Itämeren turskakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 779/97 kumoamisesta

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

Tässä asetuksessa vahvistetaan seuraavia turskakantoja, jäljempänä ’kyseiset turskakannat’, ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma:

Tätä asetusta sovelletaan yhteisön kalastusaluksiin, joiden kokonaispituus on vähintään kahdeksan metriä ja jotka toimivat Itämerellä ja Itämeren rannikolla sijaitsevissa jäsenvaltioissa, jäljempänä ’kyseiset jäsenvaltiot’. Tämän asetuksen 9 artiklaa sovelletaan kuitenkin kokonaispituudeltaan alle 8-metrisiin Itämerellä toimiviin aluksiin.

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 artiklassa ja kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla 21 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 (7) 2 artiklassa vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:

Suunnitelmalla varmistetaan kyseisten turskakantojen kestävä hyödyntäminen vähentämällä asteittain kalastuskuolevuus vähintään seuraaville tasoille ja pitämällä se siinä:

1. Neuvosto päättää vuosittain määräenemmistöllä komission ehdotuksen perusteella kyseisten turskakantojen TACeista seuraavaksi vuodeksi.

1. Neuvosto hyväksyy kyseisten turskakantojen TACin, joka on tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean tekemän arvion mukaan seuraavista korkeampi:

2. Jos 1 kohdan soveltaminen johtaisi TACiin, joka ylittää edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto hyväksyy TACin, joka on 15 prosenttia suurempi kuin edellisen vuoden TAC.

3. Jos 1 kohdan soveltaminen johtaisi TACiin, joka alittaa edellisen vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto hyväksyy TACin, joka on 15 prosenttia pienempi kuin edellisen vuoden TAC.

4. Edellä olevaa 3 kohtaa ei sovelleta, jos tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean tekemä tieteellinen arvio osoittaa, että kalastuskuolevuus TACin soveltamisvuonna on suurempi kuin 1 vuodessa 3–6-vuotiaista alueen A turskakannan osalta ja suurempi kuin 0,6 vuodessa 4–7-vuotiaista alueiden B ja C turskakannan osalta.

Poiketen siitä, mitä 6 artiklassa säädetään, neuvosto voi, jos se pitää sitä tarpeellisena, hyväksyä TACin, joka on alhaisempi kuin 6 artiklaa soveltamalla saatava TAC.

Menettely niiden kausien vahvistamiseksi, jolloin kalastus tietyillä pyydystyypeillä on sallittua

1. Kalastaminen trooleilla, nuotilla tai muilla vastaavilla pyydyksillä, joiden silmäkoko on vähintään 90 millimetriä, tai tavallisilla verkoilla, pussiverkoilla taikka riimuverkoilla, joiden silmäkoko on vähintään 90 millimetriä, tai pohjasiimoilla, pitkäsiimoilla ajosiimoja lukuun ottamatta, käsisiimoilla ja pilkkisiimoilla on kalastusaluksilta kiellettyä:

3. Neuvosto päättää vuosittain määräenemmistöllä seuraavan vuoden satamastapoissaolopäivien enimmäismäärästä muina kun 1 kohdassa tarkoitettuina kausina. Kyseisinä päivinä kalastaminen 1 kohdassa tarkoitetuilla pyydyksillä on sallittua 4 ja 5 kohdan sääntöjen mukaisesti.

4. Jos tieteellis-teknis-taloudellinen kalatalouskomitea arvioi, että kalastuskuolevuus on kyseisistä turskakannoista toisen osalta vähintään 10 prosenttia suurempi kuin 4 artiklassa määritetty alhaisin kalastuskuolevuus, niiden päivien kokonaismäärää, jolloin kalastus on sallittu 1 kohdassa tarkoitetuilla pyydyksillä, vähennetään 10 prosenttia suhteessa kuluvana vuonna sallittujen päivien kokonaismäärään.

5. Jos tieteellis-teknis-taloudellinen kalatalouskomitea arvioi, että kalastuskuolevuus on kyseisistä turskakannoista toisen osalta alle 10 prosenttia suurempi kuin 4 artiklassa määritetty alhaisin kalastuskuolevuus, niiden päivien kokonaismäärä, jolloin kalastus on sallittu 1 kohdassa tarkoitetuilla pyydyksillä, on sama kuin kuluvana vuonna sallittujen päivien kokonaismäärä kerrottuna 4 artiklassa määritetyllä alhaisimmalla kalastuskuolevuudella ja jaettuna tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean arvioimalla kalastuskuolevuudella.

6. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan alle 12-metristen alusten sallitaan käyttävän enintään viisi päivää kuukaudessa (jaettuna vähintään kahden peräkkäisen päivän muodostamiin jaksoihin) poissaolopäivien enimmäismäärästä, joka johtuu 3–5 kohdan soveltamisesta 1 kohdassa tarkoitettuina kalastuskieltoaikoina. Kyseisinä päivinä kalastusalukset voivat ainoastaan upottaa verkkonsa ja purkaa kalaa kyseisen viikon maanantaista klo 6.00 perjantaihin klo 18.00.

Tämän asetuksen 16 artiklaa sovelletaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin kalastusaluksiin, joilla ei ole lupaa turskan pyyntiin.

7. Jäsenvaltioiden on komission tai jäsenvaltion pyynnöstä esitettävä Internet-sivuillaan tai toimitettava komissiolle ja kaikille jäsenvaltioille kuvaus järjestelmästä, jota sovelletaan 3, 4 ja 5 kohdan noudattamisen varmistamiseksi.

1. Kielletään kaikki kalastustoiminta 1 päivästä toukokuuta 31 päivään lokakuuta seuraavien peräkkäisten pisteiden kautta kulkevien loksodromien rajaamalla alueella, joka mitataan WGS84-koordinaattijärjestelmää käyttäen:

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kalastaminen tavallisilla verkoilla, pussiverkoilla tai riimuverkoilla, joiden silmäkoko on vähintään 157 millimetriä, tai ajosiimoilla, on sallittua. Aluksella ei saa pitää muita pyydyksiä.

3. Kun kalastetaan 2 kohdassa mainituilla pyydyksillä, turskaa ei saa pitää aluksella.

1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1627/94 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, kaikilla kokonaispituudeltaan vähintään 8 metrin pituisilla yhteisön aluksilla, joilla on Itämerellä turskankalastukseen asetuksen (EY) N:o 2187/2005 3 artiklan mukaisesti sallittu pyydys tai jotka käyttävät tällaista pyydystä, on oltava erityislupa turskankalastukseen Itämerellä.

2. Jäsenvaltio saa myöntää 1 kohdassa tarkoitetun erityisluvan turskan kalastukseen ainoastaan sellaisille yhteisön aluksille, joilla on yhteisön vesialueilla ja yhteisön aluksiin sellaisilla muilla vesialueilla, joilla sovelletaan saalisrajoituksia, sovellettavien eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamisesta vuodeksi 2005 22 päivänä joulukuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 27/2005 liitteessä III olevan 6.2.1 kohdan mukainen erityislupa turskan kalastukseen Itämerellä vuonna 2005 (10). Jäsenvaltio voi kuitenkin myöntää erityisluvan turskan kalastukseen yhteisön alukselle, joka purjehtii kyseisen jäsenvaltion lipun alla, vaikka aluksella ei olisikaan erityislupaa vuonna 2005, jos se varmistaa, että kilowatteina (kW) mitattuna vähintään vastaavien kapasiteettimäärien kalastaminen estetään Itämerellä 1 kohdassa tarkoitetuilla pyydyksillä.

3. Kunkin kyseisen jäsenvaltion on laadittava luettelo aluksista, joilla on erityislupa turskan kalastukseen Itämerellä, ylläpidettävä luetteloa ja asetettava se saataville viralliselle Internet-sivustolleen.

4. Sellaisen aluksen päällikön tai hänen edustajansa, jolle jokin jäsenvaltio on myöntänyt erityisluvan turskan kalastukseen Itämerellä, on pidettävä kalastusaluksella jäljennös mainitusta luvasta.

1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 6 artiklan 4 kohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan vähintään 8-metristen yhteisön alusten päälliköiden on pidettävä toiminnastaan kalastuspäiväkirjaa mainitun asetuksen 6 artiklan mukaisesti.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan 8–10-metristen kalastusalusten, joilla on aluksessa alueelta C pyydettyä turskaa, on pidettävä asetuksen (ETY) N:o 2807/83 liitteessä IV olevan 2 kohdan säännösten mukaista kalastuspäiväkirjaa.

2. Satelliittiseurantajärjestelmällä (VMS) varustettujen alusten osalta jäsenvaltioiden on tarkistettava, että kalastuksen seurantakeskuksen saamat tiedot vastaavat kalastuspäiväkirjaan kalastuksesta VMS-tietoja käyttäen kirjattuja tietoja. Nämä ristiintarkastukset on säilytettävä sähköisessä muodossa kolmen vuoden ajan.

3. Kunkin jäsenvaltion on pidettävä yllä yhteystietoja kalastuspäiväkirjojen, purkamisilmoitusten ja 17 artiklassa täsmennettyjen ennakkoilmoitusten toimittamista varten, ja tietojen on oltava saatavilla jäsenvaltion virallisella Internet-sivustolla.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2807/83 1 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia VMS-laittein varustetun aluksen päällikön ilmoittaa kalastuspäiväkirjassa vaadittavat tiedot sähköisesti. Tiedot välitetään lippujäsenvaltion kalastuksen seurantakeskukseen päivittäin kunkin kalenteripäivän kalastustoiminnan päätyttyä. Kalastuspäiväkirjassa olevat tiedot on asetettava saataville asianomaisen rannikkovaltion kalastuksen seurantakeskuksen pyynnöstä sinä aikana kun kalastusalus on rannikkovaltion vesillä sekä tarkastuspyynnön johdosta.

1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 19 b artiklassa säädetään, sellaisen yhteisön kalastusaluksen päällikkö, jolla on mukanaan tämän asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa mainittuja pyydyksiä, toimittaa satamasta lähtiessään ja sinne saapuessaan tai Itämerelle saapuessaan ja sieltä lähtiessään lippujäsenvaltion kalastuksen seurantakeskukselle pyyntiponnistuskertomuksen, jossa on seuraavat tiedot:

2. Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohtaa sekä 1 kohdan b alakohdan i ja ii alakohtaa ei sovelleta aluksiin, joissa on VMS-laitteet.

3. Lippujäsenvaltion kalastuksen seurantakeskuksen on kirjattava pyyntiponnistuskertomus sähköiseen tietokantaansa.

4. Lippujäsenvaltion on pyynnöstä annettava 1 kohdassa tarkoitetut tiedot rannikkojäsenvaltiolle.

Lippujäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on seurattava ja valvottava seuraavien noudattamista:

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2807/83 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, sallittu poikkeama arvioitaessa aluksella pidettävien sellaisten kalojen määrää kilogrammoina, joille on määritetty TAC, on 10 prosenttia kalastuspäiväkirjamerkinnästä lukuun ottamatta turskaa, jolloin sallittu poikkeama on 8 prosenttia.

Sellaisten alueilta A ja B pyydettävien saaliiden osalta, jotka puretaan lajittelematta, arvioidut määrät saavat poiketa enintään 10 prosenttia aluksella pidetystä kokonaismäärästä.

1. Kalastusalus, jolla on erityislupa turskan kalastukseen, voi yhden kalastusmatkan aikana kalastaa vain alueella A, B tai C.

2. Kalastusalus voi aloittaa kalastustoiminnan yhteisön vesillä alueella A, B tai C vain ilman turskaa aluksella.

Jos kalastusalus menee saalistaan purkamatta satamaan alueella, jolla se on kalastanut, alus voi jatkaa kalastustoimintaansa kyseisellä alueella, vaikka sillä on turskaa aluksella.

3. Kun kalastusalus, jolla on mukana turskaa, poistuu alueelta A, B tai C, sen on:

4. Poiketen siitä, mitä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetään, kalastusalus voi kalastaa alueilla A ja B yhden kalastusmatkan aikana ja aloittaa kalastustoiminnan jommallakummalla alueella ainoastaan, jos aluksella on vähemmän kuin 150 kilogrammaa turskaa vuonna 2008. Jäsenvaltioiden on toteutettava erityistoimenpiteitä tehokkaan valvonnan varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on raportoitava kyseisistä toimenpiteistä komissiolle 31 päivään tammikuuta 2008 mennessä.

1. Kun yhteisön alus, jolla on yli 300 kilogrammaa turskaa elopainona aluksella, poistuu alueelta A, B tai C, aluksen päällikön on ilmoitettava sen rannikkovaltion toimivaltaisille viranomaisille, johon alus aikoo purkaa saaliin, vähintään tunti ennen alueelta poistumista

2. Kun yhteisön kalastusalus, jolla on aluksella yli 300 kilogrammaa turskaa elopainona, aikoo tulla satamaan alueella, jolla se on kalastanut, yhteisön kalastusaluksen päällikön on ilmoitettava kyseisen rannikkovaltion toimivaltaisille viranomaisille ja rannikkovaltion on ilmoitettava lippuvaltiolle vähintään tunti ennen satamaan saapumista kaikki 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot.

3. Edellä olevan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisvelvollisuutta ei sovelleta 12 artiklassa tarkoitettuihin aluksiin.

4. Edellä olevan 1 kohdan a alakohtaa ei sovelleta aluksiin, joissa on VMS-laitteet.

5. Myös yhteisön kalastusaluksen päällikön edustaja voi tehdä 1 ja 2 kohdassa säädetyn ilmoituksen.

1. Kun aluksella on yli 750 kilogrammaa turskaa elopainona, turskan saa purkaa ainoastaan nimetyissä satamissa.

2. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä satamat, joissa elopainona ilmaistuna yli 750 kilogrammaa suuremmat Itämeren turskamäärät voidaan purkaa.

3. Kunkin jäsenvaltion, joka on vahvistanut luettelon nimetyistä satamista, on 10 päivään lokakuuta 2007 mennessä asetettava saataville virallisella Internet-sivustollaan luettelo nimetyistä satamista ja pidettävä se ajan tasalla.

Kalastusaluksen päällikön on varmistettava, että kaikki Itämerestä pyydetyt ja yhteisön satamassa puretut turskamäärät punnitaan ennen myyntiä tai ennen niiden kuljettamista muualle kyseisestä purkamissatamasta. Punnitsemiseen käytettävien vaakojen on oltava jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä. Punnituksessa saatava luku on merkittävä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 8 artiklassa tarkoitettuun ilmoitukseen.

Kunkin Itämeren rannikolla sijaitsevan jäsenvaltion on vahvistettava tarkastuksille erityiset vertailuarvot. Näitä vertailuarvoja on ajoittain tarkistettava saavutettujen tulosten tarkastelun perusteella. Tarkastusten vertailuarvojen on kehityttävä asteittain, kunnes liitteessä I määritetyt vertailuarvot on saavutettu.

1. Alus ei saa kulkea turskankalastukselta kielletyn alueen kautta, ellei aluksella oleva pyydys ole tukevasti kiinnitettynä ja varastoituna asetuksen 16 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, kokonaispituudeltaan vähintään 8-metrisen yhteisön aluksen päällikön on täytettävä purkamisilmoitus, kun kalaa kuljetetaan muualle kuin purkamispaikkaan.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklan 4 kohdassa säädetään, purkamisilmoitus on liitettävä kyseisen asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädettyihin kuljetettuja määriä koskeviin kuljetusasiakirjoihin. Mainitun asetuksen 13 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta.

Kyseisten jäsenvaltioiden on toteutettava yhteisiä tarkastus- ja valvontatoimia.

1. Itämeren rannikolla sijaitsevien jäsenvaltioiden on määriteltävä kansallinen valvontaohjelma Itämerelle liitteen II mukaisesti.

2. Itämeren rannikolla sijaitsevien jäsenvaltioiden on vahvistettava tarkastuksille erityiset vertailuarvot liitteen I mukaisesti. Näitä vertailuarvoja on ajoittain tarkistettava saavutettujen tulosten tarkastelun perusteella. Tarkastusten vertailuarvojen on kehityttävä asteittain, kunnes liitteessä I määritetyt vertailuarvot on saavutettu.

3. Itämeren rannikolla sijaitsevien jäsenvaltioiden on ennen kunkin vuoden tammikuun 31:tä päivää asetettava komission ja muiden Itämereen rajoittuvien jäsenvaltioiden saataville viralliselle Internet-sivustolleen 1 kohdassa tarkoitettu kansallinen valvontaohjelmansa ja sen täytäntöönpanoaikataulu.

4. Komissio järjestää vähintään kerran vuodessa yhden kalastus- ja vesiviljelyalan komitean kokouksen Itämeren turskakantoja koskevien kansallisten valvontaohjelmien noudattamisen ja niiden tulosten arvioimiseksi.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 34 c artiklan 1 kohdan viidennessä alakohdassa säädetään, kyseisten turskakantojen erityinen valvontaohjelma voi jatkua pitempään kuin kolmen vuoden ajan.

1. Komissio arvioi tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean ja Itämeren alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan lausuntojen perusteella hoitotoimenpiteiden vaikutusta kyseisiin kantoihin ja näitä kantoja hyödyntävään kalastukseen tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuonna ja jokaisena sitä seuraavana vuonna.

2. Komissio pyytää tieteellisiä lausuntoja tieteellis-teknis-taloudelliselta kalatalouskomitealta 4 artiklassa eriteltyjen tavoitteiden saavuttamisesta tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuonna ja jokaisena sitä seuraavana kolmantena soveltamisvuonna. Jos lausunto osoittaa, ettei tavoitteita todennäköisesti saavuteta, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksen perusteella täydentävistä ja/tai vaihtoehtoisista toimenpiteistä, joilla varmistetaan tavoitteiden saavuttaminen.

Jos komissio tieteellis-teknis-taloudellisen kalatalouskomitean lausuntojen perusteella toteaa, ettei 4 artiklassa tarkoitettu alhaisin kalastuskuolevuus sovi yhteen hoitosuunnitelman tavoitteiden kanssa, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksen perusteella tarkistetusta alhaisimmasta kalastuskuolevuudesta, joka on tavoitteen mukainen.

Monivuotista suunnitelmaa pidetään kolmen ensimmäisen soveltamisvuoden ajan elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 1198/2006 21 artiklan a alakohdan i luetelmakohdassa tarkoitettuna elvytyssuunnitelmana.

1. Alueella B kalastavien jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ilmoitus kaikista 12 edeltävän kuukauden aikana alueella B saaduista turskasaaliista ja turskan sivusaaliista sekä kyseisen lajin poisheitetyistä määristä ICES-osa-alueiden ja 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen pyydystyyppien mukaan eriteltyinä vuosittain viimeistään 31 päivänä lokakuuta.

2. Komission on vuosittain viimeistään 15 päivänä joulukuuta päätettävä asetuksen (EY) N:o 2371/2002 30 artiklan 2 kohdassa vahvistetun menettelyn mukaisesti 1 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden ilmoitusten ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean lausunnon perusteella osa-alueiden 27 ja 28.2 taikka osa-alueen 27 tai 28.2 jättämisestä 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 3, 4 ja 5 kohdassa sekä 13 artiklassa säädettyjen rajoitusten ulkopuolelle, jos on olemassa näyttöä siitä, että näiden alueiden turskasaaliit ovat alle 3 prosenttia alueella B pyydetystä turskan kokonaissaaliista.

3. ICES-osa-alueiden 27 ja 28.2 taikka osa-alueen 27 tai 28.2 ulkopuolelle jättäminen tulee voimaan seuraavan vuoden 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta väliseksi ajaksi.

4. Tämän asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 3, 4 ja 5 kohtaa ei sovelleta osa-alueeseen 28.1. Jos kuitenkin on olemassa näyttöä siitä, turskasaaliiden osuus on yli 1,5 prosenttia alueella B pyydetyn turskan kokonaissaaliista, on sovellettava 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 3, 4 ja 5 kohtaa ja voidaan soveltaa tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa.

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(1) Lausunto annettu 7. kesäkuuta 2007 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

LIITE I

TARKASTUKSIA KOSKEVAT ERITYISET VERTAILUARVOT

Tavoite

1.	Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava tarkastuksille erityiset vertailuarvot tämän liitteen mukaisesti.

Strategia

2.	Kalastustoimien tarkastukset ja valvonta on keskitettävä aluksiin, jotka todennäköisesti pyytävät turskaa. Turskan kuljetuksia ja kaupan pitämistä koskevia satunnaistarkastuksia käytetään lisäksi ristiintarkastusmekanismina, jolla testataan tarkastusten ja valvonnan tehokkuutta.

Painopisteet

3.	Eri pyydystyypit asetetaan erilaiseen tärkeysjärjestykseen riippuen siitä laajuudesta, jolla kalastusmahdollisuuksia koskevia rajoituksia laivastoihin sovelletaan. Sen vuoksi kunkin jäsenvaltion on vahvistettava omat painopisteensä.

Tavoitteena olevat vertailuarvot

Jäsenvaltioiden on pantava tarkastussuunnitelmansa täytäntöön kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ottaen huomioon jäljempänä asetetut tavoitteet.

Jäsenvaltioiden on eriteltävä ja kuvattava, mitä näytteenottostrategiaa sovelletaan.

Komissio saa pyynnöstä jäsenvaltion käyttämän näytteenottosuunnitelman.

a) Tarkastusten taso satamissa

Pääsääntöisesti olisi saavutettava vähintään sellainen tarkkuus, joka saataisiin yksinkertaisella satunnaisotannalla, kun tarkastukset kattavat 20 painoprosenttia kaikista turskan puretuista saaliista jäsenvaltiossa.

b) Kaupan pitämistä koskevien tarkastusten taso

Huutokaupassa myytäväksi tarjotuista turskamääristä on tarkastettava 5 prosenttia.

c) Merellä tehtävien tarkastusten taso

Joustava vertailuarvo: vahvistetaan kunkin alueen kalastustoiminnan yksityiskohtaisen analysoinnin jälkeen. Merellä käytettävien vertailuarvojen on viitattava valvontapäivien lukumäärään merellä turskanhoitoalueella; erityisalueiden valvontapäiville voidaan vahvistaa erillinen vertailuarvo.

d) Ilmavalvonnan taso

Joustava vertailuarvo: vahvistetaan kunkin alueen kalastustoiminnan yksityiskohtaisen analysoinnin jälkeen ottaen huomioon jäsenvaltion käytettävissä olevat resurssit.

LIITE II

KANSALLISTEN VALVONTAOHJELMIEN SISÄLTÖ

Kansallisissa valvontaohjelmissa on muun muassa määriteltävä seuraavat tekijät.

1. VALVONTARESURSSIT

Henkilöstö

1.1	Maissa ja merellä toimivien tarkastajien lukumäärä sekä näiden toiminta-ajankohdat ja -alueet.

Tekniset resurssit

1.2	Valvonta-alusten ja ilma-alusten lukumäärä sekä niiden toiminta-ajankohdat ja -alueet.

Taloudelliset resurssit

1.3	Henkilöresursseihin, valvonta-aluksiin ja ilma-aluksiin osoitettava talousarviomääräraha.

2. KALASTUSTOIMINNAN KIRJAAMINEN JA ILMOITUSTEN TEKEMINEN SÄHKÖISESTI

Kuvaus 13, 14, 15 ja 18 artiklan noudattamisen varmistamiseksi käyttöönotetuista järjestelmistä.

3. SATAMIEN NIMEÄMINEN

Tarvittaessa luettelo 19 artiklan mukaisesti turskan purkamiseen nimetyistä satamista.

4. ERITYISALUEILLE SAAPUMINEN TAI NIILTÄ POISTUMINEN

Kuvaus 17 artiklan noudattamiseksi käyttöönotetuista järjestelmistä.

5. SAALIIDEN PURKAMISTA KOSKEVA VALVONTA

Kuvaus 12, 16, 20, 22 ja 23 artiklan säännösten noudattamisen varmistamiseksi käytettävissä olevista välineistä sekä toteutetuista järjestelmistä.

6. TARKASTUSMENETTELYT

Kansallisissa valvontaohjelmissa määritellään menettelyt, joita noudatetaan:

a)	suoritettaessa tarkastuksia maissa ja merellä;

b)	oltaessa yhteydessä muiden jäsenvaltioiden nimeämiin, turskaa koskevan kansallisen valvontaohjelman vastuullisiin toimivaltaisiin viranomaisiin;

c)	toteutettaessa yhteistä valvontaa ja tarkastajien vaihtoa, mukaan lukien toisten jäsenvaltioiden vesialueilla toimivien tarkastajien valtuuksia ja toimivaltaa koskevat määrittelyt.