Neuvoston puitepäätös,

tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002,

terrorismin torjumisesta

(2002/475/YOS)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 29 artiklan, 31 artiklan e alakohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Euroopan unioni perustuu yleismaailmallisiin arvoihin, joita ovat ihmisarvo, vapaus, tasa-arvo ja yhteisvastuullisuus sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen. Unioni perustuu kaikille jäsenvaltioille yhteisiin kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteisiin.

(2) Terrorismi on yksi näiden periaatteiden vakavimmista loukkauksista. Neuvoston epävirallisessa kokouksessa 14 päivänä lokakuuta 1995 hyväksytyssä La Gomeran julistuksessa vahvistettiin, että terrorismi on uhka demokratialle, ihmisoikeuksien toteutumiselle sekä talouden ja yhteiskunnan kehitykselle.

(3) Kaikki jäsenvaltiot tai tietyt niistä ovat sopimuspuolia useissa terrorismia koskevissa yleissopimuksissa. Euroopan neuvoston yleissopimuksessa 27 päivältä tammikuuta 1977 terrorismin vastustamisesta todetaan, ettei terroritekoja voida pitää poliittisina rikoksina tai poliittisiin rikoksiin liittyvinä rikoksina tai poliittisista vaikuttimista tehtyinä rikoksina. Yhdistyneet Kansakunnat on tehnyt 15 päivänä joulukuuta 1997 terrorististen pommi-iskujen torjumista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja 9 päivänä joulukuuta 1999 kansainvälisen terrorismin rahoituksen vastaisen yleissopimuksen. Yhdistyneissä Kansakunnissa neuvotellaan parhaillaan ehdotuksesta maailmanlaajuiseksi terrorismin vastaiseksi yleissopimukseksi.

(4) Euroopan unionin tasolla neuvosto on hyväksynyt seuraavat asiakirjat 3 päivänä joulukuuta 1998 neuvoston ja komission toimintasuunnitelman parhaista tavoista panna täytäntöön Amsterdamin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamisesta(3). Samoin olisi otettava huomioon 20 päivänä syyskuuta 2001 annetut neuvoston päätelmät sekä 21 päivänä syyskuuta 2001 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston terrorismia koskeva toimintasuunnitelma. Terrorismiin viitattiin Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä ja Santa María da Feirassa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä. Se mainittiin myös komission neuvostolle ja Euroopan parlamentille osoittamassa tiedonannossa Tulostaulu vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteutumisen seuraamiseksi Euroopan unionissa: puolivuotispäivitys (vuoden 2000 jälkipuolisko). Lisäksi Euroopan parlamentti antoi 5 päivänä syyskuuta 2001 terrorismin torjumista koskevan suosituksen. On syytä myös palauttaa mieleen, että johtavat teollisuusmaat (G 7) ja Venäjä Pariisissa 30 päivänä heinäkuuta 1996 pitämässään kokouksessa asettuivat kannattamaan 25:tä toimenpidettä terrorismin torjumiseksi.

(5) Euroopan unioni on toteuttanut useita terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaisia erityistoimenpiteitä, kuten: henkeen, ruumiilliseen koskemattomuuteen, henkilökohtaiseen vapauteen tai omaisuuteen kohdistuvan terroritoiminnan yhteydessä suoritettujen rikosten tai sellaisiksi epäiltyjen tekojen käsittelyn antamisesta Europolin tehtäväksi 3 päivänä joulukuuta 1998 tehty neuvoston päätös(4); neuvoston yhteinen toiminta 96/610/YOS 15 päivältä lokakuuta 1996 hakemiston laatimisesta ja ylläpitämisestä terrorisminvastaisen toiminnan erityisvalmiuksista ja -taidoista sekä erityisasiantuntemuksesta Euroopan unionin jäsenvaltioiden terrorisminvastaisen yhteistyön helpottamiseksi(5); neuvoston yhteinen toiminta 98/428/YOS 29 päivältä kesäkuuta 1998 Euroopan oikeudellisen verkoston perustamisesta(6) terroritekoihin liittyvien kysymysten käsittelyä varten (erityisesti 2 artikla); neuvoston yhteinen toiminta 98/733/YOS 21 päivältä joulukuuta 1998 rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa(7); ja 9 päivänä joulukuuta 1999 annettu neuvoston suositus yhteistyöstä terroristiryhmien rahoituksen estämiseksi(8).

(6) Terrorismirikosten määritelmiä olisi lähennettävä toisiinsa kaikissa jäsenvaltioissa, myös terroristiryhmään liittyvien terrorismirikosten määritelmiä. Toisaalta rikokset tehneille tai niistä vastuussa oleville luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille on vahvistettava rangaistukset ja seuraamukset, jotka ovat suhteessa tehtyjen rikosten vakavuuteen.

(7) Olisi vahvistettava oikeudenkäyttöä koskevat säännöt sen varmistamiseksi, että terrorismirikos voi johtaa tehokkaisiin syytetoimiin.

(8) Terrorismirikosten uhrit ovat haavoittuvia, ja siksi olisi tarpeen antaa heitä koskevia erityistoimenpiteitä.

(9) Jäsenvaltiot eivät yksipuolisesti pysty riittävän hyvin saavuttamaan suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne siten, niihin liittyvän vastavuoroisuusedellytyksen takia, voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, ja sen vuoksi Euroopan unioni voi toteuttaa toimenpiteitä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä puitepäätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(10) Tässä puitepäätöksessä pidetään arvossa yhteisön oikeuden yleisinä periaatteina perusoikeuksia sellaisina kuin ne taataan ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä Euroopan yleissopimuksessa ja sellaisina kuin ne ilmenevät jäsenvaltioiden yhteisessä valtiosääntöperinteessä. Unioni noudattaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa tunnustettuja ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja varsinkin sen VI luvussa huomioon otettuja periaatteita. Tätä puitepäätöstä ei miltään osin voida tulkita niin, että sillä pyrittäisiin rajoittamaan tai estämään perusoikeuksia ja -vapauksia, kuten lakko-oikeutta, kokoontumisvapautta, yhdistymisvapautta, sananvapautta, mukaan lukien oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa turvaamiseksi, sekä niihin liittyvää oikeutta osoittaa mieltään.

(11) Tällä puitepäätöksellä ei säädellä kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa määriteltyjä asevoimien toimia aseellisen selkkauksen aikana, sillä niihin sovelletaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta, eikä valtion asevoimien toimia silloin kun ne suorittavat virallisia tehtäviään, sikäli kuin niihin sovelletaan kansainvälisen oikeuden muita sääntöjä,

ON TEHNYT TÄMÄN PUITEPÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Terrorismirikokset ja perusoikeudet ja -periaatteet

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta terrorismirikoksina pidettäisiin a-i alakohdassa tarkoitettuja kansallisessa laissa rikoksiksi määriteltyjä tahallisia tekoja, jotka luonteensa tai asiayhteytensä vuoksi voivat aiheuttaa vakavaa haittaa jollekin maalle tai kansainväliselle järjestölle, silloin kun tekijä tekee ne tarkoituksenaan:

- pelotella vakavasti väestöä, tai

- pakottaa aiheettomasti viranomaiset tai kansainvälinen järjestö johonkin tekoon tai pidättymään jostakin teosta, tai

- horjuttaa vakavasti jonkin maan tai kansainvälisen järjestön poliittisia, perustuslaillisia, taloudellisia tai sosiaalisia perusrakenteita tai tuhota ne:

a) ihmishenkeen kohdistuvat rikokset, jotka voivat aiheuttaa kuoleman;

b) henkilön ruumiillista koskemattomuutta loukkaavat törkeät rikokset;

c) ihmisryöstö tai panttivangin ottaminen;

d) aiheuttaa hallinnollisille tai julkisille laitoksille, liikennejärjestelmille, infrastruktuureille atk-järjestelmät mukaan luettuina, mannerjalustalla sijaitsevalle kiinteälle lautalle, julkisille paikoille tai yksityiselle omaisuudelle suuria tuhoja, jotka voivat saattaa vaaraan ihmishenkiä tai aiheuttaa huomattavia taloudellisia menetyksiä;

e) ilma-alusten ja alusten tai muiden joukkoliikenne- tai tavarankuljetusvälineiden haltuunotto;

f) aseiden, räjähteiden, atomiaseiden sekä biologisten ja kemiallisten aseiden valmistus, hallussapito, hankinta, kuljetus, toimitus tai käyttö sekä biologisten ja kemiallisten aseiden osalta tutkimus ja kehittäminen;

g) vaarallisten aineiden vapauttaminen taikka tulipalojen, tulvien tai räjähdysten aiheuttaminen siten, että ihmishenkiä saatetaan vaaraan;

h) veden- tai sähkövoiman jakelun tai muun perusluonnonvaran toimittamisen häirintä tai keskeytys siten, että ihmishenkiä saatetaan vaaraan;

i) jonkin a-h alakohdassa mainitun teon tekemisellä uhkaaminen.

2. Tällä puitepäätöksellä ei muuteta velvollisuutta kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita.

2 artikla

Terroristiryhmään liittyvät terrorismirikokset

1. Tässä puitepäätöksessä "terroristiryhmällä" tarkoitetaan rakenteeltaan jäsentynyttä, tietyksi ajaksi perustettua, useamman kuin kahden henkilön yhteenliittymää, joka toimii yhdessä terrorismirikosten tekemiseksi. Ilmaisulla "rakenteeltaan jäsentynyt" tarkoitetaan yhteenliittymää, joka ei ole muodostunut sattumalta rikosten tekemiseksi välittömästi ja jonka jäsenillä ei ole välttämättä muodollisesti määriteltyjä tehtäviä, jonka kokoonpano ei välttämättä pysy jatkuvasti samana tai jonka rakenne ei ole välttämättä pitkälle kehitetty.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että seuraavista tahallisista teoista rangaistaan:

a) terroristiryhmän johtaminen;

b) terroristiryhmän toimintaan osallistuminen mukaan lukien tietojen tai aineellisten välineiden antaminen sille tai sen toiminnan rahoittaminen jollakin tavalla tietoisena siitä, että osallistuminen edistää terroristiryhmän rikollista toimintaa.

3 artikla

Terroritoimintaan liittyvät rikokset

Kukin jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta seuraavia tekoja pidettäisiin terroritoimintaan liittyvinä rikoksina:

a) ryöstö jonkin 1 artiklan 1 kohdassa luetellun teon tekemiseksi;

b) kiristys jonkin 1 artiklan 1 kohdassa mainitun teon toteuttamiseksi;

c) väärien hallintoasiakirjojen laatiminen jonkin 1 artiklan 1 kohdan a-h alakohdassa sekä 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa luetellun teon tekemiseksi.

4 artikla

Yllyttäminen, avunanto, yritys

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta 1 artiklan 1 kohdassa ja 2 tai 3 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin yllyttämisestä tai niissä avun antamisesta tehdään rangaistavia tekoja.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklassa tarkoitetun rikoksen yrityksestä tehdään rangaistava teko, lukuun ottamatta 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetyn hallussapidon ja 1 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitetun rikoksen osalta.

5 artikla

Seuraamukset

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1-4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rangaistusseuraamuksia, joista voi seurata rikoksentekijän luovuttaminen.

2. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista terrorismirikoksista ja 4 artiklassa tarkoitetuista rikoksista, sikäli kuin nämä liittyvät terrorismirikoksiin, voidaan langettaa vapausrangaistus, joka on ankarampi kuin vastaavista rikoksista, joihin ei liity 1 artiklan 1 kohdassa edellytettyä erityistä tarkoitusta, kansallisessa lainsäädännössä säädetty rangaistus, paitsi siinä tapauksessa, että säädetty rangaistus on jo kansallisen lainsäädännön mukainen enimmäisrangaistus.

3. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 artiklassa tarkoitetuista rikoksista voidaan langettaa vapausrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään 15 vuotta 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen rikosten osalta ja vähintään kahdeksan vuotta 2 artiklassa 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen rikosten osalta. Jos 2 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu rikos koskee ainoastaan 1 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettua tekoa, enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta.

6 artikla

Erityiset olosuhteet

Kukin jäsenvaltio voi toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen, että 5 artiklassa tarkoitettuja rangaistuksia voidaan alentaa, jos rikoksen tekijä:

a) sanoutuu irti terroritoiminnastaan; ja

b) antaa hallinto- tai oikeusviranomaisille tietoja, joita nämä eivät olisi voineet muutoin saada ja joiden avulla nämä voivat:

i) estää rikoksen vaikutukset tai lieventää niitä;

ii) tunnistaa tai tuoda oikeuden eteen muut rikoksentekijät;

iii) löytää todisteita; tai

iv) estää uusia 1-4 artiklassa tarkoitettuja rikoksia.

7 artikla

Oikeushenkilöiden vastuu

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen 1-4 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta, kun rikoksen on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimien henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu

a) valtaan edustaa oikeushenkilöä; tai

b) valtuuksiin tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; tai

c) valtuuksiin harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.

2. Kunkin jäsenvaltion on 1 kohdassa tarkoitettujen tilanteiden lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitettu henkilö on laiminlyönyt ohjaus- tai valvontatehtävänsä siten, että oikeushenkilön alaisuudessa toimiva henkilö on voinut syyllistyä 1-4 artiklassa tarkoitettuun rikokseen oikeushenkilön hyväksi.

3. Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään oikeushenkilön vastuusta ei estä rikosoikeudellisia menettelyjä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka syyllistyvät tai yllyttävät 1-4 artiklassa tarkoitettuun rikokseen tai avustavat siinä.

8 artikla

Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 7 artiklan mukaisesti vastuussa olevaksi todetulle oikeushenkilölle voidaan langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, joihin kuuluvat rikosoikeudelliset tai muut sakot ja joihin voi kuulua myös muita seuraamuksia, erityisesti:

a) oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettäviin etuisuuksiin tai tukiin;

b) väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa liiketoimintaa;

c) tuomioistuimen valvontaan asettaminen;

d) tuomioistuimen purkamismääräys;

e) rikoksen tekemiseen käytettyjen laitosten sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.

9 artikla

Tuomiovalta ja syytteeseenpano

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tuomiovaltansa ulottamiseksi 1-4 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, kun

a) rikos on tehty kokonaan tai osittain sen alueella. Kukin jäsenvaltio voi laajentaa toimivaltaansa, jos rikos on tehty jäsenvaltion alueella;

b) rikos on tehty sen lipun alla purjehtivalla aluksella tai siinä rekisteröidyssä ilma-aluksessa;

c) rikoksen tekijä on sen kansalainen tai siellä asuva;

d) rikos on tehty sen alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön lukuun;

e) rikos on tehty sen instituutioita tai väestöä vastaan taikka Euroopan unionin instituutiota tai Euroopan yhteisön perustamissopimuksen tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisesti perustettua elintä vastaan, jonka kotipaikka on kyseisen jäsenvaltion alueella.

2. Jos rikos kuuluu useamman jäsenvaltion tuomiovaltaan, ja näistä mikä tahansa voi pätevästi ryhtyä syytetoimiin samojen tosiseikkojen perusteella, asianomaisten jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä päättääkseen, minkä niistä on ryhdyttävä syytetoimiin rikoksentekijöitä vastaan, pyrkien keskittämään syytetoimet mahdollisuuksien mukaan yhteen jäsenvaltioon. Tätä varten jäsenvaltiot voivat käyttää mitä tahansa Euroopan unionissa perustettua elintä tai järjestelmää oikeusviranomaisten ja näiden toiminnan koordinoinnin helpottamiseksi. Seuraavat liittymäkohdat on otettava huomioon tässä esitetyssä järjestyksessä:

- kyseessä on oltava jäsenvaltio, jonka alueella teot on tehty,

- kyseessä on oltava jäsenvaltio, jonka kansalainen tekijä on tai jossa hän asuu,

- kyseessä on oltava jäsenvaltio, josta uhrit ovat peräisin,

- kyseessä on oltava jäsenvaltio, jossa tekijä on tavoitettu.

3. Jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen tuomiovaltansa myös 1-4 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin kieltäytyessään luovuttamasta tällaisesta rikoksesta epäiltyä tai tuomittua henkilöä toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen valtioon.

4. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen tuomiovaltaan kuuluvat myös tapaukset, joissa 2 ja 4 artiklassa tarkoitettu rikos on tehty kokonaan tai osittain sen alueella riippumatta siitä, missä terroristiryhmä pääasiassa sijaitsee tai missä se harjoittaa rikollista toimintaansa.

5. Tämä artikla ei estä käyttämästä rikosoikeudellista tuomiovaltaa, joka perustuu jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön.

10 artikla

Uhrien suojelu ja auttaminen

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että tässä puitepäätöksessä tarkoitettu tutkinta tai syytteeseenpano ei edellytä rikoksen kohteena olevan henkilön ilmoitusta tai syytettä ainakaan silloin, jos teot on suoritettu jäsenvaltion alueella.

2. Uhrin asemasta rikosoikeudenkäynneissä 15 päivänä maaliskuuta 2001 tehdyssä neuvoston puitepäätöksessä 2001/220/YOS(9) säädettyjen toimenpiteiden lisäksi kunkin jäsenvaltion on tarvittaessa toteutettava kaikki mahdolliset toimenpiteet asianmukaisen avun takaamiseksi uhrin perheelle.

11 artikla

Täytäntöönpano ja kertomukset

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2002 neuvoston pääsihteeristölle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle kirjallisina säännökset, jotka ne ovat antaneet tämän puitepäätöksen mukaisten velvoitteidensa saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöään. Neuvosto arvioi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2003 näihin tietoihin perustuvan kertomuksen ja komission kertomuksen perusteella, ovatko jäsenvaltiot toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet tämän puitepäätöksen noudattamiseksi.

3. Komission kertomuksessa täsmennetään erityisesti, miten 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu velvoite saatetaan osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä.

12 artikla

Alueellinen soveltaminen

Tätä puitepäätöstä sovelletaan Gibraltariin.

13 artikla

Voimaantulo

Tämä puitepäätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tehty Luxemburgissa 13 päivänä kesäkuuta 2002.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. Rajoy Brey

(1) EYVL C 332 E, 27.11.2001, s. 300.

(2) Lausunto annettu 6. helmikuuta 2002 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL C 19, 23.1.1999, s. 1.

(4) EYVL C 26, 30.1.1999, s. 22.

(5) EYVL L 273, 25.10.1996, s. 1.

(6) EYVL L 191, 7.7.1998, s. 4.

(7) EYVL L 351, 29.12.1998, s. 1.

(8) EYVL C 373, 23.12.1999, s. 1.

(9) EYVL L 82, 22.3.2001, s. 1.