27.6.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

L 165/33

NEUVOSTON PÄÄTÖS,

tehty 18 päivänä kesäkuuta 2007,

luvan antamisesta Italian tasavallalle soveltaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ja 168 artiklasta poikkeavia toimenpiteitä

(2007/441/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) ja erityisesti sen 395 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Italia on pyytänyt 9 päivänä lokakuuta 2006 päivätyllä kirjeellä, jonka komission pääsihteeristö on kirjannut saapuneeksi 11 päivänä lokakuuta 2006, lupaa ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka poikkeavat jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/388/ETY (2) säännöksistä, jotka koskevat verovelvollisen oikeutta hankinnoista maksetun arvonlisäveron vähentämiseen, sekä mainitun direktiivin säännöksistä, joiden mukaan yrityksen liikeomaisuuden yksityiskäytöstä on suoritettava veroa.

(2)	Direktiivi 77/388/ETY on korvattu direktiivillä 2006/112/EY.

(3)

Komissio on direktiivin 2006/112/ETY 395 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittanut Italian hakemuksen muille jäsenvaltioille 28 päivänä helmikuuta 2007 päivätyllä kirjeellä. Se oli antanut Italialle aiemmin 21 päivänä marraskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä tiedon siitä, että sillä oli kaikki hakemuksen arviointia varten tarvittavat tiedot.

(4)

Direktiivin 2006/112/EY 168 artiklassa vahvistetaan verovelvollisen oikeus vähentää verosta, joka tämän on maksettava, arvonlisävero, joka on kannettu verovelvollisen verollisia liiketoimiaan varten vastaanottamien tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista. Mainitun direktiivin 26 artiklan 1 kohdan a alakohta sisältää vaatimuksen, jonka mukaan liikeomaisuuden yksityiskäytöstä on suoritettava arvonlisäveroa.

(5)

Ajoneuvojen yksityiskäyttöä on vaikea määrittää tarkasti, ja silloinkin, kun se on mahdollista, määritysmenetelmää on usein hankala käyttää. Hakemuksen kohteena olevissa toimenpiteissä arvonlisäveroksi, joka voidaan vähentää sellaisiin ajoneuvoihin liittyvistä kustannuksista, jotka eivät ole pelkästään yrityskäytössä, vahvistettaisiin joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kiinteä prosenttimäärä. Italian viranomaisten mielestä 40 prosentin osuus on käytettävissä olevien tietojen perusteella oikeutettu. Jos ajoneuvoon sovelletaan edellä mainittua rajoitusta, siihen ei kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tulisi soveltaa vaatimusta, jonka mukaan ajoneuvon yksityiskäytöstä on suoritettava arvonlisäveroa. Näitä toimenpiteitä voidaan perustella tarpeella yksinkertaistaa arvonlisäveron kantamista ja estää veropetokset, jotka perustuvat virheelliseen kirjanpitoon.

(6)	Koska ehdotettu prosenttimäärä perustuu ajoneuvojen yrityskäyttöä koskeviin alustaviin päätelmiin, poikkeavia toimenpiteitä olisi rajoitettava ajallisesti, jotta niiden toimivuutta ja prosenttimäärän sopivuutta voidaan arvioida.

(7)

Komissio on 4 päivänä marraskuuta 2004 antanut ehdotuksen neuvoston direktiiviksi, joka koskee direktiivin 77/388/ETY (nykyään direktiivin 2006/112/EY) muuttamista arvonlisäveron vähennysoikeuden osalta (3). Poikkeavien toimenpiteiden voimassaolon olisi päätyttävä, kun ehdotettu direktiivi tulee voimaan, jos tämä tapahtuu ennen tässä päätöksessä mainittua päivämäärää,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Italialle annetaan direktiivin 2006/112/EY 168 artiklasta poiketen lupa rajoittaa arvonlisäveron vähennysoikeus 40 prosenttiin, kun arvonlisävero on kannettu sellaisiin moottorikäyttöisiin maantieajoneuvoihin liittyvistä kustannuksista, jotka eivät ole pelkästään yrityskäytössä.

2 artikla

Lisäksi edellytetään direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta poiketen, että Italia ei rinnasta vastikkeellisiin palveluihin sellaisten ajoneuvojen yksityiskäyttöä, jotka kuuluvat verovelvollisen yrityksen liikeomaisuuteen, jos kyseisiä ajoneuvoja koskevaa arvonlisäveron vähennysoikeutta on rajoitettu tämän päätöksen nojalla.

3 artikla

Tämän päätöksen mukaista arvonlisäveron vähennysoikeuden rajoitusta ei sovelleta sellaisiin ajoneuvoihin liittyviin kustannuksiin, jotka kuuluvat johonkin seuraavista ryhmistä:

—	ajoneuvo on osa verovelvollisen elinkeinoa,

—	ajoneuvoa käytetään taksina,

—	autokoulu käyttää ajoneuvoa opetuksessaan,

—	ajoneuvoa vuokrataan tai liisataan,

—	ajoneuvo on myyntiedustajien käytössä.

4 artikla

Moottorikäyttöisiin maantieajoneuvoihin liittyvät kustannukset sisältävät ajoneuvon hankinnan, myös kokoonpanosopimukset ja vastaavat, ajoneuvon valmistamisen, yhteisöhankinnan, tuonnin, liisauksen tai vuokraamisen, muutostyöt, korjauksen tai kunnossapidon sekä kustannukset ajoneuvoihin ja niiden käyttöön liittyvistä luovutuksista tai palveluista, mukaan lukien voiteluaineet ja polttoaine.

5 artikla

Edellä olevia 1 ja 2 artiklaa sovelletaan maatalous- tai metsätraktoreita lukuun ottamatta kaikkiin moottoriajoneuvoihin, joita käytetään yleensä henkilöiden tai tavaroiden kuljettamiseen maanteillä ja joiden suurin sallittu paino on enintään 3 500 kilogrammaa ja joissa on enintään kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi.

6 artikla

Komissiolle on annettava kahden vuoden kuluttua tämän päätöksen voimaantulosta ja joka tapauksessa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009 arviointi, joka käsittää tämän päätöksen kaksi ensimmäistä soveltamisvuotta, mukaan lukien sovelletun prosenttimääräisen rajoituksen arviointi.

7 artikla

Tämä päätöksen voimassaolo päättyy päivänä, jona tulevat voimaan yhteisön säännöt, joissa määritetään, mistä moottorikäyttöisiin maantieajoneuvoihin liittyvistä kustannuksista arvonlisäveroa ei voida vähentää täysimääräisenä, ja joka tapauksessa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010.

8 artikla

Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle.

Tehty Luxemburgissa 18 päivänä kesäkuuta 2007.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F.-W. STEINMEIER

(1) EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/138/EY (EUVL L 384, 29.12.2006, s. 92).

(2) EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2006/98/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 129).

(3) EUVL C 24, 29.1.2005, s. 10.