EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 98/69/EY,

annettu 13 päivänä lokakuuta 1998,

moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi toteutettavista toimenpiteistä ja neuvoston direktiivin 70/220/ETY muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 100 a artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen (1),

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrättyä menettelyä (3), ottaen huomioon sovittelukomitean 29 päivänä kesäkuuta 1998 hyväksymän yhteisen ehdotuksen,

1) olisi toteutettava toimia sisämarkkinoiden puitteissa,

2) neuvoston 22 päivänä marraskuuta 1973 hyväksymässä Euroopan yhteisön ensimmäisessä toimintaohjelmassa ympäristön suojelemiseksi (4) kehotetaan ottamaan huomioon viimeisin tieteellinen kehitys moottoriajoneuvojen kaasujen aiheuttaman ilman pilaantumisen estämiseksi ja mukauttamaan jo annetut direktiivit sen mukaisesti; viidennessä toimintaohjelmassa, jonka päälinjat neuvosto hyväksyi 1 päivänä helmikuuta 1993 antamassaan päätöslauselmassa (5), säädetään lisätoimenpiteistä moottoriajoneuvojen päästöjen vähentämiseksi huomattavasti nykyiseltä tasolta; viidennessä toimintaohjelmassa asetetaan niin ikään tavoitteita useiden päästöjen vähentämiseksi ja edellytetään, että sekä liikkuvista että paikallaan pysyvistä lähteistä aiheutuvia päästöjä vähennetään,

3) neuvoston direktiivissä 70/220/ETY (6) vahvistetaan raja-arvot tällaisten ajoneuvojen moottoreiden hiilimonoksidin ja palamattomien hiilivetyjen päästöille; näitä raja-arvoja alennettiin ensimmäisen kerran neuvoston direktiivillä 74/290/ETY (7) ja täydennettiin komission direktiivin 77/102/ETY (8) mukaisesti typen oksidien päästöille sallituilla raja-arvoilla; näille kolmelle päästölajille tarkoitettuja raja-arvoja alennettiin sittemmin komission direktiivillä 78/665/ETY (9) sekä neuvoston direktiiveillä 83/351/ETY (10) ja 88/76/ETY (11); raja-arvot dieselmoottoreiden hiukkaspäästöille otettiin käyttöön neuvoston direktiivillä 88/436/ETY (12); tiukemmat eurooppalaiset standardit alle 1,4-litraisten ajoneuvojen kaasumaisille päästöille otettiin käyttöön neuvoston direktiivillä 89/458/ETY (13); näiden standardien soveltaminen on ulotettu kaikkiin henkilöautoihin moottorin tehosta riippumatta, ja perustana käytetään parannettua eurooppalaista testausmenettelyä, johon sisältyy ajojakso taajama-alueen ulkopuolella; polttoainejärjestelmän haihtumispäästöjä ja päästöihin liittyvien ajoneuvon osien kestävyyttä koskevat vaatimukset sekä dieselmoottorilla varustettujen autojen hiukkaspäästöjä koskevat tiukemmat standardit otettiin käyttöön neuvoston direktiivillä 91/441/ETY (14); Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 94/12/EY (15) otettiin käyttöön tiukemmat kaikkia epäpuhtauksia koskevat raja-arvot ja uusi menetelmä tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvomiseksi; henkilöautoihin, jotka on suunniteltu useammalle kuin kuudelle henkilölle ja joiden enimmäismassa on yli 2 500 kilogrammaa, sekä kevyisiin hyötyajoneuvoihin ja maastoajoneuvoihin, jotka kuuluvat direktiivin 70/220/ETY soveltamisalaan ja joihin sovellettiin aikaisemmin lievempiä standardeja, sovelletaan nykyään neuvoston direktiivin 93/59/ETY (16) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/69/EY (17) mukaisesti yhtä tiukkoja standardeja kuin henkilöautoihin huomioon ottaen kyseisten ajoneuvojen erityispiirteet,

4) lisäponnistelut ovat tarpeen ympäristöystävällisempien ajoneuvojen saattamiseksi markkinoille; julkisessa liikenteessä ja matkustajien joukkoliikenteessä sekä kaupungin sisäisessä tavaroiden jakeluliikenteessä olisi pyrittävä lisäämään ympäristöystävällisten ajoneuvojen osuutta,

5) direktiivin 94/12/EY 4 artiklassa edellytetään, että komissio ehdottaa standardeja, jotka saatetaan voimaan vuoden 2000 jälkeen sellaista uutta monitahoista lähestymistapaa noudattaen, joka perustuu kaikkien tieliikenteestä aiheutuvaa ilman pilaantumista vähentävien toimenpiteiden kustannusten ja tehokkuuden laajaan arviointiin; ehdotuksen olisi sisällettävä tieliikenteen päästöjä koskevien standardien tiukentamisen lisäksi täydentäviä toimenpiteitä kuten polttoaineen laadun parantaminen ja autokannan tarkastus- ja huolto-ohjelman tiukentaminen; ehdotuksen olisi perustuttava ilmanlaatukriteerien vahvistamiseen ja niihin liittyviin päästöjen vähentämistavoitteisiin sekä jokaisen toimenpidekokonaisuuden kustannustehokkuuden arviointiin, ottaen huomioon mahdollisten muiden toimenpiteiden, kuten liikennesuunnittelun, julkisen kaupunkiliikenteen edistämisen, uusien käyttövoimatekniikoiden ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käytöllä saavutettavat vaikutukset; moottoriajoneuvojen päästöjen rajoittamiseksi toteutettavien yhteisön toimien kiireellisyyden vuoksi tässä tehdyt ehdotukset myös perustuvat jo olemassa olevalle tai suunnitellulle parhaalle mahdolliselle käytettävissä olevalle päästöjen rajoittamisteknologialle, mikä todennäköisesti nopeuttaa saastuttavien moottoriajoneuvojen korvaamista,

6) olisi mahdollisimman pian luotava tarkoituksenmukainen kehys, jolla nopeutettaisiin innovatiivisia käyttövoimatekniikoita käyttävien ajoneuvojen ja vaihtoehtoisia, ympäristöä mahdollisimman vähän pilaavia polttoaineita käyttävien ajoneuvojen tuomista markkinoille; vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien ajoneuvojen määrän lisäämisellä voitaisiin kaupunkien ilmanlaatua parantaa merkittävästi,

7) osana pyrkimystä löytää ratkaisu ilman pilaantumisen muodostamaan ongelmaan on tarpeen ottaa käyttöön kokonaisvaltainen strategia, joka kattaa kestävän liikenteen kehittämisen teknologiset, hallinnolliset ja verotukselliset näkökohdat, ottaen huomioon Euroopan eri kaupunkialueiden erityispiirteet,

8) komissio on toteuttanut ilman laatua, tieliikenteen päästöjä, polttoaineita ja moottoritekniikkaa koskevan eurooppalaisen ohjelman (Auto Oil -ohjelma) täyttääkseen direktiivin 94/12/EY 4 artiklan vaatimukset; komissio on toteuttanut APHEA-hankkeen, jossa arvioidaan moottoriajoneuvojen aiheuttaman ilman pilaantumisen ulkoisten kustannusten olevan 0,4 prosenttia EU:n bruttokansantulosta, ja myöhemmissä arvioinneissa on päädytty siihen, että ulkoiset kustannukset ovat 3 prosenttia EU:n bruttokansantulosta; komissio on toteuttanut toimintasuunnitelman "Huomispäivän auto", jolla pyritään edistämään sellaisen huomispäivän auton käyttöönottoa, joka olisi puhdas, turvallinen, energiaa tehokkaasti hyödyntävä ja "älykäs"; tällä toimintasuunnitelmalla lujitetaan yhteisön toimenpiteitä puhtaampiin autoihin tähtäävän tutkimuksen ja kehityksen edistämiseksi; "Huomispäivän auto" -toimintasuunnitelmassa toteutettuja tutkimus- ja kehitysponnisteluja sekä EU:n kilpailukykyä autoalan tutkimuksen ja kehityksen alalla ei saisi vaarantaa; Euroopan auto- ja öljyteollisuus ovat toteuttaneet eurooppalaisen ohjelman päästöistä, pakokaasuista ja moottoriteknologiasta (EPEFE) määrittääkseen tulevaisuuden ajoneuvoilla ja niissä käytettävillä polttoaineilla saavutettavissa olevat vaikutukset; Auto Oil ja EPEFE-ohjelmilla on tarkoitus varmistaa, että epäpuhtauspäästöjä koskevissa direktiiviehdotuksissa pyritään sekä kansalaisten että talouden kannalta parhaisiin ratkaisuihin; yhteisön toimenpiteiden toteuttamistarve tulevien vaiheiden 2000 ja 2005 osalta on tullut kiireelliseksi; on osoittautunut, että autojen päästöihin liittyvää tekniikkaa on edelleen parannettava, jotta vuonna 2010 saavutettaisiin komission Auto Oil -ohjelmasta antamassa tiedonannossa tarkoitettu ilman laatu,

9) on tärkeää ottaa huomioon sellaiset tekijät kuin kilpailukehityksen aiheuttamat vaihtelut, kustannusten reaalinen jakautuminen osallistuvien teollisuudenalojen välillä vuosipäästöjen vähentämiseksi, tietyn alan investointien avulla muualla vältetyt kustannukset ja kansantalouteen kohdistuvien rasitusten väheneminen,

10) direktiivin 70/220/ETY uusille henkilöautoille ja kevyille hyötyajoneuvoille asetettavien vaatimusten parantaminen on osa johdonmukaista yhteisön kokonaisstrategiaa, johon kuuluvat myös kevyitä hyötyajoneuvoja ja raskaita ajoneuvoja koskevien standardien uusiminen vuodesta 2000, moottoripolttoaineiden parantaminen ja käytössä olevien ajoneuvojen päästöjen entistä tarkempi arviointi; ilman laadun parantamiseksi kaikkein saastuttavimmilla alueilla tarvitaan kuitenkin näiden toimenpiteiden lisäksi kustannustehokkaita paikallisia toimenpiteitä,

11) neuvoston direktiivi 70/220/ETY on yksi moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 6 päivänä helmikuuta 1970 annetun direktiivin 70/156/ETY (18) mukaisista tyyppihyväksyntämenettelyä koskevista erityisdirektiiveistä; yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi riittävässä määrin saavuttaa moottoriajoneuvoista aiheutuvien epäpuhtauspäästöjen vähentämistavoitetta ja se voidaankin saavuttaa paremmin lähentämällä moottoriajoneuvojen aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemiseksi toteutettavia toimenpiteitä koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä,

12) vuodesta 2000 sovellettavat tyyppi I -testin tiukennetut raja-arvot (joilla vähennetään muiden kuin suoraruiskutteisten dieselkäyttöisten henkilöautojen osalta typen oksideja 40 prosenttia, hiilivetyjä yhteensä 40 prosenttia ja hiilimonoksidia 30 prosenttia bensiinikäyttöisten henkilöautojen osalta, typen oksideja 20 prosenttia, hiilivetyjen ja typen oksideja yhteensä 20 prosenttia, hiilimonoksidia 40 prosenttia ja hiukkaspäästöjä 35 prosenttia ja suoraruiskutteisten dieselkäyttöisten henkilöautojen osalta typen oksideja 40 prosenttia, hiilivetyjä ja typen oksideja yhteensä 40 prosenttia, hiilimonoksidia 40 prosenttia ja hiukkaspäästöjä 50 prosenttia sekä dieselkäyttöisten kevyiden hyötyajoneuvojen osalta typen oksideja 20 prosenttia, hiilivetyjä 65 prosenttia, hiilimonoksidia 40 prosenttia ja hiukkaspäästöjä 35 prosenttia) on todettu keskeisiksi toimenpiteiksi riittävän ilman laadun saavuttamiseksi keskipitkällä aikavälillä; kyseisiä tiukennuksia on sovellettu hiilivetyihin ja typen oksideihin olettaen, että typen oksidit ovat 45 prosenttia bensiinikäyttöisille ja 80 prosenttia dieselkäyttöisille direktiivin 94/12/EY ja direktiivin 96/69/EY mukaisille henkilöautoille mitatusta yhdistetystä arvosta; nykyisin määrätään tavallisesti erilliset raja-arvot bensiinikäyttöisille ajoneuvoille kummankin epäpuhtauspäästön valvomiseksi; tulevaisuuden moottorien suunnittelun helpottamiseksi yhdistetyt raja-arvot säilytetään dieselkäyttöisille ajoneuvoille, joille vaiheen 2000 standardit ovat kaikkein vaativimpia; tiukennuksissa otetaan huomioon vaikutus, joka testijakson muutoksella, jonka tarkoituksena on kuvata entistä paremmin kylmäkäynnistyksen jälkeisiä päästöjä, on todellisiin päästöihin ("40 sekunnin poisto"),

13) direktiivissä 70/220/ETY säädetyt testivaatimukset on saatettu komission direktiivillä 96/44/EY (19) yhdenmukaisiksi moottoriajoneuvojen hiilidioksidipäästöistä ja polttoaineen kulutuksesta 16 päivänä joulukuuta 1980 annetussa neuvoston direktiivissä 80/1268/ETY (20) säädettyjen vaatimusten kanssa, erityisesti ajoneuvon vertailumassan ja käytettävän ekvivalenttihitauden välisen suhteen osalta; on aiheellista nyt saattaa N1-luokkaan kuuluvien I, II ja III -alaluokan ajoneuvojen vertailumassoja koskevat määritelmät yhdenmukaisiksi direktiivissä 96/44/EY säädettyjen määritelmien kanssa,

14) ajoneuvon sisäistä valvontajärjestelmää (OBD-järjestelmä) koskevat uudet säännökset olisi otettava käyttöön, jotta pakokaasunpuhdistuslaitteiden häiriöt havaitaan välittömästi ja käytössä olevien ajoneuvojen alkuperäinen päästötaso voidaan näin säilyttää merkittävästi paremmin määräaikaisen tai liikenteessä tapahtuvan satunnaisvalvonnan avulla; kuitenkin dieselajoneuvojen OBD-järjestelmät ovat alemmalla kehitystasolla eikä niitä voida asentaa kaikkiin dieselajoneuvoihin ennen vuotta 2005; ajoneuvon sisäisen mittausjärjestelmän (OBM) tai muiden sellaisten järjestelmien asentaminen, jotka osoittavat mahdolliset toimintahäiriöt mittaamalla päästöjen yksittäiset epäpuhtaudet, on luvallista, jos OBD-järjestelmä pysyy yhtenäisenä; jotta jäsenvaltiot voisivat varmistaa, että ajoneuvon omistaja noudattaa velvoitettaan korjata häiriöt, häiriön ilmenemisen jälkeen ajetun matkan pituus on tallennettava; ajoneuvon sisäisiin valvontajärjestelmiin on oltava rajoittamaton ja standardoitu pääsy; moottoriajoneuvojen valmistajien on annettava kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen ajoneuvon vianmäärityksen, huollon tai korjauksen kannalta; tällainen pääsy ja nämä tiedot vaaditaan sen varmistamiseksi, että ajoneuvoja voidaan kaikkialla Euroopan unionin alueella ilman eri toimenpiteitä tarkastaa, huoltaa ja korjata ja että ajoneuvojen osa- ja korjausmarkkinoilla vallitsevaa kilpailua ei vääristetä osavalmistajien, ajoneuvojen osia myyvien riippumattomien tukkukauppiaiden, riippumattomien korjaamojen ja kuluttajien vahingoksi; vara- ja vaihto-osien valmistajat ovat velvollisia mukauttamaan valmistamansa osat kulloiseenkin OBD-järjestelmään, jotta mahdollistetaan virheetön asentaminen, joka turvaa kuluttajaa toimintahäiriöiltä,

15) tyyppi IV -testiä, jonka avulla voidaan määrittää kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen haihtumispäästöt, voidaan kehittää niin, että sen avulla saadaan selville entistä paremmin todelliset haihtumispäästöt ja se edustaa mittaustekniikan nykytilaa,

16) jotta kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen pakokaasunpuhdistusjärjestelmän toiminta vastaisi tosiasiallisia käytännön edellytyksiä, olisi otettava käyttöön uusi testi päästöjen mittaamiseksi alhaisissa lämpötiloissa,

17) päästötesteissä käytettävien vertailupolttoaineiden ominaisuuksien olisi vastattava markkinoilla olevien polttoaineiden ominaisuuksien kehitysastetta bensiinin ja dieselpolttoaineen laatua koskevan lainsäädännön mukaisesti,

18) uusi tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastusmenetelmä käytössä oleville ajoneuvoille on todettu kustannustehokkaaksi tukimenetelmäksi; se sisällytetään päästöjä koskevaan direktiiviin, ja tavoitteena on panna se täytäntöön vuonna 2001,

19) tieliikenteen merkittäviä saastuttajia ovat vanhentuneet ajoneuvot, joiden aiheuttama ilman pilaantuminen on moninkertainen nykyisin markkinoille saatettaviin ajoneuvoihin verrattuna; olisi selvitettävä toimenpiteitä, joilla edistetään ajoneuvokannan korvaamista entistä nopeammin moottoriajoneuvoilla, joiden ympäristövaikutukset ovat vähäisempiä,

20) jäsenvaltioiden olisi sallittava nopeuttaa verohelpotuksia käyttämällä sellaisten ajoneuvojen markkinoille saattamista, jotka täyttävät yhteisön tasolla hyväksytyt vaatimukset; tällaisten helpotusten on oltava perustamissopimuksen säännösten mukaisia, ja niiden on täytettävä tietyt edellytykset, joiden tarkoituksena on estää sisämarkkinoiden vääristyminen; tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen sisällyttää epäpuhtaus- ja muita päästöjä moottoriajoneuvoihin kohdistuvien tieliikenneverojen laskentaperusteisiin,

21) sekä sisämarkkinoiden yhdenmukaisen kehityksen että kuluttajien etujen suojaamiseksi ovat pitkän aikavälin sitovat lähestymistavat tarpeellisia; on siten tarpeen vahvistaa kaksivaiheinen lähestymistapa, johon sisältyvät pakolliset raja-arvot, joita sovelletaan vuodesta 2000 ja 2005 ja joiden avulla voidaan myöntää verohelpotuksia kehityksen kärkeä edustavilla pakokaasunpuhdistuslaitteilla varustettujen ajoneuvojen pikaisen käyttöönoton edistämiseksi,

22) komissio seuraa tarkasti päästöjen vähentämiseen liittyvän teknologian kehitystä ja tekee tarpeen mukaan ehdotuksia tämän direktiivin mukauttamisesta; komissio toteuttaa vielä avointen kysymysten selvittämiseksi tutkimushankkeita, joiden tulokset sisällytetään ehdotukseen tulevaksi lainsäädännöksi vuoden 2005 jälkeen,

23) jäsenvaltiot saavat toteuttaa toimenpiteitä, joilla edistetään vanhojen moottoriajoneuvojen varustamista jälkikäteen päästöjä vähentävillä laitteilla ja osilla,

24) jäsenvaltiot saavat toteuttaa toimenpiteitä, joilla edistetään nykyisten ajoneuvojen nopeampaa korvaamista pienipäästöisillä ajoneuvoilla,

25) direktiivin 70/220/ETY 5 artiklassa säädetään, että tarpeellisista muutoksista liitteissä olevien vaatimusten mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen on säädettävä direktiivin 70/156/ETY 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen; tällä välin direktiiviin on lisätty useita muita liitteitä ja on tärkeää, että direktiivin 70/220/ETY liitteet voidaan mukauttaa tekniikan kehitykseen samaa menettelyä noudattaen,

26) Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sopivat 20 päivänä joulukuuta 1994 yhteistoimintatavasta perustamissopimuksen 189 b artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti annettavien säädösten täytäntöönpanomenettelyssä (21); tätä yhteistoimintatapaa sovelletaan muun muassa direktiivin 70/156/ETY 13 artiklaa noudattaen toteutettaviin toimenpiteisiin, ja

27) direktiiviä 70/220/ETY olisi muutettava vastaavasti,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 70/220/ETY seuraavasti:

1) Korvataan 5 artiklassa ilmaisu "liitteiden I-VII" ilmaisulla "liitteiden I-XI";

2) Muutetaan liitteet tämän direktiivin liitteiden mukaisesti.

2 artikla

1. Jollei 7 artiklan säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltio ei saa yhdeksän kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta moottoriajoneuvojen päästöjen aiheuttamaan ilman pilaantumiseen liittyvistä syistä

- evätä direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 1 kohdan mukaista EY-tyyppihyväksyntää tai

- evätä kansallista tyyppihyväksyntää tai

- kieltää ajoneuvojen rekisteröintiä, myyntiä tai käyttöönottoa, direktiivin 70/156/ETY 7 artiklan mukaisesti,

jos ajoneuvo on direktiivin 70/220/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, vaatimusten mukainen.

2. Jollei 7 artiklan säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltiot eivät saa enää 1 päivästä tammikuuta 2000 myöntää direktiivin 70/156/ETY liitteessä II olevassa A jaksossa tarkoitettujen M-luokan ajoneuvojen osalta, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, ja N1-luokan I-alaluokan ajoneuvojen osalta sekä 1 päivästä tammikuuta 2001 direktiivin 70/220/ETY liitteessä I olevan 5.3.1.4 kohdan taulukossa tarkoitettujen N1-luokan II- ja III-alaluokan ajoneuvojen osalta, ja niiden M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg,

- direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 1 kohdan mukaista EY-tyyppihyväksyntää tai

- kansallista tyyppihyväksyntää, paitsi jos perusteena käytetään direktiivin 70/156/ETY 8 artiklan 2 kohdan säännöksiä,

uudelle ajoneuvotyypille päästöjen aiheuttamaan ilman pilaantumiseen liittyvistä syistä, jos tämä ajoneuvo ei ole direktiivin 70/220/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukainen. Tyyppi I -testissä on käytettävä direktiivin 70/220/ETY liitteessä I olevan 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä A vahvistettuja raja-arvoja.

3. Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2001 M-luokan ajoneuvojen osalta, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, ja N1-luokan I-alaluokan ajoneuvojen osalta sekä 1 päivästä tammikuuta 2002 direktiivin 70/220/ETY liitteessä I olevan 5.3.1.4 kohdan taulukossa tarkoitettujen N1-luokan II- ja III-alaluokan ajoneuvojen osalta ja niiden M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg:

- oltava pitämättä enää direktiivin 70/156/ETY säännösten mukaisia uusien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistuksia pätevinä kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyyn tarkoitukseen, ja

- evättävä sellaisten uusien ajoneuvojen rekisteröinti, myynti tai käyttöönotto, joilla ei ole direktiivin 70/156/ETY mukaista pätevää vaatimustenmukaisuustodistusta, paitsi jos perusteena käytetään tämän direktiivin 8 artiklan 2 kohtaa,

päästöjen aiheuttamaan ilman pilaantumiseen liittyvistä syistä, jos tämä ajoneuvo ei ole direktiivin 70/220/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukainen.

Tyyppi I -testissä on käytettävä direktiivin 70/220/ETY liitteessä I olevan 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä A vahvistettuja raja-arvoja.

4. Jollei 7 artiklan säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltiot eivät saa enää 1 päivästä tammikuuta 2005 myöntää, direktiivin 70/156/ETY liitteessä II olevassa A jaksossa tarkoitettujen M-luokan ajoneuvojen osalta, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, ja N1-luokan I-alaluokan ajoneuvojen osalta sekä 1 päivästä tammikuuta 2006 direktiivin 70/220/ETY liitteessä I olevan 5.3.1.4 kohdan taulukossa tarkoitettujen N1-luokan II- ja III-alaluokan ajoneuvojen osalta ja niiden M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg

- direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 1 kohdan mukaista EY-tyyppihyväksyntää tai

- niiden on evättävä kansallinen tyyppihyväksyntä, paitsi jos perusteena käytetään direktiivin 70/156/ETY 8 artiklan 2 kohtaa,

uudentyyppiseltä ajoneuvolta sen päästöjen aiheuttamaan ilman pilaantumiseen liittyvistä syistä, jos se ei ole direktiivin 70/220/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukainen.

Tyyppi I -testissä on käytettävä direktiivin 70/220/ETY liitteessä I olevan 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä B vahvistettuja raja-arvoja.

5. Jäsenvaltioiden on 1 päivästä tammikuuta 2006 M-luokan ajoneuvojen osalta, lukuun ottamatta ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, ja N1-luokan I-alaluokan ajoneuvojen osalta sekä 1 päivästä tammikuuta 2007 direktiivin 70/220/ETY liitteessä I olevan 5.3.1.4 kohdan taulukossa tarkoitettujen N1-luokan II- ja III-alaluokan ajoneuvojen osalta, ja niiden M-luokan ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg:

- oltava pitämättä direktiivin 70/156/ETY mukaisia uusien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistuksia enää pätevinä kyseisen direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa säädettyyn tarkoitukseen, ja

- kiellettävä sellaisten uusien ajoneuvojen rekisteröinti, myynti ja liikkeelle laskeminen, joilla ei ole direktiivin 70/156/ETY mukaista vaatimustenmukaisuustodistusta, paitsi, jos sovelletaan direktiivin 70/156/EY 8 artiklan 2 kohdan säännöksiä,

päästöjen aiheuttamaan ilman pilaantumiseen liittyvistä syistä, jos ajoneuvot eivät ole direktiivin 70/220/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaiset.

Tyyppi I -testissä on käytettävä direktiivin 70/220/ETY liitteessä I olevan 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä B vahvistettuja raja-arvoja.

6. Sellaisia M1-luokan ajoneuvoja, jotka on varustettu puristussytytteisellä polttomoottorilla, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 000 kg ja jotka

- on suunniteltu useammalle kuin kuudelle henkilölle kuljettaja mukaan lukien, tai

- ovat direktiivin 70/156/ETY liitteessä II määriteltyjä maastoajoneuvoja,

pidetään 2 ja 3 kohtaa sovellettaessa N1-luokan ajoneuvoina.

7. Jäsenvaltioiden on

- oltava pitämättä direktiivin 70/220/ETY liitteessä I, sellaisena kuin se on lisättynä direktiivillä 96/69/EY, olevan 5.3.1.4 kohdan taulukkoon liittyvän alaviitteen 1, sellaisena kuin se on muutettuna alaviitteillä 2 ja 3, mukaisesti hyväksyttyjen ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistuksia pätevinä, ja

- evättävä uusien ajoneuvojen rekisteröinti, myynti tai käyttöönotto

a) 1 päivästä tammikuuta 2001 alkaen M1-luokkaan ja N1-luokan I-alaluokkaan kuuluvien ajoneuvojen osalta, lukuun ottamatta ajoneuvoja, jotka on suunniteltu useammalle kuin kuudelle henkilölle kuljettaja mukaan lukien, sekä niiden ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg, ja

b) 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen N1-luokan II ja III-alaluokkaan kuuluvien ajoneuvojen osalta, jotka on suunniteltu useammalle kuin kuudelle henkilölle kuljettaja mukaan lukien, sekä niiden ajoneuvojen osalta, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg.

8. Edellä 2 ja 3 kohdassa säädettyihin päivämääriin saakka tyyppihyväksyntä voidaan myöntää ja tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat tarkastukset toteuttaa direktiivin 70/220/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 96/69/EY, mukaisesti.

3 artikla

1. Komissio tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen tämän direktiivin vahvistamisesta tai täydentämisestä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1999. Ehdotukseen sisältyvät toimenpiteet tulevat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Ehdotukseen sisältyy:

- N1-luokan II- ja III-alaluokan ajoneuvojen kylmäkäynnistystestauksen raja-arvojen tutkiminen alhaisessa ympäristön lämpötilassa (266 K) - 7 °C);

- yhteisön säännökset tehostetusta katsastuksesta

- OBD-raja-arvokynnykset vuodelle 2005/6 M1- ja N1-luokan ajoneuvoille

- tyyppi V:n testin tutkiminen, sen mahdollinen poistaminen.

2. Komissio tekee 31 päivän joulukuuta 1999 jälkeen edelleen ehdotuksia vuoden 2005 jälkeen voimaan tulevaksi lainsäädännöksi seuraavista asioista:

- kestävyysvaatimuksiin tehtävät muutokset, mukaan lukien kestävyystestin laajentaminen;

- polttoaineiden laatustandardit, erityisesti ajoneuvoteknologian valossa,

- mahdollisten toimenpiteiden, mukaan lukien polttoaineisiin ja ajoneuvoihin liittyvät toimenpiteet, vaikutus yhteisön ilman laatua koskevien pitkän ajan tavoitteiden saavuttamiseen, ottaen huomioon teknologian kehitys ja uusimman ilman pilaantumista koskevan tutkimuksen tulokset, joihin kuuluvat myös hiukkaspäästöjen vaikutukset ihmisten terveyteen,

- päästöjen vähentämisen mahdollisuudet ja toteutettavuus paikallisten toimenpiteiden avulla; tässä yhteydessä olisi arvioitava liikennepolitiikan ja muiden toimenpiteiden, kuten liikennesuunnittelun, julkisen kaupunkiliikenteen sekä laajennetun tarkastus-, huolto- ja ajoneuvojen romutusjärjestelmien vaikutusta,

- sidonnaisajoneuvojen erityisasema ja mahdollisuudet vähentää päästöjä käyttämällä niissä erittäin tiukkojen ympäristövaatimusten mukaisia polttoaineita,

- mahdollisuudet vähentää päästöjä asettamalla ympäristövaatimuksia direktiivin 74/150/ETY soveltamisalaan kuuluvissa maataloustraktoreissa käytettäviksi tarkoitetuille polttoaineille ja direktiivin 97/68/EY soveltamisalaan kuuluviin liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden polttoaineille,

- OBM-järjestelmän toimintavaatimukset.

3. Kaikissa ehdotuksissa otetaan huomioon seuraavat taustanäkökohdat:

- tämän direktiivin säännösten vaikutusten arviointi, ilman laadun paranemisen osalta, teknisen toteutettavuuden ja kustannustehokkuuden tutkiminen, mukaan lukien kehittyneiden teknologioiden etujen ja saatavuuden arviointi,

- yhteensopivuus yhteisön muiden tavoitteiden saavuttamisen kanssa; näitä ovat ilmanlaatutavoitteiden ja muiden siihen liittyvien tavoitteiden saavuttaminen kuten happamoitumisen ja rehevöitymisen sekä kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen,

- liikenteestä ja muista lähteistä kuin liikenteestä peräisin olevat myrkylliset päästöt sekä arvio vaikutuksista, joita nykyisillä, myöhemmin toteutettavilla ja mahdollisilla eri lähteistä peräisin olevien päästöjen vähentämistoimenpiteillä voisi olla ilman laadun parantamiseen,

- suoraruiskutteisten bensiinimoottorien päästöt, mukaan lukien hiukkaspäästöt,

- täyteen kuormatun ajoneuvon pakokaasupuhdistuksen kehittäminen,

- vaihtoehtoisten polttoaineiden ja uusien käyttövoimateknologioiden kehittäminen,

- tärkeimpien jälkikäsittelyjärjestelmien, kuten typen oksidien poistoon tarkoitettujen katalysaattoreiden ja hiukkasloukkujen, teollisen saatavuuden edistäminen ja dieselmoottoreiden käyttöönottopäivän tekninen toteutettavuus,

- hiukkaspäästöjen testausmenettelyn parantaminen,

- jalostamoteknologiat sekä yhteisön saatavissa olevan raakaöljyn hankintatilanne ja öljyn laatu,

- valikoivien ja eriytettyjen verotuksellisten toimenpiteiden vaikutus päästöjen vähentämiseksi, edellyttäen että ne eivät vaikuta kielteisesti sisämarkkinoiden toimintaan ja ottaen huomioon naapurimaille aiheutuva tulonmenetysvaikutus.

4 artikla

1. Komissio antaa 1 päivään tammikuuta 2000 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen vakioidun elektronisen esitystavan kehittämisestä korjaustietoja varten ottaen huomioon keskeiset kansainväliset standardit.

Komissio antaa 30 päivään kesäkuuta 2002 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ajoneuvojen sisäisen valvontajärjestelmän (OBD) kehittämisestä edelleen; tässä kertomuksessa käsitellään tarvetta laajentaa ajoneuvon sisäiseen valvontajärjestelmään liittyvää menettelyä ja ajoneuvon sisäisen mittausjärjestelmän (OBM) käyttöä koskevia vaatimuksia. Komissio toimittaa kertomuksen perusteella ehdotuksen viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2005 voimaan tulevista toimenpiteistä, joihin sisältyvät tekniset erittelyt ja vastaavat liitteet sellaisen sisäisten mittausjärjestelmien tyyppihyväksynnän mahdollistamiseksi, jolla varmistetaan vähintään sisäistä valvontajärjestelmää vastaavat valvontatasot ja joka on yhteensopiva kyseisten järjestelmien kanssa.

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ajoneuvojen sisäisen valvontajärjestelmän laajentamisesta koskemaan muita elektronisia ajoneuvon valvontajärjestelmiä, jotka koskevat aktiivista ja passiivista turvallisuutta, siten, että se on yhteensopiva päästöjen valvontajärjestelmien kanssa.

2. Komissio toteuttaa 1 päivään tammikuuta 2001 mennessä aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että vara- tai vaihto-osat voidaan saattaa markkinoille. Toimenpiteisiin on sisällyttävä soveltuvia varaosien hyväksymismenettelyjä, jotka on vahvistettava mahdollisimman pian niiden päästöjen valvontakomponenttien osalta, joilla on ratkaisevan tärkeä merkitys ajoneuvojen sisäisten valvontajärjestelmien moitteettomalle toiminnalle.

3. Komissio toteuttaa 30 päivään kesäkuuta 2000 mennessä aiheelliset toimenpiteet varmistaakseen, että niiden vara- tai vaihto-osien kehittämistä, joilla on ratkaisevan tärkeä merkitys ajoneuvojen sisäisen valvontajärjestelmän moitteettomalle toiminnalle, ei rajoiteta sillä, että olennaista tietoa ei ole saatavilla, paitsi jos kyseinen tieto on suojattu tekijänoikeuksilla tai jos se edustaa valmistajan tai Original Equipment Manufacturers (OEM) -toimittajien erityistaitotietoa; tässä tapauksessa tarpeellista teknistä tietoa ei saa luvattomasti kieltäytyä antamasta.

4. Lisäksi komissio tekee 30 päivään kesäkuuta 2000 mennessä aiheelliset ehdotukset varmistaakseen, että vara- ja vaihto-osat vastaavat muun muassa ajoneuvojen sisäisten valvontajärjestelmien asianmukaisia erittelyjä korjauksen ja varaosan asentamisen sekä moitteettoman toiminnan mahdollistamiseksi. Lähtökohtana on tämän liitteen mukainen tyyppitestausmenettely.

5 artikla

Jäsenvaltiot voivat säätää verohelpotuksia ainoastaan sellaisille vakiomallia oleville moottoriajoneuvoille, jotka ovat direktiivin 70/220/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaisia. Näiden helpotusten on oltava perustamissopimuksen määräysten mukaiset ja täytettävä seuraavat edellytykset:

- niitä sovelletaan kaikkiin uusiin jäsenvaltioiden markkinoilla myytävänä oleviin vakiomallia oleviin ajoneuvoihin, jotka täyttävät ennalta direktiivin 70/220/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, liitteessä I olevan 5.3.1.4 kohdan taulukon rivillä A vahvistetut pakolliset raja-arvot ja sen jälkeen 1 päivästä tammikuuta 2000 alkaen M1- ja N1-luokan I-alaluokan ajoneuvojen osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2001 alkaen N1-luokan II- ja III-alaluokan ajoneuvojen osalta kyseisen taulukon rivillä B vahvistetut raja-arvot,

- ne päättyvät ajankohtana, jolloin uusia ajoneuvoja koskevat päästöjen 2 artiklan 3 kohdassa vahvistetut raja-arvot tulevat voimaan, tai 2 artiklan 4 kohdassa vahvistettuina ajankohtina,

- ne eivät minkään moottoriajoneuvotyypin osalta saa ylittää lisäkustannuksia, jotka aiheutuvat niistä teknisistä ratkaisuista, joiden avulla saavutetaan 2 artiklan 3 kohdassa tai 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut arvot, ja niiden asentamisesta ajoneuvoon.

Komissiolle on ilmoitettava riittävän ajoissa suunnitelmista ottaa käyttöön tai muuttaa ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja verohelpotuksia, jotta se voi esittää huomautuksensa.

Jäsenvaltiot voivat muun muassa ottaa käyttöön verohelpotuksia tai taloudellisia kannustimia käytössä olevien ajoneuvojen uudistamiseksi, jotta ne täyttäisivät tässä direktiivissä tai direktiiviin 70/220/ETY aikaisemmin tehdyissä muutoksissa säädetyt raja-arvot, ja joilla ajoneuvot, jotka eivät vastaa näitä, poistetaan käytöstä.

6 artikla

Vaihtoehtoisia käyttövoimajärjestelmiä ja vaihtoehtoisia polttoaineita käyttäviä ajoneuvoja varten määritellään tarvittaessa tarkemmin tyyppihyväksyntä.

7 artikla

Tämän direktiivin säännökset on saatettava voimaan samanaikaisesti ja saman aikataulun mukaisesti kuin direktiivissä 98/70/EY (22) eritellyt toimenpiteet..

8 artikla

1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset siten, että niitä aletaan noudattaa yhdeksän kuukauden kuluttua siitä kun tämä direktiivi tulee voimaan. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

9 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

10 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 13 päivänä lokakuuta 1998.

Euroopan parlamentin puolesta

J. M. GIL-ROBLES

Puhemies

Neuvoston puolesta

C. EINEM

Puheenjohtaja

(1) EYVL C 77, 11.3.1997, s. 8 ja

EYVL C 106, 4.4.1997, s. 6.

(2) EYVL C 206, 7.7.1997, s. 113.

(3) Euroopan parlamentin lausunnot, annettu 10. huhtikuuta 1997 ja 18. helmikuuta 1998 (EYVL C 132, 28.4.1997, s. 170 ja EYVL C 80, 16.3.1998, s. 101), neuvoston yhteiset kannat, vahvistettu 7. lokakuuta 1997 ja 23. maaliskuuta 1998 (EYVL C 351, 19.11.1997, s. 13 ja EYVL C 161, 27.5.1998, s. 45), ja Euroopan parlamentin päätökset, toinen käsittely, tehty 30. huhtikuuta 1998 (EYVL C 152, 18.5.1998, s. 41) ja kolmas käsittely, 15. syyskuuta 1998, (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Neuvoston päätös, tehty 17. syyskuuta 1998.

(4) EYVL C 112, 20.12.1973, s. 1.

(5) EYVL C 138, 17.5.1993, s. 1.

(6) EYVL L 76, 6.4.1970, s 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 96/69/EY (EYVL L 282, 1.11.1996, s. 64).

(7) EYVL L 159, 15.6.1974, s. 61.

(8) EYVL L 32, 3.2.1977, s. 32.

(9) EYVL L 223, 14.8.1978, s. 48.

(10) EYVL L 197, 20.7.1983, s. 1.

(11) EYVL L 36, 9.2.1988, s. 1.

(12) EYVL L 214, 6.8.1988, s. 1.

(13) EYVL L 226, 3.8.1989, s. 1.

(14) EYVL L 242, 30.8.1991, s. 1.

(15) EYVL L 100, 19.4.1994, s. 42.

(16) EYVL L 186, 28.7.1993, s. 21.

(17) EYVL L 282, 1.11.1996, s. 64.

(18) EYVL L 42, 23.2.1970, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 96/27/EY (EYVL L 169, 8.7.1996, s. 1).

(19) EYVL L 210, 20.8.1996, s. 25.

(20) EYVL L 375, 31.12.1980, s. 36, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission direktiivillä 93/116/EY (EYVL L 329, 30.12.1993, s. 39).

(21) EYVL C 102, 4.4.1996, s. 1.

(22) Katso tämän virallisen lehden sivu 58.

LIITE

MUUTOKSET DIREKTIIVIN 70/220/ETY LIITTEISIIN

1. Artiklojen ja liitteen I välinen liiteluettelo on seuraava:

"LIITELUETTELO

LIITE I: SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT, EY-TYYPPIHYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN, EY-TYYPPIHYVÄKSYNNÄN ANTAMINEN, VAATIMUKSET JA TESTIT, EY-TYYPPIHYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN, KÄYTÖSSÄ OLEVIEN AJONEUVOJEN VAATIMUSTENMUKAISUUS, AJONEUVON SISÄISET VALVONTAJÄRJESTELMÄT (OBD-JÄRJESTELMÄT)

Lisäys 1: Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen (1. tilastollinen menetelmä)

Lisäys 2: Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen (2. tilastollinen menetelmä)

Lisäys 3: Käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen

Lisäys 4: Käytönaikaisen vaatimustenmukaisuuden testauksessa käytettävä tilastollinen menettely

LIITE II: ILMOITUSLOMAKE

Lisäys: Testiolosuhteita koskevat tiedot

LIITE III: TYYPPI I -TESTI (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen mittaamiseksi)

Lisäys 1: Tyyppi I -testin toimintasykli

Lisäys 2: Alustadynamometri

Lisäys 3: Tiesimuloinnissa alustadynamometrillä käytettävä mittausmenetelmä

Lisäys 4: Muun kuin mekaanisen inertian tarkistus

Lisäys 5: Pakokaasupäästöjen näytteidenottojärjestelmien kuvaus

Lisäys 6: Laitteiston kalibrointimenetelmä

Lisäys 7: Kokonaisjärjestelmän tarkistus

Lisäys 8: Päästöjen laskeminen

LIITE IV: TYYPPI II -TESTI (hiilimonoksidipäästöjen testi joutokäynnillä)

LIITE V: TYYPPI III -TESTI (kampikammiokaasujen päästöjen mittaamiseksi)

LIITE VI: TYYPPI IV -TESTI ottomoottoreilla varustettujen ajoneuvojen haihtumispäästöjen määrittely)

Lisäys 1: Kalibrointien välinen aika ja kalibrointimenetelmät

Lisäys 2: Ympäristön lämpötilan vuorokausivaihtelu lämpötilan vuorokausivaihtelusta aiheutuvien päästöjen mittaamista varten

LIITE VII: TYYPPI VI -TESTI Alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen tarkastus

LIITE VIII: TYYPPI V -TESTI (vanhenemistesti päästöjen rajoitusjärjestelmän kestävyyden mittaamiseksi)

LIITE IX: VERTAILUPOLTTOAINEITA KOSKEVAT VAATIMUKSET

LIITE X: EY-TYYPPIHYVÄKSYNTÄTODISTUKSEN MALLI

Lisäys: Lisäys EY-tietolomakkeeseen

LIITE XI: MOOTTORIAJONEUVOJEN SISÄINEN VALVONTAJÄRJESTELMÄ (OBD-JÄRJESTELMÄ)

Lisäys 1: OBD-järjestelmien toiminta

Lisäys 2: Ajoneuvoperheen olennaiset piirteet"

LIITE I

2. Muutetaan otsikko seuraavasti:

"SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT, EY-TYYPPIHYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN, EY-TYYPPIHYVÄKSYNNÄN ANTAMINEN, VAATIMUKSET JA TESTIT, EY-TYYPPIHYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN, KÄYTÖSSÄ OLEVIEN AJONEUVOJEN VAATIMUSTENMUKAISUUS, AJONEUVON SISÄISET VALVONTAJÄRJESTELMÄT (OBD-JÄRJESTELMÄT)".

3. 1 kohta:

Muutetaan ensimmäinen virke seuraavasti:

"Tätä direktiiviä sovelletaan

- ottomoottorilla varustettujen moottoriajoneuvojen pakokaasupäästöihin normaalissa ja alhaisessa ympäristön lämpötilassa, haihtumispäästöihin, kampikammiokaasujen päästöihin, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyteen ja OBD-järjestelmiin

ja

- M1 ja N1 (1)-luokan puristussytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen pakokaasupäästöihin, pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyyteen ja OBD-järjestelmiin,

joita koskee direktiivin 70/220/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 83/351/ETY, 1 artikla, ei kuitenkaan N1-luokan ajoneuvoihin, joiden tyyppihyväksyntä on annettu direktiivin 88/77/ETY (2) mukaisesti.

(1) Direktiivin 70/156/ETY liitteen II A kohdan määritelmän mukaisesti.

(2) EYVL L 36, 9.2.1988, s. 33."

4. Lisätään uusi 2.13, 2.14, 2.15 ja 2.16 kohta seuraavasti:

"2.13 `OBD-järjestelmällä`, tarkoitetaan ajoneuvossa sijaitsevaa päästöjenrajoituslaitteiden kunnonvalvontajärjestelmää, jonka on kyettävä ilmoittamaan toimintahäiriöiden todennäköiset sijainnit tietokoneen muistiin tallennettujen vikakoodien avulla.

2.14 `käytössä olevan ajoneuvon testillä` tarkoitetaan tämän liitteen lisäyksessä 3 olevan 7.1.7 kohdan mukaisia testejä ja vaatimustenmukaisuuden arviointia.

2.15 `asianmukaisesti huolletulla ja käytetyllä` tarkoitetaan testiajoneuvon osalta, että ajoneuvo täyttää valitun ajoneuvon hyväksymiselle asetettavat edellytykset, joista määrätään tämän liitteen lisäyksessä 3 olevassa 2 kohdassa.

2.16 `estolaitteella` tarkoitetaan rakenteeseen kuuluvaa laitetta, joka havainnoi lämpötilaa, ajoneuvon nopeutta, moottorin pyörimisnopeutta, vaihdetta, imusarjan painetta tai jotain muuta parametriä aktivoidakseen, muuttaakseen, viivästääkseen tai palauttaakseen päästöjenrajoitusjärjestelmän jonkin osan toiminnan taikka joka vähentää päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuutta sellaisissa olosuhteissa, joiden voidaan kohtuudella odottaa esiintyvän ajoneuvon tavanomaisen toiminnan ja käytön aikana. Tällaista rakenteeseen kuuluvaa laitetta ei tarvitse pitää estolaitteena, jos:

I laite on perustellusti tarpeen moottorin suojaamiseksi vaurioitumiselta tai vahingolta ja ajoneuvon turvallisen toiminnan varmistamiseksi tai

II laite ei toimi muutoin kuin mooottorin käynnistämiseksi tai

III laitteen toimintaolosuhteet sisältyvät olennaisilta osiltaan tyyppi I tai tyyppi VI -testin piiriin."

5. Muutetaan 3-3.2.1 kohta seuraavasti:

"3. EY-TYYPPIHYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1 Ajoneuvon valmistajan on haettava pakokaasupäästöjä, haihtumispäästöjä, pakokaasupuhdistuslaitteiden kestävyyttä ja OBD-järjestelmää koskevaa direktiivin 70/156/ETY 3 artiklan 4 kohdan mukaista EY-tyyppihyväksyntää.

Jos hakemus koskee OBD-järjestelmää, on noudatettava liitteessä XI olevassa 3 kohdassa kuvattua menettelyä.

3.1.1 Jos hakemus koskee OBD-järjestelmää, siihen liitetään liitteessä II olevassa 3.2.12.2.8 kohdassa vaaditut lisätiedot sekä

3.1.1.1 valmistajan ilmoitus

3.1.1.1.1 kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta siitä sytytyskatkojen prosenttiosuudesta kaikista sytytystapahtumista, joka aiheuttaisi liitteessä XI olevan 3.3.2 kohdan mukaisten päästörajojen ylittymisen, jos tämä sytytyskatkojen osuus esiintyisi tyyppi I -testissä käynnistyksestä lähtien, sellaisena kuin testi on kuvattu liitteessä III olevassa 5.3.1 kohdassa

3.1.1.1.2 kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta siitä sytytyskatkojen prosenttiosuudesta kaikista sytytystapahtumista, joka saattaisi aiheuttaa katalysaattorin tai katalysaattoreiden liiallisen kuumenemisen ennen peruuttamatonta vaurioitumista

3.1.1.2 yksityiskohtainen kirjallinen kuvaus OBD-järjestelmän toiminnallisista ominaisuuksista ja täydellinen luettelo ajoneuvon päästöjenrajoitusjärjestelmän asiaankuuluvista osista eli OBD-järjestelmän valvonnassa olevista antureista, toimilaitteista ja muista osista

3.1.1.3 kuvaus OBD-järjestelmässä käytetystä vianilmaisimesta, jolla viasta ilmoitetaan ajoneuvon kuljettajalle

3.1.1.4 valmistajan kuvaus toimenpiteistä, joilla estetään päästöjenvalvontatietokoneeseen kohdistuvat asiattomat toimenpiteet

3.1.1.5 tarvittaessa jäljennökset muista tyyppihyväksynnöistä, joissa on tarpeelliset tiedot hyväksynnän laajentamista varten

3.1.1.6 tarvittaessa liitteen XI lisäyksen 2 mukaiset ajoneuvoperheen olennaiset piirteet

3.1.2 hyväksyttäväksi aiotulla OBD-järjestelmällä varustettu, ajoneuvotyyppiä tai ajoneuvoperhettä edustava ajoneuvo on toimitettava tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tutkimuslaitokselle liitteen XI 3 kohdan mukaisia testejä varten. Jos tutkimuslaitos katsoo, että toimitettu ajoneuvo ei ole kaikilta osin liitteen XI lisäyksessä 2 kuvattua ajoneuvotyyppiä tai ajoneuvoperhettä edustava, tarvittaessa on toimitettava toinen ajoneuvo testattavaksi liitteen XI 3 kohdan mukaisesti.

3.2 Pakokaasupäästöjä, haihtumispäästöjä, kestävyyttä ja OBD-järjestelmää koskevan ilmoituslomakkeen malli on liitteessä II.

3.2.1 Tarvittaessa hakemukseen on liitettävä jäljennökset muista tyyppihyväksynnöistä, joissa on tarpeelliset tiedot hyväksynnän laajentamista ja huononemiskertoimien määrittämistä varten."

6. Muutetaan 4-4.2 kohta seuraavasti:

"4. EY-TYYPPIHYVÄKSYNNÄN ANTAMINEN

4.1 Jos asetetut vaatimukset täytetään, EY-tyyppihyväksyntä on annettava direktiivin 70/156/ETY 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4.2 Pakokaasupäästöjä, haihtumispäästöjä, kestävyyttä ja OBD-järjestelmää koskevan EY-tyyppihyväksyntätodistuksen malli on liitteessä X."

7. 5 kohta:

Huomautus korvataan seuraavalla tekstillä:

"Huomaa:

Vaihtoehtona tämän kohdan vaatimuksille voi valmistaja, jonka maailmanlaajuinen vuosituotanto on vähemmän kuin 10 000 yksikköä, saada tyyppihyväksynnän seuraavissa asiakirjoissa esitettyjen vastaavien teknisten vaatimusten perusteella:

- Barclay's Publishingin julkaisema California Code of Regulations, Title 13, Sections 1960.1(f)(2) tai (g)(1) ja (g)(2), 1960.1(p), jota sovelletaan mallivuodesta 1996, 1968.1, 1976 and 1975, jota sovelletaan henkilöautoihin mallivuodesta 1995.

Tyyppihyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava komissiolle olosuhteista, joissa tämän määräyksen mukaiset hyväksynnät on annettu."

8. 5.1.1 kohta:

Korvataan toinen kohta seuraavasti:

"Valmistajan toteuttamien teknisten toimenpiteiden on oltava sellaisia, että pakokaasu-ja haihtumispäästöjä rajoitetaan tehokkaasti tätä direktiiviä noudattaen ajoneuvon tavanomaisen käyttöiän ajan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa. Myös päästöjenrajoitusjärjestelmän letkujen, niiden liitosten ja liitäntöjen on oltava turvallisia ja järjestelmän rakenteen on oltava alkuperäisen suunnitelman mukainen.

Pakokaasupäästöjä koskevien määräysten katsotaan täyttyvän, jos noudatetaan 5.3.1.4 kohdan (tyyppihyväksyntä) ja 7 kohdan (tuotannon vaatimustenmukaisuus ja käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuus) määräyksiä.

Haihtumispäästöjä koskevien määräysten katsotaan täyttyvän, jos noudatetaan 5.3.4 kohdan (tyyppihyväksyntä) ja 7 kohdan (tuotannon vaatimustenmukaisuus) määräyksiä."

Poistetaan aikaisemmat kolmas ja neljäs kohta sekä korvataan ne uudella kohdalla seuraavasti:

"Estolaitteen käyttö on kielletty."

9. Lisätään uusi 5.1.3 kohta seuraavasti:

"5.1.3 Polttoaineen täyttöaukon tulpan puuttumisesta aiheutuvat liialliset haihtumispäästöt ja polttoaineen läikkyminen on estettävä. Tämä voidaan toteuttaa käyttämällä jotakin seuraavista:

- automaattisesti avautuvaa ja sulkeutuvaa polttoaineen täyttöaukon tulppaa, jota ei voi irrottaa

- rakenteellisia ominaisuuksia, joilla estetään liialliset haihtumispäästöt polttoaineen täyttöaukon tulpan puuttuessa

- muuta järjestelmää, jolla on sama vaikutus. Tällaisia voivat olla ketjulla varustettu täyttöaukon tulppa tai tulppa, joka avataan ajoneuvon käynnistämiseksi käytettävän virta-avaimen avulla. Tässä tapauksessa avain on voitava poistaa täyttöaukon tulpasta ainoastaan tulpan ollessa lukittuna."

10. Korvataan taulukko I.5.2 uudella taulukolla seuraavasti:

">TAULUKON PAIKKA>

"

11. 5.1 kohta

Lisätään uusi 5.1.4 kohta seuraavasti:

"5.1.4 Elektroniikkalaitteiston suojausta koskevat määräykset

5.1.4.1 Päästöjenvalvontatietokoneella varustetuissa ajoneuvoissa on oltava ominaisuuksia, joiden avulla estetään muiden kuin valmistajan sallimien muutosten tekeminen. Valmistajan on sallittava muutokset, jos muutokset ovat tarpeen ajoneuvon vianmäärityksen, huollon, tarkastuksen, jälkikäteen tapahtuvan vaihto-osien asentamisen tai korjauksen kannalta. Uudelleenohjelmoitavat tietokonekoodit ja käyttöparametrit on suojattava ja tietokoneen sekä sen mahdollisten huolto-ohjeiden on oltava standardin ISO DIS 15031-7 (SAE J2186, päivälty syyskuussa 1991) vaatimusten mukaiset. Kalibrointiin käytettävien muistipiirien on oltava valettuja ja sijaittava suljetuissa koteloissa tai ne on suojattava sähköisillä algoritmeilla eivätkä ne saa olla vaihdettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä.

5.1.4.2 Ohjelmoidut moottorin ohjausparametrit eivät saa olla muutettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä (esimerkiksi juotetut tai valetut tietokoneen osat tai sinetöidyt (tai juotetut) koteloinnit).

5.1.4.3 Jos puristussytytteisen polttomoottorin polttoaineensyötössä käytetään mekaanista pumppua, valmistajan on varmistettava polttoaineensyötön enimmäismäärän asetuksen suojaus ajoneuvon käytön aikana.

5.1.4.4 Valmistajat voivat hakea tyyppihyväksyntäviranomaisilta vapautusta jostakin näistä vaatimuksista niiden ajoneuvojen osalta, jotka eivät todennäköisesti tarvitse suojaa. Harkitessaan vapautuksen myöntämistä viranomaiset ottavat huomioon suorittimien senhetkisen saatavuuden, ajoneuvon suorituskyvyn ja ajoneuvon todennäköisen myyntimäärän, mutta viranomaiset voivat ottaa huomioon muitakin tekijöitä.

5.1.4.5 Uudelleenohjelmoitavia muisteja (esimerkiksi Electrical Erasable Programmable Read-Only Memory, EEPROM) käyttävien valmistajien on estettävä muistien luvaton uudelleenohjelmointi. Valmistajien on käytettävä tehokkaita suojausmenetelmiä, mukaan lukien suojatulla salausalgoritmillä varustetut salausmenetelmät ja kirjoitussuojat, jotka vaativat yhteyttä valmistajan ylläpitämään ulkopuoliseen tietokoneeseen. Viranomaiset voivat harkintansa mukaan hyväksyä muita vastaavia menetelmiä, jos niillä saavutetaan samantasoinen suojaus."

12. Korvataan 5.2.1 ja 5.2.3 kohta seuraavasti:

"5.2.1 Ottomoottoreilla varustetuille ajoneuvoille on tehtävä seuraavat testit:

- tyyppi I (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkastus)

- tyyppi II (hiilidioksidipäästöt joutokäyntinopeudella)

- tyyppi III (kampikammiokaasujen päästöt)

- tyyppi IV (haihtumispäästöt)

- tyyppi V (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys)

- tyyppi VI (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi-hiilivetypäästöjen tarkastus)

- OBD-järjestelmän testi.

"5.2.3 Dieselmoottoriella varustetuille ajoneuvoille on tehtävä seuraavat testit:

- tyyppi I (kylmäkäynnistyksen jälkeisten keskimääräisten pakokaasupäästöjen tarkastus)

- tyyppi V (pakokaasunpuhdistuslaitteiden kestävyys) ja

- soveltuvissa tapauksissa OBD-järjestelmän testi."

13. 5.3.1.4 kohta:

- Lisätään ensimmäisen alakohdan jälkeen uusi taulukko seuraavasti:

">TAULUKON PAIKKA>

"

14. Lisätään uusi 5.3.5 kohta seuraavasti:

"5.3.5 (1) Tyyppi VI -testi (alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien pakokaasujen keskimääräisten hiilimonoksidi-hiilivetypäästöjen tarkastus)

5.3.5.1 Tämä testi on suoritettava kaikille M1-luokan ja N1-luokan I-alaluokan (2) ajoneuvoille, jotka on varustettu kipinäsytytteisellä polttomoottorilla, lukuun ottamatta useammalle kuin kuudelle matkustajalle suunniteltuja ajoneuvoja sekä ajoneuvoja, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kilogrammaa.

(1) Tätä kohtaa sovelletaan uusiin tyyppeihin 1 päivästä tammikuuta 2002 alkaen.

(2) Komissio tekee, mahdollisimman pian, viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1999, direktiivin 70/156/ETY 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen ehdotuksen II- ja III-alaluokkaa koskeviksi raja-arvoiksi. Näitä raja-arvoja sovelletaan viimeistään vuonna 2003.

5.3.5.1.1 Ajoneuvo asetetaan alustadynamometrille, joka on varustettu kuorma- ja inertiasimuloinnilla.

5.3.5.1.2 Testi koostuu tyyppi I -testin ensimmäisen osan neljästä kaupunkiajosyklin perusosasta. Tyyppi I -testi on kuvattu liitteen III lisäyksessä 1 sekä lisäyksen kuvissa III.1.1 ja III.1.2. Testi alhaisessa ympäristön lämpötilassa on kestoltaan 780 sekuntia pitkä, se on tehtävä yhtäjaksoisesti ja se on aloitettava moottorin käynnistämisestä.

5.3.5.1.3 Testi alhaisessa lämpötilassa on tehtävä 266 K:n (-7 °C) ympäristön lämpötilassa. Testattavat ajoneuvot on vakautettava ennen testaamista yhdenmukaisella tavalla, jotta testin tulokset ovat toistetavissa. Vakauttaminen ja testin muut osat on tehtävä liitteessä VII kuvatulla tavalla.

5.3.5.1.4. Testin aikana pakokaasut laimennetaan ja niistä kerätään edustava näyte. Testattavan ajoneuvon pakokaasut laimennetaan, niistä otetaan näyte ja se analysoidaan liitteessä VII esitetyn menettelyn avulla ja laimennetun pakokaasun kokonaistilavuus mitataan. Laimennetuista pakokaasuista analysoidaan hiilimonoksidi ja hiilivedyt.

5.3.5.2. Testi on suoritettava kolme kertaa 5.3.5.2.2 ja 5.3.5.3 kohdan määräyksiä noudattaen. Tuloksena saatavien hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen massojen on oltava pienempiä kuin seuraavassa taulukossa esitetyt raja-arvot:

>TAULUKON PAIKKA>

5.3.5.2.1. Sen estämättä, mitä 5.3.5.2 kohdassa määrättän, kunkin epäpuhtauden osalta sallitaan enintään yhden tuloksen kolmesta ylittää raja-arvo enintään 10 prosenttia, edellyttäen että kolmen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on pienempi kuin vahvistettu raja-arvo. Jos vahvistetut rajat ylittyvät useamman kuin yhden epäpuhtauden osalta, on yhdentekevää, tapahtuuko ylitys samassa testissä vai eri testeissä.

5.3.5.2.2 Edellä 5.3.5.2 kohdassa vahvistettu testien lukumäärä voidaan valmistajan pyynnöstä nostaa kymmeneen, jos ensimmäisten kolmen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on välillä 100 prosenttia ja 110 prosenttia raja-arvosta. Tässä tapauksessa ainoa vaatimus on, että kaikkien kymmenen tuloksen aritmeettinen keskiarvo on pienempi kuin raja-arvo.

5.3.5.3 Edellä 5.3.5.2 kohdassa määrättyä testien lukumäärää voidaan vähentää 5.3.5.3.1 ja 5.3.5.3.2 kohdassa määrätyin edellytyksin.

5.3.5.3.1 Vai yksi testi tehdään, jos ensimmäisen testin tulos kunkin epäpuhtauden osalta on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,70 L.

5.3.5.3.2 Jos 5.3.5.3.1 kohdan vaatimus ei täyty, suoritetaan vain kaksi testiä, jos ensimmäisen testin tulos kunkin epäpuhtauden osalta on pienempi tai yhtä suuri kuin 0,85 L ja kahden ensimmäisen tuloksen summa on pienempi tai yhtä suuri kuin 1,70 L sekä toisen testin tulos on pienempi tai yhtä suuri kuin L.

(V1 ≤ 0,85 L ja V1 + V2 ≤ 1,70 L ja V2 ≤ L).

15. Numeroidaan aikaisempi 5.3.5 kohta uudelleen 5.3.6 kohdaksi. Taulukko, joka on 5.3.6.2 kohdassa, korvataan seuraavalla taulukolla ja muutetaan 5.3.6.3 kohta seuraavasti:

">TAULUKON PAIKKA>

5.3.6.3 Huononemiskertoimet määritetään käyttämällä joko 5.3.6.1 kohdan menettelyä tai 5.3.6.2 kohdan taulukkoarvoja. Huononemiskertoimia käytetään tarkastettaessa, täyttyvätkö 5.3.1.4 kohdan vaatimukset."

16. Lisätään uusi 5.3.7 kohta seuraavasti:

"5.3.7 Katsastusta varten tarvittavat päästötiedot.

5.3.7.1 Tämä vaatimus koskee kaikkia kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettuja ajoneuvoja, joille haetaan tyyppihyväksyntää tämän direktiivin mukaisesti.

5.3.7.2 Liitteen IV (tyyppi II -testi) mukaisessa testissä, joka tehdään nimellisellä joutokäyntinopeudella, on kirjattava muistiin

- pakokaasupäästöjen hiilimonoksidipitoisuus tilavuusyksikköä kohti

- moottorin pyörimisnopeus testin aikana, mukaan lukien mahdolliset toleranssit.

5.3.7.3 Suurella joutokäyntinopeudella ( > 2 000 min-1) tehtävässä testissä on kirjattava muistiin

- pakokaasupäästöjen hiilimonoksidipitoisuus tilavuusyksikköä kohti

- lambda-arvo (1)

- moottorin pyörimisnopeus testin aikana, mukaan lukien mahdolliset toleranssit.

(1) Lambda-arvon laskentaan käytetään seuraavaa yksinkertaistettua Brettschneiderin yhtälöä:

>KAAVION ALKU>

>KAAVION LOOPU>

5.3.7.4 Moottoriöljyn lämpätila testin aikana on mitattava ja kirjattava muistiin.

5.3.7.5 On täydennettävä liitteen X lisäyksessä olevan 1.9 kohdan taulukko

5.3.7.6 Valmistaja vahvistaa 5.3.7.3 kohdan mukaisesti tyyppihyväksynnän yhteydessä tallennetun lambda-arvon oikeaksi ja tuotannossa tyypillisen ajoneuvon arvoa edustavaksi 24 kuukauden kuluessa siitä, kun tekninen tutkimuslaitos on antanut tyyppihyväksynnän. On suoritettava arviointi, joka perustuu tuotannosta otettujen ajoneuvojen tarkastuksiin ja tutkimuksiin."

17. Muutetaan 6.1 kohta seuraavasti:

"6.1 Pakokaasupäästöjä koskevat laajennukset (tyyppi I, II ja VI -testit)."

18. Muutetaan 6.1.2.1-6.1.2.3 kohta seuraavasti:

"6.1.2.1 Jokaiselle tyyppi I ja tyyppi VI -testissä käytetylle välityssuhteelle . . ." (muilta osin ei muutoksia).

6.1.2.2 Jos jokaisella välityssuhteella E ≤ 8 %, on laajennus annettava uusimatta tyyppi I ja tyyppi VI -testejä.

6.1.2.3 Jos vähintään yhdellä välityssuhteella E > 8 % ja jokaisella välityssuhteella E ≤ 13 %, on tyyppi I ja tyyppi VI -testi uusittava," (muilta osin ei muutoksia).

19. Lisätään uusi 6.4 kohta seuraavasti:

"6.4 Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä

6.4.1 Ajoneuvotyypille annettua sisäisen valvontajärjestelmän tyyppihyväksyntää voidaan laajentaa muihin ajoneuvotyyppeihin, jotka kuuluvat samaan OBD-ajoneuvoperheeseen liitteen XI lisäyksen 2 mukaisesti. Moottorin päästöjenrajoitusjärjestelmän on oltava samanlainen kuin jo hyväksytyssä ajoneuvossa ja sen on vastattava liitteen XI lisäyksessä 2 esitetyn OBD-moottoriperheen kuvausta lukuun ottamatta seuraavia ominaisuuksia:

- moottorin lisälaitteet

- renkaat

- hitausmassaluokka

- jäähdytysjärjestelmä

- kokonaisvälityssuhde

- vaihteiston tyyppi

- korityyppi."

20. Muutetaan 7.1 kohta seuraavasti:

"7.1 Tuotannon vaatimustenmukaisuus on varmistettava noudattaen direktiivin 70/156/ETY 10 artiklan säännöksiä, sellaisena kuin direktiivi on viimeksi muutettuna direktiivillä 92/27/ETY (ajoneuvon tyyppihyväksyntä). Mainitussa artiklassa valmistajalle annetaan vastuu tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta myönnetyn tyyppihyväksynnän mukaisesti. Tuotannon vaatimustenmukaisuus tarkastetaan tämän direktiivin liitteenä X olevassa tyyppihyväksyntätodistuksessa esitetyn kuvauksen perusteella.

Yleissääntönä on, että tuotannon vaatimustenmukaisuus ajoneuvon pakokaasu- ja haihtumispäästöjen rajoittamisen osalta tarkastetaan liitteen X mukaisen tyyppihyväksyntätodistuksen tietojen perusteella ja tarvittaessa tekemällä kaikki tai osa 5.2 kohdassa tarkoitetuista tyyppi I, II, III ja IV -testeistä.

Käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuus

Näillä toimenpiteillä on voitava varmistaa päästöjä koskeviin tyyppihyväksyntöihin liittyen, että päästöjenrajoituslaitteet toimivat ajoneuvon tavanomaisen käyttöiän ajan, kun ajoneuvoa käytetään tavanomaisissa olosuhteissa (asianmukaisesti huollettujen ja käytettyjen ajoneuvojen vaatimustenmukaisuus). Toimenpiteet toteutetaan tämän direktiivin mukaisesti viiden vuoden ikään saakka tai kunnes ajoneuvolla on ajettu 80 000 kilometriä, sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi, sekä 1 päivästä tammikuuta 2005 alkaen viiden vuoden ikään saakka tai kunnes ajoneuvolla on ajettu 10 000 kilometriä, sen mukaan kumpi ajankohta on aikaisempi.

7.1.1 Tyyppihyväksyntäviranomainen tarkastaa käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden valmistajalla olevien asiaa koskevien tietojen perusteella käyttäen direktiivin 70/156/ETY 10 artiklan 1 ja 2 kohdassa sekä sen liitteessä 10 olevassa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kaltaisia menettelyjä.

Tyyppihyväksyntäviranomainen tarkastaa vaatimustenmukaisuuden käytössä valmistajan toimittamien tietojen perustella. Tietojen on sisällettävä

- asianmukaista tarkkailutietoa, joka on hankittu soveltuvien vaatimusten ja testimenettelyjen mukaisesti, sekä kutakin testattua ajoneuvoa koskevat täydelliset tiedot kuten ajoneuvon kunto, tiedot aikaisemmasta käytöstä, käyttöolosuhteet ja tiedot muista asiaan kuuluvista tekijöistä;

- asianmukaiset tiedot huolto- ja korjaustöistä;

- muut valmistajan tallentamat ja asiaan kuuluvat testit ja havainnot, mukaan lukien erityisesti OBD-järjestelmän tekemät tallenteet (1).

7.1.2 Valmistajan keräämien tietojen on oltava riittävän täydelliset toiminnan arvioimiseksi käytettäessä ajoneuvoa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa, siten kuin on määritelty 7.1 kohdassa, ja niiden on oltava valmistajan alueellisia markkinaosuuksia edustavia. (1)

(1) 7.1.1 ja 7.1.2 kohtaa tarkastellaan uudelleen ja täydennetään viipymättä direktiivin 70/156/ETY 13 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti ottaen huomioon N1-luokan ajoneuvoihin ja 5.3.1.4 kohdan taulukon alaviitteessä 2 tarkoitettuihin M-luokan ajoneuvoihin liittyvät erityisongelmat. Ehdotukset on tehtävä niin hyvissä ajoin, että ne voidaan hyväksyä ennen 2 artiklan 3 kohdassa säädettyjä päivämääriä."

Numeroidaan 7.1.1-7.1.3 kohta uudelleen 7.1.3-7.1.5 kohdaksi.

21. Lisätään uusi 7.1.6 kohta seuraavasti:

"Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD)

7.1.6 Jos OBD-järjestelmän suorituskyky tarkastetaan, se on tehtävä seuraavasti:

7.1.6.1 Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että tuotteen laatu on epätyydyttävä, tuotantosarjasta otetaan satunnaisesti ajoneuvo, jolle tehdään liitteen XI lisäyksessä 1 kuvatut testit.

7.1.6.2 Tuotanto katsotaan vaatimusten mukaiseksi, jos ajoneuvo täyttää liitteen XI lisäyksessä 1 esitetyt testivaatimukset.

7.1.6.3 Jollei sarjasta poimittu ajoneuvo täytä 7.1.6.1 kohdan vaatimuksia, otetaan samasta sarjasta uusi, neljän ajoneuvon satunnaisotos, jolle tehdään liitteen XI lisäyksessä 1 kuvatut testit. Testit voidaan tehdä ajoneuvoille, joita on sisäänajettu enintään 15 000 kilometriä.

7.1.6.4 Tuotanto katsotaan vaatimusten mukaiseksi, jos vähintään kolme ajoneuvoa täyttää liitteen XI lisäyksessä 1 esitetyt testivaatimukset."

22. Lisätään uusi 7.1.7 kohta seuraavasti:

"7.1.7 Edellä 7.1.1 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen perusteella tyyppihyväksyntäviranomainen joko

- päättää, että vaatimustenmukaisuus käytössä toteutuu, eikä ryhdy muihin toimiin tai

- päättää, että tiedot ovat puutteellisia tai ajoneuvojen vaatimustenmukaisuus käytössä ei ole tyydyttävä, ja ryhtyy toimenpiteisiin ajoneuvojen testauttamiseksi tämän liitteen lisäyksen 3 mukaisesti.

7.1.7.1 Jos katsotaan tarpeellisiksi tehdä tyyppi I -testit sen tarkastamiseksi, että päästöjenrajoituslaitteet täyttävät niille asetettavat toimintavaatimukset käytössä ollessaan, testit on tehtävä noudattaen testimenettelyä, joka täyttää tämän liitteen lisäyksessä 4 tarkoitetut tilastolliset kriteerit.

7.1.7.2 Tyyppihyväksyntäviranomainen valitsee yhteistoiminnassa valmistajan kanssa otoksen ajoneuvoista, joilla on ajettu riittävän pitkä matka ja joita tiedetään kohtuullisella varmuudella käytetyn tavanomaisissa olosuhteissa. Valmistajaa on kuultava valittaessa ajoneuvoja otokseen ja valmistajan on sallittava olla läsnä tarkastettaessa ajoneuvojen vaatimustenmukaisuutta.

7.1.7.3 Valmistajalla on oikeus tehdä tyyppihyväksyntäviranomaisen valvonnassa päästöjen raja-arvot ylittäviin ajoneuvoihin kohdistuvia tarkastuksia, jotka voivat olla luonteeltaan myös ainetta hajottavia, selvittääkseen ajoneuvojen toiminnan heikkenemiseen johtaneet valmistajasta itsestään riippumattomat syyt (esimerkiksi lyijypitoisen bensiinin käyttö ennen testiajankohtaa). Jos tarkastusten tulokset vahvistavat tällaisten syiden olemassaolon, vastaavat testitulokset jätetään ottamatta huomioon tarkastettaessa vaatimustenmukaisuutta.

7.1.7.4 Jos tyyppihyväksyntäviranomainen ei hyväksy testien tuloksia lisäyksessä 4 esitettyjen kriteereiden mukaisesti, direktiivin 70/156/ETY 11 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä X tarkoitetut toimenpiteet ulotetaan koskemaan lisäyksessä 3 olevan 6 kohdan mukaisesti sellaisia samaa ajoneuvotyyppiä edustavia käytössä olevia ajoneuvoja, joiden voidaan olettaa kärsivän samoista puutteista.

Valmistajan esittämä suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi on hyväksytettävä tyyppihyväksyntäviranomaisella. Valmistaja on vastuussa korjaavista toimenpiteistä tehdyn suunnitelman täytäntöönpanosta sellaisena kuin suunnitelma on hyväksytty.

Typpihyväksyntäviranomainen antaa päätöksensä tiedoksi kaikille jäsenvaltioille 30 päivän kuluessa. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että samaa korjaavia toimenpiteitä koskevaa suunnitelmaa sovelletaan kaikkiin samaa tyyppiä edustaviin ajoneuvoihin, jotka on rekisteröity jäsenvaltioiden alueella.

7.1.7.5 Jos jäsenvaltio toteaa, että ajoneuvotyyppi ei ole siihen sovellettavien tämän liitteen lisäyksessä 3 esitettyjen vaatimusten mukainen, sen on annettava asia tiedoksi viipymättä sille jäsenvaltiolle, joka myönsi alkuperäisen tyyppihyväksynnän direktiivin 70/156/ETY 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Jollei direktiivin 70/156/ETY 11 artiklan 6 kohdasta muuta johdu, sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, joka myönsi alkuperäisen tyyppihyväksynnän, ilmoittaa valmistajalle, että ajoneuvotyyppi on näiden vaatimusten vastainen ja valmistajalta edellytetään tiettyjä toimenpiteitä. Valmistaja toimittaa viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa ilmoituksesta korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman, jonka olisi vastattava sisällöltään lisäyksessä 3 olevien 6.1-6.8 a kohdan vaatimuksia. Alkuperäisen tyypihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen kuulee tämän jälkeen kahden kuukauden kuluessa valmistajaa saavuttaakseen yhteisymmärryksen toimenpidesuunnitelmasta ja sen toteuttamisesta. Jos alkuperäisen tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen toteaa, että yhteisymmärrykseen ei voida päästä, aloitetaan direktiivin 70/156/ETY 11 artiklan 3 ja 4 kohdan mukainen menettely."

23. Poistetaan 8 kohta.

24. Lisätään uusi 8 kohta seuraavasti:

"8. MOOTTORIAJONEUVOJEN SISÄINEN VALVONTAJÄRJESTELMÄ (OBD-JÄRJESTELMÄ)

8.1. M1- ja N1-luokan kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetuissa ajoneuvoissa on oltava ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä), joka valvoo päästöjä rajoittavien laitteiden toimintaa liitteen XI mukaisesti.

8.2. M1-luokan puristussytytteisellä polttomoottorilla varustetuissa ajoneuvoissa, ei kuitenkaan

- ajoneuvoissa, jotka on suunniteltu useammalle kuin kuudelle matkustajalle kuljettaja mukaan lukien,

- ajoneuvoissa, joiden enimmäismassa on suurempi kuin 2 500 kg,

on oltava 1 päivästä tammikuuta 2003 uusien ajoneuvotyyppien osalta ja 1 päivästä tammikuuta 2004 kaikkien ajoneuvotyyppien osalta ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä), joka valvoo päästöjä rajoittavien laitteiden toimintaa liitteen XI mukaisesti.

Jos ennen mainittua päivää käyttöön otetussa puristussytytteisellä polttomoottorilla varustetussa ajoneuvossa on OBD-järjestelmä, sovelletaan liitteen XI lisäyksessä 1 olevan 6.5.3-6.5.3.5 kohdan säännöksiä.

8.3. Uusiin M1-luokkaan kuuluviin ajoneuvotyyppeihin, joita 8.2. kohta ei koske, ja uusiin N1-luokan I-alaluokan ajoneuvotyyppeihin, jotka on varustettu puristussytytteisellä polttomoottorilla, on 1 päivästä tammikuuta 2005 oltava ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä), joka valvoo päästöjä rajoittavien laitteiden toimintaa liitteen XI mukaisesti. Uusissa N1-luokan II-ja III-alaluokkaan kuuluvissa ajoneuvotyypeissä on 1 päivästä tammikuuta 2006 oltava ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä), joka valvoo päästöjä rajoittavien laitteiden toimintaa liitteen XI mukaisesti.

Jos ennen tässä kohdassa mainittuja päivämääriä käyttöön otetuissa puristussytytteisellä polttomoottorilla varustetuissa ajoneuvoissa on OBD-järjestelmä, sovelletaan liitteen XI lisäyksessä 1 olevan 6.5.3-6.5.3.5 kohdan säännöksiä.

8.4. Muihin luokkiin kuuluvat ajoneuvot

Muihin luokkiin kuuluvat ajoneuvot tai ne M1-luokan ja N1-luokan ajoneuvot, jotka eivät kuulu 8.1, 8.2 tai 8.3 kohdan soveltamisalaan, voidaan varustaa OBD-järjestelmällä. Tässä tapauksessa sovelletaan liitteen XI lisäyksessä 1 olevan 6.5.3-6.5.3.5 kohdan säännöksiä."

25. Lisätään uudet lisäykset 3 ja 4 seuraavasti:

"Lisäys 3

KÄYTÖSSÄ OLEVIEN AJONEUVOJEN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TARKASTAMINEN

1. JOHDANTO

Tässä lisäyksessä vahvistetaan tämän liitteen 7.1.7 kohdassa tarkoitetut valintaperusteet, joita on sovellettava valittaessa testattavia ajoneuvoja, sekä menettelyt käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden testausta varten.

2. VALINTAPERUSTEET

Tämän lisäyksen 2.1-2.8 kohdassa määritetään perusteet, joiden nojalla valittu ajoneuvo voidaan hyväksyä. Tiedot kerätään tarkastelemalla ajoneuvoa ja haastattelemalla omistajaa/kuljettajaa.

2.1 Ajoneuvon on oltava tämän direktiivin mukaisesti tyyppihyväksyttyä ajoneuvotyyppiä, jolla on direktiivin 70/156/ETY mukainen vaatimustenmukaisuustodistus. Ajoneuvon on oltava rekisteröity ja käytössä Euroopan yhteisössä.

2.2 Ajoneuvolla ajetun kilometrimäärän on oltava vähintään 15 000 tai ajoneuvon on täytynyt olla käytössä vähintään kuuden kuukauden ajan, sen mukaan, kumpi ehto täyttyy myöhemmin, ja sillä ajettu kilometrimäärä saa olla enintään 80 000 tai sen käyttöaika saa olla enintään viisi vuotta, sen mukaan kumpi ehto täyttyy aikaisemmin.

2.3 Ajoneuvosta on oltava huoltokirja, josta käy ilmi, että ajoneuvoa on huollettu asianmukaisesti, esimerkiksi että huollot on tehty valmistajan suositusten mukaisesti.

2.4 Ajoneuvossa ei saa olla merkkejä epäasianmukaisesta käytöstä (esimerkiksi kilpa-ajosta, ylikuormituksesta, väärän polttoaineen käytöstä tai muusta väärinkäytöstä) eikä muista tekijöistä (esimerkiksi virittäminen), jotka voivat vaikuttaa päästöihin. Jos ajoneuvossa on OBD-järjestelmä, on otettava huomioon tietokoneeseen tallennetut vikakoodit ja tiedot ajetusta matkasta. Ajoneuvoa ei valita testattavaksi, jos tietokoneessa olevista tiedoista käy ilmi, että ajoneuvo on ollut toiminnassa vikakoodin tallennuksen jälkeen eikä pikaista korjausta ole tehty.

2.5 Moottoriin ei ole tehty luvattomia suuria korjauksia eikä ajoneuvoon suuria korjauksia.

2.6 Ajoneuvon polttoainesäiliöstä otetun polttoainenäytteen lyijy- ja rikkipitoisuus on sovellettavien standardien mukainen eikä väärän polttoaineen käytöstä ole muita merkkejä. Pakoputki voidaan tarkastaa jne.

2.7 Laboratorion henkilökunnan turvallisuuden vaarantavista seikoista ei ole merkkejä.

2.8 Kaikki ajoneuvon pakokaasunpuhdistusjärjestelmän osat ovat sovellettavan tyyppihyväksynnän mukaiset.

3. TARKASTUS JA HUOLTO

Testattavaksi hyväksytyt ajoneuvot tarkastetaan ja niihin tehdään tarvittaessa tavanomainen huolto 3.1-3.7 kohdan mukaisesti ennen pakokaasupäästöjen mittaamista.

3.1 Tarkastetaan ilmansuodatin, kaikki ajohihnat, kaikkien nesteiden taso, jäähdyttimen tulppa, kaikki tyhjöletkut ja pakokaasunpuhdistusjärjestelmän sähköjohdot; tarkastetaan sytytys, polttoaineen mittaus ja pakokaasunpuhdistusjärjestelmän osat väärien säätöjen ja/tai ohjeiden vastaisten muutosten havaitsemiseksi. Kirjataan muistiin kaikki poikkeavuudet.

3.2 OBD-järjestelmän vahingoittumattomuus tarkastetaan. Kaikki OBD-muistin sisältämät vikatiedot on tallennettava ja tarvittavat korjaukset on toteutettava. Jos OBD-järjestelmän vianilmaisin havaitsee vian esivakauttavan ajosyklin aikana, vika voidaan tunnistaa ja korjata. Testi voidaan tehdä uudelleen, ja korjatulla ajoneuvolla saatuja tuloksia käytetään.

3.3 Sytytysjärjestelmä on tarkastettava ja vialliset osat vaihdettava, esimerkiksi sytytystulpat, johdot jne.

3.4 Puristukset on tarkastettava. Jos tulos ei ole tyydyttävä, ajoneuvo on hylättävä.

3.5 Moottorin parametrit on tarkastettava valmistajan ohjeiden mukaisesti ja säädettävä tarvittaessa.

3.6 Jos ajoneuvolle vahvistetun huoltovälin täyttymiseen on enintään 800 kilometriä, huolto tehdään valmistajan ohjeiden mukaisesti. Matkamittarin lukemasta riippumatta öljyt ja ilmansuodatin voidaan vaihtaa valmistajan pyynnöstä.

3.7 Kun ajoneuvo on hyväksytty, polttoaine on vaihdettava asianmukaiseen päästötestin vertailupolttoaineeseen, jollei valmistaja hyväksy kaupallisen polttoaineen käyttöä.

4. TESTAUS KÄYTÖSSÄ

4.1 Kun ajoneuvon tarkastus katsotaan tarpeelliseksi, tämän direktiivin liitteen III mukaiset päästötestit tehdään esivakautetuille ajoneuvoille, jotka on valittu tämän lisäyksen 2 ja 3 kohdan vaatimusten mukaisesti.

4.2 OBD-järjestelmällä varustetuista ajoneuvoista voidaan tarkastaa vianilmaisimen toiminta käytössä jne. (esimerkiksi tämän direktiivin liitteessä XI määritellyt vianilmaisun rajat) tyyppihyväksynnän mukaisten päästötasojen osalta.

4.3 OBD-järjestelmästä voidaan tarkastaa esimerkiksi, esiintyykö sovellettavia raja-arvoja korkeampia päästötasoja, jotka eivät aiheuta vikailmoitusta, vianilmaisimen järjestelmällistä virheellistä aktivoitumista, sekä onko OBD-järjestelmässä viallisia tai heikentyneitä osia.

4.4 Jos osan tai järjestelmän toiminta on ristiriidassa kyseisen ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntätodistuksessa ja/tai asiakirjoissa annettujen tietojen kanssa ja tällainen poikkeama ei ole luvallinen direktiivin 70/156/ETY 5 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaisesti, mutta OBD-järjestelmä ei anna vikailmoitusta, osaa tai järjestelmää ei saa vaihtaa ennen päästötestiä, jollei todeta, että osaa tai järjestelmää on käsitelty ohjeiden vastaisesti tai väärinkäytetty tavalla, joka estää OBD-järjestelmää havaitsemasta syntyvää vikaa.

5. TULOSTEN ARVIOINTI

5.1 Testituloksia arvioidaan tämän liitteen lisäyksessä 4 esitetyn menettelyn mukaisesti.

5.2 Testituloksia ei saa kertoa huononemiskertoimilla.

6. SUUNNITELMA KORJAAVIKSI TOIMENPITEIKSI

6.1 Kun tyyppihyväksyntäviranomainen on varma, että ajoneuvotyyppi ei ole näissä määräyksissä esitettyjen vaatimusten mukainen, hän pyytää valmistajaa toimittamaan suunnitelman korjaaviksi toimenpiteiksi, joilla vaatimustenvastaisuus poistetaan.

6.2 Suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi on toimitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle viimeistään 60 työpäivän kuluttua 6.1 kohdassa tarkoitetusta tiedoksiantopäivämäärästä. Tyyppihyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman hyväksymisestä tai hylkäämisestä 30 työpäivän kuluessa. Lisäaikaa on kuitenkin myönnettävä, jos valmistaja voi osoittaa toimivaltaista tyyppihyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että lisäaika on tarpeen vaatimustenvastaisuuden tutkimiseen, jotta voidaan toimittaa suunnitelma korjaaviksi toimenpiteiksi.

6.3 Korjaavien toimenpiteiden piiriin on kuuluttava kaikkien ajoneuvojen, joissa on todennäköisesti sama vika. Tarve muuttaa tyyppihyväksyntäasiakirjoja on arvioitava.

6.4 Valmistajalla on oltava jäljennös kaikesta korjaavia toimenpiteitä koskevaan suunnitelmaan liittyvästä kirjeenvaihdosta. Valmistajan on lisäksi pidettävä kirjaa käytössä olevien ajoneuvojen korjausmenettelystä ja toimitettava säännöllisesti tilannekatsauksia tyyppihyväksyntäviranomaiselle.

6.5 Korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman on täytettävä 6.5.1-6.5.11 kohdassa asetetut vaatimukset. Valmistajan on annettava korjaavia toimenpiteitä koskevalle suunnitelmalle sen yksikäsitteisesti yksilöivä nimi tai numero.

6.5.1 Kuvaus kustakin korjaavia toimenpiteitä koskevaan suunnitelmaan sisältyvästä ajoneuvotyypistä

6.5.2 Kuvaus erityismuutoksista, mukautuksista, korjauksista ja muista muutoksista, jotka tehdään ajoneuvoihin niiden saattamiseksi vaatimustenmukaisiksi, mukaan lukien lyhyt tiivistelmä tiedoista ja teknisistä tutkimuksista, jotka tukevat valmistajan päätöstä valita kyseiset toimenpiteet ajoneuvon saattamiseksi vaatimustenmukaiseksi.

6.5.3 Kuvaus tavasta, jolla valmistaja antaa tiedon ajoneuvojen omistajille.

6.5.4 Mahdollinen kuvaus oikeasta huollosta ja käytöstä, jotka valmistaja vahvistaa edellytyksiksi oikeudelle tehdä korjauksia korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman puitteissa, sekä selvitys valmistajan syistä tällaisten edellytysten asettamiseen. Mitään huolto- tai käyttöedellytyksiä ei saa asettaa, jolleivät ne todistettavasti liity vaatimustenvastaisuuteen ja sitä korjaaviin toimenpiteisiin.

6.5.5 Kuvaus menettelystä, jota ajoneuvon omistajan on noudatettava saadakseen vaatimustenvastaisuuden korjautetuksi. On mainittava ajankohta, jonka jälkeen korjaavat toimenpiteet voidaan toteuttaa, arvio korjaamon työhönsä tarvitsemasta ajasta ja tieto siitä, missä korjaus voidaan tehdä. Korjaus on tehtävä joutuisasti, kohtuullisen ajan kuluttua ajoneuvon toimittamisesta.

6.5.6 Jäljennös ajoneuvon omistajalle toimitetuista tiedoista

6.5.7 Lyhyt kuvaus järjestelyistä, joita valmistaja käyttää varmistaakseen, että osia ja järjestelmiä on riittävästi korjaavia toimenpiteitä varten. On ilmoitettava, milloin osia tai järjestelmiä on saatavilla riittävästi korjausmenettelyn aloittamiseksi.

6.5.8 Jäljennös kaikista ohjeista, jotka lähetetään korjauksen suorittaville henkilöille.

6.5.9 Kuvaus ehdotettujen korjaavien toimenpiteiden vaikutuksesta kunkin suunnitelmaan kuuluvan ajoneuvotyypin päästöihin, polttoaineenkulutukseen, ajettavuuteen ja turvallisuuteen sekä näitä päätelmiä tukevia tietoja, teknisiä selvityksiä jne.

6.5.10 Kaikki muut tiedot tai selvitykset, joita hyväksyntäviranomainen voi kohtuudella pitää tarpeellisina korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman arvioimiseksi.

6.5.11 Jos korjaavia toimenpiteitä koskevaan suunnitelmaan sisältyy käytössä olevien ajoneuvojen korjaaminen, on tyyppihyväksyntäviranomaiselle toimitettava tieto menetelmästä, jota käytetään tehtyjen korjausten merkitsemiseen. Jos käytetään leimaa, on toimitettava esimerkki siitä.

6.6 Valmistajaa voidaan vaatia tekemään hyväksyttävästi suunnitellut ja tarvittavat testit osille ja ajoneuvoille, joihin on tehty ehdotettu muutos tai korjaus, jotta voidaan todeta kyseisen muutoksen tai korjauksen tuloksellisuus.

6.7 Valmistajan on merkittävä muistiin tiedot jokaisesta korjattavaksi kutsutusta ja korjatusta ajoneuvosta sekä korjaukset tehneistä korjaamoista. Tyyppihyväksyntäviranomaisen on pyynnöstään saatava haltuunsa näin syntyneet asiakirjat viiden vuoden ajan korjaavia toimenpiteitä koskevan suunnitelman täytäntöönpanosta.

6.8 Korjauksesta ja/tai muutoksesta tai uusien laitteiden lisäämisestä on tehtävä merkintä valmistajan ajoneuvon omistajalle antamaan todistukseen.

Lisäys 4 (1)

(1) Lisäyksessä 4 olevia määräyksiä tarkastellaan uudelleen ja täydennetään viipymättä direktiivin 70/156/ETY 13 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

KÄYTÖNAIKAISEN VAATIMUSTENMUKAISUUDEN TESTAUKSESSA KÄYTETTÄVÄ TILASTOLLINEN MENETTELY

1. Tässä lisäyksessä kuvataan menettely, jota on käytettävä varmistettaessa vaatimustenmukaisuus käytössä tyyppi I -testin mukaisesti.

2. On noudatettava kahta menettelyä:

1. Näistä ensimmäinen koskee otoksessa havaittuja ajoneuvoja, jotka päästöjä koskevan vian vuoksi näkyvät tuloksissa muista havainnoista selvästi poikkeavina (3 kohta).

2. Toinen menettely koskee koko otosta (4 kohta).

3. SOVELLETTAVA MENETTELY, KUN OTOKSESSA ON PÄÄSTÖLTÄÄN POIKKEAVIA AJONEUVOJA

3.1 Ajoneuvoa pidetään päästöltään poikkeavana, jos liitteessä I olevassa 5.3.1.4 kohdassa esitetty raja-arvo ylittyy merkittävästi minkä tahansa epäpuhtauden osalta.

3.2 Otoksen vähimmäiskoko on kolme ja enimmäiskoko määräytyy 4 kohdan mukaisesti, otosta tarkastellaan päästöltään poikkeavien ajoneuvojen löytämiseksi.

3.3 Jos löytyy päästöiltään poikkeava ajoneuvo, on selvitettävä liiallisen päästön syy.

3.4 Jos löytyy enemmän kuin yksi samasta syystä päästöltään poikkeava ajoneuvo, otosta on pidettävä epäonnistuneena.

3.5 Jos löytyy vain yksi päästöltään poikkeava ajoneuvo tai enemmän kuin yksi päästöltään poikkeava ajoneuvo, joiden päästöjen poikkeavuuteen on eri syyt, otosta on laajennettava yhdellä ajoneuvolla, jollei otoksen koko jo ole suurin sallittu.

3.5.1 Jos laajennetusta otoksesta löytyy enemmän kuin yksi samasta syystä päästöltään poikkeava ajoneuvo, otosta on pidettävä epäonnistuneena.

3.5.2 Jos enimmäiskokoisesta otoksesta ei löydy enempää kuin yksi samasta syystä päästöltään poikkeava ajoneuvo, otosta on pidettävä onnistuneena tämän lisäyksen 3 kohdan vaatimusten osalta.

3.6 Kun otosta laajennetaan 3.5 kohdan vaatimusten vuoksi, laajennettuun otokseen on sovellettava 4 kohdan mukaista tilastollista menettelyä.

4. SOVELLETTAVA MENETTELY, KUN PÄÄSTÖLTÄÄN POIKKEAVIA AJONEUVOJA EI KÄSITELLÄ ERIKSEEN

4.1 Otoksen vähimmäiskoko on 3 ja otanta järjestetään siten, että todennäköisyys, jolla erä läpäisee testin, kun tuotannosta on viallisia 40 %, on 0,95 (tuottajan riski = 5 %), ja todennäköisyys, jolla erä hyväksytään, kun tuotannosta on viallisia 75 %, on 0,15 (kuluttajan riski = 15 %).

4.2 Kuhunkin liitteessä I olevassa 6.2.1 kohdassa tarkoitetuista epäpuhtauksista sovelletaan seuraavaa menettelyä (ks. kuva I/7):

Olkoon L epäpuhtaudelle vahvistettu raja-arvo

Xi otoksen i:nnestä ajoneuvosta mitattu arvo

n tarkasteltavan otoksen numero.

4.3 Lasketaan otokselle testimuuttujan arvo, jonka avulla saadaan vaatimusten vastaisten ajoneuvojen lukumäärä, toisin sanoen xi > L.

4.4 Jos

- testimuuttujan arvo on pienempi tai yhtä suuri kuin seuraavassa taulukossa ilmoitettu otoskokoa vastaava hyväksymiskynnys, kyseisen epäpuhtauden osalta tehdään hyväksyvä päätös

- testimuuttujan arvo on suurempi tai yhtä suuri kuin seuraavassa taulukossa ilmoitettu otoskokoa vastaava hylkäämiskynnys, kyseisen epäpuhtauden osalta tehdään hylkäävä päätös

- kumpikaan edellisistä ehdoista ei toteudu, testataan vielä yksi ajoneuvo ja sovelletaan menettelyä otokseen, joka on kooltaan yhden suurempi kuin aikaisemmin.

Seuraavassa taulukossa olevat hyväksymis- ja hylkäämiskynnykset on laskettu kansainvälisen standardin ISO 8422:1991 mukaisesti.

5. Otoksen katsotaan läpäisseen testin, jos se täyttää tämän lisäyksen 3 ja 4 kohdassa esitetyt vaatimukset.

>TAULUKON PAIKKA>

>VIITTAUS KAAVIOON>

LIITE II

26. MUUTETAAN 3.2.1.6 kohta seuraavasti

"3.2.1.6 Moottorin nimellinen joutokäyntinopeus (mukaan lukien toleranssit)

. min-1

3.2.1.6.1 Moottorin suuri joutokäyntinopeus (mukaan lukien toleranssit)

. min-1"

27. Lisätään 3 kohtaan seuraavat uudet kohdat ja alaviitteet:

"3.2.12.2.8 Ajoneuvon sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä)

3.2.12.2.8.1 Kirjallinen kuvaus ja/tai piirros vianilmaisimesta:

.

3.2.12.2.8.2 Luettelo kaikista sisäisen valvontajärjestelmän valvomista osista ja niiden tarkoituksesta:

.

3.2.12.2.8.3 Kirjallinen kuvaus (toiminnan perusperiaatteet) seuraavista:

.

3.2.12.2.8.3.1 Kipinäsytytteiset polttomoottorit (1):

.

3.2.12.2.8.3.1.1 Katalysaattorin valvonta (1):

.

3.2.12.2.8.3.1.2 Sytytyskatkojen havaitseminen (1):

.

3.2.12.2.8.3.1.3 Happitunnistimen valvonta (1):

.

3.2.12.2.8.3.1.4 Muut osat, joita sisäinen valvontajärjestelmä valvoo (1):

.

3.2.12.2.8.3.2 Puristussytytteiset polttomoottorit (1):

.

3.2.12.2.8.3.2.1 Katalysaattorin valvonta (1):

.

3.2.12.2.8.3.2.2 Hiukkasloukun valvonta (1):

.

3.2.12.2.8.3.2.3 Sähköisen polttoaineensyöttöjärjestelmän valvonta (1):

.

3.2.12.2.8.3.2.4 Muut osat, joita sisäinen valvontajärjestelmä valvoo (1):

.

3.2.12.2.8.4 Vianilmaisimen aktivoitumisehdot (kiinteä ajokertamäärä tai tilastollinen menetelmä):

.

3.2.12.2.8.5 Luettelo kaikista sisäisen valvontajärjestelmän tulostuskoodeista ja tietojen esitysmuodosta (selityksin varustettuna):

.

(1) Tarpeeton yliviivataan."

LIITE III

28. 2.3.1 kohta:

- Poistetaan 2 ja 3 kohta.

- Muutetaan 2 kohta (entinen 4 kohta) seuraavasti:

"Ajoneuvot, jotka eivät saavuta vaadittua kiihtyvyyttä . . ." (muilta osin ei muutoksia)

29. 6.1.3 kohta:

Muutetaan ensimmäinen virke seuraavasti:

"Ajoneuvoon kohdistetaan nopeudeltaan vaihteleva ilmavirtaus."

30. 6.2.2 kohta:

Ensimmäinen ajojakso alkaa moottorin käynnistyksen alkaessa.

7.1 kohta:

Näytteenotto aloitetaan (NA) ennen moottorin käynnistystä tai käynnistystä aloitettaessa ja loppuu viimeisen taajaman ulkopuolisen joutokäyntijakson loppuessa (osa 2, näytteenoton loppuminen) (NL) tai, kun kyseessä on tyyppi VI-testi, viimeisen perusjakson (osa 1) viimeisen joutokäyntijakson loppuessa.

Lisäys 1

31. 1.1 kohta:

- Korvataan kuva III.1.1 seuraavalla uudella kuvalla:

>VIITTAUS KAAVIOON>

- Taulukon III/1/2 sarakkeen 5 (nopeus km/h) toiminta n:o 23 teksti on seuraava:

"35 10"

32. Poistetaan 4-4.3 kohta, mukaan lukien taulukko III/1/4 ja kuva III/1/4.

Lisäys 3

33. 5.1.1.2.7 kohta

(ei koske suomenkielistä tekstiä)

LIITE VI

34. Muutetaan 1-6 kohta seuraavasti:

"1. JOHDANTO

Tässä liitteessä kuvataan liitteessä I olevan 5.3.4 kohdan mukaisessa tyyppi IV -testissä noudatettava menettely.

Tämä menettely on menetelmä, jolla määritetään kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetun ajoneuvon polttoainejärjestelmästä haihtuvat hiilivedyt.

2. TESTIN KUVAUS

Haihtumispäästötestin (kuva VI/1) tarkoituksena on määrittää hiilivetyjen haihtumispäästöt, jotka aiheutuvat lämpötilan vuorokausivaihtelusta, ja kuumaksi ajetun moottorin ajoneuvoa lämmittävästä vaikutuksesta ajoneuvon ollessa pysäköitynä sekä kaupunkiajosta. Testi käsittää seuraavat vaiheet:

- testin valmistelun, mukaan lukien kaupunkiajosykli (osa 1) ja taajama-alueen ulkopuolinen ajosykli (osa 2),

- niiden haihtumispäästöjen määrittämisen, jotka aiheutuvat kuumaksi ajetun moottorin ajoneuvoa lämmittävästä vaikutuksesta (kuumahaihtuma) ajoneuvon ollessa pysäköitynä,

- niiden haihtumispäästöjen määrittämisen, jotka aiheutuvat lämpötilan vuorokausivaihtelusta ajoneuvon ollessa pysäköitynä.

Kuumahaihtuman ja lämpötilan vuorokausivaihtelusta aiheutuvan haihtuman määrittämisestä saadut hiilivetypäästöjen massat lasketaan yhteen ja testistä annetaan yhteenlaskettu tulos.

3. AJONEUVO JA POLTTOAINE

3.1 Ajoneuvo

3.1.1 Ajoneuvon on oltava hyvässä mekaanisessa kunnossa, sen on oltava sisäänajettu ja sillä on oltava ajettu vähintään 3 000 km ennen testiä. Haihtumispäästöjen rajoitusjärjestelmän on oltava kytkettynä ja sen on oltava toiminut oikein tämän ajan ja aktiivihiilisäiliön (-säiliöiden) on oltava ollut tavanomaisessa käytössä ilman tavallisuudesta poikkeavaa tyhjentämistä tai kuormitusta.

3.2 Polttoaine

3.2.1 Testeissä on käytettävä sopivaa vertailupolttoainetta, joka määritellään tämän direktiivin liitteessä IX.

4. HAIHTUMISPÄÄSTÖTESTIN TESTAUSLAITTEISTO

4.1 Alustadynamometri

Alustadynamometrin on oltava liitteessä III esitettyjen vaatimusten mukainen.

4.2 Haihtumispäästöjen mittaustila

Haihtumispäästöjen mittaustilan on oltava kaasutiivis suorakulmainen mittauskammio, johon testattava ajoneuvo mahtuu. Ajoneuvoon on päästävä käsiksi joka puolelta, ja suljettuna mittaustilan on oltava kaasutiivis lisäyksen 1 mukaisesti. Mittaustilan sisäpinnan on oltava läpäisemätöntä materiaalia, joka ei reagoi hiilivetyjen kanssa. Lämpötilan säätelyjärjestelmän on koko testin ajan voitava ohjata mittaustilan lämpötilaa määritellyn lämpötila/aikaohjelman mukaisesti, josta sallittu keskimääräinen lämpötilapoikkeama on ± 1 K.

Säätelyjärjestelmä on säädettävä siten, että lämpötilavaihtelut ovat tasaisia ja lämpötiloissa on mahdollisimman vähän ylityksiä, huojuntaa ja epävakaisuutta ympäröivän lämpötilan pitkän aikavälin tavoitearvoihin verrattuna. Sisäpinnan lämpötila ei saa missään vaiheessa laskea alemmaksi kuin 278 K (5 °C) tai nousta korkeammaksi kuin 328 K (55 °C) lämpötilan vuorokausivaihtelusta aiheutuvien päästöjen testauksen aikana. Seinärakenteen on johdettava lämpöä hyvin. Sisäpinnan lämpötila ei saa laskea alemmaksi kuin 293 K (20 °C) tai nousta korkeammaksi kuin 325 K (53 °C) kuumaksi ajetun moottorin aiheuttamien haihtumispäästöjen testauksen aikana.

Lämpötilavaihtelusta aiheutuviin mittaustilan tilavuuden muutoksiin varaudutaan käyttämällä joko tilavuudeltaan muuttuvaa tai tilavuudeltaan muuttumatonta mittaustilaa.

4.2.1 Tilavuudeltaan muuttuva mittaustila

Tilavuudeltaan muuttuva mittaustila laajenee ja supistuu mittaustilassa olevien ilmamassojen lämpötilamuutoksia vastaavasti. Kaksi käytettävissä olevaa keinoa mittaustilan tilavuuden muuttamiseksi ovat liikkuva(t) paneeli(t) tai paljerakenne, jossa mittaustilan sisällä oleva(t) läpäisemätön (läpäisemättömät) pussi(t) laajenee (laajenevat) tai supistuu (supistuvat) tilan sisällä olevan paineen muutosten vaikutuksesta ottamalla korvausilmaa tilan ulkopuolelta. Tilavuuden muutoksiin mukautuvien rakenteiden osalta on varmistettava lisäyksen 1 mukaisesti, että mittaustilan eheys säilyy lämpötilan vaihdellessa sallitulla alueella.

Tilavuutta mukauttavilla menetelmillä on rajoitettava mittaustilan sisällä olevan paineen ja ilmanpaineen välinen erotus enimmäisarvoon ± 5 hPa.

Mittaustilan tilavuus on voitava lukita määrättyyn arvoon. Tilavuudeltaan muuttuvan mittaustilan "nimellisen tilavuuden" on voitava muuttua ± 7 prosenttia (katso lisäyksessä 1 oleva 2.1.1 kohta) testauksen aikana tapahtuvan lämpötilan ja ilmanpaineen vaihtelun mukaisesti.

4.2.2 Tilavuudeltaan muuttumaton mittaustila

Tilavuudeltaan muuttumattoman mittaustilan on oltava koottu lujista paneeleista, jotka pitävät mittaustilan tilavuuden muuttumattomana ja ovat seuraavien vaatimusten mukaisia.

4.2.2.1 Mittaustilassa on oltava ilmanvaihtojärjestelmä, joka poistaa mittaustilasta ilmaa pienellä ja tasaisella virtaamalla koko testin ajan. Ilmanvaihtojärjestelmä voi korvata ulos virtaavan ilman aiheuttamaa vajetta mittaustilaa ympäröivällä ilmalla. Sisään päästettävä ilma on suodatettava aktiivihiilellä suhteellisen tasaisen hiilivetytason ylläpitämiseksi. Tilavuutta mukauttavilla menetelmillä on pidettävä mittaustilan sisällä olevan paineen ja ilmanpaineen välinen erotus 0:n ja -5 hPa:n välillä.

4.2.2.2 Laitteistolla on voitava mitata poistetun ja sisään päästettävän ilman hiilivetyjen massa 0,01 gramman resoluutiolla. Mittaustilasta poistuvasta ja sen sisään päästetystä ilmasta voidaan suhteellisella osavirtaperiaatteella toimivalla laitteella kerätä näytepussi. Vaihtoehtoisesti mittaustilaan päästettyä ja tilasta poistettua virtaamaa voidaan tarkkailla jatkuvasti prosessiin suoraan kytketyn FID-analysaattorin avulla, ja virtaamat ja niiden mittaus voidaan sovittaa yhteen siten, että saadaan jatkuva tallenne poistettujen hiilivetyjen määrästä.

4.3 Analysointijärjestelmät

4.3.1 Hiilivetyanalysaattori

4.3.1.1 Mittaustilan ilmaa valvotaan liekki-ionisaatiotyyppisellä hiilivetyilmaisimella (FID). Näytekaasu on imettävä yhden sivuseinän keskipisteestä tai kammion katosta, ja mahdolliset ohivirtaukset on johdettava takaisin mittaustilaan, mieluiten heti sekoitustuulettimen taakse.

4.3.1.2 Hiilivetyanalysaattorin vasteajan on oltava enintään 1,5 sekuntia lukemaan, joka on 90 prosenttia lopullisesta lukemasta. Stabiilisuuden on oltava parempi kuin 2 prosenttia täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa ja 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta 15 minuutin ajan kaikilla käytettävillä alueilla.

4.3.1.3 Keskihajonnan avulla ilmaistun analysaattorin toistuvuuden on oltava parempi kuin 1 prosentti täydestä asteikosta asteikon nollakohdassa ja 80 ± 20 prosentin kohdassa täydestä asteikosta kaikilla käytettävillä alueilla.

4.3.1.4 Analysaattorin käyttöalueet on valittava siten, että saadaan paras resoluutio mittauksessa, kalibroinnissa ja vuototarkastusmenettelyssä.

4.3.2 Hiilivetyanalysaattorin tietojen tallennusjärjestelmä

4.3.2.1 Hiilivetyanalysaattori on varustettava laitteella, joka tallentaa sähköistä signaalia joko kynäpiirturilla tai muulla tietojenkäsittelyjärjestelmällä ja jonka tallennustaajuus on vähintään kerran minuutissa. Tallennusjärjestelmän on oltava käyttöominaisuuksiltaan vähintään tallennettavaa signaalia vastaava ja tulosten on tallennuttava pysyvästi. Tallenteessa on näyttävä selvä merkki kuumahaihtuman ja lämpötilan vuorokausivaihtelun testauksen alkamisesta ja päättymisestä (mukaan lukien näytteenottojaksojen alkaminen ja päättyminen sekä kunkin testin alkamisen ja päättymisen välinen aika).

>VIITTAUS KAAVIOON>

4.4 Polttoainesäiliön lämmitys (ainoastaan, jos aktiivihiilisäiliötä täytettäessä käytetään bensiiniä)

4.4.1 Ajoneuvon polttoainesäiliössä (-säiliöissä) olevaa polttoainetta on lämmitettävä säädettävällä lämmönlähteellä, esimerkiksi 2 000 watin tehoinen lämmitystyyny on sopiva. Lämmitysjärjestelmän on lämmitettävä tasaisesti säiliön seinämiä polttoainepinnan alapuolella siten, että se ei aiheuta polttoaineen paikallista ylikuumenemista. Säiliössä polttoaineen yläpuolella olevaa höyryä ei saa lämmittää.

4.4.2 Säiliön lämmityslaitteen on kyettävä lämmittämään säiliössä oleva polttoaine tasaisesti 289 K:n (16 °C) alkulämpötilasta 14 K:n verran 60 minuutissa, lämpötila-anturin sijainnin ollessa 5.1.1 kohdan mukainen. Lämmitysjärjestelmän on kyettävä pitämään polttoaineen lämpötila ± 1,5 K:n sisällä vaaditusta lämpötilasta säiliön lämmityksen aikana.

4.5 Lämpötilalukemien tallennus

4.5.1 Mittauskammiossa (SHED) vallitseva lämpötila tallennetaan kahdessa pisteessä lämpötila-antureiden avulla, jotka on kytketty näyttämään keskimääräistä arvoa. Mittauspisteet sijaitsevat mittaustilan sisällä noin 0,1 metrin etäisyydellä kummankin sivuseinän pystysuorasta keskiviivasta 0,9 ± 0,2 metrin korkeudella.

4.5.2 Polttoainesäiliön (-säiliöiden) lämpötila mitataan anturilla, joka on asennettu polttonestesäiliöön 5.1.1 kohdan mukaisesti tapauksissa, joissa aktiivihiilisäiliötä täytettäessä käytetään bensiiniä (5.1.5 kohta).

4.5.3 Lämpötilatietoja on tallennettava tai syötettävä tietojenkäsittelyjärjestelmään vähintään kerran minuutissa haihtumispäästöjen mittausten koko keston ajan.

4.5.4 Lämpötilan tallenusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 1,0 K ja lämpötila on kyettävä lukemaan 0,4 K:n tarkkuudella.

4.5.5 Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on kyettävä lukemaan aika ± 15 sekunnin tarkkuudella.

4.6 Painelukemien tallennus

4.6.1 Testausalueen ilmanpaineen ja mittaustilan sisällä vallitsevan ilmanpaineen välinen erotus Äp on tallennettava tai syötettävä tietojenkäsittelyjärjestelmään vähintään kerran minuutissa haihtumispäästöjen mittauksen koko keston ajan.

4.6.2 Painelukemien tallennusjärjestelmän tarkkuuden on oltava ± 2 hPa, ja paine on kyettävä lukemaan ± 0,2 hPa:n tarkkuudella.

4.6.3 Tallennus- tai tietojenkäsittelyjärjestelmästä on kyettävä lukemaan aika ± 15 sekunnin tarkkuudella.

4.7 Tuulettimet

4.7.1 Kammion hiilivetypitoisuus on kyettävä alentamaan ulkoilman tasolle käyttämällä yhtä tai useampaa tuuletinta tai puhallinta mittaustilan (SHED) oven (ovien) ollessa auki.

4.7.2 Kammiossa on oltava yksi tai useampi tuuletin tai puhallin, joiden teho vastaa ilmavirtaa 0,1-0,5 m3s-1 ja joilla mittaustilan ilma saadaan kunnolla sekoitetuksi. Kammion lämpötila ja hiilivetypitoisuus on kyettävä pitämään tasaisena mittausten ajan. Tuulettimien tai puhaltimien ilmavirtausta ei saa kohdistaa suoraan mittaustilassa olevaan ajoneuvoon.

4.8 Kaasut

4.8.1 Kalibrointia ja käyttöä varten on oltava saatavilla seuraavia puhtaita kaasuja:

- puhdistettua synteettistä ilmaa (epäpuhtauksia NUM>CHC, f 7 Pf

>DEN>Tf

- >NUM>CHC, i 7 Pi >DEN>Ti

) + MHC, out - MHC, i

jossa:

MHC = hiilivedyn määrä grammoina,

MHC,out = tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana poistuvien hiilivetyjen massa (grammoina),

MHC,i = tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana saapuvien hiilivetyjen massa (grammoina),

CHC = mittaustilassa mitattu hiilivetypitoisuus (ppm (tilavuus) C1-ekvivalenttina),

V = mittaustilan nettotilavuus kuutiometreinä korjattuna ajoneuvon tilavuudella ikkunoiden ja tavaratilan ollessa auki. Jos ajoneuvon tilavuutta ei ole määritetty, vähennetään 1,42 kuutiometrin suuruinen tilavuus,

T = ympäristön lämpötila kammiossa, K,

P = ilmanpaine, kPa,

>NUM>H/

>DEN>C

= hiili/vetysuhde,

k = 1,2 × (12 + >NUM>H/

>DEN>C

);

kun:

i on lukema testin alussa,

f on lukema testin lopussa,

>NUM>H/

>DEN>C

:n arvoksi oletetaan 2,33 lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä,

>NUM>H/

>DEN>C

:n arvoksi oletetaan 2,20 kuumahaihtumatestissä.

6.2 Testin kokonaistulos

Ajoneuvon yhteenlaskettu hiilivetypäästöjen massa on

Mtotal = MDI + MHS

missä:Mtotal = ajoneuvon päästöjen yhteenlaskettu massa (grammaa),

MDI = hiilivetypäästöjen massa (grammaa) lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä,

MHS = hiilivetypäästöjen massa (grammaa) kuumahaihtumatestissä."

Lisäys 1

35 Lisätään 1 ja 2 kohta seuraavasti:

"1. KALIBROINTIEN VÄLINEN AIKA JA KALIBROINTIMENETELMÄT

1.1 Kaikki laitteet on kalibroitava ennen kuin ne otetaan käyttöön ensimmäisen kerran ja tämän jälkeen niin usein kuin on tarpeellista ja joka tapauksessa tyyppihyväksyntätestiä edeltävän kuukauden kuluessa. Käytettävät kalibrointimenetelmät esitetään tässä lisäyksessä.

1.2 Yleensä on käytettävä ensin mainittuja lämpötilasarjoja. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää hakasulkeissa olevia lämpötilasarjoja.

2. MITTAUSTILAN KALIBROINTI

2.1 Mittaustilan sisätilavuuden alkumäärittely

2.1.1 Ennen kuin kammio otetaan käyttöön ensimmäisen kerran, sen sisätilavuus on määritettävä seuraavasti. Kammion sisäseinät mitataan huolellisesti, kaikki mittaustilan epäsäännöllisyydet kuten jäykistyssauvat huomioon ottaen. Kammion sisätilavuus määritetään näiden mittojen perusteella.

Tilavuudeltaan muuttuvan mittaustilan tilavuus lukitaan määrättyyn arvoon tilan ollessa 303 K:n (30 °C) [302 K (29 °C)] ympäristön lämpötilassa. Tämän nimellistilavuuden on oltava toistettavissa siten, että ero on korkeintaan ± 0,5 prosenttia ilmoitetusta tilavuudesta.

2.1.2 Todellinen sisätilavuus määritetään vähentämällä kammion sisätilavuudesta 1,42 kuutiometriä. Vaihtoehtoisesti 1,42 kuutiometrin sijasta voidaan käyttää testattavan ajoneuvon tilavuutta sen matkatavaratilan ja ikkunoiden ollessa auki.

2.1.3 Kammio on tarkastettava 2.3 kohdan mukaisesti. Jos kammiosta mitattu propaanin massa ei vastaa sinne ruiskutettua massaa niin, että ero on enintään ± 2 prosenttia, on toteuttettava korjaavia toimenpiteitä.

2.2 Kammion taustapäästöjen määrittäminen

Tällä toimenpiteellä varmistetaan, että kammiossa ei ole mitään aineita, joista pääsee merkittäviä määriä hiilivetyjä. Tarkastus on tehtävä, kun mittaustila otetaan käyttöön, jokaisen mittaustilassa tehdyn mahdollisesti taustapäästöihin vaikuttavan toimenpiteen jälkeen ja vähintään kerran vuodessa.

2.2.1 Tilavuudeltaan muuttuvaa mittaustilaa voidaan käyttää joko lukittuna tiettyyn tilavuusasemaan kuten 2.1.1 kohdassa esitetään tai tilavuudeltaan vapaasti muuttuvana. Ympäristön lämpötila on pidettävä 308 ± 2 K:n (35 ± 2 °C) [309 ± 2 K (36 ± 2 °C)] suuruisena koko jäljempänä mainitun neljän tunnin jakson ajan.

2.2.2 Tilavuudeltaan muuttumatonta mittaustilaa on käytettävä tuuletusaukot suljettuina. Ympäristön lämpötila on pidettävä 308 ± 2 K:n (35 ± 2 °C) [309 ± 2 K (36 ± 2 °C)] suuruisena koko jäljempänä mainitun neljän tunnin jakson ajan.

2.2.3 Mittaustila voidaan tiivistää ja sekoitustuuletin voi olla käynnissä enintään 12 tuntia ennen kuin neljä tuntia kestävä taustapitoisuuksien näytteenotto alkaa.

2.2.4 Kalibroidaan analysaattori (tarvittaessa), nollataan ja mittausalue tarkastetaan.

2.2.5 Mittaustilaa ilmataan, kunnes saadaan vakaa lukema hiilivedylle. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy.

2.2.6 Kammio tiivistetään ja mitataan hiilivedyt, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat alkulukemat CHC,i, Pi ja Ti, joita käytetään laskettaessa taustapitoisuuksia mittaustilassa.

2.2.7 Mittaustila jätetään lepoon ja sekoitustuuletin käyntiin neljän tunnin ajaksi.

2.2.8 Kun kyseinen ajanjakso on päättynyt, samaa analysaattoria käytetään kammion hiilivetypitoisuuden mittauksessa. Lämpötila ja ilmanpaine mitataan myös. Nämä ovat loppulukemat CHC,f, Pf ja Tf.

2.2.9 Mittaustilassa testin aikana tapahtunut hiilivetyjen massan muutos lasketaan 2.4 kohdan mukaisesti. Mittaustilan taustapäästö saa olla enintään 0,05 grammaa.

2.3 Kalibrointi ja hiilivetyjen säilyvyystesti

Kalibroinnilla ja hiilivetyjen säilyvyystestillä kammiossa tarkastetaan 2.1 kohdassa laskettu tilavuus ja mitataan myös mahdollisen vuodon määrä. Mittaustilan vuodon määrä on määritettävä, kun mittaustila otetaan käyttöön, jokaisen sen eheyteen mahdollisesti vaikuttavan toimenpiteen jälkeen ja tämän jälkeen vähintään kerran kuussa. Jos kuutena peräkkäisenä kuukautena tehdyt säilyvyystarkastukset eivät ole antaneet aihetta korjauksiin, voidaan mittaustilan vuodon määrä vastedes määrittää neljännesvuosittain, edellyttäen, että korjaavia toimenpiteitä ei tarvita.

2.3.1 Mittaustilaa ilmataan, kunnes päästään vakaaseen hiilivetypitoisuuteen. Sekoitustuuletin käynnistetään, jos se ei vielä käy. Hiilivetyanalysaattori nollataan, kalibroidaan tarvittaessa ja mittausalue tarkastetaan.

2.3.2 Tilavuudeltaan muuttuvat mittaustilat lukitaan nimellistilavuusasentoonsa. Tilavuudeltan muuttumattomien mittaustilojen tuuletusaukot suljetaan.

2.3.3 Lämpötilan säätöjärjestelmä käynnistetään (jos se ei vielä ole toiminnassa) ja se säädetään aloituslämpötilaan 308 K (35 °C) [309 K (36 °C)].

2.3.4 Kun mittaustilan lämpötila tasaantuu arvoon 308 ± 2 K (35 ± 2 °C) [309 ± 2 K (36 ± 2 °C)], mittaustila tiivistetään ja mitataan taustapitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat alkulukemat CHC,i, Pi ja Ti, joita käytetään mittaustilan kalibroinnissa.

2.3.5 Mittaustilaan ruiskutetaan noin 4 grammaa propaania. Propaanin määrä on mitattava vähintään ± 0,2 prosentin tarkkuudella mitatusta arvosta.

2.3.6 Kammion sisällön annetaan sekoittua viiden minuutin ajan, minkä jälkeen mitataan hiilivetypitoisuus, lämpötila ja ilmanpaine. Nämä ovat mittaustilan kalibroinnin loppulukemat CHC,f, Tf ja Pf ja säilyvyystarkastuksen alkulukemat CHC,i, Pi ja Ti.

2.3.7 Mittaustilassa olevan propaanin massa lasketaan käyttämällä 2.3.4 ja 2.3.6 kohdan lukemia ja 2.4 kohdan kaavaa. Propaanin massa ei saa erota enempää kuin ± 2 prosenttia 2.3.5 kohdassa mitatusta propaanin massasta.

2.3.8 Tilavuudeltaan muuttuvat mittaustilat vapautetaan nimellistilavuuteen lukitusta asemasta. Tilavuudeltaan muuttumattomien mittaustilojen tuuletusaukot avataan.

2.3.9 Aloitetaan 24 tuntia kestävä lämpötilan vaihtelu 15 minuutin kuluessa mittaustilan tiivistämisestä lisäyksessä 2 olevan kaavion [vaihtoehtoisen kaavion] mukaisesti 308 K:n (35 °C) lämpötilasta 293 K:n (20 °C) lämpötilaan ja takaisin 308 K:n (35 °C) lämpötilaan [308,6 K:n (35,6 °C) lämpötilasta 295,2 K:n (22,2 °C) lämpötilaan ja takaisin 308,6 K:n (35,6 °C) lämpötilaan]. (Liitteessä VI olevassa 5.7.1 kohdassa tarkoitetut poikkeamat sallitaan.)

2.3.10 Lämpötilavaihtelun 24 tunnin jakson päätyttyä mitataan ja tallennetaan hiilivetypitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen loppuarvot. Nämä ovat hiilivetyjen säilyvyystarkastuksen loppulukemat CHC,f, Tf ja Pf.

2.3.11 Hiilivetyjen massa lasketaan 2.3.10 ja 2.3.6 kohdan lukemien perusteella 2.4 kohdan kaavaa käyttäen. Massa ei saa poiketa enempää kuin 3 prosenttia 2.3.7 kohdassa tarkoitetusta hiilivetyjen massasta.

2.4 Laskelmat

Kammiossa vallitsevan hiilivetyjen taustapitoisuuden ja vuodon määrän määrittämisessä käytetään laskelmaa hiilivetyjen massan nettomuutoksesta mittaustilassa. Hiilivetypitoisuuden, lämpötilan ja ilmanpaineen alku- ja loppulukemia käytetään massan muutoksen laskemiseen seuraavan kaavan mukaisesti.

MHC = k 7 V 710-4 7 (

>NUM>CHC, f 7 Pf

>DEN>Tf

- >NUM>CHC, i 7 Pi >DEN>Ti

) + MHC, out - MHC, i

jossa:

MHC = hiilivedyn määrä grammoina

MHC,out = tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana poistuvien hiilivetyjen massa (grammoina)

MHC,i = tilavuudeltaan muuttumattomasta mittaustilasta lämpötilan vuorokausivaihtelutestin aikana saapuvien hiilivetyjen massa (grammoina)

CHC = hiilivetypitoisuus mittaustilassa (ppm hiiltä (Huom. ppm hiiltä = ppm propaania × 3))

V = mittaustilan tilavuus kuutiometreinä 2.1.1 kohdan mukaisesti mitattuna

T = ympäristön lämpötila mittaustilassa, K

P = ilmanpaine, kPa

k = 17,6;

kun:

i on lukema testin alussa,

f on lukema testin lopussa."

Lisäys 2

36. Lisätään uusi lisäys 2 seuraavasti:

"Lisäys 2

Lämpötilan muuttumiskaavio mittaustilan kalibroinnissa ja lämpötilan vuorokausivaihtelutestissä

>TAULUKON PAIKKA>

Vaihtoehtoinen lämpötilan muuttumiskaavio mittaustilan kalibroinnissa lisäyksessä 1 olevien 1.2 ja 2.3.9 kohdan mukaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

"

LIITE VII

37. Lisätään uusi liite VII seuraavasti:

"LIITE VII

TYYPPI VI -TESTI

(Alhaisessa ympäristön lämpötilassa kylmäkäynnistyksen jälkeen syntyvien, pakokaasupäästöjen keskimääräisten hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöjen tarkastus))

1. JOHDANTO

Tätä liitettä sovelletaan vain kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettuihin ajoneuvoihin. Siinä kuvataan liitteessä I olevassa 5.3.5 kohdassa määriteltyä tyyppi VI -testiä varten vaadittavat laitteet ja testimenettelyssä alhaisessa ympäristön lämpötilassa syntyvät hiilimonoksidi- ja hiilivetypäästöt. Tässä liitteessä käsitellään seuraavia asioita:

1. Laitteistovaatimukset

2. Testiolosuhteet

3. Testimenettelyt ja vaadittavat tiedot

2. TESTILAITTEISTO

2.1 Tiivistelmä

2.1.1 Tässä luvussa käsitellään laitteita, jotka tarvitaan kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetuille ajoneuvoille alhaisessa ympäristön lämpötilassa tehtävissä pakokaasupäästötesteissä. Tarvittavat laitteet ja vaatimukset ovat samat kuin liitteessä III ja sen lisäyksissä määritellyssä tyyppi I -testissä, jollei tyyppi VI -testille aseteta erityisiä vaatimuksia. Poikkeukset, joita on sovellettava alhaisessa lämpötilassa tehtävään tyyppi VI -testaukseen, esitetään 2.2-2.6 kohdassa.

2.2 Alustadynamometri

2.2.1 Sovelletaan liitteessä III olevan 4.1 kohdan vaatimuksia. Dynamometri on säädettävä ajoneuvon toiminnan simuloimiseksi tiellä 266 K:n (-7 °C) lämpötilassa. Säätö voi perustua 266 K:n (-7 °C) lämpötilassa vaikuttavien ajovastusvoimien profiilin määrittämiseen. Liitteen III lisäyksen 3 mukaisesti määritetty ajovastus voidaan vaihtoehtoisesti säätää vähentämällä rullausaikaa 10 prosenttia. Tekninen tutkimuslaitos voi hyväksyä käytettäväksi muita menetelmiä ajovastuksen määrittämiseksi.

2.2.2 Dynamometrin kalibrointiin sovelletaan liitteen III lisäyksessä 2 olevia määräyksiä.

2.3 Näytteenottojärjestelmä

2.3.1 Sovelletaan liitteessä III olevan 4.2 kohdan ja liitteen III lisäyksen 5 määräyksiä. Lisäyksessä 5 oleva 2.3.2 kohta muutetaan seuraavasti: "Putkia, CVS-järjestelmän virtauskapasiteettia sekä laimennusilman lämpötilaa ja kosteutta (joka voi olla suurudeltaan erilainen kuin ajoneuvon ottaman ilman kosteus) on säädettävä siten, että veden tiivistyminen järjestelmässä estetään lähes kokonaan (0,142-0,164 m3/s on riittävä virtaus useimmille ajoneuvoille).

2.4 Analysointilaitteisto

2.4.1 Liitteessä III olevan 4.3 kohdan määräyksiä sovelletaan, mutta ainoastaan hiilimonoksidin, hiilidioksidin ja hiilivetyjen testauksen osalta.

2.4.2 Analysointilaitteiston kalibroinnin osalta sovelletaan liitteen III lisäyksen 6 määräyksiä.

2.5 Kaasut

2.5.1 Liitteessä III olevan 4.5 kohdan määräykset ovat voimassa soveltuvin osin.

2.6 Lisälaitteet

2.6.1 Tilavuuden, lämpötilan, paineen ja kosteuden mittaamiseen käytettäviin laitteisiin sovelletaan liitteessä III olevien 4.4 ja 4.6 kohdan määräyksiä.

3. TESTIN KULKU JA TESTIPOLTTOAINE

3.1 Yleiset vaatimukset

3.1.1 Tyyppi VI -testin vaiheet näkyvät kuvassa VII/1. Testiajoneuvoon kohdistuvan ympäristön lämpötilan on oltava keskimäärin 266 K (- 7 °C) ± 3 K

ja lämpötilan

on oltava vähintään 260 K (- 13 °C) eikä korkeampi kuin 272 K (- 1 °C).

Lämpötila ei saa olla alempi kuin 263 K (- 10 °C) tai olla korkeampi kuin 269 K (- 4 °C) pitempään kuin kolmen peräkkäisen minuutin ajan.

3.1.2 Testihuoneen lämpötila on mitattava testauksen aikana tuulettimen lähdöstä (tämän liitteen 5.2.1 kohta). Selostuksessa ilmoitettava ympäristön lämpötila on aritmeettinen keskiarvo testihuoneen lämpötilamittauksista, jotka on tehty tasaisin, enintään yhden minuutin väliajoin.

3.2 Testimenettely

Liitteen III lisäyksen 1 kuvan III.1.1 mukaisen kaupunkiajosyklin osa I koostuu neljästä kaupunkiajosyklin perusosasta, jotka muodostavat yhdessä täydellisen osan I syklin.

3.2.1 Moottori käynnistetään, näytteenotto aloitetaan ja ensimmäinen sykli ajetaan taulukon III.1.2 ja kuvan III.1.2 mukaiseseti.

3.3 Testin valmistelu

3.3.1 Testiajoneuvoon sovelletaan liitteessä III olevan 3.1 kohdan määräyksiä. Dynamometrin säätämiseen ekvivalenttia inertiaa vastaavasti sovelletaan liiteessä III olevan 5.1 kohdan määräyksiä

>VIITTAUS KAAVIOON>

3.4. Testipolttoaine

3.4.1 Testipolttoaineelle asetetaan liitteessä IX olevan 3 kohdan määräysten mukaiset vaatimukset. Valmistaja voi valita testipolttoaineeksi liitteessä IX olevassa 1 kohdassa eritellyn polttoaineen.

4. AJONEUVON VAKAUTTAMINEN

4.1 Tiivistelmä

4.1.1 Testiajoneuvot on vakautettava yhdenmukaisella tavalla päästötestien toistettavuuden varmistamiseksi. Vakauttaminen koostuu alustadynamometrillä suoritettavasta vakautusajosta, jota seuraa seisontajakso ennen tämän liitteen 4.3 kohdan mukaisesti tehtävää päästötestiä.

4.2 Vakauttaminen

4.2.1 Polttoainesäiliö(t) on täytettävä vaadittavalla testipolttoaineella. Jos polttoainetank(e)issa jo oleva polttoaine ei täytä tämän liitteen 3.4.1 kohdan mukaisia vaatimuksia, säiliö on tyhjennettävä ennen täyttämistä. Testipolttoaineen lämpötilan on oltava alempi tai yhtä suuri kuin 289 K (+ 16 °C). Haihtumispäästöjä rajoittavaa järjestelmää ei tällöin saa tyhjentää eikä kuormittaa tavanomaisesta poikkeavalla tavalla.

4.2.2 Ajoneuvo siirretään testihuoneeseen ja asetetaan alustadynamometrille.

4.2.3 Vakauttaminen koostuu liitteen III lisäyksen 1 kuvassa III.1.1 esitetyn ajosyklin osista I ja II. Valmistajan pyynnöstä kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot voidaan vakauttaa ajamalla yksi osan I ja kaksi osan II ajosykliä.

4.2.4 Testihuoneen lämpötilan on vakauttamisen aikana pysyttävä suhteellisen vakiona eikä se saa olla korkeampi kuin 303 K (30 °C).

4.2.5 Vetävien pyörien rengaspaineet on säädettävä liitteessä III olevan 5.3.2 kohdan määräysten mukaisesti.

4.2.6 Moottori on pysäytettävä kymmenen minuutin kuluessa vakauttamisen päättymisestä.

4.2.7 Jos valmistaja pyytää lisävakauttamista ja tekninen tutkimuslaitos sen hyväksyy, se voidaan sallia poikkeustapauksissa. Tekninen tutkimuslaitos voi myös päättää suorittaa lisävakauttamisen. Lisävakauttamisen on koostuttava yhdestä tai useammasta liitteen III lisäyksessä 1 kuvatusta osan I ajojaksosta. Lisävakauttamisen laajuus on merkittävä testiselostuksiin.

4.3 Seisonta

4.3.1 Ajoneuvon stabilointiin ennen päästötestiä on käytettävä valmistajan valinnan mukaisesti jompaakumpaa seuraavista kahdesta menetelmästä.

4.3.2 Vakiomenetelmä. Ajoneuvoa on seisotettava vähintään 12 tunnin ja enintään 36 tunnin ajan ennen alhaisessa lämpötilassa tehtävää päästötestiä. Ympäristön lämpötila (kuiva lämpömittari) on pidettävä tänä aikana keskimäärin seuraavanlaisena:

266 K (- 7 °C) ± 3 K jakson jokaisena tuntina eikä lämpötila saa olla alempi kuin 260 K (- 13 °C) eikä korkeampi kuin 272 (- 1 °C). Lämpötila ei myöskään saa laskea 263 K:n (- 10 °C) alapuolelle eikä ylittää 269:ää K:iä (-4 °C) pitempään kuin kolmen peräkkäisen minuutin ajan.

4.3.3 Pakotettu menetelmä (1). Ajoneuvoa on seisotettava enintään 36 tunnin ajan ennen alhaisessa lämpötilassa tehtävää päästötestiä.

(1) "Pakotettuja jäähdytysmenetelmiä" koskevia määräyksiä tarkastellaan uudelleen viipymättä direktiivin 70/156/ETY 13 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.'

4.3.3.1 Ajoneuvoa ei tänä aikana saa seisottaa korkeammassa ympäristön lämpötilassa kuin 303 K (30 °C).

4.3.3.2 Ajoneuvo voidaan jäähdyttää testilämpötilaan pakotettua jäähdytystä käyttäen. Jos jäähdytykseen käytetään tuulettimia, ne on asetettava pystysuoraan asentoon siten, että käyttölaitteisto ja moottori jäähtyvät mahdollisimman tehokkaasti, eikä pääasiassa öljypohja. Tuulettimia ei saa asettaa ajoneuvon alle.

4.3.3.3 Ympäristön lämpötilaa on säädettävä tarkoin vasta sen jälkeen, kun ajoneuvo on jäähdytetty

266 K:n (- 7 °C) ± 2 K lämpötilaan,

mikä todetaan tarkastamalla öljyn lämpötila. Edustava lämpötilaarvo saadaan mittaamalla öljypohjan keskiosasta, ei pinnalta eikä pohjalta. Jos öljyn lämpötilaa seurataan kahdessa tai useammassa pisteessä, lämpötilavaatimuksen on toteuduttava kaikissa näistä.

4.3.3.4 Ajoneuvoa on seisotettava vähintään yhden tunnin ajan sen jälkeen, kun se on jäähdytetty 266 K:n (- 7 °C) ± 2 K lämpötilaan ennen alhaisessa lämpötilassa tehtävää pakokaasupäästötestiä. Ympäristön lämpötilan (kuiva lämpömittari) on oltava seisotuksen aikana keskimäärin 266 K (- 7 °C) ± 3 K eikä se saa olla:

alempi kuin 260 K (- 13 °C) eikä korkeampi kuin 272 K (- 1 °C).

Lämpötila ei myöskään

saa laskea 263 K:n (- 10 °C) alapuolelle eikä ylittää 269:ää K:iä (- 4 °C)

pitempään kuin kolmen peräkkäisen minuutin ajan.

4.3.4 Jos ajoneuvo on vakautettu 266 K (- 7 °C) lämpötilaan erillisessä tilassa ja se siirretään testihuoneeseen lämpimän tilan kautta, ajoneuvoa on vakautettava uudelleen testihuoneessa vähintään kuusi kertaa sen ajan verran kuin se oli lämpimässä ympäristössä. Tänä aikana on ympäristön lämpötilan (kuiva lämpömittari)

oltava keskimäärin 266 K (- 7 °C) ± 3 K eikä se saa olla alempi kuin 260 K (- 13 °C) eikä korkeampi kuin 272 K (- 1 °C).

Lämpötila ei saa myöskään laskea 263 K:n (- 10 °C) alapuolelle eikä ylittää 269:ää K:iä (- 4 °C) pitempään kuin kolmen minuutin ajan.

5. MENETTELY ALUSTADYNAMOMETRILLÄ

5.1 Tiivistelmä

5.1.1 Näytteenotto päästöistä tehdään osan I syklin (liite III - lisäys 1, kuva III.1.1) mukaisessa testissä. Kokonaiskestoltaan 780 sekunnin mittainen testi alhaisessa lämpötilassa koostuu moottorin käynnistämisestä, välittömästä näytteenotosta, osan I syklin ajosta ja moottorin pysäyttämisestä. Pakokaasupäästöjä laimennetaan ympäristöstä saatavalla ilmalla ja päästöjä vastaava näyte kerätään analyysiä varten. Pussiin kerätyistä pakokaasuista analysoidaan hiilivedyt, hiilimonoksidi ja hiilidioksidi. Laimennusilmasta otetusta näytteestä analysoidaan samoin hiilivedyt, hiilimonoksidi ja hiilidioksidi.

5.2 Toiminta alustadynamometrillä

5.2.1 Tuuletin

5.2.1.1 Tuuletin on sijoitettava siten, että ilmavirta kohdistuu asianmukaisesti jäähdyttimeen (vesijäähdytys) tai ilmanottoon (ilmajäähdytys) sekä ajoneuvoon.

5.2.1.2 Testattaessa ajoneuvoja, joiden moottori on edessä, tuuletin on sijoitettava ajoneuvon eteen enintään 300 millimetrin päähän siitä. Jos kyseessä on ajoneuvo, jonka moottori on takana, tai jos edellä kuvatun järjestelyn toteuttaminen on hankalaa, tuuletin on sijoitettava siten, että ajoneuvoa voidaan jäähdyttää riittävällä ilmamäärällä.

5.2.1.3 Tuulettimen pyörimisnopeuden on oltava sellainen, että tuulettimen toimiessa nopeusalueella 10 km/h - vähintään 50 km/h ilmavirran lineaarinen nopeus puhaltimen lähdössä ± 5 km/h vastaavasta rullan nopeudesta. Puhaltimella on oltava seuraavat ominaisuudet:

- ala: vähintään 0,2 m2

- alaosan korkeus maanpinnasta: noin 20 cm

Puhallusnopeuden on vaihtoehtoisesti oltava vähintään 6 m/s (21,6 km/h). Valmistajan pyynnöstä tuulettimen korkeutta voidaan muuttaa eritysajoneuvojen osalta (esimerkiksi pakettiautot, maastoajoneuvot).

5.2.1.4 On käytettävä dynamometrin rullasta (rullista) mitattua ajoneuvon nopeutta (liitteessä III oleva 4.1.4.4 kohta).

5.2.3 Tarvittaessa voidaan ajaa alustavia testisyklejä joko sen määrittämiseksi, miten kiihdytyksen ja jarrutuksen säätö toteutetaan parhaalla tavalla siten, että sykli edustaa teoreettista sykliä sille määrätyissä rajoissa, tai näytteenottojärjestelmän säätämistä varten. Tällainen ajo olisi tehtävä ennen kuvan VII.1 mukaista "START"-kohtaa.

5.2.4 Ilman kosteus on pidettävä niin alhaisena, että dynamometrin rullalla (rullilla) ei esiinny kondensaatiota.

5.2.5 Dynamometri on lämmitettävä perusteellisesti dynamometrin valmistajan ohjeiden mukaisesti sellaista menettelyä tai säätömenetelmää käyttäen, jolla varmistetaan jäännöskitkavoiman stabiilisuus.

5.2.6 Dynamometrin lämmittämisen ja testin aloittamisen välille ei saa jäädä pitempää aikaa kuin kymmenen minuuttia, jos dynamometrin laakereita ei lämmitetä erikseen. Jos dynamometrin laakereita lämmitetään erikseen, päästötesti on aloitettava viimeistään 20 minuutin kuluttua dynamometrin lämmittämisen jälkeen.

5.2.7 Jos dynamometrin tehoa on säädettävä käsin, säätö on tehtävä aikaisintaan yhtä tuntia ennen pakokaasupäästöjen testausta. Säädössä ei saa käyttää testiajoneuvoa. Dynamometrit, joissa käytetään ennalta valittavien tehoasetusten automaattista säätöä, voidaan säätää milloin tahansa ennen päästötestin alkua.

5.2.8 Ennen kuin päästötestin ajojakso voi alkaa, testihuoneen lämpötilan on oltava 266 K (- 7 °C) ± 2 K mitattuna tuulettimen ilmavirrasta enintään 1 - 1,5 metrin etäisyydellä ajoneuvosta.

5.2.9 Ajoneuvon käydessä lämmittimet eivät saisi olla käytössä.

5.2.10 Ajettu kokonaismatka tai rullien pyörähdysten kokonaismäärä on kirjattava muistiin.

5.2.11 Nelipyörävetoiset ajoneuvot testataan kaksivetoisesti toimivina. Dynamometrin säätöä varten tehtävässä tien aiheuttaman kokonaisvoiman määrityksessä ajoneuvoa käytetään sille ensisijaisesti suunnitellulla vetotavalla.

5.3 Testaus

5.3.1 Ajoneuvon käynnistämiseen, testin tekemiseen ja päästöistä tehtävään näytteenottoon sovelletaan liitteessä III olevien kohdan 6.2 - 6.6 määräyksiä. Näytteenotto on aloitettava ennen moottorin käynnistämistä tai moottorin käynnistystä aloitettaessa ja se on lopetettava osan I viimeiseen perusosaan kuuluvan joutokäyntijakson loputtua (kaupunkiajosykli), 780 sekunnin kuluttua.

Ensimmäinen ajosykli aloitetaan 11 sekunnin joutokäyntijaksolla heti moottorin käynnistyksen jälkeen.

5.3.2 Päästönäytteiden analysoinnissa sovelletaan liitteessä III olevan 7.2 kohdan määräyksiä. Analysoidessaan päästönäytteitä teknisen tutkimuslaitoksen on huolehdittava siitä, että vesihöyry ei pääse tiivistymään pakokaasunäytepusseissa.

5.3.3 Massapäästölaskelmiin sovelletaan liitteessä III olevan 8 kohdan määräyksiä.

6. MUUT VAATIMUKSET

6.1 Järjenvastaiset päästöjenrajoitusmenetelmät

6.1.1 Estolaitteena voidaan pitää jokaista järjenvastaista päästöjenrajoitusmenetelmää, joka johtaa päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuuden vähenemiseen ajettaessa tavanomaisissa toimintaolosuhteissa alhaisessa lämpötilassa, niiltä osin kuin menetelmä ei kuulu vakioitujen päästötestien piiriin."

HUOM: LIITTEISTÄ VII, VIII ja IX tulee LIITTEET VIII, IX ja X.

Liite VIII

38. 6 kohdan 1 alakohta kuuluu seuraavasti:

"Pakokaasupäästöt mitataan tyyppi I -testillä, joka määritellään liitteessä I olevassa 5.3.1 kohdassa, testin alussa (0 km) ja 10 000 km:n välein (± 400 km) tai useammin säännöllisin välein, kunnes on ajettu 80 000 km. Noudatettavat raja-arvot vahvistetaan liitteessä I olevassa 5.3.1.4 kohdassa."

LIITE IX

39. Korvataan liite IX seuraavasti:

"LIITE IX

VERTAILUPOLTTOAINEITA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1. >TAULUKON PAIKKA>

2. >TAULUKON PAIKKA>

3. >TAULUKON PAIKKA>

"

LIITE X

40. Korvataan lisäyksen 1.8 kohta seuraavalla:

"1.8. Testitulokset: .

>KAAVION ALKU>

Tyyppi ICO (g/km)HC (3)NO (3)HC + NO× (g/km)Hiukkaset (2) (g/km)mitattuHT mukanaTyyppi II: . %

Tyyppi III: .

Tyyppi IV: . g/testi

Tyyppi V: - Kestävyystyyppi: 80 000 km, ei sovelleta (1)

- Huononemistekijä HT: laskettu, kiinteä (3)

- Ilmoitetaan arvot:

.

Tyyppi VICO (g/km)HC (g/km)Mitattu arvo1.8.1 Kirjallinen kuvaus ja/tai piirros vianilmaisimesta:

.

1.8.2 Luettelo kaikista sisäisen valvontajärjestelmän valvomista osista ja niiden tarkoituksesta:

.

1.8.3 Kirjallinen kuvaus (toiminnan perusperiaatteet) seuraavista:

.

1.8.3.1 Sytytyskatkojen havaitseminen (4):

.

1.8.3.2 Katalysaattorin valvonta (4):

.

1.8.3.3 Happitunnistimen valvonta (4):

.

1.8.3.4 Muut osat, joita OBD-järjestelmä valvoo (4):

.

1.8.3.5 Katalysaattorin valvonta (5):

.

1.8.3.6 Hiukkasloukun valvonta (5):

.

1.8.3.7 Sähköisen polttoaineensyöttöjärjestelmän valvonta (5):

.

1.8.3.8 Muut osat, joita sisäinen valvontajärjestelmä valvoo (5):

.

1.8.4 Vianilmaisimen aktivoitumisehdot (kiinteä ajokertamäärä tai tilastollinen menetelmä):

.

1.8.5 Luettelo kaikista sisäisen valvontajärjestelmän tulostuskoodeista ja tietojen esitysmuodosta (selityksin varustettuna):

.

(1) Tarpeeton yliviivataan.(2) Ajoneuvot, jotka on varustettu puristussytytteisellä polttomoottorilla.(3) Ajoneuvot, jotka on varustettu kipinäsytytteisellä polttomoottorilla.(4) Kipinäsytytteiset polttomoottorit.(5) Puristussytytteiset polttomoottorit.>KAAVION LOOPU>

"41. Lisätään uusi lisäyksen 1.9 kohta seuraavasti:

"1.9 Katsastusta varten tarvittavat päästötiedot

>TAULUKON PAIKKA>

"

LIITE XI

42. Lisätään uusi liite XI seuraavasti:

"LIITE XI

MOOTTORIAJONEUVOJEN SISÄINEN VALVONTAJÄRJESTELMÄ (OBD-JÄRJESTELMÄ)

1. JOHDANTO

Tässä liitteessä käsitellään moottoriajoneuvojen sisäisten valvontajärjestelmien (OBD-järjestelmien) toiminnallisia ominaisuuksia.

2. MÄÄRITELMÄT

Tässä liitteessä tarkoitetaan:

2.1 `OBD-järjestelmällä` ajoneuvoon asennettua, päästöjenrajoituslaitteistoa valvovaa järjestelmää, jonka on kyettävä ilmaisemaan vian todennäköinen sijainti tietokoneen muistiin tallennettujen vikakoodien avulla.

2.2 `Ajoneuvotyypillä` moottorikäyttöisten ajoneuvojen luokkaa, johon kuuluvien ajoneuvojen moottorit ja OBD-järjestelmät ovat samanlaisia lisäyksessä 2 tarkoitettujen olennaisten ominaisuuksiensa osalta.

2.3 `Ajoneuvoperheellä` valmistajan määrittelemää sellaisten ajoneuvojen ryhmää, joiden ominaisuuksien voidaan ajoneuvojen rakenteen perusteella olettaa olevan samankaltaiset pakokaasupäästöjen ja OBD-järjestelmien osalta. Kaikkien ajoneuvoperheeseen kuuluvien moottorien on oltava tämän direktiivin vaatimusten mukaisia.

2.4 `Päästöjenrajoitusjärjestelmällä` moottorin toiminnan sähköistä ohjainta sekä kaikkia pakokaasu- ja haihtumispäästöihin vaikuttavia laitteita, jotka lähettävät tietoja ohjaimelle tai vastaanottavat tietoja ohjaimelta.

2.5 `Vianilmaisimella` ääni- tai valomerkkiä, joka selkeästi ilmoittaa ajoneuvon kuljettajalle viasta OBD-järjestelmään yhteydessä olevassa osassa tai itse OBD-järjestelmässä.

2.6 `Vialla` päästöihin vaikuttavan osan tai järjestelmän vikaa, joka johtaa tämän liitteen 3.3.2 kohdassa tarkoitetut rajat ylittäviin päästöihin.

2.7 `Lisäilmalla` ilmaa, joka otetaan pakojärjestelmään pumpun tai imuventtiilin avulla tai muulla tavalla ja jota käytetään hapettamaan pakokaasuvirrassa olevaa hiilimonoksidia ja hiilivetyjä.

2.8 `Moottorin sytytyskatkolla` sitä, että kipinäsytytteisen polttomoottorin sylinterissä oleva polttoaine ei syty, koska kipinää ei synny, polttoaineen annostus ei toimi, puristus on liian pieni, tai syttyminen ei tapahdu jostain muusta syystä. Ajoneuvon sisäisessä valvonnassa sillä tarkoitetaan sitä epäonnistuneiden sytytysten prosenttiosuutta, joka (valmistajan ilmoituksen mukaan) johtaisi 3.3.2 kohdan mukaiset päästörajat ylittäviin päästöihin, tai prosenttiosuutta, joka voi johtaa katalysaattorin tai katalysaattoreiden tuhoisaan ylikuumenemiseen.

2.9 `Tyyppi I -testillä` liitteen III lisäyksen 1 mukaista ajosykliä (sen osia 1 ja 2), jota käytetään päästöjä koskevien hyväksyntöjen antamiseksi.

2.10 `Ajosyklillä` jaksoa, joka koostuu moottorin käynnistyksestä käynnistä, jonka aikana mahdollinen vika havaitaan, ja moottorin pysäyttämisestä.

2.11 `Lämmitysjaksolla` jaksoa, jonka aikana moottoria käytetään kylliksi, jotta jäähdytysnesteen lämpötila kohoaa vähintään 22 K moottorin käynnistyshetkestä mitattuna ja saavuttaa vähintään 343 K:n (70 °C:n) lämpötilan.

2.12 `Polttoaineen syötönsäädöllä` syötetyn polttoainemäärän säätöä takaisinkytkennän perusteella. Lyhyen aikavälin syötönsäädöllä tarkoitetaan muuttuvaa tai välitöntä säätelyä. Pitkän aikavälin säädöllä tarkoitetaan edellistä vähittäisempiä muutoksia syöttöjärjestelmän säädössä. Pitkän aikavälin säädöllä otetaan huomioon ajoneuvojen eroavaisuudet ja vähittäiset, ajan myötä tapahtuvat muutokset.

2.13 `Laskennallisella kuormitusarvolla` suhteellista ilmavirtausta jaettuna huippuvirtauksella. jos mahdollista, huippuvirtauksen arvoa korjaavana tekijänä otetaan huomioon korkeus merenpinnasta. Tämän määritelmän avulla saadaan moottorista riippumaton suhdeluku, joka antaa ajoneuvoa huoltavalle henkilölle tiedon siitä, kuinka suuri osa moottoritehosta on käytössä (täyskaasu 100 prosenttia):

LKA = >NUM>ilmavirtaus

>DEN>huippuvirtaus (merenpinnan tasolla)

× >NUM>ilmanpaine (merenpinnan tasolla)

>DEN>ilmanpaine

2.14 `Päästöjenrajoitusjärjestelmän perussäätötilalla` tilannetta, jossa moottorin ohjain on siirtynyt käyttämään pysyviä säätöarvoja, jolloin se ei tarvitse tietoja sellaiselta vikaantuneelta osalta tai järjestelmältä, jonka vikaantuminen voisi johtaa tämän liitteen 3.3.2 kohdassa tarkoitettujen päästörajojen ylittymiseen.

2.15 `Voimanottolaitteella` auton moottorista voimansa saavaa laitetta, jonka avulla voidaan käyttää autoon asennettuja lisävarusteita.

2.16 `Pääsyllä` kaikkien niiden päästöihin liittyvien OBD-tietojen, mukaan lukien kaikkien vikakoodien, saatavuutta, joita tarvitaan ajoneuvon päästöihin liittyvien osien tarkastukseen, vianmääritykseen, huoltoon tai korjaukseen vianmääritykseen tarkoitetulta vakioliittimeltä sarjaportin kautta (tämän liitteen lisäyksessä 1 olevan 6.5.3.5 kohdan mukaisesti).

2.17 `Rajoittamattomalla`

- pääsyä, joka ei edellytä vain valmistajalta saatavaa pääsykoodia tai vastaavaa laitetta, tai

- pääsyä, joka mahdollistaa tuotetun tiedon arvioinnin ilman erityisiä ainutkertaisia dekoodaustietoja, ellei kyseisiä tietoja itsessään ole standardoitu.

2.18 `Standardoidulla`, että kaikki datavirtatiedot, mukaan lukien kaikki käytetyt vikakoodit, tuotetaan yksinomaan sellaisten teollisuuden standardien mukaisesti, jotka johtavat mahdollisimman suureen yhdenmukaistamiseen ajoneuvoteollisuudessa, sen vuoksi, että niiden muoto ja sallitut vaihtoehdot on selkeästi määritelty, ja joiden käyttö on nimenomaisesti sallittu tämän direktiivin mukaan.

2.19 `Korjaustiedoilla` tietoja, jotka ovat tarpeen ajoneuvon vianmääritykseen, huoltoon, tarkastukseen tai korjaukseen ja jotka valmistaja tarjoaa myös hyväksymiensä jälleenmyyjien/korjaamojen käyttöön. Näihin tietoihin sisältyvät - tarpeen mukaan - huoltokäsikirjat, tekniset ohjeet, vianmääritysohjeet (esimerkiksi mittausten vähimmäis/enimmäisarvot), kytkentäkaaviot, ajoneuvotyyppiin sovellettavan ohjelman kalibrointitunnistenumero, ohjeet yksittäisiä ja erityistapauksia varten, työkaluista ja laitteista annetut tiedot, järjestelmän antamat tiedot ja kaksisuuntaiset valvonta- ja testaustiedot. Valmistajaa ei velvoiteta antamaan teollis- ja tekijänoikeuksilla suojattua tietoa tai tietoa, joka edellyttää valmistajan ja/tai OEM-toimittajan (Original Equipment Manufacturer) erityistä taitotietoa.

3. VAATIMUKSET JA TESTIT

3.1 Kaikkiin ajoneuvoihin on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä), joka on suunniteltu, rakennettu ja asennettu sillä tavoin, että se kykenee ilmoittamaan erilaisesta kulumisesta ja vioista koko ajoneuvon käyttöiän ajan. Tältä osin hyväksyntäviranomaisten on hyväksyttävä se, että ajoneuvoissa, joilla on ajettu enemmän kuin 3.3.2 kohdan mukaisessa tyyppi V -kestävyystestissä tarkoitettu matka, OBD-järjestelmän toiminta voi olla heikentynyt siten, että 3.3.2 kohdan mukaiset päästörajat voivat ylittyä ennen kuin järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon kuljettajalle.

3.1.1 Ajoneuvon tarkastukseen, vianmääritykseen, huoltoon tai korjaukseen tarvittavaa pääsyä ajoneuvon sisäiseen valvontajärjestelmään ei saa rajoittaa, ja pääsy on standardoitava. Kaikkien ajoneuvon päästöihin liittyvien vikakoodien on oltava ISO DIS 15031-6 -standardin (SAE J2012, pävätty heinäkuussa 1996) mukaisia.

3.1.2 Viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun valmistaja on toimittanut korjaustiedot jollekin hyväksymälleen jälleenmyyjälle tai korjaamolle yhteisössä, valmistaja antaa kyseiset tiedot (myös kaikki myöhemmät muutokset ja täydennykset) käyttöön kohtuullista ja syrjimätöntä korvausta vastaan ja tekee asiasta asianmukaisen ilmoituksen hyväksyntäviranomaiselle.

Jos tätä määräystä ei noudateta, hyväksyntäviranomainen toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä tyyppihyväksynnästä ja päästökatsastuksesta säädetyn menettelyn mukaisesti varmistaakseen korjaustietojen saatavuuden.

3.2 OBD-järjestelmän on oltava siten suunniteltu, rakennettu ja ajoneuvoon asennettu, että ajoneuvo täyttää tässä liitteessä esitetyt vaatimukset tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

3.2.1 OBD-järjestelmän toiminnan keskeyttäminen tilapäisesti

3.2.1.1 Valmistaja voi määritellä järjestelmään toimintakeskeytyksen, jos polttoaineen vähyys vaikuttaa järjestelmän toimintakykyyn. Tällaista keskeytystä ei saa esiintyä, jos polttoainetta on enemmän kuin 20 prosenttia säiliön nimellistilavuudesta.

3.2.1.2 Valmistaja voi määritellä OBD-järjestelmään toimintakeskeytyksen, jos ympäristön lämpötila moottoria käynnistettäessä on alle 266 K (-7 °C) tai ollaan yli 2 500 metrin korkeudessa merenpinnasta, sillä edellytyksellä, että valmistaja toimittaa tietoja ja/tai teknisen laskelman, jotka osoittavat riittävän perusteellisesti, että valvonta olisi epäluotettava näissä olosuhteissa. Valmistaja voi pyytää lupaa määritellä OBD-järjestelmään toimintakeskeytys myös muissa käynnistyslämpötiloissa, jos valmistaja osoittaa viranomaisille antamissaan tiedoissa ja/tai teknisessä laskelmassa, että vianmääritys epäonnistuu mainituissa olosuhteissa.

3.2.1.3 Ajoneuvoissa, joihin voidaan asentaa voimanottolaitteita, valvontalaitteiden toimintakeskeytys on sallittu sillä edellytyksellä, että se tapahtuu vain voimanottolaitteen ollessa kytkettynä.

3.2.2 Sytytyskatko - kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot

3.2.2.1 Valmistajat voivat soveltaa tietyissä moottorin pyörimisnopeus- ja kuormitusolosuhteissa sytytyskatkoja koskevaan vianilmaisuun suurempaa raja-arvoa kuin viranomaiselle ilmoitettu, jos viranomaiselle voidaan osoittaa, että havainnot olisivat epäluotettavia pienempää raja-arvoa käytettäessä.

3.2.2.2 Valmistajat, jotka voivat osoittaa viranomaiselle, että sytytyskatkojen suurten osuuksien havaitseminen ei ole vielä toteutettavissa, voivat keskeyttää sytytyskatkojen valvonnan mainituissa olosuhteissa.

3.3 Testien kuvaus

3.3.1 Testit suoritetaan tämän liitteen lisäyksen I mukaista menettelyä noudattaen ajoneuvolle, jolle on jo tehty liitteen VIII mukainen tyyppi V -kestävyystesti. Testit suoritetaan tyyppi V -kestävyystestin lopuksi. Jos tyyppi V -kestävyystestiä ei suoriteta tai jos valmistaja tätä pyytää, voidaan OBD-järjestelmän testaamiseen käyttää sopivalla tavalla sisäänajettua, samaa tyyppiä edustavaa ajoneuvoa.

3.3.2 OBD-järjestelmän avulla on kyettävä havaitsemaan päästöihin vaikuttavan osan tai järjestelmän vika silloin, kun se johtaa alla mainitut rajat ylittäviin päästöihin:

>TAULUKON PAIKKA>

3.3.3 Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen valvonnalle asettavat vaatimukset

Edellä 3.3.2 kohdan vaatimusten täyttämiseksi OBD-järjestelmän on valvottava vähintään:

3.3.3.1 katalysaattorin toimintatehon heikkenemistä hiilivetypäästöjen osalta

3.3.3.2 sytytyskatkojen esiintymistä moottorin toiminta-alueella, jonka seuraavat kuvaajat rajaavat:

a) suurin pyörimisnopeus on joko 4 500 min-1 tai 1 000 min-1 suurempi kuin suurin nopeus tyyppi I -testin aikana, näistä arvoista käytetään pienempää,

b) perusmomenttikuvaaja (eli moottorin kuormitus vaihteen ollessa vapaalla),

c) seuraavia moottorin toimintapisteitä yhdistävä jana: perusmomentin arvo pyörimisnopeudella 3 000 min-1 ja a-kohdan mukaisesti määritetyllä pyörimisnopeuden suurimmalla arvolla, kun paine moottorin imusarjassa on 13,33 kPa pienempi kuin perusmomentilla mitattu paine;

3.3.3.3 happitunnistimen kulumista

3.3.3.4 muita päästöjenrajoitusjärjestelmän osia tai järjestelmiä tai päästöihin vaikuttavia käyttövoimalaitteen osia tai järjestelmiä, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen ja joiden vioittuminen voi johtaa 3.3.2 kohdan mukaisten päästörajojen ylittymiseen;

3.3.3.5 kaikkia muita päästöihin vaikuttavia käyttövoimalaitteen osia, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen, valvotaan virtapiirin eheyden osalta;

3.3.3.6 hiilivetysäiliön tyhjentymistä ohjaavaa sähköistä järjestelmää on valvottava vähintään virtapiirien eheyden osalta.

3.3.4 Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen valvonnalle asetettavat vaatimukset

Edellä 3.3.2 kohdassa esitettyjen vaatimusten täyttämiseksi OBD-järjestelmän on valvottava:

3.3.4.1 katalysaattorin toimintatehon heikkenemistä, jos ajoneuvossa on katalysaattori

3.3.4.2 hiukkasloukun toimintaa ja eheyttä, jos ajoneuvossa on hiukkasloukku

3.3.4.3 polttoaineen ruiskutusjärjestelmässä annostelun ja ajoituksen sähköisiä säätimiä virtapiirien eheyden ja laitteiden toimivuuden osalta

3.3.4.4 muita päästöjenrajoitusjärjestelmän osia tai järjestelmiä tai päästöihin vaikuttavia, tietokoneeseen yhteydessä olevia käyttövoimalaitteen osia tai järjestelmiä, joiden vioittuminen voi johtaa 3.3.2 kohdan mukaisten päästörajojen ylittymiseen. Tällaisia osia tai järjestelmiä ovat esimerkiksi ilmavirtauksen massaa ja tilavuutta (sekä lämpötilaa), ahtopainetta ja imusarjan painetta valvovat ja säätävät laitteet (sekä anturit, jotka mahdollistavat nämä toiminnot)

3.3.4.5 kaikkia muita tietokoneeseen yhteydessä olevia päästöihin vaikuttavia käyttövoimalaitteen osia tai järjestelmiä on valvottava virtapiirin eheyden osalta.

3.3.5 Valmistajat voivat osoittaa tyyppihyväksyntäviranomaisille, että tiettyjä osia tai järjestelmiä ei tarvitse valvoa, jos niiden rikkoutuessa tai ne poistettaessa päästöt eivät ylitä tämän liitteen 3.3.2 kohdan mukaisia raja-arvoja.

3.4 Jokainen moottorin käynnistys aloittaa sarjan tarkastuksia, jotka ainakin kerran viedään loppuun saakka, jos toimitaan asianmukaisissa testausolosuhteissa. Testausolosuhteet on valittava siten, että ne kaikki saavutetaan tavanomaisessa, tyyppi I -testin mukaisessa ajossa.

3.5 Vianilmaisimen aktivointi

3.5.1 OBD-järjestelmässä on oltava vianilmaisin, joka on selkeästi ajoneuvon kuljettajan nähtävillä. Vianilmaisinta ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin osoittamaan kuljettajalle hätäkäynnistyksen tai huonontuneen toiminnan. Vianilmaisimen on näyttävä kaikissa valaistusolosuhteissa. Aktivoiduttuaan ilmaisimen on näytettävä ISO 2575-standardin (1) mukainen kuvatunnus. Ajoneuvoon ei saa asentaa enempää kuin yksi päästöjenrajoitusjärjestelmään liittyvä yleinen vianilmaisin. Erilliset yksittäiset varoitusvalot (esimerkiksi jarrujärjestelmään, turvavöihin, öljynpaineeseen ynnä muuhun liittyvät) ovat sallittuja. Vianilmaisimessa ei saa käyttää punaista väriä.

(1) ISO 2575-1982 Road vehicles - Symbols for controls, indicators and tell-tales (johdettu standardi SFS4712 Ajoneuvot. Katkaisimien, osoittimien ja merkkivalojen kuvatunnukset)

3.5.2 Jos vianilmaisimen toimintaperiaate on sellainen, että vianilmaisimen aktivoitumiseen vaaditaan enemmän kuin kaksi vakautusjaksoa, valmistajan on toimitettava tiedot ja/tai tekninen laskelma, jotka osoittavat asianmukaisesti, että valvontajärjestelmä havaitsee osien kulumisen tästä huolimatta tehokkaasti ja riittävän ajoissa. Järjestelmiä, joissa vianilmaisimen aktivoituminen vaatii keskimäärin enemmän kuin kymmenen käyntijaksoa, ei saa hyväksyä. Vianilmaisimen on aktivoiduttava myös aina moottorin ohjaimen kytkettyä toimintaan päästöjenrajoitusjärjestelmän perussäädön, jos 3.3.2 kohdan mukaiset päästöarvot ylittyvät. Vianilmaisimen on annettava selkeä varoitusmerkki esimerkiksi vilkkuvan valon avulla aina, kun sytytyskatkojen määrä on valmistajan määrittämien ohjearvojen mukaan vaarassa johtaa katalysaattorin vaurioitumiseen. Vianilmaisimen on aktivoiduttava myös aina, kun virtalukko on väliasennossa ennen moottorin käynnistymistä, ja sen on palauduttava moottorin käynnistyttyä, jos vikoja ei ole havaittu.

3.6 Vikakoodien tallennus

OBD-järjestelmän on tallennettava päästöjenrajoitusjärjestelmän tilaa ilmaiseva (ilmaisevia) koodi (koodeja). On käytettävä erillisiä tilakoodeja, joiden avulla voidaan tunnistaa asianmukaisesti toimivat päästöjenrajoitusjärjestelmät ja ne päästöjenrajoitusjärjestelmät, joiden tilan määrittämiseksi ajoneuvo ei vielä ole toiminut kyllin pitkää aikaa. Järjestelmän on tallennettava vikakoodit, jotka aktivoivat vianilmaisimen kulumisen tai toimintahäiriön vuoksi tai päästöjenrajoitusjärjestelmän kytkeydyttävä perussäätötilaan, ja koodin perusteella on voitava tunnistaa vian laatu.

3.6.1 Tiedon matkasta, jonka ajoneuvo on kulkenut vikakoodin tallentumisen jälkeen, on oltava aina saatavissa vakioliittimeltä sarjaportin kautta (2).

(2) Tätä vaatimusta sovelletaan ainoastaan niihin ajoneuvoihin, joissa moottorin ohjaimeen tuodaan sähköinen nopeustieto edellyttäen, että ISO-standardeja täydennetään mainitun soveltamisen kanssa yhteensopivan ajan kuluessa. Kaikkien 1 päivän tammikuuta 2005 jälkeen käyttöön otettavien ajoneuvojen on täytettävä tämä vaatimus.3.6.2 Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta ei tarvitse ilmoittaa, missä sylinterissä sytytyskatko sattui, jos muistiin tallentuu erillinen yhden tai useamman sylinterin sytytyskatkoa osoittava koodi.

3.7 Vianilmaisimen palauttaminen

3.7.1 Kun sytytyskatkoja on niin paljon, että katalysaattori on vaarassa vaurioitua (valmistajan ilmoituksen mukaan), vianilmaisin voidaan kytkeä normaaliin toiminta-asentoon, jos sytytyskatkot ovat loppuneet tai moottoria käytetään sellaisella nopeudella ja kuormituksella, jossa sytytyskatkot eivät aiheuta katalysaattorin vaurioitumista.

3.7.2 Kaikissa muissa vikatapauksissa vianilmaisin voidaan palauttaa, kun vianilmaisimen aktivoinnista huolehtiva valvontajärjestelmä ei enää havaitse kolmen peräkkäisen käyntijakson aikana samaa vikaa tai muuta vikaa, joka yksinään aiheuttaisi vianilmaisimen aktivoitumisen.

3.8 Vikakoodin poistaminen

3.8.1 OBD-järjestelmä voi poistaa vikakoodin, tiedon kuljetusta matkasta ja tilatiedot vikahetkellä, jos sama vika ei tallennu uudelleen vähintään 40 moottorin lämmitysjakson aikana.

Lisäys 1

AJONEUVON SISÄISEN VALVONTAJÄRJESTELMÄN (OBD-JÄRJESTELMÄN) TOIMINTA

1. JOHDANTO

Tässä lisäyksessä selostetaan, miten tämän liitteen 5 kohdan mukaiset testit suoritetaan. Ajoneuvoon asennetun OBD-järjestelmän toiminta testataan järjestämällä vikoja niihin moottorin ohjaus- ja päästöjenrajoitusjärjestelmän osiin, joita OBD-järjestelmä valvoo. Mukana on myös OBD-järjestelmien kestävyyden määrittämistä varten tehtäviä testejä.

Valmistajan on asetettava saataville vikojen simuloimiseen käytettävät vialliset osat ja/tai sähkölaitteet. Ajoneuvon päästöt eivät saa näiden osien ja laitteiden vuoksi ylittää 3.3.2 kohdan mukaisia päästörajoja enempää kuin 20 prosenttia, kun päästöt mitataan ajettaessa tyyppi I -testin sykli.

OBD-järjestelmä hyväksytään, jos vianilmaisin aktivoituu testattaessa ajoneuvo viallisella osalla tai laitteella varustettuna.

2. TESTIN KUVAUS

2.1 OBD-järjestelmien testaaminen käsittää seuraavat vaiheet:

- simuloidaan vika moottorin ohjausjärjestelmään tai päästöjenrajoitusjärjestelmään kuuluvassa osassa

- ajetaan vialliseksi simuloidulla ajoneuvolla vakautusajo tämän lisäyksen 6.2.1 kohdan mukaisesti

- ajetaan ajoneuvoa vialliseksi simuloituna tyyppi I -testin sykli ja mitataan päästöt

- todetaan, havaitseeko OBD-järjestelmä simuloidun vian ja ilmoittaako se viasta kuljettajalle asianmukaisella tavalla.

2.2 Yhden tai useamman osan vikoja voidaan valmistajan pyynnöstä vaihtoehtoisesti simuloida sähköisesti tämän lisäyksen 6 kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

2.3 Valmistajat voivat pyytää, että tarkkailu suoritetaan muissa olosuhteissa kuin ajettaessa tyyppi I -testiä, jos viranomaiselle voidaan osoittaa, että valvonta tyyppi I -testin aikana rajoittaisi valvontaa ajoneuvon normaalikäytössä.

3. TESTIAJONEUVO JA -POLTTOAINE

3.1 Ajoneuvo

Testiajoneuvon on täytettävä liitteessä III olevan 3.1 kohdan vaatimukset.

3.2 Polttoaine

Testauksessa on käytettävä liitteessä IX kuvattua asianmukaista vertailupolttoainetta.

4. TESTILÄMPÖTILA JA -PAINE

4.1 Testi on suoritettava liitteessä III esitetyssä tyyppi I -testissä vaaditussa paineessa ja lämpötilassa.

5. TESTAUSVÄLINEET

5.1 Alustadynamometri

Alustadynamometrin on täytettävä liitteen III vaatimukset.

6. OBD-JÄRJESTELMÄN TESTAUSMENETTELY

6.1 Alustadynamometrin toimintajakson on täytettävä liitteen III vaatimukset.

6.2 Ajoneuvon vakauttaminen

6.2.1 Kun jokin 6.3 kohdassa esitetyistä, moottorityypin mukaisista vikasäädöistä on tehty, ajoneuvo on vakautettava testiä varten ajamalla vähintään kaksi peräkkäistä tyyppi I -testin ajosykliä (osat 1 ja 2). Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustetuilla ajoneuvoilla saa ajaa kaksi ylimääräistä, osan 2 mukaista ajosykliä.

6.2.2 Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää vaihtoehtoisia vakauttamismenetelmiä.

6.3 Testattavat vikatyypit

6.3.1 Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot

6.3.1.1 Katalysaattorin vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen, tai vian sähköinen simulointi.

6.3.1.2 Sytytyskatkot tämän liitteen 3.3.3.2 kohdassa määritellyissä valvontaolosuhteissa.

6.3.1.3 Happitunnistimen vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen, tai vikatilanteen sähköinen simulointi.

6.3.1.4 Muiden päästöihin vaikuttavien, käyttövoimalaitteita ohjaavaan tietokoneeseen yhteydessä olevien osien sähköinen irtikytkentä.

6.3.1.5 Hiilivetysäiliön tyhjentymistä ohjaavan laitteen sähköinen irtikytkentä (jos ajoneuvossa on sellainen). Tyyppi I - testiä ei tehdä tämän vian osalta.

6.3.2 Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot

6.3.2.1 Katalysaattorilla varustetuissa ajoneuvoissa katalysaattorin vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen, tai vastaavan vian sähköinen simulointi.

6.3.2.2 Hiukkasloukulla varustetuissa ajoneuvoissa hiukkasloukun poisto, tai jos anturit ovat loukun kiinteitä osia, loukun virheellinen asentaminen.

6.3.2.3 Polttoaineen ruiskutusjärjestelmässä mahdollisesti olevien sähköisten annostelu- ja ajoituslaitteiden sähköinen irtikytkentä.

6.3.2.4 Muiden päästöihin vaikuttavien, käyttövoimalaitteita ohjaavaan tietokoneeseen yhteydessä olevien osien sähköinen irtikytkentä.

6.3.2.5 Täyttääkseen 6.3.2.3 ja 6.3.2.4 kohdan vaatimukset valmistajan on osoitettava hyväksyntäviranomaisen suostumuksella asianmukaisella tavalla, että OBD-järjestelmä ilmoittaa viasta tehtäessä irtikytkentä.

6.4 OBD-järjestelmän testaus

6.4.1 Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot:

6.4.1.1 Kun ajoneuvo on vakautettu 6.2 kohdan mukaisesti, testiajoneuvolla on ajettava tyyppi I -testi (osat 1 ja 2). Vianilmaisimen on aktivoiduttava ennen testin päättymistä kaikissa tämän lisäyksen kohdassa 6.4.1.2-6.4.1.5 mainituissa olosuhteissa. Tutkimuslaitos voi korvata nämä olosuhteet muilla 6.4.1.6 kohdan mukaisesti. Tyyppihyväksyntää varten simuloitujen virheiden kokonaismäärä ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin neljä.

6.4.1.2 Katalysaattorin vaihto kuluneeseen tai vioittuneeseen tai kuluneen tai vioittuneen katalysaattorin sähköinen simulointi, joka johtaa tämän liitteen 3.3.2 kohdan mukaisen, hiilivetypäästöjen raja-arvon ylittymiseen.

6.4.1.3 Tämän liitteen 3.3.3.2 kohdassa määriteltyjen valvontaolosuhteiden mukainen aiheutettu sytytyskatko, joka johtaa siihen, että päästöt ylittävät jonkin tämän liitteen 3.3.2 kohdan mukaisista raja-arvoista.

6.4.1.4 Happitunnistimen vaihto kuluneeseen tai vioittuneeseen tai kuluneen tai vioittuneen happitunnistimen sähköinen simulointi, joka johtaa siihen, että päästöt ylittävät jonkin tämän liitteen 3.3.2 kohdan mukaisista raja-arvoista.

6.4.1.5 Hiilivetysäiliön tyhjentymistä ohjaavan laitteen irtikytkentä (jos ajoneuvossa on sellainen)

6.4.1.6 Jonkin muun tietokoneeseen yhteydessä olevan, päästöihin vaikuttavan käyttövoimalaitteiden osan irtikytkentä, joka johtaa siihen, että päästöt ylittävät jonkin tämän liitteen 3.3.2 kohdan mukaisista raja-arvoista.

6.4.2 Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot

6.4.2.1 Kun ajoneuvo on vakautettu 6.2 kohdan mukaisesti, testiajoneuvolla on ajettava tyyppi I -testi (osat 1 ja 2). Vianilmaisimen on aktivoiduttava ennen testin päättymistä kaikissa tämän lisäyksen 6.4.2.2-6.4.2.5 kohdassa mainituissa olosuhteissa. Tutkimuslaitos voi korvata nämä olosuhteet muilla 6.4.2.5 kohdan mukaisesti. Tyyppihyväksyntää varten simuloitujen vikojen kokonaismäärä ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin neljä.

6.4.2.2 Katalysaattorilla varustetuissa ajoneuvoissa katalysaattorin vaihtaminen kuluneeseen tai vialliseen, tai vastaavan vian sähköinen simulointi, joka johtaa siihen, että tämän liitteen 3.3.2 kohdan mukaiset päästörajat ylitetään.

6.4.2.3 Hiukkasloukulla varustetuissa ajoneuvoissa hiukkasloukun poisto tai sen vaihtaminen tämän lisäyksen 6.3.2.2 kohdassa tarkoitetut ehdot täyttävään vialliseen hiukkasloukkuun, mikä johtaa siihen, että tämän liitteen 3.3.2 kohdan mukaiset päästörajat ylitetään.

6.4.2.4 Tämän lisäyksen 6.3.2.5 kohdan mukaisesti polttoaineen ruiskutusjärjestelmässä mahdollisesti olevan sähköisen annostelu- ja ajoituslaitteen irtikytkentä, joka johtaa tämän liitteen 3.3.2 kohdan mukaisten päästörajojen ylittymiseen.

6.4.2.5 Tämän lisäyksen 6.3.2.5 kohdan mukaisesti jonkin päästöihin vaikuttavan, tietokoneeseen yhteydessä olevan käyttövoimalaitteiden osan irtikytkentä, joka johtaa tämän liitteen 3.3.2 kohdan mukaisten päästörajojen ylittymiseen.

6.5 Vianmääritystä tukevat tiedot

6.5.1.1 Kun jossakin osassa tai järjestelmässä havaitaan ensimmäinen vika, moottorin senhetkiset tilatiedot on tallennettava tietokoneen muistiin. Jos polttoainejärjestelmässä tai sytytyksessä sattuu myöhemmin uusia vikoja, aiemmin tallentuneiden tilatietojen on korvauduttava polttoainejärjestelmää tai sytytystä koskevilla tiedoilla (ensin tapahtuva vika). Moottoritiedoista on tallennettava laskennallinen kuormitusarvo, moottorin pyörimisnopeus, polttoaineen syötön asetusarvo (jos saatavilla), polttoaineen paine (jos saatavilla), ajoneuvon nopeus (jos saatavilla), jäähdytysnesteen lämpötila, imusarjan paine (jos saatavilla), oliko lambda-säätö toiminnassa (jos saatavilla) sekä tietojen tallentumisen aiheuttanut vikakoodi, mutta myös muista tietoja voidaan tallentaa. Valmistajan on valittava tallennettaviksi tehokkaan korjaustyön kannalta sopivimmat tilatiedot. Tilatiedot on tallennettava yhdestä vikatilanteesta. Valmistajat voivat halutessaan tallentaa tilatiedot useammista vikatilanteista, jos ainakin vaaditut tiedot voidaan lukea tavanomaisella 6.5.3.2 ja 6.5.3.3 kohdan vaatimusten mukaisella lukupäätteellä. Jos tietojen tallentumisen aiheuttanut vikakoodi poistetaan tämän liitteen 3.7 kohdan mukaisesti, tallentuneet moottoritiedot voidaan myös poistaa.

6.5.1.2 Jos seuraavat tiedot tuodaan ajoneuvon tietokoneelle tai se kykenee määrittämään ne, niiden on vaadittujen tilatietojen lisäksi oltava pyynnöstä saatavissa sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta: valvontajärjestelmän ilmoittamat vikakoodit, moottorin jäähdytysnesteen lämpötila, onko polttoaineen lambda-säätö toiminnassa, polttoaineen syötön asetusarvo, sytytysennakon arvo, imuilman lämpötila, imusarjan paine, imuilman virtaus, moottorin pyörimisnopeus, kaasuläpän asentoanturin lähtöarvo, lisäilman syöttö (ennen katalysaattoria, katalysaattorin jälkeen, ohivirtaus), laskennallinen kuormitusarvo, ajoneuvon nopeus ja polttoaineen paine.

Tiedot on annettava tämän liitteen 6.5.3 kohdan määräyksiä noudattaen standardiyksikköinä. Varsinaiset tiedot on yksilöitävä ja erotettava selkeästi oletusarvoista ja varakäyntiarvoista. Lisäksi on pyynnöstä tarjottava mahdollisuus välittää tämän lisäyksen 6.5.3 kohdan mukaisia kaksisuuntaisia vianmäärityssanomia standardoidun dataliittimen sarjaportin kautta.

6.5.1.3 Kaikista niistä päästöjenrajoitusjärjestelmistä, joita testataan erikseen käytön aikana (esimerkiksi katalysaattori ja happitunnistin), lukuun ottamatta sytytyskatkojen havaitsemista, polttoainejärjestelmän tarkkailua ja yleistä osien vikaantumisen valvontaa, viimeisimpien testitulosten ja testissä käytettyjen raja-arvojen on oltava saatavilla tämän liitteen 6.5.3 kohdan mukaisesti sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta. Edellä mainittujen poikkeusten osalta sarjaliikenneyhteyden kautta on oltava saatavilla viimeisimmän testin tulokset (hyväksytty/hylätty).

6.5.1.4 Jäljempänä 6.5.3.3 kohdassa tarkoitettujen tietojen ajoneuvoon hyväksyttyä OBD-järjestelmää koskevista vaatimuksista (tämä liite tai liitteen I 5 kohdassa määritellyt vaihtoehtoiset vaatimukset) ja OBD-järjestelmän valvomista tärkeimmistä päästöjenrajoitusjärjestelmistä on oltava saatavilla sarjaportista standardoidun dataliittimen kautta tämän lisäyksen 6.5.3 kohdan vaatimusten mukaisesti.

6.5.2 Päästöjenrajoitusjärjestelmän toimintaa valvovan järjestelmän ei edellytetä valvovan osien toimintaa vian tultua havaituksi, jos valvonta saattaisi vaarantaa turvallisuutta tai johtaa osan vaurioitumiseen.

6.5.3 Päästöjenrajoitusjärjestelmää valvovien järjestelmien on oltava seuraavien ISO- ja/tai SAE-standardien mukaisia ja järjestelmiin on oltava pääsy standardoidun tietoliikenneyhteyden kautta. Muutamat ISO-standardeista on johdettu SAE (Society of Automotive Engineers) - standardeista tai -suosituksista. Näissä tapauksissa SAE-viite ilmoitetaan suluissa.

6.5.3.1 Ajoneuvon tietokoneen ja ulkopuolisen tietokoneen välisen tietoliikenneyhteyden on oltava jonkin jäljempänä mainitun standardin mukainen kuvatuin rajoituksiin:

ISO 9141-2 "Road Vehicles - Diagnostic Systems - CARB Requirements for the Interchange of Digital Information"

ISO 11519-4 "Road Vehicles - Low Speed Serial Data Communication - Part 4: Class B Data Communication Interface" (SAE J1850). Päästöihin liittyvissä sanomissa käytetään syklistä redundanssitarkistusta ja kolmen tavun mittaista otsikkoa, mutta ei tavuerottelua eikä tarkistussummia.

ISO DIS 14230 - Osa 4 "Road Vehicles -Diagnostic Systems - Keyword Protocol 2000".

6.5.3.2 Testauslaitteiden ja vianmäärityslaitteiden, joita tarvitaan OBD-järjestelmien kanssa harjoitettavassa tietoliikenteessä, on täytettävä tai ylitettävä standardissa ISO DIS 15031-4 esitetyt toiminnalliset vaatimukset.

6.5.3.3 Vianmääritystä tukevat perustiedot (tämän lisäyksen 6.5.1 kohdan mukaisesti) sekä kaksisuuntaiset tarkistustiedot on annettava saataville standardissa ISO DIS 15031-5 määriteltyä esitystapaa ja yksiköitä käyttäen, ja niitä on kyettävä lukemaan standardissa ISO DIS 15031-4 asetettujen vaatimusten mukaisella lukupäätteellä.

6.5.3.4 Valmistajan on yksilöitävä havaittu vika käyttämällä tarkoitukseen parhaiten soveltuvaa vikakoodia, joka on standardissa ISO DIS 15031-6 (SAE J2012, päivätty heinäkuussa 1996) olevan 6.3 jakson vaatimusten mukainen "Käyttövoimajärjestelmän vianmäärityskoodit". Vikakoodeihin on oltava pääsy vianmääritykseen käytettävillä vakiolaitteilla, jotka täyttävät tämän liitteen 6.5.3.2 kohdan määräykset.

Standardin ISO DIS 15031-6 (SAE J2012, päivätty heinäkuussa 1996) 6.3 jaksossa olevaa huomautusta, joka sijaitsee välittömästi ennen jaksossa olevaa vikakoodiluetteloa, ei sovelleta.

6.5.3.5 Ajoneuvon ja lukupäätteen välisen tietoliikennerajapinnan on täytettävä kaikki standardin ISO DIS 15031-3 vaatimukset. Asennuskohta on valittava hyväksyntäviranomaisten suostumuksella siten, että huoltohenkilökunnalla on helppo pääsy siihen, mutta se on suojattu asiattomilta toimenpiteiltä.

6.5.3.6 Valmistajan on asetettava ajoneuvojen huoltoon ja korjaukseen tarpeelliset tekniset tiedot jakelujärjestelmään kuulumattomien korjaajien saataville, tarvittaessa maksua vastaan, jollei tietoja ole suojattu immateriaalioikeuksin tai jollei niihin kuulu olennaista ja salaista taitotietoa, joka on tunnistettavissa asianmukaisella tavalla; tarpeellisia teknisiä tietoja ei saa tällaisessa tapauksessa asiattomasti salata.

Lisäys 2

AJONEUVOPERHEEN OLENNAISET PIIRTEET

1. OMINAISUUDET, JOTKA MÄÄRITTELEVÄT OBD-PERHEEN

OBD-perhe voidaan määritellä luettelemalla perusominaisuudet, joiden osalta perheeseen kuuluvien ajoneuvojen on oltava samanlaiset. Joissain tapauksissa ominaisuudet voivat vaikuttaa toisiinsa. Tällainen yhteisvaikutus on myös otettava huomioon, ja on varmistettava, että vain ajoneuvot, jotka ovat pakokaasupäästöjensä osalta samanlaiset, luetaan samaan OBD-perheeseen.

2. Edellä esitetyn tavoitteen kannalta katsotaan, että ajoneuvotyypit kuuluvat samaan perheeseen moottorin, päästöjenrajoitusjärjestelmän ja sisäisen valvontajärjestelmän osalta, jos ne ovat tässä kohdassa lueteltujen ominaisuuksien suhteen samanlaisia.

Moottori:

- kiertoprosessi (kipinäsytytteinen polttomoottori, puristussytytteinen polttomoottori, kaksitahtinen, nelitahtinen)

- polttoaineensyöttömenetelmä (kaasutin tai ruiskutus).

Päästöjenrajoitusjärjestelmä:

- katalysaattorin tyyppi (hapetus, kolmitoiminen, lämmitetty, muu)

- hiukkasloukun tyyppi

- lisäilman suihkutus (on / ei ole)

- pakokaasujen kierrätys (on / ei ole).

OBD-järjestelmän osat ja toiminta:

OBD-järjestelmän suorittama toiminnan valvonta, vikojen havaitseminen ja vikojen ilmaisu ajoneuvon kuljettajalle."

Komission lausumat

Euroopan parlamentin tarkistuksen 25 osalta

Jos neuvottelut eivät onnistu ACEAn kanssa, komissio harkitsee sitovan lainsäädännön laatimista.

Euroopan parlamentin tarkistuksen 26 osalta

Komissio tarkastelee polttoaineiden kemiallisten lisäaineiden merkitystä ajoneuvojen päästöjen vähentämisessä ja esittää mahdollisesti toimia näiden lisäaineiden asianmukaisen käytön varmistamiseksi tai edistämiseksi.

Liitteen 16 kohdan osalta

Direktiiviin 96/96/EY kuuluvien ajoneuvojen päästöjä koskevien katsastusten osalta komissio harkitsee mahdollisia parannuksia ja tekee vuoden 1998 loppuun mennessä ehdotuksen ajoneuvojen katsastuksen tehokkuuden parantamisesta, mukaan lukien katsastustulosten laadunvarmistus.

Liitteen 20 kohdan osalta Liite I, 7.1 kohdan kolmas alakohta (direktiivi 70/220/ETY)

Tehdessään ehdotuksensa direktiivin 98/69/EY, 3 artiklan mukaisesti komissio esittää yhtenäistä linjaa kestävyyden osalta, johon kuuluu kestävyysmatkan pidentäminen, V-tyypin testin mahdollinen poistaminen ja käytössä olevien ajoneuvojen vaatimustenmukaisuuden testaus. Tehdessään tämän ehdotuksen komissio ottaa huomioon kolmansissa maissa sovellettavat vaatimukset.

Euroopan parlamentin ja neuvoston lausuma

5 a artiklan osalta (uusi)

Euroopan parlamentti ja neuvosto panevat merkille komission ja Euroopan autonvalmistajien yhdistyksen (ACEA) välillä parhaillaan käytävät neuvottelut autoteollisuuden vapaaehtoisesta sitoutumisesta matkustajaliikenteen ajoneuvojen keskimääräisten CO2-päästöjen vähentämiseen. Euroopan parlamentti ja neuvosto ilmaisevat toivovansa, että keskusteluissa päästään pikaisesti hyväksyttävään tulokseen. Ne ovat tyytyväisiä parannuksiin, joita on tehty ACEA:n maaliskuussa 1998 tekemään sitoutumisehdotukseen, mutta korostavat, että siihen liittyvät epäselvyydet ja ratkaisematta olevat kysymykset on selvitettävä heti tilaisuuden tullen ottaen huomioon tavoite vähentää matkustajaliikenteen ajoneuvojen keskimääräinen polttoaineen kulutus 120 grammaan CO2:a kilometrillä.