17.11.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 302/1

(1)

Luottoluokituslaitoksilla on tärkeä asema maailmanlaajuisilla arvopaperi- ja pankkimarkkinoilla, sillä sijoittajat, lainanottajat, liikkeeseenlaskijat ja valtiot käyttävät osittain niiden luottoluokituksia yhtenä sijoitus- ja rahoituspäätösten tekemisen perustana. Luottolaitokset, sijoituspalveluyritykset, vakuutusyhtiöt, jälleenvakuutusyhtiöt, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset (yhteissijoitusyritykset) ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset saattavat käyttää kyseisiä luottoluokituksia laskiessaan pääomavaatimuksia vakavaraisuustarkoituksiin tai laskiessaan omaan sijoitustoimintaansa liittyviä riskejä. Luottoluokituksilla on tämän vuoksi merkittävä vaikutus markkinoiden toimintaan sekä sijoittajien ja kuluttajien luottamukseen. Onkin erittäin tärkeää, että luottoluokitustoimintaa harjoitetaan luotettavuuden, avoimuuden, vastuullisuuden ja hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti, jotta näin saatavat yhteisössä käytettävät luottoluokitukset ovat riippumattomia, puolueettomia ja riittävän laadukkaita.

(2)

Tällä hetkellä useimpien luottoluokituslaitosten pääkonttorit sijaitsevat yhteisön ulkopuolella. Useimmat jäsenvaltiot eivät sääntele luottoluokituslaitosten toimintaa eivätkä luottoluokitusten antamisen edellytyksiä. Vaikka luottoluokituslaitoksilla on merkittävä vaikutus rahoitusmarkkinoiden toimintaan, niihin sovelletaan vain rajatuilla aloilla yhteisön lainsäädäntöä, erityisesti sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) 28 päivänä tammikuuta 2003 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/6/EY (4). Lisäksi luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/48/EY (5) sekä sijoituspalveluyritysten ja luottolaitosten omien varojen riittävyydestä 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/49/EY (6) viitataan luottoluokituslaitoksiin. Sen vuoksi on tärkeää säätää säännöistä, joilla varmistetaan, että kaikki yhteisössä rekisteröityjen luottoluokituslaitosten antamat luottoluokitukset ovat riittävän laadukkaita ja että luokitukset antaneisiin luottoluokituslaitoksiin sovelletaan tiukkoja vaatimuksia. Komissio jatkaa yhteistyötä kansainvälisten kumppaniensa kanssa varmistaakseen luottoluokituslaitoksiin sovellettavien sääntöjen lähentämisen. Olisi voitava vapauttaa tietyt luottoluokituksia antavat keskuspankit tämän asetuksen vaatimuksista edellyttäen, että ne täyttävät sovellettavat edellytykset, joilla varmistetaan niiden luottoluokitustoiminnan riippumattomuus ja luotettavuus ja jotka ovat yhtä tiukkoja kuin tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset.

(3)

Tällä asetuksella ei tulisi luoda yleistä velvoitetta luokitella rahoitusvälineet tai rahoitusvelvoitteet tämän asetuksen mukaan. Erityisesti tässä asetuksessa ei saisi velvoittaa arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20 päivänä joulukuuta 1985 annetussa neuvoston direktiivissä 85/611/ETY (7) määriteltyjä siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyrityksiä) eikä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/41/EY (8) määriteltyjä ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavia laitoksia sijoittamaan ainoastaan tämän asetuksen nojalla luokiteltuihin rahoitusvälineisiin.

(4)

Tällä asetuksella ei tulisi luoda rahoituslaitoksille tai sijoittajille yleistä velvoitetta sijoittaa ainoastaan arvopapereihin, joiden esite on julkaistu arvopapereiden yleisölle tarjoamisen tai kaupankäynnin kohteeksi ottamisen yhteydessä julkistettavasta esitteestä 4 päivänä marraskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY (9) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/71/EY täytäntöönpanosta esitteiden sisältämien tietojen, esitteiden muodon, viittauksina esitettävien tietojen, julkistamisen ja mainonnan osalta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 809/2004 (10) mukaisesti ja jotka on luokiteltu tämän asetuksen mukaisesti. Tällä asetuksella ei myöskään tulisi velvoittaa arvopapereiden liikkeeseenlaskijoita, tarjoajia tai osapuolia, jotka hakevat niiden ottamista kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, hankkimaan luottoluokituksia arvopapereille, joihin sovelletaan velvoitetta julkaista direktiivin 2003/71/EY ja asetuksen (EY) N:o 809/2004 mukainen esite.

(5)

Direktiivin 2003/71/EY ja asetuksen (EY) N:o 809/2004 mukaisesti julkaistuissa esitteissä olisi esitettävä selvästi ja näkyvästi tiedot siitä, onko kyseisiä arvopapereita koskevan luottoluokituksen antanut yhteisöön sijoittautunut ja tämän asetuksen mukaisesti rekisteröity luottoluokituslaitos. Tämän asetuksen säännökset eivät kuitenkaan saisi estää direktiivin 2003/71/EY ja asetuksen (EY) N:o 809/2004 mukaisen esitteen julkaisemisesta vastaavia henkilöitä sisällyttämästä esitteeseen olennaisia tietoja, kuten kolmansissa maissa annettuja luottoluokituksia ja niihin liittyviä tietoja.

(6)

Sen lisäksi, että luottoluokituslaitokset antavat luottoluokituksia ja harjoittavat luottoluokitustoimintaa, niiden olisi myös voitava samalla harjoittaa ammattimaista liitännäistoimintaa. Oheistoiminnan harjoittaminen ei saisi vaarantaa luottoluokituslaitosten luottoluokitustoiminnan riippumattomuutta tai luotettavuutta.

(7)

Tätä asetusta olisi sovellettava yhteisössä rekisteröityjen luottoluokituslaitosten antamiin luottoluokituksiin. Tämän asetuksen pääasiallisena tarkoituksena on suojata rahoitusmarkkinoiden vakautta ja sijoittajia. Luottopisteytykset, luottopisteytysjärjestelmät ja samanlaiset kuluttaja-, liike- tai työmarkkinasuhteista aiheutuviin velvoitteisiin liittyvät arvioinnit olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(8)

Luottoluokituslaitosten olisi sovellettava vapaaehtoisesti kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön (IOSCO) julkaisemia luottoluokituslaitoksia koskevia käytännesääntöjä, jäljempänä ’IOSCOn käytännesäännöt’. Komission vuonna 2006 antamassa tiedonannossa luottoluokituslaitoksista (11) kehotettiin komission päätöksellä 2009/77/EY (12) perustettua Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komiteaa (CESR) seuraamaan IOSCOn käytännesääntöjen noudattamista ja raportoimaan komissiolle vuosittain.

(9)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 13 ja 14 päivänä maaliskuuta 2008 päätelmät, joiden tarkoituksena on vastata rahoitusjärjestelmässä havaittuihin suurimpiin heikkouksiin. Eräänä tavoitteena oli parantaa markkinoiden toimivuutta ja kannustinrakenteita, myös luottoluokituslaitosten asemaa.

(10)

Katsotaan, että luottoluokituslaitokset eivät yhtäältä tarpeeksi ajoissa ottaneet luottoluokituksissaan huomioon heikentyviä markkinaolosuhteita eivätkä toisaalta ole pystyneet mukauttamaan luottoluokituksiaan syvenevän markkinakriisin jälkeen. Tämä laiminlyönti voidaan korjata parhaiten eturistiriitoihin, luottoluokitusten laatuun sekä luottoluokituslaitosten avoimuuteen, sisäiseen hallintoon ja niiden toimintojen valvontaan liittyvillä toimenpiteillä. Luottoluokitusten käyttäjien ei pitäisi tukeutua sokeasti luokituksiin. Niiden olisi tehtävä erittäin huolellisesti omat analyysinsa ja noudatettava aina asianmukaista varovaisuutta luottoluokituksiin tukeutuessaan.

(11)

On tarpeen luoda yhteinen sääntökehys luottoluokitusten laadun parantamiselle, erityisesti siltä osin kuin kyse on niiden rahoituslaitosten ja henkilöiden käyttämien luottoluokitusten laadusta, joita säännellään yhdenmukaistetuin säännöin yhteisössä. Ilman yhteistä sääntökehystä on vaarana, että jäsenvaltiot toteuttavat kansallisella tasolla toisistaan poikkeavia toimenpiteitä. Tällä olisi suora kielteinen, esteitä luova vaikutus sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan, koska yhteisön rahoituslaitosten käyttöön luottoluokituksia antaviin luottoluokituslaitoksiin sovellettavat säännöt vaihtelisivat jäsenvaltioittain. Jos luottoluokitusten laatuvaatimukset poikkeaisivat toisistaan, se saattaisi lisäksi johtaa erilaiseen sijoittajien ja kuluttajien suojan tasoon. Lisäksi käyttäjien olisi voitava verrata yhteisössä annettuja luottoluokituksia kansainvälisesti annettuihin luottoluokituksiin.

(12)

Tämä asetus ei saisi vaikuttaa millään tavalla siihen, miten muut kuin tässä asetuksessa tarkoitetut henkilöt käyttävät luottoluokituksia.

(13)

On suotavaa säätää kolmansissa maissa annettujen luottoluokitusten käytöstä sääntelytarkoituksiin yhteisössä edellyttäen, että ne ovat sellaisten vaatimusten mukaisia, jotka ovat yhtä tiukat kuin tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset. Tällä asetuksella otetaan käyttöön vahvistamisjärjestelmä, jonka mukaan yhteisöön sijoittautuneet ja tämän asetuksen mukaisesti rekisteröidyt luottoluokituslaitokset voivat vahvistaa kolmansissa maissa annettuja luottoluokituksia. Vahvistaessaan kolmannessa maassa annetun luottoluokituksen luottoluokituslaitosten olisi jatkuvasti määritettävä ja seurattava, onko luottoluokituksen antamiseen johtava luottoluokitustoiminta sellaisten luottoluokituksen antamiseen sovellettavien vaatimusten mukaista, jotka ovat yhtä tiukat kuin tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset ja joilla päästään käytännössä samaan tavoitteeseen ja samoihin vaikutuksiin.

(14)

Tällainen vahvistamisjärjestelmä olisi otettava käyttöön luottoluokituslaitoksille, jotka ovat sidoksissa yhteisöön sijoittautuneisiin luottoluokituslaitoksiin tai toimivat tiiviissä yhteistyössä niiden kanssa, jotta voitaisiin vastata huoliin siitä, että se, että luottoluokituslaitokset eivät ole sijoittautuneita yhteisöön, saattaa vakavasti haitata yhteisön rahoitusmarkkinoiden edun mukaista tehokasta valvontaa. Vaatimusta fyysisestä läsnäolosta yhteisössä saattaa kuitenkin olla tarpeen mukauttaa tietyissä tapauksissa, erityisesti kun on kyse kolmansien maiden pienemmistä luottoluokituslaitoksista, jotka eivät ole läsnä yhteisössä ja joilla ei ole sidoksia yhteisöön. Tällaisia luottoluokituslaitoksia varten olisi sen vuoksi otettava käyttöön erityinen sertifiointijärjestelmä, edellyttäen, että ne eivät ole systeemisesti merkittäviä yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusmarkkinoiden vakauden tai luotettavuuden kannalta.

(15)

Sertifioinnin olisi oltava mahdollista sen jälkeen, kun komissio on määrittänyt, että kolmannen maan oikeudellinen ja valvontakehys vastaa tämän asetuksen vaatimuksia. Esitetyssä vastaavuusjärjestelyssä ei saisi myöntää automaattista pääsyä yhteisöön vaan siinä olisi tarjottava vaatimukset täyttäville kolmansien maiden luottoluokituslaitoksille mahdollisuus tapauskohtaiseen arviointiin ja poikkeukseen joistakin yhteisössä toimiviin luottoluokituslaitoksiin sovellettavista toiminnan järjestämistä koskevista vaatimuksista, kuten vaatimuksesta fyysisestä läsnäolosta yhteisössä.

(16)

Asetuksessa olisi myös edellytettävä, että kolmannen maan luottoluokituslaitos täyttää vaatimukset, jotka ovat sen luottoluokitustoiminnan luotettavuuden yleisiä edellytyksiä, jotta estetään kyseisen kolmannen maan toimivaltaisia viranomaisia ja muita viranomaisia puuttumasta luottoluokitusten sisältöön ja varmistetaan asianmukaiset eturistiriitoja koskevat toimintaperiaatteet, luottoluokitusanalyytikkokierto sekä säännöllinen ja jatkuva ilmoittaminen.

(17)

Asianmukaisen vahvistamisjärjestelmän ja vastaavuusjärjestelmän tärkeänä edellytyksenä on myös asianmukaisten yhteistyöjärjestelyjen olemassaolo kotijäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja kolmansien maiden luottoluokituslaitosten osalta toimivaltaisten viranomaisten välillä.

(18)

Kolmannessa maassa annetut luottoluokitukset vahvistaneen luottoluokituslaitoksen olisi oltava täysimääräisesti ja ehdoitta vastuussa vahvistamistaan luottoluokituksista ja tässä asetuksessa tarkoitettujen asiaankuuluvien edellytysten täyttymisestä.

(19)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa luottoluokituksiin, joita luottoluokituslaitos tuottaa toimeksiannosta ja toimittaa ainoastaan toimeksiannon antaneelle henkilölle ja joita ei ole tarkoitettu julkistettaviksi eikä tilaajille jaettaviksi.

(20)

Sijoitustutkimusta, sijoitussuosituksia ja muita lausuntoja rahoitusvälineen tai rahoitusvelvoitteen arvosta tai hinnasta ei pitäisi katsoa luottoluokituksiksi.

(21)

Ilman toimeksiantoa annetut luottoluokitukset eli luottoluokitukset, joita ei anneta liikkeeseenlaskijan eikä luottoluokitellun yhteisön pyynnöstä, olisi selkeästi määriteltävä ilman toimeksiantoa annetuiksi ja erotettava asianmukaisella tavalla toimeksiannosta suoritetuista luottoluokituksista.

(22)

Mahdollisten eturistiriitojen välttämiseksi luottoluokituslaitosten olisi ammattimaisessa toiminnassaan keskityttävä luottoluokitusten antamiseen. Luottoluokituslaitos ei saisi tarjota konsultointi- tai neuvontapalveluja. Luottoluokituslaitos ei etenkään saisi tehdä ehdotuksia tai antaa suosituksia strukturoidun rahoitusvälineen suunnittelusta. Luottoluokituslaitoksilla pitäisi kuitenkin olla mahdollisuus tarjota liitännäispalveluja silloin, kun tämä ei johda mahdollisiin eturistiriitoihin luottoluokitusten antamisen kanssa.

(23)

Luottoluokituslaitosten olisi käytettävä luokitusmenetelmiä, jotka ovat tiukkoja, järjestelmällisiä ja jatkuvia ja jotka voidaan validoida muun muassa aiemman kokemuksen perusteella ja toteutumatesteillä. Tätä vaatimusta ei kuitenkaan saisi käyttää perusteena toimivaltaisten viranomaisten ja jäsenvaltioiden puuttumiseksi luottoluokitusten sisältöön ja luokitusmenetelmiin. Samoin luottoluokituslaitoksia koskeva vaatimus tarkistaa luottoluokitukset vähintään vuosittain ei saisi estää luottoluokituslaitoksia täyttämästä velvollisuuttaan seurata luottoluokituksia jatkuvasti ja tarkistaa niitä tarpeen mukaan. Näitä vaatimuksia ei saisi soveltaa siten, että ne estävät uusia luottoluokituslaitoksia pääsemästä markkinoille.

(24)

Luottoluokitusten olisi oltava hyvin perusteltuja ja todistettuja luokitusten luotettavuuden vaarantumisen välttämiseksi.

(25)

Luottoluokituslaitosten olisi ilmoitettava julkisesti tiedot luottoluokitustoiminnassa käyttämistään menetelmistä, malleista ja keskeisistä luokitusoletuksista. Malleista annettavien tietojen olisi oltava riittävän yksityiskohtaisia, jotta luottoluokitusten käyttäjät saisivat asianmukaiset tiedot kyetäkseen arvioimaan riittävän huolellisesti, voivatko he tukeutua luottoluokituksiin. Toisaalta malleista annettavissa tiedoissa ei saisi ilmaista arkaluonteisia yritystietoja, eivätkä ne saisi vakavasti haitata innovointia.

(26)

Luottoluokituslaitoksilla olisi oltava asianmukaiset sisäiset toimintatavat ja menettelyt luottoluokitukseen osallistuvien työntekijöiden ja muiden henkilöiden suhteen, jotta eturistiriidat voidaan estää, havaita, poistaa tai hallita ja ilmoittaa ja jotta luottoluokitus- ja arviointiprosessin laatu, luotettavuus ja perusteellisuus voidaan varmistaa kaikissa vaiheissa. Tällaisiin toimintatapoihin ja menettelyihin olisi kuuluttava erityisesti sisäiset valvontamekanismit ja säännösten noudattamista valvova toiminto.

(27)

Riippumattomuutensa varmistamiseksi luottoluokituslaitosten olisi vältettävä eturistiriitatilanteita ja hallittava ne asianmukaisesti, jos niitä ei voida välttää. Luottoluokituslaitosten olisi ilmoitettava eturistiriidoista mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Niiden olisi myös pidettävä kirjaa kaikista niiden ja luottoluokitusprosessiin osallistuvien työntekijöiden ja muiden henkilöiden riippumattomuutta uhkaavista tekijöistä sekä turvatoimenpiteistä, joilla kyseisiä uhkia vähennetään.

(28)

Luottoluokituslaitoksen tai luottoluokituslaitosten ryhmän olisi noudatettava tehokkaan omistajaomistuksen periaatteita. Päätöksenteko- ja valvontajärjestelyistä päättäessään luottoluokituslaitoksen tai luottoluokituslaitosten ryhmän olisi otettava huomioon tarve varmistaa, että sen antamat luottoluokitukset ovat riippumattomia, objektiivisia ja riittävän laadukkaita.

(29)

Jotta voidaan varmistaa, että luottoluokitusprosessi on riippumaton luottoluokituslaitoksella yhtiönä olevasta liiketoiminnallisesta edusta, luokituslaitosten olisi varmistettava, että ainakin kolmasosa mutta vähintään kaksi hallinto- tai valvontaelimen jäsenistä on riippumattomia julkisesti noteerattujen yhtiöiden toimivaan johtoon kuulumattomien tai valvovien hallinto- tai valvontaelimen jäsenten tehtävistä sekä hallinto- tai valvontaelimen komiteoista 15 päivänä helmikuuta 2005 annetun komission suosituksen 2005/162/EY (13) III jakson 13 kohdan mukaisesti. Lisäksi on tarpeen, että ylimmän johdon enemmistöllä, mukaan lukien kaikki riippumattomat jäsenet, on riittävä asiantuntemus rahoituspalvelujen asianmukaisilta aloilta. Säännösten noudattamista valvovan virkamiehen olisi raportoitava tehtäviensä suorittamisesta säännöllisesti ylimmälle johdolle ja hallinto- tai valvontaelimen riippumattomille jäsenille.

(30)

Eturistiriitojen välttämiseksi hallinto- tai valvontaelimen riippumattomille jäsenille suoritettava korvaus ei saisi määräytyä luottoluokituslaitoksen liiketoiminnan tuloksen mukaan.

(31)

Luottoluokituslaitoksen olisi osoitettava luottoluokitustoimintaan riittävästi työntekijöitä, joilla on asianmukainen osaaminen ja kokemus. Luottoluokituslaitoksen olisi erityisesti varmistettava, että luottoluokitusten antamiseen ja niiden valvontaan ja päivittämiseen osoitetaan riittävästi henkilöstö- ja taloudellisia resursseja.

(32)

Ottaakseen huomioon sellaisten luottoluokituslaitosten erityisen tilanteen, joiden palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vapauttaa kyseiset luottoluokituslaitokset eräistä tässä asetuksessa säädetyistä velvoitteista, jotka liittyvät hallinto- tai valvontaelimen riippumattomien jäsenten tehtäviin, säännösten noudattamista valvovaan toimintoon ja tehtäväkiertoon, edellyttäen, että kyseiset luottoluokituslaitokset kykenevät osoittamaan täyttävänsä erityiset edellytykset. Toimivaltaisten viranomaisten olisi erityisesti tarkasteltava sitä, onko luottoluokituslaitoksen koko määritelty sellaiseksi, että luottoluokituslaitos tai luottoluokituslaitosten ryhmä sillä perusteella välttyisi noudattamasta tämän asetuksen vaatimuksia. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava poikkeusta niin, että vältetään sisämarkkinoiden pirstoutumisvaarat ja taataan yhteisön lainsäädännön yhtenäinen soveltaminen.

(33)

Pitkäaikaiset suhteet samoihin luottoluokiteltuihin yhteisöihin tai asianomaisiin kolmansiin osapuoliin saattaisivat vaarantaa luottoluokitusanalyytikoiden ja luottoluokituksia hyväksyvien henkilöiden riippumattomuuden. Tämän vuoksi kyseisiin luottoluokitusanalyytikoihin ja henkilöihin olisi sovellettava asianmukaista tehtäväkiertoa, mikä varmistaisi analyysiryhmien ja luottoluokituskomiteoiden kokoonpanon asteittaisen vaihtumisen.

(34)

Luottoluokituslaitosten olisi varmistettava, että luottoluokitusten määrittämiseen käytettäviä menetelmiä, malleja ja keskeisimpiä luokitusoletuksia, kuten matemaattisia oletuksia tai korrelaatio-oletuksia, pidetään yllä, että ne ovat ajantasaisia ja että niitä arvioidaan kattavasti ja säännöllisesti ja että niiden kuvaukset julkaistaan tavalla, joka mahdollistaa kattavan tarkastelun. Silloin kun luotettavien tietojen puute tai uudenlaisen rahoitusvälineen, erityisesti strukturoitujen rahoitusvälineiden rakenteen monimutkaisuus, aiheuttaa vakavia kysymyksiä siitä, voiko luottoluokituslaitos tuottaa luotettavan luottoluokituksen, luottoluokituslaitoksen olisi pidättäydyttävä antamasta luottoluokitusta tai peruutettava olemassa oleva luottoluokitus. Kuvauksessa olisi ilmoitettava voimassa olevan luottoluokituksen valvontaa varten käytettävissä olevien tietojen laadussa ilmenevistä muutoksista ja tarvittaessa tehdyn luottoluokituksen tarkistamisesta.

(35)

Jotta luottoluokitukset olisivat laadukkaita, luottoluokituslaitoksen olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin varmistaakseen, että sen luottoluokituksessa käyttämät tiedot ovat luotettavia. Tätä tarkoitusta varten luottoluokituslaitoksen olisi voitava käyttää muun muassa riippumattomalla tavalla tarkistettuja tilinpäätöksiä ja julkisia tietoja, luotettavien kolmansien osapuolten tarjoamia todentamispalveluja, satunnaisotannalla tarkistamiaan tietoja tai sopimusmääräyksiä, joissa selvästi määrätään vastuusta luottoluokitellun yhteisön tai asianomaisten kolmansien osapuolten osalta, jos sopimuksen nojalla annetut tiedot ovat tarkoituksella virheellisiä tai harhaanjohtavia tai jos luottoluokiteltu yhteisö tai siihen liittyvät kolmannet osapuolet eivät noudata sopimusehtojen mukaista riittävää huolellisuutta tietojen tarkkuuden suhteen.

(36)

Tämä asetus ei vaikuta luottoluokituslaitosten velvollisuuteen suojella luonnollisten henkilöiden oikeutta yksityisyyteen henkilötietojen käsittelyn yhteydessä yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (14) mukaisesti.

(37)

On välttämätöntä, että luottoluokituslaitokset luovat asianmukaiset menettelyt, joilla niiden käyttämiä menetelmiä, malleja ja keskeisimpiä luokitusoletuksia arvioidaan säännöllisesti, jotta niissä voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon kohde-etuuksien markkinoiden muuttuvat olosuhteet. Avoimuuden varmistamiseksi luottoluokituslaitoksen menetelmiin, käytänteisiin, menettelyihin ja prosesseihin mahdollisesti tehdyistä olennaisista muutoksista olisi ilmoitettava ennen kuin ne tulevat voimaan, jollei luottoluokitusta ole äärimmäisten markkinaolosuhteiden vuoksi viipymättä muutettava.

(38)

Luottoluokituslaitoksen olisi varoitettava asianmukaisesti kaikista riskeistä, mukaan luettuna käytettyjen oletusten herkkyysanalyysi. Analyysissa olisi selitettävä, kuinka erilaiset markkinasuuntaukset, jotka liikuttavat malliin sisältyviä parametreja, voivat vaikuttaa luottoluokituksen muutoksiin (esimerkiksi volatiliteettiin). Luottoluokitus-laitoksen olisi varmistettava, että sen luottoluokituskategorioita koskevat maksuhäiriötiedot ovat todennettavissa ja mitattavissa ja että asianomaiset osapuolet voivat niiden perusteella ymmärtää kunkin luottoluokituskategorian kehityksen ja sen, onko luottoluokituskategoria muuttunut, ja jos on, miten. Jos maksuhäiriötiedot eivät luottoluokituksen luonteen tai muiden olosuhteiden vuoksi ole tarkoituksenmukaisia tai ne ovat tilastollisesti pätemättömiä tai todennäköisesti muuten johtavat luottoluokituksen käyttäjiä harhaan, luottoluokituslaitoksen olisi annettava asianmukaiset selvennykset. Tietojen olisi mahdollisuuksien mukaan vastattava mahdollisia olemassa olevia alan malleja, jotta sijoittajat voisivat käyttää niitä hyödykseen vertaillessaan eri luottoluokituslaitosten toiminnan tuloksia.

(39)

Luottoluokitusten avoimuuden lisäämiseksi ja sijoittajansuojan parantamiseksi CESR:n olisi ylläpidettävä keskustietokantaa, jossa olisi säilytettävä tietoja luottoluokituslaitosten aikaisemmasta toiminnasta sekä aikaisemmin annetuista luottoluokituksista. Luottoluokituslaitosten olisi toimitettava tiedot tähän keskustietokantaan vakiomuodossa. CESR:n olisi asetettava nämä tiedot julkisesti saataville ja julkaistava vuosittain yhteenveto havaituista tärkeimmistä kehityssuunnista.

(40)

Tietyissä olosuhteissa strukturoiduilla rahoitusvälineillä voi olla vaikutuksia, jotka eroavat tavanomaisista yritysten velkainstrumenteista. Sijoittajien kannalta voisi olla harhaanjohtavaa, jos samoja luottoluokituskategorioita sovellettaisiin molempiin rahoitusvälinelajeihin ilman huomautuksia. Luottoluokituslaitoksilla olisi oltava tärkeä asema tiedotettaessa luottoluokitusten käyttäjille strukturoitujen rahoitustuotteiden erityispiirteistä tavanomaisiin tuotteisiin verrattuna. Luottoluokituslaitosten olisi tämän vuoksi erotettava strukturoitujen rahoitusvälineiden luokitteluun käytettävät luottoluokituskategoriat selvästi muita rahoitusvälineitä tai rahoitusvelvoitteita varten käytettävistä luottoluokituskategorioista lisäämällä luottoluokituskategoriaan asianmukainen symboli.

(41)

Luottoluokituslaitosten olisi toteutettava toimenpiteitä välttääkseen tilanteet, joissa liikkeeseenlaskijat pyytävät strukturoidun rahoitusvälineen alustavaa luokitusarviointia useilta luottoluokituslaitoksilta löytääkseen luokituslaitoksen, joka tarjoaa parhaan luottoluokituksen kyseiselle rahoitusvälineelle. Myös liikkeeseenlaskijoiden olisi vältettävä tällaista käytäntöä.

(42)

Luottoluokituslaitoksen olisi pidettävä kirjaa luottoluokitusmenetelmistä ja päivitettävä säännöllisesti menetelmiin tehdyt muutokset sekä pidettävä kirjaa myös luottoluokitusanalyytikon ja luottoluokitellun yhteisön tai asianomaisten kolmansien osapuolten kanssa käytyjen keskustelujen pääseikoista.

(43)

Sijoittajien ja kuluttajien vahvan luottamuksen varmistamiseksi sisämarkkinoilla luottoluokituksia yhteisössä antavien luottoluokituslaitosten olisi rekisteröidyttävä. Rekisteröinti on pääasiallinen edellytys sille, että luottoluokituslaitokset voivat antaa luottoluokituksia, joita aiotaan käyttää sääntelytarkoituksiin yhteisössä. Sen vuoksi on tarpeen säätää rekisteröinnin myöntämistä, keskeyttämistä ja peruuttamista koskevista yhdenmukaistetuista edellytyksistä.

(44)

Tällä asetuksella ei ole tarkoitus korvata direktiivin 2006/48/EY mukaista ulkoisten luottoluokituslaitosten vakiintunutta tunnustamisprosessia. Yhteisössä jo tunnustettujen luottoluokituslaitosten olisi haettava rekisteröintiä tämän asetuksen mukaisesti.

(45)

Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen rekisteröimän luottoluokituslaitoksen olisi voitava antaa luottoluokituksia kaikkialla yhteisössä. Tämän vuoksi on tarpeen säätää menettelystä, jossa kukin luottoluokituslaitos rekisteröidään vain kerran ja jonka perusteella rekisteröinti on voimassa kaikkialla yhteisössä. Luottoluokituslaitoksen rekisteröinnin olisi tultava voimaan koko yhteisössä, kun kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tekemä rekisteröintipäätös on tullut voimaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön nojalla.

(46)

On tarpeen perustaa yksi keskitetty palvelupiste, johon rekisteröintihakemukset toimitetaan. Rekisteröintihakemukset olisi toimitettava CESR:lle, joka ilmoittaa asiasta kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. CESR:n olisi myös annettava lausunto siitä, onko kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toimitettu hakemus täydellinen. Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen olisi tutkittava rekisteröintihakemukset. Luottoluokituslaitosten käsittelemiseksi tehokkaasti toimivaltaisten viranomaisten olisi perustettava tehokkaaseen tietotekniikkainfrastruktuuriin perustuva operatiivinen verkosto (kollegio). CESR:n olisi perustettava alakomitea, joka erikoistuu kunkin luottoluokituslaitosten luokitteleman omaisuusluokan luottoluokituksiin.

(47)

Eräät luottoluokituslaitokset koostuvat useista oikeushenkilöistä, jotka yhdessä muodostavat luottoluokituslaitosten ryhmän. Kun kukin kyseiseen ryhmään kuuluva luottoluokituslaitos rekisteröidään, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi koordinoitava samaan ryhmään kuuluvien luottoluokituslaitosten tekemien hakemusten käsittely ja rekisteröinnin myöntämistä koskeva päätöksenteko. Luottoluokituslaitosten ryhmään kuuluvan luottoluokituslaitoksen rekisteröinti olisi kuitenkin voitava evätä, jos kyseinen luottoluokituslaitos ei täytä rekisteröintivaatimuksia, vaikka tällaisen ryhmän muut jäsenet täyttävät kaikki tämän asetuksen mukaiset rekisteröintivaatimukset. Koska toimivaltaisten viranomaisten kollegiolla ei olisi oltava toimivaltaa tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä, luottoluokituslaitosten ryhmän jäsenten kotijäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä kussakin tapauksessa yksittäinen päätös asianomaisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneesta luottoluokituslaitoksesta.

(48)

Toimivaltaisten viranomaisten kollegion olisi toimittava tosiasiallisena foorumina vaihdettaessa valvontatietoja toimivaltaisten viranomaisten kesken ja koordinoitaessa niiden toimintaa ja luottoluokituslaitosten tosiasiallisen valvonnan edellyttämiä valvontatoimenpiteitä. Toimivaltaisten viranomaisten kollegion olisi erityisesti helpotettava kolmansissa maissa annettujen luottoluokitusten vahvistamisedellytysten täyttymisen, sertifioinnin, ulkoistamisjärjestelyjen ja tässä asetuksessa tarkoitetun luottoluokituslaitosta koskevan poikkeuksen seurantaa. Toimivaltaisten viranomaisten kollegion toiminnan olisi edistettävä tämän asetuksen mukaisten sääntöjen yhdenmukaista soveltamista ja valvontakäytänteiden lähentämistä.

(49)

Kollegion toiminnan käytännön koordinoinnin tehostamiseksi kollegion jäsenten olisi valittava keskuudestaan neuvonantaja. Neuvonantajan olisi toimittava kollegion kokousten puheenjohtajana, laadittava kollegiolle kirjalliset koordinointijärjestelyt ja koordinoitava kollegion toimintaa. Rekisteröinnin aikana neuvonantajan olisi arvioitava tarvetta jatkaa hakemusten käsittelyaikaa, koordinoitava hakemusten käsittely ja oltava yhteydessä CESR:ään.

(50)

Komissio perusti marraskuussa 2008 korkean tason työryhmän, joka tarkastelee rahoituspalvelujen eurooppalaisen valvontajärjestelmän tulevaisuutta, myös CESR:n asemaa.

(51)

Nykyistä valvontarakennetta ei saisi pitää pitkän aikavälin ratkaisuna luottoluokituslaitosten valvontaan. Toimivaltaisten viranomaisten kollegiot, joiden odotetaan järkeistävän valvontaan liittyvää yhteistyötä ja edistävän alan lähentymistä yhteisössä, ovat huomattava edistysaskel, mutta ne eivät välttämättä korvaa luottoluokitusalan konsolidoidumman valvonnan kaikkia etuja. Kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kriisi on osoittanut selvästi, että on tarpeen tutkia edelleen yhteisön rahoitusalan sääntely- ja valvontamallin laajojen uudistusten tarvetta. Jotta yhteisön valvonnan lähentymisessä ja siihen liittyvässä yhteistyössä voidaan saavuttaa tarvittava taso ja jotta voidaan tukea rahoitusjärjestelmän vakautta, tarvitaan ehdottomasti yhteisön rahoitusalan sääntely- ja valvontamallin laajoja lisäuudistuksia, ja komission olisi esitettävä niitä pikaisesti ottaen asianmukaisesti huomioon Jacques de Larosièren johtaman asiantuntijaryhmän 25 päivänä helmikuuta 2009 esittämät päätelmät. Komission olisi mahdollisimman pian ja joka tapauksessa 1 päivään heinäkuuta 2010 mennessä esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja muille toimielimille, joita asia koskee, kertomus saavutetuista tuloksista sekä esitettävä säädösehdotuksia, jotka ovat tarpeen valvonnan koordinoinnin ja valvontayhteistyön järjestelyissä todettujen puutteiden korjaamiseksi.

(52)

Vahvistamisjärjestelmän merkittäviä muutoksia, ulkoistamisjärjestelyjä ja sivukonttorien avaamista ja sulkemista olisi pidettävä esimerkkeinä luottoluokituslaitoksen alkuperäisen rekisteröinnin edellytysten olennaisista muutoksista.

(53)

Luottoluokituslaitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi huolehdittava luottoluokituslaitoksen valvonnasta yhteistyössä muiden asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa kyseessä olevan kollegion kautta ja ottaen CESR:n asianmukaisesti mukaan.

(54)

Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja kyseessä olevan kollegion muiden jäsenten mahdollisuuksia arvioida ja valvoa, noudattaako luottoluokituslaitos tämän asetuksen mukaisesti annettuja velvoitteita, ei saisi rajoittaa luottoluokituslaitoksen tekemillä ulkoistamisjärjestelyillä. Jos luottoluokituslaitos käyttää ulkoistamisjärjestelyjä, sen olisi edelleen oltava vastuussa tämän asetuksen mukaisista velvoitteistaan.

(55)

Jotta sijoittajien ja kuluttajien vahva luottamus säilyisi ja yhteisössä annettuja luottoluokituksia voitaisiin valvoa jatkuvasti, olisi edellytettävä, että luottoluokituslaitokset, joiden pääkonttori sijaitsee yhteisön ulkopuolella, perustavat tytäryhtiön yhteisöön, jolloin niiden yhteisön alueella harjoittamaa toimintaa voitaisiin valvoa tehokkaasti ja vahvistamisjärjestelmää käyttää tosiasiallisesti. Olisi myös kannustettava uusien toimijoiden pääsyä luottoluokituslaitosten markkinoille.

(56)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava käyttää tässä asetuksessa määriteltyjä valtuuksia luottoluokituslaitoksiin, luottoluokitustoimintaan osallistuviin henkilöihin, luottoluokiteltuihin yhteisöihin ja asianomaisiin kolmansiin osapuoliin, kolmansiin osapuoliin, joille luottoluokituslaitokset ovat ulkoistaneet toimintoja tai toimintaa, sekä muihin henkilöihin, jotka liittyvät tai ovat muulla tavoin yhteydessä luottoluokituslaitoksiin tai luottoluokitustoimintaan. Tällaisiin henkilöihin olisi kuuluttava luottoluokituslaitosten ja luottoluokiteltujen yhteisöjen osakkaat ja hallinto- tai valvontaelinten jäsenet.

(57)

Tämän asetuksen valvontamaksuja koskevat säännökset eivät saisi vaikuttaa valvontaan liittyviä tai vastaavia maksuja koskevan kansallisen lainsäädännön asiaankuuluvien säännösten soveltamiseen.

(58)

On aiheellista luoda mekanismi tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olisi oltava tarpeelliset keinot, joilla varmistetaan, että luottoluokitukset annetaan yhteisössä tämän asetuksen mukaisesti. Tällaisten valvontatoimenpiteiden toteuttamista olisi aina koordinoitava kyseessä olevassa kollegiossa. Sellaisista toimenpiteistä kuin rekisteröinnin peruuttaminen tai luottoluokitusten käytön sääntelytarkoituksiin keskeyttäminen olisi määrättävä, jos niiden katsotaan olevan oikeassa suhteessa tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden rikkomisen merkitykseen. Toimivaltaisten viranomaisten olisi valvontavaltaa käyttäessään otettava asianmukaisesti huomioon sijoittajien edut ja markkinoiden vakaus. Koska luottoluokituslaitoksen riippumattomuus luottoluokitusten antamismenettelyssä olisi säilytettävä, toimivaltaiset viranomaiset tai jäsenvaltiot eivät saisi puuttua luottoluokitusten sisältöön eivätkä menetelmiin, joilla luottoluokituslaitos määrittää kyseiset luokitukset, jotta vältetään luottoluokitusten luotettavuuden vaarantuminen. Jos luottoluokitus laitokseen kohdistuu painostusta, sen olisi ilmoitettava asiasta komissiolle ja CESR:lle. Komission olisi tutkittava tapauskohtaisesti, onko kyseistä jäsenvaltiota vastaan ryhdyttävä lisätoimiin sen tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden noudattamatta jättämisen vuoksi.

(59)

On syytä varmistaa, että tässä asetuksessa tarkoitettu päätöksenteko perustuu jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tiiviiseen yhteistyöhön, ja rekisteröintipäätökset olisi sen vuoksi tehtävä sopimuksen perusteella. Tämä on ennakkoedellytyksenä sille, että rekisteröintimenettely ja valvonta ovat tehokkaita. Päätöksenteon olisi oltava tehokasta, joutuisaa ja yksimielistä.

(60)

Valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi ja tehtävien päällekkäisyyden välttämiseksi jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi toimittava yhteistyössä.

(61)

On tärkeää säätää myös tietojenvaihdosta luottoluokituslaitosten valvonnasta tämän asetuksen nojalla vastaavien toimivaltaisten viranomaisten ja tässä asetuksessa tarkoitettuja rahoituslaitoksia valvovien toimivaltaisten viranomaisten välillä, erityisesti vakavaraisuusvalvonnasta tai rahoitusalan vakaudesta jäsenvaltioissa vastaavien toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

(62)

Jos muut jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kuin kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ovat todenneet, että rekisteröity luottoluokituslaitos, jonka luokituksia käytetään sen alueella, rikkoo tästä asetuksesta johtuvia velvoitteita, niiden olisi voitava puuttua asiaan ja toteuttaa asianmukaiset valvontatoimenpiteet ilmoitettuaan asiasta CESR:lle ja kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja kuultuaan kyseessä olevaa kollegiota.

(63)

Jos tässä asetuksessa ei säädetä erityisestä menettelystä rekisteröinnin, sertifioinnin tai niiden peruuttamisen, valvontatoimenpiteiden hyväksymisen tai valvontavaltuuksien käyttämisen osalta, olisi sovellettava kyseisiä menettelyjä, kielijärjestelyt, salassapitovelvollisuus ja asianajosalaisuus mukaan lukien, koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja säilytettävä luottoluokituslaitosten ja muiden kyseisen lainsäädännön alaisten henkilöiden oikeudet muuttumattomina.

(64)

On tarpeen lähentää toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevia valtuuksia, jotta täytäntöönpanon vaikutukset olisivat samanlaiset kaikkialla sisämarkkinoilla.

(65)

CESR:n olisi varmistettava, että tätä asetusta sovelletaan johdonmukaisesti. Sen olisi edistettävä ja helpotettava toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä ja koordinointia valvontatoimissa ja annettava tarvittaessa ohjeita. CESR:n olisi luotava sovittelumekanismi ja vertaisarviointi, jotta voidaan varmistaa toimivaltaisten viranomaisten johdonmukainen lähestymistapa.

(66)

Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä säännöt tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niiden olisi katettava vähintään tapaukset, jotka koskevat vakavaa ammatillista virhettä ja riittävän huolellisuuden laiminlyöntiä. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää hallinnollisista tai rikosoikeudellisista seuraamuksista. CESR:n olisi laadittava näihin seuraamuksiin liittyvien käytäntöjen lähentämistä koskevat ohjeet.

(67)

Toimivaltaisten viranomaisten, muiden viranomaisten, elinten tai henkilöiden välisen tietojen vaihdon tai toimittamisen olisi tapahduttava direktiivissä 95/46/EY säädettyjen, henkilötietojen toimittamista koskevien sääntöjen mukaisesti.

(68)

Asetuksessa olisi vahvistettava myös säännöt tietojenvaihdosta kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, erityisesti vahvistamiseen ja sertifiointiin osallistuvien luottoluokituslaitosten valvonnasta vastaavien viranomaisten kanssa.

(69)

Mahdolliset vaatimukset luottoluokituslaitoksia vastaan tämän asetuksen säännösten rikkomisesta olisi esitettävä siviilioikeudellista vastuuta koskevan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän yhteisön säädöksen soveltamista.

(70)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (15) mukaisesti.

(71)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta kansainvälinen kehitys huomioon ottaen muuttaa liitteitä I ja II, joissa vahvistetaan erityiset kriteerit, joilla arvioidaan, täyttääkö luottoluokituslaitos velvollisuutensa sisäisen organisaation, toimintaan liittyvien järjestelyjen, henkilöstöä koskevien sääntöjen, luottoluokitusten esittämisen ja tietojenannon osalta, sekä täsmentää tai muuttaa perusteita, joiden mukaan määritetään, vastaavatko tämän asetuksen säännökset kolmansien maiden oikeudellista sääntely- ja valvontakehystä. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(72)

Rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi komission olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa arvioidaan tämän asetuksen soveltamista, erityisesti luottoluokitusten käyttöä sääntelyssä sekä luottoluokitellun yhteisön luottoluokituslaitokselle suorittaman maksun asianmukaisuutta. Komission olisi tämän arvioinnin perusteella esitettävä asianmukaisia säädösehdotuksia.

(73)

Komission olisi myös toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa arvioidaan liikkeeseenlaskijoille suunnattuja kannusteita eurooppalaisten luottoluokituslaitosten käyttämiseen osaan luokituksistaan, ”liikkeeseenlaskija maksaa” -mallin mahdollisia vaihtoehtoja, kuten julkisen yhteisön luottoluokituslaitoksen perustamista, sekä tämän asetuksen säännösten rikkomista koskevien kansallisten sääntöjen lähentymistä. Komission olisi tämän arvioinnin perusteella esitettävä asianmukaisia säädösehdotuksia.

(74)

Komission olisi myös toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus, jossa arvioidaan kolmansissa maissa toimivia luottoluokituslaitoksia koskevan sääntely- ja valvontakehyksen muuttumista ja tällaisen kehityksen sekä tässä asetuksessa tarkoitettujen siirtymäsäännösten vaikutuksia yhteisön rahoitusmarkkinoiden vakauteen.

(75)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on korkeatasoisen kuluttajan- ja sijoittajansuojan varmistaminen siten, että säädetään sisämarkkinoilla annettavien luottoluokitusten laatua koskevasta yhteisestä kehyksestä, koska kansallinen lainsäädäntö on tällä hetkellä puutteellista ja suurin osa nykyisistä luottoluokituslaitoksista on sijoittautunut yhteisön ulkopuolelle, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

a)

yksityisiin luottoluokituksiin, jotka on tuotettu toimeksiannosta ja toimitettu ainoastaan toimeksiannon antaneelle henkilölle ja joita ei ole tarkoitettu julkistettaviksi eikä tilaajille jaettaviksi;

b)

luottopisteytyksiin, luottopisteytysjärjestelmiin tai vastaaviin kuluttaja-, liike- tai työmarkkinasuhteista aiheutuviin velvoitteisiin liittyviin arviointeihin;

c)

direktiivin 2006/48/EY liitteessä VI olevassa 1 osassa tarkoitettujen vientitakuulaitosten tuottamiin luottoluokituksiin; tai

d)

keskuspankkien tuottamiin luottoluokituksiin:

a)

’luottoluokituksella’ yhteisön, velan tai rahoitusvelvoitteen, velkapaperin, etuosakkeiden ja muiden rahoitusvälineiden luottokelpoisuutta taikka kyseessä olevan velan tai rahoitusvelvoitteen, velkapaperin, etuosakkeiden tai muun rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuutta koskevaa lausuntoa, joka on annettu käyttäen vakiintunutta ja määritettyä luottoluokitusjärjestelmää;

b)

’luottoluokituslaitoksella’ oikeushenkilöä, jonka toimintaan kuuluu ammattimainen luottoluokitusten antaminen;

c)

’kotijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa luottoluokituslaitoksella on sääntömääräinen kotipaikka;

d)

’luottoluokitusanalyytikolla’ henkilöä, joka tekee luottoluokituksen antamiseksi tarvittavia analyysejä;

e)

’pääluottoluokitusanalyytikolla’ henkilöä, jolla on päävastuu luottoluokituksen laatimisesta tai yhteydenpidosta liikkeeseenlaskijan kanssa tietyn luottoluokituksen osalta tai yleisesti kyseisen liikkeeseenlaskijan antaman rahoitusvälineen luottoluokitusten osalta sekä tarvittaessa luottoluokituksia koskevien suositusten laatimisesta luokituskomitealle;

f)

’luottoluokitellulla yhteisöllä’ oikeushenkilöä, jonka luottokelpoisuus luokitellaan luottoluokituksessa nimenomaisesti tai epäsuorasti, riippumatta siitä, onko kyseinen oikeushenkilö pyytänyt luottoluokitusta tai onko se toimittanut tietoja luottoluokitusta varten;

g)

’sääntelytarkoituksilla’ luottoluokitusten käyttöä yhteisön lainsäädännön noudattamiseksi sellaisena kuin se pantu täytäntöön jäsenvaltioiden kansallisella lainsäädännöllä;

h)

’luottoluokituskategorialla’ luokitussymbolia, kuten kirjain- tai numerosymbolia, jonka yhteydessä voi olla yksilöiviä merkkejä, ja jota käytetään luottoluokituksessa suhteellisen riskin tunnistamiseen eri luottoluokitusluokkien erottamiseksi, jotta voidaan erottaa luottoluokiteltujen yhteisöjen, liikkeeseenlaskijoiden ja rahoitusvälineiden tyyppien tai muiden kohde-etuuksien erilaiset riskiominaisuudet;

i)

’asianomaisella kolmannella osapuolella’ alullepanijaa, järjestäjää, tukijaa, hallinnoijaa tai muuta osapuolta, joka on yhteydessä luottoluokituslaitokseen luottoluokitellun yhteisön puolesta, mukaan lukien henkilöt, jotka ovat määräysvallan kautta sidoksissa tähän luottoluokiteltuun yhteisöön suoraan tai välillisesti;

j)

’määräysvallalla’ konsolidoiduista tilinpäätöksistä 13 päivänä kesäkuuta 1983 annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY (16) 1 artiklassa kuvattua emoyrityksen ja tytäryrityksen välistä yhteyttä tai luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön ja yrityksen välistä läheistä yhteyttä;

k)

’rahoitusvälineellä’ kaikkia rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY (17) liitteessä I olevan C jakson mukaisia välineitä;

l)

’strukturoidulla rahoitusvälineellä’ rahoitusvälinettä tai muita kohde-etuuksia, jotka johtuvat direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 36 kohdassa tarkoitetusta arvopaperistamistransaktiosta tai -järjestelmästä;

m)

’luottoluokituslaitosten ryhmällä’ yhteisöön sijoittautunutta yritysryhmittymää, joka koostuu direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklassa tarkoitetusta emoyhtiöstä ja sen tytäryhtiöistä, sekä direktiivin 83/349/ETY 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa suhteessa toisiinsa olevia yrityksiä, ja jonka toimintaan kuuluu luottoluokitusten antaminen. Jäljempänä olevan 4 artiklan 3 kohdan a alakohdan soveltamiseksi myös kolmansiin maihin sijoittautuneiden luottoluokituslaitosten katsotaan kuuluvan luottoluokituslaitosten ryhmään;

n)

’ylimmällä johdolla’ henkilöä tai henkilöitä, jotka tosiasiallisesti johtavat luottoluokituslaitoksen liiketoimintaa, ja sen hallinto- tai valvontaelimen jäsentä tai jäseniä;

o)

’luottoluokitustoiminnalla’ lukujen ja tietojen analysointia sekä luottoluokitusten tarkastelua, hyväksymistä, antamista ja arviointia.

a)

komission direktiivin 2003/125/EY (18) 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut suositukset;

b)

direktiivin 2006/73/EY (19) 24 artiklan 1 kohdassa määritelty sijoitustutkimus ja muuntyyppiset yleiset suositukset, kuten ”osta”, ”myy” tai ”pidä”, jotka liittyvät rahoitusvälineitä tai rahoitusvelvoitteita koskeviin transaktioihin; tai

c)

lausunnot rahoitusvelvoitteen tai rahoitusvälineen arvosta.

a)

vahvistettavan luottoluokituksen antamiseen johtavat luottoluokitustoimet on suorittanut kokonaan tai osittain vahvistava luottoluokituslaitos tai jokin samaan ryhmään kuuluva luottoluokituslaitos;

b)

luottoluokituslaitos on tarkistanut ja pystyy jatkuvasti osoittamaan kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, että vahvistettavan luottoluokituksen antamiseen johtaneessa kolmannen maan luottoluokituslaitoksen luottoluokitustoiminnassa noudatetaan vähintään yhtä tiukkoja vaatimuksia kuin 6–12 artiklassa säädetyt vaatimukset;

c)

vahvistavan luottoluokituslaitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai 29 artiklassa tarkoitetun toimivaltaisten viranomaisten kollegion, jäljempänä ’kollegio’, mahdollisuutta arvioida ja seurata sitä, miten kolmanteen maahan sijoittautunut luottoluokituslaitos noudattaa b alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, ei ole rajoitettu;

d)

luottoluokituslaitos antaa pyynnöstä kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tarvittavat tiedot, jotta kyseinen toimivaltainen viranomainen voi valvoa jatkuvasti tämän asetuksen vaatimusten noudattamista;

e)

luottoluokituksen laatimiseen kolmannessa maassa on objektiivinen syy;

f)

kolmanteen maahan sijoittautuneella luottoluokituslaitoksella on toimilupa tai se on rekisteröity, ja se on valvonnan alainen kyseisessä kolmannessa maassa;

g)

kolmannen maan sääntelyjärjestelmä estää kyseisen kolmannen maan toimivaltaisia viranomaisia ja muita viranomaisia puuttumasta luottoluokitusten sisältöön ja luottoluokituksessa käytettäviin menetelmiin; ja

h)

vahvistavan luottoluokituslaitoksen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja kolmanteen maahan sijoittautuneen luottoluokituslaitoksen asiaankuuluvan toimivaltaisen viranomaisen välillä on voimassa asianmukainen yhteistyöjärjestely. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kyseisissä yhteistyöjärjestelyissä ilmoitetaan vähintään:

a)

luottoluokituslaitoksella on toimilupa tai se on rekisteröity ja se on valvonnan alainen kyseisessä kolmannessa maassa;

b)

komissio on tehnyt tämän artiklan 6 kohdan mukaisen vastaavuuspäätöksen, jossa tunnustetaan tämän kolmannen maan oikeudellisen ja valvontakehyksen vastaavan tämän asetuksen vaatimuksia;

c)

tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetut yhteistyöjärjestelyt ovat käytössä;

d)

luottoluokituslaitoksen antamat luottoluokitukset ja sen luottoluokitustoiminta eivät ole systeemisesti merkittäviä yhden tai useamman jäsenvaltion rahoitusmarkkinoiden vakauden tai luotettavuuden kannalta; ja

e)

luottoluokituslaitos on sertifioitu tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

a)

tapauskohtaisesti liitteessä I olevan A jakson sekä 7 artiklan 4 kohdan joidenkin tai kaikkien vaatimusten noudattamisesta, jos luottoluokituslaitos pystyy osoittamaan, että vaatimukset eivät ole oikeassa suhteessa sen liiketoiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen eivätkä luottoluokitusten antamisen luonteeseen ja laajuuteen;

b)

fyysistä läsnäoloa yhteisössä koskevasta vaatimuksesta, jos tällainen vaatimus olisi tarpeettoman vaivalloinen ja kohtuuton ottaen huomioon sen liiketoiminnan luonne, laajuus ja monimutkaisuus sekä luottoluokitusten antamisen luonne ja laajuus.

a)

kolmannen maan luottoluokituslaitoksilla on toimilupa tai ne on rekisteröity, ja ne ovat jatkuvasti tehokkaan valvonnan alaisia;

b)

luottoluokituslaitoksiin sovelletaan sitovia sääntöjä, jotka vastaavat 6–12 artiklan ja liitteen I säännöksiä; ja

c)

kolmannen maan sääntelyjärjestelmä estää kyseisen kolmannen maan valvontaviranomaisia ja muita viranomaisia puuttumasta luottoluokitusten sisältöön ja luottoluokituksessa käytettäviin menetelmiin.

a)

asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten tietojenvaihdossa käytettävä mekanismi; ja

b)

valvontatoimintaan liittyvää yhteistyötä koskevat menettelyt.

a)

luottoluokituslaitoksen palveluksessa on vähemmän kuin 50 työntekijää;

b)

luottoluokituslaitos on toteuttanut toimenpiteet ja menettelyt, joilla varmistetaan tässä asetuksessa säädettyjen tavoitteiden tosiasiallinen noudattaminen, erityisesti sisäiset valvontamekanismit, raportointijärjestelyt ja toimenpiteet luottoluokitusanalyytikkojen ja luottoluokituksia hyväksyvien henkilöiden riippumattomuuden varmistamiseksi; ja

c)

luottoluokituslaitoksen kokoa ei ole määritelty sellaiseksi, että luottoluokituslaitos tai luottoluokituslaitosten ryhmä sillä perusteella välttyisi noudattamasta tämän asetuksen vaatimuksia.

a)

viipymättä ilmoitettava, missä määrin muutokset todennäköisesti vaikuttavat luottoluokituksiin, käyttäen samoja viestintävälineitä kuin ilmoittaessaan niistä luottoluokituksista, joihin muutokset vaikuttavat;

b)

arvioitava uudelleen luottoluokitukset, joihin muutokset vaikuttavat, mahdollisimman pian ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa muutoksesta ja sillä välin tarkkailtava kyseisiä luokituksia; ja

c)

luokiteltava uudelleen kaikki luottoluokitukset, jotka perustuvat kyseisiin menetelmiin, malleihin tai keskeisiin luokitusoletuksiin, jos muutosten yhdistetty vaikutus muuttaa kyseisiä luottoluokituksia.

a)

yhdessä tutkittava rekisteröintihakemus; ja

b)

pyrittävä kaikin käytettävissään olevin keinoin pääsemään yhteisymmärrykseen siitä, onko luottoluokituslaitoksen rekisteröinti hyväksyttävä vai evättävä, sen perusteella, täyttääkö luottoluokituslaitos tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

a)

aikoo vahvistaa luottoluokituksia 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

b)

aikoo käyttää ulkoistamista; tai

c)

pyytää vapautusta säännösten noudattamisesta 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

a)

yhdessä tutkittava rekisteröintihakemukset; ja

b)

pyrittävä kaikin käytettävissään olevin keinoin pääsemään yhteisymmärrykseen siitä, onko luottoluokituslaitosten ryhmän jäsenten rekisteröinti hyväksyttävä vai evättävä, sen perusteella, täyttävätkö kyseiset luottoluokituslaitokset tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

a)

aikoo vahvistaa luottoluokituksia 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

b)

aikoo käyttää ulkoistamista; tai

c)

pyytää vapautusta säännösten noudattamisesta 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

a)

nimenomaisesti luopuu rekisteröinnistä tai ei ole antanut luottoluokituksia kuuden edellisen kuukauden aikana;

b)

on saanut rekisteröinnin virheellisten tietojen perusteella tai millä tahansa muilla epärehellisillä keinoilla;

c)

ei enää täytä rekisteröinnin edellytyksiä; tai

d)

on vakavasti tai toistuvasti rikkonut tämän asetuksen säännöksiä luottoluokituslaitosten toimintaedellytyksistä.

a)

rekisteröintimenettely sekä järjestelyt toimivaltaisten viranomaisten välisen ja CESR:n kanssa tehtävän yhteistyön koordinoimisesta, liitteessä II säädetyt tiedot mukaan luettuina, ja CESR:lle esitettävissä hakemuksissa käytettävä kieli;

b)

kollegioiden operatiivinen toiminta, mukaan lukien kollegioiden jäsenten määrittelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, 29 artiklan 5 kohdan a–d alakohdassa tarkoitetun neuvonantajan valintaperusteiden soveltaminen sekä kollegioiden toimintaa koskevat kirjalliset järjestelyt ja kollegioiden väliset koordinointijärjestelyt;

c)

4 artiklan 3 kohdan mukaisen vahvistamisjärjestelmän soveltaminen toimivaltaisten viranomaisten toimesta; sekä

d)

sellaisten tietojen esittämistä koskevat yhteiset vaatimukset, rakenne, muoto, tapa ja ilmoituskausi mukaan lukien, jotka luottoluokituslaitosten on julkistettava 11 artiklan 2 kohdan ja liitteessä I olevan E jakson II osan 1 kohdan mukaisesti.

a)

noudattamisen valvontaa koskevista käytännöistä ja toimista, jotka toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tämän asetuksen nojalla;

b)

yhteisistä säännöistä sen arvioimiseksi, ovatko luottoluokitusmenetelmät 8 artiklan 3 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisia;

c)

24 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista erityyppisistä toimenpiteistä sen varmistamiseksi, että luottoluokituslaitokset edelleen täyttävät lakisääteiset vaatimukset; sekä

d)

tiedot, jotka luottoluokituslaitoksen on annettava, jotta voidaan soveltaa sertifiointia ja arvioida sen kokonaismerkitystä 5 kohdassa tarkoitettujen rahoitusmarkkinoiden rahoituksellisen vakauden ja riippumattomuuden kannalta.

a)

suoraan;

b)

yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa; tai

c)

saattamalla asian toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.

a)

saada tutustua kaikkiin asiakirjoihin niiden muodosta riippumatta ja saada tai ottaa jäljennöksen niistä;

b)

vaatia tietoja kaikilta henkilöiltä ja tarvittaessa kutsua henkilö kuultavaksi tietojen saamiseksi;

c)

tehdä paikalla toimitettavia tarkastuksia, myös ilmoittamatta; ja

d)

vaatia puhelin- ja tietoliikennetietoja.

a)

peruuttaa kyseisen luottoluokituslaitoksen rekisteröinnin 20 artiklan mukaisesti;

b)

asettaa kyseiselle luottoluokituslaitokselle yhteisön laajuisen tilapäisen kiellon luottoluokitusten antamiselle;

c)

määrätä kyseisen luottoluokituslaitoksen antamien luottoluokitusten käytön sääntelytarkoituksiin keskeytettäväksi kaikkialla yhteisössä;

d)

toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että luottoluokituslaitokset täyttävät jatkuvasti lakisääteiset vaatimukset;

e)

antaa julkisia ilmoituksia;

f)

antaa asian toimivaltaisten kansallisten viranomaistensa käsiteltäväksi syytetoimia varten.

a)

kymmenen työpäivän ajan, jos muut tämän asetuksen nojalla rekisteröidyt luottoluokituslaitokset ovat antaneet saman rahoitusvälineen tai yhteisön luottoluokituksia; tai

b)

kolmen kuukauden ajan, jos muut tämän asetuksen nojalla rekisteröidyt luottoluokituslaitokset eivät ole antaneet saman rahoitusvälineen tai yhteisön luottoluokituksia.

a)

toteuttaa 24 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettuja valvontatoimenpiteitä;

b)

toteuttaa 24 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä lainkäyttöalueellaan, ja toimenpiteitä toteuttaessaan toimivaltaisen viranomaisen on otettava asianmukaisesti huomioon kotijäsenvaltion jo toteuttamat tai suunnittelemat toimenpiteet;

c)

määrätä luottoluokitusten käytön keskeytettäväksi sääntelytarkoituksiin sellaisten 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen laitosten toimesta, joiden kotipaikka on sen lainkäyttöalueella, jollei 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta siirtymäajasta muuta johdu;

d)

pyytää kyseessä olevaa kollegiota tutkimaan, ovatko 24 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet tarpeen.

a)

sen on tehtävä paikalla suoritettava tarkastus tai tutkimus itse;

b)

sen on annettava pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen osallistua paikalla suoritettavaan tarkastukseen tai tutkimukseen;

c)

sen on annettava pyynnön esittäneen toimivaltaisen viranomaisen tehdä paikalla suoritettava tarkastus tai tutkimus itse;

d)

sen on nimitettävä tarkastajat tai asiantuntijat tekemään paikalla suoritettava tarkastus tai tutkimus;

e)

sen on annettava valvontatoimiin liittyviä erityistehtäviä myös toisille toimivaltaisille viranomaisille.

a)

luottoluokituslaitokseen tai johonkin luottoluokituslaitosten ryhmän yritykseen kuuluva sivukonttori on sijoittautunut sen lainkäyttöalueelle; tai

b)

asianomaisen luottoluokituslaitoksen tai luottoluokituslaitosten ryhmän antamien luottoluokitusten käyttö sääntelytarkoituksiin on yleistä tai sillä on tai saattaa olla merkittävä vaikutus sen lainkäyttöalueella.

a)

toimivaltaisen viranomaisen suhde luottoluokituslaitokseen tai luottoluokituslaitosten ryhmään;

b)

missä määrin luottoluokituksia käytetään sääntelytarkoituksiin tietyllä alueella tai tietyillä alueilla;

c)

se paikka yhteisössä, jossa luottoluokituslaitos tai luottoluokituslaitosten ryhmä harjoittaa tai aikoo harjoittaa suurinta osaa luottoluokitustoiminnastaan; sekä

d)

hallinnon helpottaminen, taakan optimointi ja työtaakan asianmukainen jakautuminen.

a)

toimivaltaisten viranomaisten välillä vaihdettavat tiedot;

b)

toimivaltaisten viranomaisten keskinäinen päätöksentekomenettely, sanotun rajoittamatta 16, 17 ja 20 artiklan soveltamista;

c)

tapaukset, joissa toimivaltaisten viranomaisten on kuultava toisiaan;

d)

tapaukset, joissa toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava 31 artiklassa tarkoitettua sovittelumekanismia; sekä

e)

tapaukset, joissa toimivaltaiset viranomaiset voivat siirtää valvontatehtäviä 30 artiklan mukaisesti.

—

4 artiklan 1 kohtaa sovelletaan 7 päivästä joulukuuta 2010 alkaen,

—

4 artiklan 3 kohdan f, g ja h alakohtaa sovelletaan 7 päivästä kesäkuuta 2011 alkaen.