EUROOPPA-NEUVOSTON PÄÄTÖSLAUSELMA,

annettu 13 päivänä joulukuuta 1997,

jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa sekä EY:n perustamissopimuksen 109 ja 109 b artiklasta (98/C 35/01)

Luxemburgissa 13 päivänä joulukuuta 1997 kokoontunut

EUROOPPA-NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ja

- palauttaa mieleen Amsterdamin Eurooppa-neuvoston päätelmät erityisesti jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamisen tehostamisesta ja toimivista tavoista perustamissopimuksen 109 ja 109 b artiklan täytäntöönpanemiseksi,

- palauttaa mieleen Amsterdamin Eurooppa-neuvoston päätöslauselman vakaus- ja kasvusopimuksesta,

- palauttaa mieleen Amsterdamin Eurooppa-neuvoston päätöslauselman kasvusta ja työllisyydestä, ja

panee merkille 1 päivänä joulukuuta 1997 kokoontuneen neuvoston selonteon,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

I Jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittaminen talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa

1) Talous- ja rahaliitto yhdistää euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden kansantaloudet läheisemmin toisiinsa. Niillä tulee olemaan yhteinen rahapolitiikka ja yhteinen valuuttakurssi. Suhdannevaihtelut tulevat todennäköisesti edelleen lähentymään toisiaan. Talouspolitiikka ja palkkojen määräytyminen pysyvät kuitenkin edelleen jäsenvaltioiden kansallisena asiana, ellei perustamissopimuksen 104 c artiklan sekä vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksistä muuta johdu. Siltä osin kuin jäsenvaltioiden kansantalouden kehityksellä on vaikutusta euroalueen inflaationäkymiin, se vaikuttaa myös alueen rahapoliittiseen tilanteeseen. Tämä on tärkein syy siihen, miksi yhteiseen rahaan siirryttäessä yhteisön on valvottava ja yhteensovitettava euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa entistä tiiviimmin.

2) Euroalueeseen kuuluvien ja siihen osallistumattomien jäsenvaltioiden taloudellinen ja rahapoliittinen keskinäinen riippuvuus tulee myös olemaan voimakas, sillä ne kaikki osallistuvat yhteismarkkinoihin. Koska on tarpeen varmistaa jatkuva lähentyminen ja yhteismarkkinoiden moitteeton toiminta, kaikkien jäsenvaltioiden on oltava mukana talouspolitiikan yhteensovittamisessa. Keskinäinen riippuvuus on lisäksi erityisen voimakasta, jos euroalueeseen osallistumattomat jäsenvaltiot osallistuvat uuteen valuuttakurssimekanismiin, kuten niiden maiden, joita koskee poikkeus, odotetaan tekevän.

3) Jäsenvaltioiden talouspolitiikan tehostetussa yhteensovittamisessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaiseen kansantalouden kehitykseen ja talouspolitiikkaan, joilla voi olla vaikutusta raha- ja finanssipoliittiseen tilanteeseen koko euroalueella tai jotka voivat haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Tähän sisältyy

- makrotaloudellisen kehityksen tarkka seuranta jäsenvaltioissa jatkuvan lähentymisen varmistamiseksi sekä euron valuuttakurssikehityksen tarkka seuranta,

- julkisyhteisöjen rahoitusasemien ja budjettipolitiikan valvonta perustamissopimuksen sekä vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti,

- jäsenvaltioiden rakennepolitiikkojen seuranta työmarkkinoilla, tavara- ja palvelumarkkinoilla sekä kustannus- ja hintakehityksen seuranta erityisesti silloin, kun ne vaikuttavat mahdollisuuksiin aikaansaada kestävää kasvua inflaatiota kiihdyttämättä ja mahdollisuuksiin luoda työpaikkoja, ja

- verouudistusten edistäminen tehokkuuden lisäämiseksi ja toimenpiteet haitallisen verokilpailun estämiseksi.

Jäsenvaltioiden talouspolitiikan tehostetussa yhteensovittamisessa on noudatettava perustamissopimuksen mukaista toissijaisuusperiaatetta, kunnioitettava jäsenvaltioiden hallitusten oikeuksia määritellä rakenne- ja budjettipolitiikkansa, ellei perustamissopimuksen sekä vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksistä muuta johdu, kunnioitettava Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) riippumattomuutta sen pyrkiessä ensisijaiseen tavoitteeseensa eli hintatason vakauteen, kunnioitettava Ecofin-neuvoston asemaa keskeisenä päätöksentekijänä jäsenvaltioiden talouspolitiikkaa yhteensovitettaessa sekä kansallisia perinteitä ja työmarkkinaosapuolten toimivaltaa ja tehtävää palkanmuodostusmenettelyissä.

4) Talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan varmistamiseksi neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan käyttämään täysimääräisesti ja tehokkaasti perustamissopimuksen mukaisia välineitä jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamiseksi.

Tätä varten perustamissopimuksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetuista talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista olisi kehitettävä tehokas väline, jolla varmistetaan jäsenvaltioiden jatkuva lähentyminen. Niissä olisi määriteltävä käytännönläheisemmät ja maakohtaisemmat yleislinjat ja keskityttävä enemmän jäsenvaltioiden kasvupotentiaalia parantaviin toimenpiteisiin, ja tällä tavoin työllisyyden parantamiseen. Siksi niissä olisi tästä lähin kiinnitettävä suurempaa huomiota kilpailukyvyn, työmarkkina-, tavara- ja palvelumarkkinoiden tehokkuuden sekä kulutuksen ja ammatillisen koulutuksen parantamiseen sekä verotuksen ja sosiaalisten turvajärjestelmien muuttamiseen enemmän työllisyyttä suosiviksi.

Tehostetussa yhteensovittamisessa olisi pyrittävä varmistamaan jäsenvaltioiden talouspolitiikan ja sen täytäntöönpanon yhdenmukaisuus talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen sekä talous- ja rahaliiton moitteettoman toiminnan kanssa. Talouspolitiikkaa ja -kehitystä kussakin jäsenvaltiossa ja yhteisössä olisi seurattava monenvälisen valvonnan puitteissa perustamissopimuksen 103 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ennakkovaroituksen antamiseen, ei ainoastaan vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti julkisen talouden rahoitusaseman uhkaavasti heiketessä, vaan myös muun kehityksen osalta, joka jatkuessaan voisi vaarantaa vakauden, kilpailukyvyn ja uusien työpaikkojen luomisen tulevaisuudessa. Tätä varten neuvoston olisi oltava valmiimpi antamaan perustamissopimuksen 103 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarvittavat suositukset jäsenvaltiolle, jos tämän talouspolitiikka ei ole talouspolitiikan yleislinjojen mukaista. Asianomaisen jäsenvaltion olisi puolestaan sitouduttava toteuttamaan pikaisesti tehokkaita toimenpiteitä, joiden se katsoo olevan tarpeen neuvoston suositusten noudattamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi sitouduttava vaihtamaan kattavasti ja nopeasti tietoja talouskehityksestä ja talouspoliittisista tavoitteista silloin, kun niillä saattaa olla rajat ylittävä vaikutus.

5) Taloudellisen tilanteen seurannan ja talouspolitiikkaa koskevien keskustelujen olisi oltava säännöllisesti Ecofin-neuvoston epävirallisten kokousten esityslistalla. Avoimen ja vilpittömän keskustelun aikaansaamiseksi Ecofin-neuvoston olisi ajoittain kokoonnuttava rajoitetussa kokoonpanossa (ministeri ja toinen henkilö), erityisesti monenvälistä valvontaa toteutettaessa.

6) Perustamissopimuksen nojalla Ecofin-neuvosto (1) on jäsenvaltioiden talouspolitiikan keskeinen yhteensovittaja, ja se on toimivaltainen tähän liittyvillä aloilla. Erityisesti on huomattava, että Ecofin-neuvosto on ainoa elin, jolla on toimivalta määritellä ja hyväksyä talouspolitiikan laajat suuntaviivat, jotka ovat jäsenvaltioiden talouspolitiikan yhteensovittamisen pääasiallinen väline.

Tämä Ecofin-neuvoston ratkaiseva asema keskeisenä yhteensovittajana ja päätöksentekijänä talousasioissa vahvistaa yhteisön yhtenäisyyttä ja yhteenkuuluvuutta.

Euroalueeseen osallistuvien jäsenvaltioiden ministerit voivat kokoontua epävirallisesti keskustelemaan kysymyksistä, jotka liittyvät heille kuuluviin, yhteisestä rahasta johtuviin erityisiin vastuualueisiin. Komissio ja tarvittaessa Euroopan keskuspankki (EKP) kutsutaan näihin kokouksiin.

Yhteistä etua koskevia asioita käsittelevät aina kaikkien jäsenvaltioiden ministerit.

Ecofin-neuvosto tekee päätökset aina perustamissopimuksessa määrättyjä menettelyjä noudattaen.

II Valuuttakurssipolitiikkaa, ulkoista kantaa ja yhteisön edustusta koskevien perustamissopimuksen määräysten täytäntöönpano (perustamissopimuksen 109 artikla)

7) Eurooppa-neuvosto tunnustaa, että yhteisöllä on suuri vastuu maailman rahajärjestelmän tärkeimpiin valuuttoihin kuuluvan euron käyttöönottamisen johdosta. Yhteisön tehtävänä on EKPJ:n välityksellä toimia tarkasti perustamissopimuksessa määrättyjen menettelyjen ja toimivallanjaon mukaisesti hintatason vakautta varmistavana keskeisenä tekijänä. Eurooppa-neuvosto on omalta osaltaan päättänyt suorittaa tehtävänsä täysimääräisesti sekä tukea vauraan ja toimivan talouden perusteiden luomista yhteisössä perustamissopimuksen 3 a artiklan periaatteiden mukaisesti noudattaen voimavarojen tehokasta kohdentamista suosivan, vapaaseen kilpailuun perustuvan avoimen talouden periaatetta. Eurooppa-neuvosto on vakuuttunut, että näin luodaan perusta vahvalle ja arvostetulle valuutalle.

8) Neuvoston olisi seurattava euron valuuttakurssin kehitystä monipuolisten taloutta koskevien tietojen perusteella. Komission olisi toimitettava neuvostolle analyyseja, ja talous- ja rahoituskomitean olisi valmisteltava neuvoston suorittamaa tarkastelua. On tärkeää soveltaa täysimääräisesti perustamissopimuksen määräyksiä euron valuuttakurssia koskevan tietojen ja näkemysten vaihdon varmistamiseksi neuvoston ja EKP:n välillä. Vaikka valuuttakursseja on yleensä pidettävä muun talouspolitiikan seurauksena, neuvosto voi poikkeustilanteissa, esimerkiksi selvän poikkeaman ilmetessä, laatia yleisiä suuntaviivoja yhtä tai useampaa muuta kuin yhteisön valuuttaa koskevaa valuuttakurssipolitiikkaa varten perustamissopimuksen 109 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Näissä yleisissä suuntaviivoissa olisi aina kunnioitettava EKPJ:n riippumattomuutta, ja niiden olisi oltava sopusoinnussa EKPJ:n ensisijaisen tavoitteen kanssa, joka on hintatason vakauden ylläpitäminen.

9) Neuvoston olisi päätettävä perustamissopimuksen 109 artiklan 4 kohdan mukaisesti kannasta, joka yhteisöllä on kansainvälisellä tasolla talous- ja rahaliiton kannalta erityisen merkittävissä kysymyksissä. Nämä kannat ovat merkittäviä sekä Euroopan unionin ja yksittäisten kolmansien maiden kahdenvälisissä suhteissa että kansainvälisissä järjestöissä tai epävirallisissa kansainvälisissä ryhmittymissä noudatettavissa menettelyissä. Tämän määräyksen soveltamisala on väistämättä rajattu, koska ainoastaan euroalueeseen osallistuvat jäsenvaltiot äänestävät 109 artiklan piiriin kuuluvista asioista.

10) Neuvosto ja Euroopan keskuspankki hoitavat kumpikin tehtäviään yhteisön edustamisessa kansainvälisellä tasolla tehokkaasti ja perustamissopimuksessa määrättyä toimivallanjakoa noudattaen. Muun kuin raha- ja valuuttakurssipolitiikan osalta olisi jäsenvaltioiden edelleen määriteltävä talouspolitiikkansa yhteisön ulkopuolella, ottaen kuitenkin täysin huomioon yhteisön edun. Komissio osallistuu yhteisön ulkoiseen edustukseen siinä määrin kuin sille perustamissopimuksen määräysten mukaisesti kuuluvien tehtävien hoitaminen edellyttää.

Edustuksen kansainvälisissä järjestöissä olisi määräydyttävä kunkin järjestön sääntöjen mukaan. Erityisesti yhteisön suhteiden kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF) olisi määräydyttävä kyseisen rahaston säännöissä olevan määräyksen perusteella, jonka mukaan ainoastaan valtiot voivat olla rahaston jäseniä. Jäsenvaltioiden olisi IMF:n jäseninä oltava mukana luomassa käytännön järjestelyjä, joilla helpotetaan IMF:n suorittamaa valvontaa ja yhteisön kantojen, EKPJ:n näkemykset mukaan lukien, esittämistä IMF:n elimissä.

III Neuvoston ja EKP:n välinen vuoropuhelu

11) Perustamissopimuksen mukaisen toimivallanjaon perusteella yhteisön sopusointuinen taloudellinen kehitys EMUn kolmannessa vaiheessa edellyttää jatkuvaa tuloksellista neuvoston ja EKP:n välistä vuoropuhelua, johon komissio osallistuu ja jossa EKPJ:n riippumattomuutta kunnioitetaan kaikilta osin.

12) Neuvoston olisi siten huolehdittava omasta osuudestaan käyttäen hyväksi perustamissopimuksen mukaisia yhteydenpitokanavia. Neuvoston puheenjohtajan olisi perustamissopimuksen 109 b artiklan mukaista oikeuttaan käyttäen raportoitava EKP:n neuvostolle unionin taloudellista tilannetta koskevasta neuvoston arviosta sekä jäsenvaltioiden talouspolitiikasta, ja puheenjohtaja voisi myös keskustella EKP:n kanssa valuuttakurssikehitystä ja -näkymiä koskevista neuvoston näkemyksistä. Perustamissopimuksessa määrätään myös, että EKP:n puheenjohtaja osallistuu neuvoston istuntoihin aina, kun neuvosto käsittelee EKPJ:n tavoitteisiin ja tehtäviin liittyviä asioita, esimerkiksi kun se laatii talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja. Vuosikertomukset, jotka EKP antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja Eurooppa-neuvostolle, ovat myös tärkeä kanava.

Talous- ja rahoituskomitea, johon kuuluu kansallisten keskuspankkien ja EKP:n sekä jäsenvaltioiden valtiovarainministeriöiden johtavia virkamiehiä, muodostaa puitteet, joissa vuoropuhelua voidaan valmistella ja jatkaa johtavien virkamiesten tasolla.

(1) Euroopan unionista tehdyn sopimuksen julistuksessa N:o 3 vahvistetaan, että Euroopan yhteisön perustamissopimuksen talous- ja rahapolitiikkaa koskevassa VI osastossa tarkoitettujen määräysten soveltamiseksi jatketaan tavanomaista käytäntöä, jonka mukaan neuvosto kokoontuu talous- ja valtiovarainministereiden muodostamassa kokoonpanossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamissopimuksen 109 j artiklan 2, 3 ja 4 kohdan ja 109 k artiklan 2 kohdan määräysten soveltamista.