22.7.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 191/29

(1)

Energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevien jäsenvaltioiden lakien ja hallinnollisten määräysten eroavuudet voivat aiheuttaa kaupan esteitä ja vääristää kilpailua yhteisössä, ja siten niillä voi olla suora vaikutus sisämarkkinoiden luomiseen ja toimintaan. Kansallisten lakien yhdenmukaistaminen on ainoa keino torjua tällaiset kaupan esteet ja epäterve kilpailu.

(2)

Energiaa käyttävillä tuotteilla on suuri osuus luonnonvarojen ja energian kulutuksessa yhteisössä. Niillä on myös useita muita merkittäviä ympäristövaikutuksia. Kun tarkastellaan yhteisön markkinoilla saatavilla olevia tuoteluokkia, niiden ympäristövaikutukset vaihtelevat tasoltaan huomattavasti, vaikka niiden toiminnalliset ominaisuudet voivat olla samanlaiset. Kestävän kehityksen vuoksi olisi edistettävä näiden tuotteiden ympäristövaikutusten jatkuvaa parantamista, erityisesti määrittämällä kielteisten ympäristövaikutusten pääasialliset lähteet ja välttämällä saasteiden kulkeutumista silloin, kun tähän parantamiseen ei liity kohtuuttomia kustannuksia.

(3)

Tuotteiden ekologinen suunnittelu on yhdennettyä tuotepolitiikkaa (Integrated Product Policy, IPP) koskevan yhteisön strategian eräs keskeinen tekijä. Se on ennalta ehkäisevä lähestymistapa, jonka tarkoituksena on optimoida tuotteiden ympäristönsuojelullinen taso ja säilyttää samalla niiden käyttöominaisuudet ja joka tarjoaa uusia ja todellisia mahdollisuuksia valmistajille, kuluttajille ja koko yhteiskunnalle.

(4)

Energiatehokkuuden parantamista, jonka yksi mahdollisuus on sähkönkäytön tehostaminen, pidetään merkittävänä tekijänä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden saavuttamisessa. Sähkön kysyntä on kaikkein nopeimmin kasvava energian loppukäytön muoto ja sen ennustetaan kasvavan seuraavien 20—30 vuoden aikana, jos ei ryhdytä toimenpiteisiin tämän kehityssuunnan muuttamiseksi. Komission esittämässä eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa ehdotettu merkittävä energiankulutuksen vähennys on mahdollinen. Ilmastonmuutos on eräs Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1600/2002/EY (3) vahvistetun kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman painopisteistä. Energian säästäminen on kustannustehokkain tapa lisätä toimitusvarmuutta ja vähentää riippuvuutta tuonnista. Siksi olisi hyväksyttävä huomattavia kysyntään puuttuvia toimia ja tavoitteita.

(5)

Olisi toimittava energiaa käyttävän tuotteen suunnitteluvaiheen aikana, koska elinkaaren kuluessa aiheutuva pilaantuminen ja suurin osa siihen liittyvistä kustannuksista määräytyy tuossa vaiheessa.

(6)

Olisi luotava johdonmukaiset puitteet energiaa käyttävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskevien yhteisön vaatimusten soveltamista varten ja pyrittävä siten takaamaan vaatimukset täyttävien tuotteiden vapaa liikkuvuus ja parantamaan niiden yleistä ympäristövaikutusta. Näissä yhteisön vaatimuksissa olisi noudatettava terveen kilpailun ja kansainvälisen kaupan periaatteita.

(7)

Ekologiseen suunnitteluun liittyvät vaatimukset olisi asetettava siten, että otetaan huomioon kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman tavoitteet ja painopisteet, mukaan luettuina tarvittaessa kyseisen toimintaohjelman aihekohtaisten strategioiden soveltuvat tavoitteet.

(8)

Tällä direktiivillä pyritään saavuttamaan korkea ympäristönsuojelun taso vähentämällä energiaa käyttävien tuotteiden mahdollisia ympäristövaikutuksia. Tämä hyödyttää viime kädessä kuluttajia ja muita loppukäyttäjiä. Kestävä kehitys edellyttää myös, että suunniteltujen toimenpiteiden terveydelliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset arvioidaan perusteellisesti. Tuotteiden energiatehokkuuden parantaminen auttaa osaltaan turvaamaan energiahuoltoa, joka on edellytys vakaalle taloudelliselle toiminnalle ja siten myös kestävälle kehitykselle.

(9)

Jäsenvaltio, joka katsoo tarpeelliseksi ylläpitää kansallisia säännöksiä ympäristön suojeluun liittyvien tärkeiden tarpeiden takia tai ottaa käyttöön uusia säännöksiä, jotka perustuvat ympäristön suojeluun liittyviin uusiin tieteellisiin todisteisiin, koska kyseisellä jäsenvaltiolla on erityinen, sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen hyväksymisen jälkeen ilmennyt ongelma, voi tehdä niin EY: n perustamissopimuksen 95 artiklan 4, 5 ja 6 kohdan edellytysten mukaisesti, sillä siinä säädetään komissiolle tehtävästä ennakkoilmoituksesta ja komission hyväksymisestä.

(10)

Parannetun suunnittelun ansiosta aikaan saatujen ympäristöhyötyjen maksimoimiseksi voi olla tarpeen tiedottaa kuluttajille energiaa käyttävien tuotteiden ympäristönsuojeluun liittyvistä ominaisuuksista ja ympäristönsuojelullisesta tasosta sekä antaa heille neuvoja tuotteen käyttämiseksi ympäristöä säästävällä tavalla.

(11)

Vihreässä kirjassa yhdennetystä tuotepolitiikasta, joka on merkittävä innovatiivinen osa kuudetta ympäristöä koskevaa yhteisön toimintaohjelmaa, esitetyn lähestymistavan tavoitteena on vähentää tuotteiden ympäristövaikutuksia niiden koko elinkaaren aikana. Kun tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutuksia tarkastellaan suunnitteluvaiheessa, on mahdollista helpottaa ympäristönäkökohtien parempaa huomioon ottamista kustannustehokkaalla tavalla. Tarvitaan riittävää joustavuutta, jotta tällaiset tekijät voidaan sisällyttää tuotteen suunnitteluun samalla kun otetaan huomioon tekniset, toiminnalliset ja taloudelliset näkökohdat.

(12)

Vaikka kokonaisvaltainen lähestymistapa ympäristönsuojelulliseen tasoon on toivottavaa, kasvihuonekaasujen vähentämistä energiatehokkuutta parantamalla olisi pidettävä ensisijaisena ympäristötavoitteena siihen asti, kun työsuunnitelma on hyväksytty.

(13)

Voi olla tarpeellista ja perusteltua laatia erityiset määrälliset vaatimukset joidenkin tuotteiden ekologiselle suunnittelulle tai ympäristönäkökohdille, jotta varmistetaan niiden ympäristövaikutusten minimointi. Kun otetaan huomioon kiireellinen tarve edistää ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen Kioton pöytäkirjan puitteissa tehtyjen sitoumusten täyttämistä, kuitenkaan rajoittamatta tällä direktiivillä edistettävän yhdennetyn lähestymistavan noudattamista, olisi korostettava sellaisten toimenpiteiden merkitystä, joilla voidaan tehokkaasti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä alhaisin kustannuksin. Näillä toimenpiteillä voidaan myös edistää voimavarojen kestävää käyttöä, ja niillä on merkittävä osa kymmenvuotisessa kestävän kehityksen ja kulutuksen puiteohjelmassa, josta sovittiin kestävää kehitystä koskevassa huippukokouksessa Johannesburgissa syyskuussa 2002.

(14)

Yleisperiaatteena on, että energiaa käyttävien tuotteiden lepovirtakulutusta tulisi vähentää niiden toimimisen vaatimaan vähimmäismäärään.

(15)

Samalla kun vertailukohdaksi olisi otettava tehokkaimmat markkinoilla, kansainväliset markkinat mukaan luettuina, olevat tuotteet tai teknologiat, ekologiseen suunnitteluun liittyvien vaatimusten taso olisi asetettava teknisen, taloudellisen ja ympäristöä koskevan analyysin perusteella. Vaatimustason asettamiseen käytettävän menetelmän joustavuus voi edistää nopeaa ympäristönsuojelun tason parantamista. Asianomaisia tahoja olisi kuultava ja niiden olisi osallistuttava aktiivisesti tätä koskevan selvityksen tekemiseen. Pakollisten toimenpiteiden käyttöönotto edellyttää asianomaisten tahojen kuulemista. Tällaisessa kuulemisessa voi ilmetä, että asteittainen käyttöönotto tai siirtymätoimenpiteet ovat tarpeen. Välitavoitteilla voidaan lisätä toimintaperiaatteen ennustettavuutta, ottaa huomioon tuotteen kehitysvaiheet ja helpottaa asianomaisten toimijoiden pitkäjännitteistä suunnittelua.

(16)

Ensisijainen asema olisi annettava vaihtoehtoisille toimintatavoille, kuten toimialan itsesääntelylle, jos tällaisella toiminnalla voidaan todennäköisesti saavuttaa asetetut tavoitteet nopeammin tai vähemmin kustannuksin kuin pakollisilla vaatimuksilla. Lainsäädäntötoimia voidaan tarvita, jos markkinavoimat eivät kehity oikeaan suuntaan tai riittävän nopeasti.

(17)

Itsesääntelyllä, johon kuuluvat vapaaehtoiset sopimukset toimialan tarjoamina yksipuolisina sitoumuksina, voidaan saavuttaa nopeaa edistymistä pikaisen ja kustannustehokkaan täytäntöönpanon myötä, ja sillä mahdollistetaan joustava ja asianmukainen mukautuminen teknisiin vaihtoehtoihin ja markkinoiden suuntauksiin.

(18)

Vapaaehtoisten sopimusten tai täytäntöönpanotoimien vaihtoehtoina esitettyjen muiden itsesääntelytoimien arvioimiseksi tietojen olisi oltava saatavilla ainakin seuraavista asioista: osallistumisen avoimuus, lisäarvo, edustavuus, määrälliset ja vaiheittaiset tavoitteet, kansalaisyhteiskunnan osallistuminen, seuranta ja raportointi, itsesääntelyn aloitteen hallinnoimisen kustannustehokkuus ja kestävä kehitys.

(19)

Komission tiedonannon ”Yhteisön tason ympäristösopimukset osana lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskevaa toimintasuunnitelmaa” 6 luku voi antaa hyödyllistä opastusta, kun arvioidaan teollisuuden itsesääntelyä tämän direktiivin yhteydessä.

(20)

Tällä direktiivillä olisi lisäksi edistettävä ekologisen suunnittelun käyttöä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä (pk-yritykset) ja erittäin pienissä yrityksissä. Tätä käyttöä olisi helpotettava siten, että yritysten tuotteiden ekologista kestävyyttä koskevat tiedot olisivat laajalti ja helposti saatavilla.

(21)

Tämän direktiivin täytäntöönpanosäädösten mukaiset ekologisen suunnittelun vaatimukset täyttävät energiaa käyttävät tuotteet olisi varustettava CE-merkinnällä ja siihen liittyvällä tiedolla, jotta ne voidaan saattaa sisämarkkinoille ja ne voivat liikkua vapaasti. Täytäntöönpanotoimenpiteiden tiukka soveltaminen on tarpeen, jotta voidaan vähentää säänneltyjen energiaa käyttävien tuotteiden ympäristöhaittoja ja varmistaa terve kilpailu.

(22)

Kun komissio valmistelee täytäntöönpanotoimenpiteitä ja työsuunnitelmaansa, sen olisi kuultava jäsenvaltioiden edustajia sekä tuoteryhmään liittyviä osapuolia, kuten teollisuutta, pk-yritykset ja käsiteollisuus mukaan luettuina, ammattiliittoja, kauppiaita, vähittäiskauppiaita, maahantuojia, ympäristönsuojeluryhmiä ja kuluttajajärjestöjä.

(23)

Valmistellessaan täytäntöönpanotoimenpiteitä komission olisi otettava myös asianmukaisesti huomioon voimassa oleva kansallinen ympäristölainsäädäntö, erityisesti myrkyllisiä aineita koskeva lainsäädäntö, jonka säilyttämistä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa, siten, ettei olemassa olevaa perusteltua suojelun tasoa lasketa jäsenvaltioissa.

(24)

Olisi kiinnitettävä huomiota teknistä yhdenmukaistamista koskevissa direktiiveissä käytettäväksi tarkoitettuihin moduuleihin ja sääntöihin, joista säädetään teknistä yhdenmukaistamista koskevien direktiivien vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen eri vaiheissa käytettäviksi tarkoitetuista moduuleista ja CE-merkinnän kiinnittämistä koskevista säännöistä ja käytöstä 22 päivänä heinäkuuta 1993 tehdyssä neuvoston päätöksessä 93/465/ETY (4).

(25)

Valvontaviranomaisten olisi vaihdettava tietoja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista suunnitelluista toimenpiteistä, jotta markkinoiden valvontaa voitaisiin parantaa. Tässä yhteistyössä olisi käytettävä mahdollisimman paljon hyväksi sähköisiä viestintäkeinoja ja asiaan liittyviä yhteisön ohjelmia. Tietojen vaihtoa tuotteen ympäristönsuojelullisesta tasosta sen elinaikana ja suunnitteluratkaisujen tuloksista olisi helpotettava. Valmistajien ekologisesta suunnittelusta saamien tietojen kokoaminen ja levittäminen on eräs tällä direktiivillä saavutettava keskeinen etu.

(26)

Toimivaltainen elin on yleensä julkinen tai yksityinen elin, jonka julkiset viranomaiset ovat nimenneet ja jolla on tarvittavat takuut puolueettomuudesta ja teknisen asiantuntemuksen käytettävyydestä tarkastaa tuotteen yhteensopivuuden siihen sovellettavien täytäntöönpanotoimien kanssa.

(27)

Koska vaatimusten vastaisuuden välttäminen on tärkeää, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että markkinoiden tehokkaaseen valvontaan on käytettävissä tarvittavat keinot.

(28)

Pk-yrityksille suunnatun ekologista suunnittelua koskevan koulutuksen ja tiedotuksen osalta voi olla asianmukaista harkita liitännäistoimia.

(29)

Sisämarkkinoiden toiminnan kannalta on tarpeen, että käytössä on yhteisön tasolla yhdenmukaistetut standardit. Kun tällaisen standardin viite on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sen noudattamisesta olisi seurattava, että tuotteen oletetaan olevan niiden vastaavien vaatimusten mukainen, joista on määrätty tämän direktiivin perusteella annetussa täytäntöönpanotoimenpiteessä, vaikka myös muut tavat vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi olisi sallittava.

(30)

Eräs yhdenmukaistettujen standardien tärkeimmistä tehtävistä olisi oltava tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjä täytäntöönpanotoimenpiteitä soveltavien valmistajien auttaminen. Tällaiset standardit voivat olla olennaisen tärkeitä mittaus- ja testausmenetelmien vahvistamisessa. Yleisten ekologisen suunnittelun vaatimusten osalta yhdenmukaistetut standardit voivat ohjata osaltaan merkittävästi valmistajia laatimaan tuotteensa ekologisen profiilin sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen vaatimusten mukaisesti. Näissä standardeissa olisi selkeästi osoitettava niiden lausekkeiden ja kyseessä olevien vaatimusten välinen suhde. Yhdenmukaistettujen standardien tarkoituksena ei saisi olla rajojen asettaminen ympäristönäkökohdille.

(31)

Tässä direktiivissä käytettyjen määritelmien osalta on tarkoituksenmukaista viitata asianmukaisiin kansainvälisiin standardeihin, kuten ISO 14040.

(32)

Tässä direktiivissä noudatetaan tiettyjä uuden lähestymistavan täytäntöönpanoperiaatteita, jotka on vahvistettu uudesta lähestymistavasta tekniseen yhdenmukaistamiseen ja standardeihin 7 päivänä toukokuuta 1985 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (5), sekä periaatetta, joka koskee viittaamista yhdenmukaistettuihin eurooppalaisiin standardeihin. Standardoinnin merkityksestä Euroopassa 28 päivänä lokakuuta 1999 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (6) suositeltiin, että komission olisi tarkasteltava, voidaanko uuden lähestymistavan periaatetta laajentaa uusille sektoreille pyrittäessä parantamaan ja yksinkertaistamaan lainsäädäntöä aina kun se on mahdollista.

(33)

Tällä direktiivillä täydennetään jo olemassa olevia yhteisön säädöksiä, joita ovat muun muassa kodinkoneiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 22 päivänä syyskuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/75/ETY (7), tarkistetusta yhteisön ympäristömerkin myöntämisjärjestelmästä 17 päivänä heinäkuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1980/2000 (8), toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskevasta yhteisön ohjelmasta 6 päivänä marraskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2422/2001 (9), sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY (10), tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa 27 päivänä tammikuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/95/EY (11) sekä tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä heinäkuuta 1976 annettu neuvoston direktiivi 76/769/ETY (12). Synergia tämän direktiivin ja olemassa olevien yhteisön säädösten välillä on omiaan edistämään niiden vaikutusta ja luomaan johdonmukaiset vaatimukset valmistajien sovellettaviksi.

(34)

Koska uusien nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita käyttävien kuumavesikattiloiden hyötysuhdevaatimuksista 21 päivänä toukokuuta 1992 annettu neuvoston direktiivi 92/42/ETY (13), kotitalouksien sähkökäyttöisten jääkaappien, pakastimien ja näiden yhdistelmien energiatehokkuusvaatimuksista 3 päivänä syyskuuta 1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/57/EY (14) sekä loistelamppujen virranrajoittimien energiatehokkuusvaatimuksista 18 päivänä syyskuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/55/EY (15) sisältävät jo säännöksiä energiatehokkuusvaatimusten tarkistuksista, ne olisi sisällytettävä nyt käsillä oleviin puitteisiin.

(35)

Direktiivissä 92/42/ETY säädetään merkintäjärjestelmästä, jolla kattiloiden energiateho voidaan todeta. Koska jäsenvaltiot ja toimiala ovat yhtä mieltä siitä, ettei merkintäjärjestelmä ole tuottanut toivottua tulosta, direktiivi 92/42/ETY olisi muutettava, jotta järjestelmiä voitaisiin tehostaa.

(36)

Tilalämmittämiseen ja kuuman veden tuottamiseen käytettävien lämmönkehittimien suorituskyvystä uusissa ja olemassa olevissa muissa kuin teollisuusrakennuksissa sekä lämpöeristyksestä ja kuuman talousveden jakeluputkien eristämisestä uusissa muissa kuin teollisuusrakennuksissa 13 päivänä helmikuuta 1978 annetussa neuvoston direktiivissä 78/170/ETY (16) säädetyt vaatimukset on korvattu säännöksillä, jotka sisältyvät direktiiviin 92/42/ETY, kaasumaisia polttoaineita käyttäviä laitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 29 päivänä kesäkuuta 1990 annettuun neuvoston direktiiviin 90/396/ETY (17) sekä rakennusten energiatehokkuudesta 16 päivänä joulukuuta 2002 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2002/91/EY (18). Direktiivi 78/170/ETY olisi sen vuoksi kumottava.

(37)

Kodinkoneiden tuottamasta ilmassa kantautuvasta melusta 1 päivänä joulukuuta 1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/594/ETY (19) säädetään edellytyksistä, joilla tällaisten laitteiden tuottamaa melua koskevien tietojen julkaisemista voidaan vaatia jäsenvaltioissa, ja siinä määritellään menettely melutason määrittämiseksi. Yhdenmukaistamista varten melupäästöt olisi sisällytettävä integroituun ympäristönsuojelullisen tason arviointiin. Koska tässä direktiivissä säädetään tällaisesta integroidusta lähestymistavasta, direktiivi 86/594/ETY olisi kumottava.

(38)

Tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (20) mukaisesti.

(39)

Jäsenvaltioiden olisi määrättävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin johdosta annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen. Näiden seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(40)

Olisi pidettävä mielessä, että paremmasta lainsäädännöstä toimielinten välillä tehdyn sopimuksen (21) 34 kohdassa todetaan, että neuvosto ”kannustaa jäsenvaltioita laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne”.

(41)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitetta eli sisämarkkinoiden toiminnan varmistamista edellyttämällä tuotteilta riittävää ympäristönsuojelullista tasoa, vaan se voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(42)

Alueiden komiteaa on kuultu, mutta se ei ole antanut lausuntoa,

1)

”energiaa käyttävällä tuotteella” tuotetta, joka sen jälkeen, kun se on saatettu markkinoille ja/tai otettu käyttöön, on riippuvainen energian syötöstä (sähkö, fossiiliset polttoaineet tai uusiutuvat energialähteet) toimiakseen tarkoitetulla tavalla, tai tuotetta, joka on tarkoitettu tällaisen energian tuottamiseen, siirtoon ja mittaamiseen, mukaan luettuina energian syötöstä riippuvaiset ja tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaan energiaa käyttävään tuotteeseen liitettäväksi tarkoitetut osat, jotka saatetaan markkinoille ja/tai otetaan käyttöön erillisinä osina loppukäyttäjiä varten ja joiden ympäristönsuojelullinen taso voidaan arvioida itsenäisesti;

2)

”komponenteilla ja osakokoonpanoilla” energiaa käyttävään tuotteeseen liitettäväksi tarkoitettuja osia, joita ei saateta markkinoille ja/tai oteta käyttöön erillisinä osina loppukäyttäjiä varten ja joiden ympäristönsuojelullista tasoa ei voida arvioida itsenäisesti;

3)

”täytäntöönpanotoimenpiteillä” toimenpiteitä, jotka hyväksytään tämän direktiivin nojalla ja joissa asetetaan määriteltyihin energiaa käyttäviin tuotteisiin tai niiden ympäristönäkökohtiin liittyviä ekologisen suunnittelun vaatimuksia;

4)

”markkinoille saattamisella” energiaa käyttävän tuotteen saattamista yhteisön markkinoille ensimmäistä kertaa jakeluun tai käyttöön yhteisössä korvausta vastaan tai maksutta ja käytetystä myyntitavasta riippumatta;

5)

”käyttöönotolla” energiaa käyttävän tuotteen ensimmäistä käyttöä käyttötarkoitukseensa loppukäyttäjän toimesta yhteisössä;

6)

”valmistajalla” luonnollista tai oikeushenkilöä, joka valmistaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia energiaa käyttäviä tuotteita ja vastaa siitä, että ne ovat tämän direktiivin vaatimusten mukaiset, kun tarkoituksena on tuotteen saattaminen markkinoille ja/tai sen käyttöönotto valmistajan omalla nimellä tai tavaramerkillä tai valmistajan omaa käyttöä varten. Mikäli ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua valmistajaa tai 8 kohdassa tarkoitettua maahantuojaa ei ole, valmistajaksi katsotaan luonnollinen tai oikeushenkilö, joka saattaa markkinoille ja/tai ottaa käyttöön tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia energiaa käyttäviä tuotteita;

7)

”valtuutetulla edustajalla” yhteisöön sijoittautunutta luonnollista tai oikeushenkilöä, joka on saanut valmistajalta kirjallisen valtuutuksen täyttää tämän puolesta kaikki tai osa tähän direktiiviin liittyvistä velvoitteista ja muodollisuuksista;

8)

”maahantuojalla” ketä tahansa yhteisössä olevaa luonnollista tai oikeushenkilöä, joka saattaa kolmannesta maasta peräisin olevan tuotteen yhteisön markkinoille osana liiketoimintaansa;

9)

”materiaaleilla” kaikkia energiaa käyttävän tuotteen elinkaaren aikana käytettyjä aineita;

10)

”tuotesuunnittelulla” niiden prosessien joukkoa, joilla muunnetaan energiaa käyttävältä tuotteelta vaaditut oikeudelliset, tekniset, turvallisuus-, toiminta-, markkinointi- tai muut vaatimukset energiaa käyttävän tuotteen teknisiksi eritelmiksi;

11)

”ympäristönäkökohdalla” energiaa käyttävän tuotteen elementtiä tai toimintoa, joka voi olla vuorovaikutteinen ympäristön kanssa sen elinkaaren aikana;

12)

”ympäristövaikutuksella” ympäristömuutoksia, jotka aiheutuvat kokonaan tai osittain energiaa käyttävästä tuotteesta sen elinkaaren aikana;

13)

”elinkaarella” energiaa käyttävän tuotteen peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä vaiheita raaka-aineiden käytöstä loppukäsittelyyn;

14)

”uudelleenkäytöllä” toimintaa, jossa energiaa käyttävää tuotetta tai sen osia, jotka ovat saavuttaneet ensimmäisen käyttöikänsä lopun, käytetään samaan tarkoitukseen, johon ne oli suunniteltu, mukaan luettuina keräyspisteeseen, jakelijalle, kierrättäjälle tai valmistajalle palautettujen energiaa käyttävien tuotteiden käytön jatkaminen sekä energiaa käyttävän tuotteen uudelleenkäyttö kunnostuksen jälkeen;

15)

”kierrätyksellä” jätemateriaalin uudelleenprosessointia tuotantoprosessissa alkuperäistä tarkoitusta tai muita tarkoituksia varten, lukuun ottamatta energian talteenottoa;

16)

”energian talteenotolla” palavan jätteen käyttämistä energian tuottamiseen suoran polttamisen kautta muun jätteen kanssa tai ilman muuta jätettä, kuitenkin siten, että lämpö otetaan talteen;

17)

”talteenotolla” sovellettavaa toimintoa, josta säädetään jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (22) liitteessä II B;

18)

”jätteellä” niihin luokkiin kuuluvaa ainetta tai esinettä, jotka on lueteltu direktiivin 75/442/ETY liitteessä I ja jotka haltija heittää pois tai aikoo heittää pois tai joutuu heittämään pois;

19)

”vaarallisella jätteellä” jätettä, joka kuuluu vaarallisista jätteistä 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY (23) 1 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan;

20)

”ekologisella profiililla” energiaa käyttävään tuotteeseen sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen mukaista kuvausta panoksista ja tuotoksista (kuten materiaalit, päästöt ja jäte), jotka liittyvät energiaa käyttävään tuotteeseen koko sen elinkaaren ajan ja joilla on merkitystä tuotteen ympäristövaikutusten kannalta ja jotka ilmaistaan mitattavissa olevina fysikaalisina suureina;

21)

energiaa käyttävän tuotteen ”ympäristönsuojelullisella tasolla” valmistajan saavuttamia tuloksia energiaa käyttävän tuotteen ympäristönäkökohtien hallinnassa, sellaisina kuin ne ilmenevät tuotteen teknisistä asiakirjoista;

22)

”ympäristönsuojelullisen tason parantamisella” prosessia energiaa käyttävän tuotteen ympäristönsuojelullisen tason kohottamiseksi peräkkäisissä sukupolvissa, ei kuitenkaan välttämättä samanaikaisesti tuotteen kaikkien ympäristönäkökohtien osalta;

23)

”ekologisella suunnittelulla” ympäristönäkökohtien huomioon ottamista tuotesuunnittelussa energiaa käyttävän tuotteen ympäristönsuojelullisen tason parantamiseksi sen koko elinkaaren aikana;

24)

”ekologisen suunnittelun vaatimuksella” vaatimusta, joka liittyy energiaa käyttävään tuotteeseen tai energiaa käyttävän tuotteen suunnitteluun ja jonka tarkoituksena on parantaa tuotteen ympäristönsuojelullista tasoa, tai vaatimusta tietojen antamisesta energiaa käyttävän tuotteen ympäristönäkökohdista;

25)

”yleisellä ekologisen suunnittelun vaatimuksella” ekologisen suunnittelun vaatimusta, joka perustuu energiaa käyttävän tuotteen ekologiseen profiiliin kokonaisuudessaan eikä tietyille ympäristönäkökohdille asetettuihin raja-arvoihin;

26)

”erityisellä ekologisen suunnittelun vaatimuksella” määrällistä ja mitattavissa olevaa ekologisen suunnittelun vaatimusta, joka liittyy tiettyyn energiaa käyttävän tuotteen ympäristönäkökohtaan, kuten energiankulutukseen tuotetta käytettäessä mitattuna tiettyä suoritustehon yksikköä kohti;

27)

”yhdenmukaistetulla standardilla” teknistä eritelmää, jonka tunnustettu standardointielin on antanut komission toimeksiannosta teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/34/EY (24) säädettyjen menettelyjen mukaisesti eurooppalaisen vaatimuksen asettamiseksi, mutta jonka noudattaminen ei ole pakollista.

i)

järjestää riittävästi asianmukaisia energiaa käyttävien tuotteiden vaatimustenmukaisuutta koskevia tarkastuksia ja velvoittaa valmistaja tai tämän valtuutettu edustaja vetämään 7 artiklan mukaisesti markkinoilta energiaa käyttävät tuotteet, jotka eivät vastaa vaatimuksia;

ii)

vaatia asianosaisilta kaikki tarvittavat tiedot täytäntöönpanotoimenpiteissä eritellyllä tavalla;

iii)

ottaa näytteitä tuotteista ja suorittaa niiden vaatimustenmukaisuustarkastuksia.

—

varmistaa, että markkinoille saatettava tai käyttöön otettava energiaa käyttävä tuote on tämän direktiivin ja sovellettavan täytäntöönpanosäädöksen mukainen,

—

säilyttää vaatimustenmukaisuudesta annettava vakuutus ja tekniset asiakirjat,

a)

voidaanko tiedot antaa yhdenmukaistetuilla symboleilla tai tunnustetuilla koodeilla tai muulla tavoin;

b)

energiaa käyttävän tuotteen arvioitu käyttäjätyyppi ja annettavien tietojen luonne.

a)

sovellettavan täytäntöönpanotoimenpiteen vaatimusten täyttämättä jättämisestä;

b)

10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaistettujen standardien virheellisestä soveltamisesta;

c)

puutteista 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa yhdenmukaistetuissa standardeissa.

—

mahdollisuuksistaan tuotteen kestävässä käytössä,

—

mikäli täytäntöönpanotoimet vaativat, tuotteen ekologisesta profiilista ja ekologisen suunnittelun eduista.

a)

energiaa käyttävän tuotteen on edustettava merkittävää myyntivolyymiä ja kauppaa, jonka on yhteisön alueella todistettavasti oltava viimeisimpien saatavissa olevien tietojen mukaan yli 200 000 yksikköä vuodessa;

b)

energiaa käyttävällä tuotteella on oltava markkinoille saatetut ja/tai käyttöön otetut määrät huomioon ottaen yhteisön alueella merkittävä ympäristövaikutus, siten kuin on määritelty päätöksessä N:o 1600/2002/EY vahvistetuissa yhteisön strategisissa painopisteissä;

c)

energiaa käyttävään tuotteeseen on liityttävä merkittäviä mahdollisuuksia ympäristövaikutusten parantamiseen ilman, että siitä aiheutuu kohtuuttomia kustannuksia, ottaen erityisesti huomioon seuraavat seikat:

a)

ympäristöä koskevat yhteisön ensisijaiset toimet, kuten päätöksessä N:o 1600/2002/EY tai komission eurooppalaisessa ilmastonmuutosohjelmassa (ECCP) esitetyt ensisijaiset toimet;

b)

asianmukaisen yhteisön lainsäädännön ja itsesääntelyn, kuten teollisuuden tekemät vapaaehtoiset sopimukset, joilla 17 artiklassa tarkoitetun arvion mukaisesti odotetaan saavutettavan politiikan tavoitteet nopeammin tai halvemmalla kuin pakollisilla vaatimuksilla.

a)

tarkastelee energiaa käyttävän tuotteen elinkaarta ja sen kaikkia merkittäviä ympäristönäkökohtia, muun muassa energiatehokkuutta. Ympäristönäkökohtien ja niiden parantamisen toteutettavuuden analyysin laajuus on suhteessa niiden tärkeyteen. Energiaa käyttävän tuotteen merkittäviä ympäristönäkökohtia koskevien ekologisen suunnittelun vaatimusten hyväksymistä ei saa viivyttää tarpeettomasti muihin näkökohtiin liittyvillä epävarmuuksilla;

b)

suorittaa arvioinnin, jossa tarkastellaan vaikutusta ympäristöön, kuluttajiin ja valmistajiin, pienet ja keskisuuret yritykset mukaan luettuina, kilpailukyvyn myös yhteisön ulkopuolella sijaitsevilla markkinoilla, innovoinnin, markkinoille pääsyn sekä kustannusten ja hyötyjen osalta;

c)

ottaa huomioon nykyisen kansallisen ympäristölainsäädännön, jota jäsenvaltiot pitävät asiaan vaikuttavana;

d)

kuulee asianmukaisella tavalla sidosryhmiä;

e)

laatii täytäntöönpanotoimenpidettä koskevan ehdotuksen perustelut b alakohdassa tarkoitetun arvioinnin pohjalta;

f)

määrittelee täytäntöönpanopäivän (-päivät) ja mahdollisen vaiheittaisen tai siirtymätoimenpiteen tai -kaudet ottaen huomioon erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin tai pääasiassa pienten ja keskisuurten yritysten valmistamiin erityisiin tuoteryhmiin kohdistuvat mahdolliset vaikutukset.

a)

tuotteen toiminnallisuuteen käyttäjän näkökulmasta ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta;

b)

terveydelle, turvallisuudelle ja ympäristölle ei saa aiheutua haitallisia vaikutuksia;

c)

kuluttajiin ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta erityisesti tuotteen kohtuuhintaisuuden ja elinkaarikustannusten osalta;

d)

teollisuuden kilpailukykyyn ei saa kohdistua merkittävää kielteistä vaikutusta;

e)

erityisten ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamisesta ei periaatteessa saa seurata, että valmistajilta vaaditaan patenttia edellyttävää tekniikkaa;

f)

valmistajalle ei saa aiheutua kohtuutonta hallinnollista rasitetta.

—

täytäntöönpanotoimenpiteitä aloittaen niistä tuotteista, joihin liittyy eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman mukaan suuria mahdollisuuksia kasvihuonekaasupäästöjen kustannustehokkaaseen vähentämiseen, mukaan lukien lämmitys ja vedenlämmityslaitteet, sähkömoottorijärjestelmät, valaistus sekä kotitalouksissa että palvelusektorilla, kodinkoneet, toimistolaitteet sekä kotitalouksissa että palvelusektorilla, kulutuselektroniikka sekä lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmät,

—

erillinen täytäntöönpanotoimenpide tuoteryhmän lepovirtakulutuksen vähentämiseksi.

1)

Kumotaan 6 artikla.

2)

Lisätään artikla seuraavasti:

”10 a artikla

Tämä direktiivi katsotaan käyttöä koskevan energiatehokkuuden osalta energiaa käyttävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 6 päivänä heinäkuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/32/EY (26) 15 artiklan mukaiseksi täytäntöönpanotoimenpiteeksi mainitun direktiivin mukaisesti, ja sitä voidaan muuttaa tai se voidaan kumota direktiivin 2005/32/EY 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3)

Kumotaan liitteessä I oleva 2 kohta.

4)

Kumotaan liite II.