11.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 265/1

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/116/EY (3) mukaan esittäjien ja äänitetuottajien oikeuksien suoja-aika on 50 vuotta.

(2)

Esittäjillä tämä suoja-aika alkaa esitystapahtumasta, tai jos esityksen tallenne julkaistaan laillisesti tai välitetään yleisölle laillisesti 50 vuoden kuluessa esitystapahtumasta, suoja-aika alkaa näistä tapahtumista ensimmäisestä.

(3)

Äänitetuottajilla tämä suoja-aika alkaa äänitteen tallentamisesta tai sen laillisesta julkaisemisesta 50 vuoden kuluessa tallentamisesta, tai jos äänitettä ei julkaista mainitulla tavalla, sen laillisesta yleisölle välittämisestä 50 vuoden kuluessa tallentamisesta.

(4)

Koska esittäjien luovalla ja taiteellisella panoksella on tunnustettu olevan yhteiskunnallista merkitystä, sille olisi annettava asianmukainen suoja.

(5)

Koska esittäjät aloittavat uransa yleensä nuorena, esitysten tallenteisiin sovellettava nykyinen 50 vuoden suoja-aika ei useinkaan riitä suojaamaan heidän esityksiään koko eliniän ajan. Siksi joitain esittäjiä uhkaa vanhuusvuosinaan tulonmenetys. Lisäksi esittäjät ovat usein myös kykenemättömiä käyttämään oikeuksiaan estääkseen tai rajoittaakseen esitystensä mahdollista ei-toivottua käyttöä elinaikanaan.

(6)

Esittäjien pitäisi saada vähintään elinikänsä ajan ne tulot, jotka saadaan yksinoikeudesta kappaleiden valmistamiseen ja saattamiseen yleisön saataviin, siten kuin näistä yksinoikeuksista säädetään tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/29/EY (4), sekä kohtuullinen korvaus kyseisessä direktiivissä tarkoitetusta kappaleiden valmistamisesta yksityiskäyttöön, sekä tulot, jotka on saatu yksinoikeudesta levitykseen ja vuokraukseen, siten kuin näistä yksinoikeuksista säädetään vuokraus- ja lainausoikeuksista sekä tietyistä tekijänoikeuden lähioikeuksista henkisen omaisuuden alalla 12 päivänä joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/115/EY (5).

(7)

Esitysten tallenteiden ja äänitteiden suoja-aika olisi siksi pidennettävä 70 vuoteen suojan voimassaolon alkamisen aiheuttaneesta tapahtumasta.

(8)

Oikeuden esityksen tallenteeseen olisi palauduttava esittäjälle, jos äänitetuottaja pidättäytyy tarjoamasta myyntiin esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojaamisesta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen mukaisina riittävinä määrinä kopioita äänitteestä, joka ilman suoja-ajan pidentämistä olisi vapaasti käytettävissä, tai saattamasta tällaista äänitettä yleisön saataviin. Tämän mahdollisuuden olisi oltava käytettävissä, kun äänitetuottajalle annettu kohtuullinen aika hyödyntää esitystä molemmilla näistä tavoista on päättynyt. Äänitetuottajan pitäisi menettää tämän seurauksena oikeutensa äänitteeseen, jotta vältetään tilanne, jossa nämä oikeudet olisivat voimassa samaan aikaan kuin esityksen tallennetta koskevat esittäjän oikeudet, jotka eivät enää ole äänitetuottajalle luovutettuja tai siirrettyjä oikeuksia.

(9)

Kun esittäjä tekee sopimuksen äänitetuottajan kanssa, hänen on yleensä siirrettävä tai luovutettava äänitetuottajalle yksinoikeudet esitystensä tallennekappaleiden valmistamiseen, levitykseen, vuokraukseen ja yleisön saataviin saattamiseen. Korvauksena tästä jotkut esittäjät saavat rojaltiennakon, ja sen jälkeen heille maksetaan maksuja vasta, kun äänitetuottaja on saanut katettua alkuperäisen ennakon kustannukset ja tehnyt mahdolliset sopimusperusteiset vähennykset. Toiset esittäjät siirtävät tai luovuttavat yksinoikeutensa kertakorvausta vastaan. Näin tekevät varsinkin taustamuusikot, joita ei mainita nimeltä (muut kuin nimeltä mainitut pääesiintyjät), mutta toisinaan myös nimeltä mainitut esiintyjät (nimeltä mainitut pääesiintyjät).

(10)

Sen varmistamiseksi, että esittäjä, joka on siirtänyt tai luovuttanut yksinoikeutensa äänitetuottajalle, tosiasiassa hyötyy suoja-ajan pidentämisestä, olisi otettava käyttöön joitakin liitännäistoimenpiteitä.

(11)

Ensimmäisenä liitännäistoimenpiteenä äänitetuottajille olisi asetettava velvollisuus siirtää erilliseen rahastoon ainakin kerran vuodessa summa, joka vastaa 20:tä prosenttia tuloista, jotka ovat peräisin yksinoikeudesta äänitteiden levitykseen, kappaleiden valmistamiseen ja yleisön saataviin saattamiseen. ’Tuloilla’ tarkoitetaan äänitetuottajan saamia tuloja ennen kustannusten vähentämistä.

(12)

Nämä maksetut summat olisi jaettava yksinomaan sellaisille esittäjille, joiden esitykset on tallennettu äänitteeseen ja jotka ovat siirtäneet tai luovuttaneet oikeutensa äänitetuottajalle kertakorvausta vastaan. Tällä tavoin varatut summat olisi jaettava muille kuin nimeltä mainituille pääesiintyjille vähintään kerran vuodessa yksilöllisin perustein. Jakaminen olisi annettava yhteisvalvontajärjestöjen tehtäväksi, ja asiaan voidaan soveltaa jakokelvottomista tuloista annettuja kansallisia sääntöjä. Jotta kyseisten tulojen keruusta ja hallinnoinnista ei aiheutettaisi suhteetonta taakkaa, jäsenvaltioiden olisi voitava säännellä sitä, missä määrin mikroyrityksillä on velvollisuus suorittaa maksuosuuksia, jos tällaiset maksut vaikuttaisivat tulojen keruusta ja hallinnoinnista aiheutuvaan taakkaan nähden kohtuuttomilta.

(13)

Direktiivin 2006/115/EY 5 artiklan mukaan esittäjillä on kuitenkin jo luovuttamaton oikeus kohtuulliseen korvaukseen muun muassa äänitteiden vuokrauksesta. Vastaavasti esittäjä ei yleensä siirrä tai luovuta sopimuksella äänitetuottajalle direktiivin 2006/115/EY 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua oikeuttaan kohtuulliseen kertakorvaukseen yleisradioimisesta tai yleisölle välittämisestä eikä direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua oikeuttaan sopivaan hyvitykseen yksityiseen käyttöön valmistetuista kappaleista. Siksi laskettaessa sitä kokonaismäärää, joka äänitetuottajan on varattava täydentävän korvauksen maksamista varten, ei olisi otettava huomioon äänitetuottajan äänitteiden vuokrauksesta saamia tuloja, yleisradioimisesta ja yleisölle välittämisestä maksettavia kohtuullisia kertakorvauksia eikä yksityisestä kopioinnista saatuja sopivia hyvityksiä.

(14)

Toisena liitännäistoimenpiteenä, joka on suunniteltu niiden sopimusten tasapainottamiseksi, joilla esittäjät siirtävät yksinoikeutensa äänitetuottajalle rojaltin perusteella, olisi säädettävä ”nollaamisesta” niiden esittäjien osalta, jotka ovat luovuttaneet edellä mainitut yksinoikeutensa äänitetuottajille rojalteja tai korvausta vastaan. Jotta esittäjät voisivat hyötyä täysimääräisesti suoja-ajan pidentämisestä, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rojalti tai korvaus, ilman ennakkomaksuja tai sopimusperusteisia vähennyksiä, maksetaan esittäjille pidennetyn suoja-ajan aikana äänitetuottajien ja esittäjien välisten sopimusten mukaisesti.

(15)

Oikeusvarmuussyistä olisi säädettävä, että esityksen tallennetta koskevien oikeuksien siirto- tai luovutussopimus, joka on tehty ennen päivämäärää, johon mennessä jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteet tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi, on voimassa myös pidennettynä suoja-aikana, ellei sopimuksessa ole selvästi mainittu toisin.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että toistuvia maksuja koskevien sopimusten tietyistä ehdoista voidaan neuvotella uudelleen esittäjien hyväksi. Jäsenvaltioilla olisi oltava käytössään menettelyjä sen mahdollisuuden varalta, että näissä neuvotteluissa ei päästä sopimukseen.

(17)

Tällä direktiivillä ei olisi rajoitettava sen säännösten kanssa sopusoinnussa olevien kansallisten säännösten ja sopimusten, kuten jäsenvaltioissa tehtyjen esittäjiä edustavien järjestöjen ja tuottajia edustavien järjestöjen välisten kollektiivisten sopimusten, soveltamista.

(18)

Sanoitetulle sävellykselle myönnetään joissakin jäsenvaltioissa vain yksi suoja-aika, joka lasketaan viimeisenä elossa olleen tekijän kuolemasta, kun taas toisissa jäsenvaltioissa sävellykselle ja sanoitukselle myönnetään erilliset suoja-ajat. Sanoitetut sävellykset ovat useimmiten useamman tekijäkumppanin yhteisteoksia. Esimerkiksi ooppera on usein libreton kirjoittajan ja säveltäjän yhteinen työ. Myös jazzin, rockin ja popmusiikin kaltaisissa musiikkilajeissa luomisprosessi on usein luonteeltaan yhteistyötä.

(19)

Sanoitettujen sävellysten, joiden teksti ja musiikki on tarkoitettu käytettäväksi yhdessä, suoja-aika ei tämän seurauksena ole yhdenmukainen, mikä aiheuttaa esteitä tavaroiden ja palveluiden, esimerkiksi rajat ylittävien kollektiivisten hallinnointipalvelujen, vapaalle liikkuvuudelle. Jotta varmistetaan tällaisten esteiden poistaminen, kaikilla tällaisilla sinä päivänä, johon mennessä jäsenvaltioiden on saatettava tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöään, suojaa nauttivilla teoksilla olisi oltava sama yhdenmukaistettu suoja-aika kaikissa jäsenvaltioissa.

(20)

Sen vuoksi direktiivi 2006/116/EY olisi muutettava.

(21)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa liitännäistoimenpiteiden tavoitteita, koska kansallisten toimenpiteiden toteuttaminen tällä alalla joko vääristäisi kilpailua tai vaikuttaisi unionin lainsäädännössä määriteltyjen äänitetuottajan yksinoikeuksien soveltamisalaan, vaan ne voidaan näin ollen saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(22)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten sopimuksen (6) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita rohkaistaan laatimaan itselleen ja unionin edun vuoksi taulukoitaan, joissa esitetään mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista varten hyväksyttyjen toimenpiteiden vastaavuus, ja julkistamaan ne,

1)

Lisätään 1 artiklaan kohta seuraavasti:

”7.   Sanoitetun sävellyksen suojan voimassaoloaika päättyy 70 vuoden kuluttua seuraavista henkilöistä viimeisenä elossa olleen kuolemasta, riippumatta siitä, onko nämä henkilöt nimetty tekijäkumppaneiksi: sanoittaja ja säveltäjä, jos sekä sanoitus että sävellys luotiin erityisesti kyseistä sanoitettua sävellystä varten.”

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

3)

Lisätään 10 artiklaan kohdat seuraavasti:

”5.   Edellä olevan 3 artiklan 1–2 e kohtaa, sellaisina kuin ne ovat voimassa 31 päivänä lokakuuta 2011, sovelletaan sellaisiin esitysten tallenteisiin ja äänitteisiin, joiden suhteen esittäjällä ja äänitteiden tuottajalla on edelleen suoja mainittujen säännösten, sellaisena kuin ne ovat voimassa 30 päivänä lokakuuta 2011, nojalla 1 päivänä marraskuuta 2013, sekä sellaisiin esitysten tallenteisiin ja äänitteisiin, jotka luodaan kyseisen päivämäärän jälkeen.

6.   Edellä olevan 1 artiklan 7 kohtaa sovelletaan sanoitettuihin sävellyksiin, jos ainakin niiden sävellys tai sanat on suojattu vähintään yhdessä jäsenvaltiossa 1 päivänä marraskuuta 2013, ja sanoitettuihin sävellyksiin, jotka on luotu kyseisen päivämäärän jälkeen.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan säännösten soveltaminen ei rajoita ennen 1 päivää marraskuuta 2013 tapahtunutta hyödyntämistä. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tarvittavat säännökset erityisesti kolmansien osapuolten oikeuksien suojaamiseksi.”

4)

Lisätään artikla seuraavasti:

”10 a artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Ellei sopimuksessa ole selvästi toisin mainittu, siirto- tai luovutussopimuksen, joka on tehty ennen 1 päivää marraskuuta 2013, katsotaan olevan voimassa myös sen ajankohdan jälkeen, jona esittäjä menettäisi suojan 3 artiklan 1 kohdan nojalla, sellaisena kuin se oli voimassa 30 päivänä lokakuuta 2011.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että siirto- tai luovutussopimuksia, joiden nojalla esittäjällä on oikeus toistuviin maksuihin ja jotka on tehty ennen 1 päivää marraskuuta 2013, voidaan muuttaa, kun 50 vuotta on kulunut äänitteen laillisesta julkaisusta tai, jos tällaista julkaisua ei ole tapahtunut, kun 50 vuotta on kulunut äänitteen välittämisestä laillisesti yleisölle.”