29.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 283/39

(1)

Euroopan digitaalistrategian tavoitteena on saada paras mahdollinen hyöty uusista tietotekniikoista talouskasvun, työpaikkojen luomisen ja Euroopan kansalaisten elämänlaadun edistämiseksi osana Eurooppa 2020 -strategiaa. Euroopan kollektiivisen kulttuurimuistin digitointi ja säilyttäminen on eräs digitaalistrategian keskeisistä aloista. Tähän kollektiiviseen muistiin kuuluvat painotuotteet (kirjat, aikakauslehdet, sanomalehdet), valokuvat, museoesineet, arkistoasiakirjat, äänitallenteet, audiovisuaalinen aineisto, muistomerkit ja kiinteät muinaisjäännökset, jäljempänä ’kulttuuriaineisto’.

(2)

Kulttuuriaineiston digitointia ja säilyttämistä koskeva EU:n strategia perustuu viime vuosina digitaalisia kirjastoja koskevan aloitteen parissa tehtyyn työhön. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat tukeneet EU:n toimia tällä alalla, myös Europeanan, Euroopan digitaalisen kirjaston, kehittämistä. Viimeksi Euroopan parlamentti ilmaisi tukensa 5 päivänä toukokuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa ja neuvosto 10 päivänä toukokuuta 2010 tekemissään päätelmissä. Neuvosto vahvisti istunnossaan 18 ja 19 päivänä marraskuuta 2010 kulttuurialan työsuunnitelman vuosiksi 2011–2014, ja siinä korostetaan tarvetta koordinoida digitointityö.

(3)

Komissio antoi 28 päivänä elokuuta 2006 jäsenvaltioille suosituksen, jonka tavoitteena on optimoida Euroopan kulttuuriperinnön taloudellisten ja kulttuuristen mahdollisuuksien hyödyntäminen internetin avulla. Suosituksen täytäntöönpanoa koskevat jäsenvaltioiden raportit vuosilta 2008 ja 2010 osoittavat, että edistystä on tapahtunut. Edistys ei kuitenkaan ole yhdenmukaista eri jäsenvaltioissa, ja edistys on epätasaista suosituksen eri kohtien osalta.

(4)

Lisäksi EU:n tasolla digitointityön ja yhteistoiminnan perusta on huomattavasti muuttunut viime vuosina. Uusia tekijöitä ovat Europeanan avautuminen marraskuussa 2008, Euroopan kulttuuriperinnön saattamista verkkoon pohtineen asiantuntijakomitean (Comité des Sages) 10 päivänä tammikuuta 2011 julkaisema raportti ”The New Renaissance” ja komission 24 päivänä toukokuuta 2011 antama ehdotus orpoteoksia koskevaksi direktiiviksi.

(5)

Tämän vuoksi olisi saatettava ajan tasalle jäsenvaltioille annettavat suositukset toimenpiteistä, jotka koskevat kulttuuriperinnön digitointia, sähköistä saatavuutta ja digitaalista säilyttämistä. Kirjastoista, arkistoista ja museoista saatavan aineiston digitoimista olisi edelleen edistettävä sen varmistamiseksi, että Eurooppa säilyttää asemansa merkittävänä kansainvälisenä toimijana kulttuurin ja luovan sisällön alalla ja käyttää runsasta kulttuuriaineistoaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten Euroopan kulttuuriperinnön saattamista verkkoon pohtinut asiantuntijakomitea korosti, saadakseen hyödyn digitoinnista ja digitaalisesta säilyttämisestä Euroopan on toimittava nyt. Mikäli jäsenvaltiot eivät lisää investointejaan tällä alalla, riskinä on, että digitalisoitumisesta saatavat kulttuuri- ja taloushyödyt toteutuvat muualla kuin Euroopassa.

(6)

Kun kulttuuriaineisto on saatavana verkossa, kansalaiset voivat kaikkialla Euroopassa käyttää sitä vapaa-aikanaan, opiskeluun tai työhön. Tämän ansiosta Euroopan moninainen ja monikielinen perintö saa internetissä selkeän profiilin. Euroopan kulttuurilaitosten aineistojen digitointi auttaa laitoksia edelleen hoitamaan tehtäväänsä eli saattamaan käyttöön ja säilyttämään perintöämme digitaalisessa ympäristössä. Lisäksi digitoitua aineistoa voidaan käyttää uudelleen – sekä kaupallisiin että muihin tarkoituksiin – muun muassa oppimis- ja koulutussisältöjen kehittämiseen, dokumentteihin, matkailusovelluksiin, peleihin ja animaatioihin sekä suunnittelun apuvälineinä edellyttäen, että tämä tehdään kunnioittaen täysin tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia.

(7)

Tämä merkitsee tärkeää panostusta luoviin teollisuudenaloihin, joiden osuus EU:n bruttokansantuotteesta on 3,3 prosenttia ja EU:n työllisyydestä 3 prosenttia. Näillä teollisuudenaloilla vallitsee digitaalinen siirtymäkausi, joka ravistelee perinteisiä malleja, muokkaa arvoketjuja ja edellyttää uusia liiketoimintamalleja. Kulttuurivarojen digitointiin liittyy valtavia taloudellisia mahdollisuuksia, ja niiden entistä laajemmat käyttömahdollisuudet ovat olennainen edellytys Euroopan kulttuuristen ja luovien valmiuksien edelleen kehittämiselle ja teolliselle toiminnalle tällä alalla.

(8)

Digitointi on tärkeä keino varmistaa kulttuuriaineiston entistä parempi saatavuus ja käyttö. Jos jäsenvaltiot sovittaisivat yhteen toimensa kulttuuriperintönsä digitoimiseksi, voitaisiin aineisto valita johdonmukaisemmin ja välttää päällekkäistä työtä digitoinnissa. Sen ansiosta myös digitointitekniikoihin investoivien yritysten toimintaympäristö muuttuisi turvallisemmaksi. Tavoitteiden saavuttamista edesauttaisivat meneillään olevien ja suunniteltujen digitointitoimien inventointi ja digitoinnille asetettavat määrälliset tavoitteet.

(9)

Euroopan koko kulttuuriperinnön digitoinnin kustannukset ovat korkeat, eikä niitä voida kattaa pelkästään julkisella rahoituksella. Yksityisiä yrityksiä voitaisiin saada mukaan digitointitoimiin yksityisen sektorin digitoinnille antaman sponsorituen tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta, ja tällaista toimintaa olisi sen vuoksi edistettävä. Oikeudenmukaisuuden ja tasapainoisuuden varmistamiseksi kumppanuuksissa olisi noudatettava eräitä keskeisiä periaatteita. Erityisesti on välttämätöntä asettaa aikarajat digitoidun aineiston etuoikeutetulle käytölle. Euroopan kulttuuriperinnön saattamista verkkoon pohtinut asiantuntijakomitea ehdotti, että digitoidun aineiston etuoikeutetun käytön enimmäisrajaksi olisi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa asetettava seitsemän vuotta.

(10)

EU:n rakennerahastoja voidaan käyttää ja niitä käytetäänkin yhteisrahoittamaan digitointitoimia osana hankkeita, joilla on vaikutusta alueelliseen talouselämään. Niiden käytöstä olisi kuitenkin tehtävä nykyistä laajempaa ja järjestelmällisempää. Laajamittaisilla digitointiprosesseilla voidaan lisätä tehokkuutta mittakaavaetujen takia. Tästä syystä olisi kannustettava käyttämään digitointivalmiuksia tehokkaasti ja jakamaan mahdollisuuksien mukaan digitointilaitteita kulttuurilaitosten ja maiden välillä.

(11)

Vain osa kirjastoissa, arkistoissa ja museoissa olevista aineistoista on vapaasti käytettävissä olevaa ”public domain” -aineistoa siinä mielessä, että ne eivät ole teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamia tai niitä koskevat teollis- ja tekijänoikeudet ovat rauenneet. Muu aineisto on tekijänoikeuden suojaama. Koska tekijänoikeudet ovat ratkaiseva tekijä luovuuden innoittamisessa, Euroopan kulttuuriperintö olisi digitoitava, asetettava saataville ja säilytettävä noudattaen täysimääräisesti tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia.

(12)

Komissio antoi 24 päivänä toukokuuta 2011 ehdotuksen orpoteoksia koskevaksi direktiiviksi. Jotta direktiivistä saataisiin mahdollisimman paljon hyötyä, se olisi hyväksyttävä ja pantava täytäntöön nopeasti niin, että koko EU:ssa omaksutaan yhdenmukainen orpoteoksia koskeva toimintamalli. Myynnistä poistuneiden teosten laajamittaista digitointia varten saattaa olla tarpeen, että sidosryhmien vapaaehtoisesti kehittämiä lisenssiratkaisuja tuetaan jäsenvaltioiden lainsäädännöllä ja että samalla otetaan huomioon valtioiden rajat ylittävä vaikutus. Komission tukeman sidosryhmien vuoropuhelun pohjalta on laadittu myynnistä poistuneita kirjoja ja tieteellisiä lehtiä koskeva yhteisymmärryspöytäkirja, joka allekirjoitettiin Brysselissä 20 päivänä syyskuuta 2011. Toimintamallia olisi noudatettava myös tulevissa vuoropuheluissa, joilla pyritään helpottamaan myynnistä poistuneita teoksia koskevien sopimusten tekemistä, jotta niitä saataisiin aikaan mahdollisimman laajasta aineistosta. EU:n tasolla yhteenliitetyt oikeuksia koskevat tietokannat voivat vähentää oikeuksien selvittämisestä aiheutuvia kustannuksia. Tämän vuoksi tällaisia järjestelyjä olisi kannustettava läheisessä yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa.

(13)

Jotta vapaasti käytettävissä olevan sisällön laaja saatavuus ja käyttö olisi mahdollista, on välttämätöntä varmistaa, että vapaasti käytettävissä oleva sisältö pysyy vapaana sen jälkeen, kun se on digitoitu. Vapaasti käytettävissä olevan aineiston kappaleisiin lisättäviä silmäänpistäviä vesileimoja tai muita visuaalisia suojaustoimia, jotka osoittavat omistusta tai alkuperää, olisi vältettävä.

(14)

Euroopan digitaalinen kirjasto, arkisto ja museo ”Europeana” avautui 20 päivänä marraskuuta 2008. Europeana-portaalin jatkokehittäminen riippuu suurelta osin tavasta, jolla jäsenvaltiot ja niiden kulttuurilaitokset lisäävät siihen sisältöä ja parantavat sen näkyvyyttä kansalaisten keskuudessa. Tämän suuntaisiin toimenpiteisiin olisi kannustettava.

(15)

Tällä hetkellä Europeana tarjoaa käyttöön yli 19 miljoonaa digitoitua kohdetta. Vain kaksi prosenttia niistä on ääni- tai audiovisuaalisia tallenteita. Sisällön (myös tällä hetkellä aliedustettuna olevan sisällön) lisääminen Europeanaan tekee sivustosta sen käyttäjille entistä kiinnostavamman, ja sitä olisi siitä syystä edistettävä. Kokonaistavoite eli 30 miljoonaa kohdetta vuoteen 2015 mennessä noudattaa Europeanan strategista suunnitelmaa, ja se on alku Euroopan koko kulttuuriperinnön digitoimiseksi vuoteen 2025 mennessä. Kaikkien vapaiden mestariteosten (jäsenvaltioiden määrittämien ja valitsemien kulttuurin tai historian kannalta keskeisten teosten ja kohteiden) saatavuus Europeanan kautta rikastaa sivuston sisältöä käyttäjien odotusten mukaisesti. Jos jäsenvaltioissa annettaisiin säännökset, joiden mukaan kaikki julkisella rahoituksella digitoitu aineisto on annettava käyttöön Europeanan kautta, se vauhdittaisi portaalin kehitystä ja loisi kulttuurilaitoksille selkeät puitteet sisällön lisäämistä varten. Tästä syystä tällaisten säännösten antamista olisi edistettävä.

(16)

Digitaalista aineistoa on hoidettava ja pidettävä yllä, muutoin tiedostot saattavat muuttua lukukelvottomiksi, kun niiden tallentamiseen käytetyt laitteet ja ohjelmistot vanhenevat. Aineistoa saattaa hävitä laitteiden heiketessä ajan myötä, ja tallennuslaitteet saattavat ylikuormittua jo pelkästään uuden ja muuttuvan sisällön määrän takia. Vaikka EU:ssa on edistytty digitaalisen aineiston säilyttämisessä, useissa jäsenvaltioissa ei ole selkeää ja kattavaa politiikkaa digitaalisen sisällön säilyttämiseksi. Tällaisen politiikan puute on uhka digitoidun aineiston säilymiselle, ja se voi johtaa myös digitaalisessa muodossa tuotetun aineiston (alkuaan digitaalisen aineiston) häviämiseen. Tehokkaiden keinojen kehittäminen digitaalista säilyttämistä varten vaikuttaa kauaskantoisesti muihinkin kuin kulttuurilaitoksiin. Digitaalista säilyttämistä koskevat kysymykset ovat tärkeitä jokaiselle yksityiselle tai julkiselle organisaatiolle, jolla on velvoite tai joka haluaa säilyttää digitaalista aineistoa.

(17)

Digitaalinen säilyttäminen asettaa taloudellisia, organisatorisia ja teknisiä haasteita, ja toisinaan se edellyttää säädösten ajantasaistamista. Useat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön tai harkitsevat oikeudellisia velvoitteita, joilla digitaalisen aineiston tuottajien on asetettava aineistostaan vähintään yksi jäljenne valtuutetun arkistoivan laitoksen saataville. Vapaakappaleiden tallentamista koskevat tehokkaat säännökset ja käytännöt voivat vähentää sekä sisällön haltijoiden että tallentajalaitosten hallinnollista taakkaa, joten sitä olisi suositeltava. Tehokas yhteistoiminta jäsenvaltioiden välillä on tarpeen, jotta voidaan välttää suuri vaihtelu digitaalisen aineiston tallettamista koskevissa säännöissä. Tällaista yhteistyötä olisi edistettävä. Tiedon haravointi (web harvesting) on uusi tekniikka, jolla Internetistä kerätään säilytettävää aineistoa. Haravoidessaan tietoa laitokset kokoavat aineistoa aktiivisesti sen sijaan, että ne odottaisivat, että aineisto talletetaan. Tällä tavoin vähennetään digitaalisen aineiston tuottajien hallinnollista taakkaa, ja kansallisessa lainsäädännössä olisi sen vuoksi säädettävä asiasta.

(18)

Tämä suositus täydentää elokuvaperinnöstä ja siihen liittyvän teollisen toiminnan kilpailukyvystä 16 päivänä marraskuuta 2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston suositusta (1) useissa elokuvateoksia koskevissa kysymyksissä,

1.

kehittävät edelleen kirjojen, aikakauslehtien, sanomalehtien, valokuvien, museoesineiden, arkistoasiakirjojen, äänitallenteiden, audiovisuaalisen aineiston, muistomerkkien ja kiinteiden muinaisjäännösten (jäljempänä ’kulttuuriaineiston’) digitointia koskevaa suunnittelua ja seurantaa

2.

rohkaisevat kumppanuussuhteita kulttuurilaitosten ja yksityisen sektorin välillä, jotta voidaan luoda uusia tapoja rahoittaa kulttuuriaineiston digitointia ja kannustaa aineiston innovatiiviseen käyttöön, samalla kun varmistetaan, että julkisen ja yksityisen sektorin digitointikumppanuudet ovat oikeudenmukaisia ja tasapainoisia ja noudattavat liitteessä annettuja ehtoja;

3.

hyödyntävät mahdollisuuksien mukaan EU:n rakennerahastoja digitointitoimien yhteisrahoittamiseksi älykkääseen erikoistumiseen tähtäävien alueellisten innovointistrategioiden puitteissa;

4.

harkitsevat tapoja optimoida digitointivalmiudet ja saavuttaa mittakaavaetuja, mikä saattaa edellyttää kulttuurilaitosten digitointitöiden keräämistä yhteen ja valtioiden rajat ylittävää yhteistoimintaa digitoinnin osaamiskeskusten kautta Euroopassa;

5.

parantavat vapaasti käytettävissä olevan digitoidun kulttuuriaineiston saatavuutta ja käyttöä

6.

parantavat tekijänoikeuden suojaaman aineiston digitoinnin ja verkkokäytön edellytyksiä

7.

osallistuvat Europeanan jatkokehittämiseen seuraavilla tavoilla:

8.

vahvistavat kansallisia strategioita digitaalisen aineiston pitkäaikaista säilyttämistä varten, saattavat ajan tasalle strategioiden täytäntöönpanosuunnitelmat ja vaihtavat keskenään tietoja strategioista ja toimintasuunnitelmista;

9.

antavat lainsäädännössään täsmälliset ja selkeät säännökset, joiden nojalla julkiset laitokset voivat säilyttämistä varten kopioida ja konvertoida kulttuuriaineistoa siten, että tekijänoikeuksia koskevaa Euroopan unionin ja kansainvälistä lainsäädäntöä noudatetaan täysimääräisesti;

10.

toteuttavat tarvittavat järjestelyt digitaalisessa muodossa luodun aineiston tallettamista varten, jotta sen pitkäaikainen säilyminen voidaan taata, ja tehostavat digitaalisessa muodossa luodun aineiston nykyisiä talletusjärjestelyjä

11.

ottavat huomioon muissa jäsenvaltioissa tapahtuneen kehityksen, kun ne vahvistavat tai saattavat ajan tasalle alun perin digitaalisessa muodossa luodun aineiston tallentamista koskevia politiikkoja ja menettelyjä, jotta vältettäisiin tallennusjärjestelyjen suuri vaihtelu;

12.

ilmoittavat komissiolle 24 kuukauden kuluessa siitä, kun tämä suositus on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja joka toinen vuosi sen jälkeen tämän suosituksen noudattamiseksi toteutetut toimet.