19.6.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 157/1

NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 676/2007,

annettu 11 päivänä kesäkuuta 2007,

punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantoja hyödyntävää kalastusta koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta Pohjanmerellä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta (International Council for the Exploration of the Seas, ICES) äskettäin saadun tieteellisen lausunnon mukaan punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantojen kalastuskuolevuus Pohjanmerellä on ylittänyt ICESin määrittelemän, ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisen tason, ja näitä kantoja uhkaa kestämätön kalastus.

(2)	Monivuotisia hoitostrategioita tarkastelevalta asiantuntijakomitealta saadussa lausunnossa todetaan, että merianturan (kielikampelan) suurin tuotto saadaan, kun kalastuskuolevuus on tasoa 0,2 ikäryhmässä 2–6 vuotta.

(3)

Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (Scientific, Technical and Economic Committee for Fisheries, STECF) lausunnon mukaan punakampelakannan biomassan varotason olisi Pohjanmerellä oltava 230 000 tonnia, punakampelakannasta saatavaa suurinta tuottoa varten tarvittava kalastuskuolevuus Pohjanmerellä on pitkällä aikavälillä 0,3 ja meriantura(kielikampela)kannan biomassan varotason Pohjanmerellä olisi oltava 35 000 tonnia.

(4)	On toteutettava toimenpiteitä ja vahvistettava Pohjanmeren punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantojen kalastuksen hoitamista koskeva monivuotinen suunnitelma. Kun tällaiset toimenpiteet koskevat Pohjanmeren punakampelakantaa, ne vahvistetaan Norjan kanssa käytävien neuvottelujen pohjalta.

(5)

Suunnitelman tavoitteena on varmistaa, että ensimmäisessä vaiheessa Pohjanmeren punakampela- ja meriantura(kielikampela)kannat elvytetään biologisesti turvallisiin rajoihin, ja toisessa vaiheessa, neuvoston tarkasteltua asiaankuuluvalla tavalla elvytyksen toteuttamista, näitä kalakantoja hyödynnetään kestävään enimmäistuottoon perustuen kestävissä taloudellisissa, ympäristöllisissä ja sosiaalisissa olosuhteissa.

(6)

Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa 20 päivänä joulukuuta 2002 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002 (2) edellytetään muun muassa, että yhteisö noudattaa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi ennalta varautuvaa lähestymistapaa toteuttamalla toimenpiteitä, jotka on tarkoitettu suojelemaan ja säilyttämään kalakantaa, mahdollistamaan sen kestävä hyödyntäminen ja saattamaan kalastustoimien vaikutukset meriekosysteemeihin mahdollisimman vähäisiksi.

(7)

Tällä asetuksella olisi pyrittävä ottamaan kalastuksenhoidossa asteittain käyttöön ekosysteemiin perustuva lähestymistapa ja edistettävä taloudellisesti kannattavalla ja kilpailukykyisellä kalastus- ja vesiviljelyalalla harjoitettavaa tehokasta kalastustoimintaa tarjoamalla kohtuullinen elintaso niille, jotka ovat riippuvaisia punakampelan ja merianturan (kielikampelan) kalastuksesta Pohjanmerellä ja ottamalla kuluttajien edut huomioon. Yhteisön toimintatapa perustuu osittain asiaa koskevan alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan suosittelemaan politiikkaan. Suuri osa Pohjanmeren punakampelasaaliista saadaan yhdessä meriantura(kielikampela)saaliiden kanssa. Punakampelan hoitotoimia ei voida käsitellä erillään merianturan (kielikampelan) hoidosta.

(8)

Laadittaessa monivuotista suunnitelmaa olisi näin ollen otettava huomioon myös se, että punakampelan korkea kalastuskuolevuus johtuu suurelta osin suurista poisheitetyistä määristä, joita esiintyy kalastettaessa merianturaa (kielikampelaa) 80 millimetrin silmäkoon puomitroolilla eteläisellä Pohjanmerellä.

(9)

Tällainen kalastuskuolevuuden valvonta voidaan saavuttaa luomalla asianmukainen menettely kyseessä olevien kantojen suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) vahvistamiseksi ja ottamalla käyttöön sallittujen merelläolopäivien rajoituksia sisältävä järjestelmä, jossa näihin kantoihin kohdistuva pyyntiponnistus rajoitetaan tasoille, joilla TACien ja suunnitellun kalastuskuolevuuden ylittyminen on epätodennäköistä, mutta joka on riittävä sen TACin pyytämiseksi, joka sallitaan suunnitelmassa vahvistettujen kalastuskuolevuustasojen perusteella.

(10)

Suunnitelman olisi katettava kaikki oikeasilmäkampeloiden kalastukset, joilla on merkittävä vaikutus kyseisten punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantojen kalastuskuolevuuteen. Pyyntiponnistuksen hallinnointisuunnitelman määräysten ei kuitenkaan olisi koskettava jäsenvaltioita, joiden kiintiöt kummastakin kannasta ovat alle viisi prosenttia Euroopan yhteisön TAC-osuudesta.

(11)	Tämän suunnitelman olisi oltava tärkein oikeasilmäkampeloiden hoitoväline Pohjanmerellä, ja sillä olisi edistettävä myös muiden kantojen, kuten turskan, elpymistä.

(12)

Sen lisäksi, mitä yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä 12 päivänä lokakuuta 1993 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2847/93 (3) on valvontatoimenpiteistä säädetty, on tarpeen toteuttaa muitakin valvontatoimenpiteitä, jotta varmistetaan tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden noudattaminen.

(13)

Komissio käynnisti vuonna 2006 keskustelun yhteisön strategiasta kalastuskuolevuuden alentamiseksi asteittain kaikessa tärkeämmässä kalastuksessa antamalla tiedonannon, joka koskee kestävän enimmäistuoton tavoitteen saavuttamista vuoteen 2015 mennessä. Komissio on toimittanut tämän tiedonannon alueellisille neuvoa-antaville toimikunnille lausunnon saamiseksi.

(14)

Komissio on pyytänyt STECF:a raportoimaan vaikutustenarvioinnin keskeisistä näkökohdista punakampelan ja merianturan (kielikampelan) hoitotoimenpiteiden suhteen. Vaikutustenarvioinnin olisi perustuttava täsmällisiin, objektiivisiin ja kattaviin biologisiin ja rahoitusta koskeviin tietoihin. Vaikutustenarviointi liitetään monivuotisen suunnitelman toista vaihetta koskevaan komission ehdotukseen.

(15)	Monivuotista suunnitelmaa olisi ensimmäisessä vaiheessa pidettävä elvytyssuunnitelmana ja toisessa vaiheessa hoitosuunnitelmana asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 ja 6 artiklan mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE JA TAVOITE

1 artikla

Kohde

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan monivuotinen suunnitelma Pohjanmeren punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantoja hyödyntävälle kalastukselle.

2. Tässä asetuksessa ’Pohjanmerellä’ tarkoitetaan kansainvälisen merentutkimusneuvoston suuralueeksi IV määrittelemää merialuetta.

2 artikla

Turvalliset biologiset rajat

1. Tässä asetuksessa punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantojen katsotaan olevan turvallisissa biologisissa rajoissa niinä vuosina, joina STECF:n lausunnon mukaan kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	kutevan punakampelakannan biomassa ylittää 230 000 tonnia;

b)	punakampelakannassa esiintyvä keskimääräinen kalastuskuolevuus ikäryhmässä 2–6 vuotta on pienempi kuin 0,6 vuodessa;

c)	kutevan meriantura(kielikampela)kannan biomassa ylittää 35 000 tonnia;

d)	meriantura(kielikampela)kannassa esiintyvä keskimääräinen kalastuskuolevuus ikäryhmässä 2–6 vuotta on pienempi kuin 0,4 vuodessa.

2. Jos STECF toteaa, että turvallisten biologisten rajojen määrittämiseksi olisi käytettävä muita biomassaa ja kalastuskuolevuutta koskevia tasoja, komissio tekee ehdotuksen 1 kohdan muuttamiseksi.

3 artikla

Monivuotisen suunnitelman ensimmäisen vaiheen tavoitteet

1. Monivuotisen suunnitelman ensimmäisessä vaiheessa varmistetaan punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantojen palauttaminen turvallisiin biologisiin rajoihin.

2. Edellä 1 kohdassa määritelty tavoite saavutetaan vähentämällä punakampelan ja merianturan (kielikampelan) kalastuskuolevuutta 10 prosentilla vuodessa TACien vaihdellessa enintään 15 prosenttia vuosittain, kunnes molempien kantojen turvalliset biologiset rajat saavutetaan.

4 artikla

Monivuotisen suunnitelman toisen vaiheen alkutavoitteet

1. Monivuotisen suunnitelman toisessa vaiheessa varmistetaan punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantojen hyödyntäminen kestävän enimmäistuoton pohjalta.

2. Edellä 1 kohdassa määritelty tavoite saavutetaan pitämällä punakampelan kalastuskuolevuus tasolla, joka on ikäryhmässä 2–6 vuotta yhtä suuri kuin 0,3 mutta ei sitä alempi.

3. Edellä 1 kohdassa määritelty tavoite saavutetaan pitämällä merianturan (kielikampelan) kalastuskuolevuus tasolla, joka on ikäryhmässä 2–6 vuotta yhtä suuri kuin 0,2 mutta ei sitä alempi.

5 artikla

Siirtymäjärjestelyt

1. Sen jälkeen, kun punakampela- ja meriantura(kielikampela)kantojen on havaittu kahtena peräkkäisenä vuonna palautuneen turvallisiin biologisiin rajoihin, neuvosto päättää komission ehdotuksesta, joka koskee 4 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 7, 8 ja 9 artiklan muuttamista, että se sallii STECF:n viimeisimmän tieteellisen lausunnon pohjalta kantojen hyödyntämisen silloin, kun kalastuskuolevuus on kestävän enimmäistuoton mukainen.

2. Uudelleentarkastelua koskevaan komission ehdotukseen liitetään kokonaisvaltainen vaikutustenarviointi ja siinä otetaan huomioon Pohjanmeren alueellisen neuvoa-antavan komitean lausunto.

II LUKU

SUURIMMAT SALLITUT SAALIIT

6 artikla

Suurimpien sallittujen saaliiden (TACien) vahvistaminen

Neuvosto päättää tämän asetuksen 7 ja 6 artiklan mukaisesti vuosittain määräenemmistöllä komission ehdotuksesta seuraavan vuoden TACit punakampela- ja meriantura(kielikampela)kannoille Pohjanmerellä.

7 artikla

Punakampelan TACin vahvistamismenettely

1. Neuvosto hyväksyy punakampelan TACin saalistasolle, joka on STECF:n tieteellisen arvion mukaisesti korkeampi kuin:

a)	TAC, jonka soveltaminen johtaa kalastuskuolevuuden vähentymiseen TACin soveltamisvuonna 10 prosentilla verrattuna edeltävän vuoden arvioituun kalastuskuolevuuteen;

b)	TAC, jonka soveltaminen johtaa TACin soveltamisvuonna ikäryhmässä 2–6 vuotta kalastuskuolevuuden tasoon 0,3.

2. Jos 1 kohdan soveltaminen johtaa siihen, että TAC ylittää edeltävän vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto hyväksyy TACin, joka on 15 prosenttia suurempi kuin kyseisen edeltävän vuoden TAC.

3. Jos 1 kohdan soveltaminen johtaa siihen, että TAC alittaa edeltävän vuoden TACin yli 15 prosentilla, neuvosto hyväksyy TACin, joka on 15 prosenttia pienempi kuin kyseisen edeltävän vuoden TAC.

8 artikla

Merianturan (kielikampelan) TACin vahvistamismenettely

1. Neuvosto hyväksyy merianturan (kielikampelan) TACin saalistasolle, joka on STECF:n tieteellisen arvion mukaisesti korkeampi kuin:

a)	TAC, jonka soveltaminen johtaa TACin soveltamisvuonna ikäryhmässä 2–6 vuotta kalastuskuolevuuden tasoon 0,2;

b)	TAC, jonka soveltaminen johtaa kalastuskuolevuuden vähentymiseen TACin soveltamisvuonna 10 prosentilla verrattuna edeltävän vuoden arvioituun kalastuskuolevuuteen.

III LUKU

PYYNTIPONNISTUKSEN RAJOITTAMINEN

9 artikla

Pyyntiponnistuksen rajoittaminen

1. Edellä II luvussa tarkoitettuja TACeja on täydennettävä yhteisön lainsäädännössä vahvistetulla pyyntiponnistuksen rajoittamisjärjestelmällä.

2. Neuvosto päättää vuosittain määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja 1 kohdassa tarkoitettua pyyntiponnistuksen rajoittamisjärjestelmää noudattaen pyyntiponnistuksen mukauttamisesta enimmäistasoon sellaisten laivastojen osalta, joissa joko punakampela tai meriantura (kielikampela) tai molemmat muodostavat tärkeän osan puretuista saaliista tai joissa poisheitetyt määrät ovat huomattavat.

3. Komissio pyytää STECF:lta ennakkoarviota pyyntiponnistuksen enimmäistasosta, joka tarvitaan punakampela- ja meriantura(kielikampela)saaliiden saattamiseksi 6 artiklan mukaisesti vahvistettua Euroopan yhteisön TAC-osuutta vastaavalle tasolle. Tämän pyynnön muotoilussa otetaan huomioon muu asiaa koskeva yhteisön lainsäädäntö, jossa säädetään kiintiöiden kalastusta koskevista ehdoista.

4. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun pyyntiponnistuksen vuotuisessa mukauttamisessa on otettava huomioon 3 kohdan mukainen STECF:n lausunto.

5. Komissio pyytää vuosittain STECF:a raportoimaan punakampelaa ja merianturaa (kielikampelaa) pyytävien alusten pyyntiponnistuksen vuotuisesta tasosta sekä tällaisessa kalastuksessa käytetyistä pyydystyypeistä.

6. Sen estämättä, mitä 4 kohdassa säädetään, pyyntiponnistus ei saa ylittää vuodelle 2006 myönnettyä tasoa.

7. Pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmä ei koske jäsenvaltioita, joiden kiintiöt punakampelan ja merianturan (kielikampelan) TACien Euroopan yhteisön osuudesta ovat alle viisi prosenttia.

8. Jäsenvaltio, jota 7 kohdan säännökset koskevat ja joka osallistuu merianturan (kielikampelan) tai punakampelan kiintiöiden vaihtoon asetuksen (EY) N:o 2371/2002 20 artiklan 5 kohdan mukaisesti, minkä seurauksena kyseiselle jäsenvaltiolle myönnetty kiintiö ja siirretyn merianturan (kielikampelan) tai punakampelan määrä yhteenlaskettuna ylittäisi 5 prosenttia Euroopan yhteisön TAC-osuudesta, kuuluu pyyntiponnistuksen hallinnointijärjestelmän piiriin.

9. Sellaisten alusten pyyntiponnistus, joissa punakampela tai meriantura (kielikampela) ovat tärkeä osa saaliista ja jotka purjehtivat 7 kohdan säännösten piiriin kuuluvan jäsenvaltion lipun alla, ei saa ylittää vuodelle 2006 sallittua pyyntiponnistustasoa.

IV LUKU

SEURANTA, TARKASTUKSET JA VALVONTA

10 artikla

Pyyntiponnistusilmoitukset

1. Asetuksen (ETY) N:o 2847/93 19 b, 19 c, 19 d, 19 e ja 19 k artiklaa sovelletaan alueella toimiviin aluksiin. Alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 18 päivänä joulukuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2244/2003 (4) 5 ja 6 artiklan mukaisesti alusten seurantajärjestelmällä varustettuihin aluksiin ei sovelleta preijausvaatimuksia.

2. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa vaihtoehtoisia valvontatoimenpiteitä varmistaakseen 1 kohdassa tarkoitetun velvollisuuden noudattamisen, jos nämä toimenpiteet ovat yhtä tehokkaita ja avoimia kuin ilmoituksiin liittyvät velvollisuudet. Vaihtoehtoiset valvontatoimenpiteet on ilmoitettava komissiolle ennen niiden täytäntöönpanoa.

11 artikla

Sallittu poikkeama

1. Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioiden kalasaalistietojen kirjaamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä syyskuuta 1983 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2807/83 (5) 5 artiklan 2 kohdassa säädetään, Pohjanmerellä olleilla aluksilla pidetyn punakampelan ja merianturan (kielikampelan) kilogrammoina ilmaistuna elopainona arvioidut määrät saavat poiketa 8 prosenttia kalastuspäiväkirjaan merkitystä luvusta. Jollei yhteisön lainsäädännössä vahvisteta muuntokerrointa, sovelletaan sen jäsenvaltion vahvistamaa muuntokerrointa, jonka lipun alla alus purjehtii.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta sellaisiin mereneliölajeihin, joiden aluksella pidetty määrä on alle 50 kilogrammaa.

12 artikla

Purettujen saaliiden punnitseminen

Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikki Pohjanmerellä pyydetyt 300 kilogrammaa ylittävät merianturan (kielikampelan) saaliit tai 500 kilogrammaa ylittävät punakampelan saaliit punnitaan ennen myyntiä käyttäen vaakoja, jotka on varmennettu tarkoiksi.

13 artikla

Ennakkoilmoitus

Pohjanmerellä olleen yhteisön kalastusaluksen päällikön, joka haluaa purkaa kolmannen maan satamassa tai purkamispaikassa punakampelaa tai merianturaa (kielikampelaa), on ilmoitettava lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot vähintään 24 tuntia ennen kolmannessa maassa tapahtuvaa purkamista:

a)	sataman tai purkamispaikan nimi;

b)	arvioitu saapumisaika kyseiseen satamaan tai kyseiselle purkamispaikalle;

c)	kunkin lajin, jota aluksella on yli 50 kilogrammaa, aluksella pidetyt määrät (elopaino kilogrammoina).

Myös kalastusaluksen päällikön edustaja voi tehdä edellä tarkoitetun ilmoituksen.

14 artikla

Punakampelan ja merianturan (kielikampelan) erillissäilytys

1. Yhteisön kalastusaluksella ei saa pitää missään erillisessä säiliössä minkäänlaista määrää punakampelaa tai minkäänlaista määrää merianturaa (kielikampelaa) sekaisin muiden mereneliölajien kanssa.

2. Yhteisön kalastusalusten päälliköiden on avustettava jäsenvaltioiden tarkastajia siten, että kalastuspäiväkirjassa ilmoitetut määrät ja aluksella pidetyt punakampela- ja meriantura(kielikampela)saaliit voidaan ristiintarkastaa.

15 artikla

Punakampelan ja merianturan (kielikampelan) kuljetus

1. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että kaikki 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla maantieteellisellä alueella pyydetyt 500 kilogrammaa ylittävät punakampelamäärät tai 300 kilogrammaa ylittävät meriantura(kielikampela)määrät, jotka on ensin purettu kyseisessä jäsenvaltiossa, punnitaan tarkoiksi varmennettuja vaakoja käyttäen ennen niiden kuljettamista ensimmäisestä purkamissatamasta muualle.

2. Poiketen siitä, mitä asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklassa säädetään, 500 kilogrammaa ylittävien punakampelamäärien ja 300 kilogrammaa ylittävien meriantura(kielikampela)määrien, jotka kuljetetaan johonkin muuhun paikkaan kuin missä ne on purettu, mukana on oltava mainitun asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa säädetty ilmoitus. Asetuksen (ETY) N:o 2847/93 13 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta.

16 artikla

Punakampelan ja merianturan (kielikampelan) jälleenlaivauksen kieltäminen

Pohjanmerellä oleva yhteisön kalastusalus ei saa jälleenlaivata minkäänlaisia punakampela- tai meriantura(kielikampela)määriä mihinkään muuhun alukseen.

V LUKU

SEURANTA

17 artikla

Hoitotoimenpiteiden arviointi

1. Komissio arvioi STECF:n lausunnon perusteella hoitotoimenpiteiden vaikutusta kyseisiin kantoihin Pohjanmerellä ja näiden kantojen kalastukseen tämän asetuksen toisena soveltamisvuonna ja jokaisena sitä seuraavana vuonna.

2. Komissio pyytää tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuonna ja sen jälkeen joka kolmantena soveltamisvuonna STECF:n tieteellisen lausunnon monivuotisen suunnitelman tavoitteiden saavuttamisesta. Komissio ehdottaa tarvittaessa asiaankuuluvia toimenpiteitä, ja neuvosto päättää määräenemmistöllä vaihtoehtoisista toimenpiteistä 3 ja 4 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi.

18 artikla

Erityisolosuhteet

Jos STECF toteaa, että joko punakampelan tai merianturan (kielikampelan) taikka näiden molempien kutukannan koko kärsii lisääntymiskyvyn heikentymisestä, neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta 7 artiklassa säädettyä pienemmästä punakampelan TACista, 8 artiklassa säädettyä pienemmästä merianturan (kielikampelan) TACista ja 9 artiklassa säädettyjä alhaisemmista pyyntiponnistuksen tasoista.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

19 artikla

Euroopan kalatalousrahaston tukitoimet

1. Tämän asetuksen 3 artiklan mukaisessa ensimmäisessä vaiheessa monivuotista suunnitelmaa pidetään asetuksen (EY) N:o 2371/2002 5 artiklan mukaisena ja Euroopan kalatalousrahastosta 27 päivänä heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 (6) 21 artiklan a kohdan i alakohdassa tarkoitettuna elvytyssuunnitelmana.

2. Tämän asetuksen 4 artiklan mukaisessa toisessa vaiheessa monivuotista suunnitelmaa pidetään asetuksen (EY) N:o 2371/2002 6 artiklan mukaisena ja asetuksen (EY) N:o 1198/2006 21 artiklan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitettuna hoitosuunnitelmana.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 11 päivänä kesäkuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. SEEHOFER

(1) Euroopan parlamentin lausunto, annettu 28. syyskuuta 2006 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) EYVL L 358, 31.12.2002, s. 59.

(3) EYVL L 261, 20.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1967/2006 (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).

(4) EUVL L 333, 20.12.2003, s. 17.

(5) EYVL L 276, 10.10.1983, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1804/2005 (EUVL L 290, 4.11.2005, s. 10).

(6) EUVL L 223, 15.8.2006, s. 1.