rahoitusvälineiden ja kunkin välineen markkinoiden volatiliteetin välisten erojen kaltaiset erot.

(10)

Tässä asetuksessa ei täsmennetä kynnysarvoa listattujen yhteissijoitusyritysten osuuden hinnan arvon merkittävälle alenemiselle, lukuun ottamatta pörssilistattuja rahastoja, jotka ovat yhteissijoitusyrityksiä, sillä vaikka hinta voi vaihdella vapaasti markkinapaikassa, siihen sovelletaan siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/65/EY (2) vahvistettua sääntöä, jonka mukaan hinnat pidetään lähellä yhteissijoitusyritysten varojen nettoarvoa. Johdannaisten arvon merkittävälle alenemiselle ei täsmennetä muuta kynnysarvoa kuin tässä asetuksessa täsmennetyt kynnysarvot.

(11)

Tässä asetuksessa selkeytetään asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (3) perustetun ja sen mukaisesti valtuuksiaan käyttävän Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (EAMV) toimivaltuuksia, kun kyseessä ovat epäsuotuisat tapahtumat tai epäsuotuisa kehitys. Yhtenäisen lähestymistavan varmistamiseksi on laadittava luettelo tällaisista tapahtumista, jotta voidaan toteuttaa aiheellisia toimia tapauksissa, joissa ilmenee ennakoimattomia epäsuotuisia tapahtumia tai ennakoimatonta epäsuotuisaa kehitystä.

(12)

Oikeusvarmuuden vuoksi on tarpeen, että tämä asetus tulee voimaan samana päivänä kuin komission delegoitu asetus (EU) N:o 919/2012 (4),

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

YLEISTÄ

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, joilla täydennetään seuraavia asetuksen (EU) N:o 236/2012 artikloja seuraavasti:

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 2 artiklan 2 kohta täsmentämällä omistusoikeuden ja lyhyeksimyynnin määritelmät;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 7 kohta täsmentämällä nettomääräiseen lyhyeen positioon liittyvät tapaukset ja sen laskentamenetelmä sekä hallussapidon määritelmä;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 2 kohta täsmentämällä valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksissa olevat kattamattomat positiot ja laskentamenetelmät konsernien ja rahastonhoitotoiminnan osalta;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 7 artiklan 3 kohta täsmentämällä valtionlainaa koskevien merkittävien lyhyiden positioiden ilmoituskynnysarvo;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 13 artiklan 4 kohta täsmentämällä likviditeettiä koskeva kynnysarvo, jonka alittuessa valtionlainan lyhyeksimyyntiä koskevien rajoitusten soveltaminen keskeytetään;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 23 artiklan 7 kohta täsmentämällä, mitä tarkoitetaan muiden rahoitusvälineiden kuin likvidien osakkeiden arvon merkittävällä alenemisella;

—

asetuksen (EU) N:o 236/2012 30 artikla täsmentämällä perusteet ja tekijät, jotka on otettava huomioon määrittäessä, missä tapauksissa asetuksen (EU) N:o 236/2012 18–21 ja 27 artiklassa tarkoitettuja epäsuotuisia tapahtumia tai epäsuotuista kehitystä ja 28 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja uhkia ilmenee.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

’konsernilla’ oikeushenkilöitä, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (5) 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja määräysvallassa olevia yrityksiä, sekä sitä yksittäistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää määräysvaltaa kyseisessä yrityksessä;

b)

’ylikansallisella liikkeeseenlaskijalla’ asetuksen (EU) N:o 236/2012 2 artiklan 1 kohdan d alakohdan i, iv, v ja vi alakohdassa tarkoitettua liikkeeseenlaskijaa.

II   LUKU

2 ARTIKLAN 2 KOHDAN JA 3 ARTIKLAN 7 KOHDAN a ALAKOHDAN MUKAINEN MÄÄRITELMIEN LISÄTÄSMENNYS

3 artikla

Käsitteen ”omistusoikeus” täsmentäminen ja ”lyhyeksimyynnin” määritelmä

1.   Lyhyeksimyynnin määrittelemiseksi on tarvittaessa määritettävä osakkeen tai velkainstrumentin lyhyeksimyyntiin sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, katsotaanko luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön omistavan kyseisen rahoitusvälineen, kun kyseessä on laillinen omistaja tai todellinen omistaja ja edunsaaja. Kun luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt ovat osakkeen tai velkainstrumentin todellisia omistajia ja edunsaajia, on lopullisen todellisen edustajan ja edunsaajan katsottava omistavan osakkeen tai velkainstrumentin, myös silloin, kun osake tai velkainstrumentti on valtuutetun hallussa. Tätä artiklaa sovellettaessa todellinen omistaja ja edunsaaja on sijoittaja, joka ottaa kantaakseen rahoitusvälineen hankkimisesta aiheutuvan taloudellisen riskin.

2.   Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 236/2012 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan i, ii ja iii alakohtaa asetuksen (EU) N:o 236/2012 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu lyhyeksimyynti ei kata seuraavia:

a)

sellaisten rahoitusvälineiden myynti, jotka on siirretty arvopapereiden lainaus- tai takaisinostosopimuksen nojalla, edellyttäen että arvopaperit joko palautetaan tai siirtäjä vetää arvopaperit takaisin, jotta niitä koskeva selvitys voidaan suorittaa määräajankohtana;

b)

sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön suorittama rahoitusvälineen myynti, joka on ostanut rahoitusvälineen ennen myyntiä muttei ole vastaanottanut sen toimitusta myynnin aikaan, edellyttäen että rahoitusväline toimitetaan sellaisena ajankohtana, että sitä koskeva selvitys voidaan suorittaa määräajankohtana;

c)

sellaisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön suorittama rahoitusvälineen myynti, joka on käyttänyt kyseistä rahoitusvälinettä koskevaa merkintäetuoikeutta tai vastaavaa oikeutta, edellyttäen että rahoitusväline toimitetaan sellaisena ajankohtana, että sitä koskeva selvitys voidaan suorittaa määräajankohtana.

4 artikla

Hallussapito

Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 2 kohdan a alakohtaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön katsotaan pitävän hallussaan osaketta tai velkainstrumenttia seuraavissa olosuhteissa:

a)

luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö omistaa osakkeen tai velkainstrumentin 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)

on olemassa täytäntöönpanokelpoinen vaatimus osaketta tai velkainstrumenttia koskevan omistusoikeuden siirtämisestä luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle asianomaiseen myyntiin sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

III   LUKU

3 ARTIKLAN 7 KOHDAN b ALAKOHDASSA TARKOITETUT NETTOMÄÄRÄISET LYHYET POSITIOT

5 artikla

Osakkeita koskevat nettomääräiset lyhyet positiot – pitkät positiot

1.   Osakekorissa olevan pitkän position kautta tapahtuva osakkeen hallussapito on otettava myös huomioon suhteessa kyseiseen osakkeeseen sen mukaan, mikä on osakkeen painoarvo kyseisessä korissa.

2.   Mikä tahansa sellainen vastuu muun rahoitusvälineen kuin osakkeen kautta, joka tuottaa taloudellisen edun siinä tapauksessa, että osakkeen hinta nousee asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, tarkoittaa mitä tahansa vastuuta osakepääomassa yhden tai useamman liitteessä I olevassa 1 osassa luetellun välineen kautta.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu vastuu riippuu sen osakkeen arvosta, jonka osalta nettomääräinen lyhyt positio on laskettava, ja tuottaa taloudellisen edun siinä tapauksessa, että osakkeen hinta tai arvo nousee.

6 artikla

Osakkeita koskevat nettomääräiset lyhyet positiot – lyhyet positiot

1.   Osakekorin lyhyeksimyynnin kautta tapahtuva osakkeen lyhyeksimyynti on otettava myös huomioon suhteessa kyseiseen osakkeeseen sen mukaan, mikä on osakkeen painoarvo kyseisessä korissa.

2.   Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 3 artiklan 3 kohtaa jos rahoitusvälinettä, mukaan lukien liitteessä I olevassa 1 osassa luetellut rahoitusvälineet, koskeva positio tuottaa taloudellisen edun siinä tapauksessa, että osakkeen hinta tai arvo alenee, kyseinen positio on otettava huomioon lyhyen position laskennassa.

7 artikla

Osakkeita koskevat nettomääräiset lyhyet positiot – yleistä

Edellä 5 ja 6 artiklassa tarkoitettujen nettomääräisten lyhyiden positioiden osalta on otettava huomioon seuraavat perusteet:

a)

sillä, onko kohde-etuutena oleville omaisuuserille sovittu käteissuoritus vai fyysinen toimitus, ei ole merkitystä;

b)

sellaisia rahoitusvälineitä koskevia lyhyitä positioita, jotka antavat perusteen liikkeeseen laskemattomia osakkeita koskevaan vaatimukseen, ja merkintäoikeuksia, vaihtovelkakirjoja ja muita vastaavia välineitä ei katsota lyhyiksi positioiksi nettomääräisen lyhyen position laskennassa.

8 artikla

Valtionlainaa koskeva nettomääräinen lyhyt positio – pitkät positiot

1.   Hinnoittelulla tarkoitetaan tässä artiklassa ja liitteessä II tuottoa, tai jos kyseisistä varoista tai veloista ei saada tuottoa tai tuotto on epätarkoituksenmukainen vertailukohta kyseisien varojen tai velkojen välillä, sillä tarkoitetaan hintaa. Eri valtionlainan liikkeeseenlaskijoiden valtionlainainstrumenttien korissa olevan pitkän position kautta tapahtuva valtionlainainstrumentin hallussapito on otettava myös huomioon suhteessa kyseiseen valtionlainaan sen mukaan, mikä on valtionlainan painoarvo kyseisessä korissa.

2.   Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 2 kohdan b alakohtaa mikä tahansa sellainen vastuu muun rahoitusvälineen kuin valtionlainan kautta, joka tuottaa taloudellisen edun siinä tapauksessa, että valtionlainan hinta nousee, tarkoittaa mitä tahansa sellaista vastuuta, joka tuottaa taloudellisen edun siinä tapauksessa, että valtionlainan hinta tai arvo nousee, yhden tai useamman liitteessä I olevassa 2 osassa luetellun välineen kautta edellyttäen aina, että rahoitusvälineiden arvo riippuu sen valtionlainan arvosta, jonka osalta nettomääräinen lyhyt positio on laskettava.

3.   Pitkän position laskennassa on otettava huomioon valtionlainan liikkeeseenlaskijan sellaisen valtionlainan kaikki netto-osuudet, jonka hinnoittelu korreloi vahvasti valtionlainan hinnoittelun kanssa missä tahansa lyhyessä positiossa, edellyttäen aina, että ne korreloivat vahvasti asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 5 kohdan ja tämän artiklan 4 ja 5 kohdan mukaisesti. Unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden liikkeeseenlaskijoiden valtionlainainstrumentteja ei oteta huomioon.

4.   Sellaisten varojen hinnan osalta, joiden markkinat ovat likvidit, toisen valtionlainan liikkeeseenlaskijan velkainstrumentin ja tietyn valtionlainan liikkeeseenlaskijan lainan hinnoittelun välistä vahvaa korrelointia on mitattava historiallisten tietojen perusteella käyttäen päivittäin koottuja painotettuja tietoja valtionlainaa koskevaa positiota edeltävältä 12 kuukauden jaksolta. Sellaisten varojen osalta, joiden markkinat eivät ole likvidit tai joiden hintatiedot eivät kata koko edeltävää 12 kuukauden jaksoa, on käytettävä asianmukaista arviota, joka kattaa vastaavan pituisen jakson.

5.   Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 5 kohtaa velkainstrumentin ja liikkeeseen lasketun valtionlainan katsotaan korreloivan vahvasti, jos toisen valtionlainan liikkeeseenlaskijan velkainstrumentin ja tietyn valtionlainan hinnoittelun välinen Pearsonin korrelaatiokerroin on vähintään 80 prosenttia kyseisen ajanjakson osalta.

6.   Jos positio lakkaa myöhemmin olemasta vahvasti korreloiva jatkuvasti päivitettävän 12 kuukauden jakson perusteella, aiemmin vahvasti korreloineen valtionlainan liikkeeseenlaskijan valtionlainaa ei enää oteta huomioon pitkän position laskennassa. Positioiden ei kuitenkaan katsota lakkaavan olemasta vahvasti korreloivia, jos niiden korrelaatiokerroin suhteessa valtionlainaan laskee tilapäisesti enintään kolmen kuukauden ajaksi 4 kohdassa vahvistetun tason alle, edellyttäen että niiden korrelaatiokerroin on vähintään 60 prosenttia koko kyseisen kolmen kuukauden jakson ajan.

7.   Sillä, onko kohde-etuutena oleville omaisuuserille sovittu käteissuoritus vai fyysinen toimitus, ei ole merkitystä nettomääräisten lyhyiden positioiden laskennassa.

9 artikla

Valtionlainaa koskevat nettomääräiset lyhyet positiot – lyhyet positiot

1.   Valtionlainan korin myynnin kautta tapahtuva valtionlainan lyhyeksimyynti on otettava myös huomioon suhteessa kyseiseen valtionlainaan sen mukaan, mikä on valtionlainan painoarvo kyseisessä korissa.

2.   Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa ja 3 kohtaa, jos rahoitusvälinettä, mukaan lukien 8 artiklan 2 kohdassa luetellut välineet, koskeva positio tuottaa taloudellisen edun siinä tapauksessa, että valtionlainan hinta tai arvo alenee, kyseinen positio on otettava huomioon lyhyen position laskennassa.

3.   Kaikki valtionlainan luottoriskinvaihtosopimukset, joissa viitataan valtionlainan liikkeeseenlaskijaan, on otettava huomioon kyseistä valtionlainaa koskevien nettomääräisten lyhyiden positioiden laskennassa. Valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusten myynnit on katsottava pitkiksi positioiksi ja niiden ostot lyhyiksi positioiksi.

4.   Jos valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevalla positiolla suojataan muuta riskiä kuin siihen valtionlainaan liittyvää riskiä, johon siinä viitataan, suojattua riskiä ei voida käsitellä pitkänä positiona laskettaessa, onko luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä valtionlainan liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskemaa valtionlainaa koskeva nettomääräinen lyhyt positio.

5.   Sillä, onko kohde-etuutena oleville omaisuuserille sovittu käteissuoritus vai fyysinen toimitus, ei ole merkitystä nettomääräisten lyhyiden positioiden laskennassa.

10 artikla

Osakkeita koskevien nettomääräisten lyhyiden positioiden laskentamenetelmä

1.   Laskettaessa nettomääräistä lyhyttä positiota asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti on käytettävä osakkeita koskevaa delta-menetelmään perustuvaa mukautusmallia, joka vahvistetaan liitteessä II.

2.   Kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö laskee samoja osakkeita koskevaa pitkää ja lyhyttä positiota, on käytettävä samoja menetelmiä.

3.   Nettomääräisten lyhyiden positioiden laskennassa on otettava huomioon kaikkia rahoitusvälineitä koskevat markkinapaikassa tai sen ulkopuolella suoritetut transaktiot, jotka tuottavat taloudellisen edun siinä tapauksessa, että osakkeen hinta tai arvo muuttuu.

11 artikla

Valtionlainaa koskevien nettomääräisten lyhyiden positioiden laskenta

1.   Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 5 kohtaa valtionlainaa koskevat nettomääräiset lyhyet positiot lasketaan ottaen huomioon kaikkia rahoitusvälineitä koskevat transaktiot, jotka tuottavat taloudellisen edun siinä tapauksessa, että valtionlainan hinta tai tuotto muuttuu. Laskennassa on käytettävä valtionlainaa koskevaa delta-menetelmään perustuvaa mukautusmallia, joka vahvistetaan liitteessä II.

2.   Asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti positiot lasketaan kunkin sellaisen valtionlainan liikkeeseenlaskijan osalta, jota koskeva lyhyt positio luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on hallussaan.

IV   LUKU

3 ARTIKLAN 7 KOHDAN c ALAKOHDASSA TARKOITETUT RAHASTOISSA TAI KONSERNEISSA OLEVAT NETTOMÄÄRÄISET LYHYET POSITIOT

12 artikla

Useisiin rahastoihin tai hoidettuihin salkkuihin liittyvää rahastonhoitotoimintaa koskevien positioiden laskentamenetelmä

1.   Tiettyä liikkeeseenlaskijaa koskeva nettomääräinen lyhyt positio lasketaan asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti kunkin yksittäisen rahaston osalta – riippumatta rahaston oikeudellisesta muodosta – ja kunkin hoidetun salkun osalta.

2.   Sovellettaessa 12 ja 13 artiklaa tarkoitetaan:

a)

’sijoitusstrategialla’ strategiaa, jota rahaston- tai salkunhoitaja noudattaa tietyn liikkeeseenlaskijan osalta aikoessaan ottaa nettomääräisen lyhyen tai pitkän position kyseisen liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskemia tai siihen liittyviä eri rahoitusvälineitä koskevien transaktioiden kautta;

b)

’rahaston- tai salkunhoitotoiminnalla’ rahastojen hoitoa niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta ja salkunhoitoa asiakkaiden antaman valtuutuksen mukaan harkinnanvaraisesti ja asiakaskohtaisesti silloin, kun sijoitussalkkuihin sisältyy yksi tai useampi rahoitusväline;

c)

’rahaston- tai salkunhoitajalla’ oikeushenkilöä, mukaan lukien jaosto, yksikkö tai osasto, joka hoitaa harkinnanvaraisesti rahastoja tai sijoitussalkkuja valtuutuksen mukaisesti.

3.   Rahaston- tai salkunhoitajan on koottava yhteen hoitamiensa rahastojen ja sijoitussalkkujen nettomääräiset lyhyet positiot, joiden osalta tiettyyn liikkeeseenlaskijaan sovelletaan samaa sijoitusstrategiaa.

4.   Soveltaessaan edellä kuvattua menetelmää rahaston- tai salkunhoitajan on

a)

otettava huomioon niiden rahastojen ja sijoitussalkkujen positiot, joiden hoidon kolmas osapuoli on antanut sen tehtäväksi;

b)

oltava ottamatta huomioon niiden rahastojen ja sijoitussalkkujen positioita, joiden hoidon se on antanut kolmannen osapuolen tehtäväksi.

Rahaston- tai salkunhoitajan on raportoitava ja tarvittaessa julkistettava tietoja 3 ja 4 kohdan tuloksena syntyvästä nettomääräisestä lyhyestä positiosta, kun se saavuttaa tai ylittää asetuksen (EU) N:o 236/2012 5–11 artiklan mukaisen ilmoitus- tai julkistamiskynnysarvon.

5.   Jos sama oikeushenkilö harjoittaa rahaston- tai salkunhoitotoiminnan ohella muuta kyseiseen toimintaan liittymätöntä toimintaa, sen on noudatettava 1–3 kohdassa kuvattua menetelmää vain rahaston- tai salkunhoitotoiminnassa ja raportoitava ja julkistettava tietoja kyseisen toiminnan tuloksena syntyvistä nettomääräisistä lyhyistä positioista.

6.   Harjoittaessaan muuta kuin rahaston- tai salkunhoitotoimintaa, jonka tuloksena oikeushenkilö pitää hallussaan lyhyitä positioita omaan lukuunsa, kyseisen oikeushenkilön on laskettava tiettyä liikkeeseenlaskijaa koskeva nettomääräinen lyhyt positio asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti sekä raportoitava ja julkistettava tietoja toiminnan tuloksena syntyvistä nettomääräisistä lyhyistä positioista.

13 artikla

Positioiden laskentamenetelmä, kun konserniin kuuluvilla oikeushenkilöillä on tiettyä liikkeeseenlaskijaa koskevia pitkiä tai lyhyitä positioita

1.   Nettomääräinen lyhyt positio lasketaan asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 7 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti kunkin konserniin kuuluvan oikeushenkilön osalta. Kyseisen oikeushenkilön on raportoitava ja julkistettava tietoja tai konsernin, johon se kuluu, on raportoitava ja julkistettava sen puolesta tietoja tiettyä liikkeeseenlaskijaa koskevasta nettomääräisestä lyhyestä positiosta, kun positio saavuttaa tai ylittää asianomaisen ilmoitus- tai julkistamiskynnysarvon. Jos yksi tai useampi konserniin kuuluvista oikeushenkilöistä on rahaston- tai salkunhoitaja, niiden on noudatettava rahaston- ja salkunhoitotoiminnassaan 12 artiklan 1–4 kohdassa kuvattua menetelmää.

2.   Kaikkien konserniin kuuluvien oikeushenkilöiden nettomääräiset lyhyet ja pitkät positiot on koottava yhteen ja nettoutettava, lukuun ottamatta rahaston- ja salkunhoitotoimintaa harjoittavien rahaston- tai salkunhoitajien positioita. Konsernin on raportoitava ja tarvittaessa julkistettava tietoja tiettyä liikkeeseenlaskijaa koskevasta nettomääräisestä lyhyestä positiosta, kun positio saavuttaa tai ylittää asianomaisen ilmoitus- tai julkistamiskynnysarvon.

3.   Kun nettomääräinen lyhyt positio saavuttaa tai ylittää asetuksen (EU) N:o 236/2012 5 artiklan mukaisen ilmoituskynnysarvon tai sen 6 artiklan mukaisen julkistamiskynnysarvon, konserniin kuuluvan oikeushenkilön on raportoitava ja julkistettava asetuksen (EU) N:o 236/2012 5–11 artiklan mukaisesti tiettyä liikkeeseenlaskijaa koskeva, 1 kohdan mukaisesti laskettu nettomääräinen lyhyt positio edellyttäen, ettei yksikään 2 kohdan mukaisesti laskettu konsernitason nettomääräinen lyhyt positio saavuta eikä ylitä ilmoitus- tai julkistamiskynnysarvoa. Tätä tarkoitusta varten nimetyn oikeushenkilön on raportoitava ja tarvittaessa julkistettava tietoja tiettyä liikkeeseenlaskijaa koskevasta konsernitason nettomääräisestä lyhyestä positioista, joka on laskettu 2 kohdan mukaisesti, kun

i)

yksikään konserniin kuuluvista oikeushenkilöistä ei saavuta tai ylitä ilmoitus- tai julkistamiskynnysarvoa;

ii)

sekä konserni itse että jokin siihen kuuluvista oikeushenkilöistä saavuttaa tai ylittää ilmoitus- tai julkistamiskynnysarvon samanaikaisesti.

V   LUKU

4 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUT KATETUT VALTIONLAINAN LUOTTORISKINVAIHTOSOPIMUKSET

14 artikla

Tapaukset, jotka eivät ole valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyviä kattamattomia positioita

1.   Valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevaa positiota ei katsota asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kattamattomaksi positioksi seuraavissa tapauksissa:

a)

kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu suojautuminen, valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta ei katsota mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaiseksi kattamattomaksi positioksi ja sen tarkoituksena on suojautuminen varojen tai velkojen arvon alenemisen riskiltä, joka korreloi sen valtionlainan arvon alenemisen riskin kanssa, johon luottoriskinvaihtosopimuksessa viitataan, jos kyseiset varat tai velat viittaavat julkisen tai yksityisen sektorin yhteisöihin samassa jäsenvaltiossa;

b)

valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevaa positiota, jonka osalta varoissa tai veloissa viitataan julkisen tai yksityisen sektorin yhteisöihin jäsenvaltiossa, joka on sama valtio, johon luottoriskinvaihtosopimuksessa viitataan, ei katsota asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaiseksi kattamattomaksi positioksi, jos

i.

siinä viitataan jäsenvaltioon, mukaan lukien mikä tahansa jäsenvaltion ministeriö, virasto tai erillisyhtiö, tai sellaisen jäsenvaltion tapauksessa, joka on liittovaltio, jokin liittovaltion jäsenistä;

ii.

sitä käytetään 18 artiklan mukaisen korrelaatiotestin läpäisevien varojen tai velkojen suojaamiseen;

c)

valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevaa positiota, jonka osalta varoissa tai veloissa viitataan sellaiseen valtionlainan liikkeeseenlaskijaan, jonka takaaja tai osakas luottoriskinvaihtosopimuksen viitevaltio on, ei katsota asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaiseksi kattamattomaksi positioksi, jos

i.

siinä viitataan jäsenvaltioon;

ii.

sitä käytetään 18 artiklan mukaisen korrelaatiotestin läpäisevien varojen tai velkojen suojaamiseen.

2.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan soveltamiseksi suojattavien varojen tai velkojen arvon ja sen valtionlainan arvon, johon luottoriskinvaihtosopimuksessa viitataan, on korreloitava keskenään 18 artiklan mukaisesti.

15 artikla

Tapaukset, jotka eivät ole valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksia koskevia kattamattomia positioita, jos velallinen on sijoittautunut useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon tai varat tai velat ovat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa

1.   Jos varojen tai velkojen velallinen tai vastapuoli on sijoittautunut useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon, valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevaa positiota ei katsota asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kattamattomaksi positioksi seuraavissa tapauksissa edellyttäen, että tapaukset läpäisevät aina tämän asetuksen 18 artiklassa säädetyn korrelaatiotestin:

a)

kun emoyritys on sijoittautunut yhteen jäsenvaltioon ja tytäryritys toiseen jäsenvaltioon ja laina on annettu tytäryritykselle. Jos emoyritys antaa tytäryritykselle joko suoraa tai epäsuoraa luottotukea, valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusten osto on sallittava tytäryrityksen sijaan emoyrityksen sijoittautumisjäsenvaltiossa;

b)

jos emoyrityksenä toimiva holdingyritys omistaa tytäryrityksen eri jäsenvaltiossa tai käyttää eri jäsenvaltiossa määräysvaltaa tytäryrityksessä. Jos emoyritys on joukkolainan liikkeeseenlaskija mutta suojatut varat ja tulot ovat tytäryrityksen omistuksessa, on sallittava sellaisten valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusten osto, joissa viitataan tytäryrityksen sijoittautumisjäsenvaltioon;

c)

jos suojattavana on vastuu sellaisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa yrityksessä, joka on sijoittanut toisen jäsenvaltion valtionlainaan, siltä osin kuin jälkimmäisen jäsenvaltion valtionlainan arvon merkittävä aleneminen vaikuttaisi tuntuvasti kyseiseen yritykseen edellyttäen, että yritys on sijoittautunut molempiin jäsenvaltioihin. Jos kyseinen riski ja jälkimmäisen jäsenvaltion velka korreloivat vahvemmin kuin mainittu riski ja sen jäsenvaltion velka, johon yritys on sijoittautunut, on sallittava sellaisten valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusten osto, joissa viitataan jälkimmäiseen jäsenvaltioon.

2.   Valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevaa positiota ei katsota asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kattamattomaksi positioksi seuraavissa tapauksissa edellyttäen, että tapaukset läpäisevät aina tämän asetuksen 18 artiklassa säädetyn korrelaatiotestin:

a)

jos varojen tai velkojen velallinen tai vastapuoli on yritys, jolla on toimintoja eri puolilla unionia, tai suojattu vastuu liittyy unioniin tai jäsenvaltioihin, jotka ovat ottaneet euron käyttöön valuuttanaan, on sallittava sen suojaaminen Euroopan unionissa tai euroalueella sovellettavalla asianmukaisella valtion joukkolainan luottoriskinvaihtosopimusten indeksillä;

b)

jos varojen tai velkojen vastapuoli on ylikansallinen liikkeeseenlaskija, on sallittava vastapuoliriskin suojaaminen asianmukaisesti valitulla valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusten korilla, jossa viitataan kyseisen yhteisön takaajiin tai osakkaisiin.

16 artikla

Valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksia koskevien kattamattomien positioiden perusteleminen

Kaikkien luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, jotka ottavat valtionlainan luottoriskinsopimukseen liittyvän position, on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä

a)

perusteltava kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, mikä 15 artiklassa tarkoitetuista tapauksista oli kyseessä, ajankohtana, jona positio otettiin;

b)

osoitettava kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle läpäisevänsä 18 artiklassa tarkoitetun korrelaatiotestin ja noudattavansa 19 artiklassa tarkoitettuja oikeasuhteisuutta koskevia vaatimuksia valtionlainan luottoriskinsopimukseen liittyvän kyseisen position osalta koko sen ajan, jonka valtionlainan luottoriskinvaihtosopimus on niiden hallussa.

17 artikla

Suojatut varat ja velat

Varoja ja velkoja voidaan suojata valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevalla positiolla seuraavissa tapauksissa edellyttäen, että asetuksen (EU) N:o 236/2012 15 ja 18 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät:

a)

asianomaisen liikkeeseenlaskijan valtionlainaa koskeva pitkä positio;

b)

mikä tahansa positio tai sijoitussalkku, jota käytetään suojattaessa vastuita luottoriskinvaihtosopimuksissa mainitulle valtionlainan liikkeeseenlaskijalle;

c)

kaikki varat tai velat, joissa viitataan julkisen sektorin yhteisöihin jäsenvaltiossa, jonka valtionlainaan luottoriskinvaihtosopimuksessa viitataan. Tämä kattaa vastuut keskus-, alue- ja paikallishallinnossa tai julkisen sektorin yhteisöissä tai jonkin mainitun yhteisön takaamat mahdolliset vastuut ja voi sisältää rahoitussopimukset, rahoitusvarojen tai -velvoitteiden muodostaman salkun sekä koron- tai valuutanvaihtosopimukset, joissa valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta käytetään vastapuoliriskin hallintavälineenä suojautumiseen rahoitus- tai ulkomaankauppasopimuksiin liittyvältä riskiltä;

d)

vastuut siihen jäsenvaltioon sijoittautuneissa yksityisen sektorin yhteisöissä, johon viitataan valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksessa. Kyseiset vastuut sisältävät muun muassa lainat, vastapuolen luottoriskin (mukaan lukien mahdollinen vastuu, kun tällaiseen vastuuseen edellytetään lakisääteistä pääomaa), saamiset ja vakuudet. Varat ja velat sisältävät muun muassa rahoitussopimukset, rahoitusvarojen tai -velvoitteiden muodostaman salkun sekä koron- tai valuutanvaihtosopimukset, joissa valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta käytetään vastapuoliriskin hallintavälineenä suojautumiseen rahoitussopimuksia tai kaupan rahoitusta koskeviin vastuisiin liittyvältä riskiltä;

e)

mahdolliset välilliset vastuut jossakin mainituista yhteisöistä, jotka on saatu muun muassa mahdollisesta vastuusta indekseissä, rahastoissa tai erillisyhtiöissä.

18 artikla

Korrelaatiotestit

1.   Tässä luvussa tarkoitetut korrelaatiotestit on läpäistävä molemmissa seuraavista tapauksista:

a)

määrällinen korrelaatiotesti on läpäistävä osoittamalla, että varojen tai velkojen hinnan ja valtionlainan hinnan välinen Pearsonin korrelaatiokerroin on vähintään 70 prosenttia laskettuna historiallisten tietojen perusteella käyttäen tietoja kaupankäyntipäivistä vähintään 12 kuukauden jaksolta, joka edeltää välittömästi ajankohtaa, jona valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta kokeva positio otetaan;

b)

laadullinen korrelaatiotesti on läpäistävä osoittamalla merkityksellinen korrelaatio eli korrelaatio, joka perustuu tarkoituksenmukaisiin tietoihin ja joka ei ole näyttöä pelkästään tilapäisestä riippuvuudesta. Korrelaatio lasketaan historiallisten tietojen perusteella käyttäen viimeisimmän ajankohdan mukaan painotettuja tietoja kaupankäyntipäivistä vähintään 12 kuukauden jaksolta ennen kuin valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta kokeva positio otetaan. Jos osoitetaan, että kyseisellä jaksolla vallinneet olosuhteet vastaavat olosuhteita ajankohtana, jona valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskeva positio on tarkoitus ottaa, tai olosuhteita, jotka vallitsisivat suojattavan vastuun kattamalla jaksolla, on käytettävä eri ajanjaksoa. Sellaisten varojen osalta, joiden markkinat eivät ole likvidit tai joiden hintatiedot eivät kata riittävän pitkää ajan jaksoa, on käytettävä asianmukaista arviota.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu korrelaatiotesti on katsottava läpäistyksi, jos voidaan osoittaa, että

a)

suojattava vastuu liittyy yritykseen, joka on valtionlainan liikkeeseenlaskijan omistuksessa tai jossa se omistaa enemmistön yrityksen äänivaltaisesta osakepääomasta tai jonka velkojen takaaja on valtionlainan liikkeeseenlaskija;

b)

suojattava vastuu liittyy jäsenvaltion alue-, paikallis- tai kunnallishallintoon;

c)

suojattava vastuu liittyy yritykseen, jonka kassavirrat riippuvat merkittävässä määrin valtionlainan liikkeeseenlaskijan kanssa tehdyistä sopimuksista tai hankkeesta, kuten infrastruktuurihankkeesta, jota valtionlainan liikkeeseenlaskija rahoittaa taikka rahoittaa tai takaa merkittävässä määrin.

3.   Asianomaisen osapuolen on asianomaisen toimivaltaisen pyynnöstä osoitettava, että korrelaatiotesti läpäistiin ajankohtana, jona valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskeva positio otettiin.

19 artikla

Oikeasuhteisuus

1.   Määritettäessä, onko valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevan position koko oikeassa suhteessa suojattujen vastuiden kokoon, ei vaadita täyttä vastaavuutta ja sallitaan 2 kohdan mukainen rajallinen suojan ylitys, jos vastuita täysin vastaava suoja on mahdoton toteuttaa. Asianomaisen osapuolen on perusteltava pyynnöstä toimivaltaiselle viranomaiselle, miksi täysi vastaavuus oli mahdoton.

2.   Kun se on perusteltua suojattavien varojen ja velkojen luonteen vuoksi ja sillä perusteella, mikä on niiden suhde luottoriskinvaihtosopimuksen soveltamisalaan kuuluvien valtion velvoitteiden arvoon, arvoltaan suuremman valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksen on katsottava suojaavan arvoltaan tietynsuuruisia vastuita. Tämä sallitaan kuitenkin vain silloin, jos osoitetaan, että arvoltaan suurempi valtionlainan luottoriskinvaihtosopimus on tarpeen viitesalkkuun liittyvän riskin kattamiseksi ottaen huomioon seuraavat tekijät:

a)

nimellisarvoisen position koko;

b)

se, kuinka herkästi vastuut reagoivat luottoriskinvaihtosopimuksen soveltamisalaan kuuluviin valtion velvoitteisiin;

c)

se, onko noudatettava suojausstrategia dynaaminen vai staattinen.

3.   Position haltijan vastuulla on varmistaa, että haltijan valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskeva positio on aina oikeasuhteinen ja että sen kesto yhtenäistetään mahdollisimman tarkasti – vallitsevien markkinakäytäntöjen ja markkinoiden likviditeetin sallimissa rajoissa – suojattavien vastuiden tai sen ajanjakson keston kanssa, jonka henkilö aikoo pitää vastuun. Jos luottoriskinvaihtosopimusta koskevalla positiolla katettavat vastuut vaaditaan maksettaviksi tai lunastetaan, ne on joko korvattava vastaavilla vastuilla tai luottoriskinvaihtosopimusta koskevaa positiota on pienennettävä tai siitä on luovuttava muulla tavalla.

4.   Edellyttäen, että valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskeva positio on otettu katettuna, sen ei katsota muuttuvan kattamattomaksi, jos ainoa syy position kattamattomaksi muuttumiseen on suojattujen vastuiden markkina-arvon tai valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksen arvon vaihtelu.

5.   Kaikissa tapauksissa, joissa osapuolet hyväksyvät valtionlainan luottoriskinsopimusta koskevan position seurauksena niistä velvoitteista, joita niille aiheutuu sellaisten keskusvastapuolen jäsenten ominaisuudessa, jotka selvittävät valtionlainan luottoriskinvaihtosopimuksia koskevat transaktiot, ja kyseisen keskusvastapuolen sääntöjen soveltamisen vuoksi, kyseistä positiota on käsiteltävä muuna kuin vapaaehtoisena positiona eikä osapuolen ottamana positiona, minkä vuoksi sitä ei katsota asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti kattamattomaksi positioksi.

20 artikla

Valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevan kattamattoman position laskentamenetelmä

1.   Luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä oleva valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskeva positio lasketaan nettomääräisenä positiona.

2.   Valtionlainan luottoriskinvaihtosopimusta koskevalla positiolla suojattujen tai suojattavien hyväksyttävien riskien arvoa laskettaessa on erotettava toisistaan staattiset ja dynaamiset suojausstrategiat. Kun kyseessä on staattinen suojaus, kuten suorat vastuut valtiolle tai julkisen sektorin elimille valtiossa, mittarina on käytettävä äkillisten tappioiden riskin mittaamista, jos yhteisön, jolle position haltija on vastuussa, luottoriski toteutuu. Näin saatua arvoa on tämän jälkeen verrattava luottoriskinvaihtosopimusta koskevan position nettomääräiseen nimellisarvoon.

3.   Sellaisten markkina-arvon perusteella painotettujen riskien arvoa laskettaessa, joiden osalta edellytetään dynaamista suojausstrategiaa, laskenta on suoritettava mieluummin riskipainotettuna kuin nimellisarvoisena ottaen huomioon, missä määrin vastuu voi kestonsa aikana kasvaa tai pienentyä, sekä suojattujen varojen ja velkojen ja valtionlainan, johon viitataan, suhteelliset volatiliteetit. Jos varat tai velat, joita suojataan luottoriskinvaihtosopimusta koskevalla positiolla, eroavat luottoriskinvaihtosopimuksen viiteomaisuudesta, on käytettävä beta-kerrointa.

4.   Välilliset vastuut riskeistä, jotka on saatu muun muassa indeksien, rahastojen ja erillisyhtiöiden kautta, ja luottoriskinvaihtosopimuksia koskevista positioista on otettava huomioon suhteessa siihen, mikä on viiteomaisuuden, -vastuun tai -luottoriskinvaihtosopimuksen painoarvo indeksissä, rahastossa tai muussa mekanismissa.

5.   Suojattavaksi tarkoitetun, hyväksyttävän varojen tai velkojen muodostaman salkun arvo on vähennettävä hallussa pidetyn luottoriskinvaihtosopimusta koskevan nettomääräisen position arvosta. Jos tuloksena on positiivinen luku, positio on katsottava asetuksen (EU) N:o 236/2012 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti luottoriskinsopimusta koskevaksi kattamattomaksi positioksi.

VI   LUKU

7 ARTIKLAN 3 KOHDASSA TARKOITETUT VALTIONLAINAA KOSKEVIEN NETTOMÄÄRÄISTEN LYHYIDEN POSITIOIDEN ILMOITUSKYNNYSARVOT

21 artikla

Liikkeeseen laskettuun valtionlainaan liittyvien nettomääräisten lyhyiden positioiden ilmoituskynnysarvot

1.   Asianmukainen mitta kynnysarvolle, jonka perusteella valtionlainan liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskemaan valtionlainaan liittyvät nettomääräiset lyhyet positiot on ilmoitettava asianomaiselle viranomaiselle, on prosenttiosuus kunkin valtionlainan liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskeman ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärästä.

2.   Ilmoituskynnysarvo vahvistetaan rahamääränä. Tämä rahamäärä on vahvistettava soveltamalla valtionlainan liikkeeseenlaskijan edelleen liikkeessä olevaan valtionlainaan prosentuaalista kynnysarvoa ja pyöristämällä se lähimpään miljoonaan euroon.

3.   Prosentuaalista kynnysarvoa soveltamalla saatu rahamäärä on tarkistettava ja päivitettävä neljännesvuosittain, jotta voidaan ottaa huomioon kunkin valtionlainan liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskeman ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärän muutokset.

4.   Prosentuaalista kynnysarvoa soveltamalla saatu rahamäärä ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärä lasketaan valtionlainaan liittyviä nettomääräisiä lyhyitä positioita laskettaessa sovellettavan menetelmän mukaisesti.

5.   Valtionlainan liikkeeseenlaskijoiden perusmäärät ja lisätasot on määritettävä seuraavien tekijöiden perusteella:

a)

kynnysarvot eivät edellytä ilmoituksia arvoltaan minimaalisista valtionlainan liikkeeseenlaskijoiden nettomääräisistä lyhyistä positioista;

b)

valtionlainan liikkeeseenlaskijan edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärä ja niiden positioiden keskikoko, jotka markkinatoimijoilla on hallussaan kyseisen valtionlainan liikkeeseenlaskijan valtionlainassa;

c)

kunkin valtionlainan liikkeeseenlaskijan valtionlainamarkkinoiden likviditeetti, mukaan lukien tarvittaessa futuurimarkkinoiden likviditeetti kyseisen valtionlainan osalta.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden perusteella kunkin valtionlainan liikkeeseenlaskijan osalta huomioon otettava perusmäärään sovellettava merkityksellinen kynnysarvo on prosenttiosuus, joka on 0,1 prosenttia tai 0,5 prosenttia liikkeeseen lasketun ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärästä. Kuhunkin liikkeeseenlaskijaan sovellettava prosenttiosuus määritetään 5 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti siten, että kullekin valtionlainan liikkeeseenlaskijalle osoitetaan jompikumpi kahdesta ilmoittamisen kannalta merkityksellisten rahamäärien laskennassa käytetystä prosentuaalisesta kynnysarvosta.

7.   Nämä asetuksen voimaantulopäivänä sovellettavat kaksi peruskynnysarvoluokkaa ovat seuraavat:

a)

peruskynnysarvo, joka on 0,1 prosenttia ja jota sovelletaan, kun liikkeeseen lasketun ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärä on 0–500 miljardia euroa;

b)

kynnysarvo, joka on 0,5 prosenttia ja jota sovelletaan, kun liikkeeseen lasketun ja edelleen liikkeessä olevan valtionlainan kokonaismäärä on yli 500 miljardia euroa tai kun tietylle valtionlainalle on olemassa likvidit futuurimarkkinat.

8.   Lisätasoiksi vahvistetaan 50 prosenttia peruskynnysarvoista eli

a)

0,05 prosenttiyksikön lisäys peruskynnysarvoon, joka on 0,1 prosenttia, 0,15 prosentista alkaen;

b)

0,25 prosenttiyksikön lisäys peruskynnysarvoon, joka on 0,5 prosenttia, 0,75 prosentista alkaen.

9.   Valtionlainan liikkeeseenlaskija siirretään asianmukaiseen kynnysarvoluokkaan, jos valtionlainan liikkeeseenlaskijan valtionlainamarkkinoilla on tapahtunut muutoksia ja tilanne on jatkunut vähintään yhden kalenterivuoden ajan, soveltamalla 5 kohdassa mainittuja tekijöitä.

VII   LUKU

13 ARTIKLAN 4 KOHDASSA TARKOITETUT PARAMETRIT JA MENETELMÄT, JOITA SOVELLETAAN LASKETTAESSA LIKVIDITEETTIÄ KOSKEVAA KYNNYSARVOA, JONKA ALITTUESSA VALTIONLAINAN LYHYEKSIMYYNTIÄ KOSKEVIEN RAJOITUSTEN SOVELTAMINEN KESKEYTETÄÄN

22 artikla

Menetelmät, joita sovelletaan laskettaessa ja määritettäessä likviditeettiä koskevaa kynnysarvoa, jonka alittuessa valtionlainan lyhyeksimyyntiä koskevien rajoitusten soveltaminen keskeytetään

1.   Kukin toimivaltainen viranomainen mittaa liikkeeseen lasketun valtionlainan likviditeettiä vaihdolla, joka määritetään kaupankäynnin kohteena olleiden velkainstrumenttien yhteenlaskettuna nimellisarvona, suhteessa sellaisten viitelainojen koriin, joilla on eri maturiteetit.

2.   Valtionlainan kattamatonta lyhyeksimyyntiä koskevat rajoitukset voidaan poistaa tilapäisesti, kun jonkin kuukauden vaihto on alle 5. persentiiliä 12 edellisen kuukauden aikaisesta kaupankäynnin kuukausimäärästä.

3.   Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä laskennassa yhden tai useamman markkinapaikan tai OTC-kaupan taikka molempien edustavia, helposti saatavilla olevia tietoja ja ilmoitettava tämän jälkeen EAMV:lle käytetyt tiedot.

4.   Ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset poistavat valtionlainaan liittyvää lyhyeksimyyntiä koskevat rajoitukset niiden on varmistettava, ettei likviditeetin merkittävä aleneminen johdu likviditeettiin kohdistuvista kausivaikutuksista.

VIII   LUKU

23 ARTIKLASSA TARKOITETTU MUIDEN RAHOITUSVÄLINEIDEN KUIN LIKVIDIEN OSAKKEIDEN ARVON MERKITTÄVÄ ALENEMINEN

23 artikla

Muiden rahoitusvälineiden kuin likvidien osakkeiden arvon merkittävä aleneminen

1.   Muun osakkeen kuin likvidin osakkeen osalta arvon merkittävällä alenemisella yhden kaupankäyntipäivän aikana verrattuna sen hintaan edellisenä kaupankäyntipäivänä markkinapaikan sulkemishetkellä tarkoitetaan:

a)

osakkeen hinnan alenemista vähintään 10 prosentilla, kun osake sisältyy kansalliseen pääosakeindeksiin ja on markkinapaikassa julkisen kaupankäynnin kohteeksi otetun johdannaissopimuksen kohde-etuutena oleva rahoitusväline;

b)

osakkeen hinnan alenemista vähintään 20 prosentilla, kun osakkeen hinta on vähintään 0,50 euroa tai vastaava määrä paikallisena valuuttana;

c)

osakkeen hinnan alenemista vähintään 40 prosenttia kaikissa muissa tapauksissa.

2.   Vähintään 7 prosentin tuoton nousu tuottokäyrällä yhden kaupankäyntipäivän aikana on katsottava kyseisen valtionlainan liikkeeseenlaskijan osalta valtionlainan arvon merkittäväksi alenemiseksi.

3.   Vähintään 10 prosentin tuoton nousu yrityslainan osalta yhden kaupankäyntipäivän aikana on katsottava yrityslainan arvon merkittäväksi alenemiseksi.

4.   Vähintään 1,5 prosentin hinnan aleneminen rahamarkkinavälineen osalta yhden kaupankäyntipäivän aikana on katsottava rahamarkkinavälineen arvon merkittäväksi alenemiseksi.

5.   Vähintään 10 prosentin hinnan aleneminen pörssilistatun rahaston osalta yhden kaupankäyntipäivän aikana on katsottava pörssilistatun rahaston, myös pörssilistattujen rahastojen, jotka ovat yhteissijoitusyrityksiä, arvon merkittäväksi alenemiseksi. Vivutettuun pörssilistattuun rahastoon on sovellettava asianmukaista velkaantuneisuusastetta, jotta saadaan aikaan 10 prosentin hinnan aleneminen vastaavassa vivuttamattomassa suoraan pörssilistatussa rahastossa. Käänteiseen pörssilistattuun rahastoon on sovellettava kerrointa -1, jotta saadaan aikaan 10 prosentin hinnan aleneminen vastaavassa vivuttamattomassa suoraan pörssilistatussa rahastossa.

6.   Kun markkinapaikassa käydään kauppaa johdannaisella, hinnanerosopimukset mukaan lukien, ja johdannaisen ainoana kohde-etuutena on rahoitusväline, jonka arvon merkittävä aleneminen määritetään tässä artiklassa ja asetuksen (EU) N:o 236/2012 23 artiklan 5 kohdassa, johdannaisvälineen arvon on katsottava alentuneen merkittävästi, jos kyseisen kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen arvo on alentunut merkittävästi.

IX   LUKU

30 ARTIKLASSA TARKOITETUT EPÄSUOTUISAT TAPAHTUMAT TAI EPÄSUOTUISA KEHITYS

24 artikla

Perusteet ja tekijät, jotka on otettava huomioon määritettäessä, missä tapauksissa epäsuotuisia tapahtumia tai epäsuotuista kehitystä ilmenee

1.   Asetuksen (EU) N:o 236/2012 18–21 artiklaa sovellettaessa mainitun asetuksen 30 artiklassa tarkoitettuihin epäsuotuisiin tapahtumiin tai epäsuotuisaan kehitykseen, jotka voivat aiheuttaa vakavan uhan rahoitusvakaudelle tai markkinoiden luottamukselle kyseisessä jäsenvaltiossa taikka yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa, sisältyvät kaikki teot, tulokset, tosiseikat tai tapahtumat, joiden odotetaan tai joiden voidaan kohtuullisesti odottaa johtavan seuraaviin:

a)

vakavat finanssi- tai rahoitusalan taikka julkisen talouden ongelmat, jotka voivat johtaa jäsenvaltiota tai pankkia ja muita rahoituslaitoksia, joita pidetään tärkeinä maailmanlaajuiselle rahoitusjärjestelmälle, kuten unionissa toimivia vakuutusyrityksiä, markkinoiden infrastruktuurin tarjoajia ja omaisuudenhoitoyrityksiä, koskevaan finanssimarkkinoiden epävakauteen, kun tämä voi vaarantaa finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden tai rahoitusjärjestelmän vakauden unionissa;

b)

jäsenvaltion tai pankkien ja muiden rahoituslaitosten, joita pidetään tärkeinä maailmanlaajuiselle rahoitusjärjestelmälle, kuten unionissa toimivien vakuutusyritysten, markkinoiden infrastruktuurin tarjoajien ja omaisuudenhoitoyritysten, luottoluokitus tai maksukyvyttömyys, joka aiheuttaa tai jonka voidaan kohtuudella odottaa aiheuttavan vakavaa epävarmuutta edellä mainittujen vakavaraisuuden suhteen;

c)

huomattavat myyntipaineet tai epätavallinen volatiliteetti, jotka aiheuttavat vakavan syöksykierteen rahoitusvälineille, jotka liittyvät pankkeihin ja muihin rahoituslaitoksiin, joita pidetään tärkeinä maailmanlaajuiselle rahoitusjärjestelmälle, kuten unionissa toimiviin vakuutusyrityksiin, markkinoiden infrastruktuurin tarjoajiin ja omaisuudenhoitoyrityksiin, sekä tapauksen mukaan valtionlainan liikkeeseenlaskijoihin;

d)

kaikenlainen merkittävien rahoituksen liikkeeseenlaskijoiden fyysisille rakenteille, markkinainfrastruktuureille, selvitys- ja toimitusjärjestelmille ja valvontaviranomaisille aiheutunut merkityksellinen vahinko, joka voi vaikuttaa haitallisesti markkinoihin, erityisesti kun vahingon syynä on luonnonkatastrofi tai terroriteko;

e)

erityisesti pankkien välisiin operaatioihin liittyvät kaikki sellaiset merkitykselliset häiriöt maksujärjestelmissä tai selvitysprosesseissa, jotka aiheuttavat tai saattavat aiheuttaa unionin maksujärjestelmissä huomattavia maksujen tai selvitysten epäonnistumisia tai viivästyksiä, varsinkin jos ne voivat levittää rahoitukseen tai talouteen liittyviä paineita pankeissa ja muissa rahoituslaitoksissa, joita pidetään tärkeinä maailmanlaajuiselle rahoitusjärjestelmälle, kuten unionissa toimivissa vakuutusyrityksissä, markkinoiden infrastruktuurin tarjoajissa ja omaisuudenhoitoyrityksissä, tai jäsenvaltioissa.

2.   Asetuksen (EU) N:o 236/2012 27 artiklan soveltamiseksi EAMV:n on otettava 1 kohdassa vahvistettuja perusteita tarkastellessaan huomioon mahdolliset heijastusvaikutukset tai leviäminen muihin järjestelmiin tai liikkeeseenlaskijoihin ja erityisesti kaikenlaisten itseään toteuttavien ilmiöiden olemassaolo.

3.   Asetuksen (EU) N:o 236/2012 28 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi uhalla, joka kohdistuu finanssimarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja eheyteen taikka koko rahoitusjärjestelmän tai sen osan vakauteen unionissa, tarkoitetaan:

a)

mitä tahansa uhkaa jäsenvaltiota tai jäsenvaltion rahoitusjärjestelmää koskevasta vakavasta finanssi- tai rahoitusalan taikka julkisen talouden epävakaudesta, kun tämä voi vaarantaa vakavasti finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko rahoitusjärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa;

b)

minkä tahansa jäsenvaltion tai ylikansallisen liikkeeseenlaskijan mahdollista maksukyvyttömyyttä;

c)

kaikenlaista rahoituksen liikkeeseenlaskijoiden fyysisille rakenteille, markkinainfrastruktuureille, selvitys- ja toimitusjärjestelmille ja valvontaviranomaisille aiheutunutta vakavaa vahinkoa, joka voi vaikuttaa haitallisesti rajat ylittäviin markkinoihin, erityisesti kun vahingon syynä on luonnonkatastrofi tai terroriteko, kun tämä voi vaarantaa vakavasti finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden taikka koko rahoitusjärjestelmän tai sen osan vakauden unionissa;

d)

erityisesti pankkien välisiin operaatioihin liittyviä kaikkia vakavia häiriöitä maksujärjestelmissä tai selvitysprosesseissa, jotka aiheuttavat tai saattavat aiheuttaa unionin rajat ylittävissä maksujärjestelmissä huomattavia maksujen tai selvitysten epäonnistumisia tai viivästyksiä, varsinkin jos ne voivat levittää rahoitukseen tai talouteen liittyviä paineita unionin koko rahoitusjärjestelmässä tai sen osassa.

25 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä marraskuuta 2012.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä heinäkuuta 2012.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

José Manuel BARROSO

(1)  EUVL L 86, 24.3.2012, s. 1.

(2)  EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32.

(3)  EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84.

(4)  Katso tämän virallisen lehden sivu 16.

(5)  EUVL L 390, 31.12.2004, s. 38.

LIITE I

1   OSA

5 ja 6 artikla

—

Optiot

—

Katetut optiotodistukset

—

Futuurit

—

Indeksiin sidotut instrumentit

—

Hinnanerosopimukset

—

Osakkeet/osuudet pörssilistatuissa rahastoissa

—

Vaihtosopimukset

—

Spread bet -sopimukset

—

Vähittäis- tai ammattimarkkinoille tarkoitetut paketoidut sijoitustuotteet

—

Monimutkaiset johdannaiset

—

Osakkeisiin liittyvät todistukset

—

Maailmanlaajuiset talletustodistukset

2   OSA

7 artikla

—

Optiot

—

Futuurit

—

Indeksiin sidotut instrumentit

—

Hinnanerosopimukset

—

Vaihtosopimukset

—

Spread bet -sopimukset

—

Monimutkaiset johdannaiset

—

Valtionlainaan liittyvät todistukset

LIITE II

1   OSA

Osakkeita koskeva delta-menetelmään perustuva mukautusmalli

10 artikla

1.   Kaikki johdannais- ja käteispositiot otetaan huomioon delta-menetelmällä mukautettuna siten, että käteisposition delta-arvo on 1. Johdannaisen delta-arvon laskemiseksi sijoittajien on otettava huomioon johdannaisen senhetkinen implisiittinen volatiliteetti ja kohde-etuutena oleva välineen hinta markkinapaikan sulkemishetkellä tai viimeinen hinta. Kun lasketaan nettomääräistä lyhyttä positiota, joka sisältää oman pääoman ehtoisia sijoituksia tai sijoitettuja käteisvaroja ja johdannaisia, luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden on laskettava salkussa olevan kunkin johdannaisen yksittäinen delta-mukautettu positio tapauksen mukaan lisäämällä tai vähentämällä kaikki käteispositiot.

2.   Nimellisarvoista lyhyttä käteispositiota ei voida kuitata vastaavalla nimellisarvoisella pitkällä johdannaispositiolla. Delta-mukautettuja pitkiä johdannaispositioita ei voida kompensoida vastaavilla nimellisarvoisilla, muiden rahoitusvälineiden välityksellä otetuilla positioilla delta-mukautuksen takia. Kun kyseessä ovat johdannaissopimukset, joihin liittyy nettomääräisiä lyhyitä positioita, jotka on ilmoitettava tai joita koskevat tiedot on julkistettava asetuksen (EU) N:o 236/2012 5–11 artiklan mukaisesti, on tällaisia sopimuksia tekevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden laskettava oman salkkunsa osalta deltan muutoksista johtuvat nettomääräisten lyhyiden positioiden muutokset.

3.   Kutakin yksittäistä osaketta koskevaa positiota laskettaessa on otettava huomioon kaikki transaktiot, jotka tuottavat taloudellisen edun siinä tapauksessa, että korin, indeksin tai pörssilistatun rahaston osana hallussa olevan osakkeen hinta tai arvo muuttuu. Tällaisia rahoitusvälineitä koskevat positiot lasketaan ottaen huomioon kyseisen osakkeen painoarvo kohde-etuuskorissa, -indeksissä tai -rahastossa. Luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden on suoritettava näitä rahoitusvälineitä koskeva laskenta asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4.   Nettomääräinen lyhyt positio lasketaan nettouttamalla tietyn liikkeeseenlaskijan delta-mukautetut pitkät ja lyhyet positiot.

5.   Kun kyseessä on liikkeeseen laskettu osakepääoma, jonka liikkeeseenlaskijoilla on useita osakelajeja, on otettava huomioon kunkin lajin liikkeeseen laskettujen osakkeiden kokonaismäärä ja laskettava ne yhteen.

6.   Nettomääräisiä lyhyitä positioita laskettaessa on otettava huomioon sellaiset liikkeeseenlaskijan osakepääoman muutokset, jotka voivat johtaa asetuksen (EU) N:o 236/2012 5 artiklan mukaisten ilmoitusvelvoitteiden toteutumiseen tai niiden peruuntumiseen.

7.   Kun lasketaan koko liikkeeseen laskettua osakepääomaa, pääoman korottamisen vuoksi liikkeeseen lasketut uudet osakkeet on otettava huomioon siitä päivästä alkaen, kun ne otettiin julkisen kaupankäynnin kohteeksi jossain markkinapaikassa.

8.   Nettomääräinen lyhyt positio, joka ilmoitetaan prosenttiosuutena yrityksen liikkeeseen lasketusta osakepääomasta, lasketaan jakamalla vastaavia osakkeita koskeva nettomääräinen lyhyt positio yrityksen koko liikkeeseen lasketulla osakepääomalla.

2   OSA

Valtionlainaa koskeva delta-menetelmään perustuva mukautusmalli

11 artikla

1.   Kaikki käteispositiot on otettava huomioon nimellisarvoisina keston mukaan painotettuina. Optiot ja muut johdannaiset on mukautettava niihin sovellettavalla delta-kertoimella, joka lasketaan 1 osan mukaisesti. Nettomääräiset lyhyet positiot, joihin sisältyy sekä sijoitettuja käteisvaroja että johdannaisia, lasketaan salkussa olevan kunkin johdannaisen yksittäisen delta-mukautetun position perusteella tapauksen mukaan lisäämällä tai vähentämällä kaikki käteispositiot. Käteispositioiden delta-arvo on 1.

2.   Muussa valuutassa kuin euroina liikkeeseen laskettuja velkakirjoja koskevat nimellisarvoiset positiot muunnetaan euromääräisiksi käyttäen viimeisintä luotettavaa ja päivitettyä spot-kurssia. Samaa periaatetta sovelletaan muihin rahoitusvälineisiin.

3.   Muut johdannaiset, kuten obligaatiotermiinit (forward bonds), on niin ikään mukautettava 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

4.   Kun lasketaan kuhunkin yksittäiseen valtionlainaan liittyvää positiota, on otettava huomioon kaikki taloudelliset edut tai positiot, jotka tuottavat korin, indeksin tai pörssilistatun rahaston osana hallussa olevaan valtionlainaan liittyvän taloudellisen edun. Tällaisia rahoitusvälineitä koskevat positiot lasketaan ottaen huomioon kyseisen valtiovastuun painoarvo kohde-etuuskorissa, -indeksissä tai -rahastossa. Sijoittajien on suoritettava näitä rahoitusvälineitä koskeva laskenta asetuksen (EU) N:o 236/2012 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

5.   Vahvasti korreloivaa valtionlainaa koskevassa laskennassa on noudatettava samaa menetelmää kuin laskettaessa pitkiä positioita valtionlainan liikkeeseenlaskijan velkainstrumenteissa. Laskennassa on otettava huomioon pitkät positiot valtionlainan liikkeeseenlaskijan velkainstrumenteissa, joiden hinnoittelu korreloi vahvasti tietyn valtionlainan hinnoittelun kanssa. Kun nämä positiot eivät enää läpäise vahvaan korrelaatioon sovellettavaa testiä, niitä ei oteta huomioon lyhyitä positioita kuitattaessa.

6.   Luottoriskinvaihtosopimuksiin liittyviä nimellisarvoisia pitkiä positioita on käsiteltävä laskennassa lyhyinä positioina. Laskettaessa investoijan luottoriskinvaihtosopimusta koskevaa positiota on käytettävä nettomääräisiä positiota. Positioita, jotka on tarkoitus kattaa tai suojata ostamalla luottoriskinvaihtosopimus, joka ei liity valtionlainaan, ei oteta laskennassa huomioon pitkinä positioina. Luottoriskinvaihtosopimusten delta-arvo on 1.

7.   Nettomääräinen lyhyt positio lasketaan nettouttamalla valtionlainan liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskemaan valtionlainaan liittyvät nimellisarvoiset delta-mukautetut pitkät ja lyhyet positiot.

8.   Nettomääräinen lyhyt positio on ilmoitettava euroina.

9.   Positioita laskettaessa on otettava huomioon korreloinnissa ja valtionlainan liikkeeseenlaskijan valtionlainan kokonaismäärässä tapahtuneet muutokset.

10.   Valtionlainan lyhyitä positioita kuitattaessa huomioon otetaan ainoastaan pitkät positiot valtionlainan liikkeeseenlaskijan velkainstrumenteissa, joiden hinnoittelu korreloi vahvasti valtionlainan liikkeeseenlaskijan valtionlainan hinnoittelun kanssa. Tietyn vahvasti korreloivan lainan pitkää positiota voidaan käyttää ainoastaan kerran kuitattaessa lyhyttä positiota tapauksissa, joissa sijoittaja säilyttää useita eri valtionlainan liikkeeseenlaskijoiden lyhyitä positioita. Samaa pitkää positiota ei voida käyttää useita kertoja nettoutettaessa eri lyhyitä positioita, jotka liittyvät vahvasti korreloivaan valtionlainaan.

11.   Luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, joilla on hallussaan useita allokaatioita, jotka koostuvat monien eri valtionlainan liikkeeseenlaskijoiden vahvasti korreloivan lainan pitkistä positioista, on pidettävä kirjaa allokaatiomenetelmistään.