3.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 289/15


NEUVOSTON DIREKTIIVI 2005/71/EY,

annettu 12 päivänä lokakuuta 2005,

kolmansien maiden kansalaisten erityisestä maahanpääsymenettelystä tieteellistä tutkimusta varten

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 63 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 4 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2)

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon (3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Vahvistaakseen ja jäsennelläkseen eurooppalaista tutkimuspolitiikkaa komissio katsoi tammikuussa 2000 tarpeelliseksi luoda eurooppalainen tutkimusalue, joka on Euroopan yhteisön tutkimustoiminnan perusta tulevaisuudessa.

(2)

Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi tukensa eurooppalaiselle tutkimusalueelle ja asetti tavoitteeksi, että yhteisöstä on tultava vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous.

(3)

Talouden globalisaatio edellyttää tutkijoiden liikkuvuuden lisäämistä, mikä tunnustettiin Euroopan yhteisön kuudennessa puiteohjelmassa (4), kun siinä avattiin useampia ohjelmia Euroopan unionin ulkopuolelta peräisin oleville tutkijoille.

(4)

Yhteisö tarvitsee arviolta 700 000 tutkijaa vuoteen 2010 mennessä, jotta voitaisiin saavuttaa Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston esittämä tavoite, jonka mukaan 3 prosenttia BKT:sta olisi investoitava tutkimukseen. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan useita rinnakkaisia toimia, kuten nuorten kannustaminen tiedeuralle, naisten tieteelliseen tutkimukseen osallistumisen edistäminen, koulutusmahdollisuuksien ja liikkuvuuden lisääminen tutkimuksen alalla, tutkijoiden uranäkymien parantaminen yhteisössä sekä tutkimustarkoituksessa yhteisön alueelle pyrkivien kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn helpottaminen.

(5)

Tämän direktiivin tarkoituksena on edistää kyseisten tavoitteiden toteutumista helpottamalla kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä ja liikkuvuutta tutkimustarkoituksessa yli kolme kuukautta kestävää oleskelua varten. Näin yhteisöstä tehtäisiin houkuttelevampi eri puolilta maailmaa tulevien tutkijoiden kannalta ja edistettäisiin sen asemaa kansainvälisenä tutkimuksen keskuksena.

(6)

Tämän direktiivin täytäntöönpano ei saisi kuitenkaan edistää aivovuotoa nousevan talouden maista tai kehitysmaista. Yhteistyössä alkuperämaiden kanssa on kehitettävä jatkotoimia, joilla pyritään tukemaan tutkijoiden palaamista alkuperämaihinsa ja edistämään tutkijoiden liikkumista tavoitteena kokonaisvaltaisen maahanmuuttopolitiikan luominen.

(7)

Lissabonin prosessin tavoitteiden saavuttamiseksi on myös tärkeää edistää unionin kansalaisten liikkuvuutta unionissa tieteellisen tutkimuksen suorittamiseksi, ja erityisesti tämä koskee vuonna 2004 liittyneiden jäsenvaltioiden tutkijoita.

(8)

Koska maailmantalouden muutokset ja tavoitteen saavuttaminen tutkimusinvestointien lisäämisestä 3 prosenttiin BKT:sta edellyttävät avoimuutta, tämän direktiivin soveltamisesta hyötyvät kolmansien maiden tutkijat on määriteltävä ensisijaisesti tutkinnon ja suunnitellun tutkimushankkeen perusteella.

(9)

Koska mainitun 3 prosentin tavoitteen saavuttaminen edellyttää ennen kaikkea yksityisen sektorin panoksen tehostamista ja lähivuosina uusia tutkijoita olisi palkattava ennen kaikkea yksityiselle sektorille, tämän direktiivin soveltamisesta voivat hyötyä niin julkisen kuin yksityisen sektorin tutkimusorganisaatiot.

(10)

Kunkin jäsenvaltion olisi varmistettava, että kaikki seuraavat tiedot ovat mahdollisimman täydellisinä ja säännöllisesti päivitettyinä yleisesti saatavilla esimerkiksi Internetin välityksellä: tämän direktiivin mukaisesti hyväksytyt tutkimusorganisaatiot, joiden kanssa tutkijat voivat tehdä vastaanottosopimuksen, sekä tämän direktiivin nojalla vahvistetut edellytykset ja menettelyt, jotka koskevat jäsenvaltion alueelle tuloa ja siellä oleskelua tutkimustarkoitusta varten.

(11)

Olisi helpotettava tutkijoiden maahanpääsyä luomalla heille oma maahanpääsymenettely, joka ei ole riippuvainen heidän oikeudellisesta asemastaan suhteessa vastaanottavaan tutkimusorganisaatioon eikä edellytä työluvan myöntämistä oleskeluluvan lisäksi. Jäsenvaltiot voivat soveltaa vastaavia sääntöjä kolmannen maan kansalaiseen, joka pyrkii maahan antaakseen tutkimushankkeeseen liittyvää opetusta korkea-asteen oppilaitoksessa jäsenvaltion lainsäädännön tai hallinnollisen käytännön mukaisesti.

(12)

Samanaikaisesti perinteiset maahantulokeinot (kuten työntekijä ja harjoittelija) olisi edelleen pidettävä voimassa. Tämä koskee erityisesti väitöskirjaa valmistelevia tutkijoita, jotka tekevät tutkimusta opiskelijan statuksella ja joiden ei pitäisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan; heihin sovelletaan kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä 13 päivänä joulukuuta 2004 annettua neuvoston direktiiviä 2004/114/EY (5).

(13)

Tutkijoille tarkoitettu erityismenettely perustuu tutkimusorganisaatioiden ja jäsenvaltioiden maahanmuuttoviranomaisten väliseen yhteistyöhön siten, että tutkimusorganisaatioille annetaan keskeinen asema maahanpääsymenettelyssä kolmansien maiden tutkijoiden yhteisön alueelle tulon ja siellä oleskelun helpottamiseksi ja menettelyn nopeuttamiseksi. Samalla säilytetään ennallaan jäsenvaltioiden maahanmuuton valvontaa koskevat toimivaltuudet.

(14)

Jäsenvaltioiden hyväksymien tutkimusorganisaatioiden olisi voitava allekirjoittaa kolmannen maan kansalaisen kanssa tutkimushankkeen toteuttamista koskeva vastaanottosopimus. Jäsenvaltiot myöntävät vastaanottosopimuksen perusteella oleskeluluvan, jos maahantulolle ja maassa oleskelulle asetetut edellytykset täyttyvät.

(15)

Jotta Euroopan yhteisö pystyisi houkuttelemaan tutkijoita kolmansista maista, heille olisi myönnettävä heidän oleskelunsa aikana useilla aloilla samat sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisilla on. Lisäksi heille olisi annettava mahdollisuus antaa opetusta korkea-asteen oppilaitoksissa.

(16)

Tämä direktiivi tuo hyvin huomattavan parannuksen sosiaaliturvaan, koska syrjimättömyyden periaatetta sovelletaan sellaisenaan myös henkilöihin, jotka tulevat jäsenvaltioon suoraan kolmannesta maasta. Tällä direktiivillä ei tulisi kuitenkaan antaa enempää oikeuksia kuin ne, jotka jo sisältyvät yhteisön voimassa olevaan sosiaaliturvalainsäädäntöön sellaisten kolmansien maiden kansalaisten osalta, joiden tilanteeseen liittyy jäsenvaltioiden välisiä rajatylittäviä seikkoja. Tällä direktiivillä ei myöskään tulisi antaa oikeuksia tapauksissa, jotka eivät kuulu yhteisön lainsäädännön soveltamisalaan, kuten esimerkiksi kolmannessa maassa asuvat perheenjäsenet.

(17)

On tärkeää edistää tieteellistä tutkimusta varten maahan päästettyjen kolmannen maan kansalaisten liikkuvuutta, sillä se on keino kehittää ja hyödyntää tutkimuskumppaneiden yhteyksiä ja tutkimusverkostoja ja vakiinnuttaa eurooppalainen tutkimusalue maailmanlaajuisesti. Tutkijoiden olisi voitava harjoittaa liikkuvuutta tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin. Tämän direktiivin mukaiset liikkuvuuden harjoittamisen edellytykset eivät saisi vaikuttaa matkustusasiakirjojen pätevyyden tunnustamista koskeviin voimassa oleviin sääntöihin.

(18)

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tutkijoiden perheenjäsenten yhteyden säilyttämisen helpottamiseen ja tukemiseen kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn helpottamiseksi Euroopan yhteisössä suoritettavaa tieteellistä tutkimusta varten 12 päivänä lokakuuta 2005 annetun neuvoston suosituksen (6) mukaisesti.

(19)

Jotta säilytettäisiin perheen yhtenäisyys ja mahdollistettaisiin liikkuvuus, perheenjäsenten olisi voitava tulla toisessa jäsenvaltiossa olevan tutkijan luokse kyseisen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä määritellyin sekä sen kahden- tai monenvälisistä sopimuksista johtuvien velvoitteiden mukaisin edellytyksin.

(20)

Oleskeluluvan haltijoiden olisi periaatteessa sallittava hakea maahanpääsyä oleskellessaan asianomaisen jäsenvaltion alueella.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi voitava veloittaa hakijoilta maksu oleskelulupahakemuksen käsittelystä.

(22)

Tämä direktiivi ei saisi missään olosuhteissa vaikuttaa kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta 13 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1030/2002 (7) soveltamiseen.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat erityisen maahanpääsymenettelyn käyttöönotto sekä ehtojen määrittäminen sellaisia kolmansien maiden kansalaisia varten, jotka haluavat oleskella jäsenvaltioissa yli kolmen kuukauden ajan toteuttaakseen tutkimushankkeen jonkin tutkimusorganisaation kanssa tehdyn vastaanottosopimuksen mukaisesti, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla erityisesti kun on kyse tutkijoiden liikkuvuuden varmistamisesta jäsenvaltioiden välillä. Näin ollen yhteisö voi toteuttaa toimia perustamissopimuksen 5 artiklassa määritetyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on välttämätöntä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(24)

Jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön ilman sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, etniseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, geneettisiin ominaisuuksiin, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, omaisuuteen, syntyperään, vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää.

(25)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(26)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(27)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut 1 päivänä heinäkuuta 2004 päivätyllä kirjeellä, että se haluaa osallistua tämän direktiivin antamiseen ja soveltamiseen.

(28)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu tämän direktiivin antamiseen, se ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta siihen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(29)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen, se ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tavoite

Tässä direktiivissä säädetään edellytyksistä kolmansien maiden tutkijoiden maahanpääsylle jäsenvaltioihin yli kolmen kuukauden ajaksi jonkin tutkimusorganisaation kanssa tehdyn vastaanottosopimuksen mukaisesti toteutettavaa tutkimushanketta varten.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a)

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole perustamissopimuksen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen;

b)

’tutkimuksella’ luovaa ja järjestelmällistä toimintaa, jonka tavoitteena on esimerkiksi ihmistä, kulttuuria ja yhteiskuntaa koskevan tiedon lisääminen ja tämän tiedon käyttäminen uusien sovellusten kehittämiseen;

c)

’tutkimusorganisaatiolla’ julkista tai yksityistä organisaatiota, joka tekee tutkimusta ja jonka jokin jäsenvaltio on tämän direktiivin tarkoitusta varten hyväksynyt lainsäädäntönsä tai hallinnollisen käytäntönsä mukaisesti;

d)

’tutkijalla’ kolmannen maan kansalaista, jolla on tohtorikoulutusohjelmaan pääsyn mahdollistava ylempi korkeakoulututkinto, ja jonka tutkimusorganisaatio valitsee toteuttamaan sellaista tutkimushanketta, johon tavallisesti edellytetään mainittua tutkintoa;

e)

’oleskeluluvalla’ mitä tahansa jäsenvaltion viranomaisten myöntämää lupaa, jossa erityisesti mainitaan ’tutkija’ ja jonka perusteella kolmannen maan kansalainen voi laillisesti oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella asetuksen (EY) N:o 1030/2002 1 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

3 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat pääsyä jonkin jäsenvaltion alueelle tutkimushankkeen toteuttamista varten.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta

a)

kolmansien maiden kansalaisiin, jotka oleskelevat jäsenvaltiossa hakeakseen kansainvälistä suojelua tai tilapäisten suojelujärjestelyjen perusteella;

b)

kolmansien maiden kansalaisiin, jotka hakevat jäsenvaltion oleskelulupaa direktiivissä 2004/114/EY tarkoitetun opiskelijan ominaisuudessa tehdäkseen tutkimusta tohtorintutkintoa varten;

c)

kolmansien maiden kansalaisiin, joiden maastapoistamista on lykätty tosiseikkoihin perustuvista tai oikeudellisista syistä;

d)

tutkijoihin, jotka tutkimusorganisaatio on lähettänyt jossakin toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan toiseen tutkimusorganisaatioon.

4 artikla

Suotuisammat säännökset

1.   Tämä direktiivi ei estä soveltamasta suotuisampia säännöksiä, jotka sisältyvät

a)

kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin, joita yhteisö tai yhteisö ja sen jäsenvaltiot ovat tehneet yhden tai useamman kolmannen maan kanssa;

b)

kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin, joita yksi tai useampi jäsenvaltio on tehnyt yhden tai useamman kolmannen maan kanssa.

2.   Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen antaa tai pitää voimassa säännöksiä, jotka ovat direktiivin soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kannalta suotuisampia.

II LUKU

TUTKIMUSORGANISAATIOT

5 artikla

Hyväksyminen

1.   Tutkimusorganisaation, joka haluaa toimia tässä direktiivissä määritellyn maahanpääsymenettelyn mukaisena tutkijan vastaanottajana, on ensin saatava tätä varten asianomaisen jäsenvaltion hyväksyntä.

2.   Tutkimusorganisaatioiden hyväksymisen on tapahduttava jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä tai hallinnollisessa käytännössä esitettyjen menettelyjen mukaisesti. Julkisten ja yksityisten organisaatioiden on tehtävä hyväksymistä koskevat hakemukset kyseisten menettelyjen mukaisesti, ja hakemusten perustana on tapauksen mukaan oltava kyseisten organisaatioiden virallinen tehtävä tai toiminnan tavoite sekä todisteet siitä, että ne harjoittavat tutkimusta.

Tutkimusorganisaatiolle myönnetyn hyväksynnän on oltava voimassa vähintään viisi vuotta. Jäsenvaltiot voivat poikkeustapauksissa myöntää hyväksynnän lyhyemmäksi ajaksi.

3.   Jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti edellyttää tutkimusorganisaatiolta kirjallista sitoumusta siitä, että jos tutkija jää laittomasti jäsenvaltion alueelle, kyseinen organisaatio on vastuussa tutkijan oleskelun ja paluun aiheuttamien julkisiin varoihin kohdistuvien kustannusten korvaamisesta. Tutkimusorganisaation taloudellinen vastuu päättyy viimeistään kuuden kuukauden kuluttua vastaanottosopimuksen voimassaolon päättymisestä.

4.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että hyväksytyn organisaation on kahden kuukauden kuluessa asianomaisen vastaanottosopimuksen voimassaolon päättymisestä toimitettava jäsenvaltioiden tätä tarkoitusta varten määräämälle toimivaltaiselle viranomaiselle vahvistus siitä, että työ on suoritettu jokaisessa tutkimushankkeessa, jota varten 6 artiklan mukainen vastaanottosopimus on allekirjoitettu.

5.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on julkaistava luettelo tämän direktiivin tarkoitusta varten hyväksytyistä tutkimusorganisaatioista ja päivitettävä luettelo säännöllisesti.

6.   Jäsenvaltio voi muiden toimenpiteiden ohella kieltäytyä uusimasta tutkimusorganisaation hyväksyntää tai päättää peruuttaa sen, jos organisaatio ei enää täytä 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, tai jos hyväksyntä on hankittu vilpillisin keinoin tai jos organisaatio on allekirjoittanut vastaanottosopimuksen kolmannen maan kansalaisen kanssa vilpillisesti tai huolimattomasti. Kun hyväksyntä on evätty tai peruutettu, kyseistä organisaatiota voidaan kieltää hakemasta uutta hyväksyntää enintään viiden vuoden aikana hyväksynnän peruuttamista tai uusimatta jättämistä koskevan päätöksen julkaisupäivästä.

7.   Jäsenvaltiot voivat määritellä kansallisessa lainsäädännössään, mitä seurauksia hyväksynnän peruuttamisesta tai hyväksynnän uusimatta jättämisestä on voimassa oleville 6 artiklan mukaisesti tehdyille vastaanottosopimuksille ja asianomaisten tutkijoiden oleskeluluville.

6 artikla

Vastaanottosopimus

1.   Tutkimusorganisaation, joka haluaa toimia tutkijan vastaanottajana, on allekirjoitettava tämän kanssa vastaanottosopimus, jolla tutkija sitoutuu saattamaan loppuun tutkimushankkeen ja organisaatio sitoutuu vastaanottamaan tutkijan tätä tarkoitusta varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan soveltamista.

2.   Tutkimusorganisaatio voi allekirjoittaa vastaanottosopimuksen vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

Organisaation asianomaiset toimielimet ovat hyväksyneet tutkimushankkeen tarkistettuaan ensin seuraavat seikat:

i)

tutkimuksen tavoite, kesto ja toteutukseen tarvittavien varojen saatavuus;

ii)

tutkijan pätevyys tutkimustavoitteiden kannalta; pätevyydestä on oltava osoituksena oikeaksi todistettu jäljennös tutkijan tutkintotodistuksesta 2 artiklan d alakohdan mukaisesti.

b)

Tutkijalla on oleskelunsa ajan käytössään riittävät kuukausittaiset varat, jotka vastaavat jäsenvaltion tätä varten julkistamaa vähimmäismäärää ja joilla tutkija kattaa oleskelu- ja paluukustannuksensa, ilman että hänen tarvitsee turvautua kyseisen jäsenvaltion sosiaalihuoltojärjestelmään.

c)

Tutkijalla on oleskelunsa ajan sairausvakuutus kaikkien niiden riskien varalta, joiden osalta kyseisen jäsenvaltion kansalaiset yleensä on vakuutettu.

d)

Vastaanottosopimuksessa täsmennetään tutkijoiden oikeussuhde ja työehdot.

3.   Vastaanottosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tutkimusorganisaatiota voidaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti vaatia antamaan tutkijalle henkilökohtainen ilmoitus siitä, että sillä on taloudellinen vastuu 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista kustannuksista.

4.   Vastaanottosopimus päättyy automaattisesti, kun tutkijaa ei päästetä maahan tai kun tutkimusorganisaation ja tutkijan välinen oikeussuhde purkautuu.

5.   Tutkimusorganisaation on ilmoitettava mahdollisimman nopeasti jäsenvaltion tätä tarkoitusta varten nimeämälle viranomaiselle kaikista seikoista, jotka estävät vastaanottosopimuksen täytäntöönpanon.

III LUKU

TUTKIJOIDEN MAAHANPÄÄSY

7 artikla

Maahanpääsyn edellytykset

1.   Kolmannen maan kansalaisen, joka hakee maahanpääsyä tämän direktiivin tarkoitusta varten, on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

hänellä on kansallisessa lainsäädännössä määritelty voimassa oleva matkustusasiakirja. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että matkustusasiakirjan voimassaoloaika kattaa vähintään oleskeluluvan voimassaoloajan;

b)

hänellä on tutkimusorganisaation kanssa 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti allekirjoitettu vastaanottosopimus;

c)

hänellä on tarvittaessa taloudellista vastuuta koskeva ilmoitus, jonka tutkimusorganisaatio on antanut 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti; ja

d)

häntä ei pidetä uhkana yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tai kansanterveydelle.

Jäsenvaltioiden on tarkastettava, että kaikki a — d alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

2.   Jäsenvaltiot voivat myös tarkastaa ehdot, joiden perusteella vastaanottosopimukset on tehty.

3.   Kun edellytysten on todettu 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten perusteella täyttyneen, tutkijat on päästettävä jäsenvaltion alueelle vastaanottosopimuksen toteuttamiseksi.

8 artikla

Oleskeluluvan voimassaoloaika

Jäsenvaltioiden on myönnettävä oleskelulupa, joka on voimassa vähintään vuoden ajan ja uusittava se, jos 6 ja 7 artiklassa asetetut edellytykset täyttyvät edelleen. Jos tutkimushankkeen on suunniteltu kestävän alle vuoden, oleskelulupa on voimassa hankkeen keston ajan.

9 artikla

Perheenjäsenet

1.   Kun jäsenvaltio päättää myöntää oleskeluluvan tutkijan perheenjäsenille, näiden oleskelulupien voimassaoloajan on oltava sama kuin tutkijalle myönnetyssä oleskeluluvassa, edellyttäen että tämä on mahdollista näiden henkilöiden matkustusasiakirjojen voimassaoloaikojen perusteella. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa tutkijan perheenjäsenen oleskeluluvan voimassaoloaikaa voidaan lyhentää.

2.   Kun tutkijan maahantulo on sallittu, oleskeluluvan myöntämistä hänen perheenjäsenilleen ei saa tehdä riippuvaiseksi tutkijan oleskelun vähimmäisaikavaatimuksesta.

10 artikla

Oleskeluluvan peruuttaminen tai uusimatta jättäminen

1.   Jäsenvaltiot voivat peruuttaa tai jättää uusimatta tämän direktiivin perusteella myönnetyn oleskeluluvan, jos se on hankittu vilpillisin keinoin tai jos käy ilmi, että luvan haltija ei täyttänyt tai ei enää täytä 6 ja 7 artiklassa säädettyjä maahantulon ja oleskelun edellytyksiä tai että hän on maassa muuta tarkoitusta varten kuin sitä, minkä perusteella hänelle on myönnetty oleskelulupa.

2.   Jäsenvaltiot voivat peruuttaa oleskeluluvan tai jättää sen uusimatta yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kansanterveyteen perustuvista syistä.

IV LUKU

TUTKIJOIDEN OIKEUDET

11 artikla

Opetus

1.   Tutkija, jonka maahantulo on sallittu tämän direktiivin nojalla, voi opettaa kansallisessa lainsäädännössä säädetyn mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot voivat määrätä, että opetusta saa antaa enintään tietyn tuntimäärän tai tietyn määrän päiviä.

12 artikla

Tasavertainen kohtelu

Oleskeluluvan haltijaa on kohdeltava jäsenvaltion kansalaisten kanssa tasavertaisesti seuraavilla aloilla:

a)

tutkintojen, todistusten ja muun ammattipätevyyden tunnustaminen jäsenvaltioiden kansallisten menettelyjen mukaisesti;

b)

työolot ja työehdot, myös palkkausta ja irtisanomista koskevat ehdot;

c)

sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 14 päivänä kesäkuuta 1971 annetussa asetuksessa (ETY) N:o 1408/71 (8) määritellyt sosiaaliturvan alat. Sovelletaan tätä varten asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi 14 päivänä toukokuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 859/2003 (9) liitteessä olevia erityissäännöksiä;

d)

veroetuudet;

e)

oikeus saada yleisesti saatavilla olevia tavaroita ja palveluja.

13 artikla

Liikkuvuus jäsenvaltioiden välillä

1.   Kolmannen maan kansalaisen, jonka maahantulo tutkijana on tämän direktiivin nojalla sallittu, on saatava toteuttaa osa tutkimuksestaan toisessa jäsenvaltiossa tässä artiklassa asetetuin edellytyksin.

2.   Jos tutkija oleskelee enintään kolme kuukautta toisessa jäsenvaltiossa, tutkimus voidaan toteuttaa ensimmäisessä jäsenvaltiossa tehdyn vastaanottosopimuksen perusteella edellyttäen, että tutkijalla on riittävät varat toisessa jäsenvaltiossa eikä häntä pidetä toisessa jäsenvaltiossa uhkana yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle tai kansanterveydelle.

3.   Jos tutkija oleskelee toisessa jäsenvaltiossa yli kolme kuukautta, jäsenvaltiot voivat vaatia uutta vastaanottosopimusta tutkimuksen toteuttamiseksi kyseisessä jäsenvaltiossa. Joka tapauksessa 6 ja 7 artiklassa asetettujen edellytysten on täytyttävä kyseisen jäsenvaltion osalta.

4.   Jos asiaa koskevassa lainsäädännössä edellytetään viisumia tai oleskelulupaa liikkuvuuden harjoittamiseksi, kyseinen viisumi tai lupa on myönnettävä kohtuullisessa määräajassa, joka ei häiritse tutkimuksen toteuttamista mutta joka on kuitenkin riittävä, jotta toimivaltaiset viranomaiset ehtivät käsitellä hakemuksen.

5.   Jäsenvaltiot eivät saa vaatia tutkijaa poistumaan alueeltaan viisumi- tai oleskelulupa-hakemusten tekemistä varten.

V LUKU

MENETTELY JA AVOIMUUS

14 artikla

Maahanpääsyä koskevat hakemukset

1.   Jäsenvaltioiden on päätettävä, tekeekö oleskelulupahakemuksen tutkija vai asianomainen tutkimusorganisaatio.

2.   Hakemus on otettava tarkasteltavaksi ja käsiteltävä, kun kyseinen kolmannen maan kansalainen oleskelee sen jäsenvaltion alueen ulkopuolella, jonne hän pyrkii.

3.   Jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti hyväksyä hakemuksen, joka on toimitettu kyseisen kolmannen maan kansalaisen jo ollessa niiden alueella.

4.   Asianomaisen jäsenvaltion on kaikin tavoin edistettävä vaadittujen viisumien myöntämistä kolmannen maan kansalaiselle, joka on tehnyt hakemuksen ja joka täyttää 6 ja 7 artiklan edellytykset.

15 artikla

Menettelylliset takeet

1.   Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä täydellistä hakemusta koskeva päätös mahdollisimman pian ja noudatettava tarvittaessa nopeutettua menettelyä.

2.   Jos hakemuksen tueksi toimitetut tiedot ovat riittämättömiä, hakemuksen käsittely voidaan keskeyttää ja toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hakijalle, mitä lisätietoja tarvitaan.

3.   Oleskelulupahakemuksen hylkäämispäätös on annettava asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle tiedoksi kansallisessa lainsäädännössä määrättyjen tiedoksiantomenettelyjen mukaisesti. Tiedoksiannosta on käytävä ilmi käytettävissä olevat muutoksenhakumenettelyt ja niitä koskevat määräajat.

4.   Jos hakemus hylätään tai tämän direktiivin mukaisesti myönnetty oleskelulupa peruutetaan, asianomaisella on oikeus hakea päätökseen muutosta oikeusteitse kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

16 artikla

Kertomukset

Komissio toimittaa määräajoin ja ensimmäisen kerran viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa ja tekee tarvittaessa ehdotuksia sen muuttamisesta.

17 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 12 päivänä lokakuuta 2005.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin, tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

18 artikla

Siirtymäkautta koskeva säännös

Direktiivin III luvun säännöksistä poiketen jäsenvaltioita ei velvoiteta kahteen vuoteen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päivämäärän jälkeen myöntämään tämän direktiivin mukaisia lupia oleskelulupana.

19 artikla

Yhteinen matkustusalue

Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta Irlannin oikeuteen pitää voimassa yhteistä matkustusaluetta (Common Travel Area) koskevia järjestelyjä, joita tarkoitetaan Amsterdamin sopimuksella Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 14 artiklan tiettyjen näkökohtien soveltamisesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin.

20 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

21 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti.

Tehty Luxemburgissa 12 päivänä lokakuuta 2005.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

C. CLARKE


(1)  Lausunto annettu 12. huhtikuuta 2005 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EYVL C 120, 20.5.2005, s. 60.

(3)  EUVL C 71, 22.3.2005, s. 6.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1513/2002/EY, tehty 27 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamista ja innovointia tukevasta Euroopan yhteisön kuudennesta tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelmasta (2002—2006) (EYVL L 232, 29.8.2002, s. 1), päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä N:o 786/2004/EY (EUVL L 138, 30.4.2004, s. 7).

(5)  EUVL L 375, 23.12.2004, s. 12.

(6)  Ks. tämän virallisen lehden sivu 26.

(7)  EYVL L 157, 15.6.2002, s. 1.

(8)  EYVL L 149, 5.7.1971, s. 2, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 647/2005 (EUVL L 117, 4.5.2005, s. 1).

(9)  EUVL L 124, 20.5.2003, s. 1.