KOMISSION ASETUS (EY) N:o 1973/2004,

annettu 29 päivänä lokakuuta 2004,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat mainitun asetuksen IV ja IV a osastossa säädettyjä tukijärjestelmiä sekä kesannoidun maan käyttöä raaka-aineiden tuottamiseen

SISÄLLYSLUETTELO

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon Tšekin, Viron, Kyproksen, Latvian, Liettuan, Unkarin, Maltan, Puolan, Slovenian ja Slovakian liittymisasiakirjan ja erityisesti sen 41 artiklan ensimmäisen kohdan,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 (1) ja erityisesti sen 110 artiklan sekä 145 artiklan c, d, e ja f alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 LUKU

SOVELTAMISALA JA YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Aihe ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa annetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV ja IV a osastossa säädettyjen seuraavien tukijärjestelmien soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt:

2.   Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän sekä mainitun asetuksen IV osaston 10 luvussa säädetyn peltokasvien pinta-alatukijärjestelmän mukaisesti kesannoidun maan käyttöä raaka-aineiden tuottamiseen.

2 artikla

Tukiedellytykset

1.   Edellä 1 artiklan a, b, c, e, h, i, j, m ja p alakohdassa tarkoitettuja suoria tukia myönnetään kunkin viljelykasvin osalta yksinomaan vähintään 0,3 hehtaarin pinta-aloille, joista on tehty hakemus ja joiden jokainen viljelty lohko ylittää jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 796/2004 14 artiklan 4 kohdassa säädettyä rajoitusta noudattaen vahvistaman vähimmäiskoon.

Maltan osalta 1 artiklan a, b, c, e, h, i, j, m ja p alakohdassa tarkoitettuja suoria tukia myönnetään kunkin viljelykasvin osalta yksinomaan vähintään 0,1 hehtaarin pinta-aloille, joista on tehty hakemus ja joiden jokainen viljelty lohko ylittää jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 796/2004 14 artiklan 4 kohdassa asetettua rajoitusta noudattaen vahvistaman vähimmäiskoon.

2.   Edellä 1 artiklan a, b, c, h ja j alakohdassa tarkoitettua suoraa tukea myönnetään yksinomaan kokonaisuudessaan kylvetyille pinta-aloille, joilla on suoritettu kaikki tavanomaiset paikallisten vaatimusten mukaiset viljelytoimet.

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 1 luvussa tarkoitetun durumvehnän erityisen laatupalkkion ja mainitun asetuksen IV osaston 10 luvussa tarkoitetun peltokasvien tuen tapauksessa täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä pinta-aloilla kasvatetut viljelykasvit, jotka eivät saavuta kukinta-astetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä pinta-aloja ei käytetä muihin tarkoituksiin ennen kyseistä kasvuvaihetta.

3.   Yhden viljellyn lohkon osalta voidaan samana vuonna tehdä enintään yksi hakemus pinta-alatuesta, joka kuuluu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999 (23) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti rahoitettavaan järjestelmään.

Kuitenkin

4.   Alat, joita käytetään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 55 artiklan b alakohdassa ja 107 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen raaka-aineiden tuottamiseen tai joita viljellään mainitun asetuksen IV osaston 5 luvussa säädetyn energiakasvien tukijärjestelmän mukaisesti, eivät ole oikeutettuja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (24) II osaston VIII luvussa säädettyyn yhteisön tukeen, lukuun ottamatta mainitun asetuksen 31 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä nopeakasvuisten lajien istutuskustannuksiin myönnettävää tukea.

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 55 artiklan b alakohdassa ja 107 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuille raaka-aineille, joita viljellään kesannoiduilla aloilla, sekä niistä johdetuille välituotteille, lopputuotteille, rinnakkaistuotteille ja sivutuotteille, ei voida myöntää asetuksen (EY) N:o 1258/1999 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaista Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston tukiosaston rahoitusta.

5.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 2 luvussa säädetyn valkuaiskasvipalkkion ja mainitun asetuksen IV osaston 10 luvussa säädetyn peltokasvien pinta-alatuen soveltamiseksi ”makeilla lupiineilla” tarkoitetaan lupiinilajikkeita, joiden tuottamista siemenistä enintään viisi prosenttia on karvaita. Karvaiden siementen pitoisuus lasketaan soveltamalla tämän asetuksen liitteessä I säädettyä koetta.

3 artikla

Ilmoitukset

Jäsenvaltioiden on toimitettava seuraavat tiedot komissiolle sähköisessä muodossa:

Pinta-alat on ilmoitettava hehtaareina kahden desimaalin tarkkuudella. Määrät on ilmoitettava tonneina kolmen desimaalin tarkkuudella.

4 artikla

Vähennyskerroin

1.   Pinta-alaan sovellettava vähennyskerroin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 75 artiklassa, 78 artiklan 2 kohdassa, 82 ja 85 artiklassa, 89 artiklan 2 kohdassa, 98 ja 143 artiklassa sekä 143 b artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai määriin sovellettava vähennyskerroin ja puolueettomat perusteet mainitun asetuksen 95 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa on vahvistettava viimeistään kyseisen vuoden 15 päivänä marraskuuta tämän asetuksen 3 artiklan b alakohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 75, 82 ja 85 artiklan sekä 95 artiklan 4 kohdassa, 98 ja 143 artiklassa sekä 143 b artiklan 7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltioiden on ilmoitettava sovellettu vähennyskerroin komissiolle viimeistään kyseisen vuoden 1 päivänä joulukuuta ja mainitun asetuksen 95 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa sovelletut puolueettomat perusteet.

2 LUKU

DURUMVEHNÄN ERITYINEN LAATUPALKKIO

5 artikla

Lajiketarkastus

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 74 artiklan 1 kohdassa lueteltujen jäsenvaltioiden on laadittava tämän artiklan 2—5 kohdassa vahvistetun lajiketarkastusmenetelmän mukaisesti luettelo durumvehnälajikkeista, joille voidaan myöntää mainitun asetuksen 72 artiklassa tarkoitettu durumvehnän erityinen laatupalkkio.

2.   Jäsenvaltioiden on vähintään joka toinen vuosi määriteltävä vähintään kaksi edustavaa lajiketta. Edustavien lajikkeiden on oltava varmennetuimpia durumvehnälajikkeita.

3.   Jäsenvaltioiden on analysoitava durumvehnälajikkeet seuraavien laatuparametrien mukaisesti ja sovellettava kuhunkin parametriin asianmukaista painotuskerrointa:

Ensimmäisen alakohdan a—d alakohdassa tarkoitettujen laatuparametrien yhteenlaskettu keskiarvo kerrottuna ilmoitetulla prosenttiarvolla muodostaa lajikkeiden laatuindeksin.

Kunkin jäsenvaltion on vähintään kahden vuoden ajan verrattava durumvehnälajikkeiden laatuindeksejä paikallistason edustavien lajikkeiden laatuindekseihin. Tarkasteltavia lajikkeita ovat kunkin jäsenvaltion kansalliseen lajikeluetteloon merkityt lajikkeet lukuun ottamatta lajikkeita, joista ei ole kolmen viime vuoden osalta saatavilla määritystietoja, koska kyseisiä lajikkeita ei enää käytetä tai varmenneta.

Tätä varten kunkin jäsenvaltion on laskettava edustaville lajikkeille määritetyn keskimääräisen laatuindeksin, joka on 100, perusteella ensimmäisen alakohdan a—d alakohdassa tarkoitetun kunkin laatuparametrin osalta muille durumvehnälajikkeille määriteltävä prosenttiosuus indeksiin 100 verrattuna. Ainoastaan niille durumvehnälajikkeille, joiden indeksi on vähintään 98, voidaan myöntää durumvehnän erityinen laatupalkkio.

4.   Jäsenvaltio voi sulkea tukikelpoisten lajikkeiden luettelon ulkopuolelle lajikkeet, joiden osalta läpikuultavuutensa menettäneiden durumvehnän jyvien keskiarvo on yli 27 prosenttia.

5.   Jonkin toisen jäsenvaltion kansalliseen lajikeluetteloon merkittyjä lajikkeita voidaan niin ikään tarkastella niiden tukikelpoisuuden kannalta.

6 artikla

Määritysmenetelmät

1.   Valkuaispitoisuuden, ominaispainon ja läpikuultavuutensa menettäneiden durumvehnän jyvien määrän määrittämiseksi sovelletaan komission asetuksessa (EY) N:o 824/2000 (25) vahvistettuja määritysmenetelmiä.

2.   Keltaisuusindeksi mitataan ICC 152 -menetelmällä tai vastaavalla tunnustetulla menetelmällä.

3.   Gluteenin laatu mitataan ICC 158 -menetelmällä tai ICC 151 -menetelmällä.

7 artikla

Varmennettujen siementen määrä

Jäsenvaltioiden on vahvistettava erityisen laatupalkkion maksuvuotta edeltävän vuoden 1 päivään lokakuuta mennessä direktiivin 66/402/ETY (26) mukaisesti varmennettujen siementen vähimmäismäärä, joka käytetään voimassa olevia maatalouskäytänteitä noudattaen asianomaisella tuotantoalueella.

8 artikla

Julkaisut ja tiedonannot

1.   Jäsenvaltioiden on julkaistava durumvehnän erityiseen laatupalkkioon kansallisella tai alueellisella tasolla tukikelpoisten valituksi tulleiden lajikkeiden luettelo talvilajikkeiden osalta viimeistään palkkionmaksuvuotta edeltävän vuoden 1 päivänä lokakuuta ja kevätlajikkeiden osalta viimeistään palkkionmaksuvuotta edeltävän vuoden 31 päivänä joulukuuta.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kuukauden kuluessa 1 kohdassa säädetyistä päivämääristä 1 kohdassa tarkoitettu luettelo sekä annettava sille tiedoksi käytettävien varmennettujen siementen vähimmäismäärä, jos sitä on muutettu.

9 artikla

Voimassaoloaika

1.   Edellä 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon hyväksytyille lajikkeille voidaan myöntää durumvehnän erityistä laatupalkkiota viiden vuoden ajan siitä, kun ne on ensimmäisen kerran otettu luetteloon.

2.   Kunkin lajikkeen tukikelpoisuutta voidaan jatkaa viidellä vuodella niiden laatumääritysten tulosten perusteella, jotka laaditaan viisivuotisen tukikelpoisuuskauden toisena ja kolmantena vuonna.

10 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on julkaistava durumvehnän erityiseen laatupalkkioon vuodeksi 2005 tukikelpoisten valituksi tulleiden lajikkeiden luettelo talvilajikkeiden osalta viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2004 ja kevätlajikkeiden osalta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2004.

2.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettu luettelo poistamalla kansalliseen lajikeluetteloon merkittyjen lajikkeiden luettelosta ne lajikkeet, joita ei ole varmennettu vuosina 2003 ja 2004, sekä ne lajikkeet, jotka eivät täytä vähintään kahta seuraavista parametreista:

3.   Palkkioon vuosina 2005 ja 2006 oikeutettujen lajikkeiden luettelo voi sisältää lajikkeita, jotka kuuluvat jonkin toisen jäsenvaltion valittujen lajikkeiden luetteloon kyseisen toisen jäsenvaltion toteuttamien laatumääritysten tulosten perusteella.

3 LUKU

VALKUAISKASVIPALKKIO

11 artikla

Vilja- ja valkuaiskasvien seoskasvustot

Alueilla, joilla valkuaiskasveja kylvetään perinteisesti yhdessä viljojen kanssa, valkuaiskasvipalkkio maksetaan hakijan pyynnöstä sillä edellytyksellä, että hakija todistaa kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että valkuaiskasvit ovat tässä seoksessa vallitsevana. Kyseisille pinta-aloille ei voida myöntää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 98 artiklassa säädettyä peltokasvien erityistä aluetukea.

4 LUKU

RIISIN LAJIKOHTAINEN TUKI

12 artikla

Kylvöpäivät

Jotta riisin lajikohtaista tukea voitaisiin myöntää, ilmoitetut viljelyalat on kylvettävä viimeistään

Ranskan Guyanassa viljelyalat on kuitenkin kylvettävä kummankin kylvöjakson osalta viimeistään niitä edeltävänä 31 päivänä joulukuuta ja 30 päivänä kesäkuuta, ja riisin lajikohtaista tukea myönnetään kumpanakin kylvöjaksona keskimäärin kylvetyn alan perusteella.

13 artikla

Vähennyskerroin

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 82 artiklassa tarkoitettu riisin lajikohtaiseen tukeen sovellettava vähennyskerroin lasketaan tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

14 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 3 artiklan mukaisesti seuraavat tiedot:

2.   Ranskan Guyanan osalta kylvöaloja koskevat tiedot on toimitettava kumpanakin kylvöjaksona keskimäärin kylvetyn alan perusteella.

3.   Jäsenvaltiot voivat tarkistaa vuosittain perusalansa tai -alojensa alajakoa osa-aloihin sekä puolueettomia perusteita, joihin alajaot perustuvat. Niiden on toimitettava tiedot komissiolle viimeistään kyseistä satokautta edeltävänä 15 päivänä toukokuuta.

5 LUKU

PÄHKINÖIDEN PINTA-ALATUKI

15 artikla

Edellytykset yhteisön tuen saamiseksi

1.   Tässä luvussa tarhalla tarkoitetaan yhdenmukaista ja yhtenäistä pähkinäpuiden istutusalaa, jonka sisällä ei ole muita viljelyksiä tai viljelmiä ja joka on maantieteellisesti yhtenäinen. Yksittäisiä pähkinäpuita tai pelkkää pähkinäpuuriviä tien tai toisen viljelyksen reunalla ei pidetä tarhana.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia muiden kuin pähkinäpuiden kasvatuksen tarhassa edellyttäen, että niiden määrä on enintään 10 prosenttia 3 kohdassa vahvistetusta puiden lukumäärästä. Jäsenvaltiot voivat tämän lisäksi sallia kastanjapuiden kasvatuksen tarhassa, jos 3 kohdassa vahvistettua puiden lukumäärää noudatetaan tukikelpoisten pähkinäpuiden osalta.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 83 artiklassa säädettyä pinta-alatukea voidaan myöntää ainoastaan pähkinöitä tuottaville tarhoille, jotka täyttävät tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset asetuksen (EY) N:o 796/2004 11 artiklan mukaisesti vahvistettuna päivänä.

Kun kyseessä on tarha, jossa viljellään erityyppisiä pähkinöitä, ja kun tuki on eriytetty tuotteiden mukaan, sovelletaan enemmistönä olevan pähkinätyypin osalta määriteltyjä tukikelpoisuusedellytyksiä ja tukitasoa.

3.   Tarhojen palstakoon on oltava vähintään 0,10 hehtaaria.

Pähkinäpuiden lukumäärän tarhassa on hehtaaria kohti oltava vähintään

4.   Jäsenvaltiot voivat puolueettomien perusteiden mukaisesti vahvistaa vähimmäispalstakoon ja puutiheyden 3 kohdassa säädettyä korkeammiksi kyseessä olevien alueiden ja tuotantoalojen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

16 artikla

Edellytykset kansallisen tuen saamiseksi

Edellä olevaa 15 artiklaa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 87 artiklassa säädettyyn kansalliseen tukeen.

Jäsenvaltio voi vahvistaa muita tukikelpoisuusperusteita edellyttäen, että kyseiset perusteet ovat johdonmukaisia tukijärjestelmän ympäristöön, maaseutuun, yhteiskuntaan ja talouteen kohdistuvien tavoitteiden kanssa eivätkä johda tuottajien väliseen syrjintään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 87 artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on vahvistettava tarpeelliset järjestelyt sen valvomiseksi, että viljelijät noudattavat tukikelpoisuusperusteita.

17 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle joka tapauksessa ennen jäsenvaltioiden asetuksen (EY) N:o 796/2004 11 artiklan mukaisesti hakemuksen jättämiselle vahvistamaa päivämäärää ja viimeistään

2.   Komissiolle 1 kohdan mukaisesti toimitettavia tietoja koskevaa muutosta sovelletaan seuraavaan vuoteen, ja kyseisen jäsenvaltion on toimitettava kyseinen muutos ja sen perusteena olevat puolueettomat perusteet tiedoksi komissiolle viipymättä.

18 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Jäsenvaltiot voivat määritellä, voidaanko asetuksen (EY) N:o 1782/2003 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut parannussuunnitelmat keskeyttää ennen niiden suunniteltua voimassaolon päättymistä ja millä edellytyksin, ja voidaanko mainitun asetuksen IV osaston 4 luvussa säädettyä järjestelmää soveltaa kyseisiin pinta-aloihin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä vahvistaessaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että

6 LUKU

TÄRKKELYSPERUNAN TUKI

19 artikla

Tukikelpoisuus

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 93 artiklassa säädettyä tärkkelysperunan tukea myönnetään perunoille, joista on tehty komission asetuksen (EY) N:o 2236/2003 (28) 3 artiklassa säädetty viljelysopimus, jollain komission asetuksen (EY) N:o 2235/2003 (29) liitteessä I kuvatulla menetelmällä määritellyn perunoiden nettopainon ja toimitettujen perunoiden tärkkelyspitoisuuden perusteella mainitun asetuksen liitteessä II vahvistettujen tukimäärien mukaisesti.

Tärkkelysperunoiden tukea ei myönnetä perunoille, joiden tärkkelyspitoisuus on alle 13 prosenttia, paitsi jos sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2236/2003 5 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa.

20 artikla

Vähimmäishinta

Tärkkelysperunan tukeen sovelletaan vaatimusta, jonka mukaan on esitettävä todisteet siitä, että vähintään asetuksen (EY) N:o 1868/94 4 a artiklassa tarkoitettu hinta on maksettu tehtaalle toimitettuna -vaiheessa asetuksen (EY) N:o 2235/2003 liitteessä II vahvistettujen tukimäärien mukaisesti.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2236/2003 10 artiklan 2 kohtaa.

21 artikla

Tuen maksaminen

1.   Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklan soveltamista jäsenvaltion, jonka alueella perunatärkkelys valmistettiin, on maksettava tärkkelysperunan tuki viljelijälle, kun kaikki hänen kyseisen markkinointivuoden määränsä on toimitettu perunatärkkelystä tuottavaan yritykseen, neljän kuukauden kuluessa päivästä, jona toimitettiin tämän asetuksen 20 artiklassa tarkoitetut todisteet ja edellyttäen, että tämän asetuksen 19 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä on noudatettu.

2.   Jäsenvaltiot voivat maksaa ennakkoa markkinointivuoden 1 päivästä joulukuuta alkaen viljelijän kyseisen markkinointivuoden osalta tärkkelystä tuottavaan yritykseen toimittamien tärkkelysperunamäärien eri osien perusteella. Kukin ennakkomaksu myönnetään toimitettujen tärkkelysperunoiden määrälle, josta on esitetty 20 artiklassa tarkoitetut todisteet ja joiden osalta on noudatettu 19 artiklassa tarkoitettuja edellytyksiä.

3.   Muuntokurssi tärkkelysperunan tuen ilmaisemiseksi kansallisena valuuttana on asetuksen (EY) N:o 2236/2003 20 artiklan mukaisesti sovellettava muuntokurssi.

7 LUKU

LYPSYLEHMÄPALKKIO JA LISÄTUET

22 artikla

Toiminnan harjoittamatta jättäminen

1.   Kun luonnollinen tai oikeushenkilö, jolla on tilakohtainen viitemäärä, ei täytä asetuksen (EY) N:o 1788/2003 5 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä kyseisen vuoden 31 päivänä maaliskuuta päättyvän kahdentoista kuukauden jakson aikana, lypsylehmäpalkkioita ja lisätukea ei makseta kyseisen vuoden osalta, ellei asianomainen henkilö pysty osoittamaan ennen tukihakemuksen määräaikaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että tuotanto on aloitettu.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta ylivoimaisen esteen tapauksissa eikä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jotka vaikuttavat tilapäisesti asianomaisten tuottajien tuotantokapasiteettiin ja jotka ovat toimivaltaisen viranomaisen tunnustamia.

8 LUKU

ENERGIAKASVIEN TUKI

1 JAKSO

Määritelmät

23 artikla

Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan

2 JAKSO

Sopimus

24 artikla

Raaka-aineen käyttö

1.   Kaikkia maatalouden raaka-aineita, sokerijuurikasta lukuun ottamatta, voidaan viljellä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklassa säädettyä tukea saavilla pinta-aloilla edellyttäen, että raaka-aineen ensisijainen käyttötarkoitus on jonkin mainitun artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun energiatuotteen valmistus.

Raaka-aineista jalostamalla saatujen energiatuotteiden taloudellisen arvon on oltava suurempi kuin tällaisesta jalostuksesta saatujen muihin käyttötarkoituksiin tarkoitettujen muiden tuotteiden arvo 39 artiklan 3 kohdassa vahvistetun menetelmän mukaisesti arvioituna.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista raaka-aineista on tehtävä sopimus asetuksen (EY) N:o 1782/2003 90 artiklan mukaisesti ja tässä jaksossa säädetyin edellytyksin.

3.   Hakijoiden on toimitettava korjattu raaka-aine kokonaisuudessaan ensimmäiselle jalostajalle, jonka on otettava se vastaan sekä taattava vastaavan raaka-ainemäärän käyttö yhden tai useamman asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun energiatuotteen valmistukseen yhteisössä.

Jos ensimmäinen jalostaja käyttää tosiasiallisesti korjatun raaka-aineen väli- tai sivutuotteen valmistamiseen, hän voi käyttää vastaavan määrän kyseistä väli- tai sivutuotetta yhden tai useamman ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun lopputuotteen valmistamiseen.

Toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa ensimmäisen jalostajan on ilmoitettava asiasta sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jolle vakuus on asetettu. Jos vastaava määrä käytetään muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa raaka-aine on korjattu, asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kyseisestä toimesta.

4.   Sopimussuhteita sääntelevien kansallisten säännösten mukaisesti ensimmäinen jalostaja voi valtuuttaa kolmannen osapuolen ottamaan vastaan raaka-aineen tukea hakeneelta maanviljelijältä. Valtuutuksen saajan on toimittava jalostajan nimissä ja lukuun, ja jalostaja on yksin vastuussa tässä luvussa säädettyjen velvollisuuksien noudattamisesta.

25 artikla

Poikkeukset

1.   Sen estämättä, mitä 24 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa hakijalle luvan

2.   Hakijan on 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa soveltavien jäsenvaltioiden on toteutettava tarkastustoimenpiteet, joilla voidaan riittävällä tavalla varmistaa raaka-aineen suora käyttö tilalla tai jalostus CN-koodiin 2711 29 00 kuuluvaksi biokaasuksi.

4.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti käytetyt vilja- tai öljykasvit on denaturoitava jäsenvaltion vahvistamalla tavalla. Jäsenvaltiot voivat sallia öljykasvien siementen 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta jalostuksesta saatavan öljyn denaturoinnin siementen denaturoinnin sijaan edellyttäen, että denaturointi tapahtuu heti öljyksi jalostamisen jälkeen ja siementen käyttöä koskevat valvontatoimenpiteet otetaan käyttöön.

26 artikla

Sopimus

1.   Hakijan on esitettävä tukihakemuksensa tueksi toimivaltaiselle viranomaiselleen itsensä ja ensimmäisen jalostajan välillä tehty sopimus.

2.   Hakijan on varmistettava, että sopimuksessa mainitaan seuraavat tiedot:

3.   Hakijan on varmistettava sopimuksen tekeminen sellaiseen päivämäärään mennessä, että ensimmäinen jalostaja voi antaa hakijan toimivaltaiselle viranomaiselle jäljennöksen sopimuksesta 34 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin määräaikoihin mennessä.

4.   Jäsenvaltiot voivat valvontasyistä edellyttää, että kukin hakija saa tehdä ainoastaan yhden toimitussopimuksen kutakin raaka-ainetta kohti.

3 JAKSO

Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

27 artikla

Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

Jos sopimuspuolet muuttavat sopimusta tai irtisanovat sen hakijan tukihakemuksen jättämisen jälkeen, hakija säilyttää oikeuden hakea tukea vain, jos hän ilmoittaa muutoksesta tai irtisanomisesta toimivaltaiselle viranomaiselle tukihakemuksen muutokselle kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistetun määräajan kuluessa, jotta tarvittavat tarkastukset voidaan suorittaa.

28 artikla

Poikkeukselliset olosuhteet

Jos hakija ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi hän ei voi toimittaa sopimuksessa ilmoitettua raaka-ainetta tai osaa siitä, toimivaltainen viranomainen voi, saatuaan riittävät todisteet näistä poikkeuksellisista olosuhteista, antaa luvan sopimuksen muuttamiseen siinä määrin kuin muutos näyttää olevan perusteltavissa, tai sen irtisanomiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 27 artiklan soveltamista.

Jos sopimuksen muutos johtaa siihen sisältyvän pinta-alan vähenemiseen tai jos sopimus irtisanotaan, hakija menettää sopimuksesta poistettujen pinta-alojen osalta oikeutensa tässä luvussa tarkoitettuun tukeen.

29 artikla

Lopullisten käyttötarkoitusten muutokset

Ensimmäinen jalostaja voi muuttaa 26 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja raaka-aineiden suunniteltuja ensisijaisia lopullisia käyttötarkoituksia sen jälkeen, kun sopimuksen mukainen raaka-aine on toimitettu ensimmäiselle jalostajalle ja 31 artiklan 1 kohdan sekä 34 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset on täytetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 27 artiklan soveltamista.

Lopullisten käyttötarkoitusten muutosten on täytettävä 24 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 39 artiklan 3 kohdassa vahvistetut edellytykset.

Ensimmäisen jalostajan on tehtävä ennakkoilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselleen, jotta tarvittavat tarkastukset voidaan suorittaa.

4 JAKSO

Edustavat sadot ja toimitettavat määrät

30 artikla

Edustavat sadot

Jäsenvaltioiden on asianmukaista menettelyä noudattaen vahvistettava joka vuosi edustavat sadot, jotka on tosiasiallisesti saavutettava, ja ilmoitettava ne asianomaisille hakijoille.

31 artikla

Toimitettavat määrät

1.   Hakijan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen korjatun raaka-aineen kokonaismäärä lajeittain ja vahvistettava sekä toimitetun raaka-aineen määrä että sopimuspuoli, jolle hän on toimittanut tämän raaka-aineen.

2.   Määrän, joka hakijan on tosiasiallisesti toimitettava ensimmäiselle jalostajalle, on vastattava vähintään edustavaa satoa.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksyä poikkeuksellisesti enintään 10 prosentin vajauksen mainitusta edustavasta sadosta.

Jos toimivaltainen viranomainen on antanut luvan sopimuksen muuttamiseen tai irtisanomiseen 28 artiklan mukaisesti, se voi lisäksi vähentää määrää, joka hakijan on tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti toimitettava, siinä määrin kuin se näyttäisi olevan perusteltavissa.

5 JAKSO

Edellytykset tuen maksamiseksi

32 artikla

Tuen maksaminen

1.   Hakijalle voidaan maksaa tukea ennen raaka-aineen jalostamista. Tämä tuki maksetaan kuitenkin vasta, kun tässä luvussa toimitettavaksi edellytetty raaka-aineen määrä on toimitettu ensimmäiselle jalostajalle ja jos

2.   Jos kaksivuotisten kasvien osalta sadonkorjuu ja sen seurauksena myös raaka-aineen toimittaminen tapahtuu vasta toisena viljelyvuonna, tukea maksetaan 26 artiklassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä seuraavien kahden vuoden ajan, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että

Ensimmäisenä viljelyvuonna tukea maksetaan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen on saanut todisteet siitä, että 35 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vakuus on annettu. Toisena viljelyvuonna ei edellytetä vakuuden antamista tuen maksamiseksi.

3.   Pysyvien tai monivuotisten kasvien tapauksessa tuki maksetaan vuosittain sopimuksen tekemisen jälkeen. Edellä 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan soveltuvin osin.

6 JAKSO

Sopimus sekä hakijan ja ensimmäisen jalostajan velvollisuudet

33 artikla

Jalostajien lukumäärä

Energiatuotteiden on oltava enintään toisen jalostajan valmistamia.

34 artikla

Sopimus sekä hakijan ja ensimmäisen jalostajan velvollisuudet

1.   Ensimmäisen jalostajan on annettava jäljennös sopimuksesta toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseisen jäsenvaltion vahvistaman aikataulun mukaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisenä vuonna tehtävän tukihakemuksen viimeiseen jättöpäivään mennessä.

Jos hakija ja ensimmäinen jalostaja muuttavat sopimusta tai irtisanovat sen sopimuksen ennen 27 artiklassa tarkoitettua päivää minä tahansa vuonna, ensimmäisen jalostajan on annettava jäljennös muutetusta tai irtisanotusta sopimuksesta toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseiseen päivään mennessä.

2.   Ensimmäisen jalostajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseistä jalostusketjua koskevat tarvittavat tiedot ja erityisesti tiedot niistä hinnoista ja teknisistä jalostuskertoimista, joiden avulla määritellään 40 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen saatavissa olevien lopputuotteiden määrä.

3.   Ensimmäisen jalostajan, joka on vastaanottanut hakijan toimittaman raaka-aineen, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen vastaanotetun raaka-aineen määrä lajeittain eriteltynä, raaka-aineen toimittaneen sopimuspuolen nimi ja osoite sekä toimituspaikka ja viittaus sopimukseen jäsenvaltioiden vahvistamaan määräaikaan mennessä sen varmistamiseksi, että tuki voidaan maksaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklassa vahvistetussa ajassa.

Jos ensimmäisen jalostajan jäsenvaltio on eri kuin se, jossa raaka-aine on viljelty, ensimmäisen jalostajan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toimitetun raaka-aineen kokonaismäärä hakijan toimivaltaiselle viranomaiselle 40 työpäivän kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta.

7 JAKSO

Vakuudet

35 artikla

Ensimmäisen jalostajan antama vakuus

1.   Ensimmäisen jalostajan on annettava toimivaltaiselle viranomaiselleen 2 kohdassa tarkoitettu vakuus kokonaisuudessaan kyseisenä vuonna kyseisessä jäsenvaltiossa tehtävän tukihakemuksen viimeiseen jättöpäivään mennessä.

2.   Vakuus on kunkin raaka-aineen osalta 60 euroa hehtaarilta kerrottuna kaikkien sellaisten pinta-alojen summalla, joista on tehty ensimmäisen jalostajan allekirjoittama sopimus ja joita käytetään kyseisen raaka-aineen tuottamiseen.

3.   Jos sopimusta muutetaan tai se irtisanotaan 27 tai 28 artiklan mukaisesti, vakuus mukautetaan vastaavasti.

4.   Vakuus vapautetaan suhteellisesti kunkin raaka-aineen osalta, jos ensimmäisen jalostajan toimivaltainen viranomainen on saanut todisteet siitä, että kyseisten raaka-aineiden määrät on jalostettu 26 artiklan 2 kohdan f alakohdassa säädettyä vaatimusta noudattaen, ottaen tarvittaessa huomioon mahdolliset 29 artiklan mukaisesti tehdyt muutokset.

36 artikla

Ensisijaiset ja alempiasteiset vaatimukset

1.   Seuraavat velvollisuudet ovat komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 (30) 20 artiklan mukaisia ensisijaisia vaatimuksia:

2.   Seuraavat ensimmäisen jalostajan velvollisuudet ovat asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan mukaisia alempiasteisia vaatimuksia:

8 JAKSO

Toiseen jäsenvaltioon myyntiä, luovutusta tai toimittamista taikka vientiä koskevat asiakirjat

37 artikla

T5-valvontakappale

Jos ensimmäinen jalostaja myy tai luovuttaa 26 artiklassa tarkoitetun sopimuksen kohteena olevia välituotteita toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle toiselle jalostajalle, tuotteen mukana on oltava asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukaisesti annettu T5-valvontakappale.

T5-valvontakappaleen 104 kohtaan otsikon ”muuta” alle on merkittävä yksi seuraavista maininnoista:

38 artikla

T5-valvontakappaleen vaihtoehtoiset todisteet

Seuraavat asiakirjat voidaan hyväksyä T5-valvontakappaleen vaihtoehtoisina todisteina, kun T5-valvontakappaletta ei ensimmäisestä jalostajasta riippumattomien olosuhteiden vuoksi palauteta sen jäsenvaltion, johon ensimmäinen jalostaja on sijoittautunut, valvonnasta vastaavan elimen lähtötoimipaikkaan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty raaka-aineiden jalostamista koskeva määräaika on päättynyt:

9 JAKSO

Tarkastukset

39 artikla

Rekisterien pito

1.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on täsmennettävä rekisterit, joita jalostajan on pidettävä, sekä niiden jaksottaisuus, jonka on oltava vähintään kuukausittainen.

Kyseisissä rekistereissä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

2.   Ensimmäisen jalostajan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että esitetty sopimus noudattaa 24 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Jos näitä edellytyksiä ei ole noudatettu, siitä on ilmoitettava hakijan toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.   Edellä 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden taloudellisen arvon laskemiseksi asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on verrattava 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella kaikkien energiatuotteiden yhteenlaskettua arvoa samasta jalostuksesta saatujen muihin käyttötarkoituksiin suunnattujen kaikkien muiden tuotteiden yhteenlaskettuun arvoon. Tuotteen arvo saadaan kertomalla sen määrä edellisen markkinointivuoden aikana kirjattujen vapaasti tehtaalla -hintojen keskiarvolla. Jos näitä hintoja ei ole käytettävissä, toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä asianomaiset hinnat erityisesti 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella.

40 artikla

Jalostajien tiloissa tehtävät tarkastukset

1.   Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa jalostukset on toteutettu, on tarkastettava 24 artiklan 1 kohdan säännösten noudattaminen vähintään 25 prosentilta niiden alueelle sijoittautuneita jalostajia heidän tiloissaan riskianalyysin perusteella. Kyseisiin tarkastuksiin on sisällyttävä vähintään

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa toimivaltaisen viranomaisen käytettävä erityisesti kyseisten raaka-aineiden jalostuksen teknisiä kertoimia. Jos yhteisön lainsäädännössä on säädetty tällaisista kertoimista vientiä varten, sovelletaan näitä kertoimia. Niiden puuttuessa sovelletaan muita yhteisön lainsäädännössä säädettyjä kertoimia. Kaikissa muissa tapauksissa tarkastuksen on perustuttava jalostusteollisuudessa yleisesti hyväksyttyihin kertoimiin.

2.   Edellä 25 artiklassa tarkoitettujen jalostustoimien osalta on tarkastettava 10 prosenttia hakijoista, jotka on valittu riskianalyysin perusteella ottaen huomioon

3.   Jos 2 kohdassa tarkoitetuissa tarkastuksissa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia vähintään kolmessa prosentissa tapauksista, toimivaltaisen viranomaisen on kuluvan vuoden aikana tehtävä lisätarkastuksia ja lisättävä niiden viljelijöiden osuutta, joille on seuraavana vuonna tehtävä paikalla tehtäviä tarkastuksia.

4.   Jos on säädetty, että tietyt 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten osa-alueet voidaan tehdä otoksen perusteella, kyseisen otoksen on taattava valvonnan luotettava ja edustava taso.

5.   Jokaisesta paikalla tehdystä tarkastuksesta on laadittava tarkastajan allekirjoittama tarkastuskertomus, jonka perusteella on mahdollista tutkia tehtyihin tarkastuksiin liittyviä tietoja. Kertomuksessa on ilmoitettava erityisesti

41 artikla

Hampun tuotanto

Sovelletaan komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 (31) 29 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 796/2004 33 artiklassa tarkoitettuja hamppuun liittyviä säännöksiä.

42 artikla

Lisätoimenpiteet ja keskinäinen avunanto

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tämän luvun asianmukaisen soveltamisen kannalta tarvittavat lisätoimenpiteet ja avustettava toisiaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten toteuttamiseksi. Jos tässä luvussa ei säädetä soveltuvista vähennyksistä tai ulkopuolelle jättämisistä, jäsenvaltiot voivat soveltaa aiheellisia kansallisia seuraamuksia tuen myöntämismenettelyssä mukana oleviin markkinoiden toimijoihin.

2.   Jäsenvaltioiden on tarpeen mukaan tai siinä määrin kuin tämän luvun säännöksissä edellytetään avustettava toisiaan tehokkaiden tarkastusten varmistamiseksi ja toimitettujen asiakirjojen oikeellisuuden sekä vaihdettujen tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi.

10 JAKSO

Energiakasvien tukijärjestelmän ulkopuolelle jättäminen ja arviointi

43 artikla

Raaka-aineiden jättäminen energiakasvien tukijärjestelmän ulkopuolelle ja vähimmäisviljelyala

1.   Jäsenvaltiot voivat jättää minkä tahansa maatalouden raaka-aineen energiakasvien tukijärjestelmän ulkopuolelle, jos kyseisten raaka-aineiden vuoksi aiheutuu vaikeuksia valvonnan, kansanterveyden, ympäristön tai rikosoikeuden taikka lopullisten energiatuotteiden määrän vähenemisen suhteen.

2.   Jäsenvaltiot voivat vahvistaa vähimmäisviljelyalan mille tahansa 24 artiklassa tarkoitetulle raaka-aineelle.

44 artikla

Arviointi

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen sen vuoden loppua seuraavaa 15 päivää lokakuuta, jonka osalta tukea myönnetään, kaikki energiakasvien tuen arviointiin tarvittavat tiedot.

Kyseisiin tietoihin on sisällyttävä erityisesti

9 LUKU

PELTOKASVIEN ERITYINEN ALUETUKI

45 artikla

Kylvöpäivä

Ilmoitettu ala on kylvettävä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 98 artiklassa säädetyn peltokasvien erityisen aluetuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden vahvistamaan päivämäärään mennessä, ja tämä päivämäärä ei saa olla myöhempi kuin 15 päivä kesäkuuta.

10 LUKU

SIEMENTUET

46 artikla

Varmennetut siemenet

Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 99 artiklaa tukea on myönnettävä direktiiveissä 66/401/ETY, 66/402/ETY ja 2002/57/EY määriteltyjen sellaisten perussiementen ja virallisesti varmennettujen siementen tuotantoon, jotka noudattavat kyseisissä direktiiveissä säädettyjä vaatimuksia ja edellytyksiä tämän asetuksen 47—50 artiklan mukaisesti.

47 artikla

Siementen tuotanto

1.   Siemenet on tuotettava

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen siemenlaitosten tai jalostajien on oltava jäsenvaltioiden hyväksymiä tai rekisteröimiä. Jäsenvaltion hyväksyntä tai rekisteröinti pätee koko yhteisössä.

3.   Siemenlaitoksen tai jalostajan, joka lisää tai lisäännyttää siemeniä jäsenvaltiossa, joka on muu kuin 2 kohdassa tarkoitettu hyväksymis- tai rekisteröimisvaltio, on toimitettava kyseisen toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille niiden pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot sen valvomiseksi, onko tukeen oikeutta.

48 artikla

Alueellinen tukikelpoisuus

Kukin jäsenvaltio voi myöntää tukea ainoastaan siemenille, jotka on korjattu sen alueella sen kalenterivuoden kuluessa, jona alkaa markkinointivuosi, jolle tuki vahvistettiin.

Tukea on myönnettävä kaikille siementen lisääjille edellytyksin joilla varmistetaan tuensaajien tasapuolinen kohtelu riippumatta siitä, mihin ne ovat sijoittautuneet yhteisössä.

49 artikla

Siementen kaupan pitäminen

Tukea myönnetään vain sillä edellytyksellä, että tuensaaja on pitänyt siemeniä kaupan kylvämistä varten satovuotta seuraavaan 15 päivään kesäkuuta mennessä. ”Kaupan pitämisellä” tarkoitetaan pitämistä saatavilla, varastossa tai myytävänä, tarjoamista myyntiin, myyntiä tai toimittamista kolmannelle osapuolelle.

50 artikla

Cannabis sativa L. -lajikkeet

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 99 artiklan 4 kohdan mukaiseen tukeen oikeutettuja Cannabis sativa L. -lajikkeita ovat asetuksen (EY) N:o 796/2004 liitteessä II luetellut lajikkeet.

11 LUKU

PELTOKASVIEN PINTA-ALATUKI

1 JAKSO

Peltokasvien pinta-alatuen tukikelpoisuuden yleiset edellytykset

51 artikla

Tukikelpoiset alueet

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 10 luvun soveltamiseksi

2.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 108 artiklan ensimmäisen kohdan soveltamiseksi pysyvästi laitumena olevan maan on vuonna 2003 oltava

3.   Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 108 artiklan toisen kohdan mukaisesti poiketa kyseisen artiklan ensimmäisestä kohdasta ainoastaan seuraavin edellytyksin:

52 artikla

Tuen maksamisen edellytykset

Rajoittamatta 2 artiklan soveltamista peltokasvien pinta-alatukea myönnetään ainoastaan aloista

Durumvehnän viljelyä on lisäksi pidettävä yllä paikallisten vaatimusten mukaisesti vähintään sen vuoden 30 päivään kesäkuuta, jonka osalta tukea myönnetään, jollei satoa korjata täysin kypsyneenä ennen kyseistä päivää.

53 artikla

Alueellisen tuen määrä

1.   Jos peltokasvien pinta-alatukeen oikeutetut tuottajan alat sijaitsevat useilla tuotantoalueilla, maksettavan tuen määrä määritetään jokaisen hakemukseen sisältyvän alan sijainnin mukaan.

2.   Jäsenvaltioilla, jotka soveltavat erillistä käsittelyä maissille alueella, jolla maissi on tarkoitettu erityisesti säilörehuksi, on oikeus soveltaa kyseisen alueen rehuviljan satoa kaikkiin kyseisen alueen maissipinta-aloihin.

2 JAKSO

Tiettyjä peltokasveja koskevat erityissäännökset

54 artikla

Nurmisäilörehu

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 100 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi ”nurmisäilörehulla” tarkoitetaan pääasiassa nurmisiemenillä kylvettyä viljelyalaa, jonka sato korjataan vähintään kerran vuodessa tuoreena sen säilömiseksi suljetussa tilassa anaerobisella käymisellä.

Pinta-alatukea ei makseta pinta-aloille, jotka on otettu varmennettujen nurmisiementen tuotantoon kyseisenä markkinointivuonna direktiivin 66/401/ETY mukaisesti.

2.   Tämän luvun säännöksiä sovelletaan nurmisäilörehuun, lukuun ottamatta 52 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitettua kukintaan liittyvää edellytystä.

3.   Nurmisäilörehun pinta-alatukeen ovat oikeutettuja niiden jäsenvaltioiden viljelijät, joissa säädetään erityisestä nurmisäilörehualasta liitteen IV mukaisesti.

55 artikla

Durumvehnä

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 105 artiklassa säädetyn durumvehnän lisäkorvauksen ja erityistuen tukihakemukset ovat päteviä ainoastaan, jos

2.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava ja ilmoitettava viljelijöille ennen sitä vuotta edeltävää 1 päivää lokakuuta, jolta tukea haetaan, varmennettujen siementen vähimmäismäärä, joka on käytettävä kyseisen jäsenvaltion viljelykäytäntöjen mukaisesti.

56 artikla

Kuiduntuotantoon tarkoitettu pellava ja hamppu

1.   Kuiduntuotantoon tarkoitetun pellavan ja hampun pinta-alatukea myönnetään seuraavin edellytyksin:

2.   Pinta-alatuen myöntämiseksi kuiduntuotantoon tarkoitetulle hampulle jäsenvaltiot voivat vahvistaa vähimmäiskylvömäärän, joka on yhdenmukainen hyvän hampunviljelykäytännön kanssa.

57 artikla

Kylvöpäivä

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 109 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat siirtää tämän asetuksen liitteessä VIII tarkoitettujen kasvien kylvön määräpäivää enintään 15 päivään kesäkuuta kyseisten jäsenvaltioiden määrittämillä, mainitussa liitteessä täsmennetyillä erityisillä alueilla.

3 JAKSO

Perusalat, viitesadot ja enimmäismäärät

58 artikla

Kastellut ja kastelemattomat alat

1.   Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 103 artiklassa tarkoitetuissa aluejakosuunnitelmissa määrätään satojen erittelemisestä kastelluille ja kastelemattomille viljelyaloille, jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt sen määrittelemiseksi, kastellaanko alaa kyseisen markkinointivuoden aikana. Niissä on vahvistettava erityisesti

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta Espanjan regadío-tuotantoalueilla eikä muilla alueilla silloin kun kastelu liittyy perinteisesti viljelylohkoihin, jolloin ne voidaan erottaa ja luetella.

59 artikla

Perusalan ylitys

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan mukaisten alueellisten perusalojen ylitysten määrittämiseksi kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon

Vapaaehtoista kesannointia sovelletaan muuhun kuin kasteltuun alaan, muuhun kuin maissin alaan ja/tai muuhun kuin nurmisäiliörehun alaan.

2.   Määritettäessä niiden alojen kokonaismäärää, joista on jätetty tukihakemuksia, ei oteta huomioon aloja eikä niiden osia, jotka hallinnollisissa tarkastuksissa on havaittu selvästi perusteettomiksi.

Hakemuksista otetaan tarvittaessa huomioon ne todelliset alat, jotka on määritetty asetuksen (EY) N:o 1782/2003 23 artiklan soveltamiseksi paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa.

3.   Niiden pinta-alojen yhteismäärään, joiden osalta on jätetty hakemukset ja jota on mukautettu 2 kohdan mukaisesti, lisätään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luvun mukaiset peltokasvien kylvöalat, joita käytetään mainitun asetuksen IV osaston 12 luvun mukaisen hakemuksen perusteena.

4.   Perusalan ylittymisen määrä vahvistetaan liitteessä VI esitetyn taulukon mukaisesti.

60 artikla

Durumvehnän enimmäispinta-alan ylitys

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 105 artiklan 1 kohdassa säädettyyn pinta-alatuen lisäkorvaukseen oikeutetun durumvehnän enimmäispinta-alan ylityksen toteamiseksi jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon niiden pinta-alojen yhteismäärä, joille haetaan durumvehnän pinta-alatuen lisäkorvausta, mukautettuna tämän asetuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja tarvittaessa vähennettynä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 105 artiklan 3 kohdassa vahvistettuun durumvehnän erityistukeen oikeutetun enimmäispinta-alan mahdollisen ylityksen toteamiseen.

61 artikla

Pinta-alan ylityksen lopullinen määrä ja vähennyskerroin

1.   Jos todetaan 59 ja 60 artiklassa tarkoitettu pinta-alan ylitys, jäsenvaltion on määriteltävä viimeistään kyseisen vuoden 31 päivänä lokakuuta ylityksen lopullinen määrä pyöristettynä kahteen desimaaliin.

2.   Näin saatua lopullista määrää käytetään tukikelpoisen alan suhteellisen vähennyksen laskemiseen

62 artikla

Osaperusalat

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan 5 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on määriteltävä seuraavat tekijät ja ilmoitettava niistä komissiolle viimeistään sen vuoden 15 päivänä syyskuuta, jolta pinta-alatukea haetaan

63 artikla

Tukien yhteenlaskettu enimmäismäärä

Tukien yhteenlasketun enimmäismäärän ylityksen ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan 2 kohdassa säädetyn vähennyskertoimen määrittämiseksi jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon mainitun asetuksen 102 artiklan 1 kohdassa ja 105 artiklan 2 kohdassa säädetty tukikelpoisten alojen suhteellinen vähennys.

4 JAKSO

Kesannointi

64 artikla

Määritelmä

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi ”kesannoinnilla” tarkoitetaan pinta-alatukiin oikeutetun alan poistamista viljelykäytöstä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 108 artiklan mukaisesti.

65 artikla

Edellytykset

1.   Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 795/2004 32 artiklaa.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 9 kohdassa säädetään, Malta voi vuosina 2005 ja 2006 asettaa kesannoitujen alojen vähimmäiskokovaatimuksen alle 0,1 hehtaariin ja 10 metrin leveyteen.

66 artikla

Alueellinen jakautuminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 II osastossa tarkoitettujen tukihakemusten on jakauduttava alueellisesti mainitun asetuksen 103 artiklassa tarkoitetun aluejakosuunnitelman mukaisesti.

2.   Jokaista tiettyä tuotantoaluetta koskevaa pinta-alatukihakemusta kohti on tehtävä kesannointi-ilmoitus, joka vastaa vähintään samalla tuotantoalueella viljeltyjen hehtaarien määrää.

3.   Jäsenvaltio voi säätää 2 kohdasta poikkeamisesta puolueettomien perusteiden mukaisesti.

4.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, pinta-alatukihakemusta vastaava velvoitekesanto voidaan toteuttaa kokonaan tai osittain

5.   Edellä olevaa 3 ja 4 kohtaa sovellettaessa kesannoitavaa alaa on mukautettava kyseisten alueiden kesantokorvauksien määrittelyssä käytettyjen satojen eron huomioon ottamiseksi. Tämän kohdan soveltaminen ei saa kuitenkaan johtaa velvoitekesannon hehtaarimäärän alittumiseen.

67 artikla

Palkokasvit

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 3 kohdan soveltamiseksi ”palkokasveilla” tarkoitetaan aloja, joilla viljellään yhtä tai useampaa tämän asetuksen liitteessä VII lueteltua rehupalkokasvilajia. Sekoittaminen viljaan ja/tai nurmisiemeniin on sallittua, jos

Jos rehupalkokasvien kylvämiselle vahvistetaan jäsenvaltioiden vahvistamissa ympäristöön liittyvissä alueellisissa erityisvaatimuksissa enimmäistaso luonnonmukaisen maanviljelyn osalta, a alakohdassa vahvistettu edellytys täyttyy, jos jäsenvaltioiden vahvistamasta enimmäistasosta noudatetaan vähintään 85:tä prosenttia.

2.   Pinta-alatukea ei makseta pinta-aloille, joille kylvetyt 1 kohdassa tarkoitetut rehupalkokasvit kuuluvat 15 päivän tammikuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1786/2003 (33) säädettyyn tukijärjestelmään.

68 artikla

Vapaaehtoisesti kesannoidusta alasta maksettava korvaus

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 107 artiklan 6 kohdan soveltamiseksi sovellettaessa mainitun asetuksen 66 artiklaa jäsenvaltioiden on sallittava viljelijöiden kesannoida vähintään 10 prosenttia alasta, jolle on haettu peltokasvien pinta-alatukea ja jota ei käytetä kesannointioikeuksia koskevan korvauksen saamiseksi. Jäsenvaltio voi vahvistaa suurempia prosenttimääriä erityistilanteiden ja viljelymaan riittävän käytön turvaamisen perusteella.

Vapaaehtoisesta kesannoinnista maksettava perusmäärä on 63,00 euroa tonnilta markkinointivuodesta 2005/2006. Jos kastellulle ja kastelemattomalle maalle on vahvistettu eri satotasot, kesantokorvaukseen sovelletaan kastelemattomalle maalle vahvistettuja tasoja.

Jäsenvaltioiden on sovellettava kesannoitujen alojen erityistilannetta vastaavia aiheellisia toimenpiteitä, jotta varmistetaan kesannoitujen alojen ylläpitäminen hyvässä kunnossa maanviljelyn ja ympäristön kannalta sekä ympäristön suojeleminen.

5 JAKSO

Ilmoitukset

69 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle liitteessä IX esitetyissä taulukoissa luetellut tiedot niissä esitetyssä vakioidussa muodossa tuotantoalueittain, perusaloittain ja koko maan tasolla 3 artiklassa vahvistetun aikataulun mukaisesti.

2.   Jos todetaan 59 ja 60 artiklassa tarkoitettu pinta-alan ylitys, kyseisen jäsenvaltion on vahvistettava ylityksen lopullinen määrä viipymättä ja viimeistään kyseisen vuoden 15 päivänä marraskuuta sekä ilmoitettava siitä komissiolle viimeistään kyseisen vuoden 1 päivänä joulukuuta. Perusalan ylityksen määrän perustana olevat tiedot on ilmoitettava liitteen VI kaavion mukaisesti.

3.   Jos ylityksen määrä jaetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 102 artiklan 5 kohdan ja 105 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava tästä jakamisesta komissiolle viimeistään 15 päivänä marraskuuta.

4.   Sovellettaessa 63 artiklaa kyseisen jäsenvaltion on ilmoitettava lopullinen vähennyskerroin komissiolle viimeistään kyseisen vuoden 1 päivänä joulukuuta.

12 LUKU

LAMMAS- JA VUOHIPALKKIOT

1 JAKSO

Suorat tuet

70 artikla

Hakemukset ja pitoaika

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 II osaston 4 luvussa säädetyn yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, jäljempänä ”yhdennetty järjestelmä”, vaatimusten lisäksi viljelijöiden on ilmoitettava uuhi- ja vuohipalkkio- sekä lisäpalkkiohakemuksessaan, pitävätkö he kaupan lampaanmaitotuotteita tai siitä valmistettuja tuotteita sinä vuonna, jolle palkkiota haetaan.

2.   Uuhia ja/tai kuttuja pitävien viljelijöiden palkkiohakemukset on jätettävä toimivaltaiselle viranomaiselle ainoastaan yhtenä kyseisen jäsenvaltion vahvistamana ajanjaksona, joka saa alkaa aikaisintaan sen vuoden alkua edeltävänä 1 päivänä marraskuuta, jolle hakemuksia jätetään, ja jonka on päätyttävä viimeistään sen vuoden alkua seuraavana 30 päivänä huhtikuuta, jolle hakemuksia jätetään.

Yhdistynyt kuningaskunta voi kuitenkin vahvistaa Pohjois-Irlannille Ison-Britannian osalta vahvistetusta jättöajasta poikkeavan jättöajan.

3.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 115 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tilallapitoaika, jonka kuluessa viljelijä sitoutuu pitämään tilallaan palkkion kohteena olevan määrän uuhia ja/tai kuttuja, jäljempänä ”pitoaika”, on 100 päivää 2 kohdassa tarkoitetun hakemusten viimeisen jättöpäivän jälkeisestä ensimmäisestä päivästä laskettuna.

71 artikla

Vuohipalkkioon oikeutetut pinta-alat

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perusteet täyttyvät liitteessä X luetelluilla alueilla.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin säännöllisin väliajoin varmistettava, täyttyvätkö kyseiset perusteet kaikilla liitteessä X luetelluilla niiden alueisiin kuuluvilla alueilla. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kyseisen arvioinnin perusteella komissiolle ennen sitä vuotta edeltävää 31 päivää heinäkuuta, jona muutosta sovelletaan, jos liitettä X on tarpeen muuttaa. Ilmoituksessa on mainittava erityisesti liitteessä X luetellut alueet tai niiden osat, joilla asetuksen (EY) N:o 1782/2003 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut perusteet eivät enää täyty, sekä alueet, jotka mahdollisesti täyttävät kyseiset perusteet, mutta jotka eivät vielä sisälly liitteeseen X. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle näiden uusien mahdollisten alueiden osalta ehdotustaan koskevat yksityiskohtaiset perustelut.

72 artikla

Lisäpalkkion ja vuohipalkkion hakeminen

1.   Lisäpalkkion tai vuohipalkkion saadakseen viljelijän, jonka tilan maatalousmaasta vähintään 50 prosenttia mutta alle 100 prosenttia sijaitsee asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla tai tämän asetuksen liitteessä X luetelluilla alueilla, on esitettävä ilmoitus tai ilmoitukset, joista ilmenee hänen maa-alueensa sijainti tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

2.   Viljelijän, joka on velvollinen tekemään vuosittain ilmoituksen kaikesta tilallaan käytössä olevasta maatalousmaasta, on pinta-alatukihakemuksessa, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklan 1 kohdassa, mainittava ilmoituksessa ne maatalouskäytössä olevat lohkot, jotka sijaitsevat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla tai tapauksen mukaan tämän asetuksen liitteessä X luetelluilla alueilla.

Viljelijän, joka ei ole velvollinen esittämään ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua ilmoitusta, on esitettävä vuosittain erityinen ilmoitus, jossa tapauksen mukaan käytetään yhdennetyn järjestelmän mukaista viljelylohkojen tunnistusjärjestelmää.

Kyseisessä erityisessä ilmoituksessa on osoitettava kaikkien viljelijän omistamien, vuokraamien tai jonkin järjestelyn perusteella käyttämien maa-alueiden sijainti ja pinta-ala sekä ilmoitettava ne viljelykäytössä olevat lohkot, jotka sijaitsevat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla tai tapauksen mukaan tämän asetuksen liitteessä X luetelluilla alueilla. Jäsenvaltiot voivat säätää, että tämä erityinen ilmoitus sisältyy uuhi- ja/tai vuohipalkkiohakemukseen. Jäsenvaltiot voivat myös edellyttää, että erityinen ilmoitus tehdään maatilan tulotukihakemuksen avulla.

3.   Kansallinen toimivaltainen viranomainen voi pyytää esittämään omistuskirjan, vuokrasopimuksen tai viljelijöiden välisen kirjallisen sopimuksen sekä tarvittaessa todistuksen paikalliselta tai alueelliselta viranomaiselta, joka on luovuttanut maatalousmaana käytetyt maa-alueet kyseisen viljelijän käyttöön. Todistuksessa on mainittava tuottajalle myönnetyn maa-alueen pinta-ala sekä lohkot, jotka sijaitsevat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla alueilla tai tapauksen mukaan tämän asetuksen liitteessä X luetelluilla alueilla.

73 artikla

Siirtolaiduntamista harjoittavat viljelijät

1.   Sellaisten viljelijöiden jättämissä palkkiohakemuksissa, joiden tilat sijaitsevat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla maantieteellisillä alueilla ja jotka haluavat saada lisäpalkkion, on oltava merkintä

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen viljelijöiden palkkiohakemuksiin on liitettävä asiakirjat, joilla todistetaan, että siirtolaiduntamista on tosiasiallisesti harjoitettu kahtena edellisenä vuonna, jollei ylivoimaisesta esteestä tai asianmukaisesti perustelluista, karjaan vaikuttaneista luonnonolosuhteista muuta johdu, ja erityisesti siirtolaiduntamispaikan paikallisen tai alueellisen viranomaisen antama todistus, jolla osoitetaan, että siirtolaiduntamista on harjoitettu vähintään 90 peräkkäisenä päivänä.

Hakemusten hallinnollisen valvonnan yhteydessä jäsenvaltioiden on varmistettava, että palkkiohakemuksessa ilmoitettu siirtolaiduntamispaikka sijaitsee tosiasiallisesti jollakin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 114 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla alueella.

74 artikla

Tukikelpoisuus

1.   Palkkiot maksetaan viljelijälle tämän 70 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun pitoajan aikana tilallaan pitämien uuhien ja/tai kuttujen määrän perusteella.

2.   Palkkiokelpoisina pidetään eläimiä, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 112 artiklassa tarkoitetuissa määritelmissä säädetyt edellytykset tilallapitoajan viimeisenä päivänä.

75 artikla

Arvio viljelijöistä, jotka pitävät kaupan lampaanmaitoa tai lampaanmaitotuotteita

Jäsenvaltioiden on laadittava vuosittain viimeistään pitoajan 30:ntenä päivänä arvio lampaanmaitoa tai lampaanmaitotuotteita kaupan pitävistä viljelijöistä 70 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen viljelijöiden ilmoitusten perusteella.

Jäsenvaltioiden on otettava arvion laadinnassa huomioon tehtyjen tarkastusten tulokset ja kaikki muut toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä olevat tietolähteet ja erityisesti jalostajilta tai jakelijoilta saadut tiedot viljelijöiden kaupan pitämästä lampaanmaidosta ja lampaanmaitotuotteista.

76 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedoksi

Ensimmäisessä alakohdassa edellytetyt tiedot on pyynnöstä annettava lampaan- ja vuohenliha-alan virallisten tilastojen laadinnasta vastaavien kansallisten viranomaisten käyttöön.

2.   Jos 1 kohdan mukaisesti edellytetyt tiedot muuttuvat erityisesti tarkastusten, oikaisujen tai aiempien lukujen kehittymisen perusteella, komissiolle on toimitettava muuttuneet tiedot kuukauden kuluessa muutoksesta.

2 JAKSO

Enimmäismäärät, varannot ja siirrot

77 artikla

Ilmaiseksi saadut oikeudet

Asianmukaisesti perusteltuja poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta viljelijä, joka on saanut palkkio-oikeuksia ilmaiseksi kansallisesta varannosta, ei saa siirtää tai väliaikaisesti luovuttaa oikeuksiaan oikeuksien saamista seuraavana kolmena vuonna.

78 artikla

Oikeuksien käyttö

1.   Viljelijä, jolla on käytettävissään palkkio-oikeuksia, voi käyttää ne itse ja/tai luovuttaa ne väliaikaisesti toiselle viljelijälle.

2.   Jos viljelijä ei kunakin vuonna käytä vähintään 4 kohdassa säädettyä prosenttiosuutta palkkio-oikeuksistaan, käyttämättä jätetty osa on siirrettävä kansalliseen varantoon, paitsi seuraavissa tapauksissa:

3.   Väliaikainen luovutus voi koskea ainoastaan kokonaisia vuosia ja vähintään 79 artiklan 1 kohdassa säädettyä eläinten lukumäärää. Väliaikaisten luovutusten kausi saa kestää enintään kolme peräkkäistä vuotta; jokaisen kauden päättyessä viljelijä saa, jollei oikeuksia siirretä, takaisin kaikki oikeutensa, jotka hänen on käytettävä itse vähintään kahden peräkkäisen vuoden aikana. Jos viljelijä ei käytä itse vähintään 4 kohdassa säädettyä prosenttiosuutta oikeuksistaan kumpanakin kahdesta edellä mainitusta vuodesta, jäsenvaltion on, asianmukaisesti perusteltuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta, vuosittain peruutettava ja vietävä käyttämättömät oikeudet kansalliseen varantoon.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää komission hyväksymiin varhaiseläkeohjelmiin osallistuville viljelijöille väliaikaisen luovutuksen kokonaiskeston pidennyksestä kyseisten ohjelmien perusteella.

Viljelijät, jotka ovat sitoutuneet osallistumaan laajaperäistämisohjelmaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2078/92 (34) 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen mukaisesti tai asetuksen (EY) N:o 1257/1999 22 ja 23 artiklan mukaisesti, eivät saa sitoumuksensa kestäessä siirtää ja/tai luovuttaa väliaikaisesti oikeuksiaan. Tätä kieltoa ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun ohjelmassa sallitaan oikeuksien siirto ja/tai väliaikainen luovutus sellaisille viljelijöille, joiden osallistuminen muihin kuin tässä alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin edellyttää oikeuksien saamista.

4.   Palkkio-oikeuksista on käytettävä vähintään 70 prosenttia.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin nostaa tätä prosenttiosuutta 100 prosenttiin. Niiden on ilmoitettava ennakolta komissiolle prosenttiosuus, jota ne aikovat soveltaa.

79 artikla

Oikeuksien siirto ja väliaikainen luovutus

1.   Jäsenvaltiot voivat tuotantorakenteensa perusteella vahvistaa niiden palkkio-oikeuksien vähimmäismäärän, jotka voidaan siirtää osittain ilman tilan siirtoa. Tämä vähimmäismäärä saa olla enintään kymmenen palkkio-oikeutta.

2.   Palkkio-oikeuksien siirto ja väliaikainen luovutus on pätevä vasta, kun oikeudet siirtävä ja/tai väliaikaisesti luovuttava viljelijä ja oikeudet vastaanottava viljelijä ovat ilmoittaneet siitä jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Tällainen ilmoitus on tehtävä jäsenvaltion vahvistamassa määräajassa viimeistään sinä päivänä, jona palkkioiden hakukausi päättyy kyseisessä jäsenvaltiossa, niitä tapauksia lukuun ottamatta, joissa oikeudet siirretään perintönä. Tällaisissa tapauksissa oikeudet vastaanottavan viljelijän on pystyttävä esittämään asianmukaiset oikeudelliset asiakirjat sen osoittamiseksi, että hänellä on oikeus kuolleen viljelijän jäämistöön.

3.   Tilaa siirtämättä toteutetun siirron osalta kansalliseen varantoon korvauksetta luovutettujen oikeuksien lukumäärä ei voi olla pienempi kuin yksi.

80 artikla

Viljelijäkohtaisen enimmäismäärän muuttaminen

Jos oikeudet siirretään tai luovutetaan väliaikaisesti, jäsenvaltioiden on määritettävä uusi viljelijäkohtainen enimmäismäärä ja annettava asianomaisten viljelijöiden palkkio-oikeuksien määrä näille tiedoksi viimeistään 60 päivän kuluessa viljelijän palkkiohakemuksen jättöajan viimeisestä päivästä.

Ensimmäistä kohtaa ei sovelleta, jos oikeudet siirretään perintönä 79 artiklan 2 kohdan edellytysten mukaisesti.

81 artikla

Viljelijät, jotka eivät omista käyttämäänsä maata

Viljelijä, joka käyttää ainoastaan yleisiä tai yhteisiä maita ja joka päättää olla jatkamatta näiden maiden käyttämistä laiduntamiseen ja siirtää kaikki oikeutensa toiselle viljelijälle, on rinnastettava viljelijään, joka myy tai siirtää tilansa. Kaikissa muissa tapauksissa häntä pidetään viljelijänä, joka siirtää ainoastaan palkkio-oikeutensa.

82 artikla

Siirto kansallisen varannon kautta

Jos jäsenvaltio säätää, että oikeuksien siirto on tehtävä kansallisen varannon kautta, sen on sovellettava tässä luvussa säädettyjä säännöksiä vastaavia kansallisia säännöksiä. Lisäksi tällöin

Lisäksi ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuilla kansallisilla säännöksillä on varmistettava, että jäsenvaltio maksaa suoraan viljelijöiden kesken siirrettävää maksua vastaavan maksun ottaen erityisesti huomioon kyseisen jäsenvaltion tuotannon kehityksen, kun kyseessä on muu kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 117 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu oikeuksien osa. Kyseinen maksu vastaa vastaavat oikeudet kansallisesta varannosta saavalta viljelijältä vaadittavaa maksua.

83 artikla

Viljelijäkohtaisten enimmäismäärien laskeminen

Palkkio-oikeuksien viljelijäkohtaisia enimmäismääriä aluksi laskettaessa ja myöhemmin muutettaessa ainoastaan kokonaisluvut otetaan huomioon.

Jos laskutoimituksen lopullinen tulos on muu kuin kokonaisluku, tulos pyöristetään lähimpään kokonaislukuun. Jos laskutoimituksen tulos on kuitenkin täsmälleen kahden kokonaisluvun välissä, otetaan huomioon suurempi kokonaisluku.

84 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2005 asetuksen (EY) N:o 1782/2003 117 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansalliseen varantoon luovutettava siirrettyjen palkkio-oikeuksien osa ja tarvittaessa mainitun asetuksen 117 artiklan 3 kohdan mukaisesti toteutetut toimenpiteet sekä mahdolliset muutokset ennen kunkin vuoden 1 päivää tammikuuta.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava liitteissä XIII ja XIV olevaa taulukkoa käyttäen komissiolle viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä huhtikuuta

3 JAKSO

Lisätuet

85 artikla

Lisätuet

Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklaa, on ilmoitettava komissiolle mainitun asetuksen 119 artiklassa säädettyjen lisätukien myöntämistä koskevista kansallisista järjestelyistään. Tarvittaessa näihin tietoihin on sisällyttävä erityisesti seuraavat seikat:

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki näiden kansallisten järjestelyjen muutokset kuukauden kuluessa muutoksen tekemisestä.

4 JAKSO

Yleiset säännökset

86 artikla

Muuntaminen kansalliseksi valuutaksi

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 113, 114 ja 119 artiklassa tarkoitettujen palkkioiden ja tukien määrään sovellettavan valuuttakurssin määräytymispäivä on sen kalenterivuoden alkamispäivä, jonka osalta palkkiota tai tukea myönnetään.

Käytettävä valuuttakurssi on määräytymispäivää edeltävän vuoden joulukuussa sovellettavien valuuttakurssien ajan mukaan suhteellisesti laskettu keskiarvo. Komissio vahvistaa sen määräytymispäivää seuraavan kuukauden kuluessa.

13 LUKU

NAUDANLIHATUET

1 JAKSO

Erityispalkkio

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artikla)

87 artikla

Hakemukset

1.   Yhdennetyn järjestelmän vaatimusten lisäksi kussakin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklassa tarkoitetussa suorien tukien hakemuksessa on oltava

2.   Hakemuksen voi tehdä ainoastaan eläimistä, jotka ovat 90 artiklassa tarkoitetun pitoajan alkamispäivänä

88 artikla

Palkkion myöntäminen

Eläimistä, joita ei ole hyväksytty erityispalkkiokelpoisiksi joko asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun suhteellisen vähennyksen soveltamisen tai mainitun asetuksen 131 artiklassa tarkoitetun eläintiheyden soveltamisen vuoksi, ei voi enää tehdä hakemusta samassa ikäryhmässä, ja niitä pidetään eläiminä, joista on myönnetty palkkio.

89 artikla

Passit ja hallinnolliset asiakirjat

1.   Jos passia ei ole asetuksen (EY) N:o 1760/2000 6 artiklan mukaisilla edellytyksillä käytettävissä, se korvataan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla kansallisella hallinnollisella asiakirjalla.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on huolehdittava, että passilla tai hallinnollisella asiakirjalla voidaan varmistaa yhden ainoan palkkion myöntäminen eläintä ja ikäryhmää kohti. Tätä varten jäsenvaltioiden on annettava toisilleen tarvittavaa apua.

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten hallinnollisten asiakirjojen on oltava jossakin seuraavista muodoista:

4.   Jäsenvaltiot, jotka päättävät käyttää yhtä tai useampaa tässä kohdassa säädetyistä mahdollisuuksista, on ilmoitettava siitä komissiolle ajoissa, ja niiden on toimitettava komissiolle asiaankuuluvat täytäntöönpanosäännökset.

Tämän kohdan c alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltion alueina pidetään ainoastaan Isoa-Britanniaa ja Pohjois-Irlantia.

90 artikla

Pitoaika

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu pitoaika on kaksi kuukautta, ja se alkaa hakemuksen jättöpäivää seuraavana päivänä.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että viljelijä voi määritellä muun alkamispäivän, jonka alkamisajankohta saa olla enintään kaksi kuukautta hakemuksen jättöpäivästä.

91 artikla

Alueellinen enimmäismäärä

1.   Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun suhteellisen vähennyksen tuloksena palkkiokelpoisten eläinten lukumäärä on muu kuin kokonaisluku, desimaaliosasta myönnetään vastaava osuus palkkion yksikkömäärästä. Tätä varten otetaan huomioon ainoastaan ensimmäinen desimaali.

2.   Kun jäsenvaltiot päättävät määritellä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 122 artiklan a alakohdan mukaisia eri alueita tai muuttaa alueidensa nykyisiä osia, niiden on ilmoitettava tästä komissiolle ennen asianomaisen vuoden 1 päivää tammikuuta ja täsmennettävä ilmoituksessa kyseisen alueen määrittely sekä sitä koskeva enimmäismäärä. Kaikista myöhemmin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle ennen asianomaisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

92 artikla

Eläinten tilakohtaiset enimmäismäärät

1.   Jos jäsenvaltio päättää muuttaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 123 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua 90 eläimen tila- ja ikäryhmäkohtaista enimmäismäärää tai poiketa siitä, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ennen asianomaisen kalenterivuoden 1 päivää tammikuuta.

Jos jäsenvaltio lisäksi vahvistaa tilakohtaisen eläinten vähimmäismäärän, jonka alittuessa suhteellista vähennystä ei sovelleta, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ennen asianomaisen kalenterivuoden 1 päivää tammikuuta.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi kaikista myöhemmin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle ennen asianomaisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

93 artikla

Palkkion myöntäminen teurastuksen yhteydessä

1.   Jäsenvaltiot voivat päättää erityispalkkion myöntämisestä teurastuksen yhteydessä seuraavasti:

2.   Jäsenvaltioiden, jotka päättävät myöntää erityispalkkion teurastuksen yhteydessä 1 kohdan mukaisesti, on säädettävä, että palkkio myönnetään myös palkkiokelpoisten eläinten toiseen jäsenvaltioon lähettämisen yhteydessä tai vietäessä niitä kolmanteen maahan.

3.   Jos jäsenvaltiot päättävät myöntää erityispalkkion teurastuksen yhteydessä 1 kohdan mukaisesti, palkkion myöntämiseksi on sovellettava tämän jakson sekä 120 artiklan ja 121 artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksiä soveltuvin osin.

4.   Tukihakemuksessa on ilmoitettava 121 artiklan 1 kohdassa säädettyjen tietojen lisäksi, haetaanko tukea sonnista vai härästä, ja tukihakemukseen on liitettävä asiakirja, jossa on 89 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi tarvittavat tiedot. Asiakirjan on oltava jokin seuraavista asiakirjoista jäsenvaltion valinnan mukaan:

Jäsenvaltiot voivat pidättäytyä soveltamasta kansallista hallinnollista asiakirjaa. Tällöin niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen estämiseksi, että eläimistä, joilla käydään yhteisön sisäistä kauppaa, myönnettäisiin samassa ikäryhmässä kaksi palkkiota.

Jos asetuksen (EY) N:o 1760/2000 3 artiklan b alakohdassa tarkoitetussa tietokannassa on jäsenvaltion edellyttämät tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että yhtä eläintä ja yhtä ikäryhmää kohti myönnetään ainoastaan yksi palkkio, tukihakemukseen ei tarvitse liittää tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua asiakirjaa.

Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos jäsenvaltio soveltaa 121 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä mahdollisuutta, sen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta viljelijä voi määritellä eläimet, joista hän hakee erityispalkkiota.

5.   Sonneista on teurastuksen todistamisen yhteydessä mainittava teuraspaino.

6.   Jos eläin lähetetään maasta, sen lähettäminen on todistettava lähettäjän ilmoituksella, johon on merkitty erityisesti eläimen määräjäsenvaltio.

Tällöin tukihakemuksessa on oltava seuraavat tiedot:

Tukihakemukset on jätettävä ennen eläimen asianomaisen jäsenvaltion alueelta poistumista ja todiste lähettämisestä on jätettävä kolmen kuukauden kuluessa eläimen asianomaisen jäsenvaltion alueelta poistumisesta.

94 artikla

Myöntämisjärjestelmän erityispiirteet

1.   Poiketen siitä, mitä 90 artiklassa säädetään, palkkio maksetaan viljelijöille, jotka ovat pitäneet eläimiä kahden kuukauden vähimmäispitoajan, jonka päättymisestä teurastuspäivään on kulunut vähemmän kuin yksi kuukausi tai vientipäivään vähemmän kuin kaksi kuukautta.

Härkien osalta palkkion myöntämiseen on sovellettava seuraavia sääntöjä:

2.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 131 artiklassa säädettyä eläintiheyttä laskettaessa jokainen eläin, jota koskevassa hakemuksessa on yhdistetty kaksi ikäryhmää, otetaan huomioon kahdesti.

3.   Teuraspaino on vahvistettava neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1208/81 (35) 2 artiklassa tarkoitetun ruhon määritelmän perusteella.

Jos ruhon tarjontamuoto poikkeaa kyseisestä määritelmästä, on sovellettava komission asetuksen (ETY) N:o 563/82 (36) liitteen korjauskertoimia.

Jos eläin teurastetaan teurastamossa, jossa ei sovelleta yhteisön täysikasvuisten naudanruhojen luokitusasteikkoa, jäsenvaltio voi sallia painon vahvistamisen teurastetun eläimen elopainon perusteella. Tällöin teuraspainon katsotaan olevan vähintään 185 kilogrammaa, jos teurastetun eläimen elopaino oli vähintään 340 kilogrammaa.

95 artikla

Tietojen toimittaminen

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 93 artiklan soveltamista ja siihen liittyviä menettelyjä koskevasta päätöksestään tai sen muutoksista ennen asianomaisen kalenterivuoden alkua.

2 JAKSO

Kausiporrastuspalkkio

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 124 artikla)

96 artikla

Palkkion soveltaminen

Komissio päättää viimeistään kunkin kalenterivuoden 1 päivänä syyskuuta, missä jäsenvaltioissa voidaan myöntää seuraavan kalenterivuoden kausiporrastuspalkkiota.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään sen kalenterivuoden 1 päivänä tammikuuta, jona palkkio myönnetään, jos ne päättävät soveltaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 124 artiklan 3 kohtaa.

97 artikla

Oikeus palkkioon

1.   Kausiporrastuspalkkio voidaan myöntää ainoastaan häristä, joista on jo maksettu erityispalkkio tai joista erityispalkkiota pidetään 88 artiklan mukaisesti maksettuna kausiporrastuspalkkiota soveltavassa jäsenvaltiossa ja jotka teurastetaan kausiporrastuspalkkiota soveltavassa jäsenvaltiossa.

2.   Kausiporrastuspalkkio voidaan myöntää ainoastaan viljelijälle, joka piti eläintä viimeksi ennen teurastusta.

98 artikla

Hakemukset

1.   Viljelijän on jätettävä hakemus sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella hänen tilansa sijaitsee.

2.   Hakemus on laadittava 93 artiklan 4 kohdan sekä 121 artiklan säännösten, joita sovelletaan soveltuvin osin, mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkistaakseen, että erityispalkkio on myönnetty, ja niiden on tarkastettava säännöllisesti ja ennalta ilmoittamatta 121 artiklassa säädettyjen todistusten oikeellisuus.

3 JAKSO

Emolehmäpalkkio

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125—129 artikla)

99 artikla

Lihakarjarotua olevat lehmät

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 122 artiklan d alakohdan ja 129 artiklan 2 kohdan soveltamiseksi tämän asetuksen liitteessä XV lueteltuja nautaeläinrotuja ei katsota lihakarjarotua oleviksi lehmiksi.

100 artikla

Tuottajakohtainen enimmäisviitemäärä

1.   Jos jäsenvaltio päättää muuttaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua 120 000 kilogramman tuottajakohtaista enimmäisviitemäärää tai poiketa siitä, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ennen asianomaisen kalenterivuoden 1 päivää tammikuuta.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi myöhemmin tehtävistä kaikista muutoksista on ilmoitettava komissiolle ennen asianomaisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

101 artikla

Pitoaika

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kuuden kuukauden pitoaika alkaa hakemuksen jättöpäivää seuraavana päivänä.

102 artikla

Hakemukset

1.   Kun palkkiota haetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, yhdennetyn järjestelmän vaatimusten lisäksi asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklassa säädettyjä suoria tukia koskevassa hakemuksessa on oltava

Edellä olevaa b alakohtaa ei sovelleta, jos jäsenvaltio on poistanut mainitun enimmäismäärän.

2.   Hakemukset on tehtävä jäsenvaltion erikseen vahvistaman kalenterivuoteen sisältyvän kuuden kuukauden ajanjakson kuluessa.

Jäsenvaltio voi säätää erillisistä jättökausista kyseisen jakson sisällä.

103 artikla

Keskimääräinen maitotuotos

Keskimääräinen maitotuotos lasketaan liitteessä XVI ilmoitettujen keskimääräisten maitotuotosten perusteella. Jäsenvaltio voi kuitenkin käyttää laskennassa jäsenvaltion hyväksymää asiakirjaa, jossa todistetaan viljelijän lypsykarjan keskimääräinen maitotuotos.

104 artikla

Ylimääräinen kansallinen palkkio

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 5 kohdassa säädettyä ylimääräistä kansallista emolehmäpalkkiota voidaan myöntää ainoastaan viljelijälle, joka saa samalta kalenterivuodelta emolehmäpalkkiota.

Ylimääräistä kansallista emolehmäpalkkiota myönnetään ainoastaan emolehmäpalkkioon oikeutettujen eläinten lukumäärän rajoissa, tarvittaessa vähennettynä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 129 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyllä suhteellisella vähennyksellä.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää lisäedellytyksiä ylimääräisen kansallisen emolehmäpalkkion myöntämiseksi. Niiden on ilmoitettava edellytyksistä komissiolle hyvissä ajoin ennen kuin niiden soveltaminen aloitetaan.

3.   Komissio päättää viimeistään kunkin kalenterivuoden 1 päivänä syyskuuta, mitkä jäsenvaltiot täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 5 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut edellytykset.

105 artikla

Viljelijäkohtainen enimmäismäärä

Jäsenvaltioiden on määriteltävä viljelijäkohtainen enimmäismäärä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 126 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

106 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2005 muutokset menettelyihin, joiden mukaisesti ne ovat toteuttaneet viljelijäkohtaisten enimmäismäärien vähentämisen asetuksen (EY) N:o 1782/2003 126 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle liitteessä XVIII olevassa 3 osassa vahvistettua taulukkoa käyttäen viimeistään 1 päivänä maaliskuuta alustavasti ja viimeistään 31 päivänä heinäkuuta lopullisesti kunkin kalenterivuoden osalta seuraavat tiedot:

107 artikla

Ilmaiseksi saadut oikeudet

Lukuun ottamatta asianmukaisesti perusteltuja erityistapauksia viljelijä, joka on saanut palkkio-oikeuksia ilmaiseksi kansallisesta varannosta, ei kolmena seuraavana kalenterivuonna saa siirtää ja/tai väliaikaisesti luovuttaa oikeuksiaan.

108 artikla

Oikeuksien käyttö

1.   Viljelijä, jolla on käytettävissään palkkio-oikeuksia, voi käyttää ne itse ja/tai luovuttaa ne väliaikaisesti toiselle tuottajalle.

2.   Jos viljelijä ei kunakin kalenterivuonna käytä vähintään 4 kohdan mukaisesti vahvistettua prosenttiosuutta palkkio-oikeuksistaan, käyttämättä jätetty osa on siirrettävä kansalliseen varantoon, paitsi

3.   Väliaikainen luovutus voi koskea ainoastaan kokonaisia kalenterivuosia ja vähintään 109 artiklan 1 kohdassa säädettyä eläinten lukumäärää. Väliaikaisten luovutusten kausi saa kestää enintään kolme peräkkäistä vuotta; jokaisen kauden päättyessä viljelijä saa, jollei oikeuksia siirretä, takaisin kaikki oikeutensa, jotka hänen on käytettävä itse vähintään kahden peräkkäisen vuoden aikana. Jos viljelijä ei käytä itse vähintään 4 kohdan mukaisesti vahvistettua vähimmäisprosenttiosuutta oikeuksistaan kumpanakin kahdesta edellä mainitusta vuodesta, jäsenvaltion on, asianmukaisesti perusteltuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta, vuosittain peruutettava ja vietävä käyttämättömät oikeudet kansalliseen varantoon.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää komission hyväksymiin varhaiseläkeohjelmiin osallistuville viljelijöille väliaikaisen luovutuksen kokonaiskeston pidennyksestä kyseisten ohjelmien perusteella.

Viljelijät, jotka ovat sitoutuneet osallistumaan laajaperäistämisohjelmaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2078/92 (37) 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun toimenpiteen mukaisesti tai asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (38) 22 ja 23 artiklan mukaisesti, eivät saa sitoumuksensa kestäessä siirtää ja/tai luovuttaa väliaikaisesti oikeuksiaan. Tätä kieltoa ei kuitenkaan sovelleta silloin, kun ohjelmassa sallitaan oikeuksien siirto ja/tai väliaikainen luovutus sellaisille viljelijöille, joiden osallistuminen muihin kuin tässä alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin edellyttää oikeuksien saamista.

4.   Palkkio-oikeuksista on käytettävä vähintään 70 prosenttia. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin nostaa tätä prosenttiosuutta 100 prosenttiin.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ennakolta prosenttiosuus, jota ne aikovat soveltaa, tai prosenttiosuuden muutokset.

109 artikla

Oikeuksien siirto ja väliaikainen luovutus

1.   Jäsenvaltiot voivat tuotantorakenteensa perusteella vahvistaa niiden palkkio-oikeuksien vähimmäismäärän, jotka voidaan siirtää osittain ilman tilan siirtoa. Tämä vähimmäismäärä saa olla enintään viisi palkkio-oikeutta.

2.   Palkkio-oikeuksien siirto ja väliaikainen luovutus on pätevä vasta, kun oikeudet siirtävä ja/tai väliaikaisesti luovuttava viljelijä ja oikeudet vastaanottava viljelijä ovat ilmoittaneet siitä yhdessä jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Tämä ilmoitus on tehtävä jäsenvaltion erikseen vahvistamassa määräajassa ja viimeistään silloin, kun oikeudet vastaanottava viljelijä jättää palkkiohakemuksen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa oikeuksien siirto tapahtuu perintönä. Tällöin oikeudet vastaanottavan viljelijän on pystyttävä esittämään asianmukaiset oikeudelliset asiakirjat sen osoittamiseksi, että hänellä on oikeus kuolleen viljelijän jäämistöön.

110 artikla

Viljelijäkohtaisen enimmäismäärän muuttaminen

Jos oikeudet siirretään tai luovutetaan väliaikaisesti, jäsenvaltioiden on määritettävä uusi viljelijäkohtainen enimmäismäärä ja annettava asianomaisten viljelijöiden palkkio-oikeuksien määrä näille tiedoksi viimeistään 60 päivän kuluessa viljelijän palkkiohakemuksen jättöajan viimeisestä päivästä.

Ensimmäistä kohtaa ei sovelleta, jos oikeudet siirretään perintönä.

111 artikla

Viljelijät, jotka eivät omista käyttämäänsä maata

Jos viljelijä hyödyntää ainoastaan julkisessa tai yhteisessä omistuksessa olevia maita ja päättää lopettaa näiden maiden käytön ja siirtää kaikki palkkio-oikeutensa toiselle viljelijälle, häntä pidetään viljelijänä, joka myy tai siirtää tilansa. Kaikissa muissa tapauksissa häntä pidetään viljelijänä, joka siirtää ainoastaan palkkio-oikeutensa.

112 artikla

Siirto kansallisen varannon kautta

Jos jäsenvaltio säätää, että ilman tilan siirtoa tehtävä oikeuksien siirto on tehtävä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 127 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamiseksi kansallisen varannon kautta, sen on sovellettava 109, 110 ja 111 artiklassa säädettyjä säännöksiä vastaavia kansallisia säännöksiä. Lisäksi tällöin

Lisäksi näillä säännöksillä on varmistettava, että jäsenvaltio maksaa suoraan viljelijöiden kesken siirrettävää maksua vastaavan maksun ottaen erityisesti huomioon kyseisen jäsenvaltion tuotannon kehityksen, kun kyseessä on muu kuin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 127 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu oikeuksien osa. Kyseinen maksu vastaa vastaavat oikeudet kansallisesta varannosta saavalta viljelijältä vaadittavaa maksua.

113 artikla

Osaoikeudet

1.   Jos 105—112 artiklan mukaisesti tehtyjen laskelmien tuloksena on muita kuin kokonaislukuja, otetaan huomioon ainoastaan ensimmäinen desimaali.

2.   Jos tämän jakson säännösten soveltaminen johtaa osittaisiin palkkio-oikeuksiin joko viljelijälle tai kansalliseen varantoon, nämä oikeuksien osat lasketaan yhteen.

3.   Jos viljelijällä on osa oikeudesta, tämän osaoikeuden perusteella myönnetään ainoastaan vastaava osuus palkkion ja tarvittaessa 104 artiklassa tarkoitetun ylimääräisen kansallisen palkkion ja 118 artiklassa tarkoitetun laajaperäistämispalkkion yksikkömäärästä.

114 artikla

Hiehoja koskeva erityisjärjestely

1.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 129 artiklan 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, on ilmoitettava siitä komissiolle, ja samalla niiden on ilmoitettava komissiolle asiaa koskevat tiedot, joiden avulla voidaan vahvistaa, onko mainitun asetuksen 129 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä noudatettu.

Kyseisten jäsenvaltioiden on myös tarvittaessa ilmoitettava määrittämänsä erityinen enimmäismäärä.

Komissio päättää, mitkä jäsenvaltiot täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 129 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

Päätöksiä, jotka ovat voimassa tämän asetuksen voimaantullessa, sovelletaan edelleen.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 129 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, on ilmoitettava komissiolle määrittämänsä erityisen kansallisen enimmäismäärän muutoksista ennen kyseisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

3.   Jäsenvaltion, joka soveltaa erityisjärjestelyä, on vahvistettava perusteet, joilla varmistetaan palkkion maksaminen viljelijöille, joiden hiehot on tarkoitettu lehmäkarjojen uudistamiseen. Näihin perusteisiin voi erityisesti sisältyä ikää ja/tai rotuominaisuuksia koskevia vaatimuksia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava vahvistetut perusteet komissiolle ennen sen vuoden 1 päivää tammikuuta, jota ne koskevat. Kaikista myöhemmin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle ennen asianomaisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

4.   Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 129 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun suhteellisen vähennyksen tuloksena palkkiokelpoisten eläinten lukumäärä on muu kuin kokonaisluku, desimaaliosasta myönnetään vastaava osuus palkkion ja tarvittaessa 104 artiklassa tarkoitetun ylimääräisen kansallisen palkkion ja 118 artiklassa tarkoitetun laajaperäistämispalkkion yksikkömäärästä. Tätä varten otetaan huomioon ainoastaan ensimmäinen desimaali.

5.   Erityisjärjestelyä soveltavassa jäsenvaltiossa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu pidettävien eläinten vähimmäismäärää koskeva vaatimus on täytettävä sataprosenttisesti emolehmien osalta, jos viljelijä on jättänyt hakemuksen emolehmistä, tai hiehojen osalta, jos viljelijä on jättänyt hakemuksen hiehoista.

6.   Edellä olevia 105—113 artiklan säännöksiä ei sovelleta tässä erityisjärjestelyssä.

115 artikla

Eläinten lukumäärän pyöristäminen

Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 125 artiklan 2 kohdan toisessa vahvistettua hiehojen prosentteina ilmaistua enimmäismäärää laskettaessa tuloksena on eläinten lukumäärä, joka ei ole kokonaisluku, kyseinen luku pyöristetään alaspäin lähimpään kokonaislukuun, jos se on pienempi kuin 0,5 ja ylöspäin lähimpään kokonaislukuun, jos se on suurempi kuin 0,5.

4 JAKSO

Erityispalkkiota ja emolehmäpalkkiota koskevat yhteiset säännökset

1 alajakso

Yleiset säännökset

116 artikla

Erityispalkkiota ja emolehmäpalkkiota koskevat hakemukset

1.   Jäsenvaltiot voivat hallinnollisista syistä säätää, että asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklassa tarkoitetuissa suorien tukien hakemuksissa on erityispalkkion ja emolehmäpalkkion tapauksessa oltava vähimmäismäärä eläimiä, edellyttäen että kyseinen määrä on enintään kolme.

2.   Rajoittamatta 102 artiklan 2 kohdan ja 118 c artiklan 2 kohdan soveltamista, jäsenvaltiot voivat vahvistaa palkkiohakemusten jättöajat ja -päivät ja hakemusten määrän, jonka yksi viljelijä voi esittää kalenterivuodessa palkkiojärjestelmää kohti.

117 artikla

Eläintiheys

1.   Toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat kullekin viljelijälle, joka jättää saman kalenterivuoden osalta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklassa tarkoitetun suorien tukien hakemuksen erityispalkkiota tai emolehmäpalkkiota varten, nautayksikköjen (NY) määrän, joka vastaa sitä eläinmäärää, josta erityispalkkio tai emolehmäpalkkio voidaan myöntää viljelijän tilan rehuala huomioon ottaen.

2.   Vahvistettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 131 artiklassa tarkoitettua eläintiheyttä menetellään seuraavasti:

3.   Palkkioon oikeutettujen eläinten lukumäärän vahvistamiseksi

Näin saatu lopullinen luku vastaa suurinta nautayksikkömäärää, jolle voidaan myöntää erityispalkkio ja emolehmäpalkkio.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava kullekin asianomaiselle viljelijälle hänelle vahvistettu eläintiheys ja siitä seuraava nautayksikkömäärä, josta palkkio voidaan myöntää.

2 alajakso

Laajaperäistämispalkkiojärjestelmä

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artikla)

118 artikla

Laajaperäistämispalkkiojärjestelmään osallistuminen

1.   Ollakseen oikeutettuja laajaperäistämispalkkioon viljelijöiden on ilmoitettava asetuksen (EY) N:o 1782/2003 22 artiklassa tarkoitetussa suorien tukien hakemuksessa haluavansa osallistua laajaperäistämispalkkiojärjestelmään.

2.   Laajaperäistämispalkkiota ei myönnetä eläimistä, joista erityispalkkiota pidetään 88 artiklan mukaisesti myönnettynä.

118 a artikla

Eläintiheyden määrittäminen eläinten laskennalla

1.   Sen varmistamiseksi, että asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti laskettu eläinten kokonaismäärä noudattaa mainitun asetuksen 132 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä eläintiheysvaatimuksia, jäsenvaltion on joka vuosi vahvistettava vähintään viisi eläintenlaskentapäivää ja ilmoitettava ne komissiolle.

Ellei jäsenvaltio päätä, että laskentapäiviä ovat vuoden kaikki päivät, laskentapäivät on jaettava sattumanvaraisesti siten, että ne edustavat koko vuotta, ja niitä on muutettava vuosittain; jokainen laskentapäivä on vahvistettava jälkikäteen, ja siitä ilmoitetaan tuottajalle aikaisintaan kahden viikon kuluttua sen vahvistamisesta.

2.   Laskentapäivinä jäsenvaltio voi valintansa mukaan toteuttaa eläinten laskennan jommallakummalla seuraavista menetelmistä:

3.   Nautayksikköjen lukumäärä, jonka perusteella määritetään, onko viljelijä noudattanut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä eläintiheysvaatimuksia, on aritmeettinen keskiarvo laskentapäivinä todettujen nautayksikköjen määristä, joihin on lisätty niitä lampaita ja vuohia vastaavat nautayksikköjen määrät, joista on samana kalenterivuonna jätetty palkkiohakemus.

Kuitenkin tapauksissa, joissa jäsenvaltio on päättänyt, että laskentapäiviä ovat vuoden kaikki päivät, se voi säätää, että 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut lukumäärät lasketaan suhteessa aikaan, jonka eläimet ovat tilalla.

4.   Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet asetuksen (EY) N:o 1782/2003 29 artiklan soveltamiseksi tapauksessa, jossa viljelijä luo keinotekoisesti mainitun asetuksen 132 artiklassa vaaditut edellytykset käyttämällä hyväkseen tiheyslukuja, jotka ovat osan vuotta poikkeuksellisen alhaiset.

118 b artikla

Eläintiheyden yksinkertaistettu määrittäminen

1.   Poiketen siitä, mitä 118 a artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa viljelijöille mahdollisuuden valita yksinkertaistetun järjestelmän eläintiheyden laskemiseksi.

Tällöin viljelijän on sisällytettävä tukihakemukseen

Jos asianomainen jäsenvaltio on päättänyt soveltaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa, viljelijän on ilmoitettava hakemuksessaan kumpaa enimmäistiheyttä hän noudattaa. Viljelijä voi muuttaa valintaansa ennen paikalla tehtävän eläinten lukumäärän tarkastusta koskevaa ilmoitusta.

Viljelijä voi ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun sitoumuksen peruuttamisesta ennen paikalla tehtävän eläinten lukumäärän tarkastusta koskevaa ilmoitusta. Tällöin hän ei saa laajaperäistämispalkkiota.

Toisessa alakohdassa säädettyyn ilmoitukseen ja sitoumukseen sovelletaan yhdennetyssä järjestelmässä säädettyjä valvontaa ja seuraamuksia koskevia säännöksiä.

2.   Jos jäsenvaltio päättää soveltaa tai lakata soveltamasta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädettyä mahdollisuutta, sen on ilmoitettava siitä komissiolle ennen asianomaisen kalenterivuoden 1 päivää tammikuuta.

118 c artikla

Vuoristoalueiden viljelijät

1.   Jäsenvaltioiden, jotka haluavat käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 4 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, on ilmoitettava siitä komissiolle, ja niiden on samaan aikaan ilmoitettava komissiolle tarvittavat tiedot sen vahvistamiseksi, täyttyvätkö tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 4 kohdan soveltamiseksi ”vuoristoalueen viljelijällä” tarkoitetaan jompaakumpaa seuraavista:

Komissio tekee päätöksen siitä, mitkä jäsenvaltiot täyttävät asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset.

Tämän asetuksen voimaantullessa voimassa olevia päätöksiä sovelletaan edelleen.

2.   Rajoittamatta 118 artiklan 1 kohdan soveltamista viljelijän, joka haluaa saada laajaperäistämispalkkion tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava siitä tukihakemuksessaan. Viljelijöiden on pidettävä vähintään 118 artiklassa tarkoitetun hakemuksen jättämistä seuraavien kuuden peräkkäisen kuukauden ajan vähintään yhtä monta lypsylehmää kuin lypsylehmien lukumäärä, josta laajaperäistämispalkkiota on haettu. Tämä kuuden kuukauden pitoaika alkaa hakemuksen jättämistä seuraavasta päivästä.

Hakemukset on tehtävä jäsenvaltion erikseen vahvistaman kalenterivuoteen sisältyvän kuuden kuukauden ajanjakson kuluessa.

Jäsenvaltio voi säätää erillisistä jättökausista kyseisen ajanjakson sisällä.

118 d artikla

Tukikelpoisten lypsylehmien enimmäismäärä

Lypsylehmien määrä, josta yhdelle viljelijälle voidaan myöntää laajaperäistämispalkkio, ei saa ylittää kumpaakaan seuraavista luvuista:

119 artikla

Yleiset säännökset

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asetuksen (EY) N:o 1782/2003 132 artiklan 3 kohdan c alakohdan soveltamiseksi käytettävän laidunmaata koskevan määritelmän muutokset ennen kyseisen vuoden 1 päivää tammikuuta.

2.   Laskettaessa eläintiheyttä tämän alajakson mukaisesti otetaan huomioon ainoastaan kaksi ensimmäistä desimaalia.

3.   Jos eläimiä ei saa teuraaksi viemistä lukuun ottamatta poistaa tuotantoyksiköstä toimivaltaisten eläinlääkintäviranomaisten päätöksen vuoksi, tämän alajakson soveltamiseksi tilalla todettuun nautayksiköiden määrään sovelletaan kerrointa 0,8.

Toimenpide on voimassa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun päätöksen soveltamisajan ja sen jälkeen 20 päivää edellyttäen, että viljelijä ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallisesti kymmenen päivän kuluessa päätöksestä tilalla olevien kyseisten eläinten määrän ja että viljelijä on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet estääkseen ja/tai rajoittaakseen eläinkulkutaudin esiintymistä.

5 JAKSO

Teurastuspalkkio

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artikla)

120 artikla

Jäsenvaltio voi säätää, että saadakseen kalenterivuodelta myönnettävän teurastuspalkkion kunkin viljelijän on jätettävä osallistumisilmoitus ennen kyseisen kalenterivuoden ensimmäisen hakemuksen jättämistä tai samanaikaisesti sen kanssa.

Jos viljelijä ei kuitenkaan tee muutoksia osallistumisilmoitukseensa, jäsenvaltio voi hyväksyä aikaisemmin jätetyn osallistumisilmoituksen voimassaolon jatkumisen.

121 artikla

Hakemukset

1.   Tukihakemuksissa on mainittava teurastuspalkkion maksamiseksi vaadittavat tiedot ja 1 päivän tammikuuta 1998 jälkeen syntyneistä eläimistä erityisesti eläimen syntymäpäivä.

Tukihakemukset on jätettävä jäsenvaltion erikseen vahvistamassa määräajassa, joka saa olla enintään kuusi kuukautta siitä, kun eläin on teurastettu tai viety yhteisön tullialueelta, ja jonka on päätyttävä viimeistään seuraavan vuoden helmikuun lopussa, lukuun ottamatta poikkeustapauksia, joista asianomainen jäsenvaltio päättää erikseen eläinten lähettämisen tai viennin yhteydessä. Jäsenvaltiot voivat määritellä tukihakemusten jättöajat ja -päivät sekä niiden hakemusten määrän, jotka yksi viljelijä voi esittää kalenterivuodessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta edellä vahvistettua määräaikaa.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että hakemuksen tekee muu henkilö kuin viljelijä. Tällöin hakemukseen on merkittävä sen viljelijän nimi ja osoite, jolle teurastuspalkkio on tarkoitus maksaa.

Yhdennetyn järjestelmän vaatimusten lisäksi jokaisessa hakemuksensa on oltava

Jäsenvaltiot voivat säätää, että neljännen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava jäsenvaltion hyväksymän laitoksen tai laitosten kautta ja että nämä laitokset voivat toimittaa tiedot sähköisessä muodossa.

Jäsenvaltioiden on tarkastettava säännöllisesti ja ennalta ilmoittamatta toimitettujen todistusten tai asiakirjojen sekä tarvittaessa neljännessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että asetuksen (EY) N:o 1760/2000 3 artiklan b alakohdassa tarkoitettuun tietokantaan viedyt eläinten teurastusta koskevat teurastamojen toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamat tiedot katsotaan viljelijän nimissä tehdyksi teurastuspalkkiohakemukseksi, jos tietokannan sisältämien tietojen oikeellisuus täyttää jäsenvaltion edellyttämät riittävät takeet teurastuspalkkiojärjestelmän ja teurastuksen yhteydessä maksettavan erityispalkkion ja/tai lisäpalkkioiden, jos ne maksetaan teurastuksen yhteydessä, ja/tai kausiporrastuspalkkion maksamiseksi.

Jäsenvaltio voi kuitenkin säätää, että hakemus on jätettävä. Tällöin se voi määritellä hakemukseen liitettävät tiedot.

Jäsenvaltioiden, jotka päättävät soveltaa tätä kohtaa, on ilmoitettava myöhemmin tehtävistä muutoksista komissiolle ennen kuin muutosta sovelletaan.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajaviraston käyttöön saatetut tiedot sisältävät kaikki teurastuspalkkion maksamisen edellytyksenä olevat tiedot ja erityisesti

3.   Jos eläimillä on käyty yhteisön sisäistä kauppaa 123 artiklassa tarkoitetun pitoajan jälkeen, teurastamon on laadittava tämän artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu asiakirja, vaikka jäsenvaltio, jossa teurastus on suoritettu, olisi päättänyt soveltaa tämän artiklan 2 kohdassa säädettyä poikkeusta.

Kaksi jäsenvaltiota voi kuitenkin sopia soveltavansa keskenään 2 kohdassa säädettyä järjestelmää, jos niiden tiedonvaihtojärjestelmät ovat yhteensopivia.

Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan toimitettujen asiakirjojen oikeellisuuden ja/tai vaihdettujen tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi. Tätä varten jäsenvaltion, jossa maksu suoritetaan, on toimitettava säännöllisesti jäsenvaltiolle, jossa eläin on teurastettu, teurastamokohtaisesti jaoteltu yhteenveto teurastamojen todistuksista (tai niitä vastaavat tiedot), jotka on saatu viimeksi mainitusta jäsenvaltiosta.

122 artikla

Ruhon paino ja tarjontamuoto

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamiseksi vasikan ruhon tarjontamuoto on nyljetty ruho, josta on laskettu veri sekä poistettu sisälmykset, pää ja sorkat, mutta ei maksaa, munuaisia ja munuaisrasvaa.

2.   Huomioon otettava paino on jäähdytetyn ruhon paino tai mahdollisimman nopeasti teurastuksen jälkeen mitattu lämpimän ruhon paino, josta vähennetään kaksi prosenttia.

3.   Jos ruholta on poistettu maksa, munuaiset ja/tai munuaisrasva, sen painoon lisätään

4.   Jäsenvaltio voi säätää, että jos vasikan ikä teurastus- tai vientihetkellä on alle kuusi kuukautta, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyä painoedellytystä pidetään täytettynä.

Jos teuraspainoa ei voida määrittää teurastamossa, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua painoedellytystä pidetään täytettynä, jos elopaino on enintään 300 kilogrammaa.

123 artikla

Palkkion saaja

1.   Palkkio maksetaan viljelijälle, joka on pitänyt eläintä kahden kuukauden vähimmäispitoajan, jonka päättymisestä teurastukseen on kulunut vähemmän kuin yksi kuukausi tai vientiin vähemmän kuin kaksi kuukautta.

2.   Alle kolmen kuukauden ikäisinä teurastettujen vasikoiden osalta pitoaika on yksi kuukausi.

124 artikla

Kansalliset enimmäismäärät

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut kansalliset enimmäismäärät vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä XVII.

2.   Jos asetuksen (EY) N:o 1782/2003 130 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun suhteellisen vähennyksen tuloksena palkkiokelpoisten eläinten lukumäärä on muu kuin kokonaisluku, desimaaliosasta myönnetään vastaava osuus teurastuspalkkion yksikkömäärästä. Tätä varten otetaan huomioon ainoastaan ensimmäinen desimaali.

6 JAKSO

Lisätuet

(Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 133—136 artikla)

125 artikla

Kansalliset järjestelyt

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 137 artiklassa tarkoitettuihin kansallisia järjestelyjä koskeviin tietoihin on sisällyttävä

7 JAKSO

Yleiset säännökset

126 artikla

Ennakoiden maksaminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti toimivaltainen viranomainen maksaa viljelijälle hallinnollisten ja paikalla tehtyjen tarkastusten tulosten perusteella palkkiokelpoisten eläinten vahvistetusta määrästä ennakon, joka on 60 prosenttia erityispalkkion, emolehmäpalkkion ja teurastuspalkkion määrästä.

Erityispalkkion, 114 artiklassa tarkoitetun hiehoja koskevan erityisjärjestelyn ja teurastuspalkkion osalta jäsenvaltio voi vähentää ennakon määrää, joka ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin 40 prosenttia.

Jäsenvaltio voi lisäksi päättää hallinnollisten tarkastusten ja paikalla tehtyjen tarkastusten tulosten perusteella, että se maksaa viljelijälle ennakkoa enintään 60 prosenttia asetuksen (EY) N:o 1782/2003 133 artiklassa tarkoitettujen lisätukien määrästä.

Ennakkoa ei voida maksaa ennen sen kalenterivuoden 16 päivää lokakuuta, jolta palkkiota haetaan tai jolta lisätukea myönnetään.

2.   Lopullisen palkkionmaksun tai lisätuen yhteydessä maksetaan sen palkkiomäärän tai lisätuen, johon tuottajalla on oikeus, ja maksetun ennakon erotus.

127 artikla

Palkkionmaksuvuosi

1.   Määräytymisperuste erityispalkkio-, emolehmäpalkkio-, kausiporrastuspalkkio- ja laajaperäistämispalkkiojärjestelmään kuuluvien eläinten palkkionmaksuvuodelle sekä eläintiheyttä laskettaessa käytettävälle nautayksiköiden määrälle on hakemuksen jättöpäivä.

Jos erityispalkkio kuitenkin myönnetään 93 artiklan mukaisesti, sovellettavan palkkion määrä on sen vuoden 31 päivänä joulukuuta voimassa oleva määrä, jona teurastus tai vienti tapahtui seuraavissa tapauksissa:

2.   Tuen määrän soveltamista ja 124 artiklan mukaisen suhteellisen vähennyksen laskemista varten palkkionmaksuvuosi on teurastuspalkkion osalta teurastus- tai vientivuosi.

128 artikla

Muuntaminen kansalliseksi valuutaksi

Muunnettaessa palkkioiden, laajaperäistämispalkkioiden ja lisätukien määrää kansalliseksi valuutaksi käytetään 127 artiklan mukaisesti vahvistettua palkkionmaksuvuotta edeltävän joulukuun valuuttakurssien aikaan suhteutettua laskettua keskiarvoa. Komissio vahvistaa keskimääräisen valuuttakurssin seuraavan kuukauden kuluessa.

129 artikla

Tiettyjen aineiden tai tuotteiden käyttöön taikka laittomaan hallussapitoon liittyvät seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava yhteisön eläinlääkintäalan asiaa koskevissa säännöksissä kiellettyjen aineiden tai tuotteiden käytön taikka laittoman hallussapidon uusimisesta rikkomisen vakavuuden perusteella asetuksen (EY) N:o 1782/2003 140 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetty palkkiojärjestelmästä poissulkemisen ajanjakso.

130 artikla

Maidon tilakohtaisen viitemäärän määrittäminen

Jäsenvaltio voi asetuksen (EY) N:o 1788/2003 1 artiklassa säädetyn 11:nnen jakson loppuun asti päättää poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 102 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, 117 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 118 d artiklan a alakohdassa säädetään, että niiden maidontuottajien osalta, jotka asetuksen (EY) N:o 1788/2003 5 artiklan j ja k alakohdan mukaisesti tai mainitun asetuksen 16, 17 ja 18 artiklan täytäntöönpanosta annettujen kansallisten säännösten nojalla vapauttavat tai ottavat uudelleen käyttöön tilakohtaisia viitemääriä kokonaisuudessaan tai osittain 31 päivänä maaliskuuta tai 1 päivänä huhtikuuta, määritellään seuraavat seikat 1 päivänä huhtikuuta:

130 a artikla

Pitoaikojen määrittäminen

Edellä 90 artiklassa, 94 artiklan 1 kohdassa, 101 artiklassa ja 118 c artiklan 2 kohdassa sekä 123 artiklassa tarkoitettujen pitoaikojen viimeinen päivä on pitoajan alkamispäivän kanssa samannumeroista päivää edeltävä päivä riippumatta siitä, onko se työpäivä vai ei.

131 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 1 kohtaa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

2.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 2 kohdan a alakohdan i ja ii alakohtaa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

3.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohtaa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

4.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohtaa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 31 päivänä heinäkuuta edeltävän kalenterivuoden osalta tosiasiallisesti maksettujen palkkioiden määrät maatilan tulotukijärjestelmän osittaista täytäntöönpanoa koskevan valinnan mukaan, asetuksen (EY) N:o 1782/2003 139 artiklan toisessa kohdassa säädetyn vähennyksen soveltamisen jälkeen.

6.   Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklaa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle

7.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava tässä artiklassa tarkoitetut tiedot liitteissä XVIII ja XIX vahvistettuja taulukoita käyttäen.

8 JAKSO

Siirtymä- ja loppusäännökset

132 artikla

Siirtymäsäännökset

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 138 artiklassa tarkoitettua eläinten tunnistus- ja rekisteröintivelvollisuutta sovelletaan ennen 1 päivää tammikuuta 1998 syntyneisiin eläimiin neuvoston direktiivissä 92/102/ETY (39) säädettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, lukuun ottamatta eläimiä, jotka ovat yhteisön sisäisen kaupan kohteena.

133 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklassa tarkoitetun siirtymäkauden aikana sovellettavat säännökset

Rajoittamatta tämän luvun muiden artiklojen soveltamista 96, 97, 98, 117—119 ja 125 artiklaa sovelletaan kalenterivuosina 2005 ja 2006, mikäli jäsenvaltiot päättävät käyttää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklassa säädettyä mahdollisuutta.

14 LUKU

YHTENÄISEN PINTA-ALATUEN JÄRJESTELMÄ

(ASETUKSEN (EY) N:o 1782/2003 143 b ARTIKLA)

134 artikla

Tukikelpoinen tilakohtainen vähimmäisala

Tilakohtainen vähimmäisala, jolta tukea voi hakea 0,3 hehtaaria suuremmalta alalta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklan 5 kohdan mukaisesti, vahvistetaan liitteessä XX.

135 artikla

Maatalousmaa

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklan 4 kohdassa säädetty yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän mukainen maatalousmaa vahvistetaan liitteessä XXI.

136 artikla

Asetuksen (EY) N:o 796/2004 soveltaminen

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklan 6 kohdan kolmannen alakohdan soveltamista, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmään sovelletaan asetusta (EY) N:o 796/2004, lukuun ottamatta sen 6 artiklan 3 kohtaa, 7 artiklaa, 8 artiklan 2 kohdan b ja c alakohtaa, 12 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sekä 2 kohtaa, 13 artiklan 2—8 kohtaa, 14 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 16 ja 17 artiklaa, 21 artiklan 3 kohtaa, 24 artiklan 1 kohdan b, d ja e alakohtaa, 26 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohtaa sekä 2 kohdan b, c ja d alakohtaa, 27 artiklan 2 kohdan g, h, i ja j alakohtaa, 28 artiklan 1 kohdan d alakohtaa, 30 artiklan 3 kohtaa, 31 artiklaa, 34—40 artiklaa, 49 artiklan 2 ja 3 kohtaa, 50 artiklan 2, 4, 5 ja 6 kohtaa, 51—64 artiklaa, 69 artiklaa ja 71 artiklan 1 kohtaa.

137 artikla

Yhtenäisen pinta-alatuen hakemus

1.   Yhtenäisen pinta-alatuen hakemus katsotaan asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan 11 kohdan mukaiseksi yhtenäishakemukseksi kyseisen asetuksen soveltamiseksi.

2.   Yhtenäisen pinta-alatuen hakemuksessa on ilmoitettava asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti tukikelpoiset alat.

138 artikla

Tukikelpoisuusedellytyksiin liittyvät vähennykset ja poissulkemiset

1.   Jos hallinnollisessa tai paikalla tehtävässä tarkastuksessa havaitaan, että ilmoitetun pinta-alan ja asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan 22 kohdassa tarkoitetun määritetyn pinta-alan välinen todettu erotus on suurempi kuin kolme prosenttia mutta enintään 30 prosenttia määritetystä pinta-alasta, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmässä myönnettävästä tuesta vähennetään kyseessä olevan vuoden osalta todettu erotus kaksinkertaisena, jollei kyseessä ole asetuksen (EY) N:o 796/2004 72 artiklassa määritelty ylivoimainen este tai poikkeuksellinen olosuhde.

Jos erotus on suurempi kuin 30 prosenttia määritetystä pinta-alasta, kyseisenä vuonna ei myönnetä tukea lainkaan.

Jos erotus on yli 50 prosenttia, viljelijä suljetaan pois tuen piiristä siihen määrään asti, joka vastaa ilmoitetun pinta-alan ja määritetyn pinta-alan erotusta. Kyseinen määrä vähennetään tuista, jotka viljelijälle voitaisiin myöntää niiden hakemusten yhteydessä, jotka hän jättää sitä kalenterivuotta, jona havainnot tehdään, seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana.

2.   Jos ilmoitetun ja määritetyn pinta-alan välinen erotus johtuu tahallisesta sääntöjenvastaisuudesta, tukea, joka viljelijälle voitaisiin myöntää, ei myönnetä kyseisenä kalenterivuonna.

Jos erotus on lisäksi yli 20 prosenttia määritetystä pinta-alasta, viljelijä suljetaan pois tuen piiristä siihen määrään asti, joka vastaa ilmoitetun pinta-alan ja määritetyn pinta-alan erotusta. Kyseinen määrä vähennetään tuista, jotka viljelijälle voitaisiin myöntää niiden hakemusten yhteydessä, jotka hän jättää sitä kalenterivuotta, jona havainnot tehdään, seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana.

3.   Määritetyn pinta-alan vahvistamiseksi asetuksen (EY) N:o 796/2004 2 artiklan 22 kohdan mukaisesti sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 b artiklan 5 kohtaa ja 143 b artiklan 6 kohdan ensimmäistä alakohtaa sekä tämän asetuksen 137 artiklaa.

15 LUKU

TÄYDENTÄVÄT KANSALLISET SUORAT TUET

(ASETUKSEN (EY) N:o 1782/2003 143 c ARTIKLA)

139 artikla

Vähennyskerroin

Jos täydentävät kansalliset suorat tuet ylittävät jollakin alalla enimmäismäärän, jonka komissio on sallinut asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 c artiklan 7 kohdan mukaisesti, kyseisen alan täydentävän kansallisen suoran tuen määrää vähennetään suhteellisesti soveltamalla vähennyskerrointa.

140 artikla

Tarkastukset ja seuraamukset

1.   Asetusta (EY) N:o 796/2004 sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1257/1999 33 h artiklan mukaisesti osarahoitettuun täydentävään kansallisen suoraan tukeen.

2.   Jos ei ole kyse osarahoituksesta, uusien jäsenvaltioiden on sovellettava aiheellisia valvontatoimenpiteitä varmistaakseen sen, että noudatetaan täydentävien kansallisten suorien tukien myöntämisedellytyksiä, sellaisina kuin ne ovat asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 c artiklan 7 kohdan mukaisesti myönnetyssä komission luvassa määriteltyinä.

141 artikla

Ilmoitukset

Uusien jäsenvaltioiden on toimitettava kertomus, jossa on tietoja täydentävien kansallisten suorien tukien täytäntöönpanotoimenpiteistä, ennen niiden täytäntöönpanoa seuraavan vuoden 30 päivää kesäkuuta. Kertomuksessa on tarkasteltava ainakin seuraavia seikkoja:

142 artikla

Valtiontuki

Täydentävä kansallinen suora tuki, joka on maksettu ilman asetuksen (EY) N:o 1782/2003 143 c artiklan 6 kohdassa tarkoitettua komission lupaa, katsotaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (40) mukaiseksi sääntöjenvastaiseksi valtiontueksi.

16 LUKU

KESANNOIDUN MAAN KÄYTTÖ RAAKA-AINEIDEN TUOTTAMISEEN

1 JAKSO

Tarkoitus ja määritelmät

143 artikla

Tarkoitus

1.   Asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjä suoria tukia koskevien järjestelmien mukaisesti kesannoituja maita voidaan käyttää mainitun asetuksen 55 artiklan b alakohdan ja 107 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti sellaisten raaka-aineiden tuottamiseen, joita käytetään yhteisössä muuhun kuin välittömästi ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen tässä luvussa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

2.   Tukea ei makseta kesannoiduille maille, joilla viljellään sokerijuurikkaita, maa-artisokkia tai juurisikuria. Tämän luvun säännöksiä sovelletaan kuitenkin näihin kesannoiduilla mailla viljeltyihin kasveihin samoin edellytyksin kuin jos tukea olisi myönnetty.

Raaka-aineiden viljely kesannolla on sallittua seuraavin edellytyksin:

144 artikla

Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan:

2 JAKSO

Sopimus

145 artikla

Raaka-aineen käyttö

1.   Kaikkia maatalouden raaka-aineita voidaan viljellä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 53 artiklan b alakohdan ja 107 artiklan 3 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti kesannoiduilla aloilla.

Liitteessä XXIII tarkoitettujen muiksi kuin elintarvikkeiksi käytettyjen, raaka-aineiden jalostuksesta saatujen tuotteiden taloudellisen arvon on oltava korkeampi kuin kaikkien muiden muihin käyttötarkoituksiin suunnattujen samasta jalostuksesta saatujen tuotteiden arvo tämän asetuksen 163 artiklan 3 kohdassa säädetyn arviointimenetelmän mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista raaka-aineista on tehtävä sopimus 147 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 148 artiklan soveltamista.

3.   Hakijan on toimitettava korjattu raaka-aine kokonaisuudessaan joko keräilijälle tai vastaanottavalle ensimmäiselle jalostajalle, joka takaa, että vastaava raaka-ainemäärä käytetään yhden tai useamman liitteessä XXIII tarkoitetun lopputuotteen valmistukseen muuksi kuin elintarvikkeeksi yhteisössä.

Jos ensimmäinen jalostaja käyttää korjattua raaka-ainetta väli- tai sivutuotteen valmistamiseen, hän voi käyttää vastaavan määrän kyseistä väli- tai sivutuotetta yhden tai useamman ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun lopputuotteen valmistukseen.

Toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai jos keräilijä myy vastaavan määrän korjattua raaka-ainetta, ensimmäisen jalostajan tai keräilijän on ilmoitettava asiasta sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jolle vakuus on asetettu. Jos vastaava määrä käytetään muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa raaka-aine on korjattu, asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kyseisestä toimesta.

4.   Sopimussuhteita sääntelevien kansallisten säännösten mukaisesti ensimmäinen jalostaja voi siirtää tukea hakevan viljelijän tilalta tapahtuvan raaka-aineen keräämisen kolmannelle osapuolelle. Jalostaja vastaa yksin tässä luvussa säädetyistä velvollisuuksista.

146 artikla

Poikkeus

1.   Poiketen siitä, mitä 145 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa hakijalle luvan

2.   Hakijan on 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa soveltavien jäsenvaltioiden on toteutettava tarkastustoimenpiteet, joilla voidaan riittävällä tavalla varmistaa raaka-aineen suora käyttö tilalla tai jalostus CN-koodiin 2711 29 00 kuuluvaksi biokaasuksi.

4.   Lisäksi 1 kohdan a alakohdan mukaisesti käytetyt vilja- tai öljykasvit on denaturoitava jäsenvaltion vahvistamalla tavalla. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia öljykasvien siementen 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta jalostuksesta saatavan öljyn denaturoinnin siementen denaturoinnin sijaan edellyttäen, että denaturointi tapahtuu heti öljyksi jalostamisen jälkeen ja siementen käyttöä koskevat valvontatoimenpiteet otetaan käyttöön.

147 artikla

Sopimus

1.   Hakijan on esitettävä tukihakemuksensa tueksi toimivaltaiselle viranomaiselleen itsensä ja joko keräilijän tai ensimmäisen jalostajan välillä tehty sopimus. Jäsenvaltio voi kuitenkin päättää, että sopimus voidaan tehdä ainoastaan hakijan ja ensimmäisen jalostajan välillä.

2.   Hakijan on varmistettava, että sopimuksessa mainitaan seuraavat tiedot:

3.   Hakijan on varmistettava sopimuksen tekeminen sellaiseen päivämäärään mennessä, että keräilijä tai ensimmäinen jalostaja voi antaa toimivaltaiselle viranomaiselleen jäljennöksen sopimuksesta 157 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin määräaikoihin mennessä.

4.   Jäsenvaltiot voivat valvontasyistä edellyttää, että kukin hakija saa tehdä ainoastaan yhden toimitussopimuksen kutakin raaka-ainetta kohti.

5.   Jos sopimus koskee CN-koodeihin 1205 10 90, 1205 90 00, 1206 00 91, 1206 00 99 tai 1201 00 90 kuuluvia rypsin-, rapsin- ja auringonkukansiemeniä tai soijapapuja, hakijan on huolehdittava, että sopimuksessa mainitaan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi sivutuotteiden ennakoitu kokonaismäärä ja muuksi kuin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen sivutuotteiden ennakoitu määrä, joka on eriteltävä lajeittain kummankin tapauksen osalta.

Mainitut määrät lasketaan seuraavien suhteiden perusteella:

148 artikla

Raaka-aineet, joista ei tehdä sopimusta

Poiketen siitä, mitä 147 artiklassa säädetään, liitteessä XXII luetelluista raaka-aineista ei välttämättä tarvitse tehdä sopimusta.

Tuen saamiseksi hakijan, joka haluaa käyttää kesannoitua maata raaka-aineiden viljelyyn, on annettava tukea koskevan hakemuksensa jättämisen yhteydessä jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallinen ilmoitus siitä, että jos kyseiset raaka-aineet käytetään hakijan tilalla tai myydään, ne käytetään liitteessä XXIII vahvistettuihin tarkoituksiin.

149 artikla

Öljykasveista tuotettavien sivutuotteiden määrä vastaavana määränä soijajauhoa

1.   Kun sopimus koskee CN-koodeihin 1205 10 90, 1205 90 00, 1206 00 91, 1206 00 99 tai 1201 00 90 kuuluvia rypsin-, rapsin- ja auringonkukansiemeniä tai soijapapuja, toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle niin pian kuin mahdollista ja viimeistään raaka-aineen korjaamisvuoden 30 päivänä kesäkuuta ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen sivutuotteiden ennakoitu, 147 artiklassa tarkoitettuun sopimukseen kuuluva kokonaismäärä lajeittain, sekä kyseisten öljykasvien pinta-ala lajia kohti.

2.   Komissio laskee 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen sivutuotteiden ennakoidun kokonaismäärän vastaavana määränä soijajauhoa seuraavien kertoimien mukaisesti:

Jos komissio toteaa ensimmäisen alakohdan mukaisesti suoritetun laskemisen perusteella, että ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen sivutuotteiden miljoonan tonnin yläraja ylittyy, se vahvistaa niin pian kuin mahdollista ja viimeistään raaka-aineen korjaamisvuoden 31 päivänä heinäkuuta kuhunkin sopimukseen sovellettavan vähennysprosentin ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen sivutuotteiden enimmäismäärän laskemiseksi.

3 JAKSO

Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

150 artikla

Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

Jos sopimuspuolet muuttavat sopimusta tai irtisanovat sen hakijan tukihakemuksen jättämisen jälkeen, hakija säilyttää oikeuden hakea tukea vain, jos hän ilmoittaa muutoksesta tai irtisanomisesta toimivaltaiselle viranomaiselleen tukihakemuksen muutokselle kyseisessä jäsenvaltiossa vahvistetun määräajan kuluessa, jotta tarvittavat tarkastukset voidaan suorittaa.

151 artikla

Poikkeukselliset olosuhteet

Rajoittamatta 150 artiklan soveltamista ja jos hakija ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi hän ei voi toimittaa sopimuksessa ilmoitettua raaka-ainetta tai osaa siitä, toimivaltainen viranomainen voi, saatuaan riittävät todisteet näistä poikkeuksellisista olosuhteista, antaa luvan sopimuksen muuttamiseen siinä määrin kuin muutos näyttää olevan perusteltavissa, tai sen irtisanomiseen.

Jos sopimuksen muutos johtaa siihen sisältyvän pinta-alan vähenemiseen tai jos sopimus irtisanotaan, säilyttääkseen oikeutensa tukeen

152 artikla

Lopullisen käyttötarkoituksen muutokset

Keräilijä tai ensimmäinen jalostaja voi muuttaa 147 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja raaka-aineen suunniteltuja ensisijaisia lopullisia käyttötarkoituksia sen jälkeen, kun sopimuksen mukainen raaka-aine on toimitettu keräilijälle tai ensimmäiselle jalostajalle ja 154 artiklan 1 kohdassa ja 157 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut edellytykset on täytetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 150 artiklan soveltamista.

Lopullisen käyttötarkoituksen muutoksen on täytettävä 145 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 163 artiklan 3 kohdassa vahvistetut edellytykset.

Keräilijän tai ensimmäisen jalostajan on tehtävä ennakkoilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselleen, jotta tarvittavat tarkastukset voidaan suorittaa.

4 JAKSO

Edustavat sadot ja toimitettavat määrät

153 artikla

Edustavat sadot

Jäsenvaltioiden on asianmukaista menettelyä noudattaen vahvistettava joka vuosi edustavat sadot, jotka on tosiasiallisesti saavutettava, ja ilmoitettava ne asianomaisille hakijoille.

Liitteessä XXII luetelluille tuotteille ei kuitenkaan ole välttämätöntä vahvistaa edustavia satoja.

154 artikla

Toimitettavat määrät

1.   Hakijan on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen korjatun raaka-aineen kokonaismäärä lajeittain ja vahvistettava sekä toimitettu määrä että sopimuspuoli, jolle hän on toimittanut tämän raaka-aineen.

2.   Määrän, joka hakijan on tosiasiallisesti toimitettava keräilijälle tai ensimmäiselle jalostajalle, on vastattava vähintään edustavaa satoa.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksyä poikkeuksellisesti enintään 10 prosentin vajauksen mainitusta edustavasta sadosta.

Jos toimivaltainen viranomainen on antanut luvan sopimuksen muuttamiseen tai irtisanomiseen 151 artiklan mukaisesti, se voi lisäksi vähentää määrää, joka hakijan on ensimmäisen alakohdan mukaisesti toimitettava, siinä määrin kuin se näyttäisi olevan perusteltavissa.

5 JAKSO

Edellytykset tuen maksamiseksi

155 artikla

Tuen maksaminen

1.   Hakijalle voidaan maksaa tukea ennen raaka-aineen jalostamista. Tämä tuki maksetaan kuitenkin vasta, kun tässä luvussa toimitettavaksi edellytetty raaka-aineen määrä on toimitettu keräilijälle tai ensimmäiselle jalostajalle ja jos

2.   Jos kaksivuotisten kasvien osalta sadonkorjuu ja sen seurauksena myös raaka-aineen toimittaminen tapahtuu vasta toisena viljelyvuonna, tukea maksetaan 147 artiklassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä seuraavien kahden vuoden ajan, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että

Ensimmäisenä viljelyvuonna tukea maksetaan ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen on saanut todisteet siitä, että 158 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vakuus on annettu. Toisena viljelyvuonna ei edellytetä vakuuden antamista tuen maksamiseksi.

3.   Pysyvien tai monivuotisten kasvien tapauksessa tuki maksetaan vuosittain sopimuksen tekemisen jälkeen. Edellä 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan soveltuvin osin.

6 JAKSO

Keräilijän ja hakijan velvollisuudet

156 artikla

Jalostajien lukumäärä

Muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden on oltava enintään kolmannen jalostajan valmistamia.

157 artikla

Velvollisuudet

1.   Keräilijän tai ensimmäisen jalostajan on annettava jäljennös sopimuksesta toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseisen jäsenvaltion vahvistaman aikataulun mukaisesti kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisenä vuonna tehtävän tukihakemuksen viimeiseen jättöpäivään mennessä.

Jos hakija ja keräilijä tai ensimmäinen jalostaja muuttavat sopimusta tai irtisanovat sen ennen 150 artiklassa tarkoitettua päivää minä tahansa vuonna, keräilijän tai ensimmäisen jalostajan on annettava jäljennös kyseisestä muutetusta tai irtisanotusta sopimuksesta toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseiseen päivään mennessä.

2.   Ensimmäisen jalostajan on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen kyseistä jalostusketjua koskevat tarvittavat tiedot ja erityisesti tiedot niistä hinnoista ja teknisistä jalostuskertoimista, joiden avulla määritellään 164 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettujen saatavissa olevien lopputuotteiden määrä.

3.   Keräilijän tai ensimmäisen jalostajan, joka on vastaanottanut hakijan toimittaman raaka-aineen, on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen vastaanotetun raaka-aineen määrä lajeittain eriteltynä, raaka-aineen toimittaneen sopimuspuolen nimi ja osoite sekä toimituspaikka ja viittaus sopimukseen jäsenvaltioiden vahvistamaan määräaikaan mennessä sen varmistamiseksi, että tuki voidaan maksaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklassa säädetyssä ajassa.

Jos keräilijän tai ensimmäisen jalostajan jäsenvaltio on eri kuin se, jossa raaka-aine on viljelty, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava toimitetun raaka-aineen kokonaismäärä hakijan toimivaltaiselle viranomaiselle 40 työpäivän kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta.

7 JAKSO

Vakuudet

158 artikla

Keräilijän tai ensimmäisen jalostajan antama vakuus

1.   Keräilijän tai ensimmäisen jalostajan on annettava toimivaltaiselle viranomaiselleen 2 kohdassa tarkoitettu vakuus kokonaisuudessaan kyseisenä vuonna kyseisessä jäsenvaltiossa tehtävän tukihakemuksen viimeiseen jättöpäivään mennessä.

2.   Vakuus on kunkin raaka-aineen osalta 250 euroa hehtaarilta kerrottuna kaikkien sellaisten viljeltyjen pinta-alojen summalla, joista on tehty keräilijän tai ensimmäisen jalostajan allekirjoittama sopimus ja joita käytetään kyseisen raaka-aineen tuottamiseen.

3.   Jos sopimusta muutetaan tai se irtisanotaan 150 tai 151 artiklassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti, vakuus mukautetaan vastaavasti.

4.   Vakuus vapautetaan suhteellisesti kunkin raaka-aineen osalta, jos keräilijän tai ensimmäisen jalostajan toimivaltainen viranomainen on saanut seuraavat todisteet:

5.   Rajoittamatta 4 kohdan soveltamista, kun vakuuden on antanut keräilijä, se vapautetaan, kun raaka-aine on toimitettu ensimmäiselle jalostajalle edellyttäen, että keräilijän toimivaltaisella viranomaisella on todiste siitä, että ensimmäinen jalostaja on antanut vastaavan vakuuden toimivaltaiselle viranomaiselleen.

159 artikla

Ensisijaiset ja alempiasteiset vaatimukset

1.   Seuraavat velvollisuudet ovat komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan mukaisia ensisijaisia vaatimuksia:

2.   Seuraavat keräilijän tai ensimmäisen jalostajan velvollisuudet ovat asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklan mukaisia alempiasteisia vaatimuksia:

8 JAKSO

Toiseen jäsenvaltioon myyntiä, luovutusta tai toimittamista taikka vientiä koskevat asiakirjat

160 artikla

T5-valvontakappale

1.   Jos jalostaja myy tai luovuttaa 147 artiklassa tarkoitetun sopimuksen kohteena olevia välituotteita toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle jalostajalle, tuotteen mukana on oltava asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukaisesti annettu T5-valvontakappale.

Jos keräilijä myy tai luovuttaa sopimuksen kohteena olevia raaka-aineita toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle ensimmäiselle jalostajalle, sovelletaan ensimmäistä alakohtaa.

2.   T5-valvontakappaleen 104 kohtaan otsikon ”muuta” alle on merkittävä yksi seuraavista maininnoista:

161 artikla

T5-valvontakappale vientiä varten

Jos yksi tai useampi niistä lopputuotteista, välituotteista, rinnakkaistuotteista tai sivutuotteista, joita 147 artiklan mukainen sopimus koskee, on tarkoitettu vietäväksi kolmanteen maahan, niitä yhteisön alueella kuljetettaessa mukana on oltava T5-valvontakappale, jonka on laatinut sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa kyseiset tuotteet on valmistettu.

T5-valvontakappaleen 104 kohtaan otsikon ”muuta” alle on merkittävä yksi seuraavista maininnoista:

Ensimmäisen ja toisen alakohdan säännöksiä sovelletaan ainoastaan tapauksiin, joissa liitteessä XXIII tarkoitettu lopputuote taikka välituote, rinnakkaistuote tai sivutuote, josta on tehty 147 artiklan mukainen sopimus, olisi oikeutettu vientitukeen, jos se olisi saatu tämän järjestelyn ulkopuolella viljellyistä raaka-aineista.

162 artikla

T5-valvontakappaleen vaihtoehtoiset todisteet

Poiketen siitä, mitä 159 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, seuraavat asiakirjat voidaan hyväksyä T5-valvontakappaleen vaihtoehtoisina todisteina, kun T5-valvontakappaletta ei ensimmäisestä jalostajasta riippumattomien olosuhteiden vuoksi palauteta sen jäsenvaltion, johon keräilijä tai ensimmäinen jalostaja on sijoittautunut, valvonnasta vastaavan elimen lähtötoimipaikkaan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun 159 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty määräaika on päättynyt:

9 JAKSO

Tarkastukset

163 artikla

Rekisterien pito

1.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on täsmennettävä rekisterit, joita keräilijän tai jalostajan on pidettävä, sekä niiden jaksottaisuus, jonka on oltava vähintään kuukausittainen.

Keräilijän osalta rekistereissä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

Jalostajan osalta rekistereissä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

2.   Ensimmäisen jalostajan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että esitetty sopimus noudattaa 145 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Jos näitä edellytyksiä ei ole noudatettu, siitä on ilmoitettava hakijan toimivaltaiselle viranomaiselle.

3.   Edellä 145 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden taloudellisen arvon laskemiseksi asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on verrattava 157 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella kaikkien muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen tuotteiden yhteenlaskettua arvoa samasta jalostuksesta saatujen muihin käyttötarkoituksiin suunnattujen kaikkien muiden tuotteiden yhteenlaskettuun arvoon. Tuotteen arvo saadaan kertomalla sen määrä edellisen markkinointivuoden aikana tarkistettujen vapaasti tehtaalla -hintojen keskiarvolla. Jos näitä hintoja ei ole käytettävissä, toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä asianomaiset hinnat erityisesti 157 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella.

164 artikla

Keräilijöiden ja jalostajien tiloissa tehtävät tarkastukset

1.   Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa keräilijät toimivat, on tarkastettava vähintään 25 prosenttia niiden alueelle sijoittautuneista keräilijöistä heidän tiloissaan riskianalyysin perusteella. Kyseisiin tarkastuksiin kuuluu sekä fyysisiä tarkastuksia että kaupallisten asiakirjojen tarkastuksia, joilla varmistetaan raaka-aineostojen ja toimitusten vastaavuus.

2.   Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa jalostukset on toteutettu, on tarkastettava 146 artiklan 1 kohdan säännösten noudattaminen vähintään 25 prosentilta niiden alueelle sijoittautuneita jalostajia heidän tiloissaan riskianalyysin perusteella. Kyseisiin tarkastuksiin on sisällyttävä vähintään

Edellä b alakohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä erityisesti kyseisten raaka-aineiden jalostuksen teknisiä kertoimia. Jos yhteisön lainsäädännössä on säädetty tällaisista kertoimista vientiä varten, sovelletaan näitä kertoimia. Niiden puuttuessa sovelletaan muita yhteisön lainsäädännössä säädettyjä kertoimia. Kaikissa muissa tapauksissa tarkastuksen on perustuttava asianomaisessa jalostusteollisuudessa yleisesti hyväksyttyihin kertoimiin.

3.   Edellä 146 artiklassa tarkoitettujen jalostusten osalta on tarkastettava 10 prosenttia hakijoista, jotka on valittu riskianalyysin perusteella ottaen huomioon

4.   Jos 3 kohdassa tarkoitetuissa tarkastuksissa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia vähintään kolmessa prosentissa tapauksista, toimivaltaisen viranomaisen on kuluvan vuoden aikana tehtävä lisätarkastuksia ja lisättävä niiden viljelijöiden osuutta, joille on seuraavana vuonna tehtävä paikalla tehtäviä tarkastuksia.

5.   Jos on säädetty, että tietyt 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten osa-alueet voidaan tehdä otoksen perusteella, kyseisen otoksen on taattava valvonnan luotettava ja edustava taso.

6.   Jokaisesta tarkastuksesta on laadittava tarkastajan allekirjoittama tarkastuskertomus, jonka perusteella on mahdollista tutkia tehtyihin tarkastuksiin liittyviä tietoja. Kertomuksessa on ilmoitettava erityisesti

165 artikla

Hampun tuotanto

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 795/2004 29 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 796/2004 33 artiklassa tarkoitettuja hamppua koskevia säännöksiä.

166 artikla

Lisätoimenpiteet ja keskinäinen avunanto

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tämän luvun asianmukaisen soveltamisen kannalta tarvittavat lisätoimenpiteet ja avustettava toisiaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten toteuttamiseksi. Jos tässä luvussa ei säädetä soveltuvista vähennyksistä tai ulkopuolelle jättämisistä, jäsenvaltiot voivat soveltaa aiheellisia kansallisia seuraamuksia tuen myöntämismenettelyssä mukana oleviin markkinoiden toimijoihin.

2.   Jäsenvaltioiden on tarpeen mukaan tai siinä määrin kuin tämän luvun säännöksissä edellytetään avustettava toisiaan tehokkaiden tarkastusten varmistamiseksi ja toimitettujen asiakirjojen oikeellisuuden sekä vaihdettujen tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi.

10 JAKSO

Järjestelmän ulkopuolelle jättäminen ja ilmoitukset

167 artikla

Raaka-aineiden jättäminen järjestelmän ulkopuolelle

Jäsenvaltiot voivat jättää minkä tahansa maatalouden raaka-aineen tässä luvussa vahvistetun järjestelmän ulkopuolelle, jos kyseisen raaka-aineen vuoksi aiheutuu vaikeuksia valvonnan, kansanterveyden, ympäristön tai rikosoikeuden taikka muiden kuin elintarvikkeiksi tarkoitettujen lopputuotteiden määrän vähenemisen suhteen.

168 artikla

Vähimmäisalat

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa vähimmäisviljelyalan mille tahansa 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle raaka-aineelle.

169 artikla

Ilmoitukset

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen kyseessä olevan vuoden loppua seuraavaa 15 päivää lokakuuta seuraavat tiedot:

17 LUKU

HUMALAN PINTA-ALATUKI

170 artikla

Humalanviljelijöille maksettava lisätuki

1.   Humalaa tuottaville viljelijöille myönnetään asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 a artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua lisätukea hehtaariperusteisesti niiltä aloilta, jotka noudattavat mainitun asetuksen 110 o artiklassa säädettyjä edellytyksiä, jos

2.   Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 110 o artiklassa tarkoitetulla ”alalla, jolle on kylvetty humalaa” tarkoitetaan tukipuiden kiinnitykseen käytettyjen uloimmaisten lankarivien rajoittamaa viljelylohkoa. Jos tällä rivillä on humalakasveja, viljelylohkon kullekin sivulle lisätään ylimääräinen huoltokaista, jonka koko vastaa istutetun pinta-alan sisäpuolella olevan huoltokaistan keskimääräistä kokoa. Huoltokaista ei saa olla yleistä tietä. Viljelyrivien ulkoreunoilla sijaitsevat, maatalouskoneiden käytölle välttämättömät kaksi kaistaa sisältyvät pinta-alaan, jos kummankaan näiden kahden kaistan pituus ei ole suurempi kuin kahdeksan metriä ja jos ne eivät ole yleistä tietä.

3.   Tuen ulkopuolelle jätetään ne humalaistutukset, joita on viljelty lähinnä taimitarhatuotteiksi.

4.   Lisätuille käytettävissä oleva kokonaismäärä jaetaan tasaisesti kyseessä olevan jäsenvaltion alueella oleville tukikelpoisille humalaistutuksille.

171 artikla

Hyväksytyille humalan tuottajaryhmittymille myönnettävät tuet

1.   Hyväksyttyjen tuottajaryhmittymien on haettava asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 a artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua tukea viimeistään satovuoden 1 päivänä syyskuuta.

2.   Hyväksytylle tuottajaryhmittymälle maksettu määrä on käytettävä asetuksen (ETY) N:o 1696/71 7 artiklan 1 kohdan a—d alakohdassa säädettyihin toimenpiteisiin kolmen vuoden kuluessa maksupäivästä. Määrä, jota ei ole käytetty tämän ajan kuluessa, on maksettava takaisin maksajavirastolle ja vähennettävä EMOTR:n tukiosastosta rahoitettavista menoista.

3.   Tuki, joka on pidätetty vuoden 2005 satoa edeltävien satojen osalta asetuksen (ETY) N:o 1696/71 12 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti, on käytettävä ennen 31 päivää joulukuuta 2008.

4.   Hyväksytyille tuottajaryhmittymille tukia maksavan jäsenvaltion on toimitettava komissiolle vuosittain kertomus sen hyväksymien tuottajaryhmittymien tukien käytöstä sekä kuvaus asetuksen (ETY) N:o 1696/71 7 artiklan 1 kohdan a—d alakohdassa säädetyistä toimenpiteistä, joita on rahoitettu tuella. Kertomus on toimitettava viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta.

5.   Kokonaismäärä, joka jäsenvaltiolla on käytettävissä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 68 a artiklan toisessa alakohdassa tarkoitettujen hyväksyttyjen tuottajaryhmittymien tukiin, on jaettava ryhmittymille suhteessa tämän asetuksen 170 artiklan edellytykset täyttäviin pinta-aloihin, joista ryhmittymien jäsenet ovat jättäneet asetuksen (EY) N:o 796/2004 II osan II osaston mukaisen hakemuksen.

18 LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

172 artikla

Kumoamiset

1.   Kumotaan asetukset (ETY) N:o 1686/72, (ETY) N:o 1445/76, (EY) N:o 1644/96, (EY) N:o 2316/1999, (EY) N:o 2461/1999, (EY) N:o 2550/2001, (EY) N:o 2199/2003 ja (EY) N:o 2237/2003 1 päivästä tammikuuta 2005.

Niitä sovelletaan kuitenkin edelleen markkinointivuotta tai palkkiojaksoa 2004/2005 tai aiempia markkinointivuosia tai palkkiojaksoja koskeviin tukihakemuksiin. Sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 66 tai 71 artiklaa asetuksen (EY) N:o 2316/1999 20 artiklan 2—5 kohtaa sovelletaan viljelijöiden tekemien sitoumusten päättymiseen asti.

2.   Kumotaan asetus (EY) N:o 2342/1999 1 päivästä tammikuuta 2005. Sitä sovelletaan edelleen vuotta 2004 koskeviin hakemuksiin.

3.   Kumotaan asetus (EY) N:o 609/1999 1 päivästä tammikuuta 2005. Sitä sovelletaan kuitenkin edelleen vuoden 2004 ja 2005 satoa koskeviin suorien tukien hakemuksiin sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 71 artiklan 1 kohtaa.

4.   Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

173 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaviin markkinointivuosiin tai palkkiojaksoihin, lukuun ottamatta 10 artiklaa, jota sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(1)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 864/2004 (EUVL L 161, 30.4.2004, s. 48).

(2)  EYVL L 177, 4.8.1972, s. 26. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 323/2004 (EUVL L 58, 26.2.2004, s. 14).

(3)  EYVL L 161, 23.6.1976, s. 10. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1252/2001 (EYVL L 173, 27.6.2001, s. 27).

(4)  EYVL L 207, 17.8.1996, s. 1.

(5)  EYVL L 75, 20.3.1999, s. 20.

(6)  EYVL L 280, 30.10.1999, s. 43. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 206/2004 (EUVL L 34, 6.2.2004, s. 33).

(7)  EYVL L 281, 4.11.1999, s. 30. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1777/2004 (EUVL L 316, 15.10.2004, s. 66).

(8)  EYVL L 299, 20.11.1999, s. 16. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 345/2002 (EYVL L 55, 26.2.2002, s. 10).

(9)  EYVL L 341, 22.12.2001, s. 105. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 920/2004 (EUVL L 163, 30.4.2004, s. 92).

(10)  EUVL L 328, 17.12.2003, s. 21. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1766/2004 (EUVL L 315, 14.10.2004, s. 27).

(11)  EUVL L 339, 24.12.2003, s. 52.

(12)  EYVL L 197, 30.7.1994, s. 4. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1782/2003.

(13)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 123.

(14)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2286/2003 (EUVL L 343, 31.12.2003, s. 1).

(15)  EYVL 125, 11.7.1966, s. 2298/66. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2004/55/EY (EUVL L 114, 21.4.2004, s. 18).

(16)  EYVL 125, 11.7.1966, s. 2309/66. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/61/EY (EUVL L 165, 3.7.2003, s. 23).

(17)  EYVL L 193, 20.7.2002, s. 74. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2003/61/EY.

(18)  EUVL L 141, 30.4.2004, s. 18.

(19)  EYVL L 193, 29.7.2000, s. 16. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 393/2004 (EUVL L 65, 3.3.2004, s. 4).

(20)  EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

(21)  EYVL L 147, 18.6.1993, s. 25.

(22)  EYVL L 175, 4.8.1971, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2320/2003 (EUVL L 345, 31.12.2003, s. 18).

(23)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

(24)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(25)  EYVL L 100, 20.4.2000, s. 31.

(26)  EYVL L 125, 11.7.1966, s. 2309.

(27)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 96.

(28)  EUVL L 339, 24.12.2003, s. 45.

(29)  EUVL L 339, 24.12.2003, s. 36.

(30)  EYVL L 205, 3.8.1995, s. 96.

(31)  EUVL L 141, 30.4.2004, s. 1.

(32)  EYVL L 193, 20.7.2002, s. 74.

(33)  EUVL L 270, 21.10.2003, s. 114.

(34)  EYVL L 215, 30.7.1992, s. 85.

(35)  EYVL L 123, 7.5.1981, s. 3.

(36)  EYVL L 67, 11.3.1982, s. 23.

(37)  EYVL L 215, 30.7.1992, s. 85.

(38)  EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(39)  EYVL L 355, 5.12.1992, s. 32.

(40)  EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1.

(41)  EYVL L 50, 21.2.2002, s. 40.