NEUVOSTON DIREKTIIVI 1999/105/EY,

annettu 22 päivänä joulukuuta 1999,

metsänviljelyaineiston pitämisestä kaupan

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 37 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

sekä katsoo seuraavaa:

1) Metsänviljelyaineiston pitämisestä kaupan 14 päivänä kesäkuuta 1966 annettua neuvoston direktiiviä 66/404/ETY(4) ja yhteisössä kaupan pidettävän metsänviljelyaineiston ulkoista laatua koskevista vaatimuksista 30 päivänä maaliskuuta 1971 annettua neuvoston direktiiviä 71/161/ETY(5) on muutettu useita kertoja ja huomattavalta osin. Näitä direktiivejä on määrä taas huomattavasti muuttaa ja sen vuoksi ne olisi selkeyden vuoksi yhdistettävä ja kirjoitettava uudelleen.

2) Metsät peittävät suuren alan yhteisön alueesta ja niillä on niiden sosiaaliseen, taloudelliseen, ympäristöä koskevaan, ekologiseen ja kulttuuriseen merkitykseen perustuva moninainen tehtävä. Erityyppisten metsien suhteen on tarpeen noudattaa erityisiä lähestymistapoja, jos otetaan huomioon yhteisön metsien luonnonolosuhteiden sekä sosiaalisten, taloudellisten ja kulttuurillisten olosuhteiden laaja moninaisuus. Näiden metsien uudistaminen ja metsitys edellyttävät kestävää metsänhoitoa 15 päivänä joulukuuta 1998 annetussa neuvoston päätöslauselmassa vahvistettuun Euroopan unionin metsästrategiaan(6) liittyen.

3) Metsätaloudelle tärkeiden puulajien ja keinollisten risteymien metsänviljelyaineiston olisi oltava geneettisesti erilaisten kasvupaikkojen olosuhteisiin soveltuvaa ja korkealaatuista. Kestävälle metsätaloudelle on keskeistä säilyttää metsien biologinen monimuotoisuus ja edistää sitä, puiden geneettinen monimuotoisuus mukaan luettuna.

4) Siltä osin kuin yhdenmukaistetut olosuhteet liittyvät kasvien terveyteen, niiden on oltava yhdenmukaiset kasvien tai kasvituotteiden haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 21 päivänä joulukuuta 1976 annetun neuvoston direktiivin 77/93/ETY kanssa(7).

5) Tutkimukset metsätalouden alalla ovat osoittaneet, että jos metsien arvoa on lisättävä, vakauden, mukautumisen, vastustuskyvyn, tuottavuuden ja moninaisuuden näkökohdat mukaan lukien, on käytettävä geneettisesti ja fenotyyppisesti sijaintipaikkaan sopivaa ja korkealaatuista metsänviljelyaineistoa. Metsätaloudessa käytettävien siementen olisi tarvittaessa täytettävä tietyt ulkoiset laatuvaatimukset.

6) Vahvistettaessa sisämarkkinoita on tarpeen poistaa kaikki nykyiset tai mahdolliset kaupan esteet, jotka voivat haitata metsänviljelyaineiston vapaata liikkuvuutta yhteisössä. Olisi kaikkien jäsenvaltioiden edun mukaista laatia mahdollisimman korkeat vaatimukset asettavat yhteisön säännöt.

7) Yhteisön säännöillä olisi säänneltävä siementen ja kasvien fenotyyppisiä ja geneettisiä ominaisuuksia sekä metsänviljelyaineiston ulkoisia vaatimuksia.

8) Tällaisia sääntöjä olisi sovellettava kaupan pitämiseen sekä muissa jäsenvaltioissa että kotimarkkinoilla.

9) Tällaisissa säännöissä olisi otettava huomioon käytännön tarpeet ja niitä olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin puulajeihin ja keinollisiin risteymiin, jotka ovat metsätaloudelle tärkeitä koko yhteisön alueella tai osassa sitä.

10) Joissakin jäsenvaltioissa "siemenlähde tunnettu" -luokkaan kuuluvan metsänviljelyaineiston, jota ei direktiivillä 66/404/ETY ole hyväksytty pidettäväksi kaupan, käyttö on perinteistä, ilmastoon soveltuvaa ja välttämätöntä metsätalouden tarkoituksiin, ja tämän vuoksi on aiheellista hyväksyä tällaisen aineiston pitäminen kaupan jäsenvaltioissa, jotka sitä haluavat. Olisi kuitenkin epäasianmukaista velvoittaa pitämään kaupan tällaista aineistoa loppukäyttäjälle kaikissa jäsenvaltioissa.

11) Tietyillä yhteisön alueilla, kuten Alppien alueella, Välimeren alueella tai pohjoisilla alueilla on erityisiä ilmasto-olosuhteita tai haavoittuvia kasvupaikan olosuhteita, joiden vuoksi on perusteltua asettaa erityisiä vaatimuksia tiettyjen lajien metsänviljelyaineiston ulkoiselle laadulle.

12) Lissabonissa kokoontuneen Euroopan metsien suojelua käsittelevän kolmannen ministerikokouksen yleisjulistuksen mukaan metsänuudistamisessa ja metsityksessä olisi suosittava kotoperäisiä lajeja tai paikallisen lähtöisyysalueen lajeja, jotka ovat hyvin sopeutuneet kasvupaikan olosuhteisiin.

13) Tässä direktiivissä esitettyjä toimenpiteitä ei pitäisi soveltaa kolmansiin maihin vietäväksi tai jälleenvietäväksi tarkoitettuun viljelyaineistoon.

14) Viljelyaineiston valinnan kannalta yhteisössä keskeisiä ovat perusaineiston hyväksyntä ja tämän perusteella suoritettava lähtöisyysalueiden rajaaminen. Jäsenvaltioiden olisi sovellettava yhtenäisiä sääntöjä, joissa asetetaan mahdollisimman korkeat vaatimukset perusaineiston hyväksymiselle. Markkinoille olisi saatettava ainoastaan tällaisesta aineistosta peräisin olevaa viljelyaineistoa.

15) Geneettisesti muunneltua metsänviljelyaineistoa ei tulisi saattaa markkinoille, ellei se ole turvallista ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

16) Geneettisesti muunnelluista organismeista koostuvalle metsänviljelyaineistolle olisi tehtävä ympäristöriskien arviointi. Komission olisi esitettävä neuvostolle ehdotus asetukseksi, jolla varmistetaan, että tällaisen ympäristöriskin ja muiden aiheellisten tekijöiden arviointimenettelyt, mukaan lukien lupamenettely, ovat vastaavia kuin geneettisesti muunnettujen organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön 23 päivänä huhtikuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/220/ETY(8) vahvistetut. Direktiivin 90/220/ETY säännöksiä olisi sovellettava, kunnes tällainen asetus tulee voimaan.

17) Tämän direktiivin vaatimukset täyttävälle viljelyaineistolle ei saisi asettaa muita kuin tässä direktiivissä säädettyjä kaupan pitämisen rajoituksia.

18) Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava lupa rajoittaa kasvinosien ja taimien markkinoille saattamista alueellaan sellaiseen aineistoon, joka on vahvistettujen vaatimusten mukaista.

19) Jäsenvaltioiden olisi saatava asettaa omalla alueellaan tuotetun perusaineiston hyväksymiselle lisävaatimuksia tai tiukempia vaatimuksia.

20) Jäsenvaltioiden olisi laadittava luetteloja lähtöisyysalueista, joissa tarkennetaan perusaineiston alkuperä, jos se on tiedossa. Jäsenvaltioiden olisi laadittava karttoja, joihin on merkitty lähtöisyysalueiden rajat.

21) Jäsenvaltioiden olisi laadittava kansallisia rekistereitä alueellaan hyväksytystä perusaineistosta. Jokaisen jäsenvaltion olisi myös laadittava tiivistelmä kansallisesta rekisteristä kansallisen luettelon muodossa.

22) Komission olisi näiden kansallisten luetteloiden perusteella laadittava yhteisön julkaisu.

23) Toimivaltaisten viranomaisten olisi annettava kantatodistus kaikelle hyväksytystä perusaineistosta tuotetulle viljelyaineistolle aineiston keruun jälkeen.

24) On tarpeen varmistaa, että kaupan pidettäväksi tai markkinoille saatettavaksi tarkoitettu viljelyaineisto täyttää fenotyyppistä ja geneettistä laatua koskevat vaatimukset ja että se on asianmukaisesti tunnistettavissa keruusta alkaen loppukäyttäjälle toimittamiseen asti.

25) Lisäksi olisi otettava käyttöön poppelin runkopistokkaiden tai tarvittaessa oksapistokkaiden laatua koskevat erityiset yhteisön vaatimukset.

26) Siemeniä olisi voitava pitää kaupan ainoastaan, jos ne täyttävät tietyt laatuvaatimukset ja ovat suljetuissa pakkauksissa.

27) Jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavista tarkastusmenettelyistä, jotta voidaan varmistaa, että pidettäessä kaupan täytetään fenotyyppistä ja geneettistä laatua, asianmukaista tunnistamista ja ulkoista laatua koskevat vaatimukset.

28) Nämä vaatimukset täyttävän viljelyaineiston pitämiselle kaupan saadaan asettaa ainoastaan yhteisön sääntöjen mukaisia rajoituksia. Tietyissä olosuhteissa jäsenvaltioilla tulisi olla oikeus kieltää pitämästä loppukäyttäjälle kaupan sellaista viljelyaineistoa, joka ei sovellu niiden alueella käytettäväksi.

29) Sellaisina kausina, jolloin on tilapäisiä vaikeuksia hankkia tämän direktiivin periaatteet täyttävää tietyistä lajeista tuotettua viljelyaineistoa, olisi tietyin edellytyksin hyväksyttävä väliaikaisesti, lievennettyjen vaatimusten mukainen viljelyaineisto.

30) Kolmansista maista tulevaa metsänviljelyaineistoa tulisi saada pitää kaupan yhteisössä ainoastaan, jos se täyttää samat takeet perusaineiston hyväksymisestä ja sen tuotantoon liittyvistä toimenpiteistä kuin yhteisön metsänviljelyaineisto. Yhteisössä markkinoille saatettavan metsänviljelyaineiston mukana on oltava kantotodistus tai alkuperämaan antama virallinen todistus sekä asiakirjat, jotka sisältävät yksityiskohtaiset tiedot kaikista vientiin tarkoitetuista lähetyksistä.

31) Tietyin edellytyksin jäsenvaltio olisi vapautettava kokonaan tai osittain soveltamasta tämän direktiivin säännöksiä tiettyjen puulajien osalta.

32) Olisi suotavaa järjestää väliaikaisia kokeiluja parempien vaihtoehtojen löytämiseksi joillekin tämän direktiivin säännöksille.

33) Olisi otettava käyttöön yhteisön tarkastustoimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän direktiivin vaatimuksia ja edellytyksiä noudatetaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

34) Liitteiden ensisijaisesti teknisiä tarkistuksia olisi helpotettava nopeutetun menettelyn avulla.

35) Tämän direktiivin täytäntöönpanon edellyttämistä toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(9) mukaisesti.

36) Vuoden 1994 liittymissopimuksessa Suomen tasavallalle ja Ruotsin kuningaskunnalle myönnettiin direktiivin 66/404/ETY soveltamista sekä Suomen tasavallalle lisäksi direktiivin 71/161/ETY soveltamista koskeva siirtymäkausi 31 päivään joulukuuta 1999 saakka. Tätä siirtymäkautta olisi jatkettava, jotta edellä mainitut maat voisivat säilyttää kansalliset järjestelmänsä enintään siihen päivään asti, kun käsiteltävänä oleva direktiivi pannaan täytäntöön,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan metsänviljelyaineiston tuotantoon sen pitämiseksi kaupan ja sen pitämiseen kaupan yhteisössä.

2 artikla

Tässä direktiivissä seuraavilla määritelmillä ja/tai luokituksilla tarkoitetaan:

a) "Metsänviljelyaineistolla":

koko yhteisön tai sen osan metsätaloudelle tärkeiden puulajien ja niiden keinotekoisten risteymien ja erityisesti liitteessä I lueteltujen puulajien ja niiden keinotekoisten risteymien viljelyaineistoa.

b) "Viljelyaineistolla":

i) siemenyksikköä:

taimien tuottamiseen tarkoitettuja käpyjä, siemenkotia, hedelmiä ja siemeniä;

ii) kasvinosia:

taimien tuottamiseen tarkoitettuja runkopistokkaita, lehtipistokkaita ja juuripistokkaita, mikrolisäykseen tarkoitettuja kasvin lisäysosia tai kasviaiheita, silmuja, taivukkaita, juuria, varttamisoksia, oksa- tai runkopistokkaita ja kaikkia muita taimien tuottamiseen tarkoitettuja kasvinosia;

iii) taimia:

siemenyksiköistä, kasvien osista tai luonnontaimista kasvatettuja taimia.

c) "Perusaineistolla" mitä tahansa seuraavista:

i) siemenlähdettä:

puita sillä alueella, jolta siemenet on kerätty;

ii) metsikköä:

rajattua puupopulaatiota, jonka koostumus on riittävän yhdenmukainen;

iii) siemenviljelystä:

valikoitujen kloonien tai perheiden viljelmää, joka on eristetty tai hoidettu siten, että ulkopuolista pölytystä voidaan välttää tai rajoittaa, ja jota on hoidettu tavoitteena tuottaa nopeasti ja usein valmistuvia, runsaita ja helposti kerättäviä siemensatoja;

iv) perheen vanhempia:

puita, joita on käytetty jälkeläisten tuottamiseen valvotun tai vapaan pölytyksen avulla niin, että yhtä tunnistettua vanhempaa on käytetty emiyksilönä ja se on pölytetty yhden vanhemman (täyssisar) tai useamman tunnistetun tai tunnistamattoman vanhemman (puolisisar) siitepölyn avulla;

v) kloonia:

alunperin yhdestä yksilöstä (kantayksilöstä) kasvullisen lisäyksen, kuten pistokkaiden, mikrolisäyksen, vartteiden tai taivukkaiden taikka kasvin jakamisen avulla saatu yksilöiden ryhmä;

vi) kloonisekoitusta:

tunnistettujen kloonien sekoitusta määritellyissä suhteissa.

d) "Alkuperäisellä ja luontaisella" jompaakumpaa seuraavista:

i) alkuperäisellä levinneisyysalueellaan olevaa metsikköä tai siemenlähdettä:

sellaista alkuperäistä metsikköä tai siemenlähdettä, jota tavanomaisesti on jatkuvasti uudistettu luontaisesti. Metsikkö tai siemenlähde on voitu uudistaa keinollisesti samasta metsiköstä tai siemenlähteestä tai lähistöllä olevasta alkuperäisestä metsiköstä tai siemenlähteestä kerätyllä viljelyaineistolla;

ii) luontaisella levinneisyysalueellaan olevaa metsikköä tai siemenlähdettä:

luontaisella levinneisyysalueellaan oleva metsikkö tai siemenlähde on alkuperäinen metsikkö tai siemenlähde taikka metsikkö tai siemenlähde, joka on kasvatettu keinollisesti siemenistä, jotka ovat peräisin samalta lähtöisyysalueelta.

e) "Alkuperällä":

alkuperäisen metsikön tai siemenlähteen osalta paikkaa, jossa puut kasvavat. Muun kuin alkuperäisen metsikön tai siemenlähteen osalta paikkaa, josta siemenet tai taimet on alunperin saatu. Metsikön tai siemenlähteen alkuperä voi olla tuntematon.

f) "Lähtöisyydellä":

paikkaa, jossa metsikkö kasvaa.

g) "Lähtöisyysalueella":

lajien tai alalajien osalta lähtöisyysalueella tarkoitetaan aluetta tai alueita, joilla on riittävän yhdenmukaiset luonnonolot ja joiden metsikkö tai siemenlähteet ovat fenotyyppisiltä tai geneettisiltä ominaisuuksiltaan riittävän samanlaisia, ottaen tarvittaessa huomioon korkeuden asettamat rajat.

h) "Tuotannolla":

kaikkia siemenyksikön tuottamisen vaiheita, muuntamista siemenyksiköstä siemeneksi ja taimien kasvattamista siemenistä ja kasvien osista.

i) "Pitämisellä kaupan":

myyntitarkoituksessa näytteille asettamista, myytäväksi tarjoamista, myymistä tai toimittamista kolmannelle osapuolelle mukaan lukien palvelusopimuksen mukaiset toimitukset.

j) "Toimittajalla":

luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa ammattimaisesti metsänviljelyaineiston pitämistä kaupan tai sen tuontia.

k) "Toimivaltaisilla viranomaisilla":

i) jäsenvaltion asettamaa tai nimeämää kansallisen hallituksen valvonnassa toimivaa yhtä keskusviranomaista, joka on vastuussa kaupan pitämisen valvontaan ja/tai metsänviljelyaineiston laatuun liittyvistä kysymyksistä;

ii) valtion viranomaista, joka on nimetty

- kansallisella tasolla tai

- alueellisella tasolla kansallisten viranomaisten valvontaan kyseisen jäsenvaltion lainsäädäntöä noudattaen

Edellä tarkoitetut viranomaiset voivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti siirtää tässä direktiivissä tarkoitetut tehtävänsä alaisenaan ja valvonnassaan suoritettaviksi jollekin julkis- tai yksityisoikeudelliselle oikeushenkilölle, joka virallisesti hyväksyttyjen sääntöjensä mukaan hoitaa yksinomaan erityisiä julkisia tehtäviä, jos tämä oikeushenkilö eivätkä sen jäsenet saa mitään henkilökohtaista etua toteuttamistaan toimenpiteistä.

Lisäksi voidaan 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksyä muu i alakohdassa tarkoitetun viranomaisen puolesta asetettu, mainitun viranomaisen alaisena ja valvonnassa toimiva oikeushenkilö, jos tämä oikeushenkilö ei saa mitään henkilökohtaista etua toteuttamistaan toimenpiteistä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle toimivaltaiset viranomaisensa. Komissio toimittaa nämä tiedot muille jäsenvaltioille.

l) Metsänviljelyaineisto jaetaan seuraaviin luokkiin:

i) "siemenlähde tunnettu"

viljelyaineisto, jonka perusaineisto täyttää liitteessä II esitetyt vaatimukset ja muodostuu joko yhdellä lähtöisyysalueella sijaitsevasta siemenlähteestä tai metsiköstä;

ii) "valikoitu"

viljelyaineisto, jonka perusaineisto täyttää liitteessä III esitetyt vaatimukset ja muodostuu yhdellä lähtöisyysalueella sijaitsevasta metsiköstä, joka koostuu fenotyypin perusteella valitusta populaatiosta;

iii) "alustavasti testattu"

viljelyaineisto, jonka perusaineisto täyttää liitteessä IV esitetyt vaatimukset ja muodostuu yksilöiden fenotyypin perusteella valituista siemenviljelyksistä, perheen vanhemmista, klooneista tai kloonisekoituksista. Kokeita ei ole välttämättä tarvinnut suorittaa tai saattaa loppuun;

iv) "testattu"

sellainen perusaineistosta saatu viljelyaineisto, joka koostuu metsiköistä, siemenviljelyksistä, perheen vanhemmista, klooneista tai kloonisekoituksista. Viljelyaineiston paremmuus on täytynyt osoittaa vertailukokeilla tai laskemalla arvio viljelyaineiston paremmuudesta perusaineiston yksilöiden jalostusarvon perusteella. Aineiston on täytettävä liitteessä V esitetyt vaatimukset.

3 artikla

1. Liitteen I luetteloa lajeista ja keinotekoisista risteymistä voidaan muuttaa noudattaen 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

2. Jos tiettyihin lajeihin ja keinotekoisiin risteymiin ei sovelleta tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä, jäsenvaltiot saavat toteuttaa tällaisia tai lievennettyjä toimenpiteitä alueellaan.

3. Tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä ei sovelleta taimina tai kasvinosina olevaan metsäviljelyaineistoon, jota todistetusti ei ole tarkoitettu metsätalouden käyttöön.

Tällaisissa tapauksissa aineiston mukana on oltava etiketti tai jokin muu kyseiseen tarkoitukseen suunniteltuun aineistoon sovellettavien yhteisön säännösten tai kansallisten säännösten edellyttämä asiakirja. Jos tällaisia säännöksiä ei ole, silloin kun tavarantoimittaja käsittelee sekä metsätaloudelliseen käyttöön tarkoitettua aineistoa että aineistoa, jota todistetusti ei ole tarkoitettu metsätalouden käyttöön, jälkimmäisen mukana on oltava etiketti, jossa on seuraava maininta: "Ei metsätaloudellisiin tarkoituksiin."

4. Tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä ei sovelleta metsänviljelyaineistoon, joka on todistetusti tarkoitettu vientiin tai jälleenvientiin kolmansiin maihin.

4 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että kaupan pidettäväksi aiotun metsänviljelyaineiston tuottamiseen saa käyttää ainoastaan hyväksyttyä perusaineistoa.

2. Perusaineisto voidaan hyväksyä ainoastaan,

a) toimivaltaisten viranomaisten toimesta, jos se täyttää tapauskohtaisesti liitteissä II, III, IV ja V esitetyt vaatimukset;

b) viittauksella "hyväksymisyksikkönä" tunnettuun yksikköön. Jokainen hyväksymisyksikkö merkitään yksilöllisellä rekisteriviitteellä.

3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että:

a) hyväksyminen peruutetaan, jos tämän direktiivin vaatimukset eivät enää täyty.

b) hyväksymisen jälkeen perusaineisto, joka on tarkoitettu "valikoitu", "alustavasti testattu" ja "testattu" -luokkiin kuuluvan viljelyaineiston tuottamiseen, tarkastetaan uudelleen säännöllisesti.

4. Metsätaloudessa käytettävien kasvien geenivarojen suojelemiseksi niiden erityisten edellytysten mukaan, jotka vahvistetaan 26 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen alkuperäisellä paikalla tapahtuvassa suojelussa (in situ) sekä kasvien geenivarojen kestävässä käytössä tapahtuvan kehityksen huomioon ottamiseksi kasvattamalla ja pitämällä kaupan sellaista alkuperää olevaa metsänviljelyaineistoa, joka on luonnostaan sopeutunut paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin ja jota uhkaa geneettinen köyhtyminen, jäsenvaltiot voivat poiketa 2 kohdassa ja liitteissä II, II, IV ja V esitetyistä vaatimuksista, jos on vahvistettu erityisiä edellytyksiä 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Jäsenvaltiot saavat hyväksyä korkeintaan 10 vuoden ajaksi alueellaan tai osassa sitä testatun viljelyaineiston tuottamiseen perusaineistoa, jos liitteessä V tarkoitetun geneettisen arvioinnin tai vertailukokeiden väliaikaisten tulosten perusteella on aihetta olettaa, että perusaineisto kokeen päätyttyä täyttää tässä direktiivissä säädetyt hyväksymisvaatimukset.

5 artikla

1. Jos 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu perusaineisto koostuu direktiivin 90/220/ETY 2 artiklan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitetusta geneettisesti muunnetusta organismista, tällainen aineisto voidaan hyväksyä ainoastaan, jos se on turvallista ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun geneettisesti muunnetun perusaineiston osalta:

a) on tehtävä vastaava ympäristöriskien arviointi kuin mistä direktiivissä 90/220/ETY säädetään;

b) komissio tekee ehdotuksen perustamissopimuksen asianmukaiseen oikeusperustaan perustuvaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi menettelyistä, joilla varmistetaan, että ympäristöriskien arviointi ja muut asiaa koskevat tekijät vastaavat direktiivissä 90/220/ETY säädettyjä; kunnes tällainen asetus tulee voimaan, geneettisesti muunnettu perusaineisto voidaan hyväksyä tämän direktiivin 10 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen rekisteriin ainoastaan sen jälkeen kun se on sallittu direktiivin 90/220/ETY mukaisesti;

c) b alakohdassa tarkoitetun asetuksen mukaisesti sallittuun geneettisesti muunnettuun perusaineistoon ei enää sovelleta direktiivin 90/220/ETY 11-18 artiklaa;

d) ympäristöriskien arvioinnin toteuttamisen tekniset ja tieteelliset yksityiskohdat vahvistetaan 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

6 artikla

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä metsänviljelyaineiston tuottamiseen käytetystä hyväksytystä perusaineistosta a-d alakohdan mukaisesti:

a) aineistoa liitteessä I luetelluista lajeista saa pitää kaupan ainoastaan, jos se kuuluu luokkiin "siemenlähde tunnettu", "valikoitu", "alustavasti testattu" tai "testattu" ja jos se täyttää liitteissä II, III, IV ja V esitetyt vaatimukset mainituille luokille,

b) aineistoa liitteessä I luetelluista keinotekoisista risteymistä saa pitää kaupan ainoastaan, jos se kuuluu luokkiin "valikoitu", "alustavasti testattu" tai "testattu" ja jos se täyttää liitteissä III, IV ja V esitetyt vaatimukset mainituille luokille,

c) aineistoa kasvullisesti lisätyistä liitteessä I luetelluista lajeista ja keinotekoisista risteymistä saa pitää kaupan ainoastaan, jos se kuuluu luokkiin "valikoitu", "alustavasti testattu" tai "testattu" ja jos se täyttää liitteissä III, IV ja V esitetyt vaatimukset mainituille luokille. Luokkaan "valikoitu" kuuluvaa viljelyaineistoa saa pitää kaupan ainoastaan, jos se on joukkolisätty siemenistä,

d) aineistoa kokonaan tai osittain geneettisesti muunnetuista organismeista koostuvista liitteessä I luetelluista lajeista ja keinotekoisista risteymistä saa pitää kaupan ainoastaan, jos se kuuluu luokkaan "testattu" ja täyttää liitteessä V esitetyt vaatimukset.

2. Liitteessä VI olevassa taulukossa esitetään luokat, joihin luokiteltuna erityyppisistä perusaineistoista saatua viljelyaineistoa saa pitää kaupan.

3. Liitteessä I lueteltujen lajien ja keinotekoisten risteymien metsänviljelyaineistoa ei saa pitää kaupan, ellei se täytä liitteessä VII esitettyjä asiaa koskevia vaatimuksia.

Kasvinosia ja taimia ei saa pitää kaupan, elleivät ne täytä voimassa olevia kansainvälisten standardien vaatimuksia, sitten kun nämä standardit on hyväksytty 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

4. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että metsänviljelyaineiston toimittajat ovat virallisesti rekisteröityjä. Toimivaltainen viranomainen voi pitää toimittajia, jotka on jo rekisteröity direktiivin 77/93/ETY mukaisesti, tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyinä. Kyseisten toimittajien on kuitenkin noudatettava tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia.

5. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia oman alueensa toimittajien saattaa markkinoille asianmukaisia määriä:

a) kokeisiin, tieteellisiin tarkoituksiin, valintatyöhön ja geneettisiin ylläpitotarkoituksiin tarkoitettua metsänviljelyaineistoa ja

b) siemenyksiköitä, joita todistetusti ei ole tarkoitettu metsätaloudellisiin tarkoituksiin.

6. Edellytykset, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat antaa 5 kohdassa tarkoitettuja lupia, vahvistetaan 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

7. Rajoittamatta 1 kohdan säännösten soveltamista jäsenvaltiot saavat 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettujen edellytysten mukaisesti sallia sellaisen perusaineistosta saadun viljelyaineiston kaupan pitämisen, joka ei täytä kaikkia 1 kohdassa mainitun asianmukaisen luokan vaatimuksia.

8. Erityisiä säännöksiä voidaan antaa 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, jotta otettaisiin huomioon vallitseva kehitys luonnonmukaiseen tuotantoon soveltuvan metsänviljelyaineiston kaupan pitämisen osalta.

7 artikla

Jäsenvaltiot saavat liitteissä II-V ja liitteessä VII vahvistettujen edellytysten osalta säätää alueellaan perusaineiston hyväksymistä ja viljelyaineiston tuottamista koskevista lisävaatimuksista tai tiukemmista vaatimuksista.

8 artikla

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa alueellaan "siemenlähde tunnettu" -luokkaan kuuluvan metsänviljelyaineiston tuotantoon tarkoitetun perusaineiston hyväksymistä.

9 artikla

1. Luokkiin "siemenlähde tunnettu" ja "valikoitu" kuuluvan viljelyaineiston tuottamiseen tarkoitetun perusaineiston osalta jäsenvaltioiden on asiaa koskevien lajien osalta rajattava lähtöisyysalueet.

2. Jäsenvaltioiden on laadittava ja julkaistava karttoja, joihin lähtöisyysalueiden rajat on merkitty. Kartat on lähetettävä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

10 artikla

1. Kunkin jäsenvaltion on laadittava kansallinen rekisteri alueellaan hyväksytystä eri lajien perusaineistosta. Täydelliset tiedot kustakin hyväksymisyksiköstä ja yksikön yksilöllinen rekisteriviite merkitään kansalliseen rekisteriin.

2. Kunkin jäsenvaltion on laadittava tiivistelmä kansallisesta rekisteristä kansallisen luettelon muodossa ja luettelo on toimitettava pyynnöstä komissiolle ja muille jäsenvaltioille. Kansallinen luettelo laaditaan yhtenäiseen muotoon kustakin hyväksymisyksiköstä. Luokista "siemenlähde tunnettu" ja "valikoitu" voidaan laatia perusaineiston tiivistelmä lähtöisyysalueiden perusteella. Seuraavat yksityiskohtaiset tiedot on annettava:

a) kasvitieteellinen nimi;

b) luokka;

c) käyttötarkoitus;

d) perusaineiston tyyppi;

e) rekisteriviite tai tarvittaessa rekisterin tiivistelmä tai lähtöisyysalueen tunnistekoodi;

f) sijaintipaikka: tarvittaessa lyhyt nimi ja seuraavat tiedot

i) luokasta "siemenlähde tunnettu": lähtöisyysalue sekä pituus- ja leveysvyöhyke,

ii) luokasta "valikoitu": lähtöisyysalue sekä pituus- ja leveysasteen tai pituus- ja leveysvyöhykkeen mukaan määritelty maantieteellinen sijainti;

iii) luokasta "alustavasti testattu": perusaineiston täsmällinen maantieteellinen sijainti (sijainnit),

iv) luokasta "testattu": perusaineiston täsmällinen maantieteellinen sijainti (sijainnit);

g) korkeus tai korkeusvyöhyke;

h) alue: siemenlähteen tai siemenlähteiden, tai metsikön taikka metsikköjen taikka siemenviljelyksen tai siemenviljelysten koko;

i) alkuperä: on ilmoitettava, onko perusaineisto alkuperäistä tai luontaisella levinneisyysalueellaan, muuta kuin alkuperäistä tai muulla kuin luonnollisella levinneisyysalueellaan, taikka onko alkuperä tuntematon. Muun kuin alkuperäisen tai muulla kuin luontaisella levinneisyysalueellaan olevan perusaineiston alkuperä ilmoitetaan, jos se on tiedossa;

j) jos aineisto kuuluu luokkaan "testattu", on ilmoitettava, onko aineistoa muunnettu geneettisesti.

3. Näiden kansallisten luetteloiden laatimisen muoto voidaan antaa 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

11 artikla

1. Jäsenvaltioiden toimittamien kansallisten luetteloiden pohjalta komissio voi julkaista luettelon nimeltään "Yhteisön luettelo metsänviljelyaineiston tuotantoon hyväksytystä perusaineistosta".

2. Yhteisön luettelossa esitetään 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kansallisissa luetteloissa annettavat yksityiskohtaiset tiedot ja esitetään käyttöalue sekä mahdolliset 8, 17 tai 20 artiklan mukaiset luvat tai rajoitukset.

12 artikla

1. Toimivaltaiset viranomaiset antavat kaikelle hyväksytystä perusaineistosta saadulle viljelyaineistolle aineiston keruun jälkeen kantatodistuksen, johon on merkitty yksilöllinen rekisteriviite sekä liitteessä VIII tarkoitetut tiedot.

2. Jos jäsenvaltio säätää 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti myöhemmin tehtävästä kasvullisesta lisäyksestä, on annettava uusi kantatodistus.

3. Jos sekoittamista suoritetaan 13 artiklan 3 kohdan a, b, c tai e alakohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että sekoituksen ainesosien rekisteriviitteet ovat tunnistettavissa ja että annetaan uusi kantatodistus tai muu asiakirja, jolla sekoitus yksilöidään.

13 artikla

1. Viljelyaineisto on kaikkien tuotantovaiheiden aikana pidettävä erillään hyväksymisyksikköjen perusteella. Erät yksilöidään seuraavasti:

a) kantatodistuskoodi ja numero;

b) kasvitieteellinen nimi;

c) luokka;

d) käyttötarkoitus;

e) perusmateriaalin tyyppi;

f) rekisteriviite tai lähtöisyysalueen tunnistekoodi;

g) lähtöisyysalue - luokkiin "siemenlähde tunnettu" ja "valikoitu" kuuluvan viljelyaineiston osalta ja tarvittaessa muun viljelyaineiston osalta;

h) tarvittaessa, onko aineisto alkuperäistä tai luontaiselta levinneisyysalueeltaan, muuta kuin alkuperäistä tai muulta kuin luontaiselta levinneisyysalueeltaan, taikka onko alkuperä tuntematon;

i) siemenyksikköjen osalta siementen tuleentumisvuosi;

j) siemen- tai pistokastaimien ikä ja tyyppi sekä leikattujen, koulittujen että paakkutaimien osalta;

k) onko aineisto geneettisesti muunnettua.

2. Rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan 1 kohdan c alakohdan soveltamista jäsenvaltiot voivat säätää luokkiin "valikoitu", "alustavasti testattu" ja "testattu" kuuluvan yksittäisen hyväksymisyksikön myöhemmin suoritettavasta kasvullisesta lisäämisestä. Tällaisissa tapauksissa aineisto on pidettävä erillään ja nimettävä erillisenä.

3. Rajoittamatta 1 kohdan säännösten soveltamista jäsenvaltiot voivat säätää

a) kahden tai useamman luokkiin "siemenlähde tunnettu" tai "valikoitu" kuuluvasta hyväksymisyksiköstä saadun ja yhdeltä lähtöisyysalueelta tulevan viljelyaineiston sekoittamisesta;

b) luokkaan "siemenlähde tunnettu" kuuluvista siemenlähteistä tai metsiköistä saadun, yhdeltä lähtöisyysalueelta tulevan viljelyaineiston sekoittamisen osalta, että uusi yhdistetty erä on merkittävä ilmaisulla "siemenlähteestä saatu viljelyaineisto";

c) muusta kuin alkuperäisestä tai muulla kuin luontaisella levinneisyysalueellaan olevasta perusaineistosta saadun viljelyaineiston ja tuntemattomasta lähteestä tuotetun perusaineiston sekoittamisen osalta, että uusi yhdistetty erä on merkittävä ilmaisulla "alkuperä tuntematon";

d) a, b tai c alakohdan mukaisesti tapahtuvan sekoittamisen osalta, että lähtöisyysalueen tunnistekoodi voidaan korvata 1 kohdan f alakohdan mukaisella rekisteriviitteellä;

e) siitä, että yhdestä hyväksymisyksiköstä tuotetussa viljelyaineistossa voi olla siemeniä eri tuleentumisvuosilta;

f) e alakohdan mukaisesti tapahtuvan sekoittamisen osalta, että todelliset tuleentumisvuodet ja kunakin vuonna kypsyneen aineiston osuus on merkittävä.

14 artikla

1. Viljelyaineistoa saa pitää kaupan ainoastaan 13 artiklan mukaisissa erissä, joihin on liitettävä tavarantoimittajan etiketti tai muu asiakirja, jäljempänä "tavarantoimittajan etiketti tai asiakirja", jossa on 13 artiklassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a) Edellä 12 artiklan mukaisesti annetun kantatodistuksen numero tai numerot tai viittaus 12 artiklan 3 kohdan mukaiseen muuhun asiakirjaan;

b) tavarantoimittajan nimi;

c) toimituksen määrä;

d) sellaisen luokkaan "testattu" kuuluvan viljelyaineiston osalta, jonka perusaineisto on hyväksytty 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti, ilmaisu "hyväksytty väliaikaisesti";

e) onko aineisto lisätty kasvullisesti.

2. Siementen osalta 1 kohdassa tarkoitettuun tavarantoimittajan etikettiin tai asiakirjaan on liitettävä myös seuraavat lisätiedot, jotka on mahdollisimman pitkälle arvioitu kansainvälisesti hyväksytyillä menetelmillä:

a) puhtaus: puhtaan siemenen, muiden siementen ja roskien prosenttiosuus siemeneränä kaupan pidettävän tuotteen painosta;

b) puhtaan siemenen itävyysprosentti tai jos itävyysprosentin arvioiminen on mahdotonta tai käytännössä vaikeaa, määrätyllä menetelmällä arvioitu elinvoimaisten siementen osuus prosentteina;

c) puhtaan siemenen 1000 jyvän paino;

d) itävien siementen määrä kilogrammassa siemeninä kaupan pidettävää tuotetta tai jos itävien siementen määrää on mahdotonta tai käytännössä vaikeaa arvioida, elinvoimaisten siementen määrä kilogrammaa kohden.

3. Jäsenvaltiot voivat antaa luvan kaupan pitämiselle ensimmäiselle ostajalle asti, jotta kyseisen satokauden siemenet saadaan nopeasti käyttöön, huolimatta siitä, että 2 kohdan b alakohdan mukaista itävyystestiä ei ole saatu valmiiksi. Toimittaja ilmoittaa 2 kohdan b ja d alakohdassa vahvistettujen ehtojen noudattamisesta mahdollisimman pian.

4. Edellä 2 kohdan vaatimusten mukaisten pienten siemenerien ollessa kyseessä b ja d alakohtia ei sovelleta. Määrät ja ehdot voidaan vahvistaa 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

5. Populus spp. -lajien osalta kasvinosia saa pitää kaupan ainoastaan, jos tavarantoimittajan etiketissä tai asiakirjassa on liitteessä VII olevan C-osan 2 kohdan b alakohdan mukainen EY-luokitusnumero.

6. Jos värillistä etikettiä tai asiakirjaa käytetään kuvaamaan metsänviljelyaineiston luokkia, "siemenlähde tunnettu" -luokkaan kuuluvan viljelyaineiston tavarantoimittajan etiketti tai asiakirja on keltainen, "valikoitu" -luokkaan kuuluvan viljelyaineiston vihreä, "alustavasti testattu" -luokkaan kuuluvan viljelyaineiston vaaleanpunainen ja "testattu" -luokkaan kuuluvan viljelyaineiston sininen.

7. Jos kyseessä on perusaineistosta saatu metsänviljelyaineisto, joka koostuu geneettisesti muunnetuista organismeista, se on selkeästi merkittävä erän virallisiin tai muihin etiketteihin taikka asiakirjoihin.

15 artikla

Siemenyksiköitä saa pitää kaupan ainoastaan suljetuissa pakkauksissa. Sulkemistavan on oltava sellainen, että avaamisen jälkeen pakkausta ei voida sulkea uudelleen.

16 artikla

1. Jäsenvaltioiden on järjestämällään tai hyväksymällään virallisella tarkastusjärjestelmällä varmistettava, että yksittäisistä hyväksymisyksiköistä tai -eristä saatu viljelyaineisto on selkeästi tunnistettavissa koko tapahtumaketjun ajan keruusta loppukäyttäjälle toimittamiseen saakka. Rekisteröityjen toimittajien virallisia tarkastuksia on suoritettava säännöllisesti.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden toimivaltaiset viranomaiset antavat toisilleen virka-apua tarvittavien tietojen saamiseksi tämän direktiivin moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi erityisesti, kun metsänviljelyaineistoa toimitetaan jäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon.

3. Toimittajien on annettava toimivaltaisille viranomaisille asiakirjat, jotka sisältävät yksityiskohtaiset tiedot kaikista säilytettävistä ja kaupan pidettävistä lähetyksistä.

4. Yksityiskohtaiset säännöt 2 kohdan soveltamisesta on annettava 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2002.

5. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin säännösten noudattamisen varmistamiseksi soveltuvin järjestelyin siten, että metsänviljelyaineistolle tehdään virallisia tarkastuksia kaupan pitämistarkoituksiin tapahtuvan tuotannon sekä kaupan pitämisen aikana.

6. Komission asiantuntijat voivat yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tehdä tarkastuksia paikalla siinä määrin kuin on tarpeen tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. He voivat erityisesti tarkastaa, onko metsänviljelyaineisto tämän direktiivin säännösten mukaista. Jäsenvaltion, jonka alueella tarkastusta tehdään, on annettava asiantuntijoille kaikki tarpeellinen apu näiden suorittaessa tehtäviään. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille tarkastuksen tuloksista.

17 artikla

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin säännösten mukaisesti markkinoille saatetun viljelyaineiston kaupan pitämiselle ei aseteta mitään muita kaupan pitämisen rajoituksia ominaisuuksien, tutkimus- ja tarkastusvaatimusten, merkintöjen ja sulkemisen osalta tässä direktiivissä säädettyjen lisäksi.

2. Jäsenvaltiolle voidaan hakemuksesta antaa 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen lupa kieltää tietyn kylvöön tai istutukseen tarkoitetun viljelyaineiston kaupan pitäminen loppukäyttäjälle koko alueellaan tai sen osassa.

Tällainen lupa voidaan antaa ainoastaan, jos on syytä olettaa:

a) että kyseisen viljelyaineiston käytöllä olisi sen fenotyyppisten tai geneettisten ominaisuuksien vuoksi haitallisia vaikutuksia metsätaloudelle, ympäristölle, geenivaroille tai biodiversiteetille kyseisen jäsenvaltion koko alueella tai osassa sitä.

- aineiston lähtöisyys- tai alkuperäaluetta koskevan tiedon perusteella tai

- asianmukaisessa paikassa, joko yhteisössä tai sen ulkopuolella suoritettujen kokeiden tai tieteellisen tutkimuksen tulosten perusteella.

b) sellaisten kokeiden, tieteellisen tutkimuksen tai käytännön metsätalouden tunnettujen tulosten pohjalta, jotka koskevat taimien eloonjäämistä ja kehittymistä morfologisten ja fysiologisten ominaisuuksien suhteen, että mainitun viljelyaineiston käytöllä olisi ominaisuuksiensa vuoksi haitallisia vaikutuksia metsätaloudelle, ympäristölle, geenivaroille tai biodiversiteetille kyseisen jäsenvaltion koko alueella tai osassa sitä.

3. Yksityiskohtaiset säännöt 2 kohdan soveltamisesta annetaan 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Rajoittamatta 1 kohdan säännösten soveltamista jäsenvaltiot, jotka ovat soveltaneet 8 artiklaa "siemenlähde tunnettu" -luokkaan kuuluvaan metsänviljelyaineistoon, voivat kieltää tällaisen aineiston kaupan pitämisen loppukäyttäjälle.

18 artikla

1. Poistaakseen tämän direktiivin vaatimukset täyttävän metsänviljelyaineiston yleiseen toimittamiseen loppukäyttäjälle liittyvät väliaikaiset vaikeudet, joita esiintyy yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa ja jotka ovat ylitsepääsemättömiä yhteisössä, komission on vähintään yhden tällaisen jäsenvaltion pyynnöstä 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sallittava yhden tai useamman jäsenvaltion hyväksyä kaupan pidettäväksi komission määräämäksi ajaksi yhden tai useamman lajin metsänviljelyaineistoa, joka täyttää lievennetyt vaatimukset.

Tässä tapauksessa 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tavarantoimittajan etiketissä tai asiakirjassa on mainittava, että kyseessä on viljelyaineisto, joka täyttää lievennetyt vaatimukset.

2. Yksityiskohtaiset säännöt 1 kohdan soveltamisesta voidaan antaa 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

19 artikla

1. Neuvosto päättää määräenemmistöllä komission ehdotuksesta, onko kolmannessa maassa tuotetulla metsänviljelyaineistolla sen perusaineiston hyväksymisestä ja sen tuottamiseksi kaupan pitämistä varten toteutetuista toimenpiteistä annettujen säännösten osalta samat takeet kuin yhteisössä tuotetulla ja tämän direktiivin säännösten mukaisella metsänviljelyaineistolla.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen seikkojen lisäksi neuvosto määrittelee ne lajit, perusaineiston tyypit ja metsänviljelyaineiston luokat lähtöisyysalueineen, joita saadaan 1 kohdan mukaisesti pitää kaupan yhteisössä.

3. Kunnes neuvosto on tehnyt 1 kohdan mukaisen päätöksen, jäsenvaltiot voivat 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen itse tehdä tällaiset päätökset. Luvan tarkoituksena on varmistaa, että tuotava metsänviljelyaineisto antaa kaikilta osin vastaavat takuut kuin yhteisössä tämän direktiivin mukaisesti tuotettu metsänviljelyaineisto. Erityisesti tällaisen tuodun aineiston mukana on oltava kantatodistus tai alkuperämaan antama virallinen todistus sekä kolmannessa maassa olevan sopimuspuolen toimittamat asiakirjat, jotka sisältävät yksityiskohtaiset tiedot kaikista vientiin tarkoitetuista lähetyksistä.

20 artikla

Komissio voi jäsenvaltion hakemuksesta 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vapauttaa jäsenvaltion kokonaan tai osittain tämän direktiivin säännösten soveltamisesta sellaisten puulajien osalta, joilla ei ole merkitystä kyseisen jäsenvaltion metsätaloudelle, paitsi jos tämä on vastoin 17 artiklan 1 kohdan säännöksiä.

21 artikla

Parempien vaihtoehtojen löytämiseksi tietyille tämän direktiivin säännöksille voidaan päättää järjestää väliaikaisia kokeiluja yhteisön tasolla erityisedellytyksin 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Kokeilun pituus ei saa ylittää seitsemää vuotta.

Tällaisten kokeilujen yhteydessä jäsenvaltiot voidaan vapauttaa tietyistä tässä direktiivissä säädetyistä velvoitteista. Vapautuksen laajuus riippuu niistä säännöksistä, joihin sitä sovelletaan.

22 artikla

Metsänviljelyaineiston on tarvittaessa vastattava asianmukaisia, direktiivissä 77/93/ETY säädettyjä kasvinterveyttä koskevia vaatimuksia.

23 artikla

Liitteisiin tieteellisen tai teknisen tietämyksen kehityksen perusteella tehtävät muutokset vahvistetaan 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

24 artikla

Tähän direktiiviin täytäntöön panemiseksi tarvittavista, jäljempänä luetelluissa artikloissa säädettyjä seikkoja koskevista toimenpiteistä päätetään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hallintomenettelyä noudattaen

- 2, 10, 14, 16, 18, 27 artikla.

25 artikla

Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista, jäljempänä luetelluissa artikloissa säädettyjä seikkoja koskevista toimenpiteistä päätetään 26 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen

- 3, 4, 5, 6, 17, 19, 20, 21 ja 23 artikla.

26 artikla

1. Komissiota avustaa siemeniä käsittelevä pysyvä komitea, jäljempänä "komitea".

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kahdeksi kuukaudeksi.

4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

27 artikla

1. Jäsenvaltiot voivat 1 päivänä tammikuuta 2003 alkavan korkeintaan 10 vuoden pituisen siirtymäkauden aikana käyttää testatun viljelyaineiston, joka ei aikaisemmin kuulunut direktiivin 66/404/ETY soveltamisalaan, tuottamiseen tarkoitetun perusaineiston hyväksymisessä sellaisten vertailutestien tuloksia, jotka eivät täytä liitteessä V vahvistettuja vaatimuksia.

Tällaiset kokeet on aloitettava ennen 1 päivää tammikuuta 2003, ja niiden on osoitettava perusaineistosta tuotetun viljelyaineiston paremmuus.

2. Jäsenvaltiot voivat 1 päivänä tammikuuta 2003 alkavan korkeintaan 10 vuoden pituisen siirtymäkauden aikana käyttää testatun viljelyaineiston tuottamiseen tarkoitetun kaikista tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista lajeista ja keinotekoisista risteymistä saadun perusaineiston hyväksymisessä sellaisten jalostusarvon arviointien tuloksia, jotka eivät täytä liitteessä V vahvistettuja vaatimuksia.

Tällaiset arvioinnit on aloitettava ennen 1 päivää tammikuuta 2003, ja niiden on osoitettava perusaineistosta tuotetun viljelyaineiston paremmuus.

3. Jos laitteeseen I lisätään myöhemmin uusia lajeja ja keinollisia risteymiä, on 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu siirtymäkausi määriteltävä 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

4. Jäsenvaltiot voivat 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen saada luvan käyttää vertailukokeiden ja jalostusarvon arviointien tuloksia siirtymäkauden päättymisen jälkeen.

28 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2003. Niiden on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamassa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin, tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3. Jäsenvaltioille sallitaan kaupan pitäminen 1 päivään tammikuuta 2003 mennessä kertyneen metsänviljelyaineiston varastojen loppuun käyttämiseen saakka.

29 artikla

Kumotaan direktiivi 66/404/ETY ja direktiivi 71/161/ETY 1 päivästä tammikuuta 2003.

Direktiiviä 66/404/ETY ei sovelleta Suomen tasavaltaan ja Ruotsin kuningaskuntaan eikä direktiiviä 71/161/ETY sovelleta Suomen tasavaltaan.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä IX olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

30 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

31 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 22 päivänä joulukuuta 1999.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

K. HEMILÄ

(1) EYVL C 199, 14.7.1999, s. 1.

(2) Lausunto annettu 1 päivänä joulukuuta 1999 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) EYVL C 329, 17.11.1999, s. 15.

(4) EYVL 125, 11.7.1966, s. 2326/66, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(5) EYVL L 87, 17.4.1971, s. 14, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 1994 liittymisasiakirjalla.

(6) EYVL C 56, 26.2.1999, s. 1.

(7) EYVL L 26, 31.1.1977, s. 20, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 1999/53/EY (EYVL L 142, 5.6.1999, s. 29).

(8) EYVL L 117, 8.5.1990, s. 15, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 97/35/EY (EYVL L 169, 27.6.1997, s. 72).

(9) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

LIITE I

LUETTELO PUULAJEISTA JA KEINOLLISISTA RISTEYMISTÄ

Abies alba Mill.

Abies cephalonica Loud.

Abies grandis Lindl.

Abies pinsapo Boiss.

Acer platanoides L.

Acer pseudoplatanus L.

Alnus glutinosa Gaertn.

Alnus incana Moench.

Betula pendula Roth.

Betula pubescens Ehrh.

Carpinus betulus L.

Castanea sativa Mill.

Cedrus atlantica Carr.

Cedrus libani A. Richard

Fagus sylvatica L.

Fraxinus angustifolia Vahl.

Fraxinus excelsior L.

Larix decidua Mill.

Larix x eurolepis Henry

Larix kaempferi Carr.

Larix sibirica Ledeb.

Picea abies Karst.

Picea sitchensis Carr.

Pinus brutia Ten.

Pinus canariensis C. Smith

Pinus cembra L.

Pinus contorta Loud.

Pinus halepensis Mill.

Pinus leucodermis Antoine

Pinus nigra Arnold

Pinus pinaster Ait.

Pinus pinea L.

Pinus radiata D. Don

Pinus sylvestris L.

Populus spp. ja näiden lajien väliset keinotekoiset risteymät

Prunus avium L.

Pseudotsuga menziesii Franco

Quercus cerris L.

Quercus ilex L.

Quercus petraea Liebl.

Quercus pubescens Willd.

Quercus robur L.

Quercus rubra L.

Quercus suber L.

Robinia pseudoacacia L.

Tilia cordata Mill.

Tilia platyphyllos Scop

LIITE II

LUOKKAAN "SIEMENLÄHDE TUNNETTU" KUULUVAN VILJELYAINEISTON TUOTTAMISEEN TARKOITETUN PERUSAINEISTON HYVÄKSYMISEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. Perusaineistona on oltava yhdellä lähtöisyysalueella sijaitseva siemenlähde tai metsikkö. Jäsenvaltiot päättävät tapauskohtaisesti virallisen tarkastuksen suorittamisesta; virallinen tarkastus on suoritettava, jos aineisto on tarkoitettu erityisiin metsätalouden tarkoituksiin.

2. Siemenlähteen tai metsikön on oltava jäsenvaltion asettamien perusteiden mukaisia.

3. - Lähtöisyysalue ja viljelyaineiston keruupaikan (keruupaikkojen) sijainti ja korkeus tai korkeusvyöhyke on mainittava.

- Perusaineiston osalta on mainittava,

a) onko aineisto alkuperäistä tai muuta kuin alkuperäistä tai onko sen alkuperä tuntematon, taikka

b) onko aineisto luontaisella levinneisyysalueellaan tai muulla kuin luontaisella levinneisyysalueellaan tai onko sen alkuperä tuntematon.

Muun kuin alkuperäisen aineiston tai muulla kuin luontaisella levinneisyysalueellaan sijaitsevan perusaineiston osalta on mainittava alkuperä, jos se on tiedossa.

LIITE III

LUOKKAAN "VALIKOITU" KUULUVAN VILJELYAINEISTON TUOTTAMISEEN TARKOITETUN PERUSAINEISTON HYVÄKSYMISEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Yleistä: Metsikkö arvioidaan ottaen huomioon se erityisesti mainittu käyttötarkoitus, johon viljelyaineisto on tarkoitettu ja 1-10 kohta otetaan huomioon asianmukaisella tavalla erityisen käyttötarkoituksen mukaan. Jäsenvaltio määrittelee valintaperusteet ja käyttötarkoitus on merkittävä kansalliseen rekisteriin.

1. Alkuperä: Joko historiallisten todisteiden tai muiden asianmukaisten menetelmien avulla on määriteltävä, onko metsikkö alkuperäinen/luontaisella levinneisyysalueellaan, muu kuin alkuperäinen/muulla kuin luontaisella levinneisyysalueellaan, tai onko sen alkuperä tuntematon; muu kuin alkuperäisen/muulla kuin luontaisella levinneissyysalueella olevan perusaineiston alkuperä on mainittava, jos se on tiedossa.

2. Alueen rajaus: Metsiköiden on sijaittava riittävän kaukana saman lajin huonoista metsiköistä tai sellaisen lajin tai lajikkeen metsiköistä, jotka saattavat risteytyä kyseessä olevan lajin kanssa. Sijantivaatimus on erityisen tärkeä, kun alkuperäisten/luontaisella levinneisyysalueellaan olevien metsiköiden ympärillä olevat metsiköt ovat muita kuin alkuperäisiä/muulla kuin luontaisella levinneisyysalueellaan olevia metsikköjä.

3. Puuston koko: Metsikköjen on muodostuttava yhdestä tai useammasta puuryhmästä, joissa on hyvin jakautuneena riittävä määrä puita riittävän keskinäisen pölyttymisen varmistamiseksi. Sisäsiitoksen epäedullisten vaikutusten välttämiseksi metsiköissä on oltava määrältään ja tiheydeltään riittävästä puita tietyllä pinta-alalla.

4. Ikä ja kehitysvaihe: Metsikköjen on muodostuttava puista, joiden ikä tai kehitysvaihe on sellainen, että ne voidaan kunnolla arvioida valintaperusteiden mukaan.

5. Tasalaatuisuus: Metsikössä on yksilöiden välillä esiinnyttävä tavanomaista morfologisten ominaisuuksien vaihtelua. Tarvittaessa huonolaatuisia puita olisi poistettava.

6. Sopeutuvuus: Kyvyn sopeutua lähtöisyysalueella vallitseviin luonnonoloihin on käytävä selvästi ilmi.

7. Terveys ja vastustuskyky: Metsiköiden puissa ei yleensä saa olla merkkejä haitallisista organismeista ja niillä on oltava kasvupaikallaan mahdollisimman hyvä vastustuskyky epäsuotuisia ilmasto- ja sijaintioloja vastaan lukuun ottamatta saasteiden aiheuttamia vahinkoja.

8. Puuntuottokyky: Valikoitujen metsikköjen hyväksymiseksi puuntuottokyvyn on tavallisesti ylitettävä samoissa luonnonoloissa ja hoito-olosuhteissa hyväksyttävien määrien keskiarvo.

9. Puun laatu: Puun laatu on otettava huomioon ja joissakin tapauksissa se saattaa olla oleellinen peruste.

10. Muoto tai kasvutapa: Metsiköiden puilla on oltava erityisen hyviä morfologisia ominaisuuksia varsinkin rungon suoruuden ja pyöreyden, oksien sijainnin ja paksuuden, oksien pienuuden ja hyvän luontaisen karsiutumisen suhteen. Lisäksi haarautuneiden ja kiertyneiden puiden osuuden olisi oltava alhainen.

LIITE IV

LUOKKAAN "ALUSTAVASTI TESTATTU" KUULUVAN VILJELYAINEISTON TUOTTAMISEEN TARKOITETUN PERUSAINEISTON HYVÄKSYMISEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. Siemenviljelys

a) Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä ja rekisteröitävä tyyppi, tavoite, risteytyssuunnitelma, koejärjestely, yksilöt, alueen rajaus, sijaintipaikka ja kaikki näihin tehtävät muutokset.

b) Siemenviljelykseen kuuluvat kloonit tai perheet on valittava merkittävien ominaisuuksien vuoksi ja erityistä huomiota on kiinnitettävä liitteessä III esitettyihin vaatimuksiin 4, 6, 7, 8, 9 ja 10.

c) Siemenviljelykseen kuuluvat kloonit tai perheet on istutettava tai on täytynyt istuttaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän suunnitelman mukaisesti niin, että kukin yksilö on tunnistettavissa.

d) Toimivaltaisen viranomaisen on rekisteröitävä siemenviljelykselle suoritetun harvennuksen kuvaus ja tällaiseen harvennukseen sovellettavat valintaperusteet.

e) Siemenviljelykset on hoidettava ja siemenet kerättävä siten, että viljelyksille asetetut tavoitteet saavutetaan. Keinotekoisen risteymän tuottamiseen tarkoitetun siemenviljelyksen osalta viljelyaineistossa olevien risteytymien suhteellinen osuus on määritettävä kokeellisesti.

2. Perheen (perheiden) vanhemmat

a) Vanhemmat valitaan merkittävien ominaisuuksien vuoksi ja erityisesti on kiinnitettävä huomiota liitteessä III esitettyihin vaatimuksiin 4, 6, 7, 8, 9 ja 10 tai myös kombinaatiokykynsä vuoksi.

b) Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä ja rekisteröitävä tavoite, risteytyssuunnitelma ja pölytysmenetelmä, yksilöt, alueen rajaus, sijaintipaikka ja niihin tehdyt merkittävät muutokset.

c) Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä ja rekisteröitävä sekoituksessa olevat ominaisuuksiensa perusteella yksilöidyt vanhemmat, niiden määrä ja suhteellinen osuus.

d) Keinotekoisen risteymän tuotantoon tarkoitettujen vanhempien osalta viljelyaineistossa olevien risteymien suhteellinen osuus on määritettävä kokeellisesti.

3. Kloonit

a) Kloonit on voitava tunnistaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymien ja rekisteröimien ominaispiirteiden perusteella.

b) Yksittäisten kloonien arvo perustuu kokemuksen antamaan tietoon tai se osoitetaan riittävän pitkäaikaisen koetoiminnan avulla.

c) Kloonien tuotantoon käytettävät kantayksilöt valitaan niiden merkittävien ominaisuuksien vuoksi ja erityistä huomiota on kiinnitettävä liitteessä III esitettyihin vaatimuksiin 4, 6, 7, 8, 9 ja 10.

d) Jäsenvaltiot rajoittavat hyväksymisen vuosien enimmäismäärään tai tuotettujen kasvullisten jälkeläisten enimmäismäärään.

4. Kloonisekoitukset

a) Kloonisekoitusten on täytettävä 3 kohdan a, b ja c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

b) Toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä ja rekisteröitävä sekoituksessa olevat ominaisuuksiensa perusteella yksilöidyt kloonijäsenet, niiden määrä ja suhteellinen osuus sekä valintamenetelmä ja lähtöaineisto. Jokaisessa sekoituksessa on oltava riittävästi geneettistä monimuotoisuutta.

c) Jäsenvaltiot rajoittavat hyväksymisen vuosien enimmäismäärän tai tuotettujen kasvullisten jälkeläisten enimmäismäärään.

LIITE V

LUOKKAAN "TESTATTU" KUULUVAN VILJELYAINEISTON TUOTTAMISEEN TARKOITETUN PERUSAINEISTON HYVÄKSYMISEN VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1. KAIKKIA KOKEITA KOSKEVAT VAATIMUKSET

a) Yleistä

Perusaineiston on täytettävä soveltuvin osin liitteissä III tai IV esitetyt vaatimukset.

Perusaineiston hyväksymistä varten suoritettavat kokeet on valmisteltava, suunniteltava, suoritettava ja niiden tulokset tulkittava kansainvälisesti hyväksyttyjen menettelyjen mukaisesti. Vertailukokeissa testattavaa viljelyaineistoa on verrattava yhden tai mieluiten useiden hyväksyttyjen tai ennakolta valittujen vertailuerien kanssa.

b) Tutkittavat ominaisuudet

i) Kokeet on suunniteltava arvioimaan määrättyjä ominaisuuksia ja nämä on ilmoitettava jokaisen kokeen yhteydessä.

ii) Huomiota on kiinnitettävä sopeutumiseen, kasvuun ja merkittäviin bioottisiin sekä abioottisiin tekijöihin. Lisäksi on arvioitava muita tarkoitetun erityisen käyttötarkoituksen kannalta tärkeinä pidettäviä tekijöitä ottaen huomioon sen alueen luonnonolot, jossa koe suoritetaan.

c) Asiakirjat

Tietoja on annettava seuraavista asioista: koepaikat ja niiden sijainti, ilmasto, maaperä, aikaisempi käyttö, kokeen perustaminen ja hoito sekä abioottisista tai bioottisista tekijöistä aiheutuvat vahingot; tietojen on oltava toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä. Aineiston ikää ja arvioinnin yhteydessä saatuja tuloksia koskevat tiedot on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle.

d) Koejärjestelyt

i) Viljelyaineistonäytteet on kasvatettava, istutettava ja hoidettava identtisesti, jos se on käytettävien kasviaineistotyyppien osalta mahdollista.

ii) Kukin koe on järjestettävä perustellun tilastollisen suunnitelman mukaisesti ja kokeissa on oltava riittävä määrä puita, jotta jokaisen tutkittavan yksilön yksilölliset ominaisuudet voidaan arvioida.

e) Tulosten analysointi ja oikeellisuus

i) Kokeista saadut tiedot on analysoitava kansainvälisesti hyväksytyillä tilastollisilla menetelmillä ja kutakin tutkittua ominaisuutta koskevat tulokset on esitettävä.

ii) Kokeessa noudatettua menetelmää ja saatuja tuloksia koskevat yksityiskohtaiset tiedot on saatettava kaikkien saataville.

iii) Ehdotus kokeen suoritusmaassa sijaitsevaksi alueeksi, johon aineisto todennäköisesti sopeutuu, on ilmoitettava ja lisäksi on ilmoitettava ominaisuudet, jotka voivat rajoittaa aineiston käyttökelpoisuutta.

iv) Jos kokeiden aikana osoittautuu, että viljelyaineistolla ei ole vähintään

- perusaineiston ominaisuuksia tai

- vastaavaa vastustuskykyä taloudellista merkitystä omaavien haitallisten organismien suhteen kuin perusaineistolla,

viljelyaineisto on hylättävä.

2. VAATIMUKSET PERUSAINEISTOON KUULUVIEN YKSILÖIDEN GENEETTISELLE ARVIOINNILLE

a) Seuraavien perusaineistotyyppien yksilöitä voidaan arvioida geneettisesti: siemenviljelykset, perheen (perheiden) vanhemmat, kloonit ja kloonisekoitukset.

b) Asiakirjat

Perusaineiston hyväksyminen edellyttää seuraavien lisätietojen esittämistä:

i) arvioitujen yksilöiden identiteetti, alkuperä ja sukupuu;

ii) arvioinnissa käytettävän viljelyaineiston tuottamiseen käytetty risteytyssuunnitelma.

c) Koemenettelyt

Seuraavat vaatimukset on täytettävä:

i) jokaisen yksilön geneettinen arvo on arvioitava kahdella tai useammalla arviointikoepaikalla, joista ainakin yhden on sijaittava viljelyaineiston ehdotettua käyttöä vastaavassa ympäristössä;

ii) kaupan pidettäväksi tarkoitetun viljelyaineiston arvioitu paremmuus on määriteltävä näiden geneettisten arvojen pohjalta ja erityisen risteytyssuunnitelman pohjalta;

iii) toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä arviointikokeet ja geneettistä arvoa koskevat laskelmat.

d) Tulkinta

i) Viljelyaineiston arvioitu paremmuus on määriteltävä yhden tai useamman ominaisuuden osalta vertailupopulaatioon nähden.

ii) On mainittava, jos viljelyaineiston arvioitu geneettinen arvo on jonkin merkittävän ominaisuuden osalta huonompi kuin vertailupopulaation.

3. VAATIMUKSET VILJELYAINEISTON VERTAILUKOKEILLE

a) Viljelyaineiston kerääminen

i) Vertailukokeissa käytettävän viljelyaineistoa edustavan näytteen on vastattava todenmukaisella tavalla hyväksyttäväksi aiotusta perusaineistosta saatua viljelyaineistoa.

ii) Vertailukokeissa käytettävän suvullisen viljelyaineiston on oltava:

- korjattu hyvinä kukkimis- ja hedelmä-/siemenvuosina; keinollista pölytystä voidaan käyttää;

- korjattu sellaisilla menetelmillä, jotka varmistavat saatujen näytteiden edustavuuden.

b) Verrokit

i) Kokeissa vertailutarkoitukseen käytettävien verrokkien tuotantokyvyn olisi mahdollisuuksien mukaan oltava ollut tunnettu riittävän kauan sillä alueella, jolla koe aiotaan suorittaa. Verrokit edustavat periaatteessa aineistoa, joka on osoittautunut käyttökelpoiseksi metsätaloudelle kokeiden alkamisajankohtana sekä niissä luonnonoloissa, joissa aineisto on tarkoitus hyväksyä. Aineisto olisi kerättävä niin pitkälle kuin mahdollista liitteessä III esitettyjen perusteiden mukaisesti valituista metsiköistä tai testatun aineiston tuottamiseen virallisesti hyväksytystä perusaineistosta.

ii) Kun keinotekoisille risteymille suoritetaan vertailukokeita, olisi molemmat vanhempina toimivat lajit sisällytettävä verrokkeihin.

iii) Useita verrokkeja on käytettävä aina kun mahdollista. Jos on tarpeen ja perusteltua, verrokkina voidaan käyttää alueelle parhaiten soveltuvaa koeaineistoa taikka koeyksilöiden keskiarvoa.

iv) Samoja verrokkeja käytetään kaikissa kokeissa mahdollisimman monissa erilaisissa kasvupaikkaoloissa.

c) Tulkinta

i) Tilastollisesti merkittävä paremmuus verrattuna verrokkeihin on osoitettava vähintään yhden merkittävän ominaisuuden osalta.

ii) On selvästi mainittava, jos joitakin taloudellisesti tai ympäristöllisesti merkittäviä ominaisuuksia koskevat tulokset ovat merkittävästi huonompia kuin verrokeilla, ja niiden vaikutukset on korvattava hyvillä ominaisuuksilla.

4. EHDOLLINEN HYVÄKSYMINEN

Nuorten kokeiden alustavaa arviointia voidaan käyttää ehdollisen hyväksymisen perustana. Varhaiseen arviointiin perustuvat paremmuutta koskevat väitteet on tutkittava uudelleen vähintään kymmenen vuoden välein.

5. VARHAISKOKEET

Toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä taimitarhalla, kasvihuoneissa ja laboratoriossa suoritetut kokeet ehdolliseksi hyväksymiseksi tai lopulliseksi hyväksymiseksi, jos voidaan osoittaa läheinen korrelaatio mitatun ominaisuuden ja yleensä metsävaiheen kokeissa arvioitujen ominaisuuksien välillä. Muiden testattavien ominaisuuksien on täytettävä 3 kohdassa esitetyt vaatimukset.

LIITE VI

LUOKAT, JOIHIN KUULUVAA ERITYYPPISESTÄ PERUSAINEISTOSTA SAATUA METSÄNVILJELYAINEISTOA SAA PITÄÄ KAUPAN

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VII

A OSA

Liitteessä I lueteltujen lajien hedelmä- ja siemenerien vaatimukset

1. Liitteessä I lueteltujen lajien hedelmä- ja siemeneriä ei saa pitää kaupan, ellei hedelmä- tai siemenerän lajipuhtaus ole vähintään 99 prosenttia.

2. Jos kyseessä ovat hyvin samankaltaiset liitteessä I luetellut lajit lukuun ottamatta keinotekoisia risteytymiä, hedelmä- ja siemenerien lajipuhtaus on ilmoitettava, mikäli se jää alle 99 prosentin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan säännösten soveltamista.

B OSA

Liitteessä I lueteltujen lajien tai keinotekoisten risteytymien kasvinosille asetettavat vaatimukset

Liitteessä I lueteltujen lajien tai keinotekoisten risteytymien kasvinosien on oltava myyntikelpoisia. Myyntikelpoisuus määritellään yleisten ominaisuuksien, terveyden ja asianmukaisen koon perusteella. Populus spp. -lajien osalta voidaan todeta, että liitteessä VII olevassa C-osassa vahvistetut lisävaatimukset täyttyvät.

C OSA

Vaatimukset oksa- tai runkopistokkaista lisättyjen Populus spp. -lajien ulkoiselle laadulle

1. Runkopistokkaat

a) Runkopistokkaita ei pidetä myyntikelpoisina, jos niissä esiintyy jokin seuraavista vioista:

i) ne ovat yli kaksi vuotta vanhaa puuta;

ii) niissä on vähemmän kuin kaksi hyvin muodostunutta silmua;

iii) niissä on kuollutta solukkoa tai haitallisten organismien aiheuttamia vaurioita;

iv) niissä on merkkejä kuivumisesta, ylikuumenemisesta, homeesta tai lahoamisesta.

b) Runkopistokkaiden vähimmäismitat

- vähimmäispitoisuus: 20 senttimetriä,

-

>TAULUKON PAIKKA>

2. Oksa- tai runkopistokas (set)

a) Oksa- tai runkopistokkaita ei pidetä myyntikelpoisina, jos niissä esiintyy jokin seuraavista vioista:

- ne ovat yli kolme vuotta vanhaa puuta,

- niissä on vähemmän kuin viisi hyvin muodostunutta silmua,

- niissä on kuollutta solukkoa tai haitallisten organismien aiheuttamia vaurioita,

- niissä on merkkejä kuivumisesta, ylikuumenemisesta, homeesta tai lahoamisesta,

- niissä on muita vaurioita kuin karsimisesta aiheutuneita leikkaushaavoja,

- ne ovat monirunkoisia,

- niiden runko on liian kaareva;

b) Oksa- tai runkopistokkaiden kokoluokat

>TAULUKON PAIKKA>

D OSA

Liitteessä I lueteltujen lajien ja keinotekoisten risteytymien taimille asetettavat vaatimukset

Taimien on oltava myyntikelpoisia. Myyntikelpoisuus määritellään yleisten ominaisuuksien, terveyden, elinkelpoisuuden ja fysiologisen laadun perusteella.

E OSA

Alueilla, joilla vallitsee Välimeren ilmasto, loppukäyttäjille kaupan pidettäviin taimiin sovellettavat vaatimukset

Taimia ei saa pitää kaupan, ellei 95 prosenttia kustakin erästä ole myyntikelpoista.

1. Taimia ei pidetä myyntikelpoisina, jos niissä esiintyy jokin seuraavista vioista:

a) niissä on muita vaurioita kuin karsimisesta aiheutuneita leikkaushaavoja tai nostamisen yhteydessä aiheutuneita vaurioita,

b) sellaisten silmujen puuttuminen, joista kehittyy johtava verso

c) monirunkoisuus

d) epämuodostunut juuristo,

e) merkkejä kuivumisesta, ylikuumenemisesta, homeesta, lahoamisesta tai muista haitallisista organismeista,

f) taimet eivät ole sopusuhtaisia.

2. Taimien koko

>TAULUKON PAIKKA>

3. Paakun koko

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VIII

>PIC FILE= "L_2000011FI.003602.EPS">

>PIC FILE= "L_2000011FI.003701.EPS">

>PIC FILE= "L_2000011FI.003801.EPS">

LIITE IX

VASTAAVUUSTAULUKKO

A.

>TAULUKON PAIKKA>

B.

>TAULUKON PAIKKA>