21.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/1

(1)

Komissio otti asetuksella (EY) N:o 128/2005 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien ja CN-koodeihin ex 8427 90 00 ja ex 8431 20 00 luokiteltavien käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien eli alustojen ja hydrauliikan tuonnissa.

(2)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoanalyysin kannalta merkityksellinen kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2000 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(3)

Kiinasta peräisin olevan käsikäyttöisten haarukkatrukkien ja niiden keskeisten osien tuontia koskevan väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönoton jälkeen eräät asianomaiset osapuolet esittivät kirjallisia huomautuksia. Suullista kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin tilaisuus tulla kuulluiksi.

(4)

Komissio jatkoi lopullisten päätelmiensä kannalta tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkastamista. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen saksalaisen tuojan Jungheinrich AG ja belgialaisen tuojan Handling Equipment NV tiloihin tehtiin tarkastuskäynnit.

(5)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille asetettiin myös määräaika, jossa ne voivat esittää huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta.

(6)

Osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(7)

Tarkasteltavana oleva tuote on tavallisesti CN-koodeihin ex 8427 90 00 ja ex 8431 20 00 luokiteltavat Kiinasta peräisin olevat käsikäyttöiset, ei-itseliikkuvat haarukkatrukit sekä niiden keskeiset osat eli alustat ja hydrauliikka, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(8)

Eräät asianomaiset osapuolet toistivat väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11 kappaleessa esitetyt huomautuksensa, jotka koskivat alustojen ja hydrauliikan sisällyttämistä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, antamatta kuitenkaan lisätietoja tai perusteluja. Näihin huomautuksiin on jo vastattu väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12–14 kappaleessa. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet näitä väliaikaista tullia koskevan asetuksen osia koskevia lisähuomautuksia.

(9)

Ne väittivät lisäksi, että a) alustat ja hydrauliikka ovat eri tuotteita kuin käsikäyttöiset haarukkatrukit ja että alustojen ja hydrauliikan osalta ei ole tehty polkumyyntiä ja vahinkoa koskevaa arviota, mistä syystä polkumyyntitullia ei voida ottaa käyttöön; b) osien sisällyttäminen ilman, että noudatetaan perusasetuksen 13 artiklassa säädettyä menettelyä, vahingoittaisi kohtuuttomasti käsikäyttöisten haarukkatrukkien kokoonpanijoita yhteisössä, ja c) alustoja ja hydrauliikkaa tuodaan myös huoltotarkoituksiin ja tullin käyttöönotto alustojen ja hydrauliikan osalta vahingoittaisi nykyisiä käyttäjiä kohtuuttomasti.

(10)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan alustat ja hydrauliikka ovat eri tuotteita kuin käsikäyttöiset haarukkatrukit ja jonka mukaan alustojen ja hydrauliikan osalta ei tehty polkumyyntiä ja vahinkoa koskevaa arviota, todettakoon, että tässä tutkimuksessa kaikenlaiset käsikäyttöiset haarukkatrukit ja niiden keskeiset osat katsotaan yhdeksi tuotteeksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10 kappaleessa esitetyistä syistä eli siksi, että niillä kaikilla on samat fyysiset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Näiden päätelmien kumoamiseksi ei ole esitetty kiistatonta näyttöä. Väitteen osalta, jonka mukaan alustojen ja hydrauliikan osalta ei tehty polkumyynti- ja vahinkolaskelmaa, muistutetaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä kattaa nämä keskeiset osat ja että samankaltaisen tuotteen osalta polkumyynti ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko määriteltiin asianmukaisesti. Nimenomaan polkumyyntiä koskevan arvion osalta todettiin, että alustoja ja hydrauliikkaa tuotiin tutkimusajanjaksolla niin pieniä määriä, ettei tuontia voitu katsoa edustavaksi. Näin ollen pidettiin asianmukaisena määritellä tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntimarginaali käsikäyttöisten haarukkatrukkien perusteella, joista oli käytettävissä edustavia ja luotettavia tietoja.

(11)

Väitteestä, jonka mukaan keskeiset osat voidaan sisällyttää tuotteen määritelmään vain perusasetuksen 13 artiklan säännöksiä soveltamalla, jos halutaan välttää kohtuuttomien vaikeuksien aiheutuminen käsikäyttöisten haarukkatrukkien kokoonpanijoille yhteisössä, todetaan, että 13 artikla ei koske tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää vaan erilaisia toimenpiteiden kiertämiskäytäntöjä, mukaan luettuna sellaisten osien kokoonpano, jotka eivät sisälly tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, mistä ei ole kyse tässä tapauksessa. Tästä syystä väitettä ei voida hyväksyä.

(12)

Mitä taas tulee väitteeseen, jonka mukaan alustoja ja hydrauliikkaa tuodaan myös huoltotarkoituksiin ja että tullin käyttöönotto alustojen ja hydrauliikan osalta vahingoittaisi nykyisiä käyttäjiä kohtuuttomasti, todetaan, ettei yksikään käyttäjä tutkimuksen kuluessa valittanut, että jotkut toimenpiteet vaikuttaisivat tällä tavalla. Lisäksi todetaan, että Kiinasta tutkimusajanjaksolla tuotujen alustojen ja hydrauliikan määrä on merkityksetön Kiinasta tuotujen käsikäyttöisten haarukkatrukkien määrään verrattuna. Tästä syystä vanhojen käsikäyttöisten haarukkatrukkien huoltamiseen mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset olisivat vähäisiä, eikä väitettä voida hyväksyä.

(13)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10–15 kappaleessa esitetyt päätelmät tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä vahvistetaan.

(14)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 16–18 kappaleessa esitetyt päätelmät samankaltaisesta tuotteesta vahvistetaan.

(15)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kolme yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että niille olisi pitänyt myöntää markkinatalouskohtelu. Niistä kaksi yksinkertaisesti toisti aiemmin esittämänsä väitteet, joihin komissio on jo vastannut (katso väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19–34 kappale).

(16)

Tässä yhteydessä muistutetaan, että tutkimus vahvisti näistä kahdesta vientiä harjoittavasta tuottajasta toisen – joka tosiasiassa käsittää kaksi keskenään etuyhteydessä olevaa yritystä – osalta, että tietyt varat vietiin toisen yrityksen tilinpitoon huomattavasti korkeampaan arvoon kuin tosiasiassa maksettu ostohinta. Tämän todettiin rikkovan IAS 1 -standardia (tilinpäätöksen oikea esittäminen) ja IAS 16 -standardia (aineellisten käyttöomaisuushyödykkeiden arvon määrittäminen). Lisäksi yrityksen todettiin rikkovan IAS 21 -standardia (ulkomaan rahan määräisten liiketoimien alkuperäinen kirjaaminen) ja IAS 32 -standardia (rahoitusinstrumenteista tilinpäätöksessä esitettävät tiedot ja esittämistapa). Yritysten tilintarkastajat eivät myöskään puuttuneet näihin tilinpidon ongelmakohtiin, mikä vahvistaa päätelmää siitä, että kirjanpito ei ollut IAS-standardien mukaista. Sellaista uutta näyttöä ei toimitettu, joka olisi voinut muuttaa edellä esitettyjä päätelmiä; näin ollen vahvistetaan, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei täytä perusasetuksen järjestyksessä toista 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyistä vaatimuksista.

(17)

Toisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta tutkimus vahvisti, että sen ottaman lainan kirjanpidosta poistamista ei ollut tehty asianmukaisesti yrityksen kirjanpitoon, mikä vaikutti merkittävästi yrityksen taloudelliseen tulokseen. Tämän todettiin rikkovan IAS 1 -standardia (tilinpäätöksen oikea esittäminen). Lisäksi yritys muutti kirjanpitokäytäntöä luottotappiovarauksen osalta soveltamatta muutosta taannehtivasti, mikä sekin vaikutti merkittävästi taloudelliseen tulokseen. Tämän todettiin rikkovaan IAS 8 -standardia (tilinpäätöksen laatimisperiaatteiden muutokset). Asianomainen tilintarkastaja kylläkin tähdensi luottotappiovarauskäytäntöön tehdyn muutoksen yhteensopimattomuutta jopa suhteessa kiinalaisiin tilinpäätösstandardeihin mutta vaikeni lainaan liittyvästä problematiikasta. Sellaista uutta näyttöä ei toimitettu, joka olisi voinut muuttaa edellä esitettyjä päätelmiä; näin ollen vahvistetaan, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei sekään täytä perusasetuksen järjestyksessä toista 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyistä vaatimuksista.

(18)

Kolmas vientiä harjoittava tuottaja Zhejiang Noblelift Equipment Joint Stock Co. Ltd, joka pyysi markkinatalouskohtelua väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeenkin, toimitti näytön siitä, että sen käytäntö ulkomaan rahan määräisten liiketoimien alkuperäisen kirjaamisen osalta – vaikkei tietyissä tapauksissa vastaakaan kaikilta osin IAS 21 -standardia – ei ole vaikuttanut sen taloudelliseen tulokseen. Yrityksen tilinpäätöksessä ei todettu muita IAS-standardien vastaisuuksia. Näissä olosuhteissa katsottiinkin aiheelliseksi tarkistaa päätelmiä siitä, täyttääkö kyseinen vientiä harjoittava tuottaja järjestyksessä toisen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetyistä vaatimuksista, ja myöntää sille markkinatalouskohtelu. Muilta osin vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19–34 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(19)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen eräs yhteistyöhön osallistumaton vientiä harjoittava kiinalaistuottaja ja siihen etuyhteydessä oleva yhteisössä toimiva tuoja toimittivat alustaviin päätelmiin joitakin huomautuksia ja pyysivät markkinatalouskohtelua tai, siinä tapauksessa ettei sitä myönnetä, yksilöllistä kohtelua. Yrityksille ilmoitettiin, että yhteistyöhön osallistumattomat vientiä harjoittavat tuottajat eli ne vientiä harjoittavat tuottajat, jotka eivät ole ilmoittautuneet, esittävät näkemyksensä kirjallisesti ja toimittavat tietoja annetuissa määräajoissa, eivät perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan, 5 artiklan 10 kohdan, 9 artiklan 5 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan määräysten mukaisesti voi pyytää markkinatalouskohtelua eivätkä yksilöllistä kohtelua.

(20)

Koska huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35–37 kappaleessa esitetyt päätelmät yksilöllisestä kohtelusta vahvistetaan.

(21)

Kanada valittiin alustavasti markkinataloutta toteuttavaksi kolmanneksi vertailumaaksi normaaliarvon määrittämiseksi niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ja yksi tuoja toistivat vastustavansa tätä valintaa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 41 kappaleessa on esitetty. Ne eivät kuitenkaan toimittaneet todennettavissa olevaa lisänäyttöä vastalauseidensa tueksi.

(22)

Ne myös väittivät, että Kanadan valinta markkinataloutta toteuttavaksi vertailumaaksi ei ollut tarkoituksenmukaista, koska kanadalaisilla käsikäyttöisten haarukkatrukkien valmistajilla on paljon suuremmat kustannukset kuin kiinalaisilla kollegoillaan erityisesti työvoimakustannusten osilta. Yksi vientiä harjoittava tuottaja vaatikin ylimääräistä oikaisua sille Kiinassa aiheutuvien tuotantokustannusten ja kanadalaisten valmistajien tuotantokustannusten välisten erojen huomioon ottamiseksi, kun taas toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että jo tehdyt, erittäin huomattavat oikaisut ovat osoitus siitä, että kanadalaiset ja kiinalaiset käsikäyttöiset haarukkatrukit eivät ole keskenään vertailukelpoisia.

(23)

Tältä osin muistutetaan, että tutkimus vahvisti, että Kanadassa käsikäyttöisten haarukkatrukkien markkinat ovat kilpailulliset ja edustavat, että kiinalaisten ja kanadalaisten tuottajien tuotantolaitokset ja -menetelmät ovat samankaltaisia ja että yleisesti ottaen kiinalaiset ja kanadalaiset käsikäyttöiset haarukkatrukit ovat tätä tukimusta varten vahvistettujen kriteerien perusteella keskenään vertailukelpoisia, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 40, 43 ja 44 kappaleessa on esitetty. Lisäksi tutkimuksessa vahvistui, että käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuotanto ei ole työvoimavaltaista (työvoimakustannusten osuus Kanadassa on korkeintaan 15 prosenttia tuotannon kokonaiskustannuksista), joten työvoimakustannusten mahdollisilla eroilla Kanadan ja Kiinan välillä ei olisi suurtakaan vaikutusta tuotannon kokonaiskustannuksiin. Tästä syystä väitettä, jonka mukaan pääasiassa työvoimasta aiheutuvat kustannuserot tekevät Kanadasta vertailumaaksi sopimattoman, ei voida hyväksyä.

(24)

Väitteestä, jonka mukaan käsikäyttöisten haarukkatrukkien kanadalaisten valmistajien tuotantokustannukset ovat huomattavasti korkeammat kuin kiinalaisten valmistajien ja että normaaliarvoon pitäisi tästä syystä tehdä oikaisu Kanadan ja sille itselleen Kiinassa aiheutuvien kustannusten välisten erojen huomioon ottamiseksi, on todettava, että väitteen esittäneen vientiä harjoittavan tuottajan esittämiä kustannustietoja ei hyväksytty, koska sille ei myönnetty markkinatalouskohtelua. Tämä heikentää merkittävällä tavalla kustannusten vertailua koskevaa väitettä. Vaatimukseen ei näin ollen suostuttu.

(25)

Väitteestä, jonka mukaan jo myönnetyt huomattavat oikaisut ovat osoitus siitä, etteivät kanadalaiset ja kiinalaiset käsikäyttöiset haarukkatrukit ole keskenään vertailukelpoisia, todettakoon, että toisiinsa verrattavat tuotelajit valittiin asianomaisen tuotannonalan asiallisina pitämin perustein. Tuotelajien vertailut tehtiin tiettyjen teknisten perusominaisuuksien perusteella, joita markkinoiden kaikki toimijat käyttivät. Sellaista näyttöä ei esitetty, jonka perusteella tämä vertailumenetelmä ei olisi tarkoituksenmukainen, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 kappaleessa on esitetty. Tästä syystä väitettä ei voida hyväksyä.

(26)

Normaaliarvon määrittämistä vertailumaassa koskevia muita väitteitä ei esitetty, joten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38–48 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(27)

Ottaen huomioon, että markkinatalouskohtelu myönnettiin yhdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle (katso 18 kappale edellä), normaaliarvo määritettiin jäljempänä esitetyllä tavalla perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti.

(28)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin ensin, oliko käsikäyttöisten haarukkatrukkien myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille edustavaa, eli oliko kyseisen myynnin kokonaismäärä vähintään viisi prosenttia tuottajan vastaavasta yhteisöön suuntautuneen vientimyynnin kokonaismäärästä. Näin oli asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa.

(29)

Seuraavaksi tutkittiin, voitaisiinko vietyihin tuotelajeihin verrattavissa olevien tuotelajien kotimarkkinamyyntiä pitää edustavana. Tätä tarkoitusta varten oli ensin yksilöitävä vertailukelpoiset kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit. Tutkimuksessa katsottiin, että kotimarkkinoilla myydyt käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuotelajit olivat identtisiä tai suoraan verrannollisia yhteisöön vietäväksi myytyjen tuotelajien kanssa, kun niiden nostokapasiteetti, alustojen materiaali, haarukoiden koko sekä hydrauliikan ja renkaiden tyyppi olivat samat.

(30)

Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsottiin olevan riittävän edustava, jos kyseisen lajin riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla myyty kokonaismäärä oli tutkimusajanjaksolla vähintään viisi prosenttia yhteisöön viedyn vastaavan tuotelajin kokonaismyynnistä. Näin oli eräiden vietyjen tuotelajien osalta.

(31)

Aluksi selvitettiin, voitiinko asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinoilla tapahtuneen edellä tarkoitettujen tuotelajien myynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(32)

Tätä varten määritettiin kunkin viedyn tuotelajin osalta, kuinka suuri osuus riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla tutkimusajanjaksolla tapahtuneesta myynnistä ei ollut kannattamatonta:

(33)

Jos tämän asetuksen johdanto-osan 29–31 kappaleessa ja 32 kappaleen a ja b alakohdassa asetetut ehdot täyttyivät, normaaliarvo määritettiin viejämaan kotimarkkinoiden riippumattomien asiakkaiden vastaavasta tuotelajista tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksamien tai maksettaviksi tulevien hintojen perusteella perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(34)

Normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti tämän asetuksen johdanto-osan 32 kappaleen c alakohdassa tarkoitettujen tuotelajien osalta samoin kuin niiden tuotelajien osalta, joiden myynti kotimarkkinoilla ei ollut edustavaa edellä tämän asetuksen johdanto-osan 30 kappaleessa esitetyn mukaisesti.

(35)

Laskennallisen normaaliarvon muodostamiseksi valmistuskustannuksiin lisättiin asianomaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle samankaltaisen tuotteen tavanomaisessa kaupankäynnissä tutkimusajanjaksolla tapahtuneesta kotimarkkinamyynnistä aiheutuneet myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä tuottajan kyseisestä myynnistä saaman voiton painotettu keskiarvo perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(36)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ei esitetty huomautuksia siitä, miten suoraan yhteisön riippumattomille asiakkaille suuntautuneen myynnin vientihinta määritettiin. Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 kappaleessa esitetyt päätelmät vientihinnan määrittämisestä perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(37)

Kahden vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa vientihinta muodostettiin alustavasti niiden sellaisille tuojille tapahtuneen myynnin osalta, joiden kanssa niillä todettiin olevan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu hyvitysjärjestely, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 kappaleessa on esitetty.

(38)

Toinen näistä vientiä harjoittavista tuottajista ja sen tuoja, joiden osalta tietyt vientihinnat muodostettiin laskennallisesti, väittivät, että niiden välinen suhde ei antanut aihetta vientihintojen laskennalliseen muodostamiseen ja että vientihinnat pitäisi määrittää vientiä harjoittavan tuottajan tuojalta veloittamien tosiasiallisten hintojen perusteella. Tutkimus kuitenkin osoitti, että näihin vientihintoihin vaikutti osapuolten välinen sopimus, jonka mukaisesti tuoja vastaa tietyistä tuotekehityksestä aiheutuvista kustannuksista. Tästä johtuen tuojalta veloitetut keskimääräiset vientihinnat olivat huomattavasti korkeammat kuin muilta yhteisön riippumattomilta asiakkailta yhteisössä veloitetut hinnat. Tästä syystä vientiä harjoittavan tuottajan tuojalta veloittamia hintoja ei hyväksytty lähtökohdaksi vientihintoja määritettäessä. Lisäksi asianomaisten vientiä harjoittavan tuottajan ja tuojan välille muodostui etuyhteys ennen tutkimusajanjakson päättymistä. Tällaisissa olosuhteissa vientihinnat muodostetaan yleensä laskennallisesti riippumattomilta asiakkailta yhteisössä veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella. Tässä tapauksessa jälleenmyyntikertoja oli tutkimusajanjaksolla kuitenkin erittäin vähän. Tuoja ei myöskään toimittanut tosiasiallisia kauppahintoja hyvissä ajoin eikä niitä voitu todentaa. Näissä olosuhteissa vientihintoja lopullisesti laskettaessa kyseisiä vientihintoja ei otettu huomioon.

(39)

Itse asiassa kyseisellä vientiä harjoittavalla tuottajalla oli huomattavaa suoraa myyntiä yhteisön riippumattomille asiakkaille, ja kyseistä myyntiä käytettiin vientihintaa määritettäessä, kuten tämän asetuksen johdanto-osan 36 kappaleessa on esitetty.

(40)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja, jonka osalta tietyt vientihinnat muodostettiin laskennallisesti, ja asianomainen tuoja esittivät alustavia päätelmiä koskevia huomautuksia väittäen, ettei niiden välillä ole mitään perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdassa ja polkumyynnin vastaisen WTO-sopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun yhtiösuhteeseen tai hyvitysjärjestelyyn rinnastettavaa järjestelyä tai sopimusta. Näin ollen vientihintojen laskeminen tuojan riippumattomilta asiakkailta veloittamien jälleenmyyntihintojen perusteella ei ole asianmukaista.

(41)

Tätä väitettä ei voitu hyväksyä, koska viejän ja tuojan antamat tiedot eivät täsmänneet. Vientiä harjoittavan tuottajan tiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana tutkimuksen tekijöille selvisi, että osapuolten väliset vientihinnat ovat tavanomaista huomattavasti korkeammat, koska vientiä harjoittavan tuottajan ja tuojan välillä on erityisjärjestely tai -sopimus. Lisäksi kaikissa vientilaskuissa viitattiin kyseiseen sopimukseen. Vientiä harjoittava tuottaja kielsi kirjallisen sopimuksen olemassaolon mutta selitti, että asianomainen tuoja oli valmis maksamaan korkeamman hinnan saadakseen ja pitääkseen itsellään tiettyjen vientiä harjoittavan tuottajan tuotteiden yksinmyyntioikeuden tietyillä markkinoilla. Myös tuoja kielsi erityissuhteen olemassaolon ja selitti tiloihin tehdyn tarkastuksen kuluessa, että vientiä harjoittavalle tuottajalle maksetut hinnat ovat korkeampia, koska kyseiset tuotteet ovat korkealaatuisia. Näissä olosuhteissa katsotaan, että vientihinnat eivät olleet luotettavia ja että niitä on oikaistava joko perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla, koska oli olemassa jonkinlainen hyvitysjärjestelmä, tai perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan nojalla, koska tuotteiden fyysisissä ominaisuuksissa oli kyseisten tuotteiden väitetystä korkeammasta laadusta johtuvia eroja. Laatua koskevan väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä ja se oli ristiriidassa tutkimuksen päätelmien kanssa. Muiden tietojen puuttuessa vientihinnat laskettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 kappaleessa esitetyllä tavalla.

(42)

Samat vientiä harjoittava tuottaja ja tuoja väittivät myös, että laskennalliset vientihinnat oli muodostettu väärin, koska laskennassa käytetty voittomarginaali oli huomattavasti korkeampi kuin aiemmissa tapauksissa vastaavaan tarkoitukseen käytetyt voittomarginaalit ja siis kohtuuton. Tältä osin huomautetaan, että kukin tapaus on yksilöllinen ja että yhden tutkimuksen päätelmiä ei voida vain yksinkertaisesti soveltaa toiseen. Tässä tapauksessa voittomarginaalina laskennassa käytettiin yhdentoista etuyhteydettömän tuojan tutkimuksen aikana ilmoittamien tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä saamiensa tosiasiallisten nettovoittojen painotettu keskiarvo. Näiden tietojen kiistämiseksi ei ole esitetty näyttöä. Tästä syystä väite on hylättävä.

(43)

On kuitenkin huomattava, että asianomaisen tuojan tiloihin tehdyn tarkastuskäynnin johdosta laskennallisia vientihintoja on tarkistettu tiettyihin jälleenmyyntihintoihin tarvittavien korjausten ja tuojalle aiheutuneiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten huomioon ottamiseksi.

(44)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja pyysi oikaisua tiettyihin vientihintoihin kaupan portaassa yhteisöön suuntautuvan suoran vientimyynnin ja yhteisöön Kiinassa toimivien kauppiaiden välityksellä suuntautuvan vientimyynnin välillä vallitsevien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan d alakohdan i alakohdan mukaisesti. Se väitti, että vientimyyntiin kiinalaisten kauppiaiden välityksellä sisältyy edelleenmyyntiä kauppiaille, mikä ei yleensä ole tarpeen yhteisöön suoraan suuntautuvassa viennissä. Tältä osin huomautetaan, että perusasetuksen edellä mainitun säännöksen mukaan oikaisu tehdään kaupan portaiden erojen mukaisesti, jos osoitetaan, että myyjän toiminnoissa ja hinnoissa on kaupan eri portaissa pysyviä ja selviä eroja viejämaan kotimarkkinoilla. Tässä tapauksessa vientiä harjoittava tuottaja väitti, että oikaisu oli tarpeen, ja yritti osoittaa sen viittaamalla pikemminkin sen vientimyynnissä kuin kotimarkkinamyynnissä vallitseviin olosuhteisiin. Tämä ei riitä perusteeksi kaupan portaassa tehtävälle oikaisulle. Lisäksi tutkimus vahvisti, että asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan koko vienti samoin kuin vertailumaan kotimarkkinamyynti tapahtui kauppiaiden kautta, eli vientihinnan ja normaaliarvon välillä ei ollut kaupan eri portaita.

(45)

Polkumyyntimarginaalia kaikille muille vientiä harjoittaville tuottajille laskettaessa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53 kappaleessa on esitetty, ei otettu huomioon sitä vientiä harjoittavaa tuottajaa, jolle oli myönnetty markkinatalouskohtelu. Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 ja 53 kappaleessa esitetyistä päätelmistä ei esitetty muita huomautuksia, ne voidaan vahvistaa. Sen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, jolle markkinatalouskohtelu myönnettiin, polkumyyntimarginaali määritettiin kuitenkin vertaamalla kullekin yhteisöön viedylle tuotelajille tämän asetuksen johdanto-osan 28–35 kappaleen mukaisesti määritetyn normaaliarvon painotettua keskiarvoa vastaavan tuotelajin vientihinnan painotettuun keskiarvoon perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti. Edellä esitettyjen korjausten johdosta lopullisesti vahvistetut polkumyyntimarginaalit ilmaistuina prosentteina vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohinnasta ovat seuraavat:

(46)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 55 ja 56 kappaleessa esitetyt yhteisön tuotantoa koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(47)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 57 kappaleessa esitetyt yhteisön tuotannonalan määritelmää koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(48)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58 ja 59 kappaleessa esitetyt yhteisön kulutusta koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(49)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60–64 kappaleessa esitetyt, käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuontia Kiinasta yhteisöön koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(50)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja kyseenalaisti tilanteen vahingollisuuden yhteisön tuotannonalalle huomauttamalla, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi tarkastelujaksolla, varastojen kehitystä vuoden 2001 jälkeen ei voida katsoa osoitukseksi vahingosta vaan yhteisön tuotannonalan tilanteen paranemisesta, yhteisön tuottajien myymien käsikäyttöisten haarukkatrukkien myyntihinta ja niiden markkinaosuus pysyivät vakaina vuonna 2003 ja tutkimusajanjaksolla, yhteisön tuotannonalan kannattavuus kasvoi vuosien 2000 ja 2001 välillä, yhteisön tuotannonalan investointien määrä on yli kaksinkertaistunut, mikä viittaa siihen, ettei sillä ollut ongelmia pääoman saannissa, ja palkkojen muuttumattomuus on nähtävä myönteisenä merkkinä.

(51)

Väitteestä, jonka mukaan yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi, mikä ei viittaa vahinkoon, on todettava, että vaikka tuotantokapasiteetti kokonaisuudessaan kasvoikin 3 prosenttia tarkastelujaksolla, se laski lähes 2 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä. Itse asiassa tuotantokapasiteetti kasvoi ainoastaan vuosina 2001 ja 2002, jolloin tehtiin investointeja. Tämän kehityksen ei voida katsoa viittaavaan siihen, ettei yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinkoa, varsinkin kun kulutus kasvoi samalla ajanjaksolla 17 prosenttia.

(52)

Väitteestä, jonka mukaan varastojen kehitystä vuoden 2001 jälkeen ei voida katsoa osoitukseksi vahingosta vaan yhteisön tuotannonalan tilanteen paranemisesta, on todettava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67 kappaleessa annetun selityksen sille, miksi varastojen kehitystä ei pidetä kovin merkittävänä yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta kuvaavana tekijänä, lisäksi on muistettava, että kaiken kaikkiaan varastot kasvoivat 14 prosenttia tarkastelujaksolla. Se, että varastot olivat huipussaan vuonna 2001, ei muuta sitä päätelmää, että varastot ovat ainakin osaltaan voineet vaikuttaa yhteisön tuotannonalalle vahingollisen tilanteen syntymiseen.

(53)

Mitä taas tulee väitteeseen, jonka mukaan yhteisön tuottajien myymien käsikäyttöisten haarukkatrukkien myyntihinta ja markkinaosuus pysyi vakiona vuonna 2003 ja tutkimusajanjaksolla, todettakoon, että tutkimusajanjakso kattaa yhdeksän kuukautta vuodesta 2003. On huomattava, että vahinkoanalyysi kattaa useita vuosia kestävän ajanjakson ja että yhteisön tuotannonalan markkinaosuus ja myyntihinta laskivat molemmat tarkastelujaksolla merkittävästi. Tätä ei ole kiistetty.

(54)

Väitteestä, jonka mukaan yhteisön tuotannonalan kannattavuuden lisääntyminen vuosien 2000 ja 2001 välillä ei viittaa vahinkoon, on syytä todeta, että kannattavuus lisääntyi hyvin vähän 0,28 prosentista vuonna 2000 0,51 prosenttiin vuonna 2001 ja laski tämän jälkeen jatkuvasti tutkimusajanjakson – 2,31 prosenttiin. Tämä on selvä vahingon osoitin.

(55)

Sen väitteen osalta, jonka mukaan yhteisön tuotannonalan investoinnit ovat yli kaksinkertaistuneet ja että sillä ei siis ollut vaikeuksia pääoman saannissa, muistutetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleessa esitetyn mukaisesti, että yhteisön tuotannonalan kilpailukyvyn säilyttämiseksi tehtiin vuosina 2001 ja 2002 suuria investointeja, joilla korvattiin vanhentuneita tuotantolaitoksia. Investoinnit laskivat 40 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä samalla, kun kannattavuus heikkeni, mikä on osoitus vaikeuksista pääoman saannissa. Myös tämä on selvä osoitin vahingosta.

(56)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan palkkojen muuttumattomuus on nähtävä myönteisenä merkkinä, on todettava, että tätä tekijää olisi analysoitava palkkojen ja työllisyyden kehitystä vasten. Tuotannonalan heikkeneminen näkyy selvästi työntekijöiden määrän vähenemisessä. Se, että yhteisön tuottajat eivät epäterveestä kilpailusta johtuen voineet tarkastelujaksolla nostaa palkkoja inflaatiokehitystä vastaavalla tavalla, on nähtävä kielteisenä kehityksenä.

(57)

Tästä syystä kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tämän asetuksen johdanto-osan 50–56 kappaleessa eritellyt väitteet olisi hylättävä.

(58)

Eräät tuojat väittivät, että yhteisön tuotannonala on tarjonnut käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja myyntiin kiinalaisia käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja huomattavasti alhaisemmin hinnoin, mikä osoittaa, ettei yhteisön tuotannonalalle ole aiheutunut vahinkoa. Väitettä ei tue päätelmä, jonka mukaan hinnat alittuivat merkittävästi, yli 55 prosenttia, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 64 kappaleessa on esitetty.

(59)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–84 kappaleessa esitetyt, yhteisön tuotannonalan tilannetta koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(60)

Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa jo esitetään, kaikkien vahingon osoittimien kehitys oli kielteistä. Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 85–87 kappaleessa esitetyt vahinkoa koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(61)

Koska vahingon syy-yhteyttä käsittelevästä johdannosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 kappaleessa esitetty toteamus vahvistetaan.

(62)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja eräät tuojat väittivät, että Eurostatin tuontitilastot eivät sovi käytettäviksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrän ja markkinaosuuden määrittämiseen, koska tuotteelle ei ole erillistä CN-koodia. Ne väittivät, että kyseiseen kahteen CN-koodiin luokitellaan myös muita tuotteita; koodeista toiseen luokitellaan täydellinen tuote ja toiseen muut osat. Näin ollen Eurostatin tiedot eivät anna tarkkaa kuvaa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksesta. Tältä osin huomautetaan, ettei ole toimitettu mitään näyttöä siitä, että CN-koodiin 8427 90 00 olisi luokiteltu merkittäviä määriä muita tuotteita. Täydellinen tuote luokitellaan kyseiseen koodiin, jota käytettiin polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrän määrittämiseen. Itse asiassa samat asianomaiset osapuolet käyttivät samaa CN-koodia koskevia Eurostatin tuontitietoja perustellakseen väitettään, joka koski käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuonnissa muista kolmansista maista vallitsevia suuntauksia. Samoin katsotaan, että CN-koodin määritelmän kapeudesta johtuen yhteisöön kyseisellä nimikkeellä tulevien tuotteiden ylivoimainen enemmistö on tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia. Toisesta CN-koodista (8431 20 00), joka kattaa yksinomaan tai pääasiassa nimikkeen 8427 koneissa ja laitteissa käytettävät osat, huomautetaan, että Eurostatin kyseisellä koodilla tilastoima tuonti on vähäistä, eikä sitä ole otettu huomioon määritettäessä tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrää ja markkinaosuutta. Tästä syystä väitettä ei voida hyväksyä.

(63)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89–91 kappaleessa esitetyt, polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(64)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yhteisön tuotannonalan vientitulokset oli arvioitu väärin. Vientiin myynnin todettiin vähentyneen lähes 50 prosenttia vuoden 2000 ja tutkimusajanjakson välillä – seikka, mikä vaikutti merkittävästi yhteisön tuotannonalan tulokseen. On huomattava, että vaikka vienti väheni absoluuttisesti, sen osuus yhteisön tuotannonalan kokonaismyynnistä oli tarkastelujaksolla keskimäärin vain 11 prosenttia. Ja vaikka myynti yhteisössä oli tappiollista, tutkimusajanjakson aikainen vienti oli edelleen osittain voitollista. Tästä syystä viennin vähenemistä ei voida katsoa tekijäksi, joka aiheuttaisi huomattavaa vahinkoa yhteisön tuotannonalalle. Näin ollen on aiheellista hylätä väite ja sen sijaan vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92 ja 93 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(65)

Koska asiaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94 kappaleessa esitetyt, yhteisön tuotannonalan investointeja koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(66)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ja eräät tuojat väittivät, että toisin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95 kappaleessa todetaan, muut maat kuin Kiina, erityisesti Brasilia ja Intia, ovat käyttäneet euron vahvuutta hyväkseen lisätäkseen yhteisön markkinoille suuntautuvaa myyntiään huomattavasti. Koska tuonti kolmansista maista, esimerkiksi Brasiliasta ja Intiasta, vastaa vain noin yhtä prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista Kiinasta, sen mahdollista vaikutusta syy-yhteyteen voidaan pitää merkityksettömänä. Tästä syystä väite on hylättävä.

(67)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95 ja 96 kappaleessa esitetyt, tuontia muista kolmansista maista koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(68)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja eräät tuojat väittivät, että todettu hinnan alittavuus johtuu osittain Yhdysvaltain dollarin heikkoudesta suhteessa euroon, ei tuonnin polkumyyntihinnoista. Nämä osapuolet eivät ole kuitenkaan toimittaneet mitään näyttöä Kiinasta peräisin olevan, Yhdysvaltain dollareina laskutetun tuonnin määrästä, minkä perusteella vaihtokurssin mahdollista vaikutusta hintoihin voitaisiin arvioida kokonaisvaltaisesti. Vaikka kaikki tuonti Kiinasta olisikin laskutettu Yhdysvaltain dollareina – seikka, jota tutkimuksen tulokset eivät tue – tarkasteltavana olevan tuotteen tuontihintojen olisi pitänyt laskea 25 prosenttia (Yhdysvaltain dollarin arvon alentuminen suhteessa euroon) eikä tarkastelujakson aikaiset 34 prosenttia. Lopuksi todettakoon, että lukuun ottamatta kahta yksittäistapausta, joissa tuonnin määrä oli ilmeisen vähäpätöinen, kaikista muista, myös euron revalvoitumisesta hyötyneistä maista paitsi Kiinasta peräisin olevan tuonnin yhteenlaskettu määrä väheni. Tämä on osoitus siitä, että valuuttakurssien vaihteluilla ei ole voinut olla merkittävää vaikutusta Kiinasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin äkilliseen lisääntymiseen. Tästä syystä väite olisi hylättävä ja vahvistettava sen sijaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 98 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(69)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja eräät tuojat toistivat väitteensä, jonka mukaan valituksen tekijät ovat suuria, materiaalin käsittelyn alalla toimivia yrityksiä, joille käsikäyttöiset haarukkatrukit ovat vain oheistuotteita, joita käytetään usein välineenä isompien ja kalliimpien tuotteiden myymiseksi. Koska uutta näyttöä ei esitetty, väite hylätään ja vahvistetaan sen sijaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99 ja 100 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(70)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja toisti väitteen, jonka mukaan yhteisön tuottajat ovat itse aiheuttaneet kärsimänsä vahingon keskittymällä heikkolaatuisten tuotteiden tuotantoon ja ulkoistamalla osien tuotannon. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty uutta näyttöä. Huomautettakoon, että kyseinen väite on jo tutkittu ja se käsiteltiin seikkaperäisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 101–103 kappaleessa, jotka nyt vahvistetaan.

(71)

Koska muita sellaisia huomautuksia ei esitetty, jotka olisivat voineet muuttaa alustavaa määritystä, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 104 ja 105 kappaleessa esitetyt syy-yhteyttä koskevat päätelmät vahvistetaan.

(72)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappaleessa esitetyt yhteisön etua koskevat yleiset huomiot hyväksytään.

(73)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi tuoja väitti, että yhteisössä aiemmin lakkautettuja tuotantolaitoksia ei oteta uudelleen käyttöön eli että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton johdosta ei tarjoudu uusia työpaikkoja. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty minkäänlaista näyttöä. Vaikka suljettuja tuotantolaitoksia ei otettaisikaan uudelleen käyttöön, on todettava, että yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste oli tutkimusajanjaksolla vain 46 prosenttia. Tämä on selvä osoitus mahdollisuudesta lisätä yhteisön tuotannonalan tuotantoa ja myyntiä edellyttäen, että kilpailu yhteisön markkinoilla on tervettä. Väite on tästä syystä hylättävä.

(74)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ja eräät tuojat väittivät, että käsikäyttöisiin haarukkatrukkeihin liittyvät yhteisön tuotannonalan toiminnot ovat varsinkin työllisyyden osalta vähäpätöisiä verrattuna tuotannonalan toimintaan kokonaisuutena tarkasteltuna ja että tästä syystä tuotannonalan kiinnostus toimenpiteisiin on vähäinen markkinoiden muiden toimijoiden etuun suhteutettuna. Ensinnäkin muistutetaan, että vientiä harjoittavat tuottajat eivät ole siinä asemassa, että ne voisivat esittää yhteisön tuotannonalan edun määrittelyä koskevia vaatimuksia. Sama koskee jäljempänä tarkasteltavaa tavarantoimittajien, kauppiaiden ja käyttäjien etua. Väitteet kuitenkin tutkittiin. Tässä yhteydessä muistutetaan, että yhteisön tuotannonala työllisti käsikäyttöisten haarukkatrukkien alalla tutkimusajanjaksolla 434 henkilöä, kun taas esimerkiksi yhteistyössä toimineet tuojat työllistivät 74 henkilöä. Lisäksi huomautetaan, että eräiden yhteisön tuottajien toiminta muodostuu lähes yksinomaan käsikäyttöisten haarukkatrukkien tuotannosta ja myynnistä. Tästä syystä väitettä ei voida hyväksyä.

(75)

Koska asiassa ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–109 kappaleessa esitetyt, yhteisön tuotannonalan etua koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(76)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yhteisön tavarantoimittajien edustuksen puuttuminen on osoitus siitä, että tuonti Kiinasta ei vaikuttanut kielteisesti niiden liiketoimintaan. Väitettä ei voida hyväksyä. Tiettyjen osien osalta yhteisön tuotannonala on riippuvainen yhteisön tavarantoimittajista, eikä ole kohtuullista olettaa, ettei niiden liiketoimintaan kohdistu kielteisiä vaikutuksia. Jos yhteisön tuotantolaitoksia vielä lakkautetaan, sillä voisi olla entistä enemmän vaikutusta niiden liiketoimintaan. Koska uusia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110 kappaleessa esitetyt, yhteisön tavarantoimittajien etua koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(77)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että tutkimuksessa ei huomioitu toimintansa yleisimmin käsikäyttöisiin haarukkatrukkeihin keskittävien pienten tuojien etuja. On huomattava, että niiden tuojien näkökannat, jotka ilmoittautuivat määräajassa ja toimittivat riittävät tiedot, otettiin tutkimuksessa tarkkaan huomioon. Näiden yhteistyössä toimineiden etuyhteydettömien tuojien joukossa oli sellaisia, joissa oli kahdesta kolmeen työntekijää. Lisäksi huomautetaan, että yhteistyössä toimineet tuojat ilmoittivat käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja koskevan liiketoimintansa olevan erittäin kannattavaa (nettovoitto jopa 50 prosenttia liikevaihdosta). Siksi onkin kohtuullista katsoa, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotolla on suhteellisen vähän vaikutusta niiden liiketoimintaan. Näin ollen väite olisi hylättävä ja sen sijaan vahvistettava väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 111–114 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(78)

Kaksi vientiä harjoittanutta tuottajaa ja eräät tuojat väittivät, että kiinalaisten käsikäyttöisten haarukkatrukkien hinnannousu, joka on seurausta toimenpiteiden käyttöönotosta, vaikuttaa välittömästi ja kohtuuttomasti satoihin tuhansiin käsikäyttöisiä haarukkatrukkeja käyttäviin kauppoihin, varastoihin ja tehtaisiin yhteisössä. On kuitenkin todettava, ettei yksikään tällainen käsikäyttöisten haarukkatrukkien yhteisön käyttäjä ole esittänyt huomautuksia väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitetyistä päätelmistä. Koska väitteen tueksi ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä, se on hylättävä.

(79)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115 ja 116 kappaleessa esitetyt, yhteisön käyttäjien etua koskevat alustavat päätelmät vahvistetaan.

(80)

Edellä esitetyn perusteella vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117–119 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(81)

Koska asiaa koskevia perusteltuja huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 120–123 kappaleessa kuvattu vahingon korjaavan tason määrittämiseksi käytetty menetelmä vahvistetaan.

(82)

Tätä menetelmää käyttäen on laskettu se vahingon korjaava taso, jonka perusteella lopullisten toimenpiteiden taso on vahvistettava.

(83)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan määritettyjä polkumyyntimarginaaleja, sillä kaikkien asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa vahingon korvaavan tason todettiin olevan korkeampi kuin polkumyyntimarginaalit.

(84)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset tullit ovat seuraavat:

(85)

Tässä asetuksessa yksilöidyt yrityskohtaiset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikana todettua tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan tuontiin, joka koskee asianomaisesta maasta peräisin olevia ja mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamia tuotteita. Yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(86)

Kaikki näiden yrityskohtaisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt) pyynnöt on toimitettava viipymättä komissiolle (3) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot ja erityisesti ne, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin uusiin tuotanto- tai myyntiyksiköihin liittyviä yrityksen tuotantotoiminnassa, kotimarkkinamyynnissä tai vientiin myynnissä tapahtuneita muutoksia. Asetusta muutetaan tällöin tarpeen mukaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(87)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat huomattavat ja yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät tällä asetuksella lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat korkeammat kuin väliaikaiset tullit, ainoastaan väliaikaisia tulleja vastaavat vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

(88)

Väliaikaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton johdosta kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa ilmaisivat valmiutensa tarjota sitoumuksia perusasetuksen 8 artiklan säännösten mukaisesti. Hintasitoumusten muodossa tehtävien korjaustoimenpiteiden mahdollisuutta on selvitetty. On kuitenkin huomattava, että yksi näistä vientiä harjoittavista tuottajista ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa, ja koska markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua ei tästä syystä myönnetty, kuten tämän asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa on esitetty, vähimmäishintoja ei voitu määrittää. Lisäksi todettiin, että tarkasteltavana olevasta tuotteesta on olemassa satoja lajeja, joita parannellaan tai muutoin muutetaan säännöllisesti. Vientiä harjoittavat tuottajat myivät joko suoraan tai siihen sidoksissa olevien tuojien välityksellä muitakin tuotteita samoille asiakkaille. Näissä olosuhteissa hintasitoumusten noudattamisen seuraaminen olisi käytännössä mahdotonta. Tästä syystä katsottiin, että tässä nimenomaisessa tutkimuksessa sitoumusten hyväksyminen ei olisi ollut tarkoituksenmukaista, joten tarjoukset oli hylättävä. Asiasta ilmoitettiin asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille, ja niille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia. Niiden esittämät huomautukset eivät muuttaneet edellä esitettyjä päätelmiä,