17.5.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 129/19


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 3 päivänä tammikuuta 2006,

Ruotsin kuningaskunnan EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedoksi antamista kansallisista säännöksistä, jotka koskevat kadmiumin enimmäispitoisuuksia lannoitteissa

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 5532)

(Ainoastaan ruotsinkielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2006/347/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 95 artiklan 6 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

I   TAUSTA

1.   Yhteisön lainsäädäntö

(1)

Lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 18 päivänä joulukuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 76/116/ETY (1) vahvistetaan vaatimukset, jotka lannoitteiden on täytettävä, jotta ne voidaan saattaa markkinoille varustettuna merkinnällä ”EY-lannoite”.

(2)

Direktiivin 76/116/ETY liitteessä I vahvistetaan tyyppinimitys sekä vastaavat, esimerkiksi koostumukseen liittyvät vaatimukset, jotka kunkin EY-merkinnällä varustetun lannoitteen on täytettävä. Luetteloon sisältyvät EY-merkinnällä varustetut lannoitteet on ryhmitelty luokkiin pääravinteiden, eli typen, fosforin ja kaliumin, pitoisuuksien mukaan.

(3)

Direktiivin 76/116/ETY 7 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot eivät saa lannoitteen koostumuksen, tunnistamisen, pakkausmerkinnän tai pakkauksen perusteella kieltää, rajoittaa tai vaikeuttaa niiden ”EY-lannoite” -merkinnällä varustettujen lannoitteiden saattamista markkinoille, jotka ovat tämän direktiivin mukaisia.

(4)

Ruotsin kuningaskunnan EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti tiedoksi antamista kansallisista säännöksistä, jotka koskevat kadmiumin enimmäispitoisuuksia lannoitteissa 24 päivänä toukokuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä 2002/399/EY (2) myönnettiin poikkeus direktiivin 76/116/ETY säännöksistä hyväksymällä Ruotsin säännökset, jotka kieltävät saattamasta Ruotsin markkinoille fosforipitoisia mineraalilannoitteita, joiden kadmiumpitoisuus on yli 100 grammaa fosforitonnia kohden. Tätä poikkeusta sovellettiin 31 päivään joulukuuta 2005.

(5)

Direktiivi 76/116/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, on korvattu lannoitteista annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 2003/2003 (3).

(6)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 35 artiklan 2 kohdan mukaan poikkeukset, jotka komissio myöntää perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan nojalla direktiivin 76/116/ETY 7 artiklaan, katsotaan poikkeuksiksi kyseisen asetuksen 5 artiklaan, ja niillä on vaikutuksia myös asetuksen voimaantulon jälkeen.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 johdanto-osan 15 kappaleen mukaan komissio aikoo käsitellä kysymystä kivennäislannoitteiden sisältämästä kadmiumista, jota ei ole tarkoituksella sisällytetty lannoitteeseen, ja laatii tarvittaessa asetusehdotuksen, jonka se antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(8)

Komission ehdotusta lannoitteiden sisältämästä kadmiumista valmistellaan parhaillaan.

2.   Ruotsin liittyminen Euroopan unioniin

(9)

Ruotsi liittyi Euroopan unioniin 1 päivänä tammikuuta 1995. Liittymisasiakirjassa (4) säädetään siirtymäsäännöksistä, jotka koskevat kadmiumin käyttöä ja markkinoille saattamista kyseisessä valtiossa. Liittymisasiakirjan 112 artiklan 1 kohdan mukaisesti liitteessä XII tarkoitettuja säännöksiä ei kyseisen liitteen mukaisesti ja siinä vahvistetuin edellytyksin sovelleta Ruotsiin neljän vuoden ajan liittymispäivästä. Liittymisasiakirjan 112 artiklan ja liitteessä XII olevan 4 kohdan mukaisesti direktiivin 76/116/ETY 7 artiklaa, siltä osin kuin se koskee lannoitteiden kadmiumpitoisuutta, ei sovelleta Ruotsiin ennen 1 päivää tammikuuta 1999, ja direktiivin 76/116/ETY säännöksiä tarkastellaan uudelleen EY:n menettelyjen mukaisesti 31 päivään joulukuuta 1998 mennessä.

(10)

Liittymisasiakirjan 2 artiklassa säädetään, että ”Alkuperäisten sopimusten määräykset sekä toimielinten ennen liittymistä antamien säädösten säännökset ja määräykset sitovat uusia jäsenvaltioita liittymisestä alkaen, ja niitä sovelletaan näissä valtioissa kyseisissä sopimuksissa ja tässä asiakirjassa määrätyin edellytyksin”. Liittymisasiakirjan 168 artiklassa säädetään, että ”Uudet jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteet, jotka ovat tarpeen, jotta ne voisivat noudattaa liittymisestä alkaen EY:n perustamissopimuksen 189 artiklassa (nyt 249 artikla) […] tarkoitettujen suositusten ja päätösten säännöksiä ja määräyksiä, jollei liitteessä XIX olevassa luettelossa tai tämän asiakirjan muissa määräyksissä ole annettu muuta määräaikaa”.

(11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/97/EY (5) muutettiin direktiiviä 76/116/ETY kadmiumia sisältävien lannoitteiden markkinoille saattamisen osalta Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa. Direktiivin 1 artiklan mukaisesti Ruotsi voi muun muassa kieltää sellaisten lannoitteiden markkinoille saattamisen alueellaan, joiden kadmiumpitoisuudet ylittävät liittymispäivänä kansallisesti vahvistetut pitoisuudet, ja tätä poikkeusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen 31 päivään joulukuuta 2001.

(12)

Ruotsin kuningaskunta ilmoitti 7 päivänä joulukuuta 2001 voimassa olevasta kansallisesta lainsäädännöstä, joka poikkeaa lannoitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun direktiivin 76/116/ETY säännöksistä. Päätöksellä 2002/399/EY myönnettiin huolellisen harkinnan jälkeen pidennystä poikkeukselle direktiivin 76/116/ETY säännöksistä 31 päivään joulukuuta 2005 saakka.

3.   Kansalliset säännökset

(13)

Kemiallisia tuotteita (käsittelyyn, tuontiin ja vientiin liittyvät kiellot) koskeva asetus (1998:944) (6) sisältää säännöksiä, jotka koskevat muiden muassa lannoitteiden (myös EY-merkinnällä varustettujen) suurinta sallittua kadmiumpitoisuutta. Asetuksen 3 pykälän 3 momentissa säädetään, että tullitariffikoodeihin 25.10, 28.09, 28.35, 31.03 ja 31.05 kuuluvia lannoitteita, joiden kadmiumpitoisuus on suurempi kuin 100 grammaa fosforitonnia kohden, ei saa tarjota myytäväksi tai luovuttaa.

(14)

Lannoitteiden suurinta sallittua kadmiumpitoisuutta koskevat säännökset ovat olleet voimassa vuodesta 1985, jolloin annettiin ”kadmiumasetus” (1985:839). Kemiallisia tuotteita koskevalla asetuksella (1998:944) kodifioitiin ympäristönsuojeluun liittyvät, myös kadmiumasetuksen (1985:839) sisältämät, säännökset.

II   ASIAN KÄSITTELY

(15)

Ruotsin kuningaskunta antoi 29 päivänä kesäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä komissiolle tiedoksi, että se aikoo EY:n perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti pitää tammikuun 1 päivän 2006 jälkeen voimassa kansalliset säännöksensä, jotka koskevat lannoitteiden kadmiumpitoisuutta. Ruotsin viranomaiset pyytävät päätöksellä 2002/399/EY myönnetyn poikkeuksen jatkamista.

(16)

Komissio ilmoitti Ruotsin viranomaisille 29 päivänä heinäkuuta 2005 päivätyllä kirjeellä, että se oli vastaanottanut 95 artiklan 4 kohdan mukaisen tiedoksiannon ja että sen käsittelyyn 95 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu kuuden kuukauden jakso alkoi 30 päivänä kesäkuuta 2005, tiedoksiannon vastaanottoa seuraavana päivänä.

(17)

Komissio ilmoitti 10 päivänä elokuuta 2005 päivätyllä kirjeellä muille jäsenvaltioille Ruotsilta saadusta pyynnöstä. Lisäksi komissio julkaisi pyyntöä koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (7) tiedottaakseen muille asianosaisille kansallisista toimenpiteistä, jotka Ruotsi aikoo pitää voimassa.

III   ARVIOINTI

1.   Hyväksyttävyyden arviointi

(18)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdassa määrätään, että jos sen jälkeen, kun neuvosto tai komissio on toteuttanut yhdenmukaistamistoimenpiteen, jäsenvaltio pitää tärkeistä 30 artiklassa tarkoitetuista taikka ympäristön tai työympäristön suojelua koskevista syistä tarpeellisena pitää voimassa kansalliset säännöksensä tai määräyksensä, jäsenvaltio antaa nämä säännökset ja määräykset sekä perusteet niiden voimassa pitämiselle tiedoksi komissiolle.

(19)

Ruotsin viranomaisten 29 päivänä kesäkuuta 2005 toimittaman tiedoksiannon tarkoituksena on saada lupa jatkaa nykyistä, päätöksellä 2002/399/EY myönnettyä poikkeusta 31 päivän joulukuuta 2005 jälkeen. Päätöksellä Ruotsin sallitaan edelleen pitää voimassa kansallisia säännöksiä, jotka eivät ole yhdenmukaisia EY-merkinnällä varustettujen lannoitteiden koostumusta koskevien, asetuksen (EY) N:o 2003/2003 säännösten kanssa.

(20)

Kuten edellä todettiin, asetuksen (EY) N:o 2003/2003 5 artiklassa kielletään jäsenvaltioita estämästä EY-merkittyjen lannoitteiden markkinoilla pitämistä niiden koostumuksen perusteella, mutta koostumusta koskevissa säännöissä ei aseteta raja-arvoa kadmiumpitoisuudelle. Tämä tarkoittaa sitä, että asetuksen (EY) N:o 2003/2003 5 artiklan mukaisesti EY-merkinnällä varustetut lannoitteet, jotka täyttävät mainitun asetuksen vaatimukset, voidaan saattaa markkinoille niiden kadmiumpitoisuudesta huolimatta.

(21)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella on selvää, että kansalliset säännökset jotka Ruotsi on antanut tiedoksi, ovat rajoittavampia kuin asetuksen (EY) N:o 2003/2003 sisältämät säännökset, sillä niissä kielletään saattamasta markkinoille sellaisia EY-merkinnällä varustettuja fosforilannoitteita, joiden kadmiumpitoisuus on suurempi kuin 100 grammaa fosforitonnia kohden.

(22)

Ruotsin viranomaisten tiedoksi antamat säännökset annettiin vuonna 1985 ennen Ruotsin liittymistä Euroopan unioniin. Kuten edellä todettiin, liittymisasiakirjassa vahvistetaan siirtymäsäännökset, joiden mukaan Ruotsi saa soveltaa kadmiumpitoisuutta koskevia kansallisia säännöksiään direktiivin 76/116/ETY soveltamisalaan kuuluviin tuotteisiin neljän vuoden ajan. Direktiivillä 98/97/EY Ruotsille annettiin lupa soveltaa edellä mainittuja kansallisia säännöksiä 31 päivään joulukuuta 2001 saakka. Päätöksellä 2002/399/EY poikkeusta jatkettiin joulukuuhun 2005 saakka.

(23)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin sitä on tulkittu liittymisasiakirjan 2 ja 168 artiklan pohjalta, Ruotsi antoi komissiolle tiedoksi niiden ennen Euroopan unioniin liittymistä annettujen kansallisten säännösten sanamuodon, jotka se aikoi pitää voimassa, sekä liitti hakemukseensa perusteet, jotka sen mielestä oikeuttavat mainittujen säännösten pitämiseen voimassa.

(24)

Ruotsin viranomaisten esittämät perusteet ovat samat, jotka esitettiin aikaisemminkin ja joiden perusteella komissio, päätöksellä 2002/399/EY, myönsi poikkeuksen 31 päivään joulukuuta 2005 saakka. Poikkeus myönnettiin olettaen, että yhdenmukaistettu lainsäädäntö olisi voimassa vuoden 2005 loppuun mennessä. Työ on käynnissä, mutta lainsäädäntöä ei saada hyväksyttyä yhteisön tasolla ennen vuoden loppua.

(25)

Ruotsin 29 päivänä kesäkuuta 2005 tekemä tiedoksianto, jolla haetaan lupaa sellaisten kansallisten säännösten voimassa pitämiselle, jotka poikkeavat asetuksen (EY) N:o 2003/2003 säännöksistä, täyttää käsiteltäväksi ottamista koskevat ehdot perustamissopimuksen 95 artiklan 4 kohdan nojalla liittymissopimuksen 2 ja 168 artiklan mukaisesti tulkittuna.

2.   Perustelujen arviointi

(26)

Komission on varmistettava perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti, että kaikki sellaiset ehdot täyttyvät, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat käyttää artiklassa tarkoitettuja poikkeusmahdollisuuksia.

(27)

Komissio arvioi erityisesti, ovatko jäsenvaltion tiedoksi antamat säännökset perusteltuja perustamissopimuksen 30 artiklan mukaisesti tai liittyvätkö ne ympäristön tai työympäristön suojeluun.

(28)

Jos komissio katsoo, että kansalliset säännökset ovat perusteltuja, se tarkastaa lisäksi perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdan mukaisesti, ovatko kyseiset kansalliset säännökset tai määräykset keino mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen ja muodostavatko ne esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

(29)

Ruotsi perustelee pyyntöään tarpeella suojella ihmisen terveyttä ja ympäristöä. Lannoitteiden sisältämän kadmiumin katsotaan olevan uhka ihmisen terveydelle ja ympäristölle. Pyyntönsä tueksi Ruotsi viittaa lokakuussa 2000 julkistetun, kadmiumpitoisten lannoitteiden aiheuttamien riskien arvion sisältävän ruotsalaisen tutkimuksen (8) päätelmiin.

2.1   Perusteluiksi esitettyjen tärkeiden syiden tarkastelu

(30)

Saatavilla olevan tieteellisen tiedon perusteella kadmiummetallin ja kadmiumoksidin voidaan yleisesti katsoa muodostavan vakavan terveysriskin. Varsinkin kadmiumoksidi on luokiteltu syöpää, perimän vaurioita tai vaaraa lisääntymiselle aiheuttavaksi aineeksi luokkaan 2. Yleisesti ollaan myös yhtä mieltä siitä, että lannoitteiden sisältämä kadmium on ylivoimaisesti tärkein maahan ja ravintoketjuun joutuvan kadmiumin lähde.

(31)

Lannoitteiden sisältämän kadmiumin osalta Ruotsin tekemän riskinarvioinnin olennaisimmat tulokset voidaan tiivistää seuraavasti:

Pintaveden osalta Ruotsin riskinarviointiraportissa todetaan seuraavaa: ”Valitun PNEC-arvon (9) perusteella kadmium vaikuttaa jo joihinkin eliöihin useimmissa Etelä-Ruotsin joissa, toisin sanoen riskiä kuvaava suhdeluku (10) on suurempi kuin yksi (11). Jos lannoitteissa sallittaisiin suurempi kadmiumpitoisuus, olisi odotettavissa altistumisen ja vesiympäristöön kohdistuvien vaikutusten lisääntyminen edelleen.”

Maaperän osalta Ruotsin riskinarviointiraportissa todetaan seuraavaa: ”Kun käytetään ruotsalaista lannoitetta sadan vuoden ajan tavanomaisilla ruotsalaisilla mailla (PNEC 0,25 mg/kg), ei ole odotettavissa haitallisia ekologisia vaikutuksia perunan ja vehnän viljelyn osalta. Porkkananviljelyn osalta haitallisia vaikutuksia ennakoidaan esiintyvän, mutta niitä esiintyy myös nykyhetkellä. EY-lannoitetta käytettäessä ennakoidaan haitallisia vaikutuksia esiintyvän kaikissa tapauksissa. Happamassa ja hiekkaisessa maaperässä, jossa on vähän savea ja orgaanista ainesta (PNEC 0,06 mg/kg), riski on odotettavissa, vaikka lannoitteen kadmiumpitoisuus olisi nolla.”

(32)

On selvää, että nämä tulokset koskevat nimenomaan Ruotsin maaperää ja ilmasto-olosuhteita.

(33)

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että Ruotsin tekemä riskinarviointi osoittaa, että sellaisten lannoitteiden käytön salliminen, joiden kadmiumpitoisuus on nykyisin sallittua suurempi, johtaisi

maaperän kadmiumpitoisuuden merkittävään lisääntymiseen, mikä puolestaan johtaisi maaperän eliöihin kohdistuviin myrkkyvaikutuksiin. Myös maatalousalueiden vesistöissä voisi esiintyä liian suuria pitoisuuksia.

ravinnosta saatavan kadmiumin määrä lisääntyisi merkittävästi. Turvamarginaali nykyisen altistumisen ja Maailman terveysjärjestön määrittelemän väliaikaisen siedettävän viikkosaannin välillä on hyvin pieni. Joidenkin korkean riskin ryhmien, kuten naisten, joilla on vähän rautaa kehossaan, osalta turvamarginaaleja ei ole lainkaan. Runsas kadmiumin saanti ravinnosta voisi siten johtaa munuaisten vajaatoimintaan suurella ihmisjoukolla sekä osteoporoosin lisääntymiseen.

(34)

Ruotsin viranomaisten toimittama riskinarviointi on tehty noudattaen menetelmää ja toimintatapoja, jotka on vahvistettu yhteisön tasolla ja joiden katsotaan takaavan saatujen tietojen luotettavuuden.

(35)

Komissio tutki tämän riskinarvioinnin tiedot jo päätöksen 2002/399/EY tekemisen yhteydessä. Kyseisellä päätöksellä Ruotsin sallittiin pitää voimassa kansalliset säännöksensä 31 päivään joulukuuta 2005 saakka.

(36)

Ruotsi ei vuonna 2005 toimittanut mitään uutta tieteellistä ja teknistä tietoa. Kertymisprosessi on hidas, eikä se muutu merkittävästi kolmen vuoden aikana. Siksi voidaan katsoa, että tilanne on samanlainen kuin vuonna 2002.

(37)

Ruotsin toimittamien tietojen pätevyyden vahvistus perustuu seuraaviin tieteellisiin tietoihin, joita käytettiin lannoitteiden kadmiumpitoisuutta koskevaa komission ehdotusta valmisteltaessa:

myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevän tiedekomitean (12) (joka nyttemmin on nimeltään terveys- ja ympäristöriskejä käsittelevä tiedekomitea (13)) 24 päivänä syyskuuta 2002 antama lausunto kadmiumin kertymisestä viljelymaihin lannoitteiden käytön takia. Lausunto perustui yhdeksän jäsenmaan laatimiin riskinarviointiraportteihin, jotka käsittelevät vain kertymistä, eivät mahdollisia terveydelle ja ympäristölle aiheutuvia riskejä. Tiedekomitean päätelmä oli, että kadmiumin määrää lannoitteissa on vähennettävä, jotta sitä ei kertyisi maaperään.

syyskuussa 2004 päivätty kadmiumia ja kadmiumoksidia koskevan yleisen riskinarvioinnin lopullinen luonnos, joka on laadittu neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93 (14) mukaisesti, ja jossa huomioidaan kaikki kadmiumlähteet. Luonnoksessa vahvistetaan tiedekomitean lausunto kertymisestä maaperään. Vaikkakaan asiakirjan mukaan lannoitteiden sisältämä kadmium ei ehkä yksinään riitä aiheuttamaan vakavaa tai välitöntä vaaraa ihmisten terveydelle tai ympäristölle, on syytä varovaisuuteen, sillä ihmisen terveyteen kohdistuvaa vaaraa ei voida sulkea pois kaikissa paikallisissa ja alueellisissa olosuhteissa ruuan kadmiumpitoisuuden, ruokailutottumusten ja ravitsemustilanteen suurten erojen takia.

Odotettaessa kadmiumia ja kadmiumoksidia koskevan yleisen riskinarvioinnin ja mahdollisen riskin vähentämistä koskevan seurantatyön valmistumista, lannoitteiden sisältämää kadmiumia koskeva komission ehdotus on viivästynyt.

(38)

Tutkittuaan tieteellisen aineiston uudelleen Ruotsin pyynnön osalta komissio katsoo, että Ruotsin viranomaiset ovat osoittaneet, että kadmiumpitoiset lannoitteet aiheuttavat riskin ympäristölle ja ihmisen terveydelle ja että Ruotsin viranomaisten tiedoksi antamat kansalliset säännökset, joiden tarkoituksena on vähentää Ruotsin ympäristön altistumista kadmiumille, ovat perusteltuja.

2.2   Mielivaltainen syrjintä

(39)

Perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohta velvoittaa komission tarkastamaan, ettei suunniteltuja säännöksiä käytetä mielivaltaiseen syrjintään. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti se, että syrjintää ei esiinny, merkitsee sitä, että kansallisia kaupan rajoituksia ei voida käyttää niin, että muista jäsenvaltioista peräisin olevat tavarat joutuisivat syrjityiksi.

(40)

Suunnitellut kansalliset säännökset ovat yleisluonteisia, ja ne koskevat sekä kotimaisia että maahan tuotuja EY-merkinnällä varustettuja fosforilannoitteita samalla tavalla. Siksi ei ole mitään todisteita siitä, että niitä voitaisiin käyttää keinona mielivaltaiseen syrjintään talouden toimijoiden välillä yhteisössä.

2.3   Jäsenvaltioiden välisen kaupan peitelty rajoittaminen

(41)

Yhteisön direktiivin säännöksistä poikkeavat, lannoitteiden koostumusta koskevat kansalliset toimenpiteet muodostavat yleensä kaupan esteen. Tuotteita, jotka voidaan saattaa laillisesti markkinoille muualla yhteisössä, ei voida saattaa markkinoille kyseisessä jäsenvaltiossa. Perustamissopimuksen 95 artiklan 6 kohdassa määritellyn menettelyn tarkoituksena on estää 4 ja 5 kohtaan perustuvien kansallisten rajoitusten käyttäminen vääriin tarkoituksiin siten, että ne todellisuudessa ovatkin taloudellisia toimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön esteiden asettamiseksi muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden tuonnille kansallisen tuotannon suojelemiseksi välillisesti.

(42)

Edellä sanotun perusteella kadmiumpitoisten lannoitteiden käyttö on ympäristön ja ihmisen terveyden suojeluun liittyvä huolenaihe. Kansallisten säännösten käyttöönoton todellinen tavoite näyttää siksi olevan ympäristön ja ihmisen terveyden suojelu eikä kaupan peitelty rajoittaminen.

2.4   Sisämarkkinoiden toiminnan esteet

(43)

Tätä ehtoa ei voi tulkita siten, että se kieltäisi sellaisten kansallisten säännösten antamisen, jotka voisivat vaikuttaa sisämarkkinoiden toteutumiseen. Itse asiassa kaikki kansalliset säännökset, jotka poikkeavat sisämarkkinoiden toteutumiseen ja toimintaan tähtäävästä yhdenmukaistamistoimenpiteestä, ovat toimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaikuttavat sisämarkkinoihin. EY:n perustamissopimuksen 95 artiklalla määrätyn poikkeusmenettelyn hyödyllisyyden säilyttämiseksi komissio katsoo siksi, että 95 artiklan 6 kohdan yhteydessä sisämarkkinoiden toiminnan esteen käsite on ymmärrettävä kohtuuttoman suureksi vaikutukseksi suhteessa tavoitteeseen.

(44)

Kadmiumpitoisten lannoitteiden käyttäminen Suomen maaperässä aiheuttaa riskin sekä ympäristölle että ihmisen terveydelle, ja

kuten edellä todettiin, liittymisasiakirjassa ja direktiivissä 98/97/EY Ruotsille annettiin lupa soveltaa edelleen lannoitteiden kadmiumpitoisuuksia koskevia kansallisia säännöksiä, kunnes direktiivin 76/116/ETY tarkistus saadaan valmiiksi lannoitteiden kadmiumpitoisuuden osalta, ja

päätöksellä 2002/399/EY Ruotsin sallittiin maan viranomaisten toimittaman riskinarvioinnin perusteella pitää kansalliset säännöksensä voimassa 31 päivään joulukuuta 2005 saakka, ja

komissiossa meneillään oleva työ lannoitteiden sisältämän kadmiumin raja-arvojen lähentämiseksi ei viittaa siihen, että vähemmän rajoittava toimenpide antaisi riittävän suojan ihmisen terveydelle ja ympäristölle Ruotsissa. Riskinarviointi osoittaa, että Ruotsin maaperä- ja ilmasto-olosuhteet edellyttävät kansallisia säännöksiä ympäristön suojelemiseksi, sillä jotkin alueet ovat toisia herkempiä kadmiumille erityisesti maaperän happamuuden johdosta. Happamassa maassa kadmium liukenee paremmin ja voi siksi joutua helpommin viljelykasveihin.

Komissio katsoo, ettei tarkistuksen tässä vaiheessa ole olemassa näyttöä siitä, että kansalliset säännökset muodostaisivat tavoitteisiin nähden kohtuuttoman suuren esteen sisämarkkinoiden toiminnalle.

2.5   Aikarajoitus

(45)

Jakson, jonka ajaksi poikkeus myönnetään, pitäisi olla riittävän pitkä, jotta komissio voi ehdottaa ja neuvosto ja Euroopan parlamentti voivat antaa säädöksiä, jotka koskevat lannoitteiden kadmiumpitoisuutta yhteisön tasolla. Jotta vältettäisiin toimielinten väliseen käsittelyyn liittyvien mahdollisten viivästysten vaikutukset, nykyisen päätöksen säännökset olisi pidettävä voimassa, kunnes EU:n tasolla sovelletaan yhdenmukaisia toimenpiteitä.

IV   PÄÄTELMÄT

(46)

Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella voidaan päätellä, että Ruotsin kuningaskunnan 29 päivänä kesäkuuta 2005 esittämä hakemus, joka koskee lupaa pitää voimassa direktiivin 76/116/ETY säännöksiä tiukemmat kansalliset säännökset, jotka liittyvät lannoitteiden kadmiumpitoisuuteen, täyttää käsiteltäväksi ottamista koskevat ehdot.

(47)

Lisäksi komissio katsoo, että kansalliset säännökset

vastaavat ihmisen terveyden ja ympäristön suojeluun liittyviä tarpeita,

eivät ole tavoitteeseen nähden kohtuuttomia,

eivät ole keino mielivaltaiseen syrjintään,

eivät muodosta peiteltyä jäsenvaltioiden välisen kaupan estettä.

Komissio katsoo siksi, että säännökset voidaan hyväksyä,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Poiketen asetuksen (EY) N:o 2003/2003 säännöksistä hyväksytään Ruotsin säännökset, joilla kielletään saattamasta Ruotsin markkinoille lannoitteita, joiden kadmiumpitoisuus on yli 100 grammaa fosforitonnia kohden.

Poikkeus on voimassa siihen saakka, kunnes yhteisön tasolla sovelletaan lannoitteiden kadmiumpitoisuutta koskevia yhdenmukaisia toimenpiteitä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ruotsin kuningaskunnalle.

Tehty Brysselissä 3 päivänä tammikuuta 2006.

Komission puolesta

Günter VERHEUGEN

Varapuheenjohtaja


(1)  EYVL L 24, 30.1.1976, s. 21. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(2)  EYVL L 138, 28.5.2002, s. 24.

(3)  EUVL L 304, 21.11.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 2076/2004 (EUVL L 359, 4.12.2004, s. 25).

(4)  EYVL C 241, 29.8.1994, s. 41 ja s. 316.

(5)  EUVL L 18, 23.1.1999, s. 60.

(6)  Ruotsin säädöskokoelma (Svensk Författningssamling, SFS), 14. heinäkuuta 1998.

(7)  EUVL C 197, 12.8.2005, s. 6.

(8)  Ruotsin kemikaalitarkastamo, Assessment of risks to health and the environment in Sweden from cadmium in fertilisers, 4. lokakuuta 2000.

(9)  PNEC: ennustettu vaikutukseton pitoisuus.

(10)  PEC/PNEC-suhde, jossa PEC on ennustettu pitoisuus ympäristössä.

(11)  Se, että PEC/PNEC-suhde on suurempi kuin yksi, tarkoittaa sitä, että haitallisia vaikutuksia esiintyy.

(12)  SCTEE, Scientific Committee on Toxicity, Ecotoxicity and the Environment.

(13)  SCHER, Scientific Committee on Health and Environmental Risks.

(14)  EYVL L 84, 5.4.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).