11.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 64/1

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/16/EU,

annettu 15 päivänä helmikuuta 2011,

hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 113 ja 115 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Jäsenvaltiot tarvitsevat globalisaation aikakaudella yhä useammin keskinäistä avunantoa verotuksen alalla. Veronmaksajien liikkuvuus, rajatylittävien liiketoimien määrä ja rahoitusvälineiden kansainvälistyminen ovat lisääntyneet valtavasti, minkä vuoksi jäsenvaltioiden on vaikea määrätä maksettava vero oikein. Tämä kasvava ongelma vaikuttaa verojärjestelmien toimintaan ja aiheuttaa kaksinkertaista verotusta, joka taas houkuttelee veropetoksiin ja veronkiertoon, kun tarkastusvaltuudet ovat edelleen kansallisella tasolla. Näin ollen ongelma vaarantaa sisämarkkinoiden toiminnan.

(2)

Tämän vuoksi yksittäinen jäsenvaltio ei voi hallita sisäistä verojärjestelmäänsä varsinkaan välittömän verotuksen alalla, jollei se saa tietoja muilta jäsenvaltioilta. Jotta tämän ilmiön kielteiset vaikutukset voitaisiin estää, on välttämätöntä kehittää uudenlainen hallinnollinen yhteistyö jäsenvaltioiden verohallintojen välillä. Tarvitaan välineitä, joilla voidaan aikaansaada jäsenvaltioiden välinen luottamus asettamalla kaikille jäsenvaltioille samat säännöt, velvollisuudet ja oikeudet.

(3)

Sen vuoksi olisi omaksuttava täysin uudenlainen lähestymistapa laatimalla uusi säädösteksti, jossa jäsenvaltioille annetaan valtuudet tehdä tehokasta yhteistyötä kansainvälisellä tasolla alati lisääntyvän globalisoitumisen kielteisten vaikutusten torjumiseksi sisämarkkinoilla.

(4)

Voimassa oleva jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen ja vakuutusmaksuista perittävien verojen alalla 19 päivänä joulukuuta 1977 annettu neuvoston direktiivi 77/799/ETY (3) ei näissä oloissa enää tarjoa tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä. Sen merkittäviä heikkouksia on käsitelty neuvoston tilapäisen veropetostyöryhmän 22 päivänä toukokuuta 2000 antamassa raportissa ja sittemmin yritys- ja rahoitustoiminnan väärinkäytösten estämisestä ja torjumisesta 27 päivänä syyskuuta 2004 annetussa komission tiedonannossa sekä koordinoidusta strategiasta veropetosten torjunnan tehostamiseksi 31 päivänä toukokuuta 2006 annetussa komission tiedonannossa.

(5)

Direktiivi 77/799/ETY myöhempine muutoksineenkin laadittiin tilanteessa, jossa sisämarkkinoiden vaatimukset olivat erilaiset kuin nykyään, ja se ei enää täytä hallinnollisen yhteistyön uusia vaatimuksia.

(6)

Kun otetaan huomioon direktiiviin 77/799/ETY tarvittavien mukautusten määrä ja merkitys, edellä kuvattuja tavoitteita ei voitaisi saavuttaa pelkästään muuttamalla sitä. Direktiivi 77/799/ETY olisi sen vuoksi kumottava ja korvattava uudella säädöksellä. Uutta säädöstä olisi sovellettava välittömiin ja välillisiin veroihin, jotka eivät toistaiseksi kuulu unionin muun lainsäädännön soveltamisalaan. Tämän uuden direktiivin katsotaan olevan tätä tarkoitusta varten asianmukainen väline tehokkaan hallinnollisen yhteistyön kannalta.

(7)

Tämä direktiivi perustuu direktiivin 77/799/ETY soveltamisesta saatuihin tuloksiin, mutta siinä säädetään tarvittavilta osin selvemmät ja tarkemmat säännöt jäsenvaltioiden väliselle hallinnolliselle yhteistyölle, jotta jäsenvaltioiden välille saadaan aikaan laajempi hallinnollinen yhteistyö erityisesti tietojenvaihdon osalta. Selvempien sääntöjen olisi erityisesti myös mahdollistettava soveltamisalan laajentaminen koskemaan kaikkia oikeushenkilöitä ja luonnollisia henkilöitä unionissa ottaen huomioon, että verovelvollisten käytettävissä on jäsenvaltioissa yhä enemmän erilaisia oikeudellisia järjestelyjä, ei vain perinteisiä järjestelyjä, kuten trusteja, säätiöitä ja sijoitusrahastoja, vaan kaikenlaisia uusia välineitä.

(8)

Hallinnollisesta yhteistyöstä vastaavien, jäsenvaltioiden paikallisten tai kansallisten virastojen välillä olisi oltava enemmän suoria yhteyksiä, ja keskusyhteystoimistojen välisen viestinnän olisi oltava yleisenä sääntönä. Suorien yhteyksien puuttuminen johtaa tehottomuuteen, hallinnollisten yhteistyöjärjestelyjen vajaakäyttöön ja viivästyksiin tietojen toimittamisessa. Sen vuoksi olisi annettava säännöksiä, joilla yksiköiden välille luodaan enemmän suoria yhteyksiä, jotta yhteistyö tehostuisi ja nopeutuisi. Yhteysviranomaisten toimivalta olisi määriteltävä kunkin jäsenvaltion kansallisissa säännöksissä.

(9)

Jäsenvaltioiden olisi vaihdettava yksittäisiä tapauksia koskevia tietoja, kun jäsenvaltio sitä pyytää, ja tehtävä tarvittavat tutkimukset tällaisten tietojen saamiseksi. ”Arvellun merkityksellisyyden” vaatimuksen tarkoituksena on sallia mahdollisimman laaja tietojenvaihto veroasioissa ja samanaikaisesti tarkentaa, että jäsenvaltioilla ei ole oikeutta ryhtyä ”urkkimaan tietoja” tai pyytämään tietoja, joilla ei ole todennäköisesti merkitystä tietyn veronmaksajan veroasioissa. Vaikka tämän direktiivin 20 artikla sisältää menettelyyn liittyviä vaatimuksia, näitä säännöksiä on tulkittava väljästi, jotta ei estetä tehokasta tietojenvaihtoa.

(10)

On todettu, että pakollinen automaattinen tietojenvaihto ilman ennakkoehtoja on tehokkain tapa parantaa verojen määräämistä oikein rajatylittävissä tilanteissa ja torjua petoksia. Tätä varten olisi sen vuoksi noudatettava vaiheittaista lähestymistapaa aloittamalla automaattinen saatavilla olevien tietojen vaihto viiden lajin osalta ja tarkistamalla asiaankuuluvia säännöksiä komission toimitettua kertomuksensa.

(11)

Olisi myös lujitettava ja edistettävä jäsenvaltioiden välistä oma-aloitteista tietojenvaihtoa.

(12)

Tämän direktiivin mukaiselle tietojen antamiselle olisi säädettävä määräajat, jotta varmistetaan, että tietojenvaihto tapahtuu oikeaan aikaan ja on siten tehokasta.

(13)

On tärkeää, että jäsenvaltion verohallinnon virkamiehet voivat olla läsnä toisen jäsenvaltion alueella.

(14)

Koska yhden tai useamman useampaan jäsenvaltioon sijoittautuneen verovelvollisen henkilön verotukselliseen tilanteeseen liittyy usein yhteinen intressi tai toisiaan täydentäviä intressejä, olisi tehtävä mahdolliseksi, että kaksi tai useampi jäsenvaltio tekee tällaisille henkilöille samanaikaisia tarkastuksia yhteisestä sopimuksesta ja vapaaehtoisuuden pohjalta.

(15)

Ottaen huomioon, että eräissä jäsenvaltioissa on lakisääteisenä vaatimuksena, että verovelvolliselle on ilmoitettava tämän verovelvollisuutta koskevista päätöksistä ja asiakirjoista, ja että tämä aiheuttaa veroviranomaisille ongelmia muun muassa sellaisissa tapauksissa, joissa verovelvollinen on siirtynyt toiseen jäsenvaltioon, on suotavaa, että veroviranomaisten pitäisi voida tällaisessa tilanteessa pyytää yhteistyötä sen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta, johon verovelvollinen on siirtynyt.

(16)

Lähetettyjen tietojen johdosta saatava palaute edistää hallinnollista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä.

(17)

Jäsenvaltioiden ja komission välistä yhteistyötä tarvitaan yhteistyömenettelyjen jatkuvaa tarkastelua varten sekä kokemusten ja parhaiden toimintatapojen vaihtoa varten kyseisillä aloilla.

(18)

Hallinnollisen yhteistyön tehokkuuden kannalta on tärkeää, että tämän direktiivin nojalla tietoja ja asiakirjoja saanut jäsenvaltio voisi tässä direktiivissä säädetyin rajoituksin käyttää niitä myös muihin tarkoituksiin. Lisäksi on tärkeää, että jäsenvaltiot voisivat tietyin edellytyksin toimittaa kyseiset tiedot kolmannelle maalle.

(19)

Tilanteet, joissa pyynnön vastaanottava jäsenvaltio voi kieltäytyä antamasta tietoja, olisi määritettävä ja rajattava selkeästi, ottaen huomioon eräät suojaamista edellyttävät yksityiset edut sekä yleinen etu.

(20)

Jäsenvaltion ei pitäisi kuitenkaan kieltäytyä toimittamasta tietoja sillä perusteella, että kyse ei ole sen omasta kansallisesta edusta tai että tiedot ovat pankin, muun rahoituslaitoksen, asiamiehen, edustajan tai uskotun miehen hallussa tai että ne koskevat omistusosuuksia henkilössä.

(21)

Tässä direktiivi sisältää vähimmäissäännöt, ja sen ei pitäisi näin ollen vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen tehdä laajempaa yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa kansallisen lainsäädäntönsä tai muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtyjen kahden- tai monenvälisten sopimusten mukaisesti.

(22)

Lisäksi olisi tehtävä selväksi, että kun jäsenvaltio tekee kolmannen maan kanssa laajempaa yhteistyötä kuin mitä tässä direktiivissä edellytetään, sen ei pitäisi kieltäytyä tällaisesta laajemmasta yhteistyöstä muiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka haluavat aloittaa tällaisen keskinäisen laajemman yhteistyön.

(23)

Tietojenvaihto olisi suoritettava vakiomuotoisia lomakkeita, tiedonsiirtoformaatteja ja viestintäkanavia käyttäen.

(24)

Hallinnollisen yhteistyön tehokkuutta olisi arvioitava erityisesti tilastotietojen pohjalta.

(25)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (4) mukaisesti.

(26)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja unionin edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(27)

Kaikkeen tässä direktiivissä tarkoitettuun tietojenvaihtoon sovelletaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (5) täytäntöönpanosäännöksiä ja yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (6). On kuitenkin asianmukaista harkita direktiivissä 95/46/EY säädettyjen tiettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien rajoittamista mainitun direktiivin 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen etujen turvaamiseksi. Tällaiset rajoitukset ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia, kun otetaan huomioon jäsenvaltioille mahdollisesti aiheutuvat tulonmenetykset ja se, kuinka tärkeitä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat tiedot ovat petosten tehokkaan torjunnan kannalta.

(28)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka tunnustetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa.

(29)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli jäsenvaltioiden välistä tehokasta hallinnollista yhteistyötä lisääntyvän globalisoitumisen kielteisten vaikutusten torjumiseksi sisämarkkinoilla, vaan se voidaan vaaditun yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

1.   Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt ja menettelyt, joiden mukaan jäsenvaltiot tekevät toistensa kanssa yhteistyötä vaihtaakseen tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia 2 artiklassa tarkoitettuja veroja koskevien jäsenvaltioiden kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi.

2.   Tässä direktiivissä vahvistetaan myös säännökset 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vaihtamiseksi sähköisin välinein sekä säännöt ja menettelyt, joita noudattaen jäsenvaltiot ja komissio tekevät yhteistyötä koordinointia ja arviointia koskevissa asioissa.

3.   Tämä direktiivi ei vaikuta rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua koskevien sääntöjen soveltamiseen jäsenvaltioissa. Se ei myöskään estä jäsenvaltioita täyttämästä muista oikeudellisista välineistä, kahden- tai monenväliset sopimukset mukaan lukien, johtuvia laajempaa hallinnollista yhteistyötä koskevia velvoitteitaan.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan kaikentyyppisiin jäsenvaltion tai jäsenvaltion alueellisten tai hallinnollisten osa-alueiden, paikallisviranomaiset mukaan lukien, kantamiin tai niiden puolesta kannettuihin veroihin.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä direktiiviä ei sovelleta arvonlisäveroon ja tulleihin eikä valmisteveroihin, jotka kuuluvat jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä koskevan muun unionin lainsäädännön soveltamisalaan. Tätä direktiiviä ei myöskään sovelleta jäsenvaltiolle, jäsenvaltion osa-alueelle tai julkisoikeudellisille sosiaaliturvalaitoksille maksettaviin pakollisiin sosiaaliturvamaksuihin.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen verojen ei missään tapauksessa pidä tulkita sisältävän seuraavia:

a)

maksut, kuten maksut viranomaisten antamista todistuksista ja muista asiakirjoista; tai

b)

sopimusluonteiset maksut, kuten vastike julkisista palveluista.

4.   Tätä direktiiviä sovelletaan 1 kohdassa tarkoitettuihin veroihin, jotka kannetaan alueella, johon perussopimuksia sovelletaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 52 artiklan nojalla.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)

jäsenvaltion ”toimivaltaisella viranomaisella” kyseisen jäsenvaltion sellaiseksi nimeämää viranomaista. Myös keskusyhteystoimistoa, yhteysviranomaista tai toimivaltaista virkamiestä pidetään toimivaltaisena viranomaisena 4 artiklan mukaisen valtuutuksen nojalla, kun ne toimivat tämän direktiivin nojalla;

2)

”keskusyhteystoimistolla” sellaiseksi nimettyä virastoa, joka pääasiallisesti vastaa yhteydenpidosta muihin jäsenvaltioihin hallinnollisen yhteistyön alalla;

3)

”yhteysviranomaisella” sellaista muuta virastoa kuin keskusyhteystoimisto, joka on nimetty yhteysviranomaiseksi vaihtamaan suoraan tietoja tämän direktiivin nojalla;

4)

”toimivaltaisella virkamiehellä” virkamiestä, joka on valtuutettu vaihtamaan suoraan tietoja tämän direktiivin nojalla;

5)

”pyynnön esittävällä viranomaisella” toimivaltaisen viranomaisen puolesta avunpyynnön esittävää jäsenvaltion keskusyhteystoimistoa, yhteysviranomaista tai toimivaltaista virkamiestä;

6)

”pyynnön vastaanottavalla viranomaisella” toimivaltaisen viranomaisen puolesta avunpyynnön vastaanottavaa jäsenvaltion keskusyhteystoimistoa, yhteysviranomaista tai toimivaltaista virkamiestä;

7)

”hallinnollisella tutkimuksella” kaikkia tarkastuksia, tarkistuksia ja muita toimia, joita jäsenvaltiot suorittavat hoitaessaan tehtäviään verolainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi;

8)

”pyyntöön perustuvalla tietojenvaihdolla” pyynnön esittävän jäsenvaltion pyynnön vastaanottavalle jäsenvaltiolle esittämään pyyntöön perustuvaa tietojenvaihtoa yksittäisessä tapauksessa;

9)

”automaattisella tietojenvaihdolla” ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista toiselle jäsenvaltiolle ennalta vahvistetuin väliajoin. Jäljempänä 8 artiklan yhteydessä tarkoitetaan saatavilla olevilla tiedoilla tiedot ilmoittavan jäsenvaltion verotiedostoissa olevia tietoja, jotka voidaan saada käyttöön kyseisen jäsenvaltion tietojen keräämis- ja käsittelymenettelyjä noudattaen;

10)

”oma-aloitteisella tietojenvaihdolla” milloin tahansa ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa satunnaista tietojen ilmoittamista toiselle jäsenvaltiolle;

11)

”henkilöllä”:

a)

luonnollista henkilöä;

b)

oikeushenkilöä;

c)

jos voimassa olevassa lainsäädännössä niin säädetään, henkilöiden yhteenliittymää, joka tunnustetaan kelpoiseksi suorittamaan oikeustoimia mutta jolla ei kuitenkaan ole oikeushenkilön asemaa; tai

d)

muuta minkä tahansa luonteista ja muotoista oikeudellista järjestelyä riippumatta siitä, onko sillä oikeushenkilön asema vai ei, joka omistaa tai hoitaa varoja, joista, niistä kertyvät tulot mukaan lukien, kannetaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa veroa;

12)

”sähköisin välinein” tietojenkäsittelyyn ja -tallennukseen, myös tietojen digitaaliseen pakkaamiseen, tarkoitettujen sähköisten laitteiden käyttöä johtoja, radiolähetystä, optisia teknologioita tai muita sähkömagneettisia välineitä käyttäen;

13)

”CCN-verkolla” yhteistä järjestelmää, joka perustuu yhteiseen tietoliikenneverkkoon (Common Communication Network, CCN) ja jonka unioni on kehittänyt kaikkeen toimivaltaisten viranomaisten välillä tullin ja verotuksen alalla sähköisin välinein tapahtuvaan tiedonsiirtoon.

4 artikla

Toiminnan järjestäminen

1.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle tämän direktiivin soveltamisen osalta toimivaltainen viranomaisensa kuukauden kuluessa 11 päivästä maaliskuuta 2011 sekä ilmoitettava komissiolle viipymättä mahdollisista kyseistä viranomaista koskevista muutoksista.

Komissio saattaa tiedon muiden jäsenvaltioiden saataville ja julkaisee jäsenvaltioiden viranomaisten luettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä yksi keskusyhteystoimisto. Toimivaltainen viranomainen vastaa tämän ilmoittamisesta komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

Keskusyhteystoimisto voidaan nimetä myös vastaamaan yhteydenpidosta komissioon. Toimivaltainen viranomainen vastaa tämän ilmoittamisesta komissiolle.

3.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi nimetä yhteysviranomaisia, joilla on sen kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti annettu toimivalta. Keskusyhteystoimiston tehtävänä on pitää yhteysviranomaisia koskeva luettelo ajan tasalla ja saattaa se muiden asianomaisten jäsenvaltioiden keskusyhteystoimistojen ja komission saataville.

4.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi nimetä toimivaltaisia virkamiehiä. Keskusyhteystoimiston tehtävänä on pitää toimivaltaisia virkamiehiä koskeva luettelo ajan tasalla ja saattaa se muiden asianomaisten jäsenvaltioiden keskusyhteystoimistojen ja komission saataville.

5.   Virkamiehiä, jotka osallistuvat tämän direktiivin nojalla tapahtuvaan hallinnolliseen yhteistyöhön, on joka tapauksessa pidettävä tätä varten toimivaltaisina virkamiehinä toimivaltaisten viranomaisten vahvistamien järjestelyjen mukaisesti.

6.   Jos yhteysviranomainen tai toimivaltainen virkamies lähettää tai vastaanottaa yhteistyöpyynnön tai vastauksen yhteistyöpyyntöön, sen on ilmoitettava tästä oman jäsenvaltionsa keskusyhteystoimistolle kyseisen jäsenvaltion vahvistamien menettelyjen mukaisesti.

7.   Jos yhteysviranomainen tai toimivaltainen virkamies vastaanottaa yhteistyöpyynnön, joka edellyttää toimia, jotka jäävät sen oman jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti sille annetun toimivallan ulkopuolelle, sen on toimitettava tällainen pyyntö viipymättä oman jäsenvaltionsa keskusyhteystoimistolle ja ilmoitettava tästä pyynnön esittävälle viranomaiselle. Tällaisessa tapauksessa 7 artiklassa säädetty määräaika alkaa sitä päivää seuraavasta päivästä, jona yhteistyöpyyntö toimitetaan keskusyhteystoimistolle.

II   LUKU

TIETOJENVAIHTO

I   JAKSO

Pyyntöön perustuva tietojenvaihto

5 artikla

Pyyntöön perustuvaa tietojenvaihtoa koskeva menettely

Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on pyynnön esittävän viranomaisen pyynnöstä ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle kaikki 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, jotka ovat sen hallussa tai jotka se saa hallinnollisten tutkimusten tuloksena.

6 artikla

Hallinnolliset tutkimukset

1.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on huolehdittava sellaisten hallinnollisten tutkimusten suorittamisesta, jotka ovat tarpeen 5 artiklassa tarkoitettujen tietojen saamiseksi.

2.   Edellä 5 artiklassa tarkoitettu pyyntö voi sisältää erityistä hallinnollista tutkimusta koskevan perustellun pyynnön. Jos pyynnön vastaanottava viranomainen katsoo, että hallinnollinen tutkimus ei ole tarpeen, sen on välittömästi ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle syyt tähän.

3.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on pyydettyjen tietojen saamiseksi tai pyydetyn hallinnollisen tutkimuksen tekemiseksi noudatettava samoja menettelyjä, joita se noudattaisi toimiessaan omasta aloitteestaan tai oman jäsenvaltionsa toisen viranomaisen pyynnöstä.

4.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on toimitettava alkuperäiset asiakirjat pyynnön esittävän viranomaisen sitä nimenomaisesti pyytäessä, edellyttäen, että se ei ole vastoin pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä.

7 artikla

Määräajat

1.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on annettava 5 artiklassa tarkoitetut tiedot mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuuden kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamispäivästä.

Tiedot on kuitenkin toimitettava kahden kuukauden kuluessa kyseisestä päivästä, jos kyseiset tiedot ovat jo pyynnön vastaanottavan viranomaisen hallussa.

2.   Pyynnön esittävän ja vastaanottavan viranomaisen kesken voidaan tietyissä erityistapauksissa sopia muista kuin 1 kohdassa säädetyistä määräajoista.

3.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on välittömästi ja joka tapauksessa viimeistään seitsemän työpäivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta lähetettävä pyynnön esittävälle viranomaiselle vahvistus pyynnön vastaanottamisesta, mikäli mahdollista sähköisin välinein.

4.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle pyynnössä mahdollisesti olevista puutteista ja täydentävien taustatietojen tarpeesta kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Tässä tapauksessa 1 kohdassa säädetyt määräajat alkavat sitä päivää seuraavana päivänä, jona pyynnön vastaanottava viranomainen on vastaanottanut tarvittavat täydentävät tiedot.

5.   Jos pyynnön vastaanottava viranomainen ei pysty vastaamaan pyyntöön määräajassa, sen on ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle välittömästi ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta syyt siihen, ettei se noudata määräaikaa, sekä päivämäärä, johon mennessä se katsoo voivansa vastata pyyntöön.

6.   Jos pyynnön vastaanottavan viranomaisen hallussa ei ole pyydettyjä tietoja eikä se pysty vastaamaan tietopyyntöön tai kieltäytyy vastaamasta siihen 17 artiklassa säädetyin perustein, sen on ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle syyt siihen välittömästi ja joka tapauksessa kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

II   JAKSO

Pakollinen automaattinen tietojenvaihto

8 artikla

Pakollisen automaattisen tietojenvaihdon soveltamisala ja edellytykset

1.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on automaattista tietojenvaihtoa noudattaen ilmoitettava toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa asuvia henkilöitä koskevat saatavilla olevat tiedot verotuskausilta 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen seuraavista erityisistä tulo- ja pääomalajeista, sellaisina kuin nämä ymmärretään tiedot ilmoittavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla:

a)

työtulo;

b)

johtajanpalkkiot;

c)

henkivakuutustuotteet, joita muut tietojenvaihtoa koskevat unionin oikeudelliset välineet ja muut vastaavat toimenpiteet eivät kata;

d)

eläkkeet;

e)

kiinteän omaisuuden omistaminen ja siitä saatava tulo.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ennen 1 päivää tammikuuta 2014 ne 1 kohdassa luetellut lajit, joista niillä on tietoja saatavilla. Niiden on ilmoitettava komissiolle kaikista myöhemmistä muutoksista näihin.

3.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi ilmoittaa toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, että se ei halua saada tietoja 1 kohdassa tarkoitetuista tulo- ja pääomalajeista tai että se ei halua saada tietoja tuloista tai pääomista, jotka eivät ylitä tiettyä kynnysmäärää. Sen on ilmoitettava tästä myös komissiolle. Voidaan katsoa, että jäsenvaltio ei halua saada tietoja 1 kohdan mukaisesti, jos se ei ilmoita komissiolle yhdestäkään lajista, josta sillä on tietoja saatavilla.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen 1 päivää heinäkuuta 2016 vuosikohtaiset tilastot automaattisten tietojenvaihtojen määristä sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot hallinnollisista ja muista asiaankuuluvista kustannuksista ja hyödyistä, jotka liittyvät tapahtuneisiin tietojenvaihtoihin, ja kaikista mahdollisista muutoksista sekä verohallintojen että kolmansien osapuolten osalta.

5.   Komissio esittää ennen 1 päivää heinäkuuta 2017 kertomuksen, jossa annetaan yleiskatsaus ja arvio saaduista tilastoista ja tiedoista sellaisten kysymysten osalta kuin automaattisesta tietojenvaihdosta aiheutuvat hallinnolliset ja muut asiaankuuluvat kustannukset ja hyödyt sekä siihen liittyvät käytännön näkökohdat. Komissio esittää tarvittaessa neuvostolle ehdotuksen, joka koskee 1 kohdassa tarkoitettuja tulo- ja pääomalajeja ja/tai siinä säädettyjä edellytyksiä, mukaan lukien edellytys, jonka mukaan muissa jäsenvaltioissa asuvia henkilöitä koskevien tietojen on oltava saatavilla.

Kun neuvosto tarkastelee komission esittämää ehdotusta, se arvioi mahdollisuutta vahvistaa edelleen automaattisen tietojenvaihdon tehokkuutta ja toimivuutta sekä nostaa sen tasoa siinä tarkoituksessa, että

a)

kunkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa automaattisella tietojenvaihdolla toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa asuvia henkilöitä koskevat tiedot verotuskausilta 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen vähintään kolmesta 1 kohdassa luetellusta erityisestä tulo- ja pääomalajista, sellaisina kuin nämä on ymmärrettävä tiedot ilmoittavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla; ja

b)

laajennetaan 1 kohdan lajien luettelo sisältämään osingot, luovutusvoitot ja rojaltit.

6.   Tiedot on ilmoitettava vähintään kerran vuodessa, kuuden kuukauden kuluessa jäsenvaltion sen verovuoden päättymisestä, jonka aikana tiedot tulivat saataville.

7.   Komissio vahvistaa automaattista tietojenvaihtoa koskevat käytännön järjestelyt 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ennen 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja päivämääriä.

8.   Jos jäsenvaltiot muiden jäsenvaltioiden kanssa tekemissään kahden- tai monenvälisissä sopimuksissa sopivat automaattisesta tietojenvaihdosta muiden tulo- ja pääomalajien osalta, niiden on toimitettava nämä sopimukset komissiolle, joka saattaa kyseiset sopimukset kaikkien muiden jäsenvaltioiden saataville.

III   JAKSO

Oma-aloitteinen tietojenvaihto

9 artikla

Oma-aloitteisen tietojenvaihdon soveltamisala ja edellytykset

1.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot seuraavissa tilanteissa:

a)

jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on syytä otaksua, että toisessa jäsenvaltiossa ehkä menetetään verotuloja;

b)

verovelvollinen saa jäsenvaltiossa veronalennuksen tai verovapautuksen, josta aiheutuisi toisessa jäsenvaltiossa veron lisäys tai verovelvollisuus;

c)

jäsenvaltiossa verovelvollisen henkilön ja toisessa jäsenvaltiossa verovelvollisen henkilön välisiä liiketoimia suoritetaan yhden tai useamman maan kautta siten, että veroja voi säästyä jommassakummassa tai kummassakin jäsenvaltiossa;

d)

jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on syytä otaksua, että veroja säästyy yritysryhmien sisäisten keinotekoisten voitonsiirtojen tuloksena;

e)

niiden tietojen perusteella, jotka jäsenvaltio on saanut toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, on kyetty saamaan tietoja, joilla voi olla merkitystä määrättäessä verovelvollisuutta viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa.

2.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat ilmoittaa oma-aloitteista tietojenvaihtoa noudattaen muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille kaikki tuntemansa tiedot, joista voi olla hyötyä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

10 artikla

Määräajat

1.   Toimivaltaisen viranomaisen, jonka saataville tulee 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, on toimitettava nämä tiedot asianomaisen toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kuukauden kuluttua siitä, kun ne tulevat saataville.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen, jolle tiedot toimitetaan 9 artiklan nojalla, on lähetettävä, mikäli mahdollista sähköisin välinein, tiedot antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle vahvistus tietojen vastaanottamisesta välittömästi ja joka tapauksessa viimeistään seitsemän työpäivän kuluttua vastaanottamisesta.

III   LUKU

MUUT HALLINNOLLISEN YHTEISTYÖN MUODOT

I   JAKSO

Läsnäolo hallintovirastoissa ja osallistuminen hallinnollisiin tutkimuksiin

11 artikla

Soveltamisala ja edellytykset

1.   Pyynnön esittävän viranomaisen valtuuttamat virkamiehet voivat pyynnön esittävän viranomaisen ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen välisestä sopimuksesta ja jälkimmäisen vahvistamien järjestelyjen mukaisesti 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vaihtamiseksi

a)

olla läsnä virastoissa, joissa pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion hallintoviranomaiset suorittavat tehtäviään;

b)

olla läsnä pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion alueella suoritettavissa hallinnollisissa tutkimuksissa.

Kun pyydetyt tiedot sisältyvät asiakirja-aineistoon, joka on pyynnön vastaanottavan viranomaisen virkamiesten käytettävissä, siitä on annettava jäljennökset pyynnön esittävän viranomaisen virkamiehille.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa sopimuksessa voidaan määrätä, mikäli tämä on pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännön nojalla sallittua, että kun pyynnön esittävän viranomaisen virkamiehet ovat läsnä hallinnollisissa tutkimuksissa, he voivat haastatella henkilöitä ja tarkastella asiakirjoja.

Jos tutkimuksen kohteena oleva henkilö vastustaa pyynnön esittävän viranomaisen virkamiesten tarkastustoimenpiteitä, pyynnön vastaanottavan viranomaisen on pidettävä tätä sen omiin virkamiehiin kohdistuvana vastustuksena.

3.   Pyynnön esittävän jäsenvaltion valtuuttamien virkamiesten, jotka ovat 1 kohdan mukaisesti läsnä toisessa jäsenvaltiossa, on milloin tahansa kyettävä esittämään kirjallinen valtuutus, josta ilmenee heidän henkilöllisyytensä ja viranomaisasemansa.

II   JAKSO

Samanaikaiset tarkastukset

12 artikla

Samanaikaiset tarkastukset

1.   Kun kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio sopii suorittavansa omalla alueellaan samanaikaisia tarkastuksia, jotka koskevat yhtä tai useampaa henkilöä, joiden osalta niillä on yhteinen intressi tai toisiaan täydentäviä intressejä, vaihtaakseen näin saatuja tietoja, sovelletaan 2, 3 ja 4 kohtaa.

2.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on itsenäisesti yksilöitävä henkilöt, joiden osalta se aikoo ehdottaa samanaikaista tarkastusta. Sen on ilmoitettava muiden asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tapaukset, joiden osalta se ehdottaa samanaikaista tarkastusta, ja perusteltava samalla valintansa.

Sen on ilmoitettava ajanjakso, jona tarkastukset on tarkoitus suorittaa.

3.   Kunkin asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä, haluaako se osallistua samanaikaisiin tarkastuksiin. Sen on vahvistettava samanaikaista tarkastusta ehdottaneelle viranomaiselle suostumuksensa tai ilmoitettava sille perusteltu kieltäytymisensä.

4.   Kunkin asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on nimitettävä edustaja, jonka tehtävänä on tarkastuksen valvonta ja koordinointi.

III   JAKSO

Hallinnollinen tiedoksianto

13 artikla

Tiedoksiantopyyntö

1.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä annettava vastaanottajalle tiedoksi kaikki pyynnön esittävän jäsenvaltion hallintoviranomaisilta lähtöisin olevat asiakirjat ja päätökset, jotka koskevat tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia veroja koskevan lainsäädännön soveltamista pyynnön esittävän jäsenvaltion alueella, noudattaen samanlaisten asiakirjojen tiedoksiantoa pyynnön vastaanottavassa jäsenvaltiossa koskevia sääntöjä.

2.   Tiedoksiantopyynnöissä on mainittava tiedoksi annettavan asiakirjan tai päätöksen aihe ja ilmoitettava vastaanottajan nimi ja osoite sekä mahdolliset muut tiedot, jotka saattavat helpottaa vastaanottajan tunnistamista.

3.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on välittömästi ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle tiedoksiantopyynnön osalta toteuttamansa toimet ja erityisesti päivä, jona asiakirja tai päätös on annettu tiedoksi vastaanottajalle.

4.   Pyynnön esittävä viranomainen tekee tiedoksiantopyynnön tämän artiklan nojalla vain silloin, kun tiedoksiantoa ei voida suorittaa niiden sääntöjen mukaisesti, jotka koskevat kyseisten asiakirjojen tiedoksiantoa pyynnön esittävässä jäsenvaltiossa, tai kun tällainen tiedoksianto aiheuttaisi kohtuuttomia vaikeuksia. Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi antaa kaikki asiakirjat suoraan tiedoksi toisen jäsenvaltion alueella olevalle henkilölle kirjatulla kirjeellä tai sähköisesti.

IV   JAKSO

Palaute

14 artikla

Edellytykset

1.   Jos toimivaltainen viranomainen antaa 5 tai 9 artiklan nojalla tietoja, se voi pyytää tiedot vastaanottavaa toimivaltaista viranomaista lähettämään niistä palautetta. Jos palautetta pyydetään, tiedot vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä palaute tiedot antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun pyydettyjen tietojen käytön tulos on tiedossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tiedot vastaanottaneen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion verosalaisuutta ja tietosuojaa koskevien sääntöjen soveltamista. Komissio vahvistaa käytännön järjestelyt 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on lähetettävä kerran vuodessa palautetta automaattisesta tietojenvaihdosta muille asianomaisille jäsenvaltioille kahdenvälisesti sovittuja käytännön järjestelyjä noudattaen.

V   JAKSO

Parhaiden toimintatapojen ja kokemusten vaihto

15 artikla

Soveltamisala ja edellytykset

1.   Jäsenvaltioiden on yhdessä komission kanssa tarkasteltava ja arvioitava tämän direktiivin mukaista hallinnollista yhteistyötä ja vaihdettava kokemuksiaan kyseisen yhteistyön parantamiseksi ja tarvittaessa kyseisiä aloja koskevien sääntöjen laatimiseksi.

2.   Jäsenvaltiot voivat yhdessä komission kanssa laatia suuntaviivoja kaikista seikoista, joita pidetään parhaiden toimintatapojen ja kokemusten vaihdon kannalta tarpeellisina.

IV   LUKU

HALLINNOLLISTA YHTEISTYÖTÄ SÄÄNTELEVÄT EHDOT

16 artikla

Tietojen ja asiakirjojen sisällön paljastaminen

1.   Jäsenvaltioiden tämän direktiivin nojalla missä tahansa muodossa toisilleen ilmoittamia tietoja koskee salassapitovelvollisuus, ja niihin on sovellettava tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä samanlaisille tiedoille säädettyä suojaa. Tällaisia tietoja voidaan käyttää jäsenvaltioiden 2 artiklassa tarkoitettuja veroja koskevien kansallisten lakien hallintoa ja täytäntöönpanoa varten.

Tällaisia tietoja voidaan käyttää myös keskinäisestä avunannosta veroihin, tulleihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 16 päivänä maaliskuuta 2010 annetun neuvoston direktiivin 2010/24/EU (7) 2 artiklan piiriin kuuluvien muiden verojen ja tullien määräämiseen ja täytäntöönpanoon tai pakollisten sosiaaliturvamaksujen määräämiseen ja täytäntöönpanoon.

Niitä voidaan lisäksi käyttää verolainsäädännön rikkomisesta johtuvan, mahdollisesti rangaistuksiin johtavan oikeudellisen ja hallinnollisen menettelyn yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastaajan ja todistajien oikeuksia tällaisissa menettelyissä koskevien yleisten sääntöjen ja määräysten soveltamista.

2.   Tämän direktiivin nojalla vastaanotettuja tietoja ja asiakirjoja saa käyttää muihin kuin 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin sen jäsenvaltion, joka ilmoittaa tiedot tämän direktiivin nojalla, toimivaltaisen viranomaisen luvalla ja vain siltä osin, mikä on sallittua tiedot vastaanottavan toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla. Tällainen lupa on myönnettävä, jos tietoja voidaan käyttää samanlaisiin tarkoituksiin tiedot ilmoittavan toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa.

3.   Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen katsoo, että sen toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta saamista tiedoista todennäköisesti on hyötyä jonkin kolmannen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle 1 kohdan mukaisissa tarkoituksissa, se voi toimittaa tiedot viimeksi mainitulle toimivaltaiselle viranomaiselle edellyttäen, että niiden toimittaminen on tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen ja menettelyjen mukaista. Sen on ilmoitettava sen jäsenvaltion, josta tiedot ovat peräisin, toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksestaan jakaa kyseiset tiedot kolmannen jäsenvaltion kanssa. Jäsenvaltio, josta kyseiset tiedot ovat peräisin, voi vastustaa tällaista tietojen jakamista kymmenen työpäivän kuluessa siitä, kun se sai tietojenvaihtoa haluavan jäsenvaltion ilmoituksen.

4.   Vain sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, josta tiedot ovat peräisin, voi antaa luvan 3 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen käyttämiseen 2 kohdan mukaisesti.

5.   Pyynnön esittävän jäsenvaltion toimivaltaiset elimet voivat todisteena vedota kaikkiin pyynnön vastaanottavan viranomaisen saamiin ja pyynnön esittävälle viranomaiselle tämän direktiivin mukaisesti toimitettuihin tietoihin, raportteihin, lausuntoihin ja muihin asiakirjoihin tai niiden oikeaksi todistettuihin jäljennöksiin tai niiden otteisiin samoin perustein kuin samanlaisiin kyseisen jäsenvaltion viranomaisen antamiin tietoihin, raportteihin, lausuntoihin ja muihin asiakirjoihin.

17 artikla

Rajoitukset

1.   Viranomaisen, joka vastaanottaa pyynnön jäsenvaltiossa, on annettava 5 artiklassa tarkoitetut tiedot toisessa jäsenvaltiossa olevalle pyynnön esittävälle viranomaiselle sillä edellytyksellä, että pyynnön esittävä viranomainen on käyttänyt kaikki tavanomaiset tietolähteet, joita se olisi kyseisissä olosuhteissa voinut käyttää pyydettyjen tietojen saamiseksi vaarantamatta tavoitteidensa saavuttamista.

2.   Tämä direktiivi ei velvoita pyynnön vastaanottavaa jäsenvaltiota suorittamaan tutkimuksia tai ilmoittamaan tietoja, jos tällaisten tutkimusten tekeminen tai pyydettyjen tietojen kerääminen sen omiin tarkoituksiin olisi sen lainsäädännön vastaista.

3.   Pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä antamasta tietoja, jos pyynnön esittävä jäsenvaltio ei voi oikeudellisista syistä antaa samanlaisia tietoja.

4.   Tietojen antamisesta voidaan kieltäytyä, jos se johtaisi liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden tai kaupallisen menettelyn tai sellaisen tiedon paljastamiseen, jonka paljastaminen olisi yleisen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista.

5.   Pyynnön vastaanottavan viranomaisen on ilmoitettava pyynnön esittävälle viranomaiselle perusteet tietopyynnön epäämiseen.

18 artikla

Velvollisuudet

1.   Jos jäsenvaltio pyytää tämän direktiivin mukaisesti tietoja, pyynnön vastaanottavan jäsenvaltion on pyydettyjen tietojen saamiseksi käytettävä tietojen keräämiseen tarkoitettuja toimenpiteitään, vaikka kyseinen jäsenvaltio ei tarvitsisi näitä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Tämä velvollisuus ei rajoita 17 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan soveltamista, mutta kyseisten kohtien ei missään tapauksessa pidä tulkita antavan pyynnön vastaanottavalle jäsenvaltiolle mahdollisuutta kieltäytyä tietojen toimittamisesta vain sen vuoksi, että sillä ei ole tietoihin kansallista intressiä.

2.   Edellä olevan 17 artiklan 2 ja 4 kohdan ei pidä missään tapauksessa tulkita antavan jäsenvaltiossa olevalle pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle mahdollisuutta kieltäytyä toimittamasta tietoja vain sen vuoksi, että kyseiset tiedot ovat pankin, muun rahoituslaitoksen, asiamiehen tai edustajan tai uskotun miehen hallussa tai ne koskevat omistusosuuksia henkilössä.

3.   Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä tietoja, jos tiedot koskevat 1 päivää tammikuuta 2011 edeltäviä verotuskausia ja jos tietojen toimittamisesta olisi voitu kieltäytyä direktiivin 77/799/ETY 8 artiklan 1 kohdan perusteella, jos niitä olisi pyydetty ennen 11 päivää maaliskuuta 2011.

19 artikla

Kolmannelle maalle tarjotun laajemman yhteistyön laajentaminen

Kun jäsenvaltio tarjoaa kolmannelle maalle laajempaa yhteistyötä kuin mitä tässä direktiivissä edellytetään, kyseinen jäsenvaltio ei saa kieltäytyä tällaisen laajemman yhteistyön tarjoamisesta myös sellaiselle toiselle jäsenvaltiolle, joka haluaa aloittaa tällaisen keskinäisen laajemman yhteistyön kyseisen jäsenvaltion kanssa.

20 artikla

Vakiomuotoiset lomakkeet ja tiedonsiirtoformaatit

1.   Edellä olevan 5 artiklan mukaiset tietoja ja hallinnollisia tutkimuksia koskevat pyynnöt ja niihin annetut vastaukset, vahvistukset, täydentäviä taustatietoja koskevat pyynnöt ja 7 artiklan mukaista kykenemättömyyttä tai kieltäytymistä koskevat ilmoitukset on mahdollisuuksien mukaan lähetettävä käyttäen vakiomuotoista lomaketta, jonka komissio on hyväksynyt 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Vakiomuotoisten lomakkeiden mukana voi olla raportteja, lausuntoja ja muita asiakirjoja tai niiden oikeaksi todistettuja jäljennöksiä tai niiden otteita.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun vakiomuotoiseen lomakkeeseen on sisällytettävä ainakin seuraavat pyynnön esittävän viranomaisen antamat tiedot:

a)

tutkimuksen tai tutkinnan kohteena olevan henkilön henkilöllisyys;

b)

verotuksellinen tarkoitus, jota varten tiedot hankitaan.

Pyynnön esittävä viranomainen voi kansainvälisen kehityksen mukaisesti antaa sellaisten henkilöiden, joiden hallussa pyydettyjen tietojen uskotaan olevan, nimen ja osoitteen, jos ne ovat tiedossa, sekä minkä tahansa tiedon, joka voi tehdä tietojen keräämisen helpommaksi pyynnön vastaanottavalle viranomaiselle.

3.   Edellä olevan 9 artiklan mukaiset oma-aloitteisesti annetut tiedot ja niitä koskevat 10 artiklan mukaiset vahvistukset, 13 artiklan mukaiset hallinnollista tiedoksiantoa koskevat pyynnöt ja 14 artiklan mukaiset palautteet on lähetettävä käyttäen komission 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistamaa vakiomuotoista lomaketta.

4.   Edellä olevan 8 artiklan mukaiset automaattisesti vaihdettavat tiedot on lähetettävä käyttämällä komission 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistamaa vakiomuotoista tiedonsiirtoformaattia, jonka tarkoituksena on helpottaa tällaista automaattista tietojenvaihtoa ja joka perustuu säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/48/EY (8) 9 artiklan mukaiseen olemassa olevaan tiedonsiirtoformaattiin, jota on käytettävä kaikentyyppisessä automaattisessa tietojenvaihdossa.

21 artikla

Käytännön järjestelyt

1.   Tämän direktiivin mukaisesti ilmoitettavat tiedot on mahdollisuuksien mukaan toimitettava sähköisin välinein CCN-verkkoa käyttäen.

Tarvittaessa komissio hyväksyy ensimmäisen alakohdan täytäntöönpanemisen edellyttämät käytännön järjestelyt 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2.   Komissio vastaa kaikesta CCN-verkon kehittämisestä, joka on tarpeen näiden tietojen vaihdon mahdollistamiseksi jäsenvaltioiden välillä.

Jäsenvaltioiden on vastattava kaikesta järjestelmiensä kehittämisestä, joka on tarpeen näiden tietojen vaihtamisen mahdollistamiseksi CCN-verkkoa käyttäen.

Jäsenvaltioiden on luovuttava kaikista tämän direktiivin soveltamisesta johtuvia kustannuksia koskevista korvausvaatimuksista, lukuun ottamatta tapauksen mukaan niitä, jotka koskevat asiantuntijoille maksettuja palkkioita.

3.   Nämä tiedot voivat olla komission turvallisuusjärjestelyt hyväksyvän viranomaisen asianmukaisesti valtuuttamien henkilöiden käytettävissä vain sikäli kuin CCN-verkon huolto, ylläpito ja kehittäminen sitä edellyttävät.

4.   Yhteistyöpyynnöt, mukaan lukien tiedoksiantopyynnöt, ja niihin liitetyt asiakirjat voidaan laatia millä tahansa pyynnön vastaanottavan viranomaisen ja pyynnön esittävän viranomaisen kesken sovitulla kielellä.

Pyyntöihin on liitettävä käännös pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion viralliselle kielelle tai jollekin sen virallisista kielistä ainoastaan erityistapauksissa, kun pyynnön vastaanottava viranomainen esittää perusteensa käännöksen pyytämiselle.

22 artikla

Erityiset velvollisuudet

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet

a)

tehokkaan sisäisen koordinoinnin varmistamiseksi 4 artiklassa tarkoitetun toiminnan järjestämisen puitteissa;

b)

suoran yhteistyön aikaansaamiseksi 4 artiklassa tarkoitettujen muiden jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa;

c)

tässä direktiivissä edellytettyjen hallinnollisten yhteistyöjärjestelyjen sujuvan toiminnan varmistamiseksi.

2.   Komissio ilmoittaa kullekin jäsenvaltiolle kaikki tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevat yleiset tiedot, jotka se vastaanottaa ja pystyy toimittamaan.

V   LUKU

SUHTEET KOMISSIOON

23 artikla

Arviointi

1.   Jäsenvaltiot ja komissio tarkastelevat ja arvioivat tässä direktiivissä edellytetyn hallinnollisen yhteistyön toimivuutta.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki olennaiset tiedot, joita tarvitaan arvioitaessa tämän direktiivin mukaisen hallinnollisen yhteistyön tehokkuutta veronkierron ja verojen välttämisen torjunnassa.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittainen arviointi 8 artiklassa tarkoitetun automaattisen tietojenvaihdon tehokkuudesta ja saavutetuista käytännön tuloksista. Komissio vahvistaa tämän vuosittaisen arvioinnin toimittamismuodon ja toimittamisehdot 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4.   Komissio vahvistaa 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen luettelon tilastotiedoista, jotka jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin arvioimiseksi.

5.   Komission on pidettävä sille 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot luottamuksellisina unionin viranomaisiin sovellettavien säännösten mukaisesti.

6.   Jäsenvaltion komissiolle 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti toimittamia tietoja sekä kaikkia komission tällaisia tietoja käyttäen laatimia raportteja tai asiakirjoja voidaan lähettää muille jäsenvaltioille. Lähetettyjä tietoja koskee salassapitovelvollisuus, ja niihin on sovellettava tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä samanlaisille tiedoille säädettyä suojaa.

Jäsenvaltiot voivat käyttää tässä kohdassa tarkoitettuja komission laatimia raportteja ja asiakirjoja ainoastaan analyysitarkoituksiin, mutta niitä ei saa julkistaa tai saattaa minkään muun henkilön tai elimen saataville ilman komission nimenomaista lupaa.

VI   LUKU

SUHTEET KOLMANSIIN MAIHIN

24 artikla

Tietojenvaihto kolmansien maiden kanssa

1.   Kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa kolmannelta maalta tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia 2 artiklassa tarkoitettuja veroja koskevien tämän jäsenvaltion kansallisten lakien hallinnoimiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, kyseinen viranomainen voi, sikäli kuin tämä on sallittua kyseisen kolmannen maan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, antaa nämä tiedot niille jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joille tiedoista voi olla hyötyä, ja kaikille pyynnön esittäville viranomaisille.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat toimittaa tämän direktiivin mukaisesti saatuja tietoja kolmannelle maalle noudattamalla kansallisia säännöksiään, jotka koskevat henkilötietojen toimittamista kolmansille maille, edellyttäen, että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

a)

sen jäsenvaltion, josta kyseiset tiedot ovat peräisin, toimivaltainen viranomainen on suostunut tietojen toimittamiseen;

b)

kyseinen kolmas maa on sitoutunut tekemään yhteistyötä, jota tarvitaan näytön keräämiseksi sellaisten liiketoimien sääntöjenvastaisuudesta tai laittomuudesta, jotka vaikuttavat olevan ristiriidassa verolainsäädännön kanssa tai rikkovan sitä.

VII   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

25 artikla

Tietosuoja

Kaikkeen tämän direktiivin mukaiseen tietojenvaihtoon sovelletaan direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanosäännöksiä. Jäsenvaltioiden on kuitenkin tämän direktiivin asianmukaiseksi soveltamiseksi rajoitettava direktiivin 95/46/EY 10 artiklassa, 11 artiklan 1 kohdassa sekä 12 ja 21 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa siinä määrin kuin se on tarpeen mainitun direktiivin 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen etujen turvaamiseksi.

26 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa hallinnollista veroyhteistyötä käsittelevä komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

27 artikla

Kertomukset

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta joka viides vuosi 1 päivän tammikuuta 2013 jälkeen.

28 artikla

Direktiivin 77/799/ETY kumoaminen

Kumotaan direktiivi 77/799/ETY 1 päivästä tammikuuta 2013.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

29 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivästä tammikuuta 2013.

Niiden on kuitenkin saatettava tämän direktiivin 8 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivästä tammikuuta 2015.

Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

30 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

31 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 15 päivänä helmikuuta 2011.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

MATOLCSY Gy.

(1)  Lausunto annettu 10. helmikuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Lausunto annettu 16. heinäkuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  EYVL L 336, 27.12.1977, s. 15.

(4)  EUVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(5)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(6)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(7)  EUVL L 84, 31.3.2010, s. 1.

(8)  EUVL L 157, 26.6.2003, s. 38.