Neuvoston suositus,

annettu 18 päivänä helmikuuta 2003,

itsenäisten ammatinharjoittajien työturvallisuus- ja työterveyssuojelun parantamisesta

(2003/134/EY)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 308 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen suositukseksi,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Komission tiedonannossa työturvallisuutta, työhygieniaa ja työterveyttä koskevasta yhteisön ohjelmasta (1996-2000)(3) kaavailtiin tutkittavaksi, onko tarpeen esittää neuvoston suositus itsenäisten ammatinharjoittajien työterveydestä ja työturvallisuudesta heidän määränsä jatkuvan kasvun vuoksi.

(2) Euroopan parlamentti ehdotti työterveyden, työturvallisuuden ja työhygienian alalla harjoitettavan komission toiminnan yleisiä puitteita (1994-2000) koskevassa päätöslauselmassaan(4), että puitteisiin sisällytetään sellaiset säädökset, joilla puitedirektiivi ulotetaan koskemaan itsenäisiä ammatinharjoittajia. Päätöslauselmassaan(5) ohjelman täytäntöönpanoa koskevasta väliraportista parlamentti kiinnitti uudelleen huomiota pääosin lainsäädännön antaman suojan ulkopuolella olevaan itsensä työllistävien ryhmään ja muistutti, että aliurakoinnin lisääntyminen on johtanut työtapaturmien lisääntymiseen.

(3) Komission 11 päivänä maaliskuuta 2002 antama tiedonanto "Työn ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutuminen: Yhteisön uusi työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002-2006" ja yhteisön uudesta työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta (vuosiksi 2002-2006) 3 päivänä kesäkuuta 2002 annettu neuvoston päätöslauselma, joiden tavoitteena on juurruttaa ennaltaehkäisyajattelua ja vaikuttaa menettelytapoihin, olisi mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon sekä palkattujen työntekijöiden että itsenäisten ammatinharjoittajien osalta.

(4) Työmarkkinaosapuolet pitävät sekä itsenäisten työntekijöiden että muiden samassa työpaikassa työskentelevien terveyden ja turvallisuuden suojelua erityisen tärkeänä, ja lähes kaikki niistä kannattavat neuvoston suosituksen muodossa esitettäviä yhteisön toimia. Suosituksessa olisi korostettava aloja, joilla riskit ovat erityisen suuria, sekä etenkin riskien ehkäisyyn liittyviä tiedotus- ja valistustoimenpiteitä, asianmukaista koulutusta ja aiheellista terveydentilan seurantaa.

(5) Työterveyttä ja työturvallisuutta koskevat yhteisön direktiivit, esimerkiksi toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annettu neuvoston puitedirektiivi 89/391/ETY(6), eivät pääsääntöisesti koske työntekijöitä, jotka harjoittavat ammatillista toimintaansa muuten kuin työsuhteessa työnantajaan tai yleisesti ottaen olematta muiden henkilöiden alaisuudessa. Tällaiset työntekijät eivät myöskään kuulu kaikissa jäsenvaltioissa työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön piiriin.

(6) Riippumatta siitä, työskentelevätkö itsenäiset ammatinharjoittajat yksin vai palkattujen työntekijöiden kanssa, heihin voivat kohdistua samat työterveys- ja työturvallisuusriskit kuin palkattuihin työntekijöihinkin.

(7) Itsenäiset ammatinharjoittajat voivat toiminnallaan vaarantaa muiden samalla työpaikalla työskentelevien turvallisuuden ja terveyden.

(8) Yhteisössä on myös erityisen riskialttiita aloja, joilla itsenäisten ammatinharjoittajien lukumäärä on erittäin suuri (maatalous, kalastus, rakennusala, liikenne).

(9) Maatalouden työterveyttä ja -turvallisuutta koskevaa yleissopimusta(7) seuraavassa kansainvälisen työtoimiston äskettäisessä suosituksessa todetaan, että jäsenvaltioiden olisi asteittain ulotettava palkatuille työntekijöille tarjottu suoja itsenäisiin maanviljelijöihin ottaen tarvittaessa huomioon itsenäisiä maanviljelijöitä edustavien järjestöjen näkemykset.

(10) Työtapaturmat ja ammattitaudit, joille itsenäiset ammatinharjoittajat ovat erityisesti alttiina, aiheuttavat huomattavia sosiaalisia ja inhimillisiä kustannuksia.

(11) Siksi on aiheellista ottaa itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmä huomioon ja keskittyä tässä suosituksessa sellaisia työtapaturmia ja ammattitauteja koskevien riskien ehkäisyyn, joille itsenäiset ammatinharjoittajat altistuvat.

(12) Tarve ottaa huomioon itsenäisten ammatinharjoittajien erityisasema tunnustetaan jo tilapäisillä tai liikkuvilla rakennustyömailla suoritetun työn osalta, koska direktiivissä 92/57/ETY(8) säädetään työ- ja suojavälineiden käyttöä koskevien asianomaisten säännösten ulottamisesta koskemaan itsenäisiä ammatinharjoittajia.

(13) Parantamalla itsenäisten ammatinharjoittajien työterveys- ja työturvallisuusvaatimuksia voidaan parantaa kilpailuedellytyksiä ja kilpailukykyä Euroopan tasolla.

(14) Olisi myös parannettava itsenäisten ammatinharjoittajien mahdollisuuksia saada koulutusta ja tietoja, jotta voitaisiin parantaa sekä heidän terveyttään ja turvallisuuttaan että samalla työpaikalla työskentelevien terveyttä ja turvallisuutta.

(15) Jäsenvaltioiden olisi valittava tarkoituksenmukaisimmiksi katsomansa keinot tavoitteiden saavuttamiseksi.

(16) Tällä suosituksella ei ole vaikutusta paremman suojan tarjoaviin jäsenvaltioiden nykyisiin tai tuleviin säännöksiin.

(17) Nykyisessä tilanteessa jäsenvaltiot pystyvät parhaiten toteuttamaan asianmukaiset toimet, ja yhteisön on myös tuettava tämän suosituksen tavoitteiden toteuttamista.

(18) Ennen ehdotuksen tekemistä kuultiin työmarkkinaosapuolia perustamissopimuksen 138 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti sekä työturvallisuuden, työhygienian ja työterveyshuollon neuvoa-antavaa komiteaa,

SUOSITTAA JÄSENVALTIOILLE, ETTÄ NE

1. edistävät työtapaturmien ja ammattitautien ehkäisytoimissaan itsenäisten ammatinharjoittajien turvallisuutta ja terveyttä ottaen samalla huomioon tiettyjen alojen erityiset riskit sekä sopimusosapuolena olevien yritysten ja itsenäisten ammatinharjoittajien välisen suhteen erityislaadun;

2. edistäessään itsenäisten ammatinharjoittajien työterveyttä ja työturvallisuutta valitsevat tarkoituksenmukaisimmiksi katsomansa toimenpiteet, kuten yhden tai useamman seuraavista: lainsäädäntö, kannustimet, tiedotuskampanjat ja asianmukaisten sidosryhmien kannustaminen;

3. toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, tiedotuskampanjat mukaan lukien, jotta varmistetaan, että itsenäiset ammatinharjoittajat voivat saada toimivaltaisilta yksiköiltä ja elimiltä sekä omilta edustajajärjestöiltään hyödyllisiä tietoja ja neuvoja työtapaturmien ja ammattitautien ehkäisemisestä;

4. toteuttavat tarvittavat toimenpiteet riittävän koulutuksen tarjoamiseksi itsenäisille ammatinharjoittajille, jotta he voisivat saavuttaa tarvittavan asiantuntemuksen työterveys- ja työturvallisuuskysymyksissä;

5. helpottavat sitä, että itsenäiset ammatinharjoittajat saavat tietoja ja koulutusta vaivattomasti ja ilman liiallisia kuluja;

6. kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti antavat itsenäisille ammatinharjoittajille mahdollisuuden halutessaan osallistua terveydentilansa seurantaan, joka on tarkoituksenmukaista niihin riskeihin nähden, joille he joutuvat alttiiksi;

7. ottavat työtapaturmien ja ammattitautien ehkäisemistä koskevissa politiikoissaan huomioon muiden jäsenvaltioiden kokemuksista käytettävissä olevat tiedot;

8. tarkastelevat neljän vuoden kuluttua tämän suosituksen antamisesta olemassa olevien kansallisten toimenpiteiden ja tämän suosituksen antamisen jälkeen toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta ja tiedottavat tarkastelunsa tuloksista komissiolle.

Tehty Brysselissä 18 päivänä helmikuuta 2003.

Neuvoston puolesta

N. Christodoulakis

Puheenjohtaja

(1) Lausunto annettu 23. lokakuuta 2002 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) EYVL C 241, 7.10.2002, s. 139.

(3) EYVL C 262, 7.10.1995, s. 18.

(4) EYVL C 205, 25.7.1994, s. 478.

(5) Euroopan parlamentin päätöslauselma, 25.2.1999 (A4-0050/1999).

(6) EYVL L 183, 29.6.1989, s. 1.

(7) Kansainvälinen työjärjestö, yleissopimus 184/2001, 21.6.2001.

(8) EYVL L 245, 26.8.1992, s. 6.