21.2.2008

Euroopan unionin virallinen lehti

L 46/11

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/7/EY,

annettu 12 päivänä helmikuuta 2008,

pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 ja 94 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 17 päivänä heinäkuuta 1969 annettua neuvoston direktiiviä 69/335/ETY (3) on muutettu merkittävällä tavalla useaan otteeseen (4). Koska siihen on tarpeen tehdä lisää muutoksia, direktiivi olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Pääoman hankinnasta suoritettavat välilliset verot, joita ovat pääoman hankintavero (yhtiöihin ja yrityksiin sijoitettavista pääomapanoksista kannettava vero), arvopapereista suoritettava leimavero ja rakenneuudistustoimista kannettava vero riippumatta siitä, lisäävätkö tällaiset toimet pääomaa vai eivät, saattavat johtaa syrjintään, kaksinkertaiseen verotukseen ja eroavuuksiin, jotka häiritsevät pääomien vapaata liikkuvuutta. Sama koskee myös muita välillisiä veroja, joilla on samat ominaisuudet kuin pääoman hankintaverolla ja arvopapereista suoritettavalla leimaverolla.

(3)	Sen vuoksi on sisämarkkinoiden etujen mukaista yhdenmukaistaa pääoman hankinnasta suoritettavia välillisiä veroja koskeva lainsäädäntö, jotta voitaisiin mahdollisimman suurelta osin poistaa tekijät, jotka saattavat vääristää kilpailun edellytyksiä tai estää pääomien vapaata liikkuvuutta.

(4)	Pääoman hankintaveron taloudelliset vaikutukset haittaavat yritysten uudelleen järjestämistä ja toiminnan kehittämistä. Tällaiset vaikutukset ovat erityisen haitallisia talouden nykytilanteessa, jossa ensisijaiseksi tavoitteeksi on asetettava investointien edistäminen.

(5)	Paras keino näiden päämäärien saavuttamiseksi olisi pääoman hankintaveron poistaminen.

(6)

Eräät tällä hetkellä pääoman hankintaveroa soveltavat jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi hyväksyä tulonmenetyksiä, joita aiheutuisi tällaisen toimenpiteen välittömästä toteuttamisesta. Näillä jäsenvaltioilla olisi sen vuoksi oltava mahdollisuus jatkaa pääoman hankintaveron soveltamista kaikkiin tai joihinkin kyseessä oleviin liiketoimiin, kuitenkin niin, että samassa jäsenvaltiossa on sovellettava kiinteää verokantaa. Kun jäsenvaltio on päättänyt olla soveltamatta pääoman hankintaveroa kaikkiin tai joihinkin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin liiketoimiin, sillä ei saisi olla mahdollisuutta ottaa tällaista veroa uudelleen käyttöön.

(7)

Sisämarkkinoiden käsitteeseen sisältyy jo se, että sisämarkkinoilla yhtiöltä tai yritykseltä olisi kannettava pääoman hankinnasta vero vain yhden kerran. Jos siis jäsenvaltio, jolla on kyseinen verotusoikeus, ei kanna pääoman hankintaveroa jostakin tai kaikista tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista liiketoimista, millään muullakaan jäsenvaltiolla ei ole verotusoikeutta näihin liiketoimiin.

(8)	On aiheellista soveltaa edelleen tiukkoja vaatimuksia tilanteisiin, joissa jäsenvaltiot jatkavat pääoman hankintaveron kantamista, erityisesti poikkeusten ja verokannan alennusten osalta.

(9)	Pääoman hankintaveron lisäksi pääoman hankinnasta ei olisi kannettava muita välillisiä veroja. Erityisesti arvopapereista ei olisi kannettava leimaveroa, siitä riippumatta, mikä on arvopapereiden alkuperä ja edustavatko ne yrityksen omaa pääomaa vai sen lainapääomaa.

(10)	Direktiivissä 69/335/ETY oleva pääomayhtiöiden luettelo on epätäydellinen ja sitä olisi sen vuoksi mukautettava.

(11)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, vaan ne siten voidaan paremmin saavuttaa yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(12)

Velvoite saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajattava niihin säännöksiin, jotka johtavat asiasisällön muuttumiseen aiempiin direktiiveihin verrattuna. Muuttumattomien säännösten saattamista kansallisen lainsäädännön osaksi koskeva velvoite johtuu aikaisemmista direktiiveistä.

(13)	Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa liitteessä II olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(14)	Pääoman hankintaveron haitalliset vaikutukset huomioon ottaen komission olisi kyseisen veron poistamista silmällä pitäen annettava joka kolmas vuosi kertomus tämän direktiivin toimivuudesta,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

KOHDE JA SOVELTAMISALA

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä säädetään välillisten verojen kantamisesta seuraavissa tapauksissa:

a)	pääomayhtiöiden pääomapanokset;

b)	pääomayhtiöiden rakenneuudistustoimet;

c)	eräiden arvopaperien ja debentuurilainojen liikkeeseen laskeminen.

2 artikla

Pääomayhtiö

1. Tässä direktiivissä ’pääomayhtiöllä’ tarkoitetaan

a)	yhtiötä, jonka yhtiömuoto on jokin liitteessä I luetelluista;

b)	yhtiötä, yritystä, yhteenliittymää tai oikeushenkilöä, jonka pääoman tai varojen osuudet ovat vaihdettavissa arvopaperipörssissä;

c)	voittoa tavoittelevaa yhtiötä, yritystä, yhteenliittymää tai oikeushenkilöä, jonka osakkailla on oikeus myydä osuutensa kolmansille osapuolille ilman etukäteisvaltuutusta ja joiden vastuu yhtiön, yrityksen, yhteenliittymän tai oikeushenkilön veloista rajoittuu heidän osuuksiensa arvoon.

2. Tässä direktiivissä pääomayhtiöksi katsotaan myös muu voittoa tavoitteleva yhtiö, yritys, yhteenliittymä tai oikeushenkilö.

3 artikla

Pääomapanokset

Jollei 4 artiklasta muuta johdu, tässä direktiivissä pidetään seuraavia liiketoimia pääomapanoksina:

a)	pääomayhtiön perustaminen;

b)	sellaisen yhtiön, yrityksen, yhteenliittymän tai oikeushenkilön, joka ei ole pääomayhtiö, muuttaminen pääomayhtiöksi;

c)	pääomayhtiön pääoman korottaminen millaisten tahansa omaisuuserien sijoituksella;

pääomayhtiön varojen lisääminen millaisten tahansa omaisuuserien sijoituksella siten, että vastikkeena tästä ei anneta osuuksia yhtiön pääomasta tai varoista, vaan osakkailla olevien oikeuksien kaltaisia oikeuksia, kuten äänioikeuksia tai oikeuksia osuuteen yhtiön voitosta taikka oikeuksia jako-osaan yhtiötä purettaessa;

e)	sellaisen pääomayhtiön tosiasiallisen liikkeenjohdon siirtäminen kolmannesta maasta jäsenvaltioon, jonka sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee kolmannessa maassa;

f)	sellaisen pääomayhtiön sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen kolmannesta maasta jäsenvaltioon, jonka tosiasiallinen liikkeenjohto sijaitsee kolmannessa maassa;

g)	pääomayhtiön pääoman korottaminen käyttämällä tähän tämän pääomayhtiön voittoja tai pysyviä tai väliaikaisia rahastoja;

h)	pääomayhtiön varojen sellainen lisääminen jonkin osakkaan tarjoamilla palveluilla, joka ei johda yhtiön pääoman korottamiseen, mutta joka johtaa oikeuksien muuttumiseen yhtiössä tai joka voi lisätä yhtiön osuuksien arvoa;

i)	pääomayhtiön lainanotto, jos velkojalla on oikeus osuuteen yhtiön voitosta;

j)	pääomayhtiön lainanotto osakkaalta tai osakkaan puolisolta taikka lapselta sekä osakkaan takaaman lainan otto kolmannelta henkilöltä edellyttäen, että lainalla on sama vaikutus kuin yhtiön pääoman lisäämisellä.

4 artikla

Rakenneuudistustoimet

1. Tässä direktiivissä seuraavia rakenneuudistustoimia ei pidetä pääomapanoksina:

yhden tai useamman pääomayhtiön kaikkien varojen ja velkojen tai yhden tai useamman toimialan siirtäminen yhteen tai useampaan pääomayhtiöön, jota ollaan parhaillaan perustamassa tai joka on jo perustettu, jos siirron vastasuoritus koostuu ainakin osittain hankkivan yhtiön pääomaa edustavista arvopapereista;

sellaisen pääomayhtiön, jota ollaan parhaillaan perustamassa tai joka on jo perustettu, suorittama osakkeiden hankinta, jolla saavutetaan enemmistö jonkin toisen pääomayhtiön äänioikeuksista, jos osakkeiden hankkimisen vastasuoritus koostuu ainakin osittain ensiksi mainitun yhtiön pääomaa edustavista arvopapereista. Jos enemmistö äänioikeuksista saavutetaan kahdella tai useammalla liiketoimella, ainoastaan sitä liiketointa, jolla enemmistö äänioikeudesta saavutetaan, ja sitä seuraavia liiketoimia pidetään rakenneuudistustoimina.

2. Rakenneuudistustoimiin kuuluu myös sellaisen pääomayhtiön kaikkien varojen ja velkojen siirtäminen toiseen pääomayhtiöön, jonka viimeksi mainittu omistaa kokonaan.

II LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

5 artikla

Liiketoimet, joista ei kanneta välillisiä veroja

1. Jäsenvaltiot eivät saa kantaa pääomayhtiöiltä mitään välillistä veroa seuraavista:

a)	pääomapanokset;

b)	lainat tai palvelujen tarjonta, joka tapahtuu osana pääomapanosta;

c)	ennen liiketoiminnan aloittamista tehtävä rekisteröinti tai muu muodollisuus, jota pääomayhtiöltä voidaan edellyttää sen oikeudellisen muodon vuoksi;

pääomayhtiön perustamisasiakirjan tai sääntöjen muuttaminen ja erityisesti seuraavat:

i)	pääomayhtiön muuttaminen erityyppiseksi pääomayhtiöksi;

ii)	pääomayhtiön tosiasiallisen liikkeenjohdon keskuksen tai sääntömääräisen kotipaikan siirtäminen yhdestä jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon;

iii)	muutos pääomayhtiön tavoitteissa;

iv)	pääomayhtiön toiminta-ajan pidentäminen;

e)	edellä 4 artiklassa tarkoitetut rakenneuudistustoimet.

2. Jäsenvaltiot eivät saa kantaa mitään välillistä veroa seuraavista:

osakkeiden, osuuksien tai muiden samankaltaisten arvopapereiden taikka tällaisia arvopapereita vastaavien todistusten laatiminen, liikkeeseen laskeminen, ottaminen kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssissä, vaihdantaan saattaminen tai niillä tapahtuva kaupankäynti, niiden liikkeeseenlaskijasta riippumatta;

lainat, mukaan lukien valtion joukkovelkakirjalainat, jotka toteutetaan laskemalla liikkeeseen debentuureja tai muita siirtokelpoisia arvopapereita, niiden liikkeeseenlaskijasta riippumatta, tai näihin liittyvät muodollisuudet, tai tällaisten joukkovelkakirjojen tai muiden siirtokelpoisten arvopapereiden laatiminen, liikkeeseen laskeminen, ottaminen kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssissä, vaihdantaan saattaminen tai niillä tapahtuva kaupankäynti.

6 artikla

Verot ja arvonlisävero

1. Sen estämättä, mitä 5 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat kantaa seuraavia veroja:

a)	kiinteä tai vaihtuvamääräinen vero arvopapereiden siirroista;

b)	oikeuden luovutuksista kannettava vero, mukaan lukien maa-alueiden rekisteröinnistä kannettava vero, joka kohdistuu jäsenvaltion alueella sijaitsevan liiketoiminnan tai kiinteän omaisuuden siirtämiseen pääomayhtiöön;

c)	pääomayhtiöön siirrettävän kaikenlaisen omaisuuden luovutuksista kannettava vero sikäli kuin tämä omaisuus luovutetaan muuta korvausta kuin yhtiöosuuksia vastaan;

d)	verot, jotka koskevat maa-alueiden tai muun omaisuuden osalta kirjattavien kiinnitysten ja muiden rasitteiden perustamista, kirjaamista tai kuolettamista;

e)	palkkioiden ja korvausten muodossa kannettavat verot;

f)	arvonlisävero.

2. Edellä 1 kohdan b–e alakohdassa lueteltujen maksujen ja verojen määrä ei saa vaihdella sen perusteella, sijaitseeko pääomayhtiön tosiasiallinen liikkeenjohto tai sääntömääräinen kotipaikka maksut ja verot kantavassa jäsenvaltiossa vai ei. Nämä määrät eivät saa ylittää niiden maksujen ja verojen määriä, joita kannetaan näitä veroja ja maksuja kantavassa jäsenvaltiossa suoritettavista samanlaisista liiketoimista.

III LUKU

ERITYISSÄÄNNÖKSET

7 artikla

Pääoman hankintaveron kantaminen eräissä jäsenvaltioissa

1. Sen estämättä, mitä 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, jäsenvaltio, joka 1 päivänä tammikuuta 2006 kantoi pääomayhtiön pääomapanoksista veroa, jäljempänä ’pääoman hankintavero’, saa jatkaa veron kantamista edellyttäen, että se täyttää 8–14 artiklassa säädetyt vaatimukset.

2. Jos jäsenvaltio lopettaa pääoman hankintaveron kantamisen 1 päivän tammikuuta 2006 jälkeen, se ei saa ottaa sitä uudelleen käyttöön.

3. Sen estämättä, mitä 10 artiklan 2 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio lopettaa pääoman hankintaveron kantamisen 3 artiklan g–j alakohdassa tarkoitetuista pääomanpanoksista 1 päivän tammikuuta 2006 jälkeen, se ei saa ottaa sitä uudelleen käyttöön näiden pääomapanosten osalta.

4. Sen estämättä, mitä 10 artiklan 4 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio lopettaa pääoman hankintaveron kantamisen sijoitus- tai käyttöpääoman hankkimisesta sivuliikkeelle 1 päivän tammikuuta 2006 jälkeen, se ei saa ottaa sitä uudelleen käyttöön näiden pääomapanosten osalta.

5. Jos jäsenvaltio myöntää 13 artiklan nojalla poikkeuksia 1 päivän tammikuuta 2006 jälkeen, se ei saa enää myöhemmin kantaa pääoman hankintaveroa näistä pääomapanoksista.

8 artikla

Pääoman hankintaveron verokanta

1. Pääoman hankintaveron verokannan on oltava kiinteä.

2. Jäsenvaltion soveltama pääoman hankintaveron verokanta ei saa olla korkeampi kuin asianomaisen jäsenvaltion 1 päivänä tammikuuta 2006 soveltama verokanta.

Jos jäsenvaltio mainitun päivän jälkeen alentaa sovellettavaa verokantaa, se ei saa ottaa uudelleen käyttöön korkeampaa verokantaa.

3. Pääoman hankintaveron verokanta ei missään tapauksessa saa olla korkeampi kuin 1 prosentti.

9 artikla

Eräiden yhteisöjen jättäminen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle

Jäsenvaltiot voivat pääoman hankintaveroa kantaessaan olla pitämättä 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja yhteisöjä pääomayhtiöinä.

10 artikla

Pääoman hankintaveron alaiset liiketoimet ja verotusoikeuksien jakaminen

1. Jos jäsenvaltio jatkaa pääoman hankintaveron kantamista 7 artiklan 1 kohdan nojalla, sen on kannettava sitä 3 artiklan a–d alakohdassa tarkoitetuista pääomapanoksista, jos pääomayhtiön tosiasiallinen liikkeenjohto sijaitsee kyseisessä jäsenvaltiossa silloin, kun pääomapanos sijoitetaan.

Sen on myös kannettava pääoman hankintaveroa 3 artiklan e ja f alakohdassa tarkoitetuista pääomapanoksista.

2. Kun jäsenvaltio jatkaa pääoman hankintaveron kantamista, se saa kantaa sitä 3 artiklan g–j alakohdassa tarkoitetuista pääomapanoksista, jos pääomayhtiön tosiasiallinen liikkeenjohto sijaitsee kyseisessä jäsenvaltiossa silloin, kun pääomapanos sijoitetaan.

3. Kun pääomayhtiön tosiasiallinen liikkeenjohto sijaitsee kolmannessa maassa ja sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee pääoman hankintaveroa soveltavassa jäsenvaltiossa, pääomapanoksista kannetaan pääoman hankintaveroa kyseisessä jäsenvaltiossa.

4. Kun pääomayhtiön sääntömääräinen kotipaikka ja tosiasiallinen liikkeenjohto sijaitsevat kolmannessa maassa, sijoitus- tai käyttöpääoman hankkimisesta sivuliikkeelle, joka sijaitsee pääoman hankintaveroa soveltavassa jäsenvaltiossa, pääoman hankintaveroa saadaan kantaa tässä jäsenvaltiossa.

11 artikla

Pääoman hankintaveron veroperuste

1. Edellä 3 artiklan a, c ja d alakohdassa tarkoitettujen pääomapanosten osalta pääoman hankintaveron veroperusteena käytetään kaikenlaisten osakkailta saatujen tai saatavien varojen tosiasiallista arvoa, josta on vähennetty siirretyt velkavastuut ja kustakin pääomapanoksesta yhtiölle aiheutuneet kustannukset.

Pääoman hankintaveron kantamista voidaan lykätä siihen saakka, kun pääomapanokset on sijoitettu.

2. Edellä 3 artiklan b, e ja f alakohdassa tarkoitettujen pääomapanosten osalta pääoman hankintaveron veroperusteena käytetään yhtiölle muuttamis- tai siirtohetkellä kuuluneiden varojen tosiasiallista arvoa, josta on vähennetty velat ja kulut, joista yhtiö vastasi kyseisenä ajankohtana.

3. Edellä 3 artiklan g alakohdassa tarkoitettujen pääomapanosten osalta pääoman hankintaveron veroperusteena käytetään tällaisen lisäyksen nimellisarvoa.

4. Edellä 3 artiklan h alakohdassa tarkoitettujen pääomapanosten osalta pääoman hankintaveron veroperusteena käytetään tarjottavien palvelujen tosiasiallista arvoa, josta on vähennetty siirretyt velkavastuut ja tällaisista palveluista yhtiölle aiheutuvat kustannukset.

5. Edellä 3 artiklan i ja j alakohdassa tarkoitettujen pääomapanosten osalta pääoman hankintaveron veroperusteena käytetään otetun lainan nimellisarvoa.

6. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kullekin osakkaalle merkittyjen tai kuuluvien yhtiön osakkeiden tosiasiallista arvoa voidaan käyttää pääoman hankintaveron veroperusteena, paitsi jos pääomapanokset on suoritettu pelkästään käteismaksuna.

Veronalainen määrä ei missään tapauksessa saa olla pienempi kuin kullekin osakkaalle merkittyjen tai kuuluvien yhtiön osakkeiden nimellisarvo.

12 artikla

Määrät, joita ei oteta huomioon pääoman hankintaveron veroperusteessa

1. Pääoman korottamisen osalta ei pääoman hankintaveron veroperusteessa oteta huomioon seuraavia:

a)	pääomayhtiölle kuuluvat varat, jotka on sidottu pääoman lisäämiseen ja joista on jo kannettu pääoman hankintavero;

b)	pääomayhtiön ottamat lainat, jotka on muunnettu yhtiöosuuksiksi ja joista on jo kannettu pääoman hankintavero.

2. Jäsenvaltio saa olla ottamatta huomioon pääoman hankintaveron veroperusteessa sellaisen osakkaan pääoman määrän, jolla on rajoittamaton vastuu pääomayhtiön velvoitteista, sekä tällaisen osakkaan osuuden yhtiön varoista.

Jos jäsenvaltio käyttää tätä mahdollisuutta, pääoman hankintaveroa kannetaan liiketoimista, joiden osalta osakkaan vastuu rajoittuu hänen osuuteensa yhtiön pääomasta erityisesti silloin, kun vastuun rajoitus johtuu pääomayhtiön muuntamisesta muuntyyppiseksi pääomayhtiöksi.

Pääoman hankintavero kannetaan kaikissa tällaisissa tapauksissa sellaisten yhtiön osuuksien arvosta, jotka kuuluvat osakkaille, joilla on rajoittamaton vastuu yhtiön velvoitteista.

3. Edellä 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetun pääomapanoksen osalta, kun yhtiön pääoma on alentunut syntyneiden tappioiden vuoksi, se osa pääomapanoksesta, joka vastaa tällaista pääoman alenemista, voidaan jättää huomioon ottamatta veroperusteessa edellyttäen, että pääomapanos suoritetaan neljän vuoden kuluessa pääoman alenemisesta.

13 artikla

Eräisiin pääomayhtiöihin sijoitettaville pääomapanoksille myönnettävä poikkeus

Jäsenvaltiot voivat olla kantamatta pääoman hankintaveroa seuraaviin yhtiöihin sijoitettavista pääomapanoksista:

a)	pääomayhtiöt, jotka tarjoavat julkisia palveluja, kuten julkisen liikenteen harjoittajat, satamayritykset sekä vesi-, kaasu- ja sähkölaitokset, jos valtio taikka alue- tai paikallisviranomaiset omistavat vähintään puolet yhtiön pääomasta;

b)	pääomayhtiöt, jotka sääntöjensä mukaisesti ja tosiasiallisesti toimivat yksinomaan ja välittömästi kulttuuri-, sosiaali-, avustus- tai koulutustarkoituksessa.

Jäsenvaltion, joka ei kanna pääoman hankintaveroa tällaisista pääomapanoksista, on myös myönnettävä vastaava poikkeus 10 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulle sijoitus- tai käyttöpääoman hankkimiselle sivuliikkeelle, joka on sijoittautunut sen alueella.

14 artikla

Poikkeusmenettely

Tietyntyyppisiin pääomapanoksiin tai pääomayhtiöihin voidaan soveltaa poikkeuksia tai verokannan alennuksia, jotta verotus olisi tasapuolista, tai sosiaaliset näkökohdat tulisivat huomioon otetuiksi tai jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus toimia erityistilanteissa.

Jos jäsenvaltio aikoo toteuttaa tällaisen toimenpiteen, sen on ilmoitettava asiasta hyvissä ajoin komissiolle ottaen huomioon perustamissopimuksen 97 artiklan määräykset.

IV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

15 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 3, 4, 5, 7, 8, 12, 13 ja 14 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2008. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä niiden ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten tällainen maininta tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

16 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 69/355/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä II olevassa A osassa luetelluilla direktiiveillä, 1 päivästä tammikuuta 2009, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioille asetettuja velvoitteita, jotka koskevat liitteessä II olevassa B osassa mainittuja määräaikoja, joiden kuluessa mainitut direktiivit on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksena tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

17 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio antaa joka kolmas vuosi neuvostolle erityisesti pääoman hankintaveron poistamista silmällä pitäen kertomuksen tämän direktiivin toimivuudesta. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomuksen laatimista varten tiedot pääoman hankintaveron tuotosta.

18 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Edellä 1, 2, 6, 9, 10 ja 11 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2009.

19 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 12 päivänä helmikuuta 2008.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. BAJUK

(1) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 12. joulukuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) EUVL C 126, 7.6.2007, s. 6.

(3) EYVL L 249, 3.10.1969, s. 25. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/98/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 129).

(4) Katso liitteessä II oleva A osa.

LIITE I

LUETTELO 2 ARTIKLAN 1 KOHDAN A ALAKOHDASSA TARKOITETUISTA YHTIÖISTÄ

1)	Eurooppayhtiön (SE) säännöistä 8 päivänä lokakuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2157/2001 (1) nojalla perustetut yhtiöt

Belgian lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	société anonyme/naamloze vennootschap

ii)	société en commandite par actions/commanditaire vennootschap op aandelen

iii)	société privée à responsabilité limitée/besloten vennootschap met beperkte aansprakelijkheid

Bulgarian lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	”Акционерно дружество”

ii)	”Командитно дружество с акции”

iii)	”Дружество с ограничена отговорност”

Tšekin lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	akciová společnost

ii)	komanditní společnost

iii)	společnost s ručením omezeným

Tanskan lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	aktieselskab

ii)	kommandit-aktieselskab

Saksan lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	Aktiengesellschaft

ii)	Kommanditgesellschaft auf Aktien

iii)	Gesellschaft mit beschränkter Haftung

lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

täisühing

ii)	usaldusühing

iii)

osaühing

iv)	aktsiaselts

v)	tulundusühistu

8)	Irlannin lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt: companies incorporated with limited liability

Kreikan lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	Ανώνυμος Εταιρία

ii)	Ετερόρρυθμος κατά μετοχάς Εταιρία

iii)	Εταιρία Περιωρισμένης Ευθύνης

10)

Espanjan lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	sociedad anónima

ii)	sociedad comanditaria por acciones

iii)	sociedad de responsabilidad limitada

11)

Ranskan lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	société anonyme

ii)	société en commandite par actions

iii)	société à responsabilité limitée

12)

Italian lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	società per azioni

ii)	società in accomandita per azioni

iii)	società a responsabilità limitata

13)	Kyproksen lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt: εταιρείες περιορισμένης ευθύνης

14)	Latvian lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt: kapitālsabiedrība

15)

Liettuan lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	akcinė bendrovė

ii)	uždaroji akcinė bendrovė

16)

Luxemburgin lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	société anonyme

ii)	société en commandite par actions

iii)	société à responsabilité limitée

17)

Unkarin lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	részvénytársaság

ii)	korlátolt felelősségű társaság

18)

Maltan lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	Kumpaniji ta’ Responsabilità Limitata

ii)	Soċjetajiet in akkomandita li l-kapital tagħhom jkun maqsum f’azzjonijiet

19)

Alankomaiden lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	naamloze vennootschap

ii)	besloten vennootschap met beperkte aansprakelijkheid

iii)	open commanditaire vennootschap

20)

Itävallan lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	Aktiengesellschaft

ii)	Gesellschaft mit beschränkter Haftung

21)

Puolan lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	spółka akcyjna

ii)	spółka z ograniczoną odpowiedzialnością

22)

Portugalin lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	sociedade anónima

ii)	sociedade em comandita por acções

iii)	sociedade por quotas

23)

Romanian lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	”societăți în nume colectiv”

ii)	”societăți în comandită simplă”

iii)	”societăți pe acțiuni”

iv)	”societăți în comandită pe acțiuni”

v)	”societăți cu răspundere limitată”.

24)

Slovenian lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	delniška družba

ii)	komanditna delniška družba

iii)	družba z omejeno odgovornostjo

25)

Slovakian lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	akciová spoločnosť

ii)	poločnosť s ručením obmedzeným

iii)	komanditná spoločnosť

26)

Suomen lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	osakeyhtiö – aktiebolag

ii)	osuuskunta – andelslag

iii)	säästöpankki – sparbank

iv)	vakuutusyhtiö – försäkringsbolag

27)

Ruotsin lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt:

i)	aktiebolag

ii)	försäkringsaktiebolag

28)	Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön nojalla perustetut yhtiöt: companies incorporated with limited liability.

(1) EYVL L 294, 10.11.2001, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1).

LIITE II

A OSA

Kumottu direktiivi ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset

(direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu)

Neuvoston direktiivi 69/335/ETY	(EYVL L 249, 3.10.1969, s. 25).
Vuoden 1972 liittymisasiakirjan liitteessä I oleva VI.1 kohta	(EYVL L 73, 27.3.1972, s. 93).
Neuvoston direktiivi 73/79/ETY	(EYVL L 103, 18.4.1973, s. 13).
Neuvoston direktiivi 73/80/ETY	(EYVL L 103, 18.4.1973, s. 15).
Neuvoston direktiivi 74/553/ETY	(EYVL L 303, 13.11.1974, s. 9).
Vuoden 1979 liittymisasiakirjan liitteessä I oleva VI.1 kohta	(EYVL L 291, 19.11.1979, s. 95).
Neuvoston direktiivi 85/303/ETY	(EYVL L 156, 15.6.1985, s. 23).
Vuoden 1985 liittymisasiakirjan liitteessä I oleva VI.1 kohta	(EYVL L 302, 15.11.1985, s. 167).
Vuoden 1994 liittymisasiakirjan liitteessä I oleva XI.B.I.1 kohta	(EYVL C 241, 29.8.1994, s. 196).
Vuoden 2003 liittymisasiakirjan liitteessä II oleva 9.1 kohta	(EUVL L 236, 23.9.2003, s. 555).

B OSA

Määräajat saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä

(direktiivin 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu)

Direktiivi	Määräaika saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä
Neuvoston direktiivi 69/335/ETY	1. tammikuuta 1972
Neuvoston direktiivi 73/79/ETY	—
Neuvoston direktiivi 73/80/ETY	—
Neuvoston direktiivi 74/553/ETY	—
Neuvoston direktiivi 85/303/ETY	1. tammikuuta 1986

LIITE III

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 69/335/ETY	Tämä direktiivi
1 artikla	7 artikla
—	1 artikla
2 artiklan 1 kohta	10 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta ja 10 artiklan 2 kohta
2 artiklan 2 kohta	10 artiklan 3 kohta
2 artiklan 3 kohta	10 artiklan 4 kohta
3 artiklan 1 kohdan johdantolause	2 artiklan 1 kohdan johdantolause
3 artiklan 1 kohdan a alakohta	2 artiklan 1 kohdan a alakohta ja liite I
3 artiklan 1 kohdan b alakohta	2 artiklan 1 kohdan b alakohta
3 artiklan 1 kohdan c alakohta	2 artiklan 1 kohdan c alakohta
3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke	2 artiklan 2 kohta
3 artiklan 2 kohdan toinen virke	9 artikla
4 artiklan 1 kohdan a–f alakohta	3 artiklan a–f alakohta ja 10 artiklan 1 kohta
4 artiklan 1 kohdan g ja h alakohta	5 artiklan 1 kohdan d alakohdan ii alakohta
4 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta	3 artiklan g–j alakohta, 7 artiklan 3 kohta ja 10 artiklan 2 kohta
4 artiklan 2 kohdan toinen alakohta	—
4 artiklan 3 kohta	5 artiklan 1 kohdan d alakohta
5 artiklan 1 kohdan a alakohta	11 artiklan 1 kohta
5 artiklan 1 kohdan b alakohta	11 artiklan 2 kohta
5 artiklan 1 kohdan c alakohta	11 artiklan 3 kohta
5 artiklan 1 kohdan d alakohta	11 artiklan 4 kohta
5 artiklan 1 kohdan e alakohta	11 artiklan 5 kohta
5 artiklan 2 kohta	11 artiklan 6 kohta
5 artiklan 3 kohta	12 artiklan 1 kohta
6 artiklan 1 kohta	12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta
6 artiklan 2 kohta	12 artiklan 2 kohdan toinen ja kolmas alakohta
7 artiklan 1 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta	4 artikla, 5 artiklan 1 kohdan e alakohta
Kumottu 7 artiklan 1 kohdan b alakohta	4 artiklan a alakohta
Kumottu 7 artiklan 1 kohdan bb alakohta	4 artiklan b alakohta
7 artiklan 1 kohdan kolmas alakohta	—
7 artiklan 2 kohta	7 ja 8 artikla
7 artiklan 3 kohta	12 artiklan 3 kohta
8 artikla	7 artiklan 5 kohta ja 13 artiklan ensimmäinen kohta
—	13 artiklan toinen kohta
9 artikla	14 artikla
10 artikla	5 artiklan 1 kohdan a–c alakohta
11 artikla	5 artiklan 2 kohta
12 artikla	6 artikla
13 artikla	15 artiklan 1 kohta
14 artikla	15 artiklan 2 kohta
—	16 artikla
—	17 artikla
15 artikla	18 artikla
3 artiklan 1 kohdan a alakohta	Liite I
—	Liite II
—	Liite III