15.4.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 95/1

(1)

Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) 3 päivänä lokakuuta 1989 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 89/552/ETY (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Tämän takia mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen vuoksi kodifioitava.

(2)

Eri tekniikkojen avulla rajojen yli tarjottavat audiovisuaaliset mediapalvelut ovat yksi keino edistää unionin tavoitteiden saavuttamista. Tietyt toimenpiteet ovat tarpeen, jotta voitaisiin siirtyä ja varmistettaisiin siirtyminen kansallisista markkinoista yhteisiin ohjelmatuotanto- ja jakelumarkkinoihin ja jotta taattaisiin terveen kilpailun edellytykset audiovisuaalisten mediapalvelujen yleisen edun mukaisia tehtäviä haittaamatta.

(3)

Euroopan neuvosto on hyväksynyt eurooppalaisen yleissopimuksen rajat ylittävistä televisiolähetyksistä.

(4)

Audiovisuaalisten mediapalvelujen uusien lähetysteknologioiden vuoksi lähetystoimintaa koskevaa sääntelyjärjestelmää olisi mukautettava siten, että siinä voitaisiin ottaa huomioon rakenteellisten muutosten, tieto- ja viestintätekniikoiden leviämisen ja teknologian kehittymisen vaikutukset liiketoimintamalleihin ja erityisesti kaupallisen lähetystoiminnan rahoitukseen sekä varmistaa mahdollisimman hyvät kilpailuedellytykset ja oikeusvarmuus eurooppalaiselle tietoteknologialle sekä Euroopan mediayrityksille ja sen media-alan palveluille ja lisäksi varmistaa kulttuurien ja kielten moninaisuuden kunnioittaminen.

(5)

Audiovisuaaliset mediapalvelut ovat niin kulttuurin kuin kaupan alan palveluja. Niillä on kasvava merkitys yhteiskuntien, demokratian – varsinkin tiedonvälityksen vapauden, mielipiteiden moninaisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden turvaamalla – koulutuksen ja kulttuurin kannalta, ja sen vuoksi on perusteltua soveltaa näihin palveluihin tiettyjä erityissääntöjä.

(6)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan 4 kohdassa määrätään, että unionin on otettava kulttuuriin liittyvät näkökohdat huomioon mainitun sopimuksen muiden määräysten mukaisessa toiminnassaan erityisesti kulttuuriensa monimuotoisuuden vaalimiseksi ja edistämiseksi.

(7)

Euroopan parlamentti pyysi Dohan kierroksesta ja WTO:n ministerikokouksesta 1 päivänä joulukuuta 2005 (4) ja 4 päivänä huhtikuuta 2006 (5) antamissaan päätöslauselmissa jättämään julkiset peruspalvelut kuten audiovisuaaliset palvelut palvelujen kaupan vapauttamista koskevan GATS-sopimusta (General Agreement on Trade in Services) koskevien neuvottelujen ulkopuolelle. Euroopan parlamentti tuki 27 päivänä huhtikuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa (6) kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevaa Unescon yleissopimusta, jossa todetaan erityisesti, että ”kulttuuritoiminnoilla, hyödykkeillä ja palveluilla on sekä taloudellinen että kulttuurinen arvo, koska ne toimivat identiteettien, arvojen ja merkitysten välittäjinä eikä niitä siten voi kohdella pelkästään kaupallista merkitystä omaavina”. Unescon yleissopimus hyväksyttiin yhteisön puolesta kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan yleissopimuksen tekemisestä 18 päivänä toukokuuta 2006 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2006/515/EY (7). Yleissopimus tuli voimaan 18 päivänä maaliskuuta 2007. Tässä direktiivissä kunnioitetaan mainitun yleissopimuksen periaatteita.

(8)

Jäsenvaltioiden on välttämätöntä varmistaa, että estetään toimenpiteet, jotka saattavat osoittautua haitallisiksi televisio-ohjelmien vapaalle liikkuvuudelle ja kaupalle tai jotka saattavat edistää määräävän aseman syntymistä, jos se johtaisi television kautta välitettävän tiedon tai koko informaatiojärjestelmän moniarvoisuuden ja vapauden rajoituksiin.

(9)

Tämä direktiivi ei vaikuta olemassa oleviin eikä tuleviin yhdenmukaistamista koskeviin unionin säädöksiin, varsinkaan jos niillä on tarkoitus varmistaa, että täytetään välttämättömät vaatimukset, jotka koskevat kuluttajansuojaa sekä liiketoiminnan ja kilpailun rehellisyyttä.

(10)

Perinteiset audiovisuaaliset mediapalvelut – kuten televisio – ja kehittymässä olevat tilattavat audiovisuaaliset mediapalvelut tarjoavat huomattavia työllisyysmahdollisuuksia unionissa varsinkin pienissä ja keskisuurissa yrityksissä sekä edistävät talouskasvua ja investointeja. Kun pidetään mielessä yhdenvertaisten mahdollisuuksien merkitys ja todelliset eurooppalaiset audiovisuaaliset mediapalvelumarkkinat, olisi noudatettava sisämarkkinoiden perusperiaatteita, kuten vapaata kilpailua ja yhdenvertaista kohtelua, jotta voidaan varmistaa audiovisuaalisten mediapalvelumarkkinoiden avoimuus ja ennustettavuus sekä saavuttaa ongelmaton pääsy markkinoille.

(11)

Kilpailun vääristymisen välttämiseksi, oikeusvarmuuden parantamiseksi, sisämarkkinoiden täydentämiseksi ja yhtenäisen tietoalueen synnyn helpottamiseksi on tarpeen, että sekä televisiolähetystoiminnalla tarjottaviin (lineaariset audiovisuaaliset palvelut) että tilattaviin audiovisuaalisiin mediapalveluihin (ei-lineaariset audiovisuaaliset mediapalvelut) sovelletaan ainakin tiettyjä yhteensovitettuja perussääntöjä.

(12)

Komissio antoi 15 päivänä joulukuuta 2003 audiovisuaalialan sääntelyn tulevaisuutta Euroopassa koskevan tiedonannon, jossa se korosti, että alan sääntelyssä on sekä nyt että tulevaisuudessa turvattava tietyt yleiset edut, kuten kulttuurien moninaisuus, oikeus tiedonsaantiin, median moniarvoisuus, alaikäisten suojelu ja kuluttajansuoja sekä yleisön tietoisuuden ja medialukutaidon edistäminen.

(13)

Julkisesta yleisradiotoiminnasta 25 päivänä tammikuuta 1999 annetussa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätöslauselmassa (8) vahvistettiin uudelleen, että julkisen yleisradiotoiminnan tehtävän täyttäminen edellyttää edelleen tekniikan kehityksen hyödyntämistä. Yksityisten ja julkisten audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajien rinnakkaiselo erottaa eurooppalaiset audiovisuaaliset mediamarkkinat muista.

(14)

Komissio on tehnyt aloitteen ”i2010: eurooppalainen tietoyhteiskunta”, jolla pyritään edistämään kasvua ja työllisyyttä tietoyhteiskunta- ja media-aloilla. Kyse on kattavasta strategiasta, jonka tarkoituksena on tukea eurooppalaista sisällöntuotantoa, digitaalitalouden kehittymistä ja tietotekniikan käyttöönottoa osana tietoyhteiskunnan palvelujen sekä mediapalvelujen, verkkojen ja päätelaitteiden lähentymiskehitystä nykyaikaistamalla ja hyödyntämällä kaikkia Euroopan unionin politiikan välineitä: sääntelyä, tutkimusta ja kumppanuuksia teollisuuden kanssa. Komissio on sitoutunut luomaan yhdenmukaiset sisämarkkinapuitteet tietoyhteiskunta- ja mediapalveluille nykyaikaistamalla audiovisuaalisten palvelujen oikeudelliset puitteet. i2010-aloitteen tavoite saavutetaan periaatteessa antamalla toimialojen kasvaa ja pitämällä sääntely vain tarpeellisissa rajoissa samalla kun vastaperustettujen pienyritysten, jotka luovat tulevaisuudessa vaurautta ja työpaikkoja, annetaan kukoistaa, innovoida ja luoda työllisyyttä vapailla markkinoilla.

(15)

Euroopan parlamentti on 4 päivänä syyskuuta 2003 (9), 22 päivänä huhtikuuta 2004 (10) ja 6 päivänä syyskuuta 2005 (11) hyväksynyt päätöslauselmat, joissa se antoi periaatteellisen tuen kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle, jossa määritetään perussäännöt kaikille audiovisuaalisille mediapalveluille ja lisäsääntöjä televisiolähetystoiminnalle.

(16)

Tällä direktiivillä edistetään perusoikeuksien kunnioittamista, ja siinä otetaan kaikilta osin huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (12) ja erityisesti sen 11 artiklassa tunnustetut periaatteet. Tältä osin tämä direktiivi ei millään tavoin saisi estää jäsenvaltioita soveltamasta kunkin valtion valtiosääntöön sisältyviä säännöksiä, jotka koskevat painovapautta ja tiedotusvälineitä koskevaa sananvapautta.

(17)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa velvoitteisiin, joita jäsenvaltioille aiheutuu teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (13) soveltamisesta. Näin ollen direktiivin 98/34/EY 8 artiklassa säädettyjen menettelyjä koskevien velvoitteiden olisi koskettava sellaisia ehdotuksia tilattaviin audiovisuaalisiin mediapalveluihin sovellettaviksi kansallisiksi toimenpiteiksi, jotka ovat luonteeltaan ankarampia tai yksityiskohtaisempia kuin ne, joita pelkkä televisiotoimintaa koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun neuvoston direktiivin 89/552/ETY muuttamisesta 11 päivänä joulukuuta 2007 annetun direktiivin 2007/65/EY (14) saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä edellyttää.

(18)

Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2002/21/EY (15) ei sen 1 artiklan 3 kohdan mukaan rajoiteta unionin tasolla tai kansallisella tasolla yhteisön oikeuden mukaisesti toteutettavia toimenpiteitä, joilla pyritään yleisen edun mukaisiin, erityisesti sisällön sääntelyyn ja audiovisuaalialan politiikkaan liittyviin tavoitteisiin.

(19)

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden eikä jäsenvaltioiden viranomaisten vastuuseen lähetys- ja ohjelmatoiminnan organisoinnin – mukaan lukien toimilupia, hallinnollisia lupia ja verotusta koskevat järjestelmät – rahoituksen ja sisällön osalta. Sen vuoksi jäsenvaltioiden kulttuurin kehityksen itsenäisyys ja kulttuurin monipuolisuus säilytetään unionissa.

(20)

Mikään tämän direktiivin säännös ei saisi vaatia tai kannustaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uusia toimi- tai viranomaislupajärjestelmiä minkään tyyppiselle audiovisuaaliselle mediapalvelulle.

(21)

Tässä direktiivissä olisi audiovisuaalisten mediapalvelujen määritelmän käsitettävä ainoastaan sellaiset audiovisuaaliset mediapalvelut, siitä riippumatta, ovatko ne televisiolähetyksenä tarjottavia vai tilattavia, jotka ovat joukkoviestintäpalveluja eli palveluja, joiden vastaanottajiksi on tarkoitettu merkittävä osa suuresta yleisöstä ja joilla voi olla selkeä vaikutus merkittävään osaan suuresta yleisöstä. Sen soveltamisala olisi rajoitettava palveluihin siten kuin ne on määritelty Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, ja siksi sen piiriin olisi kuuluttava kaikenlainen taloudellinen toiminta, mukaan luettuna julkisen palvelun yritysten harjoittama toiminta, mutta se ei saisi kattaa toimintaa, joka on pääasiassa muuta kuin taloudellista ja joka ei kilpaile televisiolähetystoiminnan kanssa, kuten yksityisiä verkkosivustoja ja palveluja, jotka sisältävät yksityisten käyttäjien tuottaman audiovisuaalisen sisällön tarjoamista tai levittämistä jaettavaksi ja vaihdettavaksi asiasta kiinnostuneiden eri ryhmien sisällä.

(22)

Tässä direktiivissä olisi audiovisuaalisten mediapalvelujen määritelmän käsitettävä joukkotiedotusvälineet siltä osin kuin ne suorittavat suurta yleisöä koskevia tiedonvälitys-, viihdytys- ja valistustehtäväänsä, mihin olisi sisällyttävä audiovisuaalinen kaupallinen viestintä, mutta ei minkäänlaista yksityisluonteista viestien vaihtoa, kuten sähköpostiviestien lähettämistä vähäiselle määrälle vastaanottajia. Määritelmän ulkopuolelle olisi jätettävä kaikki palvelut, joiden päätarkoituksena ei ole ohjelmien tarjonta, eli palvelut, joissa audiovisuaalista sisältöä esiintyy ainoastaan satunnaisesti eikä sen välittäminen ole palvelun päätarkoitus. Tällaisia ovat esimerkiksi verkkosivustot, joilla on pelkästään oheisaineiston asemassa audiovisuaalisia elementtejä, kuten animoituja graafisia elementtejä, lyhyitä mainospaloja tai tuotteeseen tai muuhun kuin audiovisuaaliseen palveluun liittyvää tietoa. Näistä syistä direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle olisi jätettävä myös tietyn rahallisen panoksen käsittävät pelit kuten arpajaiset, vedonlyönnit ja muu rahapelitoiminta, online-pelit ja hakukoneet, mutta ei vedonlyöntiin tai rahapeleihin kohdistuva yleisradiotoiminta.

(23)

Tässä direktiivissä käsitteellä ’audiovisuaalinen’ olisi tarkoitettava äänen kanssa tai ilman ääntä olevaa liikkuvaa kuvaa, joten se kattaa mykkäelokuvat mutta ei äänilähetyksiä eikä radiopalveluja. Vaikka audiovisuaalisen mediapalvelun pääasiallisena tarkoituksena on tarjota ohjelmia, tällaisen palvelun määritelmän olisi katettava myös tällaisiin ohjelmiin liittyvä tekstisisältö, kuten tekstityspalvelut ja sähköiset ohjelmaoppaat. Erilliset tekstipohjaiset palvelut eivät saisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan eikä direktiivillä saisi olla vaikutusta jäsenvaltioiden vapauteen säännellä tällaisia palveluja kansallisella tasolla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti.

(24)

Tilattaville audiovisuaalisille mediapalveluille on ominaista, että ne ovat televisio-ohjelmien kaltaisia eli ne kilpailevat samasta yleisöstä kuin televisiolähetykset, ja käyttäjä voi palvelujen luonteen ja niiden vastaanottamistavan johdosta perustellusti olettaa, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan sääntelyn mukainen suoja koskee näitä palveluja. Tämän huomioon ottaen sekä vapaata liikkuvuutta ja kilpailua koskevien erojen torjumiseksi ohjelman käsitettä olisi tulkittava dynaamisesti ottamalla huomioon televisiolähetystoiminnassa tapahtuva kehitys.

(25)

Toimituksellisen vastuun käsite on keskeisessä asemassa määriteltäessä mediapalvelun tarjoajan asemaa, ja siten myös audiovisuaalisten mediapalvelujen määritelmän kannalta. Jäsenvaltiot voivat täsmentää toimituksellisen vastuun näkökohtia, etenkin tehokkaan valvonnan käsitettä, antaessaan tämän direktiivin täytäntöönpanosäännöksiä. Tällä direktiivillä ei olisi rajoitettava niitä poikkeuksia vastuusta, joista säädetään tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/31/EY (16).

(26)

Tässä direktiivissä olisi mediapalvelujen tarjoajan määritelmän ulkopuolelle jätettävä sellaiset luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, jotka ainoastaan välittävät ohjelmia, joista toimituksellisessa vastuussa on kolmas osapuoli.

(27)

Televisiolähetystoimintaan kuuluvat tällä hetkellä erityisesti analoginen ja digitaalinen lähetystoiminta, streaming-lähetykset, webcasting-lähetykset ja jälkilähetysvideot, kun taas tilausvideopalvelu (video-on-demand) on tilattavaa audiovisuaalista mediapalvelua. Tämän direktiivin vaatimusten olisi sellaisten televisiolähetysten tai televisio-ohjelmien osalta, joita sama mediapalvelujen tarjoaja tarjoaa lisäksi tilattavana audiovisuaalisena mediapalveluna, katsottava yleensä täyttyvän televisiolähetyksiin eli lineaariseen lähetystoimintaan sovellettavien vaatimusten täyttyessä. Jos erilaisia palveluja tarjotaan rinnakkain ja ne ovat selvästi erillisiä palveluja, tätä direktiiviä olisi sovellettava kuhunkin kyseessä olevaan palveluun.

(28)

Sanomalehtien ja aikakauslehtien sähköisten versioiden ei olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan.

(29)

Kaikkien audiovisuaalisten mediapalveluiden määritelmään sisältyvien ja johdanto-osan 21–28 kappaleessa selitettyjen piirteiden olisi toteuduttava samanaikaisesti.

(30)

Televisiolähetystoiminnan yhteydessä reaaliaikaisen katselun käsitteen olisi sisällettävä myös lähes reaaliaikainen katselu, koska ohjelman lähettämisen ja vastaanoton välillä voi esiintyä eripituisia lyhyitä viiveitä, jotka johtuvat lähetysprosessiin liittyvistä teknisistä syistä.

(31)

Tässä direktiivissä olisi säädettävä laajemmasta audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän määritelmästä, jonka piiriin eivät kuitenkaan saisi kuulua viralliset tiedotukset eivätkä korvauksetta lähetettävät hyväntekeväisyysvetoomukset.

(32)

Tässä direktiivissä ”eurooppalaiset teokset” olisi määriteltävä rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta unionin oikeutta noudattaen ja tämän direktiivin tavoitteet huomioon ottaen määritellä tarkemmin niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat mediapalvelujen tarjoajat.

(33)

Alkuperämaan periaatteen olisi oltava tämän direktiivin ydinperiaate, koska se on keskeisen tärkeä sisämarkkinoiden aikaansaamisen kannalta. Tätä periaatetta olisi sovellettava kaikkiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin, jotta mediapalvelun tarjoajille voidaan varmistaa oikeusvarmuus, joka on välttämätön edellytys uusille liiketoimintamalleille ja tällaisten palvelujen käyttöönotolle. Periaate on olennaisen tärkeä myös tietojen ja audiovisuaalisten ohjelmien vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi sisämarkkinoilla.

(34)

Vahvan, kilpailukykyisen ja yhdentyneen eurooppalaisen audiovisuaalisen alan edistämiseksi sekä median moniarvoisuuden lisäämiseksi kaikkialla unionissa vain yhdellä jäsenvaltiolla olisi oltava tiettyä audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajaa koskeva lainkäyttövalta, ja tiedon moniarvoisuuden olisi oltava unionin perusperiaate.

(35)

Vahvistamalla tietyt käytännön perusteet on tarkoitus määrittää menettelyn avulla, että mediapalvelujen tarjoaja on yhden ainoan jäsenvaltion lainkäyttövallan alainen, kun on kyseessä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien palvelujen tarjoaminen. Ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja lainkäyttövallan puuttumisen välttämiseksi on kuitenkin aiheellista viitata siihen, että lopullisesti jäsenvaltion lainkäyttövalta määräytyy Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49–55 artiklassa tarkoitetun sijoittautumisen arviointiperusteen mukaisesti.

(36)

Vaatimus, että sen jäsenvaltion, josta lähetys on peräisin, olisi tarkistettava, että lähetykset ovat tämän direktiivin mukaisesti yhteensovitetun kansallisen lainsäädännön mukaisia, on unionin oikeuden mukaan riittävä varmistamaan lähetysten vapaa liikkuvuus ilman, että vastaanottavissa jäsenvaltioissa olisi suoritettava samoin perustein valvonta toiseen kertaan. Kuitenkin vastaanottava jäsenvaltio voi poikkeustapauksessa ja erityisin edellytyksin väliaikaisesti estää televisiolähetysten edelleenlähettämisen.

(37)

Tilattavien audiovisuaalisten mediapalvelujen vapaan tarjoamisen rajoittamisen olisi oltava mahdollista vain sellaisten ehtojen ja menettelyjen mukaisesti, jotka ovat samat kuin direktiivin 2000/31/EY 3 artiklan 4, 5 ja 6 kohdassa jo säädetyt.

(38)

Teknologian kehityksen ja erityisesti satelliittivälitteisten digitaalilähetysten kehittymisen johdosta olisi lisäperusteita mukautettava, jotta voidaan varmistaa asianmukainen sääntely ja sen tehokas täytäntöönpano ja antaa toimijoille todellista valtaa tällaisen audiovisuaalisten mediapalvelujen sisällön suhteen.

(39)

Koska tämä direktiivi koskee palveluja, jotka tarjotaan unionin suurelle yleisölle, sitä olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin audiovisuaalisiin mediapalveluihin, jotka yleisö voi yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa vastaanottaa tavanomaisen kuluttajalaitteen avulla suoraan tai epäsuorasti. Tavanomaisen kuluttajalaitteen määrittely olisi jätettävä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tehtäväksi.

(40)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49–55 artiklassa määrätään sijoittautumisvapautta koskevasta perusoikeudesta. Sen vuoksi mediapalvelujen tarjoajien olisi yleensä voitava valita vapaasti jäsenvaltio, johon ne haluavat sijoittautua. Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi korostanut, että ”perustamissopimuksessa ei kielletä yritystä tarjoamasta vapaasti palvelujaan silloin, kun se ei tarjoa palveluja siinä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut” (17).

(41)

Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa yksityiskohtaisempia tai tiukempia sääntöjä lainkäyttövaltaansa kuuluviin mediapalvelun tarjoajiin alueilla, joita tämän direktiivin mukainen yhteensovittaminen koskee, kuitenkin varmistaen, että nämä säännöt ovat yhdenmukaisia unionin oikeuden yleisten periaatteiden kanssa. Sellaisia tilanteita varten, joissa jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluva lähetystoiminnan harjoittaja tarjoaa televisiolähetyksiä, jotka on suunnattu kokonaan tai pääosin toisen jäsenvaltion alueelle, vaatimus jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä ja, sääntöjen kiertämisen ollessa kyseessä, asiaa koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön koontaminen lainsäädännöksi (18) olisi – yhdistettynä sovellettavien menettelyjen tehostamiseen – tarkoituksenmukainen ratkaisu, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden huolenaiheet vaarantamatta alkuperämaan periaatteen asianmukaista soveltamista. Yhteisöjen tuomioistuin on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 43 ja 49 artiklaan (nykyisen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 49 ja 56 artikla) liittyvässä oikeuskäytännössään kehittänyt yleisen edun mukaisten sääntöjen käsitteen, joka sisältää muun muassa kuluttajansuojaa, alaikäisten suojelua ja kulttuuripolitiikkaa koskevia sääntöjä. Yhteistyötä pyytävän jäsenvaltion olisi varmistettava, että kyseessä olevat yksityiskohtaisemmat kansalliset erityissäännöt ovat objektiivisesti katsoen välttämättömiä, että niitä sovelletaan ketään syrjimättä ja että ne eivät mene pidemmälle kuin on tarpeen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(42)

Jäsenvaltion arvioidessa tapauskohtaisesti, onko johonkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen mediapalvelujen tarjoajan lähetykset suunnattu kokonaan tai osittain sen omalle alueelle, se voi käyttää indikaattoreita, kuten mainos- ja/tai tilaustulojen alkuperä, palvelun pääasiallista kieltä tai sellaisten ohjelmien tai kaupallisten tiedonantojen lähettämistä, jotka on suunnattu erityisesti sen jäsenvaltion yleisölle, jossa ne vastaanotetaan.

(43)

Jäsenvaltiot voivat tämän direktiivin nojalla ja alkuperämaan periaatteen soveltamisesta huolimatta toteuttaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan televisiolähetysten vapaata liikkuvuutta, mutta ainoastaan tietyin edellytyksin ja tässä direktiivissä säädettyä menettelyä noudattaen. Yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin toistuvasti katsonut, että palvelun tarjonnan rajoituksia, kuten kaikkia poikkeuksia perussopimuksen perusperiaatteista, on tulkittava suppeasti (19).

(44)

Komissio tähdensi Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassaan tiedonannossa ”Parempaa sääntelyä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi Euroopan unionissa”, että kussakin tapauksessa on tarpeen tehdä huolellinen analyysi soveltuvasta sääntelytavasta erityisesti sen toteamiseksi, onko lainsäädäntö toivottavaa asianomaisella alalla ja asianomaista ongelmaa varten vai olisiko harkittava muita vaihtoehtoja, kuten yhteissääntelyä tai itsesääntelyä. Kokemus on lisäksi osoittanut, että yhteis- ja itsesääntelyvälineiden käytöllä, jossa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erilaiset oikeusperinteet, voi olla merkittävä asema toteutettaessa korkeatasoista kuluttajansuojaa. Toimenpiteet yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kehittyvien audiovisuaalisten mediapalvelujen alalla ovat tehokkaampia, jos ne toteutetaan palvelujen tarjoajien oman aktiivisen tuen avulla. Itsesääntely on siten eräänlainen vapaaehtoinen aloite, jolla taloudellisille toimijoille, työmarkkinaosapuolille ja hallituksista riippumattomille järjestöille tai yhdistyksille annetaan mahdollisuus hyväksyä keskuudessaan itseään koskevia yhteisiä suuntaviivoja.

Jäsenvaltioiden olisi erilaisten oikeudellisten perinteidensä mukaisesti tunnustettava merkitys, joka tehokkaalla itsesääntelyllä voi olla voimassa olevan lainsäädännön ja/tai hallinnollisten mekanismien täydentäjänä, sekä sen hyödyllinen vaikutus tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiselle. Vaikka itsesääntely saattaa muodostaa täydentävän menetelmän tämän direktiivin tiettyjen säännösten täytäntöön panemiselle, sillä ei saisi korvata kansalliselle lainsäätäjälle kuuluvia velvoitteita. Mahdollisimman vähäisenä pidettävä yhteissääntely tarjoaa itsesääntelyn ja kansallisen lainsäätäjän välisen oikeudellisen yhteyden jäsenvaltioiden oikeusperinteiden mukaisesti. Yhteissääntelyssä olisi säilytettävä valtion mahdollisuus puuttua asioihin siinä tapauksessa, että sen tavoitteita ei saavuteta. Tämä direktiivi rohkaisee yhteissääntelyn ja itsesääntelyn käyttöön, mikä ei kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden virallisiin velvoitteisiin direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sillä ei olisi velvoitettava jäsenvaltioita perustamaan yhteis- ja itsesääntelyjärjestelmiä eikä keskeytettävä taikka vaarannettava nykyisiä yhteis- ja itsesääntelyä koskevia aloitteita, joita jo toteutetaan jäsenvaltioissa ja jotka toimivat tehokkaasti.

(45)

Audiovisuaalisten mediapalvelujen erityisluonteen vuoksi ja etenkin siksi, että niillä on vaikutusta ihmisten mielipiteenmuodostukseen, on erityisen tärkeää, että käyttäjät tietävät tarkkaan, kuka on vastuussa näiden palvelujen sisällöstä. Sen vuoksi on tärkeää, että jäsenvaltiot varmistavat, että käyttäjillä on koko ajan vaivaton ja suora pääsy mediapalvelujen toimittajaa koskeviin tietoihin. Kunkin jäsenvaltion on päätettävä yksityiskohtaisista käytännön järjestelyistä, joilla tähän tavoitteeseen päästään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin lainsäädännön muiden asiaan liittyvien säännösten soveltamista.

(46)

Vammaisten ja ikääntyneiden oikeuteen osallistua ja integroitua unionin yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään kuuluu erottamattomana osana mahdollisuus käyttää audiovisuaalisia mediapalveluja. Keinoina tähän saatavuuteen pääsemiseksi olisi käytettävä muun muassa viittomakieltä, ohjelmien tekstitystä, äänikuvausta ja helppolukuisia valikkoja.

(47)

Medialukutaidolla tarkoitetaan kuluttajan taitoja, tietämystä ja ymmärrystä, joiden avulla hän voi käyttää tiedotusvälineitä tehokkaasti ja turvallisesti. Medialukutaitoiset henkilöt pystyvät tekemään valistuneita päätöksiä, ymmärtämään sisällön ja palvelujen luonteen sekä hyödyntämään uusien viestintätekniikoiden tarjoamat monipuoliset mahdollisuudet. He pystyvät muita paremmin suojaamaan itseään ja perhettään haitalliselta tai loukkaavalta aineistolta. Medialukutaidon kehittämistä kaikilla yhteiskunnan aloilla olisi sen vuoksi edistettävä ja edistymistä olisi seurattava tiiviisti. Alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja oikeudesta vastineeseen Euroopan audiovisuaalisia ja verkkopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen 20 päivänä joulukuuta 2006 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseen (20) sisältyy jo joukko mahdollisia toimenpiteitä medialukutaidon edistämiseksi, kuten esimerkiksi opettajien ja kouluttajien ammattitaidon jatkuva kehittäminen, erityinen opastus internetin käytössä lapsille jo hyvin varhaisessa vaiheessa sekä vanhemmille avoimia oppitunteja tai kansalaisille suunnattujen kansallisten tiedotuskampanjoiden järjestäminen kaikissa tiedotusvälineissä, jotta voidaan antaa tietoja internetin vastuullisesta käytöstä.

(48)

Lähetystoiminnan harjoittajilla on mahdollisuudet hankkia yksinoikeuksia yleisöä suuresti kiinnostaviin lähetyksiin. On kuitenkin olennaisen tärkeää edistää moniarvoisuutta monimuotoisen uutistuotannon ja ohjelmatoiminnan avulla kaikkialla unionissa ja noudattaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa tunnustettuja periaatteita.

(49)

On tärkeää, että jäsenvaltiot voisivat toteuttaa toimenpiteitä suojatakseen tiedonsaantioikeuden ja varmistaakseen televisiolähetysten laajan saatavuuden yleisölle, kun on kyse kansallisista tai muista kuin kansallisista yhteiskunnallisesti erityisen merkittävistä tapahtumista, kuten olympialaiset, jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut ja jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailut. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltiot varaavat itselleen oikeuden toteuttaa unionin oikeuden mukaisia toimenpiteitä säännelläkseen lainkäyttövaltaansa kuuluvien lähetystoiminnan harjoittajien käyttämiä yksinoikeuksia tällaisten tapahtumien osalta.

(50)

On tarpeen toteuttaa järjestelyjä unionin puitteissa mahdollisen oikeudellisen epävarmuuden ja markkinoiden vääristymisen välttämiseksi sekä televisiopalvelujen vapaan liikkuvuuden yhteensovittamiseksi oikeutettua yleistä etua suojaavien kansallisten toimenpiteiden mahdollisen kiertämisen estämisen tarpeen kanssa.

(51)

On asianmukaista säätää erityisesti siitä, miten lähetystoiminnan harjoittajien on käytettävä yksinoikeuksia, jotka ne ovat voineet hankkia yhteiskunnallisesti erityisen merkittäviin tapahtumiin muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka lainkäyttövaltaan lähetystoiminnan harjoittajat kuuluvat. Jotta vältettäisiin oikeuksien ostaminen keinottelutarkoituksessa kansallisten toimenpiteiden kiertämiseksi, säädöksiä on sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/36/EY (21) julkaisemisen jälkeen tehtäviin sopimuksiin, jotka koskevat tapahtumia voimaantulopäivän jälkeen. Ennen mainitun direktiivin julkaisemista tehtyjä sopimuksia uusittaessa niitä pidetään uusina sopimuksina.

(52)

Tässä direktiivissä ’yhteiskunnallisesti erityisen merkittävillä’ tapahtumilla tarkoitetaan tapahtumia, jotka täyttävät tietyt vaatimukset eli ovat ainutlaatuisia tapahtumia ja jotka kiinnostavat suurta yleisöä unionissa tai tietyssä jäsenvaltiossa tai tietyn jäsenvaltion merkittävässä osassa ja jotka järjestetään ennakkoon ja joiden järjestäjällä on laillinen oikeus myydä näiden tapahtumien lähetysoikeudet.

(53)

Tässä direktiivissä ’maksuttomalla televisiolla’ tarkoitetaan sellaisten ohjelmien lähettämistä joko julkisella tai kaupallisella kanavalla, joita yleisö voi seurata ilman erillistä lisämaksua jäsenvaltioissa yleisesti käytettävien lähetystoiminnan rahoitusmuotojen lisäksi (kuten lupamaksu ja/tai kaapelitelevisioverkon perustilausmaksu).

(54)

Jäsenvaltiot voivat vapaasti toteuttaa aiheellisiksi katsomansa toimenpiteet kolmansista maista tulevien audiovisuaalisten mediapalvelujen osalta, jotka eivät vastaa 2 artiklassa säädettyjä edellytyksiä, jos toimenpiteet ovat unionin oikeuden ja unionin kansainvälisten velvoitteiden mukaisia.

(55)

Jotta voidaan turvata tiedonsaantia koskevan perusvapauden toteutuminen ja varmistaa katselijoiden etujen kattava ja asianmukainen suoja unionissa, lähetystoiminnan harjoittajien, joilla on yksinoikeudet yleisöä suuresti kiinnostaviin tapahtumia koskeviin lähetyksiin, olisi myönnettävä muille lähetystoiminnan harjoittajille tasapuolisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin oikeus käyttää – yksinoikeudet asianmukaisesti huomioon ottaen – lyhyitä otteita näistä tapahtumista yleisissä uutisohjelmissa. Näistä ehdoista olisi tiedotettava hyvissä ajoin ennen yleisöä suuresti kiinnostavaa tapahtumaa, jotta muilla olisi riittävästi aikaa käyttää tätä oikeutta. Lähetystoiminnan harjoittajan olisi voitava käyttää tätä oikeutta erityisesti lähetystoiminnan harjoittajan puolesta toimivan välittäjän avulla tapauskohtaisesti. Tällaisia lyhyitä otteita voivat käyttää Euroopan unionin laajuisiin lähetyksiin kaikki kanavat, myös erikoistuneet urheilukanavat, ja niiden kesto saisi olla enintään 90 sekuntia. Oikeutta saada käyttää lyhyitä otteita olisi sovellettava rajat ylittävältä pohjalta vain silloin, kun se on välttämätöntä. Tämän vuoksi lähetystoiminnan harjoittajan olisi ensin pyydettävä aineiston käyttöön saamista sellaiselta samaan jäsenvaltioon sijoittautuneelta lähetystoiminnan harjoittajalta, jolla on yksinoikeudet yleisöä suuresti kiinnostavaan tapahtumaan.

Yleisten uutisohjelmien käsite ei saisi käsittää lyhyiden otteiden keräämistä viihdekäyttöön tarkoitettuihin ohjelmiin. Alkuperämaan periaatetta olisi sovellettava sekä lyhyiden otteiden saantiin että niiden välittämiseen. Rajat ylittävissä tapauksissa tämä tarkoittaa sitä, että eri lakeja olisi sovellettava peräkkäin. Ensiksi olisi lyhyiden otteiden käyttöön saamiseen sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon alkuperäisen signaalin toimittava (eli käyttöön antava) lähetystoiminnan harjoittaja on sijoittautunut. Tämä on yleensä jäsenvaltio, jossa kyseinen tapahtuma järjestetään. Jos jäsenvaltio on ottanut käyttöön vastaavan järjestelmän kyseisen tapahtuman käyttöön saamiseksi, sen lainsäädäntöä olisi joka tapauksessa sovellettava. Toiseksi olisi lyhyiden otteiden lähettämiseen sovellettava sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, johon lyhyitä otteita lähettävä lähetystoiminnan harjoittaja on sijoittautunut.

(56)

Tämän direktiivin vaatimukset, jotka koskevat aineiston saantia lyhyitä uutisraportteja varten yleisöä suuresti kiinnostavista tapahtumista, eivät saisi vaikuttaa tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22 päivänä toukokuuta 2001 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2001/29/EY (22) ja asiaa koskevien tekijänoikeuksien ja niiden lähioikeuksien alan kansainvälisiin yleissopimuksiin. Jäsenvaltioiden olisi helpotettava yleisöä suuresti kiinnostavien tapahtumien saatavuutta antamalla pääsyn lähetystoiminnan harjoittajan signaaliin tässä direktiivissä tarkoitetuin tavoin. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin valita muita vastaavanlaisia tässä direktiivissä tarkoitettuja keinoja. Näihin keinoihin kuuluu muun muassa pääsy kyseisten tapahtumien tapahtumapaikalle signaaliin pääsyn asemesta. Lähetystoiminnan harjoittajia ei olisi estettävä sopimasta yksityiskohtaisemmista järjestelyistä.

(57)

Olisi varmistettava, että mediapalvelujen tarjoajien käytäntö tarjota suoria uutisohjelmiaan tilattavina palveluina suoran lähetyksen jälkeen on mahdollista niin, ettei yksittäistä ohjelmaa tarvitse muokata poistamalla siitä lyhyitä otteita. Tämä mahdollisuus olisi rajoitettava saman mediapalvelujen tarjoajan tilattuna toimittamaan samanlaiseen televisio-ohjelmaan niin, että sitä ei voida käyttää lyhyisiin otteisiin perustuvien uusien tilattavien liiketoimintamallien luomiseen.

(58)

Tilattavat audiovisuaaliset mediapalvelut eroavat televisiolähetystoiminnalla tarjottavista palveluista käyttäjien valinta- ja hallintamahdollisuuksien sekä palvelujen yhteiskunnallisten vaikutusten suhteen (23). Sen vuoksi on perusteltua säännellä tilattavia audiovisuaalisia mediapalveluja kevyemmin siten, että niiden osalta olisi noudatettava ainoastaan tämän direktiivin perussääntöjä.

(59)

Audiovisuaalisten mediapalvelujen haitallisen sisällön saatavuus huolestuttaa lainsäätäjiä, media-alaa ja lasten vanhempia. Edessä on myös uusia haasteita, jotka liittyvät erityisesti uusiin jakeluteknologioihin ja uusiin tuotteisiin. Sen vuoksi säännöt, joilla suojellaan alaikäisten fyysistä, henkistä ja moraalista kehitystä sekä yksilöiden ihmisarvoa kaikissa audiovisuaalisissa mediapalveluissa, ovat tarpeen myös audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä.

(60)

Alaikäisten fyysisen, henkisen ja moraalisen kehityksen sekä ihmisarvon suojelemiseksi toteutettavissa toimenpiteissä olisi löydettävä tarkka tasapaino sananvapautta koskevan perusoikeuden kanssa, josta määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Tällaisilla toimenpiteillä, joihin kuuluvat muun muassa henkilökohtaisten tunnuslukujen (PIN-koodit) käyttö, suodatinjärjestelmät tai merkinnät, olisi sen vuoksi pyrittävä varmistamaan riittävä alaikäisten fyysisen, henkisen ja moraalisen kehityksen sekä ihmisarvon suojelu varsinkin tilattavien audiovisuaalisten mediapalvelujen osalta. Suosituksessa alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja vastineoikeudesta todetaan jo suodatinjärjestelmien ja merkintöjen tärkeys, ja siihen sisältyy useita mahdollisia toimenpiteitä alaikäisten suojelemiseksi, kuten se, että käyttäjille toimitetaan tehokas, päivitettävä ja helppokäyttöinen suodatinjärjestelmä heidän tehdessään sopimuksen verkko-operaattorin kanssa, tai se, että varustetaan erityisesti lapsille tarkoitetut liittymäpalvelut automaattisella suodatinjärjestelmällä.

(61)

Jäsenvaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluviin mediapalvelujen tarjoajiin olisi joka tapauksessa sovellettava lapsipornografian levittämistä koskevaa kieltoa lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetun neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS (24) säännösten mukaisesti.

(62)

Mitkään tämän direktiivin säännökset, jotka koskevat alaikäisten fyysisen, henkisen ja moraalisen kehityksen sekä ihmisarvon suojelua, eivät välttämättä edellytä, että näiden etujen suojelemiseksi toteutettavat toimenpiteet olisi pantava täytäntöön viranomaisten suorittamalla audiovisuaalisten mediapalvelujen ennakkotarkastuksella.

(63)

Yhteensovittamista tarvitaan, jotta kulttuurisia tavoitteita sisältäviä ohjelmia tuottavien henkilöiden ja yritysten olisi helpompi ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa toimintaansa.

(64)

Kaikkia unionin julkisia ja yksityisiä lähetyksiä koskevat vähimmäisvaatimukset eurooppalaisesta audiovisuaalisesta tuotannosta ovat keino edistää mainituilla aloilla tuotantoa, riippumatonta tuotantoa ja jakelua, ja näillä vähimmäisvaatimuksilla täydennetään samaa tavoitetta edistäviä muita asiakirjoja, joista ehdotuksia on jo tehty tai tehdään.

(65)

On sen vuoksi välttämätöntä edistää jäsenvaltioiden televisiotuotannon markkinoita muodostumaan riittävän suuriksi tarvittavien investointien kattamiseksi, ei ainoastaan niin, että laaditaan kansallisia markkinoita avaavia yhteisiä sääntöjä, vaan myös niin, että huolehditaan mahdollisuuksien mukaan ja tarkoituksenmukaisin keinoin, että eurooppalaisella tuotannolla on suurin osa kaikkien jäsenvaltioiden lähetysten lähetysajasta. Jotta voitaisiin valvoa näiden sääntöjen soveltamista ja tavoitteiden saavuttamista, jäsenvaltioiden olisi annettava komissiolle kertomus siitä, miten eurooppalaisia teoksia ja riippumattomien tuottajien tuotantoja varten tässä direktiivissä säädetyt osuudet ovat toteutuneet. Kyseisten osuuksien laskemisessa olisi otettava huomioon Kreikan ja Portugalin erityistilanne. Komission olisi ilmoitettava nämä kertomukset tiedoksi muille jäsenvaltioille ja liitettävä tarvittaessa mukaan lausunto, jossa otetaan huomioon erityisesti kehitys edellisiin vuosiin nähden, ensilähetysten osuus ohjelmistossa, uusien televisiotoiminnan yrittäjien erityiset olosuhteet ja niiden maiden erityistilanne, joissa on alhainen audiovisuaalinen tuotantokapasiteetti tai suppea kielialue.

(66)

On tärkeää löytää sekä sopivat että unionin oikeuden mukaiset keinot ja menettelyt, jotta edistettäisiin tämän direktiivin tavoitteiden toteutumista tarkoituksena päättää sopivista toimenpiteistä eurooppalaisten audiovisuaalisten teosten tuotanto- ja jakelutoiminnan ja kehityksen edistämiseksi erityisesti maissa, joissa on alhainen tuotantokapasiteetti tai suppea kielialue.

(67)

Eurooppalaisten teosten suhteelliset osuudet on toteutettava ottaen huomioon taloudelliset tosiasiat. Tämän vuoksi asteittainen järjestelmä tämän tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen.

(68)

Sitoutuminen, milloin se on mahdollista, täyttämään tietty osuus lähetysajasta lähetystoiminnan harjoittajista riippumattomien tuottajien tuotannolla kannustaa uusien televisiotuotannon lähteiden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten syntymistä. Se tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja markkinointikanavia luoville kyvyille sekä kulttuuriammateissa toimiville ja kulttuurialoilla työskenteleville.

(69)

Tilattavat audiovisuaaliset mediapalvelut voivat osittain korvata televisiolähetystoiminnalla tarjottavia palveluja. Sen vuoksi niiden olisi edistettävä eurooppalaisten teosten tuotantoa ja jakelua ja tuettava tätä kautta aktiivisesti kulttuurin monimuotoisuutta, silloin kun se on käytännössä mahdollista. Tällaista eurooppalaisten teosten tukemista voidaan toteuttaa muun muassa rahoittamalla tällaisilla palveluilla eurooppalaisten teosten tuotantoa tai niiden oikeuksien hankintaa, tarjoamalla teoksille tietty vähimmäisosuus tilausvideoluetteloissa (video-on-demand) tai laatimalla eurooppalaisista teoksista kiinnostavia esittelyjä sähköisiin ohjelmaoppaisiin. On tärkeää tarkastella säännöllisesti uudelleen niiden säännösten soveltamista, jotka liittyvät eurooppalaisten teosten aseman edistämiseen audiovisuaalisten mediapalvelujen avulla. Jäsenvaltioiden olisi tämän direktiivin mukaisesti toimitetuissa kertomuksissaan huomioitava erityisesti myös tällaisten palvelujen osuus eurooppalaisten teosten tuotannon ja eurooppalaisia teoksia koskevien oikeuksien hankinnan rahoituksessa, eurooppalaisten teosten osuus audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjonnassa sekä se, kuinka paljon tällaisissa palveluissa tarjottavia eurooppalaisia teoksia tosiasiallisesti käytetään.

(70)

Pannessaan täytäntöön 16 artiklan jäsenvaltioiden olisi rohkaistava lähetystoiminnan harjoittajia sisällyttämään ohjelmistoonsa riittävän suuren osuuden eurooppalaisia yhteistuotantoja tai muista Euroopan maista peräisin olevia teoksia.

(71)

Määriteltäessä 17 artiklassa tarkoitettuja ”lähetystoiminnan harjoittajista riippumattomia tuottajia” jäsenvaltioiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon ennen kaikkea perusteet, jotka koskevat tuotantoyhtiön omistussuhteita, samalle lähetystoiminnan harjoittajalle toimitettavien ohjelmien määrää sekä toissijaisten käyttöoikeuksien omistusta.

(72)

Kokonaisuudessaan muulla kielellä kuin jäsenvaltion kielellä harjoitettavaan lähetystoimintaan ei sovelleta tämän direktiivin 16 ja 17 artiklaa. Tällaisen kielen tai tällaisten kielten muodostaessa huomattavan mutta ei yksinomaisen osan kanavan lähetysajasta 16 ja 17 artiklaa ei kuitenkaan sovelleta kyseiseen lähetysajan osaan.

(73)

Kansallisia tukijärjestelyjä eurooppalaisen tuotannon kehittämiseksi voidaan soveltaa siinä määrin kuin ne ovat unionin oikeuden mukaiset.

(74)

Euroopan audiovisuaalisen tuotannon tukemista koskevan tavoitteen saavuttamista voidaan jäsenvaltioissa edistää audiovisuaalista mediatoimintaa harjoittavien palvelujen järjestelmän puitteissa muun muassa asettamalla eräille mediapalvelujen tarjoajille yleisen edun mukaisia tehtäviä, mukaan lukien velvollisuus tukea huomattavasti investointeja eurooppalaiseen tuotantoon.

(75)

Mediapalvelujen tarjoajia, ohjelmantekijöitä, tuottajia, kirjailijoita ja muita asiantuntijoita olisi kannustettava kehittämään nykyistä yksityiskohtaisempia ideoita ja toimintasuunnitelmia, joiden tavoitteena on kansainväliselle yleisölle suunnattujen eurooppalaisten fiktioelokuvien kehittäminen.

(76)

On tärkeää varmistaa, että elokuvateokset lähetetään sellaisten määräaikojen puitteissa, joista oikeudenhaltijat ja mediapalvelujen tarjoajat ovat sopineet keskenään.

(77)

Kysymys erityisistä aika-asteikoista erityyppisille elokuvateosten esityksille on ensisijaisesti ratkaistava sopimuksin asianomaisten osapuolten tai ammattilaisten välillä.

(78)

Jäsenvaltiot voivat antaa tarkempia tai tiukempia sääntöjä erityisesti kieliperustein, jotta tiettyjä kieliä voitaisiin suosia aktiivisesti, jos kyseiset säännöt ovat unionin oikeuden mukaiset, erityisesti jos niitä ei sovelleta muista jäsenvaltioista lähtöisin olevien televisiolähetysten edelleenlähettämiseen.

(79)

Tilattavien audiovisuaalisten mediapalvelujen saatavuus lisää kuluttajien valinnanvaraa. Yksityiskohtaisten sääntöjen asettaminen audiovisuaaliselle kaupalliselle viestinnälle tilattavia audiovisuaalisia mediapalveluja varten ei sen vuoksi näytä olevan perusteltua eikä teknisestä näkökulmasta järkevää. Kaikenlaisen audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän olisi kuitenkin noudatettava tunnistettavuutta koskevien sääntöjen lisäksi myös tiettyjä laatua koskevia perussääntöjä selkeiden julkista politiikkaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi.

(80)

Kuten komissio on todennut tulkitsevassa tiedonannossaan, jonka aiheena ovat tietyt ”Televisio ilman rajoja” -direktiivin televisiomainontaa koskevien säännösten näkökohdat (25), uudet mainostekniikat ja markkinoinnin innovaatiot ovat luoneet uusia mahdollisuuksia tehokkaaseen kaupalliseen audiovisuaaliseen viestintään perinteisissä televisiolähetyksissä antaen niille paremmat mahdollisuudet kilpailla tasavertaisesti tilattavien palvelujen innovaatioiden kanssa.

(81)

Kaupallinen ja teknologinen kehitys lisää käyttäjien valinnanvaraa ja vastuuta audiovisuaalisten mediapalvelujen käytössä. Jotta sääntely olisi edelleen oikeassa suhteessa yleiseen etuun liittyviin tavoitteisiin, siinä olisi mahdollistettava tietty joustavuus televisiolähetystoiminnalla tarjottavien audiovisuaalisten mediapalvelujen osalta. Erotteluperiaatteen olisi koskettava ainoastaan televisiomainontaa ja teleostoslähetyksiä, ja tuotesijoittelu olisi sallittava tietyin edellytyksin, jollei jäsenvaltio päätä toisin. Piilotetusti toteutettu tuotesijoittelu olisi kuitenkin kiellettävä. Erotteluperiaate ei saisi estää uusien mainostekniikoiden käyttöä.

(82)

Tässä direktiivissä annettujen menettelyä koskevien säännösten lisäksi sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin, kuten harhaanjohtaviin ja aggressiivisiin menettelyihin audiovisuaalisissa mediapalveluissa, sovelletaan sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11 päivänä toukokuuta 2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/29/EY (26). Lisäksi tupakkatuotteiden mainontaa ja sponsorointia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 26 päivänä toukokuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/33/EY (27), jossa kielletään savukkeiden ja muiden tupakkatuotteiden mainonta ja sponsorointi painetuissa tiedotusvälineissä, tietoyhteiskunnan palveluissa ja radiolähetyksissä, ei olisi rajoitettava tämän direktiivin soveltamista audiovisuaalisten mediapalvelujen erityisen luonteen vuoksi. Ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/83/EY (28) 88 artiklan 1 kohtaa, jossa kielletään tiettyjen lääkkeiden mainonta suurelle yleisölle, sovelletaan mainitun artiklan 5 kohdan mukaisesti ja rajoittamatta tämän direktiivin 21 artiklan soveltamista. Tämä direktiivi ei myöskään saisi rajoittaa elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 (29) soveltamista.

(83)

Sen varmistamiseksi, että televisionkatsojien etuja kuluttajina suojellaan täysin ja asianmukaisesti, on välttämätöntä, että televisiomainonnalle asetetaan tietyt vähimmäissäännöt ja -vaatimukset ja että jäsenvaltioilla on oikeus antaa tarkempia tai tiukempia sääntöjä ja tietyissä olosuhteissa asettaa eri ehtoja lainkäyttövaltaansa kuuluvien televisiolähetystoiminnan harjoittajien osalta.

(84)

Ottaen aiheellisella tavalla huomioon unionin oikeus ja ainoastaan oman valtion alueelle tarkoitettujen lähetysten osalta, jos lähetyksiä ei voida vastaanottaa suoraan tai välillisesti yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden olisi voitava asettaa eri ehtoja mainonnan sijoittamiselle ja eri rajoituksia mainonnan määrälle, jotta kyseisiä lähetyksiä edistettäisiin.

(85)

Koska katsojilla on entistä enemmän mahdollisuuksia välttää mainoksia uusien tekniikoiden kuten digitaalisten kotivideonauhureiden käytöllä ja kanavavalikoiman laajennuttua, mainoskatkojen sijoittelun yksityiskohtainen sääntely katsojien suojelemiseksi ei ole perusteltua. Tunnin aikana sallittavan mainonnan määrää ei olisi lisättävä, mutta tällä direktiivillä olisi annettava lähetystoiminnan harjoittajille liikkumavaraa mainonnan sijoittelussa silloin, kun tästä ei aiheudu tarpeetonta haittaa ohjelmien eheyden kannalta.

(86)

Tämän direktiivin tarkoituksena on suojata eurooppalaisen television erityispiirteitä, joihin kuuluu mainosten sijoittaminen mieluiten ohjelmien väliin, ja sen vuoksi siinä rajoitetaan katkojen määrää elokuvateoksissa, televisiota varten tehdyissä elokuvissa sekä joissain ohjelmaluokissa, jotka tarvitsevat erityissuojelua.

(87)

Olisi säädettävä televisiomainospalojen ja teleostoesitysten tuntikohtaisesta 20 prosentin enimmäismäärästä, joka koskee myös parasta katseluaikaa. Televisiomainospalan käsitteellä olisi tarkoitettava 1 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaista televisiomainontaa, jonka kesto on enintään 12 minuuttia.

(88)

On välttämätöntä kieltää kaikki sellainen audiovisuaalinen kaupallinen viestintä, jossa mainostetaan savukkeita ja muita tupakkatuotteita, mukaan lukien epäsuorat audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän muodot, joissa, joskaan ei suoraan mainita tupakkatuotetta, yritetään kiertää savukkeiden ja muiden tupakkatuotteiden audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän kieltoa käyttämällä sellaisten tupakkatuotteiden tai yritysten tuotenimiä, tunnuksia tai muita tunnistettavia piirteitä, joiden tunnettuun tai pääasialliseen toimintaan kuuluu kyseisten tuotteiden tuotanto tai myynti.

(89)

On myös tarpeen kieltää kaikki sellainen audiovisuaalinen kaupallinen viestintä, jossa mainostetaan lääketuotteita ja lääkehoitoja, jos nämä tuotteet tai hoidot ovat saatavissa vain lääkärin määräyksestä siinä jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövaltaan mediapalvelujen tarjoaja kuuluu, sekä säätää tiukoista alkoholituotteiden televisiomainontaa koskevista perusteista.

(90)

Tällä direktiivillä kielletään piilotetusti toteutettu audiovisuaalinen kaupallinen viestintä, koska sillä on kielteisiä vaikutuksia kuluttajien kannalta. Piilotetusti toteutetun audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän kielto ei saisi koskea tämän direktiivin puitteissa sallittua tuotesijoittelua, jos katsojille ilmoitetaan asianmukaisesti tuotesijoittelusta. Tämä voidaan toteuttaa ilmoittamalla esimerkiksi neutraalilla tunnuksella, että ohjelmassa on tuotesijoittelua.

(91)

Tuotesijoittelua esiintyy elokuvateoksissa ja televisiolle tehdyissä audiovisuaalisissa teoksissa. Jotta voidaan varmistaa tasavertaiset toimintaedellytykset ja parantaa tätä kautta Euroopan media-alan kilpailukykyä, tarvitaan tuotesijoittelua koskevia sääntöjä. Tässä direktiivissä säädetyn tuotesijoittelun määritelmän olisi käsitettävä kaikenlainen audiovisuaalinen kaupallinen viestintä, jossa ohjelmaan sisällytetään esitettäväksi tuote, palvelu, tavaramerkki tai näitä koskeva viittaus maksua tai muuta samankaltaista vastiketta vastaan. Tavaroiden tai palvelujen kuten tuotantotarpeiston tai palkintojen tarjoamista ilmaiseksi olisi pidettävä tuotesijoitteluna vain, jos tavaroilla tai palveluilla on merkittävää arvoa. Tuotesijoitteluun olisi sovellettava samoja laadullisia sääntöjä ja rajoituksia kuin audiovisuaaliseen kaupalliseen viestintään. Ratkaiseva peruste, jolla voidaan tehdä ero sponsoroinnin ja tuotesijoittelun välillä, on se, että tuotesijoittelussa viittaus tuotteeseen esitetään osana ohjelman toimintasisältöä, minkä vuoksi 1 artiklan 1 kohdan m alakohdassa olevassa määritelmässä käytetään sanamuotoa ”ohjelmaan sisällytetään”. Sponsorointiviittauksia voidaan sen sijaan näyttää ohjelman aikana, mutta ne eivät ole osa ohjelman juonta.

(92)

Tuotesijoittelu olisi periaatteessa kiellettävä. Joidenkin ohjelmatyyppien osalta on kuitenkin tarkoituksenmukaista tehdä positiiviseen luetteloon perustuvia poikkeuksia. Jäsenvaltion olisi voitava syrjäyttää nämä poikkeukset kokonaan tai osittain, esimerkiksi sallimalla tuotesijoittelu ainoastaan sellaisissa ohjelmissa, joita ei ole tuotettu yksinomaan kyseisen jäsenvaltion alueella.

(93)

Sponsorointi ja tuotesijoittelu olisi lisäksi kiellettävä, jos ne vaikuttavat ohjelmien sisältöön sillä tavoin, että ne vaikuttavat mediapalvelun tuottajan vastuuseen ja toimitukselliseen itsenäisyyteen. Tämä on asian laita temaattisen sijoittelun osalta.

(94)

Jäsenvaltiot vastaavat Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa niille määrättyjen velvoitteiden mukaisesti siitä, että tämä direktiivi pannaan tehokkaasti täytäntöön. Jäsenvaltiot voivat vapaasti valita asianmukaiset keinot ja erityisesti toimivaltaisten riippumattomien sääntelyelintensä muodon oikeudellisten perinteidensä ja vakiintuneiden rakenteidensa mukaisesti, jotta ne pystyvät suorittamaan tehtävänsä puolueettomasti ja avoimesti pannessaan täytäntöön tätä direktiiviä. Jäsenvaltioiden valitsemien keinojen olisi erityisesti edistettävä tiedotusvälineiden moniarvoisuutta.

(95)

Tämän direktiivin asianmukaisen soveltamisen varmistaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden toimivaltaisten sääntelyelinten ja komission välillä. Myös jäsenvaltioiden välinen ja jäsenvaltioiden sääntelyelinten välinen tiivis yhteistyö on erityisen tärkeää ottaen huomioon se vaikutus, joka johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneilla lähetystoiminnan harjoittajilla voi olla toiseen jäsenvaltioon. Jos kansallisessa lainsäädännössä on säädetty lupamenettelyistä ja jos asia koskee useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota, on suotavaa, että asiaankuuluvat elimet ovat yhteydessä keskenään ennen tällaisten lupien myöntämistä. Tämän yhteistyön olisi katettava kaikki tällä direktiivillä yhteen sovitetut alat.

(96)

On tarpeen selventää, että omat myynninedistämistoimet ovat erityinen mainonnan muoto, jossa lähetystoiminnan harjoittaja mainostaa omia tuotteitaan, palvelujaan, ohjelmiaan tai kanaviaan. Erityisesti ohjelmaotteista koostuvia esittelyohjelmia olisi pidettävä ohjelmina.

(97)

Mainonnalle ja teleostolähetyksille varattavissa olevaan päivittäisen tai tuntia kohti lasketun lähetysajan enimmäismäärään ei olisi laskettava mukaan lähetystoiminnan harjoittajan päivittäin lähetettäviä omia ohjelmia, eikä niihin suoraan liittyviä oheistuotteita koskevia kuulutuksia, virallisia tiedotuksia eikä korvauksetta lähetettäviä hyväntekeväisyysvetoomuksia.

(98)

Kilpailun vääristymien välttämiseksi tämän poikkeuksen soveltaminen olisi rajoitettava niitä tuotteita koskeviin ilmoituksiin, jotka täyttävät sen kaksinkertaisen ehdon, että ne ovat kyseisten ohjelmien oheistuotteita ja liittyvät suoraan niihin. ’Oheistuotteella’ tarkoitetaan tuotetta, jonka avulla katselijat voivat saada täyden hyödyn näistä ohjelmista tai toimia interaktiivisesti niiden kanssa.

(99)

Teleostostoiminnan kehittämiseksi on tärkeää turvata kuluttajasuojan korkea taso vahvistamalla asiaankuuluvia, kyseisten lähetysten muotoa ja sisältöä säänteleviä vaatimuksia, koska teleostostoiminnalla on taloudellista merkitystä kaikille toimijoille ja koska se muodostaa todellisen myyntikanavan tavaroille ja palveluille unionissa.

(100)

On tärkeää, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat asiaankuuluvien säännösten täytäntöönpanon valvonnassa tehdä muiden kuin yksinomaan teleostoslähetyksille varattujen kanavien osalta eron toisaalta teleostosesityksille, mainospaloille ja muille mainonnan muodoille varatun lähetysajan ja toisaalta teleostoslähetyksille varattujen ohjelmapaikkojen lähetysajan välillä. Sen vuoksi on tarpeen ja riittävää, että jokainen tällainen ohjelmapaikka on selvästi tunnistettavissa optisten tai akustisten keinojen perusteella ainakin ohjelmapaikan alussa ja lopussa.

(101)

Tätä direktiiviä olisi sovellettava yksinomaan teleostoslähetyksille tai omalle myynninedistämiselle varattuihin kanaviin, joilla ei esitetä tavanomaisia ohjelmia, kuten uutisia, urheilua, elokuvia, dokumentteja tai näytelmiä, ainoastaan tämän direktiivin tarkoituksia varten ja tämän estämättä kyseisten kanavien sisällyttämistä unionin muiden säädösten soveltamisalaan.

(102)

Vaikka lähetystoiminnan harjoittajat ovat tavallisesti velvolliset varmistamaan, että ohjelmissa esitetään asiat ja tapahtumat puolueettomasti, on siitä huolimatta tärkeää asettaa niille erityisiä vastineoikeutta tai vastaavia oikeuskeinoja koskevia velvoitteita niin, että se, jonka oikeutettuja etuja on vahingoitettu lähetetyn televisio-ohjelman yhteydessä esitetyllä väitteellä, voi tehokkaasti käyttää tätä oikeutta tai näitä oikeuskeinoja.

(103)

Vastineoikeus soveltuu hyvin oikaisukeinoksi televisiolähetysten osalta, ja sitä voidaan soveltaa myös verkkoympäristöön. Suositukseen alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja vastineoikeudesta sisältyy jo asianmukaisia ohjeita toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä niin, että oikeus vastineeseen tai vastaavat oikaisukeinot verkkoviestinnän osalta varmistetaan riittävästi.

(104)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on ilman sisärajoja olevan alueen luominen audiovisuaalisille palveluille samalla kun varmistetaan yleistä etua koskevien tavoitteiden suojan korkea taso, erityisesti alaikäisten ja ihmisarvon suojelu sekä vammaisten oikeuksien edistäminen, vaan se voidaan tämän direktiivin laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(105)

Tämä direktiivi ei saa vaikuttaa jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä I olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

a)

’audiovisuaalisella mediapalvelulla’

b)

’ohjelmalla’ ääntä sisältävää tai ääntä sisältämätöntä liikkuvien kuvien sarjaa, joka muodostaa yhden yksittäisen osan mediapalvelun tarjoajan laatimassa ohjelma-aikataulussa tai ohjelmaluettelossa ja joka on muodoltaan ja sisällöltään verrattavissa televisiolähetyksen muotoon ja sisältöön. Ohjelmia ovat esimerkiksi pitkät elokuvat, urheilutapahtumat, tilannekomediat, dokumenttiohjelmat, lastenohjelmat ja draamaohjelmat;

c)

’toimituksellisella vastuulla’ sekä ohjelmien valinnan että niiden organisoinnin tosiasiallista valvontaa televisiolähetysten osalta aikataulun mukaisesti ja tilattavien audiovisuaalisten mediapalvelujen osalta ohjelmaluettelon mukaisesti. Toimituksellinen vastuu ei välttämättä merkitse kansallisen lainsäädännön mukaista oikeudellista vastuuta tarjotusta sisällöstä tai palveluista;

d)

’mediapalvelun tarjoajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on toimituksellinen vastuu audiovisuaalisen mediapalvelun audiovisuaalisen sisällön valinnasta ja joka määrää siitä, millä tavalla sisältö organisoidaan;

e)

’televisiolähetystoiminnalla’ tai ’televisiolähetyksellä’ (lineaarinen audiovisuaalinen mediapalvelu) audiovisuaalista mediapalvelua, jonka mediapalvelun tarjoaja tarjoaa ohjelmien seuraamiseksi reaaliajassa tietyn ohjelma-aikataulun mukaisesti;

f)

’lähetystoiminnan harjoittajalla’ televisiolähetyksiä tarjoavaa mediapalvelun tarjoajaa;

g)

’tilattavalla audiovisuaalisella mediapalvelulla’ (ei-lineaarinen audiovisuaalinen mediapalvelu) audiovisuaalista mediapalvelua, jonka mediapalvelun tarjoaja tarjoaa ohjelmien katselemiseksi käyttäjän valitsemana ajankohtana ja käyttäjän omasta pyynnöstä mediapalvelun tarjoajan valikoimista ohjelmista tehdyn luettelon pohjalta;

h)

’audiovisuaalisella kaupallisella viestinnällä’ äänen kanssa tai ilman ääntä lähetettävää kuvaa, jonka tarkoituksena on suoraan tai epäsuorasti edistää taloudellista toimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tavaroiden tai palvelujen myyntiä taikka kyseisen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön julkista kuvaa. Tällaista kuvaa lähetetään ohjelman yhteydessä tai se sisällytetään ohjelmaan maksua tai muuta samankaltaista vastiketta vastaan tai omiin myynninedistämistarkoituksiin. Audiovisuaalinen kaupallinen viestintä sisältää muun muassa televisiomainonnan, sponsoroinnin, teleostoslähetykset ja tuotesijoittelun;

i)

’televisiomainonnalla’ kaikenlaista kauppaan, liike-elämään tai ammattitoimintaan liittyvää ilmoitusta, jonka julkinen tai yksityinen yritys taikka luonnollinen henkilö lähettää joko maksua tai muuta vastiketta vastaan tai omiin myynninedistämistarkoituksiinsa edistääkseen tavaroiden tai palvelujen, mukaan lukien kiinteä omaisuus, oikeudet ja sitoumukset, toimittamista maksua vastaan;

j)

’piilotetusti toteutetulla audiovisuaalisella kaupallisella viestinnällä’ tavaranvalmistajan tai palveluntarjoajan tavaroiden, palvelujen, nimen, tavaramerkin tai toiminnan sanallista tai kuvallista esittämistä ohjelmissa siten, että mediapalvelun tarjoajan tarkoituksena on käyttää tätä esittämistä mainostarkoituksessa ja siten, että se saattaa johtaa yleisöä harhaan esittämisen luonteen suhteen. Tällaista esittämistä pidetään tarkoituksellisena, erityisesti silloin, kun se tehdään maksua tai muuta vastiketta vastaan;

k)

’sponsoroinnilla’ kaikkea osallistumista audiovisuaalisten mediapalvelujen tai ohjelmien rahoitukseen, jos rahoittaja on sellainen julkinen tai yksityinen yritys taikka luonnollinen henkilö, joka ei harjoita audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista eikä audiovisuaalisten teosten tuotantoa, ja jos tarkoituksena on edistää yrityksen tai henkilön nimeä, tavaramerkkiä, julkista kuvaa, toimintaa tai sen tuotteiden myyntiä;

l)

’teleostoslähetyksillä’ suoria tarjouksia sisältäviä, yleisölle suunnattuja televisiolähetyksiä tuotteiden tai palvelujen, mukaan lukien kiinteä omaisuus, oikeudet ja sitoumukset, toimittamiseksi maksua vastaan;

m)

’tuotesijoittelulla’ kaikenlaista audiovisuaalista kaupallista viestintää, jossa ohjelmaan sisällytetään tuote, palvelu, tavaramerkki tai näitä koskeva viittaus maksua tai muuta samankaltaista vastiketta vastaan;

n)

’eurooppalaisilla teoksilla’

i)

teosten yksi tai useampi tuottaja on sijoittautunut yhteen tai useampaan edellä tarkoitetuista valtioista;

ii)

teosten tuotantoa johtaa ja todellisuudessa valvoo yksi tai useampi tuottaja, joka on sijoittautunut yhteen tai useampaan edellä tarkoitetuista valtioista;

iii)

näistä valtioista olevien yhteistuottajien osuus on yli puolet yhteistuotannon kokonaiskustannuksista ja yhteistuotantoa ei valvo yksi tai useampi näiden valtioiden ulkopuolelle sijoittautunut tuottaja.

a)

jotka ovat sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon 3 kohdan mukaisesti; tai

b)

joihin voidaan soveltaa 4 kohtaa.

a)

mediapalvelun tarjoajan päätoimipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa, ja asianomaista audiovisuaalista mediapalvelua koskevat toimitukselliset päätökset tehdään samassa jäsenvaltiossa;

b)

jos mediapalvelujen tarjoajan päätoimipaikka on yhdessä jäsenvaltiossa, mutta audiovisuaalista mediapalvelua koskevat toimitukselliset päätökset tehdään toisessa jäsenvaltiossa, lähetystoiminnan harjoittajan katsotaan olevan sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa merkittävä osa audiovisuaalisen mediapalvelun tarjonnan harjoittamiseen osallistuvista työntekijöistä työskentelee. Jos kummassakin jäsenvaltiossa työskentelee merkittävä osa audiovisuaalisen mediapalvelun tarjonnan harjoittamiseen osallistuvista työntekijöistä, mediapalvelun tarjoajan katsotaan olevan sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa sen päätoimipaikka on. Jos merkittävä osa audiovisuaalisen mediapalvelun tarjonnan harjoittamiseen osallistuvista työntekijöistä ei työskentele kummassakaan jäsenvaltiossa, mediapalvelun tarjoajan katsotaan olevan sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa se aloitti toimintansa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen, että sillä on edelleen vakaa ja tosiasiallinen yhteys tämän jäsenvaltion talouteen;

c)

jos mediapalvelun tarjoajalla on päätoimipaikka jäsenvaltiossa, mutta audiovisuaalista mediapalvelua koskevat päätökset tehdään kolmannessa maassa, tai jos tilanne on päinvastainen, mediapalvelun tarjoajan katsotaan olevan sijoittautunut kyseiseen jäsenvaltioon edellyttäen, että merkittävä osa audiovisuaalisen mediapalvelun tarjoamisen harjoittamiseen osallistuvista työntekijöistä työskentelee kyseisessä jäsenvaltiossa.

a)

ne käyttävät kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa maa-satelliittiyhteyttä;

b)

ne eivät käytä jäsenvaltiossa sijaitsevaa maa-satelliittiyhteyttä, mutta ne käyttävät kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvaa satelliittikapasiteettia.

a)

toisesta jäsenvaltiosta tulevassa televisiolähetyksessä rikotaan ilmiselvästi, törkeästi ja vakavasti 27 artiklan 1 tai 2 kohtaa ja/tai 6 artiklaa;

b)

lähetystoiminnan harjoittaja on edeltävien 12 kuukauden aikana rikkonut a alakohdassa tarkoitettuja säännöksiä vähintään kaksi kertaa;

c)

kyseinen jäsenvaltio on ilmoittanut kirjallisesti lähetystoiminnan harjoittajalle ja komissiolle väitetystä säännösten rikkomisesta ja toimenpiteistä, joita se aikoo toteuttaa, jos tällainen säännösten rikkominen toistuu;

d)

neuvotteluissa lähettävän jäsenvaltion ja komission kanssa ei ole päästy sovintoratkaisuun 15 päivän kuluessa c alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta, ja väitetty säännösten rikkominen jatkuu.

a)

toimenpiteet

b)

jäsenvaltio on ennen kyseisten toimenpiteiden toteuttamista ja rajoittamatta oikeudenkäyntimenettelyjä, esitutkinta ja rikostutkintatoimet mukaan lukien:

a)

on käyttänyt 1 kohdan mukaista vapauttaan hyväksyä yksityiskohtaisempia tai tiukempia yleistä etua koskevia sääntöjä; ja

b)

katsoo, että toisen jäsenvaltion lainkäyttövallan piiriin kuuluva lähetystoiminnan harjoittaja tarjoaa televisiolähetyksiä, jotka on kokonaan tai suurimmaksi osaksi suunnattu sen alueelle,

a)

2 kohdan soveltamisessa saavutetut tulokset eivät ole tyydyttäviä; ja

b)

kyseinen lähetystoiminnan harjoittaja on sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jolle lainkäyttövalta kuuluu, kiertääkseen tiukempia sääntöjä, jotka koskevat tällä direktiivillä yhteensovitettuja aloja ja joita siihen sovellettaisiin siinä tapauksessa, että se olisi sijoittautunut ensiksi mainittuun jäsenvaltioon.

a)

se on ilmoittanut komissiolle ja sille jäsenvaltiolle, johon lähetystoiminnan harjoittaja on sijoittautunut, aikeestaan toteuttaa tällaisia toimenpiteitä perustellen syyt, joihin se perustaa arvionsa; ja

b)

komissio on päättänyt, että toimenpiteet ovat unionin oikeuden mukaisia, ja erityisesti, että toimenpiteet 2 ja 3 kohdan nojalla toteuttavan jäsenvaltion tekemä arviointi on asianmukaisesti perusteltu.

a)

mediapalvelun tarjoajan nimi;

b)

käyntiosoite, johon mediapalvelun tarjoaja on sijoittautunut;

c)

mediapalvelun tarjoajaa koskevat tiedot, mukaan lukien sähköpostiosoite tai verkko-osoite, jotka mahdollistavat nopean, suoran ja tuloksellisen yhteydenoton kyseiseen tarjoajaan;

d)

soveltuvissa tapauksissa tiedot toimivaltaisista sääntely- tai valvontaelimistä.

a)

audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän on oltava helposti tunnistettavissa sellaiseksi. Piilotetusti toteutettu audiovisuaalinen kaupallinen viestintä on kielletty;

b)

audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä ei saa käyttää alitajunnan kautta vaikuttavia tekniikoita;

c)

audiovisuaalinen kaupallinen viestintä ei saa:

d)

kaikenlainen savukkeita ja muita tupakkatuotteita koskeva audiovisuaalinen kaupallinen viestintä on kielletty;

e)

alkoholijuomia koskevaa audiovisuaalista kaupallista viestintää ei saa kohdistaa erityisesti alaikäisille, eikä se saa kannustaa tällaisten juomien kohtuuttomaan käyttöön;

f)

audiovisuaalinen kaupallinen viestintä, joka koskee sellaisia lääkkeitä ja lääketieteellisiä hoitoja, jotka ovat saatavissa ainoastaan lääkärin määräyksestä siinä jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövallan piiriin mediapalvelun tarjoaja kuuluu, on kielletty;

g)

audiovisuaalinen kaupallinen viestintä ei saa aiheuttaa fyysistä tai moraalista haittaa alaikäisille. Sen vuoksi siinä ei saa suoraan kehottaa alaikäisiä ostamaan tai vuokraamaan tuotetta tai palvelua käyttämällä hyväksi heidän kokemattomuuttaan tai hyväuskoisuuttaan, rohkaista suoraan heitä suostuttelemaan vanhempiaan tai muita henkilöitä ostamaan mainostettuja tavaroita tai palveluja, käyttää hyväksi erityistä luottamusta, jota alaikäiset tuntevat vanhempiaan, opettajiaan tai muita henkilöitä kohtaan, eikä näyttää perusteettomasti alaikäisiä vaarallisissa tilanteissa.

a)

niiden sisältöön tai televisiolähetysten osalta niiden lähetysaikaan ei saa missään olosuhteissa vaikuttaa siten, että sillä olisi vaikutusta mediapalvelun tarjoajan vastuuseen ja toimitukselliseen riippumattomuuteen;

b)

niissä ei saa suoraan kannustaa vastaanottajaa ostamaan tai vuokraamaan tavaroita tai palveluja, erityisesti tekemällä myynninedistämiseen tähtääviä viittauksia kyseisiin tavaroihin tai palveluihin;

c)

katsojille on ilmoitettava selvästi sponsorointisopimuksen olemassaolosta. Sponsoroidut ohjelmat on selkeästi yksilöitävä sellaisiksi käyttämällä ohjelmien kannalta asianmukaisesti sponsorin nimeä, tunnusta ja/tai muuta symbolia, kuten viittausta sponsorin tuotteisiin tai palveluihin, taikka selvästi erottuvaa sponsoroinnin ilmaisevaa merkkiä ohjelmien alussa, aikana ja/tai lopussa.

a)

audiovisuaalista mediapalvelua varten tehdyissä elokuvateoksissa, elokuvissa ja sarjoissa, urheiluohjelmissa ja kevyissä viihdeohjelmissa;

b)

tapauksissa, joissa ei peritä maksua vaan ainoastaan tarjotaan ilmaiseksi tiettyjä tavaroita tai palveluja kuten tuotetarpeistoja ja palkintoja sisällytettäviksi ohjelmaan.

a)

niiden sisältöön tai televisiolähetysten osalta niiden lähetysaikaan ei saa missään olosuhteissa vaikuttaa siten, että sillä olisi vaikutusta mediapalvelun tarjoajan vastuuseen ja toimitukselliseen riippumattomuuteen;

b)

niissä ei suoraan kannusteta vastaanottajaa ostamaan tai vuokraamaan tavaroita tai palveluja, erityisesti tekemällä myynninedistämiseen tähtääviä viittauksia kyseisiin tavaroihin tai palveluihin;

c)

niissä ei aiheettomasti korosteta kyseistä tuotetta;

d)

katsojille ilmoitetaan selvästi tuotesijoittelusta. Tuotesijoittelua koskevat ohjelmat on asianmukaisesti yksilöitävä sellaisiksi ohjelman alussa ja lopussa sekä, katsojien mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi, ohjelman alettua uudelleen mainoskatkon jälkeen.

a)

tupakkatuotteiden tai savukkeiden tuotesijoittelua tai sellaisten yritysten harjoittamaa tuotesijoittelua, joiden pääasiallisena toimintana on savukkeiden tai muiden tupakkatuotteiden valmistus tai myynti; tai

b)

sellaisten yksittäisten lääkkeiden tai lääketieteellisten hoitojen tuotesijoittelua, jotka ovat saatavissa ainoastaan lääkärin määräyksestä siinä jäsenvaltiossa, jonka lainkäyttövallan piiriin mediapalvelun tarjoaja kuuluu.

a)

sitä ei saa kohdistaa erityisesti alaikäisille, eikä siinä saa varsinkaan kuvata alaikäisiä nauttimassa tällaisia juomia;

b)

siinä ei saa yhdistää alkoholin käyttöä lisääntyneeseen fyysiseen suorituskykyyn tai ajoneuvolla ajamiseen;

c)

siinä ei saa luoda kuvaa, että alkoholin nauttiminen edistäisi sosiaalista tai seksuaalista menestystä;

d)

siinä ei saa väittää, että alkoholilla on terapeuttisia ominaisuuksia tai että se piristää, rauhoittaa tai on keino henkilökohtaisten ristiriitojen ratkaisemiseksi;

e)

siinä ei saa kannustaa alkoholin kohtuuttomaan käyttöön tai esittää raittiutta tai kohtuullista käyttöä kielteisessä valossa;

f)

siinä ei saa korostaa korkean alkoholipitoisuuden olevan juomien myönteinen ominaisuus.

a)

edistää tämän direktiivin tosiasiallista täytäntöönpanoa neuvottelemalla säännöllisesti sen soveltamisesta mahdollisesti aiheutuvista käytännön ongelmista ja erityisesti 2 artiklan soveltamisesta sekä mahdollisista muista kysymyksistä, joita koskeva keskustelu katsotaan hyödylliseksi;

b)

antaa omasta aloitteestaan tai komission pyynnöstä lausuntoja tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa;

c)

toimia keskustelufoorumina siitä, mitä kysymyksiä olisi käsiteltävä kertomuksissa, jotka jäsenvaltioiden on annettava 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja kertomusten metodologiasta;

d)

keskustella niiden säännöllisten neuvottelujen tuloksista, joita komissio käy lähetystoimintaa harjoittavien organisaatioiden, tuottajien, kuluttajien, valmistajien, palvelujen tarjoajien ja ammattiliittojen ja luovaa työtä tekevien tahojen kanssa;

e)

edistää jäsenvaltioiden ja komission välistä tiedonvaihtoa audiovisuaalisten mediapalvelujen sääntelytoimintaa koskevasta tilanteesta ja kehityksestä ottaen huomioon unionin politiikan audiovisuaalialalla sekä asiaan vaikuttavan teknisen kehityksen;

f)

tarkastella kaikkea kyseisellä alalla tapahtuvaa kehitystä, josta keskusteleminen vaikuttaa hyödylliseltä.