NEUVOSTON ASETUS (EY) N:o 1255/1999,

annettu 17 päivänä toukokuuta 1999,

maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 36 ja 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnon(5),

sekä katsoo, että

(1) maataloustuotteiden yhteismarkkinoiden toimintaan ja kehitykseen olisi liityttävä yhteisen maatalouspolitiikan toteuttaminen ja siihen on erityisesti sisällyttävä maatalouden yhteinen markkinajärjestely, jonka muoto voi vaihdella tuotteiden mukaan,

(2) yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on toteuttaa perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteet; markkinoiden vakauttamiseksi maitoalalla ja alan maatalousväestön kohtuullisen elintason turvaamiseksi on tarpeen, että interventioelimet voivat yksihintajärjestelmään perustuen toteuttaa markkinoiden interventiotoimenpiteitä, joihin kuuluu voin ja rasvattoman maitojauheen osto ja tuen myöntäminen näiden tuotteiden yksityiselle varastoinnille; nämä toimenpiteet olisi kuitenkin vakioitava, jotta kyseisten tavaroiden vapaa liikkuvuus yhteisössä ei esty,

(3) maito- ja maitotuotealan lisämaksusta 28 päivänä joulukuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3950/92(6) maidon ja maitotuotteiden markkinoilla otettiin käyttöön lisämaksujärjestelmä maidon ja maitotuotteiden markkinoilla vallitsevan kysynnän ja tarjonnan epätasapainon ja siitä johtuvien rakenteellisten ylijäämien vähentämiseksi; tätä järjestelmää sovelletaan kahdeksan perättäisen 12 kuukauden jakson ajan 1 päivästä huhtikuuta 2000 alkaen,

(4) maidon ja maitotuotteiden kulutuksen edistämiseksi yhteisössä ja näiden tuotteiden kilpailukyvyn parantamiseksi kansainvälisillä markkinoilla markkinoiden tukitoimia olisi vähennettävä, erityisesti tavoitehintojen ja voin ja rasvattoman maitojauheen interventiohintojen asteittaisella alentamisella 1 päivästä heinäkuuta 2005 alkaen,

(5) voin interventiojärjestelmän täytäntöönpanon pitäisi taata voin kilpailukykyinen asema markkinoilla ja antaa mahdollisuus mahdollisimman tarkoituksenmukaiseen varastointiin; voille asetettavat laatuvaatimukset ovat ratkaiseva tekijä näiden tavoitteiden saavuttamisessa; interventio-ostoja olisi toteutettava siinä määrin kuin markkinoiden vakaus suhteessa voin markkinahintoihin jäsenvaltioissa on tarpeellista säilyttää, ja se olisi toteutettava tarjouskilpailuna,

(6) voin yksityisen varastoinnin tuen osalta on asianmukaista rajoittaa sen myöntäminen yhteisöperäisestä kermasta ja maidosta tuotettuun voihin ja säilyttää viittaus kansallisiin laatuluokkiin tukikelpoisuuden edellytyksenä,

(7) voin ja tuoreen kerman intervention lisäksi tarvitaan muita yhteisön interventiotoimenpiteitä maidon valkuaisaineiden antaman tuoton korostamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla ja niiden tuotteiden hintojen tukemiseksi, joiden osa maidon tuottajahintojen muodostamisessa on erityisen merkittävä; nämä toimenpiteet olisivat rasvattoman maitojauheen ostaminen ja tätä tuotetta koskevan yksityisen varastoinnin tukeminen; tavanomainen rasvattoman maitojauheen interventio-osto voitaisiin kuitenkin keskeyttää, kun tietty määrä on saavutettu, ja se voidaan korvata tarjouskilpailulla tapahtuvalla ostolla,

(8) vääristymisen välttämiseksi interventioon myyvien toimijoiden välillä ja yhteisön varojen moitteettomaksi hoitamiseksi interventioon ostetun rasvattoman maitojauheen valkuaisainepitoisuudelle olisi asetettava vähimmäisvaatimus; sen pitoisuus olisi vahvistettava ottaen huomioon nykyiset kaupalliset vaatimukset ja siten, ettei sitä voida käyttää perusteena interventiosta poissulkemiseen,

(9) maitomarkkinoiden tasapainottamiseksi ja maidon ja maitotuotteiden markkinahintojen vakauttamiseksi olisi säädettävä täydentävistä toimenpiteistä, joilla lisätään maitotuotteiden menekkimahdollisuuksia; tällaisiin toimenpiteisiin olisi kuuluttava yksityisen varastoinnin tuen myöntäminen eräille juustotyypeille ja toisaalta markkinointitukien myöntäminen maitotuotteiden tiettyihin käyttötarkoituksiin,

(10) maidon kulutuksen edistämiseksi nuorten parissa olisi säädettävä siitä, että yhteisö vastaa osaksi niistä kustannuksista, joita aiheutuu koulujen oppilaille tarjottavaa maitoa koskevan tuen myöntämisestä,

(11) maitoalan markkinoiden tukitoimien vähenemisen vuoksi olisi otettava käyttöön tulotukitoimenpiteitä maidontuottajille; nämä toimenpiteet olisi toteutettava lypsylehmäpalkkioina, joiden tasoa olisi kehitettävä samanaikaisesti markkinoiden tukitoimen asteittaisen vähentämisen kanssa; tuottajakohtainen tulotuen taso olisi laskettava kyseisten tuottajien tuottajakohtaisten viitemäärien perusteella; järjestelmän asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi, yhteisön monenvälisten sitoumusten huomioon ottamiseksi ja varainhoidon valvonnan vuoksi olisi säädettävä kokonaistulotuen pitämisestä tasolla, jolla jäsenvaltioiden kokonaisviitemäärät olivat tämän asetuksen voimaantullessa,

(12) maidon tuotantoedellytykset ja tuottajien tulot vaihtelevat merkittävästi yhteisön eri tuotantoalueilla; yhteisönlaajuinen järjestelmä, jossa maksettaisiin kaikille tuottajille yhdenmukaisia lypsylehmäpalkkioita, olisi liian jäykkä ottamaan asianmukaisesti huomioon rakenteelliset ja luonnonoloista johtuvat eroavuudet ja niistä johtuvat moninaiset tarpeet; tämän vuoksi olisi aiheellista säätää myöhemmin määritettävästä joustavasta yhteisön lisämaksujärjestelmästä, jonka jäsenvaltiot laativat vahvistettujen kokonaismäärien rajoissa ja eräiden yhteisten perusteiden mukaisesti; jäsenvaltioille olisi vahvistettava kokonaismäärät niiden maidon kokonaisviitemäärien perusteella; yhteisten perusteiden tarkoituksena on muun muassa estää lisämaksuista koituva mahdollinen syrjintä ja ottaa huomioon yhteisön asiaa koskevat monenväliset sitoumukset; on erityisen tärkeää, että jäsenvaltiot käyttävät harkintavaltaansa yksinomaan puolueettomin perustein ottaakseen täysin huomioon tasapuolisen kohtelun periaatteen ja estääkseen markkinoiden ja kilpailun vääristymät; on aiheellista säätää siitä, missä muodossa lisämaksujärjestelmä mahdollisesti toteutetaan; se olisi toteutettava lisäpalkkioiden ja pinta-alatukien muodossa,

(13) lisäpalkkiota olisi myönnettävä käytettävissä olevien palkkioviitemäärien perusteella (tonnia kohti) myönnettävien lypsylehmäpalkkiomäärien lisäksi; on tarpeen myös rajoittaa palkkiomäärää kohti myönnettävän tuen kokonaismäärää vuodessa,

(14) pinta-alatuen lisäosaa olisi myönnettävä vain monivuotisista laitumista, jotka eivät kuulu jonkin muun yhteisön markkinatukitoimenpiteen piiriin; pinta-alatukia olisi sovellettava monivuotisen laitumen alueellisten perusviljelyalojen rajoissa, jotka jäsenvaltiot vahvistavat aikaisempien viitetietojen perusteella; hehtaarilta myönnettävän pinta-alatuen enimmäismäärän, mukaan lukien naudanliha-alan markkinajärjestelyn mukaisesti maksettavat pinta-alatuen lisäosat, olisi oltava verrannollinen eräiden peltokasvien tuottajien tukijärjestelmän keskimääräisen hehtaarituen kanssa,

(15) halutun taloudellisen vaikutuksen aikaansaamiseksi suorat tuet olisi myönnettävä tiettyinä määräaikoina,

(16) jos naudan somatotropiinin käyttö lypsylehmille kielletään yhteisön lainsäädännössä, komission olisi vahvistettava vastaavat seuraamukset kuin naudanliha-alan markkinajärjestelyssä on suunnitteilla eräiden naudanlihan tuotannossa kiellettyjen aineiden osalta,

(17) yhteisön maidon ja maitotuotteiden yhtenäismarkkinoiden luominen edellyttää yhtenäistä kauppajärjestelyä yhteisön ulkorajoilla; kauppajärjestelyn, jossa on tuontitulleja ja vientitukia, pitäisi interventiotoimenpiteiden lisäksi periaatteessa vakauttaa yhteisön markkinoita; kauppajärjestelyn olisi perustuttava Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa hyväksyttyihin sitoumuksiin,

(18) maidon ja maitotuotteiden kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan määrän valvomiseksi eräiden tuotteiden osalta olisi säädettävä tuonti- ja vientitodistusjärjestelmästä, johon kuuluu vakuuden antaminen sen varmistamiseksi, että liiketoimet, joille näitä todistuksia myönnetään, toteutuvat,

(19) sellaisten haitallisten vaikutusten estämiseksi tai torjumiseksi yhteisön markkinoilla, jotka voisivat johtua eräiden maataloustuotteiden tuonnista, yhden tai useamman tällaisen tuotteen tuonnissa olisi sovellettava lisätuontitullia, jos eräät edellytykset täyttyvät,

(20) eräin edellytyksin on aiheellista, että komissiolle annetaan valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen tai muiden neuvoston asiakirjojen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista johtuvia tariffikiintiöitä; komissiolla olisi myös oltava vastaavat valtuudet eräiden kolmansien maiden avaamien kiintiöiden osalta,

(21) yhteisön osallistuminen maidon ja maitotuotteiden kansainväliseen kauppaan voidaan varmistaa varautumalla mahdollisuuteen myöntää yhteisöhinnan ja maailmanmarkkinahinnan välisen erotuksen suuruista, maataloudesta tehdyn WTO-sopimuksen(7) mukaista tukea viennille kolmansiin maihin; näille tuille olisi asetettava määrää ja arvoa koskevat rajat,

(22) arvoa koskevien rajojen noudattaminen olisi varmistettava tukea vahvistettaessa valvomalla niiden maksamista Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston säännöillä; valvontaa voidaan helpottaa edellyttämällä, että tuet vahvistetaan etukäteen, jolloin kuitenkin eriytetyn tuen yhteydessä olisi mahdollista vaihtaa erityinen tuen määräpaikka tietyllä maantieteellisellä alueella, jolla sovelletaan yhtenäistä tuen määrää; jos tuen määräpaikka vaihtuu, todelliseen määräpaikkaan sovellettava tuki olisi maksettava kuitenkin enintään etukäteen vahvistetun tuen määräpaikkaan sovellettavan enimmäismäärän suuruisena,

(23) määrällisten rajoitusten valvominen edellyttää luotettavan ja tehokkaan valvontajärjestelmän käyttöönottoa; tässä tarkoituksessa tukien myöntämisen edellytyksenä olisi oltava vientilisenssi; tukia olisi myönnettävä käytettävissä olevissa rajoissa tuotteen erityisen tilanteen mukaan; tähän sääntöön voitaisiin sallia poikkeuksia vain sellaisten jalostettujen tuotteiden osalta, joita ei ole lueteltu perustamissopimuksen liitteessä II ja joihin ei sovelleta määrällisiä rajoituksia, sekä elintarvikeaputoimien yhteydessä, joihin ei sovelleta mitään rajoja; vientituelle WTO:n maataloussopimuksessa tarkoitettuina markkinointivuosina vietyjen määrien valvonta olisi toteutettava markkinointivuosittain annettujen vientilisenssien perusteella,

(24) edellä esitetyn järjestelmän täydentämiseksi siinä määrin kuin sen moitteettoman toiminnan kannalta on tarpeen, olisi säädettävä mahdollisuudesta käyttää niin sanottua sisäisen jalostusliikenteen menettelyä tai markkinatilanteen vaatiessa kieltää sen käyttö,

(25) on aiheellista säätää toimenpiteistä, joita toteutetaan, jos hintojen merkittävä nousu tai lasku häiritsee tai uhkaa häiritä yhteisön markkinoita,

(26) tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla; sisämarkkinat ja tullijärjestelmät voivat poikkeuksellisissa olosuhteissa kuitenkin osoittautua riittämättömäksi; yhteisön olisi sallittava toteuttaa viipymättä kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tapausten mahdollisesti aiheuttamissa häiriötilanteissa; näiden toimenpiteiden olisi oltava asiaa koskevien WTO-sopimusten velvoitteiden mukaisia,

(27) eläintautien leviämistä ehkäisevien toimenpiteiden soveltamisesta aiheutuvat vapaan liikkuvuuden rajoitukset voivat aiheuttaa hankaluuksia yhden tai useamman jäsenvaltion markkinoille; on säädettävä mahdollisuudesta toteuttaa poikkeustoimenpiteitä markkinoiden tukemiseksi, jotta tilanne korjautuisi,

(28) tiettyjen tukien myöntäminen voisi vaarantaa yhtenäismarkkinoiden toteuttamisen; tämän vuoksi maito- ja maitotuotealalla olisi voitava soveltaa niitä perustamissopimuksen määräyksiä, jotka mahdollistavat jäsenvaltioiden myöntämien tukien arvioimisen ja yhteismarkkinoiden kanssa ristiriidassa olevien tukien kieltämisen,

(29) on tarpeellista, että maidon ja maitotuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn kehittyessä jäsenvaltiot ja komissio toimittavat toisilleen tämän asetuksen soveltamiseksi tarvittavat tiedot,

(30) suunniteltujen toimenpiteiden toteuttamisen helpottamiseksi olisi säädettävä menettelystä, jolla toteutetaan jäsenvaltioiden ja komission tiivis yhteistyö hallintokomiteassa,

(31) yhteisön olisi rahoitettava jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisesta johtuvista velvoitteista aiheutuvat kulut yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999(8) mukaisesti,

(32) maito- ja maitotuotealan yhteisessä markkinajärjestelyssä olisi otettava huomioon samanaikaisesti ja asianmukaisella tavalla perustamissopimuksen 33 ja 131 artiklassa määrätyt tavoitteet,

(33) maidon ja maitotuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä 27 päivänä kesäkuuta 1968 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 804/68(9) on muutettu useaan kertaan; muutosten monilukuisuuden ja vaikeaselkoisuuden vuoksi sekä sen vuoksi, että ne ovat hajaantuneina Euroopan yhteisöjen virallisen lehden eri numeroihin, kyseisiä tekstejä on vaikea käyttää ja ne eivät täytä siten kaikelta lainsäädännöltä vaadittavaa selkeyden vaatimusta; tämän vuoksi ne olisi konsolidoitava uudeksi asetukseksi ja edellä mainittu asetus (ETY) N:o 804/68 olisi kumottava; neuvoston asetusten (ETY) N:o 986/68(10), (ETY) N:o 987/68(11), (ETY) N:o 508/71(12), (ETY) Nr. 1422/78(13), (ETY) N:o 1723/81(14), (ETY) N:o 2990/82(15), (ETY) N:o 1842/83(16), (ETY) N:o 865/84(17) ja (ETY) N:o 777/87(18) olennaisemmat säännöt on otettu tähän asetukseen ja ne olisi siksi kumottava, ja

(34) siirtyminen asetuksen (ETY) N:o 804/68 järjestelyistä tämän asetuksen järjestelyihin voi aiheuttaa vaikeuksia, joita ei ole käsitelty tässä asetuksessa; tämän mahdollisuuden huomioon ottamiseksi olisi säädettävä, että komissio voi vahvistaa tarvittavat siirtymäkauden toimenpiteet; komissiolla olisi myös oltava valtuudet ratkaista erityisiä käytännön ongelmia,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Maito- ja maitotuotealan yhteinen markkinajärjestely koskee seuraavia tuotteita:

>TAULUKON PAIKKA>

I OSASTO

SISÄMARKKINAT

I LUKU

Hinnat

2 artikla

Kaikkien 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden maidon markkinointivuosi alkaa 1 päivänä heinäkuuta ja päättyy seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta.

3 artikla

1. Vahvistetaan yhteisön tavoitehinta euroina 100 kilogrammaa kohti meijeriin toimitetulle ja rasvapitoisuudeltaan 3,7 prosenttiselle maidolle seuraavasti:

- 30,98 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2000 aina 30 päivään kesäkuuta 2005,

- 29,23 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2005 aina 30 päivään kesäkuuta 2006,

- 27,47 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2006 aina 30 päivään kesäkuuta 2007,

- 25,72 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2007.

Tavoitehinta on se maidon hinta, joka pyritään saamaan kaikesta tuottajien yhteisön ja sen ulkopuolisilla markkinoilla myymästa maidosta.

2. Neuvosto voi muuttaa tavoitehintaa perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

4 artikla

1. Vahvistetaan yhteisön interventiohinnat euroina 100 kilogrammaa kohti seuraavasti:

a) voille:

- 328,20 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2000 aina 30 päivään kesäkuuta 2005,

- 311,79 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2005 aina 30 päivään kesäkuuta 2006,

- 295,38 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2006 aina 30 päivään kesäkuuta 2007,

- 278,97 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2007.

b) rasvattomalle maitojauheelle:

- 205,52 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2000 aina 30 päivään kesäkuuta 2005,

- 195,24 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2005 aina 30 päivään kesäkuuta 2006,

- 184,97 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2006 aina 30 päivään kesäkuuta 2007,

- 174,69 euroa 1 päivästä heinäkuuta 2007.

2. Neuvosto voi muuttaa interventiohintoja perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

5 artikla

Perustetaan hintajärjestelmä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lisämaksujärjestelmän täytäntöönpanoa.

II LUKU

Interventiojärjestelmä

6 artikla

1. Jos voin markkinahinnat ovat yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa alhaisemmat kuin 92 prosenttia interventiohinnasta edustavan ajanjakson aikana, interventioelimet toteuttavat oston kyseisessä jäsenvaltiossa avoimena tarjouskilpailuna myöhemmin määritettävien tarjousehtojen mukaisesti.

Komission vahvistama ostohinta ei saa olla alle 90 prosenttia interventiohinnasta.

Kun voin markkinahinnat kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisissä jäsenvaltioissa nousevat vähintään 92 prosenttiin interventiohinnasta edustavan ajanjakson aikana, avoimena tarjouskilpailuna toteutettu osto keskeytetään.

2. Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti interventioelimet saavat ostaa ainoastaan suoraan ja yksinomaan pastöroidusta kermasta yhteisön hyväksymässä yrityksessä tuotettua voita, joka

a) täyttää seuraavat vaatimukset:

- rasvapitoisuus on painoprosentteina vähintään 82 prosenttia ja vesipitoisuus painoprosentteina enintään 16 prosenttia,

- ei ostohetkellä ole vanhempaa kuin se ikä, joka sille myöhemmin vahvistetaan,

- vähimmäismäärää ja pakkausta koskevat myöhemmin määritettävät edellytykset täyttyvät;

b) täyttää tietyt myöhemmin määritettävät vaatimukset, jotka koskevat erityisesti:

- säilytystä, jonka osalta interventioelimet voivat myöhemmin asettaa lisävaatimuksia,

- vapaiden rasvahappojen pitoisuutta,

- peroksidilukua,

- mikrobiologista laatua,

- aistinvaraisia ominaisuuksia (ulkonäkö, kiinteys, maku ja haju).

Myöhemmin määritettävät kansalliset laatuluokat voidaan ilmoittaa sellaisen voin pakkauksessa, joka täyttää kansalliset laatuvaatimukset.

Interventioelin vastaa myöhemmin määritettävin edellytyksin kiinteistä kuljetuskustannuksista, jos voi toimitetaan kylmävarastoon, joka sijaitsee myöhemmin määritettävää etäisyyttä kauempana paikasta, jossa voi oli varastoituna.

3. Tukea yksityiseen varastointiin annetaan:

- kermalle,

- yhteisön hyväksymässä yrityksessä kermasta tai maidosta tuotetulle suolattomalle voille, jonka rasvapitoisuus on vähintään 82 painoprosenttia ja vesipitoisuus enintään 16 painoprosenttia,

- yhteisön hyväksymässä yrityksessä kermasta tai maidosta tuotetulle suolattomalle voille, jonka rasvapitoisuus on vähintään 80 painoprosenttia, vesipitoisuus enintään 16 painoprosenttia ja suolapitoisuus enintään 2 painoprosenttia.

Voin on vastattava myöhemmin määritettäviä kansallisia laatuluokkia ja se on merkittävä tämän mukaisesti.

Tuen suuruus vahvistetaan ottaen huomioon varastointikustannukset ja tuoreen voin ja varastoidun voin ennakoitu hintakehitys. Jos varastoja purettaessa markkinat ovat varastoinnin aikana kehittyneet epäedulliseen suuntaan, joka ei ollut ennakoitavissa, tuen määrää voidaan lisätä.

Yksityiselle varastoinnille myönnettävän tuen edellytyksenä on varastointisopimuksen tekeminen myöhemmin määritettävien säännösten mukaisesti sen jäsenvaltion interventioelimen kanssa, jonka alueella tukea saava kerma tai voi varastoidaan.

Jos markkinatilanne niin vaatii, komissio voi päättää saattaa yksityisen varastointisopimuksen alaisen kerman tai voin uudelleen markkinoille joko osittain tai kokonaan.

4. Interventioelimen ostama voi myydään vähimmäishintaan ja sellaisin myöhemmin määritettävin edellytyksin, joilla markkinoiden tasapaino ei häiriinny ja joilla kaikille ostajille taataan yhtäläiset mahdollisuudet saada myytäviä tuotteita sekä samanarvoinen kohtelu. Kun voi saatetaan myyntiin vientitarkoituksessa, voidaan säätää erityisistä edellytyksistä sen varmistamiseksi, ettei tuotteen käyttötarkoituksesta poiketa ja että tällaista myyntiä koskevat vaatimukset otetaan huomioon.

Julkisesti varastoidun voin osalta, jota ei saa myydä maidon markkinointivuoden aikana tavanomaisin edellytyksin, voidaan toteuttaa erityistoimenpiteitä. Erityistoimenpiteitä on toteutettava myös 3 kohdassa tarkoitettua tukea saaneiden tuotteiden myyntimahdollisuuksien säilyttämiseksi, jos se näiden toimenpiteiden vuoksi on perusteltua.

5. Interventiojärjestelmää sovelletaan siten, että voidaan:

- säilyttää voin kilpailuasema markkinoilla,

- säilyttää voin alkuperäinen laatu mahdollisuuksien mukaan,

- toteuttaa varastointi mahdollisimman järkiperäisesti.

6. Tässä artiklassa tarkoitetaan:

- "maidolla" yhteisössä tuotettua lehmänmaitoa,

- "kermalla" suoraan ja yksinomaan maidosta saatua kermaa.

7 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion nimeämä interventioelin ostaa interventiohintaan myöhemmin määrittävin edellytyksin ensiluokkaisen sumutuskuivatun rasvattoman maitojauheen, joka on saatu yhteisön hyväksymässä yrityksessä suoraan ja yksinomaan rasvattomasta maidosta ja joka tarjotaan sille 1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana ja:

- jonka valkuaisainepitoisuus on vähintään 35,6 painoprosenttia rasvattomasta kuiva-aineesta,

- joka täyttää säilytystä koskevat myöhemmin määritettävät vaatimukset,

- joka täyttää vähimmäismäärää ja pakkausta koskevat myöhemmin määritettävät edellytykset.

Interventioelimet ostavat kuitenkin myös rasvattoman maitojauheen, jonka rasvattoman kuiva-aineen valkuaisainepitoisuus on vähintään 31,4 ja vähemmän kuin 35,6 prosenttia, jos muut ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Tässä tapauksessa ostohinta vastaa interventiohintaa, josta vähennetään 1,75 prosenttia 35,6 prosentin valkuaisainepitoisuuden alittavaa prosenttiyksikköä kohden.

Interventiohinta on rasvattoman maitojauheen valmistuspäivänä voimassa oleva interventiohinta, ja sitä sovelletaan interventioelimen nimeämään varastoon saapuneeseen rasvattomaan maitojauheeseen. Interventioelin vastaa myöhemmin määritettävin edellytyksin kiinteistä kuljetuskustannuksista, jos rasvaton maitojauhe toimitetaan varastoon, joka sijaitsee myöhemmin määritettävää etäisyyttä kauempana paikasta, jossa rasvaton maitojauhe oli varastoituna.

Rasvattoman maitojauheen saa varastoida ainoastaan myöhemmin määritettävät edellytykset täyttäviin varastoihin.

2. Komissio voi keskeyttää 1 kohdassa tarkoitetun rasvattoman maitojauheen oston heti, kun interventioon tarjotut määrät jokaisen vuoden 1 päivän maaliskuuta ja 31 päivän elokuuta välisenä aikana ylittävät 109000 tonnia.

Tässä tapauksessa interventioelimet voivat toteuttaa oston avoimena pysyvänä tarjouskilpailuna myöhemmin määritettävien tarjousehtojen perusteella.

3. Suoraan ja yksinomaan rasvattomasta maidosta yhteisön hyväksymässä yrityksessä saadun ensiluokkaisen rasvattoman maitojauheen yksityiselle varastoinnille voidaan päättää myöntää tukea erityisesti, jos kyseisen tuotteen hintojen ja varastojen kehitys kuvastaa markkinoilla vallitsevaa vakavaa häiriötä, joka voidaan välttää tai jota voidaan lieventää kausittaisella varastoinnilla. Rasvattoman maitojauheen on täytettävä myöhemmin määritettävät edellytykset, jotta se voi saada tätä tukea.

Tuen määrä vahvistetaan ottaen huomioon varastointikustannukset ja rasvattoman maitojauheen hintojen ennakoitu kehitys.

Yksityisen varastoinnin tuki edellyttää sen jäsenvaltion, jonka alueella tukea saava rasvaton maitojauhe varastoidaan, interventioelimen määritettäviä säännöksiä noudattaen tekemää varastointisopimusta. Jos markkinatilanne niin vaatii, komissio voi päättää saattaa yksityisen varastointisopimuksen alaisen rasvattoman maitojauheen uudelleen markkinoille joko osittain tai kokonaan.

4. Interventioelimen ostama rasvaton maitojauhe myydään vähimmäishintaan ja sellaisin myöhemmin määritettävin edellytyksin, että markkinoiden tasapaino ei häiriinny ja varmistetaan kaikille ostajille yhtäläiset mahdollisuudet saada myytäviä tuotteita sekä samanarvoinen kohtelu.

Kun rasvaton maitojauhe saatetaan myyntiin vientitarkoituksessa, erityisiä edellytyksiä voidaan säätää sen varmistamiseksi, ettei tuotteen käyttötarkoituksesta poiketa ja että tällaista myyntiä koskevat vaatimukset otetaan huomioon.

Julkisesti varastoidun rasvattoman maitojaheen osalta, jota ei saa myydä maidon markkinointivuoden aikana tavanomaisin edellytyksin, voidaan toteuttaa erityistoimenpiteitä.

5. Tässä artiklassa "rasvattomalla maidolla" tarkoitetaan suoraan ja yksinomaan yhteisössä tuotetusta lehmänmaidosta valmistettua rasvatonta maitoa.

8 artikla

1. Tukea myönnetään myöhemmin määriteltävin edellytyksin seuraavien juustojen yksityiselle varastoinnille:

a) vähintään yhdeksän kuukauden ikäiselle Grana Padano -juustolle;

b) vähintään 15 kuukauden ikäiselle Parmigiano Reggiano -juustolle;

c) vähintään kolmen kuukauden ikäiselle Provolone -juustolle;

jos ne täyttävät tietyt vaatimukset.

2. Yksityiselle varastoinnille myönnettävän tuen määrä vahvistetaan ottaen huomioon varastointikulut ja markkinahintojen ennakoitu kehitys.

3. Edellä 1 kohdan mukaisten toimenpiteiden toteuttamisen varmistaa sen jäsenvaltion nimeämä interventioelin, jossa mainitut juustot tuotetaan ja jolla on oikeus alkuperänimitykseen.

Yksityiselle varastoinnille myönnettävän tuen edellytyksenä on varastointisopimuksen tekeminen interventioelimen kanssa. Sopimus tehdään myöhemmin määritettäviä säännöksiä noudattaen.

Silloin kun markkinatilanne niin vaatii, komissio voi päättää, että interventioelin saattaa osan tai koko varastoitujen juustojen määrän uudelleen markkinoille.

9 artikla

1. Varastointia kestävien juustojen ja lampaan ja/tai vuohen maidosta valmistettujen juustojen, joiden on kypsyttävä ainakin kuusi kuukautta, yksityiseen varastointiin voidaan myöntää tukea, jos näiden juustojen hintojen kehitys ja varastotilanne osoittavat vakavaa epätasapainoa, joka voidaan poistaa tai jota voidaan vähentää kausittaisella varastoinnilla.

2. Tuen määrä vahvistetaan ottaen huomioon varastointikustannukset sekä tukea saavien ja muiden markkinoille tulevien juustojen välillä ylläpidettävä tasapaino.

3. Jos markkinoiden tilanne yhteisössä sitä edellyttää, komissio voi päättää saattaa takaisin markkinoille osan juustoista tai kaikki juustot, jotka kuuluvat sopimukseen yksityisestä varastoinnista.

4. Jos varastointisopimuksen päättymisen aikaan varastossa olevien juustojen markkinahintojen taso on korkeampi kuin sopimusta allekirjoitettaessa, voidaan päättää tuen määrän mukauttamisesta vastaavasti.

10 artikla

Jäljempänä 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen hyväksytään:

a) yksityiskohtaiset säännöt tämän luvun soveltamisesta, erityisesti voin markkinahintojen vahvistamisen osalta;

b) tässä luvussa tarkoitetun yksityisen varastoinnin tuen määrät;

c) muut päätökset ja toimenpiteet, jotka komissio voi toteuttaa tämän luvun perusteella.

III LUKU

Markkinointitoimenpiteet

11 artikla

1. Eläinten ruokinnassa käytettävälle rasvattomalle maidolle ja rasvattomalle maitojauheelle myönnetään tukea, jos nämä tuotteet täyttävät tietyt edellytykset.

Tässä artiklassa kirnupiimä ja kirnupiimäjauhe rinnastetaan rasvattomaan maitoon ja rasvattomaan maitojauheeseen.

2. Tuen määrät vahvistetaan ottaen huomioon seuraavat tekijät:

- rasvattoman maitojauheen interventiohinta,

- tarjontatilanteen kehittyminen rasvattoman maidon ja rasvattoman maitojauheen osalta ja niiden rehuna käytön kehityksen osalta,

- vasikoiden hintojen kehityssuunnat,

- rasvattoman maitojauheen kanssa kilpailevien valkuaisaineiden markkinahintojen kehityssuunnat.

12 artikla

1. Jäljempänä 2 kohdassa määritetyin edellytyksin yhteisössä tuotetulle, kaseiiniksi ja kaseinaateiksi jalostetulle rasvattomalle maidolle myönnetään tukea, jos tämä maito ja maidosta valmistetut kaseiini ja kaseinaatit täyttävät tietyt vaatimukset.

2. Tuki voi vaihdella sen mukaan, onko rasvaton maito jalostettu kaseiiniksi tai kaseinaateiksi sekä näiden tuotteiden laadun mukaan.

Tuki vahvistetaan ottaen huomioon seuraavat tekijät:

- rasvattoman maitojauheen interventiohinta tai ensiluokkaisen sumutuskuivatun rasvottaman maitojauheen markkinahinta, jos tämä hinta on suurempi kuin interventiohinta,

- kaseiinin ja kaseinaattien markkinahinnat yhteisössä ja maailmanmarkkinoilla.

13 artikla

1. Jos maitotuotteiden ylijäämiä muodostuu tai on vaarassa muodostua, komissio voi päättää myöntää tukea, jonka avulla seuraavat tahot voivat hankkia kermaa, voita ja voitiivistettä alennetuin hinnoin:

a) voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja järjestöt;

b) armeija ja asemaltaan vastaavat jäsenvaltioiden yksiköt;

c) kakkujen ja leivosten sekä jäätelön valmistajat;

d) muiden myöhemmin määritettävien elintarvikkeiden valmistajat;

e) voitiivistettä sellaisenaan käyttävät kuluttajat.

14 artikla

1. Yhteisön tukea myönnetään koulujen oppilaille toimitettavalle maidolle, joka on jalostettu CN-koodeihin 0401, 0403, 0404 90 ja 0406 tai CN-koodiin 2202 90 kuuluviksi tuotteiksi.

2. Yhteisön tuen lisäksi jäsenvaltiot voivat myöntää kansallista tukea 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden toimittamiseksi koulujen oppilaille.

3. Yhteisön tuki täysmaidolle on 95 prosenttia maidon tavoitehinnasta. Muille maitotuotteille tuki määritetään ottaen huomioon kyseisten tuotteiden maitopitoisuus.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tukea myönnetään enintään 0,25 litraa maitoekvivalenttia oppilasta kohti päivässä.

15 artikla

42 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti päätetään:

a) tämän luvun yksityiskohtaisista säännöistä ja erityisesti siinä säädettyjen tukien myöntämisen edellytyksistä;

b) tässä luvussa tarkoitettujen tukien määristä;

c) 13 artiklan d alakohdassa ja 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita koskevasta luettelosta;

d) muista päätöksistä ja toimenpiteistä, jotka komissio tekee tämän luvun nojalla.

IV LUKU

Suora tuki

16 artikla

1. Tuottajat ovat oikeutettuja lypsylehmäpalkkioon. Se myönnetään kalenterivuosittain, tilakohtaisesti ja tilalla käytettävissä olevan tuottajakohtaisen palkkio-oikeutetun viitemäärän perusteella (tonnia kohti).

2. Palkkio-oikeutetun tuottajakohtaisen viitemäärän perusteella myönnettävän palkkion määrä on (tonnia kohti):

- 5,75 euroa kalenterivuonna 2005,

- 11,49 euroa kalenterivuonna 2006,

- 17,24 euroa kalenterivuonna 2007 ja sitä seuraavina kalenterivuosina.

3. Palkkio-oikeutettu tuottajakohtainen viitemäärä on sama kuin se tuottajakohtainen maidon viitemäärä, joka tilalla on käytettävissä kyseisen kalenterivuoden 31 päivänä maaliskuuta, tämän vaikuttamatta 2 alakohdan soveltamisesta johtuviin vähennyksiin. Niiden tuottajakohtaisten viitemäärien, jotka on tilapäisesti siirretty asetuksen (ETY) N:o 3950/92 6 artiklan mukaisesti kyseisen kalenterivuoden 31 päivänä maaliskuuta, katsotaan olevan sen tilan käytössä, jolle viitemäärät on siirretty kyseiseksi kalenterivuodeksi.

Jos kaikkien tuottajakohtaisten viitemäärien summa ylittää jossakin jäsenvaltiossa kalenterivuoden 31 päivänä maaliskuuta kyseisen jäsenvaltion markkinointivuoden 1999/2000 12 kuukauden ajanjaksoksi vahvistetun vastaavien kokonaismäärien summan, sellaisena kuin se on asetuksen (ETY) N:o 3950/92 3 artiklan 2 kohdassa, kyseisen jäsenvaltion on objektiivisten perusteiden mukaisesti toteutettava tarvittavat toimenpiteet alueellaan olevien palkkio-oikeutettujen tuottajakohtaisten viitemäärien kokonaismäärän pienentämiseksi vastaavasti kyseisen kalenterivuoden osalta.

4. Tässä osastossa tarkoitetaan "tuottajalla" ja "tilalla" tuottajaa ja tilaa sellaisina kuin ne määritellään asetuksen (ETY) N:o 3950/92 9 artiklassa.

17 artikla

1. Jäsenvaltioiden on maksettava vuosittain alueensa tuottajille lisätukea siten, että tuen kokonaismäärä vastaa liitteessä I vahvistettuja yleisiä määriä. Tämä tuki on myönnettävä puolueettomin perustein, joita ovat erityisesti asianmukaiset tuotantorakenteet ja -edellytykset, ja siten, että varmistetaan tuottajien tasapuolinen kohtelu ja vältetään markkinoiden ja kilpailun vääristymät. Lisätukea ei saa liittää markkinahintojen vaihteluun.

2. Lisätukea voidaan maksaa lisäpalkkioiden (18 artikla) ja/tai pinta-alatuen (19 artikla) muodossa.

18 artikla

1. Lisäpalkkioita voidaan myöntää vain sellaisena palkkion määrää kohti maksettavana lisämääränä, joita tarkoitetaan 16 artiklan 2 kohdassa.

2. Lypsylehmäpalkkion ja lisäpalkkion, joka voidaan myöntää palkkion määrää kohti palkkio-oikeutetun tuottajakohtaisen viitemäärän perusteella (tonnia kohti), kokonaismäärä saa olla enintään:

- 13,9 euroa kalenterivuonna 2005,

- 27,8 euroa kalenterivuonna 2006,

- 41,7 euroa kalenterivuonna 2007 ja sitä seuraavina kalenterivuosina.

19 artikla

1. Pinta-alatukea myönnetään hehtaaria kohti sellaiselle monivuotiselle laitumelle:

a) joka on tuottajan käytössä kyseisenä kalenterivuonna,

b) jota ei käytetä naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1254/1999(19) 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen erityisten eläintiheyteen liittyvien vaatimusten noudattamiseksi, ja

c) jonka osalta samana vuonna ei haeta tukea tiettyjen peltokasvien viljelijöiden tukijärjestelmän, kuivattujen rehujen tukijärjestelmän tai muiden monivuotisia pelto- tai puutarhakasveja koskevan yhteisön tukijärjestelmän perusteella.

Monivuotinen laidunala ei saa ylittää asianomaista alueellista perusviljelyalaa alueella, jolle pinta-alatukea voidaan myöntää.

2. Jäsenvaltioiden on määriteltävä alueelliset perusviljelyalat asetuksen (EY) N:o 1254/1999 17 artiklan mukaisesti.

3. Asetuksen (EY) N:o 1254/1999 17 artiklan mukaiset pinta-alatuet mukaan lukien tukea saa yhtä hehtaaria kohti myöntää enintään 350 euroa kalenterivuonna 2005 ja sitä seuraavina kalenterivuosina.

20 artikla

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen 1 päivää tammikuuta 2005 yksityiskohtaiset tiedot lisätukien myöntämistä koskevista kansallisista järjestelyistään. Näiden järjestelyiden mahdollisista muutoksista on ilmoitettava komissiolle viimeistään kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen 1 päivää huhtikuuta 2007 yksityiskohtaiset kertomukset 17-19 artiklan täytäntöönpanosta.

Komissio arvioi ennen 1 päivää tammikuuta 2008 17-19 artiklan täytäntöönpanon ja tutkii yhteisön varojen jakamisen jäsenvaltioiden kesken liitteen I mukaisesti. Komissio tekee tarvittaessa aiheellisia ehdotuksia neuvostolle.

21 artikla

Tässä luvussa tarkoitetut suorat tuet maksetaan, kun oikeus maksun saamiseen on tarkistettu kyseisen kalenterivuoden 16 päivästä lokakuuta alkaen ja, paitsi perustelluissa poikkeustapauksissa, viimeistään seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta.

22 artikla

Tässä luvussa säädettyjen suorien tukien määriä voidaan muuttaa tuotannon, tuottavuuden ja markkinoiden kehityksen vuoksi perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti.

23 artikla

Jos naudan somatotropiinin antaminen lypsylehmille ei ole sallittua yhteisön lainsäädännössä tai jos tämän aineen saatavuutta tiloilla säädellään muilla tavoilla, komissio hyväksyy 42 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1254/1999 23 artiklaa vastaavat toimenpiteet.

24 artikla

Komissio antaa 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen yksityiskohtaiset säännöt tämän osaston soveltamisesta.

25 artikla

Tässä osastossa säädettyjen suorien tukien myöntämisestä aiheutuvia menoja pidetään asetuksen (EY) N:o 1254/1999 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista interventiotoimenpiteistä aiheutuvina menoina.

II OSASTO

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

26 artikla

1. Kaikkia 1 artiklassa tarkoitettuja tuotteita yhteisöön tuotaessa on esitettävä tuontilisenssi. Näitä tuotteita yhteisöstä vietäessä voidaan vaatia esitettäväksi vientilisenssi.

2. Jäsenvaltioiden on annettava lisenssi kaikille hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta yhteisössä ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta 29, 30 ja 31 artiklan soveltamiseksi toteutettuja toimenpiteitä.

Tuonti- ja vientilisenssi on voimassa kaikkialla yhteisössä. Näiden lisenssien myöntämisen edellytyksenä on vakuuden antaminen, jolla taataan tuonti- ja vientisitoumuksen toteutuminen lisenssin voimassaoloaikana; lukuun ottamatta ylivoimaista estettä, vakuus menetetään kokonaan tai osittain, jos toiminta ei toteudu tässä määräajassa tai se toteutuu vain osittain.

3. Komissio hyväksyy 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen seuraavat:

a) luettelon tuotteista, joille vaaditaan vientilisenssi,

b) näiden lisenssien voimassaoloajan; ja

c) muut tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

27 artikla

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tulleja.

28 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tiettyjen tuotteiden tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi yhteisön markkinoilla yhden tai useamman vastaavan 1 artiklassa säädetyn tullimaksun alaisen 27 artiklassa tarkoitetun tuotteen tuonnille määrätään lisätuontitulli, jos Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen yhteydessä perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti maataloussopimuksen 5 artiklassa asetetut ehdot on täytetty, paitsi jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai jos vaikutukset ovat epäsuhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

2. Yhteisö antaa Maailman kauppajärjestölle tiedoksi kynnyshinnat, joita alhaisemmista hinnoista voidaan määrätä lisätuontitulli.

Kynnysmäärät, joita suuremmista määristä peritään lisätuontitulli, määritetään niiden kolmen vuoden tuonnin perusteella, jotka edelsivät sitä vuotta, jolloin 1 kohdassa tarkoitettuja epäsuotuisia vaikutuksia on ilmennyt tai todennäköisesti ilmenee.

3. Lisätuontitullia asetettaessa huomioon otettavat tuontihinnat määritetään kyseisen lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Tätä varten cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen edustavan maailmanmarkkinahinnan tai yhteisön tuontimarkkinoilla vallitsevan edustavan hinnan perusteella.

4. Komissio antaa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Näissä yksityiskohtaisissa säännöissä täsmennetään erityisesti:

a) tuotteet, joihin lisätuontitullia sovelletaan maataloussopimuksen 5 artiklan mukaisesti,

b) muut tarvittavat edellytykset sen varmistamiseksi, että 1 kohtaa sovelletaan maataloussopimuksen 5 artiklan mukaisesti.

29 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitetuille tuotteille perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai mistä tahansa muusta neuvoston säädöksestä johtuvat tariffikiintiöt otetaan käyttöön ja niitä hallinnoidaan 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen annettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2. Kiintiöitä hallinnoidaan soveltamalla yhtä seuraavista menetelmistä tai niiden yhdistelmää:

- hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä (periaatteella "ensin tullutta palvellaan ensin"),

- jätetyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustava menetelmä ("samanaikaisen tarkastelun" menetelmä),

- perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä ("perinteiset tuojat/uudet tuotteet" -menetelmä).

Myös muita sopivia menetelmiä voidaan käyttää.

Niissä on vältettävä kaikenlainen toimijoiden välinen syrjintä.

3. Käytettävässä hallinnointimentelmässä on tarvittaessa otettava huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarve ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino tukeutuen samalla menetelmiin, joita aiemmin käytettiin 1 kohdassa tarkoitettuja kiintiöitä vastaaviin kiintiöihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Uruguayn kierroksen kauppaneuvottelujen yhteydessä tehdyistä sopimuksista johtuvia oikeuksia.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä on säädettävä vuoden ajalle tarvittaessa sopivasti jaettavista vuosittaisista kiintiöistä ja tarvittaessa määriteltävä sovellettava hallinnointimenetelmä; sääntöihin on myös tarvittaessa sisällyttävä:

a) takuut tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä;

b) edellä a kohdassa mainitut takuut todistavan asiakirjan hyväksyminen; ja

c) tuontilisenssien antamisedellytykset ja niiden voimassaoloaika.

30 artikla

1. Jos perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyssä sopimuksessa määrätään jonkin kolmannen maan 1 artiklassa tarkoitetuille tuotteille avaaman tariffikiintiön hallinnoinnista kokonaan tai osittain, sovellettava hallinnointimenetelmä ja sitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt määritetään 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2. Kiintiötä voidaan hallinnoida soveltamalla jotain seuraavista menetelmistä tai seuraavien menetelmien yhdistelmää.

- hakemusten jättämisen aikajärjestykseen perustuva menetelmä (periaatteella "ensin tullutta palvellaan ensin"),

- jätetyissä hakemuksissa haettujen määrien mukaiseen jakoon perustuva menetelmä ("samanaikaisen tarkastelun" menetelmä),

- perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä ("perinteiset tuojat / uudet tuotteet" -menetelmä).

Muita soveltuvia menetelmiä voidaan käyttää ja erityisesti sellaisia menetelmiä, joilla varmistetaan kyseisen kiintiön tarjoamien mahdollisuuksien täysipainoinen hyödyntäminen.

Niissä on vältettävä kaikenlainen toimijoiden välinen syrjintä.

31 artikla

1. Siinä määrin kuin on tarpeen sallia 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden vienti joko sellaisenaan tai liitteessä lueteltuina tavaroina, jos ne ovat 1 artiklan a, b, c, d, e ja g alakohdassa lueteltuja tuotteita, näiden tuotteiden maailmankauppahintojen perusteella ja perustamissopimuksen 300 artiklan perusteella tehtyjen sopimusten rajoitusten puitteissa voidaan kyseisten hintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus kattaa vientituella.

Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden ollessa liitteessä II tarkoitettuina tavaroina, niiden vientituki ei saa ylittää sellaisenaan vietäviin tuotteisiin sovellettavan vientituen määrää.

2. Vientitukeen oikeuttavien määrien jakamiseen on käytettävä menetelmää, joka:

a) sopii parhaiten tuotteen luonteeseen ja kyseiseen markkinatilanteeseen ja jolla hyödynnetään käytettävissä olevia voimavaroja mahdollisimman tehokkaasti ottaen huomioon yhteisön viennin tehokkuus ja rakenne aiheuttamatta kuitenkaan syrjintää suurten ja pienten toimijoiden välillä;

b) on toimijoille hallinnollisesti kevein, kun hallinnoinnista aiheutuvat vaatimukset otetaan huomioon;

c) estää kaikenlaisen syrjinnän niiden toimijoiden välillä, joita asia koskee.

3. Tuet ovat samansuuruiset kaikkialla yhteisössä.

Tuet voivat vaihdella määräpaikan mukaan, jos maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset niin edellyttävät.

Komissio vahvistaa tuet 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tuet voidaan vahvistaa:

a) säännöllisin väliajoin;

b) tarjouskilpailulla tuotteille, joiden osalta tästä menettelystä on aiemmin säädetty.

Lukuun ottamatta tarjouksin vahvistettua tukea, luettelo vientituen alaisista tuotteista sekä tuen suuruus vahvistetaan vähintään neljän viikon välein. Tuen suuruus voi kuitenkin pysyä samana pidempään kuin neljä viikkoa ja tarvittaessa komissio voi tarkistaa sen jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Kuitenkin 1 artiklassa tarkoitettuihin tämän asetuksen liitteessä II lueteltuina tavaroina vietäviin tuotteisiin sovellettava tuki vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93(20) 16 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen laaditun aikataulun mukaan.

4. Sellaisinaan vietäviin 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovellettavat tuet vahvistetaan ottaen huomioon:

a) vallitseva tilanne ja tulevaisuuden kehityssuunnat:

- yhteisön markkinoilla maidon ja maitotuotteiden hintojen ja saatavuuden osalta,

- maailmanmarkkinoilla maidon ja maitotuotteiden hintojen osalta;

b) suotuisimmat kaupan pitämisen kustannukset ja kuljetuskustannukset yhteisön markkinoilta yhteisön satamiin tai muihin vientipaikkoihin kuljetuskustannukset määrämaihin mukaan lukien; kysyntä yhteisön markkinoilla;

c) maidon ja maitotuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteet, joiden tarkoituksena on taata tilanteen tasapaino ja luonnollinen kehitys näiden markkinoiden hintojen ja kaupankäynnin osalta;

d) perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat rajoitukset;

e) tarve välttää häiriöitä yhteisön markkinoilla;

f) ehdotetun viennin taloudelliset näkökohdat.

On otettava huomioon tarve luoda tasapaino yhteisöstä kolmansiin maihin jalostettuina tuotteina vietävien maatalouden perustuotteiden ja kolmansista maista tuotavien sisäiseen jalostukseen tarkoitettujen tuotteiden käytön välillä.

5. Sellaisenaan vietävien 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden:

a) edellä 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisön hintojen vahvistamisessa on otettava huomioon viennin kannalta suotuisimmiksi osoittautuvat vallitsevat hinnat;

b) edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kansainvälisen kaupan hintojen vahvistamisessa on otettava huomioon erityisesti:

- hinnat kolmansien maiden markkinoilla,

- kolmansista maista tulevaa tuontia koskevat edullisimmat hinnat kolmansissa määrämaissa,

- kolmansissa viejämaissa todetut tuottajahinnat ottaen tarvittaessa humioon kyseisten maiden myöntämät tuet,

- tarjoushinnat vapaasti yhteisön rajalla.

6. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuille, sellaisenaan vietäville tuotteille voi saada tukea vain hakemuksesta ja esittämällä asianmukaisen vientilisenssin.

7. Sellaisenaan vietäviin 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan vientilisenssin hakemispäivänä voimassa olevaa tukea ja eriytetyn tuen osalta tukea, jota kyseisenä päivänä sovelletaan:

a) todistuksessa mainittuun määräpaikkaan tai tarvittaessa;

b) tosiasialliseen määräpaikkaan, jos se on muu kuin lisenssissä mainittu. Tässä tapauksessa sovellettava määrä ei saa olla suurempi kuin vientilisenssissä ilmoitettuun määräpaikkaan sovellettava määrä.

Tähän kohtaan perustuvan jouston väärinkäytön estämiseksi voidaan toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä.

8. Edellä 6 ja 7 kohdan säännöksiä voidaan soveltaa 1 artiklassa tarkoitettuihin liitteessä II lueteltuina tavaroina vietäviin tuotteisiin asetuksen (EY) N:o 3448/93 16 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

9. Edellä 6 ja 7 kohdasta voidaan poiketa elintarvikeaputoimien yhteydessä vientitukea saavien 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

10. Vientituki maksetaan, kun esitetään todistus siitä, että:

- tuotteet ovat peräisin yhteisöstä,

- tuotteet on viety yhteisöstä ja

- tuotteet ovat eriytetyn tuen osalta saapuneet lisenssissä mainittuun määräpaikkaan tai muuhun määräpaikkaan, johon tuki on vahvistettu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan b alakohdan soveltamista. Tästä säännöstä on mahdollista poiketa 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, jos säädetään edellytyksistä, jotka tarjoavat vastaavat takuut.

11. Ellei 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ole myönnetty poikkeusta, vientitukea ei myönnetä tuotteille, jotka tuodaan yhteisöön kolmansista maista ja viedään edelleen kolmansiin maihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan soveltamista.

12. Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tämän asetuksen liitteessä II lueteltuina tavaroina vietävien tuotteiden osalta 10 ja 11 kohtaa sovelletaan ainoastaan seuraaviin CN-koodeihin kuuluvien tuotteiden osalta:

- 0405 20 30 (maidosta valmistetut levitteet, joiden rasvapitoisuus on vähintään 60 mutta enintään 75 painoprosenttia),

- 1806 90 60-1806 90 90 (eräät kaakaota sisältävät tuotteet),

- 1901 (eräät jauhopohjaiset elintarvikevalmisteet jne.),

- 2106 90 98 runsaasti maitotuotteita sisältävät (eräät muualla erittelemättömät elintarvikevalmisteet).

13. Perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyissä sopimuksissa sovittujen määrällisten rajoitusten noudattaminen taataan viitejaksolle myönnettyjen, kyseisiin tuotteisiin sovellettavien vientitodistusten perusteella. Maataloussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamisen osalta viitejakson päättyminen ei vaikuta vientilisenssien voimassaoloon.

14. Komissio antaa tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joihin sisältyy vietyjen jakamattomien ja käyttämättömien määrien uudelleenjakamista koskevat järjestelyt 42 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Yksityiskohtaiset säännöt 8, 10, 11 ja 12 kohdan soveltamisesta 1 artiklassa tarkoitettuihin tämän asetuksen liitteessä II lueteltuina tavaroina vietäviin tuotteisiin annetaan asetuksen (EY) N:o 3448/93 16 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

32 artikla

1. Siinä määrin kuin se on tarpeen maidon ja maitotuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, neuvosto voi määräenemmistöllä komission ehdotuksesta erityistapauksissa kieltää sisäisen jalostusmenettelyn käytön osittain tai kokonaan 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta, jotka on tarkoitettu kyseisessä artiklassa lueteltujen tuotteiden tai tämän asetuksen liitteessä II tarkoitettujen tavaroiden valmistamiseen.

2. Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen ja jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne on poikkeuksellisen kiireellinen ja jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä sisäisen jalostusmenettelyn vuoksi, komissio päättää tarvittavista toimenpiteistä joko jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan; nämä toimenpiteet annetaan tiedoksi neuvostolle ja jäsenvaltioille, niiden voimassaoloaika on enintään kuusi kuukautta ja niitä sovelletaan viipymättä. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viikon kuluessa tämän pyynnön vastaanottamisesta.

3. Kukin jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi sen tiedoksi antamista seuraavan viikon kuluessa. Neuvosto voi määräenemmistöllä vahvistaa, muuttaa tai kumota komission päätöksen.

Jos neuvosto ei ole toiminut kolmen kuukauden kuluessa, komission päätös katsotaan kumotuksi.

33 artikla

1. Yhdistetyn nimikkeistön yleisiä tulkintasääntöjä ja sen soveltamista koskevia erityisiä sääntöjä sovelletaan tässä asetuksessa tarkoitettujen tuotteiden luokitukseen; tämän asetukseen soveltamiseen perustuva tariffinimikkeistö sisällytetään yhteiseen tullitariffiin.

2. Jollei tässä asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa kielletään

- tullien tai vaikutukseltaan vastaavien maksujen kantaminen,

- määrällisten rajoitusten tai vaikutuksiltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

34 artikla

1. Jos yhden tai useamman 1 artiklassa luetellun tuotteen vapaasti rajalla -hinta ylittää huomattavasti yhteisön hintatason ja jos tilanne todennäköisesti jatkuu samanlaisena ja yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä, voidaan toteuttaa 5 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä.

2. Hinta ylittyy huomattavasti 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun vapaasti rajalla -hinta ylittää kyseiselle tuotteelle vahvistetun interventiohinnan korotettuna 15 prosentilla tai, niiden tuotteiden osalta, joilla ei ole interventiohintaa, ylittää interventiohinnasta johdetun hinnan, joka määritetään 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ottaen huomioon kyseisen tuotteen luonne ja koostumus.

3. Tilanne, jossa vapaasti rajalla -hinta ylittää huomattavasti hintatason, todennäköisesti jatkuu, kun tarjonta ja kysyntä ovat epätasapainossa ja kun tämä epätasapaino todennäköisesti jatkuu tuotannon ja markkinahintojen ennustettavat kehityssuunnat huomioon ottaen.

4. Yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä tässä artiklassa tarkoitetun tilanteen seurauksena, jos kansainvälisen kaupan korkea hintataso:

- estää maitotuotteiden tuonnin yhteisöön, tai

- aiheuttaa maitotuotteiden vientiä yhteisöstä,

siten ettei tarjontaa voida enää varmistaa tai sen varmistaminen on uhattuna yhteisössä.

5. Jos 1-4 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, päätetään tuontitullien ja/tai vientimaksujen perimisen täydellisestä tai osittaisesta perimättä jättämisestä 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Komissio antaa tarvittaessa yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta samaa menettelyä noudattaen.

35 artikla

1. Jos tuonnin tai viennin seurauksena yhden tai useamman 1 artiklassa tarkoitetun tuotteen markkinat yhteisössä häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä siten, että perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa voidaan soveltaa aiheellisia toimenpiteitä, kunnes häiriö tai häiriön uhka on väistynyt.

Neuvosto antaa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta yleiset säännöt tämän kohdan soveltamisesta ja määrittelee tapaukset ja rajat, joissa jäsenvaltiot voivat toteuttaa suojatoimenpiteitä.

2. Jos edellä 1 kohdassa tarkoitettu tilanne ilmenee, komissio päättää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan tarvittavista toimenpiteistä, jotka annetaan tiedoksi jäsenvaltioille ja joita sovelletaan viipymättä. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen kolmen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Kukin jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi sen tiedoksi antamista seuraavien kolmen työpäivän kuluessa. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen kuukauden kuluessa päivästä, jona se annettiin neuvoston käsiteltäväksi.

4. Täta artiklaa sovelletaan ottaen huomioon perustamissopimuksen 300 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvat velvoitteet.

III OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

36 artikla

Eläintautien leviämisen estämiseksi tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamisesta mahdollisesti aiheutuvien vapaan liikkuvuuden rajoitusten huomioon ottamiseksi voidaan kyseisten rajoitusten kohteena olevien markkinoiden tukemiseksi toteuttaa poikkeustoimenpiteitä 43 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Nämä toimenpiteet voidaan toteuttaa ainoastaan niin laajoina ja niin pitkäksi aikaa kuin on ehdottomasti tarpeen kyseisten markkinoiden tukemiseksi.

37 artikla

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

38 artikla

1. Jollei perustamissopimuksen 87 artiklan 2 kohdan määräyksistä muuta johdu, kielletään tuet, joiden määrä vahvistetaan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden hinnan tai määrän mukaan.

2. Kielletään myös kansalliset toimenpiteet, jotka sallivat 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden hintojen tasaamisen.

39 artikla

Rajoittamatta perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklan soveltamista, jäsenvaltio voi periä kaupan pidetyistä maitomääristä ja maitoa vastaavista tuotemääristä maidontuottajiltaan myynninedistämismaksua rahoittaakseen kulutuksen edistämistä yhteisössä, maidon ja maitotuotteiden markkinoiden laajentamista ja laadun parantamista koskevia toimenpiteitä.

40 artikla

Jäsenvaltiot ja komissio toimittavat toisilleen tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat tiedot. Komissio antaa säännöt näiden tietojen toimittamisesta ja levittämisestä 42 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

41 artikla

Perustetaan maidon ja maitotuotteiden hallintokomitea (jäljempänä "komitea"), joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

42 artikla

1. Jos tässä artiklassa säädettyä menettelyä on noudatettava, asian saattaa komitean käsiteltäväksi sen puheenjohtaja joko omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 205 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan manitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei oallistu äänestykseen.

3. Komissio päättää toimenpiteistä, joita sovelletaan viipymättä. Jos toimenpiteet eivät kuitenkaan ole komitean lausunnon mukaisia, komissio ilmoittaa niistä viipymättä neuvostolle. Tässä tapauksessa komissio voi lykätä päättämiensä toimenpiteiden soveltamista enintään yhdellä kuukaudella ilmoituksen tekopäivästä.

Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää asiasta toisin yhden kuukauden kuluessa.

43 artikla

Komitea voi käsitellä myös muita kysymyksiä, jotka puheenjohtaja saattaa sen käsiteltäviksi joko omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion edustajan pyynnösta.

44 artikla

Tätä asetusta sovelletaan siten, että perustamissopimuksen 33 ja 131 artiklassa määrätyt tavoitteet otetaan huomioon samanaikaisesti ja asianmukaisella tavalla.

45 artikla

Asetusta (EY) N:o 1254/1999 ja sen täytäntöön panemiseksi annettuja säännöksiä sovelletaan 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin.

IV OSASTO

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

46 artikla

1. Kumotaan asetukset (ETY) N:o 804/68, N:o 986/68, N:o 987/68, N:o 508/71, N:o 1422/78, N:o 1723/81, N:o 2990/82, N:o 1842/83, N:o 865/84 ja N:o 777/87.

2. Viitauksia asetukseen (ETY) N:o 804/68 pidetään viittauksina tähän asetukseen ja ne luetaan liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

47 artikla

Komissio vahvistaa 42 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen:

- toimenpiteet, joilla helpotetaan siirtymistä asetuksessa (ETY) N:o 804/68 tarkoitetuista järjestelyistä tässä asetuksessa tarkoitettuihin järjestelyihin,

- erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällaiset toimenpiteet voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa poiketa tietyistä tämän asetuksen osista.

48 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2000.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä toukokuuta 1999.

Neuvoston puolesta

K.-H. FUNKE

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 170, 4.6.1998, s. 38.

(2) Lausunto annettu 6. toukokuuta 1999 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL C 407, 28.12.1998, s. 203.

(4) EYVL C 93, 6.4.1999, s. 1.

(5) EYVL C 401, 22.12.1998, s. 3.

(6) EYVL L 405, 31.12.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1256/1999 (katso tämän virallisen lehden s. 73).

(7) EYVL L 336, 23.12.1994, s. 22.

(8) Katso tämän virallisen lehden s. 103.

(9) EYVL L 148, 28.6.1968, s. 13, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1587/96 (EYVL L 206, 16.8.1996, s. 21).

(10) EYVL L 169, 18.7.1968, s. 4, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1802/95 (EYVL L 174, 26.7.1995, s. 31).

(11) EYVL L 169, 18.7.1968, s. 6, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1435/90 (EYVL L 138, 31.5.1990, s. 8).

(12) EYVL L 58, 11.3.1971, s. 1.

(13) EYVL L 171, 28.6.1978, s. 14.

(14) EYVL L 172, 30.6.1981, s. 14, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 863/84 (EYVL L 90, 1.4.1984, s. 23).

(15) EYVL L 314, 10.11.1982, s. 26, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2442/96 (EYVL L 333, 21.12.1996, s. 1).

(16) EYVL L 183, 7.7.1983, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1958/97 (EYVL L 277, 10.10.1997, s. 1).

(17) EYVL L 90, 1.4.1984, s. 25.

(18) EYVL L 78, 20.3.1987, s. 10, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (ETY) N:o 1634/91 (EYVL L 150, 15.6.1991, s. 26).

(19) Katso tämän virallisen lehden s. 21.

(20) EYVL L 318, 20.12.1993, s. 31.

LIITE I

LISÄTUKI: ASETUKSEN 17 ARTIKLASSA TARKOITETUT YLEISET MÄÄRÄT

(miljoonaa euroa)

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO

>TAULUKON PAIKKA>