27.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 299/13


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 994/2012/EU,

annettu 25 päivänä lokakuuta 2012,

energia-alalla tehtyjä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden hallitustenvälisiä sopimuksia koskevan tietojenvaihtomekanismin perustamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Eurooppa-neuvosto on pyytänyt jäsenvaltioita ilmoittamaan komissiolle 1 päivästä tammikuuta 2012 alkaen kaikki uudet ja jo voimassa olevat energia-alan kahdenväliset sopimuksensa kolmansien maiden kanssa. Komission olisi annettava nämä tiedot kaikkien muiden jäsenvaltioiden saataville asianmukaisessa muodossa ottaen huomioon tarve suojata liiketoiminnan kannalta arkaluonteiset tiedot.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki asianmukaiset toimenpiteet perussopimuksista tai unionin toimielinten antamista säädöksistä johtuvien velvoitteiden noudattamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen vältettävä ristiriitaisuuksia unionin oikeuden sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtyjen kansainvälisten sopimusten välillä tai poistettava ne.

(3)

Energian sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta edellyttää, että unioniin tuotavaan energiaan sovelletaan täysimääräisesti energian sisämarkkinoiden perustamista koskevia sääntöjä. Huonosti toimivat energian sisämarkkinat saattavat unionin heikkoon ja epäedulliseen asemaan energian toimitusvarmuuden kannalta ja heikentävät etuja, joita sisämarkkinat voivat tuoda eurooppalaisille kuluttajille ja teollisuudelle. Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä energia-alan sopimuksia koskeva hyvin suuri avoimuus tekisi unionille mahdolliseksi toteuttaa yhteisvastuun hengessä koordinoituja toimia, joilla varmistetaan, että kyseiset sopimukset ovat unionin oikeuden mukaisia ja että niillä voidaan tosiasiallisesti turvata energian toimitukset. Tällainen avoimuus myös edistäisi sekä unionin sisäisen yhteistyön tiivistämistä ulkoisten energiasuhteiden alalla että unionin pitkän aikavälin poliittisten tavoitteiden saavuttamista energian, ilmaston ja energian toimitusvarmuuden alalla.

(4)

Olisi näin ollen perustettava uusi tietojenvaihtomekanismi. Sen olisi koskettava vain sellaisia hallitustenvälisiä sopimuksia, jotka vaikuttavat energian sisämarkkinoihin tai energian toimitusvarmuuteen unionissa, koska nämä kaksi näkökohtaa liittyvät erottamattomasti toisiinsa. On jäsenvaltioiden asia tehdä alustava arviointi siitä, onko hallitustenvälisellä sopimuksella tai muulla tekstillä, johon hallitustenvälisessä sopimuksessa nimenomaisesti viitataan, vaikutusta energian sisämarkkinoihin tai energian toimitusvarmuuteen unionissa; jos asiasta on epävarmuutta, jäsenvaltioiden olisi kuultava komissiota. Sopimuksilla, jotka eivät enää ole voimassa tai joita ei enää sovelleta, ei lähtökohtaisesti ole vaikutusta energian sisämarkkinoihin tai energian toimitusvarmuuteen unionissa, eikä niiden näin ollen olisi kuuluttava tämän tietojenvaihtomekanismin piiriin. Tietojenvaihtomekanismin olisi koskettava erityisesti kaikkia sellaisia hallitustenvälisiä sopimuksia, jotka vaikuttavat kaasun, öljyn tai sähkön toimittamiseen kiinteän infrastruktuurin kautta tai unioniin tuotavan energian määrään.

(5)

Hallitustenväliset sopimukset, joista on kokonaisuudessaan ilmoitettava komissiolle muiden unionin säädösten nojalla, olisi jätettävä tietojenvaihtomekanismin soveltamisalan ulkopuolelle. Tätä vapautusta ei olisi kuitenkaan sovellettava sellaisiin kolmansien maiden kanssa tehtyihin hallitustenvälisiin sopimuksiin, jotka vaikuttavat kaasuinfrastruktuurin ja kaasuvarantojen kehittämiseen ja käyttöön ja jotka on ilmoitettava komissiolle toimista kaasunsaannin turvaamiseksi 20 päivänä lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 994/2010 (3) 13 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti. Tällaisista sopimuksista olisi ilmoitettava tässä päätöksessä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Päällekkäisyyksien välttämiseksi olisi katsottava, että tämän päätöksen mukaisesti toimitetulla ilmoituksella täytetään asetuksen (EU) N:o 994/2010 13 artiklan 6 kohdan a alakohdassa säädetty velvollisuus.

(6)

Hallitustenvälisten sopimusten asioista, jotka kuuluvat Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen alaan, ei olisi kuuluttava tämän päätöksen soveltamisalaan.

(7)

Tällä päätöksellä ei luoda kaupallisten toimijoiden välisiä sopimuksia koskevia velvoitteita. Päätöksellä ei kuitenkaan estetä jäsenvaltioita ilmoittamasta vapaaehtoisesti komissiolle niistä kaupallisista sopimuksista, joihin nimenomaisesti viitataan hallitustenvälisissä sopimuksissa. Koska kaupalliset sopimukset saattavat lisäksi sisältää säänteleviä määräyksiä, kaupallisten toimijoiden, jotka neuvottelevat kaupallisia sopimuksia kolmansista maista olevien toimijoiden kanssa, olisi voitava pyytää komissiolta ohjeita, jotta vältetään mahdolliset ristiriitaisuudet unionin oikeuden kanssa.

(8)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kaikki voimassa olevat hallitustenväliset sopimukset siitä riippumatta, ovatko ne tulleet voimaan tai sovelletaanko niitä väliaikaisesti valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 25 artiklan mukaisesti, sekä kaikki uudet hallitustenväliset sopimukset.

(9)

Lisäämällä avoimuutta tulevista hallitustenvälisistä energia-alan sopimuksista, joista tulevaisuudessa tai parhaillaan neuvotellaan jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä, voitaisiin edistää yhdenmukaisuutta jäsenvaltioiden lähestymistavoissa näiden sopimusten osalta, unionin oikeuden noudattamista ja energian toimitusvarmuutta unionissa. Jäsenvaltioilla olisi siten oltava mahdollisuus ilmoittaa komissiolle uusia hallitustenvälisiä sopimuksia koskevista neuvotteluista tai voimassa olevien hallitustenvälisten sopimusten muutoksista. Jos jäsenvaltiot päättävät käyttää tätä mahdollisuutta, komissiolle olisi tiedotettava säännöllisesti neuvottelujen edistymisestä. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus pyytää komissiota osallistumaan neuvotteluihin tarkkailijana.

Komissiolla olisi myös oltava mahdollisuus osallistua tarkkailijana omasta pyynnöstään edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio antaa tähän suostumuksensa. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava mahdollisuus pyytää komissiota auttamaan niitä kolmansien maiden kanssa käytävien neuvottelujen aikana. Tällöin komissiolla olisi oltava mahdollisuus antaa ohjeita siitä, miten vältetään ristiriitaisuus unionin oikeuden kanssa, ja kiinnittää huomiota unionin energiapoliittisiin tavoitteisiin ja jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun periaatteeseen.

(10)

Komission olisi arvioitava voimassa olevien hallitustenvälisten sopimusten yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Jos tällaiset sopimukset ovat ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet sopivan ratkaisun löytämiseksi niin, että todettu ristiriitaisuus voidaan poistaa.

(11)

Avoimuuden lisäämiseksi ja mahdollisten ristiriitaisuuksien välttämiseksi unionin oikeuden kanssa jäsenvaltioiden olisi voitava ilmoittaa komissiolle kolmannen maan kanssa tehtävästä uudesta hallitustenvälisestä sopimuksesta ennen kyseistä sopimusta koskevia neuvotteluja tai niiden aikana. Jos jäsenvaltio, joka on neuvotellut hallitustenvälisen sopimuksen, on ilmoittanut siitä komissiolle ennen neuvottelujen päättymistä ja toimittanut sille hallitustenvälisen sopimuksen luonnoksen, komissiolla olisi oltava mahdollisuus ilmoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle näkemyksensä siitä, onko neuvoteltu sopimus yhteensopiva unionin oikeuden kanssa. Komissiolla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaisesti oikeus käynnistää rikkomismenettely, jos se katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille mainitun perussopimuksen mukaan kuuluvan velvollisuuden.

(12)

Kaikki tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvat hallitustenväliset lopulliset ja ratifioidut sopimukset olisi toimitettava komissiolle, jotta niistä voidaan toimittaa tieto kaikille muille jäsenvaltioille.

(13)

Komission olisi annettava kaikki vastaanottamansa tiedot kaikkien muiden jäsenvaltioiden saataville turvallisessa sähköisessä muodossa. Komission olisi kunnioitettava jäsenvaltioiden pyyntöjä sille toimitettujen tietojen luottamuksellisesta käsittelystä. Luottamuksellisuutta koskevilla pyynnöillä ei kuitenkaan saisi rajoittaa komission omaa oikeutta tutustua luottamuksellisiin tietoihin, koska komissio tarvitsee kattavat tiedot omia arviointejaan varten. Komission tehtävänä olisi oltava varmistaa luottamuksellisuuslausekkeen soveltaminen. Luottamuksellisuutta koskevat pyynnöt eivät saisi vaikuttaa Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (4) säädettyyn yleisön oikeuteen tutustua asiakirjoihin.

(14)

Jos jäsenvaltio katsoo, että hallitustenvälinen sopimus on luottamuksellinen, sen olisi toimitettava siitä yhteenveto komissiolle, jotta yhteenveto voidaan saattaa muiden jäsenvaltioiden tietoon.

(15)

Pysyvän hallitustenvälisiä sopimuksia koskevien tietojen vaihtamisen unionin tasolla olisi mahdollistettava parhaiden käytäntöjen kehittäminen. Komission olisi kyseisten parhaiden käytäntöjen perusteella ja unionin ulkopolitiikkaa koskevissa asioissa tarvittaessa yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa laadittava valinnaisia mallilausekkeita, joita käytettäisiin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden hallitustenvälisissä sopimuksissa. Tällaisten mallilausekkeiden käytöllä olisi pyrittävä välttämään ristiriitaisuudet hallitustenvälisten sopimusten ja unionin oikeuden välillä, erityisesti kilpailuoikeuden ja energian sisämarkkinasääntöjen osalta, ja ristiriitaisuudet hallitustenvälisten sopimusten ja unionin tekemien kansainvälisten sopimusten välillä. Niiden käytön olisi oltava vapaaehtoista, ja niiden sisältöä olisi voitava mukauttaa erilaisiin tilanteisiin.

(16)

Energian sisämarkkinoiden olemassaolon ja unionin energiapolitiikan tavoitteiden perusteella jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon nämä tavoitteet, kun ne neuvottelevat hallitustenvälisiä energia-alan sopimuksia, joilla on vaikutusta unionin energiapolitiikkaan.

(17)

Lisääntynyt molemminpuolinen tietoisuus voimassa olevista ja uusista hallitustenvälisistä sopimuksista voisi parantaa energia-asioiden koordinointia jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja komission välillä. Paremman koordinoinnin ansiosta jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus hyötyä täysimääräisesti unionin poliittisesta ja taloudellisesta painoarvosta ja komissiolle annettaisiin mahdollisuus ehdottaa ratkaisuja hallitustenvälisissä sopimuksissa todettuihin ongelmiin.

(18)

Komission olisi helpotettava ja edistettävä jäsenvaltioiden välistä koordinointia unionin yleisen strategisen roolin tehostamiseksi vahvan ja tehokkaan koordinoidun lähestymistavan avulla tuottaja-, kauttakuljetus- ja kuluttajamaihin nähden.

(19)

Tietojenvaihtomekanismi, mukaan lukien jäsenvaltioiden sen täytäntöönpanemiseksi suorittamat arvioinnit, ei vaikuta rikkomisia, valtiontukia ja kilpailua koskevien unionin sääntöjen soveltamiseen.

(20)

Komission olisi arvioitava, onko tämä päätös riittävä ja tehokas sen varmistamiseksi, että hallitustenväliset sopimukset ovat yhteensopivia unionin oikeuden kanssa ja että energia-alalla tehtyjä hallitustenvälisiä sopimuksia koskeva koordinointi jäsenvaltioiden välillä on runsasta.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitetta, joka on energia-alan hallitustenvälisiä sopimuksia koskeva tietojenvaihto jäsenvaltioiden ja komission välillä, vaan se voidaan tämän päätöksen vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tällä päätöksellä perustetaan mekanismi 2 artiklassa määriteltyjä energia-alalla tehtyjä hallitustenvälisiä sopimuksia koskevien tietojen vaihtamiseksi jäsenvaltioiden ja komission välillä energian sisämarkkinoiden toiminnan optimoimiseksi.

2.   Tätä päätöstä ei sovelleta sellaisiin hallitustenvälisiin sopimuksiin, joihin jo kokonaisuudessaan sovelletaan unionin oikeuden nojalla muita erityisiä ilmoitusmenettelyjä.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, tätä päätöstä sovelletaan hallitustenvälisiin sopimuksiin, joista on ilmoitettava komissiolle asetuksen (EU) N:o 994/2010 13 artiklan 6 kohdan a alakohdan nojalla.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

1)

’hallitustenvälisellä sopimuksella’ yhden tai useamman jäsenvaltion ja yhden tai useamman kolmannen maan välistä oikeudellisesti sitovaa sopimusta, joka vaikuttaa energian sisämarkkinoiden toimintaan tai toimivuuteen taikka energian toimitusvarmuuteen unionissa; jos tällainen oikeudellisesti sitova sopimus kuitenkin koskee muitakin asioita, ainoastaan ne määräykset, jotka liittyvät energiaan, mukaan lukien kyseisiin energiaan liittyviin määräyksiin sovellettavat yleiset määräykset, muodostavat ”hallitustenvälisen sopimuksen”;

2)

’voimassa olevalla hallitustenvälisellä sopimuksella’ hallitustenvälistä sopimusta, joka on tullut voimaan tai jota sovelletaan väliaikaisesti ennen tämän päätöksen voimaantuloa.

3 artikla

Tietojen vaihtaminen jäsenvaltioiden ja komission välillä

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki voimassa olevat hallitustenväliset sopimukset sekä niiden liitteet ja niihin tehdyt muutokset viimeistään 17 päivänä helmikuuta 2013. Jos näissä voimassa olevissa hallitustenvälisissä sopimuksissa nimenomaisesti viitataan muihin teksteihin, jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle myös nämä muut tekstit siltä osin kuin niihin sisältyy osia, jotka vaikuttavat energian sisämarkkinoiden toimintaan tai energian toimitusvarmuuteen unionissa. Tätä velvoitetta ei kuitenkaan sovelleta kaupallisten yksiköiden välisiin sopimuksiin.

Voimassa olevat hallitustenväliset sopimukset, joista on viimeistään tämän päätöksen voimaantulopäivänä ilmoitettu komissiolle asetuksen (EU) N:o 994/2010 13 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti, katsotaan toimitetuiksi komissiolle tämän kohdan mukaisesti, edellyttäen että ilmoitus täyttää tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt vaatimukset. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 17 päivänä helmikuuta 2013, onko jonkin tällaisen hallitustenvälisen sopimuksen osa katsottava luottamukselliseksi ja voidaanko toimitetut tiedot saattaa muiden jäsenvaltioiden tietoon.

Jos jäsenvaltio tämän kohdan nojalla toimittaa komissiolle voimassa olevat sopimukset, jotka kuuluvat myös asetuksen (EU) N:o 994/2010 13 artiklan 6 kohdan a alakohdan soveltamisalaan, sen katsotaan noudattaneen mainitussa artiklassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta.

2.   Jos komissio ensimmäisen arviointinsa jälkeen epäilee sille 1 kohdan nojalla toimitettujen sopimusten yhteensopivuutta unionin oikeuden ja erityisesti unionin kilpailuoikeuden ja energian sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön kanssa, komissio ilmoittaa asiasta asianomaisille jäsenvaltioille yhdeksän kuukauden kuluessa siitä, kun kyseiset sopimukset on toimitettu.

3.   Ennen kolmannen maan kanssa käytäviä, hallitustenvälistä sopimusta koskevia neuvotteluja tai voimassa olevan hallitustenvälisen sopimuksen muuttamista koskevia neuvotteluja tai niiden aikana jäsenvaltio voi ilmoittaa komissiolle kirjallisesti neuvottelujen tavoitteet ja neuvotteluissa käsiteltävät määräykset sekä toimittaa komissiolle kaikki muut asiaan liittyvät tiedot. Jos jäsenvaltio tekee komissiolle tällaisen neuvotteluja koskevan ilmoituksen, asianomaisen jäsenvaltion on tiedotettava säännöllisesti komissiolle neuvottelujen edistymisestä.

Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, voidaanko ensimmäisen alakohdan nojalla toimitetut tiedot saattaa kaikkien muiden jäsenvaltioiden tietoon. Jos asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut, että tiedot voidaan saattaa muiden jäsenvaltioiden tietoon, komissio antaa vastaanotetut tiedot turvallisessa sähköisessä muodossa kaikkien muiden jäsenvaltioiden saataville lukuun ottamatta 4 artiklan mukaisesti määritettyjä mahdollisia luottamuksellisia osia.

4.   Jos jäsenvaltio tekee komissiolle 3 kohdan nojalla neuvotteluja koskevan ilmoituksen, komissio voi antaa sille neuvoja siitä, miten välttää se, että neuvoteltavana oleva hallitustenvälinen sopimus tai voimassa olevan hallitustenvälisen sopimuksen muutos on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

5.   Hallitustenvälistä sopimusta tai hallitustenvälisen sopimuksen muutosta ratifioitaessa asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle hallitustenvälinen sopimus tai sen muutos liitteineen.

Jos hallitustenvälisessä sopimuksessa tai hallitustenvälisen sopimuksen muutoksessa nimenomaisesti viitataan muihin teksteihin, jäsenvaltioiden on toimitettava myös nämä muut tekstit siltä osin kuin niihin sisältyy osia, jotka vaikuttavat energian sisämarkkinoiden toimintaan tai energian toimitusvarmuuteen unionissa. Tätä velvoitetta ei kuitenkaan sovelleta kaupallisten yksiköiden välisiin sopimuksiin.

6.   Komissio antaa 1 ja 5 kohdan nojalla vastaanottamansa asiakirjat kaikkien muiden jäsenvaltioiden saataville turvallisessa sähköisessä muodossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 7 kohdan ja 4 artiklan soveltamista.

7.   Jos jäsenvaltio antaa komissiolle 4 artiklan mukaisesti ohjeet siitä, että voimassa olevaa hallitustenvälistä sopimusta, voimassa olevan hallitustenvälisen sopimuksen muutosta tai uutta hallitustenvälistä sopimusta ei saa antaa muiden jäsenvaltioiden saataville, sen on annettava saataville yhteenveto toimitetuista tiedoista. Tämän yhteenvedon on sisällettävä kyseessä olevan sopimuksen tai sen muutoksen osalta ainakin seuraavat tiedot:

a)

kohde;

b)

tarkoitus ja soveltamisala;

c)

voimassaoloaika;

d)

sopimuspuolet;

e)

tiedot tärkeimmistä osista.

Komissio antaa yhteenvedot sähköisessä muodossa kaikkien muiden jäsenvaltioiden saataville.

4 artikla

Luottamuksellisuus

1.   Kun jäsenvaltio toimittaa komissiolle tietoja 3 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti, jäsenvaltio voi ilmoittaa, onko osa tiedoista, riippumatta siitä, onko kyse liiketoimintaan liittyvistä tai muista tiedoista, joiden julkistaminen saattaisi vahingoittaa osapuolten toimintaa, katsottava luottamukselliseksi ja voidaanko toimitetut tiedot saattaa muiden jäsenvaltioiden tietoon. Komissio noudattaa tällaisia ilmoituksia.

2.   Tässä artiklassa tarkoitetut luottamuksellisuutta koskevat pyynnöt eivät rajoita komission omaa oikeutta tutustua luottamuksellisiin tietoihin. Komissio varmistaa, että luottamukselliset tiedot ovat vain niiden komission yksiköiden saatavilla, joiden on ehdottoman välttämätöntä saada tiedot käyttöönsä.

5 artikla

Komission tarjoama apu

Jos jäsenvaltio 3 artiklan 3 kohdan nojalla tekee komissiolle ilmoituksen neuvotteluista, kyseinen jäsenvaltio voi pyytää komissiolta apua näitä neuvotteluja varten.

Komissio voi osallistua neuvotteluihin tarkkailijana asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta pyynnöstään saatuaan asianomaisen jäsenvaltion kirjallisen hyväksynnän.

Jos komissio osallistuu neuvotteluihin tarkkailijana, se voi antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle neuvoja siitä, miten välttää se, että neuvoteltavana oleva hallitustenvälinen sopimus tai sen muutos on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

6 artikla

Yhteensopivuuden arviointi

1.   Jos jäsenvaltio hallitustenvälisestä sopimuksesta tai voimassa olevan hallitustenvälisen sopimuksen muutoksesta neuvotellessaan ei pysty oman arvionsa perusteella tekemään varmaa päätelmää siitä, onko neuvoteltava hallitustenvälinen sopimus tai sen muutos yhteensopiva unionin oikeuden kanssa, sen on ilmoitettava tästä komissiolle ennen neuvottelujen päättymistä ja toimitettava komissiolle sopimusluonnos tai muutosehdotus liitteineen.

2.   Neljän viikon kuluessa siitä, kun komissio on vastaanottanut sopimusluonnoksen tai muutosehdotuksen liitteineen, se ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisista epäilyksistään, jotka koskevat hallitustenvälisen sopimuksen luonnoksen ja muutosehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Jos komissio ei vastaa mainitussa määräajassa, katsotaan, että komissiolla ei ole epäilyksiä asian suhteen.

3.   Jos komissio 2 kohdan nojalla ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle epäilyksistään, se toimittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle lausuntonsa kyseisen sopimusluonnoksen tai muutosehdotuksen yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa 10 viikon kuluessa 2 kohdasta tarkoitetusta vastaanottamispäivästä, jäljempänä ’tarkastelukausi’. Tarkastelukautta voidaan jatkaa asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella. Jos komissio ei tarkastelukauden aikana anna lausuntoa, katsotaan, että komissio ei ole esittänyt vastalauseita.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja määräaikoja lyhennetään yhteisymmärryksessä komission kanssa, jos olosuhteet sitä edellyttävät.

7 artikla

Koordinointi jäsenvaltioiden kesken

Komissio helpottaa ja edistää jäsenvaltioiden keskinäistä koordinointia, jotta voidaan

a)

tarkastella hallitustenvälisiin sopimuksiin liittyvää kehitystä ja pyrkiä yhtenäisyyteen ja johdonmukaisuuteen unionin energia-alan ulkosuhteissa keskeisiin tuottaja-, kauttakuljetus- ja kuluttajamaihin;

b)

määrittää hallitustenvälisiin sopimuksiin liittyvät yhteiset ongelmat ja tarkastella asianmukaisia toimenpiteitä kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi sekä tarvittaessa ehdottaa ratkaisuja;

c)

laatia jäsenvaltioita kuullen parhaisiin käytäntöihin perustuvia valinnaisia vakiolausekkeita, joiden käytöllä voitaisiin huomattavasti lisätä tulevien hallitustenvälisten sopimusten yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa;

d)

tukea tarpeen mukaan sellaisten monenvälisten hallitustenvälisten sopimusten laatimista, joissa on mukana useita jäsenvaltioita tai koko unioni.

8 artikla

Kertomus ja uudelleentarkastelu

1.   Komissio toimittaa 1 päivään tammikuuta 2016 mennessä Euroopan parlamentille, neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän päätöksen soveltamisesta.

2.   Kertomuksessa on erityisesti arvioitava sitä, missä määrin tällä päätöksellä edistetään hallitustenvälisten sopimusten yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa ja hallitustenvälisiä sopimuksia koskevaa runsasta koordinointia jäsenvaltioiden välillä. Siinä on myös arvioitava, millainen vaikutus tällä päätöksellä on jäsenvaltioiden kolmansien maiden kanssa käymiin neuvotteluihin ja ovatko tämän päätöksen soveltamisala ja päätöksessä säädetyt menettelyt tarkoituksenmukaisia.

3.   Toimitettuaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen kertomuksen komissio toimittaa joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 3 artiklan nojalla saaduista tiedoista ottaen asianmukaisesti huomioon luottamuksellisuutta koskevat tämän päätöksen säännökset.

9 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

10 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 25 päivänä lokakuuta 2012.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. D. MAVROYIANNIS


(1)  EUVL C 68, 6.3.2012, s. 65.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. syyskuuta 2012 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 4. lokakuuta 2012.

(3)  EUVL L 295, 12.11.2010, s. 1.

(4)  EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.