23.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 368/99


KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1981/2006,

annettu 22 päivänä joulukuuta 2006,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 32 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä siltä osin kuin on kyse yhteisön vertailulaboratoriosta muuntogeenisiä organismeja varten

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (1) ja erityisesti sen 32 artiklan viidennen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetään yhteisön vertailulaboratoriosta, jolla on tietyt kyseisessä asetuksessa säädetyt tehtävät ja velvollisuudet. Lisäksi asetuksessa säädetään, että yhteisön vertailulaboratoriota avustavat kansalliset vertailulaboratoriot.

(2)

Havaitsemis- ja tunnistamismenetelmien, jotka yhteisön vertailulaboratorion on testattava ja validoitava, sekä näytteiden ja vertailunäytteiden on täytettävä säädetyt vaatimukset, jotka ovat 6 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 641/2004 (2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1829/2003 koskevista täytäntöönpanosäännöistä, joita sovelletaan uusia muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja koskeviin lupahakemuksiin, olemassa olevia tuotteita koskeviin ilmoituksiin sekä sellaisiin muuntogeenisiin aineksiin, joiden esiintyminen on satunnaista tai teknisesti mahdotonta välttää ja joiden riskinarvioinnin tulokset ovat myönteiset.

(3)

On tarpeen säätää yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (EY) N:o 1829/2003 32 artiklan soveltamisesta.

(4)

Luvanhakijoilta asetuksen (EY) N:o 1829/2003 32 artiklan mukaisesti perittäviä maksuja olisi käytettävä ainoastaan kyseisen asetuksen liitteessä esitetyistä tehtävistä ja velvollisuuksista aiheutuvien kustannusten kattamiseen. Yhteisön vertailulaboratoriolle olisi annettava valtuudet periä luvanhakijoilta maksu uusista luvista, lupien uusimisesta ja tarvittaessa lupien muuttamisesta.

(5)

Maksun määrän määrittämisessä olisi otettava huomioon yhteisön vertailulaboratorion kussakin tapauksessa tekemän työn määrä, joka riippuu siitä, kuinka paljon menetelmää on testattu ja validoitu jo ennen lupahakemuksen toimittamista.

(6)

Luvanhakijoita olisi kannustettava toimittamaan tietoja, jotka liittyvät yhteisön vertailulaboratorion jo validoimiin ja julkaisemiin moduuleihin, jotta helpotetaan niin hakemusasiakirjojen laatimista kuin havaitsemismenetelmän validointia.

(7)

Olisi perittävä kiinteä maksu, jonka avulla katetaan kustannukset, joita aiheutuu yhteisön vertailulaboratorion toteuttamasta kattavasta tietojen analyysista ja sen omassa laboratoriossaan tekemästä menetelmien ja vastaanotettujen näytteiden tarkastuksesta aina, kun sille toimitetaan uusi menetelmä.

(8)

Luvanhakijoilta olisi perittävä ylimääräinen maksu, jos asetuksen (EY) N:o 641/2004 liitteessä I tarkoitettujen kriteerien noudattaminen edellyttää, että ehdotettu menetelmä on validoitava kansallisten vertailulaboratorioiden kanssa yhteistyönä toteutettavalla tutkimuksella.

(9)

Maksujen määrän olisi katettava toteutettaviin validointitehtäviin välittömästi liittyvät kustannukset. Näihin sisältyvät erityisesti työvoima, reagenssit ja muut asiaan liittyvät kertakäyttöiset tarvikkeet, materiaalin jakaminen tarvittaessa eurooppalaisen gmo-laboratorioiden verkoston (ENGL) jäsenille sekä hallintokustannukset. Kustannukset olisi laskettava ottaen huomioon komission Yhteisen tutkimuskeskuksen kokemus havaitsemismenetelmien validoinnista myös silloin, kun se on tehnyt yhteistyötä eurooppalaisen gmo-laboratorioiden verkoston jäsenten kanssa, eivätkä kustannukset saisi ylittää validoinnin suorittamisesta aiheutuneita tosiasiallisia kustannuksia.

(10)

Jos jonkin lupahakemuksen validointikustannukset ylittävät huomattavasti tässä asetuksessa säädetyt maksujen määrät, yhteisön vertailulaboratorion olisi voitava periä luvanhakijalta ylimääräinen maksu. Tällaisessa tapauksessa luvanhakijalla olisi oltava oikeus saada vapautus ylimääräisen maksun suorittamisesta, jos se peruuttaa hakemuksensa tietyn määräajan kuluessa.

(11)

Asianmukaista huomiota olisi kiinnitettävä kehitysmaissa tehtävän bioteknologisen tutkimuksen muodostamaan erityistapaukseen. Maksun määrää olisi tämän vuoksi pienennettävä, jos luvanhakijan kotipaikka sijaitsee kehitysmaassa.

(12)

Jotta helpotetaan pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) osallistumista muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen luvanantoa koskevaan yhteisön menettelyyn, maksua on aiheellista pienentää, silloin kun hakijat ovat pk-yrityksiä. Esimerkki pk-yrityksen tunnusmerkkien täyttymistä koskevat tiedot sisältävästä ilmoituksesta (3) voisi toimia hakijan esittämänä kirjallisena todisteena siitä, että hakija on pk-yritys.

(13)

Asetukseen (EY) N:o 1829/2003 sisältyy jo sääntö, jonka mukaan hakijoiden on suoritettava maksu, joten ennen tämän asetuksen voimaantuloa hakemuksensa toimittaneet hakijat ovat jo tietoisia tästä säännöstä. Näin ollen maksu olisi perittävä myös ennen tämän asetuksen voimaantuloa toimitetuista lupahakemuksista.

(14)

Yhteisön vertailulaboratoriota asetuksen (EY) N:o 1829/2003 liitteessä asetettujen tehtävien ja velvollisuuksien suorittamisessa avustavien kansallisten vertailulaboratorioiden olisi oltava mukana eurooppalaisten gmo-laboratorioiden verkostossa, jonka jäsenet edustavat huippuosaamista muuntogeenisten organismien havaitsemisen alalla ja joilla on asiantuntemusta menetelmien kehittämisen, suorituskyvyn ja validoinnin, näytteenoton sekä biologisten ja mittausepävarmuuksien hallinnan alalla. Niiden olisi lisäksi täytettävä erityisvaatimukset silloin, kun niiden on avustettava yhteisön vertailulaboratoriota erityisesti havaitsemismenetelmien testaamisessa ja validoinnissa kansainvälisten standardien mukaisten yhteistyönä toteutettavien tutkimusten yhteydessä.

(15)

Jotta edistettäisiin vakautta ja tehokkuutta ja saataisiin validointimenettely tämän asetuksen mukaisesti toimintakuntoon, on välttämätöntä nimetä ne kansalliset vertailulaboratoriot, jotka soveltuvat avustamaan yhteisön vertailulaboratoriota havaitsemismenetelmien testaamisessa ja validoinnissa.

(16)

Yhteisön vertailulaboratoriota havaitsemismenetelmien testaamisessa ja validoinnissa avustavien kansallisten vertailulaboratorioiden väliset suhteet ja niiden ja yhteisön vertailulaboratorion väliset suhteet olisi määriteltävä kirjallisella sopimuksella.

(17)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 liitettä olisi muutettava.

(18)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (EY) N:o 1829/2003 32 artiklan soveltamiseksi seuraavilta osin:

a)

maksu niiden kustannusten kattamiseksi, joita aiheutuu yhteisön vertailulaboratorion ja kansallisten vertailulaboratorioiden tehtävistä, siten kuin ne mainitaan kyseisen asetuksen liitteessä; sekä

b)

kansallisten vertailulaboratorioiden perustaminen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

’täydellä validointimenettelyllä’ arviointia, joka toteutetaan kansallisten vertailulaboratorioiden kanssa tehtävän vertailumittauksen avulla sen selvittämiseksi, ovatko hakijan asettamat menetelmän vähimmäisvaatimukset asetuksen (EY) N:o 641/2004 liitteessä I olevan 1 kohdan B kohdassa tarkoitetun asiakirjan ”Definition of minimum performance requirements for analytical methods of GMO testing” (Gmo-testauksen analyysimenetelmien vähimmäisvaatimusten määrittely) mukaiset, ja hakijan esittämän menetelmän toistettavuuden ja oikeellisuuden arviointia;

b)

’pienellä ja keskisuurella yrityksellä’ komisson suosituksessa 2003/361/EY (4) määriteltyjä pieniä ja keskisuuria yrityksiä;

c)

’kehitysmailla’ yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2005 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 980/2005 (5) 2 artiklassa tarkoitettuja edunsaajamaita;

d)

’hakemuksella’ – kun käsitettä käytetään täsmentämättä sen merkitystä – asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 tai 17 artiklan mukaisesti toimitettua lupahakemusta, mukaan luettuina muun yhteisön lainsäädännön nojalla toimitetut hakemukset, jotka muutetaan tai joita täydennetään kyseisen asetuksen 46 artiklan mukaisesti. Sillä tarkoitetaan lisäksi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 11 tai 23 artiklan mukaisesti tehtäviä luvan uusimista koskevia hakemuksia sekä kyseisen asetuksen 9 artiklan 2 kohdan, 10 artiklan, 21 artiklan 2 kohdan tai 22 artiklan mukaisesti tehtävää lupien muuttamista, silloin kun yhteisön vertailulaboratorion edellytetään testaavan ja validoivan havaitsemis- ja tunnistamismenetelmän.

3 artikla

Maksut

1.   Hakijan on suoritettava yhteisön vertailulaboratoriolle 30 000 euron suuruinen kiinteä maksu jokaisesta hakemuksesta.

2.   Jos yhden yksittäisen muuntogeeniseen organismiin liittyvän tapahtuman havaitsemis- ja tunnistamismenetelmän täyttä validointimenettelyä edellytetään asetuksen (EY) N:o 641/2004 liitteessä I vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, yhteisön vertailulaboratorio vaatii hakijaa suorittamaan ylimääräisen 60 000 euron suuruisen maksun.

Tämä määrä kerrotaan niiden muuntogeenisiin organismeihin liittyvien tapahtumien lukumäärällä, joille on tehtävä täysi validointimenettely.

Yhteisön vertailulaboratorio pienentää ylimääräisen maksun määrää suhteessa kustannuksiin, jotka säästyvät,

a)

kun hakija toimittaa materiaalin, jota tarvitaan täyden validointimenettelyn toteuttamiseen; ja/tai

b)

kun hakija toimittaa tiedot, jotka liittyvät yhteisön vertailulaboratorion jo validoimiin ja julkaisemiin moduuleihin, kuten DNA:n eristämistä koskeviin testausprotokolliin ja lajispesifisiin referenssimenetelmiin.

3.   Jos hakijan ehdottaman havaitsemismenetelmän validointikustannukset ylittävät huomattavasti 1 ja 2 kohdassa mainittujen maksujen määrän, vaaditaan ylimääräinen maksu.

Ylimääräisen maksun on katettava 50 prosenttia kustannusten siitä osasta, joka ylittää 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen maksujen määrän.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetyt maksut lankeavat maksettaviksi silloinkin, kun hakemus peruutetaan.

4 artikla

Pienennykset ja vapautukset

1.   Jos hakija on pk-yritys tai sen kotipaikka sijaitsee jossakin kehitysmaassa, 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja maksuja pienennetään 50 prosentilla.

2.   Jos sama havaitsemis- ja tunnistamismenetelmä sisältyy saman hakijan samaan muuntogeeniseen organismiin liittyvistä tuotteista aiemmin tekemään hakemukseen ja yhteisön vertailulaboratorio on validoinut ja julkaissut kyseisen menetelmän tai sen validointi on kesken, hakija vapautetaan 3 artiklassa tarkoitetuista maksuista.

Jos yhteisön vertailulaboratoriolle kuitenkin aiheutuu kustannuksia asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädettyjen validointitehtävien suorittamisesta, yhteisön vertailulaboratorio voi periä hakijalta enimmäismääräisen 30 000 euron maksun.

3.   Edellä olevaa 3 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta hakijoihin, jotka ovat pk-yrityksiä tai joiden kotipaikka sijaitsee jossakin kehitysmaassa, eikä hakemuksiin, jotka on toimitettu ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

5 artikla

Menettely

1.   Hakijan on esitettävä näyttöä siitä, että 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu 30 000 euron suuruinen kiinteä maksu on suoritettu yhteisön vertailulaboratoriolle, toimittaessaan asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 artiklan 3 kohdan j alakohdan tai 17 artiklan 3 kohdan j alakohdan mukaisesti elintarvike- ja rehunäytteet ja niiden vertailunäytteet yhteisön vertailulaboratoriolle.

2.   Jos täyttä validointimenettelyä edellytetään 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti, yhteisön vertailulaboratorio ilmoittaa asiasta kirjallisesti hakijalle ja vaatii kyseisen säännöksen mukaisesti maksettavan määrän suorittamista.

3.   Jos yhteisön vertailulaboratorio olettaa, että hakijan ehdottaman havaitsemismenetelmän validointikustannukset ylittävät huomattavasti 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen maksujen määrän 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti, se ilmoittaa kirjallisesti hakijalle ylimääräisten kustannusten arvioidun määrän.

Jos hakija kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta peruuttaa hakemuksensa, sen ei tarvitse suorittaa 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua ylimääräistä maksua.

Kun havaitsemismenetelmän validointi on saatu päätökseen, yhteisön vertailulaboratorio ilmoittaa hakijalle kirjallisesti havaitsemismenetelmän validoinnista aiheutuneista tosiasiallisista ja asianmukaisesti perustelluista kustannuksista ja vaatii 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti maksettavaksi lankeavan maksun suorittamista.

4.   Kun kustannuksia aiheutuu 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti, yhteisön vertailulaboratorio ilmoittaa kirjallisesti hakijalle maksettavaksi lankeavan maksun määrän ja määrän perustelut.

5.   Jos hakemus on toimitettu ennen tämän asetuksen voimaantulopäivää, yhteisön vertailulaboratorio ilmoittaa kolmen kuukauden kuluessa tästä päivämäärästä kirjallisesti hakijalle tapauksen mukaan 3 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisesti suoritettavan maksun määrän.

6.   Jos maksun pienentämistä haetaan 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, hakemukseen on liitettävä kirjallista näyttöä siitä, että kyseisessä artiklassa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Yhteisön vertailulaboratorio voi tarvittaessa vaatia täydentäviä tietoja.

7.   Hakijan on suoritettava edellä 2–5 kohdassa mainitut maksut 45 päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta.

Jos hakija ei ole toimittanut maksutositetta määräajassa ja jos asetuksen (EY) N:o 1829/2003 liitteessä olevan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitettua arviointiraporttia ei ole vielä toimitettu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle (jäljempänä ’viranomainen’), yhteisön vertailulaboratorio lykkää raportin toimittamista viranomaiselle maksun saamiseen saakka. Yhteisön vertailulaboratorio ilmoittaa välittömästi viranomaiselle raporttinsa viivästymisestä, jotta viranomainen voi tiedottaa asiasta hakijalle ja toteuttaa asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 artiklan 1 ja 2 kohdassa ja 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa vaaditut mahdolliset lisätoimenpiteet.

6 artikla

Yhteisön vertailulaboratoriota havaitsemis- ja tunnistamismenetelmien testaamisessa ja validoinnissa avustavat kansalliset vertailulaboratoriot

1.   Laboratorioiden, jotka avustavat yhteisön vertailulaboratoriota havaitsemis- ja tunnistamismenetelmän testaamisessa ja validoinnissa, siten kuin asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 artiklan 3 kohdan d alakohdassa ja 18 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetään, on täytettävä tämän asetuksen liitteessä I vahvistetut vähimmäisvaatimukset.

Liitteessä II luetellut laboratoriot täyttävät kyseiset vaatimukset, ja ne nimitetään yhteisön vertailulaboratoriota havaitsemismenetelmän testaamisessa ja validoinnissa avustaviksi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisiksi kansallisiksi vertailulaboratorioiksi.

2.   Yhteisön vertailulaboratorion ja liitteessä II lueteltujen kansallisten vertailulaboratorioiden on tehtävä kirjallinen sopimus, jossa määritellään niiden väliset suhteet erityisesti rahoituksen osalta. Kirjallisessa sopimuksessa on erityisesti määrättävä, että yhteisön vertailulaboratorio jakaa osan saamistaan maksuista kansallisille vertailulaboratorioille.

7 artikla

Raportointi

Yhteisön vertailulaboratorion vastuulla on laatia vuosittain raportti tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi kunakin vuonna suoritetuista toimista ja toimittaa se komissiolle. Asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaiset kansalliset vertailulaboratoriot antavat vuosittaiseen raporttiin oman panoksensa.

Yhteisön vertailulaboratorio voi lisäksi järjestää vuosittain kokouksen kansallisten vertailulaboratorioiden kanssa vuosittaisen raportin laatimista varten.

8 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1829/2003 muuttaminen

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1829/2003 liite tämän asetuksen liitteen III mukaisesti.

9 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 22 päivänä joulukuuta 2006.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen


(1)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.

(2)  EUVL L 102, 7.4.2004, s. 14.

(3)  Komission tiedonanto 2003/C 118/03 (EUVL C 118, 20.5.2003, s. 5). Oikaisu EUVL C 156, 4.7.2003, s. 14.

(4)  EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36.

(5)  EUVL L 169, 30.6.2005, s. 1.


LIITE I

Yhteisön vertailulaboratoriota havaitsemismenetelmien testaamisessa ja validoinnissa avustavia 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja laboratorioita koskevat vaatimukset

Yhteisön vertailulaboratoriota havaitsemismenetelmän testaamisessa ja validoinnissa, kuten asetuksen (EY) N:o 1829/2003 liitteessä olevan 3 kohdan d alakohdassa säädetään, avustavien laboratorioiden on

a)

oltava akkreditoitu tai akkreditoitavana standardin EN ISO/IEC 17025 (Testaus- ja kalibrointilaboratorioiden pätevyys. Yleiset vaatimukset) tai vastaavan kansainvälisen standardin mukaisesti sen varmistamiseksi, että

laboratoriolla on asiaan soveltuvaa pätevää henkilöstöä, jolla on riittävä koulutus muuntogeenisten organismien ja muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen havaitsemiseksi ja tunnistamiseksi käytettävistä analyysimenetelmistä,

laboratoriolla on laitteet, joita tarvitaan muuntogeenisten organismien ja muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen analysoimiseksi,

laboratoriolla on asianmukainen hallinto,

laboratoriolla on teknisten raporttien tuottamiseen riittävä tietojenkäsittelyvalmius, joka mahdollistaa nopean tietojenvaihdon muiden havaitsemismenetelmien testaamiseen ja validointiin osallistuvien laboratorioiden kanssa;

b)

annettava takeet siitä, että niiden henkilöstö noudattaa luottamuksellisuutta asetuksen (EY) N:o 1829/2003 mukaisesti toimitettujen lupahakemusten tai lupien uusimista tai muuttamista koskevien hakemusten käsittelyssä tutkimuskohteiden, tietojen, tulosten tai tietojenvaihdon ja erityisesti kyseisen asetuksen 30 artiklassa tarkoitettujen luottamuksellisten tietojen osalta.


LIITE II

Yhteisön vertailulaboratoriota havaitsemismenetelmien testaamisessa ja validoinnissa avustavat 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset vertailulaboratoriot

Belgique/België

Centre wallon de Recherches agronomiques (CRA-W),

Institut Scientifique de Santé Publique (ISP) — Wetenschappelijk Instituut Volksgezondheid (WIV),

Instituut voor Landbouw- en Visserijonderzoek (ILVO);

Česká republika

Státní veterinární ústav Jihlava (SVU Jihlava),

Státní zdravotní ústav (SZÚ), Laboratoř pro molekulárně biologické metody (LMBM), Centrum hygieny potravinových řetězců v Brně,

Státní zemědělská a potravinářská inspekce (SZPI),

Vysoká škola chemicko-technologická v Praze (VŠCHT),

Výzkumný ústav rostlinné výroby (VÚRV), Praha;

Danmark

Danmarks Fødevareforskning (DFVF),

Ministeriet for Fødevarer, Landbrug og Fiskeri, Plantedirektoratet, Laboratorium for Diagnostik i Planter, Frø og Foder;

Deutschland

Bayerisches Landesamt für Gesundheit und Lebensmittelsicherheit (LGL),

Berliner Betrieb für Zentrale Gesundheitliche Aufgaben (BBGes) — Institut für Lebensmittel, Arzneimittel und Tierseuchen (ILAT),

Bundesinstitut für Risikobewertung,

Chemisches und Veterinäruntersuchungsamt (CVUA) Freiburg,

Chemisches und Veterinäruntersuchungsamt Ostwestfalen-Lippe,

Institut für Hygiene und Umwelt der Hansestadt Hamburg,

Landesamt für Landwirtschaft, Lebensmittelsicherheit und Fischerei — Mecklenburg-Vorpommern (LALLF MV),

Landesamt für Soziales, Gesundheits- und Verbraucherschutz — Abteilung F: Verbraucherschutz, Veterinärmedizin, Lebensmittelhygiene und Molekularbiologie,

Landesamt für Umweltschutz Sachsen-Anhalt,

Landesamt für Verbraucherschutz Sachsen-Anhalt — Fachbereich Lebensmittelsicherheit,

Landesbetrieb Hessisches Landeslabor — Standort Kassel,

Landeslabor Brandenburg,

Landeslabor Schleswig-Holstein,

Landesuntersuchungsamt Rheinland-Pfalz — Institut für Lebensmittelchemie Trier,

Landesuntersuchungsanstalt für das Gesundheits- und Veterinärwesen Sachsen (LUA),

Landwirtschaftliche Untersuchungs- und Forschungsanstalt Rostock der LMS Mecklenburg-Vorpommern,

Niedersächsisches Landesamt für Verbraucherschutz und Lebensmittelsicherheit (LAVES) — Lebensmittelinstitut (LI) Braunschweig,

Sächsische Landesanstalt für Landwirtschaft — Fachbereich Landwirtschaftliches Untersuchungswesen,

Staatliche Landwirtschaftliche Untersuchungs- und Forschungsanstalt Augustenberg (Baden-Württemberg),

Thüringer Landesamt für Lebensmittelsicherheit und Verbraucherschutz (TLLV);

Eesti

DNA analüüsi laboratoorium, Geenitehnoloogia Instituut (GTI), Tallinna Tehnikaülikool (TTÜ),

Keemilise ja Bioloogilise Füüsika Instituut (KBFI), Molekulaargeneetika laboratoorium (MG),

Veterinaar-ja Toidulaboratoorium (VTL);

Elláda

Εθνικό Ίδρυμα Αγροτικής Έρευνας Εργαστήριο Γενετικής Ταυτοποίησης Γεωργικών Προϊόντων, Μικροοργανισμών και Ελέγχου Σπόρων Σποράς για την Ανίχνευση, Γενετικών Τροποποιήσεων,

Υπουργείο Οικονομίας και Οικονομικών, Γενική Διεύθυνση Γενικού Χημείου του Κράτους (ΓΧΚ), Διεύθυνση Τροφίμων — Αθήνα;

España

Centro Nacional de Alimentación, Agencia Española de Seguridad Alimentartia (CNA-AESA),

Laboratorio Arbitral Agroalimentario del Ministerio de Agricultura, Pesca y Alimentación (LAA-MAPA);

France

Groupement d’Intérêt Public — Groupe d’Etude et de contrôle des Variétés et des Semences (GIP-GEVES),

Laboratoire de Phytopathologie et de méthodologies de la détection (INRA Versailles),

Laboratoire Direction Générale de la Consommation, de la Concurrence et de la Répression des Fraudes de Strasbourg (Laboratoire de la DGCCRF de Strasbourg),

Laboratoire National de la Protection des Végétaux d'Orléans (LNPV Orléans);

Ireland

The State Laboratory (SL), Celbridge;

Italia

Ente Nazionale Sementi Elette (E.N.S.E.), Laboratorio Analisi Sementi,

Istituto Superiore di Sanità, Centro Nazionale per la Qualità degli Alimenti e per i Rischi Alimentari (CNQARA),

Istituto Zooprofilattico Sperimentale delle Regioni Lazio e Toscana, Centro di Referenza Nazionale per la Ricerca di OGM (CROGM);

Kypros

Γενικό χημείο του κράτους (γχκ);

Latvija

Pārtikas un veterinārā dienesta Nacionālais diagnostikas centrs (PVD NDC);

Lietuva

Nacionalinė Veterinarijos Laboratorija, GMO Tyrimų Skyrius;

Luxembourg

Laboratoire National de Santé (LNS), Division du contrôle des denrées alimentaires;

Magyarország

Országos Élelmiszerbiztonsági és Táplálkozástudományi Intézet (OÉTI),

Országos Mezőgazdasági Minősítő Intézet, Központi Laboratórium (OMMI);

Nederland

RIKILT Instituut voor Voedselveiligheid,

Voedsel en Waren Autoriteit (VWA);

Österreich

Österreichische Agentur für Gesundheit und Ernährungssicherheit GmbH — Kompetenzzentrum Biochemie (AGES - CC BIOC),

Umweltbundesamt GmbH;

Polska

Instytut Biochemii i Biofizyki Polskiej Akademii Nauk, Laboratorium Analiz Modyfikacji Genetycznych Instytutu Biochemii i Biofizyki Polskiej Akademii Nauk (GMOIBB), Warszawa,

Instytut Hodowli i Aklimatyzacji Roślin (IHAR); Laboratorium Kontroli Genetycznie Modyfikowanych Organizmów, Błonie,

Instytut Zootechniki (National Feed Laboratory – NFL), Lublin,

Państwowego Instytutu Weterynaryjnego – Państwowego Instytutu Badawczego w Puławach, Puławy,

Regionalne Laboratorium Badań Żywności Genetycznie Modyfikowanej (RLG);

Portugal

Direcção-Geral de Protecção das Culturas (DGPC), Laboratório de Caracterização de Materiais de Multiplicação de Plantas (LCMMP),

Instituto Nacional de Engenharia Tecnologia e Inovação (INETI), Laboratório para a Indústria Alimentar (LIA);

Slovenija

Kmetijski inštitut Slovenije (KIS), Ljubljana,

Nacionalni inštitut za biologijo (National institute of Biology, NIB), Ljubljana;

Slovensko

Štátny veterinárny a potravinový ústav, Dolný Kubín (State Veterinary and Food Institute Dolný Kubín),

Ústav molekulárnej biológie SAV (Molecular Biology Institute of the Slovak Academy of Slovakia),

Ústredný kontrolný a skúšobný ústav poľnohospodársky, Oddelenie molekulárnej biológie Bratislava, (Central Control and Testing Institute of Agriculture);

Suomi/Finland

Tullilaboratorio

Sverige

Livsmedelsverket (SLV)

United Kingdom

Central Science Laboratory (CSL),

LGC Limited (LGC),

Scottish Agricultural Science Agency (SASA).


LIITE III

Asetuksen (EY) N:o 1829/2003 liitteeseen tehtävät muutokset

Korvataan 2, 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”2.

Tässä liitteessä esitettyjen tehtävien ja velvoitteiden suorittamisessa yhteisön vertailulaboratoriota avustavat 32 artiklassa tarkoitetut kansalliset vertailulaboratoriot, joita pidetään sellaisen yhteenliittymän jäseninä, josta käytetään nimitystä ”eurooppalainen gmo-laboratorioiden verkosto”.

3.

Yhteisön vertailulaboratorio vastaa erityisesti seuraavista tehtävistä:

a)

asianmukaisten positiivisten ja negatiivisten kontrollinäytteiden vastaanottaminen, valmistaminen, varastointi, ylläpito ja jakelu eurooppalaisen gmo-laboratorioiden verkoston jäsenille edellyttäen, että näiltä jäseniltä saadaan vakuutus siitä, että ne tarvittaessa käsittelevät saamiaan tietoja luottamuksellisina;

b)

asianmukaisten positiivisten ja negatiivisten kontrollinäytteiden jakelu asetuksen (EY) N:o 882/2004 (1) 33 artiklassa tarkoitetuille kansallisille vertailulaboratorioille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen asetuksen 32 artiklassa vahvistettuja yhteisön vertailulaboratorioiden vastuualueita; edellytyksenä on kuitenkin, että näiltä laboratorioilta saadaan vakuutus siitä, että ne tarvittaessa käsittelevät saamiaan tietoja luottamuksellisina;

c)

elintarvikkeen tai rehun markkinoille saattamista koskevan luvan hakijan esittämien tietojen arviointi näytteenotto- ja havaitsemismenetelmän testaamiseksi ja validoimiseksi;

d)

muunnostapahtuman havaitsemismenetelmän, mukaan lukien näytteenotto, ja tunnistamismenetelmän testaaminen ja validointi ja soveltuvissa tapauksissa muunnostapahtuman havaitsemis- ja tunnistamismenetelmän testaaminen ja validointi elintarvikkeissa tai rehuissa;

e)

kattavien arviointiraporttien toimittaminen elintarviketurvallisuusviranomaiselle.

4.

Yhteisön vertailulaboratorio on mukana tässä liitteessä kuvattujen tehtävien tuloksia koskevien riitojen ratkaisussa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 882/2004 32 artiklassa vahvistettuja yhteisön vertailulaboratorioiden vastuualueita.


(1)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1. Oikaisu EUVL L 191, 28.5.2004, s. 1.”