”I”

:

Jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon välittömästi teurastettaviksi lähetettyjen elävien eläinten tai lihotettaviksi tarkoitettujen nautaeläinten kuljetus kolmannen maan alueen kautta kuorma-autoissa, jotka on sinetöity sarjanumeroidulla sinetillä.

Sinetin numero on teurastettaviksi ja lihotettaviksi tarkoitettujen nautaeläinten osalta merkittävä direktiivin 64/432/ETY (6) liitteessä F olevan mallin mukaisesti annettuun terveystodistukseen ja teurastettaviksi tarkoitettujen lammas- ja vuohieläinten osalta direktiivin 91/68/ETY (7) liitteessä E olevan mallin I mukaisesti annettuun terveystodistukseen

Lisäksi sinetin on oltava ehjä lähetyksen saapuessa sille rajatarkastusasemalle, jonka kautta se saapuu unioniin, ja sinetin numero on kirjattava unionin yhdennettyyn eläinlääkinnälliseen Traces-tietojärjestelmään.

Toimivaltaisen eläinlääkintäviranomaisen on leimattava todistus unionin poistumispaikassa ennen kuljetusta yhden tai useamman kolmannen maan kautta, ja siinä on oltava merkintä ”VAIN KAUTTAKULJETUKSEEN EU:N ERI ALUEIDEN VÄLILLÄ ENTISEN JUGOSLAVIAN TASAVALLAN MAKEDONIAN/MONTENEGRON/SERBIAN (8)  (9) KAUTTA”.

Lihotettaviksi tarkoitetut nautaeläimet on kuljetettava suoraan määräjäsenvaltion toimivaltaisen eläinlääkintäviranomaisen nimeämälle määräpaikkana olevalle tilalle. Kyseisiä eläimiä saa siirtää tilalta ainoastaan välitöntä teurastusta varten.

”II”

:

Alue on tunnustettu tuberkuloosista virallisesti vapaaksi tuotaessa unioniin eläviä eläimiä, joille on myönnetty todistusmallin BOV-X mukainen todistus.

”III”

:

Alue on tunnustettu luomistaudista virallisesti vapaaksi tuotaessa unioniin eläviä eläimiä, joille on myönnetty todistusmallin BOV-X mukainen todistus.

”IVa”

:

Alue on tunnustettu naudan tarttuvasta leukoosista (EBL) virallisesti vapaaksi tuotaessa unioniin eläviä eläimiä, joille on myönnetty todistusmallin BOV-X mukainen todistus.

”IVb”

:

Alueella on hyväksyttyjä tiloja, ja se on tunnustettu naudan tarttuvasta leukoosista (EBL) virallisesti vapaaksi tuotaessa unioniin eläviä eläimiä, joille on myönnetty todistusmallin BOV-X mukainen todistus.

”V”

:

Alue on tunnustettu luomistaudista virallisesti vapaaksi tuotaessa unioniin eläviä eläimiä, joille on myönnetty todistusmallin OVI-X mukainen todistus.

”VI”

:

Maantieteelliset rajoitukset:

”VII”

:

Alue on tunnustettu tuberkuloosista virallisesti vapaaksi tuotaessa unioniin eläviä eläimiä, joille on myönnetty todistusmallin RUM mukainen todistus.

”VIII”

:

Alue on tunnustettu luomistaudista virallisesti vapaaksi tuotaessa unioniin eläviä eläimiä, joille on myönnetty todistusmallin RUM mukainen todistus.

”IX”

:

Alue on tunnustettu Aujeszkyn taudista virallisesti vapaaksi tuotaessa unioniin eläviä eläimiä, joille on myönnetty todistusmallin POR-X mukainen todistus.

”BOV-X”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli kotieläiminä pidetyille nautaeläimille (mukaan lukien Bubalus- ja Bison-lajit ja niiden risteytykset), jotka on tarkoitettu jalostukseen ja/tai tuotantoon tuonnin jälkeen.

”BOV-Y”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli kotieläiminä pidetyille nautaeläimille (mukaan lukien Bubalus- ja Bison-lajit ja niiden risteytykset), jotka on tarkoitus teurastaa heti tuonnin jälkeen.

”OVI-X”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli kotieläiminä pidetyille lammaseläimille (Ovis aries) ja kotieläiminä pidetyille vuohieläimille (Capra hircus), jotka on tarkoitettu jalostukseen ja/tai tuotantoon tuonnin jälkeen.

”OVI-Y”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli kotieläiminä pidetyille lammaseläimille (Ovis aries) ja kotieläiminä pidetyille vuohieläimille (Capra hircus), jotka on tarkoitus teurastaa heti tuonnin jälkeen.

”POR-X”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli kotieläiminä pidetyille sikaeläimille (Sus scrofa), jotka on tarkoitettu jalostukseen ja/tai tuotantoon tuonnin jälkeen.

”POR-Y”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli kotieläiminä pidetyille sikaeläimille (Sus scrofa), jotka on tarkoitus teurastaa heti tuonnin jälkeen.

”RUM”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli lahkoon Artiodactyla (lukuun ottamatta nautaeläimiä (myös Bubalus- ja Bison-lajit ja niiden risteytykset) ja Ovis aries-, Capra hircus-, Suidae- ja Tayassuidae-eläimiä), sekä heimoihin Rhinocerotidae ja Elephantidae kuuluville eläimille.

”SUI”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli muille kuin kotieläiminä pidetyille heimoihin Suidae, Tayassuidae ja Tapiridae kuuluville eläimille.

”CAM”

:

Liitteessä I olevassa 7 osassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti Saint-Pierre ja Miquelonista tuotaville eläimille myönnettävän erityistodistuksen malli.

”A”

:

Takeet bluetongue-taudin ja epitsoottisen verenvuototaudin varalta tehdyistä testeistä, kun kyseessä ovat eläimet, joiden osalta on myönnetty todistusmallin BOV-X (II.2.8 B kohta), OVI-X (II.2.6.D kohta) tai RUM (II.2.6 kohta) mukainen todistus.

”B”

:

Takeet sian vesikulaaritaudin ja klassisen sikaruton varalta tehdyistä testeistä, kun kyseessä ovat eläimet, joiden osalta on myönnetty todistusmallin POR-X (II.2.4 B kohta) ja SUI (II.2.4 B kohta) mukainen todistus.

”C”

:

Takeet luomistaudin varalta tehdystä testistä, kun kyseessä ovat eläimet, joiden osalta on myönnetty todistusmallin POR-X (II.2.4 C kohta) ja SUI (II.2.4 C kohta) mukainen todistus.

I

Ne ovat virkaeläinlääkärin valvonnassa.

II

Ne sijaitsevat keskellä aluetta, jolla ei 20 km:n säteellä vähintään 30 päivän aikana ennen paikan käyttämistä hyväksyttynä keräyskeskuksena ole virallisten tietojen mukaan esiintynyt yhtään suu- ja sorkkatautitapausta.

III

Aina ennen käyttöä hyväksyttynä keräyskeskuksena ne on puhdistettava ja desinfioitava desinfiointiaineella, joka on viejämaassa virallisesti hyväksytty suu- ja sorkkataudin tehokkaasti torjuvana desinfiointiaineena.

IV

Niissä on oltava eläinkapasiteetti huomioon ottaen

V

Niillä on oltava riittävästi eläinlääkäreitä kaikkien 5 osassa esitettyjen tehtävien suorittamiseksi.

VI

Ne ottavat vastaan ainoastaan eläimet, joilla on yksilöllinen tunniste niiden jäljittämisen takaamiseksi. Tämän vuoksi eläimiä hyväksyttäessä keskuksen omistajan tai siitä vastuussa olevan henkilön on varmistettava, että eläimet ovat asianmukaisesti tunnistettuja ja että niiden mukana on kyseisiä lajeja tai luokkia koskevat terveyteen liittyvät asiakirjat tai todistukset.

Lisäksi keräyskeskuksen omistajan tai siitä vastuussa olevan henkilön on kirjattava rekisteriin tai tietokantaan seuraavat tiedot ja säilytettävä ne vähintään kolmen vuoden ajan: omistajan nimi, eläinten alkuperä, saapumis- ja poistumispäivä, eläinten tunnistenumero tai alkuperäkarjan rekisteröintinumero ja niiden määräpaikkana oleva tila sekä eläinkuljetuksen harjoittajan rekisteröintinumero ja eläimiä keräyskeskukseen vievien tai sieltä pois kuljettavien kuorma-autojen rekisterinumero.

VII

Kaikkien eläinten, jotka kuljetetaan keräyskeskusten kautta, on täytettävä kyseisen luokan eläinten unionin alueelle tuontia koskevat terveysvaatimukset.

VIII

Unionin alueelle tuotaviksi tarkoitetut, keräyskeskuksen kautta kulkevat eläimet on kuuden päivän kuluessa keräyskeskukseen saapumisesta lastattava ja kuljetettava suoraan viejämaan rajalle seuraavasti:

IX

Kun unioniin vietäviä eläimiä koskevat vaatimukset edellyttävät testausta tietyssä määräajassa ennen lastausta, kyseiseen määräaikaan lasketaan kuuluvaksi enintään kuuden päivän pituinen keräysaika, joka alkaa eläinten saapumisesta hyväksyttyyn keräyskeskukseen.

X

Viejänä toimivan kolmannen maan on nimettävä jalostus- ja tuotantoeläimien osalta hyväksytyt keskukset ja teuraseläinten osalta hyväksytyt keskukset ja ilmoitettava komissiolle ja jäsenvaltioiden toimivaltaisille keskusviranomaisille näiden paikkojen nimet ja osoitteet. Tiedot on saatettava säännöllisesti ajan tasalle.

XI

Viejänä toimivan kolmannen maan on määritettävä hyväksyttyihin keräyskeskuksiin sovellettavat viralliset valvontamenettelyt ja varmistettava, että valvontaa toteutetaan.

XII

Kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen on säännöllisesti tarkastettava hyväksytyt keräyskeskukset sen selvittämiseksi, täyttyvätkö I–XI kohdassa esitetyt hyväksynnälle asetetut vaatimukset edelleen.

Jos tarkastuksissa ilmenee, että edellytykset eivät enää täyty, keskuksen hyväksyntä on peruutettava. Hyväksyntä voidaan palauttaa ainoastaan, jos kolmannen maan toimivaltainen viranomainen pystyy varmistamaan, että keskus täyttää kaikki I–XI kohdassa esitetyt edellytykset.

1.

Tarkoituksenmukaiset ELISA-mikrotiitterilevyt.

2.

Antigeeni: soluista erotettuna konsentraattina, valmistetaan jäljempänä kuvatulla tavalla ja säilytetään joko –20 °C:ssa tai –70 °C:ssa.

3.

Estopuskuri: 0,3 % BTV-negatiivista täysikasvuisen naudan seerumia sisältävää fosfaattipuskuroitua suolaliuosta (PBS), 0,1 % (v/v) Tween-20:tä (polyoksietyleeni-sorbitoni-monolauraatti-siirapin muodossa) PBS:ssa.

4.

Monoklonaalinen vasta-aine: 3-17-A3 (hybridomakudosviljelmän supernatanttina), kohdistettu ryhmäspesifistä VP7 polypeptidiä vastaan, varastoidaan –20 °C:ssa tai kylmäkuivataan, laimennetaan estopuskurilla 1/100 ennen käyttöä.

5.

Konjugaatti: kanin antihiiriglobuliini (absorboituna ja eluoituna), retikkaperoksidaasiin konjugoituna ja säilytettynä pimeässä 4 °C:ssa.

6.

Kromogeeni ja substraatti: ortofenyleenidiamiini (OPD-kromogeeni) loppupitoisuutena 0,4 mg/ml steriilissä tislatussa vedessä. Vetyperoksidi (30 % w/v-substraatti) 0,05 % v/v lisätään välittömästi ennen käyttöä (5μl H2O2 / 10 ml OPD). (OPD:tä on käsiteltävä varoen – on käytettävää kumikäsineitä – tuotetta epäillään mutageeniseksi.)

7.

Rikkihappoa, 1 M: 26,6 ml happoa lisätään 473,4 ml:aan tislattua vettä. (Huom: happo on aina lisättävä veteen, ei koskaan vettä happoon.)

8.

Orbital-ravistelija.

9.

ELISA-levynlukija (testi voidaan lukea silmämääräisesti).

Konjugaattikontrolli (Cc)

:

BTV-antigeenia ja konjugaattia sisältävät kuopat 1A ja 1B ovat sokeakoe, jolla voidaan kalibroida ELISA-lukija.

MAb-kontrolli (Cm)

:

Sarakkeet 1 ja 2, rivit G ja H ovat monoklonaalinen vasta-ainekontrolli, joka sisältää BTV-antigeenia, monoklonaalista vasta-ainetta ja konjugaattia. Kuopista näkyy enimmäisväri. Tämän kontrollin optisen tiheyden keskiarvo vastaa 0 prosentin inhibitioarvoa.

Positiivinen kontrolli (C++, C+)

:

Sarakkeet 1 ja 2, rivit C-D-E-F. Nämä kuopat sisältävät BTV-antigeenia, BTV:n vahvaa ja heikkoa positiivista antiseerumia, MAb:ta ja konjugaattia.

Negatiivinen kontrolli (C-)

:

Kuopat 2A ja 2B ovat negatiivisia kontrolleja, jotka sisältävät BTV-antigeenia, BTV:n negatiivista antiseerumia, MAb:ta ja konjugaattia.

Testiseerumit

:

Laajamittaisissa serologisissa tutkimuksissa ja nopeissa seulontatesteissä seerumit voidaan testata yhtenä laimennoksena 1:5 (lisäys 1). Vaihtoehtoisesti 10 seerumia voidaan testata laimennusvälillä 1:5–1:640 (lisäys 2). Tulokseksi saadaan tietoja testiseerumien vasta-aineiden pitoisuuksista.

1.

BTV-antigeeni laimennetaan pitoisuudeltaan esititrattuun puskuroituun suolaliuokseen (PBS). Sonikoidaan hetken aikaa yhteen kasautuneiden virusten hajottamiseksi (ellei tätä laitetta ole käytettävissä, pipetoidaan voimakkaasti) ja liuosta annostellaan 50 μl ELISA-levyn jokaiseen kuoppaan. Reunoja naputtamalla antigeeni jaetaan tasaisesti levylle.

2.

Inkuboidaan 37 °C:ssa 60 minuuttia orbital-ravistelijassa. Levyt pestään kolmeen kertaan huuhtelemalla ja kuopat tyhjennetään epästeriilillä puskuroidulla suolaliuoksella (PBS) ja kuivataan imupaperilla.

3.

Kontrollikuopat: Lisätään 100 μl estopuskuria Cc-kuoppiin. Lisätään 50 μl positiivisia ja negatiivisia kontrolliseerumeita laimennoksena 1:5 (10 μl seerumeita +40 μl estopuskuria) kuoppiin C-, C+ ja C++. Lisätään 50 μl estopuskuria MAb-kontrollikuoppiin.

Spot-titrausmenetelmä: Jokaista testiseerumia lisätään laimennoksena 1:5 (10 μl seerumeita +40 μl estopuskuria) estopuskurissa kahteen rinnakkaiskuoppaan riveillä 3–12.

tai

Seerumin titrausmenetelmä: Kustakin testinäytteestä valmistetaan 1:2 laimennossarja (1:5–1:640) estopuskurissa poikki levyn kahdeksaan kuoppaan käyttäen yhtä kuoppariviä (riveille 3–12).

4.

Heti testiseerumien lisäämisen jälkeen MAb laimennetaan 1:100 estopuskurilla ja levyn kaikkiin kuoppiin sokeakoekuoppaa lukuun ottamatta lisätään 50 μl.

5.

Inkuboidaan 37 °C:ssa 60 minuuttia orbital-ravistelijassa. Levyt pestään kolmeen kertaan PBS:llä ja kuivataan imupaperilla.

6.

Kanin hiirivasta-aineen konsentraatti laimennetaan suhteessa 1/5 000 estopuskuriin ja levyn kaikkiin kuoppiin lisätään 50 μl.

7.

Inkuboidaan 37 °C:ssa 60 minuuttia orbital-ravistelijassa. Levyt pestään kolmeen kertaan PBS:llä ja kuivataan imupaperilla.

8.

Ortofenyleenidiamiinidihydrokloridi (OPD) sulatetaan ja välittömästi ennen käyttöä lisätään 5 μl 30-prosenttista vetyperoksidia jokaista OPD:n 10 ml:aa kohti. Levyn jokaiseen kuoppaan lisätään 50 μl. Värin muuttumista odotetaan noin 10 minuuttia ja reaktio keskeytetään 1 M:lla rikkihappoa (50 μl/kuoppa). Värin pitäisi muuttua MAb-kontrollikuopissa ja BTV-vasta-aineettomissa seerumikuopissa.

9.

Levyt tutkitaan joko silmämääräisesti tai spektrofotometrin avulla ja tulokset kirjataan.

1.

40–60 Roux-pulloa, joissa on BHK-21-soluviljelmää, pestään kolme kertaa seerumittomalla Eagle-kasvualustalla ja infektoidaan BTV:n serotyypin 1 avulla seerumittomalla Eagle-kasvualustalla.

2.

Inkuboidaan 37 °C:ssa ja solutuhovaikutus (CPE) tutkitaan päivittäin.

3.

Kun CPE tulee esille 90–100 prosenttisesti jokaisen Roux-pullon solulevyllä, virus kerätään ravistamalla solut irti seinämästä.

4.

Solut sentrifugoidaan pohjalle nopeudella 2 000–3 000 kierrosta minuutissa.

5.

Supernatantti heitetään pois ja solut suspendoidaan uudelleen noin 30 ml:ssa puskuroitua suolaliuosta (PBS), jossa on 1 % ”Sarkosyliä” ja 2 ml fenyylimetyylisulfonyylifluoridia (lysis-puskuri). Tämä voi aiheuttaa solujen hyytelöitymistä, jolloin on lisättävä enemmän lysis-puskuria. (Huom: Fenyylimetyylisulfonyylifluoridi on vaarallista, sitä on käsiteltävä äärimmäisen huolellisesti.)

6.

Soluja sonikoidaan 60 sekuntia 30 mikronin amplitudilla toimivan ultraäänisondin avulla.

7.

Sentrifugoidaan kymmenen minuutin ajan nopeudella 10 000 kierrosta minuutissa.

8.

Supernatantti varastoidaan +4 °C:seen ja pohjalla oleva solunappi suspendoidaan uudelleen 10–20 ml:aan lysis-puskuria.

9.

Sonikoidaan ja sentrifioidaan. Supernatantti kerätään talteen kussakin vaiheessa, kaikkiaan kolme kertaa.

10.

Kerätyt supernatantit yhdistetään ja sentrifugoidaan nopeudella 24 000 kierrosta minuutissa (100,000 g) 120 minuutin ajan +4 °C:n lämpötilassa 5 ml:n tyynyllä 40 %:sta sakkaroosia (w/v PBS:ssä) käyttäen Beckmannin 30 ml:n sentrifugiputkia ja SW 28 -roottoria.

11.

Supernatantti heitetään pois, putket tyhjennetään hyvin ja solunappi suspendoidaan uudelleen puskuroidussa suolaliuoksessa (PBS) ultraäänen avulla. Antigeeni varastoidaan määräosissa –20 °C:ssa.

1.

BTV-antigeeni laimennetaan 1:20 PBS:llä mikrotiitterilevyllä kaksoislaimennosten (50 μl/kuoppa) sarjana käyttäen monikanavapipettiä.

2.

Inkuboidaan orbital-ravistelijassa tunnin ajan 37 °C:ssa.

3.

Levyt pestään puskuroidulla suolaliuoksella (PBS) kolme kertaa.

4.

Monoklonaalista vasta-ainetta 3-17-A3 (laimennos 1/100) lisätään 50 μl mikrotiitterilevyn jokaiseen kuoppaan.

5.

Inkuboidaan orbital-ravistelijassa tunnin ajan 37 °C:ssa.

6.

Levyt pestään puskuroidulla suolaliuoksella (PBS) kolme kertaa.

7.

Mikrotiitterilevyn jokaiseen kuoppaan pannaan 50 μl kanin hiirivasta-aineglobuliinia konjugoituneena retikka-peroksidaasiin, joka on laimennettu esititrattuun optimaaliseen pitoisuuteen.

8.

Inkuboidaan orbital-ravistelijassa tunnin ajan 37 °C:ssa.

9.

Lisätään substraatti ja kromogeeni kuten edellä. Reaktio pysäytetään 10 minuutin kuluttua lisäämällä 1 M:sta rikkihappoa (50 μl/kuoppa).

Menettely

:

Kaadetaan 1-prosenttista agaroosia boraatti- tai natriumbarbitolipuskurissa, pH 8,5–9,0, vähintään 3,0 mm:n syvyiseen petrimaljaan. Agariin leikataan seitsemän kosteudesta vapaata, halkaisijaltaan 5,0 mm:n kuoppaa. Kuviossa keskelle tulee yksi kuoppa ja sen ympärille 3 cm:n säteellä kuusi kuoppaa. Keskimmäinen kuoppa täytetään standardiantigeenilla. Kehällä olevat kuopat 2, 4 ja 6 täytetään tunnetuilla positiivisilla seerumeilla, kuopat 1, 3 ja 5 testiseerumeilla. Petrimaljoja inkuboidaan enintään 72 tuntia huoneenlämmössä kosteassa hyvin suljetussa tilassa.

Tulkinta

:

Testiseerumi on positiivinen, jos se muodostaa määrätyn presipitaatioviivan antigeenin kanssa sekä täysin samanlaisen viivan kontrolliseerumin kanssa. Testiseerumi on negatiivinen, ellei se muodosta määrättyä viivaa antigeenin kanssa eikä taivuta kontrolliseerumin viivaa. Petrimaljoja on tutkittava tummaa taustaa vasten ja epäsuorassa valossa.

Menettely

:

Kaadetaan 1-prosenttista agaroosia boraatti- tai natriumbarbitolipuskurissa, pH 8,5–9,0, vähintään 3,0 mm:n syvyiseen petrimaljaan. Agariin leikataan seitsemän kosteudesta vapaata, halkaisijaltaan 5,0 mm:n kuoppaa. Kuviossa keskelle tulee yksi kuoppa ja sen ympärille 3 cm:n säteellä kuusi kuoppaa. Keskimmäinen kuoppa täytetään standardiantigeenilla. Kehällä olevat kuopat 2, 4 ja 6 täytetään tunnetuilla positiivisilla seerumeilla, kuopat 1, 3 ja 5 testiseerumeilla. Petrimaljoja inkuboidaan enintään 72 tuntia huoneenlämmössä kosteassa hyvin suljetussa tilassa.

Tulkinta

:

Testiseerumi on positiivinen, jos se muodostaa määrätyn presipitaatioviivan antigeenin kanssa sekä täysin samanlaisen viivan kontrolliseerumin kanssa. Testiseerumi on negatiivinen, ellei se muodosta määrättyä viivaa antigeenin kanssa eikä taivuta kontrolliseerumin viivaa. Petrimaljoja on tutkittava tummaa taustaa vasten ja epäsuorassa valossa.

Seerumi

:

Kaikki seerumit inaktivoidaan 56 °C:ssa 30 minuuttia ennen käyttöä.

Menettely

:

Mikrotiitterilevyllä tehtävässä seerumineutralisaatiotestissä, jossa virusmäärä on vakio ja seerumimäärä vaihtelee, käytetään MDBK- tai muita herkkiä soluja. Käytetään Colorado- tai Oxford-viruskantaa taikka muuta vertailukantaa annoksena 100 TCID50 / 0,025 ml. Inaktivoidut laimentamattomat seeruminäytteet sekoitetaan yhtä suureen määrään (0,025 ml) virussuspensiota. Virus/seerumiseoksia inkuboidaan 24 tuntia 37 °C:ssa mikrotiitterilevyillä ennen MDBK-solujen lisäämistä. Soluja käytetään sellaisena pitoisuutena, että ne muodostavat 24 tunnin kuluttua ehjän yksikerroksisen viljelmän.

Kontrollit

:

i) virustitraus, ii) seerumin toksisuuskontrolli, iii) siirrostamattomat kontrollisolut, iv) vertailuantiseerumit.

Tulkinta

:

Neutralisaatiotestin tulokset ja käytetyn viruksen pitoisuus kirjataan 3–6 päivän 37 °C:ssa tapahtuneen inkuboinnin jälkeen. Seerumi todetaan negatiiviseksi ellei laimennoksella 1/2 (laimentamaton seerumi) tapahdu neutralisoitumista.

Reagenssit

:

Ennen näytteenottoa on valmisteltava kuljetuselatusaine. Kuljetuselatusainetta pannaan 2 ml kuhunkin näytepurkkiin. Purkkien on kestettävä pakastus kiinteällä CO2:lla tai nestetypessä. Näyte otetaan tarkoitukseen valmistetun kaapimen (sputum collector) avulla tai ”probang”-tekniikalla. Näyte otetaan siten, että kaavinkuppi työnnetään eläimen suuhun kielen ylitse ruokatorven yläosaan. Ruokatorven yläosasta ja nielusta yritetään kaapia pintakudosta raaputtamalla sivusuuntaisesti ja dorsaalisesti. Kaavin vedetään pois mieluummin sen jälkeen, kun eläin on niellyt; kupin on oltava täynnä ja siinä on oltava sekaisin limaa, sylkeä, ruokatorvinestettä ja pintakudosta. Varmistetaan, että jokaisessa näytteessä on näkyvillä pintakudosta. Rajuja verenvuotoa aiheuttavia liikkeitä on vältettävä. Joistakin eläimistä otettuihin näytteisiin on saattanut sekoittua paljon pötsin sisältöä. Siinä tapauksessa näytteet on heitettävä pois ja eläimen suu huuhdellaan vedellä tai mieluummin fysiologisella suolaliuoksella ennen kuin toimenpide uusitaan.

Näytteiden käsittely

:

Jokaisen probang-kuppiin kerätyn näytteen laatu tutkitaan, 2 ml sen sisällöstä lisätään samaan määrään kuljetuselatusainetta ja tämä seos siirretään pakastuksenkestävään purkkiin. Purkit suljetaan ilmatiiviisti, sinetöidään, desinfioidaan ja varustetaan nimilapuilla. Näytteet säilytetään viileässä (+4 °C), ja ne tutkitaan 3–4 tunnin sisällä tai asetetaan hiilihappojäähän (–69 °C) tai nestetyppeen ja säilytetään pakastettuina tutkimukseen asti. Jokaisen näytteenoton jälkeen probang-kuppi desinfioidaan ja pestään kolmeen kertaan puhtaalla vedellä.

Suu- ja sorkkatautiviruksen varalta tehtävä testi

:

Näytteet siirrostetaan primaareihin naudan kilpirauhassoluviljelmiin käyttäen vähintään kolmea pulloa näytettä kohti. Muita soveltuvia soluja, kuten naudan- tai sianmunuaisen primaarisoluja, voidaan myös käyttää, mutta on muistettava, että nämä solut eivät ole kovin herkkiä suu- ja sorkkatautiviruksen tietyille kannoille. Pullot inkuboidaan 37 °C:ssa sylinterikojeessa, ja niitä tutkitaan päivittäin 48 tunnin ajan solutuhovaikutuksen (CPE) havaitsemiseksi. Jos tulokset ovat negatiiviset, viljelmät siirretään sokkona uusiin viljelmiin ja niitä tutkitaan 48 tunnin ajan. Jokainen CPE:n spesifisyys on varmistettava.

1.

Fosfaattipuskuri 0,08 M, pH 7,2, joka sisältää 0,01 % naudan seerumialbumiinia, 0,002 % fenolipunaista ja antibiootteja.

2.

Kudosviljelyn elatusaine (kuten Eaglen MEM), joka sisältää 0,01 % 0,04-molaarista Hepes-puskuria, 0,01 % naudan seerumialbumiinia ja antibiootteja, pH 7,2.

3.

Seuraavat antibioottimäärät lisätään kuljetuselatusaineen lopullista ml:aa kohti: penisilliini 1 000 IU, neomysiinisulfaatti 100 IU, polymyksiini-B-sulfaatti 50 IU, mykostatiini 100 IU.

Reagenssit

:

FMD-antigeenia valmistetaan varastoon soluviljelmissä tai naudan kielellä ja antigeeni varastoidaan –70 °C:n lämpötilassa tai alle –20 °C:n lämpötilassa, kun ensin on lisätty 50 % glyserolia. Tämä on varastoantigeeni. Suu- ja sorkkatautivirus on stabiili näissä olosuhteissa eikä virusmäärä juurikaan muutu kuukausien kuluessa.

Menettely

:

Testi suoritetaan tasapohjaisilla kudosviljelmiin tarkoitetuilla mikrotiitterilevyillä käyttäen herkkiä soluja kuten IB-RS-2, BHK-21 tai vasikan munuaissoluja. Testiseerumit laimennetaan 1/4 seerumittomalla soluviljelyelatusaineella, johon on lisätty 100 IU/ml neomysiiniä tai muuta soveltuvaa antibioottia. Seerumit inaktivoidaan 56 °C:ssa 30 minuutissa ja niitä käytetään 0,05 ml:n erissä kaksoissarjojen valmistamiseen mikrotiitterilevyillä käyttäen 0,05 ml:n laimennossilmukoita. Tämän jälkeen jokaiseen kuoppaan lisätään esititrattua virusta, joka on myös laimennettu seerumittomalla soluviljelyelatusaineella, jossa on virusta 100 TCID50 / 0,05 ml. Inkuboidaan tunnin ajan 37 °C:ssa, jonka jälkeen jokaiseen kuoppaan lisätään 0,05 ml solususpensiota, joka sisältää 0,5–1,0 × 106 solua/ml soluviljelyelatusainetta, jossa on suu- ja sorkkataudin vasta-aineesta vapaata seerumia, ja levyt sinetöidään. Levyt inkuboidaan 37 °C:ssa. Yksikerroksiset viljelmät muuttuvat yhtenäisiksi tavallisesti 24 tunnin sisällä. Tavallisesti CPE on kehittynyt 48 tunnissa niin paljon, että tulos on luettavissa mikroskoopilla. Tällöin voidaan tehdä lopullinen mikroskooppiluenta tai levyt voidaan kiinnittää ja värjätä makroskooppista luentaa varten esimerkiksi käyttäen fysiologista suolaliuosta, jossa on 10 % formolia ja 0,05 % metyleenisiniä.

Kontrollit

:

Jokaisessa testissä on mukana homologinen tunnettu antiseerumi, solukontrolli, seerumin toksisuuskontrolli, elatusainekontrolli ja virustitraus, jonka perusteella lasketaan testiin sisältyvien virusten todellinen määrä.

Tulkinta

:

Solutuhovaikutusta osoittavia kuoppia pidetään tartunnan saaneina ja neutralointipitoisuudet ilmaistaan seerumi-virusseoksissa esiintyvän seerumin, joka on määritetty kohdalla 50 % arvioidusta loppupisteestä Spearman-Karber-menetelmän mukaisesti, loppulaimennoksen käänteislukuna (Karber, G., 1931, Archiv für Experimentelle Pathologie und Pharmokologie, 162, 480.). Kokeita pidetään hyväksyttävinä, kun kokeessa käytetty viruksen määrä kuoppaa kohti on välillä 101,5 ja 102,5 TCID50 ja kun vertailuseerumin pitoisuus on sen odotetun pitoisuuden kaksinkertaisen pitoisuuden alueella. Jos tulokset jäävät näiden rajojen ulkopuolelle, kokeet uusitaan. Jos lopullinen pitoisuus on 1/11 tai alhaisempi, tulosta pidetään negatiivisena.

Reagenssit

:

Suu- ja sorkkatautiviruksen seitsemää antigeeni 146S -tyyppistä virusta vastaan olevia kanin antiseerumeja käytettynä ennalta määriteltynä optimipitoisuutena 9,6 pH:n karbonaatti/bikarbonaattipuskurissa. Antigeenit valmistetaan BHK 21 -solujen yksikerroksisissa viljelmissä kasvatetuista valikoiduista viruskannoista. Käytetään supernatantteja, joita ei ole puhdistettu ja jotka esititrataan testitavan mukaisesti, mutta ilman seerumia, jotta saadaan laimennos, jonka optinen tiheyslukema on välillä 1,2–1,5 sen jälkeen, kun PBST:tä (fosfaatilla puskuroitu fysiologinen suolaliuos, joka sisältää 0,05 % Tween-20:tä ja fenolipunaindikaattorin) on lisätty yhtä suuri määrä. Viruksia voidaan käyttää inaktivoidussa muodossa. PBST:tä käytetään laimentimena. Valmistetaan marsun antiseerumeita siirrostamalla marsuihin jokaisen serotyypin 146S-antigeenia. Valmistetaan optimaalinen pitoisuus PBST:hen ennalta määritettynä optimipitoisuutena, joka sisältää 10 % tavallista nautaseerumia ja 5 % tavallista kaniseerumia. Käytetään kanin antimarsu-immunoglobuliinia konjugoituna retikka-peroksidaasiin PBST:hen ennalta määriteltynä optimipitoisuutena, joka sisältää 10 % tavallista nautaseerumia ja 5 % tavallista kaniseerumia. Testiseerumit laimennetaan PBST:hen.

1.

ELISA-levyt peitetään 50 μl:lla kanin antivirusseerumia ja jätetään yöksi kosteaan tilaan huoneenlämpöön.

2.

Valmistetaan 50 μl:n toisintoannos, jokaisesta testiseerumista kaksoissarjat alkaen 1/4:sta U-pohjaisille monikuoppalevyille (kantolevyt). Lisätään 50 μl antigeenin vakioannosta jokaiseen kuoppaan ja seos jätetään yöksi 4 °C:seen. Antigeenin lisäys vähentää laimennossarjan alkavaksi 1/8:sta.

3.

ELISA-levyt pestään viisi kertaa PBST:llä.

4.

Siirretään sitten 50 μl seerumi/antigeeniseosta kantolevyiltä ELISA-levyille, joille on levitetty kaniseerumia ja niitä inkuboidaan pyörivässä ravistelijassa 37 °C:ssa yhden tunnin ajan.

5.

Kuopat pestään ja niihin lisätään 4 kohdassa käytettyä antigeeni-marsuantiseerumia 50 μl. Levyjä inkuboidaan pyörivässä ravistelijassa 37 °C:ssa tunnin ajan.

6.

Pesun jälkeen jokaiseen kuoppaan lisätään 50 μl kanin antimarsu-immunoglobuliinia retikka-peroksidaasiin konjugoituna. Levyjä inkuboidaan pyörivässä ravistelijassa 37 °C:ssa tunnin ajan.

7.

Levyt pestään ja jokaiseen kuoppaan lisätään 50 μl ortofenyleenidiamiinia, joka sisältää 0,05 % H2O2:ta (30 %) w/v.

8.

Reaktio pysäytetään 1,25 M H2SO4:llä 15 minuutin kuluttua.

Kontrollit

:

Jokaista käytettyä antigeenia kohti on 40 kuoppaa, jotka eivät sisällä seerumia vaan PBST:hen laimennettua antigeenia. Homologisen vertailu-nauta-antiseerumin kahden laimennoksen kaksoissarja. Negatiivisen nautaseerumin kahden laimennoksen kaksoissarja.

Tulkinta

:

Vasta-ainepitoisuudet ilmaistaan testiseerumien lopullisena laimennoksena, jotka antavat tulokseksi 50 % sellaisten viruskontrollikuopissa todettujen OD-arvojen keskiarvoista, joissa ei ole testiseerumia. Positiivisina pidetään 1/40 ylittäviä pitoisuuksia.

Lähdeviitteet

:

Hamblin C., Barnett ITR ja Hedger RS (1986) ”A new enzymelinked immunosorbent assay (ELISA) for the detection of antibodies against foot-and-mouth disease virus. Development and method of ELISA.” Journal of Immunological Methods, 93, 115–121.11.

Seerumi

:

Kaikki seerumit inaktivoidaan 56 °C:ssa 30 minuuttia ennen käyttöä.

Menettely

:

Mikrotiitterilevyllä tehtävässä seerumineutralisaatiotestissä, jossa viruksen määrä on vakio ja seerumin määrä vaihtelee, käytetään Vero- tai muita herkkiä soluja. Aujeszkyn taudin virusta käytetään annoksena 100 TCID50 / 0,025 ml. Inaktivoidut laimentamattomat seeruminäytteet sekoitetaan yhtä suureen määrään (0,025 ml) virussuspensiota. Virus-seerumiseoksia inkuboidaan kahden tunnin ajan 37 °C:ssa mikrotiitterilevyillä ennen sopivien solujen lisäämistä. Soluja käytetään sellaisena pitoisuutena, että ne muodostavat 24 tunnin kuluttua ehjän yksikerroksisen viljelmän.

Kontrollit

:

i) virustitraus, ii) seerumin toksisuuskontrolli, iii) siirrostamattomat kontrollisolut, iv) vertailuantiseerumit.

Tulkinta

:

Neutralisaatiotestin tulokset ja käytetyn viruksen pitoisuus kirjataan 3–7 päivän 37 °C:ssa tapahtuneen inkuboinnin jälkeen. Negatiivisena pidetään alle 1/2:n seerumipitoisuuksia (laimentamaton seerumi).

Seerumi

:

Kaikki seerumit inaktivoidaan 56 °C:ssa 30 minuuttia ennen käyttöä.

Menettely

:

Mikrotiitterilevyllä suoritettavassa seerumineutralisaatiotestissä, jossa virusmäärä on vakio ja seerumin määrä vaihtelee, käytetään A72-(koirankasvain) tai muita herkkiä soluja. TGE-virusta käytetään 100 TCID50 / 0,025 ml. Inaktivoidut laimentamattomat seeruminäytteet sekoitetaan yhtä suureen määrään (0,025 ml) virussuspensiota. Virus-seerumiseoksia inkuboidaan 30–60 minuuttia 37 °C:ssa mikrotiitterilevyillä ennen sopivien solujen lisäämistä. Soluja käytetään sellaisena pitoisuutena, että ne muodostavat 24 tunnin kuluttua ehjän yksikerroksisen viljelmän. Jokaiseen kuoppaan kaadetaan 0,1 ml solususpensiota.

Kontrollit

:

i) virustitraus, ii) seerumin toksisuuskontrolli, iii) siirrostamattomat kontrollisolut, iv) vertailuantiseerumit.

Tulkinta

:

Neutralisaatiotestin tulokset ja käytetyn viruksen pitoisuus kirjataan 3–5 päivän 37 °C:ssa tapahtuneen inkuboinnin jälkeen. Negatiivisina pidetään alle 1/2:n (loppulaimennos) seerumipitoisuuksia. Jos laimentamattomat seeruminäytteet vaikuttavat toksisesti kudosviljelmiin, nämä seerumit voidaan ennen niiden käyttöä kokeessa laimentaa suhteessa 1/2. Tämä vastaa seerumin loppulaimennoksen 1/4:aa. Näissä tapauksissa negatiivisina pidetään alle 1/4:n (loppulaimennos) seerumipitoisuuksia.

a)

Karanteeniasemalle voidaan tuoda erillisiä lähetyksiä. Kaikkia saman lajin eläimiä on kuitenkin karanteeniasemalle saapumisen yhteydessä pidettävä yhtenä ryhmänä, ja niitä on käsiteltävä sellaisena. Karanteeniajan on alettava koko ryhmän osalta sillä hetkellä, kun viimeinen eläin tulee karanteeniasemalle.

b)

Kukin eläinryhmä on karanteeniasemalla pidettävä eristyksissä ilman suoraa tai välillistä kosketusta muihin eläimiin, mukaan luettuina asemalla mahdollisesti olevat muihin lähetyksiin kuuluvat eläimet.

Kukin lähetys on pidettävä hyväksytyllä karanteeniasemalla, ja sitä on suojeltava tartuntaa levittäviltä hyönteisiltä.

c)

Jos eläinryhmää ei karanteeniaikana pidetä eristyksissä ja se on kosketuksissa muihin eläimiin, on aloitettava uusi karanteeniaika, joka on yhtä pitkä kuin ryhmälle alun perin karanteeniasemalle saapumisen yhteydessä määrätty karanteeniaika.

d)

Karanteeniaseman kautta kulkevat unionin alueelle tuotavat eläimet on lastattava ja lähetettävä suoraan unioniin

a)

niiden on oltava virkaeläinlääkärin valvonnassa,

b)

ne sijaitsevat keskellä aluetta, jolla ei vähintään 20 km:n säteellä vähintään 30 päivän aikana ennen paikan käyttämistä karanteeniasemana ole virallisten tietojen mukaan esiintynyt yhtään suu- ja sorkkatautitapausta,

c)

ennen käyttöä karanteeniasemana ne on puhdistettava ja desinfioitava desinfiointiaineella, joka on Saint-Pierre ja Miquelonissa virallisesti hyväksytty 2 luvussa tarkoitettuja tauteja tehokkaasti torjuvana desinfiointiaineena,

d)

niissä on oltava eläinkapasiteetti huomioon ottaen

e)

niillä on toimiessaan oltava riittävästi eläinlääkäreitä kaikkien tehtävien suorittamiseksi,

f)

niillä otetaan vastaan ainoastaan eläimet, joilla on yksilöllinen tunniste jäljittämisen takaamiseksi. Tämän vuoksi eläimiä hyväksyttäessä karanteeniaseman omistajan tai siitä vastuussa olevan henkilön on varmistettava, että eläimillä on asianmukaiset tunnisteet ja että niiden mukana on kyseisiä lajeja ja luokkia koskevat terveyteen liittyvät todistukset. Lisäksi karanteeniaseman omistajan tai siitä vastuussa olevan henkilön on kirjattava rekisteriin tai tietokantaan seuraavat tiedot ja säilytettävä ne vähintään kolmen vuoden ajan: omistajan nimi, lähetykseen kuuluvien eläinten alkuperä, lähetykseen kuuluvien eläinten saapumis- ja poistumispäivä, lähetykseen kuuluvien eläinten tunnistenumero sekä niiden määräpaikka,

g)

toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä karanteeniasemaan sovellettavat viralliset valvontamenettelyt ja varmistettava, että valvonta toteutetaan; valvontaan kuuluvat säännölliset tarkastukset sen varmistamiseksi, että hyväksymisvaatimukset täyttyvät edelleen. Jos hyväksymisvaatimukset eivät enää täyty ja hyväksyntä peruutetaan, hyväksyntä voidaan palauttaa ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen pystyy varmistamaan, että karanteenitilat täyttävät kaikki a–g kohdassa esitetyt vaatimukset.

a)

Käytettävä testi: nahansisäinen rinnakkaistutkimus käyttäen boviini- ja aviäärituberkuliineja (PPD, purified protein derivative), jotka vastaavat direktiivin 64/432/ETY liitteessä B olevassa 2.1.2 kohdassa kuvattuja boviini- ja aviäärituberkuliinien valmistusvaatimuksia.

Testi on tehtävä hartioiden takana olevalle alueelle (kainaloalueelle) direktiivin 64/432/ETY liitteessä B olevassa 2.2.4 kohdassa kuvatulla menetelmällä.

b)

Ajoitus: eläimet on testattava kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Testien tulkinta:

reaktiota on pidettävä

d)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen:

Jos eläin saa positiivisen tuloksen boviinituberkuliinilla (PPD) tehdystä nahansisäisestä reaktiotestistä, eläin erotetaan ryhmästä, ja muut eläimet on testattava uudelleen aikaisintaan 42 päivän kuluttua ensimmäisen positiivisen testin tekemisestä, ja tätä testiä on pidettävä ensimmäisenä b kohdassa kuvattuna testinä.

Jos useampi kuin yksi ryhmän eläimistä saa positiivisen tuloksen, unioniin ei saa viedä yhtään kyseiseen ryhmään kuuluvaa eläintä.

Jos yksi tai useampi saman ryhmän eläimistä saa epävarman tuloksen, koko ryhmä on testattava uudelleen 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin tekemisestä, ja tätä testiä on pidettävä ensimmäisenä b kohdassa kuvattuna testinä.

a)

Käytettävä testi:

b)

Ajoitus: eläimet on testattava kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Testien tulkinta:

Direktiivin 64/432/ETY liitteessä C on määritelty positiivinen testitulos.

d)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen:

Johonkin näistä testeistä positiivisesti reagoineet eläimet on erotettava ryhmästä, ja muut eläimet on testattava uudelleen aikaisintaan 42 päivän kuluttua ensimmäisen positiivisen testin tekemisestä: tätä on pidettävä ensimmäisenä b kohdassa kuvattuna testinä.

Unionin alueelle saa tuoda ainoastaan sellaisia eläimiä, jotka ovat saaneet negatiivisen testituloksen kahdessa b kohdassa kuvatussa perättäisessä testissä.

a)

Käytettävä testi: Asetuksen (EU) N:o 206/2010 (SANCO/4787/2009) liitteessä I olevassa 6 osassa kuvattu agargeeli-immunodiffuusiotutkimus (AGID).

Jos saadaan positiivinen reaktio, eläimet on testattava asetuksen (EU) N:o 206/2010 (SANCO/4787/2009) liitteessä I olevassa 6 osassa kuvatulla kompetitiivisella Elisa-testillä.

b)

Ajoitus:

Eläinten on saatava negatiivinen testitulos kahdesta testistä: eläimet on testattava kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja 21 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen:

a)

Käytettävä testi: Diagnostiset testit (probang-instrumentti ja serologiset tutkimukset) käyttäen Elisa- ja virusneutralisaatio (VN) -menetelmiä asetuksen (EU) N:o 206/2010 (SANCO/4787/2009) liitteessä I olevassa 6 osassa kuvattujen testausmenettelyjen mukaisesti.

b)

Ajoitus: Eläinten on saatava negatiivinen testitulos kahdesta testistä: ensimmäinen testi tehdään kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja toinen aikaisintaan 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen: Jos jokin eläin saa positiivisen tuloksen suu- ja sorkkatautivirustesteissä, yhtäkään karanteeniasemalla olevaa eläintä ei kelpuuteta tuotavaksi unionin alueelle.

Huom: Jos havaitaan suu- ja sorkkatautiviruksen rakenneproteiinien ja muiden kuin rakenneproteiinien vasta-aineita, tämän katsotaan aina johtuvan aiemmasta suu- ja sorkkatautitartunnasta rokotustilanteesta riippumatta.

a)

Käytettävä testi: Maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän Maailman eläintautijärjestön käsikirjan viimeisimmässä versiossa kuvattu kompetitiivinen Elisa-testi on kansainvälisessä kaupassa pakollinen testi ja samalla yleisimmin käytössä oleva testi. Lisäksi voidaan käyttää seerumin neutralisaatiotestiä tai muuta Maailman eläintautijärjestön käsikirjan asianomaisissa kohdissa kuvatun testausmenetelmän mukaisesti hyväksyttyä testiä.

b)

Ajoitus: Eläimille on tehtävä kaksi testiä: ensimmäinen testi tehdään kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja toinen aikaisintaan 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen: Jos jokin eläin saa positiivisen tuloksen karjaruttovirustesteissä, yhtäkään karanteeniasemalla olevaa eläintä ei kelpuuteta tuotavaksi unionin alueelle.

a)

Käytettävä testi: Elisa-testi, virusten neutralisaatiotesti tai muu Maailman eläintautijärjestön käsikirjan asianomaisissa kohdissa kuvatun testausmenetelmän mukaisesti hyväksytty testi.

b)

Ajoitus: Eläimille on tehtävä kaksi testiä: ensimmäinen testi tehdään kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja toinen aikaisintaan 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen: Jos jokin eläin saa positiivisen tuloksen vesicular stomatitis -tautia aiheuttavan viruksen varalta tehtävissä testeissä, yhtäkään karanteeniasemalla olevaa eläintä ei kelpuuteta tuotavaksi unionin alueelle.

a)

Käytettävä testi: Elisa-testi, virusten neutralisaatiotesti tai muu Maailman eläintautijärjestön käsikirjan asianomaisissa kohdissa kuvatun testausmenetelmän mukaisesti hyväksytty testi.

b)

Ajoitus: Eläimille on tehtävä kaksi testiä: ensimmäinen testi tehdään kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja toinen aikaisintaan 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen: Jos jossakin eläimessä näkyy merkkejä altistumisesta Rift Valley -kuumetta aiheuttavalle tekijälle, yhtäkään karanteeniasemalla olevaa eläintä ei kelpuuteta tuotavaksi unionin alueelle.

a)

Käytettävä testi: serologiset tutkimukset, joissa käytetään Elisa-testiä, virusten neutralisaatiotestiä tai muuta Maailman eläintautijärjestön käsikirjan asianomaisissa kohdissa kuvatun testausmenetelmän mukaisesti hyväksyttyä testiä.

b)

Ajoitus: Eläimille on tehtävä kaksi testiä: ensimmäinen testi tehdään kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja toinen aikaisintaan 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen: Jos jossakin eläimessä näkyy merkkejä altistumisesta lumpy skin -taudille, yhtäkään karanteeniasemalla olevaa eläintä ei kelpuuteta tuotavaksi unionin alueelle.

a)

Käytettävä testi: Elisa-testi, virusten neutralisaatiotesti, immunofluoresenssitesti tai muu hyväksytty testi.

b)

Ajoitus: Eläimille on tehtävä kaksi testiä: ensimmäinen testi tehdään kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja toinen aikaisintaan 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen: Jos jossakin eläimessä näkyy merkkejä altistumisesta Krimin-Kongon verenvuotokuumetta aiheuttavalle tekijälle, yhtäkään karanteeniasemalla olevaa eläintä ei kelpuuteta tuotavaksi unionin alueelle.

a)

Käytettävä testi: Loinen voidaan tunnistaa konsentroiduissa verinäytteissä Maailman eläintautijärjestön käsikirjan asianomaisissa kohdissa kuvatun testausmenetelmän mukaisesti.

b)

Ajoitus: Eläimille on tehtävä kaksi testiä: ensimmäinen testi tehdään kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja toinen aikaisintaan 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen: Jos jostakin lähetykseen kuuluvasta eläimestä löytyy T. evansi -loinen, kyseistä eläintä ei kelpuuteta tuotavaksi unionin alueelle. Ryhmän muille eläimille on tämän jälkeen tehtävä sisäinen ja ulkoinen loiskäsittely käyttäen T. evansi -loisen torjuntaan soveltuvia välineitä.

a)

Käytettävä testi: Viruksen DNA:n osoittaminen perustuen viruksen tunnistamiseen immunofluoresenssilla tai immunosytokemialla käyttäen Maailman eläintautijärjestön käsikirjan asianomaisissa kohdissa kuvattua testausmenetelmää.

b)

Ajoitus: Eläimille on tehtävä kaksi testiä: ensimmäinen testi tehdään kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja toinen aikaisintaan 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen: Jos jossakin eläimessä näkyy merkkejä altistumisesta kinokuumeelle, yhtäkään karanteeniasemalla olevaa eläintä ei kelpuuteta tuotavaksi unionin alueelle.

a)

Käytettävä testi: Agid-testi tai esto-Elisa Maailman eläintautijärjestön käsikirjan viimeisimmässä versiossa kuvattujen testausmenetelmien mukaisesti.

b)

Ajoitus: Eläimille on tehtävä kaksi testiä: ensimmäinen testi tehdään kahden päivän kuluessa niiden saapumispäivästä karanteeniasemalle ja toinen aikaisintaan 42 päivän kuluttua ensimmäisen testin päivästä.

c)

Toimintavaihtoehdot testauksen jälkeen: Positiivisen testituloksen a kohdassa tarkoitetussa testissä saaneet eläimet erotetaan karanteeniasemalla olevasta ryhmästä, ja muut eläimet on testattava uudelleen aikaisintaan 21 päivän kuluttua ensimmäisen positiivisen testin tekemisestä: tätä on pidettävä ensimmäisenä b kohdassa kuvattuna testinä.

Unionin alueelle kelpuutetaan tuotavaksi ainoastaan sellaisia eläimiä, jotka ovat saaneet negatiivisen testituloksen kahdessa b kohdassa kuvatussa perättäisessä testissä.

”BOV”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli kotieläiminä pidettyjen nautaeläinten (mukaan luettuna Bison- ja Bubalus-lajit ja niiden risteytykset) tuoreelle lihalle, myös jauhelihalle.

”OVI”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli kotieläiminä pidettyjen lammaseläinten (Ovis aries) ja kotieläiminä pidettyjen vuohieläinten (Capra hircus) tuoreelle lihalle, myös jauhelihalle.

”POR”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli kotieläiminä pidettyjen sikaeläinten (Sus scrofa) tuoreelle lihalle, myös jauhelihalle.

”EQU”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli kotieläiminä pidettyjen kavioeläinten (Equus caballus, Equus asinus ja niiden risteytykset) tuoreelle lihalle, ei kuitenkaan jauhelihalle.

”RUF”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli lahkoon Artiodactyla (lukuun ottamatta nautaeläimiä (myös Bison- ja Bubalus-lajit ja niiden risteytykset) ja Ovis aries-, Capra hircus-, Suidae- ja Tayassuidae-eläimiä) ja heimoihin Rhinocerotidae ja Elephantidae kuuluvien muiden kuin kotieläiminä pidettyjen tarhattujen eläinten tuoreelle lihalle, ei kuitenkaan muille eläimenosille eikä jauhelihalle.

”RUW”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli lahkoon Artiodactyla (lukuun ottamatta nautaeläimiä (myös Bison- ja Bubalus-lajit ja niiden risteytykset) ja Ovis aries-, Capra hircus-, Suidae- ja Tayassuidae-eläimiä) ja heimoihin Rhinocerotidae ja Elephantidae kuuluvien muiden kuin kotieläiminä pidettyjen luonnonvaraisten eläinten tuoreelle lihalle, ei kuitenkaan muille eläimenosille eikä jauhelihalle.

”SUF”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli muiden kuin kotieläiminä pidettyjen tarhattujen heimoihin Suidae, Tayassuidae tai Tapiridae kuuluvien eläinten tuoreelle lihalle, ei kuitenkaan muille eläimenosille eikä jauhelihalle.

”SUW”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli muiden kuin kotieläiminä pidettyjen luonnonvaraisten heimoihin Suidae, Tayassuidae tai Tapiridae kuuluvien eläinten tuoreelle lihalle, ei kuitenkaan muille eläimenosille eikä jauhelihalle.

”EQW”

:

Eläinlääkärintodistuksen malli alalajiin Hippotigris (seepra) kuuluvien luonnonvaraisten kavioeläinten tuoreelle lihalle, ei kuitenkaan muille eläimenosille eikä jauhelihalle.

”A”

:

takeet, jotka koskevat tuoreen lihan, muita eläimenosia lukuun ottamatta, raakakypsytystä, pH:n mittausta ja luuttomaksi leikkaamista eläinlääkärintodistusmallien BOV (kohta II.2.6), OVI (kohta II.2.6), RUF (kohta II.2.7) ja RUW (kohta II.2.4) mukaisesti.

”C”

:

takeet, jotka koskevat klassisen sikaruton laboratoriotestausta ruhoista, joista eläinlääkärintodistusmallin SUW (kohta II.2.3 B) mukaisen todistuksen saanut tuore liha saatiin.

”D”

:

takeet, jotka koskevat ruokajätteen syöttämistä tiloilla eläimille, joista eläinlääkärintodistusmallin POR (kohta II.2.3 d) mukaisen todistuksen saanut tuore liha saatiin.

”E”

:

takeet, jotka koskevat tuberkuloosin tutkimista eläimistä, joista eläinlääkärintodistusmallin BOV (kohta II.2.4 d) mukaisen todistuksen saanut tuore liha saatiin.

”F”

:

takeet, jotka koskevat tuoreen lihan, muita eläimenosia lukuun ottamatta, raakakypsytystä ja luuttomaksi leikkaamista eläinlääkärintodistusmallien BOV (kohta II.2.6), OVI (kohta II.2.6), RUF (kohta II.2.6) ja RUW (kohta II.2.7) mukaisesti.

”G”

:

takeet, jotka koskevat 1) muiden eläimenosien ja selkäytimen poisjättämistä sekä 2) hirvieläinten testausta ja alkuperää CWD-tautiin liittyen eläinlääkärintodistusmallien RUF (kohta II.1.7) ja RUW (kohta II.1.8) mukaisesti.

”H”

:

Brasilialta vaaditut lisätakeet, jotka koskevat eläinten välisiä kontakteja, rokotusohjelmia ja valvontaa. Koska Santa Catarinan osavaltio Brasiliassa ei rokota suu- ja sorkkatautia vastaan, viittaus rokotusohjelmaan ei kuitenkaan koske kyseisestä osavaltiosta peräisin olevien ja siellä teurastettujen eläinten lihaa.

*

Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen maataloustuotteiden kaupasta tehdyn sopimuksen mukaiset vaatimukset (EYVL L 114, 30.4.2002, s. 132).

-

Ei todistusta; tuoreen lihan tuonti on kielletty (paitsi niiden lajien osalta, jotka on ilmoitettu koko maata koskevalla rivillä).

a)

Viejänä toimivan kolmannen maan on laadittava eläinlääkärintodistukset liitteissä I, II ja IV olevassa 2 osassa sekä liitteessä III vahvistettujen, asianomaisia eläviä eläimiä tai asianomaista tuoretta lihaa vastaavien mallien mukaisesti.

Niissä on oltava mallin mukaisessa numerojärjestyksessä kolmannen maan osalta vaaditut vakuutukset ja tapauksen mukaan viejänä toimivalta kolmannelta maalta tai sen osalta vaaditut lisätakeet.

Jos määränpäänä oleva jäsenvaltio asettaa kyseisille eläville eläimille tai tuoreelle lihalle todistuksia koskevia lisävaatimuksia, näiden vaatimusten täyttymisestä annetut vakuutukset on myös sisällytettävä alkuperäiseen eläinlääkärintodistukseen.

b)

Jos todistusmallissa pyydetään viivamaan yli tarpeeton osuus, todistuksen myöntävä viranomainen voi viivata yli muut kuin asiaankuuluvat lausumat, varmentaa ne nimikirjaimillaan ja leimalla tai hän voi kokonaan poistaa tällaiset kohdat todistuksesta.

c)

Jokaiselta liitteessä I, II tai IV olevan 1 osan 2 ja 3 sarakkeessa olevalta saman viejämaan alueelta vietäville eläville eläimille tai tuoreelle lihalle, jotka lähetetään samaan määräpaikkaan ja kuljetetaan samassa junanvaunussa, kuorma-autossa, ilma-aluksessa tai laivassa, on laadittava yksi ainoa erillinen todistus.

d)

Kunkin alkuperäisen todistuksen on oltava yhdellä paperiarkilla, tai jos tarvitaan enemmän kuin yksi arkki, todistuksen on oltava sellainen, että kaikista arkeista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus siten, että sivut eivät ole erillisiä.

e)

Eläinlääkärintodistus on laadittava vähintään yhdellä sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa sijaitsevan rajatarkastusaseman kautta lähetys saapuu unioniin, sekä yhdellä määräpaikkana olevan jäsenvaltion virallisista kielistä. Kyseiset jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia todistuksen laatimisen jonkin toisen jäsenvaltion virallisella kielellä, ja todistuksen mukana on tarpeen vaatiessa oltava virallinen käännös.

f)

Jos lähetyksessä olevien tuotteiden tunnistamiseksi (eläinlääkärintodistusmallin kohdassa I.28 oleva luettelo) todistukseen kiinnitetään lisäarkkeja, näiden arkkien katsotaan olevan osa alkuperäistä todistusta, ja todistuksen myöntävän viranomaisen on allekirjoitettava ja leimattava jokainen sivu.

g)

Jos todistuksessa, myös huomautuksessa f tarkoitetuissa lisäluetteloissa, on enemmän kuin yksi sivu, jokaisen sivun alaosaan on merkittävä sivunumero – (sivunumero) / (sivujen kokonaismäärä) – ja sivun yläosaan toimivaltaisen viranomaisen antama todistuksen viitenumero.

h)

Todistuksen alkuperäiskappaleen täyttää ja allekirjoittaa virkaeläinlääkäri tai muu nimetty virallinen tarkastaja, jos eläinlääkärintodistusmallissa näin edellytetään. Elävien eläinten ollessa kyseessä alkuperäinen todistus on täytettävä ja allekirjoitettava aikaisintaan 24 tuntia ennen kuin lähetys lastataan unionin alueelle tuontia varten. Viejämaana toimivan kolmannen maan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että noudatetaan todistuksen myöntämistä koskevia sääntöjä, jotka vastaavat direktiivissä 96/93/EY (1) vahvistettuja sääntöjä.

Allekirjoituksen värin on oltava eri kuin painoväri. Tämä vaatimus koskee myös muita leimoja kuin kohopainettuja leimoja ja vesileimoja.

i)

Toimivaltaisen viranomaisen on annettava kohdissa I.2 ja II.a tarkoitettu todistuksen viitenumero.