6.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 141/48


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 29 päivänä toukokuuta 2009,

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyytämän, Englantia, Skotlantia ja Walesia koskevan poikkeuksen myöntämisestä vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY mukaisesti

(tiedoksiannettu numerolla K(2009) 3853)

(Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen)

(2009/431/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY (1) ja erityisesti sen liitteessä III olevan 2 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Jos jäsenvaltio aikoo sallia direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ja a alakohdassa mainituista määristä poikkeavan lantamäärän käytön hehtaaria kohti vuodessa, kyseinen määrä on asetettava sellaiseksi, ettei se vaaranna kyseisen direktiivin 1 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista, ja määrä on voitava perustella puolueettomin perustein, kyseessä olevassa tapauksessa esimerkiksi pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla kasvustoilla.

(2)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta pyysi 14 päivänä tammikuuta 2009 komissiolta direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaista poikkeusta Englannin, Skotlannin ja Walesin osalta.

(3)

Pyydetyn poikkeuksen mukaan Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa sallima määrä olisi enintään 250 kilogrammaa karjanlannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohden vuodessa nurmitiloilla. Poikkeuksen soveltamisalaan arvioidaan Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa kuuluvan noin 1 950 tilaa, mikä merkitsee 1,3 prosenttia kaikista tiloista, 1,5 prosenttia käytetystä maatalousmaasta ja 21 prosenttia lypsykarjasta.

(4)

Direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanoa koskeva lainsäädäntö, myös pilaantumisalttiiden vyöhykkeiden nimeämistä ja toimintaohjelmia koskeva lainsäädäntö (Englanti: Regulations 2008 No 2349; Skotlanti: Regulations 2008 No 298 ja Wales: Regulations 2008 No 3143), on annettu ja sitä sovelletaan samanaikaisesti tämän päätöksen kanssa.

(5)

Toimintaohjelman soveltamisalaan kuuluvat nimetyt pilaantumisalttiit vyöhykkeet kattavat 68 prosenttia Englannin kokonaisalueesta, 14 prosenttia Skotlannin kokonaisalueesta ja 4 prosenttia Walesin kokonaisalueesta.

(6)

Vedenlaadusta toimitettujen tietojen mukaan keskimääräinen nitraattipitoisuus on alle 50 mg/l 83 prosentissa ja alle 25 mg/l 58 prosentissa Englannin pohjavesimuodostumista. Skotlannin ja Walesin osalta keskimääräinen nitraattipitoisuus on alle 50 mg/l yli 90 prosentissa pohjavesimuodostumista ja alle 25 mg/l yli 70 prosentissa pohjavesimuodostumista. Englannin pintavesistöjen osalta on todettu, että keskimääräinen nitraattipitoisuus on alle 25 mg/l yli 50 prosentissa seuranta-asemista ja enintään 9 prosentissa seuranta-asemia keskimääräinen nitraattipitoisuus on yli 50 mg/l. Skotlannissa ja Walesissa keskimääräinen nitraattipitoisuus on alle 25 mg/l yli 90 prosentissa seuranta-asemista. Yhdenkään seuranta-aseman nitraattipitoisuudet eivät ylittäneet 50mg/l.

(7)

Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa yleisimmät laiduntavat eläimet ovat lypsykarja, lihakarja ja lampaat. Näiden määrä on kuitenkin vähentynyt vuosina 1995–2007 (nautakarjan määrä on laskenut 13 prosenttia sekä lampaiden ja karitsojen määrä 22 prosenttia). Noin 48 prosenttia karjanlannan kokonaistuotannosta käytetään olkipohjaisista suojista tulevana kiinteänä lantana ja 52 prosenttia lietteenä.

(8)

Keinolannoitteiden käyttö on vähentynyt viimeisten 20 vuoden ajan. Typen käyttö on vähentynyt 42 prosenttia ja fosforin käyttö 49 prosenttia. Kemiallisen typen käyttö lypsykarjan laidunmailla on vähentynyt 37 prosenttia vuoden 1999 jälkeen. Kemiallista typpeä käytettiin vuonna 2007 128 kg N/ha. OECD:n kansalliset typpi- ja fosforitaseet osoittavat, että vuosina 1985–2002 typpitase laski 46 kilosta N/ha 22 kiloon N/ha. Fosforitase puolestaan laski 15 kilosta P/ha 12 kiloon P/ha.

(9)

Englannissa, Skotlannissa ja Walesissa 69 prosenttia maatalousmaista on nurmikasvustoa. Tästä 46 prosenttia on laajaa nurmialaa ja 54 prosenttia hoidettua nurmipeltoa. Maatalousmaasta 31 prosenttia on viljelysmaata.

(10)

Ilmoitukseen liitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että ehdotettu 250 kilogramman määrä nurmitiloilla laiduntavan karjan lannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohden on puolueettomasti perusteltavissa esimerkiksi suurella nettosademäärällä, pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla hyvätuottoisilla kasvustoilla.

(11)

Tutkittuaan pyynnön komissio katsoo, että ehdotettu 250 kilogramman määrä hehtaaria kohden ei estä direktiivin 91/676/EY tavoitteiden saavuttamista, jos eräitä tiukkoja edellytyksiä noudatetaan.

(12)

Tätä päätöstä olisi sovellettava yhdessä Englantia, Skotlantia ja Walesia koskevan vuosina 2009–2012 toteutettavan toimintaohjelman kanssa.

(13)

Tämä päätös on direktiivin 91/676/ETY 9 artiklalla perustetun nitraattikomitean lausunnon mukainen,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Myönnetään tässä päätöksessä säädetyin edellytyksin Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyytämä, Englantia, Skotlantia ja Walesia koskeva poikkeus, jonka tarkoituksena on sallia direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ja a alakohdassa mainittuja määriä suuremman karjanlannan määrän käyttö.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

a)

’nurmitiloilla’ tiloja, joiden lannanlevitykseen käytettävissä olevasta maatalousmaan pinta-alasta vähintään 80 prosenttia on nurmea,

b)

’laiduntavalla karjalla’ tarkoitetaan nautakarjaa (lukuun ottamatta lihavasikoita), lampaita, peuroja, vuohia ja hevosia,

c)

’nurmella’ pitkä- tai lyhytikäistä nurmikasvustoa (lyhytikäisen nurmen kesto on yleensä alle neljä vuotta).

3 artikla

Soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan nurmitiloihin yksittäistapauksissa ja noudattaen 4, 5 ja 6 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

4 artikla

Vuosittainen lupa ja sitoumus

1.   Viljelijöiden, jotka haluavat käyttää poikkeusta hyväkseen, on tehtävä toimivaltaisille viranomaisille hakemus vuosittain.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen hakemuksen yhteydessä viljelijöiden on kirjallisesti sitouduttava täyttämään 5 ja 6 artiklassa säädetyt edellytykset.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikkiin poikkeushakemuksiin sovelletaan hallinnollista valvontaa. Jos valvonnassa ilmenee, että 5 ja 6 artiklan edellytyksiä ei ole täytetty, hakijalle on ilmoitettava tästä. Tällaisessa tapauksessa hakemusta on pidettävä hylättynä.

5 artikla

Lannan ja muiden lannoitteiden käyttö

1.   Nurmitiloilla voidaan vuosittain levittää maahan laiduntavan karjan lantaa, eläinten omat jätökset mukaan luettuina, määrä, joka sisältää enintään 250 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden, ja lisäksi on noudatettava 2–7 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

2.   Typen kokonaismäärä ei saa ylittää kyseessä olevan kasvuston ennakoitua ravinnetarvetta, maaperästä saatu ravinnemäärä huomioon ottaen.

3.   Kullakin tilalla on laadittava lannoitussuunnitelma, jossa esitetään viljelymaan viljelykierto sekä suunniteltu lannan ja typpi- ja fosfaattilannoitteiden käyttö. Lannoitussuunnitelman on oltava tilalla viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä maaliskuuta.

Lannoitussuunnitelmaan on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)

karjan lukumäärä, kuvaus säilytys- ja varastointijärjestelmistä, mukaan luettuina käytettävissä olevat lannanvarastointitilat;

b)

laskelma tilalla tuotetun lannan sisältämän typen määrästä (josta on vähennetty säilytyksen ja varastoinnin aikainen hävikki) sekä fosforin määrästä;

c)

viljelykierto ja kunkin kasvuston pinta-ala, mukaan luettuna luonnoskartta yksittäisten peltojen sijainnista;

d)

arvio kasvustojen tarvitseman typen ja fosforin määristä;

e)

tilalla käytettävän tai muualle toimitettavan lannan määrä ja laji;

f)

maaperän typen ja fosforin määrää koskevien maaperäanalyysien tulokset, jos tällaisia analyysejä on tehty;

g)

lannasta peräisin oleva typen ja fosforin määrä kullakin pellolla;

h)

typen ja fosforin käyttö kemiallisissa ja muissa lannoitteissa kullakin pellolla.

Suunnitelmia on tarkistettava viimeistään seitsemän päivän kuluttua viljelykäytäntöjen muuttumisesta sen varmistamiseksi, että suunnitelmat ja tosiasialliset käytännöt vastaavat toisiaan.

4.   Kullakin tilalla on pidettävä lannoitekirjanpitoa, joka sisältää typpi- ja fosforikuormitukseen liittyvät tiedot. Tämä kirjanpito on toimitettava kalenterivuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle.

5.   Jokaisen poikkeusta hyväkseen käyttävän nurmitilan on hyväksyttävä se, että 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus, lannoitussuunnitelma sekä lannoitekirjanpito voidaan tarkastaa.

6.   Kullakin poikkeusta hyödyntävällä tilalla on oltava maaperän typpi- ja fosforianalyysin tulokset. Näytteet on otettava ja analyysi on tehtävä vähintään neljän vuoden välein kullakin viljelykierron ja maaperän ominaisuuksien suhteen yhtenevällä tilan osalla. Analyyseja on tehtävä vähintään yksi kutakin viiden hehtaarin viljelyalaa kohden.

7.   Karjanlantaa ei saa levittää syksyllä ennen nurmen kylvöä.

6 artikla

Maankäyttö

Tiloilla lannanlevitykseen käytettävissä olevasta pinta-alasta vähintään 80 prosenttia on oltava nurmiviljelmää. Poikkeusta hyväkseen käyttävien viljelijöiden on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

a)

hiekkamailla olevat lyhytikäiset nurmet kynnetään keväällä;

b)

kaikilla maaperätyypeillä on välittömästi nurmen kyntämisen jälkeen viljeltävä runsaasti typpeä käyttäviä kasveja;

c)

viljelykiertoon ei saa sisältyä ilmakehän typpeä sitovia palko- tai muita kasveja. Tämä ei kuitenkaan koske apilaa nurmessa, jossa apilan osuus on alle 50 prosenttia, eikä muita palkokasveja, joiden aluskasvina käytetään nurmikasveja.

7 artikla

Muut toimenpiteet

Tämän poikkeuksen soveltaminen ei rajoita muita toimenpiteitä, joita tarvitaan kansanterveyden, eläinten terveyden sekä ympäristön suojelua koskevan yhteisön lainsäädännön noudattamiseksi

8 artikla

Seuranta

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava kartat, joista käy ilmi nurmitilojen ja karjan sekä kullakin alueella poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvan maatalousmaan prosenttimäärät, sekä ajantasaistettava nämä kartat vuosittain. Kyseiset kartat on toimitettava komissiolle vuosittain tämän päätöksen 10 artiklassa tarkoitetun kertomuksen liitteenä.

2.   Toimintaohjelman ja poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvien tilojen seuranta on toteutettava tilan pelloilla ja maatalousalueiden valuma-alueiden seurantakohteissa. Vertailun mahdollistavien valuma-alueiden seurantakohteiden on edustettava erilaisia maaperätyyppejä, voimaperäistämisastetta ja lannoituskäytäntöjä.

3.   Tämän päätöksen 5 artiklassa tarkoitettujen tutkimusten ja ravinneanalyysien on tuotettava tietoa poikkeusta hyväkseen käyttävien tilojen paikallisesta maankäytöstä, viljelykierroista ja -käytännöistä. Tätä tietoa voidaan käyttää mallipohjaisissa laskelmissa, joilla selvitetään nitraatin huuhtoutumista ja fosforin hävikkiä pelloilta, joille levitetään hehtaarille enintään 250 kilogrammaa typpeä sisältävä määrä laiduntavan karjan lantaa vuodessa.

4.   Maatalousalueiden valuma-alueiden seurantakohteisiin kuuluvien tilojen matalista pohjavesistä, maavesistä, valumavesistä ja vesivirroista on kerättävä tietoja, joista käy ilmi juuristovyöhykkeestä pohja- ja pintaveteen siirtyvän veden nitraatti- ja fosforipitoisuus.

5.   Vedenlaadun seurantaa on lisättävä kaikkein haavoittuvaisimpien vesistöjen lähistöllä sijaitsevilla maatalousalueiden valuma-alueilla

6.   Ravinteiden hallinnan parantamiseksi on toteutettava tutkimus, jonka avulla poikkeusjakson loppuun mennessä kerätään yksityiskohtaista tieteellistä tietoa voimaperäisestä nurmiviljelystä. Tutkimuksessa on keskityttävä ravinnehävikkiin, myös nitraatin huuhtoutumiseen, denitrifikaatiohävikkiin ja fosfaattihävikkiin voimaperäisissä maidontuotantojärjestelmissä edustavilla alueilla.

9 artikla

Valvonta

1.   Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on tehtävä kaikkien poikkeusta hyväkseen käyttävien tilojen osalta hallinnollisia tarkastuksia, joilla valvotaan, että enimmäismäärää, joka on 250 kilogrammaa laiduntavan karjan lannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohden, ei ylitetä ja että typen käyttöä koskevia lannoituksen enimmäismääriä ja maankäytön edellytyksiä noudatetaan.

2.   On laadittava peltotarkastusohjelma, joka perustuu riskianalyysiin, aikaisempien vuosien tarkastusten tuloksiin ja direktiivin 91/676/ETY täytäntöönpanolainsäädännön noudattamiseksi suoritettujen yleisten pistokokeiden tuloksiin. Peltotarkastuksia on tehtävä vähintään kolmelle prosentille poikkeusta hyväkseen käyttävistä maatiloista, ja tarkastusten on koskettava 5 ja 6 artiklassa vahvistettujen edellytysten noudattamista.

10 artikla

Raportointi

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava vuosittain komissiolle seurannan tulokset sekä tiivistetty kertomus vedenlaadun kehityksestä ja arviointimenetelmistä. Kertomuksessa on selvitettävä, miten poikkeusta koskevien edellytysten noudattamista on arvioitu tiloilla suoritettavin tarkastuksin, sekä annettava tietoja hallinnollisissa tarkastuksissa ja peltotarkastuksissa todetuista tiloista, jotka eivät täytä edellytyksiä.

Ensimmäinen kertomus on toimitettava kesäkuuhun 2010 mennessä ja sen jälkeen kertomukset on toimitettava vuosittain kesäkuuhun mennessä.

2.   Komissio ottaa näin saadut tulokset huomioon mahdollisen uuden pyynnön yhteydessä.

11 artikla

Soveltaminen

Tätä päätöstä sovelletaan toimintaohjelman täytäntöönpanoa koskevien asetusten yhteydessä Englannissa (Regulations 2008 No 2349), Skotlannissa (Regulations 2008 No 298) ja Walesissa (Regulations 2008 No 3143). Sen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2012.

12 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneelle kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 29 päivänä toukokuuta 2009.

Komission puolesta

Stavros DIMAS

Komission jäsen


(1)  EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1.