31.3.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 85/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 265/2010,

annettu 25 päivänä maaliskuuta 2010,

Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ja asetuksen (EY) N:o 562/2006 muuttamisesta sellaisten henkilöiden liikkumisen osalta, joilla on pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan sekä 79 artiklan 2 kohdan a alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotukset,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyssä yleissopimuksessa (2), jäljempänä ’Schengenin yleissopimus’, vahvistetaan säännöt, jotka koskevat pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettuja viisumeita, joiden haltijoilla on lupa kulkea jäsenvaltioiden alueen kautta. Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 562/2006 (3) vahvistetaan kolmansien maiden kansalaisten maahantuloedellytykset. Olisi toteutettava lisätoimenpiteitä, jotta voitaisiin helpottaa kolmansien maiden kansalaisten, joilla on kansallinen pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi, vapaata liikkumista Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueella, jäljempänä ’Schengen-alue’.

(2)

Jäsenvaltioiden olisi korvattava pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetut viisumit oleskeluluvilla kohtuullisessa ajassa siitä, kun pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetun viisumin perusteella laillisesti oleskelevat kolmansien maiden kansalaiset saapuvat niiden alueelle, jotta nämä henkilöt voisivat oleskelunsa aikana matkustaa muihin jäsenvaltioihin tai kulkea muiden jäsenvaltioiden alueen kautta palatessaan kotimaahansa. Jäsenvaltiot jättävät kuitenkin pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetut viisumit yhä useammin korvaamatta oleskeluluvilla tai tekevät tämän vasta huomattavalla viipeellä kolmansien maiden kansalaisten saavuttua niiden alueelle. Tällä oikeudellisella ja käytännön tilanteella on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia sellaisten kolmansien maiden kansalaisten vapaaseen liikkumiseen Schengen-alueella, jotka oleskelevat laillisesti jossakin jäsenvaltiossa pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetun viisumin perusteella.

(3)

Jotta voidaan poistaa ongelmat, joita aiheutuu pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetun viisumin perusteella jäsenvaltiossa oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille, tällä asetuksella olisi laajennettava Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden myöntämien oleskelulupien ja lyhytaikaiseen oleskeluun tarkoitettujen viisumien välinen vastaavuusperiaate koskemaan pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettuja viisumeita. Tällöin pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetulla viisumilla olisi samat vaikutukset kuin oleskeluluvalla, kun kyse on viisumin haltijan vapaasta liikkumisesta Schengen-alueella.

(4)

Kolmannen maan kansalaisen, jolla on jonkin jäsenvaltion myöntämä pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi, olisi tästä syystä sallittava matkustaa muihin jäsenvaltioihin kolmeksi kuukaudeksi minkä tahansa kuuden kuukauden jakson aikana samoin edellytyksin kuin oleskeluluvan haltijan. Tällä asetuksella ei vaikuteta pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetun viisumin myöntämisehtoihin.

(5)

Jäsenvaltioiden nykyisen käytännön mukaisesti tässä asetuksessa vahvistetaan jäsenvaltioille velvoite käyttää pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettujen viisumien myöntämisessä asetuksessa (EY) N:o 1683/95 (4) vahvistettua yhtenäistä viisumin kaavaa.

(6)

Sääntöjä, joiden mukaan oleskelulupahakemusta käsiteltäessä on tarkistettava Schengenin tietojärjestelmästä ja muilta jäsenvaltioilta, onko tietyn henkilön osalta annettu maahantulokielto, olisi sovellettava myös pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettua viisumia koskevaa hakemusta käsiteltäessä. Pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetun viisumin haltijan vapaasta liikkumisesta muissa jäsenvaltioissa ei tällöin pitäisi aiheutua ylimääräistä turvallisuusuhkaa jäsenvaltioille.

(7)

Schengenin yleissopimusta ja asetusta (EY) N:o 562/2006 olisi muutettava vastaavasti.

(8)

Tällä asetuksella ei ole tarkoitus kannustaa jäsenvaltioita olemaan myöntämättä oleskelulupia, eikä sen pitäisi vaikuttaa muissa unionin säädöksissä vahvistettuun jäsenvaltioiden velvollisuuteen myöntää oleskelulupia tiettyihin ryhmiin kuuluville kolmansien maiden kansalaisille; näitä säädöksiä ovat erityisesti direktiivi 2005/71/EY (5), direktiivi 2004/114/EY (6), direktiivi 2004/38/EY (7), direktiivi 2003/109/EY (8) ja direktiivi 2003/86/EY (9).

(9)

Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (10) mukaisesti jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, joilla on toisen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelulupa tai muu oleskeluun oikeuttava lupa, kuten pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi, olisi vaadittava siirtymään välittömästi kyseisen toisen jäsenvaltion alueelle.

(10)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettuun viisumiin perustuvaa vapaata liikkumista koskevien sääntöjen vahvistaminen, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(11)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Sen soveltamisessa olisi noudatettava kansainvälistä suojelua ja palauttamiskieltoa koskevia jäsenvaltioiden velvoitteita.

(12)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (11) ja jotka kuuluvat tietyistä mainitun sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 17 päivänä toukokuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/437/EY (12) 1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan.

(13)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (13) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B ja C kohdassa, tarkasteltuina yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (14) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(14)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä allekirjoitetussa pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B ja C kohdassa, tarkasteltuina yhdessä neuvoston päätöksen 2008/261/EY (15) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(15)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan N:o 22 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tämä asetus perustuu Schengenin säännöstöön, Tanska päättää pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se sen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(16)

Tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 29 päivänä toukokuuta 2000 tehdyn neuvoston päätöksen 2000/365/EY (16) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei siten osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, se ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(17)

Tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin 28 päivänä helmikuuta 2002 tehdyn neuvoston päätöksen 2002/192/EY (17) mukaisesti; Irlanti ei siten osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, se ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(18)

Kyproksen osalta tämä asetus on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös.

(19)

Tämä asetus on vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan Schengenin yleissopimus seuraavasti:

1)

Korvataan 18 artikla seuraavasti:

”18 artikla

1.   Viisumi pidempää kuin kolmen kuukauden oleskelua varten, jäljempänä ’pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi’, on kansallinen viisumi, jonka jokin jäsenvaltioista myöntää oman lainsäädäntönsä tai unionin lainsäädännön mukaisesti. Tällaiset viisumit myönnetään käyttäen yhtenäistä viisumin kaavaa, joka on vahvistettu neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1683/95 (18), ja viisumissa on ilmoitettava viisumin tyyppi kirjaimella D. Ne on täytettävä yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 (19) liitteen VII asian kannalta merkityksellisten säännösten mukaisesti.

2.   Pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetun viisumin voimassaoloaika on korkeintaan yksi vuosi. Jos jäsenvaltio sallii ulkomaalaisen oleskelevan yli vuoden, pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi on korvattava oleskeluluvalla ennen sen voimassaolon päättymistä.

2)

Muutetaan 21 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Ulkomaalainen voi sen perusteella, että hänellä on jonkin jäsenvaltion myöntämä oleskelulupa ja voimassa oleva matkustusasiakirja, liikkua vapaasti enintään kolmen kuukauden ajan minkä tahansa kuuden kuukauden jakson aikana muiden jäsenvaltioiden alueella, jos hän täyttää henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 15 päivänä maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 562/2006 (20) 5 artiklan 1 kohdan a, c ja e alakohdassa tarkoitetut maahantuloedellytykset eikä ole kyseisen jäsenvaltion kansallisessa maahantulokieltoluettelossa.

b)

Lisätään 2 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”2 a.   Edellä 1 kohdassa säädettyä oikeutta vapaaseen liikkumiseen sovelletaan myös ulkomaalaiseen, jolla on voimassa oleva jonkin jäsenvaltion myöntämä pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu 18 artiklan mukainen viisumi.”.

3)

Muutetaan 25 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kun jäsenvaltio aikoo myöntää oleskeluluvan, se tekee järjestelmällisesti haun Schengenin tietojärjestelmästä. Kun jäsenvaltio aikoo myöntää oleskeluluvan ulkomaalaiselle, joka on määrätty maahantulokieltoon, sen on ensin neuvoteltava määräyksen antaneen jäsenvaltion kanssa ja otettava huomioon sen edut; oleskelulupa voidaan myöntää ainoastaan painavista syistä, erityisesti humanitaarisista syistä tai kansainvälisten velvoitteiden takia.

Jos oleskelulupa myönnetään, maahantulokiellon määränneen jäsenvaltion on peruutettava kielto. Sen sijaan se voi merkitä kyseisen ulkomaalaisen kansalliseen maahantulokieltoluetteloon.”;

b)

Lisätään 1 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”1 a.   Ennen 96 artiklassa tarkoitetun, maahantulokiellon määräämistä koskevan ilmoituksen tekemistä jäsenvaltioiden on tarkistettava pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettuja viisumeja tai oleskelulupia koskevat kansalliset rekisterinsä.”;

c)

Lisätään kohta seuraavasti:

”3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan myös pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettuihin viisumeihin.”.

2 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 562/2006 5 artikla seuraavasti:

1)

Korvataan 1 kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)

hänellä on voimassa oleva viisumi, jos se vaaditaan luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, 15 päivänä maaliskuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (21) nojalla, paitsi jos hänellä on voimassa oleva oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi.

2)

Korvataan 4 kohdan a alakohta seuraavasti:

”a)

maahantulo toisten jäsenvaltioiden alueelle kauttakulkua varten sallitaan kolmannen maan kansalaiselle, joka ei täytä 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä mutta jolla on jonkin jäsenvaltion myöntämä oleskelulupa, pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi tai paluuviisumi tai, kun se on vaatimuksena, oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi ja paluuviisumi, jotta hän voi matkustaa oleskeluluvan, pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetun viisumin tai paluuviisumin myöntäneen jäsenvaltion alueelle, paitsi jos hän on sen jäsenvaltion kansallisessa maahantulo- tai kauttakulkukieltoluettelossa, jonka ulkorajan hän pyrkii ylittämään;”.

3 artikla

Tämä asetus ei vaikuta muissa unionin säädöksissä vahvistettuun jäsenvaltioiden velvollisuuteen myöntää oleskelulupia kolmansien maiden kansalaisille.

4 artikla

Komissio ja jäsenvaltiot ilmoittavat kyseessä oleville kolmansien maiden kansalaisille täysimääräisesti ja täsmällisesti tästä asetuksesta.

5 artikla

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 5 päivänä huhtikuuta 2012 kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotus tämän asetuksen muuttamiseksi.

6 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä huhtikuuta 2010.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä 25 päivänä maaliskuuta 2010.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. LÓPEZ GARRIDO


(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9 päivänä maaliskuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2010.

(2)  EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19.

(3)  EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1.

(4)  EYVL L 164, 14.7.1995, s. 1.

(5)  Neuvoston direktiivi 2005/71/EY, annettu 12 päivänä lokakuuta 2005, kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten (EUVL L 289, 3.11.2005, s. 15).

(6)  Neuvoston direktiivi 2004/114/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 2004, kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä (EUVL L 375, 23.12.2004, s. 12).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77, oikaisu EUVL L 229, 29.6.2004, s. 35).

(8)  Neuvoston direktiivi 2003/109/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2003, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta (EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44).

(9)  Neuvoston direktiivi 2003/86/EY, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, oikeudesta perheenyhdistämiseen (EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12).

(10)  EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.

(11)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(12)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31.

(13)  EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.

(14)  EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1.

(15)  EUVL L 83, 26.3.2008, s. 3.

(16)  EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43.

(17)  EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20.

(18)  EYVL L 164, 14.7.1995, s. 1.

(19)  EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1.”.

(20)  EYVL L 105, 13.4.2006, s. 1.”;

(21)  EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1.”;