4.8.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 214/29

(1)

Direktiivissä 2005/60/EY edellytetään, että mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvat laitokset ja henkilöt soveltavat riskialttiuden perusteella tehostettuja asiakkaan tuntemista koskevia toimenpiteitä liiketoimiin tai liikesuhteisiin toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa asuvien poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden kanssa. Tätä riskianalyysiä varten on asianmukaista keskittää direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten ja henkilöiden voimavarat erityisesti sellaisiin tuotteisiin ja liiketoimiin, jotka ovat alttiita suurelle rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riskille. Poliittisesti vaikutusvaltaisina henkilöinä pidetään henkilöitä, jotka toimivat merkittävässä julkisessa tehtävässä, ja tällaisten henkilöiden perheenjäsenet tai henkilöt, joiden tiedetään olevan heidän läheisiä yhtiökumppaneitaan. Jotta voitaisiin varmistaa poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön käsitteen johdonmukainen soveltaminen määritettäessä sitä, mitkä henkilöryhmät kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, on olennaisen tärkeää ottaa huomioon eri maiden yhteiskunnalliset, poliittiset ja taloudelliset erot.

(2)

Direktiivin 2005/60/EY soveltamisalaan kuuluvat laitokset ja henkilöt eivät ehkä aina havaitse, että asiakas kuuluu johonkin poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden luokkaan, vaikka ne olisivat toteuttaneet tältä osin kohtuullisia ja riittäviä toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden olisi näissä tilanteissa mainitun direktiivin soveltamiseen liittyviä toimivaltuuksia käyttäessään otettava asianmukaisesti huomioon, että on tarpeen varmistaa, että kyseiset henkilöt eivät automaattisesti joudu vastuuseen tällaisesta virheestä. Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava direktiivin noudattamisen helpottamista antamalla laitoksille ja henkilöille tähän liittyviä tarvittavia ohjeita.

(3)

Julkisia tehtäviä, joita harjoitetaan kansallista tasoa alemmilla tasoilla, ei yleensä olisi pidettävä merkittävinä. Kuitenkin silloin kun tehtävät ovat niihin liittyvän poliittisen vaikutusvallan osalta verrattavissa samanlaisiin tehtäviin kansallisella tasolla, tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten ja henkilöiden olisi harkittava riskialttiuden perusteella, olisiko kyseisiä julkisia tehtäviä harjoittavia henkilöitä pidettävä poliittisesti vaikutusvaltaisina henkilöinä.

(4)

Direktiivin 2005/60/EY vaatimusta siitä, että sen soveltamisalaan kuuluvat laitokset ja henkilöt tunnistavat poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden läheiset yhtiökumppanit, sovelletaan siltä osin, kun yhtiökumppani on yleisesti tiedossa taikka kun laitoksella tai henkilöllä on perusteita uskoa, että tällainen liikesuhde on olemassa. Näin ollen ei edellytetä, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvien laitosten ja henkilöiden olisi aktiivisesti suoritettava selvityksiä tämän yhteyden toteamiseksi.

(5)

Henkilöitä, jotka kuuluvat poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden käsitteen piiriin, ei olisi pidettävä sellaisina enää tietyn ajan kuluttua siitä, kun he ovat lakanneet toimimasta merkittävissä julkisissa tehtävissä.

(6)

Vaikka yleisten asiakkaan tuntemismenettelyjen mukauttaminen riskialttiuden perusteella on direktiivin 2005/60/EY mukaisesti tavanomaista tilanteissa, joissa rahanpesun riski on alhainen, ja yksinkertaistetut asiakkaan tuntemismenettelyt edellyttävät riittäviä tarkastusmenettelyjä muualla järjestelmässä, jolla pyritään estämään rahanpesu ja terrorismin rahoittaminen, yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä olisi sovellettava ainoastaan tietyissä rajatuissa tapauksissa. Näissä tapauksissa mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluville laitoksille ja henkilöille asetetut vaatimukset eivät lakkaa vaan näiden odotetaan muun muassa suorittavan liikesuhteiden jatkuvaa seurantaa, jotta ne voisivat havaita monimutkaiset tai poikkeuksellisen suuret liiketoimet, joilla ei ole selvää taloudellista tai ilmeisen laillista tarkoitusta.

(7)

Jäsenvaltioiden omia viranomaisia pidetään yleensä asiakkaina, joiden osalta riski on alhainen, ja direktiivin 2005/60/EY mukaan niihin voidaan soveltaa yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä. Kuitenkaan mihinkään yhteisön toimielimeen, elimeen, laitokseen tai virastoon, mukaan lukien Euroopan keskuspankki, ei direktiivin 2005/60/EY perusteella voida suoraan soveltaa yksinkertaistettua asiakkaan tuntemisvelvollisuutta sen perusteella, että ne kuuluisivat luokkaan ”jäsenvaltioiden omat viranomaiset” tai Euroopan keskuspankin tapauksessa luokkaan ”luotto- ja rahoituslaitokset”. Koska näihin yhteisöihin ei kuitenkaan näytä liittyvän suurta rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen riskiä, niitä olisi pidettävä asiakkaina, joihin liittyvä riski on alhainen, ja niihin voitaisiin soveltaa yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä edellyttäen, että asianmukaiset perusteet täyttyvät.

(8)

Lisäksi yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä olisi voitava soveltaa silloin, kun rahoitustoimintaa harjoittavat oikeussubjektit eivät kuulu direktiivin 2005/60/EY rahoituslaitoksen määritelmän soveltamisalaan mutta niihin sovelletaan mainitun direktiivin mukaista kansallista lainsäädäntöä ja ne täyttävät vaatimukset niiden henkilöllisyyttä koskevasta riittävästä avoimuudesta ja asianmukaisista valvontajärjestelyistä sekä erityisesti tehostetusta valvonnasta. Tämä voisi koskea yrityksiä, jotka tarjoavat yleisiä vakuutuspalveluja.

(9)

Yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä olisi voitava soveltaa tuotteisiin ja niihin liittyviin liiketoimiin tietyissä rajoitetuissa tapauksissa, esimerkiksi kun kyseessä olevasta rahoitustuotteesta saatavaa etua ei yleensä voida realisoida kolmansien eduksi ja kyseinen etu voidaan realisoida ainoastaan pitkällä aikavälillä, kuten silloin, kun kyseessä ovat tietyt sijoitusvakuutukset tai säästötuotteet tai kun rahoitustuotteella pyritään rahoittamaan aineellista omaisuutta käyttäen leasingsopimuksia, joissa kohde-etuuden laillinen sekä todellinen omistajuus säilyy leasingyhtiöllä, tai arvoltaan alhaisia kulutusluottoja, edellyttäen, että liiketoimet suoritetaan pankkitilien kautta ja ne jäävät asianmukaisen kynnysarvon alapuolelle. Valtion valvomiin tuotteisiin, jotka on yleensä osoitettu tietyille asiakasryhmille, kuten säästötuotteet lasten eduksi, olisi voitava soveltaa yksinkertaistettuja asiakkaan tuntemismenettelyjä, vaikka kaikki perusteet eivät täyttyisi. Valtion valvontana olisi pidettävä toimintaa, joka ylittää rahoitusmarkkinoiden tavanomaisen valvonnan, eikä sen olisi katsottava kattavan valtion suoraan liikkeeseen laskemia tuotteita, kuten velkapapereita.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi arvioitava ennen yksinkertaistettujen asiakkaan tuntemismenettelyjen käytön sallimista, onko kyseessä oleviin asiakkaisiin, tuotteisiin tai liiketoimiin liittyvä rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski alhainen; niiden olisi varsinkin tutkittava erityisen huolellisesti kyseisten asiakkaiden kaikki toimet ja kaikentyyppiset tuotteet ja liiketoimet, joiden luonteen vuoksi voidaan pitää erityisen todennäköisenä sitä, että niitä käytetään tai väärinkäytetään rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen. Riskitekijänä ja mahdollisesti epäilyttävänä olisi erityisesti pidettävä kaikkia asiakkaiden yrityksiä toimia nimettöminä tai salata henkilöllisyytensä, kun kyseessä ovat tuotteet, joihin liittyvä riski on alhainen.

(11)

Tietyissä tilanteissa luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat harjoittaa taloudellista toimintaa satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti muun toiminnan ohessa, kuten hotellit, jotka tarjoavat valuutanvaihtopalveluja asiakkailleen. Jäsenvaltiot voivat direktiivin 2005/60/EY mukaan päättää, että mainitunlainen rahoitustoiminta ei kuulu mainitun direktiivin soveltamisalaan. Toiminnan satunnaisen tai hyvin rajoitetusti harjoitetun luonteen arviointi olisi tehtävä kyseisen yrityksen liiketoimiin ja liikevaihtoon liittyvien määrällisten kynnysarvojen perusteella. Näistä kynnysarvoista olisi päätettävä kansallisella tasolla siten, että otetaan huomioon rahoitustoiminnan tyyppi, jotta voidaan ottaa huomioon maiden väliset erot.

(12)

Lisäksi henkilön, jonka katsotaan harjoittavan rahoitustoimintaa satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti, ei tulisi tarjota yleisölle kaikentyyppisiä rahoituspalveluja vaan ainoastaan niitä, joita tarvitaan sen pääasiallisen liiketoiminnan tulosten parantamiseen. Jos henkilön pääasiallinen liiketoiminta liittyy direktiivin 2005/60/EY soveltamisalaan kuuluvaan toimintaan, satunnaisesti tai rajoitetusti harjoitettavaan rahoitustoimintaan perustuvaa poikkeusta ei tulisi myöntää lukuun ottamatta tapauksia, joissa kyse on tavarakauppaa käyvistä henkilöistä.

(13)

Joihinkin rahoituspalveluihin, kuten maksunsiirtopalveluihin, liittyy tavanomaista suurempi todennäköisyys siitä, että niitä käytetään tai väärinkäytetään rahapesuun tai terrorismin rahoitukseen. Tämän vuoksi on tarpeen varmistaa, että näitä tai samanlaisia rahoitustoimia ei jätetä direktiivin 2005/60/EY soveltamisalan ulkopuolelle.

(14)

Direktiivin 2005/60/EY 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyt päätökset olisi voitava tarvittaessa kumota mahdollisimman nopeasti.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että vapautuksia koskevia päätöksiä ei väärinkäytetä rahanpesua tai terrorismin rahoitusta varten. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti vältettävä tekemästä direktiivin 2005/60/EY 2 artiklan 2 kohtaan perustuvia päätöksiä tapauksissa, joissa kansallisten viranomaisten seuranta- tai lainvalvontatoimiin liittyy yhden kuin useamman jäsenvaltion päällekkäisestä toimivallasta johtuvia erityisvaikeuksia, esimerkiksi kun kyse on rahoituspalveluista laivoilla, jotka tarjoavat liikennepalveluja eri jäsenvaltioissa sijaitsevien satamien välillä.

(16)

Tämän direktiivin soveltamisella ei rajoiteta tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27 päivänä joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 (2) ja tiettyihin Osama bin Ladenia, al-Qaida-verkostoa ja Talebania lähellä oleviin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä sekä Afganistaniin suuntautuvan tiettyjen tavaroiden ja palvelujen viennin kieltämisestä, Afganistanin Talebania koskevien lentokiellon ja varojen sekä muiden taloudellisten resurssien jäädyttämisen laajentamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 467/2001 kumoamisesta 27 päivänä toukokuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 881/2002 (3) soveltamista.

(17)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaisen komitean lausunnon mukaiset,

1)

mainitun direktiivin 3 artiklan 8 kohdassa vahvistetun poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden määritelmän tekniset näkökohdat;

2)

tekniset perusteet sen arvioimiseksi, onko tilanteiden rahanpesun tai terrorismin rahoituksen riski mainitun direktiivin 11 artiklan 2 ja 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla alhainen;

3)

tekniset perusteet sen arvioimiseksi, onko direktiivin 2005/60/EY 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti perusteltua olla soveltamatta mainittua direktiiviä tiettyihin oikeushenkilöihin tai luonnollisiin henkilöihin, jotka harjoittavat rahoitustoimintaa satunnaisesti tai hyvin rajoitetusti.

a)

valtionpäämiehet, hallitusten päämiehet, ministerit sekä vara- ja apulaisministerit;

b)

parlamenttien jäsenet;

c)

korkeimpien oikeuksien, perustuslakituomioistuimien tai muiden sellaisten korkean tason oikeuselinten jäsenet, joiden päätöksiin ei voida hakea muutosta, poikkeustapauksia lukuun ottamatta;

d)

tilintarkastustuomioistuinten tai keskuspankkien johtokuntien jäsenet;

e)

suurlähettiläät, asiainhoitajat sekä puolustusvoimien korkea-arvoiset upseerit;

f)

valtion omistamien yritysten hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenet.

a)

aviopuoliso;

b)

kumppani, joka kansallisessa lainsäädännössä rinnastetaan aviopuolisoon;

c)

lapset ja heidän aviopuolisonsa tai kumppaninsa;

d)

vanhemmat.

a)

kaikki luonnolliset henkilöt, joiden tiedetään olevan oikeussubjektien tai oikeudellisten järjestelyjen todellisia yhteisomistajia ja edunsaajia tai joilla tiedetään olevan mikä tahansa muu läheinen liikesuhde 1 kohdassa tarkoitetun henkilön kanssa;

b)

kaikki luonnolliset henkilöt, jotka ovat sellaisten oikeussubjektien tai oikeudellisten järjestelyjen todellisia yksinomistajia ja edunsaajia joista tiedetään, että ne on tosiasiassa perustettu 1 kohdassa tarkoitetun henkilön eduksi.

a)

asiakas toimii Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, yhteisöjen perustamissopimusten tai yhteisön johdetun oikeuden mukaisessa julkisessa tehtävässä;

b)

asiakkaan henkilöllisyys on julkisesti saatavissa, avoin ja varma;

c)

asiakkaan toimet sekä sen kirjanpitokäytänteet ovat avoimia;

d)

asiakas vastaa toiminnastaan yhteisön toimielimelle tai jäsenvaltion viranomaisille tai käytössä on asianmukaiset tarkastusmenettelyt, joilla varmistetaan asiakkaan toiminnan valvonta.

a)

asiakas on oikeussubjekti, joka harjoittaa direktiivin 2005/60/EY 2 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle jäävää taloudellista toimintaa, mutta siihen sovelletaan kansallista lainsäädäntöä mainitun direktiivin 4 artiklan perusteella;

b)

asiakkaan henkilöllisyys on julkisesti saatavissa, avoin ja varma;

c)

asiakkaalla on rahoitustoiminnan harjoittamiseksi oltava kansallisen lainsäädännön mukainen pakollinen toimilupa ja toimiluvan myöntämisestä voidaan kieltäytyä, jos toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty toteamaan, että kyseisen oikeussubjektin liiketoimintaa todellisuudessa tai tulevaisuudessa johtavat henkilöt tai sen todelliset omistajat ja edunsaajat ovat soveliaita ja luotettavia;

d)

toimivaltaiset viranomaiset valvovat asiakasta direktiivin 2005/60/EY 37 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla varmistaakseen mainitun direktiivin mukaisen kansallisen lainsäädännön sekä tarvittaessa kansallisen lainsäädännön mukaisten lisävelvoitteiden noudattamisen;

e)

jos asiakas ei noudata a alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita, tästä määrätään tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat seuraamukset, jotka sisältävät myös mahdollisuuden ryhtyä hallinnollisiin toimenpiteisiin tai määrätä hallinnollisia seuraamuksia.

a)

kyseinen tuote perustuu kirjalliseen sopimukseen;

b)

kyseessä olevat liiketoimet suoritetaan käyttäen asiakkaan tiliä direktiivin 2005/60/EY soveltamisalaan kuuluvassa luottolaitoksessa tai sellaisessa kolmannessa maassa sijaitsevassa luottolaitoksessa, jossa on säädetty mainitun direktiivin vaatimuksia vastaavista vaatimuksista;

c)

kyseessä oleva tuote tai liiketoimi ei ole anonyymi ja sen luonne mahdollistaa direktiivin 2005/60/EY 7 artiklan c alakohdan oikea-aikaisen soveltamisen;

d)

kyseessä olevaan tuotteeseen sovelletaan ennalta asetettua enimmäismäärää;

e)

kyseisen tuotteen tai liiketoimen etuja ei voida realisoida kolmannen eduksi, lukuun ottamatta tapauksia, joissa kyseessä on kuolema, vammautuminen, ennalta määritetyn korkean iän saavuttaminen tai vastaava tapahtuma;

f)

tapauksissa, joissa kyseessä olevat tuotteet tai liiketoimet mahdollistavat varojen sijoittamisen rahoitusvaroihin tai saataviin, mukaan lukien vakuutukset tai muunlaiset ehdolliset saatavat:

a)

rahoitustoiminta on rajallista absoluuttisina lukuina;

b)

rahoitustoiminta on rajallista liiketoimien perusteella;

c)

rahoitustoiminta ei ole pääasiallista toimintaa;

d)

rahoitustoiminta on oheistoimintaa, joka suoraan liittyy pääasialliseen toimintaan;

e)

pääasiallinen toiminta ei ole direktiivin 2005/60/EY 2 artiklan 1 kohdassa mainittua toimintaa, lukuun ottamatta mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdan e alakohdassa tarkoitettu toiminta;

f)

rahoitustoimintaa tarjotaan ainoastaan pääasiallisen toiminnan asiakkaille eikä sitä yleisesti tarjota yleisölle.