NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 16 päivänä joulukuuta 1991,

siviili-ilmailun tehtävien suorittamiseksi annettujen henkilöstön lupakirjojen vastavuoroisesta hyväksymisestä (91/670/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 84 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

lentoliikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden varmistamiseksi on välttämätöntä, että käytettävissä on riittävästi ohjaamohenkilöstöä, jolla on tarvittava pätevyys ja tarvittavat lupakirjat,

sisämarkkinoiden toteuttaminen vuoden 1992 loppuun mennessä edellyttää myös tehokasta lentoliikennejärjestelmää ihmisten liikkumisen helpottamiseksi yhteisössä,

lentoliikenne on hyvin dynaaminen ja nopeasti kehittyvä sekä erityisen kansainvälinen ala; sen vuoksi henkilöstön tarjonnan ja kysynnän tasapaino voidaan ylläpitää tehokkaammin yhteisön tasolla kuin kansallisella tasolla,

sen vuoksi on välttämätöntä, että yhteinen liikennepolitiikka siviili-ilmailun alalla ulotetaan koskemaan ohjaamohenkilöstön liikkuvuuden helpottamista yhteisössä,

eri jäsenvaltioiden vaatimukset ohjaamohenkilöstön lupakirjan saamiseksi poikkeavat toisistaan,

yhteisön tasolla ei ole vielä vahvistettu lupakirjojen edellyttämiä kelpoisuusvaatimuksia; jäsenvaltioilla on siksi edelleen mahdollisuus vahvistaa näiden kelpoisuusvaatimusten taso varmistaakseen niiden alueella rekisteröidyillä ilma-aluksilla tarjottavien palvelujen turvallisuuden; rikkomatta niille perustamissopimuksen mukaan kuuluvia velvollisuuksia jäsenvaltiot eivät saa vaatia minkään jäsenvaltion kansalaista hankkimaan sellaista pätevyyttä, jonka ne määrittelevät ainoastaan viittaamalla omaan kansalliseen koulutusjärjestelmäänsä, jos kyseinen henkilö on jo hankkinut tuon pätevyyden toisessa jäsenvaltiossa,

perustamissopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamisen helpottamiseksi ja ohjaamohenkilöstön liikkuvuuden varmistamiseksi olisi otettava käyttöön yhteisön menettely tällaisen henkilöstön lupakirjojen ja pätevyyden hyväksymiseksi,

yksityislentäjien lupakirjat voidaan jo tunnustaa kaikissa jäsenvaltioissa,

jos ammattilentäjien on suoritettava lisäkokeita saadakseen lentää rekisteröidyllä ilma-aluksella muussa kuin heidän lupakirjansa myöntäneessä jäsenvaltiossa, heille olisi tarjottava mahdollisuus osallistua näihin kokeisiin mahdollisimman pian,

jäsenvaltioiden tarjoamat koulutusmahdollisuudet eivät aina vastaa kysyntää ja perustamissopimuksen 7 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden kansalaisia julkisiin ja yksityisiin koulutuslaitoksiin ja ammattitutkintoihin syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti, ja

lupakirjojen täydellisen vastavuoroisen tunnustamisen varmistamiseksi ja ottaen huomioon kansanvälisten järjestöjen toiminnassa tapahtuneen kehityksen neuvosto toteuttaa ennen 1 päivää tammikuuta 1993 komission ehdotuksesta, joka on annettava ennen 1 päivää heinäkuuta 1992, toimenpiteet lupakirjoja ja koulutusohjelmia koskevien yhdenmukaisten vaatimusten antamiseksi; jäsenvaltioiden on hyväksyttävä tällaisia vaatimuksia vastaavat lupakirjat,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioiden siviili-ilmailun ohjaamohenkilökunnalle antamien lupakirjojen vastavuoroista hyväksymistä koskeviin menettelyihin.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) `lupakirjalla` voimassa olevaa jäsenvaltion antamaa asiakirjaa, joka oikeuttaa asiakirjan haltijan toimimaan jäsenvaltiossa rekisteröidyn siviili-ilma-aluksen ohjaamohenkilökunnan jäsenenä. Tätä määritelmää sovelletaan myös asiakirjaan liittyvään kelpoisuuteen;

b) `kelpoisuuden osoituksella` lupakirjassa tai erillisessä asiakirjassa olevaa mainintaa tällaiseen lupakirjaan liittyvistä erityisehdoista, erioikeuksista tai rajoituksista;

c) `lupakirjojen hyväksymisellä` jäsenvaltion suorittamaa toisen jäsenvaltion antaman lupakirjan ja siihen liittyvien oikeuksien ja todistusten tunnustamista tai vahvistamista. Hyväksyminen, joka voi tapahtua niin, että jäsenvaltio antaa oman lupakirjansa, voi olla voimassa enintään alkuperäisen lupakirjan voimassaoloajan loppuun;

d) `tunnustamisella` lupaa käyttää yhdessä jäsenvaltiossa rekisteröidyssä ilma-aluksessa toisen jäsenvaltion myöntämää lupakirjaa siihen liittyvien oikeuksien mukaisesti;

e) `vahvistamisella` jäsenvaltion nimenomaista ilmoitusta siitä, että toisen jäsenvaltion antamaa lupakirjaa voidaan käyttää kuten sen omaa lupakirjaa;

f) `ohjaamohenkilöstöllä` kaikkia henkilöstöön kuuluvia, joilla on lupakirja ja joiden tehtäviin kuuluu suorittaa olennaisia ilma-aluksen toimintoihin liittyviä tehtäviä lennon aikana. Tätä määritelmää sovelletaan lentäjiin, lentosuunnistajiin ja lentomekaanikkoihin.

3 artikla

1. Jäsenvaltion on ilman aiheetonta viivästystä tai täydentäviä kokeita hyväksyttävä toisen jäsenvaltion antama lupakirja siihen liittyvine oikeuksineen ja todistuksineen.

2. Henkilö, jolla on jäsenvaltion antama yksityislentäjän lupakirja, saa ohjata toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä ilma-alusta. Tämä tunnustaminen rajoittuu yksityislentäjän lupakirjassa ja siihen liittyvissä kelpoisuuden osoituksissa sen haltijalle myönnettyjen oikeuksien käyttöön lennoilla, jotka suoritetaan ainoastaan päivällä näkölentosääntöjen (VTR) mukaisesti yhden ohjaajan ohjattavaksi luokitellulla ilma-aluksella.

4 artikla

1. Mitä 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, sovelletaan, jos yhden jäsenvaltion antama ja toisessa jäsenvaltiossa hyväksyttäväksi esitetty lupakirja perustuu hyväksymispyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa sovellettavia vaatimuksia vastaaviin vaatimuksiin. Jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat arvioida toisten jäsenvaltioiden antamien lupakirjojen vastaavuutta, komissio suorittaa kussakin jäsenvaltiossa samoihin tehtäviin oikeuttavien lupakirjojen saamiseen sovellettavien kelpoisuusvaatimusten vertailun ja toimittaa sen kaikille jäsenvaltioille 1 päivään tammikuuta 1992 mennessä.

2. a) Jäsenvaltio voi pyytää komissiolta lausuntoa jäsenvaltiolle hyväksyttäväksi esitetyn lupakirjan vastaavuudesta kolmen viikon kuluessa siitä, kun se on saanut pyynnön.

b) Komission on annettava lausunto kahden kuukauden kuluessa. Kyseisen jäsenvaltion on sen jälkeen vastattava hakijalle kuukauden kuluessa.

c) Jos jäsenvaltio ei pyydä komissiolta lausuntoa, sen on vastattava hakijalle kolmen kuukauden kuluessa.

d) Edellä a, b ja c kohdassa tarkoitettuja määräaikoja aletaan soveltaa siitä, kun kaikki tarpeelliset tiedot ovat käytettävissä.

3. Jos sen jälkeen, kun se jäsenvaltio, jolle lupakirja on esitetty hyväksyttäväksi, on sen tarkastanut, on aihetta epäillä kyseisen lupakirjan vastaavuutta, kyseinen jäsenvaltio voi 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetuista periaatteista poiketen katsoa, että lisävaatimukset ja/tai täydentävät kokeet ovat tarpeen lupakirjan hyväksymiseksi. Lupakirjan haltijalle, lupakirjan myöntäneelle jäsenvaltiolle ja komissiolle on ilmoitettava tästä kirjallisesti. Jäsenvaltion, jolle lupakirja on esitetty hyväksyttäväksi, on järjestettävä lupakirjan haltijalle mahdollisimman pian mahdollisuus lisäkokeiden suorittamiseen ja tämän on tapahduttava kaikissa tapauksissa ilman kansallisuuteen perustuvaa syrjintää.

4. Kun hakija on täyttänyt 3 kohdassa tarkoitetut lisävaatimukset ja/tai läpäissyt kyseisessä kohdassa tarkoitetun kokeen tai kokeet, kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä välittömästi lupakirja.

5. Kuitenkin sen estämättä, mitä 1-4 kohdassa säädetään, jäsenvaltion on hyväksyttävä kansainvälistä siviili-ilmailua koskevan Chicagon yleissopimuksen 1 liitteen määräysten mukaisesti annettu lentäjän lupakirja, jos sen haltija täyttää tämän direktiivin liitteessä määrätyt erityiset vahvistamista koskevat vaatimukset.

5 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että muiden jäsenvaltioiden kansalaiset hyväksytään julkisiin ja yksityisiin koulutuslaitoksiin, kansallisiin lupakirjakokeisiin sekä lupakirjojen saamisen edellyttämiin menettelyihin samoin perustein kuin mitä sovelletaan niiden omiin kansalaisiin.

6 artikla

Kun jäsenvaltio antaa vastaavuuden perusteella lupakirjan yhteisöön kuulumattoman maan antaman lupakirjan tai muun lupakirjaa vastaavan asiakirjan perusteella, tästä on oltava maininta lupakirjassa. Muiden jäsenvaltioiden ei tarvitse hyväksyä tällaista lupakirjaa.

7 artikla

1. Jäsenvaltioiden on komissiota kuultuaan saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivään kesäkuuta 1992 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä viittaus tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4. Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa ja niiden on tarvittaessa vaihdettava tietoja vastaavuuden perusteella hyväksymistään lupakirjoista.

5. Tämän direktiivin mukaisesti saadut luottamukselliset tiedot kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin.

8 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 1991.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

H. MAIJ-WEGGEN

(1) EYVL N:o C 10, 16.1.1990, s. 12 ja

EYVL N:o C 175, 6.7.1991, s. 14

(2) EYVL N:o C 284, 12.11.1990, s. 198

(3) EYVL N:o C 124, 21.5.1990, s. 18

LIITE

Erityinen vahvistamismenettely

>TAULUKON PAIKKA>