20.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 186/44


KOMISSION PÄÄTÖS,

annettu 14 päivänä heinäkuuta 2010,

vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY soveltamatta jättämisestä sähkön tuotantoon ja tukkumyyntiin Italiassa pohjoisen makrovyöhykkeellä ja sähkön vähittäismyyntiin keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa

(tiedoksiannettu numerolla K(2010) 4740)

(Ainoastaan italiankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2010/403/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjen yhteensovittamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/17/EY (1) ja erityisesti sen 30 artiklan 5 ja 6 kohdan,

ottaa huomioon pyynnön, jonka Compagnia Valdostana delle Acque SpA – Compagnie valdôtaine des eaux SpA, jäljempänä ’CVA’, esitti sähköpostitse 15 päivänä helmikuuta 2010,

on kuullut julkisia hankintoja käsittelevää neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo seuraavaa:

I   TAUSTATIEDOT

(1)

CVA toimitti komissiolle sähköpostitse 15 päivänä helmikuuta 2010 direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 5 kohdan mukaisen pyynnön. Komissio pyysi lisätietoja sähköpostitse Italian viranomaisilta 15 päivänä huhtikuuta 2010 ja CVA:lta 15 päivänä huhtikuuta 2010. Italian viranomaiset toimittivat lisätiedot 10 päivänä toukokuuta 2010 ja 20 päivänä toukokuuta 2010 lähettämillään sähköposteilla, ja CVA, sen jälkeen kun alkuperäistä määräaikaa oli pidennetty, 7 päivänä toukokuuta 2010.

(2)

CVA on direktiivissä 2004/17/EY tarkoitetun kaltainen julkinen yritys, ja sen esittämä pyyntö koskee seuraavia pyynnössä kuvattuja toimintoja:

a)

sähkön tuotanto ja tukkumyynti Italian tasavallan koko alueella;

b)

vaihtoehtoisesti sähkön tuotanto ja tukkumyynti pohjoisen maantieteellisellä vyöhykkeellä, jäljempänä ’pohjoisen makrovyöhyke’ (2); ja

c)

sähkön vähittäismyynti loppuasiakkaille vapailla sähkömarkkinoilla Italian tasavallan koko alueella.

II   OIKEUDELLINEN KEHYS

(3)

Direktiivin 2004/17/EY 30 artiklassa säädetään, ettei direktiiviä sovelleta hankintasopimuksiin, jotka tehdään jonkin direktiivissä tarkoitetun toiminnon suorittamiseksi, jos toimintoon siinä jäsenvaltiossa, jossa se toteutetaan, kohdistuu suoraa kilpailua markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu. Sitä, kohdistuuko johonkin toimintoon suoraa kilpailua, arvioidaan puolueettomin perustein ottaen huomioon kyseisen alan erityispiirteet. Markkinoille pääsyä pidetään rajoittamattomana, jos jäsenvaltio on pannut täytäntöön ne yhteisön lainsäädännön säännökset, jotka avaavat tietyn alan tai sen osan kilpailulle, ja soveltaa niitä. Kyseinen lainsäädäntö on lueteltu direktiivin 2004/17/EY liitteessä XI, jossa viitataan sähköalan osalta sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19 päivänä joulukuuta 1996 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 96/92/EY (3). Direktiivi 96/92/EY on korvattu sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/54/EY (4).

(4)

Italiassa on pantu täytäntöön ja sovellettu sekä direktiiviä 96/92/EY että direktiiviä 2003/54/EY ja päätetty eriyttää siirto- ja jakeluverkot oikeudellisesti ja toiminnallisesti; pienimmät yritykset on kuitenkin vapautettu toiminnallisen eriyttämisen vaatimuksista. Tällä perusteella olisi katsottava 30 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti, ettei markkinoillepääsyä ole rajoitettu missään Italian tasavallan alueella.

(5)

Sitä, kohdistuuko toimintoon suoraa kilpailua, olisi arvioitava useiden tekijöiden perusteella, joista yksikään ei ole ratkaiseva sellaisenaan. Huomioon olisi otettava tärkeimpien toimijoiden markkinaosuudet tietyillä, tässä päätöksessä tarkoitetuilla markkinoilla. Lisäksi olisi otettava huomioon kyseisten markkinoiden keskittymisaste. Kyseisten markkinoiden piirteiden vuoksi olisi otettava huomioon myös muita perusteita, kuten tasemarkkinoiden toiminta, hintakilpailu ja sähköntoimittajaa vaihtaneiden asiakkaiden määrä.

(6)

Tämä päätös ei rajoita kilpailusääntöjen soveltamista.

III   ARVIOINTI

(7)

Komission aiempien päätösten perusteella (5) sähköalalla voidaan erottaa seuraavat merkitykselliset tuotemarkkinat: i) sähkön tuotanto ja tukkutoimitukset, ii) siirtäminen, iii) jakelu ja iv) vähittäistoimitukset. Näin ollen CVA:n pyyntöä olisi analysoitava erikseen toisaalta sähkön tuotannon ja tukkutoimitusten sekä toisaalta vähittäismyynnin osalta.

(8)

Kuten edellä johdanto-osan 2 kappaleessa todetaan, CVA:n esittämä pyyntö koskee sähkön tuotantoa ja tukkumyyntiä Italian tasavallan koko alueella tai vaihtoehtoisesti pohjoisen makrovyöhykkeellä.

(9)

Saatavilla olevien tietojen perusteella (6) Italian kansallisen alueen olisi sähkön tuotannon ja tukkutoimitusten osalta katsottava koostuvan neljästä alueellisesta maantieteellisestä markkina-alueesta, sillä eri vyöhykkeiden välisissä yhteyksissä on ylikuormitusta ja näillä vyöhykkeillä hinnat ovat lähes samat. Kyseiset vyöhykkeet ovat pohjoisen makrovyöhyke, keski- ja eteläosan makrovyöhyke (7), Sisilian makrovyöhyke (8) ja Sardinia. Italian viranomaiset ovat vahvistaneet, että pohjoisen makrovyöhykkeen määrittely on merkityksellisten markkinoiden käypä määrittely. Ne lisäsivät kuitenkin, että käynnissä olevien muutosten vuoksi muiden makrovyöhykkeiden määrittely ei ole tällä hetkellä selkeä, sillä kattavien kyselyiden tuloksia odotetaan. Kilpailutilanteen lopullinen määrittely näillä maantieteellisillä alueilla ei ole sen vuoksi tällä hetkellä mahdollista. Edellisen perusteella ja ottaen myös huomioon, että kaikki CVA:n voimalat ovat sattumoisin pohjoisen makrovyöhykkeellä, tässä päätöksessä rajoittaudutaan direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten arvioinnissa tarkastelemaan, millainen kilpailutilanne pohjoisella makrovyöhykkeellä vallitsee sähkön tuotannossa ja tukkutoimituksissa. Vaikka pohjoisen makrovyöhyke muodostaa omat merkitykselliset markkinansa, sitä ei kuitenkaan voida nähdä täysin eristyneeksi naapurimaista ja muista alueista.

(10)

Kuten 30 artiklaa koskevista komission päätöksistä (9) ilmenee, komission vakiintunut käytäntö sähköntuotannon osalta on se, että ”yksi kansallisten markkinoiden kilpailuastetta kuvaavista indikaattoreista on kolmen suurimman tuottajan kokonaismarkkinaosuus”. Italian viranomaisten mukaan vuonna 2009 kolmen suurimman sähköntuottajan osuus pohjoisen makrovyöhykkeellä oli 49,7 prosenttia. Tämä keskittymisaste eli kolmen suurimman sähköntuottajan kokonaismarkkinaosuus on alhaisempi kuin Itävallan osalta päätöksessä 2008/585/EY mainittu taso (52,2 %), Puolan osalta päätöksessä 2008/741/EY mainittu taso (58 % bruttotuotannosta) ja paljon alhaisempi kuin Suomen osalta päätöksessä 2006/422/EY mainittu taso (73,6 %) ja Ruotsin osalta päätöksessä 2007/706/EY mainittu taso (86,7 %). Ala on kuitenkin keskittyneempää kuin Yhdistyneessä kuningaskunnassa (39 %), ks. päätökset 2006/211/EY ja 2007/141/EY. Tätä tasoa pidetään kuitenkin tarpeeksi alhaisena, ja sitä olisi siksi pidettävä osoituksena siitä, että sähkön tuotantoon ja tukkutoimituksiin pohjoisen makrovyöhykkeellä kohdistuu tietynlaajuista suoraa kilpailua.

(11)

Lisäksi Italia tuo huomattavasti sähköä, vuonna 2008 yli 42 997 GWh. Italia on nettotuoja, ja tuontienergian osuus oli noin 13,43 prosenttia sen kokonaistarpeista (10). Kuten Italian viranomaiset ovat vahvistaneet (11), tuonnilla on kilpailua edistävä vaikutus varsinkin pohjoisen makrovyöhykkeellä. Vaikka tätä vaikutusta sääntelevät tekniset rajoitukset, joita on yhteenkytkennöissä muiden maiden kanssa, uusi voimassa oleva lainsäädäntö huomioon ottaen (12) tilanteen odotetaan edelleen paranevan. Näin ollen sähkön tuonti Italian alueen ulkopuolelta rajoittaa jonkin verran pohjoisen makrovyöhykkeen johtavien sähköntuottajien hintakäyttäytymistä. Näitä seikkoja olisi siksi pidettävä osoituksena siitä, että sähkön tuotantoon ja tukkutoimituksiin pohjoisen makrovyöhykkeellä kohdistuu tietynlaajuista suoraa kilpailua muista EU:n jäsenvaltioista.

(12)

Komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille 11 päivänä maaliskuuta 2010 esittämässä tiedonannossa ’Raportti kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden toteutuksen edistymisestä’ (13) todetaan, että kolmen suurimman sähköntuottajan osuus on edelleen yli 75 prosenttia tuotantokapasiteetista 14 jäsenvaltiossa. Raportissa Italian sähkömarkkinat määritellään luokkaan ’kohtuullisen keskittyneet markkinat’ (14), kun taas Herfindahl-Hirchman-indeksin (HHI) arvot ovat alhaisemmat kuin muissa luokissa. Koska kilpailupaineet ovat jopa suuremmat pohjoisen makrovyöhykkeellä kuin muilla vyöhykkeillä, keskittymisastetta voidaan pitää osoituksena siitä, että sähkön tuotantoon ja tukkumyyntiin kohdistuu pohjoisen makrovyöhykkeellä suoraa kilpailua.

(13)

Tasemekanismien toimintaa olisi pidettävä lisäindikaattorina, vaikka se onkin vain pieni osa kaikesta jäsenvaltiossa tuotetusta ja/tai kulutetusta sähköstä. Saatavilla olevien tietojen mukaan tasemekanismin toiminta – erityisesti markkinoihin perustuva hinnoittelu ja pitkälle kehitetyt intra-day-markkinat – ei estä suoran kilpailun kohdistumista sähkön tuotantoon.

(14)

Vähittäistoimitusten merkitykselliset tuotemarkkinat voidaan erotella seuraavasti: A) vähittäistoimitukset keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille teollisuusasiakkaille ja B) vähittäistoimitukset matalajännitteiseen verkkoon kytketyille teollisuus-, liike- ja kotitalousasiakkaille. Näitä markkinoita tarkastellaan erikseen yksityiskohtaisemmin.

(15)

Kuten Italian viranomaiset ovat vahvistaneet, keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille toimitettavan sähkön vähittäismarkkinat ovat laajuudeltaan kansalliset.

(16)

Saatavilla olevien tietojen mukaan (15) kolmen suurimman sähköä keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille myyvän vähittäismyyjän yhteenlaskettu markkinaosuus on 43,89 prosenttia, joka on riittävän alhainen taso (16), ja sitä olisi pidettävä osoituksena toimintaan kohdistuvasta suorasta kilpailusta.

(17)

Kun otetaan huomioon kyseessä olevan tuotteen (sähkön) ominaispiirteet ja sopivien korvaavien tuotteiden tai palveluiden vähäisyys tai niiden puuttuminen, sähkömarkkinoiden kilpailutilannetta arvioitaessa kasvaa hintakilpailun ja hinnanmuodostuksen merkitys. Toimittajaa vaihtavien asiakkaiden määrä voi sen vuoksi toimia hintakilpailun mittarina, ja se on siten välillisesti ”luonnollinen kilpailun tehokkuuden mittari. Jos vaihtajia on vähän, markkinoiden toimivuudessa on todennäköisesti ongelmia, joskaan ei pidä jättää huomiotta niitä etuja, joita jo mahdollisuus neuvotella sopimus uudelleen tavanomaisen toimittajan kanssa tuo muassaan” (17).

(18)

Uusimpien saatavilla olevien tietojen mukaan (18) Italiassa suurista teollisuusasiakkaista 32,50 prosenttia ja keskisuurista 32,80 prosenttia vaihtoi vuonna 2008 sähköntoimittajaa osuutena vaihtokelpoisista mittauspisteistä. Vaikka vaihtoprosentti on alhaisempi kuin esimerkiksi Itävallassa, jossa suurista ja hyvin suurista teollisuusasiakkaista sähköntoimittajaa vaihtoi 41,5 prosenttia (19), Italiassa vaihtajia oli kuitenkin merkittävä osa eli lähes kolmasosa suurista ja keskisuurista teollisuusasiakkaista. Hintoja ei myöskään säännellä keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille suunnatuilla sähkön vähittäismarkkinoilla. Siksi Italian tilanne sähköntoimittajan vaihtamisen ja loppukäyttäjähintojen sääntelyn osalta on tyydyttävä, ja sitä olisi pidettävä merkkinä toimintaan kohdistuvasta suorasta kilpailusta.

(19)

Vähittäistoimitusten merkityksellisiä maantieteellisiä markkinoita on perinteisesti pidetty laajuudeltaan kansallisina. Hakemuksessaan CVA käyttääkin kansallisia markkinoita sähkön vähittäistoimitusten merkityksellisinä markkinoina.

(20)

Jos oletetaan, että maantieteelliset markkinat ovat laajuudeltaan kansalliset, ja otetaan huomioon nykyhetkellä saatavilla olevat tiedot (20), vaikuttaa siltä, että sähkön vähittäistoimitusten markkinat ovat Italiassa hyvin keskittyneet. Kolmen suurimman sähköä matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille myyvän vähittäismyyjän yhteenlaskettu markkinaosuus on 79,44 prosenttia, josta suurimman yrityksen osuus yksinään on 71,11 prosenttia. Tässä yhteydessä olisi myös muistutettava mieleen vakiintunut oikeuskäytäntö (21), jonka mukaan ”erittäin suuret markkinaosuudet ovat itsessään – poikkeustapauksia lukuun ottamatta – todiste määräävästä markkina-asemasta. Tilanne on tällainen, jos markkinaosuus on 50 prosenttia”.

(21)

Italian vähittäismarkkinat on lisäksi jaettu kolmeen alaluokkaan, joista kahdessa ensimmäisessä hintoja säännellään:

a)

tehostettu suojapalvelu (servizio di salvaguardia), kun kyseessä ovat matalajännitteiseen verkkoon kytketyt kotitalousasiakkaat ja pienet yritykset (alle 50 työntekijää ja liikevaihto enintään 10 miljoonaa euroa), jotka eivät ole tehneet ostosopimusta vapailla markkinoilla. Näiden palvelujen hoitaminen on varattu yritykselle nimeltään Acquirente Unico SpA, jäljempänä ’yksi ostaja’;

b)

suojattu palvelu asiakkaille, jotka eivät täytä tehostetun suojapalvelun edellytyksiä mutta joilla ei ole ostosopimusta vapailla markkinoilla. Tätä palvelua hoitavat palveluntarjoajat, jotka yksi ostaja valitsee tarjouskilpailumenettelyllä; ja

c)

vapaat markkinat eli vähittäismarkkinoiden loppuosa.

(22)

Näitä markkinoita ei tämän päätöksen soveltamiseksi olisi kuitenkaan pidettävä riippumattomina merkityksellisinä markkinoina, sillä asiakkaat voivat vaihtaa yhdestä alaluokasta toiseen ja hinnat ovat kaikissa näissä alaluokissa markkinaperusteisia (22). AEEG:n vuosiraportin 2009 mukaan niin kutsuttujen kytkösmarkkinoiden, jotka sisältävät tehostetun suojapalvelun ja suojatun palvelun, osuus on noin 36 prosenttia koko vähittäismarkkinoista. Saman raportin mukaan tehostetulle suojapalvelulle on luonteenomaista erään tietyn sähköntoimittajan hyvin voimakas läsnäolo (84,3 %). Tämä sähköntoimittaja toimii myös vapailla markkinoilla. Italian viranomaisten mukaan asiakkaat pitävät vaihtokustannuksia korkeina ja vaihdon tuomia etuja vähäisinä. Tämä yhdessä tehostetun suojapalvelun alhaisten hintojen kanssa johtaa siihen, että uusien toimijoiden on hyvin hankala saada riittävä asiakaspohja tässä alaluokassa. Tämä johtaa periaatteessa siihen, että toimijat, jotka harjoittavat tehostettua suojapalvelua ja toimivat myös vapailla markkinoilla, saavat kilpailuetua, sillä asiakkaat, jotka siirtyvät tehostetusta suojapalvelusta vapaille markkinoille tai päinvastoin, tekevät usein niin vaihtamatta sähköntoimittajaa.

(23)

Italian asianomaisilta viranomaisilta saatujen tietojen perusteella (23) voidaan kuitenkin tulla siihen tulokseen, että tämän päätöksen soveltamiseksi sähkön vähittäismyynnin maantieteelliset markkinat eivät kuitenkaan ole Italiassa laajuudeltaan kansalliset, kuten perinteisesti katsotaan ja hakija olettaa, vaan paikalliset, sillä alue ei yleensä ole kuntatasoa laajempi.

(24)

Koska saatavilla ei ole tietoja kilpailuasteesta näin määritellyillä matalajännitteiseen verkkoon kytkettyjen loppuasiakkaiden sähkön vähittäistoimitusten yksittäisillä paikallismarkkinoilla ja ottaen huomioon edellä mainitut epäilykset kilpailuasteesta matalajännitteiseen verkkoon kytkettyjen asiakkaiden vähittäistoimitusten markkinoilla tarkasteltuna kokonaisvaltaisesti kansallisella tasolla, kuten johdanto-osan 19–22 kappaleessa tehdään, ei ole mahdollista tulla siihen tulokseen, että edellytykset, joilla direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan mukainen poikkeus voitaisiin myöntää sähkön vähittäistoimituksille matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, täyttyvät.

(25)

Direktiiviä 2004/17/EY sovelletaan sen vuoksi edelleen, kun hankintayksiköt tekevät hankintasopimuksia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön vähittäistoimitukset matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, ja kun ne järjestävät suunnittelukilpailuja kyseisen toiminnan harjoittamiseksi Italiassa.

IV   PÄÄTELMÄT

(26)

Sähkön tuotannon ja tukkumyynnin tilanne pohjoisen makrovyöhykkeellä voidaan kiteyttää seuraavasti: kolmen suurimman sähköntuottajan yhteenlaskettu markkinaosuus on kohtuullisen alhainen, ja tuontisähkön huomattavalla määrällä on kilpailua edistävä vaikutus tällä vyöhykkeellä. Kuten johdanto-osan 13 kappaleessa todetaan, tasemekanismin toiminta ei estä suoran kilpailun kohdistumista sähköntuotantomarkkinoille. Näin ollen voidaan katsoa, että kaikki edellä mainitut tekijät ovat osoitus siitä, että toimintaan kohdistuu pohjoisen makrovyöhykkeellä suoraa kilpailua.

(27)

Johdanto-osan 8–13 kappaleessa tarkasteltujen seikkojen perusteella olisi katsottava, että ehto, joka koskee kilpailun suoraa kohdistumista toimintoon ja josta säädetään direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa, täyttyy sähkön tuotannon ja tukkumyynnin osalta pohjoisen makrovyöhykkeellä.

(28)

Lisäksi, koska rajoittamatonta markkinoille pääsyä koskevan ehdon voidaan katsoa täyttyvän, direktiiviä 2004/17/EY ei pitäisi soveltaa hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön tuotanto ja tukkutoimitukset pohjoisen makrovyöhykkeellä, eikä suunnittelukilpailuihin, joita järjestetään tällaisen toiminnan harjoittamiseksi kyseisellä maantieteellisellä alueella.

(29)

Kun kyseessä on sähkön vähittäismyynti keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, tilanne voidaan kiteyttää seuraavasti: kolmen suurimman vähittäismyyntiyrityksen yhteenlaskettu markkinaosuus on alhainen, sähköntoimittajaa vaihtaneiden asiakkaiden määrä osuutena sähkönottopisteistä on riittävä, eikä loppukäyttäjähintoja säännellä. Nämä päätelmät vastaavat Italian asianomaisten viranomaisten lausuntoa, jonka mukaan näihin markkinoihin on kohdistunut kilpailua jo useiden vuosien ajan, minkä vuoksi kilpailuaste on riittävä.

(30)

Johdanto-osan 15–18 kappaleessa tarkasteltujen seikkojen perusteella olisi katsottava, että ehto, joka koskee kilpailun suoraa kohdistumista toimintoon ja josta säädetään direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdassa, täyttyy, kun kyseessä ovat sähkön vähittäistoimitukset keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italian tasavallan koko alueella.

(31)

Lisäksi, koska rajoittamatonta markkinoille pääsyä koskevan ehdon voidaan katsoa täyttyvän, direktiiviä 2004/17/EY ei pitäisi soveltaa hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön vähittäistoimitukset keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, eikä suunnittelukilpailuihin, joita järjestetään tällaisen toiminnan harjoittamiseksi kyseisellä maantieteellisellä alueella.

(32)

Kun otetaan huomioon johdanto-osan 19–25 kappaleessa tarkastellut seikat ja epäilykset siitä, esiintyykö kansallisella tasolla riittävästi kilpailua, kun kyseessä ovat vähittäistoimitukset matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille, ja lisäksi se, ettei Italian viranomaisten määrittelemistä merkityksellisistä yksittäisistä paikallisista markkinoista ole saatavilla tarkkoja tietoja, ei ole mahdollista tulla siihen tulokseen, että edellytykset, joilla direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan mukainen poikkeus voitaisiin myöntää sähkön vähittäistoimituksille matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, täyttyvät. Direktiiviä 2004/17/EY sovelletaan näin ollen edelleen, kun hankintayksiköt tekevät hankintasopimuksia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa sähkön vähittäistoimitukset matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italiassa, ja kun ne järjestävät suunnittelukilpailuja kyseisen toiminnan harjoittamiseksi Italiassa. Koska 67 artiklan mukaisia tilastointivelvoitteita sovelletaan edelleen, saattaa olla tarpeen varmistaa, että asianomaiset hankintayksiköt toteuttavat tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä, kuten hallinnollinen eriyttäminen ja/tai erillinen kirjanpito, jotta voidaan ilmoittaa oikeat tiedot niiden asianomaisten toimien yhteydessä tehdyistä julkisista hankinnoista, joita ei ole vapautettu tämän päätöksen nojalla.

(33)

Muistutetaan myös, että jos hankintasopimukset kattavat useita toimia, niitä on käsiteltävä direktiivin 2004/17/EY 9 artiklan mukaisesti. Tässä yhteydessä tämä tarkoittaa, että jos hankintayksikkö tekee kahtalaisia hankintoja, joilla tuetaan kumpaakin toimintaa, jotka on vapautettu direktiivin 2004/17/EY soveltamisesta, ja samaan aikaan toimintoja, joita ei ole vapautettu, huomio on kiinnitettävä toimintoihin, joita hankintasopimus pääasiallisesti koskee. Jos kyseessä ovat tällaiset kahtalaiset julkiset hankinnat, joiden pääasiallisena tarkoituksena on tukea sähkön vähittäismyyntiä matalajännitteiseen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille, sovelletaan direktiivin 2004/17/EY säännöstä. Jos objektiivisesti on mahdotonta määritellä, mitä toimintaa sopimus pääasiallisesti koskee, hankintasopimus on tehtävä 9 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja sääntöjä noudattaen.

(34)

Tämä päätös perustuu helmi-toukokuun 2010 oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen sellaisena, kuin se esitetään Italian tasavallan ja CVA:n esittämissä tiedoissa, vuosien 2005 ja 2010 tiedonannoissa ja niiden teknisissä liitteissä sekä komission yksiköiden vuoden 2007 valmisteluasiakirjassa, loppuraportissa ja AEEG:n vuosiraportissa 2009. Päätöstä voidaan tarkistaa, jos oikeudellinen tai tosiasiallinen tilanne muuttuu merkittävästi niin, etteivät direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan 1 kohdan soveltamisen edellytykset enää täyty, kun kyseessä ovat sähkön tukkutoimitukset pohjoisen makrovyöhykkeellä ja vähittäistoimitukset keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Direktiiviä 2004/17/EY ei sovelleta hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa seuraavien toimintojen suorittaminen:

a)

sähkön tuotanto ja tukkutoimitukset pohjoisen makrovyöhykkeellä;

b)

sähkön vähittäistoimitukset keski- ja suurijännitteiseen ja hyvin korkean jännitteen verkkoon kytketyille loppuasiakkaille Italian tasavallan koko alueella.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle.

Tehty Brysselissä 14 päivänä heinäkuuta 2010.

Komission puolesta

Michel BARNIER

Komission jäsen


(1)  EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1.

(2)  Tähän kuuluu pohjoinen vyöhyke samoin kuin neljä pienempää vyöhykettä (Ene, Enw, Turbigo ja Monfalcone), ks. KOM(2006) 851 lopullinen, 10.1.2007: Komission tiedonanto: Asetuksen (EY) N:o 1/2003 17 artiklaan perustuva Euroopan kaasu- ja sähköalan tutkinta, jäljempänä ’loppuraportti’, liite B.

(3)  EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20.

(4)  EUVL L 176, 15.7.2003, s. 37. On todettava, että direktiivi 2003/54/EY on korvattu sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/72/EY (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55), jossa edellytetään vieläkin laajempaa markkinoiden avoimuutta kuin kahdessa aiemmassa direktiivissä. Koska kyseisen direktiivin täytäntöönpanon määräaika ei kuitenkaan ole vielä päättynyt, viitataan edelleen direktiivillä 2003/54/EY käyttöönotettuun oikeudelliseen kehykseen.

(5)  SULAUTUMISPÄÄTÖS COMP M - 4110 EO.N – ENDESA, s. 3.

(6)  Ks. loppuraportti, liite B, A1 kohdan 2 alakohta.

(7)  Tähän kuuluvat vyöhykkeet Centro Nord, Piombino, Centro Sud, Sud, Rossano, Brindisi ja Calabria.

(8)  Tähän kuuluvat vyöhykkeet Sisilia, Priolo ja Calabria.

(9)  Ks. komission päätökset 2009/47/EY (EUVL L 19, 23.1.2009, s. 57), 2008/585/EY (EUVL L 188, 16.7.2008, s. 28), 2008/741/EY (EUVL L 251, 19.9.2008, s. 35), 2007/141/EY (EUVL L 62, 1.3.2007, s. 23), 2007/706/EY (EUVL L 287, 1.11.2007, s. 18), 2006/211/EY (EUVL L 76, 15.3.2006, s. 6) ja 2006/422/EY (EUVL L 168, 21.6.2006, s. 33).

(10)  Omaan kulutukseen ja vientiin tarvittava sähkön määrä.

(11)  Italian sähkö- ja kaasualan viranomaisen kirje 0018212, 10.5.2010.

(12)  Laki N:o 99/2009, 23.7.2009.

(13)  SEC(2010) 251, jäljempänä ’vuoden 2010 tiedonanto’.

(14)  Vuoden 2010 tiedonannon teknisen liitteen taulukko 3.1, s. 12.

(15)  Italian sähkö- ja kaasualan viranomaisen (AEEG) vuosiraportti palvelujen tilanteesta ja sääntelytoiminnasta, 31.3.2009 (jäljempänä ”AEEG:n vuosiraportti 2009”), s. 76.

(16)  Tämä vastaa hyvin pitkälti Ruotsin vähittäismarkkinoiden keskittymisastetta, joka on 43 prosenttia (vrt. päätöksen 2007/706/EY johdanto-osan 14 kappale).

(17)  KOM(2005) 568 lopullinen 15.11.2005, komission tiedonanto edistymisestä kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden luomisessa, (jäljempänä ”vuoden 2005 tiedonanto”) s. 9.

(18)  Vuoden 2010 tiedonannon teknisen liitteen taulukko 2.2.

(19)  Ks. päätöksen 2008/585/EY johdanto-osan 13 kappale.

(20)  AEEG:n vuosiraportti 2009.

(21)  Ks. yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T-395/94, Atlantic Container Line AB ym. vastaan komissio, 28. helmikuuta 2002 antama tuomio, 328 kohta, Kok. 2002, s. II-875.

(22)  Säännellyt hinnat määräytyvät itse asiassa vapailla markkinoilla vallitsevien hintojen perusteella.

(23)  Italian kilpailuviranomaisen kirje 0032953, 20.5.2010.