31994L0033

Neuvoston direktiivi 94/33/EY, annettu 22 päivänä kesäkuuta 1994, nuorten työntekijöiden suojelusta

Virallinen lehti nro L 216 , 20/08/1994 s. 0012 - 0020
Suomenk. erityispainos Alue 5 Nide 6 s. 0138
Ruotsink. erityispainos Alue 5 Nide 6 s. 0138


NEUVOSTON DIREKTIIVI 94/33/EY,

annettu 22 päivänä kesäkuuta 1994,

nuorten työntekijöiden suojelusta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 118 a artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen(1),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattaa perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä(3),

sekä katsoo, että

perustamissopimuksen 118 a artiklassa määrätään, että neuvosto antaa direktiivein vähimmäisvaatimukset edistääkseen erityisesti työympäristön parantamista työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun paremman tason takaamiseksi,

mainitun artiklan mukaan näissä direktiiveissä vältetään säätämästä sellaisia hallinnollisia, taloudellisia ja oikeudellisia rasituksia, jotka vaikeuttaisivat pienten tai keskisuurten yritysten perustamista taikka niiden kehitystä,

yhteisön työntekijöiden sosiaalisten perusoikeuksien peruskirjassa, jonka yhdentoista jäsenvaltion valtion- ja hallituksen päämiehet hyväksyivät Eurooppa-neuvostossa Strasbourgissa 9 päivänä joulukuuta 1989, ja erityisesti sen 20 ja 22 kohdassa todetaan:

"20. Työhönoton alaikäraja ei saa olla alempi kuin oppivelvollisuuden päättymisikä eikä missään tapauksessa alle 15 vuotta, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta nuorille suotuisampia sääntöjä kuten sääntöjä, jotka turvaavat nuorten valmistautumisen työelämään koulutuksen avulla, ja ottaen huomioon tiettyjä kevyitä töitä koskevat poikkeukset.

22. On toteutettava asianmukaiset toimenpiteet nuoriin työntekijöihin sovellettavien työoikeuden säännösten muokkaamiseksi niin, että heidän erityiset kehitystä, ammatillista koulutusta ja työnsaantia koskevat tarpeensa tyydytetään.

Työajan on oltava erityisesti rajoitettu - ilman että tätä rajoitusta voisi kiertää turvautumalla ylityöhön - ja yötyön on oltava kielletty alle 18-vuotiailta, paitsi jos tietty työ sallitaan kansallisessa lainsäädännössä tai kansallisissa määräyksissä."on suotavaa ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön periaatteet, jotka koskevat nuorten työntekijöiden suojelua mukaan lukien periaate työhönoton alaikärajasta,

lasten työntekoa koskevassa päätöslauselmassaan(4) Euroopan parlamentti esittää yhteenvedon nuorten työntekoa koskevista seikoista ja korostaa erityisesti vaikutuksia, jotka työnteolla on nuorten terveyteen, turvallisuuteen sekä fyysiseen ja henkiseen kehitykseen, ja painottaa tarvetta antaa direktiivi, jolla yhdenmukaistetaan kyseisen alan kansalliset lainsäädännöt,

toimenpiteistä työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi työssä 12 päivänä kesäkuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/391/ETY(5) 15 artiklassa säädetään, että erityisen alttiita riskiryhmiä on suojeltava erityisesti heitä uhkaavilta vaaroilta,

lapsia ja nuoria on pidettävä erityisiin riskiryhmiin kuuluvina, ja on toteutettava heidän turvallisuuttaan ja terveyttään koskevat toimenpiteet,

lasten suojattomuuden vuoksi jäsenvaltioiden on kiellettävä heidän työntekonsa ja valvottava, että työhönoton alaikäraja ei ole alempi kuin kansallisen lainsäädännön mukainen pakollisen täysipäiväisen koulunkäynnin päättymisikä eikä missään tapauksessa alle 15 vuotta; poikkeuksia lasten työkieltoon voidaan myöntää vain erityisissä tapauksissa ja tässä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukaisesti; poikkeukset eivät saa missään tapauksessa aiheuttaa haittaa koulunkäynnille tai saadun opetuksen hyödyntämiselle,

lapsesta aikuiseksi kasvamisvaiheen erityisominaisuuksien vuoksi olisi nuorten työntekoa säänneltävä ja suojeltava tarkasti,

työnantajan on taattava nuorille heidän ikäänsä mukautetut olosuhteet,

työnantajan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet nuorten turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi heidän työhönsä liittyvien vaaratekijöiden arvioinnin perusteella,

jäsenvaltioiden on suojeltava nuoria erityisiltä vaaratekijöiltä, jotka johtuvat nuorten kokemattomuudesta, kykenemättömyydestä tunnistaa olemassa olevia tai mahdollisia vaaratekijöitä taikka kypsymättömyydestä,

jäsenvaltioiden on tämän vuoksi kiellettävä nuorten työnteko tässä direktiivissä säädetyn työn osalta,

työajan järjestämistä koskevien tarkkojen vähimmäisvaatimusten antaminen parantaisi todennäköisesti nuorten työedellytyksiä,

nuorten enimmäistyöajan on oltava tarkasti rajoitettu, ja nuorten yötyö on kiellettävä, paitsi tiettyjen kansallisissa lainsäädännöissä ja säännöissä määriteltyjen tehtävien osalta,

jäsenvaltioiden olisi toteutettava aiheelliset toimenpiteet, jotta koulua käyvien 15-17-vuotiaiden nuorten mahdollisuudelle nauttia opetuksesta ei aiheudu haittaa työajan vuoksi,

niiden nuorten osalta, jotka työskentelevät yhdistettyä teoreettista ja/tai käytännön koulutusta oppilaitoksissa ja työelämässä koskevan järjestelmän mukaisesti tai ovat työharjoittelussa yrityksessä, koulutukseen kuluva aika on laskettava työaikaan kuuluvaksi,

nuorten turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi heille on annettava päivittäin, viikottain ja vuosittain vähimmäismäärä lepoaikaa sekä riittävät tauot,

viikottaisen lepoajan osalta olisi suotavaa ottaa asianmukaisesti huomioon kulttuuristen, etnisten, uskonnollisten ja muiden tekijöiden monimuotoisuus jäsenvaltioissa; viime kädessä erityisesti kunkin jäsenvaltion on päätettävä, kuuluuko sunnuntai viikoittaiseen lepoaikaan ja jos, niin missä laajuudessa,

sopiva työkokemus voi osaltaan vaikuttaa sen tavoitteen toteutumiseen, jolla pyritään valmistelemaan nuoria aikuisten työ- ja sosiaaliseen elämään, jos huolehditaan siitä, että vältytään kaikenlaisilta nuorten turvallisuutta, terveyttä ja kehitystä uhkaavilta haitoilta,

jos poikkeukset tässä direktiivissä säädettyihin kieltoihin ja rajoituksiin osoittautuvat tietyn toiminnan osalta tai erityisissä tilanteissa välttämättömiksi, niiden soveltaminen ei saa aiheuttaa haittaa laaditun suojelujärjestelmän periaatteille,

tämä direktiivi edistää käytännössä sisämarkkinoiden sosiaalisen ulottuvuuden toteuttamista,

tässä direktiivissä säädetyn suojelujärjestelmän tosiasiallinen soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltiot toteuttavat järjestelyt tehokkaista ja oikeassa suhteessa olevista toimenpiteistä, ja

tiettyjen tämän direktiivin säännösten toteuttaminen aiheuttaa yhdelle jäsenvaltiolle erityisiä vaikeuksia siltä osin kun kyse on sen järjestelmästä, joka koskee nuorten työntekijöiden suojelua; sen vuoksi olisi sallittava, että kyseinen jäsenvaltio voi olla toteuttamatta asianomaisia säännöksiä asianmukaisen ajanjakson aikana,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I JAKSO

1 artikla

Tarkoitus

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lasten työnteon kieltämiseksi.

Niiden on valvottava tässä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukaisesti, että työhönoton alaikäraja ei ole alempi kuin kansallisen lainsäädännön mukaan pakollisen täysipäiväisen koulunkäynnin päättymisikä eikä missään tapauksessa alle 15 vuotta.

2. Jäsenvaltioiden on valvottava, että nuorten työnteko on tarkoin säänneltyä ja tässä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukaisesti suojattua.

3. Jäsenvaltioiden on valvottava yleisluonteisesti, että työnantaja takaa nuorille näiden ikään mukautetut työedellytykset.

Niiden on valvottava nuorten suojelemista taloudelliselta hyväksikäytöltä ja sellaiselta työltä, joka voisi vahingoittaa nuorten turvallisuutta, terveyttä tai heidän fyysistä, henkistä, moraalista tai sosiaalista kehitystään tai vaarantaa heidän koulutuksensa.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin alle kahdeksantoistavuotiaisiin henkilöihin, joiden työsopimus tai työsuhde on määritelty jossakin jäsenvaltiossa voimassa olevassa lainsäädännössä ja/tai sisältyy jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöön.

2. Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään säätää, että tätä direktiiviä ei sovelleta niiden lainsäädännön ja määräysten mukaisesti vahvistamissa rajoissa ja vahvistamiensa edellytysten mukaisesti tilapäiseen tai lyhytaikaiseen työhön, joka koskee:

a) yksityisessä kotitaloudessa tehtyä kotityötä

tai

b) perheyrityksissä tehtyä työtä, jota ei pidetä nuorille vahingollisena, haitallisena tai vaarallisena.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "nuorella" 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua alle kahdeksantoistavuotiasta henkilöä;

b) "lapsella" alle viisitoistavuotiasta nuorta tai kansallisen lainsäädännön mukaan täysipäiväiseen koulunkäyntiin velvollista nuorta;

c) "15-17-vuotiailla nuorilla" vähintään viisitoistavuotiasta ja alle kahdeksantoistavuotiasta nuorta, joka ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole enää velvollinen täysipäiväiseen koulunkäyntiin;

d) "kevyellä työllä" työtä, joka sisältämiensä tehtävien luonteen vuoksi tai niiden erityisten edellytysten luonteen vuoksi, joiden mukaisesti työ suoritetaan:

i) ei aiheuta haittaa lasten turvallisuudelle, terveydelle tai kehitykselle

ja

ii) ei ole sellainen, että se aiheuttaa haittaa lasten koulunkäynnille, toimivaltaisen viranomaisen hyväksymään ammatilliseen ohjaus- tai ammatilliseen koulutusohjelmaan osallistumiselle tai saadun opetuksen hyödyntämiselle;

e) "työajalla" ajanjaksoa, jonka aikana nuori on töissä, työnantajan käytettävissä tai suorittaa tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti;

f) "lepoajalla" ajanjaksoa, joka ei ole työaikaa.

4 artikla

Lasten työnteon kieltäminen

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lasten työnteon kieltämiseksi.

2. Ottaen huomioon 1 artiklassa tarkoitetut tavoitteet jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään säätää, että lasten työnteon kieltämistä ei sovelleta:

a) jäljempänä 5 artiklassa tarkoitettua toimintaa suorittaviin lapsiin;

b) vähintään neljätoistavuotiaisiin lapsiin, jotka työskentelevät yhdistettyä koulutusta oppilaitoksissa ja työelämässä koskevan järjestelmän mukaisesti tai työharjoittelussa yrityksessä, jos kyseinen työ suoritetaan toimivaltaisen viranomaisen määräämien edellytysten mukaisesti;

c) vähintään neljätoistavuotiaisiin lapsiin, jotka tekevät muuta kevyttä työtä kuin 5 artiklaan kuuluvaa työtä; kolmentoista vuoden iästä lähtien lapset voivat kuitenkin tehdä muita kevyitä töitä kuin 5 artiklaan kuuluvia töitä rajoitetun tuntimäärän viikossa, jos työ kuuluu kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritettyihin luokkiin.

3. Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on määritettävä tämän direktiivin säännöksiä noudattaen kyseisiin kevyihin töihin liittyvät työedellytykset.

5 artikla

Kulttuuritoiminta ja muu samankaltainen toiminta

1. Jos lapsia otetaan töihin kulttuuri-, taide-, urheilu- tai mainosluonteista toimintaa varten, on työhönotolle yksittäistapauksissa saatava ennakolta toimivaltaisen viranomaisen antama lupa.

2. Jäsenvaltioiden on määritettävä lainsäädännössään ja määräyksissään lasten työntekoa koskevat edellytykset 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja yksityiskohtaiset säännöt ennakkolupaa koskevasta menettelystä sillä edellytyksellä, että kyseinen toiminta:

i) ei aiheuta haittaa lasten turvallisuudelle, terveydelle tai kehitykselle

ja

ii) ei ole sellaista, että se aiheuttaisi haittaa lasten koulunkäynnille, toimivaltaisen viranomaisen hyväksymään ammatilliseen ohjaus- tai koulutusohjelmaan osallistumiselle tai saadun opetuksen hyödyntämiselle.

3. Poiketen 1 kohdassa säädetystä menettelystä jäsenvaltiot voivat vähintään kolmetoistavuotiaiden lasten osalta sallia lainsäädännössään ja määräyksissään määrittämiensä edellytysten mukaisesti sallia lasten työhönoton kulttuuri-, taide-, urheilu- ja mainosluonteista toimintaa varten.

4. Jäsenvaltiot, joilla on erityinen mallitoimistoja koskeva hyväksymisjärjestelmä, siltä osin kuin kyseessä on lasten harjoittama toiminta, voivat säilyttää tämän järjestelmän.

II JAKSO

6 artikla

Työnantajan yleiset velvoitteet

1. Työnantajan on toteutettava tarvittavat toimenpiteet nuorten turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi ottaen huomioon 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut erityiset vaaratekijät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 1 kohdan soveltamista.

2. Työnantajan on toteutettava 1 kohdassa säädetyt toimenpiteet nuorten osalta heidän työhönsä liittyvien olemassa olevien vaaratekijöiden arvion perusteella.

Arviointi on tehtävä ennen kuin nuoret aloittavat työnsä ja kun työolosuhteissa tapahtuu merkittävä muutos, ja siinä on erityisesti kiinnitettävä huomiota seuraaviin seikkoihin:

a) työpaikan ja työpisteen välineet ja varustelu;

b) fysikaalisille, biologisille ja kemiallisille tekijöille altistumisen luonne, aste ja kestoaika;

c) työvälineiden, erityisesti altistavien tekijöiden, koneiden, laitteiden ja moottorien järjestely, valinta ja käyttö sekä niiden käsittelytavat;

d) työmenetelmien järjestely ja työn eteneminen sekä niiden yhdistäminen (työn järjestäminen);

e) nuorten koulutuksen ja tietojen taso.

Jos tämän selvityksen tuloksena paljastuu nuorten turvallisuutta, fyysistä tai henkistä terveyttä tai kehitystä uhkaavia vaaroja, on varmistettava, että nuorille suoritetaan säännöllisesti ilmainen ja riittävä terveydentilan arviointi ja tarkastus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 89/391/ETY soveltamista.

Terveydentilan ilmainen arviointi ja tarkastus voivat olla osa kansallista terveydenhoitojärjestelmää.

3. Työnantajan on tiedotettava nuorille mahdollisista vaaratekijöistä ja kaikista heidän turvallisuuttaan ja terveyttään koskevista toteutetuista toimenpiteistä.

Lisäksi työnantajan on ilmoitettava lasten laillisille edustajille mahdollisista vaaratekijöistä ja kaikista lasten turvallisuutta ja terveyttä koskevista toteutetuista toimenpiteistä.

4. Työnantajan on yhdistettävä direktiivin 89/391/ETY 7 artiklassa tarkoitetut suojelu- ja ehkäisevät toimenpiteet nuorten työntekoon sovellettaviin turvallisuutta ja terveyttä koskevien edellytysten suunnitteluun, soveltamiseen ja valvontaan.

7 artikla

Nuorten suojattomuus - Työnteon kieltäminen

1. Jäsenvaltioiden on valvottava, että nuoret on suojattu erityisiltä turvallisuutta, terveyttä ja kehitystä uhkaavilta vaaroilta, jotka johtuvat kokemattomuudesta, kykenemättömyydestä tunnistaa olemassa olevia tai mahdollisia vaaratekijöitä taikka kypsymättömyydestä.

2. Rajoittamatta 4 artiklan 1 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on kiellettävä tätä varten nuorten työnteko sellaisen työn osalta, joka:

a) on objektiivisesti katsottuna heidän fyysisten ja henkisten kykyjensä yläpuolella;

b) altistaa myrkyllisille tai syöpää aiheuttaville tekijöille tai tekijöille, jotka aiheuttavat periytyviä perimävaurioita tai joka on vaarallista sikiölle tai jolla on muita haitallisia kroonisia vaikutuksia ihmiseen;

c) altistaa säteilylle;

d) sisältää onnettomuusuhkia, joiden osalta voidaan olettaa, etteivät nuoret kykene tunnistamaan tai ehkäisemään niitä sen vuoksi, että he eivät osaa kiinnittää tarpeeksi huomiota turvallisuuteen, tai kokemuksen tai koulutuksen puutteen vuoksi

tai

e) altistaa terveydellisille vaaroille liiallisen kylmyyden tai kuumuuden vuoksi tai melun tai tärinän vuoksi.

Työhön, joka aiheuttaa 1 kohdassa tarkoitettuja erityisiä vaaroja nuorille, sisältyy erityisesti:

- työt, jotka altistavat liitteessä olevassa I kohdassa tarkoitetuille fysikaalisille, biologisille ja kemiallisille tekijöille

ja

- liitteessä olevassa II kohdassa tarkoitetut menetelmät ja työt.

3. Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään myöntää 2 kohtaa koskevia poikkeuksia 15-17-vuotiaiden nuorten osalta, jos poikkeukset ovat välttämättömiä näiden nuorten koulutuksen kannalta, edellyttäen että heidän turvallisuutensa ja terveytensä suojelu on taattu, koska työ suoritetaan direktiivin 89/391/ETY 7 artiklassa tarkoitetun toimivaltaisen henkilön valvonnan alaisena ja sillä ehdolla, että taataan mainitussa direktiivissä varmistettu suojelu.

III JAKSO

8 artikla

Työaika

1. Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 4 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lasten työajan rajoittamiseksi:

a) kahdeksaan tuntiin päivässä ja neljäänkymmeneen tuntiin viikossa niiden lasten osalta, jotka työskentelevät yhdistettyä koulutusta oppilaitoksissa ja työelämässä koskevan järjestelmän mukaisesti tai työharjoittelussa yrityksessä;

b) kahteen tuntiin koulupäivää kohden ja kahteentoista tuntiin viikossa sellaisen työn osalta, joka suoritetaan lukukauden aikana opetusaikojen ulkopuolella, siinä määrin kuin kansallinen lainsäädäntö ja/tai käytäntö ei sitä kiellä;

työpäivän pituus ei saa missään tapauksessa ylittää seitsemää tuntia; vähintään viisitoistavuotiaiden lasten osalta tämä rajoitus voidaan asettaa kahdeksaan tuntiin;

c) seitsemään tuntiin päivässä ja kolmeenkymmeneenviiteen tuntiin viikossa sellaisen työn osalta, joka suoritetaan vähintään viikon pituisen jakson aikana, jolloin koulussa ei ole toimintaa; vähintään viisitoistavuotiaiden lasten osalta tämä rajoitus voidaan asettaa kahdeksaan tuntiin päivässä ja neljäänkymmeneen tuntiin viikossa;

d) seitsemään tuntiin päivässä ja kolmeenkymmeneenviiteen tuntiin viikossa sellaisen kevyen työn osalta, jota tekevät lapset, jotka eivät kansallisen lainsäädännön mukaan ole enää velvollisia täysipäiväiseen koulunkäyntiin.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet 15-17-vuotiaiden nuorten työajan rajoittamiseksi kahdeksaan tuntiin päivässä ja neljäänkymmeneen tuntiin viikossa.

3. Sellaisen nuoren osalta, joka työskentelee yhdistettyä teoreettista ja/tai käytännön koulutusta oppilaitoksissa ja työelämässä koskevan järjestelmän mukaisesti tai työharjoittelussa yrityksessä, koulutukseen kuluva aika on laskettava työaikaan kuuluvaksi.

4. Jos nuori työskentelee usealle eri työnantajalle, tehdyt työpäivät ja työtunnit on laskettava yhteen.

5. Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään tai määräyksissään myöntää poikkeuksia 1 kohdan a alakohtaan ja 2 kohtaan poikkeuksellisesti tai jos siihen on objektiivisia perusteita.

Jäsenvaltioiden on määritettävä lainsäädännössään tai määräyksissään tällaisten poikkeusten täytäntöönpanoa koskevat edellytykset, rajoitukset ja yksityiskohtaiset säännöt.

9 artikla

Yötyö

1. a) Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 4 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet lasten työnteon kieltämiseksi kello kahdenkymmenen ja kello kuuden välillä.

b) Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet 15-17-vuotiaiden nuorten työnteon kieltämiseksi joko kello kahdenkymmenenkahden ja kuuden välillä tai kello kahdenkymmenenkolmen ja seitsemän välillä.

2. a) Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään tai määräyksissään antaa luvan 15-17-vuotiaiden nuorten työntekoon 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna kiellettynä aikana erityisien toiminta-alojen osalta.

Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen osalta, että 15-17-vuotiasta nuorta valvoo aikuinen niissä tapauksissa, joissa kyseinen valvonta on tarpeen nuoren suojelemiseksi.

b) Sovellettaessa a alakohtaa työnteko on kielletty keskiyön ja kello neljän välillä.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin lainsäädännössään ja määräyksissään antaa luvan 15-17-vuotiaiden nuorten työntekoon aikana, jolloin yötyö on kielletty, jäljempänä mainituissa tapauksissa, jos sille on objektiivisia perusteita ja sillä edellytyksellä, että nuorille annetaan korvaukseksi sopivasti vapaata eikä 1 artiklassa tarkoitettuja periaatteita aseteta kyseenalaisiksi:

- laivaliikenne- tai kalastusalalla suoritetut työt,

- puolustusvoimille tai poliisille suoritetut työt,

- sairaaloissa tai samankaltaisissa laitoksissa suoritetut työt,

- kulttuuri-, taide-, urheilu- tai mainosluonteinen toiminta.

3. Ennen mahdollisen yötyön aloittamista ja säännöllisin väliajoin sen jälkeen 15-17-vuotiaiden nuorten on saatava ilmainen terveystarkastus ja arviointi kyvyistään, paitsi jos työnteko työkiellon voimassaoloaikana on poikkeuksellista.

10 artikla

Lepoaika

1. a) Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 4 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta lapset saavat vähintään neljäntoista tunnin mittaisen yhtenäisen lepoajan jokaista kahdenkymmenenneljän tunnin pituista jaksoa kohden.

b) Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta 15-17-vuotiaat nuoret saavat vähintään kahdentoista tunnin mittaisen yhtenäisen lepoajan jokaista kahdenkymmenenneljän tunnin pituista jaksoa kohden.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta jokaisen seitsemän päivän jakson osalta:

- lapset, joiden osalta ne ovat käyttäneet 4 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta

ja

- 15-17-vuotiaat nuoret

saavat vähintään kahden, jos mahdollista peräkkäisen, päivän lepoajan.

Jos teknisten tai järjestelyyn liittyvien syiden vuoksi on tarpeen, vähimmäislepoaikaa voidaan lyhentää, mutta se ei missään tapauksessa voi olla lyhyempi kuin kolmekymmentäkuusi peräkkäistä tuntia.

Periaatteessa ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitettuun vähimmäislepoaikaan kuuluu sunnuntai.

3. Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään säätää, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut vähimmäislepoajat voidaan keskeyttää sellaisissa tapauksissa, joissa toiminnan luonteeseen kuuluu työn jakautuminen useisiin tai lyhytaikaisiin työjaksoihin päivän aikana.

4. Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään säätää poikkeuksia 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitettujen 15-17-vuotiaiden nuorten osalta jäljempänä tarkoitetuissa tapauksissa, jos sille on objektiivisia perusteita ja sillä ehdolla, että nuorille annetaan korvaukseksi sopivasti vapaata eikä 1 artiklassa tarkoitettuja periaatteita aseteta kyseenalaisiksi:

a) laivaliikenne- tai kalastusalalla suoritetut työt;

b) puolustusvoimille tai poliisille suoritetut työt;

c) sairaaloissa tai samankaltaisissa laitoksissa suoritetut työt;

d) maataloudessa suoritetut työt;

e) matkailualalla tai hotelli-, ravintola- ja kahvila-alalla suoritetut työt;

f) toiminta, jossa tehdään useita työjaksoja päivän aikana.

11 artikla

Vuosittainen vapaa

Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 4 artiklan 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on valvottava, että kansallisen lainsäädännön mukaan täysipäiväiseen koulunkäyntiin velvollisten lasten koulusta saatuihin lomiin sisältyy mahdollisimman paljon vapaata kaikesta työstä.

12 artikla

Tauot

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta nuoret päivittäisen työajan ollessa enemmän kuin neljä ja puoli tuntia saisivat ainakin kolmenkymmenen minuutin pituisen tauon, joka on yhtenäinen, jos se on mahdollista.

13 artikla

15-17-vuotiaiden nuorten työnteko ylivoimaisen esteen sattuessa

Jäsenvaltiot voivat lainsäädännössään ja määräyksissään myöntää poikkeuksia 8 artiklan 2 kohtaan, 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaan, 10 artiklan 1 kohdan b alakohtaan ja, 15-17-vuotiaiden nuorten osalta, 12 artiklaan sellaisen työn osalta, joka tehdään direktiivin 89/391/ETY 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa, jos kyseinen työ on luonteeltaan tilapäistä ja jos se on suoritettava viipymättä; jos aikuisia työntekijöitä ei ole saatavilla ja jos näille nuorille annetaan vastaavasti korvaavaa vapaata kolmen viikon kuluessa.

IV JAKSO

14 artikla

Toimenpiteet

Jokaisen jäsenvaltion on määritettävä tarvittavat toimenpiteet, joita sovelletaan, jos tämän direktiivin mukaisesti säädettyjä säännöksiä ei noudateta; kyseisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita ja oikein suhteutettuja.

15 artikla

Liitteen mukauttaminen

Pelkästään tekniset mukautukset liitteeseen tekniikan kehityksen, kansainvälisten määräysten tai vaatimusten muutosten sekä tämän direktiivin alan tietämyksen huomioon ottamiseksi tehdään direktiivin 89/391/ETY 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

16 artikla

Suojelutason säilyttäminen

Rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta kehittää tilanteen kehityksen perusteella erilaisia säännöksiä nuorten suojelun alalla, siltä osin kuin tässä direktiivissä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia noudatetaan, tämän direktiivin täytäntöönpano ei ole pätevä peruste nuorten suojelun yleisen tason alentamiselle.

17 artikla

Loppusäännökset

1. a) Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 22 päivänä kesäkuuta 1996 tai varmistettava viimeistään kyseisenä päivänä, että työmarkkinaosapuolet tekevät sopimuksen tarvittavista säännöksistä, ja jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta ne voivat kaikkina aikoina taata tässä direktiivissä edellytetyt tulokset.

b) Yhdistynyt kuningaskunta voi neljän vuoden ajan a alakohdassa tarkoitetusta päivämäärästä lukien pidättyä toteuttamasta 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäistä alakohtaa viikoittaisen työn enimmäiskestoon liittyvän säännöksen osalta, samoin kuin 8 artiklan 2 kohtaa sekä 9 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 2 kohtaa.

Komissio antaa kertomuksen tämän säännöksen vaikutuksista.

Noudattaen perustamissopimuksessa määrättyjä edellytyksiä neuvosto päättää, pitäisikö edellä tarkoitettua ajanjaksoa pidentää.

c) Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava asiasta komissiolle.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi ne kansalliset säännökset, jotka ne ovat antaneet tai antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista asioista.

4. Jäsenvaltioiden on annettava joka viides vuosi komissiolle kertomus tämän direktiivin säännösten täytäntöönpanosta käytännössä ja merkittävä siihen työmarkkinaosapuolien mielipiteet.

Komissio antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle.

5. Komissio antaa määräajoin Euroopan parlamentille, neuvostolle ja talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ottaen huomioon 1-4 kohdan.

18 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Luxemburgissa 22 päivänä kesäkuuta 1994.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. YIANNOPOULOS

(1) EYVL N:o C 84, 4.4.1992, s. 7

(2) EYVL N:o C 313, 30.11.1992, s. 70

(3) 17 päivänä joulukuuta 1992 annettu Euroopan parlamentin lausunto (EYVL N:o C 21, 25.1.1993, s. 167). 23 päivänä marraskuuta 1993 annettu neuvoston yhteinen kanta ja 9 päivänä maaliskuuta 1994 tehty Euroopan parlamentin päätös (EYVL N:o C 91, 28.3.1994, s. 89).

(4) EYVL N:o C 190, 20.7.1987, s. 44

(5) EYVL N:o L 183, 29.6.1989, s. 1

LIITE

Esimerkkiluettelo tekijöistä, menetelmistä ja työskentelystä (7 artiklan 2 kohdan toinen alakohta)

I Tekijät

1. Fysikaaliset tekijät

a) Ionisoivat säteilyt

b) Työskentely ilmakehässä, jossa paine on korkea, esimerkiksi paineistetuissa kammioissa, sukeltaminen

2. Biologiset tekijät

a) Työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät biologisille tekijöille altistumiseen työssä (seitsemäs direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 26 päivänä marraskuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/679/ETY(1) 2 artiklan d kohdassa tarkoitettuihin ryhmiin 3 ja 4 kuuluvat biologiset tekijät.

3. Kemialliset tekijät

a) Aineet ja valmisteet, jotka vaarallisten aineiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27 päivänä kesäkuuta 1967 annetun neuvoston direktiivin 67/548/ETY(2) ja vaarallisten valmisteiden luokitusta, pakkaamista ja merkintöjä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 7 päivänä kesäkuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 88/379/ETY(3) mukaisesti luokitellaan myrkyllisiksi (T), erittäin myrkyllisiksi (T+), syövyttäviksi (C) tai räjähtäviksi (E).

b) Aineet ja valmisteet, jotka direktiivien 67/548/ETY ja 88/379/ETY mukaisesti luokitellaan haitallisiksi (Xn) ja joille on annettu yksi tai useampi seuraavista varoituslausekkeista:

- erittäin vakavien pysyvien vaurioiden vaara (R 39),

- pysyvien vaurioiden vaara (R 40),

- altistuminen hengitysteitse voi aiheuttaa herkistymisen (R 42),

- ihokosketus voi aiheuttaa herkistymisen (R 43),

- saattaa aiheuttaa syöpää (R 45),

- saattaa aiheuttaa periytyviä perimävaurioita (R 46),

- pitkäaikainen altistus voi aiheuttaa vakavaa haittaa terveydelle (R 48),

- voi heikentää hedelmällisyyttä (R 60),

- vaarallista sikiölle (R 61).

c) Aineet ja valmisteet, jotka direktiivien 67/548/ETY ja 88/379/ETY mukaisesti luokitellaan ärsyttäviksi (Xi) ja joille on annettu yksi tai useampi seuraavista varoituslausekkeista:

- erittäin helposti syttyvä (R 12)

- altistuminen hengitysteitse voi aiheuttaa herkistymisen (R 42)

- ihokosketus voi aiheuttaa herkistymisen (R 43).

d) Työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta (kuudes direktiivi 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) 28 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/394/ETY(4) 2 artiklan c kohdassa tarkoitetut aineet ja valmisteet.

e) Lyijy ja sen yhdisteet siinä laajuudessa kuin kyseiset aineet voivat absorboitua ihmiselimistöön.

f) Asbesti.

II Menetelmät ja työskentely

1. Direktiivin 90/394/ETY liitteessä I tarkoitetut menetelmät ja työt.

2. Räjähteitä sisältävien laitteiden, ilotulitusvälineiden tai muiden tällaisten tuotteiden valmistus ja käsittely.

3. Työskentely eläintarhoissa villieläinten tai myrkyllisten eläinten kanssa.

4. Työskentely teollisessa teurastamossa.

5. Työskentely, joka käsittää valmistus- tai varastointilaitteiden käsittelyä tai puristettujen, nesteytettyjen tai liuotettujen kaasujen käyttöä.

6. Työskentely tynnyreiden, säiliöiden, altaiden tai I.3 kohdassa tarkoitettuja kemiallisia aineita sisältävien lasisten happo- tai koripullojen kanssa.

7. Työskentely, jonka yhteydessä esiintyy sortumisvaara.

8. Työskentely, jonka yhteydessä esiintyy suurjännitteisiä sähköisiä vaaroja.

9. Pakkotahtinen työskentely, jota laitteet ohjaavat ja josta maksetaan tuloksen perusteella.

(1) EYVL N:o L 374, 31.12.1990, s. 1

(2) EYVL N:o 196, 16.8.1967, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 93/679/ETY (EYVL N:o L 268, 29.10.1993, s. 71).

(3) EYVL N:o L 187, 16.7.1988, s. 14. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 93/18/ETY (EYVL N:o L 104, 29.4.1993, s. 46).

(4) EYVL N:o L 196, 26.7.1990, s. 1