31989L0646

Toinen neuvoston direktiivi 89/646/ETY, annettu 15 päivänä joulukuuta 1989, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja direktiivin 77/780/ETY muuttamisesta

Virallinen lehti nro L 386 , 30/12/1989 s. 0001 - 0013
Suomenk. erityispainos Alue 6 Nide 3 s. 0027
Ruotsink. erityispainos Alue 6 Nide 3 s. 0027


TOINEN NEUVOSTON DIREKTIIVI,

annettu 15 päivänä joulukuuta 1989,

luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta ja direktiivin 77/780/ETY muuttamisesta (89/646/ETY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 57 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen,

ottaa huomioon komission ehdotuksen (1),

toimii yhdessä Euroopan parlamentin kanssa (2),

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (3),

sekä katsoo, että

tämän direktiivin tarkoituksena on olla keskeinen keino sisämarkkinoiden toteuttamiseksi sekä sijoittautumisvapauden että rahoituspalvelujen tarjoamisen vapauden suhteen luottolaitosten osalta; sisämarkkinat on Euroopan yhtenäisasiakirjassa määritelty tavoite ja sen aikataulu on määritelty komission valkoisessa kirjassa,

tämä direktiivi liittyy yhteisössä jo toteutettuun lainsäädäntöön, eli erityisesti luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 12 päivänä joulukuuta 1977 annettuun ensimmäiseen neuvoston direktiiviin 77/780/ETY (4), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivissä 86/524/ETY (5), luottolaitosten konsolidoidusta valvonnasta 13 päivänä kesäkuuta 1983 annettuun neuvoston direktiiviin 83/350/ETY (6), pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä 8 päivänä joulukuuta 1986 annettuun neuvoston direktiiviin 86/635/ETY (7) ja luottolaitosten omista varoista 17 päivänä huhtikuuta 1989 annettuun neuvoston direktiiviin 89/299/ETY (8),

komissio on hyväksynyt suosituksen 87/62/ETY luottolaitosten suurista riskikeskittymistä (9) ja suosituksen 87/63/ETY talletusten vakuusjärjestelmien käyttöönotosta (10),

omaksutun lähtökohdan mukaisesti tarkoituksena on saada aikaan sellainen olennainen yhdenmukaistaminen, joka on välttämätön ja riittää varmistamaan toimilupien myöntämisen ja toiminnan vakavaraisuuteen kohdistuvien valvontajärjestelmien vastavuoroisen tunnustamisen, siten, että on mahdollista myöntää yksi koko yhteisön alueella hyväksytty toimilupa ja soveltaa kotivaltion valvonnan periaatetta,

tämä direktiivi voidaan näin ollen panna täytäntöön ainoastaan samanaikaisesti erityisten omiin varoihin ja vakavaraisuussuhdelukuihin liittyvien teknisten seikkojen täydentävää yhdenmukaistamista koskevien yhteisön säädösten kanssa,

myös luottolaitosten uudelleenorganisoinnin ja toiminnan lopettamisen edellytysten yhdenmukaistaminen jatkuu,

on myös yhdenmukaistettava tarpeelliset järjestelyt luottolaitosten maksuvalmius-, markkina-, korko- ja valuuttakurssiriskien valvomiseksi,

vastavuoroisen tunnustamisen ja kotivaltion valvonnan periaatteet edellyttävät, että minkään jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät myönnä toimilupaa tai että toimivaltaiset viranomaiset peruuttavat toimiluvan, jos esimerkiksi toimintasuunnitelman, toiminnan alueellisen sijoittamisen tai tosiasiasssa harjoitetun toiminnan perusteella on ilmeistä, että luottolaitos on valinnut yhden jäsenvaltion oikeusjärjestelmän kiertääkseen ankarammat vaatimukset, jotka ovat voimassa siinä jäsenvaltiossa, jossa se pääasiallisesti harjoittaa tai aikoo harjoittaa toimintaansa; tätä direktiiviä sovellettaessa luottolaitoksen katsotaan sijaitsevan siinä jäsenvaltiossa, jossa sen kotipaikka on; jäsenvaltioiden on vaadittava, että hallinnollinen päätoimipaikka sijaitsee samassa jäsenvaltiossa kuin sääntömääräinen kotipaikka,

kotivaltio voi antaa 4, 5, 11, 12 ja 16 artiklassa säädettyä ankarampia säännöksiä sellaisten luottolaitosten osalta, joille sen toimivaltainen viranomainen on myöntänyt toimiluvan,

vastuu luottolaitoksen talouden vakauden valvonnasta ja erityisesti sen vakavaraisuuden valvonnasta on luottolaitoksen kotivaltion toimivaltaisilla viranomaisilla; vastuu maksuvalmiuden ja rahapolitiikan valvonnasta säilyy vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla; markkinariskiä tulee kotivaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valvoa läheisessä yhteistyössä,

tietyt rahoitus- ja sijoituspalvelut yhdenmukaistetaan tarvittaessa erityisin yhteisön säädöksin, jolloin tarkoituksena on erityisesti kuluttajien ja sijoittajien suojaaminen; komissio on ehdottanut toimenpiteitä kiinnitysluottojen yhdenmukaistamiseksi, muun muassa jotta alalle tyypillisten rahoitustekniikoiden vastavuoroinen tunnustaminen olisi mahdollista,

vastavuoroisen tunnustamisen ansiosta noudatettu lähestymistapa suo mahdollisuuden, että kotivaltiossaan toimiluvan saanut luottolaitos harjoittaa joitain tai kaikkia liitteessä lueteltuja toimia koko yhteisössä perustamalla sivukonttorin tai tarjoamalla palveluja,

sellaisen toiminnan harjoittamiseen, jota ei ole lueteltu liitteessä, sovelletaan perustamissopimuksen yleisiä sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia määräyksiä,

on kuitenkin tarkoituksenmukaista ulottaa vastavuoroinen tunnustaminen koskemaan liitteessä lueteltuja toimia, kun niitä harjoittavat sellaiset rahoituslaitokset, jotka ovat luottolaitosten tytäryhtiöitä, edellyttäen, että kyseiset tytäryhtiöt kuuluvat emoyhtiöidensä konsolidoidun valvonnan piiriin ja täyttävät tietyt tiukat edellytykset,

vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että käytettäessä sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta laitokset, joille ei ole myönnetty luottolaitostoimilupaa niiden kotivaltiossa, noudattavat tiettyjä vastaanottavan jäsenvaltion kansallisten lakien ja asetusten säännöksiä sellaisen toiminnan suhteen, jota ei ole lueteltu liitteessä, edellyttäen, että kyseiset säännökset toisaalta ovat yhteisön lainsäädännön mukaisia ja niiden tarkoituksena on yleisen edun suojeleminen, ja toisaalta, ettei laitoksiin tai toimintaan sovelleta kyseisen laitoksen kotivaltion vastaavanlaisia lakeja tai asetuksia,

jäsenvaltioiden olisi huolehdittava, ettei ole esteitä harjoittaa vastavuoroisesti tunnustettua toimintaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa samalla tavoin kuin kotivaltiossa, sikäli kuin toiminta ei ole ristiriidassa yleisen edun suojelemiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa annettujen lakien säännösten kanssa,

yhteisössä toimivien luottolaitosten sivukonttoreita koskevan toimilupavaatimuksen poistamisen seurauksena tulee, kun yhdenmukaistaminen on toteutettu, välttämättömäksi poistaa sivukonttorin perustamispääoma; ensimmäinen toimi tähän suuntaan sisältyy 6 artiklan 2 kohtaan; tämä ei kuitenkaan koske Espanjan kuningaskuntaa tai Portugalin tasavaltaa, kuten näiden valtioiden yhteisöön liittymistä koskevassa asiakirjassa määrätään,

tämän direktiivin tavoitteilla ja yhteisön muulla lainsäädännöllä toteutettavalla pääomanliikkeiden vapauttamisella on välttämätön keskinäinen yhteys; pankkipalvelujen vapauttamista koskevien toimenpiteiden on joka tapauksessa oltava yhdenmukaisia pääomanliikkeiden vapauttamista koskevien toimenpiteiden kanssa; silloin kun jäsenvaltiot voivat perustamissopimuksen 67 artiklan täytäntöönpanosta 24 päivänä kesäkuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 88/361/ETY (11) mukaisesti vedota pääomanliikkeiden suhteen suojalausekkeisiin, ne voivat lykätä pankkipalvelujen tarjoamisen vapautta siinä määrin kuin se on tarpeellista edellä mainittujen suojalausekkeiden täytäntöön panemiseksi,

menettelytapoja, jotka vahvistetaan direktiivissä 77/780/ETY, erityisesti kun on kyse toimiluvan myöntämisestä sellaisen luottolaitoksen sivukonttorille, jolle on myönnetty toimilupa kolmannessa maassa, sovelletaan näihin laitoksiin; näitä sivukonttoreita ei koske perustamissopimuksen 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vapaus tarjota palveluja eikä sijoittautumisvapaus muissa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon ne jo ovat sijoittautuneet; kolmannen maan oikeuden alaisen yrityksen hakemukseen, joka koskee toimiluvan myöntämistä tytäryhtiölle tai luvan saamista omistusyhteyden hankintaan, sovelletaan kuitenkin menettelyä, jolla pyritään varmistamaan, että yhteisön luottolaitokset saavat vastavuoroisen kohtelun kyseisissä kolmansissa maissa,

toimivaltaisen kansallisen viranomaisen luottolaitokselle tämän direktiivin mukaisesti myöntämä toimilupa koskee koko yhteisöä eikä enää ainoastaan yhtä valtiota eikä olemassa olevilla vastavuoroisuuslausekkeilla siten vastedes ole vaikutusta; sen vuoksi joustava menettely vastavuoroisuuden arvioimiseksi koko yhteisössä on tarpeen; tämän menettelyn tavoitteena ei ole sulkea yhteisön rahoitusmarkkinoita ulkopuolisilta vaan, koska yhteisön tarkoituksena on pitää rahoitusmarkkinansa muulle maailmalle avoimina, ennemminkin edistää maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden vapautumista muissa kolmansissa maissa; tässä direktiivissä säädetään neuvottelumenettelyistä kolmansien maiden kanssa ja - viimeisenä keinona - mahdollisuudesta toteuttaa toimenpiteet, joihin kuuluu uusien toimilupahakemusten lykkääminen tai uusien toimilupien rajoittaminen,

sisäisten pankkimarkkinoiden häiriöttömän toiminnan edellytyksenä on lainsäädännön lisäksi, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset harjoittavat tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä; yksittäisten luottolaitosten ongelmien tarkastelu on tarkoituksenmukaisinta suorittaa pankkivalvontaviranomaisten välille perustetussa yhteyskomiteassa, jota tarkoitetaan direktiivin 77/780/ETY johdanto-osan viimeisessä kappaleessa; mainittu komitea on sopiva toimielin edellä mainitun direktiivin 7 artiklassa tarkoitettuun keskinäiseen tietojen vaihtoon,

keskinäinen tiedotusmenettely ei missään tapauksessa korvaa direktiivin 77/780/ETY 7 artiklassa säädettyä kahdenvälistä yhteistyötä; vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi, joko kiireellisessä tapauksessa omasta aloitteestaan tai kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen aloitteesta, edelleenkin tarkastaa, että niiden alueella olevien luottolaitosten toiminnassa noudatetaan asiaankuuluvia lakeja sekä hyvien hallinto- ja kirjanpitomenetelmien ja riittävän sisäisen tarkastuksen periaatteita, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta viranomaisten varsinaisen valvontavallan käyttämistä, ja

tämän direktiivin yksityiskohtaisiin säännöksiin voi määräajoin olla pankkialan uusien kehityspiirteiden huomioon ottamiseksi tarpeen tehdä teknisiä muutoksia; komissio tekee sille perustamissopimuksen mukaan kuuluvan täytäntöönpanovallan nojalla tällaiset tarpeelliset muutokset kuultuaan pankkialan neuvoa-antavaa komiteaa; komitea toimii "sääntelykomiteana" noudattaen menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 13 päivänä heinäkuuta 1987 annetun neuvoston päätöksen 87/373/ETY (12) 2 artiklassa määrättyä menettelyn III vaihtoehtoa b,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO

Määritelmät ja soveltamisala

1 artikla

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1. "luottolaitoksella" direktiivin 77/780/ETY 1 artiklan 1 luetelmakohdan määritelmän mukaista luottolaitosta;

2. "toimiluvalla" direktiivin 77/780/ETY 1 artiklan toisen luetelmakohdan määritelmän mukaista toimilupaa;

3. "sivukonttorilla" liiketoimipaikkaa, joka on luottolaitoksesta oikeudellisesti riippuvainen osa ja jossa harjoitetaan välittömästi kaikkia tai joitain luottolaitosten liiketoimintaan olennaisesti kuuluvia toimia; yhteen jäsenvaltioon perustettuja liiketoimipaikkoja pidetään yhtenä sivukonttorina niiden lukumäärästä riippumatta silloin, kun luottolaitoksen kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa;

4. "omilla varoilla" direktiivin 89/299/ETY määritelmän mukaista omia varoja;

5. "toimivaltaisilla viranomaisilla" direktiivin 83/350/ETY 1 artiklan määritelmän mukaisia toimivaltaisia viranomaisia;

6. "rahoituslaitoksella" muuta yritystä kuin luottolaitosta, jonka pääasiallisena toimintana on hankkia omistusyhteyksiä tai harjoittaa yhtä tai useampaa liitteessä olevassa 2-12 kohdassa lueteltua toimintaa;

7. "kotivaltiolla" jäsenvaltiota, jossa luottolaitokselle on myönnetty toimilupa direktiivin 77/780/ETY 3 artiklan mukaisesti;

8. "vastaanottavalla jäsenvaltiolla" jäsenvaltiota, jossa luottolaitoksella on sivukonttori tai jossa se tarjoaa palveluja;

9. "määräämisvallalla" direktiivin 83/349/ETY (13) 1 artiklan määritelmän mukaista suhdetta emoyrityksen ja tytäryhtiön välillä tai samanluonteista suhdetta minkä tahansa luonnollisen tai oikeushenkilön ja yrityksen välillä;

10. "määräosuudella" yrityksestä suoraan tai välillisesti omistettua osuutta, joka on vähintään 10 prosenttia yrityksen omasta pääomasta tai äänioikeudesta tai jonka nojalla on mahdollista vaikuttaa huomattavasti yrityksen johtamiseen.

Tätä määritelmää sovellettaessa 5 ja 11 artiklan sekä 11 artiklassa mainittujen muiden omistusyhteyttä koskevien rajoitusten yhteydessä otetaan huomioon direktiivin 88/627/ETY (14) 7 artiklassa tarkoitetut äänioikeudet;

11. "perustamispääomalla" direktiivin 89/299/ETY 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdan määritelmän mukaista pääomaa;

12. "emoyrityksellä" direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklan määritelmän mukaista emoyritystä;

13. "tytäryhtiöllä" direktiivin 83/349/ETY 1 ja 2 artiklan määritelmän mukaista tytäryritystä; myös mahdolliset tytäryrityksen katsotaan näiden yritysten johdossa olevan emoyrityksen tytäryhtiöiksi; myös mahdolliset tytäryrityksen tytäryhtiöt katsotaan näiden yritysten johdossa olevan emoyrityksen tytäryhtiöiksi;

14. "vakavaraisuussuhdeluvulla" direktiivin 89/647/ETY (15) mukaisesti laskettua luottolaitosten maksukyvyn kerrointa.

2 artikla

1. Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin luottolaitoksiin.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta direktiivin 77/780/ETY 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin laitoksiin.

3. Luottolaitokseen, joka on samassa jäsenvaltiossa olevan keskuslaitoksen tytäryhtiö direktiivin 77/780/ETY 2 artiklan 4 kohdan a alakohdan määritelmän mukaisesti, voidaan olla soveltamatta tämän direktiivin 4, 10 ja 12 artiklan säännöksiä sillä edellytyksellä ja rajoittamatta kyseisten säännösten soveltamista keskuslaitokseen, että keskuslaitoksen ja sen tytärlaitosten muodostama kokonaisuus on konsolidoinnin perusteella edellä mainittujen säännösten alainen.

Tapauksissa, jolloin edellä 1 kohdassa mainittuja artikloja ei sovelleta, sovelletaan keskuslaitoksen ja sen tytärlaitosten muodostamaan kokonaisuuteen mitä 6 artiklassa ja 18-21 artiklassa säädetään.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on kiellettävä henkilöitä tai yrityksiä, jotka eivät ole luottolaitoksia, harjoittamasta liiketoimintaa, johon kuuluu talletusten tai muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottaminen yleisöltä. Tätä kieltoa ei sovelleta talletusten tai muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottamiseen jäsenvaltiolta tai jäsenvaltion alueellisilta tai kunnallisilta viranomaisilta tai julkisilta kansainvälisiltä elimiltä, joissa yksi tai useampi jäsenvaltio on jäsenenä, eikä kansallisessa tai yhteisön oikeudessa nimenomaisesti säänneltyihin tapauksiin, edellyttäen, että kyseiseen toimintaan sovelletaan tallettajien ja sijoittajien suojelemiseksi tarkoitettuja säännöksiä ja valvontaa ja ne ovat sovellettavissa näihin tapauksiin.

II OSASTO

Toimiluvan edellytysten yhdenmukaistaminen

4 artikla

1. Toimivaltainen viranomainen ei saa myöntää toimilupaa tapauksissa, joissa perustamispääoma on pienempi kuin 5 miljoonaa ecua.

2. Jäsenvaltioilla on kuitenkin oikeus myöntää toimilupa tietyille luottolaitosryhmille, joiden perustamispääoma on 1 kohdassa säädettyä pienempi. Sellaisissa tapauksissa:

a) perustamispääoman on oltava vähintään 1 miljoona ecua;

b) asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle perusteet, joiden vuoksi ne käyttävät tässä kohdassa annettua mahdollisuutta;

c) kun direktiivin 77/780/ETY 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu luettelo julkaistaan, on kunkin sellaisen luottolaitoksen nimen yhteydessä, jolla ei ole 1 kohdassa säädetyn suuruista vähimmäispääomaa, oltava tästä merkintä;

d) viiden vuoden kuluessa 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivämäärästä komission on laadittava kertomus tämän kohdan soveltamisesta jäsenvaltioissa direktiivin 77/780/ETY 11 artiklassa tarkoitetulle pankkialan neuvoa-antavalle komitealle.

5 artikla

Toimivaltainen viranomainen ei saa myöntää toimilupaa luottolaitosten liiketoiminnan aloittamiseen ennen kuin sille on ilmoitettu niiden suoraan tai välillisesti omistajina tai jäseninä olevien luonnollisten tai oikeushenkilöiden nimet, joilla on määräosuus luottolaitoksessa, ja näiden omistusyhteyksien määrät.

Toimivaltaisen viranomaisen on evättävä toimilupa, jos viranomainen ei, ottaen huomioon, että on tarpeen varmistaa luottolaitoksen järkevä ja vakaa hoito, ole vakuuttunut edellämainittujen osakkeenomistajien tai jäsenten sopivuudesta luottolaitoksen omistajiksi.

6 artikla

1. Vastaanottava jäsenvaltio ei saa vaatia direktiivin 77/780/ETY 4 artiklassa mainittua toimilupaa tai perustamispääomaa muussa jäsenvaltioissa toimiluvan jo saaneen luottolaitoksen sivukonttorilta. Sellaisten sivukonttoreiden perustamiseen ja valvontaan sovelletaan tämän direktiivin 13, 19 ja 21 artiklan säännöksiä.

2. Kunnes säännökset 1 kohdan toteuttamiseksi tulevat voimaan, vastaanottava jäsenvaltio ei saa toimilupaa varten vaatia, että muussa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen sivukonttorille on asetettu perustamispääoma, joka olisi enemmän kuin 50 prosenttia siitä perustamispääomasta, joka kansallisten säädösten mukaan on samantyyppisten luottolaitosten toimiluvan edellytyksenä.

3. Luottolaitoksilla on oikeus käyttää vapaasti varoja, joita ei 1 ja 2 kohtien mukaisesti enää vaadita.

7 artikla

Toisen jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia on kuultava ennalta luottolaitoksen toimiluvasta, kun:

- luottolaitos on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen tytäryhtiö;

- luottolaitos on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyrityksen tytäryhtiö; taikka

- määräämisvalta luottolaitoksessa on samoilla luonnollisilla tai oikeushenkilöillä kuin toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa.

III OSASTO

Suhteet kolmansiin maihin

8 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle:

a) toimiluvan myöntämisestä sellaiselle suoraan tai välillisesti omistetulle tytäryhtiölle, jonka emoyrityksistä yhteen tai useampaan sovelletaan kolmannen maan lakia. Komission on ilmoitettava asiasta pankkialan neuvoa-antavalle komitealle;

b) jos mainittu emoyritys hankkii sellaisen osuuden yhteisön luottolaitoksesta, että jälkimmäisestä tulee sen tytäryhtiö. Komission on ilmoitettava asiasta pankkialan neuvoa-antavalle komitealle.

Milloin toimilupa myönnetään suoraan tai välillisesti omistetulle tytäryhtiölle, jonka emoyrityksistä yhteen tai useampaan sovelletaan kolmannen maan lakia, yritysryhmän rakenne on eriteltävä ilmoituksessa, joka toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä komissiolle direktiivin 77/780/ETY 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

9 artikla

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle yleisistä, niiden luottolaitoksia sijoittautumisen tai pankkitoiminnan harjoittamisen suhteen kolmannessa maassa kohdanneista vaikeuksista.

2. Komissio laatii aluksi viimeistään kuusi kuukautta ennen tämän direktiivin täytäntöön panemista ja sen jälkeen määräajoin kertomuksen yhteisön luottolaitosten kohtelusta kolmansissa maissa 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen seikkojen osalta niiden aloittaessa tai harjoittaessa pankkitoimintaa sekä hankkiessa osuuksia kolmannen maan luottolaitoksessa. Komissio toimittaa kertomuksen ja tarvittaessa aiheelliset ehdotukset neuvostolle.

3. Jos komissio havaitsee 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen tai muiden tietojen perusteella, että jokin kolmas maa ei myönnä yhteisön luottolaitokselle yhtä tehokasta markkinoille pääsyä kuin yhteisö on myöntänyt tuon kolmannen maan luottolaitoksille, komissio voi tehdä neuvostolle ehdotuksen valtuuksista aiheellisten neuvottelujen käymiseksi vertailukelpoisten kilpailumahdollisuuksien aikaansaamiseksi yhteisön luottolaitoksille. Neuvosto päättää asiasta määräenemmistöllä.

4. Jos komissio havaitsee 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen tai muiden tietojen perusteella, että yhteisön luottolaitos ei saa kolmannessa maassa sellaista kansallista kohtelua, joka tarjoaisi samat kilpailumahdollisuudet kuin kotimaisilla luottolaitoksilla on, ja että tehokkaan markkinoille pääsyn edellytyksiä ei ole täytetty, komissio voi aloittaa neuvottelut tilanteen korjaamiseksi.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa voidaan neuvottelujen aloittamisen ohella myös 22 artiklan 2 kohdan mukaista menettelyä noudattaen päättää, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on rajoitettava tai lykättävä ratkaisun tekemistä sellaisista toimilupahakemuksista ja sellaisista suorien tai välillisten, kolmannen maan lain alaisuuteen kuuluvien emoyritysten suorittamista osuuksien hankinnasta, jotka ovat vireillä päätöksen tekemisen ajankohtana tai tehdään sen jälkeen. Tässä tarkoitetut toimenpiteet eivät saa olla voimassa kauempaa kuin kolme kuukautta.

Neuvottelun tuloksista riippuen neuvosto voi, ennen kuin edellä mainittu kolmen kuukauden aika on kulunut, päättää komission ehdotuksesta määräenemmistöllä toimenpiteiden jatkamisesta.

Rajoituksia tai lykkäystä ei sovelleta, kun yhteisössä asianmukaisen toimiluvan saanut luottolaitoksen tytäryhtiö tai sen tytäryhtiö perustaa tytäryhtiön tai hankkii omistusyhteyden yhteisön luottolaitoksessa.

5. Jos komissio havaitsee, että jokin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu tilanne on olemassa, jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä ilmoitettava sille:

a) sellaisen suoraan tai välillisesti omistetun tytäryhtiön toimilupahakemuksesta, jonka yhteen tai useampaan emoyritykseen sovelletaan kyseessä olevan kolmannen maan lakia;

b) jäsenvaltiolle 11 artiklan mukaisesti ilmoitetusta tällaisen yrityksen suunnitelmasta hankkia sellaisen omistusyhteyden yhteisön luottolaitoksesta, että jälkimmäisestä tulisi sen tytäryhtiö.

Tämä ilmoittamisvelvollisuus lakkaa, kun 3 tai 4 kohdassa tarkoitetun kolmannen maan kanssa tehdään sopimus tai kun 4 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet lakkaavat olemasta voimassa.

6. Tämän artiklan mukaisesti toteutettujen toimenpiteiden on oltava niiden yhteisön velvoitteiden mukaisia, jotka johtuvat luottolaitoksen liiketoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevista kahden- tai monenvälisistä kansainvälisistä sopimuksista.

IV OSASTO

Luottolaitosten liiketoiminnan harjoittamista koskevien ehtojen yhdenmukaistaminen

10 artikla

1. Toimilupaa myönnettäessä luottolaitoksen omat varat eivät saa olla pienemmät kuin 4 artiklan mukaisesti vaadittu perustamispääoman määrää.

2. Jäsenvaltiot voivat päättää, että luottolaitos, joka on olemassa, kun tämä direktiivi pannaan täytäntöön, ja jonka omat varat eivät ole 4 artiklassa säädetyn perustamispääoman tason mukaisia, voi jatkaa toimintaansa. Siinä tapauksessa sen omat varat eivät saa olla vähemmän kuin se suurin määrä, jonka ne ovat saavuttaneet sen jälkeen kun tämä direktiivi on annettu tiedoksi.

3. Jos määräysvalta 2 kohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvaan laitokseen siirtyy muulle luonnolliselle tai oikeushenkilölle kuin sille, jolla se aikaisemmin oli, laitoksen omien varojen on oltava määrältään vähintään 4 artiklassa määrätyn perustamispääoman suuruiset.

4. Tietyissä erityisolosuhteissa ja toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella kahden tai useamman 2 kohdassa tarkoitettuun ryhmään kuuluvan luottolaitoksen sulautumisesta syntyvän laitoksen omat varat eivät kuitenkaan saa olla vähemmän kuin sulautuneiden laitosten omien varojen yhteismäärä sulautumishetkellä mikäli 4 artiklan mukaisia vähimmäismääriä ei ole saavutettu.

5. Jos kuitenkin omat varat ovat pienentyneet 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, toimivaltaiset viranomaiset voivat, jos se niissä olosuhteissa on perusteltua, myöntää laitokselle määräajan tilanteen korjaamiseksi tai toimintansa lopettamiseksi.

11 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että luonnollinen tai oikeushenkilö, joka suoraan tai välillisesti aikoo hankkia määräosuuden luottolaitoksesta, ensin ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille hankittavaksi aiotun omistusyhteyden suuruuden. Samoin luonnollisen tai oikeushenkilön on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille aikomuksestaan lisätä määräosuuttaan siten, että hänen osuutensa äänistä tai pääomasta on 20 prosenttia, 33 prosenttia tai 50 prosenttia tai suurempi taikka siten, että luottolaitoksesta tulee hänen tytäryhtiönsä.

Toimivaltainen viranomainen voi kolmen kuukauden kuluessa 1 kohdassa säädetyn ilmoituksen tekemisestä vastustaa tällaista suunnitelmaa, jos toimivaltainen viranomainen, pyrkiessään varmistamaan, että luottolaitosta hoidetaan järkevästi ja vakaasti, ei ole vakuuttunut ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun henkilön sopivuudesta, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdassa säädetyn soveltamista. Toimivaltainen viranomainen voi, jos se ei vastusta suunnitelmaa, asettaa määräajan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun suunnitelman toteutamiselle.

2. Hankinnan arvioimisen yhteydessä on 7 artiklan mukaisesti järjestettävä ennakkoon kuuleminen, jos luottolaitos, jonka toimilupa on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa, tai se on toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saaneen luottolaitoksen emoyritys taikka luonnollinen tai oikeushenkilö, jonka määräysvallassa toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut luottolaitos on, ja jos luottolaitoksesta, josta hankkija aikoo hankkia osuuden kyseessä olevan hankinnan myötä tulisi hankkijan tytäryhtiö tai se joutuisi hankkijan määräysvallan alaiseksi.

3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että luonnollinen tai oikeushenkilö ilmoittaa ensin toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksestaan suoraan tai välillisesti luopua määräosuudestaan luottolaitoksessa ja ilmoittaa samalla kyseessä olevan osuuden suuruuden. Tällaisen henkilön on myös ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle aikomuksestaan vähentää määräosuuttaan siten, että hänen osuutensa äänistä tai pääomasta on pienempi kuin 20 prosenttia, 33 prosenttia taikka 50 prosenttia tai siten, että luottolaitos lakkaa olemasta tällaisen luonnollisen tai oikeushenkilön tytäryhtiö.

4. Luottolaitoksen on heti asiasta tiedon saatuaan ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle sellaisista sen omaa pääomaa koskevista osuuksien hankinnoista tai niistä luopumisista, joiden vuoksi kyseinen osuus muodostuu jotakin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettua rajoitusta suuremmaksi tai pienemmäksi.

Vähintään kerran vuodessa luottolaitoksen on myös ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle määräosuuden omistavien osakkaiden ja jäsenten nimet sekä näillä olevien osuuksien suuruudet esimerkiksi sellaisina kuin nämä tiedot esitetään yhtiö- tai vuosikokouksessa tai sellaisina kuin tiedot saadaan pörssiyhtiöitä koskevien määräysten mukaisesti.

5. Niissä tapauksissa, joissa 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden käyttämä vaikutusvalta on omiaan aiheuttamaan haittaa laitoksen järkevälle ja vakaalle hoidolle, jäsenvaltioiden on huolehdittava, että toimivaltaiset viranomaiset toteutettavat tilanteen lopettamiseksi aiheelliset toimenpiteet. Toimenpiteet voivat olla esimerkiksi kieltoja, johtokunnan jäsenille ja johtajille asetettavia pakotteita tai kyseessä olevien osakkaiden tai jäsenten omistamiin osakkeisiin kuuluvan äänivallan käyttöön kohdistuvia keskeytyksiä.

Samanlaisia toimenpiteitä sovelletaan luonnollisiin tai oikeushenkilöihin, jotka eivät noudata 1 kohdan mukaisesti määrättyä velvoitetta antaa ennakkotietoja. Jos osuus hankitaan toimivaltaisen viranomaisen vastustuksesta huolimatta, jäsenvaltioiden on siitä riippumatta ryhdytäänkö muihin mahdollisiin pakotteisiin, joko määrättävä keskeytettäväksi osuuksiin liittyvä äänivallan käyttäminen tai määrättävä, että annetut äänet ovat mitättömiä taikka että ne voidaan mitätöidä.

12 artikla

1. Luottolaitoksella ei saa olla määräosuutta, joka on suurempi kuin 15 prosenttia sen omista varoista sellaisessa yrityksessä, joka ei ole luottolaitos, rahoituslaitos tai yritys, joka harjoittaa direktiivin 86/635/ETY 43 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettua toimintaa.

2. Luottolaitoksen määräosuuksien kokonaismäärä muissa yrityksissä kuin luottolaitoksissa, rahoituslaitoksissa tai direktiivin 86/635/ETY 43 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettua toimintaa harjoittavissa yrityksissä ei saa olla suurempi kuin 60 prosenttia luottolaitoksen omista varoista.

3. Jäsenvaltioiden ei tarvitse soveltaa 1 ja 2 kohdan rajoituksia osuuksiin sellaisissa vakuutusyhtiöissä, jotka on määritelty direktiivissä 73/239/ETY (16), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 88/357/ETY (17), ja direktiivissä 79/267/ETY (18), sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1985 liittymisasiakirjalla.

4. Luottolaitoksen väliaikaisessa omistuksessa yrityksen rahoituksen tervehdyttämisen tai pelastusoperaation aikana olevia tai normaalikestoisen emissiotakuun vuoksi taikka laitoksen omissa nimissä toisten lukuun olevia osakkeita ei lueta määräosuuksiksi laskettaessa 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja rajoituksia. Osakkeita, jotka eivät ole direktiivin 86/635/ETY 35 artiklan 2 kohdan mukaista pitkäaikaista rahoitusomaisuutta, ei oteta lukuun.

5. Edellä 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja rajoituksia ei saa ylittää muutoin kuin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Sellaisissa tapauksissa toimivaltaisen viranomaisen on kuitenkin vaadittava, että luottolaitos joko lisää omia varojaan tai toteuttaa muut vastaavat toimenpiteet.

6. On huolehdittava 1 ja 2 kohdan rajoitusten noudattamisesta konsolidoidun valvonnan ja seurannan avulla direktiivin 83/350/ETY mukaisesti.

7. Luottolaitosten, joiden osalta tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen säännösten tullessa voimaan 1 ja 2 kohdassa vahvistetut rajoitukset ylitetään, on 10 vuoden siirtymäkauden kuluessa voimaantulosta vähennettävä osuutensa rajoitusten mukaiseksi.

8. Jäsenvaltiot voivat säätää, ettei toimivaltaisten viranomaisten tarvitse soveltaa 1 ja 2 kohdan rajoituksia, mikäli ne edellyttävät, että luottolaitosten on kokonaisuudessaan katettava omilla varoillaan ne määrät, joilla luottolaitoksen määräosuudet ylittävät nuo rajoitukset ja ettei näitä omia varoja sisällytetä vakavaraisuussuhdeluvun laskemiseen. Mikäli kumpikin 1 ja 2 kohdan rajoitus ylittyy, omilla varoilla katettava määrä määräytyy suuremman ylityksen mukaan.

13 artikla

1. Luottolaitoksen toiminnan vakauden valvonta, mukaan lukien sen 18 artiklan mukaisen toiminnan valvonta, on kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulla, jollei vastuu tämän direktiivin säännösten mukaisesti kuulu vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisille.

2. Kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava, että jokaisessa luottolaitoksessa on järkevät hallinto- ja kirjanpitomenetelmät ja riittävät sisäisen tarkastuksen menetelmät.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa säädetty ei estä direktiivin 83/350/ETY mukaista konsolidoitua valvontaa.

14 artikla

1. Korvataan direktiivin 77/780/ETY 7 artiklan 1 kohdan toisen lauseen loppu seuraavasti: "ja kaikki tiedot, jotka ovat omiaan helpottamaan niiden valvontaa, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, talletusten vakuussuojan, suurten riskikeskittymien rajoittamisen, hallinto- ja kirjanpitomenetelmien ja sisäisen tarkastuksen menetelmien suhteen".

2. Vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy vastuu luottolaitosten sivukonttoreiden maksuvalmiuden valvonnasta yhteistyössä kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa kunnes yhteensovittaminen on myöhemmin toteutettu. Vastaanottavalla jäsenvaltiolla säilyy täysi vastuu rahapolitiikkansa toteuttamisesta aiheutuvista toimenpiteistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan valuuttajärjestelmän vahvistamiseksi välttämättömiä toimenpiteitä. Vastaanottavan valtion toimenpiteisiin ei saa sisältyä syrjivää tai rajoittavaa kohtelua sillä perusteella, että luottolaitoksen toimilupa on myönnetty toisessa jäsenvaltiossa.

3. Rajoittamatta sellaisten toimenpiteiden myöhempää yhteensovittamista, joilla pyritään valvomaan avoimista markkina-asemista johtuvia riskejä, kun riskit ovat seurausta toisen jäsenvaltion rahoitusmarkkinoilla suoritetuista toimista, on jälkimmäisen valtion toimivaltaisen viranomaisen yhteistyössä kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa huolehdittava, että kyseessä olevat laitokset ryhtyvät toimenpiteisiin kyseisten riskien kattamiseksi.

15 artikla

1. Jos toisessa jäsenvaltiossa toimiluvan saanut luottolaitos harjoittaa toimintaansa sivukonttorin kautta, vastaanottavan jäsenvaltion on huolehdittava, että kotivaltion toimivaltainen viranomainen voi, ilmoitettuaan asiasta ensin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, tarkastaa paikalla joko itse tai tarkoitusta varten nimittämiensä henkilöiden välityksellä direktiivin 77/780/ETY 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot.

2. Sivukonttoreiden tarkastusta varten kotivaltion toimivaltainen viranomainen voi myös turvautua johonkin muuhun direktiivin 83/350/ETY 5 artiklan 4 kohdassa säädettyyn menettelyyn.

3. Tällä artiklalla ei rajoiteta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen oikeutta suorittaa itse alueelleen perustettujen sivukonttoreiden tarkastuksia paikalla täyttäessään tämän direktiivin mukaisia velvollisuuksia.

16 artikla

Korvataan direktiivin 77/780/ETY 12 artikla seuraavasti:

"12 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kaikki, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa tai tilintarkastajina tai asiantuntijoina toimivaltaisten viranomaisten lukuun, ovat salassapitovelvollisia. Tällä tarkoitetaan, että näissä tehtävissä mahdollisesti saatuja luottamuksellisia tietoja ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä viranomaiselle muutoin kuin tiivistetysti tai kootusti niin, ettei siitä voida tunnistaa yksittäisiä laitoksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikoslainsäädännön alaan kuuluvien säännösten noudattamista.

Kuitenkin, jos luottolaitos on asetettu konkurssiin tai se on määrätty lopettamaan toimintansa, voidaan siviili- tai kauppaoikeudellisessa menettelyssä ilmaista luottamuksellisia tietoja, jotka eivät koske kyseessä olevan luottolaitoksen pelastamiseen pyrkiviä kolmansia.

2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei kuitenkaan estä jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia luovuttamasta toisilleen tietoja luottolaitoksia koskevien direktiivien mukaisesti. Sellaisia tietoja koskee 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.

3. Jäsenvaltiot voivat solmia tietojen luovuttamista koskevia yhteistyösopimuksia kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa ainoastaan, jos ilmaistavia tietoja koskee vähintään tässä artiklassa säädettyä vastaava salassapitovelvollisuus.

4. Toimivaltaiset viranomaiset, jotka saavat luottamuksellisia tietoja 1 ja 2 kohdan mukaisesti, voivat käyttää tietoja ainoastaan virkatoimiensa hoitamisessa:

- tutkiakseen, että luottolaitostoiminnan aloittamista koskevat edellytykset on täytetty ja helpottaakseen sellaisen liiketoiminnan harjoittamisen valvontaa joko yrityskohtaisesti tai konsolidoinnin perusteella, erityisesti maksuvalmiuden, vakavaraisuuden, suurten riskikeskittymien ja hallinto- ja kirjanpitomenetelmien sekä sisäisen tarkastuksen menetelmien osalta;

- määrätäkseen pakotteita;

- haettaessa muutosta toimivaltaisen viranomaisen päätökseen hallinnollisessa muutoksenhaussa; taikka

- tuomioistuinkäsittelyssä, joka on saatettu vireille 13 artiklan tai luottolaitoksia koskevien direktiivien erityissäännösten mukaisesti.

5. Mitä 1 ja 4 kohdassa säädetään, ei estä luovuttamasta tietoja jäsenvaltiossa, milloin samassa jäsenvaltiossa on kaksi toimivaltaista viranomaista tai useampia toimivaltaisia viranomaisia eikä luovuttamasta tietoja jäsenvaltioiden kesken, jos osapuolina ovat jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja:

- muut rahoituslaitosten ja vakuutusyhtiöiden valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset ja rahoitusmarkkinoiden valvonnasta vastuussa olevat viranomaiset;

- luottolaitosten selvitystilaan ja konkurssiin ja muihin vastaaviin menettelyihin liittyvät toimielimet;

- luottolaitosten ja muiden rahoituslaitosten säädöksiin perustuvan tilintarkastuksen suorittamisesta vastuussa olevat henkilöt;

eikä liioin ilmaisemasta tietoja talletusten vakuusjärjestelmiä hoitaville toimielimille, milloin tiedot ovat toiminnan kannalta tarpeellisia. Näin saatuja tietoja koskee 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.

6. Mitä tässä artiklassa säädetään ei liioin estä toimivaltaisia viranomaisia ilmaisemasta keskuspankeille, jotka eivät valvo luottolaitoksia yksittäin, sellaisia tietoja, joita ne rahaviranomaisina saattavat tarvita. Näin saatuja tietoja koskee 1 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus.

7. Lisäksi jäsenvaltiot voivat, sen estämättä, mitä 1 ja 4 kohdassa säädetään, antaa lain säännösten nojalla oikeuden ilmaista tietyt tiedot keskushallinnon muille viranomaisille ja laitoksille, jotka ovat vastuussa luottolaitosten, rahoituslaitosten, sijoituspalvelujen ja vakuutuslaitosten valvontaa koskevasta lainsäädännöstä, sekä näiden viranomaisten ja laitosten puolesta toimiville tarkastajille.

Tietoja voidaan kuitenkin ilmaista vain, kun se on tarpeen toiminnan vakauden valvomiseksi.

Jäsenvaltioiden on kuitenkin huolehdittava, että 2 ja 5 kohdan nojalla saatuja tietoja sekä tietoja, jotka on saatu direktiivin 89/646/ETY(1) 15 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa, itse paikalla suoritetussa tarkastuksessa, ei milloinkaan tässä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa saa ilmaista muutoin kuin jos siihen on sen toimivaltaisen viranomaisen, joka on ilmaissut tiedon tai sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jossa itse paikalla tehtävä tarkastus on suoritettu, nimenomainen suostumus.

(1) EYVL N:o L 386, 30.12.1989, s. 1"

17 artikla

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että niiden asianomaiset viranomaiset voivat, mikäli luottolaitos tai sen liiketoiminnassa tosiasiallista määräysvaltaa käyttävä rikkoo luottolaitosten toiminnan valvontaa tai harjoittamista koskevia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, ottaa käyttöön tai määrätä rangaistusseuraamuksia tai toimenpiteitä, joilla nimenomaan pyritään havaittujen rikkomusten tai niiden syiden lopettamiseen, edellä sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimiluvan peruuttamista koskevia menettelyjä eikä rikosoikeudellisten säännösten soveltamista.

V OSASTO

Sijoittautumisvapauteen ja palvelujen tarjoamisen vapauteen liittyvät säännökset

18 artikla

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että liitteessä lueteltuja toimia voi niiden alueilla 19, 20 ja 21 artiklan mukaisesti harjoittaa luottolaitos, joka tämän direktiivin mukaisesti on saanut toimiluvan toisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta ja on sen valvonnassa, joko perustamalla sivukonttorin tai tarjoamalla pankkipalveluja jos sellaiset toiminnot kuuluvat toimiluvan piiriin.

2. Jäsenvaltioiden on myös säädettävä, että toisen jäsenvaltion rahoituslaitos voi harjoittaa liitteessä lueteltuja liiketoimia niiden alueella sen mukaisesti, mitä on säädetty 19, 20 ja 21 artiklassa, joko perustamalla sivukonttorin tai tarjoamalla palveluja, riippumatta siitä onko rahoituslaitos luottolaitoksen tytäryhtiö tai kahden tai useamman luottolaitoksen yhteisesti omistama tytäryhtiö, jonka perustamisasiakirjan ja yhtiöjärjestyksen mukaan tällaisen toiminnan harjoittaminen on sallittua ja joka täyttää seuraavat edellytykset:

- emoyritys tai -yritykset ovat saaneet luottolaitostoimilupansa siinä jäsenvaltiossa, jonka lakia sovelletaan tytäryhtiöön;

- kyseessä olevat liiketoimet suoritetaan saman jäsenvaltion alueella;

- emoyrityksellä tai -yrityksillä on vähintään 90 prosenttia tytäryhtiön osakkeiden tuottamasta äänioikeudesta;

- emoyritys tai -yritykset pystyvät osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että tytäryhtiötä hoidetaan vakaasti, sekä esittämään asianomaisen kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella ilmoituksen siitä, että ne takaavat yhteisvastuullisesti tytäryhtiönsä velvoitteet;

- tytäryhtiö kuuluu etenkin kyseessä olevan toiminnan osalta tehokkaasti emoyrityksen tai kunkin emoyrityksen konsolidoidun valvonnan piiriin direktiivin 83/350/ETY mukaisesti, erityisesti vakavaraisuussuhdelukujen laskemisen ja suurten riskikeskittymien valvonnan sekä tämän direktiivin 12 artiklassa säädettyjen omistusyhteyksiä koskevien rajoitusten osalta.

Kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, että nämä edellytykset on täytetty, sekä annettava siitä tytäryhtiölle todistus, jonka on oltava 19 ja 20 artiklassa tarkoitetun ilmoituksen osa.

Kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen on huolehdittava tytäryhtiön valvonnasta tämän direktiivin 10 artiklan 1 kohdan, 11 ja 13 artiklan, 14 artiklan 1 kohdan, 15 ja 17 artiklan mukaisesti sekä direktiivin 77/780/ETY 7 artiklan 1 kohdan ja 12 artiklan mukaisesti.

Tässä kohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan tytäryhtiöihin soveltuvin osin. Erityisesti sanalla "luottolaitos" tarkoitetaan "rahoituslaitosta, joka täyttää 18 artiklan 2 kohdan vaatimukset" ja sanalla "toimilupa" "perustamisasiakirjaa ja yhtiöjärjestystä".

Direktiivin 19 artiklan 3 kohdan toinen alakohta kuuluu seuraavasti:

"Kotivaltion toimivaltaisten viranomaisten on myös ilmoitettava rahoituslaitoksen tytäryhtiön omien varojen määrä ja sen emoyrityksenä olevan luottolaitoksen konsolidoitu vakavaraisuussuhdeluku."

Jos tämän kohdan vaatimukset täyttävä rahoituslaitos ei enää täyttäisi jotakin asetetuista edellytyksistä, kotivaltion on ilmoitettava siitä vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, ja mainitun laitoksen vastaanottavassa jäsenvaltiossa harjoittamaan toimintaan sovelletaan vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädäntöä.

19 artikla

1. Luottolaitoksen, joka aikoo perustaa sivukonttorin toisen jäsenvaltion alueelle, on ilmoitettava siitä kotivaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle.

2. Jäsenvaltion on vaadittava, että jokainen luottolaitos, joka aikoo perustaa sivukonttorin toiseen jäsenvaltioon, antaa seuraavat tiedot 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa:

a) jäsenvaltio, jonka alueelle sivukonttorin perustaminen on suunnitteilla;

b) toimintasuunnitelma, josta käy ilmi etenkin, minkä tyyppisestä liiketoiminnasta on kyse, ja sivukonttorin organisaatiorakenne;

c) osoite vastaanottavassa jäsenvaltiossa, josta asiakirjat ovat saatavissa;

d) niiden henkilöiden nimet, jotka ovat vastuussa sivukonttorin johtamisesta.

3. Jollei kotivaltion toimivaltaisella viranomaisella ole perustetta epäillä luottolaitoksen hallinnollisen rakenteen tai rahoitustilanteen riittävyyttä suunnitteilla olevaan toimintaan nähden, viranomaisen on kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen saamisesta välitettävä tiedot vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja ilmoitettava tästä kyseessä olevalle luottolaitokselle.

Kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen on myös ilmoitettava luottolaitoksen omien varojen määrä ja vakavaraisuussuhde ja, kunnes yhteensovittaminen on myöhemmin toteutettu, kuvaus mahdollisesta talletusten vakuusjärjestelmästä, jonka tarkoituksena on sivukonttorin tallettajien saamisten varmistaminen.

Milloin kotivaltion toimivaltainen viranomainen kieltäytyy välittämästä 2 kohdassa mainittuja tietoja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, sen on ilmoitettava kieltäytymisen perusteet kyseessä olevalle luottolaitokselle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut kaikki tiedot. Kieltäytyminen tai vastaamatta jättäminen on voitava saattaa kotivaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.

4. Ennen kuin luottolaitoksen sivukonttori aloittaa toimintansa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut 3 kohdassa mainitut tiedot, valmistauduttava luottolaitoksen valvonnan aloittamiseen 21 artiklan mukaisesti ja, mikäli on tarpeen, ilmoitettava ne yleiseen etuun liittyvät ehdot, joiden mukaisesti toimintaa on harjoitettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

5. Saatuaan tiedon vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta, tai mikäli tietoa ei ole saatu viranomaiselta 4 kohdassa mainitun määräajan kuluessa, sivukonttori voidaan perustaa ja se voi aloittaa toimintansa.

6. Siinä tapauksessa, että 2 kohdan b, c tai d alakohdan mukaiset tiedot tai 3 kohdassa tarkoitettu talletusten vakuusjärjestelmä muuttuu, luottolaitoksen on ilmoitettava kirjallisesti kyseessä oleva muutos kotivaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille vähintään kuukautta ennen kuin muutos toteutetan, jotta kotivaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä 3 kohdan mukaisen päätöksen ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat muutoksen perusteella tehdä päätöksen 4 kohdan mukaisesti.

20 artikla

1. Luottolaitoksen, joka aikoo käyttää vapautta tarjota pankkipalveluja ryhtymällä ensimmäistä kertaa harjoittamaan toimintaa toisen jäsenvaltion alueella, on ilmoitettava kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ne liitteessä olevaan luetteloon sisältyvät liiketoimet, joita se aikoo harjoittaa.

2. Kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen on annettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kuukauden kuluessa sen tiedoksi saamisesta.

21 artikla

1. Tilastotarkoituksia varten vastaanottavat jäsenvaltiot voivat vaatia, että kaikki luottolaitokset, joilla on sivukonttoreita niiden alueilla, antavat määräajoin kertomuksen toiminnastaan kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

Täyttäessään 14 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia vastaanottavat jäsenvaltiot voivat vaatia, että toisista jäsenvaltioista olevien luottolaitosten sivukonttorit antavat samat tiedot, joita tässä tarkoituksessa vaaditaan kansallisilta luottolaitoksilta.

2. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteaa, että luottolaitos, jolla on sivukonttori sen alueella tai joka tarjoaa siellä pankkipalveluja, ei noudata sen valtion tämän direktiivin mukaista lainsäädäntöä, jonka mukaan vastaanottavan jäsenvaltion viranomainen on toimivaltainen, kyseessä olevan viranomaisen on vaadittava laitosta lopettamaan säännösten vastainen tilanne.

3. Jos kyseessä oleva laitos ei ryhdy tarpeellisiin toimenpiteisiin, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava siitä laitoksen kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Kotivaltion toimivaltaisen viranomaisen on ryhdyttävä mahdollisimman nopeasti aiheellisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että kyseessä oleva laitos lopettaa säännösten vastaisen tilanteen. Toimenpiteistä on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

4. Jos luottolaitos edelleen rikkoo 2 kohdassa tarkoitettuja vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevia säännöksiä joko huolimatta kotivaltion suorittamista toimenpiteistä tai siksi, että sellaiset toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei voi toteuttaa kyseessä olevassa jäsenvaltiossa, jälkimmäinen valtio voi, ilmoitettuaan siitä kotivaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, toteuttaa aiheelliset toimenpiteet estääkseen säännösten vastaisen toiminnan jatkumisen tai rangaistakseen siitä ja, mikäli tarpeen, estääkseen laitosta jatkamasta toimintaansa alueellaan. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että sen alueella voidaan antaa luottolaitoksiin kohdistuvien toimenpiteiden kannalta tarpeellisia oikeudellisia asiakirjoja.

5. Edellä olevat säännökset eivät vaikuta vastaanottavien jäsenvaltioiden oikeuteen toteuttaa aiheelliset toimenpiteet ehkäistäkseen yleisen edun suojelemiseksi annettujen säännösten vastaista toimintaa tai rangaistakseen siitä. Tähän kuuluu mahdollisuus estää rikkomuksen tehneitä laitoksia aloittamasta uutta toimintaa jäsenvaltion alueella.

6. Toimenpiteen, joka on toteutettu 3, 4 ja 5 kohdan panemiseksi täytäntöön ja johon liittyy palvelujen tarjoamisen vapauden käyttämiseen kohdistuvia rangaistuksia tai rajoituksia, on oltava asianmukaisesti perusteltu ja siitä on ilmoitettava asianmukaisesti kyseiselle luottolaitokselle. Tällaiseen toimenpiteeseen on voitava hakea muutosta sen jäsenvaltion tuomioistuimessa, joka on toteuttanut toimenpiteen.

7. Ennen kuin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen toteuttaa 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet, se voi kiireellisessä tapauksessa toteuttaa tarpeelliset varotoimet suojellakseen tallettajien, sijoittajien ja niiden muiden etuja, joille palveluja tarjotaan. Toimenpiteistä on ilmoitettava ensi tilassa komissiolle ja toimivaltaisille viranomaisille niissä jäsenvaltioissa, joita asia koskee.

Kuultuaan asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia komissio voi päättää, että kyseessä olevan jäsenvaltion on muutettava toimenpiteitä tai kumottava ne.

8. Vastaanottavat jäsenvaltiot voivat käyttää tämän direktiivin mukaista toimivaltaansa toteuttamalla aiheelliset toimenpiteet säännösten vastaisten toimien ehkäisemiseksi tai niistä rankaisemiseksi alueellaan. Tähän kuuluu mahdollisuus estää luottolaitosta aloittamasta muuta toimintaa jäsenvaltion alueella.

9. Toimiluvan peruuttamisesta on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on toteutettava aiheelliset toimenpiteet estääkseen kyseessä olevaa luottolaitosta ryhtymästä liiketoimiin alueella ja turvatakseen tallettajien edut. Komission on annettava kertomus sellaisista tapauksista pankkialan neuvoa-antavalle komitealle joka toinen vuosi.

10. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, kuinka monissa ja minkälaisissa tapauksissa on tapahtunut 19 artiklan mukainen kieltäytyminen ja ne tapaukset, joissa on toteutettu 4 kohdan mukaiset toimenpiteet. Komissio antaa kertomuksen sellaisista tapauksista pankkialan neuvoa-antavalle komitealle kahden vuoden välein.

11. Tämän artiklan estämättä luottolaitokset, joiden kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, voivat ilmoittaa pankkipalveluistaan kaikissa mahdollisissa viestintävälineissä vastaanottavassa jäsenvaltiossa noudattaen sellaisen ilmoittelun muodoista ja sisällöstä yleisen edun suojelemiseksi annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

VI OSASTO

Loppusäännökset

22 artikla

1. Tähän direktiiviin tehtävät tekniset muutokset seuraavien seikkojen osalta tai seuraavilla aloilla annetaan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen:

- edellä 18 artiklassa tarkoitetun ja liitteessä olevan luettelon sisällön laajentaminen tai luettelossa käytetyn sanaston muuttaminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen mukaisesti;

- edellä 4 artiklassa mainitun perustamispääoman määrän muuttaminen taloudellisen ja rahoitusalan kehityksen mukaisesti;

- alat, joilla toimivaltaisten viranomaisten on luovutettava tietoja direktiivin 77/780/ETY 7 artiklan 1 kohdan luettelon mukaisesti;

- määritelmien selventäminen tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi koko yhteisössä;

- määritelmien selventäminen rahoitusmarkkinoiden kehityksen huomioonottamiseksi tämän direktiivin soveltamisessa;

- sanaston yhdenmukaistaminen ja määritelmien muotoilu yhdenmukaiseksi luottolaitoksia ja niihin liittyviä seikkoja koskevan uuden lainsäädännön kanssa.

2. Komissiota avustaa komitea, jossa on jäsenvaltioiden edustajat ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa lausuntonsa ehdotuksesta määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaisesti. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

Komissio päättää suunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

Jos suunnitellut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto ratkaisee asian määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ratkaise asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä, jollei neuvosto ole yksinkertaisella enemmistöllä hylännyt mainittuja toimenpiteitä.

23 artikla

1. Sivukonttoreiden, jotka ovat aloittaneet toimintansa vastaanottavissa jäsenmaissa ennen tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi annettujen säännösten voimaantuloa, katsotaan olleen sen menettelyn mukaisia, josta säädetään 19 artiklan 1-5 kohdassa. Voimaantulopäivästä lähtien niihin sovelletaan 15 ja 18 artiklaa, 19 artiklan 6 kohtaa sekä 21 artiklaa. Ne saavat 6 artiklan 3 kohdan mukaisen edun.

2. Edellä 20 artikla ei koske palveluja tarjoavien luottolaitosten ennen tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi annettujen säännösten voimaantuloa saamia oikeuksia.

24 artikla

1. Jollei 2 kohdan säännöksestä muuta johdu, jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset siihen päivämäärään mennessä, joka on myöhempi niistä kahdesta päivämäärästä, jotka on määrätty direktiivien 89/299/ETY ja 89/647/ETY noudattamisen edellyttämien toimenpiteiden hyväksymiselle ja viimeistään 1 päivänä tammikuuta 1993. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava 6 artiklan 2 kohdan noudattamisen edellyttämät toimenpiteet 1 päivään tammikuuta 1990 mennessä.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

25 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 1989.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. BÉRÉGOVOY

(1) EYVL N:o C 84, 31.3.1988, s. 1

(2) EYVL N:o C 96, 17.4.1989, s. 33 ja 22 päivänä marraskuuta 1989 tehty päätös

(3) EYVL N:o C 318, 17.12.1989, s. 42

(4) EYVL N:o L 322, 17.12.1977, s. 30

(5) EYVL N:o L 309, 4.11.1986, s. 15

(6) EYVL N:o L 193, 18.7.1983, s. 18

(7) EYVL N:o L 372, 31.12.1986, s. 1

(8) EYVL N:o L 124, 5.5.1989, s. 16

(9) EYVL N:o L 33, 4.2.1987, s. 10

(10) EYVL N:o L 33, 4.2.1987, s. 16

(11) EYVL N:o L 178, 8.7.1988, s. 5

(12) EYVL N:o L 197, 18.7.1987, s. 33

(13) EYVL N:o L 193, 18.7.1983, s. 1

(14) EYVL N:o L 348, 17.12.1988, s. 62

(15) EYVL N:o L 386, 30.12.1989, s. 14

(16) EYVL N:o L 228, 16.8.1973, s. 3

(17) EYVL N:o L 172, 4.7.1988, s. 1

(18) EYVL N:o L 63, 13.3.1979, s. 1

LIITE

LUETTELO VASTAVUOROISESTI TUNNUSTETUISTA TOIMISTA

1. Talletusten ja muiden takaisinmaksettavien varojen vastaanottaminen yleisöltä

2. Luotonanto (1)

3. Rahoitusleasing

4. Maksujen välityspalvelut

5. Maksuvälineiden (esim. luottokortit, matkashekit ja pankkivekselit) liikkeeseenlasku ja hoitaminen

6. Takaukset ja sitoumukset

7. Kaupankäynti omaan tai asiakkaiden lukuun seuraavilla välineillä:

a) rahamarkkinavälineet (shekit, vekselit, sijoitustodistukset jne.),

b) ulkomaan valuutta,

c) rahoitusfutuurit ja optiot,

d) valuutta- ja korkovälineet,

e) siirtokelpoiset arvopaperit.

8. Osallistuminen osakeanteihin ja niihin liittyvien palvelujen tarjoaminen

9. Yritysneuvonta pääoman rakennetta ja toimialastrategiaa koskevissa asioissa ja niihin liittyvissä kysymyksissä sekä sulautumisiin ja yritysostoihin liittyvä neuvonta ja palvelut.

10. Välitystoiminta rahamarkkinoilla

11. Arvopaperisalkun hoito ja neuvonta

12. Arvopaperisäilytys ja -hoito

13. Luottotietopalvelut

14. Säilytyspalvelut

(1) Tähän sisältyvät etenkin:

- kulutusluotot

- kiinnitysluotot

- myyntilaskujen rahoitus takautumisoikeuksin tai ilman takautumisoikeutta (factoring)

- kauppatapahtumien rahoitus (mukaan lukien forfaiting-rahoitus)