32001L0115

Neuvoston direktiivi 2001/115/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2001, direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverotuksen laskuttamiselle asettamien vaatimusten yksinkertaistamiseksi, ajanmukaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi

Virallinen lehti nro L 015 , 17/01/2002 s. 0024 - 0028


Neuvoston direktiivi 2001/115/EY,

annettu 20 päivänä joulukuuta 2001,

direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverotuksen laskuttamiselle asettamien vaatimusten yksinkertaistamiseksi, ajanmukaistamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Nykyiset, laskutukselle asetetut vaatimukset, jotka on lueteltu jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY(4) 22 artiklan 3 kohdassa siinä muodossa kuin se on esitetty 28 h artiklassa ovat lukumäärältään suhteellisen vähäiset, joten olennaisten vaatimusten määrittely jää jäsenvaltioille. Vaatimukset eivät myöskään vastaa uusien laskutusteknologioiden ja -menetelmien kehitystä.

(2) SLIM-aloitteen (sisämarkkinoiden lainsäädännön yksinkertaistaminen) toista vaihetta koskevan komission kertomuksen mukaan olisi tutkittava, mitkä tiedot olisi arvonlisäverotusta varten vaadittava ilmoitettaviksi laskussa ja mitä oikeudellisia ja teknisiä vaatimuksia elektroninen laskutus asettaa.

(3) Ecofin-neuvoston kesäkuussa 1998 antamissa päätelmissä korostetaan, että sähköisen kaupankäynnin kehittymisen myötä on tullut tarpeelliseksi laatia elektronisen laskutuksen käytölle oikeudelliset puitteet, joilla turvataan veroviranomaisten valvontamahdollisuudet.

(4) Sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi on sen vuoksi laadittava yhteisön tasolla arvonlisäverotusta varten vaadittava, laskussa ilmoitettavien pakollisten tietojen yhdenmukainen luettelo ja elektronista laskutusta, laskujen elektronista tallentamista sekä arvonlisäveron itselaskutusta ja laskutustoimien alihankintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(5) Laskujen säilytyksen olisi lisäksi oltava yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY(5) asetettujen vaatimusten mukaista.

(6) Kreikka on vuonna 1993 toteutetun siirtymäkauden arvonlisäverojärjestelmän käyttöön ottamisen jälkeen säilyttänyt etuliitteen EL kansainvälisen ISO-3166 alfa 2 -standardissa, johon viitataan 22 artiklan 1 kohdan d alakohdassa, määrätyn etuliitteen GR sijasta. Ottaen huomioon seuraukset, joita etuliitteen muuttamisella olisi kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen säätää Kreikkaa koskevasta poikkeuksesta, jolla ISO-standardia voidaan olla soveltamatta Kreikassa.

(7) Sen vuoksi direktiivi 77/388/ETY olisi muutettava,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 77/388/ETY seuraavien artiklojen mukaisesti.

2 artikla

Muutetaan direktiivin 28 h artiklassa (jolla korvataan saman direktiivin 22 artikla) oleva 22 artikla seuraavasti:

1) Lisätään 1 kohdan d alakohtaan virke seuraavasti: "Kreikan tasavalta saa kuitenkin käyttää etuliitettä EL."

2) Korvataan 3 kohta seuraavasti: "3. a) Verovelvollisen on varmistettava, että verovelvollinen itse, hänen asiakkaansa tai kolmas osapuoli hänen nimissään ja lukuunsa toimittaa toiselle verovelvolliselle tai muulle oikeushenkilölle kuin verovelvolliselle tekemistään tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista laskun. Verovelvollisen on lisäksi varmistettava, että verovelvollinen itse, hänen asiakkaansa tai kolmas osapuoli hänen nimissään ja lukuunsa toimittaa laskun 28 b artiklan B kohdan 1 alakohdassa tarkoitetuista tavaroiden luovutuksista ja 28 c artiklan A kohdassa säädetyin edellytyksin tapahtuneista tavaroiden luovutuksista.

Verovelvollisen on myös varmistettava, että verovelvollinen itse, hänen asiakkaansa tai kolmas osapuoli hänen nimissään ja lukuunsa toimittaa laskun niistä ennakkomaksuista, jotka hänelle on maksettu ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tavaroiden luovutuksia tai jotka toinen verovelvollinen tai muu oikeushenkilö kuin verovelvollinen on tilittänyt hänelle ennen palvelujen suorittamisen päättymistä.

Jäsenvaltiot voivat velvoittaa verovelvolliset toimittamaan laskun muista kuin edellä olevissa alakohdissa tarkoitetuista, verovelvollisen niiden alueella tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista. Näin tehdessään jäsenvaltiot voivat asettaa näiden laskujen osalta vähemmän velvoitteita kuin b, c ja d alakohdassa luetellaan.

Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verovelvolliset velvollisuudesta lähettää lasku verovelvollisen niiden alueella tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista, jotka on vapautettu 13 artiklan sekä 28 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3 kohdan b alakohdan mukaisesti ja joihin liittyy tai ei liity aikaisemmassa vaiheessa maksetun veron palauttaminen.

Laskuina pidetään myös kaikkia tositteita ja ilmoituksia, jotka erityisellä ja yksiselitteisellä tavalla sisältävät muutoksen ja viittauksen alkuperäiseen laskuun. Jäsenvaltiot, joiden alueella tavarat on toimitettu tai palvelut on suoritettu, voivat sallia, että tiettyjä pakollisia tietoja ei esitetä näissä tositteissa tai ilmoituksissa.

Jäsenvaltiot voivat asettaa verovelvollisille, jotka toimittavat tavaroita tai suorittavat palveluja niiden alueella, määräajan laskujen toimittamiselle.

Jäsenvaltioiden, joiden alueella tavarat on toimitettu tai palvelut on suoritettu, asettamien ehtojen mukaisesti lasku voidaan laatia kokoomalaskuna useasta erillisestä tavaroiden toimituksesta tai palvelujen suorituksesta.

Verovelvollisen asiakas voi laatia laskun verovelvollisen asiakkaalle tekemistä tavaroiden luovutuksista tai palvelujen suorituksista edellyttäen, että osapuolet ovat etukäteen tehneet keskenään asiasta sopimuksen ja että on olemassa järjestely, jonka mukaisesti tavaroita toimittava ja palveluja suorittava verovelvollinen hyväksyy jokaisen laskun. Jäsenvaltiot, joiden alueella tavarat on toimitettu tai palvelut on suoritettu, määräävät verovelvollisen ja asiakkaan välisen sopimuksen ja hyväksymisjärjestelyn ehdot ja edellytykset.

Jäsenvaltiot voivat asettaa niiden alueella tavaroita toimittaville tai palveluja suorittaville verovelvollisille lisävaatimuksia, jotka koskevat laskujen laatimista asiakkaiden toimesta. Ne voivat erityisesti vaatia, että laskut toimitetaan verovelvollisen nimissä ja tämän lukuun. Lisävaatimusten on kuitenkin aina oltava samat asiakkaan sijoittautumispaikasta riippumatta.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi määrätä niiden alueella tavaroita toimittaville ja palveluja suorittaville verovelvollisille erityisvaatimuksia niitä tapauksia varten, joissa verovelvollisen asiakas tai kolmas osapuoli, joka toimittaa laskut, on sijoittautunut maahan, jonka kanssa ei ole keskinäistä avunantoa koskevaa oikeudellista välinettä, jonka soveltamisala vastaa keskinäisestä avunannosta tiettyihin maksuihin, tulleihin, veroihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 15 päivänä maaliskuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 76/308/ETY(6), jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien ja välillisten verojen alalla 19 päivänä joulukuuta 1977 annetun neuvoston direktiivin 77/779/ETY(7) ja hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla 27 päivänä tammikuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 218/92(8) soveltamisalaa.

b) Ainoastaan seuraavat tiedot ovat arvonlisäverotusta varten pakollisia a alakohdan ensimmäisen, toisen ja kolmannen alakohdan säännösten mukaisesti toimitettavissa laskuissa, tämän kuitenkaan rajoittamatta tällä direktiivillä säädettyjen erityisten järjestelyjen soveltamista:

- laskun toimittamispäivä;

- yhteen tai useampaan sarjaan perustuva juokseva numero, jolla lasku voidaan yksilöidä;

- 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu arvonlisäverotunniste, jolla verovelvollinen on toimittanut tavarat tai suorittanut palvelut;

- 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu asiakkaan arvonlisäverotunniste, jolla asiakas on ottanut vastaan tavaroiden toimituksen tai palvelujen suorituksen, josta asiakas on veronmaksuvelvollinen, taikka 28 c artiklan A kohdassa tarkoitetun tavaroiden toimituksen;

- verovelvollisen ja tämän asiakkaan täydellinen nimi ja osoite;

- toimitettujen tavaroiden määrä ja luonne tai suoritettujen palveluiden laajuus ja luonne;

- päivä, jolloin tavarat on toimitettu tai palvelut suoritettu tai a alakohdan 2 alakohdassa tarkoitettu ennakkomaksu on maksettu, jos kyseinen päivä voidaan määrittää ja se on muu kuin laskun toimittamispäivä;

- kunkin verokannan tai vapautuksen osalta veron peruste, yksikköhinta ilman veroa sekä mahdolliset hyvitykset tai alennukset, jos ne eivät sisälly yksikköhintaan;

- sovellettava verokanta;

- maksettava veron määrä, paitsi jos sovelletaan erityisjärjestelmää, jossa tämän direktiivin mukaisesti tällaista seikkaa ei mainita;

- jos kyseessä on vapautus tai jos asiakas on veromaksuvelvollinen, viittaus tämän direktiivin asianomaiseen säännökseen tai vastaavaan kansalliseen säännökseen taikka tieto vapautuksen tai käännetyn verovelvollisuuden mukaisen menettelyn perusteesta;

- toimitettaessa yhteisönsisäisesti uutta kuljetusvälineitä 28 a artiklan 2 kohdassa luetellut tiedot;

- voittomarginaaliverotusjärjestelmää sovellettaessa viittaus 26 tai 26 a artiklaan tai vastaaviin kansallisiin säännöksiin, taikka tieto voittomarginaaliverotusjärjestelmän soveltamisesta;

- jos veronmaksuvelvollinen on 21 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu veroedustaja, kyseisen veroedustajan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu arvonlisäverotunniste sekä hänen täydellinen nimensä ja osoitteensa;

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että niiden alueelle sijoittautuneet verovelvolliset, jotka toimittavat tavaroita tai suorittavat palveluja niiden alueella, ilmoittavat asiakkaansa 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun arvonlisäverotunnisteen muissakin kuin ensimmäisen alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Jäsenvaltiot eivät saa vaatia laskujen allekirjoittamista.

Laskujen rahamäärät voidaan ilmaista minkä tahansa valuutan määräisinä edellyttäen, että maksettavan veron määrä ilmaistaan sen jäsenvaltion kansallisen valuutan määräisenä, jossa tavaroiden luovutuspaikka tai palveluiden suorituspaikka sijaitsee, soveltaen 11 artiklan C kohdan 2 alakohdassa tarkoitettua muuntomenetelmää.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että niiden alueella toimitettuja tavaroita ja suoritettuja palveluita koskevat laskut ja niiden alueelle sijoittautuneiden verovelvollisten vastaanottamat laskut käännetään kyseisen valtion kansalliselle kielelle, jos tämä on tarpeen valvonnan kannalta.

c) Laskut, jotka toimitetaan a alakohdan säännösten mukaisesti, voidaan toimittaa paperilla tai, vastaanottajan suostumuksin, sähköisesti.

Jäsenvaltiot hyväksyvät sähköisesti toimitetut laskut edellyttäen, että niiden alkuperän aitous ja niiden sisällön eheys taataan:

- joko Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY(9) sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista 13 päivänä annetun 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kehittyneen sähköisen allekirjoituksen avulla. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että kehittynyt sähköinen allekirjoitus perustuu hyväksyttyyn varmenteeseen ja on luotu turvallisella allekirjoituksen luomismenetelmällä edellä mainitun direktiivin 2 artiklan 6 kohdassa ja 10 artiklassa tarkoitetulla tavalla;

- tai automaattisen tiedonsiirron (EDI) avulla sellaisena kuin se on määritelty elektronista tiedonvaihtoa koskevista oikeudellisista näkökohdista 19 päivänä lokakuuta 1994 annetun komission suosituksen 1994/820/EY(10) 2 artiklassa, kun siirtoa koskevassa sopimuksessa edellytetään sellaisten menetelmien käyttöä, jotka takaavat tietojen alkuperän aitouden ja niiden eheyden. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vahvistamiensa edellytysten mukaisesti velvoittaa toimittamaan lisäksi kokoomalaskun paperimuodossa.

Laskut voidaan kuitenkin toimittaa sähköisesti muilla keinoin edellyttäen, että asianomainen jäsenvaltio hyväksyy tai asianomaiset jäsenvaltiot hyväksyvät ne. Komissio esittää 31 päivään joulukuuta 2008 mennessä kertomuksen ja tarvittaessa sen yhteydessä ehdotuksen sähköistä laskutusta koskevien vaatimusten muuttamiseksi tämän alan mahdollisen tulevan teknologisen kehityksen ottamiseksi huomioon.

Jäsenvaltiot eivät saa asettaa alueellaan tavaroita toimittaville tai palveluja suorittaville verovelvollisille mitään muita velvoitteita tai muodollisuuksia, jotka liittyvät laskujen toimittamiseen elektronisesti. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin 31 päivään joulukuuta 2005 asti vaatia kyseisten järjestelmien käytöstä ennakkoilmoituksen.

Jäsenvaltiot voivat asettaa erityisvaatimuksia niiden alueella toimitettuja tavaroita ja suoritettuja palveluja koskevien laskujen toimittamiselle sähköisesti sellaisesta maasta, jonka kanssa ei ole sopimusta, joka koskee keskinäistä avunantoa ja jonka soveltamisala vastaa direktiiveissä 76/308/ETY ja 77/799/ETY ja asetuksessa (ETY) N:o 218/92 säädettyä soveltamisalaa.

Kun samalle vastaanottajalle lähetetään sähköisesti useita laskuja sisältävä erä, kyseisiin laskuihin liittyvät yhteiset tiedot tarvitsee mainita ainoastaan kerran, jos tiedot kunkin laskun osalta ovat saatavissa kokonaisuudessaan.

d) Verovelvollisen on huolehdittava siitä, että hänen itsensä tai hänen asiakkaansa tai kolmannen osapuolen hänen nimissään ja lukuunsa toimittamien laskujen jäljennökset samoin kuin kaikki hänen vastaanottamansa laskut tallennetaan.

Tätä direktiiviä sovellettaessa verovelvollinen voi määrätä tallennuspaikan, jos hän asettaa täten tallennetut laskut tai tiedot viipymättä toimivaltaisten viranomaisten saataville näiden sitä vaatiessa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin vaatia alueelleen sijoittautuneita verovelvollisia ilmoittamaan niille tietojen tallennuspaikan, jos tämä sijaitsee niiden alueen ulkopuolella. Jäsenvaltiot voivat lisäksi vaatia alueelleen sijoittautuneita verovelvollisia tallentamaan maan rajojen sisäpuolelle verovelvollisen itse toimittamat laskut tai hänen asiakkaansa tai kolmannen osapuolen hänen nimissään ja lukuunsa toimittamat laskut sekä kaikki hänen vastaanottamansa laskut, jos sähköistä tallennusta ei ole suoritettu siten, että se takaa täydellisen on-line-yhteyden kyseisiin tietoihin.

Laskujen alkuperän aitous ja sisällön eheys sekä niiden luettavuus on varmistettava koko tallennuksen ajan. Edellä c alakohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen laskujen tietojen muuttumattomuus ja luettavuus on varmistettava mainittuna ajanjaksona.

Jäsenvaltioiden on määrättävä, kuinka pitkään verovelvollisten on huolehdittava sellaisten laskujen tallentamisesta, jotka koskevat niiden alueella suoritettuja tavaratoimituksia tai palveluja sekä niiden alueelle sijoittautuneiden verovelvollisten vastaanottamia tavaratoimituksia tai palveluja.

Edellä neljännessä alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat vaatia kolmannessa alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi, että laskut tallennetaan siinä alkuperäisessä muodossa, paperilla tai sähköisesti, jossa ne on toimitettu. Ne voivat myös vaatia, että kun laskut tallennetaan sähköisesti, tallennetaan myös tiedot, jotka takaavat kunkin laskun alkuperän aitouden ja sisällön eheyden.

Edellä neljännessä alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat asettaa erityisvaatimuksia laskujen tallentamisen kieltämisestä tai rajoittamisesta sellaisessa maassa, jonka kanssa ei ole sopimusta, joka koskee keskinäistä avunantoa ja jonka soveltamisala vastaa direktiiveissä 76/308/ETY ja 77/799/ETY ja asetuksessa (ETY) N:o 218/92 säädettyä soveltamisalaa ja johon liittyy 22 a artiklassa tarkoitettu, sähköisessä muodossa oleviin laskuihin tutustumista, niiden kopiointia ja käyttöä koskeva oikeus.

Jäsenvaltiot voivat vahvistamiensa edellytysten mukaisesti säätää muiden kuin verovelvollisten vastaanottamien laskujen tallennusvelvoitteesta.

e) Laskun sähköisellä toimittamisella ja tallentamisella tarkoitetaan c ja d alakohtaa sovellettaessa sähköisen tietojenkäsittely- ja tallennusvälineen avulla sekä johtoja, radiolähetyksiä, optisia keinoja tai muita sähkömagneettisia keinoja hyväksi käyttäen tapahtuvaa lähettämistä tai vastaanottajan saataville saattamista ja tallentamista (mukaan lukien tietojen digitaalinen tiivistäminen).

Tätä direktiiviä sovellettaessa jäsenvaltioiden on hyväksyttävä laskuksi kaikki paperimuodossa tai sähköisessä muodossa olevat tositteet tai ilmoitukset, jotka täyttävät tässä kohdassa asetetut vaatimukset."

3) Lisätään 8 kohtaan alakohta seuraavasti: "Ensimmäisessä alakohdassa säädettyä mahdollisuutta ei voida käyttää lisävelvoitteiden asettamiseen 3 kohdassa vahvistettujen velvoitteiden lisäksi.".

4) Lisätään 9 kohdan a alakohtaan alakohta seuraavasti: "Ellei d alakohdan säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltiot eivät kuitenkaan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettujen verovelvollisten osalta voi myöntää vapautusta 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista velvoitteista."

5) Lisätään 9 kohtaan alakohta seuraavasti: "d) Jäsenvaltiot voivat, edellyttäen että 29 artiklassa tarkoitettua komiteaa kuullaan, ja mahdollisesti vahvistamiensa edellytysten mukaisesti säätää, että niiden alueella suoritettuja tavaratoimituksia tai palveluja koskevien laskujen ei tarvitse täyttää tiettyjä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia seuraavissa tapauksissa:

- jos laskun määrä on vähäinen;

- tai jos asianomaisen toimialan kauppa- tai hallintotapojen tai laskujen lähettämistä koskevien teknisten olosuhteiden vuoksi kaikkia 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita on hankala noudattaa.

Näissä laskuissa on kuitenkin aina ilmoitettava seuraavat tiedot:

- laskun toimittamispäivämäärä;

- verovelvollisen tunnistetiedot;

- toimitettujen tavaroiden tai suoritettujen palvelujen tunnistetiedot;

- maksettava veron määrä tai tiedot, joiden perusteella se voidaan laskea.

Tämän kohdan mukaista yksinkertaistamista ei kuitenkaan voida soveltaa 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin liiketoimiin.".

6) Lisätään 9 kohtaan alakohta seuraavasti: "e) Jos jäsenvaltiot käyttävät a kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaista mahdollisuutta olla antamatta 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua arvonlisäverotunnistetta verovelvollisille, jotka eivät suorita 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja liiketoimia, ja jos tavarantoimittajalle tai asiakkaalle ei ole annettu tällaista tunnistetta, laskussa on sen sijasta oltava niin sanottu asianomaisten jäsenvaltioiden määrittelemä verorekisterinumero.

Jos verovelvolliselle on annettu 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu arvonlisäverotunniste, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat säätää lisäksi seuraavien tietojen sisällyttämisestä laskuun:

- 28 b artiklan C, D, E ja F jaksossa tarkoitettujen suoritettujen palvelujen ja 28 c artiklan A jaksossa sekä E jakson 3 kohdassa tarkoitettujen tavaratoimitusten osalta 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu arvonlisäverotunniste ja tavarantoimittajan verorekisterinumero;

- muiden tavaratoimitusten ja palvelujen suorittamisen osalta ainoastaan tavarantoimittajan verorekisterinumero tai ainoastaan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu arvonlisäverotunniste.".

3 artikla

Lisätään artikla seuraavasti: " 22 a artikla

Oikeus tutustua toiseen jäsenvaltioon sähköisesti tallennettuihin laskuihin

Kun verovelvollinen tallentaa toimittamansa tai vastaanottamansa laskut on-line-yhteyden tietoihin takaavin sähköisin keinoin ja kun tallennuspaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon verovelvollinen on sijoittautunut, sen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla, johon verovelvollinen on sijoittautunut, on tätä direktiiviä sovellettaessa oikeus saada sähköisesti tutustua laskuihin, kopioida ne ja käyttää niitä verovelvollisen sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännössä vahvistetuin edellytyksin ja sikäli kuin se on tarpeen kyseisen jäsenvaltion valvontaa varten.".

4 artikla

1) Poistetaan 10 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan ensimmäisestä ja kolmannesta luetelmakohdasta sanat "tai laskuna toimivaa asiakirjaa".

2) Poistetaan 24 artiklan 5 kohdasta sanat "tai laskuna toimivassa asiakirjassa" ja 26 a artiklan B jakson 9 kohdasta sanat "tai muussa laskuna toimivassa asiakirjassa".

3) Poistetaan 26 a artiklan C jakson 4 kohdasta sanat "tai laskuna toimiva asiakirja".

4) Poistetaan 28 d artiklan 3 kohdasta ja 4 kohdan toisesta alakohdasta sanat "tai laskuna toimivan asiakirjan" sekä sanat "tai tätä asiakirjaa".

5) Muutetaan 28 g artiklassa (jolla korvataan saman direktiivin 21 artikla) 21 artikla seuraavasti:

- Poistetaan 1 kohdan d alakohdasta sanat "tai laskuna toimivassa asiakirjassa".

6) Poistetaan 28 o artiklan 1 kohdan e alakohdasta sanat "tai sellaisena toimivassa muussa asiakirjassa".

5 artikla

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivästä tammikuuta 2004. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin, tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

6 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

7 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 20 päivänä joulukuuta 2001.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

C. Picqué

(1) EYVL C 96 E, 27.3.2001, s. 145.

(2) Lausunto annettu 13. kesäkuuta 2001 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL C 193, 10.7.2001, s. 53.

(4) EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä (EYVL L 22, 24.1.2001, s. 17).

(5) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(6) EYVL L 73, 19.3.1976, s. 18. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 2001/44/EY (EYVL L 175, 28.6.2001, s. 17).

(7) EYVL L 336, 27.12.1977, s. 15. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(8) EYVL L 24, 1.2.1992, s. 1.

(9) EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12.

(10) EYVL L 338, 28.12.1994, s. 98.