23.7.2004   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 249/20


KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 15 päivänä heinäkuuta 2004,

neuvoston direktiivin 64/432/ETY täytäntöönpanosta yhteisön sisäisessä nautaeläinten kaupassa naudan tarttuvaan rinotrakeiittiin liittyvien lisätakeiden osalta ja tiettyjen jäsenvaltioiden esittämien hävittämisohjelmien hyväksymisen osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2004) 2104)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2004/558/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1964, annetun neuvoston direktiivin 64/432/ETY (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan ja 10 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Naudan tarttuva rinotrakeiitti on kuvaus naudan 1-tyypin herpesvirusinfektion (BHV1) merkittävimmistä kliinisistä oireista. Koska monet kyseisen viruksen aiheuttamat infektiot ovat subkliinisiä, valvontatoimenpiteet olisi suunnattava pikemmin infektion hävittämiseen kuin oireiden poistamiseen.

(2)

Direktiivin 64/432/ETY liitteen E II osassa mainitaan ”naudan tarttuva rinotrakeiitti” yhtenä taudeista, joiden osalta voidaan hyväksyä kansallisia valvontaohjelmia ja pyytää lisätakeita.

(3)

Saksa oli antanut tiedoksi ohjelman, joka toteutetaan BHV1-infektion hävittämiseksi sen alueen kaikista osista; ohjelma täyttää direktiivin 64/432/ETY 9 artiklan 1 kohdan mukaiset perusteet, ja siinä vahvistetaan nautaeläinten kansallisiin siirtoihin sovellettavat samankaltaiset säännöt kuin oli aiemmin pantu täytäntöön Itävallassa, Italian Bolzanon maakunnassa ja Ruotsissa, missä tauti onnistuttiin näiden sääntöjen ansiosta hävittämään.

(4)

Saksan esittämä ohjelma ja kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä myös nautaeläinten kauppaa koskevat lisätakeet ohjelman onnistumisen turvaamiseksi hyväksyttiin neuvoston direktiivin 64/432/ETY täytäntöönpanosta yhteisön sisäisessä nautaeläinten kaupassa naudan tarttuvaan rinotrakeiittiin liittyvien lisätakeiden osalta ja tiettyjen jäsenvaltioiden esittämien hävittämisohjelmien hyväksymisen osalta 1 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyllä komission päätöksellä 2004/215/EY (2).

(5)

Lisätakeita on vahvistettu Tanskan, Itävallan, Suomen, Ruotsin ja Italian Bolzanon maakunnan osalta. Kyseiset jäsenvaltiot katsovat, että niiden alueella ei esiinny naudan tarttuvaa rinotrakeiittia, ja Italian kanta on sama Bolzanon maakunnan suhteen. Nämä maat toimittivat direktiivin 64/432/ETY 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissiolle todistusasiakirjat, joilla erityisesti osoitetaan, että tilanteen valvontaa jatketaan.

(6)

Jäsenvaltioihin tai niiden alueisiin, jotka tunnustetaan vapaiksi tästä taudista ja jotka luetellaan tätä nykyä komission päätöksen 93/42/ETY (3) liitteessä, olisi sovellettava vain jalostus- ja tuotantonautaeläinten muihin jäsenvaltioihin lähettämistä koskevia vähimmäisvaatimuksia.

(7)

Laboratorioissa tehtävien BHV1-testien standardoimiseksi Maailman eläintautijärjestö (OIE) on hyväksynyt BHV1-testien kansainvälisiksi standardeiksi ”vahva positiivinen, heikko positiivinen ja negatiivinen seerumi”, ja ne ovat saatavilla nautojen rinotrakeiitin osalta Maailman eläintautijärjestön vertailulaboratorioissa, jotka mainitaan diagnostisten testien ja rokotteiden standardeja käsittelevässä käsikirjassa (4).

(8)

Yhteisön sisäisessä nautaeläinten kaupassa on ilmennyt ongelmia niiden eläinten osalta, jotka ovat peräisin jäsenvaltioista, joilla on eri tilanne naudan tarttuvan rinotrakeiitin osalta.

(9)

Selvyyden ja toimenpiteiden kielellisen yhtenäisyyden varmistamiseksi on aiheellista koota yhteen päätökseen Saksan ohjelman hyväksyntä ja naudan tarttuvaa rinotrakeiittia koskevat lisätakeet sekä kumota päätös 2004/215/EY.

(10)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään liitteessä I olevan taulukon ensimmäisessä sarakkeessa lueteltujen jäsenvaltioiden esittämät naudan 1-tyypin herpesvirusinfektion (BHV1), jäljempänä ”naudan tarttuva rinotrakeiitti” valvonta- ja hävittämisohjelmat liitteessä I olevan taulukon toisessa sarakkeessa luetelluilla kyseisten jäsenvaltioiden alueilla.

2 artikla

1.   Muista kuin liitteessä II luetelluista jäsenvaltioista tai muilta kuin kyseisessä liitteessä luetelluilta alueilta tulevien jalostus- ja tuotantonautaeläinten, joiden määräpaikkana on jokin liitteessä I luetelluista jäsenvaltioista tai niiden alueista, on täytettävä vähintään seuraavat lisätakeet:

a)

niiden alkuperätilalla ei ole virallisten tietojen mukaan viimeisten 12 kuukauden aikana tehty kliinisiä tai patologisia havaintoja naudan tarttuvasta rinotrakeiitista;

b)

ne ovat olleet eristyksissä toimivaltaisen viranomaisen hyväksymissä tiloissa 30 päivää ennen siirtämistä, ja tänä aikana yhdessäkään samoissa eristystiloissa olleessa nautaeläimessä ei ole esiintynyt naudan tarttuvan rinotrakeiitin kliinisiä oireita;

c)

niille ja kaikille muille samoissa eristystiloissa oleville nautaeläimille on tehty aikaisintaan 21 päivän kuluttua eristyksen alkamisesta otetusta verinäytteestä serologinen testi, jonka tulokset ovat negatiiviset ja jolla jäljitetään seuraavia vasta-aineita:

i)

rokotettujen nautaeläinten tapauksessa BHV1:n gE-glykoproteiinin vasta-aineita; tai

ii)

rokottamattomien nautaeläinten tapauksessa koko BHV1:n vasta-aineita.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia sellaisten nautaeläinten lähettämisen liitteessä I luetelluilla alueilla sijaitseville tiloille, jotka täyttävät vähintään yhden seuraavista edellytyksistä:

a)

eläimet ovat peräisin joistakin liitteessä I luetelluista jäsenvaltioista, ja ne tulevat BHV1-infektiosta vapailta tiloilta, jotka täyttävät vähintään liitteessä III vahvistetut vaatimukset;

b)

eläimet on tarkoitettu lihan tuotantoon, ja ne täyttävät seuraavat edellytykset:

i)

eläimet

ovat peräisin liitteessä III määritellyiltä BHV1-infektiosta vapailta tiloilta, tai

ovat rokotettujen ja säännöllisesti uudelleen rokotettujen emien jälkeläisiä, tai

on rokotettu ja säännöllisesti uudelleen rokotettu gE-poistetulla rokotteella valmistajan ohjeiden mukaisesti, tai

ovat alkuperäjäsenvaltiossa antaneet negatiivisen tuloksen 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi suoritetussa serologisessa testissä, joka on tehty lähettämistä edeltäneiden 14 päivän aikana otetusta verinäytteestä; ja

ii)

eläimet kuljetetaan ilman että ne joutuvat kosketuksiin sellaisten eläinten kanssa, joiden terveydentila on heikompi, liitteessä I luetellussa kohdejäsenvaltiossa sijaitsevalle tilalle, jonka BHV1-tilannetta ei tunneta, jolla eläimet lihotetaan hyväksytyn kansallisen hävittämisohjelman mukaisesti sisätiloissa ja jolta eläimet voidaan kuljettaa ainoastaan suoraan teurastamoon;

c)

eläimet ovat peräisin tiloilta, joilla kaikki yli 15 kuukauden ikäiset eläimet on rokotettu ja säännöllisesti uudelleen rokotettu ja joilla kaikki yli 9 kuukauden ikäiset eläimet ovat antaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä BHV1:n gE-glykoproteiinin vasta-aineiden jäljittämiseksi enintään 12 kuukauden välein, ja eläimet on testattu negatiivisin tuloksin 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi verinäytteestä, joka on otettu lähettämistä edeltäneiden 14 päivän aikana;

d)

eläimet ovat peräisin liitteessä III määritellyiltä BHV1-infektiosta vapailta tiloilta, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, jossa naudan tarttuva rinotrakeiitti on pakollisesti ilmoitettava tauti, eikä viiden kilometrin säteellä kyseisistä tiloista ole tehty kliinisiä tai patologisia havaintoja BHV1-infektiosta viimeisten 30 päivän aikana, ja eläimet on testattu negatiivisin tuloksin 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi verinäytteestä, joka on otettu lähettämistä edeltäneiden 14 päivän aikana.

3.   Teuraseläimiksi tarkoitetut nautaeläimet, jotka tulevat muista kuin liitteessä II luetelluista jäsenvaltioista tai niiden muilta kuin kyseisessä liitteessä luetelluilta alueilta ja joiden määräpaikkana on jokin liitteessä I luetelluista jäsenvaltioista tai niiden alueista, on kuljetettava suoraan määräpaikkana olevaan teurastamoon tai hyväksyttyyn keräyskeskukseen, josta ne on siirrettävä teurastamoon teurastettaviksi direktiivin 64/432/ETY 7 artiklan toisen luetelmakohdan mukaisesti.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen nautaeläinten mukana olevan, direktiivin 64/432/ETY liitteessä F olevan mallin 1 mukaisen terveystodistuksen C jakson 4 kohtaan on merkittävä seuraavat tiedot:

a)

ensimmäinen luetelmakohta: ”naudan tarttuva rinotrakeiitti”;

b)

toinen luetelmakohta: ”komission päätöksen 2004/558/EY 2 artiklan … kohdan … alakohta”.

3 artikla

1.   Muista kuin liitteessä II luetelluista jäsenvaltioista tai muilta kuin kyseisessä liitteessä luetelluilta alueilta tulevien jalostus- ja tuotantonautaeläinten, joiden määräpaikkana on jokin liitteessä II luetelluista jäsenvaltioista tai niiden alueista, joilla ei esiinny naudan tarttuvaa rinotrakeiittia, on täytettävä seuraavat lisätakeet:

a)

ne täyttävät 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt lisätakeet;

b)

niille ja 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuille kaikille muille samoissa eristystiloissa oleville nautaeläimille on tehty aikaisintaan 21 päivän kuluttua eristyksen alkamisesta otetusta verinäytteestä serologinen testi, jonka tulokset ovat negatiiviset ja jolla jäljitetään koko BHV1:n vasta-aineita;

c)

niitä ei ole rokotettu naudan tarttuvan rinotrakeiitin varalta.

2.   Teuraseläimiksi tarkoitetut nautaeläimet, jotka tulevat muista kuin liitteessä II luetelluista jäsenvaltioista tai niiden muilta kuin kyseisessä liitteessä luetelluilta alueilta ja joiden määräpaikkana on jokin liitteessä II luetelluista jäsenvaltioista tai niiden alueista, on kuljetettava suoraan määräpaikkana olevaan teurastamoon teurastettaviksi direktiivin 64/432/ETY 7 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen nautaeläinten mukana olevan, direktiivin 64/432/ETY liitteessä F olevan mallin 1 mukaisen terveystodistuksen C jakson 4 kohtaan on merkittävä seuraavat tiedot:

a)

ensimmäinen luetelmakohta: ”naudan tarttuva rinotrakeiitti”;

b)

toinen luetelmakohta: ”komission päätöksen 2004/558/EY 3 artikla”.

4 artikla

Liitteessä II luetelluista jäsenvaltioista tai niiden kyseisessä liitteessä luetelluilta alueilta tulevien jalostus- ja tuotantonautaeläinten, joiden määräpaikkana on jokin liitteessä I tai II luetelluista jäsenvaltioista tai niiden alueista, on täytettävä 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset.

5 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu serologinen testi koko BHV1:n vasta-aineiden jäljittämiseksi on standardoitu käyttäen perustana BHV1-testien kansainvälisiksi standardeiksi hyväksyttyjä Maailman eläintautijärjestön standardeja ”vahva positiivinen, heikko positiivinen ja negatiivinen seerumi”.

6 artikla

Kumotaan päätös 2004/215/EY.

7 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 26 päivästä heinäkuuta 2004.

8 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2004.

Komission puolesta

David BYRNE

Komission jäsen


(1)  EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 21/2004 (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8).

(2)  EUVL L 67, 5.3.2004, s. 24.

(3)  EYVL L 16, 25.1.1993, s. 50. Päätös sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna päätöksellä 2000/502/EY (EYVL L 200, 8.8.2000, s. 62).

(4)  Manual of Standards for Diagnostic Tests and Vaccines, 4. painos, elokuu 2000.


LIITE I

Jäsenvaltio

Jäsenvaltioiden alueet, joihin sovelletaan naudan tarttuvaa rinotrakeiittia koskevia lisätakeita direktiivin 64/432/ETY 9 artiklan mukaisesti

Saksa

Kaikki alueet


LIITE II

Jäsenvaltio

Jäsenvaltioiden alueet, joihin sovelletaan naudan tarttuvaa rinotrakeiittia koskevia lisätakeita direktiivin 64/432/ETY 10 artiklan mukaisesti

Tanska

Kaikki alueet

Italia

Bolzanon maakunta

Itävalta

Kaikki alueet

Suomi

Kaikki alueet

Ruotsi

Kaikki alueet


LIITE III

BHV1-infektiosta vapaa tila

1.

Tila, jolla pidetään nautaeläimiä, on katsottava vapaaksi BHV1-infektiosta, jos se täyttää seuraavat edellytykset:

1.1

tilalla ei ole viimeisten 6 kuukauden aikana tehty havaintoja epäillyistä BHV1-tapauksista, eikä yhdelläkään tilalla olevista nautaeläimistä ole BHV1-infektion kliinisiä oireita;

1.2

tilalle on tuotu nautaeläimiä ainoastaan liitteessä II luetelluissa jäsenvaltioissa tai niiden alueilla sijaitsevilta tiloilta tai BHV1-infektiosta vapailta tiloilta, eikä yksikään tilan nautaeläimistä ole ollut kosketuksissa muiden kuin sellaisten nautaeläinten kanssa, jotka tulevat liitteessä II luetelluissa jäsenvaltioissa tai niiden alueilla sijaitsevilta tiloilta tai BHV1-infektiosta vapailta tiloilta;

1.3

naaraspuoliset nautaeläimet keinosiemennetään ainoastaan direktiivin 88/407/ETY mukaisesti tuotetulla siemennesteellä, joka on peräisin sonneista, jotka on testattu negatiivisin tuloksin 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi, tai naaraspuoliset nautaeläimet on astutettu liitteessä II luetelluissa jäsenvaltioissa tai niiden alueilla sijaitsevilta tiloilta tai BHV1-infektiosta vapailta tiloilta tulevilla sonneilla;

1.4

Tilalla sovelletaan vähintään yhtä seuraavista valvontajärjestelmistä:

1.4.1

kaikille yli 9 kuukauden ikäisille naaras- ja urospuolisille nautaeläimille, joita käytetään tai aiotaan käyttää jalostustarkoituksiin, on tehty negatiivisin tuloksin serologinen tutkimus kussakin tapauksessa vähintään kahdesta 5–7 kuukauden välein otetusta verinäytteestä 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi;

1.4.2

serologinen tutkimus BHV1:n vasta-aineiden jäljittämiseksi on tehty negatiivisin tuloksin vähintään kahdesta erillisestä maitonäytteestä tai enintään viidestä eläimestä kerätystä maidon kokoomanäytteestä, joka on otettu 5–7 kuukauden välein kaikista maitoa tuottavista eläimistä, ja serologinen tutkimus 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi on tehty negatiivisin tuloksin vähintään kahdesta verinäytteestä, jotka on kussakin tapauksessa otettu 5–7 kuukauden välein kaikista sellaisista yli 9 kuukauden ikäisistä naaraspuolisista maitoa tuottamattomista nautaeläimistä ja kaikista urospuolisista nautaeläimistä, joita käytetään tai aiotaan käyttää jalostustarkoituksiin;

1.4.3

maitotiloilla, joilla vähintään 30 prosenttia nautaeläimistä tuottaa maitoa, serologinen tutkimus BHV1:n vasta-aineiden jäljittämiseksi on tehty negatiivisin tuloksin kussakin tapauksessa vähintään kolmesta maitonäytteestä, jotka on käytetyn testin vaatimusten mukaisesti otettu vähintään kolmen kuukauden välein enintään 50 eläimestä kerätystä kokoomanäytteestä, ja serologinen tutkimus 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi on tehty negatiivisin tuloksin kussakin tapauksessa vähintään yhdestä verinäytteestä, joka on otettu kaikista sellaisista yli 9 kuukauden ikäisistä maitoa tuottamattomista naaraspuolisista nautaeläimistä ja kaikista urospuolisista nautaeläimistä, joita käytetään tai aiotaan käyttää jalostustarkoituksiin;

1.4.4

kaikki tilalla olevat nautaeläimet ovat peräisin liitteessä II luetelluissa jäsenvaltioissa tai niiden alueilla sijaitsevilta tiloilta tai BHV1-infektiosta vapailta tiloilta.

2.

Tilan, jolla pidetään nautaeläimiä, BHV1-infektiosta vapaa asema säilyy, jos:

2.1

edellä 1.1–1.3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät edelleen; ja

2.2

vähintään yhtä seuraavista valvontajärjestelmistä sovelletaan:

2.2.1

kaikki tilalla olevat yli 24 kuukauden ikäiset nautaeläimet ovat antaneet negatiivisen tuloksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi suoritetussa serologisessa testissä, joka on tehty enintään 12 kuukauden välein otetusta verinäytteestä;

2.2.2

serologinen tutkimus BHV1:n vasta-aineiden jäljittämiseksi on tehty negatiivisin tuloksin vähintään yhdestä erillisestä maitonäytteestä tai enintään viidestä eläimestä kerätystä maidon kokoomanäytteestä, joka on otettu 12 kuukauden välein kaikista maitoa tuottavista eläimistä, ja kaikki tilalla olevat, yli 24 kuukauden ikäiset maitoa tuottamattomat naaraspuoliset nautaeläimet ja urospuoliset nautaeläimet ovat antaneet negatiivisen tuloksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi suoritettavassa serologisessa testissä, joka on tehty enintään 12 kuukauden välein otetusta verinäytteestä;

2.2.3

maitotiloilla, joilla vähintään 30 prosenttia nautaeläimistä tuottaa maitoa, serologinen tutkimus BHV1:n vasta-aineiden jäljittämiseksi on tehty negatiivisin tuloksin vähintään kahdesta maitonäytteestä, jotka on otettu käytetyn testin vaatimusten mukaisesti enintään 50 eläimestä kerätystä kokoomanäytteestä vähintään kolmen kuukauden ja enintään 12 kuukauden välein, ja 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi suoritettava serologinen tutkimus on tehty negatiivisin tuloksin kussakin tapauksessa vähintään yhdestä verinäytteestä, joka on otettu kaikista yli 24 kuukauden ikäisistä maitoa tuottamattomista naaraspuolisista nautaeläimistä ja kaikista urospuolisista nautaeläimistä enintään 12 kuukauden välein.

3.

Tila, jolla pidetään nautaeläimiä, menettää BHV1-infektiosta vapaan aseman, jos jokin eläimistä antaa positiivisen tuloksen 2.2.1–2.2.3 kohdassa tarkoitetuissa tutkimuksissa 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi.

4.

Edellä 3 kohdan mukaisesti menetetty BHV1-infektiosta vapaa asema voidaan palauttaa ainoastaan sen jälkeen, kun serologinen tutkimus negatiivisin tuloksin on tehty kussakin tapauksessa kaksi kertaa vähintään kahden kuukauden välein, alkaen aikaisintaan 30 päivän kuluttua seropositiivisten eläinten poistamisesta, mukaan luettuna 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen vasta-aineiden jäljittämiseksi suoritettava serologinen tutkimus, joka on tehty kaikkien tilalla olevien nautaeläinten verinäytteistä, tai kun kyse on maitoa tuottavista nautaeläimistä, BHV1:n vasta-aineiden jäljittämiseksi on tehty tutkimus erillisistä maitonäytteistä tai enintään viidestä eläimestä kerätyistä maidon kokoomanäytteistä.