28.5.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/101

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/17/EY,

annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009,

alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta annetun direktiivin 2002/59/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 80 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3) ja ottavat huomioon sovittelukomitean 3 päivänä helmikuuta 2009 hyväksymän tekstin,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Hyväksymällä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (4) Euroopan unioni lisäsi keinojaan ehkäistä tilanteita, jotka uhkaavat ihmishengen turvallisuutta merellä sekä meriympäristön suojelua.

(2)

Koska tämä direktiivi koskee direktiivin 2002/59/EY muuttamista, useimmat siihen sisältyvät velvoitteet eivät koske jäsenvaltioita, joilla ei ole merenrantaa eikä merisatamia. Näin ollen Itävaltaa, Tšekkiä, Unkaria, Luxemburgia tai Slovakiaa koskevat ainoastaan ne velvoitteet, jotka koskevat näiden jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia aluksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden velvollisuutta tehdä yhteistyötä jatkuvuuden varmistamiseksi meriliikenteen ja muiden liikennemuotojen välisten hallintapalvelujen/ohjauspalvelujen, erityisesti jokiliikenteen tiedotuspalvelujen osalta.

(3)

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden, jotka ovat rannikkovaltioita, olisi voitava vaihtaa tietoja, joita niille kertyy, kun ne toteuttavat alusliikenteen seurantatehtäviä lainkäyttövaltaansa kuuluvilla alueilla. Komission yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kanssa kehittämä yhteisön tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNet, jäljempänä ’SafeSeaNet-järjestelmä’, käsittää tiedonvaihtoverkon sekä aluksia ja niiden lasteja koskevien tärkeimpien käytettävissä olevien tietojen esittämisen standardoidussa muodossa (saapumisilmoitukset ja muut ilmoitusjärjestelmiin tehtävät ilmoitukset). Järjestelmän avulla voidaan paikantaa alukset ja toimittaa kaikille viranomaisille tarkat ja ajan tasalla olevat tiedot Euroopan vesillä liikkuvista aluksista, niiden liikkeistä ja vaarallisista tai ympäristöä pilaavista lasteista sekä merellä sattuneista vaaratilanteista.

(4)

Jotta voitaisiin varmistaa kerättyjen tietojen hyödyntäminen käytännössä, on olennaisen tärkeää, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen vastaanottamiseksi ja vaihtamiseksi tarvittavat, kansallisten viranomaisten käyttöön ottamat järjestelmät integroidaan SafeSeaNet-järjestelmään.

(5)

Direktiivin 2002/59/EY mukaisesti ilmoitettavista ja vaihdettavista tiedoista erityisen tärkeitä ovat tarkat tiedot meritse kuljetettavien vaarallisten tai ympäristöä pilaavien tavaroiden ominaisuuksista. Viimeaikaiset merionnettomuudet ovat osoittaneet, että rannikkovaltioiden viranomaisten olisi saatava helpommin tiedot meritse kuljetettavien öljytuotteiden ominaisuuksista, mikä on olennaisen tärkeää, jotta voidaan valita sopivimmat öljyntorjuntatekniikat; hätätilanteessa viranomaisilla olisi myös oltava suora yhteys toiminnanharjoittajiin, joilla on parhaat tiedot kuljetetuista tavaroista.

(6)

Ihmishengen turvallisuudesta merellä 1 päivänä marraskuuta 1974 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa tarkoitetut alusten automaattiset tunnistusjärjestelmät (Automatic Identification System, AIS) parantavat mahdollisuuksia seurata aluksia, mutta ennen kaikkea ne parantavat alusten turvallisuutta vilkkaasti liikennöidyillä väylillä. Sen vuoksi direktiivissä 2002/59/EY annetaan säännökset AIS:stä. Koska on tapahtunut suuri määrä yhteentörmäyksiä, joissa on ollut osallisina kalastusaluksia, joita kauppa-alukset eivät selvästikään ole havainneet tai jotka eivät ole havainneet lähellään olevia kauppa-aluksia, on erittäin toivottavaa, että tämä toimenpide laajennettaisiin koskemaan myös yli 15 metrin pituisia kalastusaluksia. Euroopan kalatalousrahastosta voidaan myöntää rahoitusta AIS:n kaltaisten turvallisuuslaitteiden asentamiseksi kalastusaluksille. Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO) on tunnustanut, että alusten lähettämien AIS-tietojen julkaiseminen kaupallisessa tarkoituksessa internetissä tai muualla saattaa heikentää alusten ja satamien turvallisuutta, ja kehottanut jäseninä olevia hallituksia kansallisten lakien säännöksiä noudattaen vastustamaan AIS-tietojen antamista muille käytettäviksi internetissä tai muualla julkaisemista varten. Myös jäsenvaltioille tämän direktiivin nojalla lähetettävien tietojen luottamuksellisuus olisi varmistettava, ja jäsenvaltioiden olisi käytettävä näitä tietoja tämän direktiivin säännöksiä noudattaen.

(7)

Velvoite asentaa AIS olisi tulkittava siten, että AIS on myös pidettävä aina toiminnassa, paitsi jos kansainvälisissä säännöissä tai määräyksissä edellytetään navigointitietojen suojaamista.

(8)

Jäsenvaltiolle olisi sen pyynnöstä annettava mahdollisuus pyytää toiselta jäsenvaltiolta tietoja aluksesta ja aluksella kuljetettavasta vaarallisesta tai ympäristöä pilaavasta tavarasta. Näiden tietojen olisi oltava saatavilla SafeSeaNet-järjestelmää käyttäen, ja niitä tulisi pyytää ainoastaan merenkulun turvallisuuteen tai meriympäristön suojeluun liittyvistä syistä. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että komissio tutkii mahdolliset verkko- ja tietoturvaongelmat.

(9)

Direktiivissä 2002/59/EY säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava erityistoimenpiteitä sellaisia aluksia kohtaan, jotka voivat aiheuttaa vaaraa käyttäytymisensä tai kuntonsa takia. Tällaisten alusten luetteloon olisi syytä lisätä alukset, jotka eivät ole esittäneet riittävää vakuutusta tai rahavakuutta, sekä alukset, joiden osalta luotsit tai satamaviranomaiset ovat ilmoittaneet ilmeisistä poikkeavuuksista, jotka voivat aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle tai ympäristölle.

(10)

Direktiivin 2002/59/EY mukaisesti poikkeuksellisen huonojen sääolosuhteiden aiheuttamien vaarojen osalta olisi syytä ottaa huomioon myös jään mahdollisesti aiheuttamat vaarat merenkululle. Jos jäsenvaltion nimeämä toimivaltainen viranomainen katsoo pätevän säätietopalvelun toimittamien jääennusteiden perusteella, että sääolosuhteet vaarantavat vakavasti ihmishengen turvallisuuden tai aiheuttavat vakavan ympäristön pilaantumisvaaran, sen olisi ilmoitettava asiasta niiden alusten päälliköille, jotka ovat sen toimivaltaan kuuluvalla alueella tai jotka aikovat saapua kyseisellä alueella sijaitsevaan satamaan tai lähteä tällaisesta satamasta. Tämän viranomaisen olisi voitava toteuttaa kaikki asiaankuuluvat toimenpiteet ihmishengen turvaamiseksi merellä ja ympäristön suojelemiseksi. Jäsenvaltioilla tulisi myös olla mahdollisuus varmistaa, että aluksella olevat tarvittavat asiakirjat osoittavat aluksen täyttävän asianomaisella alueella vallitsevia jääolosuhteita vastaavat lujuus- ja tehovaatimukset.

(11)

Direktiivissä 2002/59/EY säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on merionnettomuuksien seurausten rajoittamiseksi laadittava suunnitelmat, jotka mahdollistavat sen, että merihätään joutuneet alukset voidaan tarvittaessa ottaa vastaan niiden satamissa tai jollain muulla suojaisalla alueella parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Kun otetaan huomioon Kansainvälisen merenkulkujärjestön 13 päivänä joulukuuta 2003 annettuun päätöslauselmaan A.949(23), jäljempänä ’IMO:n päätöslauselma A.949(23)’, liitetyt avun tarpeessa olevien alusten suojapaikoista annetut ohjeet, jotka on hyväksytty direktiivin 2002/59/EY antamisen jälkeen ja jotka koskevat avun tarpeessa olevia aluksia eikä niinkään merihätään joutuneita aluksia, mainittua direktiiviä olisi kuitenkin muutettava vastaavasti. Tämä direktiivi ei vaikuta pelastustoimiin sovellettaviin sääntöihin, joita on annettu esimerkiksi etsintä- ja pelastuspalvelua merellä koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, kun ihmishenki on vaarassa.

(12)

IMO:n päätöslauselmassa A.949(23) tarkoitettuihin avun tarpeessa oleviin aluksiin varautumiseksi olisi nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen tekemään päätöksiä, joilla meriturvallisuuteen, ihmisten henkeen ja ympäristöön kohdistuvat riskit saadaan mahdollisimman pieniksi.

(13)

IMO:n päätöslauselman A.949(23) perusteella sekä komission, Euroopan meriturvallisuusviraston, jäljempänä ’virasto’, ja jäsenvaltioiden yhteisesti toteuttaman työn pohjalta on tarpeen määritellä suojapaikkoja koskevien suunnitelmien pakolliset osat, jotta voidaan varmistaa avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevien suunnitelmien yhdenmukainen ja tehokas täytäntöönpano ja selkeyttää jäsenvaltioiden velvollisuuksien soveltamisalaa.

(14)

IMO:n päätöslauselman A.949(23) olisi oltava pohjana jäsenvaltioiden laatimille suunnitelmille, joiden avulla avun tarpeessa olevien alusten aiheuttamiin uhkiin voitaisiin vastata tehokkaasti. Arvioidessaan tällaisiin uhkiin liittyviä riskejä jäsenvaltiot voivat erityisolosuhteidensa vuoksi ottaa kuitenkin huomioon muita tekijöitä, kuten meriveden käyttö juomaveden valmistukseen ja sähkön tuottaminen.

(15)

Merenkulkijat tunnustetaan erityiseksi työntekijäryhmäksi, ja he tarvitsevat erityistä suojelua varsinkin ollessaan tekemisissä julkisten viranomaisten kanssa, kun otetaan huomioon merenkulkualan maailmanlaajuinen luonne ja se, että merenkulkijat saattavat joutua tekemisiin eri maiden lainkäyttövallan kanssa. Meriliikenteen turvallisuuden lisäämiseksi merenkulkijoiden olisi voitava luottaa oikeudenmukaiseen kohteluun merellä sattuvan onnettomuuden yhteydessä. Heidän ihmisoikeuksiaan ja ihmisarvoaan olisi aina suojeltava, ja turvallisuustutkinnat olisi toimitettava oikeudenmukaisesti ja joutuisasti. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti otettava lisäksi huomioon merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä annettujen IMO:n ohjeiden asianomaiset määräykset.

(16)

Kun alus on avun tarpeessa, on mahdollisesti tehtävä päätös kyseisen aluksen vastaanottamisesta suojapaikkaan. Tämä on erityisen tärkeää, kun sattuu tilanne, joka saattaa johtaa aluksen haaksirikkoutumiseen tai aiheuttaa vaaraa ympäristölle tai merenkululle. Tällaisessa tapauksessa on tärkeää, että jäsenvaltiossa voidaan kääntyä sen sisäisen hallintorakenteen mukaisen viranomaisen puoleen, jolla on tarvittava asiantuntemus ja toimivalta itsenäisten päätösten tekemiseen aluksen ottamisesta suojapaikkaan. On myös tärkeää, että päätös tehdään tilanteesta sovellettavaan suojapaikkasuunnitelmaan sisältyvien tietojen pohjalta tehdyn alustavan arvioinnin jälkeen. Olisi toivottavaa, että toimivaltainen viranomainen on luonteeltaan pysyvä.

(17)

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa olisi myös kuvattava yksityiskohtaisesti hälytyksen tekemiseen ja kyseessä olevan tilanteen hoitamiseen liittyvä päätöksentekoketju. Suunnitelmassa olisi mainittava selvästi asianomaiset viranomaiset ja niiden toimivaltuudet sekä selostettava, kuinka osapuolten välinen viestintä on järjestetty. Sovellettavilla menettelyillä olisi taattava, että asianmukainen päätös, joka perustuu toimivaltaisen viranomaisen käytössä olevaan merenkulun erityisasiantuntemukseen ja riittäviin tietoihin, voidaan tehdä nopeasti.

(18)

Satamien, jotka vastaanottavat aluksen, olisi voitava luottaa siihen, että operaatiosta aiheutuvat kustannukset ja mahdolliset vahingot korvataan pikaisesti. Sitä varten on tärkeää, että asiaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia sovelletaan. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä luomaan oikeudelliset puitteet, joiden mukaisesti ne voisivat poikkeuksellisissa olosuhteissa ja yhteisön oikeutta noudattaen suorittaa satamalle tai muulle taholle korvausta aluksen vastaanottamisesta aiheutuneista kustannuksista ja taloudellisesta vahingosta. Lisäksi komission olisi selvitettävä jäsenvaltioissa voimassa olevia järjestelmiä satamalle tai muulle taholle mahdollisesti aiheutuvan taloudellisen vahingon korvaamiseksi, ja komission olisi tämän selvityksen perusteella esitettävä ja arvioitava erilaisia ratkaisumalleja.

(19)

Jäsenvaltioiden olisi suunnitelmia laatiessaan kerättävä tietoa rannikollaan sijaitsevista mahdollisista suojapaikoista, jotta toimivaltainen viranomainen voi merellä tapahtuneen onnettomuuden tai vaaratilanteen jälkeen osoittaa selkeästi ja nopeasti alueet, jotka sopivat parhaiten avun tarpeessa olevien alusten vastaanottoon. Tällaisiin tietoihin olisi sisällytettävä kuvaus mahdollisten suojapaikkojen tietyistä ominaispiirteistä sekä käytettävissä olevista laitteista ja kalustosta, joilla voidaan helpottaa avun tarpeessa olevien alusten vastaanottoa tai torjua onnettomuuden tai pilaantumisen seurauksia.

(20)

On tärkeää, että luettelo toimivaltaisista viranomaisista, jotka päättävät alusten vastaanotosta suojapaikkaan, sekä viranomaisista, jotka vastaavat hälytysten vastaanotosta ja käsittelystä, julkaistaan asianmukaisesti. Lisäksi voisi olla hyödyllistä, että olennaiset tiedot olisivat merellä suoritettaviin avustustoimiin osallistuvien tahojen, myös meripelastus- ja hinausyritysten, käytettävissä ja sellaisten naapurijäsenvaltioiden viranomaisten saatavilla, joihin merellä tapahtuva hätätilanne voi vaikuttaa.

(21)

Taloudellisen vakuutuksen puuttuminen ei vapauta jäsenvaltiota sen velvollisuudesta tehdä alustava arviointi ja päättää aluksen vastaanottamisesta suojapaikkaan. Vaikka toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa, onko aluksella vakuutus tai muu turvaava taloudellinen vakuus, joka mahdollistaa aluksen vastaanottamisesta suojapaikkaan aiheutuvien kulujen ja vahinkojen korvaamisen, näiden tietojen pyytäminen ei saa viivyttää pelastustoimenpiteitä.

(22)

Alusten seurantaan ja reittijakoon liittyvien toimenpiteiden tarkoituksena on erityisesti antaa jäsenvaltioille ajantasaista tietoa niiden lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä liikkuvista aluksista ja parantaa siten jäsenvaltioiden mahdollisuuksia ehkäistä tarvittaessa mahdollisia vaaratilanteita. Tietojenvaihdolla voidaan parantaa kerätyn tiedon laatua ja helpottaa sen käsittelyä.

(23)

Jäsenvaltiot ja komissio ovat direktiivin 2002/59/EY mukaisesti edistyneet merkittävästi sähköisessä muodossa tapahtuvan tietojenvaihdon yhdenmukaistamisessa, erityisesti vaarallisten tai ympäristöä pilaavien aineiden kuljetusten osalta. SafeSeaNet-järjestelmää on kehitetty vuodesta 2002 lähtien, ja siitä olisi nyt tehtävä koko yhteisön viiteverkko. SafeSeaNet-järjestelmällä olisi pyrittävä vähentämään toimialalle ja jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Sillä olisi myös pyrittävä soveltuvin osin helpottamaan kansainvälisten raportointi- ja ilmoitussääntöjen yhdenmukaista täytäntöönpanoa.

(24)

Uusissa teknologioissa ja erityisesti niiden avaruussovelluksissa, joita ovat muun muassa alusten seuraaminen lähettimien avulla, kuvantamisjärjestelmät ja maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä (GNSS), saavutettu edistys mahdollistaa nykyisin alusliikenteen seurannan laajentamisen avomerelle ja siten Euroopan vesien kattavamman valvonnan, myös pitkän kantaman tunnistus- ja -seurantajärjestelmien (LRIT) avulla. Jotta voitaisiin varmistaa, että tällaisista välineistä tulee keskeinen osa direktiivillä 2002/59/EY perustettua alusliikenteen seuranta- ja tietojärjestelmää, työ on toteutettava yhteisön yhteistyönä.

(25)

Kustannusten säästämiseksi ja sen ehkäisemiseksi, että kiinteiden AIS-tukiasemien kattamilla merialueilla purjehtiviin aluksiin asennetaan tarpeettomia välineitä, jäsenvaltioiden ja komission olisi toimittava yhteistyössä LRIT-tietojen siirtoon käytettäviä välineitä koskevien vaatimusten määrittämiseksi sekä esitettävä tarvittaessa IMO:lle asianmukaisia toimenpiteitä.

(26)

Alusten lähettämien AIS- ja LRIT-tietojen julkaisemisella ei saisi aiheuttaa vaaraa turvallisuudelle tai ympäristönsuojelulle.

(27)

Jotta voitaisiin varmistaa, että direktiivin 2002/59/EY nojalla kerättyä meriturvallisuutta koskevaa tietoa hyödynnetään optimaalisesti ja yhdenmukaisesti koko yhteisön alueella, komission olisi tarvittaessa voitava käsitellä ja hyödyntää tätä tietoa sekä luovuttaa sitä jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.

(28)

Equasis-järjestelmän kehittäminen on osoittanut, kuinka tärkeää on edistää meriturvallisuuskulttuuria etenkin meriliikenteen harjoittajien piirissä. Komission olisikin voitava myötävaikuttaa siihen, että kaikkea meriturvallisuuden kannalta tärkeää tietoa levitetään erityisesti kyseisen järjestelmän avulla.

(29)

Meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean (COSS-komitea) perustamisesta 5 päivänä marraskuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (5) keskitetään meriturvallisuutta, alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä ja alusten asumis- ja työskentelyolosuhteita koskevassa yhteisön lainsäädännössä perustettujen komiteoiden tehtävät. Nykyinen komitea olisi sen vuoksi korvattava COSS-komitealla.

(30)

On myös syytä ottaa huomioon asiaa koskevien kansainvälisten oikeudellisten asiakirjojen muutokset.

(31)

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (6) mukaisesti.

(32)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa direktiiviä 2002/59/EY siihen liittyvien kansainvälisiin yleissopimuksiin, pöytäkirjoihin, säännöstöihin ja päätöslauselmiin myöhemmin tehtävien muutosten soveltamiseksi. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa kyseisen direktiivin muita kuin keskeisiä, myös täydentämällä sitä uusilla muilla kuin keskeisillä osilla, ne on hyväksyttävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(33)

Euroopan meriturvallisuusviraston perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 (7) mukaisesti virasto tarjoaa komissiolle ja jäsenvaltioille tarvittavaa tukea direktiivin 2002/59/EY täytäntöönpanossa.

(34)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (8) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja sen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(35)

Sen vuoksi direktiivi 2002/59/EY olisi muutettava,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutokset

Muutetaan direktiivi 2002/59/EY seuraavasti:

1)

Muutetaan 2 artiklan 2 kohta seuraavasti:

a)

Korvataan johdantolause seuraavasti:

”Ellei toisin säädetä, tätä direktiiviä ei sovelleta:”.

b)

Korvataan c alakohta seuraavasti:

”c)

bunkkereihin aluksilla, joiden bruttovetoisuus on alle 1 000 tonnia, sekä kaikkien alusten varastoihin ja aluksella käytettäväksi tarkoitettuihin varusteisiin.”

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a)

Muutetaan a alakohta seuraavasti:

i)

Korvataan johdantolause seuraavasti:

’’kansainvälisillä oikeudellisilla asiakirjoilla’ seuraavia asiakirjoja sellaisina kuin ne kulloinkin ovat voimassa:”;

ii)

Lisätään luetelmakohdat seuraavasti:

”—

’IMO:n päätöslauselma A.917(22)’ eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselma 917(22), jonka otsikkona on ’Ohjeet AIS:n käyttöön aluksessa’, päätöslauselma sellaisena kuin se on muutettuna IMO:n päätöslauselmalla A.956(23),

—

’IMO:n päätöslauselma A.949(23)’ eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselma 949(23), jossa annetaan ohjeet avun tarpeessa olevien alusten suojapaikoista,

—

’IMO:n päätöslauselma A.950(23)’ eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön päätöslauselma 950(23), joka koskee merenkulun avustuspalvelua (MAS),

—

’IMO:n ohjeet merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta merellä sattuneen onnettomuuden yhteydessä’ eli ohjeet, jotka on liitetty IMO:n oikeudellisen komitean 27 päivänä huhtikuuta 2006 hyväksymään päätöslauselmaan LEG. 3(91) ja jotka ILO:n hallintoneuvosto on hyväksynyt 296. istunnossaan 12–16 päivänä kesäkuuta 2006.”;

b)

Korvataan k alakohta seuraavasti:

”k)

’toimivaltaisilla viranomaisilla’ viranomaisia ja organisaatioita, jotka jäsenvaltiot ovat nimenneet suorittamaan tämän direktiivin mukaisia tehtäviä;”

c)

lisätään alakohdat seuraavasti:

”s)

’SafeSeaNet-järjestelmällä’ yhteisön merenkulun tiedonvaihtojärjestelmää, jonka komissio on kehittänyt yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa yhteisön lainsäädännön täytäntöönpanon varmistamiseksi;

t)

’säännöllisellä liikenteellä’ sarjaa matkoja, jotka liikennöidään kahden tai useamman saman sataman välillä joko julkaistun aikataulun mukaisesti tai niin säännöllisesti tai usein, että matkoista muodostuu järjestelmällinen sarja;

u)

’kalastusaluksella’ alusta, joka on varustettu elollisten vesiluonnonvarojen kaupallista hyödyntämistä varten;

v)

’avun tarpeessa olevalla aluksella’ alusta, joka on sellaisessa tilanteessa, joka saattaa johtaa aluksen menettämiseen tai aiheuttaa vaaraa ympäristölle tai merenkululle, tämän kuitenkaan rajoittamatta SAR-yleissopimuksen määräysten soveltamista;

w)

’LRIT’:llä alusten pitkän kantaman tunniste- ja seurantatietojärjestelmää SOLAS-yleissopimuksen V/19-1 määräyksen mukaisesti.”

3)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”6 a artikla

Automaattisten tunnistusjärjestelmien (AIS) käyttö kalastusaluksissa

Kaikkiin kokonaispituudeltaan yli 15 metrin pituisiin kalastusaluksiin, jotka purjehtivat jäsenvaltion lipun alla ja jotka on rekisteröity yhteisössä tai jotka toimivat jäsenvaltion sisäisillä tai ulkoisilla aluevesillä taikka jotka purkavat saaliinsa jäsenvaltion satamassa, on liitteessä II olevan I osan 3 kohdan aikataulua noudattaen asennettava A-luokan automaattinen tunnistusjärjestelmä (AIS), joka täyttää IMO:n asettamat suoritusarvovaatimukset.

Automaattisella tunnistusjärjestelmällä varustettujen kalastusalusten on pidettävä järjestelmänsä toiminnassa aina. Poikkeuksellisissa olosuhteissa AIS voidaan kytkeä pois päältä, mikäli aluksen päällikkö katsoo, että se on tarpeen aluksen turvallisuuden kannalta.

6 b artikla

LRIT-järjestelmien käyttö (pitkän kantaman järjestelmä alusten tunnistamiseksi ja seuraamiseksi)

1.   Aluksilla, joihin sovelletaan SOLAS-yleissopimuksen V/19-1 määräystä ja IMO:n hyväksymiä suorituskykyvaatimuksia ja toiminnallisia vaatimuksia, on oltava mainitun määräyksen mukainen LRIT-järjestelmä, kun alus käy jäsenvaltion satamassa.

Jäsenvaltiot ja komissio toimivat yhteistyössä määrittääkseen vaatimukset, jotka koskevat jäsenvaltioiden kiinteiden AIS-tukiasemien peittoalueeseen kuuluvilla vesialueilla purjehtivien alusten varustamista LRIT-tietojen siirtoon tarvittavilla laitteilla, ja ne esittävät tarvittaessa IMO:lle asianmukaisia toimenpiteitä.

2.   Komissio toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa perustaakseen LRIT:n Euroopan tietokeskuksen, joka vastaa pitkän kantaman tunniste- ja seurantatietojen käsittelystä.”

4)

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

Vaarallisten tavaroiden kuljetusta koskevat tietovaatimukset

1.   Vaarallisia tai ympäristöä pilaavia aineita ei saa jäsenvaltion satamassa tarjota kuljetettavaksi tai lastata mihinkään alukseen sen koosta riippumatta, ellei aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle ole ennen tavaroiden lastaamista tehty ilmoitusta, josta käyvät ilmi seuraavat tiedot:

a)

liitteessä I olevassa 2 kohdassa luetellut tiedot;

b)

MARPOL-yleissopimuksen liitteessä I tarkoitetuista aineista käyttöturvallisuustiedote, josta käyvät ilmi tuotteiden fysikaalis-kemialliset ominaisuudet, tarvittaessa muun muassa cSt:nä ilmaistu viskositeetti 50 °C:ssa ja tiheys 15 °C:ssa sekä muut tiedotteen tiedot IMO:n päätöslauselman MSC.150(77) mukaisesti;

c)

laivaajan tai minkä tahansa muun sellaisen henkilön tai elimen yhteystiedot, jolta voidaan saada tietoja tuotteiden fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista ja hätätilanteessa toteutettavista toimenpiteistä.

2.   Yhteisön ulkopuolella sijaitsevasta satamasta tulevilla aluksilla, jotka ovat matkalla jäsenvaltion satamaan ja joiden lastina on vaarallista tai ympäristöä pilaavaa tavaraa, on oltava hallussaan laivaajan antama säädetty ilmoitus, johon sisältyy 1 kohdan a, b ja c alakohdan mukaisesti vaaditut tiedot.

3.   Laivaajan tehtävänä ja velvollisuutena on toimittaa aluksen päällikölle tai liikenteenharjoittajalle 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus ja varmistaa, että kuljetettavaksi tarjottu lasti todella vastaa kyseisen kohdan mukaisesti ilmoitettua lastia.”

5)

Korvataan 14 artiklan toisen kohdan c alakohta seuraavasti:

”c)

kunkin jäsenvaltion on voitava pyynnöstä toimittaa viipymättä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille kansallisille ja paikallisille viranomaisille tiedot aluksesta ja sen kuljettamista vaarallisista tai ympäristöä pilaavista aineista SafeSeaNet-järjestelmää käyttäen, mikäli ne ovat tarpeellisia merenkulun turvallisuuteen tai meriympäristön suojeluun liittyvistä syistä.”

6)

Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla

Vapautukset

1.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa alueellaan sijaitsevien satamien välillä tapahtuvan säännöllisen liikenteen 4 ja 13 artiklan vaatimuksista, edellyttäen että seuraavat ehdot on täytetty:

a)

säännöllistä liikennettä harjoittava yhtiö laatii luettelon kyseeseen tulevista aluksista, pitää sen ajan tasalla ja toimittaa sen asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle;

b)

kutakin tehtyä matkaa koskevat liitteessä I olevassa 1 tai 3 kohdassa luetellut tiedot voidaan antaa toimivaltaisen viranomaisen käyttöön tämän pyynnöstä. Yhtiön on luotava sisäinen järjestelmä, jolla varmistetaan se, että nämä tiedot voidaan toimittaa toimivaltaiselle viranomaiselle välittömästi tämän pyynnöstä mihin vuorokauden aikaan tahansa 4 artiklan 1 kohdan tai vastaavasti 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti sähköisessä muodossa;

c)

kaikki vähintään kolmen tunnin poikkeamat arvioidusta saapumisajasta määräsatamaan tai luotsiasemalle ilmoitetaan tulosatamaan tai toimivaltaiselle viranomaiselle 4 artiklan tai vastaavasti 13 artiklan mukaisesti;

d)

vapautuksia myönnetään ainoastaan erityisliikenteessä oleville yksittäisille aluksille.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa liikennettä ei pidetä säännöllisenä, jollei sitä aiota harjoittaa vähintään kuukauden ajan.

Vapautukset 4 ja 13 artiklan vaatimuksista rajataan matkoihin, joiden suunniteltu kesto on enintään 12 tuntia.

2.   Kun kahden tai useamman valtion, joista ainakin yksi on jäsenvaltio, välillä harjoitetaan säännöllistä kansainvälistä liikennettä, mikä tahansa asianomaisista jäsenvaltioista voi pyytää toisilta jäsenvaltioilta, että tälle liikenteelle myönnetään vapautus. Kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden, mukaan lukien rannikkovaltiot, joita asia koskee, on toimittava yhteistyössä vapautuksen myöntämisessä tälle liikenteelle 1 kohdassa säädettyjen ehtojen mukaisesti.

3.   Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkastettava, että 1 ja 2 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät. Jos yksikin näistä ehdoista ei enää täyty, jäsenvaltioiden on välittömästi peruutettava kyseistä yhtiötä koskeva oikeus vapautukseen.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo yhtiöistä ja aluksista, joille on myönnetty vapautus tämän artiklan mukaisesti, sekä ilmoitettava kaikista luetteloon tehtävistä muutoksista.”

7)

Lisätään 16 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

”d)

alukset, jotka eivät ole esittäneet tai joilla ei ole yhteisön lainsäädännön ja kansainvälisten sääntöjen mukaista vakuutustodistusta tai rahavakuutta;

e)

alukset, joiden osalta luotsit tai satamaviranomaiset ovat ilmoittaneet ilmeisistä poikkeavuuksista, jotka voivat aiheuttaa vaaraa merenkulun turvallisuudelle tai ympäristölle.”

8)

Lisätään artikla seuraavasti:

”18 a artikla

Toimenpiteet vaarallisissa jääolosuhteissa

1.   Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että jäätilanteen takia ihmishengen turvallisuus merellä on vakavasti uhattuna tai jäsenvaltioiden tai muiden valtioiden meri- tai rannikkoalueiden suojeluun kohdistuu vakava vaara:

a)

niiden on annettava sellaisten alusten päälliköille, jotka ovat niiden toimivaltaan kuuluvalla alueella tai jotka aikovat saapua johonkin niiden satamaan taikka lähteä jostakin niiden satamasta, asiaankuuluvat tiedot jäätilanteesta, suositelluista reiteistä ja niiden toimivaltaan kuuluvalla alueella tarjottavista jäänmurtopalveluista;

b)

ne voivat vaatia, että kyseisillä alueilla olevat alukset, jotka aikovat saapua johonkin satamaan tai terminaaliin tai lähteä sieltä taikka lähteä joltakin ankkurointialueelta, pystyvät esittämään asiakirjaselvityksen siitä, että ne täyttävät alueella vallitsevaa jäätilannetta vastaavat lujuus- ja tehovaatimukset; tämä ei kuitenkaan rajoita velvollisuutta antaa apua avun tarpeessa oleville aluksille eikä muita asiaankuuluvista kansainvälisistä säännöistä johtuvia velvollisuuksia.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännösten soveltamiseksi toteutettavien toimenpiteiden on jäätilannetta koskevien tietojen osalta perustuttava jäsenvaltion hyväksymän pätevän säätietopalvelun antamiin jää- ja säätiedotuksiin.”

9)

Muutetaan 19 artikla seuraavasti:

a)

Lisätään 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Tätä varten niiden on toimitettava pyynnöstä toimivaltaisille kansallisille viranomaisille 12 artiklassa tarkoitetut tiedot.”

b)

Lisätään kohta seuraavasti:

”4.   Jäsenvaltioiden on lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä sattuneen merionnettomuuden yhteydessä otettava kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti huomioon merenkulkijoiden oikeudenmukaisesta kohtelusta annettujen IMO:n ohjeiden asianomaiset määräykset.”

10)

Korvataan 20 artikla seuraavasti:

”20 artikla

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamiseen toimivaltainen viranomainen

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, joilla on vaadittava asiantuntemus ja joilla on pelastusoperaation aikana toimivalta tehdä omasta aloitteestaan itsenäisiä päätöksiä avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamisesta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu viranomainen tai viranomaiset voivat tarvittaessa ja erityisesti meriturvallisuuteen ja ympäristöön kohdistuvan uhan yhteydessä toteuttaa kaikkia liitteessä IV olevaan esimerkkiluetteloon sisältyviä toimenpiteitä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen tai viranomaisten on kokoonnuttava säännöllisesti vaihtaakseen kokemuksiaan ja parantaakseen tämän artiklan nojalla toteutettavien toimenpiteiden laatua. Erityisen syyn vaatiessa ne voivat kokoontua milloin tahansa.”

11)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”20 a artikla

Avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevat suunnitelmat

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava alusten vastaanottamista koskevat suunnitelmat torjuakseen lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä olevien alusten aiheuttamia uhkia, joihin sisältyvät tilanteen mukaan myös ihmishenkeen ja ympäristöön kohdistuvat uhat. Edellä 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen tai viranomaisten on osallistuttava suunnitelmien laatimiseen ja toteuttamiseen.

2.   Ennen 1 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien laatimista on kuultava kaikkia osapuolia, joita asia koskee, ja suunnitelmat on laadittava IMO:n päätöslauselmien A.949(23) ja A.950(23) pohjalta; suunnitelmien on sisällettävä vähintään seuraavat seikat:

a)

tiedot viranomaisesta, joka vastaa hälytysten vastaanotosta ja käsittelystä;

b)

tiedot viranomaisesta, jonka toimivaltaan kuuluvat tilanteen arviointi sekä päätöksen tekeminen luvan myöntämisestä avun tarpeessa olevalle alukselle saapua määrättyyn suojapaikkaan tai sen epäämisestä;

c)

jäsenvaltioiden rantaviivaa koskevat tiedot sekä tiedot kaikista tekijöistä, joiden perusteella on voitava tehdä ennakkoarvio ja nopea päätös suojapaikasta aluksen ottamiseksi vastaan, mukaan lukien kuvaus ympäristöllisistä, taloudellisista ja sosiaalisista näkökohdista sekä luonnonolosuhteista;

d)

arviointimenettelyt, joiden pohjalta avun tarpeessa olevalle alukselle annetaan tai siltä evätään lupa saapua suojapaikkaan;

e)

riittävä kalusto ja välineistö avustus- ja pelastustoimia sekä ympäristön pilaantumisen torjuntaa varten;

f)

kansainväliset koordinointi- ja päätöksentekomenettelyt;

g)

suojapaikkaan vastaanotettavien alusten rahavakuuksiin ja vastuuvelvollisuuteen liittyvät menettelyt.

3.   Jäsenvaltioiden on julkaistava 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten sekä hälytysten vastaanottoon ja käsittelyyn nimettyjen viranomaisten nimet ja yhteystiedot.

Jäsenvaltioiden on pyydettäessä toimitettava olennaiset tiedot suunnitelmista naapurijäsenvaltioilleen.

Kun jäsenvaltiot panevat täytäntöön avun tarpeessa olevien alusten vastaanottamista koskevissa suunnitelmissa kuvattuja menettelyjä, niiden on varmistettava, että olennaiset tiedot ovat toimintaan osallistuvien tahojen saatavilla.

Edellä toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti tietoja saavien on noudatettava salassapitovelvollisuutta, jos jäsenvaltiot sitä vaativat.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2010 tämän artiklan soveltamiseksi toteutetut toimenpiteet.

20 b artikla

Päätös alusten vastaanottamisesta

Edellä 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viranomaisen tai viranomaisten on päätettävä aluksen päästämisestä suojapaikkaan 20 a artiklassa tarkoitettujen suunnitelmien mukaisesti tehdyn tilannearvion perusteella. Niiden on varmistettava, että alukset päästetään suojapaikkaan, jos viranomaiset katsovat, että suojapaikkaan päästäminen on paras toimintatapa ihmishengen turvaamiseksi tai ympäristön suojelemiseksi.

20 c artikla

Rahavakuudet ja korvaukset

1.   Alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/20/EY 6 artiklassa tarkoitetun vakuutustodistuksen puuttuminen ei vapauta jäsenvaltioita 20 b artiklassa tarkoitetusta velvollisuudesta tehdä ennakkoarviointi ja päätös eikä se sellaisenaan oikeuta jäsenvaltiota kieltäytymään vastaanottamasta alusta suojapaikkaan (9).

2.   Rajoittamatta 1 kohdan säännösten soveltamista jäsenvaltio voi, vastaanottaessaan aluksen suojapaikkaan, pyytää aluksen liikenteenharjoittajaa, asiamiestä tai päällikköä esittämään [alusten omistajien vakuutuksesta merioikeudellisia vaateita varten annetun] direktiivin 2009/20/EY 6 artiklassa tarkoitetun vakuutustodistuksen. Todistuksen pyytäminen ei saa viivästyttää aluksen vastaanottamista suojapaikkaan.

20 d artikla

Komission selvitys

Komissio selvittää jäsenvaltioissa voimassa olevia järjestelmiä 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdystä päätöksestä satamalle tai muulle taholle mahdollisesti aiheutuvan taloudellisen vahingon korvaamiseksi. Tämän selvityksen perusteella se esittää ja arvioi erilaisia ratkaisumalleja. Komissio antaa tällaisen selvityksen tuloksista kertomuksen parlamentille ja neuvostolle 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä.

12)

Lisätään artikla seuraavasti:

”22 a artikla

SafeSeaNet-järjestelmä

1.   Jäsenvaltioiden on perustettava kansallisia tai paikallisia merenkulun tiedonhallintajärjestelmiä tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen käsittelyä varten.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti perustettujen järjestelmien on mahdollistettava vastaanotettujen tietojen operatiivinen hyödyntäminen, ja niiden on erityisesti täytettävä 14 artiklassa asetetut vaatimukset.

3.   Varmistaakseen tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen asianmukaisen vaihdon jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tässä direktiivissä tarkoitettujen tietojen keräämiseksi, käsittelemiseksi ja tallentamiseksi perustetut kansalliset tai paikalliset järjestelmät voidaan liittää SafeSeaNet-järjestelmään. Komissio varmistaa, että SafeSeaNet-järjestelmä on toiminnassa ympärivuorokautisesti. SafeSeaNet-järjestelmän perusperiaatteet on vahvistettu liitteessä III.

4.   Tämän rajoittamatta 3 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on toimiessaan yhteisön sisäisten sopimusten mukaisesti taikka rajat ylittävissä, alueiden välisissä tai ylikansallisissa hankkeissa yhteisön alueella varmistettava, että luodut tietojärjestelmät tai verkostot ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaisia ja yhteensopivia SafeSeaNet-järjestelmän kanssa ja siihen kytkettyjä.”

13)

Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan c alakohta seuraavasti:

”c)

yhteisön alusliikenteen seuranta- ja tietojärjestelmän kattavuuden laajentaminen ja/tai sen ajan tasalle saattaminen alusten tunnistamisen ja seurannan tehostamiseksi, ottaen huomioon tieto- ja viestintäteknologioiden kehitys. Tätä varten jäsenvaltioiden ja komission on toimittava yhteistyössä ja otettava tarvittaessa käyttöön pakollisia ilmoittautumisjärjestelmiä, pakollisia alusliikennepalveluja ja asianmukaisia alusliikenteen reittijakojärjestelmiä sekä toimitettava ne IMO:n hyväksyttäviksi. Lisäksi niiden on toimittava yhteistyössä alueellisissa tai kansainvälisissä elimissä, joissa käsitellään pitkän kantaman tunnistus- ja -seurantajärjestelmien kehittämistä.”

b)

Lisätään alakohta seuraavasti:

”e)

liitteessä I tarkoitettujen tietojen hallintaan käytettyjen kansallisten järjestelmien yhteenliitettävyyden ja yhteentoimivuuden varmistaminen sekä SafeSeaNet-järjestelmän kehittäminen ja pitäminen ajan tasalla;”.

14)

Lisätään artikla seuraavasti:

”23 a artikla

Merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen käsittely ja hallinta

1.   Komissio varmistaa tarvittaessa, että tämän direktiivin nojalla kerätyt tiedot käsitellään ja hyödynnetään sekä luovutetaan jäsenvaltioiden nimeämille viranomaisille.

2.   Tarpeen vaatiessa komissio edistää merenkulun turvallisuuteen liittyvien tietojen keräykseen ja luovuttamiseen käytettävien järjestelmien kehittämistä ja toimintaa etenkin Equasis-järjestelmän tai muiden vastaavien julkisten järjestelmien avulla.”

15)

Korvataan 24 artikla seuraavasti:

”24 artikla

Tietojen luottamuksellisuus

1.   Jäsenvaltion on yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet niille tämän direktiivin nojalla lähetettyjen tietojen luottamuksellisuuden varmistamiseksi, ja ne saavat käyttää kyseisiä tietoja ainoastaan tätä direktiiviä noudattaen.

2.   Komissio tutkii mahdollisia verkko- ja tietoturvaongelmia ja esittää liitteeseen III mahdollisesti tarvittavia muutoksia verkkoturvallisuuden parantamiseksi.”

16)

Korvataan 27 ja 28 artikla seuraavasti:

”27 artikla

Muutokset

1.   Tämän direktiivin 3 artiklassa olevia määritelmiä, viittauksia yhteisön ja IMO:n asiakirjoihin sekä liitteitä voidaan muuttaa 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen niiden saattamiseksi hyväksytyn, muutetun tai voimaansaatetun yhteisön tai kansainvälisen oikeuden mukaisiksi, mikäli muutoksilla ei laajenneta tämän direktiivin soveltamisalaa.

Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2.   Lisäksi voidaan liitteitä I, III ja IV muuttaa tämän direktiivin täytäntöönpanosta saatujen kokemusten pohjalta, mikäli muutoksilla ei laajenneta tämän direktiivin soveltamisalaa.

Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

28 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2099/2002 (10) perustettu meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevä komitea (COSS-komitea).

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

17)

Korvataan liitteessä I olevan 4 kohdan X luetelmakohta seuraavasti:

”—

X.

Muita tietoja:

—

bunkkeripolttoaineen ominaisuudet ja arvioitu määrä niiden alusten osalta, joiden bruttovetoisuus on yli 1 000 tonnia,

—

navigaatiostatus.”

18)

Lisätään liitteessä II olevaan I osaan kohta seuraavasti:

”3.   Kalastusalukset

Kaikki kokonaispituudeltaan yli 15 metrin pituiset kalastusalukset on varustettava 6 a artiklassa tarkoitetuilla laitteilla seuraavan aikataulun mukaisesti:

—

kalastusalukset, joiden kokonaispituus on vähintään 24 metriä mutta alle 45 metriä: viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2012,

—

kalastusalukset, joiden kokonaispituus on vähintään 18 metriä mutta alle 24 metriä: viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2013,

—

kalastusalukset, joiden kokonaispituus on yli 15 metriä mutta alle 18 metriä: viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2014.

Uudet kalastusalukset, joiden kokonaispituus on yli 15 metriä, on varustettava 6 a artiklassa tarkoitetuilla laitteilla 30 päivänä marraskuuta 2010.”

19)

Korvataan liite III tämän direktiivin liitteenä olevalla tekstillä.

2 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2010. Niiden on toimitettava nämä säädökset kirjallisina komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 23 päivänä huhtikuuta 2009.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

H.-G. PÖTTERING

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. NEČAS

(1)  EUVL C 318, 23.12.2006, s. 195.

(2)  EUVL C 229, 22.9.2006, s. 38.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. huhtikuuta 2007 (EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 533), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 6. kesäkuuta 2008 (EUVL C 184 E, 22.7.2008, s. 1), Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 24. syyskuuta 2008 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), neuvoston päätös, tehty 26. helmikuuta 2009, ja Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma, annettu 11. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10.

(5)  EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.

(6)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(7)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1.

(8)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(9)  EUVL L 131, 28.5.2009, s. 128.”

(10)  EYVL L 324, 29.11.2002, s. 1.”

LIITE

”LIITE III

SÄHKÖISET VIESTIT JA SafeSeaNet

1.   Yleinen käsite ja arkkitehtuuri

Yhteisön merenkulkualan tiedonvaihtojärjestelmä SafeSeaNet mahdollistaa meriturvallisuuteen, satamien ja merenkulun turvallisuuteen, meriympäristöön sekä meriliikenteen ja merikuljetusten tehokkuuteen liittyvien tietojen vastaanottamisen, tallentamisen, hakemisen ja vaihtamisen.

SafeSeaNet on erikoistunut verkosto, joka on perustettu helpottamaan sähköisessä muodossa olevien tietojen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja tuottamaan komissiolle asiaa koskevia tietoja yhteisön lainsäädännön mukaisesti. Se koostuu kussakin jäsenvaltiossa sijaitsevien kansallisten SafeSeaNet-järjestelmien verkostosta sekä solmukohtana toimivasta SafeSeaNet-keskustietokannasta.

SafeSeaNet-verkosto liittää yhteen kaikki kansalliset SafeSeaNet-järjestelmät ja sisältää SafeSeaNet-keskustietokannan.

2.   SafeSeaNet-järjestelmän hallinnointi, toiminta, kehitys ja ylläpito

2.1   Vastuualueet

2.1.1   Kansalliset SafeSeaNet-järjestelmät

Jäsenvaltioiden on perustettava toimivaltaisen kansallisen viranomaisen vastuulla toimiva kansallinen SafeSeaNet-järjestelmä, joka mahdollistaa merenkulkua koskevien tietojen vaihdon järjestelmän käyttöön oikeutettujen kesken, ja ylläpidettävä sitä.

Toimivaltainen kansallinen viranomainen vastaa kansallisen järjestelmän ylläpidosta, johon sisältyy tiedon käyttäjien ja toimittajien koordinointi kansallisella tasolla sekä sen varmistaminen, että UN LOCODES on määritetty ja että kansallinen tietoteknologinen infrastruktuuri ja IFCD:ssä kuvatut menettelyt luodaan ja niitä ylläpidetään.

Kansallisen SafeSeaNet-järjestelmän on mahdollistettava sen käyttöön oikeutettujen keskinäiset yhteydet toimivaltaisen kansallisen viranomaisen vastuulla, ja siihen pääsy voidaan sallia merenkulkualan yksilöidyille toimijoille (omistajat, asiamiehet, päälliköt, laivaajat ym.) toimivaltaisen kansallisen viranomaisen luvalla erityisesti yhteisön lainsäädännön mukaisten ilmoitusten sähköisen toimittamisen helpottamiseksi.

2.1.2   SafeSeaNet-keskusjärjestelmä

Komissio vastaa SafeSeaNet-keskusjärjestelmän hallinnoinnin ja kehittämisen periaatteista sekä SafeSeaNet-järjestelmän yleisestä valvonnasta yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, ja virasto puolestaan vastaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 (1) mukaisesti teknisestä täytäntöönpanosta yhteistyössä jäsenvaltioiden ja komission kanssa.

Solmukohtana toimiva SafeSeaNet-keskusjärjestelmä liittää yhteen kaikki kansalliset SafeSeaNet-järjestelmät ja luo tarvittavan IT-infrastruktuurin ja 2.3 kohdassa tarkoitetussa ’rajapinnan ja toiminnan valvonta-asiakirjassa’ kuvatut menettelyt.

2.2   Hallinnoinnin periaatteet

Komissio perustaa jäsenvaltioiden ja komission edustajista koostuvan korkean tason ohjausryhmän, joka vahvistaa oman työjärjestyksensä ja jonka tehtävänä on

—

esittää suosituksia SafeSeaNet-järjestelmän tehokkuuden ja turvallisuuden parantamiseksi,

—

tarjota aiheellista ohjausta SafeSeaNet-järjestelmän teknistä valvontaa ja kehittämistä varten,

—

avustaa komissiota SafeSeaNet-järjestelmän suoritustason arvioinnissa,

—

hyväksyy 2.3 kohdassa tarkoitetun ’rajapinnan ja toiminnan valvonta-asiakirjan’ ja sen myöhemmät muutokset.

2.3   Rajapinnan ja toiminnan valvonta-asiakirja sekä tekninen SafeSeaNet-dokumentaatio

Komissio laatii jäsenvaltioita kuullen ’rajapinnan ja toiminnan valvonta-asiakirjan’ (IFCD) ja ylläpitää sitä.

IFCD:ssä kuvataan yksityiskohtaisesti vaadittu suoritustaso sekä SafeSeaNet-järjestelmän kansallisiin ja keskitettyihin osiin sovellettavat menettelyt asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön noudattamista varten.

IFCD sisältää sääntöjä seuraaviin liittyen:

—

käyttöoikeuksia koskevat suuntaviivat tietojen laadun hallintaa varten

—

tietojen siirtoa ja vaihtoa koskevat turvallisuuseritelmät, ja

—

tietojen arkistointi kansallisella tasolla ja keskustasolla.

IFCD sisältää yksityiskohtaiset säännöt vaarallisia tai pilaavia aineita koskevan tiedon säilyttämisestä ja saatavuudesta, kun tiedot liittyvät säännölliseen liikenteeseen, jolle on myönnetty vapautus 15 artiklan mukaisesti.

EMSA kehittää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa SafeSeaNet-järjestelmään liittyvän teknisen dokumentaation, kuten standardit, jotka koskevat vaihdettavien tietojen muotoa, käyttäjäoppaita ja verkoston turvallisuuseritelmiä.

3.   Tietojen vaihto SafeSeaNet-järjestelmän kautta

Järjestelmässä on käytettävä alan standardeja ja sen on voitava olla vuorovaikutuksessa SafeSeaNet-järjestelmän puitteissa tapahtuvaan tietojen luomiseen, esittämiseen tai vastaanottamiseen käytettävien julkisten ja yksityisten järjestelmien kanssa.

Kansallisten järjestelmien toimintaa on kehitettävä siten, että tietojen tarjoajien, mukaan luettuna päälliköt, omistajat, asiamiehet, toimijat, laivaajat ja kyseiset viranomaiset, tarvitsee antaa tiedot vain kerran. Esitettyjen tietojen on oltava saatavilla käyttöä varten kaikissa relevanteissa raportointi-, ilmoitus- ja VTMIS-järjestelmissä.

Tämän direktiivin ja asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön mukaisesti vaihdettavat sähköiset viestit välitetään SafeSeaNet-järjestelmän kautta. Tätä varten jäsenvaltioiden on kehitettävä ja ylläpidettävä tarvittavia käyttöliittymiä tietojen lähettämiseksi sähköisesti SafeSeaNet-järjestelmään.

Kun kansainvälisesti hyväksytyt säännöt mahdollistavat kolmansien maiden aluksia koskevien LRIT-tietojen välittämisen, SafeSeaNet-järjestelmää on käytettävä välittämään tämän direktiivin 6 b artiklan mukaisesti saatuja LRIT-tietoja jäsenvaltioiden kesken.

4.   Turvallisuus ja käyttöoikeudet

SafeSeaNet-keskusjärjestelmän ja kansallisten SafeSeaNet-järjestelmien on noudatettava tämän direktiivin vaatimuksia, jotka koskevat tietojen luottamuksellisuutta, sekä IFCD:ssä kuvattuja turvallisuusperiaatteita ja eritelmiä.

Jäsenvaltioiden on yksilöitävä kaikki käyttäjät, sekä yksityishenkilöt että kansalliset SafeSeaNet-sovellukset, joille annetaan tehtävä ja tietyt käyttöoikeudet IFCD:n mukaisesti.”

(1)  EYVL L 208, 5.8.2002, s. 1.