12.11.2010

Euroopan unionin virallinen lehti

L 295/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 994/2010,

annettu 20 päivänä lokakuuta 2010,

toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja neuvoston direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Maakaasu, jäljempänä ’kaasu’, on olennainen osa Euroopan unionin energiahuoltoa, se muodostaa neljänneksen primaarienergian saannista ja sillä on merkitystä pääasiassa sähköntuotannossa, lämmityksessä, teollisuuden raaka-aineena ja liikenteen polttoaineena.

(2)

Euroopan kaasunkulutus on kasvanut nopeasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Oman tuotannon vähentyessä kaasun tuonti on lisääntynyt sitäkin nopeammin, mikä on johtanut suurempaan tuontiriippuvuuteen ja tarpeeseen kiinnittää erityistä huomiota kaasun toimitusvarmuutta koskeviin kysymyksiin. Lisäksi jotkin jäsenvaltiot ovat kaasualan saarekkeita siksi, ettei niiden infrastruktuuria ole liitetty muuhun unioniin.

(3)

Koska kaasulla on suuri merkitys unionin energiavalikoimassa, tällä asetuksella pyritään osoittamaan kaasua käyttäville asiakkaille, että jatkuvan kaasunsaannin varmistamiseksi toteutetaan kaikki tarvittavat toimet erityisesti vaikeiden ilmasto-olojen ja toimitushäiriöiden varalta. Nämä tavoitteet olisi saavutettava kustannustehokkaimpien toimien avulla, jotta ei vaikutettaisi tämän polttoaineen suhteelliseen kilpailukykyyn muihin polttoaineisiin verrattuna.

(4)

Neuvoston direktiivillä 2004/67/EY (3) luotiin ensimmäiset yhteisön tason oikeudelliset puitteet kaasunsaannin turvaamiseksi ja kaasun sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan tukemiseksi myös toimitushäiriöiden aikana. Sillä perustettiin kaasualan koordinointiryhmä, josta on ollut hyötyä tietojen vaihdolle ja määriteltäessä jäsenvaltioiden, komission, kaasuteollisuuden ja kuluttajien yhteisiä toimia. Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2006 hyväksymä energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkosto on parantanut valmiuksia tietojen keruuseen ja kyennyt antamaan ennakolta varoituksia mahdollisista energiansaantiin kohdistuvista uhkatekijöistä. Euroopan parlamentin ja neuvoston heinäkuussa 2009 hyväksymä uusi energia-alan sisämarkkinalainsäädäntö on merkittävä askel kohti energian sisämarkkinoiden valmiiksi saattamista, ja sen nimenomaisena tavoitteena on parantaa unionin energiansaannin varmuutta.

(5)

Nykyisten unionin tasolla toteutettujen kaasunsaannin turvaamiseen liittyvien toimenpiteiden puitteissa jäsenvaltioilla on kuitenkin yhä hyvin paljon liikkumavaraa päättää asiaan liittyvistä toimenpiteistä. Jos tietyn jäsenvaltion toimitusvarmuus on uhattuna, on olemassa selvä vaara, että kyseisen jäsenvaltion yksipuolisesti määrittelemät toimenpiteet voivat vaarantaa kaasun sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ja kaasutoimitukset asiakkaille. Viimeaikaiset kokemukset ovat osoittaneet tämän vaaran olevan todellinen. Jotta kaasun sisämarkkinat voisivat toimia myös kaasunsaannin vaikeutuessa, on tarpeen säätää yhteisvastuusta ja yhteensovitetusta lähestymistavasta toimituskatkosten varalta, niin ennaltaehkäisevien toimien kuin toteutuvien katkosten johdosta toteutettavien toimien osalta.

(6)

Tietyillä unionin alueilla toimitetaan pienlämpöarvoista kaasua. Pienlämpöarvoista kaasua ei sen ominaisuuksien vuoksi voida käyttää laitteissa, jotka on suunniteltu toimimaan suurlämpöarvoisella kaasulla. Suurlämpöarvoista kaasua on kuitenkin mahdollista käyttää laitteissa, jotka on suunniteltu toimimaan pienlämpöarvoisella kaasulla, jos se on muunnettu pienlämpöarvoiseksi kaasuksi esimerkiksi lisäämällä siihen typpeä. Pienlämpöarvoisen kaasun erityisominaisuuksia olisi käsiteltävä kansallisella ja aluetasolla, ja ne olisi otettava huomioon riskiarvioinnissa sekä kansallisen ja aluetason ennaltaehkäisyä koskevissa suunnitelmissa ja hätäsuunnitelmissa.

(7)

Unionin käyttämien kaasun toimitusreittien ja -lähteiden monipuolistaminen on erityisen tärkeää, jotta voidaan parantaa toimitusvarmuutta sekä koko unionin että yksittäisten jäsenvaltioiden tasolla. Toimitusvarmuus riippuu tulevaisuudessa polttoainevalikoiman kehittymisestä, unionin oman tuotannon ja unioniin kaasua toimittavien kolmansien maiden tuotannon kehittymisestä sekä investoinneista varastointilaitoksiin sekä kaasun toimitusreittien ja -lähteiden monipuolistamiseen unionissa ja sen ulkopuolella, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset mukaan lukien. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota komission 13 päivänä marraskuuta 2008 antamassa tiedonannossa: Toinen strateginen energiakatsaus – energiaa koskeva EU:n turvallisuus- ja yhteisvastuuohjelma – yksilöityihin ensisijaisiin infrastruktuurihankkeisiin, kuten eteläiseen kaasulinjaan (Nabucco sekä Turkin, Kreikan ja Italian yhdysputki), Euroopan monipuolisiin ja riittäviin nesteytetyn maakaasun toimituksiin, Baltian tehokkaaseen yhteenliitäntään, Välimeren energiayhteistyötä koskevaan hankkeeseen sekä asianmukaisiin pohjois-eteläsuuntaisten kaasuverkkojen yhteenliitäntöihin Keski- ja Kaakkois-Euroopassa.

(8)	Jäsenvaltioiden olisi kaasun toimitushäiriöiden aiheuttamien mahdollisten kriisien vaikutusten lieventämiseksi edistettävä energialähteiden sekä kaasun toimitusreittien ja -lähteiden monipuolistamista.

(9)

Merkittävä häiriö unionin kaasunsaannissa voi vaikuttaa kaikkiin jäsenvaltioihin, koko unioniin ja Ateenassa 25 päivänä lokakuuta 2005 allekirjoitetun energiayhteisön perustamissopimuksen (4) sopimuspuoliin. Se voi myös aiheuttaa vakavia taloudellisia vahinkoja kautta koko unionin talouden. Kaasunsaannin keskeytymisellä voi olla myös vakavia sosiaalisia seurauksia erityisesti heikommassa asemassa oleville asiakasryhmille.

(10)

Tietyt asiakkaat, muiden muassa kotitaloudet ja asiakkaat, jotka tarjoavat keskeisiä sosiaalipalveluja, kuten terveydenhuolto- ja lastenhoitopalveluja, koulutuspalveluja sekä muita sosiaali- ja hyvinvointipalveluja sekä jäsenvaltion toiminnalle välttämättömiä palveluja, ovat erityisen heikossa asemassa ja saattavat tarvita suojelua. Tällaisten suojattujen asiakkaiden laaja määritelmä ei saisi olla ristiriidassa eurooppalaisten yhteisvastuumekanismien kanssa.

(11)

Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2008 hyväksymässä Euroopan turvallisuusstrategian täytäntöönpanoa koskevassa kertomuksessa korostetaan, että kasvava riippuvuus tuontienergiasta muodostaa merkittävän lisäriskin energian toimitusvarmuudelle unionissa ja että energiaturvallisuus on yksi turvallisuuspolitiikan uusista haasteista. Kaasun sisämarkkinat ovat keskeinen tekijä parannettaessa energiansaannin varmuutta unionissa ja vähennettäessä yksittäisten jäsenvaltioiden alttiutta toimitushäiriöiden haitallisille vaikutuksille.

(12)	Kaasun sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on erityisen tärkeää, etteivät kaasunsaannin turvaamiseksi toteutetut toimenpiteet perusteettomasti vääristä kilpailua tai kaasun sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa.

(13)

Suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin toimintahäiriö eli niin sanottu N-1-skenaario on täysin mahdollinen. Tällaisen infrastruktuurin häiriön käyttäminen vertailukohtana sille, miten paljon toimituksia jäsenvaltioiden olisi pystyttävä kompensoimaan, on perusteltu lähtökohta kunkin jäsenvaltion kaasunsaannin turvaamista koskevalle analyysille.

(14)

Toimitushäiriöistä selviytyminen edellyttää sekä jäsenvaltioiden että koko unionin tasolla riittävää ja monipuolista kaasuinfrastruktuuria sekä erityisesti uutta kaasuinfrastruktuuria, jolla liitetään kaasualan saarekkeita muodostavia nykyisiä eristyksissä olevia verkkoja naapurijäsenvaltioihin. Kaasunsaannin turvaamista koskevilla yhteisillä vähimmäisvaatimuksilla olisi varmistettava alalle tasavertaiset toimintaedellytykset kaasun toimitusvarmuuden suhteen, samalla kun otetaan huomioon kansalliset tai alueelliset erityispiirteet, ja luotava merkittäviä kannustimia tarvittavan infrastruktuurin rakentamiseen ja kriisivalmiusasteen parantamiseen. Kysyntään vaikuttavilla toimenpiteillä, kuten polttoaineen vaihtamisella toiseen, voi olla merkittävä rooli energiaturvallisuuden varmistamisessa silloin kun tällaisia toimenpiteitä pystytään toteuttamaan nopeasti ja niillä kyetään merkittävästi vähentämään polttoaineen kysyntää toimitushäiriötilanteessa. Energian tehokasta käyttöä olisi edelleen edistettävä, erityisesti silloin, kun tarvitaan kysyntään vaikuttavia toimenpiteitä. Ehdotettujen kysyntään ja tarjontaan vaikuttavien toimenpiteiden ympäristövaikutukset olisi otettava asiaankuuluvalla tavoin huomioon, ja etusijalle olisi mahdollisuuksien mukaan asetettava vähiten ympäristöön vaikuttavat toimenpiteet, samalla kun otetaan huomioon toimitusvarmuuteen liittyvät näkökohdat.

(15)

Investointeja uuteen kaasuinfrastruktuuriin olisi edistettävä voimakkaasti, ja ne olisi toteutettava vasta asianmukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin jälkeen asiaa koskevien unionin säädösten mukaisesti. Tällaisella uudella infrastruktuurilla olisi parannettava kaasun toimitusvarmuutta ja turvattava samalla maakaasun sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta. Yritysten olisi lähtökohtaisesti vastattava investointien toteutuksesta, ja investointien olisi perustuttava taloudellisiin kannustimiin. Tarve helpottaa uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun liittämistä kaasuverkkoinfrastruktuuriin olisi otettava asiaankuuluvasti huomioon. Silloin kun infrastruktuuri-investointi on luonteeltaan maiden rajat ylittävä, sen toteuttamisessa olisi tiiviisti kuultava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 713/2009 (5) perustettua energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa, jäljempänä ’virasto’, ja maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 715/2009 (6) perustettua kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaista verkostoa, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’, niiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla, jotta maantieteellisten rajojen yli ulottuvat vaikutukset voitaisiin ottaa paremmin huomioon. Olisi syytä muistaa, että virasto voi asetuksen (EY) N:o 713/2009 mukaisesti antaa lausuntoja tai suosituksia rajat ylittävistä kysymyksistä toimivaltaansa ja vastuualueeseensa kuuluvilla aloilla. Virastolla ja Kaasu-ENTSO:lla on yhdessä muiden markkinatoimijoiden kanssa suuri merkitys sellaisen unionin laajuisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman laatimisessa ja toteuttamisessa, joka sisältää muun muassa Euroopan toimitusten riittävyysnäkymät ja jonka olisi rajat ylittävien yhteenliitäntöjen osalta perustuttava muun muassa eri verkonkäyttäjien kohtuullisiin tarpeisiin.

(16)	Toimivaltaisten viranomaisten tai jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaasumarkkinat testataan, sillä tämä on yksi infrastruktuurinormin täyttämiseen johtavan prosessin välttämättömistä vaiheista.

(17)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tässä asetuksessa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan tarvittaessa tehtävä tiivistä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten ja erityisesti kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niille maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (7) mukaan kuuluvaa toimivaltaa.

(18)

Kun tarvitaan uusia rajat ylittäviä yhteenliitäntöjä tai nykyisiä rajat ylittäviä yhteenliitäntöjä on laajennettava, kyseisten jäsenvaltioiden, yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten ja, silloin kun ne eivät ole toimivaltaisia viranomaisia, kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varhaisessa vaiheessa tehtävä keskenään tiivistä yhteistyötä.

(19)

Jäsenvaltiot voivat saada tarvittavien tuotantoon, infrastruktuuriin ja energiatehokkuutta koskeviin toimenpiteisiin kohdistuvien investointien rahoittamiseen alue- ja paikallistasolla unionin tukea eri lähteistä, erityisesti Euroopan investointipankin lainoina ja takuina tai alue-, rakenne- ja koheesiorahastojen rahoituksena. Energian toimitusvarmuuden parantamiseen tähtääviä toimia voidaan rahoittaa myös kolmansissa maissa Euroopan investointipankin, unionin ulkoisten välineiden kuten Euroopan naapuruuspoliittisen kumppanuusvälineen, liittymistä valmistelevan tukivälineen ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen varoista.

(20)

Tällä asetuksella olisi voitava antaa maakaasuyhtiöille ja asiakkaille mahdollisuus turvautua häiriöistä selviytymiseksi markkinamekanismeihin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Asetuksessa olisi myös säädettävä hätämekanismeista sellaisia tilanteita varten, joissa markkinat eivät yksinään enää pysty asianmukaisesti käsittelemään kaasunsaannin toimitushäiriöitä. Myös hätätilanteissa olisi ensisijaisesti pyrittävä käyttämään markkinapohjaisia keinoja toimitushäiriön vaikutusten lieventämiseksi.

(21)

Kaasualalla sovelletaan energian sisämarkkinoita koskevan heinäkuussa 2009 hyväksytyn uuden lainsäädännön tultua voimaan uusia säännöksiä, joilla annetaan selkeät tehtävät ja vastuualat jäsenvaltioille, kansallisille sääntelyviranomaisille, siirtoverkon haltijoille ja virastolle sekä lisätään markkinoiden avoimuutta niiden toimivuuden, toimitusvarmuuden ja asiakkaiden suojan parantamiseksi.

(22)

Kaasun sisämarkkinoiden toteuttaminen ja tehokas kilpailu näillä markkinoilla tarjoaa unionille parhaan kaikkia jäsenvaltioita koskevan toimitusvarmuuden tason, kunhan markkinoiden annetaan toimia täysimittaisesti toimituskatkoksen haitatessa osaa unionista, oli häiriön syy sitten mikä tahansa. Tätä varten tarvitaan toimitusvarmuutta koskeva kattava ja toimiva yhteinen lähestymistapa, jossa noudatetaan avoimuutta, yhteisvastuuta ja syrjimättömiä toimintaperiaatteita, jotka sopivat yhteen sisämarkkinoiden toiminnan kanssa, jolla vältetään markkinoiden vääristyminen ja joilla ei heikennetä markkinoiden mahdollisuuksia reagoida häiriöihin.

(23)

Kaasunsaannin varmistaminen kuuluu yhteisesti maakaasuyhtiöille, jäsenvaltioille, erityisesti niiden toimivaltaisten viranomaisten välityksellä, ja komissiolle niiden vastuualueiden ja toimivallan mukaisesti. Kansallisten sääntelyviranomaisten, silloin kun ne eivät ole toimivaltaisia viranomaisia, olisi tarvittaessa myös edesautettava kaasun toimitusvarmuutta vastuualueidensa ja toimivaltansa puitteissa direktiivin 2009/73/EY mukaisesti. Kaasua sähköntuotanto- tai teollisuustarkoituksiin käyttävillä asiakkailla voi lisäksi olla tärkeä asema kaasunsaannin varmistamisessa, sillä ne kykenevät reagoimaan kriisiin kysyntään vaikuttavilla toimenpiteillä, kuten keskeytettävissä olevilla sopimuksilla ja polttoaineen vaihtamisella toiseen, mikä vaikuttaa suoraan tarjonnan ja kysynnän väliseen tasapainoon.

(24)

Jotta kaasun sisämarkkinat toimisivat hyvin, on erityisesti toimitushäiriö- ja kriisitilanteissa siten erittäin tärkeää, että kaikkien maakaasuyhtiöiden ja toimivaltaisten viranomaisten asema ja vastuu on määritelty täsmällisesti. Tämä asema ja vastuu olisi määriteltävä niin, että voidaan noudattaa kolmitasoista lähestymistapaa, joka käsittää ensin asianomaiset maakaasuyhtiöt ja teollisuuden, sitten jäsenvaltiot kansallisella tai aluetasolla ja viimein unionin. Toimituskriisin sattuessa markkinatoimijoille olisi annettava riittävät mahdollisuudet reagoida tilanteeseen markkinapohjaisin toimenpitein. Jos markkinatoimijoiden reaktiot eivät ole riittäviä, jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava toimenpiteitä toimituskriisin vaikutusten poistamiseksi tai lieventämiseksi. Alueellisella tai unionin tasolla olisi toteutettava toimenpiteitä toimituskriisin vaikutusten poistamiseksi tai lieventämiseksi vain, jos nämä toimenpiteet ovat riittämättömiä. Mahdollisuuksien mukaan olisi pyrittävä alueellisiin ratkaisuihin.

(25)

Yhteisvastuun hengessä tullaan tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi harjoittamaan laajalti alueellista yhteistyötä viranomaisten ja maakaasuyhtiöiden kesken, jotta voidaan saada mahdollisimman paljon hyötyä todettujen riskien pienentämiseksi toteutettavien toimien yhteen sovittamisesta ja toteuttaa asiaan liittyvien tahojen kannalta kustannustehokkaimmat toimenpiteet.

(26)

Olisi vahvistettava riittävässä määrin yhdenmukaistetut toimitusvarmuusnormit, jotka kattaisivat vähintäänkin tammikuussa 2009 ilmenneen kaltaiset tapaukset ja joissa otettaisiin huomioon jäsenvaltioiden erot sekä direktiivin 2009/73/EY 3 artiklassa tarkoitetut julkisen palvelun velvoitteet ja kuluttajansuojatoimenpiteet. Tällaisten toimitusvarmuusnormien olisi oltava vakaita, jotta voidaan taata tarvittava oikeusvarmuus, ne olisi määriteltävä selkeästi eikä niillä saisi asettaa kohtuutonta tai suhteetonta taakkaa maakaasuyhtiöille, uudet markkinatulokkaat ja pienet yritykset mukaan luettuina, eikä loppukäyttäjille. Näillä normeilla olisi myös turvattava se, että unionin maakaasuyhtiöt voivat tarjota jäsenvaltioiden kuluttajille palvelujaan tasapuolisesti. Toimitusnormin täyttämisen varmistamiseksi tarvittavat toimet voivat sisältää lisävarastointikapasiteetin ja -määrät, putkilinjavarastoinnin, toimitussopimukset, keskeytettävissä olevat sopimukset tai muita vaikutuksiltaan samanlaisia toimia sekä tarvittavat tekniset toimet kaasunsaannin varmistamiseksi.

(27)

Kaasumarkkinoiden toimivuuden kannalta ja ottaen huomioon tammikuussa 2009 tapahtuneen kaltaisten toimituskatkosten mahdollisuuden on erittäin tärkeää, että maakaasuyhtiöt tekevät hyvissä ajoin tarvittavat investoinnit omaan tuotantoon ja infrastruktuureihin, erityisesti unionin kaasuverkkoon pääsyn mahdollistaviin yhteenliitäntöihin, kaksisuuntaiset fyysiset kaasuvirrat kaasuputkistoissa mahdollistaviin laitteistoihin sekä varastoihin ja nesteytetyn maakaasun kaasutuslaitteistoihin. Komission olisi kaasuinfrastruktuurin rahoitustarpeita suhteessa unionin välineisiin ennustaessaan tarvittaessa asetettava etusijalle infrastruktuurihankkeet, joilla tuetaan kaasun sisämarkkinoiden yhdentymistä ja kaasun toimitusvarmuutta.

(28)

Siirtoverkonhaltijoita ei saisi estää ottamasta huomioon tilannetta, jossa fyysisen kapasiteetin järjestäminen kaasun siirtämiseksi kumpaankin suuntaan kolmansien maiden kanssa rajat ylittävissä yhteenliitännöissä, jäljempänä ’kaksisuuntainen virtauskapasiteetti’, voi osaltaan parantaa toimitusvarmuutta erityisesti sellaisten kolmansien maiden kohdalla, jotka huolehtivat kauttakulkuvirroista kahden jäsenvaltion välillä.

(29)

On tärkeää, että kaasunsaanti pysyy keskeytymättömänä tilanteissa, joissa markkinat eivät itse pysty takaamaan toimituksia, varsinkin kotitalousasiakkaille sekä rajatulle määrälle muita asiakkaita, erityisesti sellaisia keskeisiä sosiaalipalveluja tarjoaville asiakkaille, jotka kyseiset jäsenvaltiot voivat itse määrittää. On erittäin tärkeää, että kriisitilanteissa toteutettavat toimenpiteet määritellään etukäteen ja että niissä noudatetaan turvallisuusvaatimuksia myös silloin, kun suojatut asiakkaat on liitetty samaan jakeluverkkoon kuin muut asiakkaat. Tällaiset toimenpiteet voivat sisältää alun perin varattuun kapasiteettiin suhteutettujen vähennysten käytön, kun infrastruktuuriin pääsyä koskevaa kapasiteettia vähennetään teknisistä syistä.

(30)	Toimivaltaisten viranomaisten olisi pääsääntöisesti pitäydyttävä hätäsuunnitelmassaan. Ne voivat asianmukaisesti perustelluissa poikkeusoloissa toteuttaa toimia, jotka poikkeavat näistä suunnitelmista.

(31)	Toimitusvarmuutta koskevien velvoitteiden täyttämiseksi on käytettävissä suuri valikoima keinoja. Näitä keinoja olisi hyödynnettävä tarkoituksenmukaisimmalla tavalla kansallisella, alueellisella ja unionin tasolla, jotta ne johtavat johdonmukaiseen ja kustannustehokkaaseen lopputulokseen.

(32)

Direktiivissä 2009/73/EY tarkastellaan toimitusvarmuutta koskevia näkökohtia, joita liittyy sellaisten riittävään rajat ylittävään kapasiteettiin ja muuhun infrastruktuuriin kohdistuvien investointien pitkän aikavälin suunnitteluun, joilla voidaan varmistaa järjestelmän pitkän aikavälin kyky taata toimitusvarmuus ja vastata kohtuullisiin vaatimuksiin. Toimitusvarmuusnormien saavuttaminen saattaa edellyttää siirtymäkautta, jotta tarvittavat investoinnit ehditään tehdä. Kaasu-ENTSO:n viraston valvonnassa laatima unionin laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma on keskeinen väline, jolla voidaan määritellä unionin tasolla tarvittavia investointeja, jotta voidaan muun muassa panna täytäntöön tässä asetuksessa säädetyt infrastruktuurivaatimukset.

(33)	Kaasu-ENTSO ja virasto olisi kaasualan koordinointiryhmän jäseninä otettava vastuualueillaan täysimääräisesti mukaan unionin tasoiseen yhteistyö- ja kuulemisprosessiin.

(34)	Kaasualan koordinointiryhmä on tärkein elin, jota komissio kuulee ennaltaehkäisyä koskevien suunnitelmien ja hätäsuunnitelmien laatimisen yhteydessä. On syytä muistaa, että Kaasu-ENTSO ja virasto ovat kaasualan koordinointiryhmän jäseniä ja että niitä kuullaan tässä yhteydessä.

(35)

Jotta saavutettaisiin mahdollisimman hyvä valmiustaso toimitushäiriöiden varalta, toimivaltaisten viranomaisten olisi maakaasuyhtiöitä kuultuaan laadittava hätäsuunnitelmat. Nämä suunnitelmat eivät saisi olla keskenään epäjohdonmukaisia kansallisella, alueellisella tai unionin tasolla. Niissä olisi noudatettava jo olemassa olevien hätäsuunnitelmien parhaita käytäntöjä ja määriteltävä selkeästi kaikkien maakaasuyhtiöiden ja toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja vastuu. Silloin kun se on mahdollista ja tarpeen, olisi laadittava aluetason yhteisiä hätäsuunnitelmia.

(36)

Jäsenvaltioiden yhteisvastuun lujittamiseksi unionitason hätätilanteessa ja erityisesti sellaisten jäsenvaltioiden tukemiseksi, joiden maantieteelliset ja geologiset olosuhteet ovat muita epäedullisemmat, jäsenvaltioiden olisi kehitettävä toimenpiteitä yhteisvastuun toteuttamiseksi. Maakaasuyhtiöiden olisi kehitettävä toimenpiteitä, kuten kaupallisia sopimuksia, joihin voi sisältyä kaasuntuonnin lisäämistä tai varastojen käytön lisäämistä. On tärkeää kannustaa maakaasuyhtiöitä keskinäisiin järjestelyihin. Hätäsuunnitelman mukaisiin toimiin olisi tarvittaessa sisällyttävä mekanismeja, joilla taataan oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus maakaasuyhtiöille. Yhteisvastuuta tukevat toimet voivat olla erityisen tärkeitä niiden jäsenvaltioiden kesken, joille komissio suosittelee yhteisten aluetason ennaltaehkäisyä koskevien suunnitelmien tai hätäsuunnitelmien laatimista.

(37)	Tässä asetukseen puitteissa komissiolla on tärkeä asema hätätilanteessa niin unionin kuin alueellisella tasolla.

(38)

Eurooppalaista yhteisvastuuta olisi tarvittaessa osoitettava myös unionin ja sen jäsenvaltioiden tarjoaman pelastuspalvelun antaman avun muodossa. Tällaisen avun järjestämisessä ja yhteen sovittamisessa olisi hyödynnettävä neuvoston päätöksellä 2007/779/EY, Euratom (8) perustettua yhteisön pelastuspalvelumekanismia.

(39)	Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden yksinomaiseen oikeuteen määrätä energiavaroistaan.

(40)

Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista, 8 päivänä joulukuuta 2008 annetussa neuvoston direktiivissä 2008/114/EY (9) säädetään prosessista, jolla pyritään parantamaan yksilöityjen eurooppalaisten kriittisten infrastruktuurien, muun muassa tiettyjen kaasuinfrastruktuurien, suojaamista unionissa. Direktiivi 2008/114/EY auttaa yhdessä tämän asetuksen kanssa luomaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan energiaturvallisuuteen unionissa.

(41)	Hätäsuunnitelmat olisi saatettava säännöllisesti ajan tasalle ja julkaistava. Niihin olisi kohdistettava vertaisarviointi ja ne olisi ja testattava.

(42)

Kaasualan koordinointiryhmän olisi toimittava komission neuvonantajana ja helpotettava näin toimitusvarmuustoimenpiteiden yhteen sovittamista unionissa ilmenevässä hätätilanteessa. Sen olisi myös seurattava tämän asetuksen nojalla toteutettavien toimenpiteiden riittävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta.

(43)

Tällä asetuksella pyritään antamaan maakaasuyhtiöille ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus varmistaa, että kaasun sisämarkkinat toimivat toimitushäiriötilanteissa tehokkaasti mahdollisimman pitkään ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat toimenpiteitä tilanteen edettyä sellaiseksi, etteivät markkinat enää pysty toimittamaan tarvittavia kaasumääriä. Tällaisissa poikkeuksellisissa viranomaistoimissa olisi kaikilta osin noudatettava unionin oikeutta ja niistä olisi ilmoitettava komissiolle.

(44)

Koska kaasun tuonti kolmansista maista on keskeinen tekijä unionin kaasunsaannin turvaamiselle, komission olisi sovitettava yhteen kolmansiin maihin liittyvää toimintaa sekä yhdessä tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa pyrittävä luomaan järjestelyjä kriisitilanteita varten ja varmistamaan vakaat kaasutoimitukset unioniin. Komissiolle olisi annettava valtuudet ottaa käyttöön erityinen työryhmä, joka kriisitilanteissa tarkkailisi unioniin suuntautuvia kaasuvirtoja yhteistyössä asianomaisten kolmansien maiden kanssa ja, jos kolmannessa maassa esiintyvät ongelmat aiheuttavat kriisitilanteen, toimisi välittäjän ja edesauttajan tehtävässä.

(45)	On tärkeää, etteivät kolmansista maista peräisin olevia toimituksia koskevat ehdot vääristä kilpailua ja että ne ovat sisämarkkinoita koskevien sääntöjen mukaisia.

(46)

Jos saadaan luotettavaa tietoa unionin ulkopuolella olevasta tilanteesta, joka uhkaa yhden tai useamman jäsenvaltion toimitusvarmuutta ja joka voi käynnistää unionin ja kolmannen maan välisen varhaisvaroitusjärjestelmän, komission olisi viipymättä ilmoitettava asiasta kaasualan koordinointiryhmälle ja unionin olisi toteutettava aiheellisia toimia tilanteen laukaisemiseksi.

(47)

Neuvosto totesi helmikuussa 2009 antamissaan päätelmissä, että avoimuutta ja luotettavuutta olisi lisättävä komission ja jäsenvaltioiden välisellä tarkoituksenmukaisella tiedonvaihdolla, joka koskee energia-alan suhteita kolmansiin maihin, mukaan luettuina pitkän aikavälin toimitusjärjestelyt, loukkaamatta kuitenkaan salassa pidettävän liiketoiminnan kannalta tärkeän tiedon luottamuksellisuutta.

(48)

Vaikka Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen sääntöjä ja erityisesti kilpailusääntöjä sovelletaan yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin, siltä osin kuin näiden sääntöjen soveltaminen ei haittaa tällaisten palvelujen suorittamista, jäsenvaltioilla on runsaasti liikkumavaraa julkisen palvelun velvoitteiden määrittämisessä, tilaamisessa ja järjestämisessä.

(49)

Jäsenvaltiot eivät voi yksinään riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on kaasunsaannin varmistaminen unionissa, vaan se voidaan toimien laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(50)	Direktiivi 2004/67/EY olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella vahvistetaan kaasunsaannin turvaamiseen tähtäävät säännökset varmistamalla maakaasun, jäljempänä ’kaasu’, sisämarkkinoiden asianmukainen ja keskeytymätön toiminta, sallimalla poikkeuksellisten toimenpiteiden toteuttaminen, kun markkinat eivät enää pysty toimittamaan tarvittavia kaasumääriä, ja määrittelemällä ja osoittamalla selkeästi maakaasuyhtiöiden, jäsenvaltioiden ja unionin vastuualueet niin ennaltaehkäisevien toimien kuin konkreettisissa toimitushäiriötilanteissa toteutettavien toimien osalta. Tässä asetuksessa säädetään yhteisvastuun hengessä myös avoimista mekanismeista, joiden avulla voidaan sovittaa yhteen varautumista hätätilaan ja sitä koskevia toimia jäsenvaltioiden sekä alueellisella ja unionin tasolla.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan direktiivin 2009/73/EY, asetuksen (EY) N:o 713/2009 ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 määritelmiä.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

’suojatuilla asiakkailla’ kaikkia kotitalousasiakkaita, jotka on liitetty kaasunjakeluverkkoon ja lisäksi, mikäli kyseinen jäsenvaltio niin päättää,

a)	pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka on liitetty kaasunjakeluverkkoon, ja keskeisiä sosiaalipalveluja, jotka on liitetty kaasun jakelu- tai siirtoverkkoon, edellyttäen, että kaikkien näiden muiden asiakkaiden osuus kaasun loppukäytöstä on enintään 20 prosenttia; ja/tai

b)	kaukolämpölaitoksia siinä määrin kuin ne toimittavat lämpöä kotitalousasiakkaille ja a alakohdassa tarkoitetuille asiakkaille, edellyttäen, etteivät nämä laitokset pysty vaihtamaan muihin polttoaineisiin ja että ne on liitetty kaasun jakelu- tai siirtoverkkoon.

Jäsenvaltioiden on mahdollisimman pian ja viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2011 ilmoitettava komissiolle, aikovatko ne sisällyttää a ja/tai b alakohdan suojattuja asiakkaita koskevaan määritelmäänsä;

’toimivaltaisella viranomaisella’ kansallista valtion elintä tai kansallista sääntelyviranomaista, jonka kukin jäsenvaltio on nimennyt vastaamaan tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta. Tällä ei rajoiteta jäsenvaltion mahdollisuutta sallia toimivaltaisen viranomaisen siirtää tässä asetuksessa säädettyjä erityistehtäviä muille tahoille. Tällaiset siirretyt tehtävät on kuitenkin suoritettava toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa ja ne on yksilöitävä 4 artiklassa tarkoitetuissa suunnitelmissa.

3 artikla

Vastuu kaasunsaannin varmistamisesta

1. Kaasunsaannin varmistaminen kuuluu yhteisesti maakaasuyhtiöille, jäsenvaltioille, erityisesti niiden toimivaltaisten viranomaisten välityksellä, ja komissiolle niiden vastuualueiden ja toimivallan mukaisesti. Tällainen yhteinen vastuu edellyttää pitkälle menevää yhteistyötä niiden kesken.

2. Kunkin jäsenvaltion on mahdollisimman pian ja viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2011 nimettävä toimivaltainen viranomainen, joka varmistaa tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden toteuttamisen. Kaasunsaannin varmistamisesta tällä hetkellä vastaavat kansalliset tahot toteuttavat tarvittaessa toimivaltaisen viranomaisen tämän asetuksen mukaisesti toteuttaviksi säädetyt toimenpiteet, kunnes toimivaltainen viranomainen on nimetty virallisesti. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa 9 artiklassa tarkoitetun riskiarvioinnin tekeminen ja ennaltaehkäisyä koskevien suunnitelman ja hätäsuunnitelman laatiminen tämän riskiarvioinnin perusteella sekä kaasun toimitusvarmuuden säännöllinen seuranta kansallisella tasolla. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä keskenään yhteistyötä pyrkiäkseen toimitushäiriön ehkäisemiseen ja vahinkojen minimoimiseen sellaisessa tilanteessa. Mikään ei estä jäsenvaltioita antamasta tarvittaessa täytäntöönpanolainsäädäntöä tämän asetuksen vaatimusten noudattamiseksi.

3. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viipymättä toimivaltaisen viranomaisen nimi, kun se on nimetty, ja tarvittaessa väliaikaisena toimivaltaisena viranomaisena 2 kohdan mukaisesti toimivien kaasunsaannin varmistamisesta vastaavien kansallisten tahojen nimet. Kunkin jäsenvaltion on julkistettava sellaiset nimeämiset.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä toteuttaessaan määriteltävä eri toimijoiden tehtävät ja vastuu niin, että voidaan noudattaa kolmitasoista lähestymistapaa, joka käsittää ensin asianomaiset maakaasuyhtiöt ja teollisuuden, sitten jäsenvaltiot kansallisella tai aluetasolla ja viimein unionin.

5. Komissio sovittaa erityisesti 11 artiklan 1 kohdassa määritellyssä unionin tai alueellisen tason hätätilanteessa tarvittaessa yhteen tässä asetuksessa tarkoitettua toimivaltaisten viranomaisten toimia alueellisella ja unionin tasolla muun muassa 12 artiklassa tarkoitetun kaasualan koordinointiryhmän tai 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kriisijohtoryhmän kautta.

6. Ennaltaehkäisyä koskeviin suunnitelmiin ja hätäsuunnitelmiin sisältyvien, toimitusvarmuuden turvaamiseen liittyvien toimenpiteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, oikein suhteutettuja, syrjimättömiä ja todennettavissa olevia, ne eivät saa perusteettomasti vääristää kilpailua tai kaasun sisämarkkinoiden toimintaa eivätkä ne saa vaarantaa muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin kaasun toimitusvarmuutta.

4 artikla

Ennaltaehkäisyä koskevan suunnitelman ja hätäsuunnitelman laatiminen

1. Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on maakaasuyhtiöitä, kaasua käyttäviä kotitalous- ja teollisuusasiakkaita edustavia asianomaisia organisaatioita ja kansallista sääntelyviranomaista, jos se ei ole toimivaltainen viranomainen, kuultuaan laadittava kansallisella tasolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista:

a)	ennaltaehkäisyä koskeva suunnitelma, joka käsittää 9 artiklan nojalla toteutetun riskiarvioinnin mukaisesti todettujen riskien poistamiseksi tai pienentämiseksi tarvittavat toimenpiteet; ja

b)	hätäsuunnitelma, joka käsittää kaasuntoimitushäiriön vaikutusten poistamiseksi tai lieventämiseksi 10 artiklan mukaisesti toteutettavat toimenpiteet.

2. Ennen ennaltaehkäisyä koskevan suunnitelman ja hätäsuunnitelman hyväksymistä kansallisella tasolla toimivaltaisten viranomaisten on viimeistään 3 päivänä kesäkuuta 2012 vaihdettava keskenään mainittuja kahta suunnitelmaa koskevat luonnoksensa ja kuultava toisiaan asianmukaisella alueellisella tasolla samoin kuin komissiota sen varmistamiseksi, että niiden suunnitelmaluonnokset ja toimenpiteet eivät ole yhteensopimattomia toisen jäsenvaltion ennaltaehkäisyä koskevien suunnitelman ja hätäsuunnitelman kanssa ja että ne ovat sopusoinnussa tämän asetuksen ja unionin muun lainsäädännön säännösten kanssa. Tällainen kuuleminen on toteutettava erityisesti naapurijäsenvaltioiden, varsinkin kaasualan saarekkeita muodostavien eristyksissä olevien verkkojen ja niiden naapurijäsenvaltioiden välillä, ja se voi kattaa esimerkiksi liitteessä IV esimerkinomaisesti mainitut jäsenvaltiot.

3. Kyseessä olevat toimivaltaiset viranomaiset voivat 2 kohdassa tarkoitettujen kuulemisten ja komission mahdollisesti antamien suositusten perusteella päättää laatia kansallisella tasolla laadittujen suunnitelmien lisäksi yhteisiä aluetason ennaltaehkäisyä koskevia suunnitelmia, jäljempänä ’yhteiset ennaltaehkäisyä koskevat suunnitelmat’, ja yhteisiä hätäsuunnitelmia, jäljempänä ’yhteiset hätäsuunnitelmat’. Jos laaditaan yhteisiä suunnitelmia, kyseisten toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa pyrittävä tekemään sopimuksia alueellisen yhteistyön toteuttamiseksi. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa virallisesti hyväksyttävä nämä sopimukset.

4. Toimivaltaisen viranomaisen on kansallisen ja/tai aluetason ennaltaehkäisyä koskevaa suunnitelmaa ja hätäsuunnitelmaa laatiessaan ja toteuttaessaan otettava aina asiaankuuluvalla tavoin huomioon kaasuverkon jatkuva turvallinen toiminta sekä käsiteltävä ja vahvistettava näissä suunnitelmissa verkon toimintaan vaikuttavat tekniset rajoitukset, mukaan luettuina tekniset ja turvallisuuteen liittyvät syyt, jotka voivat johtaa virtojen vähentymiseen hätätilanteessa.

5. Ennaltaehkäisyä koskevat suunnitelmat ja hätäsuunnitelmat, mukaan luettuina soveltuvin osin yhteiset suunnitelmat, on hyväksyttävä ja julkistettava viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2012. Nämä suunnitelmat on viipymättä toimitettava komissiolle. Komissio ilmoittaa asiasta kaasualan koordinointiryhmälle. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tällaisten suunnitelmien toteuttamista seurataan säännöllisesti.

6. Kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun toimivaltaiset viranomaiset ovat toimittaneet 5 kohdassa tarkoitetut suunnitelmat:

a)	komissio arvioi nämä suunnitelmat b alakohdan mukaisesti. Tätä varten komissio kuulee kaasualan koordinointiryhmää näiden suunnitelmien johdosta ja ottaa sen lausunnon asiaankuuluvin tavoin huomioon. Komissio ilmoittaa kaasualan koordinointiryhmälle arvionsa suunnitelmista, ja

jos komissio kuulemisten perusteella

i)	arvioi, että ennaltaehkäisyä koskevalla suunnitelmalla tai hätäsuunnitelmalla ei pystytä tehokkaasti pienentämään riskiarvioinnissa todettuja riskejä, se voi suositella kyseiselle yhdelle tai useammalle toimivaltaiselle viranomaiselle asianomaisen suunnitelman tarkistamista;

ii)

katsoo, että ennaltaehkäisyä koskeva suunnitelma tai hätäsuunnitelma on yhteensopimaton riskiskenaarioiden tai muun toimivaltaisen viranomaisen suunnitelmien kanssa tai se on ristiriidassa tämän asetuksen säännösten tai unionin muun lainsäädännön säännösten kanssa, se pyytää, että asianomaista suunnitelmaa tarkistetaan;

iii)

katsoo, että ennaltaehkäisyä koskeva suunnitelma vaarantaa muiden jäsenvaltioiden tai koko unionin kaasun toimitusvarmuuden, se päättää vaatia, että toimivaltainen viranomainen tarkastelee uudelleen ennaltaehkäisyä koskevaa suunnitelmaa, ja voi esittää yksittäisiä suosituksia sen tarkistamiseksi. Komissio perustelee päätöksensä yksityiskohtaisesti.

7. Kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on muutettava ennaltaehkäisyä koskevaa suunnitelmaansa tai hätäohjelmaansa neljän kuukauden kuluessa 6 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun komission tarkistuspyynnön vastaanottamisesta ja toimitettava tarkistettu ohjelma komissiolle tai ilmoitettava komissiolle syyt, joiden vuoksi se ei suostu pyyntöön. Mikäli päädytään erimielisyyteen, komissio voi kahden kuukauden kuluessa toimivaltaisen viranomaisen vastauksen saatuaan luopua tarkistuspyynnöstään tai kutsua kokoon kyseiset toimivaltaiset viranomaiset ja, mikäli komissio katsoo sen tarpeelliseksi, kaasualan koordinointiryhmän käsittelemään asiaa. Komissio perustelee suunnitelmia koskevat tarkistuspyyntönsä yksityiskohtaisesti. Toimivaltaisen viranomaisen on kaikilta osin otettava huomioon komission kanta. Jos toimivaltaisen viranomaisen lopullinen päätös poikkeaa komission kannasta, toimivaltaisen viranomaisen on perusteltava tällainen päätös ja julkistettava perustelut yhdessä kyseisen päätöksen ja komission kannan kanssa kahden kuukauden kuluessa komission kannan vastaanottamisesta. Toimivaltaisen viranomaisen on tapauksen mukaan julkistettava muutettu suunnitelma viipymättä.

8. Kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on muutettava ennaltaehkäisyä koskevaan suunnitelmaansa tai hätäsuunnitelmaansa kolmen kuukauden kuluessa 6 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun komission päätöksen vastaanottamisesta ja toimitettava tarkistettu ohjelma komissiolle tai ilmoitettava komissiolle syyt, joiden vuoksi se ei ole yhtä mieltä päätöksestä. Mikäli päädytään erimielisyyteen, komissio voi kahden kuukauden kuluessa toimivaltaisen viranomaisen vastauksen saatuaan päättää muuttaa suunnitelmaa tai peruuttaa tarkistuspyyntönsä. Jos komissio pysyy pyynnössään, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on muutettava suunnitelmaa kahden kuukauden kuluessa komission päätöksen vastaanottamisesta siten, että se ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon 6 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetut komission suositukset, ja toimitettava suunnitelma komissiolle.

Komissio ilmoittaa asiasta kaasualan koordinointiryhmälle ja ottaa asiaankuuluvin tavoin huomioon sen suositukset laatiessaan muutettua suunnitelmaa koskevan kantansa, joka toimitetaan kahden kuukauden kuluessa toimivaltaisen viranomaisen vastauksen vastaanottamisesta. Kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on otettava mahdollisimman tarkasti huomioon komission kanta ja sen on kahden kuukauden kuluessa komission kannan vastaanottamisesta hyväksyttävä ja julkistettava näin muutettu suunnitelma.

9. Kaupallisesti arkaluonteiset tiedot on käsiteltävä luottamuksellisesti.

5 artikla

Ennaltaehkäisyä koskevien kansallisten ja yhteisten suunnitelmien sisältö

1. Kansallisen ja yhteisen ennaltaehkäisyä koskevan suunnitelman on sisällettävä seuraavat seikat:

a)	jäljempänä 9 artiklassa säädetyn riskiarvioinnin tulokset;

jäljempänä 6 ja 8 artiklassa säädettyjen infrastruktuuri- ja toimitusnormien täyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet, määrät, kapasiteetit ja määräajat, mukaan luettuina soveltuvin osin se, missä määrin kysyntään vaikuttavilla toimenpiteillä voidaan riittävällä tavalla ja riittävän nopeasti kompensoida 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu toimitushäiriö, yhteisen edun mukaisen suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin määrittäminen 6 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa ja mahdollinen lisätty toimitusnormi 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)	maakaasuyhtiöille ja muille asiaan liittyville tahoille asetetut velvoitteet, mukaan luettuina kaasuverkon turvallista toimintaa koskevat velvoitteet;

muut ennaltaehkäisevät toimenpiteet, kuten ne, jotka liittyvät tarpeeseen parantaa yhteenliitäntöjä naapurijäsenvaltioiden välillä ja mahdollisuus tarvittaessa monipuolistaa kaasun toimitusreittejä ja -lähteitä todettujen riskien hallitsemiseksi, jotta kaasutoimitukset voidaan mahdollisuuksien mukaan taata kaikille asiakkaille;

e)	mekanismit, joita käytetään muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä soveltuvin osin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen yhteisten ennaltaehkäisyä koskevien suunnitelmien ja yhteisten hätäsuunnitelmien laatimisessa ja toteuttamisessa;

tiedot nykyisistä ja tulevista yhteenliitännöistä, mukaan luettuina niistä, jotka mahdollistavat pääsyn unionin kaasuverkkoon, rajat ylittävistä virroista, rajat ylittävästä pääsystä varastoihin ja fyysisestä kapasiteetista siirtää kaasua kumpaankin suuntaan, jäljempänä ’kaksisuuntainen kapasiteetti’, erityisesti hätätilanteessa;

g)	tiedot kaikista kaasun toimitusvarmuuteen liittyvistä julkisen palvelun velvoitteista.

2. Kansallisissa ja yhteisissä ennaltaehkäisyä koskevissa suunnitelmissa ja erityisesti 6 artiklassa määritellyn infrastruktuurinormin täyttämiseksi tarvittavissa toimissa on otettava huomioon Kaasu-ENTSO:n laatima unionin laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

3. Kansallisten ja yhteisten ennaltaehkäisyä koskevien suunnitelmien on perustuttava ensisijaisesti markkinapohjaisiin toimenpiteisiin, ja niissä on otettava huomioon toimenpiteiden taloudellinen vaikutus, tuloksellisuus ja tehokkuus, vaikutukset energian sisämarkkinoiden toimintaan sekä vaikutus ympäristöön ja kuluttajiin, eikä niistä saa aiheutua kohtuutonta taakkaa maakaasuyhtiöille eivätkä ne saa vaikuttaa kielteisesti kaasun sisämarkkinoiden toimintaan.

4. Kansallisia ja yhteisiä ennaltaehkäisyä koskevia suunnitelmia on päivitettävä joka toinen vuosi, paitsi jos niitä on olosuhteiden vuoksi päivitettävä useammin, ja niissä on otettava huomioon päivitetty riskiarviointi. Edellä 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kuuleminen toimivaltaisten viranomaisten välillä on suoritettava ennen päivitetyn suunnitelman hyväksymistä.

6 artikla

Infrastruktuurinormi

1. Jäsenvaltion tai, mikäli jäsenvaltio niin säätää, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että toteutetaan tarvittavat toimenpiteet, jotta suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin häiriötilanteessa jäljelle jäävän infrastruktuurin kapasiteetti, joka määritetään liitteessä I olevassa 2 kohdassa esitetyn N-1-kaavan mukaan, pystyy viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2014 tyydyttämään laskelmassa huomioon otetun alueen kaasun kokonaiskysynnän yhtenä päivänä, jona kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta ja joka tilastollisen todennäköisyyden mukaan esiintyy kerran 20 vuodessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista. Tämä ei rajoita, mikäli tämä on asianmukaista ja tarpeellista, asetuksessa (EY) N:o 715/2009 tarkoitettua verkonhaltijoiden vastuuta tehdä vastaavat investoinnit eikä direktiivissä 2009/73/EY säädettyjä siirtoverkonhaltijoiden velvoitteita.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu velvoite varmistaa, että jäljelle jäävän infrastruktuurin kapasiteetti pystyy tyydyttämään kaasun kokonaiskysynnän, katsotaan täytetyksi myös, jos toimivaltainen viranomainen pystyy ennaltaehkäisyä koskevassa suunnitelmassa osoittamaan, että toimitushäiriö voidaan riittävällä tavalla ja riittävän nopeasti kompensoida asianmukaisilla markkinapohjaisilla kysyntään vaikuttavilla toimenpiteillä. Tätä varten on käytettävä liitteessä I olevassa 4 kohdassa esitettyä kaavaa.

3. Kyseiset toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa 9 artiklassa tarkoitetun riskiarvioinnin mukaisesti päättää, että tämän artiklan 1 kohdassa säädetty velvoite on täytettävä aluetasolla eikä kansallisella tasolla. Siinä tapauksessa on laadittava 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja yhteisiä ennaltaehkäisyä koskevia suunnitelmia. Tällöin sovelletaan liitteessä I olevaa 5 kohtaa.

4. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on asianomaisia maakaasuyhtiöitä kuultuaan viipymättä ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa säädetyn velvoitteen noudattamatta jättämisestä ja ilmoitettava komissiolle tällaisen noudattamatta jättämisen syyt.

5. Siirtoverkon haltijoiden on mahdollistettava pysyvä kaksisuuntainen kapasiteetti kaikissa jäsenvaltioiden välisissä rajat ylittävissä yhteenliitännöissä mahdollisimman pian ja viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2013, lukuun ottamatta

a)	tapauksia, joissa on kyse liitännöistä tuotantolaitoksiin, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin ja jakeluverkkoihin, tai

b)	tapauksia, joissa on myönnetty 7 artiklan mukaisesti poikkeus.

Siirtoverkon haltijoiden on viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2013 mukautettava siirtoverkon toimintaa osittain tai kokonaisuutena niin, että kaasua voidaan rajat ylittävissä yhteenliitännöissä fyysisesti siirtää kumpaankin suuntaan.

6. Jos kaksisuuntainen kapasiteetti on jo olemassa tai rakenteilla tietyssä rajat ylittävässä yhteenliitännässä, 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu velvoite katsotaan täytetyksi kyseisen yhteenliitännän osalta lukuun ottamatta tapauksia, joissa yksi tai useampi jäsenvaltio pyytää kapasiteetin lisäämistä toimitusvarmuuteen liittyvistä syistä. Kun tällainen lisäämistä koskeva pyyntö esitetään, sovelletaan 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

7. Jäsenvaltion tai, mikäli jäsenvaltio niin säätää, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että ensimmäisessä vaiheessa markkinat testataan aina avoimella, yksityiskohtaisella ja syrjimättömällä tavalla sen arvioimiseksi, edellyttävätkö markkinat 1 ja 5 kohdassa säädettyjen velvoitteiden täyttämiseksi tehtävää infrastruktuuri-investointia.

8. Kun kansalliset sääntelyviranomaiset vahvistavat tai hyväksyvät avoimella ja yksityiskohtaisella tavalla tariffeja tai menetelmiä direktiivin 2009/73/EY 41 artiklan 8 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 13 artiklan mukaisesti, niiden on otettava huomioon tosiasialliset kustannukset, joita aiheutuu 1 kohdassa säädettyjen velvoitteiden täyttämisestä ja pysyvän kaksisuuntaisen kapasiteetin järjestämisestä, jotta ne voivat tuolloin myöntää asianmukaisia kannustimia. Siltä osin kuin markkinat eivät edellytä investointia kaksisuuntaisen kapasiteetin toteuttamiseksi ja jos tällaisesta investoinnista aiheutuu kustannuksia useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa tai yhdessä jäsenvaltiossa yhden tai useamman jäsenvaltioiden hyödyksi, kyseisten jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten on yhdessä päätettävä kustannusten kohdentamisesta ennen mahdollisen investointipäätöksen tekemistä. Kustannusten kohdentamisessa on otettava huomioon erityisesti kyseisten jäsenvaltioiden osuus toimitusvarmuuden lisäämiseksi tehtyjen infrastruktuuri-investointien tuottamasta hyödystä. Tällöin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 713/2009 8 artiklan 1 kohtaa.

9. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että mahdollinen uusi siirtoinfrastruktuuri parantaa osaltaan toimitusvarmuutta kehittämällä hyvin yhteenliitetty verkko, joka käsittää tarvittaessa riittävän määrän rajat ylittäviä tulo- ja lähtöpisteitä markkinoiden kysynnän ja todettujen riskien mukaisesti. Toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa arvioitava riskiarvioinnissa se, missä esiintyy sisäisiä pullonkauloja ja pystyvätkö kansallinen tulokapasiteetti ja kansalliset infrastruktuurit, erityisesti siirtoverkot, mukauttamaan kansalliset kaasuvirrat riskiarvioinnissa yksilöityyn skenaarioon, joka koskee suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin häiriötilannetta.

10. Luxemburg, Slovenia ja Ruotsi eivät edellä olevasta poiketen ole näiden velvoitteiden sitomia, mutta niiden on pyrittävä täyttämään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut velvoitteet ja turvaamaan samalla kaasutoimitukset 8 artiklan mukaisesti suojatuille asiakkaille. Tämä poikkeus on voimassa niin kauan kuin

a)	Luxemburgin tapauksessa: sillä on vähintään kaksi yhdysputkea muihin jäsenvaltioihin, vähintään kaksi eri toimituslähdettä eikä yhtään kaasun varastointilaitosta tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosta alueellaan;

b)	Slovenian tapauksessa: sillä on vähintään kaksi yhdysputkea muihin jäsenvaltioihin, vähintään kaksi eri toimituslähdettä eikä yhtään kaasun varastointilaitosta tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosta alueellaan;

c)	Ruotsin tapauksessa: sillä ei ole alueellaan kaasun kauttakulkua muihin jäsenvaltioihin, sen sisäinen vuotuinen bruttokaasunkulutus on alle kaksi miljoonaa öljyekvivalenttitonnia ja kaasun osuus primaarienergiankulutuksesta on alle viisi prosenttia.

Näiden kolmen jäsenvaltion on varmistettava avoimella, yksityiskohtaisella ja syrjimättömällä tavalla infrastruktuuri-investointien säännöllinen markkinatestaus ja julkistettava näiden testien tulokset.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista tuossa alakohdassa säädettyjen edellytysten muutoksista. Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta ei enää sovelleta, jos vähintään yksi näistä edellytyksistä ei enää täyty.

Kunkin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun jäsenvaltioin on viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2018 toimitettava komissiolle kertomus, jossa kuvataan tilanne tuossa alakohdassa säädettyjen asianomaisten edellytysten osalta ja mahdollisuudet 1 kohdassa mainittujen velvoitteiden täyttämiseen, kun otetaan huomioon infrastruktuurinormin täyttämisen taloudellinen vaikutus, markkinoiden testauksen tulokset sekä alueen kaasumarkkinoiden kehitys ja sen kaasun infrastruktuuria koskevat hankkeet. Komissio voi kertomuksen perusteella ja tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen asianomaisten edellytysten yhä täyttyessä päättää, että ensimmäisessä alakohdassa säädettyä poikkeusta voidaan soveltaa edelleen vielä neljän vuoden ajan. Jos päätös on myönteinen, tässä alakohdassa säädetty menettely toistetaan neljän vuoden kuluttua.

7 artikla

Kaksisuuntaisen kapasiteetin mahdollistamista tai sitä koskevan poikkeuksen hakemista koskeva menettely

1. Siirtoverkon haltijoiden on kunkin jäsenvaltioiden välisen rajat ylittävän yhteenliitännän osalta, lukuun ottamatta 6 artiklan 5 kohdan a alakohdan nojalla poikkeuksen saaneita yhteenliitäntöjä ja tapauksia, joissa kaksisuuntainen kapasiteetti on jo olemassa tai rakenteilla eikä yksi tai useampi jäsenvaltio ole pyytänyt kapasiteetin lisäämistä toimitusvarmuuteen liittyvistä syistä, viimeistään 3 päivänä maaliskuuta 2012 toimitettava jäsenvaltioilleen tai, mikäli jäsenvaltiot niin säätävät, toimivaltaisille viranomaisilleen tai sääntelyviranomaisilleen, jäljempänä tässä artiklassa yhdessä ’asianomaiset viranomaiset’, kaikkia muita asianomaisia siirtoverkonhaltijoita kuultuaan:

a)	vastakkaista suuntaa koskevaa kaksisuuntaista kapasiteettia, jäljempänä ’vastakkaisvirtauskapasiteetti’, koskeva ehdotus; tai

b)	pyyntö poikkeuksen myöntämiseksi velvoitteesta mahdollistaa kaksisuuntainen kapasiteetti;

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vastakkaisvirtauskapasiteettia koskevan ehdotuksen tai poikkeusten myöntämistä koskevan pyynnön on perustuttava markkinoiden kysyntää koskevaan arvioon, kysyntä- ja tarjontaennusteisiin, tekniseen toteutettavuuteen, vastakkaisvirtauskapasiteetin kustannuksiin, mukaan luettuina vastaava siirtoverkon vahvistaminen, ja toimitusvarmuudelle koituvaan hyötyyn, ottaen myös huomioon tarvittaessa vastakkaisvirtauskapasiteetin mahdollisen vaikutuksen yhdessä muiden mahdollisten toimenpiteiden kanssa 6 artiklassa tarkoitetun infrastruktuurinormin täyttämiseen vastakkaisvirtauskapasiteetista hyötyvien jäsenvaltioiden osalta.

3. Ehdotuksen tai poikkeuksen myöntämistä koskevan pyynnön vastaanottavan asianomaisen viranomaisen on ilmoitettava siitä viipymättä sellaisten muiden jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille, jotka riskiarvioinnin mukaan voisivat hyötyä vastakkaisvirtauskapasiteetista, ja komissiolle. Tämän asianomaisen viranomaisen on annettava näille muille asianomaisille viranomaisille ja komissiolle mahdollisuus antaa lausunto neljän kuukauden kuluessa tällaisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

4. Asianomaisen viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa 3 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä sekä 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten ja 9 artiklan mukaisesti tehdyn riskiarvioinnin perusteella ja ottamalla mahdollisimman tarkasti huomioon tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vastaanotetut lausunnot ja ottamalla huomioon muitakin kuin pelkästään taloudellisia tekijöitä, kuten kaasun toimitusvarmuuden ja vaikutuksen kaasun sisämarkkinoihin,

a)	myönnettävä poikkeus, jos vastakkaisvirtauskapasiteetti ei merkittävästi parantaisi minkään jäsenvaltion tai alueen toimitusvarmuutta tai jos investointikustannukset ylittäisivät merkittävästi toimitusvarmuudelle mahdollisesti koituvan hyödyn; tai

b)	hyväksyttävä vastakkaisvirtauskapasiteettia koskeva ehdotus; tai

c)	vaadittava siirtoverkon haltijaa muuttamaan ehdotustaan.

Asianomaisen viranomaisen on ilmoitettava päätöksestään komissiolle viipymättä ja toimitettava sille kaikki asiaankuuluvat tiedot, joista käyvät ilmi päätöksen perustelut, mukaan luettuina tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vastaanotetut lausunnot. Asianomaisten viranomaisten on pyrittävä varmistamaan, että samaa yhteenliitäntää taikka yhteenliitettyjä putkia koskevat päätökset, jotka liittyvät toisiinsa, eivät ole keskenään ristiriidassa.

5. Komissio voi kahden kuukauden kuluessa tällaisen ilmoituksen vastaanottamisesta ja mikäli asianomaisen viranomaisen päätös ja muiden asianomaisten viranomaisten lausunnot ovat ristiriidassa keskenään, vaatia asianomaista viranomaista muuttamaan päätöstään. Määräaikaa voidaan pidentää yhdellä kuukaudella, jos komissio on pyytänyt lisätietoja. Kaikki komission ehdotukset, joissa vaaditaan muutoksia asianomaisen viranomaisen päätökseen, on tehtävä 2 kohdassa ja 4 kohdan a alakohdassa säädettyjen seikkojen ja edellytysten perusteella ja ottamalla huomioon asianomaisen viranomaisen päätöksen syyt. Asianomaisen viranomaisen on toimittava pyynnön mukaisesti muuttamalla päätöstään neljän viikon kuluessa. Jos komissio ei toimi kahden kuukauden kuluessa, katsotaan, ettei se vastusta asianomaisen viranomaisen päätöstä.

6. Jos ylimääräinen vastakkaisvirtauskapasiteetti on 9 artiklan mukaisesti tehdyn riskiarvioinnin tulosten mukaisesti tarpeen, tämän artiklan 1–5 kohdassa tarkoitettu menettely toistetaan siirtoverkonhaltijan, asianomaisen viranomaisen tai komission pyynnöstä.

7. Komissio ja asianomainen viranomainen varmistavat, että kaupallisesti arkaluonteiset tiedot käsitellään aina luottamuksellisesti.

8 artikla

Toimitusnormi

1. Toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava määrittämiään maakaasuyhtiöitä toteuttamaan toimenpiteitä, jotta varmistetaan kaasun toimitukset kyseisen jäsenvaltion suojatuille asiakkaille seuraavissa tilanteissa:

a)	äärimmäinen lämpötila seitsemän päivän huippuajanjaksona, joka tilastollisen todennäköisyyden mukaan esiintyy kerran 20 vuodessa;

b)	vähintään 30 päivän ajanjakso, jona kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta ja joka tilastollisen todennäköisyyden mukaan esiintyy kerran 20 vuodessa; ja

c)	vähintään 30 päivän ajanjakso suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin häiriötilanteessa keskimääräisissä talvioloissa.

Toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut maakaasuyhtiöt viimeistään 3 päivänä kesäkuuta 2012.

2. Mahdollisen lisätyn toimitusnormin, joka ylittää 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut 30 päivää, tai kaasun toimitusvarmuuteen liittyvistä syistä asetetun mahdollisen lisävelvoitteen on perustuttava 9 artiklassa tarkoitettuun riskiarviointiin, se on otettava huomioon ennaltaehkäisyä koskevassa suunnitelmassa, ja

a)	sen on oltava 3 artiklan 6 kohdan mukainen;

b)	se ei saa perusteettomasti vääristää kilpailua tai haitata kaasun sisämarkkinoiden toimintaa;

c)	se ei saa vaikuttaa kielteisesti minkään muun jäsenvaltion kykyyn toimittaa kaasua suojatuille asiakkailleen tämän artiklan mukaisesti kansallisen, alueellisen tai unionin tason hätätilanteessa; ja

d)	sen on täytettävä 11 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut edellytykset unionin tai alueellisen tason hätätilanteessa.

Toimivaltaisen viranomaisen on yhteisvastuun hengessä mainittava ennaltaehkäisyä koskevassa suunnitelmassa ja hätäsuunnitelmassa, miten mahdollista lisättyä toimitusnormia tai maakaasuyhtiöille asetettua lisävelvoitetta voidaan väliaikaisesti pienentää unionin tai alueellisen tason hätätilanteessa.

3. Toimivaltaisen viranomaisen ja maakaasuyhtiöiden on toimivaltaisen viranomaisen 1 ja 2 kohdan mukaisesti määrittelemien ajanjaksojen jälkeen tai 1 kohdassa määriteltyjä ankarammissa oloissa pyrittävä mahdollisimman pitkään ylläpitämään kaasutoimitukset erityisesti suojatuille asiakkaille.

4. Tässä artiklassa säädettyjen toimitusnormien täyttämiseksi maakaasuyhtiöille asetettujen velvoitteiden on oltava syrjimättömiä, eikä niistä saa aiheutua kohtuutonta taakkaa näille yrityksille.

5. Maakaasuyhtiöt saavat tarvittaessa täyttää nämä velvoitteet tapauksen mukaan joko alueellisella tai unionin tasolla. Toimivaltainen viranomainen ei saa edellyttää, että tässä artiklassa säädetyt normit täytetään käyttäen ainoastaan sen omalle alueelle sijoittuvaa infrastruktuuria.

6. Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että toimitukset suojatuille asiakkaille taataan tavalla, joka ei haittaa kaasun sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa, ja hintaan, joka heijastelee toimitusten markkina-arvoa.

9 artikla

Riskiarviointi

1. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2011 arvioitava kaikilta osin kaasun toimitusvarmuuteen jäsenvaltiossaan vaikuttavat riskit seuraavien yhteisten tekijöiden perusteella:

a)	käyttäen 6 ja 8 artiklassa määritettyjä normeja ja esittäen N-1-kaavan laskelman, käytetyt oletukset, N-1-kaavan laskemisessa aluetasolla käytetyt oletukset mukaan luettuina, ja tällaisen laskelman tekemiseksi tarvittavat tiedot;

ottamalla huomioon kaikki asiaan vaikuttavat kansalliset ja alueelliset olosuhteet, erityisesti markkinoiden koon, verkon rakenteen, todelliset virrat, mukaan luettuina siirrot kyseisestä jäsenvaltiosta, mahdollisuus fyysisesti siirtää kaasua kumpaankin suuntaan, mukaan luettuina mahdollinen tarve vastaavaan siirtoverkon vahvistamiseen, alueella oleva tuotanto- ja varastointikapasiteetti sekä kaasun asema energiavalikoimassa, erityisesti kaukolämmön ja sähköntuotannon sekä teollisuuden toiminnan osalta, sekä turvallisuuteen ja kaasun laatuun liittyvät näkökohdat;

analysoimalla erilaisia poikkeuksellisen suuren kaasun kysynnän ja toimitushäiriöiden skenaarioita, kuten keskeisten siirtoinfrastruktuurien, varastojen tai nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaalien häiriöitä sekä kolmansista maista tulevan kaasun toimitushäiriöitä, ottamalla huomioon niiden esiintymisen historian, todennäköisyyden, vuodenajan, yleisyyden ja keston sekä tarvittaessa geopoliittiset riskit, ja arvioiden näiden skenaarioiden todennäköisiä seurauksia;

d)	selvittämällä riskien vuorovaikutus- ja vastaavuussuhteita muiden jäsenvaltioiden kanssa, myös siltä osin kuin on kyse yhteenliitännöistä, rajat ylittävistä toimituksista, rajat ylittävästä pääsystä varastoihin ja kaksisuuntaisesta kapasiteetista;

e)	ottamalla huomioon kunkin rajalla olevan tulo- ja lähtöpisteen suurimman yhteenliitäntäkapasiteetin.

2. Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten on 4 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa tehtävä yhteinen riskiarviointi myös aluetasolla.

3. Maakaasuyhtiöiden, kaasua käyttävien teollisuusasiakkaiden, kaasua käyttäviä kotitalous- ja teollisuusasiakkaita edustavien asianomaisten organisaatioiden sekä jäsenvaltioiden ja kansallisen sääntelyviranomaisen, jos se ei ole toimivaltainen viranomainen, on tehtävä yhteistyötä toimivaltaisen viranomaisen kanssa ja annettava sille pyynnöstä kaikki riskiarvioinnissa tarvittavat tiedot.

4. Riskiarviointi on saatettava ajan tasalle ensimmäisen kerran viimeistään 18 kuukauden kuluttua 4 artiklassa tarkoitetun ennaltaehkäisyä koskevan suunnitelman ja hätäsuunnitelman hyväksymisestä ja sen jälkeen joka toinen vuosi kyseessä olevan vuoden syyskuun 30 päivään mennessä, paitsi jos se on olosuhteiden vuoksi saatettava useammin ajan tasalle. riskiarvioinnissa on otettava huomioon 6 artiklassa määritellyn infrastruktuurinormin täyttämisen edellyttämien investointien edistyminen sekä uusien vaihtoehtoisten ratkaisujen toteuttamisessa kohdatut maakohtaiset vaikeudet.

5. Riskiarviointi, ajan tasalle saatetut versiot mukaan luettuina, on asetettava komission saataville viipymättä.

10 artikla

Hätäsuunnitelmat ja kriisitasot

1. Kansallisessa ja yhteisessä hätäsuunnitelmissa on:

a)	käytettävä perustana 3 kohdassa säädettyjä kriisitasoja;

määriteltävä maakaasuyhtiöiden ja kaasua käyttävien teollisuusasiakkaiden, asianomaiset sähköntuottajat mukaan luettuina, asema ja vastuu ottamalla huomioon, missä määrin kaasuntoimitushäiriöt vaikuttavat kuhunkin niistä, sekä niiden vuorovaikutus toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa kullakin 3 kohdassa määritellyllä kriisitasolla;

c)	määriteltävä toimivaltaisten viranomaisten sekä sellaisten muiden tahojen asema ja vastuu, joille on siirretty 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin tehtäviä kullakin tämän artiklan 3 kohdassa määritellyllä kriisitasolla;

d)	varmistettava, että maakaasuyhtiöille ja kaasua käyttäville teollisuusasiakkaille annetaan riittävät mahdollisuudet reagoida kullakin kriisitasolla;

e)	määritettävä tarvittaessa toimenpiteet ja toimet, joiden avulla lievennetään kaasuntoimitushäiriön mahdollisia vaikutuksia kaasun avulla tuotetun kaukolämmön ja sähköntoimitukseen;

f)	vahvistettava yksityiskohtaiset menettelyt ja toimenpiteet, joita noudatetaan kullakin kriisitasolla, mukaan luettuina kutakin tasoa vastaavat tiedonkulkusäännöt;

g)	nimettävä kriisijohtaja tai kriisijohtoryhmä ja määriteltävä kriisijohdon tehtävät;

h)	kuvattava erityisesti liitteessä II lueteltujen markkinapohjaisten toimenpiteiden käyttö tilanteen hallitsemiseksi hälytystasolla ja vaikutusten lieventämiseksi hätätilatasolla;

kuvattava erityisesti liitteessä III lueteltujen muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden suunniteltu tai kaavailtu käyttö hätätilatasolla sekä esitettävä arvio siitä, missä määrin tällaisten muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden käyttö on tarpeen kriisistä selviämiseksi, esitettävä arvio toimenpiteiden vaikutuksista ja määriteltävä niiden toteuttamisessa käytettävät menettelyt ottamalla huomioon sen, että muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä käytetään vain, jos pelkin markkinapohjaisin mekanismein ei enää voida varmistaa toimituksia erityisesti suojatuille asiakkaille;

j)	kuvattava muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä kullakin kriisitasolla käytettävät menettelytavat;

k)	eriteltävä maakaasuyhtiöille asetetut raportointivelvollisuudet hälytys- ja hätätilatasolla;

laadittava luettelo ennalta määritellyistä toimista kaasun asettamiseksi saataville hätätilanteessa, mukaan luettuina kaupalliset sopimukset tällaisiin toimiin osallistuvien tahojen välillä ja tarvittaessa maakaasuyhtiöille tarkoitetut kompensaatiomekanismit ottamalla asiaankuuluvasti huomioon arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuuden. Tällaisiin toimiin voi liittyä maiden rajat ylittäviä sopimuksia jäsenvaltioiden ja/tai maakaasuyhtiöiden välillä.

2. Kansalliset ja yhteiset hätäsuunnitelmat on saatettava ajan tasalle joka toinen vuosi, paitsi jos ne on olosuhteiden vuoksi saatettava useammin ajan tasalle, ja niissä on otettava huomioon ajan tasalle saatettu riskiarviointi. Edellä 4 artiklan 2 kohdassa säädetty toimivaltaisten viranomaisten välinen kuuleminen on suoritettava ennen päivitettyjen suunnitelmien hyväksymistä.

3. Kolme tärkeintä kriisitasoa ovat seuraavat:

ennakkovaroitustaso (ennakkovaroitustila): tilanne, jossa on saatu konkreettista, vakavasti otettavaa ja luotettavaa tietoa, jonka mukaan tapahtuma, joka todennäköisesti heikentää kaasun toimitustilannetta merkittävästi ja johtaa todennäköisesti hälytys- tai hätätilatason käyttöönottoon, on mahdollinen; ennakkovaroitustaso voidaan aktivoida ennakkovaroitusmekanismilla;

hälytystaso (hälytystila): tilanne, jossa toimitusten häiriintyminen tai poikkeuksellisen suuri kaasun kysyntä heikentää merkittävästi toimitustilannetta, mutta markkinat pystyvät edelleen hoitamaan häiriön tai kysynnän ilman, että on tarpeen turvautua muihin kuin markkinapohjaisiin toimenpiteisiin;

hätätilataso (hätätila): tilanne, jossa kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta, toimitushäiriö on merkittävä tai toimitustilanne muuten heikkenee merkittävästi ja kaikki asiaankuuluvat markkinapohjaiset toimenpiteet on toteutettu, mutta kaasutoimitukset eivät riitä tyydyttämään jäljelle jäävää kaasun kysyntää, jolloin on lisäksi toteutettava muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä, jotta voidaan turvata kaasutoimitukset erityisesti suojatuille asiakkaille 8 artiklan mukaisesti.

4. Kansallisilla ja yhteisillä hätäsuunnitelmilla on varmistettava, että rajat ylittävät yhteydet infrastruktuuriin säilytetään asetuksen (EY) N:o 715/2009 mukaisesti siltä osin kuin se on teknisesti ja turvallisuuden kannalta mahdollista hätätilanteessa. Suunnitelmien on oltava tämän asetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisia, eivätkä ne saa sisältää toimenpiteitä, joilla perusteettomasti rajoitetaan kaasun kulkua rajojen yli.

5. Kun toimivaltainen viranomainen julistaa jonkun 3 kohdassa tarkoitetun kriisitason olevan voimassa, sen on välittömästi ilmoitettava asiasta komissiolle ja toimitettava sille kaikki tarvittavat tiedot ja erityisesti tiedot toimista, jotka se aikoo toteuttaa. Mikäli kyseessä on hätätilanne, joka saattaa johtaa unionille ja sen jäsenvaltioille osoitettavaan avunpyyntöön, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä ilmoitettava asiasta komission pelastuspalvelun seuranta- ja tiedotuskeskukseen MICiin.

6. Kun toimivaltaisen viranomaisen julistaa hätätilan, sen on toteutettava hätäsuunnitelmassa ennalta määritellyt toimet ja ilmoitettava välittömästi komissiolle erityisesti toimet, jotka se aikoo toteuttaa 1 kohdan mukaisesti. Toimivaltainen viranomainen voi asianmukaisesti perustelluissa poikkeusoloissa toteuttaa toimia, jotka poikkeavat hätäsuunnitelmasta. Toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava komissiolle tällaisista toimista ja perusteltava ne.

7. Jäsenvaltioiden ja erityisesti toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että

a)	sellaisia toimenpiteitä ei toteuteta, jotka milloin hyvänsä tarpeettomasti rajoittavat kaasun kulkua sisämarkkinoilla;

b)	sellaisia toimenpiteitä ei toteuteta, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan kaasun toimitustilanteen toisessa jäsenvaltiossa; ja

c)	rajat ylittävät yhteydet infrastruktuuriin asetuksen (EY) N:o 715/2009 mukaisesti säilytetään siltä osin kuin se on teknisesti ja turvallisuuden kannalta mahdollista hätäsuunnitelman mukaisesti.

8. Komissio tarkistaa mahdollisimman pian mutta joka tapauksessa viiden päivän kuluessa siitä, kun se on saanut 5 kohdassa tarkoitetut toimivaltaisen viranomaisen antamat tiedot, onko hätätilan julistus perusteltu 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ja vastaavatko toteutetut toimenpiteet mahdollisimman pitkälti hätäsuunnitelmassa lueteltuja toimia eivätkä aiheuta perusteetonta haittaa maakaasuyhtiöille ja ovat 7 kohdan mukaiset. Komissio voi toimivaltaisen viranomaisen tai maakaasuyhtiöiden pyynnöstä tai omasta aloitteestaan pyytää toimivaltaista viranomaista tekemään muutoksia toimenpiteisiin, jos ne ovat 7 kohdassa ja tämän kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädettyjen edellytysten vastaisia. Komissio voi pyytää toimivaltaista viranomaista myös peruuttamaan hätätilajulistuksen, jos se katsoo, ettei tällainen julistus ole tai enää ole perusteltu 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

Toimivaltaisen viranomaisen on muutettava toimenpiteitään kolmen päivän kuluessa komission pyynnön vastaanottamisesta ja ilmoitettava asiasta komissiolle tai ilmoitettava komissiolle syyt, joiden vuoksi se ei suostu pyyntöön. Viimeksi mainitussa tapauksessa komissio voi kolmen päivän kuluessa muuttaa pyyntöään tai peruuttaa sen tai kutsua kokoon toimivaltaisen viranomaisen tai tarvittaessa asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset ja, mikäli komissio katsoo sen tarpeelliseksi, kaasualan koordinointiryhmän käsittelemään asiaa. Komissio perustelee toimien muutoksia koskevat pyyntönsä yksityiskohtaisesti. Toimivaltaisen viranomaisen on kaikilta osin otettava huomioon komission kanta. Jos toimivaltaisen viranomaisen lopullinen päätös poikkeaa komission kannasta, toimivaltaisen viranomaisen on perusteltava tällainen päätös.

11 artikla

Unionin- ja alueellisen tason hätätilatoimet

1. Sellaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, joka on julistanut hätätilan, komissio voi julistaa unionin tason hätätilan tai alueellisen tason hätätilan tilanteesta erityisesti kärsivälle maantieteelliselle alueelle suoritettuaan 10 artiklan 8 kohdan mukaisen tarkistuksen. Vähintään kahden sellaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, jotka ovat julistaneet hätätilan, komissio julistaa tarvittaessa unionin- tai alueellisen tason hätätilan suoritettuaan 10 artiklan 8 kohdan mukaisen tarkistuksen ja näiden hätätilojen syiden liittyessä toisiinsa. Kaikissa tapauksissa komissio kokoaa tilanteeseen parhaiten soveltuvia viestintävälineitä käyttäen muiden toimivaltaisten viranomaisten näkemykset ja ottaa asiaankuuluvalla tavalla huomioon kaikki niiden toimittamat asiaankuuluvat tiedot. Kun komissio arvioi, etteivät unionin- tai alueellisen tason hätätilan perusteena olevat syyt enää oikeuta hätätilan julistamista, se julistaa unionin- tai alueellisen tason hätätilan päättyneeksi. Kaikissa tapauksissa komissio perustelee päätöksensä ja ilmoittaa sen neuvostolle.

2. Komissio kutsuu kokoon kaasualan koordinointiryhmän heti unionin- tai alueellisen tason hätätilan julistettuaan. Komissio voi unionin- tai alueellisen tason hätätilan aikana vähintään kolmen jäsenvaltion pyynnöstä rajoittaa osallistumisen kaasualan koordinointiryhmään koko kokouksen tai sen osan ajaksi koskemaan jäsenvaltioiden edustajia ja toimivaltaisia viranomaisia.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa unionin- tai alueellisen tason hätätilassa komissio sovittaa toimivaltaisten viranomaisten toiminnan yhteen ottamalla kaikilta osin huomioon kaasualan koordinointiryhmän kuulemisesta saadut asiaankuuluvat tiedot kaasualan ja kuulemisen tulokset. Erityisesti komissio

a)	varmistaa tiedonvaihdon;

b)	varmistaa jäsenvaltio- ja aluetason toimien johdonmukaisuuden ja vaikuttavuuden suhteessa unionin tason toimiin;

c)	sovittaa yhteen toimet kolmansia maita koskevilta osin.

4. Komissio voi kutsua kokoon 10 artiklan 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun kriisijohtoryhmän, joka koostuu hätätilasta kärsivien jäsenvaltioiden kriisijohtajista. Komissio voi yhteisymmärryksessä kriisijohtajien kanssa kutsua mukaan muita asiaankuuluvia sidosryhmiä. Komissio varmistaa, että kaasualan koordinointiryhmälle tiedotetaan säännöllisesti kriisijohtoryhmän työskentelystä.

5. Jäsenvaltioiden ja erityisesti toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että

a)	sellaisia toimenpiteitä ei toteuteta, jotka minään ajankohtana tarpeettomasti rajoittavat kaasun kulkua sisämarkkinoilla, varsinkaan kaasun kulkua hätätilasta kärsiville markkinoille;

b)	sellaisia toimenpiteitä ei toteuteta, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan kaasun toimitustilanteen toisessa jäsenvaltiossa; ja

c)	rajat ylittävät yhteydet infrastruktuuriin säilytetään asetuksen (EY) N:o 715/2009 mukaisesti siltä osin kuin se on teknisesti ja turvallisuuden kannalta mahdollista hätäsuunnitelman mukaisesti.

6. Jos komissio toimivaltaisen viranomaisen tai maakaasuyhtiön pyynnöstä tai omasta aloitteestaan katsoo, että jäsenvaltion tai toimivaltaisen viranomaisen unionin- tai alueellisen tason hätätilassa toteuttama toimi taikka maakaasuyhtiön tuolloin noudattama menettely on 5 kohdan vastainen, se pyytää jäsenvaltiota tai toimivaltaista viranomaista muuttamaan toimintaansa tai toteuttamaan toimia 5 kohdan noudattamisen varmistamiseksi ja ilmoittaa tälle syyt tähän. Tarve varmistaa kaasuverkon turvallinen toiminta on aina otettava asianmukaisesti huomioon.

Jäsenvaltion tai toimivaltaisen viranomaisen on muutettava toimintaansa kolmen päivän kuluessa komission pyynnön vastaanottamisesta ja ilmoitettava tästä komissiolle tai ilmoitettava komissiolle syyt, joiden vuoksi se ei suostu pyyntöön. Viimeksi mainitussa tapauksessa komissio voi kolmen päivän kuluessa muuttaa pyyntöään tai peruuttaa sen tai kutsua jäsenvaltion tai toimivaltaisen viranomaisen ja, mikäli komissio katsoo sen tarpeelliseksi, kaasualan koordinointiryhmän käsittelemään asiaa. Komissio perustelee toiminnan muuttamista koskevat pyyntönsä yksityiskohtaisesti. Jäsenvaltion tai toimivaltaisen viranomaisen on kaikilta osin otettava huomioon komission kanta. Jos toimivaltaisen viranomaisen tai jäsenvaltion lopullinen päätös poikkeaa komission kannasta, toimivaltaisen viranomaisen tai jäsenvaltion on perusteltava tällainen päätös.

7. Komissio laatii kaasualan koordinointiryhmää kuultuaan erityistä seurantaryhmää varten pysyvän varallaololuettelon, joka koostuu toimialan asiantuntijoista ja komission edustajista. Seurantaryhmä voidaan tarpeen mukaan lähettää paikalle unionin ulkopuolelle, ja se tarkkailee yhteistyössä kolmansien toimittaja- ja kauttakulkumaiden kanssa unioniin suuntautuvia kaasuvirtoja ja raportoi niistä.

8. Toimivaltaisen viranomaisen on tiedotettava komission pelastuspalvelun seuranta- ja tiedotuskeskukselle MICille mahdollisesta avuntarpeesta. Pelastuspalvelun seuranta- ja tiedotuskeskus arvioi kokonaistilanteen ja antaa sellaista apua koskevia neuvoja, jota voitaisiin antaa tilanteesta eniten kärsiville jäsenvaltioille ja tarvittaessa kolmansille maille.

12 artikla

Kaasualan koordinointiryhmä

1. Perustetaan kaasualan koordinointiryhmä helpottamaan kaasun toimitusvarmuuteen liittyvien toimenpiteiden yhteen sovittamista. Ryhmä koostuu jäsenvaltioiden ja erityisesti niiden toimivaltaisten viranomaisten sekä viraston, Kaasu-ENTSO:n ja kyseisten toimialojen ja asianomaisten asiakkaiden eturyhmittymien edustajista. Komissio päättää jäsenvaltioita kuultuaan ryhmän kokoonpanosta varmistaen, että se on täysin edustava. Komissio toimii ryhmän puheenjohtajana. Ryhmä vahvistaa työjärjestyksensä.

2. Kaasualan koordinointiryhmää kuullaan ja se avustaa komissiota erityisesti seuraavissa kysymyksissä tämän asetuksen mukaisesti:

a)	kaasunsaannin varmuus yleensä ja erityisesti hätätilanteissa;

b)	kaikki tiedot, joilla on merkitystä kaasun toimitusvarmuuden kannalta kansallisella, alueellisella ja unionin tasolla;

c)	parhaat käytännöt ja kaikille asiaan liittyville tahoille mahdollisesti annettavat toimintaohjeet;

d)	toimitusvarmuuden taso, vertailuarvot ja arviointimenetelmät;

e)	kansalliset, alueelliset ja unionitason skenaariot ja valmiustason testaaminen;

f)	ennaltaehkäisyä koskevien suunnitelmien ja hätäsuunnitelmien sekä niihin sisältyvien toimenpiteiden toteuttamisen arviointi;

g)	sellaisten toimien yhteen sovittaminen, joilla pyritään vastaamaan hätätilanteeseen unionissa yhdessä sekä sellaisten kolmansien maiden, jotka ovat energiayhteisön perustamissopimuksen sopimuspuolia, että muiden kolmansien maiden kanssa,

h)	tilanteesta eniten kärsivien jäsenvaltioiden tarvitsema apu.

3. Komissio kutsuu kaasualan koordinointiryhmän kokoon säännöllisin väliajoin ja jakaa toimivaltaisilta viranomaisilta saadut tiedot varmistaen samalla, että kaupallisesti arkaluonteiset tiedot käsitellään luottamuksellisesti.

13 artikla

Tiedonvaihto

1. Jos jäsenvaltioilla on olemassa olevia kaasun toimitusvarmuuteen liittyviä julkisen palvelun velvoitteita, niiden on julkistettava ne viimeistään 3 päivänä tammikuuta 2011. Kaikki myöhemmät ajan tasalle saattamiset tai kaasun toimitusvarmuuteen liittyvät ylimääräiset julkisen palvelun velvoitteet on myös julkistettava niin pian kuin jäsenvaltiot hyväksyvät ne.

2. Kyseessä olevien maakaasuyhtiöiden on asetettava toimivaltaisen viranomaisen saataville hätätilan aikana päivittäin erityisesti seuraavat tiedot:

a)	kaasun päivittäiset kysyntä- ja tarjontaennusteet seuraavalle kolmelle päivälle;

b)	päivittäinen virtaavan kaasun määrä (mcm/d) kaikissa rajat ylittävissä tulo- ja lähtöpisteissä sekä kaikissa pisteissä, jotka liittävät tuotantolaitoksen, varaston tai nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaalin verkkoon;

c)	päivinä ilmaistu aika, jona odotetaan voitavan taata kaasuntoimitukset suojatuille asiakkaille.

3. Komissiolla on unionin- tai alueellisen tason hätätilassa oikeus pyytää toimivaltaista viranomaista toimittamaan viipymättä ainakin seuraavat tiedot:

a)	edellä 2 kohdassa säädetyt tiedot;

b)	tiedot toimivaltaisen viranomaisen kaavailemista ja jo toteuttamista toimenpiteistä hätätilan vaikutusten lieventämiseksi sekä tiedot niiden tuloksellisuudesta;

c)	muiden toimivaltaisten viranomaisten esittämät lisätoimenpiteitä koskevat pyynnöt;

d)	muiden toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä toteutetut toimenpiteet.

4. Toimivaltaiset viranomaiset ja komissio säilyttävät kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuuden.

5. Hätätilanteen päätyttyä toimivaltaisen viranomaisen on mahdollisimman pian ja viimeistään kuuden viikon kuluttua hätätilan päättymisestä toimitettava komissiolle yksityiskohtainen arvio hätätilanteesta ja toteutettujen toimenpiteiden tuloksellisuudesta, mukaan luettuna arvio hätätilanteen taloudellisista vaikutuksista, sen vaikutuksista sähköntuotantoalaan sekä unionille ja/tai sen jäsenvaltioille annetusta tai näiltä saadusta avusta. Tällainen arvio on asetettava kaasualan koordinointiryhmän saataville ja otettava huomioon, kun ennaltaehkäisyä koskevat suunnitelmat ja hätäsuunnitelmat saatetaan ajan tasalle.

Komissio analysoi toimivaltaisten viranomaisten arviot ja ilmoittaa analyysinsä tulokset kootussa muodossa jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille ja kaasualan koordinointiryhmälle.

6. Jotta komissio voi arvioida toimitusvarmuustilanteen unionin tasolla, edellytetään seuraavaa:

jäsenvaltioiden on viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2011 ilmoitettava komissiolle voimassa olevat kolmansien maiden kanssa tehdyt hallitusten väliset sopimukset, joilla on vaikutusta kaasuinfrastruktuurien ja kaasutoimitusten kehitykseen. Tehdessään uusia hallitusten välisiä sopimuksia, joilla on tällainen vaikutus, kolmansien maiden kanssa jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle;

maakaasuyhtiöiden on sellaisten sopimusten osalta, jotka on tehty kolmansien maiden toimittajien kanssa yli vuoden ajaksi, ilmoitettava asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2011, siltä osin kuin on kyse voimassa olevista sopimuksista, sekä lisäksi kuin uusista sopimuksista ja voimassa olevien sopimusten muutoksista, seuraavat tiedot:

i)	sopimuksen kesto;

ii)	sopimuksen kattamat määrät yhteensä, vuositasolla ja keskimäärin kuukausitasolla;

iii)	hälytys- tai hätätilanteessa sopimuksen mukaiset päivittäiset enimmäismäärät;

iv)	sopimuksen mukaiset toimituspisteet.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava nämä tiedot komissiolle kootussa muodossa. Jos tehdään uusia sopimuksia tai voimassa olevia sopimuksia muutetaan, kaikki tiedot on ilmoitettava uudelleen kootussa muodossa säännöllisin väliajoin. Toimivaltainen viranomainen ja komissio varmistavat tietojen luottamuksellisuuden.

14 artikla

Komission suorittama seuranta

Komissio seuraa jatkuvasti kaasunsaannin varmistamiseen tähtääviä toimenpiteitä ja raportoi niistä erityisesti arvioimalla vuosittain direktiivin 2009/73/EY 5 artiklassa tarkoitetut kertomukset ja tuon direktiivin 11 artiklan ja 52 artiklan 1 kohdan täytäntöönpanoon liittyvät tiedot sekä, sitten kun ne ovat saatavilla, riskiarvioinnissa ja tämän asetuksen mukaisesti laadituissa ennaltaehkäisyä koskevissa suunnitelmissa ja hätäsuunnitelmissa annetut tiedot.

Viimeistään 3 päivänä joulukuuta 2014, 4 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun kertomuksen perusteella ja kuultuaan kaasualan koordinointiryhmää komissio

tekee johtopäätökset mahdollisista tavoista parantaa toimitusvarmuutta unionin tasolla, arvioi riskiarviointien tekemisen sekä ennaltaehkäisyä koskevien suunnitelmien ja hätäsuunnitelmien laatimisen toteutettavuuden unionin tasolla ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta, myös markkinoiden yhteenliitettävyydessä tapahtuneesta edistymisestä; ja

b)	antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen jäsenvaltioiden ennaltaehkäisyä koskevien suunnitelmien ja hätäsuunnitelmien yleisestä yhteensopivuudesta sekä niiden vaikutuksesta yhteisvastuuseen ja valmiustasoon unionin kannalta tarkasteltuna.

Kertomuksessa annetaan tarpeen mukaan suosituksia tähän asetukseen tehtäviksi parannuksiksi.

15 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2004/67/EY 2 päivästä joulukuuta 2010 lukuun ottamatta mainitun direktiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa, joita sovelletaan siihen saakka, että kyseessä oleva jäsenvaltio on tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritellyt suojatut asiakkaat ja tämän asetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittänyt maakaasuyhtiöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvoitteita, jotka koskevat mainitun direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamista koskevia määräaikoja.

Sen estämättä, mitä tämän artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään, direktiivin 2004/67/EY 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa ei kuitenkaan enää sovelleta 3 päivästä kesäkuuta 2012 jälkeen.

16 artikla

Poikkeus

Tätä asetusta ei sovelleta Maltaan eikä Kyprokseen niin kauan kuin niiden alueille ei toimiteta kaasua. Edellä 2 artiklan ensimmäisen kohdan 1 alakohdassa, 3 artiklan 2 kohdassa, 4 artiklan 2 ja 5 kohdassa, 6 artiklan 1 ja 5 kohdassa, 8 artiklan 1 kohdassa, 9 artiklan 1 kohdassa sekä 13 artiklan 6 kohdan a ja b alakohdassa esitettyjä määräaikoja sovelletaan Maltan ja Kyproksen osalta seuraavasti:

a)	2 artiklan toisen kohdan 1 alakohdan, 3 artiklan 2 kohdan, 9 artiklan 1 kohdan sekä 13 artiklan 6 kohdan a ja b alakohdan osalta: 12 kuukautta;

b)	4 artiklan 2 kohdan ja 8 artiklan 1 kohdan osalta: 18 kuukautta;

c)	4 artiklan 5 kohdan osalta: 24 kuukautta;

d)	6 artiklan 5 kohdan osalta: 36 kuukautta;

e)	6 artiklan 1 kohdan osalta: 48 kuukautta;

siitä päivästä, jona asianomaisen valtion alueelle toimitetaan ensimmäisen kerran maakaasua.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 6 artiklan 8 kohtaa, 10 artiklan 4 kohdan ensimmäistä virkettä, 10 artiklan 7 kohdan c alakohtaa ja 11 artiklan 5 kohdan c alakohtaa sovelletaan 3 päivästä maaliskuuta 2011.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 20 päivänä lokakuuta 2010.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

O. CHASTEL

(1) Lausunto annettu 20 päivänä tammikuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21 päivänä syyskuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 11 päivänä lokakuuta 2010.

(3) EUVL L 127, 29.4.2004, s. 92.

(4) EUVL L 198, 20.7.2006, s. 18.

(5) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1.

(6) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 36.

(7) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 94.

(8) EUVL L 314, 1.12.2007, s. 9.

(9) EUVL L 345, 23.12.2008, s. 75.

LIITE I

N-1-KAAVAN LASKEMINEN

1. N-1-kaavan määritelmä

N-1-kaava kuvaa kaasuinfrastruktuurin teknisen kapasiteetin kykyä tyydyttää kokonaiskaasukysyntä laskelmassa huomioon otetulla alueella tilanteessa, jossa suurin yksittäinen kaasuinfrastruktuuri on poissa käytöstä yhtenä päivänä, jona kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta ja joka tilastollisen todennäköisyyden mukaan esiintyy kerran 20 vuodessa.

Kaasuinfrastruktuuri sisältää kaasun siirtoverkon, mukaan luettuina yhdysputket sekä laskelmassa huomioon otettuun alueeseen liitetyt tuotantolaitokset, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitokset ja varastot.

Suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin häiriötilanteessa olisi toiminnassa olevan muun kaasuinfrastruktuurin teknisen kapasiteetin (1) oltava vähintään yhtä suuri kuin laskelmassa huomioon otetun alueen päivittäisen kaasun kokonaiskysynnän summa yhtenä päivänä, jona kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta ja joka tilastollisen todennäköisyyden mukaan esiintyy kerran 20 vuodessa.

Alla esitetyn mukaisesti lasketun N-1-kaavan tuloksen olisi oltava vähintään 100 %.

2. N-1-kaavan laskentamenetelmä

Formula , N – 1 ≥ 100 %

3. N-1-kaavan parametrien määritelmät:

’Laskelmassa huomioon otetulla alueella’ tarkoitetaan toimivaltaisen viranomaisen määrittämää maantieteellistä aluetta, jonka osalta N-1-kaava lasketaan.

Kysyntäpuoleen liittyvä määritelmä

’Dmax’– tarkoittaa laskelmassa huomioon otetun alueen päivittäistä kokonaiskaasukysyntää (mcm/d) yhtenä päivänä, jona kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta ja joka tilastollisen todennäköisyyden mukaan esiintyy kerran 20 vuodessa.

Tarjontapuoleen liittyvät määritelmät

’EPm’ muiden tulopisteiden kuin määritelmien Pm, Sm ja LNGm piiriin kuuluvan tuotannon, varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten teknisellä kapasiteetilla (mcm/d) tarkoitetaan kaikkien sellaisten rajalla olevien tulopisteiden teknisen kapasiteetin summaa, jotka kykenevät toimittamaan kaasua laskelmassa huomioon otetulle alueelle;

’Pm’ tuotannon teknisellä enimmäiskapasiteetilla (mcm/d) tarkoitetaan kaikkien kaasuntuotantolaitosten sellaisen teknisen päivittäisen enimmäistuotantokapasiteetin summaa, joka voidaan toimittaa tulopisteisiin laskelmassa huomioon otetulla alueella;

’Sm’ varastojen teknisellä enimmäistoimituskyvyllä (mcm/d) tarkoitetaan kaikkien varastojen sellaisen teknisen päivittäisen enimmäisantokapasiteetin summaa, joka voidaan toimittaa tulopisteisiin laskelmassa huomioon otetulla alueella, ottaen huomioon niiden fyysiset ominaisuudet;

’LNGm’ nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten teknisellä enimmäiskapasiteetilla (mcm/d) tarkoitetaan laskelmassa huomioon otetun alueen kaikkien nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten teknisen päivittäisen enimmäislähetyskapasiteetin summaa ottaen huomioon kriittiset tekijät, kuten purku, tukipalvelut, välivarastointi ja nesteytetyn maakaasun uudelleenkaasutus sekä järjestelmään syötettävissä oleva tekninen enimmäiskapasiteetti;

’Im’ tarkoittaa suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin, jolla on suurin kapasiteetti toimittaa kaasua laskelmassa huomioon otetulle alueelle, teknistä kapasiteettia (mcm/d). Kun tuotanto- tai toimitustason yhteiseen kaasuinfrastruktuuriin on liitetty useita kaasuinfrastruktuureja eikä niitä voida käyttää erikseen, ne katsotaan yhdeksi yksittäiseksi kaasuinfrastruktuuriksi.

4. N-1-kaavan laskeminen kysyntään vaikuttavia toimenpiteitä käyttäen

Formula , N – 1 ≥ 100 %

Kysyntäpuoleen liittyvä määritelmä

’Deff’ tarkoittaa sitä Dmax:n osaa (mcm/d), joka toimitushäiriötilanteessa voidaan riittävällä tavalla ja riittävän nopeasti kattaa markkinapohjaisilla kysyntään vaikuttavilla toimenpiteillä 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5. N-1-kaavan laskeminen aluetasolla

Edellä 3 kohdassa tarkoitettua laskelmassa huomioon otettua aluetta on tarvittaessa laajennettava kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten määrittämälle asianmukaiselle aluetasolle. N-1-kaavan laskemisessa aluetasolla on käytettävä yhteisen edun mukaista suurinta yksittäistä kaasuinfrastruktuuria. Jonkin alueen yhteisen edun mukainen suurin yksittäinen kaasuinfrastruktuuri on alueen suurin kaasuinfrastruktuuri, joka suoraan tai välillisesti edistää kaasutoimituksia kyseisen alueen jäsenvaltioihin, ja se on määriteltävä yhteisessä ennaltaehkäisyä koskevassa suunnitelmassa.

Aluetason N-1-kaavan laskelma voi korvata kansallisen tason N-1-kaavan laskelman vain, jos yhteisen edun mukainen suurin yksittäinen kaasuinfrastruktuuri on yhteisen riskiarvioinnin mukaan erittäin tärkeä kaikkien kyseisten jäsenvaltioiden toimituksille.

(1) Asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan 1 kohdan 18 alakohdan mukaan ’teknisellä kapasiteetilla’ tarkoitetaan kiinteää enimmäiskapasiteettia, jonka siirtoverkonhaltija voi tarjota verkonkäyttäjille, ottaen huomioon järjestelmän toimivuus ja siirtoverkkoa koskevat toimintavaatimukset.

LIITE II

LUETTELO KAASUN TOIMITUSVARMUUTEEN LIITTYVISTÄ MARKKINAPOHJAISISTA TOIMENPITEISTÄ

Laatiessaan ennaltaehkäisyä koskevaa suunnitelmaa ja hätäsuunnitelmaa toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon tässä liitteessä esimerkinomaisesti esitetyt tekijät. Toimivaltaisen viranomaisen on ennaltaehkäisyä koskevaa suunnitelmaa ja hätäsuunnitelmaa laatiessaan otettava asiaankuuluvalla tavalla huomioon ehdotettujen toimenpiteiden ympäristövaikutukset ja asetettava mahdollisuuksien mukaan etusijalle vähiten ympäristöön vaikuttavat toimenpiteet ottamalla samalla huomioon toimitusvarmuuteen liittyvät näkökohdat.

Tarjontaan vaikuttavat toimenpiteet:

—	tuotannon joustavuuden lisääminen,

—	tuonnin joustavuuden lisääminen,

—	uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan kaasun kaasuverkkoinfrastruktuuriin liittämisen helpottaminen,

—	kaupallinen kaasuvarastointi – antokapasiteetti ja varastoidun kaasun määrä,

—	nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaalien kapasiteetti ja maksimaalinen lähetyskyky,

—	kaasun toimituslähteiden ja kaasureittien monipuolistaminen,

—	vastakkaisvirrat,

—	siirtoverkonhaltijoiden toimitusten yhteen sovittaminen,

—	pitkä- ja lyhytkestoisten sopimusten käyttö,

—	infrastruktuuri-investoinnit, myös kaksisuuntainen kapasiteetti,

—	sopimusjärjestelyt kaasun toimitusvarmuuden takaamiseksi,

Kysyntään vaikuttavat toimenpiteet:

—	keskeytettävissä olevien sopimusten käyttö,

—	mahdollisuudet polttoaineen vaihtoon, mukaan luettuna vaihtoehtoisten varapolttoaineiden käyttö teollisuuslaitoksissa ja voimalaitoksissa,

—	vapaaehtoinen kiinteän kuormituksen purkaminen,

—	tehokkuuden parantaminen,

—	uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen.

LIITE III

LUETTELO KAASUN TOIMITUSVARMUUTEEN LIITTYVISTÄ MUISTA KUIN MARKKINAPOHJAISISTA TOIMENPITEISTÄ

Laatiessaan ennaltaehkäisyä koskevaa suunnitelmaa ja hätäsuunnitelmaa toimivaltaisen viranomaisen on harkittava seuraavien esimerkinomaisesti esitettyjen toimenpiteiden hyödyntämistä ainoastaan hätätilanteissa:

Tarjontaan vaikuttavat toimenpiteet:

—	strategisen kaasuvarastoinnin käyttö,

—	pakollinen varapolttoaineen varastojen käyttö (esim. jäsenvaltioiden velvollisuudesta ylläpitää raakaöljy- ja/tai öljytuotevarastojen vähimmäistasoa 14 päivänä syyskuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/119/EY (1) mukaisesti),

—	pakollinen muista lähteistä kuin kaasusta tuotetun sähkön käyttö,

—	pakollinen kaasun tuotantomäärien lisääminen,

—	pakollinen varastojen purkaminen.

Kysyntään vaikuttavat toimenpiteet:

—

pakollisen kysynnän rajoittamisen eri vaiheet, kuten,

—	pakollinen polttoaineen vaihto,

—	pakollinen keskeytettävissä olevien sopimusten käyttö, jos niitä ei täysimääräisesti käytetä markkinapohjaisten toimenpiteiden osana,

—	pakollinen kiinteän kuormituksen purkaminen.

(1) EUVL L 265, 9.10.2009, s. 9.

LIITE IV

ALUEELLINEN YHTEISTYÖ

Alueellinen yhteistyö on yhteisvastuuperiaatteen ilmentymä ja myös tämän asetuksen taustalla oleva käsite perussopimuksen 194 artiklan mukaisesti ja direktiivin 2009/73/EY 6 artiklassa sekä asetuksen (EY) N:o 715/2009 12 artiklassa korostetulla tavalla. Alueellista yhteistyötä tarvitaan erityisesti riskiarviointiin (9 artikla), ennaltaehkäisyä koskevien suunnitelmien ja hätäsuunnitelmien laatimiseen (4, 5 ja 10 artikla), infrastruktuuri- ja toimitusnormeihin (6 ja 8 artikla) sekä unionin- ja alueellisen tason hätätilatoimiin (11 artikla).

Tämän asetuksen mukainen alueellinen yhteistyö perustuu nykyiseen alueelliseen yhteistyöhön, joka kattaa maakaasuyhtiöt, jäsenvaltiot ja kansalliset sääntelyviranomaiset, ja sen tavoitteena on muun muassa edistää toimitusvarmuutta ja energian sisämarkkinoiden yhdentymistä, josta esimerkkeinä voidaan mainita alueellisen kaasualoitteen mukaiset kolmet alueelliset kaasumarkkinat, kaasufoorumi, Itämeren alueen energiayhteyksiä käsittelevän suunnitelman korkean tason ryhmä sekä energiayhteisön toimitusvarmuuden koordinointiryhmä. Toimitusvarmuutta koskevat erityisvaatimukset kuitenkin johtavat todennäköisesti uusiin yhteistyöjärjestelyihin, ja nykyisiä yhteistyön aloja on mukautettava parhaan tehokkuuden takaamiseksi.

Kun otetaan huomioon entistä yhteenliitetymmät ja toisistaan riippuvaisemmat markkinat sekä kaasun sisämarkkinoiden aikaansaaminen, seuraavien jäsenvaltioiden välinen yhteistyö ja myös yhteistyö naapurijäsenvaltioiden osien välillä, voi parantaa niiden omaa ja yhteistä kaasun toimitusvarmuutta:

—	Puola ja kolme Baltian maata (Viro, Latvia ja Liettua),

—	Pyreneiden niemimaa (Espanja ja Portugali) ja Ranska,

—	Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta,

—	Bulgaria, Kreikka ja Romania,

—	Tanska ja Ruotsi,

—	Slovenia, Italia, Itävalta, Unkari ja Romania,

—	Puola ja Saksa,

—	Ranska, Saksa, Belgia, Alankomaat ja Luxemburg,

—	Saksa, Tšekin tasavalta ja Slovakia,

—

muut.

Jäsenvaltioiden välistä alueellista yhteistyötä voidaan tarvittaessa laajentaa, jotta voidaan lujittaa yhteistyötä naapurijäsenvaltioiden kanssa erityisesti kaasualan saarekkeiden osalta etenkin yhteenliitäntöjen kehittämiseksi. Jäsenvaltiot voivat myös kuulua erilaisiin yhteistyöryhmiin.