31990L0619

TOINEN Neuvoston direktiivi 90/619/ETY, annettu 8 päivänä marraskuuta 1990, henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY muuttamisesta

Virallinen lehti nro L 330 , 29/11/1990 s. 0050 - 0061
Suomenk. erityispainos Alue 6 Nide 3 s. 0067
Ruotsink. erityispainos Alue 6 Nide 3 s. 0067


TOINEN NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 8 päivänä marraskuuta 1990,

henkivakuutuksen ensivakuutusliikettä koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta, säännöksistä, joilla helpotetaan palvelujen tarjoamisen vapauden tehokasta käyttämistä, sekä direktiivin 79/267/ETY muuttamisesta (90/619/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan ja 66 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

on välttämätöntä kehittää sisämarkkinoita henkivakuutuksen alalla sekä suoraan hankittavaa henkivakuutuksen ensivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 5 päivänä maaliskuuta 1979 annetussa ensimmäisessä neuvoston direktiivissä 79/267/ETY (4), jäljempänä "ensimmäinen direktiivi", sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Espanjan ja Portugalin liittymisasiakirjalla, tarkoitetun toiminnan alalla; tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi niille vakuutusyrityksille, joiden kotipaikka on yhteisössä, tehtävä helpommaksi palvelujen tarjoaminen jäsenvaltioissa, jotta vakuutuksenottajille annettaisiin mahdollisuus turvautua paitsi omaan jäsenvaltioonsa sijoittautuneisiin vakuutuksenantajiin, myös vakuutuksenantajiin, joiden kotipaikka on yhteisössä ja jotka ovat sijoittautuneet muihin jäsenvaltioihin,

perustamissopimuksen mukaan kaikenlainen palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyvä syrjintä, joka perustuu siihen, että yritys ei ole sijoittautunut jäsenvaltioon, jossa palveluja tarjotaan, on kielletty siirtymäkauden päätyttyä; kielto koskee kaikkien yhteisössä toimivien yritysten tarjoamia palveluja, riippumatta siitä, onko kyseessä yrityksen kotipaikka, asioimisto tai sivukonttori,

käytännön syistä palvelujen tarjoaminen olisi määriteltävä ottamalla huomioon sekä vakuutuksenantajan sijoittautumispaikka että paikka, jossa sitoumus tehdään; tämän vuoksi myös sitoumus olisi määriteltävä; lisäksi olisi erotettava toisistaan sijoittautumiseen perustuva toiminta ja palvelujen tarjoamisen vapauteen perustuva toiminta,

olisi täydennettävä ensimmäistä neuvoston direktiiviä erityisesti valvontaviranomaisten valvontavaltuuksien ja -keinojen täsmentämiseksi; olisi annettava erityissäännökset, jotka koskevat palvelujen tarjoamisen vapauteen perustuvan toiminnan aloittamista, harjoittamista ja valvontaa,

vakuutuksenottajille, jotka eivät tarvitse erityistä suojaa sitoumusvaltiossa siksi, että he oma-aloitteisesti ryhtyvät sitoumukseen toisessa valtiossa ja siten tulevat tuon toisen valtion oikeusjärjestyksen suojaamiksi, olisi annettava rajoittamaton vapaus käyttää hyväkseen laajimpia mahdollisia henkivakuutuksen ja ensimmäisessä direktiivissä tarkoitetun toiminnan markkinoita; muille vakuutuksenottajille olisi annettava riittävä suoja,

joidenkin ryhmäeläkerahastojen hoitamisessa erilaisten järjestelmien moninaisuus ja monimutkaisuus ja niiden läheinen yhteys sosiaaliturvajärjestelmiin vaativat huolellista tutkimista; tämän vuoksi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien erityissäännösten ei tulisi koskea niitä; ryhmäeläkerahastoista annetaan eri direktiivi,

jäsenvaltiossa voimassa olevat sopimusoikeudelliset säännökset, joita sovelletaan ensimmäisessä direktiivissä tarkoitettuun toimintaan, poikkeavat edelleen toisistaan; vapaus valita jokin muu kuin sitoumusvaltion sopimusoikeus voidaan joissakin tapauksissa sallia erityisolosuhteet huomioon ottavien säännösten mukaisesti,

vakuutuskannan luovuttamista koskevia ensimmäisen direktiivin säännöksiä olisi tehostettava ja täydennettävä säännöksin, jotka erityisesti koskisivat palvelujen vapaan tarjoamisen perusteella muodostuneen vakuutuskannan luovuttamista toiselle yritykselle,

vakuutuksenottajien suojaamiseksi jäsenvaltioille olisi annettava yhteensovittamisen nykyvaiheessa mahdollisuus rajoittaa palvelujen vapaaseen tarjoamiseen ja sijoittautumiseen perustuvan toiminnan samanaikaista harjoittamista; rajoituksia ei kuitenkaan saa säätää elleivät vakuutuksenottajat tarvitse tällaista suojaa,

palvelujen tarjoamisen vapauteen perustuva liiketoiminnan aloittaminen ja harjoittaminen edellyttää menettelyä, jolla varmistetaan, että vakuutusyritys noudattaa taloudellisia takuita, vakuutusehtoja ja maksuperusteita koskevia säännöksiä; tätä menettelyä voidaan lieventää jos palvelujen tarjoamisen vapaus liittyy vakuutuksenottajiin, jotka eivät tarvitse erityissuojaa sitoumusvaltiossa sen sitoumuksen erityispiirteiden vuoksi, jonka he aikovat tehdä,

palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tehdyn henkivakuutussopimuksen vakuutuksenottajalle olisi annettava mahdollisuus peruuttaa sopimuksensa määräajassa, joka on 14-30 päivän pituinen,

ensimmäisen direktiivin mukaan on direktiivin 73/239/ETY (5), jäljempänä "ensimmäinen yhteensovittamisdirektiivi (vahinkovakuutus)", sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 88/357/ETY (6), ja ensimmäisessä direktiivissä tarkoitetun toiminnan samanaikainen harjoittaminen periaatteessa kielletty; siinä sallittiin olemassa olevien, kumpaakin toimintaa samanaikaisesti harjoittavien yritysten toiminnan jatkuminen ja säädettiin, etteivät ne saa perustaa asioimistoja tai sivukonttoreita henkivakuutusta varten; vakuutuspalvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tehtyjen sopimusten erityisluonne antaa kuitenkin jäsenvaltiolle oikeuden, ainakin tämän direktiivin tiedoksi antamisesta alkavan siirtymäkauden ajan, noudattaa tiettyä joustavuutta edellä mainitun periaatteen soveltamisessa,

mikään tässä direktiivissä ei estäisi kumpaakin toimintaa samanaikaisesti harjoittavaa yritystä jakamasta toimintaansa kahdeksi yritykseksi, joista toinen toimisi henkivakuutuksen alalla ja toinen vahinkovakuutuksen alalla; jotta sellainen jakaminen tapahtuisi parhaissa mahdollisissa oloissa on toivottavaa sallia jäsenvaltioiden toteuttaa yhteisön kilpailuoikeutta koskevien sääntöjen mukaisesti asianmukaiset verojärjestelyt erityisesti niiden pääomavoittojen osalta, jotka aiheutuisivat sellaisesta jaosta,

palvelujen tarjoamisen vapauden alueella on välttämätöntä säätää erityisen yhteistyön järjestämisestä jäsenvaltioiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten sekä näiden viranomaisten ja komission kesken; olisi myös säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovellettaisiin, jos palveluja tarjoava yritys ei noudata sen jäsenvaltion säännöksiä, jossa palveluja tarjotaan,

vakuutusteknisen vastuuvelan, mukaan lukien vakuutusmaksuvastuu, on kuuluttava sen jäsenvaltion määräysten ja valvonnan piiriin, jossa palveluja tarjotaan, jos palvelujen tarjoaminen koskee sitoumuksia, joiden suhteen valtio, jossa palvelu otetaan vastaan, haluaa tarjota erityissuojaa vakuutuksenottajille; jos perusteita vakuutuksenottajien erityissuojalle ei kuitenkaan ole, vakuutustekninen vastuuvelka, mukaan lukien vakuutusmaksuvastuu, jää sen jäsenvaltion sääntelyn ja valvonnan alaisuuteen, johon yritys on sijoittautunut,

jotkut jäsenvaltiot eivät kohdista henkivakuutussopimuksiin eikä muuhun ensimmäisessä direktiivissä tarkoitettuun toimintaan lainkaan välillisiä veroja, kun taas toiset soveltavat niihin erityisveroja; näiden verojen rakenne ja verokanta vaihtelevat huomattavasti niitä soveltavien eri jäsenvaltioiden kesken; olisi pyrittävä välttämään tilanteita, joissa nuo eroavuudet johtavat kilpailun vääristymiseen eri jäsenvaltioiden yritysten välillä; ennen välillisen verotuksen yhdenmukaistamista tämä epäkohta voidaan korjata soveltamalla sen jäsenvaltion verojärjestelmää, jossa sitoumus on tehty; jäsenvaltioiden on laadittava menetelmät sen varmistamiseksi, että nämä verot kannetaan,

ensimmäisessä direktiivissä on erityissäännöksiä, jotka koskevat sellaisten yritysten asioimistoille ja sivukonttoreille myönnettäviä toimilupia, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella,

olisi säädettävä joustavasta menettelystä, jolla voidaan arvioida yhteisön laajuisesti vastavuoroisuutta suhteissa kolmansiin maihin; tällä menettelyllä ei pyritä sulkemaan yhteisön rahoitusmarkkinoita, vaan pikemminkin, koska yhteisön tarkoituksena on pitää rahoitusmarkkinansa avoimina muulle maailmalle, tehostaa yleisten rahoitusmarkkinoiden vapautumista muissa kolmansissa maissa; tässä direktiivissä säädetään menettelytavoista kolmansien maiden kanssa käytäviä neuvotteluja varten sekä viimeisenä keinona mahdollisuudesta ryhtyä toimenpiteisiin, joilla uusien toimilupahakemusten käsittelyä lykätään tai uusien toimilupien myöntämistä rajoitetaan,

perustamissopimuksen 8 c artiklan mukaisesti olisi kiinnitettävä huomiota siihen, kuinka paljon eri kehitystasoilla olevien kansantalouksien täytyy ponnistella; tämän vuoksi on joillekin jäsenvaltioille annettava siirtymäjärjestelyin oikeus ryhtyä vaiheittain soveltamaan palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia tämän direktiivin erityissäännöksiä,

ottaen huomioon kansallisten lainsäädäntöjen väliset eroavuudet on myös tarkoituksenmukaista myöntää sitä haluaville jäsenvaltioille oikeus siirtymäjärjestelyihin, jotka työsopimukseen liittyvissä ryhmävakuutussopimuksissa tai tapauksissa, joissa vakuutuksenvälittäjä on mukana, antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden mukauttaa lainsäädäntönsä ennen kuin ne ryhtyvät kokonaisuudessaan soveltamaan tämän direktiivin säännöksiä, jotka koskevat vakuutuksenottajan aloitteesta tehtyä palvelujen tarjoamisen vapauteen perustuvaa sopimusta, ja

on erityisen tärkeää sallia sitä haluaville jäsenvaltioille tarpeeksi pitkä aika asianmukaisten säännösten antamiseen vakuutuksenvälittäjän ammatillisen pätevyyden ja itsenäisyyden varmistamiseksi; kun otetaan huomioon vakuutuksenvälittäjien kasvava merkitys heidän neuvoessaan vakuutusten ostajia, joilla on valittavanaan kasvava määrä tuotteita palvelujen tarjoamisen vapaudesta johtuen, vakuutuksenvälittäjän ammatillinen pätevyys ja itsenäisyys ovat kuluttajan oikeuksien turvaamisen kannalta olennaisia,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO

Yleiset säännökset

1 artikla

Tämän direktiivin tarkoituksena on:

a) täydentää direktiiviä 79/267/ETY;

b) säätää erityissäännökset vapaudesta tarjota kyseisessä direktiivissä tarkoitettuun toimintaan liittyviä palveluja; nämä säännökset ovat tämän direktiivin III osastossa.

2 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) "ensimmäisellä direktiivillä" direktiiviä 79/267/ETY;

b) "yrityksellä":

- I ja II osastossa jokaista yritystä, joka on saanut ensimmäisen direktiivin 6 tai 27 artiklan mukaisen virallisen toimiluvan,

- III ja IV osastossa jokaista yritystä, joka on saanut ensimmäisen direktiivin 6 artiklan mukaisen virallisen toimiluvan;

c) "toimipaikalla" yrityksen kotipaikkaa, asioimistoa tai sivukonttoria ottaen huomioon, mitä 3 artiklassa säädetään;

d) "sitoumuksella" sitoumusta, joka käsittää jonkin ensimmäisen direktiivin 1 artiklassa tarkoitetun vakuutuslajin tai toiminnan;

e) "sitoumusjäsenvaltiolla" jäsenvaltiota, jossa vakuutuksenottajalla on vakinainen asuinpaikka tai, jos vakuutuksenottaja on oikeushenkilö, jossa tällä on toimipaikka, johon sopimus liittyy;

f) "sijoittautumisjäsenvaltiolla" jäsenvaltiota, jossa sitoumuksen tehnyt toimipaikka on;

g) "jäsenvaltiolla, jossa palveluja tarjotaan" sitoumusjäsenvaltiota, kun sitoumuksen on solminut toisessa jäsenvaltiossa oleva toimipaikka;

h) "emoyrityksellä" direktiivin 83/349/ETY (7) 1 ja 2 artiklan mukaista yrityksen emoyhtiötä;

i) "tytäryrityksellä" direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklan mukaista yrityksen tytäryritystä; myös jokaista tytäryrityksen tytäryritystä on pidettävä noiden yritysten johdossa olevan emoyrityksen tytäryrityksenä.

3 artikla

Ensimmäisessä direktiivissä ja tässä direktiivissä yrityksen kaikenlainen pysyvä läsnäolo jäsenvaltion alueella rinnastetaan asioimistoon tai sivukonttoriin, vaikka tuo läsnäolo ei käsitä asioimistoa tai sivukonttoria vaan ainoastaan toimiston, jota hoitaa yrityksen oma henkilökunta tai itsenäisesti toimiva henkilö, jolla on jatkuva valtuus toimia yrityksen lukuun asioimiston tapaan.

II OSASTO

Ensimmäistä direktiiviä täydentävät säännökset

4 artikla

1. Ensimmäisessä direktiivissä tarkoitettua toimintaa koskeviin sopimuksiin sovelletaan sitoumusjäsenvaltion lakia. Mikäli tuossa laissa niin sallitaan sopimuspuolet voivat kuitenkin valita toisen valtion lain.

2. Jos vakuutuksenottaja on luonnollinen henkilö ja hänellä on vakinainen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka kansalainen hän on, sopimuspuolet voivat valita jälkimmäisen jäsenvaltion lain.

3. Jos valtioon kuuluu useita erillisiä alueita, joista jokaisessa on voimassa oma sopimusoikeutensa, jokaista tällaista aluetta pidetään valtiona määriteltäessä lakia, jota tämän direktiivin mukaan sovelletaan.

Jäsenvaltio, jonka eri alueilla on oma sopimusoikeutensa, ei ole velvollinen soveltamaan tämän direktiivin säännöksiä kysymyksiin, jotka koskevat lainvalintaa näiden alueellisten lainsäädäntöjen välillä.

4. Tällä artiklalla ei rajoiteta tuomioistuinmaan oikeussääntöjen soveltamista tilanteessa, jossa ne ovat pakottavia sopimukseen muuten sovellettavasta laista riippumatta.

Jos jäsenvaltion laissa niin säädetään, sitoumusjäsenvaltion lain pakottavia säännöksiä voidaan soveltaa siinä laajuudessa kuin tuon jäsenvaltion lain mukaan niitä on sovellettava riippumatta siitä, mitä lakia sovelletaan sopimukseen.

5. Jollei edellisistä kohdista muuta johdu, jäsenvaltioiden on sovellettava tässä direktiivissä tarkoitettuihin vakuutussopimuksiin kansainvälisen yksityisoikeutensa yleisiä sopimusvelvoitteita koskevia säännöksiä.

5 artikla

Lisätään ensimmäisen direktiivin 23 artiklaan kohta seuraavasti:

"3. Jokaisen jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vakuutusyrityksiä valvovilla viranomaisilla on tarvittavat valtuudet ja keinot niiden vakuutusyritysten toiminnan valvomiseksi, jotka ovat sijoittautuneet sen alueelle, mukaan lukien yritysten tuon alueen ulkopuolella tapahtuva toiminta, tätä toimintaa koskevien neuvoston direktiivien mukaisesti ja niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Noiden valtuuksien ja keinojen on ennen kaikkea annettava valvontaviranomaisille mahdollisuus:

- tutkia yksityiskohtaisesti yrityksen tilaa ja koko liiketoimintaa muun muassa:

- keräämällä tietoja tai vaatimalla vakuutusliikettä koskevia asiakirjoja tarkastettavakseen,

- suorittamalla tarkastuksia paikan päällä yrityksen toimitiloissa;

- toteuttaa yritystä koskevat toimenpiteet, jotka ovat tarkoituksenmukaisia ja tarpeellisia sen varmistamiseksi, että yrityksen toiminta on niiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaista, joita yrityksen on noudatettava kussakin jäsenvaltiossa, ja etenkin toimintasuunnitelman mukaista, sikäli kun se edelleen velvoittaa yritystä, sekä vakuutettujen etuja vaarantavan säännösten vastaisen menettelyn estämiseksi ja poistamiseksi;

- varmistaa, että valvontaviranomaisten vaatimat toimenpiteet toteutetaan tarvittaessa pakkokeinoin, ja jos se on tarkoituksenmukaista, oikeusteitse.

Jäsenvaltiot voivat myös antaa valvontaviranomaisille oikeuden saada käyttöönsä kaikki välittäjien hallussa olevat tiedot sopimuksista."

6 artikla

1. Poistetaan ensimmäisen direktiivin 25 artikla.

2. Jäsenvaltioiden on sallittava kansallisen lainsäädännön mukaisin edellytyksin, että yritykset, jotka ovat sijoittautuneet sen alueelle, voivat luovuttaa kokonaan tai osittain se vakuutuskantansa, jonka osalta tuo valtio on sitoumusjäsenvaltio, vastaanottavalle yritykselle, joka on sijoittautumassa samaan jäsenvaltioon, jos sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, jossa vastaanottavan yrityksen kotipaikka on, todistaa, että jälkimmäisellä yrityksellä on luovutus huomioon ottaen riittävä solvenssimarginaali.

3. Jäsenvaltioiden on sallittava kansallisen lainsäädännön mukaisin edellytyksin, että yritykset, jotka ovat sijoittautuneet sen alueelle, voivat luovuttaa 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa oloissa tehtyjen sopimusten koko vakuutuskanta tai osa siitä vastaanottavalle yritykselle, joka on sijoittautunut siihen valtioon, jossa palveluja tarjotaan, jos sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, jossa vastaanottavan yrityksen kotipaikka on, todistaa, että jälkimmäisellä yrityksellä on luovutus huomioon ottaen riittävä solvenssimarginaali.

4. Jäsenvaltioiden on sallittava kansallisen lainsäädännön mukaisin edellytyksin, että yritykset, jotka ovat sijoittautuneet sen alueelle, voivat luovuttaa 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa oloissa tehtyjen sopimusten koko vakuutuskanta tai osa siitä vastaanottavalle yritykselle, joka on sijoittautunut samaan valtioon, jos sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, jossa vastaanottavan yrityksen kotipaikka on, todistaa, että vastaanottavalla yrityksellä on luovutus huomioon ottaen riittävä solvenssimarginaali, ja jos se täyttää 11, 12, 14 ja 16 artiklassa säädetyt edellytykset siinä jäsenvaltiossa, jossa palveluja tarjotaan.

5. Edellä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, johon luovuttava yritys on sijoittautunut, antaa luvan luovutukselle saatuaan siihen sen jäsenvaltion valvontaviranomaisen suostumuksen, jossa palveluja tarjotaan.

6. Jos jäsenvaltio kansallisen lainsäädännön mukaisin edellytyksin sallii, että sen alueelle sijoittautuneet yritykset voivat luovuttaa koko vakuutuskantansa tai osan siitä vastaanottavalle yritykselle, joka on sijoittautunut sellaiseen toiseen jäsenvaltioon, joka ei ole se jäsenvaltio, jossa palveluja tarjotaan, sen on varmistettava, että seuraavat edellytykset ovat olemassa:

- sen jäsenvaltion valvontaviranomainen, jossa vastaanottavan yrityksen kotipaikka on, todistaa, että tällä yrityksellä on kannanluovutus huomioon ottaen riittävä solvenssimarginaali,

- se jäsenvaltio, johon vastaanottava yritys on sijoittautunut, hyväksyy luovutuksen,

- vastaanottava yritys täyttää 11, 12, 14 ja 16 artiklassa säädetyt edellytykset siinä jäsenvaltiossa, jossa palveluja tarjotaan, tuon jäsenvaltion lainsäädännön mukaan sellainen luovutus on mahdollinen ja tuo jäsenvaltio hyväksyy luovutuksen.

7. Tämän artiklan mukaisesti hyväksytty luovutus julkistetaan kansallisen lainsäädännön mukaisin edellytyksin sitoumusjäsenvaltiossa. Luovutus on välittömästi voimassa vakuutuksenottajiin, vakuutettuihin ja kaikkiin muihin henkilöihin nähden, joilla on siirretyistä sopimuksista johtuvia oikeuksia tai velvoitteita.

Nämä säännökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen säätää, että vakuutuksenottajat voivat irtisanoa sopimuksen tietyn määräajan kuluessa

7 artikla

Korvataan ensimmäisen direktiivin 22 artiklan 2 kohta seuraavasti:

"2. Italian tasavallan on toteutettava kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, että vaatimus siitä, että sen alueelle sijoittuneet yritykset jälleenvakuuttavat osan vakuutusliikkeestään "Istituto Nazionale di Assicurazioni" -nimisessä laitoksessa, kumotaan viimeistään 20 päivänä marraskuuta 1994."

8 artikla

1. Korvataan ensimmäisen direktiivin III osaston otsikko seuraavasti:

"III A OSASTO

Säännökset, joita sovelletaan asioimistoihin tai sivukonttoreihin, jotka ovat sijoittautuneet yhteisön alueelle ja jotka kuuluvat yrityksille, joiden kotipaikka on yhteisön ulkopuolella."

2. Lisätään ensimmäisen direktiivin 32 artiklan jälkeen otsikko seuraavasti:

"III B OSASTO

Säännökset, joita sovelletaan kolmannen maan lainsäädännön alaisten emoyritysten tytäryrityksiin ja sellaisten emoyritysten suorittamiin osuuksien hankintoihin."

9 artikla

Lisätään ensimmäiseen direktiivin III B osastoon artiklat seuraavasti:

"32 a artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle:

a) yhden tai useamman sellaisen emoyrityksen suoraan tai välillisesti omistamalle tytäryritykselle annetusta toimiluvasta, johon sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä. Komissio ilmoittaa asiasta 32 b artiklan 6 kohdassa tarkoitetulle komitealle;

b) jos tällainen emoyritys hankkii yhteisön vakuutusyrityksestä osuuden, joka muuttaisi viimeksi mainitun sen tytäryritykseksi. Komissio ilmoittaa asiasta 32 b artiklan 6 kohdassa tarkoitetulle komitealle.

Kun toimilupa myönnetään yhden tai useamman emoyrityksen, johon sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä suoraan tai välillisesti omistamalle tytäryritykselle, yritysryhmän rakenne on määritettävä ilmoituksessa, jonka toimivaltainen viranomainen tekee komissiolle.

32 b artikla

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista yleisistä vaikeuksista, joita niiden vakuutusyrityksille koituu niiden sijoittautuessa kolmanteen valtioon tai harjoittaessaan siellä toimintaansa.

2. Komissio laatii ensimmäisen kerran viimeistään kuusi kuukautta ennen direktiivin 90/619/ETY (1) 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua päivämäärää ja sen jälkeen määräajoin kertomuksen, jossa 3 ja 4 kohdan mukaisesti tarkastellaan yhteisön vakuutusyritysten kolmansissa valtioissa saamaa kohtelua sijoittautumisessa ja vakuutusliikkeen harjoittamisessa sekä osuuksien hankkimisessa kolmansien maiden vakuutusyrityksistä. Komissio antaa nuo selvitykset sekä tarvittavat ehdotukset neuvostolle.

3. Jos komissio havaitsee joko 2 kohdassa tarkoitettujen kertomusten tai muiden tietojen perusteella, että jokin kolmas maa ei myönnä yhteisön vakuutusyrityksille yhtä tehokasta markkinoillepääsyä, kuin yhteisö myöntää tuon kolmannen maan vakuutusyrityksille, komissio voi pyytää neuvostolta tarvittavia valtuuksia neuvotellakseen yhtäläisten kilpailuedellytysten saamisesta yhteisön vakuutusyrityksille. Neuvosto päättää asiasta määräenemmistöllä.

4. Jos komissio havaitsee joko 2 kohdassa tarkoitettujen kertomusten tai muiden tietojen perusteella, että jossakin kolmannessa maassa toimivat yhteisön vakuutusyritykset eivät saa osakseen sellaista kansallista kohtelua, joka antaisi niille samat kilpailuedellytykset kuin kotimaisille vakuutusyrityksille, ja että tehokkaan markkinoillepääsyn edellytykset eivät täyty, komissio voi aloittaa neuvottelut tilanteen korjaamiseksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa voidaan 32 b artiklan 6 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisten neuvottelujen aloittamisen lisäksi päättää milloin tahansa myös, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on rajoitettava tai lykättävä päätöksiään, jotka koskevat:

- vireillä olevia ja tulevia toimilupahakemuksia, ja

- suorien tai välillisten osuuksien hankintoja, joita kyseisen kolmannen maan lainsäädännön alaiset emoyritykset suorittavat.

Nämä toimenpiteet saavat olla voimassa enintään kolme kuukautta.

Neuvosto voi komission ehdotuksesta päättää määräenemmistöllä ennen tuon kolmen kuukauden määräajan päättymistä neuvottelujen tulosten perusteella toimenpiteiden jatkamisesta.

Tällaista päätösten rajoittamista tai lykkäämistä ei saa soveltaa tapauksiin, joissa yhteisössä toimiluvan saaneet vakuutusyritykset tai niiden tytäryritykset perustavat tytäryrityksiä tai joissa sellaiset yritykset tai tytäryritykset hankkivat osuuksia yhteisön vakuutusyrityksistä.

5. Kun komissio havaitsee, että jokin 3 tai 4 kohdassa kuvattu tilanne on syntynyt, jäsenvaltioiden on ilmoitettava sille sen pyynnöstä:

a) jokaisesta sellaisen tytäryrityksen toimilupahakemuksesta, jonka yksi tai useampi kyseisen kolmannen maan lainsäädännön alainen emoyritys suoraan tai välillisesti omistaa;

b) jokaisesta tällaisen yrityksen suunnitelmasta hankkia sellainen osuus yhteisön vakuutusyrityksestä, että jälkimmäisestä tulisi edellisen tytäryritys.

Tämä tietojenantovelvollisuus lakkaa, kun 3 tai 4 kohdassa tarkoitetun kolmannen maan kanssa on päästy sopimukseen tai kun 4 kohdan 2 ja 3 alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltaminen päättyy.

6. Komissiota avustaa komitea, jossa on jäsenvaltioiden edustajat ja puheenjohtajana komission edustaja.

Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa määräajassa, jonka se säätää erikseen kussakin tämän kohdan nojalla antamassaan säädöksessä ja joka ei missään tapauksessa saa olla pidempi kuin kolme kuukautta siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

7. Tämän artiklan mukaisten toimenpiteiden on oltava niiden velvoitteiden mukaisia, joita yhteisöllä on vakuutusyritysten toiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevien kahden- ja monenvälisten kansainvälisten sopimusten nojalla.

(1) EYVL N:o L 330, 29.11.1991, s. 50"

III OSASTO

Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevat erityiset säännökset

10 artikla

1. Tämän osaston säännöksiä sovelletaan, kun yritys tekee jäsenvaltiossa olevasta toimipaikasta sitoumuksen toisessa jäsenvaltiossa.

2. Tämän osaston säännöksiä sovelletaan:

- ensimmäisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vakuutuslajeja;

- ensimmäisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettua toimintaa.

3. Tämän osaston säännökset eivät koske ensimmäisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan c, d ja e alakohdassa, 1 artiklan 3 kohdassa eikä 2, 3 ja 4 artiklassa tarkoitettua toimintaa tai yhteisöjä.

4. Yritys ei saa tehdä sitoumusta toisessa jäsenvaltiossa, ellei sillä ole siinä jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, ensimmäisen direktiivin 6 artiklan mukaista toimilupaa sellaisen sitoumuksen tekemiseen.

11 artikla

Jokaisen yrityksen, joka aikoo tarjota palvelujaan, on ilmoitettava siitä etukäteen sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa yrityksen kotipaikka on ja tarvittaessa kyseisen sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, ja ilmoitettava samalla se jäsenvaltio tai ne jäsenvaltiot, joiden alueella se aikoo tarjota palvelujaan sekä niiden sitoumusten laatu, joita se aikoo tehdä.

12 artikla

1. Jollei 13 artiklasta muuta johdu, jäsenvaltio, jonka alueella yritys aikoo palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tehdä 10 artiklassa tarkoitettuja sitoumuksia, saa asettaa tämän toiminnan aloittamisen edellytykseksi, että yrityksellä on virallinen toimilupa, jos sitoumuksia ei tehdä 13 artiklan mukaisesti; tätä varten se voi edellyttää, että yritys:

a) esittää sen jäsenvaltion, jossa yrityksen kotipaikka on, toimivaltaisten viranomaisten antaman todistuksen, jolla osoitetaan, että yrityksellä on koko toimintaansa varten ensimmäisen direktiivin 19 artiklan mukainen vähimmäissolvenssimarginaali ja että toimiluvassa sallitaan kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti yrityksen toiminta sen jäsenvaltion ulkopuolella, johon se on sijoittautunut;

b) esittää sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, johon se on sijoittautunut, antaman todistuksen, jossa ilmoitetaan ne vakuutusluokat, joita yrityksellä on oikeus harjoittaa ja jossa todistetaan, että nuo viranomaiset eivät vastusta yrityksen liiketoimien harjoittamista palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella;

c) esittää toimintasuunnitelman, johon sisältyvät seuraavat seikat:

- niiden sitoumusten laatu, joita yritys aikoo tehdä siinä jäsenvaltiossa, jossa palveluja tarjotaan,

- yleiset ja erityiset vakuutusehdot, joita yritys aikoo siellä käyttää,

- ne vakuutusmaksut ja perusteet, joita se aikoo soveltaa kuhunkin vakuutusluokkaan,

- ne lomakkeet ja muut painetut asiakirjat, joita se aikoo käyttää asioidessaan vakuutuksenottajien kanssa, jos niitä myös edellytetään tähän jäsenvaltioon sijoittautuvilta yrityksiltä.

2. Sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa palveluja tarjotaan, voivat edellyttää, että 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tiedot annetaan niille tuon valtion virallisella kielellä.

3. Sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa palveluja tarjotaan, on päätettävä kuuden kuukauden määräajassa 1 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen vastaanottamisesta toimiluvan myöntämisestä tai epäämisestä sen perusteella, onko yrityksen esittämä toimintasuunnitelma tuossa valtiossa sovellettavien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukainen.

Toimilupaa ei saa evätä sillä perusteella, että osa toimintasuunnitelmaan sisältyvistä toimista, jotka sijoittautumisjäsenvaltiossa, kuuluvat vakuutustarkastusviranomaisten valvontaan, eivät ole sellaisessa valvonnassa siinä jäsenvaltiossa, jossa palveluja tarjotaan.

4. Jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa palveluja tarjotaan, eivät ole tehneet päätöstään 3 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, toimilupa katsotaan evätyksi.

5. Toimiluvan epäämistä tai 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetun todistuksen epäämistä koskevat päätökset on yksityiskohtaisesti perusteltava ja annettava tiedoksi asianomaiselle yritykselle.

6. Jäsenvaltioiden on säädettävä oikeudesta saattaa toimiluvan peruuttamista tai 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetun todistuksen epäämistä koskeva päätös tuomioistuimen käsiteltäväksi.

13 artikla

1. Palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tehtyihin sitoumuksiin sovelletaan 14 artiklaan säännöksiä, jos vakuutuksenottaja oma-aloitteisesti kääntyy yrityksen puoleen sitoumuksen tekemiseksi.

Vakuutuksenottajan katsotaan toimineen oma-aloitteisesti:

- jos molemmat sopimuspuolet ovat tehneet sopimuksen siinä jäsenvaltiossa, johon yritys on sijoittautunut, taikka kumpikin sopijapuoli asianomaisen omassa sijoittautumisjäsenvaltiossa, tai vakinaisen asuinpaikan jäsenvaltiossa, ja jos yritys taikka vakuutuksenvälittäjä tai joku muu yrityksen valtuuttama henkilö ei ole ottanut vakuutuksenottajaan yhteyttä hänen vakinaisen asuinpaikkansa jäsenvaltiossa eikä vakuutuksenottajaan myöskään ole otettu yhteyttä hänelle henkilökohtaisesti osoitetulla myynnin edistämiseen liittyvän aineiston avulla,

- jos vakuutuksenottaja ottaa yhteyttä välittäjään, joka on sijoittautunut siihen jäsenvaltioon, jossa vakuutuksenottajalla on vakinainen asuinpaikka, ja joka harjoittaa direktiivin 77/92/ETY (8) 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainittua ammattia, saadakseen tietoja sellaisten yritysten tarjoamista vakuutussopimuksista, jotka ovat sijoittautuneet muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa hänellä on vakituinen asuinpaikkansa, tai tehdäkseen välittäjän kautta sitoumuksen sellaisen yrityksen kanssa. Siinä tapauksessa vakuutuksenottajan on allekirjoitettava tällaisen nimenomaisen pyynnön sisältävä ilmoitus, jonka teksti on liitteen A kohdassa.

2. Ennen sitoumuksen tekemistä 1 kohdan 1 ja 2 luetelmakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vakuutuksenottajan on allekirjoitettava liitteen B kohdassa olevan tekstin mukainen ilmoitus, jonka mukaan hän on tietoinen siitä, että sitoumusta koskevat sijoittautumisjäsenvaltion valvontamääräykset.

14 artikla

1. Jäsenvaltioiden, joiden alueella yritys aikoo palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tehdä 13 artiklassa tarkoitettuja sitoumuksia, on vaadittava yritykseltä seuraavaa:

a) yrityksen on esitettävä sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa yrityksen kotipaikka on, antama todistus, joka osoittaa, että yrityksellä on koko toimintaansa varten ensimmäisen direktiivin 19 artiklan mukainen vähimmäissolvenssimarginaali, ja että toimiluvassa sallitaan kyseisen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti yrityksen toiminta sijoittautumisjäsenvaltion ulkopuolella;

b) yrityksen on esitettävä sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antama todistus, jossa ilmoitetaan ne vakuutusluokat, joita yrityksellä on oikeus harjoittaa, ja jossa todistetaan, että nuo viranomaiset eivät vastusta yrityksen liiketoimien harjoittamista palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella;

c) yrityksen on esitettävä selvitys niiden sitoumusten laadusta, joita se aikoo tehdä siinä jäsenvaltiossa, jossa palveluja tarjotaan.

Edellä mainittua menettelyä ei sovelleta, jos tässä direktiivissä tarkoitettu toiminta ei sitoumusjäsenvaltiossa kuulu yksityisvakuutuksen valvonnasta vastaavien hallintoviranomaisten valvontaan.

2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetun todistuksen epäämistä koskeva päätös voidaan saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

3. Yritys voi aloittaa toimintansa siitä päivästä lukien, jona sen jäsenvaltion viranomaiset, jossa palveluja tarjotaan, ovat todistettavasti saaneet 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat.

4. Tätä artiklaa sovelletaan myös, jos se jäsenvaltio, jonka alueella yritys aikoo palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tehdä muita kuin 13 artiklassa tarkoitettuja sitoumuksia, ei edellytä lupaa tällaisen toiminnan aloittamiseksi.

5. Jäsenvaltiot eivät saa estää vakuutuksenottajaa tekemästä sitoumusta, joka voidaan laillisesti tehdä sijoittautumisjäsenvaltiossa, ellei se ole sitoumusjäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.

15 artikla

1. Jäsenvaltioiden on määrättävä, että vakuutuksenottajalla, joka tekee yksilöllisen henkivakuutussopimuksen jossakin III osastossa tarkoitetuista tapauksista, on oikeus peruuttaa sopimus määräajassa, joka on 14-30 päivää siitä, kun hän sai tiedon sopimuksen tekemisestä.

Vakuutuksenottajan tekemä peruutusilmoitus vapauttaa hänet kaikista vastaisista sopimusvelvoitteista.

Peruutuksen muut oikeusvaikutukset ja sen edellytykset määräytyvät sopimukseen 4 artiklan mukaan sovellettavan lain perusteella; tämä koskee erityisesti menettelytapoja, joita käyttäen vakuutuksenottajalle ilmoitetaan sopimuksen tekemisestä.

2. Jäsenvaltion ei tarvitse soveltaa 1 kohtaa sopimuksiin, jotka on tehty enintään kuudeksi kuukaudeksi.

16 artikla

Jäsenvaltioiden lainsäädännössä on säädettävä, että yritys, joka on sijoittautunut jäsenvaltioon, voi tuossa valtiossa palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tehdä toisessa jäsenvaltiossa olevasta toimipaikasta ainakin:

- edellä 10 artiklassa tarkoitettuja sitoumuksia, jos ne on tehty 13 artiklan mukaisesti;

- edellä 10 artiklassa tarkoitettuja sitoumuksia, jotka on tehty muutoin kuin 13 artiklan mukaisesti, jos ne kuuluvat vakuutusluokkiin, joihin nähden yrityksellä, joka on sijoittautunut ensimmäiseen jäsenvaltioon, ei ole siellä ensimmäisen direktiivin 6 artiklan mukaista toimilupaa.

Jos jälkimmäisessä tapauksessa yrityksellä kuitenkin on sellainen toimilupa, ensimmäinen jäsenvaltio voi estää tällaisen palvelujen tarjoamisen.

17 artikla

1. Jos 11 artiklassa tarkoitettu yritys aikoo muuttaa 12 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tai 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja seikkoja, sen on toimitettava muutokset sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa palveluja tarjotaan. Näihin muutoksiin sovelletaan tapauksen mukaan 12 artiklan 3 kohtaa tai 14 artiklan 3 kohtaa.

2. Jos yritys aikoo laajentaa toimintaansa 10 artiklassa tarkoitettuihin sitoumuksiin muutoin kuin 13 artiklan tai 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sen on noudatettava 11 ja 12 artiklassa säädettyä menettelyä.

3. Jos yritys aikoo laajentaa toimintaansa tämän direktiivin 13 artiklassa tai 14 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin sitoumuksiin, sen on noudatettava 11 ja 14 artiklassa säädettyä menettelyä.

18 artikla

1. Yritykset, jotka ensimmäisen direktiivin 13 artiklan 3 kohdan nojalla harjoittavat samanaikaisesti direktiivin 73/239/ETY liitteessä lueteltua ja ensimmäisen direktiivin 1 artiklassa mainittua toimintaa, voivat tehdä mihin tahansa ensimmäisessä direktiivissä tarkoitettuun luokkaan kuuluvia sitoumuksia tämän direktiivin 13 artiklassa tarkoitetun palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella. Ne voivat myös tehdä sitoumuksia 12 artiklassa tarkoitetun palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, jos se on tämän direktiivin tiedoksiantoajankohtana tai sen jälkeen sallittua sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa palveluja tarjotaan, ja muissa jäsenvaltioissa 31 päivään joulukuuta 1995 saakka.

2. Tämä artikla arvioidaan uudelleen komission ensimmäisen direktiivin 39 artiklan 2 kohdan mukaisesti laatiman kertomuksen perusteella.

19 artikla

1. Ne jäsenvaltiot, joissa palveluja tarjotaan, voivat vakuutuksenottajien suojaamiseksi pitää voimassa tai saattaa voimaan lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, jotka erityisesti koskevat yleisten ja erityisten vakuutusehtojen, vakuutuksenottajien kanssa asioitaessa käytettävien lomakkeiden ja muiden painettujen asiakirjojen, maksuperusteiden sekä muiden tavanomaisessa valvonnassa tarvittavien asiakirjojen hyväksymistä kuitenkin edellyttäen, että sijoittautumisjäsenvaltion määräykset eivät anna riittävää suojaa ja että siinä jäsenvaltiossa, jossa palveluja tarjotaan, ei vaadita enempää kuin on tarpeen tässä suhteessa.

2. Edellä 13 artiklan mukaisesti tehtyjen sitoumusten osalta ne jäsenvaltiot, joissa palveluja tarjotaan, eivät kuitenkaan saa antaa säännöksiä, joissa edellytetään yleisten ja erityisten vakuutusehtojen, maksuperusteiden ja lomakkeiden sekä vakuutuksenottajien kanssa asioitaessa yrityksen käyttämien painettujen asiakirjojen hyväksymistä tai niistä etukäteen ilmoittamista.

3. Jäsenvaltiot saavat vaatia lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten noudattamisen valvomiseksi tällaisten sitoumusten osalta ainoastaan, että näistä ehdoista ja muista asiakirjoista on ilmoitettava vaadittaessa, ei kuitenkaan järjestelmällisesti; tällainen vaatimus ei saa muodostua edellytykseksi yrityksen toiminnalle.

20 artikla

1. Palveluja tarjoavan yrityksen on esitettävä sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa palveluja tarjotaan, kaikki siltä tämän artiklan täytäntöönpanoa varten edellytetyt asiakirjat, jos sinne sijoittautuneet yritykset ovat velvollisia menettelemään samoin.

2. Jos jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset havaitsevat, ettei sen alueella palveluja tarjoava yritys noudata sitä koskevia, tuossa valtiossa voimassa olevia säännöksiä, näiden viranomaisten on vaadittava yritystä lopettamaan säännösten vastainen toiminta.

3. Jos kyseinen yritys ei noudata 2 kohdassa tarkoitettua vaatimusta, sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa palveluja tarjotaan, on ilmoitettava siitä sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille. Viimeksi mainittujen viranomaisten on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että kyseinen yritys lopettaa säännösten vastaisen toiminnan. Noiden toimenpiteiden laadusta on ilmoitettava sen jäsenvaltion viranomaisille, jossa palveluja tarjotaan.

Sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa palveluja tarjotaan, voivat myös kääntyä vakuutusyrityksen kotipaikan valvovien viranomaisten puoleen, jos asioimistot tai sivukonttorit tarjoavat palveluja.

4. Jos yritys edelleenkin rikkoo siinä jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä huolimatta sijoittautumisjäsenvaltion suorittamista toimenpiteistä tai siksi, että nämä toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei kyseisessä jäsenvaltiossa ole toteutettu, tämä jäsenvaltio voi, ilmoitettuaan siitä sijoittautumisjäsenvaltion valvontaviranomaisille toteuttaa tarvittavat toimenpiteet estääkseen säännösten vastaisen toiminnan jatkumisen, ja jos se on ehdottoman tarpeellista, kieltää yritystä tekemästä jäsenvaltion alueella uusia sitoumuksia palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella. Jos sitoumukset tehdään palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella muutoin kuin tämän direktiivin 13 artiklan mukaisesti, näihin toimenpiteisiin on kuuluttava 12 artiklassa tarkoitetun toimiluvan peruuttaminen. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden alueella on mahdollista tehdä näihin toimenpiteisiin liittyvät ilmoitukset.

5. Nämä säännökset eivät rajoita jäsenvaltioiden oikeutta rangaista niiden alueella tapahtuneesta säännösten vastaisesta toiminnasta.

6. Jos säännösten vastaisesti toimineella yrityksellä on toimipaikka tai omaisuutta siinä jäsenvaltiossa, jossa palveluja tarjotaan, tämän jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti soveltaa sellaisista rikkomuksista säädettyjä hallinnollisia pakkokeinoja tähän toimipaikkaan tai omaisuuteen.

7. Toimenpide, joka on toteutettu 2-6 kohdan mukaisesti ja joka sisältää pakotteita tai rajoituksia palvelujen tarjoamisen vapauteen, on yksityiskohtaisesti perusteltava ja annettava tiedoksi asianomaiselle yritykselle. Tällainen toimenpide tulee voida saattaa sen jäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi, jonka viranomaiset toteuttavat kyseisen toimenpiteen.

8. Kun ensimmäisen direktiivin 24 artiklan mukaiset toimenpiteet on toteutettu, viranomaisen on ilmoitettava tästä sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa palveluja tarjotaan, jotka toteuttavat, kun kysymys on sanotun artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisista toimenpiteistä, tarvittavat toimenpiteet vakuutettujen etujen turvaamiseksi.

Jos toimilupa peruutetaan ensimmäisen direktiivin 26 artiklan mukaisesti, siitä on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa palveluja tarjotaan, ja niiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin estääkseen kyseistä toimipaikkaa jatkamasta vakuutussopimusten tekemistä palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tämän jäsenvaltion alueella.

9. Joka toinen vuosi komissio antaa neuvostolle kertomuksen, jossa on jäsenvaltioittain yhteenveto niiden tapausten lukumäärästä ja laadusta, joissa toimiluvan epäämistä koskevista päätöksistä on ilmoitettu 12 artiklan mukaisesti tai on ryhdytty toimenpiteisiin 4 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä komission kanssa antamalla sille tätä kertomusta varten tarvittavat tiedot.

21 artikla

Jos vakuutusyritys puretaan, niistä sopimuksista johtuvat velvoitteet, jotka on tehty palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, on täytettävä samalla tavalla kuin tuon yrityksen muista vakuutussopimuksista johtuvat velvoitteet vakuutettujen tai edunsaajien kansalaisuudesta riippumatta.

22 artikla

1. Jos yritys tarjoaa vakuutuksia tai toimia palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella, sen on ennen sitoumuksen tekemistä ilmoitettava vakuutuksenottajalle, mihin jäsenvaltioon yrityksen asioimisto tai sivukonttori, jonka kanssa sopimus on tarkoitus tehdä, on sijoittautunut.

Vakuutuksenottajalle tai vakuutetulle annettujen asiakirjojen on sisällettävä edellisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot.

2. Sopimuksessa tai muussa turvan myöntämistä koskevassa asiakirjassa sekä vakuutushakemuksessa, jos se sitoo vakuutuksenottajaa, on mainittava turvan myöntävän toimipaikan osoite sekä kotipaikan osoite.

23 artikla

Jokaisen toimipaikan on ilmoitettava valvontaviranomaiselleen palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella suoritetuista liiketoimista kertyneiden vakuutusmaksujen määrä, jälleenvakuutusta vähentämättä, jäsenvaltioittain ja ryhmiteltynä ensimmäisen direktiivin liitteessä määriteltyjen I-VI luokkien mukaisesti.

Nämä tiedot on annettava erikseen 12 artiklan ja erikseen 14 artiklan mukaisesti solmituista sitoumuksista.

Jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten on annettava edelleen nämä tiedot pyynnöstä kunkin sellaisen jäsenvaltion valvontaviranomaisille, jossa palveluja tarjotaan.

24 artikla

1. Jos palvelujen tarjoaminen edellyttää sen jäsenvaltion antamaa toimilupaa, jossa palveluja tarjotaan, vakuutusteknisen vastuuvelan määrästä, mukaan lukien vakuutusmaksuvastuu, sekä voitonjakoa ja kyseisten sopimusten takaisinosto- ja vapaakirja-arvoja koskevista määräyksistä on päätettävä tämän jäsenvaltion valvonnassa sen antamien säännösten mukaisesti tai, jos sellaisia ei ole, tässä jäsenvaltiossa noudatetun käytännön mukaisesti. Tämän jäsenvaltion on valvottava voimassa olevien säännöstensä tai käytäntönsä mukaisesti tuon vastuuvelan kattamista yhtä suurilla ja toisiaan vastaavilla varoilla, noiden varojen sijaintia sekä voitonjakoa ja takaisinosto- ja vapaakirja-arvoja koskevien määräysten soveltamista.

2. Muissa tapauksissa näiden eri liiketoimet on oltava sijoittautumisjäsenvaltion valvonnassa sen säännösten tai käytännön mukaisesti.

3. Sijoittautumisjäsenvaltion on varmistettava, että kaikkiin niihin sopimuksiin liittyvä vastuuvelka, joita yritys tekee kyseisen toimipaikan kautta, on riittävä sekä yhtä suurilla ja toisiaan vastaavilla varoilla katettu.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sijoittautumisjäsenvaltion ja sen jäsenvaltion, jossa palveluja tarjotaan, on annettava toisilleen kaikki ne tiedot, jotka ovat tarpeen 1 ja 3 kohdan mukaisten tehtävien suorittamiseksi.

25 artikla

Palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tehtyihin vakuutussopimuksiin sovelletaan, tämän kuitenkaan rajoittamatta myöhemmin tapahtuvaa yhteensovittamista, ainoastaan 2 artiklan e alakohdassa tarkoitetussa sitoumusjäsenvaltiossa vakuutusmaksuja koskevia veroja ja veronluonteisia maksuja, ja Espanjan osalta, lakisääteisiä lisämaksuja espanjalaiselle "Consorcio de compensación de Seguros" -nimiselle yhteisölle käytettäväksi tuossa jäsenvaltiossa sattuvista poikkeuksellisista tapahtumista aiheutuvien menetyksien korvaamiseen.

Sopimukseen 4 artiklan mukaisesti sovellettava laki ei vaikuta siihen, mitä verojärjestelmää sovelletaan.

Jollei tulevasta yhteensovittamisesta muuta johdu, jokaisen jäsenvaltion on sovellettava alueellaan palveluja tarjoaviin yrityksiin kansallisia säännöksiään toimenpiteistä, joilla varmistetaan ensimmäisen kohdan mukaan maksettavien välillisten verojen ja veronluonteisten maksujen periminen.

IV OSASTO

Siirtymäsäännökset

26 artikla

Seuraavia siirtymäjärjestelyjä sovelletaan Espanjaan 31 päivään joulukuuta 1995 ja Kreikkaan ja Portugaliin 31 päivään joulukuuta 1998:

- ne voivat rajata sitoumukset, joihin nähden ne ovat jäsenvaltioita, joissa palveluja tarjotaan, 13 artiklan mukaisesti tehtyihin sitoumuksiin,

- ne voivat edellyttää, että noihin sitoumuksiin liittyvä vakuutustekninen vastuuvelka, mukaan lukien vakuutusmaksuvastuu, lasketaan, katetaan ja sijaitsee niiden voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

27 artikla

1. Sellaisten ryhmävakuutussopimusten osalta, jotka on tehty vakuutetun henkilön työsopimuksen tai ammatilliseen toimintaan liittyen, jokainen jäsenvaltio voi 31 päivään joulukuuta 1994 saakka rajata sitoumukset, joihin nähden ne ovat jäsenvaltioita, joissa palveluja tarjotaan, 12 artiklan mukaisesti tehtyihin sitoumuksiin.

2. Jäsenvaltiot saavat enintään kolmen vuoden ajan 30 artiklan 2 kohdassa säädetystä soveltamisajankohdasta määrätä, että vakuutuksenottajan katsotaan toimineen oma-aloitteisesti vain 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetyssä tapauksessa.

V OSASTO

Loppusäännökset

28 artikla

Komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä helpottaakseen ensimmäisessä direktiivissä tarkoitettujen vakuutuslajien ja siinä tarkoitetun toiminnan valvontaa yhteisössä.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista olennaisista vaikeuksista, jotka liittyvät tämän direktiivin soveltamiseen, muun muassa jos jäsenvaltio havaitsee, että ensimmäisessä direktiivissä tarkoitettua liiketoimintaa siirtyy epätavallisessa määrin sen alueelle sijoittautuneiden yritysten vahingoksi ja välittömästi sen rajojen ulkopuolelle perustettujen asioimistojen ja sivukonttoreiden eduksi.

Komission ja kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava nämä vaikeudet mahdollisimman nopeasti sopivan ratkaisun löytämiseksi.

Tarvittaessa komissio tekee neuvostolle aiheelliset ehdotukset.

29 artikla

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti, ensimmäisen kerran 20 päivänä marraskuuta 1995, kertomuksen palvelujen tarjoamisen vapauteen perustuvien vakuutusmarkkinoiden kehityksestä.

30 artikla

Jäsenvaltioiden on muutettava kansalliset säännöksensä tämän direktiivin mukaisiksi 24 kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta (9) ja ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle.

Edellä 1 kohdan mukaisesti muutettuja säännöksiä on ryhdyttävä soveltamaan 30 kuukauden kuluessa tämän direktiivin tiedoksi antamisesta.

31 artikla

Kun tämä direktiivi on annettu tiedoksi, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamat keskeiset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset toimitetaan kirjallisina komissiolle.

32 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 8 päivänä marraskuuta 1990.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. ROMITA

(1) EYVL N:o C 38, 15.2.1989, s. 7 ja

EYVL N:o C 72, 22.3.1990, s. 5

(2) EYVL N:o C 175, 16.7.1990, s. 107

ja 24.10.1990 tehty päätös

(3) EYVL N:o C 298, 27.11.1989, s. 2

(4) EYVL N:o L 63, 13.3.1979, s. 1

(5) EYVL N:o L 228, 16.8.1973, s. 3

(6) EYVL N:o L 172, 4.7.1988, s. 1

(7) EYVL N:o L 193, 18.7.1983, s. 1

(8) EYVL N:o L 26, 31.1.1977, s. 14

(9) Tämä direktiivi on annettu tiedoksi jäsenvaltioille 20 päivänä marraskuuta 1990.

LIITE

A. Vakuutuksenottajan 13 artiklan 1 kohdan 2 luetelmakohdan mukaisesti allekirjoitettava ilmoitus

Ilmoitan toivovani, että (välittäjän nimi) antaa minulle tietoja sellaisten yritysten tarjoamista vakuutussopimuksista, jotka ovat sijoittautuneet muuhun jäsenvaltioon kuin (vakuutuksenottajan vakinaiseen asuinpaikan jäsenvaltio). Olen tietoinen siitä, että tällainen yrityksen valvonta on järjestetty sijoittautumisvaltiossa, eikä (vakuutuksenottajan vakinaisen asuinpaikan jäsenvaltio).

B. Vakuutuksenottajan 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti allekirjoitettava ilmoitus

Olen tietoinen siitä, että (vakuutuksenantajan nimi) on sijoittautunut (vakuutuksenantajan sijoittautumisjäsenvaltio) ja ymmärrän, että tämän vakuutuksenantajan valvonnasta ovat vastuussa (vakuutuksenantajan sijoittautumisjäsenvaltio) valvontaviranomaiset eivätkä (vakuutuksenottajan vakinaisen asuinpaikan jäsenvaltio) viranomaiset.