4.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 114/14

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 29 päivänä huhtikuuta 2005,

tiettyjä neuvoston direktiivin 2000/29/EY säännöksiä koskevasta poikkeuksesta Yhdysvalloista peräisin olevien kuorellisten tammitukkien (Quercus L.) osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2005) 1298)

(2005/359/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon kasvien tai kasvituotteiden haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 2000/29/EY mukaisesti Yhdysvalloista peräisin olevia kuorellisia tammitukkeja (Quercus L.) ei periaatteessa saa tuoda yhteisöön tammen lakastumistaudin aiheuttajan Ceratocystis fagacearum (Bretz) Hunt -kasvintuhoojan kulkeutumisvaaran vuoksi.

(2)

Kokemukset ovat osoittaneet, että Yhdysvaltojen tapauksessa Ceratocystis fagacearum (Bretz) Hunt -kasvintuhoojan leviämisvaara voidaan poistaa soveltamalla tiettyjä toimenpiteitä.

(3)

Yksi näistä toimenpiteistä on desinfiointi kaasuttamalla. Jotkin jäsenvaltiot ovat pyytäneet, että desinfioitujen tammitukkien tuonti tapahtuisi ainoastaan tiettyjen satamien kautta, joissa on käytössä asianmukaiset käsittely- ja tarkastusmahdollisuudet.

(4)

Tietyin teknisin edellytyksin on myös mahdollista luopua kaasulla desinfioinnista, kun kyseessä on valkotammien ryhmään kuuluva tammipuu. Jotkin jäsenvaltiot ovat pyytäneet lisäpoikkeusta, jotta valkotammen tuonti sallittaisiin vuoden tiettyinä kuukausina. Tämä toinen poikkeus olisi rajattava yhteisön niihin osiin, joissa Ceratocystis fagacearum (Bretz) Hunt -kasvintuhoojan mahdollisilla vektoreilla on vähän tai ei lainkaan toimintaa talvella, eli 45. leveysasteen pohjoispuolisille alueille.

(5)

Komissio varmistaa, että Yhdysvallat toimittaa kaikki tekniset tiedot, joita tarvitaan vaadittujen suojatoimenpiteiden toiminnan valvontaa varten.

(6)

Tämän vuoksi jäsenvaltioiden olisi myönnettävä rajoitetuksi ajaksi poikkeus Yhdysvalloista peräisin olevien kuorellisten tammitukkien (Quercus L.) yhteisöön tuontia varten.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvinsuojelukomitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Poiketen siitä, mitä direktiivin 2000/29/EY 5 artiklan 1 kohdassa ja saman direktiivin 13 artiklan 1 kohdan i alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetään kyseisen direktiivin liitteessä IV olevan A osan I jakson 3 kohdan osalta, jäsenvaltioille annetaan lupa sallia 1 päivästä tammikuuta 2005 lähtien Amerikan yhdysvalloista peräisin olevien kuorellisten tammitukkien (Quercus L.) (jäljempänä ’tukit’) tuonti alueelleen, jos 2–7 artiklassa säädettyjä edellytyksiä noudatetaan.

2 artikla

1.   Jotta tukkeihin voidaan soveltaa tätä poikkeusta, ne on desinfioitava kaasuttamalla ja tunnistettava liitteessä I esitetyllä tavalla.

2.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että kaasulla desinfioituihin tukkeihin ei sovelleta 5 artiklan 1 kohdassa (märkävarastoinnin osalta), 5 artiklan 2 kohdassa ja 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.

3 artikla

1.   Tukit voidaan purkaa vain liitteessä II luetelluissa satamissa.

2.   Asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä komissio voi muuttaa liitteessä II olevaa purkaussatamien luetteloa kuultuaan muita jäsenvaltioita.

4 artikla

1.   Direktiivin 2000/29/EY 13 artiklan mukaisesti vaadittujen tarkastusten tekijöinä on oltava tämän päätöksen soveltamista varten erityisesti ohjausta saaneet tai koulutetut virkailijat, joita avustavat direktiivin 2000/29/EY 21 artiklassa tarkoitetut asiantuntijat kyseisessä direktiivissä tarkoitettua menettelyä noudattaen; tarkastukset on tehtävä joko liitteessä II mainituissa satamissa tai 5 artiklassa tarkoitetussa ensimmäisessä varastointipaikassa.

Jos purkaussatama ja ensimmäinen varastointipaikka sijaitsevat eri jäsenvaltioissa, kyseisten jäsenvaltioiden on sovittava järjestelyistä, jotka koskevat tarkastusten tekopaikkaa sekä tiedonvaihtoa lähetysten saapumisesta ja varastoinnista.

2.   Näihin tarkastuksiin on sisällyttävä

a)

kaikkien kasvinterveystodistusten tarkastaminen;

b)

tunnistustarkastus, jossa tukkien merkintöjä ja määrää verrataan asianomaisen kasvinterveystodistuksen tietoihin;

c)

liitteessä III täsmennetty kaasulla desinfioinnin väritesti, joka tehdään tarkoituksenmukaiselle määrälle kustakin lähetyksestä satunnaisesti valittuja tukkeja.

3.   Jos tarkastuksesta käy ilmi, että lähetys ei täytä kaikkia 2 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, koko lähetys hylätään ja poistetaan yhteisön alueelta.

Kyseisen lähetyksen tiedot on välittömästi ilmoitettava komissiolle ja kaikkien muiden jäsenvaltioiden asiasta vastaaville virallisille tahoille.

5 artikla

1.   Tukit voidaan varastoida vain paikkoihin, joista on ilmoitettu kyseisen jäsenvaltion asiasta vastaaville virallisille tahoille ja jotka nämä viralliset tahot ovat hyväksyneet sekä joissa on asianmukaiset märkävarastointimahdollisuudet 2 kohdassa säädetyn ajanjakson ajaksi.

2.   Tukkien on oltava koko ajan märkävarastoituina viimeistään siitä lähtien, kun ympäristössä olevat tammimetsät alkavat versoa.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava asianmukaisin määräajoin ympäristössä olevat tammimetsät säännöllisesti Ceratocystis fagacearum (Bretz) Hunt -kasvintuhoojan oireiden varalta.

Jos tarkastuksissa havaitaan Ceratocystis fagacearum (Bretz) Hunt -kasvintuhoojan mahdollisesti aiheuttamia oireita, kyseisen sienen esiintymisen varmistamiseksi on tehtävä tarkoituksenmukaisilla menetelmillä virallisia lisätestejä.

Jos Ceratocystis fagacearum (Bretz) Hunt -kasvintuhoojan esiintyminen varmistuu, komissiolle on ilmoitettava välittömästi.

6 artikla

1.   Tukit voidaan jalostaa ainoastaan sellaisissa laitoksissa, joista on ilmoitettu mainituille toimivaltaisille viranomaisille ja jotka nämä viranomaiset ovat hyväksyneet.

2.   Jalostuksen aikana irtoava kuori ja syntyvä muu jäte on tuhottava välittömästi jalostuspaikalla.

7 artikla

1.   Tuojan on ilmoitettava riittävän ajoissa ennen tuontia ensimmäisenä suunniteltuna varastointipaikkana toimivan jäsenvaltion asiasta vastaaville virallisille tahoille jokaisesta lähetyksestä seuraavat tiedot:

a)

tukkien määrä

b)

lähtömaa

c)

lastaussatama

d)

purkaussatama tai -satamat

e)

varastointipaikka tai -paikat

f)

jalostuspaikka tai -paikat.

2.   Kun tuoja ilmoittaa 1 kohdassa tarkoitetun lähetyksen aiotusta tuonnista, asiasta vastaava virallinen taho ilmoittaa hänelle ennen tuontia tässä päätöksessä säädetyistä edellytyksistä.

3.   Kyseisen jäsenvaltion asiasta vastaava virallinen taho toimittaa kopiot 1 ja 2 kohdan mukaisista tiedoista purkaussataman toimivaltaisille viranomaisille.

8 artikla

1.   Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta valkotammien ryhmään kuuluviin Quercus L. -lajin tukkeihin 2 artiklan 1 kohdassa säädettyä kaasuttamalla desinfioimista, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

tukit kuuluvat lähetykseen, joka koostuu ainoastaan valkotammien ryhmään kuuluvien lajien tukeista;

b)

tukit on voitava tunnistaa liitteen IV mukaisesti;

c)

tukit on lähetettävä lastaussatamasta aikaisintaan 15 päivänä lokakuuta ja niiden on saavutettava varastointipaikka viimeistään 30 päivänä huhtikuuta seuraavana vuonna;

d)

tukit on pidettävä märkävarastossa;

e)

tukkeja ei saa tuoda 45. leveysasteen eteläpuolisille alueille tai näiden alueiden kautta; Marseille voi kuitenkin toimia purkaussatamana edellyttäen, että lähetyksen välitön siirto 45. leveysasteen pohjoispuolisille alueille varmistetaan;

f)

edellä 4 artiklassa tarkoitettujen tarkastusten on sisällettävä kaasulla desinfioinnin väritestin sijasta liitteessä IV täsmennetty valkotammitukin väritunnistustesti, joka tehdään vähintään 10 prosentille kustakin lähetyksestä satunnaisesti valittuja tukkeja.

Poiketen siitä, mitä c alakohdassa säädetään, varastointijäsenvaltion kasvinsuojelujärjestö voi sallia lähetysten purkamisen ja märkävarastoinnin kyseisessä alakohdassa säädetyn seuraavan vuoden 30 päivän huhtikuuta jälkeen, jos lähetysten saapuminen purkaussatamaan on viivästynyt ennakoimattomista syistä.

2.   Edellä 1 kohtaa ei sovelleta Kreikkaan, Espanjaan, Italiaan, Kyprokseen, Maltaan eikä Portugaliin.

9 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille säännöksistä, joita ne antavat 1 artiklassa säädetyn luvan nojalla.

10 artikla

Jäsenvaltioiden, jotka ovat käyttäneet tässä päätöksessä säädettyä poikkeusta, on raportoitava komissiolle sen toiminnasta 30 päivään kesäkuuta 2007 mennessä. Raporttiin on sisällyttävä tarkat tiedot tuoduista määristä.

Samanlainen raportti on toimitettava tarpeen mukaan 30 päivään kesäkuuta 2009 mennessä.

11 artikla

Tämän päätöksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2010.

12 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 29 päivänä huhtikuuta 2005.

Komission puolesta

Markos KYPRIANOU

Komission jäsen

(1)  EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 2005/16/EY (EUVL L 57, 3.3.2005, s. 19).

LIITE I

KAASUTTAMALLA DESINFIOIMISTA SEKÄ SIIHEN LIITTYVÄÄ 2 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETTUA TUNNISTAMISTA KOSKEVAT EDELLYTYKSET

1.

Tukit on pinottava vesitiiviille pinnalle kaasutiiviin katteen alle sellaisella tavalla ja sellaiseen korkeuteen asti, että kaasun tehokas levittyminen koko tukkipinoon varmistetaan.

2.

Rajoittamatta sitä, mitä lisävaatimuksia Amerikan yhdysvaltojen virallinen kasvinsuojelujärjestö (”Animal and Plant Health Inspection Service – APHIS”) mahdollisesti asettaa viennille, tukkipino on desinfioitava puhtaalla metyylibromidilla, jonka vähimmäispitoisuus on 240 g/m3 koko tilavuudessa; käsittely on tehtävä katteen alla 72 tunnin ajan, ja tukkien lämpötilan on oltava vähintään + 5 °C. Käsittelyn kestettyä 24 tuntia kaasua lisätään edellä mainitun pitoisuuden saavuttamiseksi uudelleen; tukkien lämpötilan on säilyttävä vähintään + 5 °C:ssa koko menettelyn ajan. Tieteellisten todisteiden perusteella ja direktiivin 2000/29/EY 18 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen voidaan päättää muiden menetelmien pakollisesta tai mahdollisesta käyttämisestä.

3.

Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista desinfiointimenettelyistä vastaavat kaasulla desinfiointia harjoittavat virallisesti hyväksytyt toimijat, joilla on oltava vaatimukset täyttävät asianmukaiset välineet ja pätevä henkilöstö.

Toimijoille on annettava yksityiskohtaiset tiedot tukkien kaasulla desinfioinnissa vaadituista menettelyistä.

Komissiolle on toimitettava luettelo kaasulla desinfiointia varten hyväksytyistä toimijoista sekä luettelon muutokset. Komissio varaa itselleen oikeuden ilmoittaa, että jotakin yksittäistä hyväksynnän saanutta kaasulla desinfiointia harjoittavaa toimijaa ei voida enää hyväksyä tämän päätöksen tarkoituksia varten. Paikkojen, joissa hyväksytyt toimijat suorittavat desinfiointimenettelyt, on sijaittava niissä satamissa, joista tukit lähetetään yhteisöön, mutta asianomainen virallinen kasvinsuojelujärjestö voi myös hyväksyä valikoidut sisämaassa olevat paikat.

4.

Kaasulla desinfioitavassa pinossa olevien kaikkien tukkien tyveen on kiinnitettävä desinfiointierätunniste (numeroita ja/tai kirjaimia) siten, ettei tätä tunnistetta voida poistaa. Kutakin lähettäjää varten on oma desinfiointierätunniste. Sitä ei saa käyttää muissa erissä oleviin tukkeihin. Kaasulla desinfiointia harjoittavien hyväksyttyjen toimijoiden on pidettävä tunnisteista kirjaa.

5.

Jokaista desinfiointimenettelyä ja 4 kohdassa tarkoitettua tukkien varustamista tunnisteilla on valvottava järjestelmällisesti desinfiointipaikoissa. Valvojina ovat asianomaisen virallisen kasvinsuojelujärjestön virkailijat tai yhteistyössä toimivat osavaltion/provinssin viranomaiset niin, että 1, 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattaminen taataan.

6.

Asianomaisen virallisen kasvinsuojelujärjestön on annettava direktiivin 2000/29/EY 13 artiklan 1 kohdan ii alakohdassa vaadittu virallinen kasvinterveystodistus kaasulla desinfioinnin jälkeen. Todistuksen on perustuttava 5 kohdassa mainittuihin toimiin ja mainitun direktiivin 6 artiklan mukaisesti suoritettuun tarkasteluun, joka koskee kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja tässä liitteessä vahvistettuja edellytyksiä.

7.

Todistuksessa on mainittava suvun tai lajin kasvitieteellinen nimi, lähetyksessä olevien tukkien määrä ja 4 kohdassa tarkoitetut desinfiointierätunnisteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tietoja, joita vaaditaan tuholaisten hävittämiseen ja/tai desinfiointiin liittyvässä jaksossa.

Todistuksessa on aina oltava seuraava ”Lisätietoja” koskeva kohta:

”Täten todistetaan, että tämän todistuksen nojalla lähetetyt tukit on desinfioinut kaasulla .................... (hyväksytty toimija) .................... (pv) .................... (desinfiointipaikka) .................... komission päätöksen 2005/359/EY liitteessä I vahvistettujen säännösten mukaisesti.”

8.

Jos tukit lähetetään kanadalaisen lastaussataman kautta, ”Canadian Food Inspection Agency (CFIA)” voi toteuttaa kaikki 1–7 kohdassa säädetyt virallisen järjestön toteutettavaksi kuuluvat toimenpiteet tai osan niistä.

LIITE II

PURKAUSSATAMAT

1.

Amsterdam

2.

Antwerpen

3.

Århus

4.

Bilbao

5.

Bremen

6.

Bremerhaven

7.

Kööpenhamina

8.

Hampuri

9.

Klaipeda

10.

Larnaka

11.

Lauterborg

12.

Leghorn

13.

Le Havre

14.

Lemesos

15.

Lissabon

16.

Marseille

17.

Marsaxlokk

18.

Muuga

19.

Napoli

20.

Nordenham

21.

Porto

22.

Pireus

23.

Ravenna

24.

Rostock

25.

Rotterdam

26.

Salerno

27.

Sines

28.

Stralsund

29.

Valencia

30.

Valletta

31.

Venetsia

32.

Vigo

33.

Wismar

34.

Zeebrugge

LIITE III

KAASULLA DESINFIOINNIN VÄRITESTI

Edellä 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu kaasulla desinfioinnin väritesti on tehtävä seuraavalla tavalla:

 

Kasvukairalla otetaan näytteitä mannon koko paksuudelta puun kohdista, joissa kuori on koskematonta, vähintään metrin päästä tukin kannasta. Näytteet liotetaan vastavalmistetussa (alle päivän vanhassa) tislatulla vedellä tehdyssä 1-prosenttisessa 2,3,5-trifenyyli-2H-tetratsoliumkloridiliuoksessa (TTC). Näytteitä, joissa ei ole punaista väriä kolmen päivän liotuksen jälkeen, pidetään kaasulla riittävällä tavalla desinfioituina.

LIITE IV

VALKOTAMMITUKKIEN TUNNISTUS

1.

Asianomaisen virallisen kasvinsuojelujärjestön virkailijoiden on tunnistettava jokainen tukki valkotammien ryhmään kuuluvaksi mahdollisuuksien mukaan silmämääräisellä tutkimuksella tai tekemällä 2 kohdassa täsmennetty valkotammitukin väritunnistustesti. Tämä väritunnistustesti on tehtävä ainakin 10 prosentille lähetyksessä olevia puita.

2.

Valkotammitukin väritunnistustesti on tehtävä ruiskuttamalla tai maalaamalla 10-prosenttista natriumnitriittiä halkaisijaltaan vähintään viiden senttimetrin suuruiselle puhtaalle ja ulkoisesti kuivalle ydinpuualueelle. Testi arvioidaan 20–60 minuutin kuluttua aineen levittämisestä. Jos lämpötila on alle 2,5 °C:ta, liuokseen voidaan lisätä 20-prosenttista eteeniglykolia jäätymisen estämiseksi. Tukkinäytteitä, joissa luontainen väri muuttuu aluksi punaruskeaksi ja myöhemmin mustan ja harmaansinisiksi sävyiksi, pidetään valkotammien ryhmään kuuluvina.

3.

Kaikki tukit on merkittävä ”WO”-tunnisteella asianomaisen virallisen kasvinsuojelujärjestön tai yhteistyössä toimivan osavaltion/provinssin viranomaisten valvonnassa.

4.

Direktiivin 2000/29/EY 13 artiklan 1 kohdan ii alakohdassa vaaditun virallisen kasvinterveystodistuksen antaa asianomainen virallinen kasvinsuojelujärjestö 1, 2 ja 3 kohdassa mainittujen toimien perusteella. Todistuksessa on ilmoitettava suvun tai lajin kasvitieteellinen nimi sekä lähetyksessä olevien tukkien määrä. Siinä on oltava seuraava ”Lisäilmoituksia” koskeva kohta:

”Täten todistetaan, että tämän todistuksen mukainen lähetys sisältää ainoastaan valkotammien ryhmään kuuluvia tukkeja.”