1.8.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 201/36

(1)

Olisi varmistettava niiden laboratorioiden tuottamien analyysitulosten laatu ja vertailtavuus, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat nimenneet suorittamaan veden kemiallisen tilan seurantaa direktiivin 2000/60/EY 8 artiklan mukaisesti. Testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyyden yleisiä vaatimuksia käsittelevä standardi SFS-EN ISO/IEC 17025 on sopiva kansainvälinen standardi käytettyjen analyysimenetelmien validoimiseksi.

(2)

Validointivaatimusten täyttämiseksi kaikkien analyysimenetelmien, joita jäsenvaltiot käyttävät veden kemiallisen tilan seurantaohjelmissa, olisi täytettävä tietyt suorituskykyä koskevat vähimmäisvaatimukset, mukaan luettuina vaatimukset mittausten epävarmuusasteesta ja menetelmien määritysrajasta. Jotta voidaan varmistaa kemiallisen seurannan tulosten vertailtavuus, määritysraja olisi asetettava yhteisesti sovitun määritelmän mukaisesti.

(3)

Jos käytettävissä ei ole menetelmiä, jotka täyttävät suorituskykyä koskevat vähimmäisvaatimukset, seurannassa olisi käytettävä parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa, josta ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia.

(4)

Keskiarvojen laskennassa olisi otettava huomioon määritysrajaa pienemmät mittaustulokset. Tätä varten olisi annettava säännöt.

(5)

Tekniset toimet, joilla varmistetaan analyyttisten tulosten laatu ja vertailtavuus, olisi suoritettava kansainvälisellä tasolla hyväksyttyjen laadunhallintajärjestelmien mukaisesti. Standardissa EN ISO/IEC-17025 selostetut käytännöt ovat tähän sopivia. On tarpeen varmistaa, että kemiallista analyysia suorittavat laboratoriot osoittavat pätevyytensä osallistumalla kansainvälisesti tai kansallisesti tunnustettuun pätevyyden testausohjelmaan. Laboratorioiden olisi myös käytettävä saatavilla olevaa vertailumateriaalia. Jotta käytännöt voitaisiin yhdenmukaistaa yhteisön tasolla, pätevyyden testausohjelmat olisi järjestettävä asiaa koskevien kansainvälisten standardien mukaisesti. Tätä varten asiakirjassa ”ISO/IEC guide 43–1 on proficiency testing by interlaboratory comparisons – Part 1: Development and operation of proficiency testing schemes” annetaan sopivat ohjeet. Ohjelmien tulokset olisi arvioitava kansainvälisesti tunnustettujen arviointijärjestelmien perusteella. Tähän tarkoitukseen sopiva standardi on laboratorioiden välisten pätevyyskokeiden tulosten tilastollista käsittelyä koskeva standardi ISO-13528 (ISO-13528 on statistical methods for use in proficiency testing by interlaboratory comparisons).

(6)

Direktiivin 2000/60/EY 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua komiteaa kuultiin 15 päivänä toukokuuta 2008 ja se antoi myönteisen lausunnon luonnoksesta komission direktiiviksi, jossa säädetään veden kemiallista tilaa koskevan analysoinnin ja seurannan teknisistä eritelmistä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisesti. Komissio toimitti mainitun luonnoksen 6 päivänä kesäkuuta 2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston käsittelyyn. Euroopan parlamentti ei vastustanut luonnoksessa ehdotettuja toimenpiteitä määräaikaan mennessä. Neuvosto vastusti sitä, että komissio antaisi kyseisen direktiivin, koska se katsoi, että ehdotetut toimenpiteet ylittivät direktiivissä 2000/60/EY säädetyt täytäntöönpanovaltuudet. Komissio ei tästä syystä antanut ehdotettuja toimenpiteitä, ja se toimitti mainittua direktiiviä koskevan muutetun luonnoksen direktiivin 2000/60/EY 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean käsiteltäväksi. Komiteaa kuultiin luonnoksesta kirjallisella menettelyllä, joka käynnistettiin 28 päivänä tammikuuta 2009, ja se antoi luonnoksesta myönteisen lausunnon.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 2000/60/EY 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean lausunnon mukaiset,

1.

’toteamisrajalla’ ulostulosignaalia tai pitoisuutta, jonka ylittyessä voidaan vahvistaa tietyllä luottamustasolla, että näyte eroaa nollanäytteestä, joka ei sisällä tutkittavaa yhdistettä;

2.

’määritysrajalla’ tarkoitetaan ilmoitettua toteamisrajan monikertaa sellaisella määritettävän yhdisteen pitoisuudella, joka voidaan kohtuullisesti määrittää hyväksyttävällä tarkkuudella ja täsmällisyydellä. Määritysraja voidaan laskea käyttämällä sopivaa normia tai näytettä, ja määritysrajaksi voidaan ottaa kalibrointikäyrän alhaisin kalibrointipiste; nollanäytettä ei oteta huomioon;

3.

’mittausepävarmuudella’ ei-negatiivista muuttujaa, joka kuvaa niiden määrällisten arvojen hajontaa, jotka mittasuureelle on osoitettu käytettyjen tietojen perusteella.

a)

osallistumalla pätevyyden testausohjelmaan, joka kattaa tämän direktiivin 3 artiklassa tarkoitetut mittaussuureiden analyysimenetelmät pitoisuustasoilla, jotka ovat edustavia direktiivin 2000/60/EY mukaisesti toteutettujen kemiallisten seurantaohjelmien suhteen; ja

b)

analysoimalla käytettävissä olevia vertailumateriaaleja, jotka ovat edustavia sellaisten kerättyjen näytteiden suhteen, jotka sisältävät asianmukaisia pitoisuustasoja suhteessa 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ympäristönlaatunormeihin.