22.7.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 190/1

(1)

Euroopan investointipankki, jäljempänä ’EIP’, on vuodesta 1963 toteuttanut toimia yhteisön ulkopuolella tukeakseen yhteisön ulkosuhdepolitiikkaa.

(2)

Nämä toimet on enimmäkseen toteutettu neuvoston pyynnöstä, ja niihin on myönnetty komission hallinnoima takuu yhteisön talousarviosta. Viimeisin yhteisön takuu vahvistettiin vuosiksi 2000–2007 yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolisiin hankkeisiin myönnetyistä lainoista aiheutuvien tappioiden varalta (kaakkoiset naapurimaat, Välimeren maat, Latinalainen Amerikka ja Aasia sekä Etelä-Afrikan tasavalta) 23 päivänä kesäkuuta 2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2008/580/EY (2) sekä yhteisön takauksen myöntämisestä Euroopan investointipankille pohjoisen ulottuvuuden puitteissa Venäjän Itämeren altaan valituille ympäristöhankkeille myönnetyistä erityislainoista aiheutuvien tappioiden varalta 6 päivänä marraskuuta 2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/777/EY (3) ja yhteisön takauksen myöntämisestä Euroopan investointipankille Venäjän, Ukrainan, Moldovan ja Valko-Venäjän tietyille hankkeille myönnetyistä lainoista aiheutuvien tappioiden varalta 22 päivänä joulukuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/48/EY (4).

(3)

Jotta EIP voisi tukea yhteisön ulkoisia toimia luottokelpoisuutensa kuitenkaan kärsimättä, sille olisi myönnettävä yhteisön ulkopuolella toteutettavia toimia varten yhteisön talousarviotakuu. EIP:a olisi kannustettava lisäämään toimiaan – yhteisön takuuseen kuitenkaan turvautumatta – yhteisön ulkopuolella erityisesti liittymistä valmistelevissa maissa ja Välimeren maissa sekä investment grade -luokituksen saaneissa maissa muilla alueilla, ja yhteisön takuun kattavuuden osalta olisi täsmennettävä, että se kattaa poliittisia riskejä ja muita valtiollisia riskejä.

(4)

Yhteisön takuulla olisi katettava sellaisille EIP:n rahoituksen kelpoisuusehdot täyttäville investointihankkeille myönnetyistä lainoista ja lainatakauksista aiheutuneet tappiot, jotka toteutetaan maissa, jotka voivat saada tukea liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (5), jäljempänä ’IPA’, eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä (6), jäljempänä ’ENPI’, ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (7), jäljempänä ’DCI’, edellyttäen, että kyseinen lainarahoitus tai takaus on myönnetty allekirjoitetun sopimuksen nojalla eikä sopimuksen voimassaolo ole päättynyt eikä sitä ole peruutettu, jäljempänä ’EIP:n rahoitustoimet’.

(5)

Tämän päätöksen nojalla yhteisön takuun piiriin kuuluvien määrien tulisi olla EIP:n rahoituksen enimmäismääriä. Niiden ei tulisi olla tavoitteita, jotka EIP:n on saavutettava.

(6)

Yhteisön ulkosuhdepolitiikkaa on viime vuosina tarkistettu ja laajennettu. Tämä koskee erityisesti liittymistä valmistelevaa strategiaa, Euroopan naapuruuspolitiikkaa sekä Latinalaista Amerikkaa ja Kaakkois-Aasiaa koskevia uusittuja kumppanuuksia samoin kuin Euroopan unionin strategisia kumppanuuksia Venäjän, Keski-Aasian, Kiinan ja Intian kanssa. Sama koskee myös yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikkaa, joka nyt on laajennettu kattamaan kaikki kehitysmaat. Tämä kehitysyhteistyöpolitiikka on yksi yhteisön ulkosuhteiden pilareista ja tarjoaa kehitysmaiden tarpeisiin räätälöidyn ratkaisun.

(7)

Yhteisön ulkosuhdepolitiikkaa on myös vuodesta 2007 tuettu uusilla rahoitusvälineillä, jotka ovat IPA, ENPI, DCI ja eurooppalainen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä koskeva rahoitusväline (EIDHR) (8), sekä vakautusvälineellä (9).

(8)

EIP:n rahoitustoimien olisi oltava johdonmukaisia yhteisön ulkosuhdepolitiikan ja sen aluekohtaisten erityistavoitteiden kanssa ja tuettava niitä, ja niiden olisi edistettävä perustamissopimuksen 177 ja 179 artiklan mukaisesti demokratian ja oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kehittämisen ja lujittamisen yleistavoitetta ja niiden kansainvälisten ympäristösopimusten noudattamista, joissa yhteisö on sopimuspuolena. Kehitysmaiden osalta EIP:n rahoitustoimilla olisi vahvistettava näiden maiden, varsinkin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kehitysmaiden, kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä, niiden sopusointuista ja asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen, köyhyyden vastaisia toimia, demokratian ja oikeusvaltion kehittämisen ja lujittamisen yleistavoitetta, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen yleistavoitetta sekä niiden tavoitteiden noudattamista, jotka yhteisö on hyväksynyt Yhdistyneissä Kansakunnissa ja muissa toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä. EIP:n rahoituksen olisi täydennettävä eri alueiden vastaavia yhteisön avustuspolitiikkoja, -ohjelmia ja -välineitä, varmistamalla yhtenäisyys yhteisön toimien kanssa kokonaisuutena. Jäsenvaltioiden ympäristönsuojelun ja energiahuollon varmuuden olisi lisäksi oltava osa EIP:n rahoituksellisia tavoitteita kaikilla rahoituskelpoisilla alueilla. EIP:n rahoitustoimia olisi toteutettava maissa, joissa poliittisia ja makrotaloudellisia näkökohtia koskevien yhteisön korkean tason sopimusten mukaiset ehdot täyttyvät.

(9)

Komission ja EIP:n välistä poliittista vuoropuhelua sekä strategista suunnittelua ja keskinäistä johdonmukaisuutta EIP:n ja komission rahoituksen välillä olisi vahvistettava. Yhteisön ulkopuolella toteutettavien EIP:n toimien ja yhteisön politiikkojen välistä yhteyttä olisi vahvistettava parantamalla EIP:n ja komission välistä yhteistyötä sekä keskitetysti että konkreettisen toiminnan tasolla. Tehostettuun yhteensovittamiseen olisi kuuluttava muun muassa varhaisessa vaiheessa järjestettäviä keskinäisiä neuvotteluja poliittisista näkökohdista, molemmille osapuolille tärkeiden asiakirjojen laadinnasta ja hankekokonaisuuksien valmistelusta. Komission tai EIP:n laatimiin strategista ohjelmasuunnittelua koskeviin asiakirjoihin liittyvät varhaiset neuvottelut ovat erityisen tärkeitä, jotta parhaat mahdolliset synergiaedut EIP:n ja komission toimien välillä voidaan saavuttaa ja jotta edistymistä asiaa koskevien yhteisön poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa voidaan mitata.

(10)

Liittymistä valmistelevissa maissa EIP:n rahoitustoimien olisi vastattava liittymis- ja Eurooppa-kumppanuuksissa, vakautus- ja assosiaatiosopimuksissa sekä yhteisön kanssa käydyissä neuvotteluissa vahvistettuja ensisijaisia tavoitteita. Länsi-Balkanin alueella EU:n toimien painopisteen tulisi edelleen siirtyä vaiheittain jälleenrakennuksesta liittymistä valmistelevaan tukeen. Tässä yhteydessä EIP:n toimilla olisi lisäksi pyrittävä parantamaan institutionaalisia valmiuksia, tarvittaessa yhdessä muiden alueella toimivien kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Vuosina 2007–2011 ehdokasmaihin (Kroatiaan, Turkkiin ja entiseen Jugoslavian tasavaltaan Makedoniaan) suuntautuva rahoitus olisi yhä useammin myönnettävä liittymistä valmistelevasta EIP:n välineestä, jota olisi ajan myötä ulotettava kattamaan muut mahdolliset Länsi-Balkanin ehdokasmaat niiden liittymisprosessin edetessä.

(11)

Niiden maiden osalta, joihin sovelletaan ENPI:tä, EIP:n olisi jatkettava ja vahvistettava Välimeren aluetta koskevia toimiaan kiinnittäen entistä enemmän huomiota yksityisen sektorin kehittämiseen. Tähän liittyen tarvitaan kumppanimaiden yhteistyötä yksityisen sektorin kehityksen helpottamiseksi ja rakenneuudistuksen edistämiseksi, erityisesti rahoitusalalla, sekä muita toimenpiteitä, joilla helpotetaan EIP:n toimia, erityisesti sen varmistamiseksi, että EIP voi laskea liikkeeseen joukkovelkakirjalainoja paikallisilla markkinoilla. Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maissa ja Venäjällä EIP:n olisi vahvistettava toimiaan sen mukaisesti kuin ne täyttävät poliittisia ja makrotaloudellisia näkökohtia koskevien yhteisön korkean tason sopimusten mukaiset ehdot. Tällä alueella EIP:n olisi rahoitettava yhteisön kannalta tärkeitä hankkeita liikenteen, energian, televiestinnän ja ympäristöön liittyvän infrastruktuurin alalla. Etusijalle olisi asetettava Euroopan laajuisten verkkojen tärkeimmät jatkoyhteydet, hankkeet, joilla on rajatylittäviä vaikutuksia yhteen tai useampaan jäsenvaltioon, ja alueellista yhdentymistä edistävät, yhteyksiä lisäävät merkittävät hankkeet. Ympäristöalalla EIP:n olisi Venäjällä asetettava etusijalle pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden piiriin kuuluvat hankkeet. Energia-alalla erityisen tärkeitä ovat strategiseen energiahuoltoon ja energian kuljetuksiin liittyvät hankkeet yhteisön energialähteiden monipuolistamista koskevan politiikan mukaisesti ja ottaen huomioon resurssien vakauden ja varmuuden turvaamisen kuluttajille. EIP:n rahoitustoimet tällä alueella olisi toteutettava läheisessä yhteistyössä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, jäljempänä ’EBRD’, kanssa, erityisesti niiden ehtojen mukaisesti, joista on sovittu komission, EIP:n ja EBRD:n kolmenvälisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa.

(12)

EIP:n rahoitustoimia Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa aletaan vaiheittain saattaa näitä alueita koskevan unionin yhteistyöstrategian mukaisiksi, ja niillä on tarkoitus täydentää yhteisön talousarviosta rahoitettavia välineitä. EIP:n olisi vaiheittain pyrittävä laajentamaan toimiaan useampiin, myös vähemmän vauraisiin maihin näillä alueilla. Yhteisön tavoitteiden tukemiseksi Aasiassa ja Latinalaisen Amerikan maissa toteutettavat EIP:n rahoitustoimet olisi kohdistettava ympäristön kannalta kestäviin (myös ilmastonmuutoksen lieventämistä koskeviin) ja energiahuollon varmuutta koskeviin hankkeisiin sekä suoran ulkomaisen investoinnin sekä teknologian ja taitotiedon siirron avulla toteutuvaan jatkuvaan tukeen unionin toiminnalle Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. EIP:n olisi voitava kustannustehokkuuden vuoksi työskennellä myös suoraan paikallisten yritysten kanssa erityisesti ympäristön kestävyyteen ja energiahuollon varmuuteen liittyvillä aloilla. Väliarvioinnissa tarkastellaan uudelleen EIP:n Aasian ja Latinalaisen Amerikan rahoitustoimien tavoitteita.

(13)

Keski-Aasiassa EIP:n olisi keskityttävä merkittäviin energiahuolto- ja energian kuljetushankkeisiin, jotka myös edistävät yhteisön etuja energia-alalla ja ovat johdonmukaisia energianlähteiden monipuolistamista, Kioton pöytäkirjan vaatimusten noudattamista ja ympäristönsuojelun edistämistä koskevien yhteisön poliittisten tavoitteiden kanssa ja tukevat niitä. EIP:n rahoitustoimet olisi Keski-Aasiassa toteutettava läheisessä yhteistyössä EBRD:n kanssa ja erityisesti niiden ehtojen mukaisesti, joista on sovittu komission, EIP:n ja EBRD:n kolmenvälisessä yhteisymmärryspöytäkirjassa.

(14)

Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (10) (Cotonoun sopimus) nojalla näissä maissa toteutettavien toimiensa täydentämiseksi EIP:n olisi keskityttävä Etelä-Afrikassa yleisen edun mukaisiin infrastruktuurihankkeisiin (mukaan lukien kunnallinen infrastruktuuri, sähkö ja vesi) ja yksityisen sektorin, myös pienten ja keskisuurten yritysten, tukemiseen. Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Etelä-Afrikan tasavallan väliseen kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskevaan sopimukseen (11) sisältyvien taloudellista yhteistyötä koskevien määräysten täytäntöönpano edistää osaltaan EIP:n toimintaa alueella.

(15)

Kyseessä oleville alueille myönnettävän yhteisön kokonaistuen johdonmukaisuuden lisäämiseksi olisi etsittävä tarvittaessa mahdollisuuksia yhdistää EIP:n rahoitus yhteisön talousarviovaroista avustuksina, riskipääomana ja korkotukina myönnettyyn tukeen sekä tekniseen apuun, joka myönnetään hankkeiden valmisteluun ja toteuttamiseen tai oikeus- ja sääntelykehyksen parantamiseen, IPA:n, ENPI:n, vakautusvälineen, EIDHR:n ja Etelä-Afrikan osalta DCI:n kautta.

(16)

EIP toimii jo läheisessä yhteistyössä kansainvälisten rahoituslaitosten ja eurooppalaisten kahdenvälisten laitosten kanssa. Tätä yhteistyötä ohjaavat aluekohtaiset yhteisymmärryspöytäkirjat, joiden tulisi olla EIP:n hallintoelinten hyväksymiä. Tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien, yhteisön ulkopuolella toteutettavien rahoitustoimien osalta EIP:n olisi edelleen pyrittävä tarvittaessa lisäämään yhteensovittamista ja yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten ja eurooppalaisten kahdenvälisten laitosten kanssa, mukaan lukien soveltuvin osin alakohtaisia ehtoja koskeva yhteistyö, yhteisrahoituksen entistä laajempi käyttö ja osallistuminen muiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa maailmanlaajuisiin hankkeisiin, esimerkiksi tuen yhteensovittamista ja tehokkuutta edistäviin hankkeisiin.

(17)

EIP:n ja komission raportointia ja tiedottamista EIP:n rahoitustoimista olisi lisättävä. Komission olisi vuosittain annettava EIP:lta saatujen tietojen pohjalta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tämän päätöksen nojalla toteutetuista EIP:n rahoitustoimista. Kertomukseen tulisi erityisesti sisältyä strategiset ohjelma-asiakirjat ja osio, jossa käsitellään toiminnan tuottamaa yhteisön politiikkojen mukaista lisäarvoa, sekä osio, jossa käsitellään yhteistyötä komission ja muiden kansainvälisten rahoituslaitosten ja kahdenvälisten lainanantajien kanssa, mukaan lukien yhteisrahoitus.

(18)

Tällä päätöksellä perustetulla yhteisön takuulla olisi katettava EIP:n sopimat rahoitustoimet ajanjaksona, joka alkaa 1 päivänä helmikuuta 2007 ja päättyy 31 päivänä lokakuuta 2011. Kauden ensimmäisen puoliskon aikana tapahtuneen kehityksen arvioimiseksi EIP:n ja komission olisi suoritettava kauden puolivälissä tätä päätöstä koskeva väliarviointi. Väliarviointiin olisi erityisesti sisällyttävä ulkoinen arviointi, jota koskevat toimintaohjeet ovat tämän päätöksen liitteessä II.

(19)

EIP:n rahoitustoimia olisi edelleen hallinnoitava pankin omien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti, mukaan lukien soveltuvat valvontatoimenpiteet, sekä tilintarkastustuomioistuimen ja Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

(20)

Ulkosuhteisiin liittyville hankkeille perustetun takuurahaston, jäljempänä ’takuurahasto’, josta säädetään neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2728/94 (12), olisi myös vastaisuudessa toimittava varmuuslikviditeettinä, joka suojaa yhteisön talousarviota EIP:n rahoitustoimien tappioilta.

(21)

EIP:n olisi valmisteltava komissiota kuullen rahoitustoimiensa sopimista koskeva ohjeellinen monivuotinen ohjelma, jolla varmistetaan takuurahaston rahoittamiseen liittyvä tarkoituksenmukainen budjetointisuunnitelma. Komission olisi otettava tämä suunnitelma huomioon budjettivallan käyttäjälle esittämässään tavanomaisessa budjetoinnissa.

(22)

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin kumosi asiassa C-155/07 (parlamentti v. neuvosto) 6 päivänä marraskuuta 2008 antamassaan tuomiossa yhteisön takuun myöntämisestä Euroopan investointipankille yhteisön ulkopuolella toteutettuihin hankkeisiin liittyvistä lainoista ja lainatakauksista mahdollisesti aiheutuvien tappioiden varalta 19 päivänä joulukuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/1016/EY (13). Päätös 2006/1016/EY oli ulotettu kattamaan viisi Keski-Aasian maata (Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Turkmenistan ja Uzbekistan) Keski-Aasian maiden kelpoisuudesta saada rahoitusta päätöksen 2006/1016/EY nojalla 4 päivänä marraskuuta 2008 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2008/847/EY (14).

(23)

Tuomioistuin kuitenkin määräsi, että päätöksen 2006/1016/EY vaikutukset pysytetään EIP:n sellaisen rahoituksen osalta, joka on toteutettu, kunnes kahdentoista kuukauden kuluessa kyseisen tuomion julistamispäivästä on tullut voimaan uusi päätös, joka on tehty asianmukaisen oikeusperustan eli sekä perustamissopimuksen 179 että 181 a artiklan nojalla. Tuomion tuloksena sovelletaan nyt yhteispäätösmenettelyä valinnaisen valtuuden käyttöönottoon, liitteessä I lueteltujen maiden kelpoisuuteen saada rahoitusta ja EIP:n rahoituksen keskeyttämiseen, jos jonkin maan poliittinen tai taloudellinen tilanne aiheuttaa vakavaa huolta.

(24)

Sen vuoksi olisi tehtävä uusi Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös, jotta asianomaisille yhteisön ulkopuolella toteutettaville EIP:n rahoitustoimille voitaisiin myöntää jatkuva muuttumaton takuu.

(25)

Tämä päätös olisi kuitenkin tehtävä nopeasti ja samalla olisi varmistettava, että Euroopan parlamentin valtaoikeuksia noudatetaan täysimääräisesti; sen vuoksi komission olisi esitettävä ennen 30 päivää huhtikuuta 2010 ehdotus uudeksi päätökseksi, jossa otetaan huomioon myös väliarvioinnissa tehdyt päätelmät.

(26)

Tässä ehdotuksessa uudeksi päätökseksi olisi käsiteltävä muun muassa kysymystä kaikkia EIP:n ja komission uuden päätöksen mukaisesti tekemiä talousarvio- ja poliittisia päätöksiä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston valvonnan tiukentamisesta, koko rahoitusmenettelyn avoimuutta sekä kysymystä yhteisön takuun rajoittamisesta verrattuna maksettuihin määrärahoihin,

a)

perusmäärä, jonka kiinteä enimmäismäärä on 25 800 000 000 euroa, jonka alueellinen jakauma on määritetty 4 kohdassa ja joka kattaa koko ajanjakson 2007–2013;

b)

valinnainen 2 000 000 000 euron valtuus. Tämän valinnaisen määrän käyttöönotosta kokonaisuudessaan tai osittain sekä sen alueellisesta jakautumisesta päättävät Euroopan parlamentti ja neuvosto perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen. Päätös perustuu 9 artiklassa säädetyn väliarvioinnin tuloksiin.

a)

liittymistä valmistelevat maat: 8 700 000 000 euroa,

b)

naapuruus- ja kumppanuusmaat: 12 400 000 000 euroa,

joka jaetaan seuraavien ohjeellisten alaotsakkeen enimmäismäärien mukaisesti:

c)

Aasia ja Latinalainen Amerikka: 3 800 000 000 euroa,

joka jaetaan seuraavien ohjeellisten alaotsakkeen enimmäismäärien mukaisesti:

d)

Etelä-Afrikan tasavalta: 900 000 000 euroa.

a)

komission laatimat strategiset asiakirjat, kuten maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat, toimintasuunnitelmat ja liittymistä valmistelevat asiakirjat;

b)

EIP:n strategiset suunnitteluasiakirjat ja hankekokonaisuuden valmistelu;

c)

muut poliittiset ja toiminnalliset näkökohdat.

a)

valuutansiirtojen estyminen;

b)

pakkolunastus;

c)

sota tai kansalaislevottomuudet;

d)

oikeussuojan epääminen sopimusrikkomustapauksissa.