EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/138/EY,

annettu 25 päivänä marraskuuta 2009,

vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II)

(uudelleenlaadittu toisinto)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 47 artiklan 2 kohdan ja 55 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

SISÄLLYSLUETTELO

I OSASTO

ENSIVAKUUTUS- JA JÄLLEENVAKUUTUSTOIMINNAN ALOITTAMISTA JA HARJOITTAMISTA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖT

I LUKU

Sisältö, soveltamisala ja määritelmät

1 jakso

Sisältö ja soveltamisala

1 artikla

Sisältö

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat seuraavaa:

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioon sijoittautuneisiin tai sijoittautumaan aikoviin henki- ja vahinkovakuutustoimintaa harjoittaviin ensivakuutusyrityksiin.

Sitä sovelletaan IV osaston säännöksiä lukuun ottamatta myös jälleenvakuutusyrityksiin, jotka ovat sijoittautuneet tai haluavat sijoittautua jonkin jäsenvaltion alueelle.

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan vahinkovakuutustoimintaan, joka kuuluu liitteessä I olevassa A osassa mainittuihin luokkiin. Sovellettaessa 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa vahinkovakuutustoimintaan sisältyy toiminta, joka koostuu avun tarjoamisesta sellaisille henkilöille, jotka joutuvat vaikeuksiin ollessaan matkalla, poissa kotoaan tai poissa tavanomaisesta asuinpaikastaan. Sen tulee perustua sitoumukseen saattaa apu ennalta maksettua vakuutusmaksua vastaan välittömästi edunsaajan ulottuville avustamissopimuksen perusteella, kun tämä henkilö on joutunut vaikeuksiin odottamattoman tapahtuman johdosta sopimuksessa määritellyissä tapauksissa ja olosuhteissa.

Apu voi muodostua rahana tai luontoissuorituksena annettavien etuuksien tarjoamisesta. Luontoisetuuksia voidaan antaa myös niitä tarjoavan henkilön oman henkilökunnan ja kaluston avulla.

Avustamistoiminta ei sisällä huoltoa, kunnossapitoa eikä asiakaspalvelua, eikä pelkkää avun osoittamista tai antamista välittäjänä.

3.   Tätä direktiiviä sovelletaan henkivakuutustoiminnan osalta

2 jakso

Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävät toiminnot

1 alajakso

Yleistä

3 artikla

Lakisääteiset järjestelmät

Tätä direktiiviä ei sovelleta vakuutustoimintaan, joka on osa lakisääteistä sosiaaliturvaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamista.

4 artikla

Direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen koon perusteella

1.   Tätä direktiiviä ei sovelleta vakuutusyritykseen, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 3 artiklan ja 5–10 artiklan soveltamista:

2.   Jos jokin 1 kohdassa säädetyistä määristä ylittyy kolmena peräkkäisenä vuotena, tätä direktiiviä sovelletaan neljännestä vuodesta alkaen.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin sellaisiin vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan harjoittamista varten toimilupaa hakeviin yrityksiin, joiden vuotuisten bruttomääräisten vakuutusmaksutulojen tai vakuutusteknisen vastuuvelan kokonaismäärän jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia vähentämättä odotetaan ylittävän jonkin 1 kohdassa säädetyn määrän seuraavan viiden vuoden aikana.

4.   Tätä direktiiviä ei enää sovelleta vakuutusyrityksiin, joiden osalta valvontaviranomainen on todentanut, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

Tämän artiklan 1 kohtaa ei sovelleta niin kauan kuin kyseinen vakuutusyritys harjoittaa 145–149 artiklassa tarkoitettua toimintaa.

5.   Edellä olevat 1 ja 4 kohta eivät estä yritystä hakemasta toimilupaa tai säilyttämästä sitä tämän direktiivin mukaisesti.

2 alajakso

Vahinkovakuutus

5 artikla

Toiminnot

Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraavaan vahinkovakuutustoimintaan:

6 artikla

Avustamistoiminta

1.   Tätä direktiiviä ei sovelleta avustamistoimintaan, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa edellytystä, että vahingon tai konevian on täytynyt tapahtua sen jäsenvaltion alueella, jossa suojan järjestänyt yritys sijaitsee, ei sovelleta tapauksissa, jossa edunsaaja on suojan järjestäneen järjestön jäsen, ja maassa, jossa vahinko tai vika tapahtuu, toimiva vastaava järjestö vastavuoroisen sopimuksen perusteella järjestää konevikapalvelun tai ajoneuvon kuljettamisen ilman lisämaksua edunsaajan pelkästään esittäessä jäsenkorttinsa, eikä myöskään Irlannissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joissa avustamistoiminnasta vastaa yksi järjestö, joka toimii molemmissa valtioissa.

3.   Tätä direktiiviä ei sovelleta 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen toimintojen tapauksessa, jossa vahinko tai konevika on tapahtunut Irlannin tai, Yhdistyneen kuningaskunnan osalta, Pohjois-Irlannin alueella, ja ajoneuvo sekä mahdollisesti sen kuljettaja ja matkustajat kuljetetaan kotiin, lähtöpaikkaan tai alkuperäiseen määräpaikkaan jommallakummalla alueella.

4.   Tätä direktiiviä ei sovelleta avustamistoimenpiteisiin, jotka Luxemburgin suurherttuakunnan autoliitto suorittaa, kun maantieajoneuvolle on sattunut vahinko tai konevika Luxemburgin suurherttuakunnan alueen ulkopuolella, ja joissa sellainen ajoneuvo, joka on ollut osallisena tällaisessa onnettomuudessa tai saanut konevian, sekä mahdollisesti sen kuljettaja ja matkustajat kuljetetaan kotipaikkakunnalleen.

7 artikla

Keskinäiset yritykset

Tätä direktiiviä ei sovelleta vahinkovakuutustoimintaa harjoittaviin keskinäisiin yrityksiin, jotka ovat solmineet muiden samanlaisten keskinäisten yritysten kanssa sopimuksen, joka tarjoaa täyden jälleenvakuutusturvan niiden antamille vakuutuksille tai jonka perusteella vastaanottavan yrityksen on vastattava tällaisista vakuutussopimuksista johtuvista vastuista ensivakuuttajan puolesta. Tällaisessa tapauksessa tämän direktiivin määräykset koskevat vastaanottavaa yritystä.

8 artikla

Laitokset

Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin vahinkovakuutustoimintaa harjoittaviin laitoksiin, jollei niiden sääntöjä tai sovellettavaa lakia, jotka koskevat niiden oikeutta toimia, muuteta:

3 alajakso

Henkivakuutus

9 artikla

Toiminnot ja liiketoimet

Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin henkivakuutustoimintoihin ja -liiketoimiin:

10 artikla

Yhteisöt, yritykset ja laitokset

Tätä direktiiviä ei sovelleta henkivakuutustoiminnan osalta seuraaviin yhteisöihin, yrityksiin ja laitoksiin:

4 alajakso

Jälleenvakuutus

11 artikla

Jälleenvakuutus

Tätä direktiiviä ei sovelleta jälleenvakuutustoimintaa harjoitettaessa jäsenvaltion hallituksen harjoittamaan tai täysimääräisesti takaamaan jälleenvakuutustoimintaan, kun kyseinen hallitus toimii tärkeään yleiseen etuun liittyvistä syistä viimeisenä mahdollisena vakuutuksenantajana, myös sellaisesta markkinatilanteesta johtuvissa olosuhteissa, jossa on mahdotonta saada riittävää kaupallista vakuutussuojaa.

12 artikla

Toimintansa lopettavat jälleenvakuutusyritykset

1.   Jälleenvakuutusyritykset, jotka ovat lopettaneet 10 päivään joulukuuta 2007 mennessä uusien jälleenvakuutussopimusten tekemisen ja hallinnoivat pelkästään voimassa olevaa vakuutuskantaansa lopettaakseen toimintansa, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

2.   Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo kyseisistä jälleenvakuutusyrityksistä ja annettava se tiedoksi kaikille jäsenvaltioille.

3 jakso

Määritelmät

13 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

II LUKU

Liiketoiminnan aloittamisen edellytykset

14 artikla

Toimilupaa koskevat periaatteet

1.   Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan ensivakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan aloittamiseen on oltava ennalta myönnetty toimilupa.

2.   Seuraavien yritysten on haettava 1 kohdassa tarkoitettua toimilupaa kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaisilta:

15 artikla

Toimiluvan soveltamisala

1.   Edellä olevan 14 artiklan mukainen toimilupa on voimassa koko yhteisössä. Sillä sallitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten harjoittaa liiketoimintaa yhteisössä, ja kyseinen toimilupa kattaa myös sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden.

2.   Jollei 14 artiklasta muuta johdu, toimilupa myönnetään liitteessä I olevassa A osassa tai liitteessä II lueteltua ensivakuutuksen tiettyä luokkaa varten. Se kattaa koko luokan, jollei hakija halua kattaa kuin osan kyseiseen luokkaan kuuluvista riskeistä.

Yhteen luokkaan sisältyvät riskit eivät saa kuulua mihinkään muuhun luokkaan, lukuun ottamatta 16 artiklassa tarkoitettuja tapauksia.

Useampia luokkia koskeva toimilupa voidaan myöntää sikäli kuin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä sallitaan näiden luokkien samanaikainen harjoittaminen.

3.   Kun kyse on vahinkovakuutustoiminnasta, jäsenvaltiot voivat myöntää liitteessä I olevassa B osassa lueteltujen vakuutusluokkien ryhmille toimiluvan.

Valvontaviranomaiset voivat rajoittaa yhtä luokkaa varten haetun toimiluvan ainoastaan 23 artiklassa tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa määriteltyihin liiketoimiin.

4.   Yritykset, joita tämä direktiivi koskee, saavat ryhtyä 6 artiklassa tarkoitettuun avustustoimintaan vain, jos ne ovat saaneet toimiluvan liitteessä I olevan A osan luokkaa 18 varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan 1 kohdan soveltamista. Tällöin tätä direktiiviä sovelletaan kyseiseen toimintaan.

5.   Kun kyse on jälleenvakuutustoiminnasta, toimilupa myönnetään vahinkojälleenvakuutustoiminnan, henkijälleenvakuutustoiminnan tai kaiken jälleenvakuutustoiminnan harjoittamista varten.

Toimilupahakemusta käsiteltäessä on tarkasteltava 18 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti toimitettavaa toimintasuunnitelmaa ja sen jäsenvaltion, jossa toimilupaa haetaan, toimiluvan myöntämiselle asettamien edellytysten täyttymistä.

16 artikla

Liitännäisriskit

1.   Vakuutusyritys, joka on saanut toimiluvan liitteessä I olevaan yhteen luokkaan tai useamman luokan ryhmään kuuluvalle pääriskille, voi myös vakuuttaa toiseen luokkaan kuuluvia riskejä tarvitsematta kyseisille riskeille toimilupaa, jos ne täyttävät kaikki seuraavat edellytykset:

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, liitteessä I olevan A osan luokkiin 14, 15 ja 17 sisältyviä riskejä ei saa pitää muiden luokkien liitännäisriskeinä.

Kuitenkin voidaan luokassa 17 esitettyä oikeusturvavakuutusta pitää luokan 18 liitännäisriskinä, jos 1 kohdassa määritellyt edellytykset ja jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyvät:

17 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oikeudellinen muoto

1.   Kotijäsenvaltion on vaadittava, että yritys, jolle haetaan toimilupaa 14 artiklan mukaisesti, on oikeudelliselta muodoltaan jokin liitteessä III mainituista.

2.   Jäsenvaltiot voivat perustaa muun muotoisia julkisoikeudellisia yrityksiä sikäli kuin näiden yritysten tarkoituksena on harjoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutustoimintaa vastaavilla edellytyksillä kuin yksityisoikeudelliset yritykset.

3.   Komissio voi toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä liitteessä III olevan yhtiömuotojen luettelon laajentamiseksi.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia muun muassa täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

18 artikla

Toimiluvan edellytykset

1.   Kotijäsenvaltion on vaadittava, että yritykset, joille haetaan toimilupaa:

2.   Vakuutusyrityksen, joka hakee toimilupaa laajentaakseen liiketoimintaansa muihin vakuutusluokkiin tai laajentaakseen toimiluvan koskemaan ainoastaan osaa yhteen vakuutusluokkaan sisältyvistä riskeistä, on esitettävä 23 artiklan mukainen toimintasuunnitelma.

Lisäksi sen on esitettävä todisteet siitä, että sillä on hyväksyttävä oma varallisuus 100 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetyn vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja 128 artiklassa säädetyn vähimmäispääomavaatimuksen täyttämiseksi.

3.   Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista sellaisen henkivakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyrityksen, joka hakee toimilupaa laajentaakseen liiketoimintaansa liitteessä I olevan A osan luokassa 1 tai 2 lueteltuihin riskeihin, joita tarkoitetaan 73 artiklassa, on osoitettava, että:

4.   Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista sellaisen liitteessä I olevan A osan luokassa 1 tai 2 lueteltuihin riskeihin liittyvää vahinkovakuutustoimintaa harjoittavan vakuutusyrityksen, joka hakee toimilupaa laajentaakseen liiketoimintaansa 73 artiklassa tarkoitettuihin henkivakuutusriskeihin, on osoitettava, että:

19 artikla

Läheiset sidokset

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen ja muun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välillä vallitsee läheinen sidos, valvontaviranomaiset voivat myöntää toimiluvan vain, jos sidos ei estä niitä hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään.

Valvontaviranomaisten on evättävä toimilupa, jos yhteen tai useampaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen läheisesti sidoksissa olevaan luonnolliseen henkilöön tai oikeushenkilöön sovellettavan kolmannen maan lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset taikka kyseisten säädösten täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet estävät viranomaisia hoitamasta tehokkaasti valvontaan liittyviä tehtäviään.

Valvontaviranomaisten on vaadittava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä toimittamaan niille tiedot, jotka ne tarvitsevat valvoakseen, että ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä noudatetaan jatkuvasti.

20 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kotipaikka

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten kotipaikka sijaitsee samassa jäsenvaltiossa kuin niiden sääntömääräinen kotipaikka.

21 artikla

Vakuutusehdot ja vakuutusmaksut

1.   Jäsenvaltiot eivät saa vaatia niiden vakuutussopimusten yleisten ja erityisten vakuutusehtojen, maksuperusteiden, vakuutusmaksujen ja vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisessa käytettyjen teknisten perusteiden sekä lomakkeiden ja muiden painettujen asiakirjojen ennalta hyväksymistä tai järjestelmällistä ilmoittamista, joita yritys aikoo käyttää vakuutuksen-, jälleenvakuutuksen- tai edelleenvakuutuksenottajien kanssa asioidessaan.

Kotijäsenvaltio saa kuitenkin henkivakuutustoiminnan osalta ja ainoastaan vakuutusmatemaattisia periaatteita koskevien kansallisten säännösten noudattamisen valvomiseksi vaatia vakuutusmaksuperusteiden ja vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisessa käytettyjen teknisten perusteiden järjestelmällistä ilmoittamista. Kyseinen vaatimus ei saa toimia ennakkoedellytyksenä henkivakuutusyrityksen toimiluvan myöntämiselle.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa jatkaa eivätkä ottaa käyttöön velvollisuutta ennalta antaa tiedoksi tai hyväksyä maksunkorotuksia muutoin kuin osana yleistä hintavalvontajärjestelmää.

3.   Jäsenvaltiot voivat tarkastaa liitteessä I olevassa A osassa mainittua vakuutusluokkaa 18 varten toimilupaa hakevien tai sen saaneiden yritysten sellaisia suoria tai välillisiä henkilöstö- ja kalustovoimavaroja mukaan lukien lääketieteellisen henkilökunnan pätevyys ja kaluston laatu, jotka yrityksellä on oltava käytettävissään kyseistä luokkaa koskevien sitoumusten täyttämiseksi.

4.   Jäsenvaltiot voivat pitää edelleen voimassa tai antaa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joissa säädetään perustamiskirjan tai yhtiöjärjestyksen hyväksymisestä ja kaikkien muiden tavanomaiselle valvonnalle tarpeellisten asiakirjojen toimittamisesta.

22 artikla

Markkinoiden taloudelliset tarpeet

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia, että markkinoiden taloudelliset tarpeet on otettava huomioon toimilupahakemusta käsiteltäessä.

23 artikla

Toimintasuunnitelma

1.   Edellä 18 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun toimintasuunnitelman on sisällettävä seuraavat tiedot tai selvitykset:

2.   Edellä 1 kohdassa lueteltujen vaatimusten lisäksi suunnitelman on sisällettävä kolmelta ensimmäisestä tilikaudelta seuraavat tiedot:

24 artikla

Osakkeenomistajat ja jäsenet, joilla on määräomistusyhteys

1.   Kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset eivät saa myöntää toimilupaa vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan aloittamiseen, ennen kuin niille on ilmoitettu niiden suoraan tai välillisesti omistajina tai jäseninä olevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden nimet, joilla on määräomistusyhteys, ja näiden omistusyhteyksien määrät.

Kyseisten viranomaisten on evättävä toimilupa, jos viranomaiset, ottaen huomioon, että on tarpeen turvata vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakaa ja järkevä johtaminen, eivät ole vakuuttuneita kyseisten osakkeenomistajien tai jäsenten pätevyydestä.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa otetaan huomioon säännellyillä markkinoilla kaupankäynnin kohteeksi otettavien arvopaperien liikkeeseenlaskijoita koskeviin tietoihin liittyvien avoimuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta 15 päivänä joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/109/EY (31) 9 ja 10 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet ja mainitun direktiivin 12 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetyt niiden yhteen laskemista koskevat ehdot.

Jäsenvaltiot eivät saa ottaa huomioon sellaisia äänioikeuksia tai osakkeita, joita sijoituspalveluyrityksillä tai luottolaitoksilla voi olla sen vuoksi, että ne ovat antaneet merkintäsitoumuksen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskulle ja/tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlasku on järjestetty direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 6 kohdassa tarkoitetun merkintätakauksen perusteella, edellyttäen, että kyseisiä oikeuksia ei käytetä eikä niillä muuten vaikuteta liikkeeseenlaskijan johtamiseen ja että ne luovutetaan vuoden kuluessa hankkimisesta.

25 artikla

Toimiluvan epäävä päätös

Päätös, jolla toimilupa evätään, on perusteltava yksityiskohtaisesti ja annettava tiedoksi asianomaiselle yritykselle.

Jäsenvaltion on säädettävä, että toimiluvan epäävä päätös voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Samoin on säädettävä myös niissä tapauksissa, joissa valvontaviranomaiset eivät ole käsitelleet toimilupahakemusta kuuden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta.

26 artikla

Muiden jäsenvaltioiden viranomaisten kuuleminen ennakolta

1.   Asianomaisen toisen jäsenvaltion valvontaviranomaisia on kuultava ennen kuin toimilupa myönnetään jollekin seuraavista:

2.   Luottolaitosten tai sijoituspalveluyritysten valvonnasta vastaavia kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisia on kuultava ennen kuin toimilupa myönnetään vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle, joka on:

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen asianomaisten viranomaisten on kuultava toisiaan erityisesti arvioidessaan osakkeenomistajien sopivuutta ja saman yritysryhmän toisen yrityksen johtamiseen osallistuviin, sen tosiasiallisesta toiminnasta vastaaviin tai siinä muissa keskeisissä tehtävissä oleviin kaikkiin henkilöihin sovellettavia sopivuutta ja luotettavuutta koskevia vaatimuksia.

Viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kaikki osakkeenomistajien sopivuutta sekä yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta vastaaviin tai siinä muissa keskeisissä tehtävissä oleviin kaikkiin henkilöihin sovellettavia sopivuutta ja luotettavuutta koskevia vaatimuksia koskevat tiedot, joilla on merkitystä muiden toimiluvan myöntämiseen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten sekä toimintaehtojen noudattamisen jatkuvan arvioinnin kannalta.

III LUKU

Valvontaviranomaiset ja yleiset säännöt

27 artikla

Valvonnan päätavoite

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on tarvittavat keinot ja tarvittava asiantuntemus, valmiudet ja toimivalta huolehtia valvonnan päätavoitteesta eli vakuutuksenottajien ja edunsaajien suojelusta.

28 artikla

Rahoitusjärjestelmän vakaus ja prosyklisyys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset yleisiä tehtäviään hoitaessaan harkitsevat erityisesti kriisitilanteissa asianmukaisesti päätöstensä mahdollisia vaikutuksia Euroopan unionin rahoitusjärjestelmien vakauteen kyseisenä ajankohtana saatavilla olevien tietojen perusteella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 27 artiklassa säädetyn valvonnan päätavoitteen toteuttamista.

Silloin kun rahoitusmarkkinoiden kehitys on poikkeuksellista, valvontaviranomaisten on otettava huomioon toimintansa mahdolliset prosykliset vaikutukset.

29 artikla

Valvonnan yleiset periaatteet

1.   Valvonnan on perustuttava tulevaisuuteen suuntautuvaan ja riskilähtöiseen lähestymistapaan. Osana valvontaa on varmistettava jatkuvasti, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset harjoittavat vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintaa asianmukaisesti ja noudattavat valvontaan liittyviä säännöksiä ja määräyksiä.

2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten valvonnan on yhdistettävä asianmukaisesti yritysten toimitiloissa tapahtuvat tarkastukset ja niiden ulkopuolella toteutetut toimet.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia sovelletaan tavalla, joka on oikeassa suhteessa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen.

4.   Komission on varmistettava, että täytäntöönpanotoimenpiteissä otetaan huomioon suhteellisuusperiaate, ja varmistettava näin, että direktiiviä sovelletaan oikeasuhteisesti erityisesti pieniin vakuutusyhtiöihin.

30 artikla

Valvontaviranomaiset ja valvonnan laajuus

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten talouden valvonta, sellaisen liiketoiminnan valvonta mukaan luettuna, jota yritykset harjoittavat joko sivukonttoreiden välityksellä tai palveluiden tarjoamisen vapauden perusteella, kuuluu yksinomaan kotijäsenvaltion toimivaltaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun talouden valvontaan kuuluu vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen koko liiketoiminnan vakavaraisuuden, vakuutusteknisen vastuuvelan ja hyväksyttävien omien varojen tarkastaminen niiden määräysten tai menettelyjen mukaisesti, jotka on kotijäsenvaltiossa annettu tai joita siellä noudatetaan yhteisön tasolla annettujen säännösten nojalla.

Tapauksissa, joissa asianomaisella yrityksellä on lupa liitteessä I olevan A osan luokkaan 18 kuuluvien riskien kattamiseen, valvonta ulotetaan koskemaan niiden teknisten voimavarojen tarkastamista, jotka vakuutusyrityksellä on käytettävissään sellaisiin avustamistoimiin, joihin se on sitoutunut sikäli kuin kotijäsenvaltion laissa säädetään tällaisten voimavarojen tarkastamisesta.

3.   Jos sen jäsenvaltion, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltion tai, jälleenvakuutusyrityksen kyseessä ollessa, vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisilla on perusteet katsoa, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoiminta saattaa vaikuttaa sen vakavaraisuuteen, niiden on ilmoitettava asiasta kyseisen yrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on todennettava, noudattaako yritys tässä direktiivissä määriteltyjä toiminnan vakauden periaatteita.

31 artikla

Avoimuus ja vastuuvelvollisuus

1.   Valvontaviranomaisten on hoidettava tehtävänsä avoimesti ja vastuullisesti huolehtimalla asianmukaisesti luottamuksellisten tietojen suojasta.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava seuraavien tietojen antamisesta:

Ensimmäisessä alakohdassa säädetyn tietojen antamisen on oltava riittävää, jotta eri jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten noudattamia valvontatapoja voidaan vertailla keskenään.

Tiedot on julkistettava yhteisessä muodossa ja ne on ajantasaistettava säännöllisesti. Ensimmäisen alakohdan a–e kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava saatavilla yhdessä sähköisessä osoitteessa kussakin jäsenvaltiossa.

3.   Jäsenvaltioiden on säädettävä avoimista menettelyistä, joita noudattaen niiden valvontaviranomaisten hallinto- ja johtoelinten jäsenet nimitetään ja erotetaan.

4.   Komissio hyväksyy 2 kohtaa koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet, joissa määritellään yksityiskohtaisesti ne keskeiset seikat, joista yhteenkerättyjä tilastotietoja on annettava, sekä tietojen toimittamismuoto ja -rakenne, luettelo toimitettavista tiedoista ja tietojen julkistamisajankohta.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

32 artikla

Jälleen- tai edelleenvakuutussopimusten epäämistä koskeva kielto

1.   Vakuutusyrityksen kotijäsenvaltio ei saa kieltäytyä hyväksymästä jälleenvakuutus- tai vakuutusyrityksen vakavaraisuuteen suoraan liittyvin perustein jälleenvakuutussopimusta, joka on tehty 14 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneen jälleenvakuutus- tai vakuutusyrityksen kanssa.

2.   Jälleenvakuutusyrityksen kotijäsenvaltio ei syistä, jotka liittyvät suoraan kyseisen jälleenvakuutus- tai vakuutusyrityksen vakavaraisuuteen, saa kieltäytyä hyväksymästä jälleenvakuutusyrityksen tekemää edelleenvakuutussopimusta, jonka jälleenvakuutusyritys on tehnyt 14 artiklan mukaisesti toimiluvan saaneen jälleenvakuutus- tai vakuutusyrityksen kanssa.

33 artikla

Toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden sivukonttorien valvonta

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kun toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys harjoittaa liiketoimintaansa sivukonttorin välityksellä, asianomaisen kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat, ilmoitettuaan siitä asianomaisen vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille, tarkastaa paikalla itse tai tähän tarkoitukseen valtuuttamiensa henkilöiden välityksellä yrityksen talouden valvonnalle tarpeellisia tietoja.

Kyseisen vastaanottavan jäsenvaltion viranomaiset voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

34 artikla

Yleistä valvontaa koskeva toimivalta

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet toteuttaa ennaltaehkäiseviä ja korjaavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset noudattavat niitä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joita niiden on kussakin jäsenvaltiossa noudatettava.

2.   Valvontaviranomaisilla on oltava valtuudet toteuttaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin sekä niiden hallinto-, johto- tai valvontaelinten jäseniin kohdistuvia tarvittavia toimenpiteitä, mukaan luettuina tarvittaessa hallinnolliset tai talouteen liittyvät toimenpiteet.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet vaatia kaikki tarvittavat 35 artiklan mukaiset tiedot valvonnan toteuttamiseksi.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on valtuudet kehittää tarvittaessa valvojan tarkastusprosessia varten vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemisen lisäksi tarvittavia kvantitatiivisia välineitä, jotta ne voivat arvioida vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten kykyä selviytyä mahdollisista tulevista tilanteista tai taloudellisen aseman muutoksista, jotka voivat vaikuttaa epäedullisesti yritysten taloudelliseen kokonaistilanteeseen. Valvontaviranomaisilla on oltava valtuudet vaatia, että yritykset suorittavat vastaavat testit.

5.   Valvontaviranomaisilla on valtuudet suorittaa tarkastuksia vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten toimitiloissa.

6.   Valvontaan liittyvää toimivaltaa on käytettävä oikea-aikaisesti ja oikeasuhteisesti.

7.   Edellä 1–5 kohdassa tarkoitettua vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin liittyvää toimivaltaa voidaan myös käyttää kyseisten yritysten ulkoistamaan toimintaan.

8.   Edellä 1–5 ja 7 kohdassa luetellut toimenpiteet on toteutettava tarvittaessa pakkotoimin ja tarpeen vaatiessa oikeusteitse.

35 artikla

Valvontatarkoituksiin annettavat tiedot

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä antamaan valvontaviranomaisille valvonnan kannalta tarpeelliset tiedot. Tietoihin on 36 artiklassa tarkoitetun tarkastusprosessin toteuttamiseksi sisällyttävä vähintään seuraavien toimien edellyttämät tiedot:

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on seuraavat valtuudet:

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä seuraavaa:

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava seuraavien periaatteiden mukaisia:

5.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on asianmukaiset järjestelmät ja rakenteet 1–4 kohdassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen hyväksymät kirjalliset toimintaperiaatteet, joilla varmistetaan, että annettavat tiedot ovat jatkuvasti asianmukaisia.

6.   Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa säädetään tarkemmin 1–4 kohdassa tarkoitetuista tiedoista, jotta valvontaan liittyvän raportoinnin riittävä yhdenmukaisuus voidaan varmistaa.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

36 artikla

Valvojan tarkastusprosessi

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset tarkastelevat ja arvioivat sellaisia strategioita, prosesseja ja raportointimenettelyjä, joita vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset ovat ottaneet käyttöön tämän direktiivin nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten noudattamiseksi.

Tarkastelun ja arvioinnin yhteydessä on asianomaisten yritysten toimintaympäristö huomioon ottaen arvioitava yritysten hallintojärjestelmään liittyviä laadullisia vaatimuksia, yrityksiin kohdistuvia tai mahdollisesti kohdistuvia riskejä ja yritysten kykyä arvioida näitä riskejä.

2.   Valvontaviranomaisten on erityisesti tarkasteltava ja arvioitava seuraavien seikkojen noudattamista:

3.   Valvontaviranomaisilla on oltava asianmukaiset valvontavälineet, joilla ne voivat todeta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten taloudellisen aseman heikkenemisen ja valvoa, kuinka heikkenemistä torjutaan.

4.   Valvontaviranomaisten on arvioitava vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten sellaisten menetelmien ja käytäntöjen asianmukaisuus, jotka on tarkoitettu yksilöimään mahdolliset tapahtumat ja taloudellisen tilanteen tulevat muutokset, joilla voi olla epäedullisia vaikutuksia yrityksen taloudelliseen kokonaistilanteeseen.

Valvontaviranomaisen on arvioitava yrityksen kykyä selviytyä tällaisista mahdollisista tapahtumista tai taloudellisen tilanteen tulevista muutoksista.

5.   Valvontaviranomaisilla on oltava tarvittavat valtuudet vaatia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä korjaamaan valvojan tarkastusprosessin aikana todetut heikkoudet ja puutteet.

6.   Edellä 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitetut tarkastelut ja arvioinnit on toteutettava säännöllisesti.

Valvontaviranomaisten on vahvistettava näiden tarkastelujen ja arvioiden toteuttamisen vähimmäistiheys ja laajuus ottaen huomioon kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toiminnan luonne, laajuus ja monimutkaisuus.

37 artikla

Lisäpääomavaatimus

1.   Valvontaviranomaiset voivat valvojan tarkastusprosessin perusteella vahvistaa poikkeustapauksissa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle päätöksellä lisäpääomavaatimuksen ja ilmoittaa päätökseen johtaneet perusteet. Tämä on mahdollista ainoastaan silloin, kun:

2.   Tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa lisäpääomavaatimus on laskettava siten, että yritys täyttää 101 artiklan 3 kohdan mukaiset edellytykset.

Tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa lisäpääomavaatimuksen on oltava oikeassa suhteessa niistä puutteista johtuviin olennaisiin riskeihin, joiden johdosta valvontaviranomainen on päättänyt määrätä lisäpääomavaatimuksen.

3.   Edellä 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa valvontaviranomaisten on varmistettava, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys tekee kaikkensa korjatakseen puutteet, jotka johtivat lisäpääomavaatimuksen käyttöönottoon.

4.   Valvontaviranomaisten on tarkasteltava edellä 1 kohdassa tarkoitettua lisäpääomavaatimusta vähintään kerran vuodessa, ja se on poistettava, kun yritys on korjannut puutteet, jotka johtivat vaatimuksen käyttöönottoon.

5.   Riittämätön vakavaraisuuspääomavaatimus korvataan vakavaraisuuspääomavaatimuksella, johon on sisällytetty käyttöön otettu lisäpääomavaatimus.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, vakavaraisuuspääomavaatimus ei saa sisältää 1 kohdan c alakohdan nojalla määrättyä lisäpääomavaatimusta, kun tarkoituksena on 77 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun riskimarginaalin laskeminen.

6.   Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa säädetään yksityiskohtaisemmin olosuhteista, joissa lisäpääomavaatimus voidaan ottaa käyttöön, sekä vaatimuksen laskemista koskevista metodiikoista.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

38 artikla

Ulkoistettujen tehtävien ja toiminnan valvonta

1.   Sen estämättä, mitä 49 artiklassa säädetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka ulkoistavat jonkin tehtävän taikka vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnan, toteuttavat tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.   Jäsenvaltion, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut, on sallittava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä valvovien viranomaisten toteuttaa itse tai teettää tähän tarkoitukseen nimeämillään henkilöillä tarkastuksia palveluntarjoajan toimitiloissa. Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvontaviranomaisen on ennen toimitiloissa tehtävää tarkastusta ilmoitettava asiasta palveluntarjoajan kotijäsenvaltion asianomaiselle viranomaiselle. Jos kyseessä on yritys, joka ei kuulu valvonnan piiriin, asianomainen viranomainen on valvontaviranomainen.

Sen jäsenvaltion valvontaviranomaiset, johon vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on sijoittautunut, voivat siirtää toimitiloissa tapahtuvien tarkastusten toteuttamisen sen jäsenvaltion valvontaviranomaisille, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut.

39 artikla

Vakuutuskannan luovutus

1.   Kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin jäsenvaltioiden on annettava vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille, joiden kotipaikka on niiden alueella, lupa luovuttaa joko sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tehtyjen vakuutussopimustensa vakuutuskanta kokonaan tai osittain yhteisön alueelle sijoittautuneelle vastaanottavalle yritykselle.

Kyseiseen luovutukseen voidaan antaa lupa ainoastaan, jos vastaanottavan yrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset vahvistavat, että vastaanottavalla yrityksellä on kannanluovutus huomioon ottaen hyväksyttävä oma varallisuus 100 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseksi.

2.   Vakuutusyrityksiin sovelletaan 3–6 kohtaa.

3.   Jos sivukonttori aikoo luovuttaa vakuutussopimustensa vakuutuskannan kokonaan tai osittain, on kuultava sitä jäsenvaltiota, jossa sivukonttori sijaitsee.

4.   Luovuttavan vakuutusyrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on annettava 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa lupa luovutukselle saatuaan niiden jäsenvaltioiden viranomaisten suostumuksen, joissa sopimukset on tehty joko sijoittautumisvapauden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella.

5.   Niiden jäsenvaltioiden viranomaisten, joita on asiassa kuultu, on annettava tiedoksi lausuntonsa tai suostumuksensa luovuttavan vakuutusyrityksen kotijäsenvaltion viranomaisille kolmen kuukauden kuluessa lausuntopyynnöstä.

Jos ne viranomaiset, joita asiassa on kuultu, eivät ole antaneet määräajassa vastausta, vastauksen puuttumista pidetään hiljaisena suostumuksena.

6.   Edellä olevien 1–5 kohdan mukaisesti hyväksytty vakuutuskannan luovutus julkistetaan joko ennen hyväksymistä tai sen jälkeen kotijäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltiossa kyseisen valtion kansallisen lainsäädännön edellyttämällä tavalla.

Tämä luovutus on välittömästi voimassa vakuutuksenottajiin, vakuutettuihin ja niihin muihin henkilöihin nähden, joilla on siirretyistä sopimuksista johtuvia oikeuksia tai velvoitteita.

Tämän kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta eivät vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen antaa vakuutuksenottajille mahdollisuus irtisanoa sopimus määräajassa luovutuksesta.

IV LUKU

Liiketoiminnan harjoittamista koskevat edellytykset

1 jakso

Hallinto-, johto- tai valvontaelimen vastuu

40 artikla

Hallinto, johto- tai valvontaelimen vastuu

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto- tai johtoelimellä on lopullinen vastuu siitä, että kyseinen yritys noudattaa tämän direktiivin mukaisesti annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

2 jakso

Hallintojärjestelmä

41 artikla

Yleiset hallintovaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että kaikilla vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on tehokas hallintojärjestelmä, joka mahdollistaa liiketoiminnan vakaan ja järkevän johtamisen.

Järjestelmässä on ainakin oltava tarkoituksenmukainen läpinäkyvä organisaatiorakenne, jossa vastuualueet on jaettu selvästi ja erotettu toisistaan asianmukaisesti, sekä tehokas järjestelmä tiedonvälityksen varmistamiseksi. Sen on myös täytettävä 42–49 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

Hallintojärjestelmästä on tehtävä säännöllisesti sisäinen arviointi.

2.   Hallintojärjestelmän on oltava oikeasuhteinen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden.

3.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava kirjalliset toimintaperiaatteet ainakin riskienhallinnasta, sisäisestä valvonnasta, sisäisestä tarkastuksesta ja tarvittaessa ulkoistamisesta. Niiden on varmistettava toimintaperiaatteiden täytäntöönpano.

Kirjallisia toimintaperiaatteita on tarkasteltava uudelleen ainakin vuosittain. Hallinto-, johto- tai valvontaelimen on hyväksyttävä ne ennakolta, ja ne on mukautettava järjestelmää tai kyseistä alaa koskeviin merkittäviin muutoksiin.

4.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on toteutettava kohtuullisia toimenpiteitä toimintansa jatkuvuuden ja säännöllisyyden varmistamiseksi, mukaan lukien varautumissuunnitelmien laatiminen. Tätä varten yrityksen on käytettävä tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia järjestelmiä, voimavaroja ja menettelyjä.

5.   Valvontaviranomaisilla on oltava asianmukaiset keinot, menetelmät ja valtuudet tarkastaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallintojärjestelmä ja arvioida näiden yritysten yksilöimiä uusia riskejä, jotka voivat vaikuttaa niiden vakavaraisuuteen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisilla on tarvittavat valtuudet vaatia hallintojärjestelmän parantamista ja vahvistamista, jotta varmistetaan 42–49 artiklassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen.

42 artikla

Yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta vastaavien tai siinä muissa keskeisissä tehtävissä olevien henkilöiden sopivuutta ja luotettavuutta koskevat vaatimukset

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on varmistettava, että kaikki yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta vastaavat tai siinä muissa keskeisissä tehtävissä olevat henkilöt täyttävät aina seuraavat vaatimukset:

2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava valvontaviranomaiselle yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta vastaavien tai sen muista keskeisistä tehtävistä vastaavien henkilöiden vaihtumisesta sekä kaikki tiedot, joita tarvitaan niiden henkilöiden sopivuuden ja luotettavuuden arvioimiseksi, jotka on nimitetty johtamaan yritystä.

3.   Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja henkilöitä on vaihdettu siitä syystä, että he eivät enää täytä 1 kohdan vaatimuksia, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava siitä valvontaviranomaiselleen.

43 artikla

Todistus hyvästä maineesta

1.   Jos jäsenvaltio vaatii omilta kansalaisiltaan todistuksen hyvästä maineesta tai todistuksen siitä, ettei henkilö ole ollut konkurssissa, tai molemmat todistukset, tämän jäsenvaltion on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisilta riittäväksi todisteeksi esitetty ote tuomioistuimen ylläpitämästä rekisteristä tai, jos tällaista ei ole, näiden edellytysten täyttymistä osoittava vastaava asiakirja, jonka toimivaltainen oikeus- tai hallintoviranomainen on antanut kotijäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, josta kyseinen henkilö tulee.

2.   Jos kotijäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, josta ulkomaan kansalainen tulee, ei anneta 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa, sen sijasta voidaan antaa valaehtoinen ilmoitus – tai jollei jäsenvaltiossa käytetä valaa, valan sijasta voidaan antaa juhlallinen vakuutus – jonka kyseinen ulkomaan kansalainen antaa toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai tarvittaessa notaarille kotijäsenvaltiossa tai jäsenvaltiossa, josta hän tulee.

Tämän viranomaisen tai notaarin on todistettava valaehtoinen tai juhlallisen vakuutuksen muodossa annettu ilmoitus oikeaksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu vakuutus siitä, ettei henkilöä ole asetettu konkurssiin, voidaan myös antaa toimivaltaiselle ammatilliselle tai toimialayhteisön elimelle asianomaisessa jäsenvaltiossa.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat ja todistukset eivät saa niitä esitettäessä olla kolmea kuukautta vanhempia.

4.   Jäsenvaltioiden on nimettävä ne viranomaiset ja yhteisöt, jotka ovat toimivaltaisia antamaan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja, sekä ilmoitettava tästä viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

Kunkin jäsenvaltion on myös ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle ne viranomaiset tai yhteisöt, joille 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on esitettävä haettaessa lupaa 2 artiklassa tarkoitetun toiminnan harjoittamiseen tämän jäsenvaltion alueella.

44 artikla

Riskienhallinta

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava tehokas riskienhallintajärjestelmä, johon kuuluu strategioita, prosesseja ja ilmoitusmenettelyjä, joita tarvitaan sellaisten yksittäisten tai yhdistettyjen riskien ja niiden keskinäisten yhteyksien jatkuvaan tunnistamiseen, mittaamiseen, seurantaan, hallintaan ja ilmoittamiseen, joita on kohdistunut tai voi kohdistua kyseisiin yrityksiin.

Riskienhallintajärjestelmän on oltava tehokas ja se on integroitava hyvin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen organisaatiorakenteeseen ja päätöksentekoprosesseihin ottaen asianmukaisesti huomioon yrityksen tosiasiallisesta toiminnasta vastaavat tai siinä muissa keskeisissä tehtävissä olevat henkilöt.

2.   Riskienhallintajärjestelmään on otettava mukaan riskit, jotka otetaan huomioon vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa 101 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sekä riskit, joita ei oteta lainkaan tai kokonaan huomioon sen laskennassa.

Riskienhallintajärjestelmän on katettava ainakin seuraavat alat:

Edellä 41 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin riskienhallintaa koskeviin kirjallisiin toimintaperiaatteisiin on kuuluttava tämän kohdan toisen alakohdan a–f alakohtaan liittyvät periaatteet.

3.   Sijoitusriskien osalta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on osoitettava, että ne noudattavat VI luvun 6 jaksoa.

4.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava riskienhallintatoiminto, joka on rakenteeltaan sellainen, että se helpottaa riskienhallintajärjestelmän täytäntöönpanoa.

5.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksissä, jotka käyttävät 112 ja 113 artiklan mukaisesti hyväksyttyä osittaista tai kokonaista sisäistä mallia, riskienhallintatoimintoon on kuuluttava seuraavat lisätehtävät:

45 artikla

Yrityksen riski- ja vakavaraisuusarvio

1.   Kunkin vakuutusyrityksen ja jälleenvakuutusyrityksen on tehtävä riski- ja vakavaraisuusarvio osana riskienhallintajärjestelmäänsä.

Arvio on tehtävä ainakin seuraavista:

2.   Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa yrityksellä on oltava menettelyt, jotka ovat oikeassa suhteessa sen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen ja joiden avulla se voi asianmukaisesti tunnistaa ja arvioida lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kohtaamansa tai mahdollisesti kohtaamansa riskit. Yrityksen on osoitettava menetelmät, joita tässä arvioinnissa käytetään.

3.   Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa käytetään sisäistä mallia, arviointi on tehtävä samaan aikaan kuin uudelleenkalibrointi, joka mukauttaa sisäisen mallin tulokset vakavaraisuuspääomavaatimuksen riskimittaan ja kalibrointiin.

4.   Yrityksen riski- ja vakavaraisuusarvion on oltava erottamaton osa liiketoimintastrategiaa, ja se on aina otettava huomioon yrityksen strategisissa päätöksissä.

5.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on tehtävä 1 kohdassa tarkoitettu arvio säännöllisesti ja viipymättä, jos niiden riskiprofiiliin on tullut merkittävä muutos.

6.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava valvontaviranomaisille jokaisen riski- ja vakavaraisuusarvionsa tuloksista 35 artiklan mukaisesti ilmoitettavien tietojen yhteydessä.

7.   Yrityksen riski- ja vakavaraisuusarviota ei saa käyttää pääomavaatimuksen laskentaan. Vakavaraisuuspääomavaatimusta saadaan muuttaa ainoastaan 37, 231–233 ja 238 artiklan nojalla.

46 artikla

Sisäinen valvonta

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava tehokas sisäisen valvonnan järjestelmä.

Järjestelmään on kuuluttava ainakin hallinto- ja kirjanpitomenettelyt, sisäisen valvonnan rakenne, asianmukaiset ilmoitusjärjestelmät yrityksen kaikilla tasoilla ja säännösten noudattamista valvova toiminto.

2.   Säännösten noudattamista valvovaan toimintoon on kuuluttava hallinto-, johto- tai valvontaelimen neuvominen tämän direktiivin mukaisesti annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten noudattamisessa. Lisäksi siihen on kuuluttava arviointi oikeudellisessa ympäristössä tapahtuvien muutosten mahdollisista vaikutuksista kyseisen yrityksen toimintaan sekä säännösten laiminlyöntiin liittyvän riskin tunnistaminen ja arviointi.

47 artikla

Sisäinen tarkastus

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava tehokas sisäisen tarkastuksen toiminto.

Sisäisen tarkastuksen toiminnossa on arvioitava yrityksen sisäisen valvontajärjestelmän riittävyyttä ja tehokkuutta ja hallintojärjestelmän muita osatekijöitä.

2.   Sisäisen tarkastuksen toiminnon on oltava puolueeton ja riippumaton operatiivisista toiminnoista.

3.   Sisäisen tarkastuksen tuloksista ja suosituksista on ilmoitettava hallinto-, johto- tai valvontaelimelle, jonka on päätettävä, mihin toimiin sisäisen tarkastuksen eri tulosten ja suositusten suhteen on ryhdyttävä, ja varmistettava, että nämä toimet toteutetaan.

48 artikla

Aktuaaritoiminto

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava tehokas ja pysyvä aktuaaritoiminto, joka:

2.   Aktuaaritoiminto on annettava sellaisten henkilöiden hoidettavaksi, joilla on vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monimutkaisuuteen nähden riittävät tiedot vakuutus- ja finanssimatematiikasta ja jotka voivat osoittaa kokemuksensa sovellettavien ammatillisten ja muiden standardien avulla.

49 artikla

Ulkoistaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka ulkoistavat toimintoja taikka vakuutus- tai jälleenvakuutustoimia, ovat yhä täysin vastuussa kaikista tämän direktiivin mukaisista velvoitteistaan.

2.   Oleellisten tai tärkeiden operatiivisten tehtävien tai toimien ulkoistamista ei saa toteuttaa tavalla, joka johtaa johonkin seuraavista tapahtumista:

3.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on hyvissä ajoin ilmoitettava valvontaviranomaisille aikomuksestaan ulkoistaa oleellisia tai tärkeitä tehtäviä tai toimia sekä näitä tehtäviä tai toimia koskevista myöhemmistä olennaisista muutoksista.

50 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1.   Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa määritellään tarkemmin:

2.   Silloin, kun on tarpeen varmistaa 45 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti tehtävien arvioiden riittävä yhdenmukaisuus, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa täsmennetään arvion osatekijöitä.

3.   Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3 jakso

Tietojen julkistaminen

51 artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: sisältö

1.   Ottaen huomioon 35 artiklan 3 kohdassa vaaditut tiedot ja 4 kohdassa vahvistetut periaatteet jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset julkistavat vuosittain kertomuksen vakavaraisuudestaan ja taloudellisesta tilastaan.

Kertomuksessa on esitettävä seuraavat tiedot joko täydellisinä tietoina tai viittauksina luonteeltaan ja laajuudeltaan vastaaviin tietoihin, jotka on julkistettu muiden oikeudellisten tai sääntelyvaatimusten mukaisesti:

2.   Edellä 1 kohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitettuun kuvaukseen on sisällyttävä analyysi merkittävistä muutoksista edelliseen raportointikauteen verrattuna sekä selvitys merkittävistä eroista suhteessa kyseisten erien arvoon tilinpäätöksissä ja lyhyt kuvaus pääoman siirrettävyydestä.

Edellä 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuissa vakavaraisuuspääomavaatimusta koskevissa tiedoissa on erikseen ilmoitettava VI luvun 4 jakson 2 ja 3 alajakson mukaisesti laskettu määrä sekä 37 artiklan nojalla mahdollisesti määrätty lisäpääomavaatimus tai niiden erityisparametrien vaikutus, joita vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on käytettävä 110 artiklan mukaisesti, ja tiivistelmä perusteista, joilla asianomainen valvontaviranomainen on nämä määrännyt.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että vaikka 1 kohdan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitettu kokonaisvakavaraisuuspääomavaatimus julkistetaan, lisäpääomavaatimusta taikka niiden erityisparametrien vaikutusta, joita vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on käytettävä 110 artiklan mukaisesti, ei tarvitse julkistaa erikseen siirtymäkauden aikana, joka päättyy viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2017, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden oikeudellisten tai sääntelyvaatimusten mukaan pakollista tietojen julkistamista.

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen julkistamisen yhteydessä on tapauksen mukaan ilmoitettava, että sen lopullisesta määrästä on vielä tehtävä valvontaan liittyvä arviointi.

52 artikla

Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitealle annettavat tiedot ja kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että valvontaviranomaiset antavat Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitealle vuosittain seuraavat tiedot:

2.   Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean on julkistettava vuosittain seuraavat tiedot:

3.   Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean on annettava Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja niiden mukana kertomus siitä, missä määrin on tapahtunut valvonnan lähentymistä lisäpääomavaatimusten käytössä eri jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välillä.

53 artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: sovellettavat periaatteet

1.   Valvontaviranomaisten on sallittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät julkista tietoja, jos:

2.   Jos valvontaviranomainen sallii, että tietoja ei julkisteta, yritysten on ilmoitettava asiasta vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevassa kertomuksessa ja perusteltava, miksi tietoja ei julkisteta.

3.   Valvontaviranomaisten on sallittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset hyödyntävät muiden oikeudellisten tai sääntelyvaatimusten mukaisesti julkistettuja tietoja tai viittaavat niihin, jos kyseiset tiedot vastaavat 51 artiklassa vaadittuja tietoja sekä luonteeltaan että laajuudeltaan.

4.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta 51 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin.

54 artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: ajantasaistukset ja vapaaehtoiset lisätiedot

1.   Jos tapahtuu huomattava muutos, joka vaikuttaa suuresti 51 ja 53 artiklan mukaisesti julkistettujen tietojen merkityksellisyyteen, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on julkistettava asianmukaiset tiedot tämän huomattavan muutoksen luonteesta ja vaikutuksista.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa huomattavina muutoksina pidetään ainakin seuraavia:

Toisen alakohdan a alakohdan osalta valvontaviranomaisten on vaadittava, että kyseinen yritys ilmoittaa välittömästi, kuinka suurelta osin vaatimus on jäänyt täyttämättä, ja antaa samalla selvityksen täyttämättä jäämisen alkuperästä ja seurauksista sekä mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä. Jos alun perin realistisena pidetystä lyhyen aikavälin rahoitussuunnitelmasta huolimatta poikkeamaa vähimmäispääomavaatimuksesta ei ole korjattu kolmen kuukauden kuluessa sen havaitsemisesta, asiasta on ilmoitettava kyseisen ajanjakson päättyessä ja samalla on annettava selvitys sen alkuperästä ja seurauksista sekä mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä ja mahdollisesti suunnitelluista korjaavista lisätoimenpiteistä.

Toisen alakohdan b alakohdan osalta valvontaviranomaisten on vaadittava, että kyseinen yritys ilmoittaa välittömästi, kuinka suurelta osin vaatimus on jäänyt täyttämättä, ja antaa samalla selvityksen täyttämättä jäämisen alkuperästä ja seurauksista sekä mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä. Jos alun perin realistisena pidetystä tervehdyttämissuunnitelmasta huolimatta merkittävää poikkeamaa vähimmäispääomavaatimuksesta ei ole korjattu kuuden kuukauden kuluessa sen havaitsemisesta, asiasta on ilmoitettava kyseisen ajanjakson päättyessä ja samalla on annettava selvitys sen alkuperästä ja seurauksista sekä mahdollisesti toteutetuista korjaavista toimenpiteistä ja mahdollisesti suunnitelluista korjaavista lisätoimenpiteistä.

2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat vapaaehtoisesti julkistaa vakavaraisuuteensa tai taloudelliseen tilaansa liittyviä tietoja tai selvityksiä, joita ei jo vaadita julkistettaviksi 51 ja 53 artiklan ja tämän artiklan 1 kohdan nojalla.

55 artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: toimintaperiaatteet ja hyväksyminen

1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on asianmukaiset järjestelmät ja rakenteet 51 ja 53 artiklassa ja 54 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten täyttämiseksi sekä kirjalliset toimintaperiaatteet, joilla varmistetaan, että näiden vaatimusten mukaisesti julkistetut tiedot ovat jatkuvasti 51, 53 ja 54 artiklan mukaisia.

2.   Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskevalle kertomukselle on saatava vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen hyväksyntä, ja se on julkaistava vasta hyväksynnän jälkeen.

56 artikla

Vakavaraisuutta ja taloudellista tilaa koskeva kertomus: täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa määritellään tarkemmin, mitä tietoja on julkistettava ja miten ne on julkistettava.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4 jakso

Määräomistusyhteys

57 artikla

Hankinnat

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tai yhdessä toimivien tällaisten henkilöiden, jäljempänä ”hankkijaehdokas”, jotka ovat päättäneet hankkia suoraan tai välillisesti määräomistusyhteyden vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä tai lisätä suoraan tai välillisesti määräomistusyhteyttään siten, että hankkijan osuus äänistä tai osakepääomasta on vähintään 20, 30 tai 50 prosenttia taikka siten, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä tulee hankkijan tytäryritys, jäljempänä ”ehdotettu hankinta”, on ensin ilmoitettava tästä kirjallisesti sen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvontaviranomaisille, josta ne pyrkivät hankkimaan määräosuuden tai lisäämään sitä, ja mainittava samalla suunnitellun osuuden suuruus sekä annettava asiaan liittyvät 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot. Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa 30 prosentin raja-arvoa, jos ne soveltavat direktiivin 2004/109/EY 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti yhden kolmasosan raja-arvoa.

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka on päättänyt luopua suoraan tai välillisesti määräomistusyhteydestä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä, on ensin ilmoitettava tästä kirjallisesti kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille ja mainittava samalla omistusyhteytensä suuruus suunnitellun luopumisen jälkeen. Tällaisen henkilön on ilmoitettava valvontaviranomaisille myös päätöksestä vähentää kyseisen henkilön määräomistusyhteyttä siten, että kyseisen henkilön osuus äänivallasta tai osakepääomasta on alle 20, 30 tai 50 prosenttia, tai siten, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys lakkaa olemasta kyseisen henkilön tytäryritys. Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa 30 prosentin raja-arvoa, jos ne soveltavat direktiivin 2004/109/EY 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti yhden kolmasosan raja-arvoa.

58 artikla

Arviointijakso

1.   Valvontaviranomaisten on ilmoitettava hankkijaehdokkaalle kirjallisesti heti ja joka tapauksessa kahden työpäivän kuluessa 57 artiklan 1 kohdassa säädetyn ilmoituksen vastaanottamisesta sekä 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen mahdollisesta myöhemmästä vastaanottamisesta, että se on vastaanottanut ilmoituksen tai tiedot.

Valvontaviranomaisilla on enintään 60 työpäivää aikaa ilmoituksen ja sellaisten asiakirjojen kirjallisen vastaanottamista koskevan ilmoituksen päiväyksestä, joiden liittämistä ilmoitukseen jäsenvaltio edellyttää 59 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun luettelon perusteella, jäljempänä ”arviointijakso”, suorittaa 59 artiklan 1 kohdassa säädetty arviointi, jäljempänä ”arviointi”.

Valvontaviranomaisten on ilmoitettava hankkijaehdokkaalle arviointijakson päättymispäivämäärä antaessaan vastaanottamista koskevan ilmoituksen.

2.   Valvontaviranomaiset voivat arviointijakson 50 ensimmäisen työpäivän aikana tarvittaessa pyytää lisätietoja, jotka ovat tarpeen arvioinnin suorittamiseksi. Pyyntö on esitettävä kirjallisesti, ja siinä on yksilöitävä tarvittavat lisätiedot.

Arviointijakso keskeytetään niiden päivien väliseksi ajaksi, joina valvontaviranomaiset pyysivät tietoja ja hankkijaehdokas ne toimitti. Keskeytys ei saa olla pitempi kuin 20 työpäivää. Valvontaviranomaiset voivat harkintansa mukaan pyytää vielä täydentämään tai tarkentamaan tietoja, mutta tämä ei saa enää keskeyttää arviointijaksoa.

3.   Valvontaviranomaiset voivat pidentää 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua keskeytystä enintään 30 työpäiväksi, jos hankkijaehdokas on

4.   Jos valvontaviranomaiset arvioinnin tehtyään päättävät vastustaa ehdotettua hankintaa, niiden on ilmoitettava tästä hankkijaehdokkaalle kirjallisesti kahden työpäivän kuluessa ylittämättä arviointijaksoa ja perusteltava päätöksensä. Jollei kansallisesta lainsäädännöstä muuta johdu, yleisön saataville voidaan hankkijaehdokkaan pyynnöstä saattaa asianmukainen selvitys päätöksen perusteluista. Tämä ei estä jäsenvaltiota sallimasta valvontaviranomaisten julkistaa näitä perusteluja ilman hankkijaehdokkaan pyyntöä.

5.   Jos valvontaviranomaiset eivät arviointijakson kuluessa vastusta kirjallisesti ehdotettua hankintaa, se katsotaan hyväksytyksi.

6.   Valvontaviranomaiset voivat määrätä enimmäisajan, jonka kuluessa ehdotettu hankinta on saatettava päätökseen, ja tarvittaessa pidentää sitä.

7.   Jäsenvaltiot eivät saa asettaa vaatimuksia, jotka ovat tiukempia kuin tässä direktiivissä säädetyt, sen osalta, miten valvontaviranomaisille on ilmoitettava äänioikeuksien tai pääoman suorista tai epäsuorista hankinnoista tai miten toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät ne.

8.   Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä tarkentaen 59 artiklan 1 kohdassa säädettyjen perusteiden mukautukset tulevan kehityksen huomioon ottamiseksi ja 57–63 artiklan yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

59 artikla

Arviointi

1.   Arvioidessaan 57 artiklan 1 kohdassa säädettyä ilmoitusta ja 58 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja valvontaviranomaisten on hankinnan kohteena olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen järkevän ja vakaan hoidon varmistamiseksi otettava huomioon hankkijaehdokkaan todennäköinen vaikutus vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen ja arvioitava hankkijaehdokkaan sopivuus ja ehdotetun hankinnan taloudellinen järkevyys kaikkien seuraavien perusteiden avulla:

2.   Valvontaviranomaiset voivat vastustaa ehdotettua hankintaa vain, jos se on perusteltua 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten perusteella tai jos hankkijaehdokkaan toimittamat tiedot ovat puutteelliset.

3.   Jäsenvaltiot eivät saa asettaa ennakkoehtoja sen suhteen, millainen omistusosuuden taso on hankittava, eivätkä sallia valvontaviranomaistensa tarkastelevan ehdotettua hankintaa markkinoiden taloudellisten tarpeiden pohjalta.

4.   Jäsenvaltioiden on julkistettava luettelo tiedoista, jotka tarvitaan arvion tekemiseen ja jotka on toimitettava valvontaviranomaisille 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta annettaessa. Vaadittavien tietojen on oltava suhteutettuja ja mukautettuja hankkijaehdokkaan ja ehdotetun hankinnan luonteeseen. Jäsenvaltiot eivät saa vaatia tietoja, joilla ei ole merkitystä toiminnan vakauden arvioinnille.

5.   Sen estämättä, mitä 58 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, valvontaviranomaisen on kohdeltava hankkijaehdokkaita syrjimättömällä tavalla, jos viranomaiselle on ilmoitettu kaksi tai useampia ehdotuksia hankkia määräosuus tai lisätä määräosuutta samasta vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksestä.

60 artikla

Säänneltyjen rahoitusalan yritysten hankkimat osuudet

1.   Asianomaisten valvontaviranomaisten on työskenneltävä tiiviisti toisiaan kuullen arviointia suorittaessaan, jos hankkijaehdokas on

2.   Valvontaviranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä annettava toisilleen kaikki hankinnan arvioimisen kannalta olennaiset tai asiaan vaikuttavat tiedot. Valvontaviranomaisten on tältä osin toimitettava pyynnöstä toisilleen kaikki asiaan vaikuttavat tiedot ja oma-aloitteisesti kaikki olennaiset tiedot. Hankinnan kohteena olevalle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle toimiluvan myöntäneen valvontaviranomaisen tekemässä päätöksessä on esitettävä hankkijaehdokkaasta vastaavan valvontaviranomaisen lausunnot ja varaukset.

61 artikla

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen valvontaviranomaiselle antamat tiedot

Kun vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on saanut tiedon sellaisista sen omaa pääomaa koskevien omistusyhteyksien hankkimisista tai luovuttamisista, joiden vuoksi kyseinen omistusyhteys muuttuu 57 artiklassa tai 58 artiklan 1–7 kohdassa tarkoitettuja raja-arvoja suuremmaksi tai pienemmäksi, sen on ilmoitettava siitä kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaiselle.

Vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten on myös vähintään kerran vuodessa ilmoitettava kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaiselle niiden omistavien osakkaiden tai jäsenten nimet, joilla on määräomistusyhteys, sekä kyseisten omistusosuuksien suuruudet sellaisina kuin ne ilmenevät vuosittaisessa yhtiökokouksessa käytettävissä olevista tiedoista tai arvopaperipörssissä noteerattuja yhtiöitä koskevien sääntöjen noudattamisen perusteella saaduista tiedoista.

62 artikla

Määräomistusyhteydet ja valvontaviranomaisen valtuudet

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos 57 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden määräämisvalta on omiaan haittaamaan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen järkevää ja vakaata hoitoa, määräomistusyhteyden hankinnan tai lisäämisen kohteena olevan yrityksen kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet tämän tilanteen lopettamiseksi. Näihin toimenpiteisiin voivat kuulua esimerkiksi kielto, johtokunnan jäseniin ja johtajiin kohdistetut rangaistukset tai kyseisten osakkaiden tai jäsenten omistamiin osakkeisiin liittyvän äänivallan käytön väliaikainen keskeyttäminen.

Samanlaisia toimenpiteitä on sovellettava luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka eivät noudata 57 artiklassa säädettyä ilmoitusvelvoitetta.

Jos omistusyhteys on hankittu valvontaviranomaisten vastustuksesta huolimatta, jäsenvaltioiden on muista käytettävistä seuraamuksista huolimatta määrättävä:

63 artikla

Äänioikeus

Tässä jaksossa otetaan huomioon direktiivin 2004/109/EY 9 ja 10 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet ja mainitun direktiivin 12 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetyt niiden yhteen laskemista koskevat ehdot.

Jäsenvaltiot eivät saa ottaa huomioon sellaisia äänioikeuksia tai osakkeita, joita sijoituspalveluyrityksillä tai luottolaitoksilla voi olla sen vuoksi, että ne ovat antaneet merkintäsitoumuksen rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskulle ja/tai rahoitusvälineiden liikkeeseenlasku on järjestetty direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan A osan 6 kohdassa tarkoitetun merkintätakauksen perusteella, edellyttäen, että kyseisiä oikeuksia ei käytetä eikä niillä muuten vaikuteta liikkeeseenlaskijan johtamiseen ja että ne luovutetaan vuoden kuluessa hankkimisesta.

5 jakso

Salassapitovelvollisuus, tietojen vaihto ja valvonnan lähentäminen

64 artikla

Salassapito

Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaikkia henkilöitä, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet valvontaviranomaisten palveluksessa, sekä valvontaviranomaisten puolesta toimivia tilintarkastajia ja asiantuntijoita koskee salassapitovelvollisuus.

Luottamuksellisia tietoja, jotka kyseiset henkilöt saavat tehtäviään suorittaessaan, ei saa luovuttaa kenellekään henkilölle eikä millekään viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, jossa kyseistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta rikosoikeuden soveltamisalaan kuuluvien tapausten käsittelyyn.

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys on kuitenkin asetettu konkurssiin tai pakolliseen likvidaatiomenettelyyn, luottamuksellisia tietoja, jotka eivät koske yrityksen pelastamisessa mukana olevia kolmansia osapuolia, voidaan kuitenkin luovuttaa siviili- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä.

65 artikla

Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välinen tietojen vaihto

Mitä 64 artiklassa säädetään, ei estä eri jäsenvaltioiden valvontaviranomaisia vaihtamasta tietoja. Näitä tietoja koskee 64 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus.

66 artikla

Yhteistyösopimukset kolmansien maiden kanssa

Jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyösopimuksia, jotka koskevat tietojen vaihtoa kolmansien maiden valvontaviranomaisten tai kolmansien maiden 68 artiklan 1 ja 2 kohdassa määriteltyjen viranomaisten ja elinten kanssa vain, jos luovutettavien tietojen salassapito taataan vähintään tässä jaksossa esitetyllä tavalla. Tietojen vaihdon on tapahduttava kyseisten viranomaisten tai elinten valvontatehtävän hoitamiseksi.

Jos tiedot, jotka jäsenvaltion on määrä luovuttaa kolmannelle maalle, ovat peräisin toisesta jäsenvaltiosta, niitä ei saa ilmaista ilman kyseisen jäsenvaltion valvontaviranomaisen nimenomaista suostumusta eikä niitä saa luovuttaa muihin tarkoituksiin kuin mihin mainittu viranomainen on antanut suostumuksensa.

67 artikla

Luottamuksellisten tietojen käyttö

Valvontaviranomaiset, jotka saavat luottamuksellisia tietoja 64 tai 65 artiklan nojalla, voivat käyttää tietoja tehtäviensä hoitamisessa ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin:

68 artikla

Tietojen vaihto muiden viranomaisten kanssa

1.   Mitä 64 ja 67 artiklassa säädetään, ei estä mitään seuraavista:

Edellä b ja c alakohdassa tarkoitettu tietojen vaihto voi tapahtua myös eri jäsenvaltioiden välillä.

Näiden viranomaisten, elinten ja henkilöiden saamia tietoja koskee 64 artiklassa säädetty salassapitovelvollisuus.

2.   Mitä 64–67 artiklassa säädetään, ei estä jäsenvaltioita sallimasta tietojen vaihtoa valvontaviranomaisten ja seuraavien tahojen välillä:

Ensimmäisessä alakohdassa olevia säännöksiä soveltavan jäsenvaltion on vaadittava, että vähintään seuraavat edellytykset täytetään:

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten, henkilöiden ja elinten nimet, joille ensimmäisen ja toisen alakohdan nojalla voidaan antaa tietoja.

3.   Mitä 64–67 artiklassa säädetään, ei estä jäsenvaltioita sallimasta rahoitusjärjestelmän vakauden ja eheyden lujittamiseksi tietojen vaihtoa valvontaviranomaisten ja niiden viranomaisten tai elinten kesken, jotka ovat vastuussa yhtiöoikeuden noudattamisen seurannasta ja rikkomusten tutkimisesta.

Ensimmäistä alakohtaa soveltavan jäsenvaltion on vaadittava, että vähintään seuraavat edellytykset täyttyvät:

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut viranomaiset tai elimet turvautuvat jäsenvaltiossa seuranta- tai tutkimustehtäviensä hoitamisessa sellaisiin henkilöihin, jotka erityispätevyytensä vuoksi on nimetty näihin tehtäviin ja jotka eivät ole julkisessa tehtävässä, ensimmäisessä alakohdassa säädetty mahdollisuus vaihtaa tietoja voidaan ulottaa näihin henkilöihin toisessa alakohdassa säädetyin edellytyksin.

Toisen alakohdan c alakohdan soveltamista varten ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viranomaisten tai elinten on ilmoitettava tiedot antaneelle valvontaviranomaiselle niiden henkilöiden nimet ja yksityiskohtaiset tehtävät, joille tiedot toimitetaan.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille niiden viranomaisten, henkilöiden tai elinten nimet, joille 3 kohdan nojalla voidaan antaa tietoja.

69 artikla

Tietojen antaminen rahoituslainsäädännöstä vastaaville hallintoyksiköille

Mitä 64 ja 67 artiklassa säädetään, ei estä jäsenvaltioita sallimasta lainsäädännössä säädetyin edellytyksin tiettyjen tietojen antamista muille keskushallinnon yksiköille, jotka vastaavat luotto- ja rahoituslaitosten, sijoituspalveluyritysten ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten valvontaa koskevasta lainsäädännöstä, sekä näiden yksiköiden toimeksiannosta toimiville tarkastajille.

Näitä tietoja voidaan antaa ainoastaan, kun se on tarpeellista toiminnan vakauden valvomiseksi. Jäsenvaltioiden on kuitenkin säädettävä, että 65 artiklan ja 68 artiklan 1 kohdan mukaisesti sekä 32 artiklassa tarkoitetuissa paikalla tehdyissä tarkastuksissa saatuja tietoja voidaan antaa vain, jos siihen on saatu nimenomainen suostumus valvontaviranomaiselta, jolta tiedot ovat lähtöisin, tai sen jäsenvaltion valvontaviranomaiselta, jossa paikalla tehtävä tarkastus on tehty.

70 artikla

Tietojen toimittaminen keskuspankeille ja rahapoliittisille viranomaisille

Rajoittamatta tämän jakson soveltamista valvontaviranomainen voi toimittaa seuraaville tahoille niiden tehtävien hoitamiseksi tarkoitettuja tietoja:

Nämä viranomaiset tai elimet voivat myös toimittaa valvontaviranomaisille tietoja, joita ne saattavat tarvita 67 artiklassa mainittuihin tarkoituksiin. Näin saatuja tietoja koskevat tässä jaksossa säädetyt salassapitovelvollisuutta koskevat säännökset.

71 artikla

Valvonnan lähentäminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaisten valtuuksissa otetaan Euroopan unionin ulottuvuus asianmukaisella tavalla huomioon.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tehtäviään hoitaessaan ottavat huomioon valvontavälineiden ja -käytäntöjen yhtenäistämisen tämän direktiivin nojalla annettujen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamisessa. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvontaviranomaiset osallistuvat Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean toimintaan komission päätöksen 2009/79/EY mukaisesti ja ottavat tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut suuntaviivat ja suositukset asianmukaisella tavalla huomioon.

3.   Euroopan vakuutus- ja työeläkevalvontaviranomaisten komitean on tarvittaessa annettava oikeudellisesti sitomattomia suuntaviivoja ja suosituksia tämän direktiivin säännösten täytäntöönpanosta ja sen täytäntöönpanotoimenpiteistä valvontakäytäntöjen yhtenäisyyden lisäämiseksi. Lisäksi komitean on annettava Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle säännöllisesti ja ainakin joka toinen vuosi kertomus edistymisestä valvonnan lähentämisessä yhteisössä.

6 jakso

Tilintarkastajien velvollisuudet

72 artikla

Tilintarkastajien velvollisuudet

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä vähimmäisvaatimuksena, että henkilöt, joille on myönnetty toimilupa perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla lakisääteisten tilintarkastusten suorittamisesta vastuussa olevien henkilöiden hyväksymisestä 10 päivänä huhtikuuta 1984 annetun kahdeksannen neuvoston direktiivin 84/253/ETY (34) mukaisesti ja jotka hoitavat vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksessä direktiivin 78/660/ETY 51 artiklassa, direktiivin 83/349/ETY 37 artiklassa tai direktiivin 85/611/ETY 31 artiklassa tarkoitettua lakisääteistä tilintarkastustehtävää tai muuta lakisääteistä tehtävää, ovat velvollisia viipymättä ilmoittamaan valvontaviranomaisille kyseistä yritystä koskevista seikoista tai päätöksistä, jotka he ovat saaneet tietoonsa tehtäväänsä hoitaessaan ja jotka voivat johtaa johonkin seuraavista:

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on myös ilmoitettava seikoista tai päätöksistä, jotka he saavat tietoonsa hoitaessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua tehtävää yrityksessä, jolla on määräysvallasta johtuvat läheiset sidokset siihen vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen, jossa he hoitavat kyseistä tehtävää.

2.   Sopimuksessa taikka laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä olevan tietojen ilmaisemista koskevan rajoituksen rikkomisena ei pidetä sitä, että direktiivin 84/253/ETY mukaisesti valtuutettu henkilö vilpittömässä mielessä ilmaisee 1 kohdassa tarkoitetun tiedon tai päätöksen valvontaviranomaisille, eikä tästä aiheudu kyseiselle henkilölle seuraamusvastuuta.

V LUKU

Henki- ja vahinkovakuutustoiminnan harjoittaminen

73 artikla

Henki- ja vahinkovakuutustoiminnan harjoittaminen

1.   Vakuutusyrityksille ei voida myöntää toimilupaa harjoittaa henki- ja vahinkovakuutustoimintaa samanaikaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat määrätä, että:

Kumpaakin liiketoimintaa on kuitenkin johdettava erikseen 74 artiklan mukaisesti.

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että 2 kohdassa tarkoitettujen yritysten on noudatettava koko liiketoiminnassaan tilinpäätössääntöjä, jotka koskevat henkivakuutusyrityksiä. Kunnes myöhempi yhteensovittaminen toteutetaan, jäsenvaltiot voivat myös säätää, että yrityksen selvitystilaa koskevien säännösten osalta kyseisten yritysten harjoittamaa, liitteessä I olevan A osan luokissa 1 ja 2 lueteltuihin riskeihin liittyvää liiketoimintaa koskevat henkivakuutustoiminnan harjoittamiseen sovellettavat säännökset.

4.   Kun vahinkovakuutusyrityksellä on taloudellisia, kaupallisia tai hallinnollisia yhteyksiä henkivakuutusyrityksen kanssa, kotijäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on huolehdittava, että asianomaisten yritysten väliset sopimukset tai muut menojen ja tulojen jaotteluun mahdollisesti vaikuttavat järjestelyt eivät vääristä kyseisten yritysten kirjanpitoa.

5.   Yritykset, jotka jäljempänä mainittuina päivinä harjoittivat samanaikaisesti tässä direktiivissä tarkoitettua henki- ja vahinkovakuutustoimintaa, voivat jatkaa kyseisten toimintojen harjoittamista samanaikaisesti edellyttäen, että kumpaakin liiketoimintaa johdetaan erikseen 74 artiklan mukaisesti:

Kotijäsenvaltio voi vaatia, että vakuutusyritykset lopettavat kyseisen jäsenvaltion määräämässä ajassa sellaisen henki- ja vahinkovakuutustoiminnan samanaikaisen harjoittamisen, joita ne harjoittivat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuina päivinä.

74 artikla

Henki- ja vahinkovakuutustoiminnan johtamisen eriyttäminen

1.   Edellä 73 artiklassa tarkoitettu erillinen johto on järjestettävä siten, että henkivakuutustoiminta pidetään erillään vahinkovakuutustoiminnasta.

Henkivakuutuksenottajien ja vahinkovakuutuksenottajien etuja ei saa vahingoittaa, ja varsinkin henkivakuutuksen tuottojen on hyödytettävä henkivakuutuksenottajia ikään kuin yritys harjoittaisi vain henkivakuutustoimintaa.

2.   Rajoittamatta 100 ja 128 artiklan soveltamista 73 artiklan 2 ja 5 kohdassa tarkoitettujen vakuutusyritysten on laskettava:

3.   Edellä 73 artiklan 2 ja 5 kohdassa tarkoitettujen vakuutusyritysten on vähintään katettava hyväksyttävien omien perusvarojen erien vastaavilla määrillä seuraavat:

Henkivakuutustoiminta ja vahinkovakuutustoiminta eivät saa vastata toisen toiminnan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista taloudellisista vähimmäisvelvoitteista.

4.   Niin kauan kuin 3 kohdassa tarkoitetut taloudelliset vähimmäisvelvoitteet täyttyvät ja valvontaviranomainen on siitä tietoinen, vakuutusyritys voi käyttää jompaankumpaan toimintaan 100 artiklassa tarkoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämiseksi sellaisia hyväksyttävien omien varojen eriä, jotka ovat vielä käytettävissä.

5.   Valvontaviranomaisten on tarkastamalla sekä henki- että vahinkovakuutustoiminnan tulokset varmistettava, että 1–4 kohdan säännösten vaatimukset täyttyvät.

6.   Kirjanpitoa on hoidettava siten, että se osoittaa erikseen henki- ja vahinkovakuutustoiminnan tuloksen lähteet. Kaikki tuotot, varsinkin vakuutusmaksut, jälleenvakuuttajien suoritukset ja sijoitustulot, ja kulut, varsinkin vakuutussuoritukset, vakuutusteknisen vastuuvelan lisäykset, jälleenvakuutusmaksut ja vakuutustoiminnan liikekulut, on esitettävä erikseen alkuperän mukaan. Kumpaankin toimintaan liittyvät yhteiset erät on vietävä kirjanpitoon valvontaviranomaisten hyväksymien jakoperusteiden mukaisesti.

Kirjanpidon perusteella vakuutusyritysten on laadittava selvitys, jossa selvästi osoitetaan hyväksyttävien omien perusvarojen erät, joilla katetaan kaikki 2 kohdassa tarkoitetut nimelliset vähimmäispääomavaatimukset 98 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

7.   Jos jompaankumpaan toimintaan liittyvien hyväksyttävien omien perusvarojen määrä on riittämätön 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen taloudellisten vähimmäisvelvoitteiden kattamiseksi, valvontaviranomaisten on sovellettava tähän toimintaan tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä riippumatta siitä, mikä on toisen toiminnan tulos.

Poiketen siitä, mitä 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, näihin toimenpiteisiin saattaa sisältyä luvan antaminen hyväksyttävien omien perusvarojen erityisten erien siirtoon toimintojen välillä.

VI LUKU

Säännöt varojen ja velkojen arvostuksesta, vakuutusteknisestä vastuuvelasta, omista varoista, vakavaraisuuspääomavaatimuksesta, vähimmäispääomavaatimuksesta ja sijoituksista

1 jakso

Varojen ja velkojen arvostus

75 artikla

Varojen ja velkojen arvostus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset arvostavat varat ja velat seuraavasti, jollei toisin mainita:

Edellä olevan b alakohdan mukaisia velkoja arvostettaessa ei saa tehdä mukautuksia vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen oman luottokelpoisuuden huomioon ottamiseksi.

2.   Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä vahvistaakseen menetelmät ja oletukset, joita käytetään 1 kohdan mukaisessa varojen ja velkojen arvostuksessa.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2 jakso

Vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevat säännöt

76 artikla

Yleiset säännökset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset määrittävät vakuutusteknisen vastuuvelan kaikkien vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteidensa osalta, jotka niillä on vakuutuksenottajia tai vakuutus- ja jälleenvakuutussopimusten edunsaajia kohtaan.

2.   Vakuutusteknisen vastuuvelan arvon on vastattava nykymäärää, joka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten olisi maksettava, jos ne siirtäisivät vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteensa välittömästi toiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle.

3.   Vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa on käytettävä rahoitusmarkkinoiden tarjoamia tietoja sekä vakuutusriskeistä saatavilla olevia tietoja, ja laskennan on oltava yhdenmukaista näiden tietojen kanssa (markkinaehtoisuus).

4.   Vakuutustekninen vastuuvelka on laskettava varovaisella, luotettavalla ja puolueettomalla tavalla.

5.   Vakuutustekninen vastuuvelka on laskettava 77–82 ja 86 artiklan mukaisesti 2, 3 ja 4 kohdan periaatteita noudattaen ja ottaen huomioon 75 artiklan 1 kohdassa esitetyt periaatteet.

77 artikla

Vakuutusteknisen vastuuvelan laskeminen

1.   Vakuutusteknisen vastuuvelan arvo on 2 kohdassa tarkoitetun parhaan estimaatin ja 3 kohdassa tarkoitetun riskimarginaalin summa.

2.   Parhaan estimaatin on vastattava tulevaisuuden kassavirtojen todennäköisyydellä painotettua keskiarvoa, jossa otetaan huomioon rahan aika-arvo (tulevaisuuden kassavirtojen odotettu nykyarvo) ja käytetään asiaankuuluvaa riskitöntä korkokäyrää.

Parhaan estimaatin laskennan on perustuttava luotettaviin ajantasaisiin tietoihin ja realistisiin oletuksiin, ja se on suoritettava käyttämällä asianmukaisia, sopivia ja asiaankuuluvia vakuutusmatemaattisia ja tilastollisia menetelmiä.

Parhaan estimaatin laskennassa käytetyssä kassavirtaennusteessa on otettava huomioon kaikki sisään tulevat ja ulos menevät kassavirrat, joita tarvitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden täyttämiseen niiden kestoajan.

Paras estimaatti on laskettava bruttomääräisenä vähentämättä siitä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä saatavia korvauksia. Nämä korvaukset on laskettava erikseen 81 artiklan mukaisesti.

3.   Riskimarginaalin on oltava riittävä varmistamaan, että vakuutusteknisen vastuuvelan arvo vastaa määrää, jonka vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten oletetaan tarvitsevan ottaakseen ja täyttääkseen vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteet.

4.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvostettava paras estimaatti ja riskimarginaali erikseen.

Jos kuitenkin vakuutus- ja jällenvakuutusvelvoitteisiin liittyviä tulevaisuuden kassavirtoja voidaan toistaa luotettavasti käyttämällä rahoitusvälineitä, joiden luotettava markkina-arvo on saatavilla, kyseisiin tulevaisuuden kassavirtoihin liittyvän vakuutusteknisen vastuuvelan arvo on määritettävä kyseisten rahoitusvälineiden markkina-arvon perusteella. Tällöin parasta estimaattia ja riskimarginaalia ei tarvitse laskea erikseen.

5.   Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset arvostavat parhaan estimaatin ja riskimarginaalin erikseen, riskimarginaali lasketaan määrittämällä sen suuruisen pääoman kustannus, joka vastaa sitä vakavaraisuuspääomavaatimusta, joka tarvitaan vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteiden täyttämiseksi niiden kestoajan.

Pääoman kustannuksen tason on oltava kaikkien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten osalta sama, ja sitä on tarkasteltava säännöllisesti uudelleen.

Laskennassa käytetyn pääoman kustannuksen tason on oltava yhtä suuri kuin oleellisen riskittömän korkokannan ylittävä korkomarginaali, joka vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle aiheutuisi, jos sen 3 jakson mukaisen hyväksyttävän oman varallisuuden määrä vastaisi sellaista vakavaraisuuspääomavaatimusta, joka tarvitaan tukemaan vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen velvoitteita niiden kestoajan.

78 artikla

Muut vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa huomioon otettavat osatekijät

Laskiessaan vakuutusteknistä vastuuvelkaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on 77 artiklan lisäksi otettava huomioon seuraavat osatekijät:

79 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin sisältyvien taloudellisten takuiden ja sopimusperusteisten optioiden arvostus

Laskiessaan vakuutusteknistä vastuuvelkaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutussopimuksiin sisältyvien taloudellisten takuiden ja sopimusperusteisten optioiden arvo.

Kaikkien oletusten, joita vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset tekevät siitä, millä todennäköisyydellä vakuutuksenottajat käyttävät sopimusperusteisia optioita, raukeamiset ja takaisinostot mukaan luettuina, on oltava realistisia ja perustuttava luotettaviin nykyhetken tietoihin. Oletuksissa on otettava joko nimenomaisesti tai välillisesti huomioon vaikutukset, joita taloudellisissa ja muissa olosuhteissa tapahtuvilla tulevilla muutoksilla voi olla kyseisten optioiden käyttöön.

80 artikla

Segmentointi

Laskiessaan vakuutusteknistä vastuuvelkaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on segmentoitava vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteensa homogeenisiin riskiryhmiin ainakin vakuutuslajien mukaan.

81 artikla

Saatavat jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laskettava saatavat jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä 76–80 artiklan mukaisesti.

Laskiessaan saatavien määriä jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon perinnän ja suorien maksujen välinen aikaero.

Laskennan tulosta on korjattava ottamalla huomioon ennustetut tappiot, jotka johtuvat vastapuolen maksukyvyttömyydestä. Mukautuksen on perustuttava vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyden ja maksukyvyttömyydestä johtuvan keskimääräisen tappion (tappio-osuuden) arviointiin.

82 artikla

Tietojen laatu ja approksimaatioiden ja tapauskohtaisten menetelmien soveltaminen vakuutustekniseen vastuuvelkaan

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on sisäiset prosessit ja menettelyt vakuutusteknisen vastuuvelan laskennassa käytettyjen tietojen asianmukaisuuden, täydellisyyden ja tarkkuuden varmistamiseksi.

Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä ei erityisolosuhteissa ole riittävästi laadultaan asianmukaisia tietoja soveltaakseen luotettavaa vakuutusmatemaattista menetelmää johonkin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteidensa ryhmään tai alaryhmään tai saataviin jälleenvakuutussopimuksista ja erillisyhtiöiltä, parhaan estimaatin laskennassa voidaan käyttää asianmukaisia approksimaatioita, tapauskohtaiset menetelmät mukaan luettuina.

83 artikla

Vertaaminen kokemusperäisiin tietoihin

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava prosessit ja menettelyt sen varmistamiseksi, että parhaita estimaatteja ja niiden laskennan perusoletuksia verrataan säännöllisesti kokemusperäisiin tietoihin.

Jos vertailussa havaitaan järjestelmällistä poikkeamista kokemusperäisten tietojen ja vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen parhaista estimaateista tekeminen laskelmien välillä, yrityksen on tehtävä asianmukaisia korjauksia käytettyihin vakuutusmatemaattisiin menetelmiin ja/tai tehtyihin oletuksiin.

84 artikla

Vakuutusteknisen vastuuvelan asianmukainen taso

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on valvontaviranomaisten pyynnöstä osoitettava, että niiden vakuutustekninen vastuuvelka on asianmukaisella tasolla ja että ne käyttävät sopivia ja asiaankuuluvia menetelmiä ja asianmukaisia tilastotietoja.

85 artikla

Vakuutusteknisen vastuuvelan lisääminen

Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakuutusteknisen vastuuvelan laskeminen ei ole 76–83 artiklan mukaista, valvontaviranomaiset voivat vaatia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä lisäämään vakuutusteknisen vastuuvelan määrää, jotta se olisi mainituissa artikloissa säädetyllä tasolla.

86 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan:

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3 jakso

Oma varallisuus

1 alajakso

Oman varallisuuden määrittäminen

87 artikla

Oma varallisuus

Oma varallisuus on 88 artiklassa tarkoitetun oman perusvarallisuuden ja 89 artiklassa tarkoitetun oman lisävarallisuuden summa.

88 artikla

Oma perusvarallisuus

Omaan perusvarallisuuteen kuuluvat seuraavat erät:

Edellä 1 kohdassa tarkoitetusta ylijäämästä vähennetään vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen omistuksessa olevien omien osakkeiden määrä.

89 artikla

Oma lisävarallisuus

1.   Omaan lisävarallisuuteen kuuluvat erät, jotka eivät kuulu omaan perusvarallisuuteen ja jota voidaan käyttää tappioiden vaimentamiseen.

Omaan lisävarallisuuteen voivat kuulua seuraavat erät, jos ne eivät kuulu omaan perusvarallisuuteen:

Kun on kyse keskinäisestä yhtiöstä tai yhdistyksestä taikka niitä vastaavasta yhteisöstä, jonka maksut voivat vaihdella, omaan lisävarallisuuteen voivat kuulua myös kaikki lisämaksut, jotka se voi vaatia jäseniltä maksettavaksi seuraavien 12 kuukauden aikana.

2.   Kun omaan lisävarallisuuteen kuuluva erä on maksettu tai vaadittu maksettavaksi, sitä on pidettävä varoina eikä se enää kuulu oman lisävarallisuuden eriin.

90 artikla

Oman lisävarallisuuden hyväksyttäminen valvontaviranomaisilla

1.   Omaan lisävarallisuuteen kuuluvien erien määriin, jotka aiotaan ottaa oman varallisuuden määrityksessä huomioon, on saatava valvontaviranomaisten ennakkohyväksyntä.

2.   Kuhunkin oman lisävarallisuuden erään kirjatun määrän on ilmennettävä erän tappioiden vaimennusvaikutusta ja perustuttava varovaisiin ja realistisiin oletuksiin. Kun omaan lisävarallisuuteen kuuluvalla erällä on kiinteä nimellisarvo, kyseisen erän määrä on sama kuin sen nimellisarvo, silloin kun se ilmentää asianmukaisesti tappioiden vaimennusvaikutusta.

3.   Valvontaviranomaiset hyväksyvät jommankumman seuraavista:

4.   Kunkin omaan lisävarallisuuteen kuuluvan erän osalta valvontaviranomaisen hyväksynnän on perustuttava seuraavien seikkojen arviointiin:

91 artikla

Ylijäämävarallisuus

1.   Ylijäämävarallisuus on kertyneitä voittoja, joita ei ole varattu lisäetujen antamiseen vakuutuksenottajille ja edunsaajille.

2.   Ylijäämävarallisuutta, joka sallitaan kansallisessa lainsäädännössä, ei pidetä vakuutus- ja jälleenvakuutusvelkana, jos se täyttää 94 artiklan 1 kohdassa vahvistetut perusteet.

92 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1.   Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan:

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin, rahoitus- ja luottolaitoksiin oleviin omistusyhteyksiin kuuluvat:

2 alajakso

Oman varallisuuden luokitus

93 artikla

Ominaisuudet, joiden perusteella oma varallisuus jaetaan luokkiin

1.   Omaan varallisuuteen kuuluvat erät on jaettava kolmeen luokkaan. Näiden erien luokitus riippuu siitä, ovatko ne oman perusvarallisuuden vai oman lisävarallisuuden eriä ja siitä, missä määrin niillä on seuraavat ominaisuudet:

2.   Arvioitaessa, missä määrin oman varallisuuden erillä on 1 kohdan a ja b alakohdan ominaisuuksia nyt ja tulevaisuudessa, on otettava asianmukaisesti huomioon erän duraatio ja erityisesti se, onko erän duraatio määräpituinen. Kun oman varallisuuden erän duraatio on määräpituinen, erän suhteellinen duraatio verrattuna yrityksen vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin on otettava huomioon (riittävä duraatio).

Lisäksi on otettava huomioon seuraavat ominaisuudet:

94 artikla

Pääasialliset luokitusperusteet

1.   Omaan perusvarallisuuteen kuuluvat erät on sijoitettava luokkaan 1, jos niillä on pääosin 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaiset ominaisuudet, ottaen huomioon 93 artiklan 2 kohdassa esitetyt ominaisuudet.

2.   Omaan perusvarallisuuteen kuuluvat erät on sijoitettava luokkaan 2, jos niillä on pääosin 93 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset ominaisuudet, ottaen huomioon 93 artiklan 2 kohdassa esitetyt ominaisuudet.

Omaan lisävarallisuuteen kuuluvat erät on sijoitettava luokkaan 2, jos niillä on pääosin 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaiset ominaisuudet, ottaen huomioon 93 artiklan 2 kohdassa esitetyt ominaisuudet.

3.   Omaan perus- ja lisävarallisuuteen kuuluvat erät, jotka eivät kuulu 1 ja 2 kohdan soveltamisalaan, on sijoitettava luokkaan 3.

95 artikla

Oman varallisuuden jakaminen luokkiin

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset luokittelevat oman varallisuutensa erät 94 artiklassa vahvistetuin perustein.

Tätä varten vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on tarvittaessa viitattava 97 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun oman varallisuuden eriä koskevaan luetteloon.

Jos oman varallisuuden erää ei mainita kyseisessä luettelossa, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on arvioitava ja luokiteltava kyseinen erä ensimmäisen kohdan mukaisesti. Luokitukselle on saatava valvontaviranomaisen hyväksyntä.

96 artikla

Tietyn oman varallisuuden erien luokitus

Tätä direktiiviä sovellettaessa on sovellettava seuraavaa luokitusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 95 artiklan ja 97 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamista:

Tulevat lisämaksut, joita keskinäiset yhtiöt tai yhdistykset tai niitä vastaavat yhteisöt, joiden maksut voivat vaihdella, voivat vaatia jäseniltään maksettaviksi seuraavien 12 kuukauden aikana, on 94 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan sijoitettava luokkaan 2, jos ne eivät kuulu ensimmäisen kohdan 3 alakohdan soveltamisalaan ja jos niillä on pääosin 93 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaiset ominaisuudet, ottaen huomioon 93 artiklan 2 kohdassa esitetyt ominaisuudet.

97 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1.   Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan:

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Komissio tarkastelee 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua luetteloa säännöllisesti uudelleen ja päivittää sen tarvittaessa markkinoiden kehityksen perusteella.

3 alajakso

Oman varallisuuden hyväksyttävyys

98 artikla

Hyväksyttävyys ja rajoitukset, joita sovelletaan luokkiin 1, 2 ja 3

1.   Luokkiin 2 ja 3 kuuluvien erien hyväksyttäviin määriin sovelletaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämisen osalta määrällisiä rajoituksia. Kyseisillä rajoituksilla on varmistettava ainakin seuraavien ehtojen täyttyminen:

2.   Vähimmäispääomavaatimuksen täyttämisen osalta niiden oman perusvarallisuuteen kuuluvien erien määrä, jotka on jaettu luokkaan 2 ja jotka hyväksytään kattamaan vähimmäispääomavaatimus, sovelletaan määrällisiä rajoituksia. Kyseisillä rajoituksilla on varmistettava ainakin se, että luokkaan 1 kuuluvien erien osuus hyväksyttävästä omasta perusvarallisuudesta on enemmän kuin puolet hyväksyttävän oman perusvarallisuuden kokonaismäärästä.

3.   Jäljempänä 100 artiklassa säädetyn vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseen hyväksyttävän oman varallisuuden määrän on oltava yhtä suuri kuin luokkaan 1 kuuluvien erien määrän, luokkaan 2 kuuluvien erien hyväksyttävän määrän ja luokkaan 3 kuuluvien erien hyväksyttävän määrän summa.

4.   Jäljempänä 128 artiklassa säädetyn vähimmäispääomavaatimuksen täyttämiseen hyväksyttävän oman perusvarallisuuden määrän on oltava yhtä suuri kuin luokkaan 1 kuuluvien erien määrän ja luokkaan 2 jaettujen omaan perusvarallisuuteen kuuluvien erien hyväksyttävän määrän summa.

99 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan:

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4 jakso

Vakavaraisuuspääomavaatimus

1 alajakso

Yleiset säännökset standardikaavan tai sisäisen mallin mukaan laskettavasta vakavaraisuuspääomavaatimuksesta

100 artikla

Yleiset säännökset

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on hyväksyttävä oma varallisuus, jolla katetaan vakavaraisuuspääomavaatimus.

Vakavaraisuuspääomavaatimus on laskettava joko 2 alajaksossa säädetyn standardikaavan mukaan tai käyttämällä 3 alajaksossa säädettyä sisäistä mallia.

101 artikla

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskeminen

1.   Vakavaraisuuspääomavaatimus on laskettava 2–5 kohdan mukaisesti.

2.   Vakavaraisuuspääomavaatimusta laskettaessa on oletettava, että yrityksen liiketoiminta jatkuu.

3.   Vakavaraisuuspääomavaatimus on kalibroitava sen varmistamiseksi, että kaikki kvantifioitavissa olevat riskit, joita vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen kohdistuu, otetaan huomioon. Sen on katettava olemassa oleva liiketoiminta ja seuraavien 12 kuukauden kuluessa odotettavissa oleva uusi liiketoiminta. Olemassa olevan liiketoiminnan osalta vakavaraisuuspääomavaatimuksen on katettava ainoastaan odottamattomat tappiot.

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen on vastattava vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen sellaista oman perusvarallisuuden value-at-risk-arvoa, joka on laskettu 99,5 prosentin todennäköisyydellä yhden vuoden ajanjaksolle.

4.   Vakavaraisuuspääomavaatimuksen on katettava ainakin seuraavat riskit:

Ensimmäisen alakohdan f alakohdassa tarkoitettuun operatiiviseen riskiin sisältyvät oikeudelliset riskit, mutta eivät strategisiin päätöksiin liittyvät riskit eivätkä maineriskit.

5.   Laskiessaan vakavaraisuuspääomavaatimusta vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on otettava huomioon riskienvähentämistekniikoiden vaikutus edellyttäen, että luottoriski ja muut tällaisten tekniikoiden käytöstä johtuvat riskit otetaan vakavaraisuuspääomavaatimuksessa asianmukaisesti huomioon.

102 artikla

Laskentatiheys

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laskettava vakavaraisuuspääomavaatimus vähintään kerran vuodessa ja ilmoitettava laskennan tulos valvontaviranomaisille.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava hyväksyttävä oma varallisuus uusimman ilmoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen kattamiseksi.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on jatkuvasti tarkkailtava hyväksyttävän oman varallisuuden määrää ja vakavaraisuuspääomavaatimusta.

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi uusimman ilmoitetun vakavaraisuuspääomavaatimuksen perusoletuksista, yrityksen on viipymättä laskettava vakavaraisuuspääomavaatimus uudelleen ja ilmoitettava se valvontaviranomaisille.

2.   Jos on näyttöä siitä, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili on muuttunut merkittävästi vakavaraisuuspääomavaatimuksen viimekertaisen ilmoittamispäivän jälkeen, valvontaviranomaiset voivat vaatia yritystä laskemaan vakavaraisuuspääomavaatimuksen uudelleen.

2 alajakso

Vakavaraisuuspääomavaatimus – standardikaava

103 artikla

Standardikaavan rakenne

Standardikaavan mukaan laskettu vakavaraisuuspääomavaatimus on seuraavien summa:

104 artikla

Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen muotoilu

1.   Perusvakavaraisuuspääomavaatimus käsittää yksittäiset riskimoduulit, jotka yhdistetään liitteessä IV olevan 1 kohdan mukaisesti.

Siihen sisältyvät ainakin seuraavat riskimoduulit:

2.   Sovellettaessa 1 kohdan a, b ja c alakohtaa vakuutus- tai jälleenvakuutustoimet on sijoitettava siihen vakuutusriskimoduuliin, joka parhaiten ilmentää taustalla olevien riskien teknistä luonnetta.

3.   Korrelaatiokertoimet, joita käytetään yhdistettäessä 1 kohdassa tarkoitettuja riskimoduuleita, sekä pääomavaatimusten kalibrointi kunkin riskimoduulin osalta antavat tulokseksi kokonaisvakavaraisuuspääomavaatimuksen, joka on 101 artiklassa vahvistettujen periaatteiden mukainen.

4.   Kukin 1 kohdassa tarkoitetuista riskimoduuleista kalibroidaan käyttämällä value-at-risk-arvoa, joka on laskettu 99,5 prosentin todennäköisyydellä yhden vuoden ajanjaksolle.

Kunkin riskimoduulin muotoilussa otetaan tarvittaessa huomioon hajautusvaikutukset.

5.   Kaikkien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on käytettävä samaa riskimoduulien muotoilua ja spesifikaatioita sekä perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen että 109 artiklan mukaisten yksinkertaistettujen laskelmien osalta.

6.   Kun on kyse katastrofeihin liittyvistä riskeistä, henkivakuutus-, vahinkovakuutus- ja sairausvakuutusriskimoduulien laskennassa voidaan tarvittaessa käyttää maantieteellisiä erittelyjä.

7.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat valvontaviranomaisten suostumuksella korvata standardikaavan muotoilussa osan kaavan parametreista yrityskohtaisilla erityisparametreilla laskiessaan henkivakuutus-, vahinkovakuutus- ja sairausvakuutusriskimoduuleja.

Tällaiset parametrit on kalibroitava standardimenetelmiä käyttäen yrityksen sisäisten tietojen tai sellaisten tietojen perusteella, jotka välittömästi koskevat kyseisen yrityksen toimintaa.

Ennen hyväksyntänsä antamista valvontaviranomaisten on tarkistettava käytettyjen tietojen täydellisyys, tarkkuus ja asianmukaisuus.

105 artikla

Perusvakavaraisuuspääomavaatimuksen laskeminen

1.   Perusvakavaraisuuspääomavaatimus on laskettava 2–6 kohdan mukaisesti.

2.   Vahinkovakuutusriskimoduulissa on otettava huomioon vahinkovakuutusvelvoitteisiin liittyvä riski suhteessa sopimusten soveltamisalaan kuuluviin vaaroihin ja liiketoiminnan harjoittamisprosesseihin.

Siinä on otettava huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten tuloksiin sisältyvä epävarmuus, joka liittyy olemassa oleviin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin ja seuraavien 12 kuukauden kuluessa odotettavissa olevaan uuteen liiketoimintaan.

Se on laskettava liitteessä IV olevan 2 kohdan mukaisesti ainakin seuraavia alamoduuleja koskevien pääomavaatimusten yhdistelmänä:

3.   Henkivakuutusriskimoduulissa on otettava huomioon henkivakuutusvelvoitteisiin liittyvä riski suhteessa sopimusten soveltamisalaan kuuluviin vaaroihin ja liiketoiminnan harjoittamisprosesseihin.

Se on laskettava liitteessä IV olevan 3 kohdan mukaisesti ainakin seuraavia alamoduuleja koskevien pääomavaatimusten yhdistelmänä:

4.   Sairausvakuutusriskimoduulissa on otettava huomioon sairausvakuutusvelvoitteisiin liittyvä riski, joka johtuu sekä sopimusten soveltamisalaan kuuluvista vaaroista että liiketoiminnan harjoittamisprosesseista, riippumatta siitä, harjoitetaanko sairausvakuutusta samalla tavalla kuin henkivakuutusta.

Sen on katettava ainakin seuraavat riskit:

5.   Markkinariskimoduulissa on otettava huomioon riski, joka liittyy yrityksen varojen ja velkojen arvoon vaikuttavien rahoitusvälineiden markkinahintojen tasoon tai vaihteluun. Siinä on asianmukaisesti otettava huomioon varojen ja velkojen rakenteellinen yhteensopimattomuus erityisesti niiden duraation osalta.

Se on laskettava liitteessä IV olevan 4 kohdan mukaisesti ainakin seuraavia alamoduuleja koskevien pääomavaatimusten yhdistelmänä:

6.   Vastapuoliriskimoduulissa on otettava huomioon mahdolliset tappiot, jotka johtuvat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vastapuolten ja velallisten odottamattomasta maksukyvyttömyydestä tai luottokelpoisuuden heikkenemisestä seuraavien kahdentoista kuukauden aikana. Vastapuoliriskimoduuliin on sisällyttävä riskejä vähentävät sopimukset, kuten jälleenvakuutusjärjestelyt, arvopaperistamiset ja johdannaiset, sekä saamiset vakuutusedustajilta ja muut luottoriskit, jotka eivät sisälly korkomarginaaliriskialamoduuliin. Siinä on otettava asianmukaisesti huomioon vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen hallussa oleva vakuus ja siihen liittyvät riskit.

Vastapuoliriskimoduulissa on jokaisen vastapuolen osalta otettava huomioon vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykseen kyseisen vastapuolen taholta kohdistuva kokonaisriski riippumatta niiden sopimusvelvoitteiden oikeudellisesta muodosta, joita vastapuolella on yritystä kohtaan.

106 artikla

Osakeriskialamoduulin laskeminen: symmetrinen mukautusmekanismi

1.   Standardikaavan mukaan laskettuun osakeriskialamoduuliin on sisällytettävä osakepääomavaatimusta koskeva symmetrinen mukautus, jota sovelletaan kattamaan osakkeiden hintatason muutoksiin liittyvä riski.

2.   Edellä olevan 104 artiklan 4 kohdan mukaisesti kalibroitua standardiosakepääomavaatimusta koskevan symmetrisen mukautuksen, jolla katetaan osakkeiden hintatason muutoksiin liittyvä riski, on perustuttava asianmukaisen osakeindeksin nykytason ja kyseisen indeksin painotetun keskiarvon funktioon. Painotettu keskiarvo on laskettava asianmukaiselta ajalta, jonka on oltava sama kaikille vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille.

3.   Standardiosakepääomavaatimukseen tehty symmetrinen mukautus, jolla katetaan osakkeiden hintatason muutoksiin liittyvä riski, ei saa johtaa siihen, että sovelletaan osakepääomavaatimusta, joka on yli 10 prosenttiyksikköä pienempi tai 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin standardiosakepääomavaatimus.

107 artikla

Operatiivista riskiä koskeva pääomavaatimus

1.   Operatiivista riskiä koskevassa pääomavaatimuksessa operatiiviset riskit on otettava huomioon siltä osin kuin niitä ei ole jo otettu huomioon 104 artiklassa tarkoitetuissa riskimoduuleissa. Kyseinen pääomavaatimus on kalibroitava 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Kun on kyse henkivakuutussopimuksista, joissa vakuutuksenottajat kantavat sijoitusriskin, operatiivista riskiä koskevan pääomavaatimuksen laskennassa on otettava huomioon kyseisistä vakuutusvelvoitteista aiheutuvien vuosikulujen määrä.

3.   Kun on kyse muusta kuin 2 kohdassa tarkoitetusta vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnasta, operatiivista riskiä koskevan pääomavaatimuksen laskennassa on otettava huomioon mainitun toiminnan laajuus mitattuna kyseisiin vakuutus- ja jälleenvakuutusvelvoitteisiin tarvittavien vakuutusmaksutuottojen ja vakuutusteknisen vastuuvelan määrällä. Operatiivisia riskejä koskeva pääomavaatimus saa tällöin olla enintään 30 prosenttia kyseistä vakuutus- ja jälleenvakuutustoimintaa koskevasta perusvakavaraisuuspääomavaatimuksesta.

108 artikla

Korjaus, jolla otetaan huomioon vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus

Edellä olevan 103 artiklan c alakohdassa tarkoitetussa korjauksessa, jolla otetaan huomioon vakuutustekniseen vastuuvelkaan ja laskennallisiin veroihin liittyvä tappioiden vaimennusvaikutus, on otettava huomioon odottamattomien tappioiden mahdollinen korvautuminen sillä, että vakuutustekninen vastuuvelka tai laskennalliset verot taikka ne molemmat vähenevät samanaikaisesti.

Korjauksessa on otettava huomioon vakuutussopimusten tulevien lisäetujen riskejä vähentävä vaikutus sikäli kuin vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat osoittaa, että tällaisten etujen vähenemistä voidaan tarvittaessa hyödyntää odottamattomien tappioiden kattamisessa. Tulevien lisäetujen riskejä vähentävä vaikutus ei saa olla suurempi kuin kyseisiin tuleviin lisäetuihin liittyvän vakuutusteknisen vastuuvelan ja laskennallisten verojen summa.

Toista kohtaa sovellettaessa on tulevien lisäetujen arvoa epäsuotuisissa olosuhteissa verrattava tällaisten etujen arvoon parhaan estimaatin laskennan perusoletusten pohjalta.

109 artikla

Standardikaavan yksinkertaistaminen

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää tietyssä alamoduulissa tai riskimoduulissa yksinkertaistettua laskentaa, jos yrityksiin kohdistuvien riskien luonne, laajuus ja monimutkaisuus oikeuttavat siihen ja jos olisi kohtuutonta vaatia kaikkia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä soveltamaan standardoitua laskentaa.

Yksinkertaistetut laskelmat on kalibroitava 101 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

110 artikla

Merkittävät poikkeamat standardikaavalaskennan perusoletuksista

Jos ei ole tarkoituksenmukaista laskea vakavaraisuuspääomavaatimusta standardikaavan mukaisesti 2 alajaksossa säädetyllä tavalla siitä syystä, että kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi standardikaavalaskennan perusoletuksista, valvontaviranomaiset voivat perustellulla päätöksellä vaatia, että kyseinen yritys korvaa osan standardikaavan laskennassa käytettävistä parametreista tälle yritykselle ominaisilla yrityskohtaisilla parametreilla laskiessaan 104 artiklan 7 kohdassa tarkoitettuja henkivakuutus-, vahinkovakuutus- ja sairausvakuutusriskimoduuleja. Kyseiset erityisparametrit on laskettava tavalla, jolla varmistetaan, että yritys noudattaa 101 artiklan 3 kohdan säännöksiä.

111 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1.   Sen varmistamiseksi, että kaikkiin vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin, jotka laskevat vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan perusteella, sovelletaan samaa kohtelua, tai markkinakehityksen huomioon ottamiseksi komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan:

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Komissio voi toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan määrälliset rajoitukset ja varojen hyväksyttävyyttä koskevat vaatimukset sellaisten riskien käsittelemiseksi, joita ei oteta missään alamoduulissa riittävästi huomioon. Tällaisia täytäntöönpanotoimenpiteitä sovelletaan vakuutusteknisen vastuuvelan kattaviin varoihin lukuun ottamatta sellaisia henkivakuutussopimuksiin varattuja varoja, joissa vakuutuksenottajat kantavat sijoitusriskin. Komissio tarkastelee kyseisiä toimenpiteitä uudelleen standardikaavaa ja rahoitusmarkkinoita koskevan kehityksen perusteella.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

3 alajakso

Vakavaraisuuspääomavaatimus – kokonaiset ja osittaiset sisäiset mallit

112 artikla

Yleiset säännökset kokonaisten ja osittaisten sisäisten mallien hyväksymisestä

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset saavat laskea vakavaraisuuspääomavaatimuksen käyttämällä valvontaviranomaisten hyväksymää kokonaista tai osittaista sisäistä mallia.

2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää osittaisia sisäisiä malleja laskiessaan yhtä tai useampaa seuraavista:

Lisäksi osittaista mallinnusta voidaan soveltaa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten koko liiketoimintaan tai ainoastaan yhteen tai useampaan suureen liiketoimintayksikköön.

3.   Hyväksyntähakemuksessa vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on vähintään esitettävä kirjalliset todisteet siitä, että sisäinen malli täyttää 120–125 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

Kun hyväksyntähakemus koskee osittaista sisäistä mallia, 120–125 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia on mukautettava kyseisen mallin rajoitetun soveltamisalan huomioon ottamiseksi.

4.   Valvontaviranomaisten on tehtävä hakemuksesta päätös kuuden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta.

5.   Valvontaviranomaiset saavat hyväksyä hakemuksen ainoastaan, jos ne ovat vakuuttuneita siitä, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskientunnistus-, riskienmittaus-, riskienvalvonta-, riskienhallinta- ja riskienraportointijärjestelmät ovat riittäviä, ja erityisesti siitä, että sisäinen malli on 3 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukainen.

6.   Valvontaviranomaisen päätös hylätä sisäisen mallin käyttöä koskeva hakemus on perusteltava.

7.   Saatuaan valvontaviranomaisilta hyväksynnän sisäisen mallin käyttöön vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä voidaan perustellulla päätöksellä vaatia esittämään valvontaviranomaisille arvio 2 alajaksossa säädetyn standardikaavan mukaisesti määritetystä vakavaraisuuspääomavaatimuksesta.

113 artikla

Erityissäännökset osittaisten sisäisten mallien hyväksymisestä

1.   Valvontaviranomaiset saavat hyväksyä osittaisen sisäisen mallin ainoastaan sillä ehdolla, että malli täyttää 112 artiklassa säädetyt vaatimukset ja seuraavat lisäehdot:

2.   Arvioidessaan osittaisen sisäisen mallin käyttöä koskevaa hakemusta, joka koskee ainoastaan joitakin tietyn riskimoduulin alamoduuleja tai ainoastaan joitakin vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen liiketoimintayksikköjä tietyn riskimoduulin osalta taikka osittain kumpaakin näistä, valvontaviranomaiset voivat vaatia, että kyseiset vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset toimittavat realistisen siirtymäsuunnitelman mallin soveltamisalan laajentamiseksi.

Siirtymäsuunnitelmassa on ilmoitettava, millä tavalla vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset aikovat laajentaa mallin soveltamisalaa käsittämään muita alamoduuleja tai liiketoimintayksikköjä sen varmistamiseksi, että malli käsittää pääosan yritysten vakuutustoimista tietyn riskimoduulin osalta.

114 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan:

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

115 artikla

Kokonaisten ja osittaisten sisäisten mallien muutosmenettely

Valvontaviranomaisten on sisäisen mallin alustavan hyväksyntämenettelyn osana hyväksyttävä vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen mallin muutosmenettely. Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat muuttaa sisäistä malliaan sovitun muutosmenettelyn mukaisesti.

Menettelyssä on eriteltävä sisäiseen malliin tehtävät pienet ja suuret muutokset.

Sisäiseen malliin tehtäviin suurin muutoksiin ja kyseisen muutosmenettelyn muutoksiin on aina saatava 112 artiklan mukaisesti valvontaviranomaisten ennakkohyväksyntä.

Sisäiseen malliin tehtäviin pieniin muutoksiin ei tarvita valvontaviranomaisten ennakkohyväksyntää, jos ne suunnitellaan kyseisen muutosmenettelyn mukaisesti.

116 artikla

Hallinto-, johto- tai valvontaelimelle kuuluvat tehtävät

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallinto-, johto- tai valvontaelin hyväksyy 112 artiklassa tarkoitetun sisäisen mallin hyväksyntää koskevan hakemuksen, joka tehdään valvontaviranomaisille, sekä malliin myöhemmin tehtävien muutosten hyväksyntää koskevat hakemukset.

Hallinto-, johto- tai valvontaelin vastaa sellaisten järjestelmien käyttöönotosta, joilla varmistetaan sisäisen mallin jatkuva ja asianmukainen toiminta.

117 artikla

Paluu standardikaavaan käyttöön

Saatuaan 112 artiklan mukaisen hyväksynnän vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät saa alkaa uudelleen laskea koko vakavaraisuuspääomavaatimusta tai sen osia standardikaavan mukaisesti 2 alajaksossa säädetyllä tavalla paitsi silloin, kun siihen on asianmukaiset perusteet ja valvontaviranomaiset ovat sen hyväksyneet.

118 artikla

Sisäisen mallin noudattamatta jättäminen

1.   Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, jotka ovat saaneet valvontaviranomaisten hyväksynnän sisäisen mallin käyttöön, lakkaavat noudattamista 120–125 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia, niiden on esitettävä valvontaviranomaisille viipymättä suunnitelma, jonka mukaan vaatimuksia aletaan noudattaa uudelleen kohtuullisessa ajassa, tai osoitettava, että vaatimusten noudattamatta jättämisellä on ainoastaan mitätön vaikutus.

2.   Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät pane 1 kohdassa tarkoitettua suunnitelmaa täytäntöön, valvontaviranomaiset voivat vaatia, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset alkavat uudelleen laskea vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavan mukaisesti 2 alajaksossa säädetyllä tavalla.

119 artikla

Merkittävät poikkeamat standardikaavalaskennan perusoletuksista

Jos ei ole tarkoituksenmukaista laskea vakavaraisuuspääomavaatimusta standardikaavan mukaisesti 2 alajaksossa säädetyllä tavalla siitä syystä, että kyseisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiili poikkeaa merkittävästi standardikaavalaskennan perusoletuksista, valvontaviranomaiset voivat perustellulla päätöksellä vaatia, että kyseinen yritys käyttää sisäistä mallia vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen tai sen olennaisia riskimoduuleja.

120 artikla

Käyttötesti

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on osoitettava, että sisäistä mallia käytetään laajasti ja että sillä on suuri merkitys niiden hallintojärjestelmässä, josta säädetään 41–50 artiklassa, ja erityisesti:

Lisäksi vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on osoitettava, että tiheys, jolla vakavaraisuuspääomavaatimus lasketaan sisäistä mallia käyttäen, vastaa tiheyttä, jolla ne käyttävät sisäistä malliaan muihin ensimmäisen kohdan soveltamisalaan kuuluviin tarkoituksiin.

Hallinto-, johto- tai valvontaelimen vastuulla on varmistaa, että sisäisen mallin suunnittelu ja toiminta ovat jatkuvasti asianmukaisia ja että sisäinen malli kuvaa jatkuvasti ja asianmukaisesti kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen riskiprofiilia.

121 artikla

Tilastolliset laatuvaatimukset

1.   Sisäisen mallin ja erityisesti sen perustana olevan ennustetun todennäköisyysjakauman laskennan on täytettävä 2–9 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

2.   Ennustetun todennäköisyysjakauman laskentamenetelmien on perustuttava asianmukaisiin, soveltuviin ja asiaankuuluviin vakuutusmatemaattisiin menetelmiin ja tilastomenetelmiin, ja niiden on oltava yhdenmukaisia vakuutusteknisen vastuuvelan laskentamenetelmien kanssa.

Ennustetun todennäköisyysjakauman laskentamenetelmien on perustuttava luotettaviin nykyhetken tietoihin ja realistisiin oletuksiin.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on pystyttävä perustelemaan sisäisen mallinsa perusoletukset valvontaviranomaisille.

3.   Sisäistä mallia varten on käytettävä tarkkoja, täydellisiä ja asianmukaisia tietoja.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on päivitettävä ennustetun todennäköisyysjakauman laskennassa käytettävät tiedostot vähintään kerran vuodessa.

4.   Ennustetun todennäköisyysjakauman laskemiseen ei määrätä erityistä menetelmää.

Laskentamenetelmän valinnasta riippumatta riskit on voitava luokitella sisäisellä mallilla riittävän hyvin, jotta varmistetaan, että mallia käytetään laajasti ja sillä on suuri merkitys vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten hallintojärjestelmässä ja erityisesti niiden riskienhallintajärjestelmässä, päätöksentekomenettelyissä ja pääoman kohdentamisessa 120 artiklan mukaisesti.

Sisäisessä mallissa on otettava huomioon kaikki vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiin kohdistuvat olennaiset riskit. Sisäisissä malleissa on otettava huomioon ainakin 101 artiklan 4 kohdassa mainitut riskit.

5.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat ottaa hajautusvaikutukset huomioon riskiluokkien sisäisten ja riskiluokkien välisten riippuvuuksien sisäisessä mallissaan, jos valvontaviranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että kyseisten hajautusvaikutusten mittausjärjestelmä on asianmukainen.

6.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat ottaa sisäisessä mallissaan täysimittaisesti huomioon riskienvähentämistekniikoiden vaikutuksen sikäli kuin sisäinen malli ilmentää asianmukaisesti luottoriskiä ja muita riskienvähentämistekniikoiden käytöstä aiheutuvia riskejä.

7.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on sisäisessä mallissaan arvioitava tarkasti taloudellisiin takuisiin ja sopimusperusteisiin optioihin liittyvät erityisriskit, kun nämä ovat olennaisia. Lisäksi niiden on arvioitava riskit, jotka liittyvät sekä niiden omiin sopimusperusteisiin että vakuutuksenottajille tarjottuihin optioihin. Tätä varten niiden on otettava huomioon vaikutukset, joita taloudellisissa ja muissa edellytyksissä tapahtuvilla muutoksilla voi olla kyseisten optioiden käyttöön.

8.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat sisäisessä mallissaan ottaa huomioon tulevat hallintotoimet, jotka ne kohtuullisen todennäköisesti toteuttaisivat erityisolosuhteissa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa yrityksen on otettava huomioon toimien toteuttamiseen tarvittava aika.

9.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on sisäisessä mallissaan otettava huomioon kaikki maksut, jotka ne olettavat suorittavansa vakuutuksenottajille ja edunsaajille, riippumatta siitä, onko kyseiset maksut taattu sopimuksilla.

122 artikla

Kalibrointivaatimukset

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat käyttää sisäisiin mallinnustarkoituksiin muuta kuin 101 artiklan 3 kohdassa säädettyä ajanjaksoa tai riskimittaa sillä ehdolla, että ne voivat hyödyntää sisäisellä mallilla saatuja tuloksia vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa siten, että vakuutuksenottajat ja edunsaajat saavat 101 artiklassa säädettyä vastaavan suojan.

2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on mahdollisuuksien mukaan johdettava vakavaraisuuspääomavaatimus suoraan niiden sisäisellä mallilla tuotetusta ennustetusta todennäköisyysjakaumasta käyttämällä 101 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua value-at-risk-arvoa.

3.   Jos vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset eivät voi suoraan johtaa vakavaraisuuspääomavaatimusta sisäisellä mallilla tuotetusta ennustetusta todennäköisyysjakaumasta, valvontaviranomaiset voivat sallia likiarvojen käytön vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskennassa, jos kyseiset yritykset voivat osoittaa valvontaviranomaisille, että vakuutuksenottajat saavat 101 artiklassa säädettyä vastaavan suojan.

4.   Valvontaviranomaiset voivat vaatia, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset soveltavat sisäistä malliaan merkitykselliseen vertailuaineistoon ja käyttävät oletuksia, jotka perustuvat sisäisten tietojen sijasta ulkoisiin tietoihin, jotta voidaan tarkistaa sisäisen mallin kalibrointi ja varmistaa, että sen spesifikaatiot ovat yleisesti hyväksytyn markkinakäytännön mukaisia.

123 artikla

Voittojen ja tappioiden tarkastelu

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on tarkasteltava vähintään kerran vuodessa voittojen ja tappioiden syitä ja alkuperiä kunkin suuren liiketoimintayksikön osalta.

Niiden on osoitettava, miten sisäiseen malliin valittu riskiluokitus selittää voittojen ja tappioiden syyt ja alkuperät. Riskiluokituksessa ja voittojen ja tappioiden tarkastelussa on otettava huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten riskiprofiili.

124 artikla

Validointivaatimukset

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksellä on oltava säännöllinen mallin validointiprosessi, johon kuuluu sisäisen mallin suorituskyvyn seuranta, mallin spesifikaatioiden jatkuvan asianmukaisuuden tarkastelu sekä mallilla saatujen tulosten vertaaminen kokemusperäisiin tietoihin.

Mallin validointiprosessiin on kuuluttava tehokas tilastollinen sisäisen mallin validointiprosessi, jonka avulla vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset voivat osoittaa valvontaviranomaisilleen, että tulokseksi saadut pääomavaatimukset ovat asianmukaisia.

Sovellettavilla tilastomenetelmillä ei testata ennustetun todennäköisyysjakauman asianmukaisuutta pelkästään tappiokehitykseen verrattuna, vaan myös kaikkiin siihen liittyviin merkittäviin uusiin tietoihin verrattuna.

Mallin validointiprosessissa on analysoitava sisäisen mallin vakautta ja erityisesti testattava mallilla saatavien tulosten herkkyyttä tärkeimpien perusoletusten muutoksille. Lisäksi validointiprosessissa on arvioitava sisäisessä mallissa käytettyjen tietojen tarkkuutta, täydellisyyttä ja asianmukaisuutta.

125 artikla

Dokumentointivaatimukset

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on dokumentoitava sisäisen mallin suunnittelu ja operatiiviset yksityiskohdat.

Dokumentoinnilla on osoitettava 120–124 artiklan noudattaminen.

Dokumentoinnissa on kuvattava tarkasti teoriaa, oletuksia sekä matemaattista ja empiiristä perustaa, joille sisäinen malli rakentuu.

Dokumentoinnissa on mainittava kaikki olosuhteet, joissa sisäinen malli ei toimi tehokkaasti.

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on dokumentoitava kaikki sisäiseen malliin tehtävät muutokset 115 artiklan mukaisesti.

126 artikla

Ulkoiset mallit ja tiedot

Kolmannelta osapuolelta saadun mallin tai saatujen tietojen käyttöä ei saa pitää perusteena, joka oikeuttaa poikkeamaan 120–125 artiklassa vahvistetuista sisäistä mallia koskevista vaatimuksista.

127 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio toteuttaa 120–126 artiklaa koskevia täytäntöönpanotoimenpiteitä varmistaakseen, että sisäisten mallien käyttöön sovelletaan yhdenmukaista lähestymistapaa koko yhteisössä, sekä parantaakseen vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten riskiprofiilin ja liiketoiminnan johdon arviointia.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5 jakso

Vähimmäispääomavaatimus

128 artikla

Yleiset säännökset

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on hyväksyttäviä omia varoja, joilla katetaan vähimmäispääomavaatimus.

129 artikla

Vähimmäispääomavaatimuksen laskeminen

1.   Vähimmäispääomavaatimus on laskettava seuraavien periaatteiden mukaisesti.

2.   Jollei 3 kohdasta muuta johdu, vähimmäispääomavaatimus lasketaan seuraavien muuttujien tai joidenkin niistä lineaarisena funktiona: yrityksen vakuutustekninen vastuuvelka, vakuutusmaksut, riskipääoma, laskennalliset verot ja hallinnolliset kulut. Käytetyistä muuttujista on vähennettävä jälleenvakuutuksen osuus.

3.   Vähimmäispääomavaatimus ei saa laskea alle 25 prosentin tai ylittää 45:ttä prosenttia yrityksen vakavaraisuuspääomavaatimuksesta, joka lasketaan osaston VI luvun 4 jakson 2 tai 3 alajakson mukaisesti ja johon sisältyy 37 artiklan mukaisesti määrätty lisäpääomavaatimus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan d alakohdan soveltamista.

Jäsenvaltioiden on sallittava se, että niiden valvontaviranomaiset edellyttävät ajanjaksolla, joka päättyy viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2014, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykset soveltavat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja prosenttilukuja yksinomaan yrityksen osaston VI luvun 4 jakson 2 alajakson mukaisesti laskettuun vakavaraisuuspääomavaatimukseen.

4.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on laskettava vähimmäispääomavaatimus vähintään neljännesvuosittain ja ilmoitettava laskennan tulokset valvontaviranomaisille.

Jos vähimmäispääomavaatimus määräytyy jommankumman 3 kohdassa mainitunrajan perusteella, yrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselle tietoja, joiden perusteella voidaan ymmärtää, miksi näin on tapahtunut.

5.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja komission päätöksellä 2004/9/EY (35) perustetulle Euroopan vakuutus- ja työeläkekomitealle 31 päivään lokakuuta 2017 mennessä 309 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivästä kertomuksen jäsenvaltioiden säännöistä ja valvontaviranomaisten toimintatavoista, jotka on hyväksytty 1–4 kohdan mukaisesti.

Kertomuksessa käsitellään erityisesti 3 kohdassa tarkoitetun vähimmäis- ja enimmäistason käyttöä ja määrää sekä tämän artiklan soveltamisessa valvontaviranomaisille ja yrityksille mahdollisesti aiheutuvia ongelmia.

130 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimia, joissa määritellään tarkemmin, miten 128 ja 129 artiklassa tarkoitettu vähimmäispääomavaatimus lasketaan.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

131 artikla

Vähimmäispääomavaatimuksen täyttämistä koskevat siirtymäjärjestelyt

Poiketen siitä, mitä 139 ja 144 artiklassa säädetään, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten, jotka täyttävät direktiivin 2002/83/EY 28 artiklan, direktiivin 73/239/EY 16 a artiklan tai direktiivin 2005/68/EY 37, 38 tai 39 artiklan mukaisen solvenssimarginaalivaatimuksen 31 päivänä lokakuuta 2012 mutta joilla ei ole riittävää määrää hyväksyttäviä omia perusvaroja vähimmäispääomavaatimuksen kattamiseksi, on alettava noudattaa 128 artiklaa 31 päivään lokakuuta 2013 mennessä.

Jos kyseinen yritys ei ala noudattaa 128 artiklaa ensimmäisessä alakohdassa säädetyn ajan kuluessa, sen toimilupa on peruutettava kansallisen lainsäädännön mukaan sovellettavia menettelyjä noudattaen.

6 jakso

Sijoitukset

132 artikla

Varovaisuusperiaate

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset sijoittavat kaikki varansa 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti varovaisuusperiaatetta noudattaen.

2.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on koko sijoitussalkussaan tehtävä sijoituksia ainoastaan sellaiseen omaisuuteen ja sellaisiin välineisiin, joihin liittyviä riskejä kyseinen yritys voi tunnistaa, mitata, seurata, hallita ja valvoa asianmukaisesti ja joihin liittyvistä riskeistä se voi raportoida asianmukaisesti, ja otettava arvioinnissa asianmukaisesti huomioon kokonaisvakavaraisuustarpeensa 45 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti.

Kaikki varat ja erityisesti ne, joilla katetaan vähimmäispääomavaatimus ja vakavaraisuuspääomavaatimus, on sijoitettava siten, että varmistetaan koko salkun varmuus, laatu, likviditeetti ja kannattavuus. Lisäksi varat on sijoitettava niin, että varmistetaan niiden saaminen käyttöön.

Myös vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseen tarkoitetut varat on sijoitettava vakuutus- ja jälleenvakuutusvelkojen luonteen ja keston kannalta asianmukaisella tavalla. Kyseiset varat on sijoitettava kaikkien vakuutuksenottajien ja edunsaajien edun mukaisesti ottaen huomioon kaikki julkistetut tavoitteet.

Kun on kyse eturistiriidasta, vakuutusyritysten tai niiden sijoitussalkkua hoitavan yksikön on varmistettava, että sijoitus tehdään vakuutuksenottajien ja edunsaajien edun mukaisesti.

3.   Sellaisiin henkivakuutussopimuksiin varattuihin varoihin, joissa vakuutuksenottajat kantavat sijoitusriskin, sovelletaan tämän kohdan toista, kolmatta ja neljättä alakohtaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

Kun vakuutussopimukseen perustuvat etuudet ovat välittömästi yhteydessä direktiivissä 85/611/ETY määritellyssä yhteissijoitusyrityksessä olevien osuuksien arvoon tai varoihin, jotka kuuluvat vakuutusyritysten sisäiseen rahastoon ja jotka yleensä on jaettu osuuksiin, etuuksia vastaava vakuutustekninen vastuuvelka on katettava mahdollisimman tarkasti kyseisillä osuuksilla tai, jos osuuksia ei ole määritetty, kyseisillä varoilla.

Kun vakuutussopimukseen perustuvat etuudet liittyvät välittömästi osakeindeksiin tai johonkin muuhun kuin toisessa alakohdassa tarkoitettuun vertailuarvoon, etuuksia koskeva vakuutustekninen vastuuvelka on katettava mahdollisimman tarkasti osuuksilla, jotka joko edustavat vertailuarvoa tai, kun osuuksia ei ole määritetty, niillä takauksen ja rahaksi muutettavilla varoilla, jotka vastaavat mahdollisimman tarkasti niitä varoja, joihin kyseinen vertailuarvo perustuu.

Kun toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetut etuudet sisältävät sijoitustakuun tai muun taatun etuuden, vastaavan vakuutusteknisen vastuuvelan lisäykseen tarkoitettujen varojen osalta on noudatettava 4 kohdan säädöksiä.

4.   Muihin kuin 3 kohdan soveltamisalaan kuuluviin varoihin sovelletaan tämän kohdan toista, kolmatta, neljättä ja viidettä alakohtaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista.

Johdannaisinstrumenttien käytön on oltava mahdollista, jos ne auttavat pienentämään riskejä tai helpottavat sijoitussalkun tehokasta hoitoa.

Sijoitukset ja varat, joita ei saa käyttää kaupankäyntiin säännellyillä rahoitusmarkkinoilla, on pidettävä varovaisella tasolla.

Varat on hajautettava asianmukaisesti, jotta vältetään liiallinen riippuvuus tietyistä varoista, liikkeellelaskijasta tai yritysryhmästä taikka maantieteellisestä alueesta sekä riskin kasaantuminen koko vakuutuskannassa.

Saman liikkeellelaskijan tai samaan yritysryhmään kuuluvien liikkeellelaskijoiden liikkeelle laskemiin varoihin sijoittaminen ei saa asettaa vakuutusyrityksiä alttiiksi liialliselle riskin keskittymiselle.

133 artikla

Sijoittamisvapaus

1.   Jäsenvaltiot eivät saa vaatia vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksiä tekemään sijoituksia tiettyihin varojen luokkiin.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa asettaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten tai niiden sijoitusjohtajien tekemien sijoituspäätösten ehdoksi minkäänlaista ennakkohyväksyntää tai systeemistä ilmoitusvelvollisuutta.

3.   Tämän artiklan säännökset eivät estä soveltamasta jäsenvaltioiden asettamia vaatimuksia, joilla rajoitetaan niitän varojen tyyppejä tai viitearvoja, joihin vakuutusedut voivat liittyä. Tällaisia sääntöjä saa soveltaa ainoastaan, jos riskin kantaa vakuutuksenottaja, joka on luonnollinen henkilö, eivätkä säännöt saa olla rajoittavampia kuin direktiivissä 85/611/ETY säädetyt säännöt.

134 artikla

Varojen sijainti ja varojen sitomista koskeva kielto

1.   Jäsenvaltiot eivät saa vaatia, että varat, jotka on tarkoitettu yhteisössä sijaitseviin riskeihin liittyvän vakuutusteknisen vastuuvelan kattamiseen, sijaitsevat yhteisössä tai tietyssä jäsenvaltiossa.

Lisäksi jos on kyse sellaisilta yrityksiltä jälleenvakuutussopimuksista saatavista korvauksista, jotka ovat saaneet toimiluvan tämän direktiivin mukaisesti tai joiden kotipaikka on kolmannessa maassa, jonka vakavaraisuusjärjestely on katsottu 172 artiklan mukaisesti tätä direktiiviä vastaavaksi, jäsenvaltiot eivät saa tällöinkään vaatia, että kyseisiä korvauksia vastaavat varat sijoitetaan yhteisöön.

2.   Jäsenvaltiot eivät saa vakuutusteknisen vastuuvelan muodostamiseksi käyttää tai ottaa käyttöön bruttovarausjärjestelmää, joka edellyttää varojen sitomista vakuutusmaksuvastuun ja korvausvastuun kattamiseksi, jos jälleenvakuutuksenantaja on tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanut vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys.

135 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

1.   Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komissio voi toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla määritellään tarkemmin seuraavia seikkoja koskevat laadulliset vaatimukset:

2.   Jotta voidaan varmistaa eri alojen välinen johdonmukaisuus ja poistaa epäsuhta, joka vallitsee lainoja vaihdantakelpoisiksi arvopapereiksi ja muiksi rahoitusinstrumenteiksi uudelleenjärjestelevien yritysten (alullepanijat) etujen ja tällaisiin arvopapereihin tai instrumentteihin sijoittavien vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten etujen välillä, komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa vahvistetaan:

3.   Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

VII LUKU

Vaikeuksissa olevat tai säännösten vastaisesti toimivat vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset

136 artikla

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen taloudellisen aseman heikkenemisen toteaminen ja siitä ilmoittaminen

Vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksillä on oltava käytössään menettelyt, joilla ne voivat todeta taloudellisen asemansa heikkenemisen ja ilmoittaa siitä välittömästi valvontaviranomaisille.

137 artikla

Vakuutusteknistä vastuuvelkaa koskevien säännösten noudattamatta jättäminen

Jos vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys ei noudata VI luvun 2 jakson säännöksiä, sen kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat kieltää varojen vapaan hallinnan ilmoitettuaan asiasta vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on osoitettava ne varat, joihin toimenpiteet kohdistetaan.

138 artikla

Vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jääminen

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava valvontaviranomaisille välittömästi, kun ne toteavat, että vakavaraisuuspääomavaatimusta ei enää täytetä tai että on olemassa täyttämättä jäämisen vaara seuraavien kolmen kuukauden aikana.

2.   Todettuaan, että vakavaraisuuspääomavaatimusta ei ole täytetty, kyseisen vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava kahden kuukauden kuluessa toteuttamiskelpoinen tervehdyttämissuunnitelma valvontaviranomaisten hyväksyttäväksi.

3.   Valvontaviranomaisten on vaadittava kyseistä vakuutus- tai jälleenvakuutusyritystä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, jotta se kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun vaatimuksen täyttämättä jääminen todettiin, saavuttaa uudelleen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason tai pienentää riskiprofiiliaan varmistaakseen vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen.

Valvontaviranomaiset voivat tarvittaessa jatkaa määräaikaa kolmella kuukaudella.

4.   Jos rahoitusmarkkinoilla ilmenee poikkeuksellisia häiriöitä, valvontaviranomaiset voivat jatkaa 3 kohdan toisessa alakohdassa mainittua määräaikaa kohtuullisella ajalla ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat tekijät.

Kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava valvontaviranomaiselleen kolmen kuukauden välein kertomus, jossa esitetään toteutetut toimenpiteet ja edistyminen vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason uudelleen saavuttamisessa tai riskiprofiilin pienentämisessä vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määräajan jatkaminen on peruutettava, jos kyseinen edistymiskertomus osoittaa, että ei ole saavutettu merkittävää edistymistä vakavaraisuuspääomavaatimuksen mukaisen hyväksyttävien omien varojen tason uudelleen saavuttamisessa tai riskiprofiilin pienentämisessä vakavaraisuusvaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi vakavaraisuuspääomavaatimuksen täyttämättä jäämisen toteamispäivän ja edistymiskertomuksen toimittamispäivän välisenä aikana.

5.   Jos valvontaviranomaiset katsovat, että kyseisen yrityksen taloudellinen asema heikkenee edelleen, ne voivat poikkeustapauksissa rajoittaa myös kyseisen yrityksen varojen vapaata hallintaa tai kieltää sen. Kyseisten valvontaviranomaisten on sen jälkeen ilmoitettava kaikista toteuttamistaan toimenpiteistä vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille. Kyseisten viranomaisten on kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten pyynnöstä toteutettava samat toimenpiteet. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on osoitettava ne varat, joihin toimenpiteet kohdistetaan.

139 artikla

Vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jääminen

1.   Vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten on ilmoitettava valvontaviranomaisille välittömästi, kun ne toteavat, että vähimmäispääomavaatimusta ei enää täytetä tai että on olemassa täyttämättä jäämisen vaara seuraavien kolmen kuukauden aikana.

2.   Todettuaan, että vähimmäispääomavaatimusta ei ole täytetty, kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen on toimitettava kuukauden kuluessa valvontaviranomaisten hyväksyttäväksi lyhyen aikavälin realistinen rahoitussuunnitelma, jota noudattaen hyväksyttävä oma perusvarallisuus palautetaan vähintään vähimmäispääomavaatimuksen mukaiselle tasolle tai riskiprofiilia pienennetään vähimmäispääomavaatimuksen täyttämisen varmistamiseksi kolmen kuukauden kuluessa kyseisestä toteamisesta.

3.   Kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat myös rajoittaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen varojen vapaata hallintaa tai kieltää sen kokonaan. Niiden on ilmoitettava toimenpiteestään vastaanottavien jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille. Kyseisten viranomaisten on kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten pyynnöstä toteutettava samat toimenpiteet. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on osoitettava ne varat, joihin toimenpiteet kohdistetaan.

140 artikla

Jäsenvaltion alueella sijaitsevien varojen vapaata hallintaa koskeva kielto

Jäsenvaltioiden on annettava kaikki tarpeelliset määräykset voidakseen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kieltää alueellaan sijaitsevien varojen vapaan hallinnan 137–139 artiklassa sekä 144 artiklan 2 kohdassa säädetyissä tapauksissa.

141 artikla

Valvontaa koskevan toimivallan käyttö yrityksen taloudellisen aseman heikentymisen vuoksi

Sen estämättä, mitä 138 ja 139 artiklassa säädetään, jos yrityksen vakavavaisuusaseman heikkeneminen jatkuu, valvontaviranomaisilla on toimivalta toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet turvatakseen vakuutussopimusten tapauksessa vakuutuksenottajien edut tai jälleenvakuutussopimusten tapauksessa niistä johtuvat velvoitteet.

Toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia, ja niissä on huomioitava kyseisen vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen vakavaraisuusaseman heikkenemisen taso ja kesto.

142 artikla

Tervehdyttämis- ja rahoitussuunnitelma

1.   Edellä 138 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tervehdyttämissuunnitelmaan ja 139 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun rahoitussuunnitelmaan on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot tai todisteet:

2.   Jos valvontaviranomaiset ovat vaatineet tämän artiklan 1 kohdan mukaisen, 138 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tervehdyttämissuunnitelman tai 139 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun rahoitussuunnitelman, ne eivät saa myöntää 39 artiklan mukaista todistusta, jos ne katsovat, että yrityksen jälleenvakuutussopimuksista johtuvat vakuutuksenottajien oikeudet tai jälleenvakuutusyrityksen sopimusvelvoitteet ovat uhattuina.

143 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteet

Komissio toteuttaa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa määritellään 138 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi huomioon otettava tekijät, mukaan lukien kuukausien lukumääränä ilmaistu kohtuullinen enimmäisaika, joka on sama kaikille 138 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuille vakuutus- ja jälleenvakuutusyrityksille.

Komissio voi yhdenmukaisuuden parantamiseksi toteuttaa tarvittaessa täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa annetaan 138 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tervehdyttämissuunnitelmaa, 139 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua rahoitussuunnitelmaa ja 141 artiklaa koskevia tarkempia säännöksiä, huolehtien asianmukaisesti siitä, että vältetään kohtuuttomat prosykliset vaikutukset.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 301 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

144 artikla

Toimiluvan peruuttaminen

1.   Kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat peruuttaa vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle antamansa toimiluvan seuraavissa tapauksissa:

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on peruutettava vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle annettu toimilupa, jos yritys ei täytä vähimmäispääomavaatimusta, ja valvontaviranomaiset katsovat, että yrityksen toimittama rahoitussuunnitelma on ilmeisen riittämätön, tai kyseinen yritys ei kykene noudattamaan hyväksyttyä suunnitelmaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vähimmäispääomavaatimuksen täyttämättä jääminen todettiin.

2.   Jos toimilupa peruutetaan tai raukeaa, kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava asiasta muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille, joiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet estääkseen sen, että vakuutus- tai jälleenvakuutusyritys aloittaa uuden liiketoiminnan niiden alueella.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on toteutettava näiden viranomaisten kanssa kaikki aiheelliset toimenpiteet vakuutettujen etujen turvaamiseksi ja erityisesti rajoitettava vakuutusyrityksen varojen vapaata hallintaa 140 artiklan mukaisesti.

3.   Toimiluvan peruuttamispäätös on perusteltava yksityiskohtaisesti ja annettava tiedoksi kyseiselle vakuutus- tai jälleenvakuutusyritykselle.

VIII LUKU

Sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus

1 jakso

Vakuutusyritysten sijoittautuminen

145 artikla

Sivukonttorin perustamista koskevat edellytykset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutusyritys, joka aikoo perustaa sivukonttorin toisen jäsenvaltion alueelle, ilmoittaa siitä kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaisille.

Yrityksen pysyvä läsnäolo jäsenvaltion alueella rinnastetaan sivukonttoriin, vaikka mainittu läsnäolo ei käsitä sivukonttoria vaan ainoastaan toimiston, jota hoitaa yrityksen oma henkilökunta tai itsenäisesti toimiva henkilö, jolla on pysyvä valtuutus toimia yrityksen puolesta asioimiston tapaan.

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että vakuutusyritys, joka aikoo perustaa sivukonttorin toiseen jäsenvaltioon, esittää seuraavat tiedot antaessaan 1 kohdan mukaisen ilmoituksen:

Kun on kyse Lloyd’s -nimisestä vakuutuksenantajien yhteenliittymästä, vakuutussitoumuksista vastaanottavassa jäsenvaltiossa mahdollisesti aiheutuvassa riita-asiassa vakuutettuja ei saa kohdella huonommin kuin jos kanne olisi nostettu tavanomaista yritystä vastaan.

3.   Kun vahinkovakuutusyrityksen tarkoituksena on, että sen sivukonttori kattaa liitteessä I olevassa A osassa luokkaan 10 sisältyviä muita riskejä kuin rahdinottajan vastuuta koskevia riskejä, sen on esitettävä ilmoitus, jonka mukaan siitä on tullut kansallisen toimiston ja kansallisen takuurahaston jäsen vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

4.   Edellä olevan 2 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti annettujen tietojen muuttuessa vakuutusyrityksen on ilmoitettava tästä muutoksesta kotijäsenvaltion ja sen jäsenvaltion, jossa sivukonttori sijaitsee, valvontaviranomaisille vähintään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista, jotta kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset ja sen jäsenvaltion valvontaviranomaiset, jossa sivukonttori sijaitsee, voivat täyttää 146 artiklan mukaiset velvollisuutensa.

146 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Jollei kotijäsenvaltion valvontaviranomaisilla ole suunniteltu toiminta huomioon ottaen aihetta epäillä vakuutusyrityksen hallintojärjestelmän sopivuutta tai taloudellista asemaa taikka valtuutetun asiamiehen 42 artiklan mukaisia sopivuutta ja luotettavuutta koskevia vaatimuksia, niiden on kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun 145 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on saatu, välitettävä kaikki nämä tiedot vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille sekä ilmoitettava asiasta kyseiselle vakuutusyritykselle.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on myös todistettava, että vakuutusyritys täyttää 100 artiklan mukaisesti lasketun vakavaraisuuspääomavaatimuksen ja 129 artiklan mukaisesti lasketun vähimmäispääomavaatimuksen.

2.   Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten kieltäytyessä antamasta 145 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille, niiden on esitettävä kyseiselle vakuutusyritykselle kieltäytymisensä syyt kolmen kuukauden kuluessa kaikkien kysymyksessä olevien tietojen vastaanottamisesta.

Tällainen kieltäytyminen tai vastaamatta jättäminen on voitava saattaa kotijäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.

3.   Ennen kuin vakuutusyrityksen sivukonttori aloittaa toimintansa, vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisten on tarvittaessa kahden kuukauden kuluessa siitä, kun 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on saatu, ilmoitettava kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille edellytykset, joita yleisen edun vuoksi on noudatettava harjoitettaessa liiketoimintaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava nämä tiedot asianomaiselle vakuutusyritykselle.

Vakuutusyritys voi perustaa sivukonttorin ja aloittaa liiketoiminnan sinä päivänä, jona kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset ovat saaneet sellaisen ilmoituksen tai, jos sellaista ilmoitusta ei ole saatu, ensimmäisessä alakohdassa säädetyn määräajan kuluttua.

2 jakso

Vakuutusyritysten palvelujen tarjoamisen vapaus

1 alajakso

Yleiset säännökset

147 artikla

Kotijäsenvaltiolle tehtävä ennakkoilmoitus

Vakuutusyrityksen, joka aikoo ensimmäisen kerran harjoittaa liiketoimintaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on ilmoitettava asiasta ennalta kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille ja esitettävä niiden riskien tai sitoumusten laatu, joita se aikoo kattaa.

148 artikla

Kotijäsenvaltion ilmoitusvelvollisuus

1.   Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on kuukauden kuluessa 147 artiklassa säädetystä ilmoituksesta annettava seuraavat tiedot jäsenvaltiolle tai jäsenvaltioille, jonka tai joiden alueella vakuutusyritys aikoo harjoittaa liiketoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella:

Samalla kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava tällaisesta tietojen antamisesta kyseiselle vakuutusyritykselle.

2.   Jäsenvaltiot, joiden alueella vahinkovakuutusyritys aikoo palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella kattaa liitteessä I olevassa A osassa luokkaan 10 sisältyviä muita riskejä kuin rahdinottajan vastuuta koskevia riskejä, voivat vaatia, että yritys antaa seuraavat tiedot:

3.   Jos kotijäsenvaltion valvontaviranomaiset eivät toimita 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa kyseisessä kohdassa tarkoitettuja tietoja, niiden on samassa määräajassa ilmoitettava kyseiselle vakuutusyritykselle kieltäytymisensä syyt.

Tällainen kieltäytyminen tai vastaamatta jättäminen on voitava saattaa kotijäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.

4.   Vakuutusyritys voi aloittaa liiketoimintansa sinä päivänä, jona se on saanut tiedon 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetystä ilmoituksesta.

149 artikla

Riskien tai sitoumusten muutokset

Kaikkiin muutoksiin, jotka vakuutusyritys aikoo tehdä 145 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin, on sovellettava 147 ja 148 artiklassa säädettyä menettelyä.

2 alajakso

Liikennevakuutus

150 artikla

Pakollinen liikennevakuutus

1.   Kun johonkin jäsenvaltioon toimipaikan kautta sijoittautunut vahinkovakuutusyritys vakuuttaa muun kuin rahdinottajan vastuuseen liittyvän toiseen jäsenvaltioon sijoittuvan riskin, joka kuuluu liitteessä I olevan A osan 10 luokkaan, vastaanottavan jäsenvaltion on vaadittava, että yritys liittyy sen kansallisen toimiston ja kansallisen takuurahaston jäseneksi sekä osallistuu niiden rahoitukseen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu maksu voidaan suorittaa ainoastaan muista kuin rahdinottajan vastuuseen liittyvistä, liitteessä I olevan A osan 10 luokkaan kuuluvista riskeistä, jotka on vakuutettu palvelujen tarjoamisen perusteella. Kyseinen maksu on laskettava samoilla perusteilla kuin sellaisten vahinkovakuutusyritysten osalta, jotka vakuuttavat tällaisia riskejä kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevan toimipaikan kautta.

Maksu on laskettava vakuutusyritysten vastaanottavassa jäsenvaltiossa kyseisestä luokasta saaman vakuutusmaksutulon tai niiden asianomaisessa jäsenvaltiossa vakuuttamien kyseisen luokan riskien lukumäärän mukaan.

3.   Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia palveluja tarjoavaa vakuutusyritystä noudattamaan kyseisen jäsenvaltion antamia, suurentuneen riskin vakuuttamista koskevia määräyksiä, jos niitä sovelletaan kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneisiin vahinkovakuutusyrityksiin.

151 artikla

Korvausvaatimuksia esittävien henkilöiden syrjimätön kohtelu

Vastaanottavan jäsenvaltion on vaadittava, että vahinkovakuutusyritys huolehtii siitä, että sen alueella tapahtuneisiin liikennevahinkoihin perustuvia korvausvaatimuksia esittävät henkilöt eivät joudu epäedullisempaan asemaan sen vuoksi, että yritys vakuuttaa muun kuin rahdinottajan vastuuseen liittyvän, liitteessä I olevan A osan 10 luokkaan kuuluvan riskin palvelujen tarjoamisen perusteella eikä kyseisessä valtiossa sijaitsevan toimipaikan kautta.

152 artikla

Edustaja

1.   Edellä 151 artiklassa tarkoitettuja tarkoituksia varten vastaanottavan jäsenvaltion on vaadittava, että vahinkovakuutusyritys nimeää edustajan, jolla on valtion alueella pysyvä kotipaikka tai joka on sijoittautunut sinne ja jonka tehtävänä on hankkia kaikki tarvittavat korvausvaatimuksiin liittyvät tiedot ja jolla on oltava riittävät valtuudet edustaa yritystä sen suhteissa vahinkoa kärsineisiin henkilöihin, jotka voivat esittää korvausvaatimuksia, mukaan lukien valtuudet maksaa sellaisiin vaatimuksiin liittyen korvauksia sekä valtuudet edustaa yritystä tai tarvittaessa huolehtia sen edustamisesta jäsenvaltion tuomioistuimissa ja viranomaisissa näitä korvausvaatimuksia käsiteltäessä.

Edustaja voidaan myös kutsua edustamaan vahinkovakuutusyritystä vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisissa liikennevakuutusten olemassa- ja voimassaoloa tarkastettaessa.

2.   Vastaanottava jäsenvaltio ei saa vaatia edustajaa ryhtymään tämän nimittäneen vahinkovakuutusyrityksen puolesta muihin kuin 1 kohdassa säädettyihin toimiin.

3.   Edustajan nimeäminen ei sinänsä merkitse sivukonttorin avaamista 145 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

4.   Jos vakuutusyritys on laiminlyönyt edustajan nimeämisen, jäsenvaltiot voivat päättää, että direktiivin 2000/26/EY 4 artiklan mukaisesti nimetyn korvausedustajan on hoidettava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun edustajan tehtävät.

3 jakso

Vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisten toimivalta

1 alajakso

Vakuutustoiminta

153 artikla

Kieli

Vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat vaatia, että tämän jäsenvaltion alueella toimivien vakuutusyritysten liiketoimintaa koskevat tiedot, jotka niillä on oikeus saada, toimitetaan niille kyseisen valtion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä.

154 artikla

Ennalta tapahtuva tiedoksi antaminen ja hyväksyminen

1.   Vastaanottava jäsenvaltio ei saa antaa säännöksiä, joissa vaaditaan niiden vakuutussopimusten yleisten ja erityisten vakuutusehtojen, maksuperusteiden tai henkivakuutustoiminnan tapauksessa erityisesti vakuutusmaksuperusteiden ja vakuutusteknisen vastuuvelan laskemisessa käytettyjen teknisten perusteiden taikka lomakkeiden ja muiden asiakirjojen ennalta hyväksymistä tai järjestelmällistä tiedoksi antamista, joita vakuutusyritys aikoo käyttää vakuutuksenottajien kanssa asioidessaan.

2.   Vakuutussopimuksia koskevan kansallisten säännösten noudattamisen valvomiseksi vastaanottava jäsenvaltio voi ainoastaan vaatia, että kukin vakuutusyritys, joka aikoo harjoittaa vakuutustoimintaa sen alueella, ilmoittaa tavalla, joka ei ole järjestelmällinen, niistä vakuutusehdoista ja muista asiakirjoista, joita se aikoo käyttää, eikä tämä vaatimus saa olla vakuutusyrityksen liiketoiminnan harjoittamisen ennakkoedellytys.

3.   Vastaanottava jäsenvaltio ei saa noudattaa eikä ottaa käyttöön menettelyä, jonka mukaan maksukorotukset on ennalta annettava tiedoksi tai hyväksyttävä muutoin kuin osana yleistä hintavalvontajärjestelmää.

155 artikla

Säännösten noudattamatta jättäminen

1.   Jos vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset toteavat, että vakuutusyritys, jolla on sivukonttori sen alueella tai joka harjoittaa sen alueella liiketoimintaa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, ei noudata tässä jäsenvaltiossa siihen sovellettavia säännöksiä, niiden on vaadittava kyseistä vakuutusyritystä lopettamaan säännösten vastainen toiminta.

2.   Jos kyseinen vakuutusyritys ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä, asianomaisen jäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on toteutettava mahdollisimman nopeasti kaikki aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseinen vakuutusyritys lopettaa säännösten vastaisen toiminnan.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisten on ilmoitettava toteutetuista toimenpiteistä vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille.

3.   Jos vakuutusyritys edelleenkin rikkoo vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä huolimatta kotijäsenvaltion toteuttamista toimenpiteistä tai rikkominen jatkuu siksi, että toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei ole tässä jäsenvaltiossa toteutettu, vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille, toteuttaa aiheelliset toimenpiteet estääkseen säännösten vastaisen toiminnan jatkumisen tai rangaistakseen siitä ja, jos se on ehdottoman tarpeellista, estää yritystä tekemästä uusia vakuutussopimuksia vastaanottavan jäsenvaltion alueella.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tällaiset toimenpiteet voidaan niiden alueella saattaa vakuutusyrityksille tiedoksi.

4.   Mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, ei koske kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaa toteuttaa kiireellisessä tapauksessa aiheellisia toimenpiteitä säännösten vastaisen toiminnan estämiseksi tai siitä rankaisemiseksi alueellaan. Kyseiseen toimivaltaan sisältyy mahdollisuus estää vakuutusyrityksiä jatkamasta uusien vakuutussopimusten tekemistä niiden alueella.

5.   Mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta määrätä seuraamuksia alueellaan tapahtuneesta säännösten vastaisesta toiminnasta.

6.   Jos vakuutusyrityksellä, joka on toiminut säännösten vastaisesti, on toimipaikka tai omaisuutta kyseisessä jäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti soveltaa säännösten vastaisen toiminnan varalta säädettyjä kansallisia hallinnollisia seuraamuksia tämän toimipaikan tai omaisuuden osalta.

7.   Toimenpide, joka on toteutettu 2–6 kohdan mukaisesti ja joka sisältää rajoituksia vakuutustoiminnan harjoittamiselle, on perusteltava asianmukaisesti ja annettava tiedoksi kyseiselle vakuutusyritykselle.

8.   Vakuutusyritysten on annettava vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaisille niiden pyynnöstä kaikki asiakirjat, joita niiltä pyydetään 1–7 kohdan soveltamiseksi, siltä osin kuin tällaista velvoitetta sovelletaan myös vakuutusyrityksiin, joiden kotipaikka on tässä jäsenvaltiossa.

9.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sellaisten tapausten lukumäärä ja laji, jotka ovat johtaneet 146 ja 148 artiklan mukaiseen kielteiseen päätökseen ja joissa on toteutettu tämän artiklan 4 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

Komissio ilmoittaa kyseiset tiedot joka toinen vuosi Euroopan vakuutus- ja työeläkekomitealle.

156 artikla

Mainonta

Vakuutusyritykset, joilla on kotipaikka jäsenvaltiossa, voivat mainostaa palvelujaan kaikin mahdollisin viestinnän keinoin vastaanottavassa jäsenvaltiossa sikäli kuin nämä noudattavat mahdollisia tämän mainonnan muotoa ja sisältöä koskevia yleisen edun vuoksi annettuja säännöksiä.

157 artikla

Vakuutusmaksuja koskevat verot

1.   Jokaiseen vakuutussopimukseen sovelletaan yksinomaan jäsenvaltion, jossa riski sijaitsee, tai sitoumusjäsenvaltion vakuutusmaksuihin kohdistuvia välillisiä veroja ja veronluonteisia lisämaksuja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta myöhempää yhteensovittamista.

Ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltion alueella sijaitsevassa rakennuksessa olevaa irtainta omaisuutta, lukuun ottamatta kaupallisessa kauttakulkuliikenteessä olevia tavaroita, on pidettävä tässä jäsenvaltiossa sijaitsevana riskinä, vaikka rakennusta ja sen irtaimistoa ei olekaan vakuutettu samalla vakuutuskirjalla.

Espanjassa vakuutussopimuksesta kannetaan lisäksi lakisääteisiä lisämaksuja espanjalaiselle ”Consorcio de Compensación de Seguros” -nimiselle toimielimelle käytettäväksi tässä jäsenvaltiossa sattuvista poikkeuksellisista tapahtumista aiheutuvien tappioiden korvaamista koskevassa tehtävässä.

2.   Sopimukseen tämän direktiivin 178 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 593/2008 mukaisesti sovellettava laki ei vaikuta sovellettavaan verotusjärjestelmään.

3.   Jokaisen jäsenvaltion on sovellettava alueellaan riskejä tai sitoumuksia kattaviin vakuutusyrityksiin kansallisia säännöksiään, jotka koskevat toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on turvata 1 kohdan nojalla maksettavien välillisien verojen ja veronluonteisien maksujen periminen.

2 alajakso

Jälleenvakuutus

158 artikla

Säännösten vastaisesti toimivat jälleenvakuutusyritykset

1.   Jos jäsenvaltion valvontaviranomaiset toteavat, että jälleenvakuutusyritys, jolla on sivukonttori sen alueella tai joka harjoittaa sen alueella liiketoimintaa palveluiden tarjoamisen vapauden perusteella, ei noudata tässä jäsenvaltiossa siihen sovellettavia säännöksiä, niiden on vaadittava kyseistä jälleenvakuutusyritystä lopettamaan säännösten vastainen toiminta. Viranomaisten on samanaikaisesti ilmoitettava havainnoistaan kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille.

2.   Jos vakuutusyritys edelleenkin rikkoo vastaanottavassa jäsenvaltiossa siihen sovellettavia säännöksiä huolimatta kotijäsenvaltion toteuttamista toimenpiteistä, tai koska nämä toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi, vastaanottavan jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat, ilmoitettuaan asiasta kotijäsenvaltion valvontaviranomaisille, toteuttaa aiheelliset toimenpiteet estääkseen säännösten vastaisen toiminnan jatkumisen tai rangaistakseen siitä ja, jos se on ehdottoman tarpeellista, estää kyseistä jälleenvakuutusyritystä tekemästä uusia jälleenvakuutussopimuksia vastaanottavan jäsenvaltion alueella.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tällaisten toimenpiteiden edellyttämät oikeudelliset asiakirjat voidaan niiden alueella antaa tiedoksi jälleenvakuutusyrityksille.

3.   Toimenpide, joka on toteutettu 1 ja 2 kohdan mukaisesti ja joka sisältää seuraamuksia tai rajoituksia jälleenvakuutustoiminnan harjoittamiselle, on perusteltava ja annettava tiedoksi kyseiselle jälleenvakuutusyritykselle.

4 jakso

Tilastotiedot

159 artikla

Tilastotiedot rajan ylittävistä tapahtumista

Jokaisen vakuutusyrityksen on ilmoitettava kotijäsenvaltionsa valvontaviranomaisille erikseen sijoittautumisvapauden perusteella ja erikseen palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella toteutettujen tapahtumien osalta vakuutusmaksujen, korvausten ja palkkioiden määrä jälleenvakuutusta vähentämättä jäsenvaltioittain ja seuraavasti:

Kun kyse on liitteessä I olevan A osan luokasta 10, johon ei ole sisällytetty rahdinottajan vastuuta, asianomaisen yrityksen on myös ilmoitettava kyseisille valvontaviranomaisille vahinkotiheys ja korvausten keskimääräiset kulut.

Kotijäsenvaltion valvontaviranomaisen on toimitettava ensimmäisessä ja toisessa kohdassa tarkoitetut tiedot kohtuullisessa ajassa ja yhtenä kokonaisuutena jokaisen niitä pyytävän asianomaisen jäsenvaltion valvontaviranomaisille.

5 jakso

Sivukonttoreiden välityksellä tehtyjen sopimusten kohtelu likvidaatiomenettelyssä

160 artikla

Vakuutusyritysten likvidaatio

Jos vakuutusyritys likvidoidaan, sivukonttorin välityksellä tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella merkityistä sopimuksista johtuvat velvoitteet on täytettävä samalla tavalla kuin tämän yrityksen muista vakuutussopimuksista johtuvat sitoumukset vakuutettujen ja edunsaajien kansalaisuudesta riippumatta.

161 artikla

Jälleenvakuutusyritysten likvidaatio

Jos jälleenvakuutusyritys likvidoidaan, sivukonttorin välityksellä tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella merkityistä sopimuksista johtuvat velvoitteet on täytettävä samalla tavalla kuin tämän yrityksen muista vakuutussopimuksista johtuvat sitoumukset.

IX LUKU

Yhteisön alueelle sijoittautuneiden sellaisten vakuutus- tai jälleenvakuutusyritysten sivukonttorit, joilla on kotipaikka yhteisön ulkopuolella

1 jakso

Liiketoiminnan aloittaminen

162 artikla

Toimilupaa koskevat periaatteet ja edellytykset toimiluvan saamiseksi

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että yrityksillä, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella, on toimilupa 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun liiketoiminnan aloittamiselle alueellaan.

2.   Jäsenvaltio saa myöntää toimiluvan, jos yritys täyttää vähintään seuraavat edellytykset:

3.   Tässä luvussa tarkoitetaan ”sivukonttorilla” 1 kohdassa tarkoitetun sellaisen vakuutustoimintaa harjoittavan yrityksen pysyvää läsnäoloa jäsenvaltion alueella, joka on saanut toimiluvan kyseisessä jäsenvaltiossa.

163 artikla

Sivukonttorin toimintasuunnitelma

1.   Edellä 162 artiklan 2 kohdan h alakohdassa tarkoitetussa sivukonttorin toimintasuunnitelmassa on esitettävä seuraavat tiedot:

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi toimintasuunnitelmaan tulee sisältyä kolmelta ensimmäiseltä tilikaudelta seuraavat tiedot: