30.12.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 404/9

(1)

Yhä useampi yhteisössä merkitty ja mainostettu elintarvike on varustettu ravitsemus- ja terveysväittein. Kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi ja kuluttajien valinnan helpottamiseksi markkinoille saatettujen tuotteiden on oltava turvallisia ja asianmukaisin merkinnöin varustettuja.

(2)

Tällaisia väitteitä koskevien kansallisten säännösten väliset erot saattavat estää elintarvikkeiden vapaan liikkuvuuden ja luoda eriarvoisia kilpailuolosuhteita. Ne vaikuttavat siten suoraan sisämarkkinoiden toimintaan. Tästä syystä on tarpeen hyväksyä yhteisön tasolla elintarvikkeiden ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttöä koskevat säännöt.

(3)

Yleiset merkintäsäännökset sisältyvät myytäviksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2000/13/EY (3). Direktiivissä 2000/13/EY kielletään yleisesti sellaisten tietojen käyttö, jotka voivat johtaa ostajaa harhaan tai joissa esitetään elintarvikkeella olevan lääkkeellisiä ominaisuuksia. Tällä asetuksella olisi täydennettävä direktiivin 2000/13/EY yleisiä periaatteita ja vahvistettava erityissäännökset sellaisia elintarvikkeita koskevien ravitsemus- ja terveysväitteiden käytölle, jotka toimitetaan kuluttajille sellaisinaan.

(4)

Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin kaupallisessa viestinnässä esitettäviin ravitsemus- ja terveysväitteisiin, myös muun muassa elintarvikkeiden yleisluonteiseen mainontaan ja myynninedistämiskampanjoihin, jotka saattavat olla julkisten viranomaisten kokonaisuudessaan tai osittain tukemia. Sitä ei olisi sovellettava ei-kaupallisessa viestinnässä esitettyihin väitteisiin, kuten julkisten terveysviranomaisten ja elinten antamaan ravitsemusohjaukseen tai -neuvontaan, eikä lehdistössä ja tieteellisissä julkaisuissa tapahtuvaan ei-kaupalliseen viestintään ja tiedotukseen. Tätä asetusta olisi myös sovellettava tavaramerkkeihin ja muihin tuotenimiin, jotka voidaan tulkita ravitsemus- tai terveysväitteiksi.

(5)

Väitteet elintarvikkeiden muista kuin hyödyllisistä ravitsemusominaisuuksista eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Niiden jäsenvaltioiden, jotka aikovat ottaa käyttöön tällaisia väitteitä koskevan kansallisen järjestelmän, olisi ilmoitettava tällaisista järjestelmistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (4) mukaisesti.

(6)

Codex Alimentarius -komissio hyväksyi kansainvälisellä tasolla väitteiden käyttöä koskevat yleiset suuntaviivat vuonna 1991 ja ravitsemusväitteiden käyttöä koskevat suuntaviivat vuonna 1997. Codex Alimentarius -komissio on vuonna 2004 hyväksynyt muutoksen viimeksi mainittuihin suuntaviivoihin. Kyseinen muutos koskee terveysväitteiden sisällyttämistä vuonna 1997 annettuihin suuntaviivoihin. Codex-suuntaviivoissa esitetyt määritelmät ja ehdot otetaan tässä yhteydessä asianmukaisesti huomioon.

(7)

Mahdollisuus käyttää väitettä ”vähärasvainen” levitettäviä ravintorasvoja koskevista vaatimuksista 5 päivänä joulukuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2991/94 (5) tarkoitetuista levitettävistä ravintorasvoista olisi mukautettava tämän asetuksen säännöksiin mahdollisimman pian. Siihen asti asetusta (EY) N:o 2991/94 sovelletaan tuotteisiin, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan.

(8)

On olemassa useita ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia omaavia ravintoaineita ja muita aineita, kuten vitamiinit, kivennäisaineet ja hivenaineet, aminohapot, välttämättömät rasvahapot, ravintokuidut sekä erilaiset kasvit ja yrttiuutteet, joita elintarvikkeet voivat sisältää ja joista voidaan esittää väitteitä. Tästä syystä olisi vahvistettava kaikkiin elintarvikkeita koskeviin väitteisiin sovellettavat yleiset periaatteet. Näin voidaan varmistaa kuluttajansuojan korkea taso ja antaa kuluttajille tarvittavat tiedot tietoisten valintojen tekemiseksi sekä luoda elintarviketeollisuudelle yhtäläiset kilpailuolosuhteet.

(9)

Kuluttajat saattavat luulla väittein mainostetuilla elintarvikkeilla olevan ravitsemuksellisia, fysiologisia tai muita terveyteen liittyviä etuja verrattuna vastaaviin tai muihin tuotteisiin, joihin tällaisia ravintoaineita ja muita aineita ei lisätä. Tämä saattaa kannustaa kuluttajia tekemään valintoja, jotka vaikuttavat yksittäisten ravintoaineiden tai muiden aineiden kokonaissaantiin tavalla, joka on vastoin tieteellisiä suosituksia. Tämän mahdollisen epätoivottavan vaikutuksen torjumiseksi on aiheellista asettaa eräitä rajoituksia väittein varustetuille tuotteille. Tältä osin sellaiset seikat kuin tiettyjen aineiden osuus tuotteessa, esimerkiksi tuotteen alkoholipitoisuus tai tuotteen ravintosisältöprofiili, ovat asianmukaisia perusteita sen ratkaisemiseksi, voidaanko tuotteeseen liittää väitteitä. Vaikka tällaisten perusteiden käyttö kansallisella tasolla on perusteltua, koska kuluttajat voivat sen ansiosta tehdä tietoisia ravitsemukseen liittyviä valintoja, siitä todennäköisesti aiheutuisi yhteisön sisäisen kaupan esteitä, minkä vuoksi perusteet olisi yhdenmukaistettava yhteisön tasolla.

(10)

Käyttämällä ravintosisältöprofiileja perusteena pyrittäisiin välttämään tilanteet, joissa ravitsemus- tai terveysväitteillä peitetään elintarvikkeen yleinen ravitsemuksellinen status, mikä voisi johtaa kuluttajaa harhaan hänen pyrkiessään tekemään tasapainoisen ruokavalion mukaisia terveellisiä valintoja. Tässä asetuksessa esitettyjen ravintosisältöprofiilien tarkoituksena olisi ainoastaan säätää edellytyksistä, joiden vallitessa väitteitä voidaan esittää. Niiden olisi perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon ruokavalion ja terveyden välisestä yhteydestä. Ravintosisältöprofiilien olisi kuitenkin mahdollistettava myös uusien tuotteiden kehittäminen, ja niissä olisi otettava huomioon ruokailutottumusten ja -tapojen vaihtelevuus sekä se, että yksittäisillä tuotteilla voi olla tärkeä merkitys kokonaisruokavalion kannalta.

(11)

Ravintosisältöprofiileja vahvistettaessa olisi otettava huomioon eri ravintoaineiden ja muiden sellaisten aineiden määrät, joilla on ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia. Tämä koskee erityisesti rasvaa, tyydyttyneitä rasvahappoja, transrasvahappoja, suolaa/natriumia ja sokereita, joiden osuus kokonaisruokavaliosta ei suositusten mukaan saisi olla liian suuri, sekä monityydyttymättömiä ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja, muita saatavilla olevia hiilihydraatteja kuin sokereita, vitamiineja, kivennäisaineita, proteiineja ja ravintokuituja. Ravintosisältöprofiilia määriteltäessä olisi otettava huomioon eri elintarvikeryhmät sekä niiden osuus kokonaisruokavaliossa ja merkitys sille. Eräiden elintarvikkeiden tai elintarvikeryhmien osalta vapautukset vahvistettujen ravintosisältöprofiilien noudattamisvaatimuksesta voivat olla tarpeen riippuen siitä, mikä asema ja merkitys elintarvikkeella tai elintarvikeryhmällä on väestön ruokavaliossa. Tämä olisi teknisesti monimutkaista, ja asianomaisten toimenpiteiden hyväksyminen olisi annettava komission tehtäväksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen neuvot huomioon ottaen.

(12)

Ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä kesäkuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/46/EY (6) määriteltyjä ravintolisiä, jotka ovat nestemäisessä muodossa ja sisältävät yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia, ei tätä asetusta sovellettaessa katsota juomiksi.

(13)

Muutamissa jäsenvaltioissa käytetään elintarvikkeiden merkinnässä ja mainonnassa useita erilaisia väitteitä aineista, joilla ei ole osoitettu olevan myönteisiä ominaisuuksia tai joiden osalta ei ole riittävää tieteellistä yhteisymmärrystä. On tarpeen varmistaa, että aineilla, joista esitetään väitteitä, on osoitettu olevan suotuisia ravitsemuksellisia tai fysiologisia vaikutuksia.

(14)

Esitettyjen väitteiden oikeellisuuden varmistamiseksi lopputuotteen on sisällettävä riittävästi ainetta, jota väite koskee, tai aineen tulee puuttua tuotteesta taikka sitä on oltava siinä sopivan vähän, jotta se tuottaa väitetyn ravitsemuksellisen tai fysiologisen vaikutuksen. Aineen olisi myös oltava sellainen, että elimistö voi sitä hyödyntää. Soveltuvissa tapauksissa merkittävä määrä ainetta, joka tuottaa väitetyn ravitsemuksellisen tai fysiologisen vaikutuksen, olisi lisäksi saatava elintarvikemäärästä, joka kohtuudella voidaan edellyttää käytettävän.

(15)

On tärkeää, että kuluttajat ymmärtävät elintarvikkeita koskevien väitteiden sisällön, ja on tarpeen suojella kaikkia kuluttajia harhaanjohtavilta väitteiltä. Harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta 10 päivänä syyskuuta 1984 annetun neuvoston direktiivin 84/450/ETY (7) säätämisestä alkaen Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on kuitenkin ratkaistessaan mainontaa koskevia asioita katsonut tarpeelliseksi tarkastella vaikutusta kuvitteelliseen, tyypilliseen kuluttajaan. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ja tässä asetuksessa edellytettyjen suojelutoimenpiteiden tehokkaan soveltamisen mahdollistamiseksi tässä asetuksessa otetaan mittapuuksi yhteisöjen tuomioistuimen tulkinnan mukainen kohtuullisen valistunut, tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja ottaen huomioon sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät. Lisäksi se sisältää myös säännöksiä, joilla estetään sellaisten kuluttajien hyväksikäyttö, jotka erityispiirteidensä vuoksi ovat erityisen alttiita harhaanjohtaville väitteille. Jos väite on erityisesti suunnattu jollekin tietylle kuluttajaryhmälle, kuten lapsille, on toivottavaa, että väitteen vaikutusta arvioidaan kyseiseen ryhmään kuuluvan keskivertohenkilön kannalta. Keskivertokuluttaja ei ole tilastollinen mittapuu. Kansallisten tuomioistuinten ja viranomaisten on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen käytettävä omaa harkintakykyään keskivertokuluttajan tyypillisen reaktion arvioimiseksi kussakin tapauksessa.

(16)

Tieteellisen näytön olisi oltava ravitsemus- ja terveysväitteiden käytön tärkein näkökohta, ja väitteitä käyttävien elintarvikealan toimijoiden olisi perusteltava ne.

(17)

Ravitsemus- tai terveysväitettä ei pitäisi käyttää, jos se ei ole ravitsemusta tai terveyttä koskevien yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukainen tai jos se rohkaisee elintarvikkeen liialliseen käyttöön tai ei ota sitä huomioon tai väheksyy hyviä ravitsemuskäytäntöjä.

(18)

Kun otetaan huomioon ravitsemus- ja terveysväittein varustettuihin elintarvikkeisiin liitetty myönteinen kuva ja näiden elintarvikkeiden mahdollinen vaikutus ruokailutottumuksiin ja ravintoaineiden kokonaissaantiin, kuluttajien olisi voitava arvioida niiden yleistä ravitsemuksellista laatua. Siksi ravintoarvomerkintöjen olisi oltava pakollisia ja ne olisi ulotettava kaikkiin terveysväittein varustettuihin elintarvikkeisiin.

(19)

Elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä 24 päivänä syyskuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/496/ETY (8) on yleiset säännökset ravintoarvomerkinnöistä. Kyseisen direktiivin mukaan ravintoarvomerkinnän pitäisi olla pakollinen silloin kun ravitsemusväite esitetään pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa, yleisluonteista mainontaa lukuun ottamatta. Jos ravitsemusväite koskee sokereita, tyydyttyneitä rasvahappoja, ravintokuituja tai natriumia, annettavien tietojen olisi oltava ryhmän 2 tiedot sellaisina kuin ne määritellään direktiivin 90/496/ETY 4 artiklan 1 kohdassa. Korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamiseksi tätä ryhmän 2 tietojen esittämisvelvollisuutta olisi noudatettava tarvittavin muutoksin aina kun esitetään terveysväite, yleisluonteista mainontaa lukuun ottamatta.

(20)

Lisäksi sallituista ravitsemusväitteistä ja niiden käytön edellytyksistä olisi laadittava luettelo, jonka olisi perustuttava sellaisiin tällaisia väitteitä koskeviin käytön edellytyksiin, jotka on hyväksytty kansallisella tai kansainvälisellä tasolla ja joista on säädetty yhteisön lainsäädännössä. Kaikkien väitteiden, joiden katsotaan merkitsevän kuluttajan kannalta samaa kuin edellä mainittuun luetteloon sisältyvien ravitsemusväitteiden, osalta olisi noudatettava siinä esitettyjä käytön edellytyksiä. Esimerkiksi vitamiinien ja kivennäisaineiden lisäämiseen liittyvien väitteiden, kuten ”sisältää …”, ”… vakioitu”, ”lisätty…” ja ”täydennetty…”, olisi noudatettava väitteelle ”… lähde” asetettuja edellytyksiä. Luetteloa olisi ajantasaistettava säännöllisin väliajoin tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi. Kun on kyse vertailevista väitteistä, loppukuluttajalle on myös ilmoitettava selkeästi, mitkä tuotteet ovat vertailun kohteina.

(21)

Tiettyjä erityisruokavalioita noudattaville kuluttajaryhmille suunnattuja väitteitä, kuten ”laktoositon” ja ”gluteeniton”, koskevia edellytyksiä olisi käsiteltävä erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annetussa neuvoston direktiivissä 89/398/ETY (9). Mainitussa direktiivissä säädetään myös mahdollisuudesta ilmaista tavanomaiseen kulutukseen tarkoitettujen elintarvikkeiden soveltuvuus kyseisten kuluttajaryhmien käyttöön, jos elintarvikkeet täyttävät tällaisen maininnan edellytykset. Kunnes tällaisen maininnan edellytyksistä säädetään yhteisön tasolla, jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa asiaankuuluvia kansallisia toimenpiteitä.

(22)

Terveysväitteet olisi hyväksyttävä käytettäviksi yhteisössä vain, jos niitä on arvioitu tieteellisesti korkeimpien standardien mukaisesti. Näiden väitteiden tieteellisen arvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen olisi tehtävä tällaiset arvioinnit.

(23)

On olemassa monia muita kuin ravitsemusta koskevia tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa psykologisiin ja käyttäytymiseen liittyviin toimintoihin. Näistä toiminnoista tiedottaminen on siten hyvin monimutkaista, ja on vaikeaa muotoilla kattava, todenmukainen ja merkityksellinen sanoma tiivistetysti elintarvikkeiden merkinnässä ja mainonnassa käytettävään väitteeseen. Siksi on asianmukaista edellyttää tieteellistä näyttöä, kun käytetään psykologisia ja käyttäytymiseen liittyviä väitteitä.

(24)

Ottaen huomioon laihdutukseen tarkoitetuista vähäenergiaisista elintarvikkeista 26 päivänä helmikuuta 1996 annetun komission direktiivin 96/8/EY (10), jossa säädetään, että kyseisen direktiivin piiriin kuuluvien tuotteiden merkinnässä, esillepanossa ja mainonnassa ei saa viitata niiden käytöstä mahdollisesti aiheutuvan laihtumisen nopeuteen tai määrään, katsotaan asianmukaiseksi laajentaa tämä rajoitus koskemaan kaikkia elintarvikkeita.

(25)

Terveysväitteisiin, joissa ei viitata sairauden riskin vähentämiseen ja jotka perustuvat yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen tietoon, olisi sovellettava toisenlaista arviointi- ja hyväksyntämenettelyä. Siksi on tarpeen hyväksyä näitä sallittuja väitteitä koskeva yhteisön luettelo Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kuulemisen jälkeen.

(26)

Tieteen ja tekniikan kehityksen tasalla pysymiseksi edellä tarkoitettua luetteloa olisi tarvittaessa tarkistettava viipymättä. Tällainen tarkistaminen on tekninen täytäntöönpanotoimenpide, ja sitä koskevat päätökset olisi annettava komission tehtäväksi menettelyn yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi.

(27)

Monipuolinen ja tasapainoinen ruokavalio on hyvän terveyden edellytys, ja yksittäisten tuotteiden merkitys kokonaisruokavalion kannalta on suhteellinen. Ruokavalio on lisäksi yksi niistä monista tekijöistä, jotka vaikuttavat tiettyjen ihmisillä esiintyvien sairauksien puhkeamiseen. Muut tekijät kuten ikä, geneettinen taipumus, liikunnan määrä, tupakan ja muiden päihteiden käyttö, ympäristötekijät ja stressi voivat myös vaikuttaa ihmisillä esiintyvien sairauksien puhkeamiseen. Siksi olisi sovellettava erityisiä merkintävaatimuksia väitteisiin, jotka koskevat sairauden riskin vähentämistä.

(28)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnossa ja sitä seuraavassa hyväksymismenettelyssä olisi otettava huomioon terveysväitteiden sanamuoto ja esitystapa, jotta voitaisiin varmistaa terveysväitteiden oikeellisuus, selkeys sekä luotettavuus ja jotta terveysväitteistä olisi kuluttajille hyötyä terveellisen ruokavalion valinnassa.

(29)

Joissakin tapauksissa tieteellinen riskinarviointi ei yksinään riitä tuottamaan kaikkia niitä tietoja, joihin riskinhallintaa koskevan päätöksen olisi perustuttava. Siksi olisi otettava huomioon muut tarkasteltavana olevan asian kannalta perustellut tekijät.

(30)

Avoimuuden vuoksi ja jo arvioituja väitteitä koskevien hakemusten toistumisen välttämiseksi komission olisi perustettava julkinen rekisteri, joka sisältää tällaisten väitteiden luettelot, ja pidettävä se ajan tasalla.

(31)

Maatalouselintarviketeollisuuden tutkimuksen ja kehityksen edistämiseksi on tarkoituksenmukaista suojella investointeja, joita innovoijat ovat tehneet kerätessään tietoja hakemuksensa tueksi tämän asetuksen mukaisesti. Tämä suojelu olisi kuitenkin rajattava ajallisesti, jotta vältetään tutkimusten ja kokeiden tarpeeton toistaminen.

(32)

Väittein varustettujen elintarvikkeiden erityisluonteen vuoksi valvontaelimillä tavanomaisesti saatavilla olevien keinojen ohella olisi oltava käytettävissä lisävälineitä näiden tuotteiden tehokkaan valvonnan helpottamiseksi.

(33)

Asianmukaiset siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen, jotta elintarvikealan toimijat voivat mukautua tämän asetuksen vaatimuksiin.

(34)

Koska tämän asetuksen tavoitetta, joka on sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistaminen ravitsemus- ja terveysväitteiden osalta samalla kun huolehditaan kuluttajansuojan korkeasta tasosta, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla, vaan se voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(35)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (11) mukaisesti,

a)

direktiivi 89/398/ETY ja sen perusteella annetut direktiivit;

b)

luontaisten kivennäisvesien hyödyntämistä ja markkinoille saattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 15 päivänä heinäkuuta 1980 annettu neuvoston direktiivi 80/777/ETY (12);

c)

ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3 päivänä marraskuuta 1998 annettu neuvoston direktiivi 98/83/EY (13).

a)

elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (14) 2 artiklan sekä 3 artiklan 3, 8 ja 18 kohdan mukaisia käsitteiden ”elintarvike”, ”elintarvikealan toimija”, ”markkinoille saattaminen” ja ”lopullinen kuluttaja” määritelmiä;

b)

direktiivin 2002/46/EY mukaista käsitteen ”ravintolisä” määritelmää;

c)

direktiivin 90/496/ETY mukaisia käsitteiden ”ravintoarvomerkintä”, ”proteiini”, ”hiilihydraatti”, ”sokerit”, ”rasva”, ”tyydyttyneet rasvahapot”, ”monotyydyttymättömät rasvahapot”, ”polytyydyttymättömät rasvahapot” ja ”ravintokuitu” määritelmiä;

d)

direktiivin 2000/13/EY 1 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista käsitteen ”merkintä” määritelmää.

1)

”väitteellä” tarkoitetaan esitystä tai kuvausta, joka ei ole yhteisön tai kansallisen lainsäädännön mukaan pakollinen, mukaan luettuina graafiset sekä kuvia tai symboleita kaikissa muodoissa sisältävät esitykset, ja jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominaisuuksia;

2)

”ravintoaineella” tarkoitetaan direktiivin 90/496/ETY liitteessä lueteltuja proteiineja, hiilihydraatteja, rasvoja, ravintokuituja, natriumia, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä näihin ryhmiin kuuluvia tai niiden ainesosina olevia aineita;

3)

”muulla aineella” tarkoitetaan sellaista muuta ainetta kuin ravintoainetta, jolla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus;

4)

”ravitsemusväitteellä” tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisiä hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia seuraavien seikkojen johdosta:

5)

”terveysväitteellä” tarkoitetaan väitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys;

6)

”sairauden riskin vähentämistä koskevalla väitteellä” tarkoitetaan terveysväitettä, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan kulutus vähentää merkitsevästi ihmisillä esiintyvän sairauden kehittymisriskiä;

7)

”viranomaisella” tarkoitetaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista, joka on perustettu asetuksella (EY) N:o 178/2002.

a)

olla totuudenvastaisia, moniselitteisiä tai harhaanjohtavia,

b)

saattaa epäilyksenalaiseksi muiden elintarvikkeiden turvallisuutta ja/tai ravitsemuksellista riittävyyttä,

c)

rohkaista elintarvikkeen liialliseen kulutukseen tai suvaita sitä,

d)

sisältää sellaista toteamusta, esitystä tai viittausta, jonka mukaan tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta ei yleensä saa riittävästi ravintoaineita. Jos on kyse ravintoaineista, joita ei saa riittävästi tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta, poikkeuksista ja niiden soveltamisedellytyksistä voidaan säätää 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, ottaen huomioon jäsenvaltiossa vallitsevat erityisolosuhteet,

e)

viitata sanallisesti taikka graafisilla tai kuvia tai symboleita sisältävillä esityksillä elintoimintojen muutoksiin, jotka voisivat aiheuttaa tai lisätä pelkoa kuluttajassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivien 2000/13/EY ja 84/450/ETY soveltamista.

a)

tiettyjen ravintoaineiden ja muiden kyseiseen elintarvikkeeseen sisältyvien aineiden, kuten rasvojen, tyydyttyneiden rasvahappojen, transrasvahappojen, sokerien ja suolan/natriumin määrät;

b)

elintarvikkeen (tai elintarvikeryhmien) tehtävä ja merkitys väestön tai soveltuvin osin tiettyjen riskiryhmien, kuten lasten, ruokavaliossa;

c)

elintarvikkeen yleinen ravitsemuksellinen koostumus ja ne ravintoaineet, joiden on tieteellisesti tunnustettu vaikuttavan terveyteen.

i)

olisiko ravintosisältöprofiilit vahvistettava elintarvikkeille yleensä ja/vai elintarvikeryhmille;

ii)

huomioon otettavat ravintoaineet ja niiden välinen tasapaino;

iii)

ravintosisältöprofiileja varten määriteltävät viitearvot/perustat;

iv)

miten ravintosisältöprofiilit lasketaan; ja

v)

ehdotetun järjestelmän testaaminen.

a)

terveysväitettä;

b)

muita ravitsemusväitteitä kuin sellaisia, joissa viitataan alkoholin tai energian määrän vähentämiseen.

a)

ravintoaineen tai muun aineen sisältymisellä, puuttumisella tai sen määrän vähentämisellä elintarvikkeessa tai elintarvikeryhmässä on osoitettu olevan väitteessä esitetyllä tavalla hyödyllinen ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus, joka on todettu yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön perusteella;

b)

ravintoainetta tai muuta ainetta, jota väite koskee,

c)

tapauksen mukaan ravintoaine tai muu aine, jota väite koskee, on sellainen, että elimistö voi sitä hyödyntää;

d)

tuotteen määrä, joka voidaan kohtuudella olettaa nautittavan, sisältää yhteisön lainsäädännön mukaisesti merkityksellisen määrän ravintoainetta tai muuta ainetta, jota väite koskee, tai mikäli tällaisia säännöksiä ei ole, yleisesti hyväksytyn tieteellisen näytön osoittamalla tavalla väitetyn ravitsemuksellisen tai fysiologisen vaikutuksen aiheuttavan määrän;

e)

tapauksen mukaan joko III tai IV luvun mukaiset erityiset edellytykset täyttyvät.

a)

maininta tasapainoisen ja monipuolisen ruokavalion ja terveiden elämäntapojen tärkeydestä;

b)

kuinka paljon ja kuinka usein elintarviketta on nautittava väitetyn hyödyn saamiseksi;

c)

tarvittaessa huomautus henkilöille, joiden olisi vältettävä elintarvikkeen nauttimista; ja

d)

asianmukainen varoitus niissä tuotteissa, joiden liiallisesta nauttimisesta todennäköisesti aiheutuu terveysriski.

a)

väitteet, joissa esitetään, että elintarvikkeen nauttimatta jättämisellä voi olla terveysvaikutuksia;

b)

väitteet, joissa mainitaan painonpudotuksen nopeus tai määrä;

c)

väitteet, joissa viitataan yksittäisten lääkäreiden tai terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja muiden kuin 11 artiklassa tarkoitettujen järjestöjen suosituksiin.

a)

ravintoaineen tai muun aineen vaikutusta kasvuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan, tai

b)

psykologisia toimintoja ja käyttäytymistä, tai

c)

laihtumista, painon kontrollointia, näläntunteen vähentymistä, kylläisyydentunteen lisääntymistä tai ruokavalion energiasisällön vähentymistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 96/8/EY soveltamista,

i)

ne perustuvat yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, ja

ii)

keskivertokuluttaja ymmärtää ne helposti.

a)

Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on

b)

Viranomaisen on

a)

hakijan nimi ja osoite;

b)

ravintoaine tai muu aine taikka elintarvike tai elintarvikeryhmä, josta terveysväite esitetään, ja sen erityiset ominaispiirteet;

c)

jäljennös terveysväitteeseen liittyvistä tutkimuksista, saatavana olevat puolueettomat vertaisarvioidut tutkimukset mukaan luettuina, ja muu käytettävissä oleva aineisto sen osoittamiseksi, että terveysväite täyttää tässä asetuksessa säädetyt edellytykset;

d)

tarvittaessa ilmoitus tiedoista, jotka olisi katsottava teollisoikeuden alaisiksi, ja todennettavissa olevat perustelut;

e)

jäljennös muista tieteellisistä tutkimuksista, jotka ovat merkityksellisiä kyseisen terveysväitteen kannalta;

f)

ehdotus sen terveysväitteen sanamuodoksi, jolle hyväksyntää haetaan, tapauskohtaisesti myös sen käytön erityiset edellytykset;

g)

hakemuksen yhteenveto.

a)

tarkistaa, että terveysväitteen ehdotettu sanamuoto on osoitettu oikeaksi tieteellisellä näytöllä;

b)

arvioi, täyttääkö terveysväitteen sanamuoto tässä asetuksessa säädetyt edellytykset;

c)

lausuu mielipiteensä siitä, onko terveysväitteen sanamuoto keskivertokuluttajan kannalta ymmärrettävä ja mielekäs.

a)

hakijan nimi ja osoite;

b)

esitettävän väitteen kohteena oleva ravintoaine tai muu aine taikka elintarvike tai elintarvikeryhmä ja sen erityiset ominaispiirteet;

c)

ehdotetun terveysväitteen suositeltu sanamuoto, tapauksen mukaan myös sen käytön erityiset edellytykset;

d)

tarvittaessa elintarvikkeen nauttimisen edellytykset tai rajoitukset ja/tai lisämaininta tai varoitus, joka olisi liitettävä terveysväitteeseen pakkausmerkinnöissä ja mainonnassa.

a)

liitteessä esitetyt ravitsemusväitteet ja niihin sovellettavat edellytykset;

b)

edellä 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksytyt rajoitukset;

c)

hyväksytyt terveysväitteet ja niihin 13 artiklan 3 kohdan, 14 artiklan 1 kohdan, 18 artiklan 2 kohdan, 20 artiklan, 23 artiklan 2 kohdan ja 27 artiklan 6 kohdan mukaisesti sovellettavat edellytykset sekä 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kansalliset toimenpiteet;

d)

luettelon hylätyistä terveysväitteistä ja niiden hylkäämisen syyt.

1)

päivä, jona komissio on hyväksynyt terveysväitteen, ja sen alkuperäisen hakijan nimi, jolle hyväksyntä on myönnetty;

2)

tieto siitä, että komissio on hyväksynyt terveysväitteen teollisoikeuden alaisten tietojen perusteella;

3)

tieto siitä, että terveysväitteen käyttöä on rajoitettu, paitsi jos seuraava hakija saa väitteelle uuden hyväksynnän ilman sidonnaisuutta tietoihin, joihin alkuperäisellä hakijalla on teollisoikeus.

a)

tieteelliset tutkimustiedot ja muut tiedot on merkitty aiemman hakijan teollisoikeuksiin kuuluviksi aiempaa hakemusta tehtäessä; ja

b)

aiemmalla hakijalla on ollut yksinomainen oikeus käyttää viittauksia teollisoikeuden alaiseen tietoon aiempaa hakemusta tehtäessä; ja

c)

terveysväitteen hyväksyminen on edellyttänyt aiemmalta hakijalta teollisoikeuden alaisen tiedon esittämistä.

a)

jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle viimeistään 31. tammikuuta 2008 nämä ravitsemusväitteet ja niihin sovellettavat kansalliset säännökset tai säännöt sekä tieteellistä näyttöä näiden säännösten tai sääntöjen tueksi;

b)

komissio tekee 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätöksen näiden väitteiden käytöstä.

a)

terveysväitteet, jotka on arvioitu ja hyväksytty jäsenvaltiossa, hyväksytään seuraavin edellytyksin:

Terveysväitteitä, joita ei hyväksytä tämän menettelyn mukaisesti, voidaan käyttää kuuden kuukauden ajan päätöksen tekemisestä;

b)

terveysväitteet, joita ei ole arvioitu eikä hyväksytty jäsenvaltiossa: näitä terveysväitteitä voidaan käyttää edelleen edellyttäen, että tämän asetuksen mukainen hakemus tehdään viimeistään 19. tammikuuta 2008; terveysväitteitä, joita ei hyväksytä tämän menettelyn mukaisesti, voidaan käyttää kuuden kuukauden ajan 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemisestä.